Ammattikorkeakoulu innovaatiojärjestelmässä

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Ammattikorkeakoulu innovaatiojärjestelmässä"

Transkriptio

1 T y ö r a p o r t t e j a 6 5 / W o r k i n g P a p e r s Pasi Tulkki Anu Lyytinen Ammattikorkeakoulu innovaatiojärjestelmässä Osa 1: Alueelliset innovaatioverkostot Väliraportti Tampereen yliopisto Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos Työelämän tutkimuskeskus

2 Työelämän tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto ISBN ISSN Taitto Heljä Franssila Painopaikka Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2001

3 Esipuhe Tämä raportti on ensimmäinen osa Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa toteutettua tutkimusprojektia Ammattikorkeakoulut alueellisessa innovaatiojärjestelmässä -koulutuksen ja työelämän verkottumisen mallit. Tutkimusprojekti on Opetusministeriön Ammattikorkeakouluyksikön rahoittama ja se käynnistyi 1. kesäkuuta 2001 ja jatkuu vuoden 2002 ajan. Tutkimusprojektissa kartoitetaan ja analysoidaan 1990-luvulla Suomeen syntyneen uuden korkeakoulutyypin eli ammattikorkeakoulujen asemaa innovatiivisissa järjestelmissä ja niiden kiinnittymistä toimialueensa taloudellis-teknologiseen ympäristöön. Yleisellä tasolla kyse on ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistoiminnasta, nyt kuitenkin laadullisesti uudessa ja aiempaa kehittyneemmässä muodossa. Tässä tutkimuksessa ammattikorkeakouluja tarkastellaan elinkeinotoiminnan kannalta relevantin tiedon välittäjinä ja synnyttäjinä. Huomion keskipisteenä on suomalaisten ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta. Tutkimuksen kohteeksi on valittu eri kaupunkikeskuksia siten, että sekä koulutus- että elinkeinorakenteellinen edustavuus on turvattu. Tutkimuksessa on mukana alueita, joilla on ammattikorkeakoulujen lisäksi edustettuina myös yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, sekä toisaalta sellaisia alueita, joilla tällaisia ei ole. Tutkimus keskittyy neljälle erilaatuista ja tasoista teknologiaa edustavalle toimialalle: informaatio- ja telekommunikaatioteknologiaan, bioteknologiaan, automaatiotekniikkaan ja elintarviketeknologiaan. Tässä tutkimuksen ensimmäisen vaiheen raportissa käsitellään ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan asemaan ja sen määrittelyyn liittynyttä keskustelua ja sen kehitystä. Keskeisiltä osiltaan raportti perustuu kuitenkin tutkimuskohteiden kontekstianalyysiin ja kirjaa analyysin tuottamia tuloksia. Jatkossa tarkastelua syvennetään muun muassa tarkastelemalla aktiivisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan osallistuvaa ammattikorkeakoulua oppivana ja toimintaansa alati kehittävänä organisaationa. Tampereella 17. joulukuuta 2001 Pasi Tulkki Anu Lyytinen

4 Sisältö 1. Johdanto Korkeakoulutuksen monimuotoistuminen ja laajeneminen Määrittelyjä, erotteluja ja jakoja Tutkimuskohde ja menetelmät Korkeakoulutuksen kentältä alueverkostoihin Korkeakoulut innovaatiojärjestelmässä Tieto keskiössä Sosiaalinen pääoma alueverkostoissa Alueellinen oppiva talous Osaamiskeskukset Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta Mitä on ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja tuotekehitystoiminta? Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön rahoitus ja kehittäminen Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön organisointi Alueet ja ammattikorkeakoulut yhteistyössä Turun seutu Jyväskylän seutu Tampereen seutu Porin seutu Pohjoiset seinänaapurit Tutkimus- ja kehitystoiminta on tullut jäädäkseen Lähteet Liite 1. Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevat kysymykset... 78

