BUDDHALAINEN KUOLEMA JA SAATTOHOITO Koulutuspäivä Teosofisen seuran salissa Helsingissä

Transkriptio

1 BUDDHALAINEN KUOLEMA JA SAATTOHOITO Koulutuspäivä Teosofisen seuran salissa Helsingissä Järjestäjinä Suomen Buddhalainen Unioni SBU ja Buddhalainen saattohoito -verkosto TIIVISTELMÄ ASIANTUNTIJAPUHEISTA Ylilääkäri Juha Hänninen, Terho-kodin johtaja oli rakentanut puheensa kolmen kysymyksen ympärille. Mihin Suomessa kuollaan ja missä? Milloin ihminen katsotaan kuolleeksi? Mitä lääketiede voi tehdä kuolevan hyväksi? Maailmassa kuolee 56 miljoonaa ihmistä vuosittain sairauksiin. Rikkaissa maissa suurin osa heistä on yli 70-vuotiaita. Sekä Suomessa että maailmalla yleisimmät kuolinsyyt ovat sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä, dementia, diabetes ja krooniset keuhkosairaudet. Suomessa 40% kuolee verenkiertoelinten sairauksiin, kasvaimiin 23% ja dementoiviin sairauksiin 14% koko väestöstä. Naisilla dementoivat sairaudet ovat yleisin kuolinsyy. Työikäisillä kasvaimet ovat yleisin, sitten verenkiertoelinten sairaudet ja kolmanneksi alkoholi. Suomessa kuolee yli ihmistä joka vuosi. Suurin osa kuolee jossain terveydenhoitoyksikössä, kotona kuolee alle 20%. Juha Hänninen puhui myös kuolemaa edeltävistä seikoista, joita ovat vanheneminen ja sairastaminen. Kun vanhenee, lihasmassa vähenee, liikkuvuus heikkenee, sydämen syke muuttuu, hengitysvoima vähenee, autonomisen hermoston toiminta heikkenee, tasapainon hallinta samoin. Kuulo, näkö, muisti heikkenee, ja sairaus tehostaa kaikkia näitä muutoksia. Suomen lainsäädännön mukaan ihminen on kuollut, kun hänen aivotoimintansa on lakannut. Munuaiset toimivat vielä tunnin sen jälkeen, keuhkot vielä kymmenen tuntia, siittiöt puolitoista vuorokautta ja kynnet ja hiukset kasvavat vielä monta päivää. Juha Hänninen kertoi myös, mitä vaivoja kuolemiseen liittyy. Yksi on, ettei ruoka maistu tai ei pysty syömään, sillä elimistö ei ota enää ravintoa vastaan. Toinen oire on väsymys ja voimattomuus, toisinaan myös kuumeilu. Kuolemaan liittyy myös

