Pitelet käsissäsi kuvallisen ilmaisun

Transkriptio

1

2 Pitelet käsissäsi kuvallisen ilmaisun perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden suunnittelemaa ja toteuttamaa julkaisua. Tämän aviisin perustehtävänä on kertoa graafisen viestinnän maailmasta opiskelijan näkemänä kun varsinainen työelämä on tulevaisuudessa odottamassa uutteraa tekijäänsä. Jokainen lehden artikkeli on kirjoittajansa työnäyte sekä kirjoittamisessa että tai- ton suunnittelussa. Tästä johtuen lehden visuaalinen ilme muuntuu jokaisen jutun myötä ja haastaa lukijan aina uuteen tunnelmaan. Taitos-lehden suunnittelu ja toteutus kuuluu Julkaisun suunnittelun tutkinnon osaan joka on osa graafisen suunnittelun kuva-artesaanin tutkintoa. Tutkinnon osassa tutustutaan erilaisiin julkaisuihin ja suunnittelutapoihin sekä perinteisessä että digitaalisessa viestinnässä. jälkikäsittelijänä toimi Sara Arola. numeroksi harmaasävyinen. Valokuvaajana ja kuvaksi. Kannesta haluttiin tehdä täksi yhdistettiin kuvankäsittelyohjelmassa yhdeksi tarkasti rajattu kasvokuva. Kaikki kuvat Jokaisesta luokan opiskelijasta otettiin KANSI TAITA TAITAVA TAITOS TASKUUSI! Toivottavasti viihdyt lehden parissa yhtä paljon kuin allekirjoittanut. Takasivulta löydät lehden teossa olleiden opiskelijoiden mainoksia. Ota rohkeasti heihin yhteyttä, jos tarvitset osaavaa suunnittelijaa projektillesi! Pete Alander GRAAFISEN SUUNNITTELUN OPETTAJA PÄÄTOIMITTAJA Pete Alander TOIMITTAJAT GRASU13-luokan opiskelijat JULKAISIJA Validia Ammattiopisto

3 Teksti ja taitto: Elina Mickelsson Kuvat: Mizya ( Lähteet: Hartsilapset.fi, Wikipedia Ball-jointed doll, eli lyhyemmin BJD tai suomeksi pallonivelnukke on nukke, joka valetaan hartsista ja jonka raajat ovat kiinnitetty pallonivelillä. Ne valmistetaan yleensä Japanissa, Koreassa tai Kiinassa. Kuvanveistäjä Akihiro Enku veisti vuonna 1999 vaimolleen 57 senttimetrin pituisen nuken, joka herätti figuureja valmistavan Volks-nimisen japa- nilaisen firman toimitusjohtajan kiinnostuksen. Pian Volks laittoikin markkinoille ensimmäisen Super Dollfie-nuken. Toki pallonivelisiä nukkeja oli ollut jo aiemmin, mutta Super Dollfie loi jotain aivan uutta. Se otti vaikutteita anime-hahmoista, oli anatomialtaan korrekti ja sen meikki, silmät, hiukset ja vaatteet olivat vaihdettavissa. Sen osat pysyivät kiinni raajojen sisällä kulkevien kuminauhojen avulla, joka yhdessä pallonivelten kanssa teki mahdolliseksi nuken asennon muuttamisen. Se oli myös purettavissa osiin ja uudelleen koottavissa, mikä mahdollisti esimerkiksi löystyneiden kuminauhojen vaihtamisen. Joitain vuosia myöhemmin kuvioihin tulivat muun muassa Mini Super Dollfie ja Yo-SD. Mini Super Dollfie eli MSD-nuket ovat noin 42 senttimetriä, ja Yo-SD-nuket 26,5 senttimetriä pitkiä. Nykyään pallonivelnukkeja val- mistetaankin monessa eri koossa. Pian markkinarako huomattiin myös Koreassa ja Kiinassa, ja syntyi paljon uusia nukkeja valmistavia firmoja. Harrastus alkoi pikkuhiljaa levitä Aasian ulkopuolelle, ja nykyään on jonkin verran myös länsimaisia BJD-valmistajia. Aasialaisista pallonivelnukeista voidaan käyttää termiä ABJD, kun BJD taas on nimitys kaikille pallonivelnukeille alkuperään katsomatta. Nukkeja on saatavilla kaikenlaisia; löytyy niin ihmisiä, fantasiahahmoja kuin eläimiäkin. Valokuvausta, ompelemista ja tyhjä lompakko Pallonivelnuket viehättävät esteettisyydellään. Harrastajat luovat nukeilleen oman hahmon ja persoonan. Valmistajalta nuket tulevat yleensä kaljuina ja alastomina. Monilla valmistajilla on tarjolla oma maksullinen meikkipalvelu nukeille. Myynnissä on myös nukkejen vaatteita, peruukkeja ja silmiä. Mutta mikäli valmistajan tarjonta ei miellytä, löytyy kädentaitoa myös harrastajilta itseltään. Meikin, eli faceupin voi tehdä joko itse tai teetättää maksua vastaan toisella taitavalla ja taiteellisella harrastajalla. Jos pitää ompelemisesta, voi itsetehtyjä nukenvaatteita myydä toisille harrastajille. Lisäksi löytyy nettikauppoja, jotka ovat erikoistuneet nuken tarvikkeisiin. Valokuvaus on usein isossa osassa nukkeharrastusta. Harrastajat kuvaavat nukkejaan, ja mikäli vain mielikuvitusta ja intoa löytyy, voi kuvista rakentaa vaikka kuvatarinoita. Kuvat ja kuvatarinat jaetaan nettiblogeissa tai harrastajien keskustelufoorumeilla, joista suurin ja tunnetuin on kansainvälinen Den of Angels. Pallonivelnuket ovat pääasiassa taidenukkeja. Niitä ei valmisteta liukuhihnalla, vaan ne valetaan ja kootaan käsin. Myöskään hinnat eivät ole tavallisen Barbie-nuken luokkaa, sillä yhdestä nukesta joutuu pulittamaan satoja, ellei jopa tuhansia dollareita. Lisäksi Suomeen EU:n ulkopuolelta tilattaessa on maksettava arvonlisävero sekä tullimaksu. Käytetyn, hyvin pidetyn nuken arvo ei laske, joten sen voi usein myydä samalla hinnalla kuin valmistajalta ostettaessa. Harvinaisimpien, vain rajoitetun aikaa saatavilla olleiden nukkejen hinta saattaa nousta useisiin tuhansiin dollareihin nettihuutokaupoissa. Tarvikkeetkaan eivät ole halpoja; laadukkaat nukenvaatteet voivat maksaa enemmän kuin vaatekauppojen täysikokoiset vaatteet. Onko harrastus sitten kaiken vaivan ja rahan arvoista? Mielipiteitä on monia, mutta yksi asia on varma: tässä harrastuksessa pääsee toteuttamaan luovuuttaan.