5 1. Johdanto Viimeistään 1960-luvulta lähtien suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittymistä ja kehittämistä luonnehti valtiollisen keskittämisen politiikka. Lähes kaikki koulutus koottiin noina vuosikymmeninä opetusministeriön hallinnon ja ohjauksen alaisuuteen. Samalla koulutuksen paikoitellen kirjava kokonaisuus yhtenäistettiin kattavaksi ja hierarkkiseksi järjestelmäksi. Sosiaalisen elämän jäsentämisen näkökulmasta koulutus alkoi itsessään yhä enemmän muodostaa omaa autonomista sosiaalista tilaansa, jonka kiinnittyminen sosiaalisen elämän muihin kenttiin kuten työelämään kävi samanaikaisesti käynnissä olevan kansallisvaltion toimialan laajentumisen ja sen vahvistumisen myötä heiveröisemmäksi. Koulutuksen sosiaalinen itsenäistyminen perustui hallinnolliseen sektorointiin, ja samantahtiseen opettajien ammattikunnan piirissä tapahtuneeseen kehitykseen (esim. Tulkki 1993, ), kuten myös mm. tutkimuksen kautta tapahtuneeseen koulutuksen itseriittoisuutta korostavan sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen luvun alkuun tultaessa koulutuksen sosiaalinen itsenäistyminen ikään kuin täydellistyi ja saavutti kulminaatiopisteensä: sen jälkeen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun hallitseva teema onkin ollut koulutuksen ja muun yhteiskunnan suhteiden ja vuorovaikutuksen tiivistäminen. 1.1 Korkeakoulutuksen monimuotoistuminen ja laajeneminen Vuoden 1989 alussa julkistettiin Opetusministeriön visioasiakirja. Ministeriön koulutuspoliittisen johtoryhmän raportissa tavoitteiksi asetettiin opistoasteisen ammatillisen koulutuksen kehittäminen ammattikorkeakouluiksi ja ns. nuorisokoulun rakentaminen lisäämällä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistoimintaa. Visio ammattikorkeakouluista ei syntynyt tyhjästä, sillä Suomessakin tämän tyyppisten korkeakoulujen perustamisesta oli taitettu peistä jo parikymmentä vuotta. Professori Pekka Alasen johtama työryhmä oli jo vuonna 1968 esittänyt teknillisten oppilaitosten nimeämistä insinöörikorkeakouluiksi. Tätä hanketta piti vireillä erityisesti Insinööriliitto. Liiton kannanottoja vauhditti ongelmaksi koettu suomalaisen insinöörikoulutuksen ja insinöörikunnan korostunut hierarkkisuus, jonka katsottiin mm. vaikeuttavan suomalaisten insinööritutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta. Kansainvälisenä käyteaineena liiton toiminnalle olivat 1970-luvun taitteessa Saksan liitotasavallassa ja silloisessa Neuvostoliitossa toteutetut insinöörikoulutuksen reformit. Näissä maissa ei kouluteta enää eri tasoisia insinöörejä, ainoastaan tutkijakoulutus on erillään, ja sen tavoitteet ovat luonnollisesti toiset, todetaan liiton juhlakirjassa vuodelta Lienee selvää, ettei Insinööriliitto asettanut tavoitteekseen kaiken opistotasoisen koulutuksen kohottamista korkeakoulustatukseen. Tavoitteet koskivat vain insinöörejä ja ammattikorkeakoulun sijaan kannanotot puhuivatkin insinöörikorkeakoulusta. Vielä ja 1980-luvuilla opetushallinto suhtautui perin penseästi uuden korkeakoulutyypin luomiseen ja korkeakoulutuksen kentän laajentamiseen. Niin kutsuttujen maakuntayliopistojen perustamisen myötä laajentunut korkeakoulutuksen tarjonta luonnollisesti kyseenalaisti uuden, yliopistoille vaihtoehtoisen korkeakouluväylän tarvetta ja suuntasi kiinnostuksen yksinomaan yliopistolaitoksen laajentamisen suuntaan. Toisaalta yliopistolaitosta laajensi, ja vaihtoehtoisen korkeakoulutuksen tarvetta 7

6 vähensi, yhä uusien ammattiryhmien koulutuksen liittäminen yliopistojen ohjelmiin. Lisäksi asiaan vaikutti paitsi luonnollisena pidettävä yliopistoväen vastustus, myös noina vuosikymmeninä toteutettu ns. ammatillisen keskiasteen uudistus. Kiistelty uudistus koulumaisti ammatillista oppimista mm. perustelemalla toimintaa todellisesta ammattityöstä eroavalla koulutusammatin käsitteellä. Ongelmaksi kuitenkin edelleen jäi ammatillisen koulutuksen aliarvostus: keskiasteen uudistus varasi ammatilliselle koulutukselle sen korkeimmassakin muodossa vain lukiokoulutukseen vertautuvan statuksen. Suomen EU-tunnustelut ja neuvottelut 80-luvun lopulla toivat vihdoin esille ammatillisen koulutuksen kehittämisen suomalaisen tien ongelmat: Suomen koulutusjärjestelmä vertautui perin kivuliaasti EU-Euroopan koulutusjärjestelmään. Ongelmat olivat sekä rakenteellisia että toiminnallisia. Suomalaista järjestelmää vaivasi paitsi ammatillisesti suuntautuneen korkeakoulutuksen puute myös tuon koulutuksen toiminnallinen eristäytyminen käytännön työelämästä oppilaitosten seinien sisäpuolelle. Viimeksi mainittu tendenssi ilmeni esimerkiksi siinä, että koulumuotoinen ammattiopetus oli hyvää vauhtia hävittämässä Suomesta muualla Euroopassa elinvoimaisena säilyneen ja osiltaan laajenevan oppisopimuskoulutuksen. Ammattikorkeakoulu-uudistus käynnistyi 22 koulutuskokeiluna vuosina 1991 ja 1992 ja jatkui uusien korkeakoulujen vakinaistamisina vuodesta 1996 lähtien. Tällä hetkellä Suomessa toimii perinteisten 20 yliopiston rinnalla 29 ammattikorkeakoulua, joista suurin osa on monialaisia ja alueellisia oppilaitoksia. Edellisten lisäksi korkeakoulujärjestelmään lukeutuvat vielä sisäasiainministeriön alainen Poliisiammattikorkeakoulu, puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu sekä Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu, joten korkeakoululaitosten kokonaismäärä kohoaa niinkin korkeaksi kuin 52:een. Vuonna 2000 yliopistoissa aloitti opintonsa lähes uutta opiskelijaa ja ammattikorkeakouluissa lähes Koko ikäluokkaan suhteutettuna korkea-asteen opiskelijaa merkitsee sitä, että vuosituhannen vaihteessa Suomessa korkea-asteen opiskelupaikka oli tarjolla noin 70 prosentille ikäluokasta, mikä on kansainvälisesti verraten hyvin korkea luku. Kolmannen asteen korkeita aloituspaikkamääriä tarkasteltaessa on kuitenkin syytä muistaa Suomen poikkeuksellisen nopea tietoyhteiskuntakehitys 1990-luvulla ja sen aiheuttamat muutokset työvoiman osaamistarpeissa sekä suomalaisen väestön perinteisesti alhainen koulutustaso. OECD:n mukaan (1997) 14 prosenttia suomalaista oli suorittanut korkeakoulututkinnon kun vastaava osuus Saksassa ja Norjassa oli 18 prosenttia sekä Ruotsissa 20 prosenttia. Aloituspaikkamäärien lisääminen kertoo suomalaisen opetushallinnon ja koulutusjärjestelmän joustavuudesta ja kyvystä suhteellisen nopeasti reagoida toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin (Tulkki 2001). Suomalaisen koulutusjärjestelmän jatkuvaa laajentumisprosessia voisi jaksottaa siten, että siinä missä 1960-luku merkitsi kaikille yhteisen peruskoulutuksen toteutumista ja luvut keskiasteen koulutuksen turvaamista koko ikäluokalle, merkitsi vuosituhannen vaihde korkea-asteen koulutuksen levittäytymistä lähes koko ikäluokan kattavaksi. Ammattikorkeakoulujen ja koko korkeakoulutuksen laajentuminen näyttäisi pysähtyneen vuoden 1999 jälkeen ja vakiintuneen nykyisiin lukuihin. Kuitenkaan puhe kaikille yhteisestä ja kattavasta 16-vuotisesta peruskoulutuksesta ei ole täysin perusteetonta. Ilmiöhän ei ole yksin suomalainen, OECD:n (2000) mukaan vuodesta 1990 vuoteen 1998 keskimääräinen lasten koulunkäyntiaika kehittyneissä teollisuusmaissa 8

