Kuntaliiton maaseutustrategia

Transkriptio

1 Kuntaliiton maaseutustrategia Hyväksytty Suomen Kuntaliiton hallituksessa Kuntaliiton maaseutustrategian tavoite ja visio Kuntaliiton maaseutustrategian tavoite on, että maaseudulla on mahdollisuuksia hyvään elämänlaatuun, asumiseen ja yrittämiseen. Eri alueiden vahvuudet kannattaa ottaa käyttöön palvelemaan koko yhteiskuntaa ja sen kilpailukykyä. Tämä edellyttää sitä, että maaseudun erityisolosuhteet huomioidaan niin valtakunnallisessa, maakunnallisessa kuin kunnallisessa päätöksenteossa. Myös Euroopan unionin tasolla tulee tiedostaa suomalaisen maaseudun erityispiirteet. Strategiaa valmisteltaessa on käyty kattava keskustelu eri maaseutualueiden nykytilasta. Lisäksi on määritelty ne trendit, jotka vaikuttavat maaseutuun. Maaseutualueiden tärkeimmät vahvuudet sekä haasteet on pyritty tuomaan laajasti esille ja sen jälkeen etsitty ne painopistealueet, joita kehittämällä maaseudun elinvoimaisuus voidaan turvata. Kuntaliiton visio 2020-luvun maaseudusta: Maaseutu koetaan Suomen ja sen kuntien rikkaudeksi. Maaseudun vahvuuksien ja mahdollisuuksien hyödyntäminen palvelee koko yhteiskuntaa ja tuottaa hyvinvointia niin siellä asuville kuin siellä vieraileville. Maaseudun ihmiset sekä yritykset osallistuvat yhteisen kilpailukyvyn rakentamiseen. Maaseudulla asuu eriikäisiä ihmisiä ja siellä toiminta on innovatiivista ja vireää. Maaseudun elinkeinorakenne on monipuolinen ja siellä on osaavaa työvoimaa sekä yritysten että kuntien tarpeisiin. Ihmisten omatoimisuutta tuetaan ja maaseudun ihmiset ja ympäristö voivat hyvin. Asumisen, toimeentulon, koulutuksen ja lähipalvelujen perusrakenteet on turvattu niitä uudistaen. Kuntaliiton maaseutupolitiikan painopistealueet Kuntaliitto tarkastelee maaseutua seuraavan viiden painopistealueen kautta: - Kuntatalous tasapainoon ja vakaa tulopohja kunnille - Vaikuttavaa elinkeino- ja työvoimapolitiikkaa - Toimivat lähipalvelut uudistaen - Laadukkaat tietoliikenneyhteydet ja toimiva infrastruktuuri - Maaseutu menestystekijänä ja yhteisöllisyys voimavarana Jokaisella alueella ja kunnalla on omat erityispiirteensä, haasteensa ja mahdollisuutensa. Ne tiedostamalla ja niihin tarttumalla saadaan alueellisesti parhaimmat tulokset maaseudun kehittämisessä. Tärkeää on huomata, että painopistealueet tukevat toisiaan ja niiden yhtäaikainen toteuttaminen tuottaa parhaimman tuloksen. Kuntatalous tasapainoon ja vakaa tulopohja kunnille Julkinen rahoitus joutunee ja luvulla tiukoille, sillä ikääntyminen vaatii lisää resursseja hoivaan kaikkialla Suomessa. Lisäksi uusiutuvien energiantuotantomuotojen kehittämiseen ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen kuluu tulevaisuudessa yhä suurempi osa julkisista panoksista. Kuntien talouserot ovat kasvaneet. Sen taustalla on talouden, elinkeinotoimin-

