PunaTiainen. Eila eduskuntaan!

Transkriptio

1 PunaTiainen Eila eduskuntaan! Hän on asiansa osaava, tiukasti yhteiskunnan epäkohtiin pureutuva toimittaja. Juuri näitä taitoja ja ominaisuuksia tarvitaan eduskunnassa. Ministeri Kalevi Kivistö Eila on vähäosaisten rohkea puolustaja, joka on kiinnittänyt huomiota nopeaan eriarvoistumiseen, lapsiperheiden köyhyyteen ja vanhusten hoivan laiminlyömiseen. Suurlähettiläs emerita Inger Hirvelä-Lopez Eila Tiainen on ihminen. Sydäntä ja ymmärrystä. Kirjailija Keijo Siekkinen Eila on todella aito kulttuurin ymmärtäjä, rakastaja ja kuluttaja. Taiteilija Jaakko Valo Neljäkymmentä vuotta olen seurannut Eilan toimintaa välillä lähietäisyydeltä, välillä matkan päästä. Se on riittävän pitkä aika sanoa: Suosittelen. Toimittaja / kollega Markku Möttönen

2 PunaTiainen Kaikki ehdokkaat eivät ole samanlaisia! Kun eduskuntavaaleihin on aikaa parisen viikkoa ja kampanjoinnin kiihkeimmät vaiheet käsillä, on hyvä katsoa, mitä tähän mennessä on tapahtunut. Olen osallistunut lukuisiin paneeleihin ja keskustelutilaisuuksiin ja politiikan ulkopuolelta tulleena hämmästynyt perusteellisesti siitä, miten samanlaisia ajatuksia ehdokkailla on kokoomuksesta perussuomalaisiin. Kaikki ovat: työttömien puolella, köyhien puolella, eläkeläisten puolella, perheiden puolella, vanhusten asialla, terveydenhoitoa parantamassa, yrittäjyyttä tukemassa, EU:n vakausrahastoa vastustamassa, hieman koulutuksen puolella mutta ei juurikaan kulttuurin puolella eikä vallankaan maahanmuuttajien puolella. Taitaa siinä äänestäjä olla hätää kärsimässä, kun yrittää valita! Pelkkien ehdokaspuheiden perusteella voi valinta mennä pahasti pieleen. Nyt tarvittaisiin hieman viitseliäisyyttä. Mietipä omalta osaltasi, mikä on Sinun asemasi tässä entistä vauhdikkaammin eriarvoistuneessa yhteiskunnassa. Tuletko palkallasi, eläkkeelläsi tai erilaisilla sosiaalituilla toimeen? Saatko hyvät terveys- ja sosiaalipalvelut? Ja miten äänestit viime vaaleissa? Onko valitsemasi puolue toiminut toiveittesi ja lupaustensa mukaan? Minun valintani on Vasemmistoliitto. Se ei ole pettänyt lupauksiaan. Nyt sen vaaliohjelma on paras poistamaan eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Tehokkain estämään uuden luokkayhteiskunnan syntymistä, jakamaan hyvinvointia ja elämisen edellytyksiä kaikille tässä maassa eläville koulutusta ja kulttuuria, elämän iloja unohtamatta. Sydämeni sykkii vasemmalla! Eila Tiainen Ehdokas nro Vasemmistoliitto Kuukausista julmin Punatiainen Julkaisija: Eila Tiaisen tukiryhmä Päätoimittaja: Eila Tiainen Toimituskunta: Arja Kautto Aila Lavaste Eilan valokuvat: Tiina Osara Tapahtumakuvat: Veli Hytönen Piirrokset: Ulrika Lipasti / Ritva - naispoliittinen asiakirja Taitto: Tavukatti Oy Painosmäärä: kpl Painopaikka: Lehtisepät Oy 2011 Maaliskuu sittenkin kuukausista julmin? Eduskuntavaalikampanjaa käydään, vaikka maailma ympärillä järisee. Tekeminen usein auttaa henkilökohtaisissa suruissa ja ahdistuksissa. Kampanjointi on kollektiivista uurastamista ja luo toivottavasti kollektiivista tunnetta siitä, että yhdessä voimme edelleen vaikuttaa, niin yksityisessä kuin poliittisessa elämässä. Tsunamille emme voi mitään, mutta ydinkatastrofien mahdollisuudelle voimme! Vasemmistonaisten kampanjoinnin perusta on nykyaikaisen, turvallisen ja toimivan hyvinvointivaltion ylläpitäminen. Haluamme hyvät lähikoulut, kunnolliset terveyspalvelut, kunnialliset vanhuspalvelut, viihtyisät kirjastot, toimivan julkisen liikenteen, väkivallattomat kadut ja kodit, auratut tiet ja kunnon katuvalot. Toimiva hyvinvointivaltio tuottaa yleisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisäksi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten mahdollisuuksia riippumattomaan elämään. Yksittäisistä vaatimuksista konkreettisin niin naisten, miesten kuin lasten elämään suuresti vaikuttava poliittinen tavoitteemme on vanhempainvapaiden uudelleen järjestäminen mallin mukaisesti. Mallilla on laaja kannatus; sitä kannattaa kuutta suurinta eduskuntapuoluetta edustava Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, kahdeksan puoleen naisjärjestöt, puolueista Vasemmistoliitto, Rkp ja Vihreät. Ammattijärjestöistä STTK ja Akava, samoin kuin Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Vasemmistonuoret. On ihme, jos asiassa ei päästä eteenpäin! Hyvinvointivaltio on siis perusta, jonka varaan naiset voivat saada sujuvan arjen palveluineen. Enemmän myös aikaa, jota ehdokasnaisemme tuntuvat lähes kaikki tarvitsevan enemmän. Downshiftaaminen ja hidas elämä ovat in ja totta tosiaan tämä ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne saisivat jo painua jonnekin historiaan, ajaksi jolle yhdessä ihmetellen nauretaan: Muistatko, kun kaikilla oli muka aina kiire? Mihin ihmeessä kuolemaanko? Tutkimukset kertovat, että miehet ovat sukupuoliuskollisia myös äänestäessään; reilusti yli 70 prosenttia miehistä äänestää miestä. Naiset taas ovat äänestämisessäkin joustavia ja notkeita sukupuolen suhteen, 53 prosenttia naisista äänestää naisia, loput valitsevat miehen. Ihannetilannehan olisi tietysti, että kaikkia sukupuolia äänestettäisiin yhtä paljon, mutta kun tilanne ei miesten osalta ole näin, naisten on ainakin toistaiseksi unohdettava avarakatseisuus: nyt on äänestettävä naisia. Lena Paju Naispoliittinen sihteeri Vasemmistonaiset Helsinki / Hankasalmi

3 PunaTiainen Lapsen ja äidin etu on kotiin jäävä isä Viimeisten 20 vuoden aikana tuloerot ovat Suomessa kasvaneet ja köyhyys on lisääntynyt. Köyhyydestä kärsivät ennen kaikkea ne, jotka eivät käy palkkatöissä. Palkkatöiden ulkopuolella ovat muun muassa työttömät, lapsia kotona hoitavat sekä eläkeläiset. Mutta mistä se johtuu, että esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys on kaksinkertaistunut Suomessa vuosien 1991 ja 2000 välillä? Köyhyyden konkreettinen syy on sosiaaliturvan jälkeenjääneisyys. Yksi Vasemmiston tärkeimmistä vaatimuksista onkin perusturvan korottaminen. Vaadimme työttömyyspäivärahan ja kansaneläkkeen lisäksi esimerkiksi äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen sekä kotihoidon tuen korottamista 750 euroon kuukaudessa. Samalla, kun vanhempainpäivärahaa sekä kotihoidontukea korotetaan, on myös välttämätöntä uudistaa vanhempainvapaajärjestelmää siten, että vapaat jakaantuvat tasaisemmin vanhempien välillä. Muuten teemme karhunpalveluksen ennen kaikkea äideille ja kaikille naisille, mutta myös isille, lapsille ja muullekin ympäröivälle yhteiskunnalle. Äidit pitävät edelleen valtaosan vanhempainvapaista. Vain noin 10 prosentti vanhempainvapaista on isien käyttämiä. Moni työnantaja pelkää vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia sekä ylimääräistä vaivaa ja työtehon laskua sijaisen palkkaamisen ja perehdyttämisen takia. Nuorten naisten asema työmarkkinoilla onkin nuoria miehiä heikompi, sillä isien ei odoteta jäävän kotiin hoitamaan lastaan. Perhevapaiden käytön kasaantuminen naisille heikentää naisten mahdollisuuksia saada vakituinen työsuhde. Se myös hidastaa naisten palkkakehitystä ja aiheuttaa näin eroja eläkkeiden tasoissa. Etenkin kotihoidontuen käyttäminen on yhteydessä naisten köyhyyteen. Kotihoidontuen korottaminen ilman vanhempainvapaiden käyttämisen tasoittamista syventäisi entisestään naisia köyhdyttäviä rakenteita. Jotta perhevapaiden käyttö tasaantuisi äitien ja isien kesken, on nykyinen äitiys-, isyysja vanhempainvapaa korvattava uudella mallilla. Molemmille vanhemmille on oma kuuden kuukauden vanhempainvapaajaksonsa ja kolmannen jakson käyttämisestä vanhemmat voivat sopia keskenään mallissa vanhempainvapaan kesto pitenee nykyisestä, vaikka isä päättäisikin olla käyttämättä omaa puolivuotistaan. Ketään ei pakoteta jäämään kotiin, mutta isille tulisi vahva kannustin ottaa isompi rooli lapsen hoitamisessa. Kokemukset Ruotsista, Norjasta ja Islannista ovatkin osoittaneet, että isiä on vaikea saada käyttämään vanhempainvapaata ellei sitä ole heille erityisesti kiintiöity. Tavoitteena on tilanne, jossa nuori mies on yhtä potentiaalinen jäämään kotiin lasta hoitamaan kuin nuori nainen. Tällöin työnantajalla ei ole enää syytä karttaa nuorta naista työnhakijana. Vanhempainvapaajärjestelmän uudistamisella tavoitellaan myös isille moniulotteisempaa, aktiivisemman vanhemmuuden sisältävää elämää sekä lapselle vahvaa suhdetta molempiin vanhempiinsa. Vanhempainvapaan tasaisempi jakautuminen edesauttaisi myös laajemmin kodin hoiva- ja kotityövastuun tasaisempaa jakoa malli ottaa luonnollisesti huomioon myös sen, ettei kaikissa perheissä ole kahta vanhempaa. Yksinhuoltajavanhempi saisikin käyttää koko 18 kuukauden vanhempainvapaan. Myös etävanhemmalla on oikeus omaan osuuteensa vanhempainvapaasta malli ei myöskään oleta, että jokaisessa perheessä on isä ja äiti vaan oikeus vanhempainvapaisiin on yhtäläisesti samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla. Saila Ruuth Vasemmistonaisten puhenainen. Helsinki Lapsilisä kuuluu kaikille paitsi köyhimmille Pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteiden mukaisesti Suomessa lapsilisä on tarkoitettu kaikille lapsille, yhtä hyvin rikkaille kuin köyhille lapsiperheille. Sen vuoksi onkin täysin käsittämätöntä kenties laitontankin että joka kymmenes lapsiperhe jää ilman lapsilisää. Nämä lapsilisää vaille jäävät ovat yksinhuoltajaperheitä ja muita köyhiä perheitä, joiden elämä on riippuvainen kunnan maksamasta toimeentulotuesta. Käytännössä vähävaraiset lapsiperheet eivät hyödy lapsilisästä, koska toimeentulotukea leikataan lapsilisän verran. Tämä huutava epäkohta olisi sillä korjattu, että lapsilisä säädettäisiin ns. etuoikeutetuksi tuloksi eli tuloksi, jota ei oteta tulona huomioon toimeentulotukilaskelmassa. Jokainen ymmärtää, ettei niukan toimeentulotuen varassa elävälle perheelle lapsilisä ole oikeasti ylimääräistä tuloa, vaan se menee elämiseen. Vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintie on tehnyt ensimmäisen aloitteen lapsilisän muuttamiseksi etuoikeutetuksi tuloksi jo vuonna Vasemmistoliitto on pitänyt asiaa esillä vuosittain ja äänestyttänyt eduskuntaa kymmeniä kertoja viimeksi joulukuussa 2010 valtion tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä. Budjetin käsittelyssä lapsilisät ja köyhät eivät vielä kiinnostaneet. Eduskunta voisi ja ehtisi vielä ennen vaaleja korjata epäkohdan ja taata lapsilisät köyhimmillekin lapsille. Kansanedustaja Lapintien viime lokakuussa tekemä lakialoite odottaa vain hallituksen esitystä eduskunnalle. Hallitusta ei siis kiinnosta korjata huutavaa epäkohtaa? Ongelma koskee noin lapsiperhettä. Lisäksi kyse on isosta periaatteesta. ARJA PAAKKANEN Toimittaja, Jämsä Jämsän kaupungin valtuutettu ja -hallituksen jäsen Vasemmistoliitto Eila Tiaisen tukiryhmä EilaTiainen eduskuntaan! lue enemmän, luulet vähemmän.