7 piteni 15,1 vuodesta 16,4 vuoteen. Vastaavana aikana korkea-asteen aloituspaikkojen määrä kasvoi keskimäärin viidenneksellä, kahdeksassa maassa peräti puolella. Viime vuosikymmenellä korkea-asteen koulutuksen laajentamisen painopiste on Suomessa ollut insinöörikoulutuksessa. Vuonna 2000 yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opintonsa aloitti kaikkiaan uutta insinööriopiskelijaa, mikä on noin viidennes ikäluokasta. (Tulkki 2001.) AMK:t: Insinöörikoul. AMK:t: Muut alat Yliopistot: Insinöörikoul. Yliopistot: Muut alat Lähde: SVT: Koulutus ja tutkimus. Eri vuodet. Kuvio 1. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikat Määrittelyjä, erotteluja ja jakoja Jo pelkkä mahdollisuus ammattikorkeakoulujen muodostamiseen, muutti suomalaisen korkeakoulutuksen kentän konfiguraatiota, eli kentän toimijoiden ja siitä osallisten lukumäärää, kentällä sopivaksi katsottua puheenpartta, hyväksyttyjä määrittelyjä ja rajauksia sekä kentän rakenteellista kokoonpanoa. Korkea-asteen koulutuslaitosten määrän äkillinen lisääntyminen avasi kuten yleensä käy uuden, sittemmin suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa vilkkaana velloneen tutkimuksen, keskustelun ja väittelyn. Tässä prosessissa tuotetaan toimijoiden vuorovaikutteista puhetta, joka on juuri se tekijä, jossa toimijoita yhteen sitovia representaatioita sosiaalisesta kentästä luodaan. Korkeakoulujen tapauksessa tämä puhe on luonnollisesti omaksunut tieteellisen keskustelun muodon. Tutkimuksen ja keskustelun intensiteetistä saa jonkinlaisen kuvan yliopistokirjastojen yhteisestä Linda-tietokannasta. Hakusana ammattikorkeakoulu yksin tuotti tulokseksi 104 kirjamuotoista tieteellistä julkaisua, joista 102 oli julkaistu ennen vuotta Sama hakusana erilaisilla liitännäissanoilla tuotti tulokseksi jopa 479 julkaisua. Ammattikorkeakouluja käsittelevä 1990-luvun alkupuolen kirjallisuus on pääosin yliopistotutkijoiden tuottamaa, mutta vuosikymmenen lopulla ammattikorkeakoulujen oman väen osuus julkaisutoiminnassa näyttäisi lisääntyneen. Korkea-asteen koulutuksen keskeisestä asemasta 1990-luvun uudistustoiminnassa kertoo sekin, että opetusmi- 9

8 nisteriön visioasiakirjan toisesta suuresta uudistuksesta, nuorisokoulusta ei tällä hakusanalla kyseisestä tietokannasta löydy ainuttakaan julkaisua Lähde: Linda-tietokanta (http://kvp85.lib.helsinki.fi/suora_linnea/) Kuvio 2. Ammattikorkeakouluja käsittelevä tieteellinen julkaisutoiminta (kirjat). Kaiken kaikkiaan koulutukseen liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta on lisääntynyt melkoisesti 1990-luvun aikana. Tilastokeskuksen (2000) mukaan esimerkiksi vuonna 1998 koulutukseen liittyvään tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettiin lähes 9, 5 miljardia markkaa. Koulutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tarkoitetaan koulutukseen liittyvää soveltavaa tutkimusta ja kokeellista kehittämistä tekevien julkisen sektorin yksiköiden hallintoa ja toimintaa. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa avustukset, lainat ja tuet tutkimuslaitoksille ja yliopistoille, kuten myös ei-julkisesti ylläpidetyille yksiköille myönnetyt varat koulutukseen liittyvään soveltavaan tutkimukseen ja kokeelliseen kehittämiseen. Koulutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaan ei kuitenkaan lueta mukaan yliopistoissa toteutettavaa koulutuksen perustutkimusta. Koulutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellinen jakautuminen on siinä mielessä kiinnostava, että se näyttäisi painottuvan melkeinpä päinvastaisella tavalla verrattuna teollisuuden ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueelliseen painottumiseen. Asukaskohtaisessa tarkastelussa nimittäin osoittautuu, että koulutukseen liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimakeskuksia ovat Keski-Pohjanmaa ja Lappi. Perää pitävät Kainuu, Itä-Uusimaa ja Uusimaa. Viime vuosikymmenen keskustelun hallitseva piirre oli siis ammattikorkeakoulujen aseman määrittely korkeakoulutuksen kentällä. Varhaisimmissa määrittelyissä luotiin, tukeuduttiin ja vahvistettiin opetusministeriön hahmottamaa ja lainsäädännön kirjaamaa kahden, toisistaan eroavan, omaleimaisen korkeakoulusektorin mallia, eli ns. korkeakoulutuksen duaalimallia. Mallin esikuva oli saksankielisestä Keski-Euroopasta, jossa ammattikorkeakoulut toimivat yliopistoille rinnakkaisina ja leimaltaan ammatillisina 10

