MAATALOUDEN, YHDYSKUNTIEN JA ELINTARVIKESEKTORIN SEKÄ TUULIVOIMAN BIOENERGIAPOTENTIAALI LAPIN LÄÄNISSÄ

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "MAATALOUDEN, YHDYSKUNTIEN JA ELINTARVIKESEKTORIN SEKÄ TUULIVOIMAN BIOENERGIAPOTENTIAALI LAPIN LÄÄNISSÄ"

Transkriptio

1 1 MAATALOUDEN, YHDYSKUNTIEN JA ELINTARVIKESEKTORIN SEKÄ TUULIVOIMAN BIOENERGIAPOTENTIAALI LAPIN LÄÄNISSÄ Vesa Niemitalo Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia 2008

2 2 SISÄLLYS 1. TAUSTA Hankkeen lähtökohdat Aineisto ja menetelmät 3 2. BIOENERGIATEKNOLOGIAT JA -TOIMINTA SUOMESSA Biokaasutuksen tekniikkaa Biokaasuresurssit Suomessa Muut tekniikat Bioöljy Lyhytkiertopuut Tuulienergia Aurinkoenergia Lämpöpumput CHP-laitokset LAINSÄÄDÄNTÖ Sivutuoteasetus Muu lainsäädäntö BIOENERGIARESURSSIT LAPIN LÄÄNISSÄ Maatalous Viljelyala ja karjamäärät Kotieläinten tuottama lanta Elintarvikesektori Kala- ja lihalaitokset ja yhdyskuntajäte POTENTIAALINEN ENERGIAMÄÄRÄ Energiapotentiaali eri raaka-ainelähteillä YHTEENVETO 45 KIRJALLISUUS 47

3 3 1. TAUSTA 1.1. Hankkeen lähtökohdat Suomi on bioenergian käyttäjänä yksi EU:n kärkimaita. Toisaalta pohjoinen sijainti, korkea elintaso ja mm. energiaintensiivinen teollisuus aiheuttavat huomattavan suuren energian kokonaiskulutuksen. Ilmaston lämpeneminen ja sitä seuraavat hiilidioksidikuormituksen rajoitustoimenpiteet lisäävät painetta Suomessakin biopohjaisten energiamuotojen ja ennen kaikkea nettokuormitukseltaan mahdollisimman pienen hiilidioksidipäästön aiheuttavien energiamuotojen kehittämiseen. Maakunnalliset bioenergiapotentiaaliselvitykset ja -strategiat kattavat käytännössä koko Suomen alueen. Lapin läänin osalta puupohjaisten biopolttoaineiden selvitystyö on tehty vuonna Selvitystyötä päivitetään tämän projektin puitteissa kattamaan peltobiomassat, elintarvike- ja yhdyskuntajätteet sekä tuuli- ja aurinkoenergiat. Toisaalla projektiin kuuluvat osiot sisältävät yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon sekä metsäenergiavarojen ja energiapuun hankinnan tämänhetkisen tilanteen Lapin alueella. Nykyinen ja potentiaalinen vesivoima eivät ole raportissa mukana 1.2. Aineisto ja menetelmät Bioenergiahankkeen raaka-ainevarojen selvityksen suurimpana ongelmana oli luotettavien lähtötietojen hankkiminen elintarvikesektorin biojätteiden energiapotentiaalien laskentaa varten. Osin tämä johtui yksityiskohtaisten tilastojen ja mm. elintarvikejätteiden kohdalla ylipäätään tiedon puuttumisesta ja/tai tietoja ei haluttu antaa julkisuuteen yrityssalaisuuden takia. Kokonaisjätemäärät ovat mm. ympäristökeskuksen tilastoinnin piirissä, mutta biojätemääriä ja jätteiden syntypaikkoja ei ole selvitetty. Eri laskutoimituksiin tarvittavia lähtötietoja kerättiin sähköposti- ja puhelinhaastatteluin sekä eri dokumenteista ja tilastoista saatujen, pääosin Etelä-Suomessa tehtyjen tutkimusten perusteella, lähtötietojen avulla. Muilta osin lähtötietojen saatavuus oli hyvä ja tuloksia voidaan pitää suhteellisen luotettavina.

4 4 Maataloussektorin eri kasvien biomassan tuottopotentiaali saatiin Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen internetsivuilta (www.matilda.fi) samoin kuin kuntakohtaiset peltopinta-alatkin. Mm. kuntakohtaisia kotieläinmääriä sekä sukupolvenvaihdosten lukumääriä tiedusteltiin eri kuntien maataloussihteereiltä sähköpostikyselyin. Samalla pyydettiin alueen viranomaisen henkilökohtaista arviota aktiivisen maatalouskäytön ulkopuolelle jäävän peltopinta-alan määrästä sekä erikokoisten karjatilojen määristä. Tietoja käytettiin rinnan viranomaisten tilastojen kanssa. Tilakokokyselyllä pyrittiin kartoittamaan karjan ja muiden kotieläinten tuottama lannan mahdollista hyödyntämistä maatilakohtaisessa biokaasutuotannossa. Peltojen mahdollisesta hyödyntämistä energiapajun viljelyyn selvitettiin myös eri tutkimuksista saatujen tietojen ja sähköpostikyselyjen sekä puhelinhaastattelujen perusteella. Energiapajun viljelyn ja tutkimuksen nykytilasta Suomessa ja Ruotsissa saatiin tietoja mm. Veli Pohjoselta (kirjall. ilmoitus sekä kotisivut sekä maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkijoilta. Turvesoiden jälkikäyttöön vapautuvia pinta-aloja ja käyttösuunnitelmia selvitettiin Turveruukille ja VAPOlle tehtyjen sähköpostikyselyiden avulla. Elintarvikesektorin eri toimijoille (ruokapalvelukeskukset, hotellit, ravintolat) lähetettiin sähköpostikyselyt kahteen kertaan. Kyselyissä pyydettiin tietoja/arvioita viikoittaisista/vuotuisista elintarvikejätemäärästä sekä jätteiden tämänhetkisestä hyödyntämisestä. Noin sadasta sähköpostikyselystä tuli vastauksia vain neljä, joten asiaa jouduttiin tarkastelemaan Etelä-Suomessa tehtyjen selvitysten keskimääräisten tulosten ja mm. tilastokeskuksen matkailijamäärien sekä Lapin läänin kuntien väestötietojen perusteella. Koska mm. hotellien ja ravintoloiden tuottamat elintarvikejätemäärät oli suhteutettu yritysten henkilöstömääriin tai liikevaihtoon (ei asiakkaiden määriin), vastaava tieto etsittiin internetin inoa.fi-palvelusta. Päällekkäisyyksien välttämiseksi suurimpien matkailupaikkakuntien hotellien elintarvikejätemäärät laskettiin pelkästään tilastokeskuksen yöpymistilastojen perusteella; muilta osin kuntien tuloksissa ovat sekä hotellien henkilökunnan lukumäärän perusteella lasketut että