2 2 nan ja väestön kehityksen eriytymisestä johtuva hyvin erilainen verotulojen kasvu. Kasvusta valtaosa keskittyy kasvuseuduille, joilla on suuria ongelmia vastata kasvavan väestön palvelutarpeisiin. Samaan aikaan maassamme on suuri joukko kuntia, joiden verotulot heikkenevät. Näiden kuntien mahdollisuudet selvitä tulevista haasteista ovat huomattavasti heikommat. Lähivuosina suurimmassa osassa maaseutuvaltaisia kuntia verotulot mitä ilmeisimmin pienenevät. Arvioiden mukaan elinkeinoelämän, työpaikkojen ja väestön keskittyminen harvoille elinvoimaisille kasvuseuduille kiihtyy. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on väestön määrä lisääntynyt erityisesti kaupunkien läheisen maaseudun kunnissa. Muuttoliike vaikuttaa muuttotappio- ja muuttovoittokuntiin eritavoin. Koska poismuuttajat ovat usein koulutettuja nuoria, heidän muuttopäätöksensä vaikuttaa pitkällä aikavälillä lähtöalueiden ja tuloalueiden talouksiin ja hyvinvointiin. Muuttoliike kumuloituu usein myös siten, että se kasvattaa muuttajia saavien alueiden vetovoimaa entisestään ja heikentää lähtöalueiden väestöpohjaa ja osaamisperustaa. Lähtökunnissa valmiit perusrakenteet, palvelut ja asunnot jäävät yhä vähemmälle käytölle ja tulokunnissa joudutaan rakentamaan lisää yleistä infrastruktuuria, päiväkoteja, kouluja ja asuntoja. Hallitsemattomana kehitys on kansakunnan menestyksen kannalta kielteistä. Jos nykyisenlainen kehityskulku jatkuu ja voimistuu, jää kasvavien keskusten vaikutusalueen ulkopuolelle vain harvoja menestyjiä ja vain jotkin kasvuseutujen ulkopuoliset alueet voivat hyötyä lisääntyneestä vapaa-ajan asumisesta ja matkailusta. Euroopan unionin tulevaisuuden politiikkavaihtoehdot vaikuttavat myös Suomeen. Haasteita maaseudun kehittämiselle ja maaseutupolitiikalle voi asettaa se, että yhä suurempi osa EU:n väestöstä asuu suurissa kaupungeissa. Myös unionin yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agricultural Policy, CAP) muutoksilla on välillisesti erittäin suuri merkitys suomalaisen maaseudun tulevaisuudelle. Alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella taloudellista ja sosiaalista koheesiota parannetaan suuntaamalla voimavaroja kaikkein vähiten kehittyneille alueille, mutta lisäksi myös vauraammille alueille Lissabonin ja kestävän kehityksen strategian tavoitteiden mukaisiin toimenpiteisiin. Tulevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n alue- ja rakennepolitiikan suuntautuminen vaikuttaa merkittävästi myös suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen. Kuntaliitto toimii niin, että kuntien mahdollisuudet järjestää kansalaisille toimivat ja tehokkaasti tuotetut peruspalvelut kohtuullisella vero- ja maksurahoituksella turvataan. Kunnat hillitsevät kuntatalouden menokasvua. Tämä edellyttää tuottavuuden parantamista ja siksi tarvitaan kustannustehokas sekä toimiva kunta- ja palvelurakenne. Tuottavuutta parannetaan palveluprosesseja ja palveluinnovaatioita kehittämällä. Kuntien valtionosuusjärjestelmä tasaa riittävästi olosuhde- ja palvelutekijöitä sekä veropohjaeroja kuntien välillä ja että harkinnanvaraiset rahoitusavustukset säilytetään. Erityisen harvaan asutuille alueille kohdistetaan erityistoimenpiteitä. Valtio osoittaa valtionosuusjärjestelmään lisää rahaa muun muassa heikon talouden kuntien aseman vahvistamiseksi. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan sekä maaseutupolitiikan kautta kanavoituu myös tulevalla rahastokaudella merkittäviä panostuksia Suomen maaseutualueille. Vaikuttavaa elinkeino- ja työvoimapolitiikkaa Kilpailukykyiset yritykset ovat kuntien elinvoimaisuuden edellytys. Kehityssuuntana on yritysten keskittyminen alueille, joilla on saatavissa osaavaa työvoimaa ja jotka tarjoavat otollisen