4 BULB Mitä Bulb-kuvaus on ja kuinka sitä käytetään? Kuvat ja teksti Anne Rasinperä Bulb eli aikavalotus on kameran laukaisutapa, jossa kameran suljin on auki niin kauan kuin laukaisinta pidetään pohjassa. Mitä pidempään suljin on auki, sitä enemmän kennolle pääsee valoa. Kuvaaja pystyy itse määrittelemään laukaisuajan pituuden pitämällä laukaisinta pohjassa tarvittavan ajan. MILLAISIIN TILANTEISIIN BULB SOPII? Bulb-toiminnolla voit ottaa kuvia salamoista, tähtien liikkeistä taivaalla, ajovalojen liikkeestä tiellä, kuvata hämärässä, leikkiä piirtämällä valoilla ym. ISO-arvo 100 mahdollistaa pitkät valotusajat, joten kuvaan saa mahdollisimman paljon valojuovia. KUINKA BULB-TOIMINTOA KÄYTETÄÄN? HYVÄ TIETÄÄ Suositeltavaa on käyttää jalustaa, sillä kuvat tärähtävät äärimmäisen helposti pitkällä valotusajalla kuvattaessa. On myös hyvä lisä käyttää kaukolaukaisinta, jossa on suljinpainikkeen lukitustoiminto. Mitä pidempi valotusaika on, sitä enemmän kuvassa näkyy kohinaa. Kohina näkyy satunnaisesti ympäristöä vaaleampina sekä tummempina pisteinä kuvassa. Kuvauksen jälkeen kamera poistaa kohinaa niin kauan kuin suljin oli auki. Sinä aikana kameralla ei voi ottaa kuvia. Jos esim. suljinaika on kaksi minuuttia, on odotettava vielä toiset kaksi minuuttia ennen kuin kuvaa voi katsella. Salamaa kuvattaessa pidetään suljin auki ja kun salama välähtää, voi valotuksen lopettaa. ERILAISIIN TILANTEISIIN SOPIVIA SULJINAIKOJA REVONTULET: SEKUNTIA TÄHTITAIVAS JA SEN LIIKE: MINUUTTIA AUTON VALOT: 30 SEKUNNISTA MINUUTTIIN ILOTULITUS: 30 SEKUNNISTA KOLMEEN MINUUTTIIN SALAMAT: 30 SEKUNNISTA NELJÄÄN MINUUTTIIN Jos sinulla on järjestelmäkamera, aseta tilapyörä asentoon M (käsivalotus). Pyörittämällä kiekkopainiketta myötäpäivään saat esiin toiminnon Bulb. Tarkenna painamalla suljinpainike puoliväliin. Pidä suljinpainike painettuna kuvauksen ajan. Suljin pysyy auki niin kauan, kunnes päästät suljinpainikkeen irti.

5

6

7 He studied graphic design at the University of Brighton in After his graduation one of his tutors, Chris Bigg, put his name to a position for a Junior Designer role at Beggars Group, a British record company that own or distributes several other labels. And that s how he got his foot in the door in the music industry. Since then Davy has worked at Beggars Group, joined the ranks of digital creative agency FutureDeluxe and produced work for clients such as 679 Artists, Sony Music and XL Recordings. He mixes potentially dangerous chemical substances together and then photographs the results. He uses mainly macro photography because it s a good way to create abstract imagery and textures, which can then be manipulated in Photoshop. In some cases he prefers to keep the results in-camera. The xx project Romy from the band The xx and Phil Lee - the Creative Director at XL Recordings - asked him to create a series of photographs and moving image pieces for each track on The xx s second album. For that one, an essential part of the brief was to keep all the photos and footage produced in-camera to mirror the organic sound of the record. The xx - Chained (single) The xx - Fiction (single) The xx - Coexist (album) designs by Davy Evans Check out more of his works Into Vallinharju

8 Markko Taina graafikon haastattelu Kannen tehtävä on vietellä ja viestiä Teksti, taitto ja henkilökuva: Jenny Tenhunen Kansien kuvat: Markko Taina Olen sopinut tapaamisen Markko Tainan kanssa puhelimitse Helsinkiin Bonnierin talolle ja minua jännää aivan kamalasti. Vaikka puhelimessa sain hänestä todella mukavan kuvan, tuntuu etten saa jännitykseltäni ajatuksia kasaan. Kun pääsen tapaamispaikalle ja kättelen ystävällistä ja rauhallista Markkoa, tunnen kuinka ainakin pieni osa jännitystä häviää kuin tuhka tuuleen. Alan olla entistä innostuneempi kuulemaan lisää Markkosta itsestään, hänen työstään kirjagraafikkona, sekä alasta noin ylipäätään. Alku ammatille Koulutukseltaan Markko on graafinen suunnittelija, joksi hän opiskeli Helsingissä, nykyisessä TaiK:ssa 80- luvulla. Tuohon aikaan graafisen alan opintoihin kuului enemmän taideaineita, kuten elävän mallin piirtämistä ja valokuvausta, joita Markko opiskeli useamman vuoden ajan. Markkon opiskeluaikana ei ollut vielä käytössä Adoben tietokoneohjelmia kuten PhotoShopia. Tuolloin painotuotteen suunnittelu oli huomattavasti monivaiheisempaa ja enemmän aikaa vievää. Markko opetteli itsenäisesti tietokoneohjelmien käytön 90-luvun puolivälissä. Kun otin nykytekniikan haltuun, niin onhan se ollut mahtava juttu että voi kokeilla erilaisia asioita niin nopeasti: vaihtaa värejä, fontteja ja sommitteluja. Markkolle ohjelmat ovat myös yksi hahmottelun väline. Vaikka välillä hänen tuleekin hahmoteltua ihan lyijykynällä paperille, ovat ne lähinnä muistilapun tyylisiä luonnostelmia. Varsinainen työskentely tapahtuu koneella kokeilemalla mikä näyttäisi hyvälle. Alkuperäinen suunnitelma saattaa muuttua hyvinkin paljon juuri erilaisten fontti/väri/kuva vaihtojen takia ja välillä saatetaan päätyä jopa siihen, että työ aloitetaan ihan alusta. Markko pitääkin suunnittelussa juuri erilaisten asioiden kokeilusta, eikä hänellä ole esimerkiksi vakiintuneita fontteja joita hän aina päätyisi käyttämään. Sattumaltakin voi päätyä hyvään ratkaisuun ja sehän on hauskaa! Minusta tämä ammatti on kuin löytöretki. Varsinainen ajatus graafisen alan opinnoista hahmottui Markkolle lukioikäisenä. Kodillakin oli oma merkityksensä, sillä hän sai kotona jo pienestä pitäen nähdä että tällainenkin ammatti on olemassa Uppo Nalle kirjan kuvituksista tunnetun ja Herra Kuningas kuvituksesta palkitun isänsä Hannu Tainan työn kautta. Kotona oli taiteellinen ilmapiiri ja taiteesta keskusteltiin, sillä kuvittaja isän lisäksi Markkon äiti työskenteli elokuva-alalla elokuvaleikkaajana ja täti oli kuvaamataidon opettaja. Juuri täti olikin hyvin aktiivinen kuvataidevaikuttaja ja kasvattaja Markkon ja hänen veljensä lapsuudessa, sillä hän järjesti kaikenlaista puuhaa taiteen parissa, kuten nukketeatteria ja nukkejen askartelua alusta asti itse. Markkolla oli myös käytettävissä erilaisia työ-ja piirustusvälineitä, joita ei tuohon aikaan ollut monella lapsella. Veljeksiä ei kuitenkaan painostettu taiteeseen tai taiteellisuuteen missään vaiheessa. Vaikka Markko olikin kiinnostunut ja utelias graafista-alaa kohtaan jo pienestä pitäen, oli hänellä muitakin visuaalisen alan vaihtoehtoisia ammattihaaveita kuten arkkitehtuuri ja vapaataide. Silloiset työllisyysnäkymät graafisella alalla vaikuttivat kuitenkin hyviltä, joten alan valinta tuntui turvalliselta tulevaisuutta ajatellen. Graafikon ja kuvittajan ero Markko muistaa tapauksen ennen hänen graafisen alan opintojaan, jolloin hän oli ehkä 12 vuotias ja hänen isänsä teki kirjan kantta jossa oli kaukomailla seikkaileva mieshahmo. Hänen isänsä oli piirtämässä kirjan miehelle lierihattua päähän, johon Markko sanoi: Älä piirrä lierihattua, se ei ole hyvä. Vaihda se siihen klassiseen hellekypärään! Lopulliseen kanteen sitten tulikin miehelle päähän hellekypärä! Graafikoksi valmistuttuaan Markkosta ja hänen isästään tuli kollegoja hyvinkin nopeasti ja he saattoivat kysellä neuvoja toisiltaan ja jakaa mielipiteitä keskenään. Kuitenkin ammateiltaan Markko ja hänen isänsä ovat hyvin erilaiset, sillä hänen isänsä on klassinen kuvittaja, kun taas Markko sanoo ajan myötä liukuneensa enemmän designeriksi. Ehkä se on hyvä että olen löytänyt tämän oman alani. Vaikka molemmat olemmekin työskennelleet enempi kirjojen parissa, niin minä teen enempi suunnittelua ja