5 5 yöpyjien määrän mukaiset tulokset. Eri oppilaitosten opiskelijamäärätiedot saatiin Lapin lääninhallituksen tilastoista. Lapin suurimpien matkailukeskusten rekisteröityjen yöpymisten määrät kerättiin Lapin liiton matkailutilastoista (www.lapinliitto.fi). Näitä tietoja hyödynnettiin paikallisen biojätteen määrän ja hyödyntämismahdollisuuksien arvioinnissa. Matkailijoiden vuorokautta kohden jättämän biojätteen määrästä ei löytynyt tutkimustietoa, joten määräksi arvioitiin 0,5 kg / yöpyminen. Kalanjalostusyritysten tuottamien sivutuotteiden määriä selvitettiin ympäristölupien ja puhelinkontaktien perusteella. Luonnonkalojen potentiaalisia raaka-ainemääriä mm. hoitokalastusten tuottamana arvioitiin ympäristökeskuksen internet-sivuilta löytyvän Lapin läänin alueella hoitokalastustarpeessa olevan pinta-alan ja laskennallisen poistettavan kalamäärän mukaisesti; kuntakohtainen tarkastelu tehtiin Lapin ympäristökeskukselta saadun vesistöjen kunnostustarveselvityksen (Huhtala, J. kirjallinen ilmoitus) perusteella. Laskennallisena vuosittain poistettavana kalamääränä käytettiin 4 kg / ha, mikä on ainakin hoitokalastuskohteissa selvästi alimitoitettu (tehopyynnin suositukset kg / ha). Lapin suurten tekojärvien (Lokka ja Porttipahta) ns. vähempiarvoisen kalaston potentiaalista saalismäärää arvioitiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antamien tietojen perusteella (Mutenia, A. kirjall. ilmoitus). Tuloksissa luonnonkalamääriä laskettiin vain suurimpien vesistöjen tai nykyisten hoitokalastuskohteiden tietojen perusteella; ns. pienvesien hyödyntäminen raaka-ainelähteenä ei todennäköisesti ole taloudellisesti kannattavaa ilman olemassa olevaa tehokasta kotitarvekalastusta. Teurastamoiden sivutuotemäärä selvitettiin puhelinhaastattelulla ja poroteuras-tamoiden osalta mm. aiheesta tehdyn julkaisun (Niemelä 2003) perusteella. Yhdyskuntajätteistä vedenpuhdistuslaitosten lietemäärät kartoitettiin joko puhelinkyselyin tai ympäristölupapäätöksien perusteella. Kotitalouksien tuottaman yhdyskuntajätteen määrää arvioitiin kuntien väestömäärien sekä Etelä-Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaisten keskimääräisten jätemäärien perusteella (Jokinen 2005, Kemppainen 2005, Lehto 2005, Em. lähteistä saatujen laskennallisina vuosittaisena biojätteen määrinä käytettiin 73 kg / asukas (kokonais-jätemäärä 220

6 6 kg, mistä 33 % on elintarvikejätettä), hotelleissa 646 kg / työntekijä, ravintoloissa ja pitserioissa 413 kg / työntekijä, päivittäistavarakaupoissa 864 kg / työntekijä sekä oppilaitoksissa 14 kg / oppilas. Marraskuun 2007 alusta lukien Lapin läänissä on vain kolme toimivaa kaatopaikkaa, joista Tornion ja Rovaniemen kaatopaikkojen volyymi on biokaasun hyötykäyttöä ajatellen riittävä. Tällä hetkellä kaatopaikkakaasua kerätään talteen ja käytetään lämpöenergian tuotantoon vain Rovaniemen vanhalla kaatopaikalla noin m 3. Torniossa vuosittain soihtupolttimessa poltettu kaasumäärä on noin m 3. Laskennalliset vastaavat energiamäärät ovat 3700 MWh ja 4000 MWh, mikä tarkoittaa noin omakotitalon vuotuista lämmitysenergiantarvetta molem-missa kohteissa. 2. BIOENERGIATEKNOLOGIAT JA -TOIMINTA SUOMESSA 2.1. Biokaasutuksen tekniikkaa Biokaasua muodostuu erilaisten mikrobien hajottaessa orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua muodostuu jatkuvasti kosteikoissa, vesistöjen pohjakerroksissa ja eläinten suolistossa sekä mm. kaatopaikoilla. Menetelmän tekninen hyödyntäminen on ollut Suomessakin käytössä jo 1980-luvulta lähtien (Viitasalo 1984). Yksinkertaistettuna prosessi alkaa hydrolyyttisten bakteereiden esihajotuksella, minkä jälkeen ns. haponmuodostajabakteerit jatkavat hajotustoimintaa. Lopputuloksena on mm. etikkahappoa, hiilidioksidia ja vetyä, mikä muutetaan metaanibakteereiden toiminnalla metaaniksi. Biokaasutettavaa seosta on sekoitettava prosessin ajan, jotta muodostuva metaani poistuu lietteestä eikä aiheuta ongelmia prosessin bakteeritoiminnalle. Hajotuksen anaerobisen käsittelyn tuloksena saadaan mädätettyä biomassaa sekä biokaasua, joka sisältää runsaasti (55 70 %) metaania (esim. Raimovaara 2004).

7 7 Biokaasun tuottamiseen kontrolloidusti on useita erilaisia teknisiä vaihtoehtoja, kuten tarkoitusta varten rakennetut biokaasureaktorit tai biokaasun keräys kaatopaikoilta. Biokaasun tuotanto tapahtuu yleisimmin täyssekoitteisissa lietereaktoreissa, joissa lietteen kuiva-ainepitoisuus on alle 15 % ja massan viipymä noin 20 vuorokautta (esim. Raimovaara 2004). Kasvibiomassan biokaasutukseen on kehitteillä myös em. huomattavasti korkeammalla kuiva-ainepitoisuudella toimivia reaktoreita (Raimovaara 2004). Reaktori voi olla joko panostyyppinen, missä yhdellä kertaa lisätty raaka-aineannos mädätetään loppuun ennen uuden raaka-ainepanoksen lisäämistä reaktoriin. Myös jatkuvatäyttöisiä reaktoreita on yleisesti käytössä. Biokaasulaitoksen eri komponentit ovat seuraavat: varastotila, raaka-aineen murskaus, sekoitussäiliö, varsinainen reaktori, jälkikaasutussäiliö, mahdollinen hygienisointi- ja kuivausyksikkö rejektille ja kaasun keräyssäiliö sekä polttoyksikkö (kuva 1). Rejektin alkukuivaus puristimella mahdollistaa puristusnesteen palauttamisen syötteeseen sekoitettuna takaisin reaktoriin, mikä vähentää lämpöhukkaa ja pitää reaktorin eliötoiminnan vakaana. Syötteet Hygienisointi yksikkö Esikäsittelyyksikkö / välivarasto Biokaasu reaktori - biometaani liikennekäyttöön - lämpö - sähkö Tekninen tila - kaasukattila - moottori Mädätysjäännöksen kompostointi Paineistus- ja tankkaus-asema Biokaasun jalostuslaitos KUVA 1. Kaavakuva biokaasulaitoksen eri prosesseista.. Biokaasureaktorin toimintalämpötila on yleisimmin o C (mesofiilinen reaktori) tai noin 55 o C (termofiilinen reaktori). Termofiilisellä kaasutuksella savutetaan me-

