Vertaisryhmätoiminnan opas. Käytännön vinkkejä aloittelevalle ryhmänohjaajalle. ADHD-liitto ry Anna-Elina Pajunen Mirjami Koivunen

Transkriptio

1 Vertaisryhmätoiminnan opas Käytännön vinkkejä aloittelevalle ryhmänohjaajalle ADHD-liitto ry Anna-Elina Pajunen Mirjami Koivunen

2 Sisältö Vertaistuki 4 Vertaistuki ja ADHD 4 Ryhmän perustaminen 5 Tavoitteet 5 Ryhmän jäsenet 5 Ryhmämuoto 6 Ryhmän puitteet 6 Ryhmänohjaajat 6 Ryhmänohjaajan edellytykset 7 Ryhmän ilmapiiri 7 Aika ja tapaamisten tiheys 8 Ryhmätila 8 Talous 9 Ryhmätapaamisen rakenne ja ryhmän aloitus 9 Ryhmätapaamisen aloitus 10 Ryhmätapaamisen päättäminen 10 Ryhmän säännöt 11 Ongelmatilanteet ryhmässä 12 Ryhmän päättäminen 12 Taustatuki ja tiedotus 14 Hyvä tiedote 15 Omasta jaksamisesta huolehtiminen 17 Vertaistuesta voimia 18 Vinkkejä matkan varrelle 20 2

3 Vertaisryhmätoiminnan opas Vertaisilta saatava tuki on korvaamatonta. Usein on helpottavaa huomata, ettei ole ainoa, joka kamppailee arjen pulmien ja haasteiden kanssa. Siksi vertaistoiminta on ADHD-liitossa tärkeää. Jäsenyhdistykset tekevät arvokasta työtä ADHD-oireisten ja heidän perheidensä parissa. Jäsenyhdistykset järjestävät vertaisryhmiä ADHD-oireisten lasten vanhemmille sekä ADHD-oireisille aikuisille ja nuorille. Aikuisten ryhmät painottuvat usein keskusteluun, lasten ja nuorten ryhmät toiminnallisuuteen. Vertaisryhmäläiset järjestävät myös yhdessä retkiä ja muuta yhteistä virkistäytymistä. Jokainen ryhmä on omanlaisensa ja perustuu erilaiseen tarpeeseen. Ohjaaja ja jäsenet tekevät kunkin ryhmän toiminnasta ainutlaatuista. Vertaistukiryhmän perustamiseen on hyvä valmistautua huolellisesti. Tähän oppaaseen on koottu tietoa ja muistilista ryhmänohjauksen tueksi. Ohjeiden tarkoituksena on auttaa suunnittelemaan vertaistukiryhmän toimintaa. Opas on koottu sekä käytännön kokemusten että ryhmänohjaustyöstä kirjoitetun kirjallisuuden pohjalta. Opas on tehty ADHD-liiton Tukihenkilöverkostoprojektissa 2010, ja se on osa ADHD-liiton vertaisryhmä- ja tukihenkilötoiminnan mallia. 3

4 Vertaistuki Vertaistuki voidaan määritellä kokemukselliseen tietoon pohjautuvaksi sosiaaliseksi tueksi, jota annetaan ja saadaan keskenään samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten välillä (Jantunen 2008: 27). Vertaistuki on samankaltaisten elämänkokemusten ja elämänvaiheiden läpi käyneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä vastavuoroiseen kommunikaatioon ja tukeen perustuva ihmissuhteiden muoto (Heikkinen 2004: ). Samanlaisen elämäntilanteen kautta osanottajat tietävät omasta kokemuksestaan toisten tunteista ja usein kokevat tulevansa ymmärretyiksi jo puolesta sanasta. Ryhmäläisiltä saatu empatia on myös erilaista kuin ammattilaisilta saatu. Joskus vertaisryhmä on ensimmäinen ja ainut paikka, jossa osanottaja tulee kuulluksi omine ongelmineen, kysymyksineen ja ajatuksineen. (Versova 2009) Vertaistuki ja ADHD ADHD-oireisille henkilöille suunnatut vertaisryhmät koetaan usein erittäin antoisiksi. Ryhmät tarjoavat mahdollisuuden tavata toisia samantapaisten kokemusten ja ongelmien kanssa eläviä ihmisiä. Vertaisryhmässä on mahdollisuus oppia kuulemalla toisten selviytymiskeinoja ja kokemuksia sekä tarjota tukea ja apua muille kertomalla omistaan. Ryhmän tarkoitus onkin usein auttaa jäseniään selviytymään arkipäivän ongelmista. Vertaistukiryhmää perustettaessa hyvä etukäteissuunnittelu on aina hyvin tärkeää, ja ADHD-oireisten henkilöiden vertaisryhmässä toiminnan rakenteisiin ja sääntöihin tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. Paras tulos saavutetaan, kun ryhmätoiminnan ohjeet ovat selkeät ja etukäteen sovitut. Vertaisryhmässä tulisi huomioida ADHD-oireyhtymään liittyvät kommunikaatiovaikeudet: monimutkaisia selityksiä tulisi välttää ja kannustaa ryhmäläisiä itseilmaisuun. Ryhmän kokoontumisiin lisähaastetta tuovat ADHD-oireiden suuret yksilölliset erot ryhmäläisten oireet saattavat vaihdella vaikeusasteeltaan. Tämä saattaa hankaloittaa vertaislähtökohtaa, kun samaistuminen toiseen, aivan eri tavalla käyttäytyvään ryhmäläiseen on vaikeaa. Vaarana on, että joku ryhmäläisistä kokee, että hänen ongelmiaan ei oteta tarpeeksi vakavasti. (Lähde: Michelsson, Miettinen, Saresma, Virtanen: AD/HD nuorilla ja aikuisilla, 2006.) 4