4 PunaTiainen Eilan kanssa H än oli hoikka pitkätukkainen lapintyttö. Näin hänet ensi kerran joulukuussa Tulin Keski -Suomen maakuntaradioon än tienaamaan opiskelurahoja. Eila oli tullut vuotta aiemmin. Hänet oli valikoitu radioavustajakurssilta maakuntaradion ensimmäiseksi kuukausipalkkaiseksi freelanceriksi. En aavistanut, että Eilasta tulisi läheisin työtoverini sen viiden vuoden ajaksi, jonka olin n toimituksessa ennen Viitasaarelle muuttoani. YLEn aluetoiminta eli 1970-luvun alussa vahvaa kasvun kautta. Keski-Suomeen muodostettiin ensimmäinen kiinteä uutistiimi syksyllä 1970, olimme Eilan kanssa mukana viiden hengen tiimissä. Eila oli meistä ainoa, joka sai ihailijapostia hänellä oli jumalainen radioääni. Poliitikkojen puheenjohtaja Syksyn 1972 kunnallisvaalien alla maakuntaradioissakin aloitettiin suorat vaalikeskustelut, KeskiSuomessa vetäjiksi valittiin Eila ja minä. Keskusteluja oli sekä radiossa että televisiossa. Fiksulta tuntuu jälkikäteenkin, että nuorilla oli omat vaalikeskustelunsa. Ne olivatkin värikkäämpiä kuin aikuisten väittelyt. Kokoomuksen Helena Pesola ja SKDL:n Timo Ylönen ottivat tiukasti yhteen, hyvin pärjäsi myös SDP:n Raimo Salpakoski. Vaikka olin aloitteleva toimittaja, olo suorassa lähetyksessä tuntui turvalliselta. Eila hallitsi suvereenisti sekä tilanteen että asiat. Jatkoimme Eilan kanssa keskusteluohjelmien vetämistä. Vaalit eivät olleet ainoa asia, josta alueradiossa väiteltiin 1970-luvulla. Säännöllisten uutis- ja ajankohtaisohjelmien lisäksi KeskiSuomen maakuntaradio lähetti ylimääräisiä keskusteluohjelmia, aiheet liittyivät useimmiten yhteiskuntapolitiikkaan. Teimme pitkiä katsauksia myös n Kesästä ja Talvesta, molempiin liittyi 70-luvun kiihkeinä vuosina myös poliittisia intohimoja. Yritimme itse pysytellä puolueettomina, ehkä se ei aina onnistunut. Joka tapauksessa saimme ohjelmien teossa rautaisannoksen tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta sekä siitä, millaisin voimin ja millaisin keinoin sitä hallitaan. TV-kamera kansan parissa Päätyömme 70-luvulla oli kiertää Keski-Suomea ristiin rastiin ja kerätä materiaalia maakunnallisiin ja valtakunnallisiin uutis- ja ajankohtaisohjelmiin. Eilalta ja minulta tilattiin paitsi keskusteluohjelmia myös yhteisiä dokumentteja valtakunnallisille tv-kanaville. Ensimmäisen niistä teimme Sumiaisten Rautimäessä, missä kuvasimme Olavi Puusaaren ohjauksessa maaseudun murrosta. Vuoden 1974 joulukauden Eila Tiainen n Kesän feminismikongressissa ohjelmistossa esitetyn Särkyvän toimittajille tärkeä yhdysside. idyllin päähenkilöinä oli kaksi Se järjesti koulutustilaisuuksia, aitoa ja luontevaa maalaisihmisseminaareja, virkistystoimintaa tä, Hilja ja Otto. ja harjoitti pienimuotoista eduneila siirtyi 1980-luvulla kokovalvontaakin. Meille molemnaan television puolelle, ensin mille kerho merkitsi astinlautaa ajankohtaisohjelmien toimitvaltakunnalliseen ay-toimintaan. tajaksi, juontajaksi ja toimituseila toimi 1980-luvulla Yleisrasihteeriksi, sitten arvostetuksi dion aluetoimittajien luottamustv-dokumenttien tekijäksi. miehenä ja yhtiön koko Aiheensa ja haastateltavansa hän toimittajakaartin valitsi usein tavallisen kansan parista. Hänellä oli luontainen kyky asettua samalle aaltopituudelle haastateltaviensa kanssa. Itse opin Eilalta sen, että toimittajan tärkein taito ei ole puhuminen vaan kuunteleminen. Ehkä vielä tärkeämpää kuin toimittajalle kuunteleylen tiloissa. misen kyky on Radioavustajakurssi 1968 poliitikolle. varapääluottamusmiehenä. Puoluepolitiikkaan meistä ei Ammattiyhdistysnainen kumpikaan 1970-luvulla lähtenyt. Se ei olisi ollut Ylen toimiten ehtinyt olla vuoden 1969 lopulla montaa viikkoa maakun- tajille suotavaa. Politiikasta kyllä taradiossa, kun Eila pyysi minua puhuttiin, paransimme joukolla liittymään avustajakerhoon. Hän maailmaa ja monta kertaa se taisi olla tuolloin kerhon sihteeri. saatiin valomerkkiin mennessä melko valmiiksi. KeskusteluiVaatimattomasta nimestään hin osallistui usein myös Eilan huolimatta avustajakerho oli apulaisprofessorina toiminut radioavustajille eli freelance- aviomies, joka toi kiihkeiden toimittajien väittelyihin akateemista ulottuvuutta. Eilan maailmankatsomukseen heijastui hänen työläiskodin taustansa. sekä puolueen toiminnassa että liikkeessä mukana toimineiden tavassa hahmottaa yhteiskuntaa ja yhteisten asioiden hoitoa. Eila on tästä hyvä esimerkki. Kivistön kannattaja Kulttuurin kokija ja tekijä Yritimme pysyä politiikanteon ulkopuolella, mutta 1980-luvun lopulla tuli tilaisuus, josta kumpikaan ei voinut eikä halunnut kieltäytyä. Lähdimme vuoden 1988 presidentinvaaleissa Kalevi Kivistön valitsijamiesehdokkaiksi. Eila tuli komealla äänimäärällä valituksi Keski-Suomesta yhdessä Pekka Leppäsen kanssa. Liike -88 on mielestäni edelleenkin hienoimpia lukuja Suomen poliittisessa lähihistoriassa. Kalevi Kivistö ja hänen persoonansa oli luonnollisesti liikkeen sielu, mutta upea oli myös aktiivinen kannattajakaarti, johon Keski-Suomessakin virtasi runsaasti väkeä myös varsinaisen puoluepolitiikan ulkopuolelta. Liike -88 johti Vasemmistoliiton perustamiseen, ja monet sen parhaista piirteistä ovat säilyneet Eila Tiaisesta ei voi kirjoittaa kirjoittamatta kulttuurista. Kulttuuri on liittynyt sekä hänen työhönsä että harrastuksiinsa. Järjestelin viime vuonna ennen eläkkeelle jääntiäni Radio Keski-Suomen nauha-arkistoa ja törmäsin lukuisiin Eilan tekemiin taiteilijahaastatteluihin, jotka ovat paitsi radiohistoriaa myös Suomen ja Keski-Suomen kulttuurihistoriaa. Kulttuurin, erityisesti kirjallisuuden tuntemus on tuonut Eilalle myös monia luottamustehtäviä, mm. kirjallisuuden Finlandia-palkinnon valintalautakunnassa, n kirjamessuilla ja Keski-Suomen taidetoimikunnassa, jossa neljäkymmentä vuotta sitten alkanut kohtalonyhteytemme heitti meidät perättäisiksi kausiksi taidetoimikunnan puheenjohtajiksi. Neljäkymmentä vuotta olen seurannut Eilan toimintaa välillä lähietäisyydeltä, välillä matkan päästä. Se on riittävän pitkä aika sanoa: Suosittelen. MARKKU MÖTTÖNEN toimittaja, Viitasaari Kuvat: Eilan arkisto

5 PunaTiainen Kirjoittaja Ilkka Pernu haastattelee Eila Tiaista Salorinteellä Työ ihmisen turvallisuuden edellytyksenä Te teette työtä pysyäksenne samassa tahdissa kuin maa ja sielu. Sillä toimeton jää vieraaksi vuodenajoille ja joutuu syrjään elämän kulkueesta, joka etenee mahtavana ja ylpeän nöyränä kohti äärettömyyttä. (Kahlil Gibran) Työssäkäyvän ihmisen päivittäinen ajankäyttö on totuttu jakamaan kolmeen osaan: kolmasosa työtä, kolmasosa sosiaalisia suhteita sekä virkistystä ja kolmasosa lepoa. Näinhän se vielä muutama vuosikymmen sitten toteutui. Työelämä oli tasaisempaa ja perustui pääasiassa pysyviin, vuosikausien, usein elämän ikäisiin työsuhteisiin. Työnkuvien muutokset olivat vähäisiä, ammatin ja työantajan vaihdokset työuran aikana harvinaisempia. Tänään työelämä on toisenlaista. Muutos on jatkuvaa, lyhyet työsuhteet ja ammatin vaihdokset tavallisempia. Työn ja vapaa-ajan välinen ero on liukunut epämääräiseksi.internet, sähköposti ja matkapuhelin mahdollistavat työntekijän jatkuvan tavoitettavuuden ja työtehtävien hoitamisen kotoa. Vielä ja 40-luvuilla syntyneet suuret ikäluokat saattoivat suunnitella elämänsä aikajärjestyksen sellaisiin jaksoihin, joissa ensin opiskellaan ammatti, sitten siirrytään työelämään ja perustetaan perhe ja kaari päätetään ansaittuihin eläkepäiviin. Tällainen vakaiden olojen malli tarjoaa ihmiselle hänen hyvinvointinsa kannalta tärkeät turvallisuuden tekijät, joita työ parhaimmillaan tuottaa. Työ antaa hänelle: Taloudellisen turvallisuuden, palkan, sosiaalisen varmuuden ja työn pysyvyyden, henkilökohtaisen kokemuksen ihmisen tarpeellisuudesta ja kyvystä uuden luomiseen ja tuottavuuteen sekä työpaikan sosiaaliset suhteet, työtovereiden vakiintuneen verkoston. Paljon muuttuvia tekijöitä Suurille ikäluokille työllä oli suuri merkitys. Ammatti ja työ määrittelivät hallitsevasti ihmisen identiteetin. Mielikuva ihmisestä oli mielikuva siitä, mitä hän teki työkseen. Tänään työuraansa aloittaville työn merkitys on toinen. Työtä tehdään aikaisempaa muuttuvammissa olosuhteissa, pätkissä ja projekteissa. Kasvava osa yhä useamman työstä on tiedonkäsittelyä, tiedon keräämistä, sen erittelemistä, yhdistämistä ja uudelleen muokkaamista. Kirvesmiehen, muurarin ja luokanopettajan työllä on yhä hahmonsa. Tietoa päätteen ääressä työkseen käsittelevän työntekijän osaamisvaatimukset ja ammatti-identiteetti on vaikeammin määriteltävää. Tämän päivän työelämässä on niin paljon muuttuvia tekijöitä, että siihen on hankala liittää sellaista perusturvallisuutta kuin entisinä aikoina. Miten sitoutua työtehtävään, joka vaihtuu kahden kuukauden kuluttua ja päättyy kolmen kuukauden kuluttua? Miten kiinnittyä ammattiin, jonka saattaa joutua vaihtamaan lähivuosina? Kannattaako päästää läheisiksi työtovereita, jotka joutuu puolen vuoden kuluttua jättämään? Työelämän tarjoamat turvallisuuden elementit ovat toisenlaiset kuin ennen. Tällaisessa tilanteessa itsensä ja perheensä elämän pitkäjänteinen suunnittelu ei ole helppoa. Kaikille pätkätyöläisyys ei ole ongelma Työelämässä nähdään ihmisiä, joille muutos ei ole ongelma. Heille tärkeätä on etsiä elämässä uusia vaihtoehtoja ja elämisen malleja. Siinä säännöllinen kokopäivätyö ei ole tässä vaiheessa elämän tärkein tavoite. Pysyvän turvallisuuden sijasta halutaan keskittyä kokeilemiseen ja itsensä monipuoliseen kehittämiseen. Nämä henkilöt ovat valmiita sietämään tilapäistä epävarmuutta tutustuessaan eri työnantajien antamiin mahdollisuuksiin ja testatessaan omia kiinnostuksen kohteitaan. Heille pätkätyöläisyys ja siihen liittyvä tilapäisyys on mahdollisuus, ei pakko. Tälle ryhmälle asia ei välttämättä tarkoita laiskuutta tai työn vieroksumista. Usein tällaiset henkilöt haluavat tehdä työtä kiinnostuneina ja ahkerasti sen jakson, johon ovat sopineet sitoutuvansa. Työn merkitys heidän identiteetilleen, omanarvontunnolleen tai turvallisuudelleen on vain tässä elämäntilanteessa toisenlainen. Pitkään sitoutumiseen ennättää myöhemmin, he saattavat sanoa. Taloudellisen turvallisuuden sijasta tavoitteina ovat henkilökohtainen kasvu ja kokemukset. Molemmilla ryhmillä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun ja turvallisuuteen muuttuvilla työmarkkinoilla.työelämän muutos koskee kaikkia.sähköiseen tiedonhallintaan perustuva tietojenkäsittely muokkaa kaikkia työntekijä- ja ammattiryhmiä. Samoin projektinomaiset pätkätyöt ovat tulleet työmarkkinoille jäädäkseen vakinaisten työsuhteiden rinnalle.vanhaan malliin perustuva järjestelmä antaa hyvän mahdollisuuden pätkätyöläisten hyväksikäyttöön laittomilla määräaikaisuuksilla ja palvelussuhteiden ketjuttamisella.tästä Suomi ei saa havitella itselleen keinoa, jolla haetaan kansainvälistä kilpailukykyä ja työelämän joustoja. Tilanne otetaan hallintaan työmarkkinoiden pelisääntöjä rakentavan ammattiyhdistysliikkeen ja työlainsäädäntöä modernisoivan eduskunnan yhteistyöllä. Ennakkoluulotonta, raikasta ajattelua kaivataan kummassakin. Siitäkin on kyse näissä eduskuntavaaleissa. Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä. Täytyy myöskin laiskotella välistä ja välistä huvitella. Se on suuri siveellinen velvollisuus. (Minna Canth). ILKKA PERNU ylihoitaja Terveyserojen kaventamistalkoot Suomessa on mittavat terveyserot. Mitä alhaisempi koulutus ja sosiaalinen asema ihmisellä on, sitä useammin hän on pitkäaikaissairas ja koettu terveydentila on hyvin toimeentulevaa heikompi. Tunnettujen kansantautien ja väkivaltaisten kuolemien takaa löytyvät epäterveellinen ruoka, tupakka ja alkoholi. On optimistista ajatella, että vain puuttumalla näihin terveyserot kaventuisivat. Elintavoissa ei ole kyse vain yksilöiden valinnoista. Olosuhteet vaikuttavat. Työttömän päivärahalla tai pienillä tuloilla terveellisyys ei ole päällimmäinen asia. Kansantauteja on saatu kuriin niin terveydenhuollon kuin tottumustenkin muutoksilla. Kuuluisin kansanterveyden projekti lienee Pekka Puskan Pohjois- Karjalan ruokatottumusten muuttaminen terveellisemmiksi. Myös rokotukset, uudet hoitomuodot ja hoidon tarjonta ovat parantaneet kansanterveyttä. Harmittavaa on, että kaikista juhlapuheista huolimatta terveyserot ovat huippuluokkaa ja kasvavat. Etenkin työikäiset ja työntekijätaustaiset miehet ovat heikoilla. Kuolema tulee korjaamaan kolmikymppisen työntekijätaustaisen, kouluja käymättömän nuoren miehen vuosia aikaisemmin kuin johtavassa asemassa olevan miehen. Uudet tutkimus- ja hoitomenetelmät sekä ehkäisevä työ ovat parantaneet hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevien terveyttä. Potilas maksaa Suomessa huomattavan osan terveydenhoidostaan potilasmaksuina. Terveyskeskuskäynnit pitää saada maksuttomiksi. Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan terveydenhuollon palvelujen käyttö jakautuu Suomessa kaikkein epätasaisemmin OECD-maiden vertailussa. Suurituloisimmat saavat ja käyttävät terveydenhuollon palveluja eniten. Työterveyshuolto pitää huolta työssä olevien terveydestä. Parempipalkkaisia suosiva työterveyshuolto kasvattaa osaltaan terveyseroja. Vastapainoksi pitääkin julkisen puolen pitää huolta työelämän ulkopuolella olevien ihmisten terveydenhuollosta. Kasvava työttömyys on suuri uhka terveydelle. Sitkeä pitkäaikaistyöttömyys kasvattaa terveyseroja. Myös kasvavat tuloerot vahvistavat terveyseroja. Monikanavainen rahoitusmalli suosii hyvätuloisia ja kasvattaa terveyseroja. Julkisten palvelujen toimimattomuus on ajanut potilaita jopa diakoniapalveluihin. Terveydenhuollon keinot eivät yksin tähän riitä. Tarvitaan toimia, jotka poistavat sosiaalista eriarvoisuutta, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Mitä tapahtuu esimerkiksi niille yli :lle köyhyydessä elävälle lapselle? Millainen heidän terveytensä on tulevaisuudessa? SIRPA PUHAKKA Vasemmistoliiton puoluesihteeri

6 PunaTiainen En pidä kolmea paitaa y Rahan ja byrokratian valta pöyristyttää Eila Tiaista Työelämän kovuudesta helposti on vähäisempää. Mulla on sellainen käsitys, että silloin kun Lipponen oli pääministerinä Suomen painoarvo EU:ssa oli vahvempi kuin mitä se on nyt. Uskon, että se on myös henkilökysymys; jos on oikeat ihmiset hoitamassa asioita, niin kyllä vaikutusvaltakin on suurempi. Istumme Eila Tiaisen kanssa maaliskuisena aamupäivänä Cafe Voten takahuoneessa. Kahvilan puolella leiskuu innostunut yhteiskunnallinen keskustelu emmekä me jää toiseksi. On kiitollista päästä haastattelemaan ihmistä, jonka ajattelu oikeasti kiinnostaa ja myös se, minkä kaltainen elämä, mitkä kokemukset näiden ajatusten taustalla ovat. Aloitetaan siitä. Isä toimi konduktöörinä ja äiti oli asemaravintolassa kylmäkkönä, mutta kun Kemin satamaan ruvettiin ottamaan ahtaajiksi myös naisia, hänestä tuli ankaran työn tekijä. Sodan jälkeen katsottiin, että isä on virkamies ja äiti duunari ja se aiheutti keskustelua suvun parissa, ympäristössä ja kotonakin. Sisareni on muuttanut Ruotsiin luvulla koulutetut nuoret ihmiset joutuivat lähtemään kun ei ollut töitä. Toinen veljistäni on Stora Ensolla, toinen Kemin kaupungilla Ajoksen satamassa töissä. Molemmilla on perhe ja olen läheltä seurannut, mitä Stora Ensossa on tapahtunut, mitä vaikuttaa, että koko ajan on menossa yt-neuvotteluja tai rakennetaan Etelä-Amerikkaan uusia tehtaita. Minkälaisia tuntemuksia se aiheuttaa ihmisissä. Kuntien supistukset merkitsevät kaupungin duunarin kannalta sitä, että veroja maksetaan, mutta palvelut vähenevät. Toisaalta olen elänyt akateemisessa ympäristössä ja nähnyt mitä merkitsee naisille se, että teet hulluna töitä ja väittelet. Sitten, jos menet naimisiin ja saat lapsia, niin cv:ssäsi on kolmen vuoden aukko. Sen aikana reippaat nuoret miehet, jotka saattavat olla sinua pöljempiä, ovat kirjoittaneet julkaisuja ja Eila ihmettelee, Lenita Pihlaja kuuntelee kun teidät pannaan rinnakkain hakemaan duunia, niin et saa sitä, koska sulla on se aukko, kun olet hoitanut lastasi. Se on hirvittävän epäoikeudenmukaista. Yliopisto on uskomattoman rankka paikka olla töissä. Yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja sen hinnasta - Kun tulin 60-luvulla opiskelemaan än, olin perustamassa Uusi vasemmisto -nimistä opiskelijaliikettä. Kuuluin neljä vuotta ylioppilaskunnan edustajistoon ja toimin aktiivisesti historian opiskelijoiden yhdistyksessä kirjoittelin esimerkiks julkilausumia. Ensimmäisen kerran olen osallistunut mielenosoitukseen, kun olin vastustamassa Tsekkoslovakian miehitystä. Kun menin Yleisradioon, olisi ollut hirveän hankalaa olla toimittajana mukana politiikassa. Se olisi rajoittanut riippumattomuuttani ja työntekoani. Vuonna 1988 menin presidentinvaaleihin mukaan ja se lähti ihan henkilökohtaisesta ambitiosta. Olimme mieheni Jorma Tiaisen kanssa Kalevi Kivistön perheystäviä ja halusin olla hänen kampanjassaan mukana. Kävin Helsingissä kertomassa päällikkövirkailijoille, että olen päättänyt mennä mukaan kampanjaan. Muistan ikuisesti ison päällikön sanat, kun hän totesi, että sinun urasi oli sitten siinä, kai ymmärrät. Sanoin että ymmärrän, mutta ei se minua haittaa, toimittajan hommat on ihan hyvät. Toimittajana olen sitten jäänyt eläkkeelle, eikä mitään pikkupäällikön paikkoja ole tullut tarjolle. Väärä puolue. Jos olisin kepulainen, urakehitys olisi varmaan ihan toinen. Ylen aluetoiminta on ihan käsittämättömällä tavalla ollut kepulaisten hallinnassa. Ehkä vähän oikeistolaistunut vielä, kun on nyt toisenmerkkiset päälliköt. Vasemmistoliittoon olen liittynyt vuonna 1994, että pääsin äänestämään puolueen jäsenäänestyksessä Euroopan Unioniin liittymisen puolesta. EU-jäsenyys oli Suomelle mahdollisuus me ollaan niin pieni, syrjäinen maa, ettei me voida olla erillään. Suomi ja Euroopan Unioni Välillä arveluttaa, olikohan se ihan viisas liike. Olen sitä mieltä, ettei meillä ole sellaisia edellytyksiä kuin esimerkiksi Norjalla olla ulkopuolella. Uskon yhteistyöhön. Eihän EU ole mikään taivaallinen järjestelmä varsinkaan nyt, kun on nähty miten talousasioita on hoidettu ja pannaan veronmaksajat maksamaan pankkien sotkuja. Se on tietenkin huono asia. Ja se, että pienillä mailla sananvalta Köyhyydestä, syrjäytymisestä ja tuloeroista Miehensä kuoleman jälkeen viime kesänä Eila törmäsi yhteiskunnan julmaan ja aukottomaan byrokratiaan sellaisella voimalla, että surunkin keskellä oli pakko havahtua toimimaan. Syksyllä huomasin lehdestä ilmoituksen, että vielä viikko aikaa asettaa seurakuntavaaleihin ehdokkaita ja ajattelin heti, että tämä on mun paikka, haluan sinne. Sitten tuli se homokeskustelu, joka oli pöyristyttävä. Nuorin, lahjakas mutta erilainen pikkuveljeni tappoi itsensä, kun ei enää jaksanut. Seurakuntavaaleista tämä uusi aktivistikausi sitten alkoi, rahan ja byrokratian vallan vastustamisesta. Oikeistolaistuminen on niin käsittämätöntä, että sitä on vaikea tajuta. Olen ollut toimittajana neljä vuosikymmentä ja tehnyt juttuja siitä, että meillä on työttömyyttä ja että työttömyys periytyy. On väliinputoajia ja isoja ryhmiä, jotka eivät koskaan pysty tässä yhteiskunnassa toimimaan. Tämä on kova paikka, mutta silti en ole koskaan ennen nähnyt sellaisia lukuja kuin nyt. Meillä on hirvittävä määrä köyhiä ja ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan on lyöty ulos tästä yhteiskunnasta. Se oli tyrmistyttävä tieto. Samoin kun nämä tuloerot. Verohelpotuksia on annettu sinne ja tänne. Se on johtanut siihen, että niillä, joilla ei ole mitään, on vielä vähemmän ja niillä, joilla on jo ennestään, on vielä enemmän. Se sotii minun moraaliani vastaan. Paellaa pakkasella Koillismaa on opettanut opettajan