8 8 sofiilistä nopeampi lietteen kierto ja syötteestä riippuen säästetään rejektin lämpökäsittelyn poistumisena (patogeenien tuhoutuminen prosessissa). Biokaasulaitoksessa on varsinaisen reaktorin lisäksi yleensä ns. jälkimädätysallas, minkä kaasutuotto on noin 10 % kokonaiskaasumäärästä. Biokaasu on kaasuseos, joka sisältää metaanin lisäksi mm. hiilidioksidia (30 60 %) ja hyvin pieninä pitoisuuksina mm. rikkiyhdisteitä (Kuittinen, ym. 2006). Tuotetun kaasun hyödyn-tämistapa voi edellyttää rikin ja veden poistoa ennen käyttöä, joskin rikin määrää voidaan huomattavasti vähentää syöttämällä reaktoriin sopiva määrä ilmaa; tällöin rikkibakteerit sitovat rikin bakteerimassaan. Käytännössä biokaasureaktorista rejektinä tuotettua mädätettä on yhtä paljon kuin lähtöainettakin, joten lopputuotteen hyötykäyttö on suunniteltava etukäteen sen mukaan, mitä raaka-aineita on lähtötuotteina käytetty. Mm. eläinperäiset sivutuotteet raaka-aineina rajoittavat rejektin loppukäyttöä. Rasvat ja proteiinit ovat kasvibiomassaa parempi ja kasvimassa on lantaa parempi metaanituotoltaan. Tästä syystä elintarvikejätteitä voidaan pitää erinomaisina raakaaineina. Kasvibiomassa soveltuu sellaisenaankin hyvin biokaasun tuotantoon, sillä useimpien kasvien metaanintuottopotentiaali on korkea ja hehtaarisadot pohjoisillakin alueilla kohtalaisen suuria. Lisäksi kasvimassan esikäsittely normaalin rehutuotannon tapaan esim. muurahaishapolla parantaa biokaasusaantoa selvästi, mikä mahdollistaa mm. pyöröpaalien käytön raaka-aineena. Kasvimassa ei kuitenkaan saa aloittaa hajoamistaan hapellisten mätänemisprosessien kautta. Esim. teuraseläinten rasvaa voidaan sekoittaa % kaasutettavan massan kokonais-tilavuudesta, ilman että reaktorin toiminta häiriintyy (Heusala 2007). Eläinten lanta on myös hyvä perusmateriaali, sillä se sisältää suuren osan mikrobien tarvitsemista ravinteista ja biokaasureaktorin toiminnan kannalta tärkeään ph-lukuun vaikuttava puskurikyky on hyvä. Eläinten antibioottilääkinnän jäämät lannassa voivat kuitenkin aiheuttaa metaanibakteereiden toiminnan lamautumisen. Lannan metaanintuottoa voidaan parantaa yhteiskäsittelyllä, mikä tarkoittaa, että lannan lisäksi reaktorissa käsitellään samanaikaisesti muitakin orgaanisia materiaaleja. Lisämateri-

9 9 aaleja ovat esimerkiksi yhdyskuntien ja teollisuuden biojätteet, puhdista-molietteet ja kasvintuotannon sivutuotteet. Eri materiaalien yhteiskäsittely tasapainottaa käsiteltävää seosta: yleensä yhteis-käsittelyllä saavutetaan monokulttuuria korkeampi metaanintuotto ja parempi orgaanisen aineen hajotustulos (Kivimäki 2007). Samalla kiinteästä jätteestä tulee lietemäistä, jolloin se on helpommin käsiteltävissä itse prosessissa ja prosessin jälkeen. Eri raaka-aineiden laskennallisista metaanituottomääristä (taulukko1) löytyy runsaasti tietoja eri tutkimuksista (esim. Lehtomäki 2006). Taulukoiden mukaiset energiamäärät ovat ns. bruttoenergiamääriä; biokaasuyksikkö kuluttaa noin % tuottamastaan energiamäärästä prosessin lämmitykseen. Biokaasun energiapitoisuudelle voidaan käyttää suhdetta 1 m 3 metaania vastaa noin 1 litraa polttoöljyä. Biokaasureaktorin kaasun metaanipitoisuus on yleensä noin 60 % (esim. Tuomisto 2005). Tässä selvityksessä tehdyissä laskelmissa biokaasureaktorin lopputuotteen metaanipitoisuudeksi oletetaan 60 % ja reaktorin toiminnan ylläpitämiseen vaadittavan energiamäärän olevan % tuotetusta energiasta. Tulokset on ilmoitettu ns. nettomääräisenä energiana. Tuomisto (2005) on todennut metaanintuoton nousevan lannan ja erilaisten kasvien yhteiskäsittelyssä verrattuna pelkän lannan käsittelyyn, koska yhteiskäsittelyssä muodostuu suotuisa hiili/typpi-suhde. Metaanintuoton on havaittu laskevan, jos kasvien osuus yhteiskäsittelyssä nousee liian suureksi (Hills 1979, Hashimoto 1983, Nordberg & Edström 1997). Kasvien osat ovat kiinteää jätettä, joten ne on sekoitettava nesteeseen, esimerkiksi lietelantaan, ennen anaerobista käsittelyä (Nordberg & Edström 1997). Kasvit on myös pilkottava pieniin palasiin, jotta bakteerit pystyvät hajottamaan niitä (Angelidaki & Ahring 1999, Hartmann ym. 1999). Kasvien hajoavuutta reaktorissa voidaan parantaa myös kemiallisilla ja biologisilla esikäsittelymenetelmillä sekä korjuuajankohdan ja varastointimene-telmän valinnalla. Taulukko 1. WABIO-biokaasuesitteen mukaiset metaanintuottopotentiaalit eri raakaainevaihtoehdoilla (www.rmg/esitteet/wabio.pdf). TS% VS% m3/tvs m3/t raaka- CH4

10 10 TS:stä ainetta m3/tvs Yhdyskuntajätteestä mekaanisesti lajiteltu biojae1) 40 ± ± ± Suomalainen biojae Syntypaikkalajiteltu biojäte Jätevesiliete, esikuivattu 15 ± 5 70 ± Naudan lietelanta 7 ± 3 80 ± Sian lietelanta 6 ± 1 75 ± Turkiseläinlanta Kanan lanta Kasvibiomassa 10 ± 5 80 ± ± Perunan kuoret Perunateollisuuden liete 6 ± Teurastamon mahalanta Teurastamon flotaatioliete Teurasjäte TS= kokonaiskiintoainepitoisuus VS= orgaaninen kuiva-ainepitoisuus Käytännössä kuiva-ainepitoisuus ei saisi nousta yli 15 % prosessimassan sekoituksen ja tästä syystä laitoksen toiminnan kärsimättä (Heusala 2007). Yleensä ongelmat liiallisesta kuiva-ainepitoisuudesta ilmenevät lietteen pumppauksessa, venttiilien toiminnassa ja säiliöiden sekoituksessa. Hämeen ammattikorkeakoulussa tehdyssä selvityksessä on todettu, että suuren kokoluokan yksittäinen tai monen pienemmän tuottajan yhteinen biokaasulaitos kannattaa rakentaa, jos orgaanista ainetta on saatavilla vähintään 100 lehmän tai 1000 sian vuotuista lantatuottoa vastaava orgaaninen ainesmäärä (Raimovaara 2004). Käytännössä tämä tarkoittaa noin 4000 kuutiota biohajoavaa ainetta vuodessa. Vastaavaan kannattavuuteen päästänee em. pienemmälläkin eläinmäärällä, mikäli reaktoriin on käytettävissä joko ylimääräistä peltobiomassaa tai esim. elintarvikejätettä. Biokaasutuotannon tutkimus on noussut yhdeksi bioenergiasektorin osa-alueeksi samanaikaisesti tuotannon kehittymisen myötä. Yksi esimerkki tästä on Prececo Oy:n kehittämä anaerobisen hajotuksen kiihdytin ADA, joka sopii parhaiten voimakkaasti ammoniakkia muodostavien raaka-aineiden, kuten rasvojen ja proteiinien, kananlannan, virtsan sekä kasvien vihreiden osien hajotuksen tehostamiseen. ADA tehostaa myös perinteisesti helpompien materiaalien, kuten naudan lietelannan ja