5 Ryhmän perustaminen Mikä on ryhmän tarkoitus ja tavoite? Idea vertaistukiryhmän perustamiseen lähtee yleensä esiin nousseesta tarpeesta. Idea tulee kokemuksen pohjalta, tai se on noussut esiin jäsenyhdistyksen toiminnasta ja jäsenten palautteista. Ryhmää perustettaessa on hyvä miettiä, kenelle ryhmää perustetaan ja mihin tarpeeseen. Vertaisryhmän suunnitteluun kannattaa käyttää riittävästi aikaa. Suunnitelma olisi hyvä kirjoittaa paperille, jolloin siihen voi tarvittaessa palata prosessin edetessä. Hyvä tie ryhmänohjauksen aloittamiseen on osallistua ADHD-liiton vuosittain järjestämään vertaistukiohjaajien koulutukseen. Tavoitteet Tavoitteiden ei tarvitse olla vaativia ja monimutkaisia, mutta toiminnan tarkoitusta olisi kuitenkin hyvä miettiä riittävästi. Yksi hyvä ja selkeä tavoite riittää, kun kaikki varmasti ymmärtävät sen. Siitä on helppo jatkaa ryhmän suunnittelua. Ryhmän tavoitteena voi olla yksinkertaisesti saada ja antaa vertaistukea toisille samankaltaisessa elämäntilanteessa oleville, jakaa tietoa toisille esimerkiksi vanhemmuudesta tai jakaa kokemuksia ADHD:n kanssa elämisestä. Tavoitteena voi myös olla muiden tapaaminen ja yhdessä virkistäytyminen. Ryhmällä voi olla yksi isompi tavoite sekä jokaisella yksittäisellä tapaamiskerralla omansa. Ryhmän jäsenet Ennen ryhmän aloitusta on mietittävä, kenelle ryhmä on suunnattu ja mikä on sopiva jäsenmäärä. Mitä enemmän ryhmäläisillä on yhdistäviä tekijöitä, sitä paremmin kokemusmaailmat kohtaavat ja kaikki hyötyvät ryhmästä. Toisaalta myös ryhmäläisten erilaisuus voi olla rikkaus. Minkä kokoinen ryhmän tulee olla toimiakseen ja mikä on jäsenten enimmäismäärä? Nuorten ryhmän koko tulee suhteuttaa ryhmän luonteeseen ja ohjaajien määrään. Aikuisten ryhmissä pienet ryhmät ovat intiimimpiä mutta helpommin haavoittuvia, jos jäseniä jää pois kokoontumisista. 5

6 Ryhmämuoto Ennen ryhmän aloittamista olisi päätettävä, onko ryhmä avoin vai suljettu. Avoimeen ryhmään voi tulla pitkin vuotta jäsenten vaihtuessa. Ryhmän kokoontumisista ilmoitetaan säännöllisesti, ja uusia osallistujia voi tulla mukaan milloin vain. Avoin ryhmä on usein uusille osallistujille helpommin lähestyttävä. Luonteensa vuoksi ryhmä ei välttämättä muotoudu kovin tiiviiksi. Suljettuun ryhmään sovitaan ennalta tietty ryhmäkokoonpano, ja ryhmään otetaan uusia jäseniä esimerkiksi puolivuosittain. Suljettu ryhmä muodostuu usein tiiviimmäksi, mutta se on myös haavoittuvampi ryhmäkoon suhteen, mikäli jäseniä on vähän. Ryhmän puitteet Ryhmä tarvitsee ympärilleen puitteet, joissa toimia. Ketkä ryhmää ohjaavat? Missä ja milloin ryhmä kokoontuu? Ryhmänohjaajat Ryhmän suunnitteluvaiheessa täytyy päättää, montako ohjaajaa sillä on. Yksin toimivan ryhmänohjaajan vastuu on suurempi; on suunniteltava etukäteen, miten ryhmä toimii, kun hän on estynyt. Ryhmää voi ohjata myös työpari, jolloin ohjausvastuu on jaettu ja ryhmän jatkuvuus ja tapaamiset ovat turvatumpia. Toisen ohjaajan ollessa estynyt voi toinen ohjaaja vastata ryhmäkerran toteutuksesta. Työparina toimivat ohjaajat voivat myös jakaa töitä keskenään ja saada toisiltaan tukea ryhmänohjaukseen. Vertaisryhmän ohjaajan ei tarvitse olla ammattilainen. Hän on tasavertainen ryhmänsä jäsenten kanssa, vaikka hänellä on ryhmän toiminnan kannalta erityinen asema. Vertaisryhmän kaikilla jäsenillä on yhteinen vastuu ryhmän toiminnasta, ja jokainen ryhmäläinen on omalta osaltaan vastuussa siitä, mitä ryhmässä tapahtuu. Ryhmänohjaajan työpari voi olla toinen jäsenyhdistyksen jäsen tai tukihenkilö taikka kunnan sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilö, joka osallistuu ryhmänohjaukseen osana työtään. Ammattilainen voi olla vertaisryhmässä monessa eri roolissa, kuten konsulttina, joka auttaa ryhmää ongelmien ratkaisemisessa, asiantuntija-alustuksien pitäjänä tai kouluttajana. Hän voi toimia työnohjaajana vertaisohjaajalle tai kummina, joka 6