9 Taulukko 1. Koulutukseen liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta maakunnittain vuonna 1998 Maakunta Mk / asukas Kokonaisrahoitus Keskiväkiluku (1 000 mk) Keski-Pohjanmaa Lappi Kanta-Häme Pohjois-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Karjala Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Satakunta Päijät-Häme Varsinais-Suomi Kainuu Itä-Uusimaa Uusimaa Yhteensä Keskiarvo Lähde: Tilastokeskus 2001: Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus korkeakouluina. Tältä pohjalta kehittyi eräänlainen korkeakoulusektoreiden erillisyyden maksiimi, jonka mukaan tiedekorkeakoulujen luonteeseen kuuluu tutkimus ja uuden tiedon tuottaminen sekä niihin perustuva opetus. Ammattikorkeakoulujen luonteeseen puolestaan kuluu ammatillisesti suuntautunut opetus, joka tuottaa opiskelijoille valmiudet tutkimustiedon käyttöön ja soveltamiseen. Jaon ja erottelun perustana on oletus kahdenlaisesta ja toisistaan eroavasta tiedon muodosta. Toinen on tieteellinen tieto ja toinen ammatillinen tieto. Onko tällaisen erottelun tekeminen käytännön elämässä ylipäätään mahdollinen, on kokonaan toinen asia. Joidenkin tutkijoiden mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen ero tulee selkeästi näkyviin teorian ja käytännön yhteensovittamisessa. Kristiina Korhosen (1992, 19) mukaan: Tiedekorkeakouluissa useilla aloilla teorian yhteys käytäntöön selviää opiskelijalle vasta hänen valmistuttuaan ja siirryttyään työelämään. Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on lisätä koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta harjoittelujaksojen, tutkielmien ja päättötöiden avulla. Ottamatta kantaa ammattikorkeakoulujen koulutuksen myöhempään kehitykseen tai yliopistojen ja elinkeinoelämän sittemmin rajusti laajentuneeseen yhteistoimintaan, yllä olevaa sitaattia voi tarkastella mielenkiintoisena aikalaistodistuksena. Vielä vuosikymmen sitten Suomessa eli vahvana stereotyyppinen mielikuva yliopistoista jonkinlaisina ympäristöstään eristäytyneinä tieteen norsunluutorneina. Ammattikorkeakoulujen 11