11 11 sian lietelannan mädättämistä, mutta suhteellinen hyöty ei kuitenkaan ole aivan yhtä hyvä kuin vahvasti ammoniakkia tuottavissa materiaaleissa (Raimovaara 2004) Biokaasuresurssit Suomessa Valtakunnalliset biokaasun käytölle asetetut lisäystavoitteet ovat vuoden 2001 tasosta vuoteen 2010 noin kuusinkertaiset (esim. Halonen ym. 2003). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää panostusta paitsi jätevesi- ja kaatopaikkaenergian tehokasta hyödyntämistä, myös maatilakohtaisten ja ns. keskitettyjen biokaasulaitosten merkittävää lisääntymistä. Teknologian kehittämiskeskuksen (TEKES) arvion mukaan Suomessa syntyvän biohajoavan aineksen määrä on noin 27,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Jos kaikki edellä mainittu biohajoava aines käsiteltäisiin biokaasulaitoksissa, saataisiin karkeasti arvioiden Suomen biokaasupotentiaaliksi noin 1000 miljoonaa kuutiometriä biokaasua. Koko biokaasupotentiaalin energiasisältö olisi noin 22,4 PJ (petajoulea), joka vastaisi raskasta öljytonnia, joka taas vastaa noin 6 % koko Suomen öljyn kulutuksesta. Tekesin (2003) arvion mukaan kuitenkin vain noin 5 6 % Suomen biohajoavasta aineesta olisi taloudellisesti järkevää käsitellä biokaasulaitoksissa, joten edellä esitetyt luvut ovat huomattavasti suurempia kuin kannattavan toiminnan raaka-ainepotentiaali. Käytännössä tämä tarkoittaa tonnin biohajoavan ainesmäärän käsittelyä vuosittain. Tämä määrä jakaantuu taulukossa 2 esitetyllä tavalla. Erillisten biokaasulaitosten tuotannon lisäksi tulisi kaatopaikkojen tuottama biokaasu luonnollisesti kerätä talteen. Mikäli biokaasulaitoksia rakennettaisiin Tekesin raaka-ainearvion mukainen määrä, tulisi Suomeen rakentaa noin 100 uutta biokaasulaitosta. Taulukko 2. Arvio biokaasutukseen soveltuvista ainesmääristä Suomessa (TEKES 2002).

12 12 Biohajoava aines % syntyvästä kokonaismäärästä Määrä 1000 t/a % biokaasutettavasta kokonaismäärästä Biohajoava kiinteä yhdyskuntajäte 50 % ,7 % Yhdyskuntien viemäriliete 90 % 144 9,5 % Eläinten lanta 2 % ,3 % Maanviljelyskasvien biomassa 1 % 70 4,6 % Elintarviketeollisuuden biojätteet 60 % ,9 % Biohajoava-aines yhteensä ,0 % Kuittisen ym. (2002) mukaan vuoden 2001 lopussa biokaasua kerättiin koko Suomessa talteen 19 kaatopaikalta, yhteensä 52,5 milj. m 3. Pumpatusta biokaasusta 21,4 milj. m 3 käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon; tuotettu energiamäärä oli yhteensä 80,0 GWh (0,29 PJ). Talteen otetun biokaasun ylijäämäpoltossa hukattiin lämpöenergiaa 90 % hyötysuhteella laskettuna 140,7 GWh (0,51 PJ). Vuoden 2005 biokaasulaitosmäärät olivat Suomessa maatiloilla 8 kpl, yhdyskuntien jätevesipuhdistamoilla 15 kpl, teollisuuden jätevesipuhdistamoilla 3 kpl, erillisillä biojätteen käsittelylaitoksilla 5 kpl ja kaatopaikoilla 33 kpl; suunnitteilla olevia laitoksia oli 12 kpl (Kuittinen 2005). Laitosmäärät ovat nopeasti lisääntymässä ja mahdollisten investointitukien myötä lukumäärä tullee nousemaan lyhyellä aikavälillä nopeasti. Asplund ym. (2005) ovat laskeneet, että koko Suomen peltobiomassan potentiaalisesta biokaasutuotannosta voitaisiin nykyisiltä kesantopeltojen pinta-aloilta ( ha) tuottaa, 9 miljoonaa tonnia nurmiheinää (sato 8 t / ha). Biokaasuenergiaa saataisiin tästä määrästä noin 206,8 TWh (terawattituntia = miljoona megawattituntia) (25 PJ). Tämän lisäksi nykyisillä kaatopaikoilla syntyy biokaasua noin 0,7 TWh (2,4 PJ) vuosittain. Kaatopaikkakaasun keräilyn lisäyksen voi katsoa olevan noin 10 % vuodessa seuraavan 5 vuoden ajan. Yhteensä biokaasuenergian teoreettiseksi maksimipotentiaaliksi saadaan TWh ( PJ). Käytännössä realistinen, hyödynnettävä energiamäärä jää selvästi tätä pienemmäksi.

13 13 Asplundin ym. (2005) mukaan biojätettä saadaan nykyisin erilliskerättyä noin 45 %. Keräyksen ja käsittelyn voi olettaa tehostuvan vuoteen 2015 mennessä siten, että talteen saadaan noin 60 %. Elintarviketeollisuuden jätteistä voidaan teknis-taloudellisesti hyödyntää noin 50 % biokaasun tuotantoon. Jätevedenpuhdistamoiden biokaasutuotannon arvioidaan puolestaan kasvavan noin 25 % nykytuotantoon nähden. Kaatopaikkakaasun potentiaali on sama kuin teoreettinen potentiaali. Maataloussektorilla voidaan oljesta ja lannasta saada biokaasutuotantoon noin 10 % ja peltobiomassoista noin ha tuotanto (loput kesantopellosta eli heh-taaria menisi muuhun peltoenergia käyttöön). Yhteensä teknis-taloudelliseksi poten-tiaaliksi vuoteen 2015 saadaan taulukon 3 mukaisesti noin 6,7 18 TWh (24 64 PJ). Taulukko 3. Biokaasun teknis-taloudellinen potentiaali Suomessa vuoteen 2015 eri tuotanto-sektoreittain (Asplund ym. 2005). Jätelaji Energia (TWh) Energia (PJ) Yhdyskuntajäte (60 %) 0,5 0,8 1,9 2,8 Elintarviketeollisuus (50 %) 0,2 0,3 0,8 1,2 Jätevedenpuhdistamoiden liete (+ 25 %) 0,2 0,6 Oljet ja lanta (10 %) 3, Peltobiomassat ( ha) 2,1 7,5 Kaatopaikkakaasu (+ 10 % vuosi) 0,7 2,4 Yhteensä 6, Muut tekniikat Fischer-Tropsch-tekniikka on hiilipitoisen kiinteän aineen tai nesteen muuttamista ns. termisessä ali-ilmapoltossa kaasumaiseen muotoon, eikä sitä pidä sekoittaa em. biokaasun tuottamiseen. FT-synteesi vaatii runsaasti lämpöä, joten se soveltuu vain suurimittakaavaisiin laitoksiin. FT-synteesiä ei tästä syystä käsitellä tässä raportissa.

14 Bioöljy Malkin (2006) mukaan biodiesel on yleisnimitys uusiutuvista raaka-ainelähteistä valmistetuille dieselpolttoaineille, joita käytetään dieselmoottoreiden ja lämmityslaitteistojen polttoaineina. Biodieselin raaka-aineena käytetään kasviöljyjä tai eläinrasvoja, joista eri tavoin prosessoimalla saadaan dieselmoottoriin soveltuvaa polttoainetta. Useimmiten biodieselillä tarkoitetaan kasviöljyistä tai eläinrasvoista valmistettavaa rasvahapon metyyli- tai etyyliesteriä (Vicente et al. 2004). Biodieseliä voidaan valmistaa yli 350 öljykasvin öljystä tai lähes mistä tahansa rasvasta, niin puhtaasta eläinrasvasta kuin käytetystä paistinrasvastakin. Biosteen (2006) selvityksessä mahdollisiksi biodieselin raaka-aineiksi mainitaan erilaiset öljykasvit (rypsi, rapsi, pellava, sinappi, camelina). Myös muita kasveja, joiden siemenet sisältävät öljyä, kuten lupiini, voidaan käyttää biodieselin tuotantoon. Lisäksi levä on todettu erittäin lupaavaksi raaka-aineeksi, koska levän öljypitoisuus voi nousta jopa yli 50 %:iin; tällä hetkellä levien hyödyntäminen on vasta kehittelyasteella. Malkin (2006) mukaan maailmanlaajuisesti merkittävimpiä öljykasveja ovat soijapapu, pähkinä, auringonkukka, saflor ja puuvilla sekä suomalaisittain tärkeimmät rypsi ja rapsi. Lisäksi biodieseliä voidaan valmistaa selluteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä sekä kalanrasvasta. Useimmiten biodieselin kohdalla Suomessa puhutaan rypsiöljyn metyyliesteristä (RME). Esteröinti on tasapainoreaktio, jossa öljyn sisältämät vaha-aineosat vaihtoesteröidään alkoholin (yleensä metanoli) kanssa (esim. Vihma ym. 2006). Öljyn rasvahapot ja metanoli muodostavat tällöin metyyliestereitä eli biodieseliä Lyhytkiertopuut