7 tarjoaa kokoontumistiloja, kopioi ja postittaa kirjeitä tai sähköpostia. Ammattilaisia voi houkutella mukaan toimintaan tarjoamalla heille mahdollisuutta lisätä tietouttaan ADHD-oireyhtymästä. Ryhmänohjaajan edellytykset Ohjaajalta edellytetään aitoa kiinnostusta ja sitoutumista ohjaamaansa ryhmään sekä riittäviä ryhmänohjaustaitoja. Jos yhdistyksessä ei ole vertaistukivastaavaa, ryhmänohjaaja on myös organisaattori, joka huolehtii ulkoisista rakenteista, kuten aikatauluissa pysymisestä. Hyvät vuorovaikutustaidot ja tietämys ADHD:stä ovat eduksi. Hyvä ohjaaja on luotettava, empaattinen, oikeudenmukainen ja kannustava kaikkia ryhmäläisiä kohtaan. Ohjaajan tulee olla perillä ryhmään liittyvistä eettisistä periaatteista ja vastuusta. Esimerkiksi ohjaajan ei tule esiintyä asiantuntijana, jos hänellä ei ole siihen pätevyyttä. Ryhmänohjaaja ohjaa ryhmää omalla persoonallaan ja omilla taidoillaan. Jokaisessa vertaistukiryhmässä ryhmänohjaajalla on oma roolinsa ja työskentelytapansa. Vaikka vertaistuki on terapeuttista, terapiaa sen ei ole tarkoitus olla. Ryhmän luonne vaikuttaa ryhmänohjaajan rooliin ja työtapoihin. Harrastus- ja virkistystoimintaan painottuvassa vertaistukiryhmässä ohjaajan roolina voi olla käytännön järjestelyistä huolehtiminen sekä yhteisestä toiminnasta sopiminen. Keskustelevassa ryhmässä ohjaajan tehtäviin voi kuulua ns. keskusteluringin ohjaaminen. Ohjaaja huolehtii, että ryhmän jäsenet saavat tasapuolisesti kertoa omista asioistaan sekä rajaa ja ohjaa keskustelua käsiteltävään aiheeseen. Tämä on yksi ohjaajan tärkeimpiä tehtäviä. Vertaisryhmän ohjaajan rooli voi olla myös aloittajana toimiminen. Hän tukee uuden ryhmän käynnistymistä, kertoo ryhmän toimintaperiaatteista ja auttaa ryhmäläisiä sääntöjen luomisessa. Ryhmänohjaaja ei tee päätöksiä ryhmän puolesta, vaan jäsenten tulisi tehdä päätökset yhdessä. Ryhmän ilmapiiri Ryhmän ilmapiirin muotoutuminen on jokaisen ryhmäläisen vastuulla, mutta myös ohjaaja vaikuttaa ilmapiiriin. Ohjaaja voi omalla toiminnallaan tukea ryhmäytymistä sekä turvallisen ja sallivan ilmapiirin muodostumista, jolloin jokaisella ryhmän jäsenellä on tilaa olla oma itsensä ja saada äänensä kuuluville omaksi ja yhteiseksi hyväksi. 7

8 Turvallisen ilmapiirin tunnusmerkkejä ovat luottamus sallivuus ystävällisyys hyväksyminen arvostus. Aika ja tapaamisten tiheys Kuinka pitkään yksi ryhmätapaaminen kestää? Mikä viikonpäivä ja vuorokaudenaika on ryhmän kokoontumiselle suotuisin? Ryhmän perustaminen alkaa käytännön asioiden pohdinnalla: ajankohdan ja ryhmämuodon valintaan vaikuttavat ryhmään osallistuvien elämäntilanne, ryhmänohjaajan oma aikataulu sekä käytettävissä olevat tilat. Etukäteen tulisi miettiä myös, kuinka kauan ryhmä aikoo kokoontua pidemmällä tähtäimellä erityisesti, jos kyseessä on suljettu ryhmä. Kuinka pitkäksi aikaa ryhmä sitoutuu toimintaan, ja milloin ryhmään voidaan ottaa uusia jäseniä? Kun ryhmän tapaamisväli on tarpeeksi tiivis, jäsenten on helpompi sitoutua siihen. Vertaisryhmät voivat kokoontua tiiveimmillään viikon välein, mutta yleisin tapaamisväli on kahdesta viikosta kuukauteen. Mikäli lapsille on vertaistukiryhmän ajaksi järjestetty hoitoa, on tapaamisten ajankohta hyvä suunnitella lasten tarpeet huomioiden. Ryhmätila Periaatteessa vertaisryhmä voi kokoontua melkein missä vain. Tilaa valittaessa olisi kuitenkin huomioitava hyvät kulkuyhteydet ja se, että tila olisi käytettävissä jokaisella kokoontumiskerralla. Lisäksi ryhmän tunnelmaan voi vaikuttaa neutraalin, rauhallisen ja miellyttävän tilan valinnalla. Tuolit ja pöydät tulisi asetella niin, että kaikki ryhmäläiset näkevät toisensa ja pääsevät mukaan keskustelurinkiin. Edullisia tai ilmaisia tiloja voi kysellä kunnalta, seurakunnalta tai järjestöiltä. Ilta-aikaan monet kunnalliset tilat, kuten koulut, ovat tyhjillään. Joillakin paikkakunnilla järjestöillä on kumppanuustaloja, joissa on tarjolla erilaisia ryhmätiloja edulliseen hintaan. Sopivien tilojen etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa ja rohkeasti ottaa yhteyttä eri tahoihin. 8