3 3 innovaatioympäristön. Käytännössä tämä tarkoittaa suurimpia yliopistokaupunkeja. Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla työvoimaresurssit vähenevät voimakkaasti. Kestävä elinkeinotoiminta ja julkisten palveluiden tuottaminen tarvitsevat kuitenkin osaavaa työvoimaa. Vaikka työllisten määrä on Suomessa kasvanut vuoden 2003 alusta vuoden 2006 loppuun yli henkilöllä, rajoittavat vähenevät työvoimaresurssit useiden alueiden kehitystä. Ikääntymisestä johtuvat rakenteelliset muutokset työmarkkinoilla alkavat voimistua 2010-luvun alussa. Arviolta miljoona henkeä eli yli 40 prosenttia työvoimasta tulee poistumaan työvoiman piiristä vuosina Globaalisuuden rinnalla paikallisuuden merkitys korostuu. Paikalliskulttuuri, lähiruoka, hajautetut uudistuviin energialähteisiin perustuvat energiaratkaisut, matkailu ja kaivostoiminta ovat kaikki paikallisiin voimavaroihin perustuvia maaseudun tuotteita, joissa on valtavasti kehittämispotentiaalia. Paikallisuuden ympärille syntyy myös design -tuotteita ja tuotteistettuja elämyspalveluita. Maaseudulla on runsaasti uusiutuvia energiavaihtoehtoja ja ilmastonmuutoksen seurauksena maaseudun energiavarat nousevat uuteen merkitykseen. Ilmastonmuutoksella on vaikutusta myös siihen, mitä ja miten maaseudulla maataloutta harjoitetaan. Ruuan hinnan kallistuminen nostaa suomalaisen maatalouden menestymisen mahdollisuuksia, mutta samalla muiden kustannusten, kuten öljyn ja rehun hinnan nousu sekä ääreistyvät sääilmiöt voivat vaikeuttaa elinkeinon harjoittamista. Myös ruuan huoltovarmuuskysymykset korostuvat epävarmana aikana. Maataloudella on myös merkittävä vaikutus maaseutumaiseman ylläpitäjänä, alempiasteiden tieverkon säilyttäjänä ja perusasutuksen luojana erityisesti ydin- ja harvaanasutulla maaseudulla. Kunnat toteuttavat maaseutualueiden elinkeinopolitiikkaa osana seudullista kokonaisuutta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja ovat mukana luomassa kehittämisympäristöjä, joiden kautta kehittymishakuiset yritykset voivat lisätä osaamistaan ja verkottua keskenään. Kunnat hyödyntävät yrityksiä ja kolmatta sektoria julkisten palveluiden tuottajina sekä toimintamallien uudistajina. Kuntaliitto auttaa kuntia hankintaosaamisen lisäämisessä, jotta hankintojen elinkeinopoliittisten ja ilmastonmuutos vaikutusten tiedostaminen paranee. Kuntien strategisessa suunnittelussa muuttoliikkeen hallinta on keskeisessä asemassa. Kaikki kunnat ja koulutuksen järjestäjät tiivistävät yhteistyötä ennakoimaan alueen työvoimamuutoksia ja työvoiman tarvetta riittävän ajoissa. Valtio huolehtii työvoimavarojen kasvattamisesta koko Suomen työvoimatarpeet huomioiden ja tukee työvoiman sijoittautumista maaseudulle. Valtio vaikuttaa paikallisten työmarkkinoiden toimintaan lisäämällä panostuksia ammatilliseen koulutukseen sekä kansalliset että alueelliset tarpeet huomioiden. Erityisesti täydennys-, muunto- ja jatkokoulutuksen kehittämiseen on panostettava. Valtio näkee korkeakoulutuksen alueellisen saavutettavuuden välineenä koko Suomen menestykseen. Valtio ja kunnat edistävät etätyötä ja työn uudelleen sijoittautumista kehittämällä toimintamalleja. Toimivat lähipalvelut uudistaen Työikäisen väestön väheneminen ja muuttotappio kaventavat erityisesti harvaan asutun maaseudun kuntien ja nykyisin myös kaupunkiseutujen keskuskaupunkien veropohjaa ja vaikeut-