10 perustelun eräs elementti takertuikin tähän stereotypiaan tarjoten uutta korkeakoulumuotoa vaihtoehtona yliopistojen eristäytyneisyydelle ja epäkäytännöllisyydelle. Siinä missä yhtäällä kiinnitettiin huomiota opetuksen laadullisiin eroihin kahden tyypin korkeakouluissa, pyrittiin toisaalla luomaan eroja keskittämällä huomio perustutkimukseen ja työelämään (esim. Järvinen, Kivinen & Rinne 1993, ). Yliopistojen, tai ainakin yliopistojen jonkin osan idea määriteltiin tutkimuksen, erityisesti perustutkimuksen kautta, ja ammattikorkeakoulujen niiden työelämäyhteistyön kautta. Tämänkin jaottelun taustalla on näkemys yliopistosta ei-ammatillisena enemmän tai vähemmän puhdasta tiedettä harjoittavana instituutiona. Ammattikorkeakoulu puolestaan on eräänlainen yliopiston negaatio: se harjoittaa ja opettaa ammatillisuutta herkeämättömässä vuorovaikutuksessa työelämän kanssa, mutta ja tästä johtuen ei harjoita varsinaista tieteellistä tutkimusta. Tuossa vaiheessa uusien ammattikorkeakoulujen määrittelyyn tarjottiin välineeksi ei-yliopistollisen korkeakoulusektorin käsitettä (non-university sector NUS). Käsitteen käytöstä kuitenkin luovuttiin sen negaatioluonteen takia. Sen katsottiin rajoittavan ammatillisen korkeakoulutuksen itsemäärittelyä ja vauhdittavan akateemisen imun nimellä tunnettua ilmiötä kiinnittämällä määrittely korkeakoulutuksen yliopistonapaan (ks. Pratt & Burges 1974, Lampinen 1995, 11-25). Yhtä kaikki tässä katsannossa ammattikorkeakoulujen tehtäväksi määriteltiin ennen muuta opetus, mistä johtuen niiden puitteissa olisi mahdollista harjoittaa korkeintaan jonkinlaista soveltavaa kehittämistoimintaa. Tämän jaon perusta lepää korkeakoulutuksen erottelussa elitistiseen ja massatyyppiin. Kyse on edellä esitettyä filosofissävyistä tiedon luonteen jaottelua sosiologisemmasta versiosta: osa korkeakouluista kouluttaa ihmisiä sosiaalisesti korkeampiin työasemiin, ja osa alempiin asemiin. Onko tällaisia jakoja todellisessa maailmassa koskaan ollut tai enää ole olemassa, on kokonaan toinen kysymys (esim. Koivisto & Honkanen 2000). Mainitut koulutustutkijat joka tapauksessa varaavat ammattikorkeakouluille keskeisimmän vastuun suurten joukkojen korkeakoulutuksessa. Vastaavasti yliopistojen vastuun voisi ajatella olevan yhteiskunnan eliitin kouluttamisessa. Näin yksikertaisesti asia ei kuitenkaan ole, vaan mainittujen koulutustutkijoiden mukaan ennen ammattikorkeakoulu-uudistusta tapahtunut yliopistokoulutuksen massoittuminen on tuonut yliopistoihin paitsi suuria joukkoja myös sinne kuulumatonta ammatillisuutta ja tarkemmin määrittelemätöntä koulumaisuutta. Näiden tutkijoiden mukaan suomalaisessa todellisuudessa ammattikorkeakoulu on osiltaan yliopiston sisällä. Ongelmaksi määritellyn asian ratkaisemiseksi Kivinen, Rinne ja Ahola (1989, ) esittivät yliopistoissa toteutettavan ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen siirtämistä uusiin ammattikorkeakouluihin, mikä voisi lieventää yliopistojen koulumaistumisen paineita ja avata uusia väyliä oppilasvirroille. Neljä vuotta myöhemmin esitys muuttui yliopistojen lohkottamisen ajatukseksi. Toisaalla olisi massakoulutuksen osaksi limittyvä kandidaattikoulutus ja toisaalla elitistinen maisteri- ja tieteellisen jatkokoulutuksen lohko (Järvinen, Kivinen & Rinne 1993, 123). Tässä mallissa vastuu yhteiskunnan eliitin koulutuksesta siirrettäisiin yliopistojen maisteri- ja tohtorikoulutuksen kannettavaksi. Osmo Lampinen (1998, ) mukaan suomalainen ammattikorkeakouludoktriini on kiteytettävissä kolmeksi teesiksi. Ensimmäisen teesin mukaan ammattikorkeakoulu- 12

11 tutkinnot muodostavat oman, yliopistollisista tutkinnoista eroavan kokonaisuutensa. Toiseksi ammattikorkeakoulut suuntautuvat ensi sijassa käytäntöä palvelevaan opetukseen, kouluttamalla käytännön ammattilaisia ja asiantuntijoita (mt, 110, kurs. PT). Kolmanneksi ammattikorkeakoulujen ulkoiset tunnukset, eli opettajien virkarakenne ja tehtävänkuva sekä muut tunnukset poikkeavat yliopistojen vastaavista. Hahmotetun ammattikorkeakouludoktriinin toinen teesi on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se tavallaan olettaa toisaalla, eli yliopistossa, harjoitettavan opetuksen palvelevan ei-käytännöllistä ja kouluttavan ei-käytännöllisiä ammattilaisia ja asiantuntijoita. Ilmeisesti ilmaisutavalla pyritään kuitenkin viittaamaan teoreettisuuteen ja tieteellisyyteen. Käsitteellisen ajattelun ja teorioiden erottaminen tähän tapaan käytännöllisyydestä ei ole kuten edellä todettiin missään mielessä ongelmatonta. Tästä ongelmallisuudesta riittänee tässä yhteydessä viittaus John Dewey iin ja muihin pragmatisteihin (esim. Kilpinen 2000). Esitetyt viittaukset liittyvät viime vuosikymmenellä käytyyn keskusteluun ammattikorkeakoulujen asemasta. Huolimatta painotus- ja näkemyseroista niille kaikille on yhteistä ammattikorkeakoulujen tarkastelu osana kansallista koulutusjärjestelmää tai kansallista korkeakoulutuksen kenttää. Lähestymistapa edellyttää kaksi perusoletusta: ensinnäkin, kansallisvaltiollisen toimintatason ensisijaisuuden, ja toiseksi, yhteiskunnallisen elämän sektoraalisen organisoitumisen kansallisvaltiollisissa puitteissa. Ongelmat ovatkin juuri tässä Tutkimuskohde ja menetelmät Tämä tutkimus keskittyy ammattikorkeakoulujen rooliin ja asemaan alueellisessa innovaatiojärjestelmässä. Tutkimuskohdetta lähestytään innovaatiojärjestelmätutkimuksen systeemiteoreettisesta näkökulmasta, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Charles Edquist, Chris Freeman, Bengt-Åke Lundvall, Richard Nelson sekä Keith Pavitt. Systeemiteoreettisen näkökulman mukaan innovaatiojärjestelmä muodostuu niistä toimijoista ja osatekijöistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa uuden ja taloudellisesti hyödyllisen tiedon tuottamisessa, levittämisessä ja käytössä (esim. Lundvall 1992). Innovaatiojärjestelmässä on mukana organisaatioita ja instituutioita, jotka vaikuttavat innovaatiotoiminnan kiihdyttämisen ja tiedon diffuusion suuntaisesti systeemissä. Tämä usein ns. evolutionaariseen taloustieteeseen liitetty lähestymistapa yhdistää perinteistä taloustieteellistä ja sosiologista instituutiotutkimusta sekä uudempaa verkostotutkimusta. Sellaiset sosiaaliset instituutiot, kuten rahoitusjärjestelmä, koulutusjärjestelmä, tutkimusjärjestelmä ja teollisuuden tukijärjestelmä vaikuttavat alueellisen elinkeinojärjestelmän innovaatiokapasiteettiin. Systeemiteoreettinen tutkimus ei ole niinkään kiinnostunut yksittäisten innovaatioiden, toimijoiden tai tekojen synnystä ja kehityksestä vaan toimijoita tarkastellaan sen perusteella, miten ne itsessään ja toiminnassaan ilmentävät osallisuutta järjestelmän kokonaisuudessa. Tässäkään tutkimuksessa eri alueilla toimivia korkeakouluyksiköitä erityisesti ammattikorkeakouluja ei tarkastella koulutusjärjestelmän osina tai koulutuksen kentän institutionaalisina toimijoina, vaan toimijoina alueellisessa innovaatiojärjestelmässä. Keskeistä innovaatiojärjestelmätutkimukselle on innovaation käsittäminen ennen kaikkea vuorovaikutteisen toiminnan tulokseksi. Innovaatioita etsiessään ja kehittäes- 13