2 levottomuutta ja sekavuutta. Suurella osalla kuolevista, %, esiintyy sekavuutta. Saattohoidossa käytetään kolmea lääkettä, morfiinia ja sen johdannaisia, kortisonia ja rauhoittavia. Vaikka lääkkeet vaikuttavat ajatustoimintaan, samoin tekee myös kipu tai muu vaikea oire. Annosta oikein säätelemällä valtaosa kivuista pystytään hoitamaan. Tavoitteena ei ole tainnuttaa ihmistä niin, ettei hän kokisi mitään kuollessaan. Saattohoidossa pyritään siihen, ettei hän kokisi sietämätöntä ahdistusta. Lopuksi Juha Hänninen puhui hoidon rajauksista. Silloin kun ihminen on lähellä kuolemaa, hän ei enää palaa takaisin. Elvytystoimet eivät hyödytä, eivät antibiootit eivätkä ravintoliuokset. Sen sijaan voidaan parantaa kuolevan vointia siinä määrin kuin pystytään ja tuetaan niin kuolevaa kuin hänen läheisiään. Sini Israel Suomen Hautaustoimistojen liitosta kertoi käytännön työstä kuoleman jälkeisiin tapahtumiin ja hautaamiseen liittyen. Kun henkilö kuolee sairaalassa, hoitajat laittavat vainajan päälle exitus-vaatteet ja sairaalan velvollisuus on siistiä vainaja, esim. ottaa pois kanyylit, tippaletkut yms. Sen jälkeen vainaja siirretään sairaalan sisäisesti sairaalan kylmiöön. Hautaustoimisto hakee vainajan sairaalasta, huolehtii vainajan pukemisesta ja laittamisesta arkkuun sekä kuljetuksesta hautausmaan/kappelin kylmiöön. Sairaalan kappeliin voidaan varata aika vainajan hyvästelemiseen tai seremonian pitämiseen yleensä päivä tai pari kuoleman jälkeen, mahdollisimman pian kuitenkin. Kun henkilö kuolee palvelutalossa tai vastaavassa, jossa ei ole kylmäsäilytystiloja, vainaja tulisi kuljettaa mahdollisimman pian kylmätiloihin. Vainaja siirretään silloin aina sairaalaan, jos lääkäri ei ole todennut kuolemaa jo palvelutalossa. Pääsääntöisesti lääkärit toteavat kuoleman virka-aikoina. Jos lääkäri on todennut kuoleman jo palvelutalossa ja vainajalle valitaan arkku saman tien (tai on jo valittu aiemmin), kuljetetaan vainaja arkussa hautausmaan/kappelin säilytystiloihin, mahdollisesti suoraan seremonia- tai hautauspaikalle. Kun kuolema tapahtuu kotona siten, että hän on lääkärin hoidossa, eli tiedetään kuolinsyy ja lääkäri kirjoittaa hautausluvan, niin hautaustoimiston kanssa sovitaan vainajan siirtämisestä kotoa kylmätiloihin. Kuljetuksella ei ole niin kiire, vaan kuljetuksen aikataulu on omaisista kiinni, lämpötilat huomioonottaen. Jos arkku on

3 valittu, vainaja siirretään arkussa hautausmaan kylmiöön, ellei ole, hänet siirretään paareilla sairaalan kylmiöön. Vainajan säilytystiloja on sairaaloiden lisäksi hautausmaiden ja joidenkin kirkkojen ja kappeleiden yhteydessä. Paareilla kuljetetaan sairaalaan, siellä vainajaa ei voi säilyttää arkussa. Kirkot ja kappelit taas eivät ota vastaan vainajaa muuta kuin arkussa. Jos kuolema on yllättävä, tapahtui se kotona tai vaikka kadulla, eikä hoitavaa lääkäriä ole, kutsutaan poliisi paikalle ja he aloittavat kuolemansyyn selvityksen. Vainaja kuljetetaan Oikeuslääketieteen laitokselle mahdollisimman pian, mutta jos kuolema on tapahtunut kotona, erityistä kiirettä siirtoon ei kuitenkaan ole kuolintapa huomioiden. Ruumiinavaus kestää yleensä muutamasta päivästä reiluun viikkoon. Kun ruumiinavaus on tehty, hautaustoimiston kanssa järjestetään vainajan kuljetukset. Hautajaisten järjestelyä ohjaavat lait ja säädökset, esim. terveydensuojeluasetus, jossa säädetään esimerkiksi, että arkku tulee haudata vähintään puolentoista metrin syvyyteen ja että arkkuhaudan koskemattomuus on vähintään 15 vuotta. Samoin siinä määrätään, että ruumiin kuljetuksen tulee tapahtua vain siihen tarkoitetussa ajoneuvossa. Arkku tulee olla tiiviisti suljettuna ja ruumiin tulee olla arkussa silloin, kun se on muualla kuin sairaalassa. Hautaustoimilaki uudistettiin viimeksi vuonna 2004 ja se määrittää monia seikkoja. Jos vainajan toiveet ovat kirjallisina olemassa, niitä noudatetaan. Ellei niitä ole, päätöksen hautajaisjärjestelyistä tekevät omaiset tai joku läheinen. Jos läheisiä ei ole, kunta huolehtii hautaamisesta. Lisäksi on mm. laki kuolemansyyn selvityksestä sekä kirkkolaki sisältäen hautausmaihin liittyvää lainsäädäntöä, jotka kaikki tulee ottaa huomioon hautajaisia järjestettäessä. Hautaustoimistossa hoidetaan myös hautauspaikkaan liittyvät järjestelyt. Onko olemassa sukuhautaa, onko siihen hautaoikeutta. Käydään läpi hautapaikkojen vaihtoehdot hautausmaan sisällä, jossa on erilaisia alueita, mm. uurnahaudat ja muistolehdot. Hautaustoimilain mukaan jokaisen seurakunnan/seurakuntayhtymän tulee osoittaa tunnustukseton hauta-alue, joka ei ole siunattua maata. Sellaisia alueita löytyy esim. Helsingin ja Vantaan yhteiseltä hautausmaalta Honkanummelta ja Espoon hautausmaalta Kellonummelta.