9 Markkon suunnittelemia: Villonin puutarha -kantta oli Markkon mielestä miellyttävä tehdä. Särkyvää -kannen Markko on itse valokuvannut ja kirja on tehty paketin näköiseksi. Wenla Männistö -kirja on Markkon vaimon kirjoittama. designia, kun taas isä on tehnyt kuvittamista. Markko ei hae omaa tyyliä, vaan hän pyrkii keksimään uuteen toimeksiantoon aina eri ratkaisutavan. Hän haluaa löytää itsestään koko ajan uusia puolia ja uusia mahdollisuuksia, ja siksi pyrkii välttämään tietynlaisen tyylin tai kädenjäljen muodostumista. Olen joskus tehnyt kuvituksia, että kyllä kynä ja pensseli kädessä pysyy, mutta vähemmän enää teen itse mitään kuvitustyötä. Eräänlaisena kynnyksenä Markko voisikin pitää juuri kuvittamistyöhön lähtemistä, sillä piirtäminen vaatii harjoituttamista koko ajan. Kuitenkin jos häneltä nyt kysyttäisiin piirroskantta, ottaisi hän mieluusti haasteen vastaan ja lähtisi ainakin kokeilemaan kannen tekoa. Ammattina kirjagraafikko Aiempia projekteja Markkolla on ollut hyvin laidasta laitaan. Hän on suunnitellut muun muassa julisteita, yritysgrafiikkaa, kuvituksia, jonkin verran mainontaa ja lehtikuvituksia, lehtitaittoa, sekä muutaman exlibriksenkin. Kirjagrafiikkaa Markko on tehnyt jo aivan opiskeluajoista lähtien ja se onkin kulkenut mukana hyvin rakkaana mielenkiinnon kohteena aina tähän päivään asti. Markkon monipuoliseen työnkuvaan kuuluu kirjan kansien ja sarja-asujen suunnittelun ja toteutuksen lisäksi jonkin verran sisustypografian suunnittelua ja kirjan kokonais-sidosasun suunnittelua. Kansivalokuvauksissa Markko työskentelee yhteistyössä valokuvaajan kanssa, suunnittelee ja toteuttaa esimerkiksi lavastusta, järjestelyjä, kuvausten ohjausta ja niin edelleen. Hän tekee myös paljon konsultaatiota muiden graafikoiden kanssa, eli on yhteyksissä heihin ja yrittää löytää eri projekteihin sopivia suunnittelijoita. Markko mieltää graafisen suunnittelun sellaiseksi että työllä on aina tilaaja, sekä tilaajan asettamat rajat ja raamit. Se tekeekin graafisesta suunnittelusta mielenkiintoisen, sillä siinä tulee se kommunikaatio tilaajan kanssa ja työlle tietyt rajat. Kansisuunnittelu on vielä alue jossa on edelleen paljon erilaisia mahdollisuuksia. Siksi kirjagrafiikka onkin Markkosta niin mielenkiintoista. Markko mainitsee kansisuunnittelun mielenkiintoiseksi myös senkin takia, koska siihen sisältyy kaksi taidealuetta: kirjallisuus ja graafinen suunnittelu ja millä tavalla graafinen suunnittelu tulkitsee kirjallisuutta. Se on minun mielestäni jännittävää. Minussa on ehkä hivenen sellaista tarinan kertojaa, sillä minä osallistun omalla pikku panoksellani siihen tarinan kerrontaan ja onhan kansi auttamatta osa kirjan identiteettiä. Kirjan lukeminen etukäteen on oleellista Aina kun se on mahdollista, Markko lukee kirjan ennen kun lähtee tekemään kantta. Hänen mielestään on hyvä lukea kirja ensin, vaikka aikataulut ovatkin tiukkoja ja Markko yrittääkin pitää siitä kiinni. Erityisesti kotimaisten kirjailijoiden kohdalla hänen mielestään kirjan lukeminen on oleellista ja kunnian osoitus kirjailijaa kohtaan. Markko tapaa kirjailijoita henkilökohtaisesti, joten olisihan se hassua jos hän ei olisi lukenut kirjoja. Käännöskirjojen kohdalla saattaa kuitenkin käydä niin, että ennakkomyyntejä varten kannet tehdään jopa vuosi ennen julkaisua, joten jos kirja on kirjoitettu jollain harvinaisella kielellä esimerkiksi japaniksi, eikä suomennosta ole vielä saatavilla, täytyy kansia suunnitellessa luottaa kääntäjän ja/tai kustannustoimittajan juoni referaatteihin ja vertailla myös ulkomailla tehtyjä kansia. Aina Markkon ei tarvitse odottaa suomennoksia, sillä hän pystyy lukemaan englannin- ja ruotsinkieliset alkuperäisteokset. Kannet suunnitellaan aina alusta asti, ellei sitten ole kyseessä maailmanlaajuinen best seller joissa usein käytetään samaa kantta eri maissa. Silloin kansista vaihdetaan oikeastaan vain kirjan nimen kieli. Kirjan genre eli tyylilaji luo omat suuntaviivansa mitä kannen kanssa lähdetään tekemään, mutta kustantajalta saattaa tulla joitain toiveita. Graafikoita kai kuitenkin käytetään juuri sen takia että heillä on ammattitaito ja mielikuvitusta keksiä jotain odottamatontakin. Se on siitä omasta tahdosta ja kekseliäisyydestä ja heittäytymisestä kysymys, Markko sanoo, kun kysyn kuinka vapaat kädet hänellä on kantta suunnitellessa. Graafikkoa voidaan verrata vaikka säestäjään musiikissa tai teatterissa lavastajaan: graafikko luo kirjalle tunnelmakuoren, puhumattakaan siitä että kirjagrafiassa pitää luoda uskottava ulkoasu joka sitten myös toimii myynnillisesti. Kannen tehtävä on jollain tavalla vietellä ja viestiä, sillä kansi on kirjan myyntipakkaus. Genreille muodostuneita piirteitä voisi aika-ajoin koetella Genrejen suhteen Markko on hyvinkin kaikkiruokainen, eikä hänellä ole varsinaisia suosikkeja. Välillä on mukava tehdä dekkareita ja välillä on mukava tehdä runokirjoja, ei minulla silleen ole erityistä genresuosikkia. Esimerkiksi Kirsi Poutasen runokirjan kantta oli miellyttävä tehdä. Sitten vielä kun kirjailija itse soitti, mitä kirjailijat eivät usein tee, ja kertoi että hän pitää kannesta todella paljon. Se lämmitti kyllä mieltä todella paljon. Haastavan kannen suunnittelusta tekee se, jos kirja ei varsinaisesti kuulu mihinkään genreen, vaan on ns. perus romaani, koska silloin ei voi ottaa avuksi genren tuomaa tukipylvästä. Silloin täytyy tehdä päätöksiä mitä vaihtoehtoja rajaa pois, sekä tehdä paljon kokeiluja. Vaikka perus romaanin kannen suunnittelu onkin Markkosta ehkä kaikkein haastavinta, on se hänestä kuitenkin myös hauska seikkailu. Markko mainitsee vapaimmiksi genreiksi lyriikan ja runouden, sillä niissä ei ole samanlaisia kaupallisia paineita kuin muissa tyylilajeissa. Silti lyriikan genreäkin vaivaavat tietynlaiset genrekliseet ja kannet ovat usein utuisia ja ei-esittäviä. Markkon mielestä tämmöisiä kliseitä olisi hyväkin rikkoa: Vaikka kaikissa genreissä on tietyt piirteensä, voisi niitä aika-ajoin vähän koetella. Markko on tehnyt monien kirjailijoiden kanssa pitkään yhteistyötä, esimerkiksi Jari Järvelälle Markko on suunnitellut kansia noin kymmenkunta kappaletta. Tunnetulle suomalaiselle dekkarikirjailija Leena Lehtolaiselle Markko on suunnitellut kansia jo kaksikymmentä vuotta, eli kaikkien muiden teosten kannet lukuun ottamatta esikoisteosta. Virhe jota Markkon mielestä olisi hyvä välttää kansisuunnittelussa on liian kirjaimellinen tulkinta ja alleviivaus kirjan nimen ja kannen kuvituksen välillä. Kuitenkin joissain tapauksissa tämän virheen voi tehdä aivan tiedostaen. Markko on esimerkiksi itse suunnitellut kannen kirjalle Särkyvää, jossa kirjan nimi on kuvattu särkyvää pakettitarrana. Eräänlaiseksi mokaksi Markko sanoo pitkän pohdinnan jälkeen sen, jos ei ole perehtynyt kirjan aikakauteen, tyyleihin, paikkoihin ja henkilöihin ennen kun alkaa suunnittelemaan kantta. Tällaisen mokan Markko oli huomannut parissa kirjan kannessa. Dostojevskin Karamazovin Veljekset kirjan uusintapainoksen kannessa oli kuvaksi laitettu luvun tunnetun englantilaisen taiteilijan piirros, vaikka itse kirja sijoittuu Venäjälle. Myös Sirpa Kähkösen romaanin kannessa oli kuva englantilaisesta kadusta, vaikka kirja itse sijoittuu 1900-luvun alun Pietariin. Inspiraation lähteillä Tämä ammatti on kuin löytöretki Ihmiset kasvavat pikkuhiljaa omaan ammattiinsa ja heille muodostuu oma ammatti-identiteetti, joka ilmenee siinä miten he katselevat ja näkevät maailman. Välillä Markko katselee maailmaa graafikon silmin ja saattaa pysähtyä katselemaan tuotepakkausta tai katukylttiä, mutta ei aina tarvitse katsella maailmaa graafikon silmin. Sanomalehtiä Markko lukee ja katselee ihan samoin silmin kuin kuka tahansa muu, sillä ei aina jaksa eikä pidäkään arvioida maailmaa muotoilun kautta. Maailma on täynnä epätäydellisyyttä ja niin saa Markkon mielestä ollakin. Tämä maailma on epätäydellinen ja se tekeekin siitä hauskan. Vierastan ajatusta että kaiken pitäisi olla hyvin muotoiltua tai täydellistä. Voin hyvinkin ihastua johonkin amatöörin tekemään kebab baarin käsin kirjoitettuun lappuseen. Joskus tämmöinen niin sanottu ite grafiikka voi olla paljon mielenkiintoisempaa kuin joku sliipattu putiikki Helsingin keskustassa. Hyväksi inspiraation lähteekseen Markko nimeää juurikin mm. kaupunkiympäristön kaikessa monikerroksellisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan. Myös ristiriitaisuus toimii yhtenä inspiraation lähteenä. Markko pitää itseään eräänlaisena nostalgikkona ja hän kerää paljon erilaisia vanhoja painotuotteita kuten pakkauksia ja kirjakaupoistakin suosikkeja ovat divarit. Vanhat asiat toimivat hänellä hyvinä ja tärkeinä inspiraation lähteinä. Samaan aikaan hän seuraa myös tämän päivän graafista suunnittelua, ostaa alan kirjoja ja tilaa alan lehtiä (Eye). Inspiraation lähteinä Markkolle toimivat myös elokuvat, musiikki, kirjallisuus, teatteri ja kuvataiteet. Laaja-alainen tuntemus ja tietämys on tärkeää tällä alalla. Voi olla että tämä ammatti muokkaa ihmisestä sellaisen tutkijan. Laajalti taiteita harrastavana Markko ihailee monia eri alojen tekijöitä, eikä hänellä varsinaisesti ole yhtä tiettyä henkilöä joka olisi hänen idolinsa. Lapsesta asti hän on ihaillut muun muassa mykkäkoomikkoja Charles Chaplinia ja Buster Keatonia. Graafikoista Markko ihailee muun muassa Saul Bassia, joka on tunnettu elokuvien alkutekstijaksojen suunnittelijana. Nykyajan kansisuunnittelijoista Markko pitää Chip Kiddin töistä. Suomalaisista maalareista hän ihailee Heikki Marilan suuria kukkatöitä ja Heli Hiltusta, jonka Markko tuntee ihan henkilökohtaisestikin. Stressinhallinnasta Markko antaa vinkkiä, että kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos jonossa on useampi projekti ja tuntuu ettei työn alla oleva oikein etene, on hyvä keino jättää se vähäksi aikaa muhimaan ja siirtyä tekemään toista projektia. Kannattaa vain tehdä, eikä murehtia. Tekemällä se sitten valmistuu. Koska Markko on ollut alalla jo pitkään, on hänen stressinsietokykynsä ja luottamus omaan itseensä kasvanut työkokemuksen myötä. Toki kun on kiire ja monta projektia päällä stressaa se kaikesta kokemuksesta huolimatta. Aikataulut vaihtelevat viikosta useampaan kuukauteen ja joskus on kiirepiikkejä. Keskimääräinen työpäivä on 8 tuntia, mutta kiireaikoina voi tulla tunnin työpäiviä. Markko yrittää pitää viikonloput vapaana ja pyrkii siihen, ettei vie töitä kotiin. Päätetyöskentelyt Markko tekee työpaikallaan eikä hänellä edes ole työkonetta kotona. Eihän aivoja tosin voi pysäyttää kotiin mennessä, eli kotona tai lenkillä tai vaikkapa keskellä yötäkin saattaa tulla ideoita töihin liittyen. Kotona Markkon tulee enimmäkseen luettua käsikirjoituksia ja tehtyä niihin huomioita ja merkintöjä. Kirjaa ostettaessa Markkon ostopäätökseen vaikuttaa jollain tavoin kirjan kansi, mutta koska hän tietää kuinka kannella pyritään vaikuttamaan ostopäätökseen, on hän sille jollain tavalla immuuni. Onhan se mukavaa ostaa kaunis kirja, mutta jos haluan jonkin kirjan sen sisällön takia, niin olen välittämättä miltä se näyttää. Luen paljon mm. filosofiaa, joissa kannet yleensä on mitättömänkin näköisiä, mutta silti ostan kirjat sisällön takia. On kuitenkin erikoistilanteita jolloin Markko saattaa ostaa kirjan pelkästään ulkonäön takia kuten kuvakirjat, alan kirjat ja lastenkirjat. Ulkomailla kirjan ulkonäkö myös vaikuttaa hänen ostopäätökseensä, sillä kirjailijaa ei välttämättä tiedä entuudestaan. Graafinen ala kasvaa ja kehittyy koko ajan Kirja-alalle Markko toivoo vielä elinkelpoisuutta. Julkaisualustat tulevat varmasti muuttumaan ja ovatkin jo muuttuneet, esimerkiksi sähkökirjat ja lehdet ovat tulleet markkinoille kovaa vauhtia. Markko näkisi että graafisen suunnittelijan ammattikuva voisi laajeta vielä entisestään monille aloille. Graafinen ala on hyvin monipuolinen ja laaja ja se kasvaa ja kehittyy teknologian kehityksen myötä koko ajan. Graafikon työn mittakaava voi olla postimerkistä tai tulitikkuaskista aina talon seinään asti. Jos on ennakkoluuloton, voi graafikkona toimia laajalla kentällä. Markkon vinkki aloitteleville suunnittelijoille on se, että koska graafinen ala on murroksessa ja jotta pystyisi työllistymään mahdollisimman hyvin, kannattaa tutkia mahdollisuuksia laajalla skaalalla ja ennakkoluulottomasti ja miettiä mitä graafinen suunnittelu voisi pitää sisällään. Opiskelkaa ahkerasti vinkkiä Markko ei lähde sormea heristellen antamaan, sillä hänen mielestään jokaisella on oma, persoonasta kumpuava työtapansa. Jotkut tykkää tehdä hommia vauhdikkaammin, kun toiset taas tykkää tehdä niitä kaikessa rauhassa. Markko kehottaa sen sijaan opettelemaan ihmisten kohtaamista, neuvottelutaitoja, sopivaa joustavuutta, diplomaattisuutta ja asiakkaiden näkökulmien ymmärtämistä, kuitenkin omasta ammattiylpeydestä kiinni pitäen. Kuka on Markko Taina ammatti: graafikkona Tammella ikä: 51 asuinpaikka: Helsinki perhe: kirjailija vaimo ja kolme lasta harrastukset: taiteet, vanhojen asioiden/antiikin keräily, kirja- ja keskustelupiirit muuta: suunnitellut mm. 20 vuoden ajan Leena Lehtolaisen kirjojen kannet, suunnitellut uransa aikana yli 1000 kirjan kantta, palkittu useasti Kauneimmat Kirjat palkinnolla, töitä esitelty mm. amerikkalaisessa Graphis -lehdessä