15 15 Veli Pohjosen (kirjall. ilmoitus) mukaan eri puulajien lyhytkiertoviljelyn tuottokykyä vertailukelpoisin menetelmin käsittävät tutkimukset ovat peräisin luvuilta. Tämän jälkeen kiinnostus pajututkimukseen on hiipunut. Ruotsissa pajunviljely on sen sijaan lisännyt huomattavasti merkitystään hakeraaka-aineen tuotannossa. Sadon korjuuseen on kehitetty omaa konekalustoa ja viljeltäviä lajikkeita on jalostettu sekä puuntuoton että viljelyominaisuuksien tehostamiseksi. Pajua viljelee energiapuuna Suomessa tällä hetkellä vain kaksi yksityistä yrittäjää, joista toinen toimii Alavieskassa ja toinen Mikkelissä. Joensuun yliopisto on laskenut liikkeelle viime vuonna talvenkestävä maatiaislajikkeen "Jyskyn" (Salix myrsinifolia "Jysky"). Pohjois-Suomessa tarvitaan Pohjosen mukaan omat lajit, lajikkeet ja kloonit. Hän esittääkin mahdollisiksi tutkittaviksi lajikkeiksi kiiltolehtipajuja (Salix phylicifolia) ja outapajua (Salix borealis). Myös harmaaleppä, haapa, hieskoivu ja rauduskoivu ovat potentiaalisia lyhytkiertolajeja. Pajun tuhkalla havaittu sulaminen johtuu metsähaketta suuremmasta kuoripitoisuudesta, mistä ei kuitenkaan Pohjosen mukaan tule käytännön ongelmaa Ruotsissa sen takia, että pajuhake sekoitetaan lämpölaitoksella aina metsähakkeeseen. Pajun mahdollista kasvatusta esim. turvetuotannosta vapautuneilla suoalueilla tai jo osin metsittyneillä peltolohkoilla kannattaakin tutkia kohtalaisen suuren biomassatuottokyvyn (Etelä-Suomessa t / ha vuodessa; Hytönen ja Polet 1995) ja olemassa olevien haketuskalustojen sekä pienpuukorjuukaluston käyttömahdollisuuksien takia. Ns. giljotiinipäällä varustettu maatilatraktori pystyy korjaamaan suhteellisen ohuttakin pienpuuta pinokuutiota päivässä (Hekkanen E. suull. ilmoitus) Tuulienergia Holttisen (2007) mukaan Suomen sähköverkkoon syötettiin vuonna 2006 yhteensä 153 GWh tuulivoimalla tuotettua sähköä, mikä vastaa noin 0,2 %:a Suomen vuoden 2006 sähkönkulutuksesta. Suomen tuulivoimakapasiteetti oli 86 MW vuoden 2006 lopussa (96 laitosta). Uutta kapasiteettia rakennettiin 4 MW (2 laitosta). Suomessa tuulivoiman edistäminen tapahtuu osana kansallista energia- ja ilmastostrategiaa, jota toteutetaan Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman avulla. Tuulivoimaa

16 16 tuetaan jossain määrin verotuksellisesti, ja lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestoinnit voivat saada investointitukea enimmillään 40 % investoinnista. Tuulivoiman (ja tuulen) määrä vaihtelee vuosittain: Holttisen (2007) mukaan vuosi 2006 oli keskimääräistä tyynempi ja Ilmatieteen laitoksen laskemien tuotantoindeksien perusteella tuulivoimatuotanto oli Perämerellä ja Ahvenanmaalla 85 %, Selkämerellä 82 % ja Suomenlahdella 90 % pitkän aikavälin keskimääräisestä tuotannosta. Vertailujaksona käytettiin vuosien keskimääräistä tuotantoa. Vuotuisten tuotantovaihteluiden lisäksi on muistettava, että teholtaan 1 MW:n tuulivoimala tuottaa keskimäärin vain MWh sähköenergiaa vuodessa. Lapin Liitto on laatinut meri- ja rannikkoalueidensa tuulivoiman hyödyntämistä varten maakuntakaavan (Lapin Liitto 2004)(hyväksytty Ympäristöministeriössä vuonna 2005) ja selvittänyt Lapin läänin sisämaa-alueiden (tunturit ja vaarat) tuulivoiman hyödyntämismahdollisuudet (Sigmakonsultit ja Electrowatt Ekono 2003). Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavaan kuuluvat Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion meri- ja rannikkoalueet. Alue rajautuu merellä Suomen aluemerirajaan ja mantereella Oulusta Tornioon menevään rautatiehen. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti maakunta-kaavoituksessa on rannikko- ja tunturialueilla osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet.

17 17 Potentiaaliset tuulivoimala-alueet on otettu mukaan maakuntakaavan tarkasteluihin, mikäli se täytti seuraavat ehdot: -Arvioitu keskituulennopeus vähintään luokkaa 7,5 m / s 50 m korkeudella -maksimi vesisyvyys 20 m, -sijainti suojelualuevarausten ulkopuolella, -alueelle mahtuu vähintään 100 MW tuulivoimaa (pinta-ala yli 10 km 2 ), -etäisyys asutuista rannoista vähintään 5 8 km. Teollisuus- ja satamainfrastruktuurin lähellä sijaitsevilla alueilla on tingitty minimietäisyyksistä. Selvityksen tuloksena maakuntakaavassa on osoitettu neljä erillistä tuulivoimalaaluetta (kuva 2): Torniossa Röyttä (15 20 tuulivoimalaa, joiden kokonaisteho on MW), Kemissä Ajos (15-20 tuulivoimalaa, yhteensä MW), Simossa Maakrunnin matalikko, joka jatkuu Kuivaniemelle (60 80 tuulivoimalaa, yhteensä 200 MW) sekä Kemissä ja Simossa Pitkämatala, joka jatkuu Iissä ( tuulivoimalaa, joiden yhteisteho olisi 1000 MW). Maakuntakaavassa osoitetuilla tuulivoimala-alueilla on taloudellista merkitystä: alueiden kokonaisteho olisi lähtökohtaolettamusten perusteella noin MW (ilman Pitkämatalaa MW) ja vuosituotanto 4,2 4,3 milj. MWh (ilman Pitkämatalaa 0,8 0,9 milj MWh). Vertailukohteeksi voidaan mainita Lapin merenrannikkokuntien sähkön-kulutus olleen vuonna 2002 noin 3,5 milj. MWh, josta muun kuin teollisuuden osuus on noin 1,8 milj. MWh. Tunturi- ja vaara-alueiden tuulivoimalaselvityksessä (Sigmakonsultit ja Electrowatt Ekono 2005) on löytynyt neljä rakentamiskohteiksi selkeästi soveltuvaa aluetta (kuva 2) ja kolme lisäselvitystä vaativaa potentiaalista aluetta Utsjoella, Muoniossa ja Savukoskella. Alueiden arvioitu tuulivoimapotentiaali on yhteensä MW. Soveltuvuusarvioinnissa on kiinnitetty huomiota paitsi teknisiin rakentamis- ja tuulioloihin, myös alueen luonto- ja maisema-arvoihin. Tämä on joissain tapauksissa pudottanut tuulivoima-arvion puoleen alueen potentiaalisesta arvosta.