9 Talous Vertaistukitoiminta voi olla hyvinkin edullista, etenkin jos tilasta ei tarvitse maksaa vuokraa. Ryhmän alkaessa tulisi miettiä, kuinka paljon rahaa tarvitaan ryhmän pyörittämiseen ja kenellä on vastuu ryhmän rahaasioista: ohjaajalla vai jollakin muulla ryhmänjäsenellä. Tilavuokran lisäksi kuluja muodostuu tarjoilusta ja tiedottamisesta: postituksesta, kopioinnista, puheluista, lehti-ilmoituksista ja esitteistä. Lisäksi kuluja saattaa syntyä työnohjauksesta ja virkistäytymisestä. Mikäli jäsenyhdistys tukee ryhmän toimintaa osallistumalla kuluihin, raha-asioista vastaavan tulee tehdä asianmukainen tilitys yhdistyksen taloudesta vastaavalle henkilölle. Jos ryhmä tarvitsee muuta rahoitusta toimintaansa, on hyvä selvittää, mistä sitä voisi hakea. Selvitetään, onko kunnalta tai kaupungilta mahdollista hakea avustusta tai saada tiloja ilmaiseksi käyttöön. Ryhmä voi myös kerätä vapaaehtoista kahvirahaa, tai ryhmän jäsenet tuovat kokoontumiseen vuorollaan jotakin tarjottavaa. Varoja voidaan kerätä esimerkiksi myyjäisten tai tuotemyynnin keinoin. Ryhmätapaamisen rakenne ja ryhmän aloitus Miten ryhmätapaaminen aloitetaan? Miten se toteutetaan ja jaksotetaan? Miten tapaaminen on hyvä lopettaa? Ensimmäinen ryhmäkerta voi tuntua jännittävältä niin ohjaajasta kuin ryhmäläisistäkin. Silloin alkaa ryhmän tutustumisvaihe, jolloin luodaan luottamus ryhmäläisten kesken, ryhmän kiinteys ja perusta avoimuudelle. Jotta ryhmäläiset pääsisivät heti leppoisaan kohtaamiseen keskenään, voidaan tutustumista ja tunnelman vapautumista auttaa erilaisilla tutustumisleikeillä. Jos ryhmässä on paljon osallistujia, voidaan apuna käyttää parityöskentelyä, jolloin pareittain käydyt keskustelut avataan myöhemmin koko ryhmälle. Turvallisia keskustelunaiheita tutustumisvaiheessa ovat päivän tunnelma, olotila tai mieliala omat odotukset tai toiveet harrastukset arjen unelmat. 9

10 Ensimmäisen kokoontumisen rakenne poikkeaa tulevista tapaamiskerroista. Ensimmäisillä kerroilla ohjaajan rooli on suurempi ennen kuin ryhmäytyminen kunnolla käynnistyy. Keskinäisestä vaitiolovelvollisuudesta ja säännöistä on hyvä sopia jo ensimmäisellä kerralla, jotta ryhmässä ei ole epäselvyyksiä esimerkiksi sopivista puheenaiheista. Sääntöjen noudattamiseen voi sitouttaa pyytämällä konkreettisesti kaikkia nostamaan kätensä pystyyn sääntöjen hyväksymisen merkiksi. Ensimmäinen ryhmän kokoontumiskerta on tärkeä, koska se määrittää jatkoa. Heti alusta olisi tärkeää luoda turvallinen ja tuttavallinen ilmapiiri. Keskusteluryhmä voi alkaa myös ohjaajan tai ulkopuolisen asiantuntijan alustuksella. Ryhmätapaamisen rakenne voi vaihdella aiheen ja ryhmän tavoitteen mukaan. Ohjaaja tai ryhmä yhdessä voi halutessaan tehdä jokaiselle kokoontumiskerralle oman suunnitelman toteutuksen tueksi. Säännölliset ja tutut toimintatavat helpottavat ryhmänohjausta ja auttavat ryhmäläisiä ennakoimaan tapaamisen sisältöä. Ryhmätapaamisen aloitus Ryhmätapaamisen tunnelmaan voi virittäytyä esimerkiksi runon avulla. Runo tai muu aloituskäytäntö voi olla joka kerralla sama, jolloin se helpottaa ryhmäläisten virittäytymistä tunnelmaan. Ensimmäinen ryhmäkerran muistilista: Tilan varaaminen Tiedottaminen ensimmäisestä tapaamisesta Ensimmäisen tapaamisen suunnittelu (tutustumisleikit, keskustelut pareittain?) Tilan järjestäminen (kalustaminen, pöydät oikeaan muotoon, kahvittelu) Ryhmätapaamisen päättäminen Ryhmäkerran voi myös päättää pieneen loppurituaaliin. Se voi olla esimerkiksi kierros, jossa käydään läpi senhetkinen tunnetila, tai ohjaaja voi koota lyhyesti illan keskustelun. Lopuksi voidaan vaikkapa rentoutua yhdessä tai lukea runo. Lopettamiselle on tärkeää sopia tarkka aika, joka ei ylity. On huolehdittava, että siihen mennessä kaikki ehtivät päättää puheenvuoronsa. 10

11 Ryhmän säännöt Ryhmässä on hyvä sopia heti aluksi yhdessä pelisäännöt. Luottamus, vaitiolovelvollisuus ja toisten kunnioittaminen ovat vertaisryhmän tärkeimpiä periaatteita. Selkeät ohjeet ja rajat tuovat turvallisuuden tunnetta niin ryhmäläisille kuin ohjaajallekin. Ryhmä voi keskenään sopia sääntöjä ja käytäntöjä esimerkiksi poissaolojen, ryhmän lopettamisen ja puheenvuorojen suhteen. Erityisen tärkeää on huolehtia, että aikaa kokemusten vaihtamiseen on riittävästi. Ryhmän alkaessa olisikin hyvä yhdessä sopia, miten puheenvuorot jaetaan vai pyritäänkö keskustelemaan mahdollisimman vapaamuotoisesti. Puheenvuoron kiertäminen tai puheenvuoron pyytäminen viittaamalla on myös mahdollista. Apuna voidaan käyttää muistivihkoja, jolloin oma asia ei unohdu toisen puheenvuoron aikana. Seuraavassa esimerkkejä säännöistä. Säännöt ja tavoitteet Säännöt laaditaan yhdessä ja kirjataan; tarvittaessa ne voidaan monistaa ja jakaa koko ryhmälle. Vaitiolovelvollisuus Ryhmäläisten asioista ei saa puhua eteenpäin ryhmän ulkopuolelle. Poissa olevien ryhmäläisten asioista ei ole sopivaa puhua tapaamisissa. Sovitaan valokuvaamisesta ryhmässä. Puheenvuorot Kaikille annetaan riittävästi aikaa ja tilaa tulla kuulluksi. Tehdään päätös keskustelun muodosta: vapaamuotoinen keskustelu, puheenvuorojen pyytäminen, kiertävä puheenvuoro, puheenvuorojen keston mittaus esimerkiksi munakellolla. Toisen puheenvuoron aikana ei saa puhua. Matkapuhelimet suljetaan. Poissaolot Mikä on ryhmän sitoutumisen aste ilmoitetaanko poissaoloista etukäteen? Miten toimitaan, kun joku myöhästyy ryhmän aloituksesta? Kerrataanko myöhästyjälle keskustelu lyhyesti siihen saakka? 11