10 Pieni pino pikseleitä Teksti ja kuvat: Mico Björkqvist Tässä artikkelissa käydään läpi yksinkertaisen, pikseleistä tehdyn hahmon luomisen esivalmistelu ja erilaiset työvaiheet, sekä havainnollistetaan yleisiä aloittelijan virheitä. Työ on aloittelijaystävällinen ja soveltuu nimenomaan pienien töiden tekemiseen. Suurempiin pikselitöihin pätee omat sääntönsä ja tekniikkansa. Hahmon tekemiseen kelpaa jokaisesta tietokoneesta ilmaiseksi löytyvä Microsoftin Paint-ohjelma, mutta jos mahdollista, suositeltavaa olisi käyttää myös Adoben maksullista Photoshop-ohjelmaa. Hahmoa ei tarvitse erikseen luonnostella paperille, mutta olisi hyvä, jos ennen pikselien asettelua olisi edes jokin idea siitä, miltä hahmo näyttää ja mitkä värit sopivat sille. Työn aloittamiseksi riittää uuden tiedoston avaaminen valitussa ohjelmassa sekä tarkentaminen (suurennuslasin kuva) niin lähelle, että yksittäiset pikselit erottuvat. Lähteet: makegames.tumblr.com; pixeljoint.com/forum/; raywenderlich.com 3. Pohjavärit Kun hahmon muoto ja mahdollinen ääriviiva ovat selvillä, seuraavaksi aloitetaan hahmon värittäminen. Tässä vaiheessa määritetään hahmon osat (esimerkiksi paita, housut, hiukset) ja valitaan jokaiselle osalle oma pohjavärinsä. Suositeltavaa olisi muistaa kontrasti, eli käyttää ainakin vierekkäisissä osissa toisistaan hyvin erottuvia värejä (keltainen-violetti, punainen-vihreä, sininen-oranssi). Ajan säästämiseksi on hyvä muistaa, ettei teoksen jokaista pikseliä tarvitse asetella erikseen. Riittää, että rajaa hahmon yksittäisen osan pohjavärillä ja laittaa loput pikselit automaattisesti ohjelman täyttötoiminnolla, jonka symbolina on yleensä maalitynnyrin kuva. Ei näin: Liian lähekkäisten värien käyttäminen Väripaletti kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja pienenä. Esimerkiksi jos hahmon hiukset ja kengät ovat molemmat tummanruskeat, kannattaa mieluummin käyttää samaa väriä kuin luoda kaksi erillistä tummanruskeaa väriä. Pitää olla kuitenkin tarkka siitä, ettei kaksi samaa väriä osu ja sekoitu toisiinsa. 1. Ruudukko ja koon valitseminen Pikselihahmon tekeminen kannattaa aloittaa valitsemalla ja rajaamalla sopivan kokoinen kehys hahmolle. Tämä auttaa pitämään hahmon sopivan kokoisena estäen yli äyräiden kasvavan teoksen. Mikäli tekee useamman toisiinsa liittyvän hahmon, kannattaa samaa kehystä käyttää kaikissa teoksissa yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Hyvän kehyksen koko pikseleissä on usein kahden potenssissa oleva neliö (16x16 tai 32x32 pikseliä), sillä ne sopivat hyvin tietokoneohjelmiin omien pikselipelien tekemiseksi. Tietysti hyviä vaihtoehtoja ovat myös neliöistä muodostetut suorakulmiot (16x32 pikseliä) korkeampia hahmoja varten. Ei näin: Liian suuresta aloittaminen. Yleinen aloittelijoiden virhe on yliarvioida omat kykynsä ja ryhtyä liian suureen tai yksityiskohtaiseen työhön. Tällaisessa tapauksessa motivaatio lopahtaa nopeasti ja työ jää kesken. Esimerkissä oleva 32x32 pikseliä oleva kehys voi vaikuttaa pieneltä, mutta siinäkin on jo yhteensä huimat 1024 pikseliä aseteltavaksi. Kannattaa siis aloittaa pienestä ja siirtyä hiljalleen kohti suurempia töitä. 4. Varjostus Pohjavärin saatuaan hahmo saattaa näyttää jo hyvältä, mutta vielä tarvitaan viimeistelyä varjostuksen muodossa. Varjostuksen lisääminen teokseen on tärkeää, sillä se lisää hahmoon yksityiskohtia ja saa sen vaikuttamaan kolmiulotteiselta. Jotta varjostus pysyy yhtenäisenä, on tärkeää päättää, mistä suunnasta valo kohdistuu hahmoon. Tällöin voi asetella tummat sävyt kauas valonlähteestä ja vaaleat sävyt lähelle valonlähdettä. Teoksen suhteellisen pienen koon vuoksi hahmon varjostukseen riittää yksi tummempi ja yksi vaaleampi sävy jokaista pohjaväriä kohden. Selkeyden vuoksi hahmoon kannattaa myös aluksi lisätä vain toinen sävyistä ja sen jälkeen siirtyä toiseen. Ei näin: Liian monen sävyn käyttäminen On helppo ajatella, että useampi värisävy varjostuksessa tekee työstä tarkemman tai realistisemman, mutta näin pienen mittakaavan työssä jo kaksi kolme vaaleampaa tai tummempaa sävyä saa työn näyttämään sotkuiselta ja yksityiskohtien hahmottaminen on vaikeampaa. Lisäksi liian samankaltaisten värisävyjen käyttö vaikeuttaa yksittäisten värien tunnistamista ja mahdollista muokkaamista. 2. Muoto ja ääriviiva Kun tiedetään suunnilleen, minkä kokoinen pikselihahmosta tulee, on aika ryhtyä suunnittelemaan sen muotoa. Tämä onnistuu parhaiten piirtämällä hahmolle siluetti käyttäen väriä, joka ei löydy lopullisesta työstä. Siluetin avulla näkee hahmon ruumiinrakenteen ja asennon pikselimuodossa, mikä auttaa seuraavissa vaiheissa. Siluettia voi kuitenkin parannella tai muuttaa oman halun mukaan. Siluettia tehdessä hahmolle voi halutessaan piirtää myös ääriviivoja sopivalla värillä, joka on yleisimmin musta, mutta sitä voi värjätä halutessaan myöhemmin. Ääriviivat voivat korostaa hahmoa suhteessa mahdolliseen taustaan tai yksittäistä ruumiinkappaletta suhteessa muuhun hahmoon, esimerkiksi rajaamalla pään erilleen muusta vartalosta. Ei näin: Liiallinen mustien ääriviivojen käyttö Ääriviivoja aseteltaessa kannattaa muistaa pikselien rajallinen määrä, eli jokaisen erillisen värin tai ruumiinkappaleen ympärille ei tarvitse piirtää mustaa ääriviivaa. Pienestä työstä tulee helposti ahdas eikä väriä tai yksityiskohtia mahdu teokseen yhtä paljon kuin ilman ääriviivoja tehdessä. 5. Valmiin työn tallentaminen Kun hahmo on viimein valmis, niin teos kannattaa tallentaa tietokoneelle myöhempää käyttöä tai esittelyä varten. Työn tallentaminen ei eroa merkittävästi esimerkiksi Word-tiedostojen tallentamisesta, paitsi että kuva olisi suositeltavaa tallentaa PNG-kuvaformaattiin. Toinen vaihtoehto tallentamiselle on GIF-kuvaformaatti, mutta kaikki perusohjelmat eivät välttämättä tue sitä. Photoshopilla työskennellessä teos kannattaa tallentaa myös PSD-kuvaformaatissa työn helppoa muokkaamista varten. Ei näin: Tallentaminen JPEG/JPG-muodossa JPEG- tai JPG-kuvaformaatti ei ikinä sovi pikselitöiden tallentamiseen, sillä kuvaformaatin suorittama pakkaus tuhoaa teoksen laadun asettamalla pikselien värisävyt pieleen. Pahimmassa tapauksessa joudut tekemään koko työn uudestaan alusta alkaen, joten työn tallentamiseen kannattaa mieluummin käyttää PNG- tai GIF-kuvaformaattia.