12 Asetelma 1. Innovaatiojärjestelmän käsitteen kehitys Freeman (1987, 1988): julkisen ja yksityisen sektorin instituutioiden verkosto, jonka toiminta ja vuorovaikutus tutustuttaa, muotoilee ja levittää teknologioita. Lundvall (1992): tekijät ja suhteet, jotka ovat vuorovaikutuksessa uuden ja taloudellisesti käyttökelpoisen tiedon tuottamisessa, levittämisessä ja käytössä. Nelson (1993): joukko instituutioita, joiden keskinäinen vuorovaikutus määrittää yritysten innovaatiotoiminnan edistymistä. Patel and Pavitt (1994): instituutioiden rakenteiden kannustavuus ja osaaminen, jotka määrittävät teknologisen oppimisen nopeuden ja suunnan (tai toteutettavan muutoksen voiman ja rakenteen). Metcafe (1995): erillisten instituutioiden joukko, jotka yhdessä ja erikseen vaikuttavat uusien teknologioiden kehitykseen ja leviämiseen, ja jotka tuottavat viitekehyksen, jonka puitteissa hallitukset muotoilevat ja toteuttavat innovaatiopolitiikkaansa se on toisiinsa liitettyjen instituutioiden järjestelmä, joka luo, varastoi ja siirtää tietoa, taitoja ja välineitä, jotka määrittävät uusia Carlsson (1995): Teknologiset järjestelmät viittaavat joukkoon institutionaalisia järjestelyjä, jotka tukevat, kiihdyttävät ja sääntelevät innovaatioprosessia ja teknologian leviämistä. OECD (1997): erilaista tietoa tuottavien, levittävien ja etsivien toimijoiden monimutkaisten suhteiden asetelma. 14

13 sään yritykset sekä yliopistot ja korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja markkinointiyhtiöt jne. vaihtavat keskenään tietoja, taitoja ja osaamista. Tämä vuorovaikutteinen toiminta puolestaan näyttää generoivan alueellisia ja alakohtaisia innovatiivisia verkostoja. Innovaatioverkostoilla tarkoitetaan toimijoiden organisatorisia yhteistyön ja vaihdon järjestelyjä, joiden tavoitteena on tiedon, tuotteiden tai palvelujen kehittäminen. Innovaatioverkostoihin liittyviä toimintoja ovat esimerkiksi perustutkimus, soveltava tutkimus, tuotekehitys, tuotanto, laadunvarmistus ja markkinointi sekä näihin liittyvät osa-alueet ja organisointi (Kautonen & Tiainen 2000; Miettinen, Lehenkari, Hasu & Hyvönen, 1999). Innovaatiojärjestelmätutkimuksen systeemistä lähestymistapaa on mahdollista soveltaa sekä makro-, meso- että mikrotasolla. Makrotason tarkastelujen kohteena ovat kansalliset tai globaalit järjestelmät, mesotason tarkastelut kohdistuvat teollisuuden alaan tai klusteriin ja mikrotason tarkastelut yksittäiseen yritykseen tai jopa yksittäiseen innovaatioon. Käsillä oleva tutkimus liikkuu mesotasolla tutkiessaan ammattikorkeakoulujen roolia alueellisissa innovaatioverkostoissa. Ammattikorkeakoulut kiinnittyvät alueelliseen innovaatiojärjestelmään paitsi koulutustoimintansa myös yhä enemmän tutkimus- ja kehitystoimintansa kautta. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksia arvioitaessa keskeisiksi kriteereiksi on nostettu tutkimus- ja kehittämistoiminnan kohdentaminen alueelliseen kehittämiseen, alueellisen ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen sekä aluevaikuttajien käyttö ammattikorkeakoulun toiminnassa, hallinnossa ja opintojen kehittämisessä (Opetusministeriö 1998, 5). Tässä tutkimuksessa huomion kohteena on ammattikorkeakoulujen ja alueen elinkeinoelämän sekä koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyö alueen elinkeinoelämän tuotteiden, palveluiden ja tuotantoprosessien kehittämiseksi. Tutkimuksessa kartoitetaan: miten ammattikorkeakoulut ovat organisoineet tutkimus- ja kehittämistoimintansa (esim. erilliset tuotekehitys- tai tutkimusyksiköt, eri rahoituslähteet jne.) minkälaista tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä ammattikorkeakoulut tekevät alueensa kehittämiseksi ja kenen kanssa yhteistyötä tehdään. Tutkimuksessa rajoitutaan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan tarkasteluun viiden ammattikorkeakoulun ja seutukunnan näkökulmasta. Hankkeen kohteeksi on valittu viisi eri seutukuntaa siten, että sekä koulutus- että elinkeinorakenteellinen edustavuus on turvattu. Tutkimuksessa on mukana alueita, joilla on ammattikorkeakoulujen lisäksi edustettuna myös yliopistoja ja tutkimuslaitoksia (Tampere, Turku ja Jyväskylä), sekä toisaalta sellaisia alueita, joilla yliopistolaitosta ei ole (Seinäjoki ja Pori). Tutkimus keskittyy neljälle erilaatuista ja -tasoista teknologiaa edustavalle toimialalle, kullakin alueella seudun vahvalle osaamiskeskusohjelman painopistealueelle (elintarviketekniikka, bioteknologia automaatio tai informaatioteknologia). Sijoittamalla koulutus osaksi toimintaympäristöään ja kartoittamalla alueen erityispiirteet luodaan edellytykset kohteen syvällisemmälle ymmärrykselle. Tutkimusta varten lähetettiin sähköpostitse kyselylomake viiden ammattikorkeakoulun (Tampere, Jyväskylä, Turku, Seinäjoki ja Satakunta) tutkimus- ja kehitystoiminnasta 15