4 Tuhkan voi haudata maanomistajan luvalla minne vaan, mutta hautaamisen tulee tapahtua yhteen paikkaan vuoden sisällä tuhkaamisesta. Muistomerkkiä sen sijaan ei saa pystyttää, koska silloin kyseessä olisi hautapaikka ja niitä koskevat omat säädökset. Tuhkan tai uurnan voi myös haudata yleiselle vesialueelle, Helsingissä Harmajan majakan edustalle ja Espoossa Lauttasaaren kupeeseen Käärmesaaren ja Vehkasaaren väliselle tietylle vesialueelle. Muualle pääkaupunkiseudulla veteen haudattaessa tarvitaan vesialueen omistajan lupa. Yksityisen hautausmaan saavat perustaa esim. yhteisöt tai säätiöt aluehallintoviraston erityisellä luvalla, ja siihen tarvitaan mm. pitkän aikavälin suunnitelmat hautausmaan hoidosta ja sen ylläpidosta. Yksityisen hautapaikan hautarauha on 25 vuotta ja hautapaikka merkitään kiinteistörekisteriin. Keskustelussa pohdittiin, kuinka kauan vainaja voi olla sairaalassa koskemattomana. Vastauksena yleisön joukosta tuli, että vainaja siirretään sairaalan osastolta kylmiöön parin tunnin päästä kuolemasta. Erillinen toive koskemattomuusajasta tulisi kertoa etukäteen henkilökunnalle. Ja kaikki toiveet ylipäätään on hyvä kertoa henkilökunnalle etukäteen, jotta he voivat toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan. Huomautettiin myös, että pienen lapsen kuoltua kuljetus on mahdollinen myös vanhempien autolla. Hilkka Heikkilä-Granskog, Terho-kodin vapaaehtoistyön ohjaaja esitteli vapaaehtoisten toimintaa kuolevien potilaiden hyväksi. Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan tavoitteena on tuoda turvaa, tukea ja inhimillistä välittämistä niin potilaille kuin heidän läheisilleen. Turvallisuuden tunne liittyy siihen, että ihmisiä on saatavilla joka hetki, myös öisin. Potilaiden itsemääräämisoikeuden suhteen saattokodissa ollaan tarkkoja. Kunnioittava hoito tarkoittaa esimerkiksi, että jos vaikka buddhalainen potilas haluaa ettei häntä lääkitä, niin tehdään. Ja kuitenkin läsnä on koko ajan henkilö varmistamassa, onko näin sillä hetkellä. Vapaaehtoiset eivät tee sairaanhoidollisia tehtäviä, mutta toimivat työparina ja avustajina.

5 Vapaaehtoiset valitaan hyvin tarkasti, noin sadasta hakijasta korkeintaan kaksikymmentä. He osallistuvat neljän kuukauden peruskoulutukseen, joka sisältää etiikkaa, saattohoidon teoriaa sekä harjoittelujakson. Terho-kodilla on potilaita myös kotisairaanhoidossa, niin että he käyvät päivällä sairaalassa. Vapaaehtoiset käyvät myös heidän kotonaan tarvittaessa. Turvallisuuteen liittyvä on myös vaitiololupaus, jonka vapaaehtoiset tekevät kirjallisena. Lisäksi on puuttumattomuus-periaate, että potilaiden tai omaisten asioihin ei puututa, ei edes testamentin todistajana. Lisätietoa saattohoidosta ja kuoleman kohtaamisesta löytyy esimerkiksi australialaisen buddhalaisen Karuna Hospice saattokodin sivuilla