11 Meikkaaminen - Pietu Lyytinen Kauneudenhoito on ihmiskehon hoitoa, jolla pyritään kauneuden säilyttämiseen tai kohentamiseen. Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikkaa ja ensimmäinen arkeologinen todiste kosmetiikan käytöstä onkin muinaisesta Egyptistä noin Kauneudenhoito on 4000 ihmiskehon hoitoa, eaa. jolla pyritään Kasvojen kauneuden säilyttämiseen tai kohentamiseen. kaunistusta Jo muinaiset egyptiläiset voiteilla, käyttivät kosmetiikkaa nes- ja ensimmäinen arkeologinen todiste puuterilla kosmetiikan käytöstä onkin ja muinaisesta Egyptistä noin 4000 eaa. Kasvojen kaunistusta väreillä voiteilla, nesteillä, puuterilla ja väreillä kutsutaan ehostukseksi tai kansanomaisesti meikkaukseksi. Kosmetiikkaa ehostukseksi tai käytetään laajalti länsimaissa ja erityisesti naisten keskuudessa. kansanomaisesti meikkaukseksi. Kosmetiikkaa käytetään laajalti länsimaissa ja erityisesti naisten keskuudessa. LÄHDE: WIKIPEDIA Olen itse meikannut 14-vuotiaasta asti eli jo reilut 6 vuotta, mutta vasta vajaa kaksi vuotta sitten, kesällä 2013 kiinnostuin kosmetiikasta kunnolla. Aiemmin meikkaaminen oli vain pienen pieni osa tyyliäni, mutta yhtäkkiä siitä tulikin jotain paljon, paljon suurempaa. Kesällä 2013 muutin omilleni ja kun sain tarpeeksi tilaa itselleni sekä ajatuksilleni, niin aloin vähitellen löytämään sitä niin sanottua omaa juttuani ja meikkaamisesta muodostuikin pian yksi suurimmista tavoista ilmaista itseäni. Aloitin kaksi ja puoli vuotta sitten myös kirjoittamaan blogia ja olenkin lisännyt sinne omia meikki -sekä maskeeraus kuviani jo alusta alkaen. Erittäin positiivisen palautteen, sekä optimistisen asenteen avulla oma tyylini sekä tietenkin meikkaus- sekä maskeeraustaitoni ovat kehittyneet lyhyessä ajassa todella paljon. Meikeillä taiteileminen on kasvattanut minua ihmisenä ja erilaisten luomusten avulla olen päässyt käsittelemään kipeitäkin aiheita oivaltaen niiden taakse kätkeytyviä syitä ja seuraamuksia. Monet meikkaavat tai käyttävät kosmetiikkaa peittääkseen jotain. Kenties aknen turmeleman ihon tai huonon itsetunnon. Omalla kohdallani meikkaaminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on tapa ilmaista itseäni. Se on tapa luoda jotain kaunista, inspiroivaa ja erikoista. Se on taidetta elävällä kankaalla. Meikkaamisella voin viestittää erilaisia tunnetiloja, ideoita sekä ajatuksia, jotka eivät tule ulos sanoina. Omalla kohdallani meikkaaminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on tapa ilmaista itseäni. Se on tapa luoda jotain kaunista, inspiroivaa ja erikoista. Se on taidetta elävällä kankaalla. Käy myös tsekkaamassa mun blogi:

12 PICS freeimages.com TEXT S.A HELVETICA HELVETICA WAS ORIGINALLY CALLED NEUE HAAS GROTESK AND IT WAS DEVELOPED IN 1957 BY MAX MIEDINGER AND EDUARD HOFFMAN. IT WAS A COMPREHENSIVE MODERNIZATION OF AKZIDENZ GROTESK FROM At first it was proposed that the typeface would have been called Helvetia (Latin for Switzerland), but the marketing director decided to change the name to Helvetica in 1960 to make the font more marketable internationally. Helvetica was created to be neutral, to not give any impression or have any meaning in itself. It is also widely seen on online, as it is a web-safe font on Macs. If you are looking for a font that rides the line between conservative and edgy, elegant and relaxed, classic and modern, Helvetica might just be your answer. ABOUT HELVETICA Technically, Helvetica is a very fascinating font. There are a few things that set it apart from many other sans serif fonts, and make it unique. For example Helvetica s characters always have vertical or horizontal terminations on their strokes, never diagonal. Helvetica is as much about the negative space surrounding the letters than about the lines that make up the characters themselves. The negative space contained within the lowercase a closely resembles a teardrop. Helvetica also has monotone stroke weights and it remains legible when in motion, and that is one reason why it is popular for signage, automaker and airline logos. Helvetica might have a love/ hate relationship among graphic designers nowadays, but that has generally more to do with its misuse, placed in the wrong surroundings rather than any fault with the typographical design. EVERYWHERE A few years ago, a New yorker called Cyrus Highsmith put his life on the line by trying to spend a day without Helvetica. Highsmith was a type designer himself, so he knew it would be a challenge. Whenever he saw something spelled out in the typeface he would have to avert his eyes. He wouldn t take any Helvetica-signed transport, nor buy any Helvetica-branded products. He might have to walk into New York City from its suburbs; possibly go hungry all day. This story really shows how the font is used pretty much everywhere. THE MOVIE Helvetica is a feature-length independent film about typography, graphic design and global visual culture. It looks at the proliferation of one typeface as part of a larger conversation about the way type affects our lives. The film is an exploration of major cities and the type that inhabits them, and discussions with renowned designers about their work, their views on type, and the past fifty years of graphic design. Helvetica was shot in high-definition on location in the United States and across Europe. HELVETICA MOVIE POSTER