12 Ongelmatilanteet ryhmässä Ongelmatilanteita ryhmässä saattavat aiheuttaa esimerkiksi ristiriidat tai henkilökohtaiset jännitteet ryhmäläisten välillä. Tilanteet on tärkeä käsitellä ryhmässä, koska käsittelemättä jättäminen voi vaikuttaa ryhmän tavoitteiden toteutumiseen ja ilmapiiri ryhmässä voi jännittyä. Ohjaajan tehtävä on ongelmatilanteessa rohkaista ryhmäläisiä avoimesti ilmaisemaan tunteitaan ja ottamaan puheeksi vaikeaksi koettuja asioita. Ryhmänohjaaja voi avata keskustelun kertomalla ryhmäläisille oman huolensa ryhmän toiminnasta sekä pyytää ryhmältä apuja ja kommentteja tilanteeseen. Ongelmatilanteessa apuna voi käyttää keskustelua ja harjoituksia, jotka helpottavat tunteiden ja mielipiteiden ilmaisua. Ohjaaja voi myös ehdottaa ryhmälle kierrosta, jonka aikana jokainen ryhmäläinen kertoo, millaiseksi kokee ilmapiirin tai tilanteen ja mitä sen korjaamiseksi tulisi tehdä. Lisäksi apua voi pyytää ammattilaiselta tilanteen selvittämiseen (esimerkiksi sopia, että ammattilainen tulee muutaman kerran mukaan ryhmänohjaajan työpariksi tai konsultiksi). Ongelmatilanteiden välttämiseksi olisi hyvä alusta asti rohkaista ryhmäläisiä käyttämään minä-viestintää ja ilmaisemaan avoimesti tunteitaan: Minusta tuntuu, että et kuuntele, Minusta tuntuu pahalta jne. (Kaukkila, Lehtonen 2008, 32.) Ryhmässä erityisen tärkeää on kuunteleminen ja huolehtiminen siitä, että kaikille on tilaa puhua. Lisäksi yhdessä sovitut säännöt toimivat tukena myös ongelmatilanteiden ratkaisussa. Konfliktit ja erimielisyydet ovat luonnollisia, vääjäämättömiä ilmiöitä kaikkialla, missä ihmiset kokoontuvat yhteen ja haluavat yhdessä eheytyä ja kasvaa. Konfliktit ryhmässä vaikuttavat myös positiivisesti ja ovat tarpeellisia ilmapiiri tuulettuu, syntyy uutta, ymmärrys muita ihmisiä ja asioita kohtaan lisääntyy ja ryhmä tiivistyy (Kaukkila, Lehtonen 2008, 76 79). Ryhmän päättäminen Ryhmän loppuminen saattaa nostaa ryhmäläisissä erilaisia tunteita, esimerkiksi kiitollisuuden tunnetta ryhmää ja siitä saatuja positiivisia vaikutuksia kohtaan, kiintymystä ryhmäläisiä kohtaan sekä surua ja haikeutta erotilanteessa. Ryhmän lopettaminen saattaa koskettaa myös aiempia erokokemuksia ja nostaa näin pintaan erilaisia tunteita. Jos ryhmän aloittaessa ei ole sovittu tarkkaa päättymisajankohtaa, päättämisen lähestyessä siitä tulee tiedottaa hyvissä ajoin, jotta keskeneräiset asiat saadaan päätökseen ja ryhmäläiset voivat valmistautua ryhmän loppumiseen. 12

13 Lopettamista helpottamaan voidaan kerätä yhdessä muistoja ryhmästä esimerkiksi ottamalla valokuvia tai kirjoittamalla. Ryhmä voi yhdessä koota yhteiset hyvät kokemukset ja keskustella lopettamisesta, jolloin samalla voidaan antaa palautetta ryhmästä. Ryhmäläisten on hyvä myös yhdessä luotsata tulevaisuutta, käydä läpi esimerkiksi voimavaroja arjessa silloin, kun ryhmän tukea ei enää ole saatavissa. Viimeisellä kerralla ryhmä voi kerrata historiansa ja järjestää päätösjuhlat. Halukkaat voivat vaihtaa yhteystietoja ja lupauksia yhteyden pitämisestä. Ryhmä voi myös sopia jatkotapaamisen, jolloin vaihdetaan tuntemuksia ja kokemuksia elämästä ryhmän jälkeen. Vertaisryhmän vinkkivihkoista (katso lista s. 15) löytyy eroharjoituksia, joiden avulla voidaan yhdessä työstää ryhmän päättymiseen liittyviä tunteita. Käytännön järjestelyt: Kokoontumisaika Tila Koordinointi (avaimet, yhteydet tilanhaltijaan, talous) Idea vertaisryhmästä: Jäsenet Ryhmämuoto Ryhmänohjaajien valinta Ryhmän kesto Kokoontuminen: Pelisäännöt Ryhmän tavoitteet Ryhmäkerran rakenne Ohjaajan tukeminen: Työnohjaus Liiton koulutukset Kahden ohjaajan malli Tiedottaminen: Paikallislehdet Yhdistyksen nettisivut Jäsenkirjeet Ilmoitustaulut Ammattilaistahot Vertaisryhmän vaiheet. 13