ruokailemaan ulkona. Ilman lämpötilalla ei ole väliä. Tai oikeastaan on, sillä mitä näpäkämpi pakkanen, sitä varmemmin suunnataan Posiolla ulos syömään. Ulkona syöminen ei Posiolla kuitenkaan tarkoita linnoittautumista anniskeluravintoloihin, mitä sanonta yleisesti merkitsee, vaan sitä, että anniskelu ja ruokailu toteutetaan ulkosalla. Ensin suunnitellaan ystävien kanssa meny, pohditaan ja pähkäillään, mietitään ja tuumaillaan, minkä maailman keittiön herkkuja valmistettaisiin. Paistettaisko nuotiopannuilla savun vienon häivähdyksen sisältäviä posiolaisia lettuja? Tekisikö mieli maistaa sovellettua versiota intialaista kalaruokaa novellikokoelmasta Munakoisojen kiukku? Olisiko ruotsalainen punamassuinen rautu minkään väärtti? Vai perehdyttäisiinkö venäläisen keittiön mestariluomukseen, borsh-keittoon? Joskus päädytään Suolijärven muikkuihin ja todetaan niiden olevan rapeasti paistettuina kova sana maailmaa vastaan. Keittokirjoja luetaan vimmatusti ja reseptikasoja pelmuutellaan pölyistä, keittiön kaappien muistilappujemmalat käydään läpi ja päivitellään, minne se pieni, keltainen paperinpala on joutunut, mihin on pikaisesti raapustettu Siwan mainoskynällä tv:n gourmet-ohjelmasta kolme vuotta sitten temmattu ruokaohje Aina ei kuitenkaan menyyn alkusuunnitteluun vierähdä paljon aikaa, sillä joskus käy niin, että menyy yksinkertaisesti valitsee juuri sinut ystäviesi kanssa. Joskus se on ex-tempore espanjalaista paellaa valmistettuna muurikalla nuotiolla, joskus taas savustettua lohta lastupedillä. Nyt kuitenkin pääsi käymään sillä lailla, että kreikkalainen keittiö valitsi Kitka-järven taimenen, joka soluttautui illallispöytään. Nykyään on nimittäin niin, että parhaimmat reseptit löytyvät kaunokirjallisuudesta: ateenalainen näytelmäkirjailija Andreas Staikos on alkanut kirjoitella ruokaohjeita sisältäviä kertomuksia, joita herkuttelijan pelastukseksi on käännetty kotimaiselle. Herkullisia suhteita -teos seurailee Nanan elämää kahden rakastajan huomion kohteena. Rakastetulle kokkaillaan toinen toistaan upeampia gourmet-aterioita pääsiäisyön sisälmyskeitosta persiljasalaattiin. Kaunokirjallisuudesta valittuja reseptejä täydennetään vielä netistä imuroiduilla Aleksanteri Suuren jälkeläisten ruokaohjeilla. Ulkosalla herkuttelu aloitetaan aina tulistelulla posiolaisen järven rannalla. Liekkien kohoamista kipinöineen taivaankannelle ihastellaan hämärtyvässä illassa auringonlaskun värjäämää taivaanrantaa vasten. Lohen ja siian muhiessa savustuslaatikossaan maiskutellaan alkupalaksi kreikkalaista feta-oliivileipää ja pohditaan, josko päästäisiin nauttimaan revontuliteatterista. Yhtenäinen pilviverho päättää kuitenkin levittäytyä opettajien ja koululaisten syyslomataivaalle, joten ystävykset päätyvät muistelemaan parin vuoden takaisia taivaanvalkeita, jotka loimottivat pohjois-eteläsuunnassa kolme kertaa taivaan läpi. Taivasalla ruokailu ei ole ruokailu eikä mikään ilman tanssahtelua, improvisaatioteatteria sekä kuoro- ja yksinlaulua, mikä tietenkin paranee iltaa myöten. Repertuaari on parempi kuin Karita Mattilalla konsanaan. Kansakoulusukupolven edustajat kajauttavat Koillismaan rannoille jokaisen maakunnan laulut aina Pärnu-maata myöten, karjalais-somerolaisen Monosen tangot, ruotsalaisen rokokoosäveltäjä Bellmanin kevyet haagat sekä venäläis-ukrainalaiset kansanlaulut aroineen ja heisipuineen. Kielten, sävelkorkeuksien ja stemmojen kirjo ylittää tullen mennen kaiken maailman kuorojen ulosannin. Ulkoruokailukausi on julistettu alkaneeksi. Marju Rönkkö perusasteen opettaja Posio,

7 PunaTiainen htä aikaa päällä En minä pidä kolmea paitaa yhtä aikaa päällä. Neljä vuotta sitten vaaleissa Kokoomus kosiskeli muun muassa sarisairaanhoitajia, ihmiset uskoivat siihen että Kokoomus ajaisi heidän asiaansa ja äänestivät. Nyt voi tosissaan kysyä, mitä hyvää siitä heille seurasi. Aina on vaihtoehtoja Minua on ottanut päähän politiikkojen puheissa, esimerkiksi vaalitenteissä se, että kaikki vaahtoavat talouskasvusta. Sitä pitää tehdä ja kasvua ei synny, jos ei tehdä näin ja tämä on ainoa vaihtoehto. Aina on vaihtoehtoja. En ymmärrä, miten elämä voi olla sellaista edes talouspuolella, ettei olisi vaihtoehtoja. Niistä ei haluta keskustella, ei haluta miettiä, mikä olisi parempi vaihtoehto jollekin toiselle ryhmälle tai olisiko koko kansalle hyödyllisempää tehdä toisin. Moniin vuosiin ei ole kuulunut muuta kuin, että kun meillä oli tämä lama, niin on leikattava palveluja ja on kevennettävä veroja ja on tehtävä niin ja näin. Muuta vaihtoehtoa ei ole edes tarjottu. Minulle tärkeintä on toimeentulon mahdollisuuksien antaminen kaikille, tämän jumalattoman eriarvoisuuden poistaminen. Ei voi olla oikein, että osa ihmisistä pakotetaan köyhyyteen ja anomaan toimeentuloaan. Se on järkyttävää. Tilanteen muuttaminen on ehdottomasti tärkein tavoite. Pitkään on vannottu, että kun saa hyvän koulutuksen, saa aina töitä. On jotenkin kuviteltu, että jos ihminen on itse ahkera, niin pärjää. Ei se toimi enää sillä lailla. Työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole, kaikki eivät pääse töihin. Mua on ihan oikeasti loukannut, että kun vanhoissa kyläyhteisöissä hoidettiin itse hullut ja rammat ja nämä olivat sen verran kun jaksoivat täysvaltaisia kansalaisia, niin nyt me koetaan, että jos olet jotenkin vajavainen, niin pois silmistä. Ei ole armeliaisuutta nähdä, että osa ihmisistä ei pysty huolehtimaan itsestään, vaikka töitäkin olisi tarjolla. Kaikista täytyy pitää huolta, myös niistä hulluista ja rammoista. Järjestelmä vie heiltä ihmisarvon. Ihmisyyteen kuuluu, että kaikista pidetään huolta. Ymmärrän, että työpaikkojen luominen on hankalaa, mutta jotenkin sitä pitäisi yrittää. Verotukseen puuttuminen on ihan selkeä asia, minkä voi hoitaa ja tämä tuloerojen kasvun lopettaminen, siihen pitäisi puuttua. Naisia tikun nokassa Aina ylvästellään, että äänioikeus naisille ensimmäisenä Euroopassa 1906, mitä hittoa! Jos ei ole muuta kuin se, että kerran neljässä vuodessa saat käydä äänestämässä, niin eihän siinä ole tolkkua. Entäs sitten se, millä meitä yritetään vakuuttaa tasa-arvon toteutumisesta. On muutamia naisia, jotka kulkevat yrityksen hallituksesta toiseen ja jotka nostetaan tikun nokkaan, että onhan tällainenkin nainen, katsokaa nyt, että kyllä naisetkin pääsee. Se on ihan puppua. Naisia olisi paljon enemmän näillä paikoilla, jos heillä olisi oikeasti pääsy niihin. Luin yhden tällaisen tikun nokkaan nostettavan naisen haastattelun, jossa hän sanoo, että ei ole feministi, eikä halua, että mitään kiintiöitä otetaan käyttöön. Hirvitti. Feminismi käsitetään niin kapeasti, että ne on niitä piikkitukkaisia hirveitä ämmiä huutamassa joka paikassa. Feminismi on arjen asioita, katsotaan asioita koko ajan myös tasa-arvonäkö-kulmasta. Jos asiat eivät muuten parane, niin kannatan niitä kiintiöitä, ei minua hävettäisi olla kiintiönainen. Kiintiöillä on valittu ihan kyvykkäitä ihmisiä ja monessa muussa maassa kiintiöt ovat käytössä, eikä niistä ole mitään pahaa sanottavaa. Maailman toivo kansalaisjärjestöjen yhteistyössä Toivon, että syntyisi enemmän kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä esimerkiksi ympäristökysymyksissä ja ilmastotalkoissa. Mulla on sellainen käsitys, samat asiat huolettavat muissakin maissa. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa, joissa olen asunut, köyhyys ja ympäristöasiat ovat esillä ja sikäli se unioni on hyvä, että tällaiset aiheet eivät ole vieraita. Niihin voi tarttua kansainvälisillä areenoilla. Euroopan vahvat poliitikot eivät voi ohittaa kansalaismielipidettä, eikä niillä ainakaan ole suurta hegemoniaa päättää asioista, kun on pakko ottaa huomioon laajojen kansalaispiirien mielipiteet. Netti on tässä mielessä osoittanut huikean voimansa. Ihmiset jotka ovat samaa mieltä, löytävät toisensa, ilmastoasioissa tai vastustaessaan atomienergian käyttöä ja jatkuvan kasvun ideologiaa. Vastuunkantamisesta Teki niin tai näin niin turpiin tulee aina. Toimittajan hommassa olen parkkiintunut siihen, että mulla on varaa sanoa, mitä mieltä olen. Olen ollut pitkään luottamusmiehenä journalistijärjestössä ja käynyt käsittämättömiä neuvotteluja kaiken näköisistä asioista. Hankalat asiat ovat aina hankalia. Mulla on hyvä lähipiiri, joka pitää jalat maassa. Kammottavaa on, jos nahkansa parkitsee niin, ettei enää pysty kohtaamaan ihmistä. Olen vaalitilaisuuksissa tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Pari kertaa on alkanut itkettää. Ihmisellä voi olla asiat niin hirvittävän huonosti, että sellaisesta tulee oikeasti itku silmään. Isä sano joskus, ettei ole Jumalan vika, jos noilta jaloilta kaatuu. On hyvä osata seistä tukevasti jaloillansa ja pystyä tietyllä tavalla ulkoistamaan itsensä siitä tilanteesta. On monta juttua, jotka olisi muuten jäänyt tekemättä. Täytyy toisaalta ulkoistaa itsensä niin, että säilyttää toimintakykynsä, mutta toisaalta pitää olla sillä tavalla herkkä, että ymmärtää sen, mitä puhutaan, mitä toinen ihminen sanoo ja mitä kokee. Mukaan autiolle saarelle Kun lukee Eilan nettisivuja, tulee mieleen, että tässä on nainen, joka on onnistunut tekemään kaikista harrastuksistaan luottamustoimia. On pakko kysyä, onko hänellä ollenkaan oikeita, kunnollisia harrastuksia, joita voi tehdä ilman minkäänlaista tulosvastuuta? Mitkä taiteilijat Eila ottaisi mukaansa autiolle saarelle, jos pitäisi valita yhden säveltäjän, yhden kuvataiteilijan ja yhden kirjailijan tuotanto? Käyn hiihtämässä ja uimassa. Teen ruokaa, keitän, kokkaan ja luen keittokirjoja. Ei ole mitään niin ihanaa kuin lyödä käsi taikinaan silloin, kun ottaa päähän oikein kunnolla. Käsin tekeminen on tärkeätä. Käyn myös ahkerasti ranskantunneilla. Haluan oppia vielä yhden kielen ruotsin, englannin ja saksan lisäksi. Musiikkia kuuntelen. Autiolle saarelle