18 Kuva 2. Lapin läänin toiminnassa olevat tuulivoimalat (ympyrät) ja tuulivoimalaalueiksi maakuntakaavaan esitetyt alueet (neliöt) (tiedot on poimittu Sigmakonsulttien ja Electrowatt Ekonon vuosien 2003 ja 2005 raporteista). 18

19 Aurinkoenergia Suomessa saadaan auringonsäteilyä yleisesti luultua enemmän, joskin eri lähteistä kerättyjen tietojen välillä on suhteellisen paljon vaihtelua, mikä johtuu mm. tarkasteltavasta. Tämä johtunee luonnollisesta vuosien välisestä vaihtelusta. Solpros AY:n (2006) mukaan aurinkoenergiaa voidaan Etelä-Suomessa käytännössä hyödyntää vain helmikuun lopulta lokakuun alkuun. Auringon säteilyenergiaa voidaan hyödyntää mm. passiivisesti rakentamistekniikalla ja aktiivisesti sekä sähkön että lämmön tuottamiseen. Sähkö tuotetaan ns. aurinkokennoilla ja lämpö aurinkokeräimillä. Ilmatieteen laitoksen (www.fmi.fi) internet-sivuilta kerättyjen Sodankylän alueen kokonaissäteily-tilastojen perusteella auringon säteilyenergian hyödyntäminen on järkevää maaliskuulta syyskuulle, eli hyödyntämisaika on kaksi kuukautta Etelä- Suomen tilannetta lyhyempi. Säteilymäärien erot etelä-pohjoissuunnassa eivät ole kuitenkaan kesäkuukausina Lapissa merkittäviä (taulukko 4), joten jäljempänä Sodankylän ja Kevon energiatuottolaskelmia voidaan soveltaa käytännössä koko Lapin alueelle. Maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana kokonaisenergiamääräksi tulee Ilmatieteen laitoksen vuosien tilastojen mukaan Sodankylässä keskimäärin 750 kwh / m 2 ja Kevolla 700 kwh / m 2. Paras aurinkoisuus on huhtikuun puolivälistä syyskuun alkuun. Aurinkolämmön varaan ei siis voida rakentaa talviajan energian käyttöä. Lisäksi on muistettava, että sähköä tuottavan aurinkokennon teho riippuu huomattavassa määrin paitsi säteilyn tulokulmasta suhteessa kennoihin, myös kennojen pintalämpötilasta (Vartiainen ym. 2002). Myös eri menetelmien suhteellisen alhainen hyötysuhde pudottaa hyödynnettävän säteilyenergian sähköntuotannossa noin %:iin ja lämmöntuotannossa noin 35 %:iin teoreettisesta maksimimäärästä. Tällöin Sodankylässä auringon säteilyenergiasta saatava sähköenergia olisi em. aikavälillä noin 75 kwh / m 2 ja lämpöenergia 263 kwh / m 2. Solpros AY:n (2006) oppaan mukaan keräintasolle saadaan noin kwh / m 2 vuodessa; kesäpäivänä talon katolle neliömetriä kohden tuleva säteily on keskimäärin 6 kwh aurinkoisena päästään jopa lähes 10 kwh:iin. Puolipilvisenäkin päi-

20 20 vänä aurinkokeräin tuottaa vähän lämpöä. Koko vuonna tyypillisen suomalaisen pientalon katolle tulee auringonsäteilyä 3 5-kertaisesti koko lämmöntarpeeseen verrattuna. Ongelmana on kuitenkin ajallinen vaihtelu ja kesäaikaisen lämpöenergian talvivarastoinnin mahdottomuus. Energiaa voitaisiin kuitenkin hyödyntää esim. hakkeen kuivattamiseen ja polttoaineen lämpöarvon kohottamiseen. Taulukko 4. Auringonsäteilyn kuukausittainen keski-intensiteetti (W/m 2 ) vaakatasolle vuosina Ilmatieteen laitoksen havaintoasemilla (teoksessa Lampinen ja Jokinen 2006). tam hel maa huh tou kes hei elo syys loka marras jou Utsjoki Enontekiö Ivalo Muonio Sodankylä Salla Pello Rovaniemi Kemi KESKIM Aurinkolämpöjärjestelmän perusidea on yksinkertainen: säteilylämmön lämmittämä vesi kierrätetään lämmönvaihtimen kautta jäähtyneenä takaisin kerääjään. Kuvassa 3 esitetyn aurinkolämpöjärjestelmän komponetit ovat seuraavat: aurinkokeräin (1), putkisto (2), lämpövaraaja (3), lämmönvaihdin (4), peruslämmönlähde, esimerkiksi lämpövastus (5) (varmistaa lämpimänveden saannin pilvisinä jaksoina), pumppu (6), säätöyksikkö (7), paisunta-astia (9), ylipaineventtiili (10), yksisuuntaventtiili (11) ja ilmanpoistoventtiili (12).

21 21 Kuva 3. Aurinkolämpöjärjestelmän rakenne (Solpros 2006). Komulainen (2006) on selvittänyt aurinkolämmön mahdollisuuksia suomalaisten pientalojen lämmityksessä Keski-Suomessa. Esimerkkitapauksena hän käytti nelihenkistä perhettä, joka asuu 100 m 2 :n kokoisessa talossa, missä lämmityskulut olivat käyttöveden tuoton osalta noin 300 kwh / kuukausi ja tilojen lämmitykseen tarvittava energia oli noin kwh / vuosi. Aurinkolämpöjärjestelmällä tuotettava hyötylämpö vuodessa oli noin 1,8 MWh, kun keräinpinta-ala on 6 m 2 ja noin 3,5 MWh, kun keräinpinta-ala on 12 m 2. Lapissa päästää Sodankylän keskimääräisillä lähtötiedoilla vastaavasti 1,6 ja 3,1 MWh:iin, eli ero on yllättävän pieni. Pienemmällä aurinkolämpöjärjestelmällä (6 m 2 ) aurinkolämpö korvaa lämpimän veden tuottoon tarvittavasta energiasta kesä- ja heinäkuussa 100 % ja vielä loka- ja helmikuussakin 20 %. Koko vuoden aikana lämpimän veden tuottoon käytetystä energiasta aurinkolämpö korvaa puolet. Suuremmalla aurinkolämpöjärjestelmällä (12 m 2 ) korvataan käyttöveden lämmitykseen tarvittavasta energiasta maalis-syyskuun ajalta 100 % ja helmi- ja lokakuussa 40 %. Koko vuoden aikana aurinkolämpö korvaa 70 % käyttöveden lämmitysenergiasta. Lisäksi aurinkolämpö korvaa tilojen lämmitykseen tarvittavasta energiasta kesä- ja heinäkuussa 100 %, elokuussa 70 %, toukokuussa 40 % ja syyskuussa 20 %.