14 Taustatuki ja tiedotus Jäsenyhdistyksestä on hyvä valita henkilö koordinoimaan vertaisryhmätoimintaa. Vertaisvastaava tai vertaistukikoordinaattori pitää langat käsissään ja tietää, missä ja milloin ryhmiä kokoontuu. Tiedottamisen lisäksi hänen tai yhdistyksen vastuulla on myös valita uusia ryhmänohjaajia sekä kannustaa heitä osallistumaan ADHD-liiton tai muiden tahojen järjestämiin vertaisryhmänohjaajien koulutuksiin. Vertaisryhmänohjaaja ei siis ole yksin ryhmänsä kanssa, vaan hänellä on taustatuki. Myös ADHD-liiton tiedottajalta voi kysyä neuvoja ryhmästä tiedottamiseen. Vertaisryhmätoiminnasta tiedottaminen tulee aloittaa jo ennen ryhmän käynnistymistä, jotta osallistujia saadaan heti mukaan toimintaan. Tiedottamista suunniteltaessa pohditaan, mikä on tiedottamisen kohderyhmä ja miten tavoitetaan kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Jäsenyhdistysten omat tiedotteet ja internetsivut tavoittavat väkeä. Esitteitä toiminnasta voi jakaa esimerkiksi terveyskeskusten, poliklinikoiden, sairaaloiden ja perheneuvoloiden henkilökunnalle ja ilmoitustauluille. Sähköisen viestinnän lisääntyessä sopivia tiedotuspaikkoja ovat myös keskustelupalstat. Sähköpostilla lähetetyt mainokset ovat ilmaisia, ja niillä voi lähestyä esimerkiksi perheiden parissa toimivia ammattilaisia. Vertaisryhmän ohjaaja voi itse hoitaa tiedottamisen, tai sen voi hoitaa paikallisyhdistyksen tiedottaja tai vertaisvastaava. Jos ryhmä on avoin, tulee siitä tiedottaa tarvittaessa myös ryhmän käynnistymisen jälkeen, jotta kokoontumisiin riittää osallistujia. Ryhmän alkaessa voidaan järjestää myös tiedotus- eli infotilaisuus. Sinne voidaan järjestää mahdollisuuksien mukaan kahvitarjoilu ja huolehtia, että tunnelma on ystävällinen ja rento. Tilaisuudessa kerrotaan alkavasta ryhmästä ja kartoitetaan osallistujien mielenkiintoa ryhmää kohtaan. Samalla voidaan myös keskustella toiveista tulevaa ryhmää kohtaan. Tiedotustilaisuudesta tulee tiedottaa hyvissä ajoin. Tiedotuskanavia: yhdistysten jäsenkirjeet yhdistysten internetsivut paikallislehtien menopalstat (ilmaiset ilmoitukset, tarpeen mukaan myös pieni maksullinen ilmoitus) paikallisradiot ilmoitustaulut (kaupat, terveyskeskukset, kirjastot) ADHD-lehti ADHD-liiton internetsivut internetin keskustelupalstat 14

15 tiedotustilaisuus henkilökohtainen ryhmään kutsuminen sähköpostitiedotus puskaradio maksullinen ilmoitus paikallislehdessä Tiedote ryhmästä tulisi rakentaa niin, että siitä ilmenevät mahdollisimman selkeästi ryhmän tarkoitus, kokoontumispaikka ja -aika sekä ryhmänohjaaja ja toiminnan järjestäjä (jäsenyhdistys). Ryhmästä tulisi tiedottaa niin, että osallistujille välittyy selkeä kuva siitä, minkälaiseen ryhmään he ovat tulossa. Hyvä tiedote Paikallislehtiin ja -radioihin voi tiedottaa alkavasta ryhmästä lähettämällä toimitukseen lehdistötiedotteen. Tiedote vastaa kysymyksiin mitä, missä, milloin, miten, kuka ja miksi. Hyvän tiedotteen otsikko on kiinnostusta herättävä ja napakka. Sen perusteella lukija tekee päätöksen, jatkaako lukemista. Otsikkoon voi tiivistyä tiedotteen sisältö. Tiedotteen ensimmäisessä kappaleessa esitetään selkeästi ja tiivistetysti tärkein asia eli uutinen: uuden vertaistukiryhmän perustaminen paikkakunnalle. Tiedotteesta tekee mielenkiintoisen lyhyt kertomus ja perustelu sille, miksi tällaista ryhmää tarvitaan paikkakunnalla, kenelle se on suunnattu ja kuka sen järjestää. Tekstiä voi jäsentää väliotsikoilla. Tiedotteesta tulee ilmetä selkeästi aika, paikka ja lisätietojen antaja. Selkeällä ja konstailemattomalla kielellä kirjoitettu tiedote on helppolukuinen sen kappaleet, lauseet ja virkkeet ovat lyhyitä. Asia avautuu lukijalle, jolle toiminta ei ole ennestään tuttua. Seuraavalla sivulla on esimerkki tiedotteesta. 15

16 Tiedote Tiedottaja: Meidän seudun ADHD-yhdistys ry Ryhmästä vertaistukea ADHD-oireisille Meidän seudun ADHD-yhdistys ry perustaa vertaisryhmän ADHDoireisille aikuisille. Ryhmän tavoitteena saada ja antaa vertaistukea sekä jakaa tietoa ja kokemuksia ADHD:n kanssa elämisestä. Tarkoitus on myös virkistäytyä yhdessäolosta. ADHD (attention-deficit/hyperactivity disorder) tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, jonka oireita ovat keskittymisen vaikeudet sekä yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Yleensä katsotaan, että ADHD on 4 10 prosentilla väestöstä. Kyse on siis melko yleisestä häiriöstä. ADHD-oireisten vertaistukiryhmä kokoontuu tiistaisin syyskuun alusta lähtien klo 19 osoitteessa Torikatu 8. Ryhmä on maksuton. Maija Meikäläinen ottaa ilmoittautumisia vastaan puhelimitse numerossa Tervetulleita ovat kaikki, joilla on ADHD-oireita. Osallistuminen ei edellytä ADHD-diagnoosia. Vertaistuki perustuu vastavuoroisuuteen ja tasa-arvoon. Vertaisryhmässä voi saada empatiaa ja kokea, että omat kysymykset, ongelmat ja ajatukset tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, koska toiset tunnistavat ne omasta kokemuksestaan. Lisätietoja: Maija Meikäläinen, puh Meidän seudun ADHD-yhdistys ry Torikatu 8, KOTISEUTU Tiedote.indd :18:24 16