14 vastaavalle henkilölle. Ammattikorkeakouluilta pyydettiin tietoja tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksesta, toteutustavoista, yhteistyökumppaneista ja jatkokehittämisestä. Lisäksi vastaajan haluttiin erittelevän, miten t&k hankkeet jakaantuvat palvelu-, kehittämis- ja tutkimustoiminnan välillä (ks. liite 1). Sekä valituista ammattikorkeakouluista että alueista kerättiin myös kirjallista materiaalia. Näitä ovat muun muassa tutkimus- ja kehittämistoiminnan strategiat, teknologiastrategiat, vuosikertomukset, osaamiskeskusohjelmat, tilastotiedot alueen elinkeino- ja koulutusrakenteesta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin kontekstianalyysi valituista tutkimuskohteista. Sijoittamalla koulutus osaksi toimintaympäristöään ja kartoittamalla kunkin alueellisen innovaatioverkoston ja alueen erityispiirteet luodaan edellytykset kohteen syvällisemmälle ymmärrykselle. Jatkossa tavoitteena on identifioida alueellisten innovaatioverkostojen ja niihin kiinnittyvien oppilaitosten avaintoimijat sekä heidän roolinsa ja toimintatapansa. Tätä kautta pyritään avaamaan näkökulmia ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämiselle osana alueellista innovatiivista verkostoa. 2. Korkeakoulutuksen kentältä alueverkostoihin 2.1 Korkeakoulut innovaatiojärjestelmässä Viime vuosikymmenen koulutustutkimuksissa edellytetyn korkeakoulutuksen autonomisen kentän käyttäminen tutkimuksen viitekehyksenä näyttäisi eräiltä sangen olennaisilta osiltaan kriisiytyneen ja tietyssä mielessä jopa tulleen kyseenalaiseksi. Näin ainakin, jos asiaa lähestytään keskittävän kansallisvaltion onttoutumista artikuloivan puheen ja teoretisoinnin näkökulmasta. Tässä ei oteta kantaa siihen, onko keskustelussa ja tutkimuksessa oletetun kaltaista onttoutumista todella tapahtunut tai tapahtumassa. Yhtä kaikki lienee kuitenkin selvää, että keskitetyissä kansallisvaltiollisissa puitteissa määriteltyjen sosiaalisten kenttien tarjoamaa sosiaalisten toimintatilojen konfiguraatiota ei välttämättä voi enää pitää muuttuneita taloudellis-poliittisia olosuhteita vastaavana. Usein tässä yhteydessä on viitattu Eric Hobsbawmiin (1999, ), jonka mukaan: kansallisvaltioiden hämmästyttävä kukoistus nykyaikana ei niinkään ole merkki kansallisvaltio-periaatteen ylivertaisuudesta kuin siitä päinvastaisesta havainnosta, että kansallisvaltio on menettänyt asemansa kollektiivisten, riippumattomien identiteettien tärkeimpänä välittäjänä. Zygmunt Baumanin (1996, 179) mukaan kyse on siitä, että: talouden näkökulmasta valtioaate käy koko ajan järjettömämmäksi... Kun, valtiolta on riistetty oikeus johtaa taloutta.... Joka tapauksessa kansallisen koulutusjärjestelmän voi sanoa ns. globalisoituvan talouden maailmassa ajautuneen ainakin jonkinasteiseen poliittis-käsitteelliseen kriisiin. Uudenlaista näkökulmaa onkin alettu etsiä ns. glokalisaatio -diskurssiin paremmin sopivan alueellisen innovaatiojärjestelmän (Regional innovation system RIS) käsitteen kautta. Esimerkiksi OECD:n ja EU:n piirissä on käynnissä joukko hankkeita, jotka innovatiivisen ja oppivan talouden näkökulmasta pyrkivät perustelemaan aluekehityksen ja alueellisen toimintatavan ja politiikan tarpeellisuutta. Alueellisen innovaatiojärjestelmän käsitteeseen sisältyy oletus paitsi alueellisten toimijoiden itsenäisyydestä ja aiempaa 16