4 4 tavat ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta. Sen sijaan kaupunginläheisellä maaseudulla mietitään, miten vastata ajankohtaisiin kasvavan lapsiväestön palvelutarpeisiin ja samalla varautua väestön ikääntymiseen. Paras -hankkeen tavoitteena on turvata palvelujen taso tuottamalla palveluja kustannustehokkaasti, mutta muutoksen kääntöpuolena voi olla palvelujen keskittyminen ja saavutettavuuden heikkeneminen reuna-alueilla. Kehitys saattaa heikentää erityisesti liikkumismahdollisuuksiltaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palvelujen saavutettavuutta. Väestö tulee harvenemaan monilla alueilla niin paljon, että nykyisillä toimintamalleilla palvelujen ylläpito kallistuu ja niiden laatu kärsii jopa siinä määrin, että palvelujen tuottaminen nykytavoin käy mahdottomaksi. Teknologian kehittyminen antaa mahdollisuuksia järjestää palvelut uudella tavalla. Useiden toimijoiden yhteisten liikkuvien palvelujen lisääminen, yhteispalvelutoimistot ja sähköiset asiointipalvelut turvaavat saatavuutta. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä vaikuttaa erityisesti harvaan asutun maaseudun palvelujen järjestämismahdollisuuksiin. Kunnat harkitsevat vapaaehtoisia kuntaliitoksia ja lisäävät yhteistyötä kaikessa palveluiden tuottamisessa ja kehittävät useiden toimijoiden yhteisiä liikkuvia palveluita ja palveluiden käyttöä tukevaa joukkoliikennettä. Kunnat luovat kirjastoista monipalvelupisteitä sekä kehittävät yhdessä yrittäjien ja kylien toimijoiden kanssa kyläkaupoista monialapalvelupisteitä, joissa saman katon alla on tarjolla päivittäistavarakaupan palvelujen lisäksi muita kaupallisia ja julkisia palveluja. Pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa turvataan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä peruspalvelut lähipalveluna. Tämän lisäksi lapsille ja nuorille turvataan liikunta- ja nuorisotyön palvelut lähellä käyttäjää. Kunnat panostavat, järjestöjen kanssa yhteistyössä, ennaltaehkäisevään toimintaan, joka ylläpitää väestön toimintakykyä ja hyvinvointia. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen saatavuuden takaamiseksi valtio kehittää kuntien kanssa yhteistyössä opiskelijoille kodin ulkopuolisia asumismahdollisuuksia ja sosiaalisia etuuksia asumismahdollisuuksien turvaamiseksi. Lisäksi kunnat tehostavat perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen - lukio-opetuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä, tavoitteena turvata palvelujen mahdollisimman hyvä saatavuus hyödyntäen tehokkaasti erilaisia monimuoto-opetuksen mahdollisuuksia mm. verkostolukiomallia. Valtio mahdollistaa erityisesti pitkien etäisyyksien alueella sijaitsevien koulujen opetustarjonnan laajentamisen tietoverkkojen käytön sekä etä- ja monimuoto-opetuksen keinoin. Viranomaisyhteistyötä erityisesti harvaan asutun maaseudun turvallisuusasioissa tiivistetään ja mahdollisimman monilla kylillä laaditaan turvallisuussuunnitelmat esimerkiksi kyläsuunnitelmien yhteyteen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Laadukkaat tietoliikenneyhteydet ja toimiva infrastruktuuri Tietoyhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet ovat yksi keskeinen maaseudun elinvoimaisena pitämisen ja kehittymisen edellytys. Teknologiaa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa yhä enemmän maaseudun palvelutarjonnan turvaamisessa muun muassa terveydenhoidossa, kauppa- ja pankkipalveluissa, lupa- ja neuvonta-asioissa sekä ikääntyneiden ja liikuntarajoitteisten hoidossa ja apuna. Lisäksi teknologian ja tietotekniikan hyödyntäminen antaa runsaasti