13 Helvetica is so neutral, and it does not give any impression and because of this, it is very adaptable to use for different design projects. That s one reason why it has been used by everyone from Post-It to American Apparel.

14 1NF0RMAAT10N Kuvitus ja teksti: Tero J. Sarén V15UAALI5UU5 25% Mustikkaan viittaavia tai mustikan kaltaisia aromeja. 15% Vadelmaan viittaavia tai vadelman kaltaisia aromeja. 15% Maidon kaltaista valmistetta, valmistettu tiivisteestä. Mitä infografiikka on? Missä siihen törmää? Mikä sen merkitys on? Tarkastellaan lyhyesti infografiikkaa esimerkein ja kuvin. Infografiikka saattaa vaikuttaa sanana melko tuntemattomalta käsitteeltä mutta jokainen siihen on varmasti törmännyt. Sisältää lisäksi Sokeria, vettä, munia, hiivaa, stabilointiainetta, E270, E230, E330, E507, E513, E574, E951, E967, E103, E111, E121, E125, E126, E130, E152, E181, E240. Gluteenia, laktoosia, vehnätärkkelys, mallasuute, niasiiniekvivalentti, riboflaviini (B2), niasiini (nikotiinihappo + nikotiiniamidi). Valmistettu tehtaalla jossa käsitellään pähkinöitä ja manteleita.