17 Omasta jaksamisesta huolehtiminen Vertaisohjaajaksi ryhdytään yleensä halusta auttaa ja tukea muita samassa elämäntilanteessa olevia. Pelkkä auttamisen halu ei kuitenkaan takaa ohjaajan voimavarojen riittävyyttä. Vertaisohjaajan rooli on vastavuoroinen: myös hän saa tukea sekä jakaa sitä kokemuspääomaa, jota hänelle on kertynyt. Ohjaajan jaksamiseen vaikuttaa koko hänen elämäntilanteensa. Itsensä tunteva ohjaaja tunnistaa oman jaksamisensa ja osaamisensa rajat. Oma jaksaminen vaihtelee, joten on hyvä tarkkailla omia voimavarojaan säännöllisesti. Omista fyysisistä, sosiaalisista ja emotionaalisista tarpeista on muistettava huolehtia (Vertaistoiminnan perusteet 2009). Tapaamalla toisia vertaisryhmänohjaajia, kouluttautumalla ja saamalla työnohjausta vertaisryhmän ohjaaja jaksaa paremmin toimia tehtävässään. On hyvä muistaa, että kyse on vapaaehtoistyöstä, ja suhteuttaa työmäärä niin, että toiminta on mieluisaa ja palkitsevaa. Työn jakaminen helpottaa ohjaajan jaksamista. Liitto järjestää vertaisryhmänohjaajille koulutuksia vuosittain resurssien mukaan. Viikonloppukoulutuksina toteutettavat peruskoulutukset on tarkoitettu henkilöille, jotka suunnittelevat uuden ryhmän perustamista omalle paikkakunnalle. Koulutus sisältää perustiedot sekä ryhmän perustamisen vaiheista että ryhmänohjauksesta. Tarpeen ja resurssien mukaan järjestetään vertaisryhmänohjaajille täydennyskoulutusta ja tapaamisia. Tapaamisissa ryhmänohjaajat voivat jakaa kokemuksia ja ideoita ryhmätoiminnan sisällöstä sekä eri toimintatavoista. Vapaaehtoistoiminnan työnohjaus tukee vertaisryhmän ohjaajan jaksamista tärkeässä tehtävässään. Paikallisesti voi tiedustella, voiko kunta osallistua työnohjauksen järjestämiseen vapaaehtoisille. Kunta voi tarjota ilmaiseksi työnohjausta muutaman kerran vuodessa tukeakseen vapaaehtoistyötä ja yhdistysten tärkeää toimintaa perheiden parissa. 17

18 Vertaistuesta voimia Vertaistuen tarkoitus on saada voimia vertaisuudesta, jaksamista arkeen, toivoa ja näkökulmaa omaan elämäntilanteeseen. Se tarjoaa mahdollisuuden tulla kuulluksi ja jakaa taakkaansa muiden kanssa. Vertaisuus perustuu vastavuoroisuuteen. On erityisen tärkeää, että ryhmän anti jokaiselle osallistujalle on positiivinen. Positiiviset kokemukset voimaannuttavat ja vahvistavat hyvinvointia. Negatiiviset kokemukset voivat päinvastoin haavoittaa ja heikentää hyvinvointia. Tämän vuoksi on tärkeää, että vertaistuen positiivisiin, voimaannuttaviin piirteisiin kiinnitetään erityistä huomiota ja korostetaan niitä matkan varrella, jotta ryhmä ei lähde väärille raiteille. Väärille raiteille voidaan ajautua, jos negatiivisuus alkaa vallata ryhmää. Silloin negatiiviset ja ikävät asiat vellovat ryhmässä ja keskusteluissa tai vääränlaiset asenteet vallitsevat ryhmässä. Tapaamisten tunnelmaa ja virettä onkin hyvä tarkkailla, jotta negatiivisuus ei ota liikaa tilaa. Ryhmässä vallitsevaa pahaa oloa ei voi torjua kieltämällä sen olemassaolo, mutta näkökulmaa voi pyrkiä vaihtamaan korostamalla positiivisia asioita synkilläkin hetkillä. Tilanteen laukaisemisessa voi auttaa vastakysymys: Mitä niin hyvää tässä negatiivisuudessa on, että haluamme pysyä siinä? (Lehtinen 2010.) Ohjaaja voi pyrkiä luotsaamaan ryhmän tunnelmaa positiivisemmaksi pyytämällä nimeämään tilanteen positiivisia piirteitä. Positiivisen palautteen antamista voi harjoitella yhdessä. Turvallisessa ryhmässä on eheyttävää jakaa omia kokemuksia ja oppia samalla toisilta selviytymiskeinoja. Turvallisuuden tunteen säilyttämiseksi on kiinnitettävä huomiota keskinäiseen luottamukseen ja pidettävä huolta, että sääntöjä noudatetaan. Tarpeen mukaan sääntöjä voidaan käydä läpi ja nostaa esiin matkan varrella. Voimavaroja tukeva keskustelutapa lisää ryhmäläisten voimaantumista. Ongelmapuhe eli kertominen huolista voidaan kääntää positiivisempaan suuntaan seuraavilla kysymyksillä: Mikä toimii tilanteessasi? Missä asioissa olet edistynyt ja mikä sujuu paremmin? Puhetta voi kääntää myös keskusteluun toiveista, tavoitteista ja unelmista. Ryhmälle voi esittää pohdittavaksi aiheita tulevaisuuden haaveista ja unelmista, perheen unelmista ja hyvistä päivistä omassa elämässä. Samalla voi myös pohtia, miten saavuttaa unelmia ja miten luoda osatavoitteita niiden saavuttamiseksi ja pyytää ryhmäläisiä halutessaan kirjaamaan niitä paperille. Ryhmää voi myös kannustaa miettimään, missä tilanteissa on onnistunut ja miten niitä elementtejä voisi käyttää hyväksi myös muissa vaikeissa tilanteissa. Lisäksi ryhmä 18