5 5 mahdollisuuksia erilaisien opiskelumuotojen käyttämiseen ja muuttuviin osaamisvaatimuksiin vastaamiseen. Ilmastonmuutos muodostaa uhkan maaseudulla asumiselle erityisesti energian ja liikennepolttoaineiden kallistumisen myötä. Liikkumiseen ja liikenteeseen vaikuttaa myös tiestön kunto, jonka ylläpito mitä ilmeisimmin vaikeutuu ilmastonmuutoksen seurauksena. On tärkeää, että kansallisesti huolehditaan myös alemmanasteisen tieverkon toimintakyvystä. Se ei ole vain maaseudulla asuvien kannalta ratkaisevassa asemassa, vaan vaikuttaa merkittävästi maamme matkailumahdollisuuksien ja raaka-ainevarojen hyödyntämiseen. Maaseudulla on periaatteessa ehkä kaupunkeja paremmat sopeutumisedellytykset muutoksiin ainakin raaka-ainevarantojensa puolesta. Maaseudun kunnat voivat myös aktiivisesti tarttua ilmastonmuutoksen haasteisiin ja rakentaa imagoaan ympäristönsä huomioivina ja luonnon läheisinä asuinpaikkoina. Kunnat ohjaavat uutta asutusta maaseudun kyliä ja palveluja tukevasti. Kunnat ottavat kuntarakenteen voimakkaan muutoksen takia kuntasuunnittelun osaksi käyttöön strategisen maankäytön suunnitelman (yleiskaavan) koko kunnan alueen kehittämisvälineenä. Erityisesti huolehditaan siitä, että paikalliset asukkaat ja yritykset pääsevät mukaan suunnitteluprosessiin. Kunnat ja kyläyhdistykset kehittävät kyliä ja rakentamista ohjataan siten, että niillä edistetään ympäristönsuojeluvaatimukset täyttävien jätevesijärjestelmien taloudellisesti edullista toteuttamista, hoitoa ja huoltoa. Puun energiankäytön lisäämiseksi tuetaan siihen erikoistuvien palveluyrityksien syntymistä ja selvitetään kyläkeskusten aluelämmityksen mahdollisuudet, jolloin myös kaavoitusta ja tonttitarjontaa ohjataan kyläkeskusten ylläpitoa ja rakentamista suosivaksi. Valtio edistää puu- ja energiatehokasta rakentamista maaseudulla ja osoittaa sekä kuntien että yritysten neuvontaan voimavarat esimerkiksi seudullisena tai maakunnallisena palveluna. Valtion rahoittamana tai markkinaehtoisesti varmistetaan nykyajan ja tulevaisuuden tietoyhteiskunnan tarpeisiin vastaavat palvelut koko Suomessa. Näitä ovat esim. nopea ja kohtuuhintainen laajakaistayhteys, puhelinpalvelut ja digi-tv. Valtio ja kunnat luovat kattavat ja helppokäyttöiset sähköiset julkiset palvelut helpottamaan maaseudun asukkaiden ja yritysten palvelujen saatavuutta. Verkonhaltijat parantavat sähkön jakeluvarmuutta ja nopeuttavat korjaustöitä. Valtio panostaa eriasteisen tieverkon ylläpitoon ja valtion sekä kuntien yhteistyöllä turvataan kohtuulliset joukkoliikennepalvelut maaseudulla. Liikennepäästöjen vähentämiseksi valtion, kunnan ja yksityisten liikennöitsijöiden kesken yhdistellään ihmisten ja tavaroiden kuljetuksia. Maaseutu menestystekijänä ja yhteisöllisyys voimavarana Yhteisön sosiaalinen pääoma tarkoittaa yhteisön jäsenten, kuten ihmisten ja yritysten välistä kykyä toimia keskenään ja luottaa