ottaisin Sibeliuksen, häntä kun olen tässä viimeksi kuullut, niin oli tuossa pinnalla. Meillä on kotona Mersad Berberin puupiirrosvedos. Se yksi työ riittäisi, Madonna. Kirjailijan valinta on paljon vaikeampi, niitä on niin mahdottomasti, mutta kyllä se on Harri Tapper. Kun luen Harrin varsinkin murteella kirjoitettuja kirjoja, niin kuulen niissä Harrin äänen. Harrin puheen rytmin kuultuani aloin ymmärtää murretta paremmin, se kun on minulle ihan vieras. Luulen että jaksaisin olla lopun elämäni autiolla saarella Harrin kirjojen kanssa. Lukisin niitä ja aina välillä naurattaisi. Haastattelu AILA LAVASTE dramaturgi, ohjaaja Laukaa Musta-valkoinen Suomi Maahanmuuttajat nousivat vaalien lähestyessä keskustelun aiheeksi. Kuinka paljon Suomessa on heitä, jotka antavat aihetta varsinkin perussuomalaisten ihmettelylle? Vuonna 2008 meitä oli , joista maahanmuuttajia (2,7% koko väestöstä). Vuotta myöhemmin samat luvut olivat ja (2,9% koko väestöstä). Maahanmuuttajien osuus on edelleen vähäinen. Vuonna 2008 Luxemburgin ulkomaalaisten kansalaisten osuus oli 43,5% koko väestöstä. Elämmekö me tämän ajan monikulttuurisuutta vai onko monikulttuurisuus todellisuudessa muualla kuin Suomessa? Vuonna 2008 lähti suomalaista maasta, ja vuonna Saavatko he uudessa maassa maahanmuuttajan negatiivisen leiman? Kuka saa muuttaa Suomeen? Millä perusteella? Maahanmuuttaja on ihminen, joka muuttaa toisesta maasta Suomeen. Syinä ovat: perheside, työnteko, opiskelu, humanitaariset syyt ja paluumuutto. Suuri osa maahanmuuttajista on avioitunut suomalaisen kanssa. Suomella on pakolaiskiintiö eli Suomeen voidaan ottaa vuosittain 750 pakolaista, mikä on pieni osa (noin 10%) kaikista Suomeen muuttaneista. Vuonna 2010 myönnettiin oleskelulupaa. Eniten oleskelulupia myönnettiin opiskelun perusteella (4490) ja seuraavaksi eniten työnteon perusteella (2987). Maahanmuuttajat ja työelämä Maahanmuuttajien työllistymistä on käsitelty ristiriitaisesti. Heidän pelätään vievän suomalaisilta työpaikat (ei siis pelkästään naiset). Monet toivottavat maahanmuuttajat tervetulleeksi, jos nämä tulevat tekemään töitä ja elättämään perheensä. Heitä on toivottu työvoimapulan aloille, kantaväestö määrittelee sen, mitä töitä maahanmuuttajat saavat tulla tekemään. He voivat toimia siivoajina, myyjinä ja ajoneuvon kuljettajina. Maahanmuuttajien työttömyys on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan laskenut viidessä vuodessa 10 % ja se oli vuoden 2008 alussa noin 20 %. Maahanmuuttajien työttömyys on edelleen yli kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna. Kantaväestön yleisiä stereotypioita ja asenteita maahaanmuuttajien työllistymisen suhteen ovat 1) haluttomuus olla työssä 2) koulutus ei riitä ja 3) kielitaito ei riitä. Todellisuudessa suurin osa maahanmuuttajista haluaa ehdottomasti työelämään. Monet ovat tottuneet elättämään perhettään kurjissakin olosuhteissa. Maahanmuuttajien saama kotoutumistuki kestää kolme vuotta (lain määrittelemä kotoutumisaika) ja on euromääräisesti sama kuin muilla ammattiliittoon kuulumattomilla työttömillä työnhakijoilla Suomessa. Maahanmuuttajista 87 prosentilla on hyvä tai erinomainen työkyky. Heissä on arviolta henkilön työvoimareservi, joka tarjoaa merkittävän rekrytointipohjan. Koska maahanmuuttajien tavoite on päästä töihin, he ovat halukkaita oppimaan kielen ja uuden ammatin tai täydentämään omaansa. Tätä tavoitteellisuutta olisi syytä tukea, jotta jo kotoutuneet maahanmuuttajat saisivat töitä eikä Suomeen tarvitsisi tuoda työperusteisia uusia henkilöitä, joilla kotoutumisprosessi on vielä edessä. Kun puhutaan kielitaidon riittämisestä työelämään, täytyy muistaa että kielitaidon taso täytyy liittää työssä käytettävään kieleen. Joissain töissä, kuten esimerkiksi psykologin tai opettajan töissä, tarvitaan vahvaa suomen kielen osaamista. Monissa töissä pärjää vähäisemmälläkin kielitaidolla. Missään kielitaidon ei tarvitse olla täydellistä. Kielen oppiminen ei jää kurssien varaan. Kieltä opitaan koko ajan ympäröivästä yhteiskunnassa ja kielitaito kohenee myös työpaikoilla. PAUL ABBEY projektityöntekijä LENITA PIHJALA maahanmuuttajien opinto-ohjaaja, Lähteet Tilastojeskuksen verkkosivut Pasi Holm Anneli Hopponen - Markus Lahtinen MAA- HANMUUTTAJIEN TYÖKYKY Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja nro s. site/?lan=1&page_

8 PunaTiainen Pensasmustikasta ja vähän muustakin Sain viime kesänä Ronja Ryövärintyttären ohjaajana yhden elämäni parhaista ensi-iltalahjoista, pensasmustikan. Puutarhakirjastani luin, että vain lajike Putte on itsepölytteinen, kaikki muut tarvitsevat toisen lajikkeen vierelleen ristipölyttyäkseen ja tuottaakseen halutun sadon. Lahjapensas ei ollut Putte, niinpä sille hankittiin kaveri ja täällä nuo kaksi nyt odottavat Vihtavuoren pihallamme paksun hangen alla kevään koittoa ja kesän lämpöä. Pensasmustikat tulivat mieleeni, kun kuuntelin alkuvuonna leiskunutta kulttuurikeskustelua siitä, minkälaista taidetta tässä maassa saisi ja tulisi tehdä. Perussuomalaisten liikkeelle saamat toimittajat innostuivat tivaamaan muidenkin puolueiden kulttuuripoliittisia linjauksia ja televisiohaastattelussa kuulin keskustalaisen haastateltavan painotuksen asiaan. Ensisijaisesti tulisi tukea omaehtoista kulttuuria sellaista, jonka syntyyn kansalaiset voivat osallistua itse tehtyä taidetta. Ymmärrän hyvin luovan, taiteellisen toiminnan merkityksen ihmisen elämässä. Pidän sitä elintärkeänä. On ihmeellistä nähdä oman kätensä jälki, löytää äänensä tai uskaltaa nousta näyttämölle. Se voi olla mullistavaa. Se voi muuttaa paljon, ihmisen elämän ja jopa hänet itsensä. Ainakin siitä saa elämäänsä ainutlaatuista iloa ja voimaa. En kuitenkaan ymmärrä, että itse tehty tai osallistava taide on vaihtoehto, joka rajaa pois toisenlaisen taiteen kohtaamisen, korkeatasoisen taide-elämyksen, jossa meille on annettu vastaanottajan, kokijan rooli. Kumpaakin tarvitaan, eikä vain tarvita, vaan ne ovat suorastaan välttämättömiä toisilleen. Väitän, että ilman uusia, innostavia, silmät avaavia taidenautintoja, oma luova toiminta ja taiteen tekeminen eivät elä ja voi hyvin, eikä niistä saa irti kaikkea sitä riemua, mitä ne sisälleen loputtomasti kätkevät. Ja sama toisinpäin: taidetta työkseen tekevät taiteilijat eivät voi hyvin yksinäisyydessä ja erillisyydessä. He tarvitsevat jonkun jakamaan kanssaan sitä, mitä ovat pyrkineet välittämään ja usein tällaiseen yhteyteen suostuvat herkimmin ne, joilla on omakohtaista kokemusta uutta luovasta prosessista. Eikä vain itse tehty taide muuta ihmistä, myös vastaanotettu taide tapahtuu ja toteutuu viime kädessä kokijassaan ja tällä kohtaamisella saattaa olla hyvinkin suuri merkitys ihmiselle. Sillä kaikki taide kurottaa kohti toista ihmistä, tavalla tai toisella. Erilaiset tavat tehdä taidetta tarvitsevat toisiaan yhtä kipeästi kuin mustikkapensaani suuren muutoksen aikaa elävällä pihalla. AILA LAVASTE Dramaturgi Lehdosta Valoon Eila Tiaisen vaalikampanjaa ovat tukeneet seuraavat kuvataiteilijat. Lämpimät kiitokset teille tuesta! Virpi Lehto on sanonut tuotantoaan eräänlaisiksi omakuviksi. Hänelle itsensä lisäksi myös läheiset ovat maalausten inspiraation aiheina. Virpi on kuviensa näköinen. Voimakkaat värit ja kontrastit ovat hänen maalauksilleen ominaisia. Kaikki sekoittuu keskenään osaksi taiteilijan yhä omintakeisempaa tyyliä. Virpi käyttää töissään nopeaan työskentelyyn sopivia tekniikoita: vesiväriä, tussia ja pastellivärejä sekä lisäksi värikyniä. Hän on työskennellyt myös tanssijoiden kanssa, missä Lehdon maalaaminen on osa esitystä. Olemme nähneet Virpin töitä keskellä kävelykatua, osana ympäristötaidetta. Lähde: Hannu Castrenin haastattelu Jyrki Markkanen on suunnitellut Eilan esitteen ja kirjanmerkin sekä Eilan keittiöstä -keittokirjan ulkoasun. Jyrki Markkanen edustaa suomalaisen taidegrafiikan kärkeä. Metalligrafiikan ja valokuvan tekniikoiden taitajana Markkanen hakee vertaistaan. Hän on hyödyntänyt taitojaan myös käyttögraafikkona. Satojen taittotöiden lisäksi hän on tehnyt useita kansallisesti ja kansainvälisesti palkittuja julisteita. Markkasen taidegrafiikassa on aina ollut mukana häivähdys tai suurempi annos populaarikulttuuria, kitschiä - Markkasen omin sanoin hillybillykamaa. Lähde: n taiteilijaseura kotisivut Tiina Osara on ottanut vaalivalokuvat koko ehdokasjoukostamme. Ilmaisukeinoina hän käyttää maalausta, valokuvausta, grafiikkaa ja installaatioita. Viimeaikaisimmat maalaukset käsittelevät mielenmaisemia, joilla sijoitan itseni ympäristöön ja hahmotan paikkani tässä ristiriitaisessa yhteiskunnassa. Taide ei ole tekniikkaa vaan ajatusta. Valokuvauksessa ajan pysähdys tuo näkymättömät asiat näkyviksi, itsestään selvyydet havaittaviksi. Kamera on osallistumisen ja kokemisen väline, valokuva on sen todistusaineisto. Installaatiot syntyvät varastoon keräämästäni materiaalista ja tilan luomasta mielleyhtymästä. Taiteilijana näen velvollisuutena kannustaa muita ihmisiä kierrätysmateriaalien ja ekologisten vaihtoehtojen käyttäjiksi. Pienillä valinnoilla on usein suuri merkitys. Lähde: Tiina Osaran kotisivut. Riitta Uusitalo piirsi Eilalle tintit eli useita lintuja, joista osa lentelee esitteessä, kirjanmerkissä ja rintanapeissa sekä vaa- lilehdessä. Riitta Uusitalo on tehnyt grafiikkaa, sarjakuvia, kuvituksia ja lastenkirjoja mm. Armi-sarjan, joka on kuvakirja 2000-kilpailun voittaja. Riitta on palkittu sarjakuvista Puupää -hatulla 1993 ja Lastenkulttuurin Valtion palkinnolla Uusitalo on viime vuodet pystynyt keskittymään lähes kokonaan maalaamiseen Kainuussa. Keskittyminen omaan työhön on myös mahdollistanut haaveen tehdä työtä vahatemperatekniikalla. Lähde Riitta Uusitalon kotisivut. JAAKKO VALOn maalausten lisäksi monet julkiset teokset ovat meille tuttuja, tunneli- ja seinämaalaukset