15 Infografiikan tarkoituksena on helpottaa informaation ymmärtämistä mahdollisimman nopeasti tai vaihtoehtoisesti monimutkaisen informaation ymmärtämisen helpottaminen. Infografiikka muodostuu kuvien, numeroiden ja tekstin yhdistelmästä. Nuolisymboli, joka havainnoi ja osoittaa kulkusuuntaa on vanhimpia infografiikaksi lueteltavia merkkejä. Suurin osa ihmisistä osaa tulkita merkin oikein, mutta parhaan kuvan tilanteesta saa kun ajattelee olevansa palavassa talossa josta haluaa luonnollisesti hyvin nopeasti ja turvallisesti ulos. Tällaisessa tilanteessa on esimerkiksi pienellä kirjoitetun tekstiohjeen lukeminen hyvin vaikeaa. Sen sijaan valaistu ja kansainvälisestikin tunnettu exit-kyltti on varmasti huomattavasti helpompi löytää, havaita ja tunnistaa. Infografiikassa hienoa on se, että hyvin tehtynä sitä voi tulkita kuka tahansa ikään tai lukutaitoon katsomatta. Monet lapset ymmärtävät aikaisemmin infograafisia elementtejä kuin osaavat lukea. Vessan ovissa olevat naisen ja miehen hahmo ovat varmaan ympäri maapalloa tuttuja kuvioita. Erilaiset kiellot punaisine henkseleineen ovat varmasti varsinkin Suomessa monelle lapselle hyvin tuttuja jo hyvinkin nuoresta. Elokuvissa ja peleissä niin etu kuin takakannessakin ilmaistaan graafisin kuvin mitä peli sisältää ja minkä ikäiselle ihmiselle kyseistä tuotetta suositellaan. Ei tarvitse edes osata lukea että osaa tulkita punaisen 18 merkinnän tarkoittavan tuotteen kuuluvan aikuisille tai tekstilaatikko jossa lukee SEX on varmasti hyvin yksinkertainen ja koko maailmanlaajuinen käsite joka kertoo sisällöstä. PIIRAKAT, PYLVÄÄT JA NUMEROT Tulkinnan apuvälineitä ovat piirakat, pylväät ja numerot. Infografiikka tulee avuksi numeroissa siinä vaiheessa kun numerot ovat todella suuria kuten miljoonat ja miljardit. Suuret luvut on huomattavasti helpompi ymmärtää kun niistä tehdään aiheeseen sopiva kaavio. Myös prosentteja käsitellessä kaaviot helpottavat isomman kuvan ymmärtämistä. Monesti kuluttaja ei edes huomaa katsovansa infografiikkaa koska se on jo niin suuri osa elämäämme. Esimerkkeinä vaikkapa säätiedotus, kaukosäädin, erilaiset kartat, junien ja metrojen linjat ovat osana jokapäiväistä informaatiografiikkaamme. KEHITYS Teknologian kehitys on entisestään vilkastuttanut infografiikan käyttöä. Nykyisessä hektisessä ja kiireisessä elämässämme kaiken pitää nykyään tapahtua mielellään heti ja nyt. Websivuilla vilisee erilaisia ikoneita ja pikalinkkejä jotka luetaan infografiikaksi. Twitterin ja Facebookin ikoneista jokainen tietää voivansa jakaa uutisen omalle tai ystävän aikajanalleen. Latausta symboloiva pyörivä ikoni on myös kaikille hyvin selvä merkki siitä että jotain tapahtuu. Osaamme valmistautua odottamaan. Myös puhelin toimii pitkälti infografiikan idealla, näytön ylälaitaan ilmaantuva symboli kertoo saapuneesta tekstiviestistä tai akun lataustilasta. Mitä pidemmälle tekniikka kehittyy sitä moninaisempia symboleita ja infografiikkoja kehitetään, pelkällä nuolella ei enää pärjää. TUOTTAMINEN Infografiikan tuottaminen saattaa aluksi tuntua helpolta, kauhean erikoisista graafista ratkaisuistahan ei ole kyse. Erilaisten taulukoiden kohdalla tämä pitääkin suurimmaksi osaksi paikkansa, mutta jos palataan esimerkissä jälleen siihen exit-kylttiin, näin yksinkertaisten kuvien tuottaminen on graafiselle suunnittelijalle varmasti haaste. Kuvaa joudutaan varmasti kokeilemaan ja testaamaan erilaisilla kohdeyleisöillä ennen kuin voidaan vaikka painaa kylttejä käyttöön. Kansainvälisen lentokentän kylttien tekeminen on varmasti melko monimutkainen projekti. Pitää miettiä eri kielien, kulttuurien ja ihmisten kautta millainen kuva toimii. Asiaa ei varmasti helpota erilaisten värinäköjen kaltaisten ongelmien olemassa olo. Lontoon metrokartta näyttää hyvin yksinkertaiselta koska se on nerokkaasti suunniteltu erivärisine linjoineen, jos metrokartan asettaisi oikean kartan päälle niin kuvat eivät täsmäisi. Metrokarttaa on muokattu ihmiselle helpommin ymmärrettäväksi ja jokaista pientä mutkaa ja kiemuraa ei siis ole merkattu ja tämän takia kartat eivät päällekkäisinä kuvina toimi mutta erillisinä kummatkin ajavat täysin asiansa. Suomessa junassa on samanlainen idea, kuvassahan kaikki reitit kulkevat suoraan mutta todellisuudessa Riihimäki, Kerava, Järvenpää ja Helsinki eivät sijaitse suorassa järjestyksessä vaan tekevät pitkän kaaren. Näiden pienien oivallusten kautta kuitenkin kyseiset kartat kertovat edelleen sen informaation mikä niiden on tarkoituskin kertoa. Infografiikassa on siis omat pienet jipponsa miten hyvin monimutkaisia asioita saadaan esitettyä todella selkeästi ja niin että ne on helppo ymmärtää. Voisi todeta että hyvä infografiikka on monelle niin itsestäänselvyys johtuen siitä että se on tehty niin hyvin että sitä tuskin huomaa. Numeroiden pyörittelyssä infografiikka on todella hyvä apuväline koska harva meistä pyörittelee miljardin kaltaisia numeroita normaalissa elämässään, mutta näinkin isojen numeroiden ymmärtäminen on hyvin pelkistetyillä kaavioilla helppoa. Muutoksiakin toki tehdään ja esimerkiksi vaarallisten aineiden merkinnät uusittiin kansainvälisesti 2014 ja muutama uusi merkki tuli samalla mukaan. Mistään isosta muutoksesta ei ole kyse koska aikaisemmat merkinnät ovat jo monen mielessä ja niitä ei täten voida lähteä muuttamaan tunnistamattomiksi. Hyvänä esimerkkinä voisi kuvitella jos stop merkki muutettaisiin aivan erilaiseksi, niin seuraukset olisivat varmasti todella ikäviä. Tämän takia merkkien muutokset ovat lähinnä kosmeettisia viilauksia jotka ovat tehty pitkän ajan palautteen pohjalta. Pakkausmerkinnöissä palautteen pohjalta tehty muutos on helppo toteuttaa vaihtamalla uusiin pakkauksiin uudet merkit, silloin tuore paketti hyllyssä tuo uudet merkinnät. Liikennemerkeissä tilanne on huomattavasti monimutkaisempi ja niiden uusiminen on huomattavasti kalliimpi prosessi. Tämän takia niiden valvontakin on huomattavasti tiukempien säädösten alaisuudessa. Infografiikka on siis asia mihin jokainen törmää päivittäin ja harva tietää edes sanaa millä tätä kaikkea nimitetään. Silti ilman tätä hyvinkin arkipäiväsitä elementtiä kaiken informaation ymmärtäminen olisi hyvin vaikeaa ja hidasta. Infografiikka saattaa kuulostaa todella tylsältä mutta kun siihen uppoutuu niin se vie mennessään. 9 Multimedia Resources for Information Design WWW-SIVUSTO Data Flow 2 KIRJA Verkkosivusto, josta löytyy paljon tietoa infografiikkaan ja sen hyödyntämiseen. Todella hienoilla kuvilla varustettu kirja infografiikan tekemisestä. Infographic Designers Sketchbook KIRJA Erilaisten infografiikan tekniikoiden esittelyä ja rikasta kuvitusta miten niitä hyödyntää. Infographics: The Power of Visual Storytelling KIRJA Visuaalisen informaation käyttöä niin videoissa kuin sosiaalisessa mediassa. EXIT

16 ASEMAN SEKAMELSKA Kuvat & tekstit Reeti Nevalainen Tikkurilan rautatieasema on Suomen kolmanneksi vilkkain liikenneasema. Paikalle rakennetaan asemakeskus Dix ja Kehäradan valmistuttua siitä tulee Suomen toiseksi suurin asema. Asemalta pääsee noin vartissa Helsinkiin, jonne on matkaa 16 kilometriä. Kehärata on Vantaan historian suurin investointihanke. Tikkurilan asema on yksi seitsemästä ensimmäisestä asemasta Suomessa ja kolmas niistä, jotka on rakennettu tiilestä. Kaikki päärataa ja oikorataa pitkin kulkevat kaukojunat pysähtyvät Tikkurilassa. Bussiterminaalin paikka vaihtuu pohjoisempaan päin. Viime vuonna aloitettiin uuden asemakeskuksen rakentaminen. Kävin itse paikan päällä ottamassa kuvia ja tutkin samalla, miten aseman remontti vaikuttaa nykyhetkeen. Päivä oli hyvin poutainen ja aurinkoinen. Joulukuun maissa tämän rakennuksen pitäisi valmistautua. Kartta on aina hyvä ja tarpeellinen olla. Opasteitten avulla tietää minne päin asemalla kannattaa mennä. Rautatieaseman lipunmyyntikojulta voi ostaa kaukojunien lippuja. aikataulu kertoo bussin lähtöajan ja laiturin.

17 graphic designer elinamickelsson Graafinen suunnittelija Jennyn graafista suunnittelua graafisen suunnittelun opiskelijoiden portfolioihin voi tutustua osoitteessa