22 22 Ns. aurinkosähköjärjestelmässä (kuva 4) auringon säteily muutetaan piistä valmistettujen kennojen avulla suoraan sähköenergiaksi.. Paneelin tuottama sähkö johdetaan kulutuslaitteille tai varastoidaan myöhempää käyttöä varten akustoon. Ohjausyksikkö valvoo järjestelmän toimintaa sekä estää akuston ylivarautumisen ja syväpurkauksen. Aurinkosähköjärjestelmä käyttöjännite on yleisimmin 12 V.Kun järjestelmään kytketään vaihtosuuntaaja (invertteri) voidaan aurinkosähköllä käyttää normaaleja 230 voltin laitteita. Kuva 4. Aurinkosähköjärjestelmän toimintaperiaate (www.edu.fi) Aurinkosähköpaneeleiden vuotuisen tuoton laskeminen on huomattavasti vaikeampaa kuin aurinkolämmön kohdalla. Parhaimman kuvan tuotoista saa olemassa olevien järjestelmien käyttökokemuksista. Viitasaaren ABC-liikennemyymälän aurinkoja tuulienergiajärjestelmiä on tutkittu pilottikohteen ominaisuudessa järjestelmällisesti (Väkeväinen 2005); ohutkalvotekniikkaan perustuvan kennoston (nimellisteho 4,1 kwp; ala 92,4 m2) neliötuotto on ollut 32 kwh vuodessa ja kokonaistutto noin 3 MWh vuodessa. Vastaavan suuruusluokan tuloksen (3,3, MWh) antoi Euroopan komission ylläpitämä internet-toiminen ohjelma (http://re.jrc.ec.europa.eu/pvgis/apps3/pvest.php). Mikäli tuotto jaetaan kennojen

UUSIUTUVAN ENERGIAN KUNTAKATSELMUS

UUSIUTUVAN ENERGIAN KUNTAKATSELMUS TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN TUKEMA ENERGIAKATSELMUSHANKE Dnro UUDELY/0003/05.02.09/2014 UUSIUTUVAN ENERGIAN KUNTAKATSELMUS Mäntsälän kunta Projekti nro H04560.P012 Viimeisin muutos Laadittu Laatija AJT,

Lisätiedot

Peltobiokaasu liikenteen biopolttoainevaihtoehtona. ja ravinnetaseiden kannalta. Hanna Tuomisto

Peltobiokaasu liikenteen biopolttoainevaihtoehtona. ja ravinnetaseiden kannalta. Hanna Tuomisto Peltobiokaasu liikenteen biopolttoainevaihtoehtona energia-, kasvihuonekaasu- ja ravinnetaseiden kannalta Hanna Tuomisto Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Soveltavan biologian laitos Agroekologia

Lisätiedot

Maatalouden biokaasulaitoksen perustaminen ja turvallisuustarkastelu

Maatalouden biokaasulaitoksen perustaminen ja turvallisuustarkastelu MaLLa2-hankkeen loppuraportti Maatalouden biokaasulaitoksen perustaminen ja turvallisuustarkastelu Toni Taavitsainen Savonia-ammattikorkeakoulu Julkaisutoiminta PL 6 (Microkatu 1 D) 70201 KUOPIO puh: (017)

Lisätiedot

Riihimäen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2005 ja 2009 sekä kehitysennuste vuodelle 2020

Riihimäen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2005 ja 2009 sekä kehitysennuste vuodelle 2020 Riihimäen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2005 ja 2009 sekä kehitysennuste vuodelle 2020 Markku Kyöstilä Kestävän kehityksen toimikunta 9.9.2010 Riihimäen kaupunki Ympäristölautakunta 2010 Markku Kyöstilä

Lisätiedot

YMPÄRISTÖLLISESTI JA SOSIAALISESTI KESTÄVÄ ILMASTOPOLITIIKKA MAATALOUDESSA

YMPÄRISTÖLLISESTI JA SOSIAALISESTI KESTÄVÄ ILMASTOPOLITIIKKA MAATALOUDESSA YMPÄRISTÖLLISESTI JA SOSIAALISESTI KESTÄVÄ ILMASTOPOLITIIKKA MAATALOUDESSA MARKKU OLLIKAINEN, MARJA JÄRV ELÄ, PIRJO PELTONEN-SAINIO, JUHA GRÖNROOS, SANNA LÖTJÖNEN, TEEA KORTETMÄKI, KRISTIINA REGINA, KAIJA

Lisätiedot

Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 14

Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 14 Markku J. Huttunen & Ville Kuittinen Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 14 Tiedot vuodelta 2010 Publications of the University of Eastern Finland Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences MARKKU

Lisätiedot

Kestävän energian Janakkala tiedotuslehti 2012

Kestävän energian Janakkala tiedotuslehti 2012 Kestävän energian Janakkala tiedotuslehti 2012 N KUNTA Janakkala liittyi kuntien energiatahokkuus sopimukseen elokuussa 2011 Toimintasuunnitelma energiankäytön tehostamiseksi on valmistunut. Peltoenergiassa

Lisätiedot

Lämpökaivo. Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa. Janne Juvonen (toim.) Suomen ympäristökeskus YMPÄRISTÖOPAS 20 09

Lämpökaivo. Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa. Janne Juvonen (toim.) Suomen ympäristökeskus YMPÄRISTÖOPAS 20 09 YMPÄRISTÖOPAS 20 09 Lämpökaivo Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa Janne Juvonen (toim.) Suomen ympäristökeskus Y M PÄ R I S TÖ O PA S 2 0 0 9 Lämpökaivo Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa Janne Juvonen

Lisätiedot

Ilma-ilmalämpöpumppu on lisälämmityslaite, mutta laitteita löytyy myös päälämmittäjiksi. Ilma-vesilämpöpumppu ja poistoilmalämpöpumppu

Ilma-ilmalämpöpumppu on lisälämmityslaite, mutta laitteita löytyy myös päälämmittäjiksi. Ilma-vesilämpöpumppu ja poistoilmalämpöpumppu Johdanto Ilmalämpöpumppu hyödyntää ilman ilmaista energiaa. Melko pienellä investoinnilla voidaan vähentää lämmityskustannuksia melkein puolella. Ilma-ilmalämpöpumppu on lisälämmityslaite, mutta laitteita

Lisätiedot

OSA III: VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA JATKOTOIMENPITEET

OSA III: VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA JATKOTOIMENPITEET OSA III: VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA JATKOTOIMENPITEET 129 10. VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS 10.1 Vaihtoehtojen vertailu Ympäristövaikutuksia tässä arvioinnissa on tarkasteltu muutoksena

Lisätiedot

ETANOLILLA TUULESTA LANNASTA HAKKEELLA

ETANOLILLA TUULESTA LANNASTA HAKKEELLA Etelä-Savon elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus Etelä-Savon Ely-keskuksen ylijohtaja Pekka Häkkinen: Uusiutuvat energiamuodot ovat haaste ja suuri mahdollisuus Kansallinen ilmastostrategia ja EU edellyttävät,

Lisätiedot

nousu, lattialämmityksen yleistyminen kuin pumppujen kehittyminen. Lämmön keräämiseen tarvitaan sähköä.

nousu, lattialämmityksen yleistyminen kuin pumppujen kehittyminen. Lämmön keräämiseen tarvitaan sähköä. Maalämpöpumppu kerää maaperään, kallioon tai veteen varastoitunutta auringon lämpöä. Maalämmöllä on lämmitetty pientaloja 1970-luvun puolivälistä lähtien, ja lämmitystapa on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulle

Lisätiedot

Maalämpöpumpun ja maalämmön valinta

Maalämpöpumpun ja maalämmön valinta Maalämpöpumpun ja maalämmön valinta Jari Lehtinen Lämpövinkki Oy 19.12.2013 Sisältö Miksi lukisit tämän oppaan?... 2 Maalämmön toimintaperiaate... 2 Miten maalämpöpumppu toimii?... 3 Lämpöpumpun tehon

Lisätiedot

Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala

Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala 2011 Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys Etelä-Karjala Kannen kuva: Kuvasovite Parikkala, Tarvaspohja. Etäisyys voimaloihin 1,4-4,9 km. Valokuvat/Kuvasovitteet:

Lisätiedot

Maitotilojen jätevesijärjestelmien käyttökokemuksia

Maitotilojen jätevesijärjestelmien käyttökokemuksia Maitotilojen jätevesijärjestelmien käyttökokemuksia Kyselytutkimus Heli Hyttinen Lokakuu 2007 Haja-asutuksen vesihuollon koulutus- ja kehittämishanke Tekijä(t) Heli Hyttinen Julkaisun laji Selvitys Sivumäärä

Lisätiedot

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990 2011

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990 2011 Katsauksia 2013/1 Ympäristö ja luonnonvarat Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990 2011 Katsauksia 2013/1 Ympäristö ja luonnonvarat Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990 2011 Helsinki Helsingfors 2013 Tiedustelut