sekä monimuotoiset veistokset mm. yliopiston alueella. Julkisissa teoksissaan hän vie taiteen inhimillistämään ihmisten ympäristöä. Jaakko Valo on jo 1970-luvulta käsitellyt taiteessaan sodan teemaa. Hän käyttää paljon puuta reliefiensä ja veistostensa perusmateriaalina. Puu myöntyy joustavasti taiteilijan tajunnanvirralle ja fantasialle. Viimeisimmissä töissään hän yhdistää kuvan ja äänen sekä liikkeen kokonaisuudeksi. Virpi Lehto UPM-taidetehdas Kun tehdastyön kulttuuri lähtee, syntyy onnekkaimmissa tapauksissa tilalle hengen kulttuuria. Säynätsalon tyhjilleen jääneeseen vaneritehtaaseen pystytetään ensi kesänä jo kuudetta kertaa edustava nykytaiteen kesätapahtuma: kuvataidetta, tanssia ja musiikkia. Pienestä kahden naistaiteilijan Virpi Lehdon ja Tiina Osaran ajatuksesta alkunsa saanut näyttely on kasvanut Mäntän kuvataideviikkojen ja Mäntyharjun Salmelan kesänäyttelyn jälkeen keskisen Suomen merkittävimmäksi nykytaiteen esittelyksi. Ensimmäinen näyttely syntyi kuin vahingossa. Vanhasta vaneritehtaasta oli kohtuullisen halvalla vuokrattu työtilat puolenkymmenelle kuvataiteilijalle, ja mikä sen luontevampaa kuin virittää työt kaiken kansan nähtäville tyhjään tehdashalliin kesäksi! Kesä kesältä näyttely on kasvanut ja monipuolistunut, mukaan on kutsuttu ystäviä, niin kuvantekijöitä kuin tanssin ja musiikinkin taitajia. Tulevan kesän näyttelyssä alkuperäisestä joukosta on Tiina Osaran ja Virpi Lehdon lisäksi mukana Harald Karsten. Muuten, yksi vaikuttavimmista hetkistä UPM:ssä koettiin viime kesänä, kun Helena Ratinen esitti koreografioimansa tanssin Lupaus paluusta keväällä menehtyneen perustajajäsenen Anne Alhon muistolle hänen puhuttelevien veistostensa ja Harald Karstenin mobilen lomassa. Yleisö liikuttui kyyneliin. Ensi kesänä kutsun näyttelyyn on saanut seitsemän vierailijaa: Veli Granö, Eila Kinnunen, Mika Natri, Jyrki Markkanen, Jyrki Poussu, Silja Puranen, Mikko Rikala ja viime kesältä tutuksi tullut Siri Tolander Ruotsista. Nimilistasta voi lukea, että nähtävänä on maalauksia, veistoksia, valokuvaa, uusmedia ja videotaidetta. Aiempien kesien tapaan Keski-Suomen tanssinkeskus järjestää näyttelyn aikana tanssitapahtumia. Luvassa on myös suuren suosion saaneita kritiikki-iltoja ja nyt uutuutena musiikki- ja runomatineoita. Miten runous ja sirkushuvit lähinnä jongleeraus sopivat yhteen ja erityisesti taidenäyttelyn keskelle, senkin voi kokea ensi kesänä. Kaikille ilmainen näyttely kutsuu kävijöitä Säynätsaloon heinäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Puksuttele paikalle vaikka laivalla, katsele kauniita Päijänteen maisemia, vaeltele Paljaspäällä ja Satasarvisella, nostata henkeäsi Aallon ylevissä rakennuksissa ja nauti taiteesta ja kulttuurista. Eila Tiainen Harald Karsten

9 PunaTiainen Luovat alat ja luova talous Luovat alat on käsite, jota on vaikea tarkkarajaisesti määritellä. Laajimman näkemyksen mukaan luoviin aloihin sisältyvät kaikki alat, jotka synnyttävät tekijänoikeuksia, patentteja tai tuotemerkkejä, eli ne ovat liiketoimintaa, joka perustuu aineettoman omaisuuden kaupalliselle hyödyntämiselle. Kapeimman määritelmän mukaan luovia aloja ovat vain taide- ja kulttuurialat. Määrittelyt myös muuttuvat koko ajan. Esimerkiksi teknisten alustojen nopea kehitys tarjoaa mahdollisuuden mitä mielikuvituksellisimmille ja kekseliäille sisältöpalveluille. Työ- ja elinkeinoministeriön tämänhetkisen määritelmän mukaan luovia aloja ovat animaatiotuotanto, arkkitehtipalvelut, elokuva- ja tv-tuotanto, kuvataide ja taidegalleriat, käsityö, liikunta- ja elämyspalvelut, mainonta- ja markkinointiviestintä, muotoilupalvelut, musiikki ja ohjelmapalvelut, peliala, radio- ja äänituotanto, taide- ja antiikkikauppa, tanssi ja teatteri ja viestintäala. Luovalla taloudella puolestaan tarkoitetaan kehämäistä kokonaisuutta, jonka ytimessä ovat taide koko kirjossaan, kulttuuriperintö ja muu luova osaaminen. Seuraavalla kehällä ovat em. aloihin liittyvä yritystoiminta, esimerkiksi taidegalleriat ja kustantamot. Uloimmalla kehällä on yritystoiminta, joka hyödyntää luovien alojen osaamista, esimerkiksi markkinointiviestintää ja muotoilua. Kun traktorifirma panostaa muotoiluun, kun paperikonevalmistaja toteuttaa asennusohjeensa animaationa, tai kun putkifirma hankkii bisnekselleen lisäarvoa palvelumuotoilusta luovaa taloutta kaikki tyynni. Kaikki toimialat voivat siis halutessaan olla osa luovaa taloutta. Miksi luovat alat ja luova talous sitten ovat niin tärkeitä juuri nyt? Pääasiassa siksi, että luova osaaminen yritystoiminnassa luo runsaasti innovaatio-, kasvu- ja kansainvälistymismahdollisuuksia, joilla voidaan parantaa kilpailukykyä. Luovan sektorin liiketoiminnalle on käyttöä lähes kaikilla teollisuusja palvelutoimialoilla, erityisesti muotoilun, markkinointiviestinnän, audiovisuaalisen tuotannon sekä kustannustoiminnan osalta. Myös monet perinteiset luovan talouden toimialat, kuten musiikki, tanssi ja teatteri tuottavat uusia sisältöjä mm. matkailu- ja hyvinvointialoille. Koska luovien alojen yritystoiminta on pääsääntöisesti mikroyrittäjyyttä, joka on aina perustunut projekteihin, pätkätöihin ja vaikeasti määriteltäviin osaamisalueisiin, se pystyy nopeasti ja notkeasti reagoimaan muutoksiin aivan eri tavalla kuin suuremmat teollisuuden alat. Onko kaikki siis hyvin? No ei välttämättä. Suurimmat haasteet piilevät yritystoiminnan tukijärjestelmissä. Juuri yritysten notkeus, moniosaaminen ja pienuus on niiden vahvuus, mutta myös ongelma. Perinteisessä yrityspalvelujärjestelmässä ei välttämättä tunnisteta luovan alan elinkelpoistakaan liikeideaa. Tukimuotoja ei pääsääntöisesti ole tarkoitettu palvelemaan näitä pienyrityksiä, joilla on erikoiset ja vikkelät toimintamallit perinteiseen teollisuuteen verrattuna. Nykyiset rahoitusinstrumentit on aikanaan rakennettu tukemaan pääasiassa perinteisiä teollisuusaloja. Tosin paljon kehitystä on jo tapahtunut ja ymmärrys lisääntynyt. Paljon on vielä kuitenkin tehtävä, että kaikki luoviin aloihin suunnatut innovaatio-odotukset ja toiveet muuttuvat todellisuudeksi. Raija Partanen Projektipäällikkö, Luova talous Ministeri Kalevi Kivistö: Suurlähettiläs emerita Inger Hirvelä Lopéz: Kirjailija Keijo Siekkinen: Taiteilija Jaakko Valo: Hän on asiansa osaava, tiukasti yhteiskunnan epäkohtiin pureutuva toimittaja. Juuri näitä taitoja ja ominaisuuksia tarvitaan eduskunnassa. Eila on vähäosaisten rohkea puolustaja, joka on kiinnittänyt huomiota nopeaan eriarvoistumiseen, lapsiperheiden köyhyyteen ja vanhusten hoivan laiminlyömiseen. Eila Tiainen on ihminen. Sydäntä ja ymmärrystä. Eila on todella aito kulttuurin ymmärtäjä, rakastaja ja kuluttaja. Eila Tiainen Taiteilijan rooli luovassa taloudessa Viime vuosina on usein saanut kuulla kulttuuripoliittisen väitteen, jonka mukaan kuvataiteilijoita valmistuu aivan liikaa. Aikana, jolloin luova talous on nostettu suurin odotuksin kehityksen tärkeäksi vauhdittajaksi, tällainen pohdiskelu tuntuu kovin epäjohdonmukaiselta. Taiteilijathan pitäisi nähdä paitsi luovuuden ehdottomina toteuttajina myös sen korvaamattomina asiantuntijoina. Uudessa tilanteessa tuntuisikin ymmärrettävämmältä täysin vastakkainen johtopäätös: taiteilijoita valmistuu aivan liian vähän! Taiteen merkitys on ymmärretty vaikutukseltaan kulttuuriseksi ja henkiseksi. Nykyään taiteen hyvinvointia tuottava vaikutus on laajentunut käsittämään myös sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Taiteilijoilla olisikin paljon uudenlaista työtä taiteen soveltavassa käytössä, jolle opetusministeriön loistava taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma (2003) on antanut suuntaviittoja: Taiteen soveltavan käytön tulee ulottua yhteiskunnassa kaikkiin niihin toimintoihin, joissa se on mielekästä tai yksilöiden ja yhteisöjen elämää hyödyttävää: taloudelliseen toimintaan, alueelliseen ja paikalliseen kehittämistyöhön, työelämän käytäntöihin, sosiaali- ja terveystoimeen sekä muihin yhteiskunnan palveluihin. Tärkeässä ohjelmassa taiteilijalle on varattu tehtäviä sekä monipuolisesti että runsaasti. Jos edes puolet toteutuisi, moni taiteilija alkaisi varmasti välillä jo kaivata ateljeensa erakkuuteen. Onhan ulkopuolelta määritellyistä rajoista vapaa, itseisarvoinen taide hänen työskentelynsä ehdottomin lähtökohta. Nykytaiteilijoille taidemaailman kaavoittuneen rajapinnan ylittäminen on kuitenkin myös keskeinen taiteellinen päämäärä. Luova talous voisikin tarjota heille jopa radikaalisti uudistuneen ja laajentuneen mahdollisuuden työskennellä keskellä elämänkäytäntöjä. Siis voisi. Oikeastaan pieniä edistyksen pilkahduksia enempää ei ole kuitenkaan tapahtunut. Jo 1960-luvulla n Taiteilijaseura pyrki vaikuttamaan julkisen taiteen %-periaatteen vakiinnuttamiseen. Sellaista ei ole vieläkään tapahtunut, vaikka valoa onkin jo näkyvissä. Ei olekaan ihme, että uusien tavoitteiden kerrostaminen toteutumattomien päälle aiheuttaa perusteltua hermosärkyä taiteilijakunnassa. Vuosikymmenen aikana ennen kaikkea opetusministeriö, mutta myös useat ministeriöt yhteistyössä ovat julkaisseet hyvin laadittuja luovan talouden ja luovien alojen strategioita, ohjelmia ja selvityksiä. Muutamat maakuntaliitot ovat seuranneet perässä omine strategioineen. Käytännön saavutukset ovat kuitenkin tehtyyn strategiatyöhön ja tulevaisuusvisioihin suhteutettuna olleet vähäisiä tai ainakin kovin fragmentaarisia. Taiteilijan näkökulmasta saman kritiikin jopa hieman kovennettuna voi suunnata niille monille EU-hankkeille, joita on syntynyt luovan talouden ja luovien alojen nosteessa. Hankkeilla on aivan oma kotisivuillekin lipsahtanut kapulakielensä ja sisäisesti hierarkisoitu byrokraattinen valvontamekanismi. Ehkäpä juuri hankkeen vaatiman paperityön nuhteettomasta suorittamisesta johtuukin, että varsinainen kenttätyö jää hankkeiden