19 voi yhdessä pohtia, miten onnistumisia olisi mahdollista lisätä. Kun ryhmässä nousee ongelmapuhetta, on tärkeää, että ryhmäläiset tulevat kuulluksi ja huolet saadaan jaettua. Keskustelun virettä ja suuntaa on hyvä pyrkiä muuttamaan, jos ongelmapuhe tuntuu jäävän vellomaan ja negatiivisuus ottaa liikaa sijaa (Järvinen, Nordlund, Taajamo 2006). Voimaantuminen on ihmisen sisältä lähtevä positiivinen prosessi, joka vahvistaa elämänhallintaa ja kykyä kantaa vastuuta omaa elämää koskevista päätöksistä. Voimaantuminen on sisäisen vahvuuden ja tasapainon löytämistä, jolloin päämäärien saavuttaminen ja itsetunto paranevat. Ryhmän avulla voimaantumista voi vahvistaa yhdessä tekemisen ja luottamuksen kautta. 19

20 Vinkkejä matkan varrelle Alkuahdistuksen ja jännittämisen purkamiseksi ohjaaja voi itse sanoa: Minua jännittää. Aluksi ryhmä voi yhdessä keskustella siitä, miten saada kaikille riittävästi aikaa puhumiseen ja saada kaikkien ääni kuulumaan. Huumori toimii hyvin tilanteen keventäjänä ja jännityksen laukaisijana. On tärkeää muistaa myönteinen palaute positiivisuus antaa energiaa koko ryhmälle. Muista eleet, jotka viestittävät avoimuutta, ystävällisyyttä ja hyväksyntää. Kunnioittava kuuntelija antaa toiselle tilaa jos joskus tuntuu vaikealta keskittyä, voi sen ilmaista avoimesti, jolloin toiselle ei tule ohitettu olo. Suorapuheisuus on omalla äänellä puhumista, omana aitona itsenä olemista loukkaamatta kuitenkaan puheillaan muita. Ryhmän tavoitteista ja säännöistä voi tarvittaessa muistuttaa myös matkan varrella. Vuorovaikutuksen selventämiseksi ohjaaja voi tarkentaa ryhmäläisten viestejä. Ohjaajan liian korostuneen roolin välttämiseksi voidaan hänelle osoitetut kysymykset palauttaa takaisin ryhmäläisten väliseen keskusteluun. Ryhmän toimintaa ja ryhmäytymistä on hyvä välillä edistää harjoituksilla ja tehtävillä. Ryhmätapaamisia voi värittää hyödyntämällä ryhmäläisten osaamista: eri kerroilla teemoiksi voidaan valita esimerkiksi musiikki, kädentaidot, kirjallisuusvinkit ja asia-alustukset. Uuden jäsenen tullessa ryhmään esittelykierros on hyvä tehdä niin, että muut ryhmäläiset esittelevät ensin itsensä. Näin uudelle tulokkaalle tulee tervetullut olo ja jännitys helpottaa, kun ei tarvitse olla ensimmäisenä äänessä. (Vinkkejä on koottu oppaan lopussa listatusta kirjallisuudesta.) Onnea ryhmien suunnittelutyöhön! 20

21 Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä, on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. (Tommy Tabermann) 21

22 Kiitos opasta kommentoineelle Tukihenkilöverkostoprojektin ohjausryhmälle vuonna 2010: Ohjausryhmän puheenjohtaja Sinikka Kaakkuriniemi, Suomen Mielenterveysseura Mirjami Hagman, Autismi- ja Aspergerliitto ry Marianne Kulmala, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry Tuula Rämö, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry Ritva Kohijoki, Suomen AD/HD-Aikuiset ry Virpi Dufva, ADHD-liitto ry Graafinen suunnittelu ja taitto: Silva Lehtinen 22

23 Vinkkivihkoset Leskinen, Eija 2009: Ryhmä toimimaan!, PS-kustannus, Taito-sarja. Järvinen, Ritva & Taajamo, Terhi 2006: Vertaisryhmän ohjaajan käsikirja. Helsinki. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Lähteet Heikkinen, Jorma 2004: teoksessa Tyybäkinoja, Marja (toim.) Ihminen, vertainen. 10 vuotta Mielenterveyden keskusliiton vertaistukitoimintaa. Vantaa. Mielenterveyden keskusliitto. Printway Oy Jantunen, Eila 2008: Osalliseksi tuleminen masentuneiden vertaistukea jäsentävä substantiivinen teoria. Tampere. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Järvinen, Ritva & Taajamo, Terhi 2006: Vertaisryhmän ohjaajan käsikirja. Helsinki. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Kaukkila, Veli & Elisa, Lehtonen 2008: Ryhmästä enemmän, Käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle. Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyön -hanke. Suomen Mielenterveysseura. Laatikainen, Tanja (toim.): Vertaistoiminta kannattaa. Asumispalvelusäätiö Aspa Lehtinen, Ilona: Vertaisen työ vuorovaikutuksellista voimaantumista. Teoksessa Vertaistoiminta kannattaa. Asumispalvelusäätiö Aspa Nyholm, Sari & Saarelainen, Jouni 2007: Koulutetut vapaaehtoiset vertaisryhmien ohjaajina Opas yhdistyksille. Suomen Mielenterveysseura. Versova vertaistuen ja vapaaehtoistyön kumppanuushanke 2009: verkkodokumentti. < Vertaisryhmätoiminnan perusteet 2009: verkkodokumentti. < fi/vertsi-j.html> 23

24 ADHD-liitto ry ADHD-förbundet rf Keskustoimisto: Sitratie 7, HELSINKI puh Pohjois-Suomen aluetoimisto: Isokatu 47, OULU puh