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelun, ravinteiden hallinnan ja lannan käsittelyn esimerkkejä ulkomailta. Kati Berninger Tyrsky-Konsultointi Oy

Maatalouden vesiensuojelun, ravinteiden hallinnan ja lannan käsittelyn esimerkkejä ulkomailta. Kati Berninger Tyrsky-Konsultointi Oy Maatalouden vesiensuojelun, ravinteiden hallinnan ja lannan käsittelyn esimerkkejä ulkomailta Kati Berninger Tyrsky-Konsultointi Oy Marraskuu 2014 JÄRKI on Baltic Sea Action Groupin ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön

Lisätiedot

AURINKOLÄMMÖN ITSERAKENNUSOPAS

AURINKOLÄMMÖN ITSERAKENNUSOPAS AURINKOLÄMMÖN ITSERAKENNUSOPAS SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 3 MITÄ ON AURINKOLÄMPÖ?... 5 AURINKOENERGIAN ERI MUODOT... 5 AURINKOLÄMPÖJÄRJESTELMIEN MARKKINATILANNE... 5 AURINKOLÄMPÖ VUONNA 2010... 6 ITSERAKENNETUT

Lisätiedot

TERMINAALIKÄSIKIRJA VTT-R-08634-11. Biopolttoaineterminaalit Ohjeistus terminaalien perustamiselle ja käytölle. Impola Risto Tiihonen Ismo

TERMINAALIKÄSIKIRJA VTT-R-08634-11. Biopolttoaineterminaalit Ohjeistus terminaalien perustamiselle ja käytölle. Impola Risto Tiihonen Ismo TERMINAALIKÄSIKIRJA VTT-R-08634-11 Biopolttoaineterminaalit Ohjeistus terminaalien perustamiselle ja käytölle Impola Risto Tiihonen Ismo 30.11.2011 2 (38) Alkusanat Tämä biopolttoaineterminaalien perustamista

Lisätiedot

Oljen hyötykäyttöön liittyviä otteita tutkimusraportista:

Oljen hyötykäyttöön liittyviä otteita tutkimusraportista: Oljen hyötykäyttöön liittyviä otteita tutkimusraportista: Peltobiomassojen korjuu ja sen ympäristövaikutukset kohdealueena Varsinais-Suomi ja Satakunta Jaana Laurila Jukka Saarinen Satafood Kehittämisyhdistys

Lisätiedot

K8- kuntien seudullisen ilmastostrategian esiselvitys Osa III: Tiivistelmät. Juha Harju, Seinäjoen kaupunki

K8- kuntien seudullisen ilmastostrategian esiselvitys Osa III: Tiivistelmät. Juha Harju, Seinäjoen kaupunki K8- kuntien seudullisen ilmastostrategian esiselvitys Osa III: Tiivistelmät Juha Harju, Seinäjoen kaupunki Tekijät: Laura Lundgren & Niina Huovari 2010 Sisällysluettelo 1.0 Alkusanat... 3 2.0 Johdanto...

Lisätiedot

1/2011. Irtonumero 12. Biokaasulaitokset. www.vesitalous.fi

1/2011. Irtonumero 12. Biokaasulaitokset. www.vesitalous.fi 1/2011 Irtonumero 12 Biokaasulaitokset www.vesitalous.fi Osallistu nimikilpailuun! www.lining.fi/kilpailu VOL. LII JULKAISIJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki. Puhelin (09) 694

Lisätiedot

tämä julkaisu on mediaplanetin tuottama teemalehti

tämä julkaisu on mediaplanetin tuottama teemalehti ilmoitusliite tämä julkaisu on mediaplanetin tuottama teemalehti ilmoitusliite YMPÄRISTÖTEKNOLOGIA tammikuu 2008 sama pelikenttä kaikille. - EK:n Leif Fagernäs sivut 6-7 energiasektorin tulevaisuuden haasteet

Lisätiedot

BIOKAASUN MUODOSTUMINEN JA SEN HALLITTU KÄSITTELY KAATOPAIKOILLA. Petri Väisänen Jarkko Salmenoja

BIOKAASUN MUODOSTUMINEN JA SEN HALLITTU KÄSITTELY KAATOPAIKOILLA. Petri Väisänen Jarkko Salmenoja 1 BIOKAASUN MUODOSTUMINEN JA SEN HALLITTU KÄSITTELY KAATOPAIKOILLA Petri Väisänen Jarkko Salmenoja Kaatopaikkakaasun hallittu käsittely 1 SISÄLLYSLUETTELO 1 BIOKAASUN MUODOSTUMINEN KAATOPAIKOILLA...2 1.1

Lisätiedot

AURINKOENERGIA SUOMEN OLOSUHTEISISSA JA SEN POTENTIAALI ILMASTOMUUTOKSEN TORJUNNASSA

AURINKOENERGIA SUOMEN OLOSUHTEISISSA JA SEN POTENTIAALI ILMASTOMUUTOKSEN TORJUNNASSA AURINKOENERGIA SUOMEN OLOSUHTEISISSA JA SEN POTENTIAALI ILMASTOMUUTOKSEN TORJUNNASSA Tekes-projekti 594/480/00 Road-map for solar energy technology and markets in Finland SOLPROS kesäkuu 2001 ABSTRACT

Lisätiedot

Maatalouden ravinnekuormitus ja sen tehokkaat vähentämistoimenpiteet Loppuraportti

Maatalouden ravinnekuormitus ja sen tehokkaat vähentämistoimenpiteet Loppuraportti Maatalouden ravinnekuormitus ja sen tehokkaat vähentämistoimenpiteet Loppuraportti Helsinki 2008 Työryhmämuistio mmm 2008:9 Maatalouden ravinnekuormitus ja sen tehokkaat vähentämistoimenpiteet Loppuraportti

Lisätiedot

Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittely Suomessa

Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittely Suomessa SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 20 2009 Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittely Suomessa Sonja-Maria Ignatius, Tuuli Myllymaa ja Helena Dahlbo Suomen ympäristökeskus SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA

Lisätiedot

PIENEN KOKOLUOKAN CHP-TUOTANNON KAN- NATTAVUUS KUNNALLISEN LÄMPÖLAITOKSEN YHTEYDESSÄ

PIENEN KOKOLUOKAN CHP-TUOTANNON KAN- NATTAVUUS KUNNALLISEN LÄMPÖLAITOKSEN YHTEYDESSÄ LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Teknillinen tiedekunta Energiatekniikan koulutusohjelma Matti Wallin PIENEN KOKOLUOKAN CHP-TUOTANNON KAN- NATTAVUUS KUNNALLISEN LÄMPÖLAITOKSEN YHTEYDESSÄ Feasibility

Lisätiedot

SUOMEN ENERGIAVISIO 2030

SUOMEN ENERGIAVISIO 2030 SUOMEN ENERGIAVISIO 2030 Suomenkielinen tiivistelmä VTT PROSESSIT Ritva Hirvonen (toim.) ENERGY VISIONS 2030 FOR FINLAND YHTEENVETO VTT on luodannut Energy Visions 2030 for Finland kirjassa, millainen

Lisätiedot

Sisältö. Lukijalle 3. Energiaa säästävä talo on hyvä talo 4. Yhteistyökumppanit. Toiveesta taloksi 6. Mitä hyvän talon tekeminen vaatii?

Sisältö. Lukijalle 3. Energiaa säästävä talo on hyvä talo 4. Yhteistyökumppanit. Toiveesta taloksi 6. Mitä hyvän talon tekeminen vaatii? Sisältö Lukijalle 3 Energiaa säästävä talo on hyvä talo 4 Energiatehokkaan kodin rakentamisen ei tarvitse maksaa enempää kuin tavallisen talon rakentamisen. Kysymys on viisaiden ja pitkäjänteisten valintojen

Lisätiedot