toisiinsa. Vahvaa sosiaalista pääomaa on pidetty yhtenä syynä alueiden taloudelliseen menestykseen. Sosiaaliset verkostot ja niihin kytkeytyvän luottamuksen nähdään edistävän yksilön hyvinvointia ja talouden toimintaa. Muuttoliikkeellä on arvioitu olevan vaikutusta sosiaaliseen pääomaan niin, että voimakas muuttoliike heikentää sosiaalista pääomaa. On arvioitu, että menestyvässä kylässä on aktiivista ja monipuolista kylän sisäistä vuorovaikutusta ja kyläläisten keskinäinen luottamus on kunnossa. Kulttuurilla on tärkeä sosiaalinen merkitys paikkakunnan identiteetille. Se vahvistaa osallisuutta ja sosiaalista pääomaa ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Kunnat ja kolmas sektori voivat yhteistyössä kehittää

6 6 uusien asuinalueiden yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä kannattaa tukea myös siellä, missä ihmisten yhteisöllisyys on koetuksella esimerkiksi väen vähenemisen takia. Aktiivinen järjestötoiminta on toimivan kuntayhteisön merkki. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä suurten ja keskikokoisten kaupunkien maaseutualueet kasvavat. Kuntaliitoksien toteutuessa kuntien väkiluku nousee, mutta maaseutumaisuus säilyy ja usein maaseudun elinvoimaisena pitäminen muuttuu haasteellisemmaksi. Kaupungin ja maaseudun välinen vuorovaikutus tulee olemaan tulevaisuudessa yhä enemmän myös yksittäisen kunnan sisällä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Maaseudun aineettomat ja aineelliset resurssit eivät ole vain maaseudulla elävien ihmisten hyödynnettävissä vaan niistä nauttivat myös kaupunkilaiset esimerkiksi vapaa-ajan asumisen, matkailun ja jokamiehenoikeuksien muodossa. Maaseutu voi toimia koko yhteiskunnan voimavarana niin osana kuntaa, kaupunkia kuin koko Suomea. Tärkeää on ymmärtää, miten eri alueiden vahvuudet saadaan palvelemaan koko yhteiskuntaa ja sen kilpailukykyä. Kunnat vastaavat maaseutualueidensa kehittämisestä kokonaisstrategiansa puitteissa ja sen kilpailukykyä rakentavana osana. Paikallisuuden vahvistamiseksi yhdistyvän kunnan tulee tukea äänen kuulemista yhdistyvän kunnan eri osissa. Kunnat ja kylät panostavat lasten- ja nuorten paikallistuntemukseen. Elävät kylät ja asuinalueiden toiminta, omaehtoisuus, nähdään koko kunnan menestymisen kannalta voimavarana. Toimintatavat ja panostukset ratkaistaan kunnan strategiassa ja sitä tarkennetaan paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyössä tehdyllä maaseutuohjelmalla. Kunnat panostavat kylien kehittämiseen. Tärkeää on, että kylää kehitetään yhteistoiminnallisesti sekä yhteistuumin kunnan ja kylän yhteistyönä. Kunnat huolehtivat siitä, että niillä on käytettävissään riittävää maaseutuasiantuntijuutta, joko omassa organisaatiossaan tai yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Toimintaryhmätyö (eli maaseudun kehittämisyhdistykset) säilytetään maaseudun kehittämisvälineenä ja valtio nostaa toiminnan kokonaisrahoitusta. Kunnat lisäävät yhteistyötä toimintaryhmien ja kuntien politiikan välillä. Valtio poistaa yksittäisten henkilöiden ja voittoa tavoittelemattomien yhdistysten naapuriavun antamisen lainsäädännölliset esteet kuten verotus, matkakulut, työttömyyskorvausten menettäminen (esim. pienimuotoinen kuljetuspalvelu, vaikkapa tarvikkeiden tuominen kaupasta tai ateriapalvelu).