käytössä olevaan budjettiin (yleensä satoja tuhansia euroja) suhteutettuna hämmästyttävän vähäiseksi. Olisi perusteltua ajatella, että taiteilijoilla olisi hankkeissa nykyistä keskeisempi rooli. Jos kuitenkin löydät yhdenkin taiteilijan nimen hankkeiden loppuraportista, voit hypätä riemuissasi ilmaan. On viisasta, että viime aikoina ilmestyneissä strategioissa ja ohjelmissa on yhä velvoittavammin ilmaistu poikkisektoriaalisen vuoropuhelun välttämättömyyttä maakuntaliittojen, ely-keskusten, aluetaidelaitosten, alueellisten taidekeskusten ja taidetoimikuntien välillä. Vasta sitten on mahdollista kokonaisvaltaisesti kehittää uudistavaa yhteistyötä elinkeinoelämän, kolmannen sektorin ja rahoittajaorganisaatioiden kanssa. Luovan talouden foorumeissa ei ole haasteena pöydän muoto, vaan se, kuinka monipuolinen joukko pöydän äärelle asettuu. Todellinen ongelma näyttää edelleenkin olevan, että osapuolet istuvat aivan liikaa vain omissa pöydissään pitäytymällä salakavalasti entisiin rakenteisiin ja autoritääriseen hallintoon. Taiteilijoita ei luovan talouden pöytiin ole liiemmälti kutsuttu. Siksi taiteilija tuleekin esiin huolestuttavan usein vasta, kun siemenrahat ovat jaossa ja kun tarvitaan ammattitaitoista tekijää hankkeiden yleensä arveluttavan harvalukuisissa kenttätyötehtävissä. Eikö tilanteen pitänytkin olla aivan toisinpäin. Eihän taiteilijan pitänyt olla se lakki kädessä roposia anova ja työtilauksia kyselevä sivuhenkilö, vaan yksi luovan talouden toimintoihin ja kehitykseen vaikuttavista keskushenkilöistä. Heidän taiteestaan ja pääntäytteestäänhän luova talous sai innoitteensa ja energiansa. Luovan talouden piirissä pitäisikin tehdä mahdollisimman nopeasti ainakin kaksi rakenteellista muutosta. Vanhaan autoritääriseen hallintokulttuuriin jämähtäneet olisi syytä pistää vaihtoon ja kutsua vihdoinkin taiteilijat sydämellisesti heidän paikalleen. HANNU CASTRéN Kuvataidekriitikko kuvataiteilija,

10 PunaTiainen Olen tehnyt onnistuneen luokkaretken. Kävin koulua Kemissä. Opiskelin 1960 ja -70-luvulla ssä ja sain vanhempiani paremman ammatin, josta olen heille kiitollinen. Olin rakentamassa hyvinvointi-suomea Yleisradion toimittajana ja sinisilmäisesti uskoin, että rakennamme tasa-arvoista maata. Riemuitsin peruskoulusta ja ilmaisesta korkeakouluopetuksesta. Uskoin, että hyvällä koulutuksella on mahdollisuus kohentaa elämäänsä. Väärin! Usko ei ole tiedon väärtti. Meitä on reilut 10 vuotta jaettu vuohiin ja lampaisiin ihmistä on pakotettu köyhyyteen. Tuloeroja on määrätietoisesti kasvatettu, ihmisiä ahdistettu leipäjonoihin ja tasaveroinen koulutuskin on uhattuna. En halua tuollaista isänmaata, tahdon armeliaamman arjen. Me teemme sen yhdessä! Naisten vaalihuone Ellun keittiöstä -ruokakirja Eila Tiainen Ellun keittiöstä klo 18-20, vaalikahvila Vote Keski-Suomen valloittavat Vasemmistonaiset eduskuntaan. julkaistaan 2.4. n kirjamessuilla. Tässä hieman erilaisessa ruokakirjassa Eilan omat ja Keski-Suomen vasemmistonaisten ruokamuistot kietoutuvat reseptien ympärille kuvin ja kertomuksin. Kirjan julkaisevat Keski-Suomen vasemmistonaiset ja Eila Tiaisen tukiryhmä. Kirjan hinta on 20. K Katariina ii Kautto Tilaukset -sivujen kautta sekä puh Katja Minkkinen Ilmarisenkatu 2, Aren aukio Palveluiden puolesta! Sujuva ja tasa-arvoinen arki! Marja Leena Makkonen Laukaa Jyväs kylä Mukana Outi Ojala. Juontaja dramaturgi Aila Lavaste. 135 klo 14 Laukaan torilla, Keskustelua naisten elämästä ja politiikasta. Musiikkia ja tarjoilua. Sirpa Si Martins Äänekoski mukana Outi Ojala Hae uusin Pippuri itsellesi! Tervetuloa! Keski-Suomen Vasemmistonaiset Miriam Sato Ramirez Hankasalmi Vasemmis naiset Eila Tiainen VÄ N S T E R K V I N N OR N A Ilmoituksen kustantaa Vasemmistonaiset. Eduskuntavaalit HALUATKO TUKEA EILAN KAMPANJAA? tukitili on Vasemmistoliitto/Eila Tiaisen tukiryhmä , viite IHMISARVON PUOLESTA! Jarmo Ritanen 135 Markku Kolari historian ja yhteiskuntaopin lehtori, 141 koneistaja, pääluottamusmies, Hannu Glad Sirpa Martins työnohjaaja, järjestötoimija, Äänekoski Tero Toivanen opettaja, tutkija, KIVISTÖLLÄ TANSSITAAN HUVIN VUOKSI Kivistön kevät Kirpputorit Johannes Kuhmonen Miriam Sato Ramírez opettaja, yrittäjä, Hankasalmi restonomiopiskelija, keikkasiivooja, 142 Katja Minkkinen Juho Kautto liiketalouden tradenomi, isännöitsijä, ay-toimitsija, palkkasihteeri, Äänekoski/Järvenpää Kari Yksjärvi laitosmies, luottamusmies, 2.4., 9.4., Auki su su su pe ma la Ilmoituksen maksaja Keski-Suomen Vasemmistoliitto Ry kirvesmies, pääluottamusmies, Huhtikuun tanssit Teuvo Oinas & Kiintotähti Pertti Niemi & Odessa Köpi Koski & Projekti Veli-Matti Linna & Serena Sanna Liimatainen & Calipra Huikot Eila Tiainen 137 Marja Leena Makkonen Katariina Kautto toimistosihteeri, eläkeläinen, fil.yo, pätkätyöläinen, Laukaa VASEMMISTOLIITON 3 KÄRJESSÄ! Yhtenäinen 750 euron perusturva tukiviidakon tilalle. TULE VIIHTYMÄÄN! s Ennakkoäänestys s Vaalipäivä Pertti Riihinen prosessimies, luottamusmies, Jämsä Turvalliset työehdot. 10 euron minimituntipalkka lakiin. Vaajakoskentie 29, Halssila, Puh. (014) Järj. Kivitön järjestöyhdistys ry toimittaja, EDUSKUNTAVAALIT 2011 Laadukkaat opetus-, terveys- ja vanhuspalvelut. Katso ehdokkaita uudesta näkökulmasta: vaalit.vasemmisto.fi KESKI-SUOMEN VAALIPIIRI

11 PunaTiainen Ropakantaa Kun runoilija Juhani Siljo lähti stä keväällä 1918 sisällissodan rintamalle, hän antoi rautatieasemalla nipun papereita rakastamalleen naiselle Ain Elisabeth Pennaselle: Julkaise nämä kuolemani jälkeen. Mäntässä ja Vilppulassa runoilijan tajunnan täytti tykkien äänet. Orivedellä hän näki kiväärien suuliekit, räjähtävien ammusten nostaman pilven ja tunsi jaloissaan sietämättömän kivun. Kun Juhani Siljo heräsi, hänet ympäröi punakaartilaiset, heidän takanaan puuskutti kuoleman enkeli, panssarijuna. Junan komentaja, Helsingin Jyryn mestaripainija Mikko Kokko määräsi: Nostakaa runoilija junaan. - Ei, Siljo huudahti. Hän näki molempien jalkojensa murskautuneen. Siljo kuiskasi: Pihkakin jo tuoksuu. Ampukaa tähän. Panssarijuna purki haavoittuneet Tampereen Johanneksen koululle, jossa oli sairaala. Juhani Siljo vietiin suureen saliin. Viereisessä petissä makasi punakaartilainen Kondrad Kajava. Hänen poikansa kirjoittaa 50 vuotta myöhemmin, että lääkärit eivät kyselleet potilaiden poliittista kantaa, vaan välineidensä terävyyttä. Jääkäriluutnantti Gunnar Melinin johtaman komppanian puolentoista sataa miestä onnistui murtautumaan Kalevantietä pitkin läpi punaisten puolustuksen, ylittämään hotelli Ilveksen kohdalla kosken, juoksemaan läpi kaupungin ja nousemaan Näsinkalliolle ja valtaamaan sen. Reitti oli verinen, ihmisen kohtalo sodassa kauhistuttava. Matkassa Pohjanmaan mökkien keinutuolin narinasta rynnäkköön palavassa kaupungissa oli jotain samaa, mitä on koettu Dresdenissä, Varsovassa, Madridissa. läinen halusi vallata Tampereen. Tänä keväänä 93 vuotta myöhemmin se on taas mahdollista. Se on jopa toivottavaa. Näsinkallion juureen rakennetaan elokuvakylä. Huhtikuusta toukokuuhun Tampereen Näsinkalliolla filmataan Claes Olssonin elokuvaa Taistelu Näsinlinnasta. Se kuvaa rantaruotsalaisten asevelvollisten hyökkäystä Tampereelle 3. huhtikuuta Melinin komppanian reitin voi kokea myös oppaan opastuksella tai matkan voi tehdä itsenäisestikin, sillä huhtikuun alussa ilmestyy kirja Rynnäkkö läpi Tampereen, josta voi lukea niin valkoisten kuin punaistenkin unelmista ja toimista ruudin savun peittäessä pihkan tuoksun. Jos stä lähtee, kannattaa jatkaa Juhani Siljon tiellä. Postuumina ilmestynyt Selvään veteen on oiva opas Tampereen valtauksen jälkeenkin. Kunpa Helsingissäkin käsitettäisiin, mitä ovat Rakkaus, Vapaus, Unelma ja Todellisuus. Timo Malmi kirjailija Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija, joka on Atenakustannuksen kautta kirjoittanut runoja, romaaneja, tietokirjoja. Teemoina ovat olleet rakkaus, kaipaus ja sota: sotavangit, sotaorvot, piiritetty Tampere Huhtikuussa ilmestyy käsikirja Rynnäkkö läpi Tampereen ( Puntun Paavo pässijahdissa Illalla olen kaikissa niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Tämä vanhan sanonnan mukaelma muistui Paavon mieleen, kun ulkoministeri Aleksander Stubb perusteli puolustusliitoksi sanottuun NATO:on liittymistä Hjallis Harkimon keskusteluohjelmassa helmikuussa. Stubbin mukaan NATO:n jäsenenä Suomi pääsisi niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. Samaa perustelua käytti Mooses Lipponen pääministeriaikanaan Suomen tulee pyrkiä EU:ssa kaikkiin ytimiin ja niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. Kuinkas sitten kävikään. Ei tullut Mooseksesta EU:n presidenttiä, vaikka kumarteli suuria EU-maita ja Amerikan Yhdysvaltoja. EU:n euroalueen kriisissä, kun ensin Kreikka ja sitten Irlanti ajautuivat maksukyvyttömiksi, mallioppilas Jyrki Katainen kävi kuuntelemassa Saksan ja Ranskan kantoja. Näiden maiden pankit olivat luotottaneet Kreikkaa riskeistä huolimatta. Suuret maat pitivät pankkien pelastamista välttämättömänä. Niinpä kaikkien maiden veronmaksajat kutsuttiin yhteen hiileen puhaltamaan. Ei puhettakaan siitä, että olisi käytetty velkasaneerauksen tyyppistä menettelyä, jossa ahneet pankkiiritkin olisivat joutuneet osavastuuseen ja luopumaan Kreikalta perimistään ylikorkeista koroista. Kannattiko olla kuuliaisena kuuntelijana niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehtiin? Sen tiedämme vasta myöhemmin, kun laskut lankeavat. On ilmeistä, että veronmaksajille tulee kalliiksi se, että edustajamme ovat kaikissa näissä pöydissä pässin roolissa. Suomen kansalaiset eivät kannata NATO-jäsenyyttä. Kuitenkin poliittinen eliitti kokoomuksen johdolla ja tiedonvälityksen etujoukko ajavat Suomea liittoutumispolitiikan tielle. Tuntuu siltä, että kokoomus ja osa sosiaalidemokraateista ovat unohtaneet Paasikiven ja Kekkosen reaalipoliittiset opetukset. Suomi ei voi maantieteelle mitään, Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina. Kun kumartelee modernin transatlanttisesti länteen, tulee pyllistäneeksi itään. Venäjällä historiallinen muisti tuntuu olevan pitkä. Paavon kalakaveri Pöyhösen Pentti esitteli vanhaa Akatee- Paavo ihmettelee, pääsikö tämä pässin pää niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehtiin? Ja tuleeko muuan pässinpää nimeltään Alexander istumaan kuunteluoppilaana niissä pöydissä joissa NATO-päätöksiä tehdään. Kuva Juha Siro misen Karjala-Seuran karttaa (AKS). Karttaan oli merkitty seuran ajaman Suur-Suomen rajat, joita pohjustettiin ja ns. heimosotaretkillä Aunukseen ja Vienan Karjalaan v Venäjän viime vuonna määrittämät rajavyöhykkeen rajat ovat heimosotaretkien ja Suur-Suomen tavoiteltujen rajojen kanssa hämmästyttävän paljon yhteneviä. Suomen hallitusherrat lähtivät toteuttamaan Suur-Suomea jatkosodassa Natsi-Saksan liittolaisena, se maksoi tuhansien ja tuhansien hengen ja terveyden. Paavon kaltaiset suurten ikäluokkien edustajat muistavat vielä isiensä sotapainajaiset, ne varjostivat koko lapsuutta. Suomalaiset eivät koe Venäjää uhkaksi, jota vastaan pitäisi liittoutua. Venäjällä riittää vuosikymmeniksi uhkia niin sisäisissä konflikteissa kuin ulkorajoilla muualla kuin luoteisrajallaan. Suomen tulee edistää Venäjän kehittymistä demokraattiseksi oikeusvaltioksi ja välttää turhia vastakkainasetteluja. Sitä paitsi NATO:on liittyminen nostaisi Suomen puolustusmenoja, suomalaisille ei Baltian jäsenmaksualennuksia myönnettäisi. Paavo ei voi muuta kuin muistuttaa Suomen NATO-intoilijoita sotamies Aarne Honkajoen rukouksesta Linnan Tuntemattomassa. Rukouksensa hän päätti: Ja lopuksi yleensä ja erikseen: Varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn PUNTUN PAAVO Marja Leena 137 Pertti Riihinen Jarmo Ritanen

12 PunaTiainen Kenelle porkkanaa? Majakan ruokala Köyhyys eduskuntavaalien asialistalla Yllättäen yhdeksi keskeiseksi vaalikeskustelun teemaksi on nousemassa köyhyys. Se on hieno juttu, vai mitä? Vai onko niin, että keskustelussa jäädään päivittelyn asteelle ja kuulemme erinäisiä, toinen toistaan parempia ehdotuksia nostaa sitä tai tätä yksittäistä tukea? Pysähdytäänpä hetkeksi. Ketä köyhät ovat? Suhteellista köyhyyttä mittaavan OECD:n pienituloisuusmääritelmän mukaan köyhien osuus on kasvanut Suomessa lähes 15 %:iin. Suomalainen pienituloinen ei useimmiten näe nälkää, mutta kaikkinainen syrjäytyminen muun yhteiskunnan toiminnoista ja harrastuksista on uhkana. Hiukan yleistäen voidaan sanoa, että köyhiä ovat ansiosidonnaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle jääneet. Nuoret, jotka eivät ole päässeet lainkaan työmarkkinoille, opiskelijat, pitkäaikaistyöttömät ja kansaneläkkeen varassa elävät (vaikka takuueläke onkin tilannetta parantanut). Usein köyhyyteen liittyy reaalisesti matalatuottoisuus työmarkkinoiden näkökulmasta. Vaikkapa koulutusta vailla olevat, mieleltään tai terveydeltään horjuvat työnhakijat eivät todellakaan ole vahvoilla töitä hakiessaan. Entä työurien jatkaminen? Köyhyyden ohella keskustellaan siitä, miten työuria saataisiin jatkettua alusta, keskeltä tai lopusta, jotta väestön vanhenemisen aiheuttamat lisäkustannukset saataisiin katettua verotuloilla. Aihe on tärkeä, mutta esitetyt keinot näyttävät kohdentuvan epätasaisesti eri sosiaaliryhmiin. Siis miten? Valtakunnan päättäjät ovat pohtineet köyhyyteen ja työurien jatkamiseen liittyviä keinoja esimerkiksi SATAkomiteassa ja Hetemäen verotyöryhmässä. Mitä ne suosittelevat? Verotuslinjaukset Vaikuttaa vahvasti siltä, että Hetemäen verotyöryhmän ehdotusten pohjalta ollaan valmistelemassa taas uudistusta, jolla kannustetaan kohtuullisesti tai erinomaisesti toimeentulevia työssä käyviä ja toisaalta yrityksiä. Kosmeettisena myönnytyksenä oikeudenmukaisuuden suuntaan myös oikeisto näyttää olevan valmis nostamaan pääomaverokantaa nykyisestä 28 prosentista. Se on oikein, jopa pääomaveron progressiivisuutta kannattaisi harkita. Muuten uudistuksina esitetään työntekoon kannustavaa tuloveron helpotusta sekä kuluttamista rankaisevan arvonlisäveron ja ympäristöperusteisten energiaverojen nostoa. Yhteinen nimittäjä hankkeille on se, että köyhät maksavat hyvätuloisten helpotukset. Tasaveron suuntaan ei kuitenkaan mennä, eihän? Yritysverokannan laskemista nykyisestä 26 prosentista perustellaan sillä, että muuten yritykset siirtävät pääkonttuurit ja tuotannot halvan verokannan maihin. Porkkananpurija on entisessä elämässään ollut mukana perustamassa, yhdistelemässä ja lakkauttamassa yrityksiä monilla eri mantereilla. Yhdessäkään sijaintipäätöksessä ratkaisevana tekijänä ei ollut yritysverokanta! Keskeisiä tekijöitä sen sijaan olivat asiakkaiden sijainti ja asiakassuhteet, osaava ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä työvoima, korkeatasoinen koulutus ja yhteiskunnan vakaus. Miten kävi alhaisen yritysverotuksen ja veroparatiisisäädösten Irlannin? Entä meneekö Virolla jotenkin poikkeuksellisen hyvin? Siellä yrityksen ei tarvinnut maksaa veroa ollenkaan, jos ei jakanut osinkoja ulkomaille. Vielä yksi seikka. Tuloveron progressio puree nykyisellään suurissa tuloissa, marginaalivero voi olla yli 50 %. Joka tapauksessa isotuloisille jää lisäansioista kuitenkin vähintään % käteen. Heitäkö pitää kannustaa tekemään enemmän töitä? Useimmat isopalkkaiset tekevät jo niin paljon töitä, ettei lisätyö kerta kaikkiaan enää onnistu. Rahalla on enemmän symbolinen arvo. Jalkapallo on tunnetusti yhtä kuin elämä. Real Madridin Christiano Ronaldo ei sinällään tarvitse lisää viikkorahaa, se on jo vähintään 1 miljoona euroa - viikossa. Mutta jos Barcelonan Lionel Messi saa enemmän viikkorahaa, niin pitää Ronaldonkin saada. Kumpikaan ei voi tehdä kentällä yhtään enempää kuin jo nyt tekevät. Motivoiko lisätulo tekemään siis enemmän työtä? Kannustetaanko köyhiä töihin? Edellä jo totesin, että hyvätuloisia palkansaajia ja yrityksiä kannustetaan verotuksella kovempaan työntekoon. Köyhiä eli ansiosidonnaisen tuen ulkopuolella olevia sen sijaan ei todellakaan kannusteta porkkanoilla työtekoon. Päinvastoin, jokainen köyhän ansaitsema euro punnitaan kirjevaakaa käyttäen ja byrokratia vahtii tarkasti, ettei köyhälle jää vahingossakaan käteen lisää rahaa, jos hän kaikista esteistä huolimatta yrittää tehdä kykyjensä mukaan töitä. Vaikka osa-aikaista, määräaikaista tai ihan vaan matalapalkkaista työtä. Joka kerran, kun köyhä aktivoituu tulojen hankintaan, häntä uhkaa jonkin perustuen menettäminen. Suorastaan traagista on, että köyhä lapsiperhe saattaa menettää jopa oikeutensa toimeentulotukeen saadessaan lapsilisää. SATA-komiteassa menetettiin mahdollisuus aloittaa vuosikymmenten aikana rakennetun sosiaaliturvaviidakon ja siihen liittyvien monimutkaisten sidonnaisuuksien yksinkertaistus. Perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan kytkentä säilytettiin ja samalla sementoitiin nykyinen tukiviidakko, jonka toimintaa eivät ymmärrä edes alan kokeneimmat virkamiehet. Miten vaikeuksissa muutenkin oleva köyhä jaksaisi selvitellä eri lakien ja säädösten riippuvuuksia. Kun köyhää on sananmukaisesti kyykytetty ja nöyryytetty byrokratian rattaissa, niin hän takuuvarmasti oppii ainakin sen, ettei kannata hankkia lisätuloja, koska tuet vähentyvät useasti enemmän. Köyhän marginaalivero voi olla siis yli 100 %. Kannustaako se työntekoon? Olisivatko hyvin toimeentulevat tähän valmiita? Kenelle porkkana kuuluu? Rikkaita ei tarvitse kannustaa lisätyön tekemiseen, yritykset ovat valmiita kantamaan oman osansa verotuksesta. Köyhille pitää sen sijaan antaa mahdollisuus parantaa omaa asemaansa ja päästä sitä kautta kenties vähitellen normaaliin työelämään tai yritystoimintaan. Pysyvästi sairaita ei sen sijaan pidä pompotella eri tukimuotojen välillä, heille kuuluu sairaseläke. Millaista porkkanaa? Asia ei ole helppo ja se myös maksaa. Nyt on korkea aika aloittaa hanke, jolla tähdätään järkevään perustuloon, joka vapauttaa köyhät byrokratian ikeestä ja antaa mahdollisuuden omien voimien ja kykyjen mukaan parantaa omaa asemaansa. Työkkärin, sossun ja Kelan virkailijat voivat keskittyä siihen, mihin heidän pitääkin: köyhien ja vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Nykyisin he joutuvat panostamaan liikaa aikaansa erilaisten tukisäädösten tulkintaan. Työuria jatketaan tehokkaimmin antamalla köyhille mahdollisuus työllistymiseen, vaikka osittain. Verotuspohjan pitää olla laaja, mutta maksukykyisten pitää osallistua talkoisiin köyhiä enemmän. Porkkananpurija Eila Tiainen tavattavissa To klo 14 Laukaan torilla vaalitilaisuus, vierailijana Outi Ojala. To klo Vasemmistonaisten vaalijuhla ssä vaalikahvila Votessa, Ilmarisenkatu 2. Vieraana on Outi Ojala, juontajana dramaturgi Aila Lavaste Pe-su n kirjamessuilla esitellään kirjallisuuden lisäsi mm. eduskuntavaaliehdokkaat. Vasemmistoliiton osastolla C405 julkaistaan la 2.4. klo Eila Tiaisen toimittama ruokakirja. Eila haastattelee mm. pääministeriä kirjamessuilla. Ma 4.4. klo 14 Eläkeläisjärjestöjen vaalitapahtuma JKL:ssä Minnansalissa. Ti 5.4. klo n työttömien yhdistyksen ruokalassa Sirpa Martinsin kanssa. Ke 6.4. klo Suolahden työttömien yhdistyksen ruokalassa Sirpa Martinsin kanssa. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys To 7.4. klo Vaalitapahtuma Keuruun torilla. To 7.4. klo Vaalitilaisuus Petäjävedellä. La 9.4. klo Nokipannukahveella Korpilahdella Siwan edessä. La 9.4. klo Eilan iltamat Valorinteellä. Ma-la vaalikiertue La klo 14 SäyRi järjestä Säynätsalon tekonurmikentän avajaiset. Ohjelmassa on myös leikkimielinen paikallisten kansanedustajaehdokkaiden jalkapallokisa. Eila on mukana Eduskuntavaalien äänestyspäivä! facebook Eila Tiainen eduskuntaan, blogi