15 laajemmasta toimintatilasta myös ja muiden muassa koulutusinstituutioiden tiiviistä kiinnittymisestä toimijoiden alueelliseen sosiaaliseen verkostoon. Innovaatioiden merkitystä korostava tutkimussuuntaus liittyy evolutionaariseen taloustieteeseen ja Joseph Alois Schumpeterin ajatteluun (Lemola 2000, 150). Suuntauksen peruskäsitteen innovaatio Schumpeter määrittelee keksinnöksi, joka on otettu kaupalliseen käyttöön diffuusion kautta. Schumpeter erottaa siis keksinnön, innovaation ja diffuusion toisistaan. Viimeksi mainitulla hän tarkoittaa innovaatioiden ostamisen tai imitoimisen prosesseja. Innovaatioita puolestaan on löydettävissä kahta perustyyppiä prosessi-innovaatioita ja tuoteinnovaatioita. Edelliset ovat parannuksia olemassa olevissa tuotteissa ja jälkimmäiset kokonaan uusia tuotteita. (Schumpeter 1942.) Freeman ja Perez (1988) jakavat innovaatiot radikaaleihin innovaatioihin ja inkrementaalisiin eli parannusinnovaatioihin. Parannusinnovaatioilla tarkoitetaan vähittäisiä uudistuksia olemassa oleviin innovaatioihin, kun taas radikaalilla innovaatiolla viitataan höyry- ja tietokoneen luokkaa oleviin teknologisiin läpimurtoihin. Radikaalin innovaation käsite liittyy läheisesti teknologisen paradigman ja trajektorin käsitteisiin (Freeman 1994). Niillä viitataan radikaalin innovaation mahdollisesti sisältämään uudenlaiseen teknologiseen perusratkaisuun. Innovaatioiden synnyssä on perinteisesti tukeuduttu malliin, jossa toisaalta tai joko tai korostetaan tieteen tarjoamia mahdollisuuksia (science/technology push) ja toisaalta markkinoiden kysyntää (demand pull) (esim. Lemola & Lovio 1984). Tämä tarkastelutapa on johtanut idea-innovaatioketjuksi (Idea-Innovation Chain) tai vesiputousmalliksi kutsutun lineaarisen innovaatiomallin konstruoimiseen (esim. Schienstock 1999). Kun tutkimusta ja keskustelua on laajennettu tuomalla siihen mukaan tuotteiden valmistajien kumuloituva kokemus ja oppiminen, on vanhaksi leimattu vesiputousmalli saanut antaa tilaa innovatiivisten verkostojen (Idea-Innovation Networks) mallille. Käsitteenä innovatiivinen verkosto on hyvin lähellä klusterin käsitettä, joskin tarkastelukulma on eroava. Siinä missä klusterinäkökulma on kiinnostunut yritysten tuotannosta ja niiden toiminnallisesta verkostoitumisesta, on innovatiivisten verkostojen näkökulma kiinnostunut innovaatioiden tuottamisesta ja edellistä laajemmin määriteltyjen toimijoiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta tällä alueella. Käsitteenä klusteri siinä muodossa kuin se nykyisessä diskurssissa ymmärretään on kotoisin Michael E. Porterilta (1991, 64-68). Sillä ymmärretään verkostomaisesti organisoitunutta yritysryvästä, osaamiskeskittymää tai kansantalouden kehitysblokkia, jonka puitteissa toimijoiden väliset siteet ja vuorovaikutus ovat erityisen tiiviitä (Lammi 1995, 21). Furukawan mukaan klusteriverkosto on autonomisten ja taloudellisesti itsenäisten toisistaan riippumattomien osien muodostama kokonaisuus. Klusteri käsittää tietyllä teollisuuden alalla ja/tai maantieteellisellä alueella hyödykkeitä ja palveluita tuottavia yrityksiä ja niitä tukevia instituutioita. Käsitys alueellisesta yritysverkostosta menestyksekkään taloudellisen toiminnan perustana juontaa juurensa 1990-luvun puoleenväliin. Siinä missä Porterin klusteri-käsite amerikkalaisittain puhuu yritysten keskinäisistä suhteista, kytkee eurooppalaisempi, alueellisen innovatiivisen verkoston käsite tuotanto- ja elinkeinotoiminnan yhteyteen kaikki relevantit alueelliset toimijat. Esimerkiksi hollantilaiset Jacobs ja de Man (ks. Enzing 2000) määrittelevät innovatiivisen verkoston alueellisesti keskittyneiksi ja läheisesti toisiinsa suhteessa oleviksi liiketoiminnoiksi, jotka ovat kiinteässä vuorovaikutus- 17

16 suhteessa julkiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä koulutukseen. Tämän tyylisiä järjestelyjä, joissa julkisesti rahoitettu toiminta on kiinteästi kytketty osaksi alueellista yritystoimintaa, on Euroopassa 1990-luvun lopulta lähtien toteutettu paljon. Erityisen tärkeänä koulutuksen ja tutkimuksen kiinnittämistä alueelliseen yritystoimintaan pidetään silloin, kun on kyse ns. tieteelliseen tietoon perustuvasta elinkeinotoiminnasta, korkeasta teknologiasta tai ns. uudesta taloudesta. Esimerkkejä tästä voivat olla vaikka Saksan BioRegion osaamisklusterit, Englannin biotekniikkaklusterit tai Suomen osaamiskeskukset. 2.2 Tieto keskiössä Mitä sitten tarkoitetaan alueellisella innovaatiojärjestelmällä ja kuinka sen rakentamista perustellaan? Lähtökohtana on oletus innovaatioiden ensisijaisuudesta taloudellisen toiminnan menestyksen selittäjinä. Tavoitteena on löytää aluetasolta systeeminen innovaatioita edistävä toimintamalli. Alueellisen innovaatiojärjestelmän teoria pyrkii paitsi edistämään innovaatioita, myös helpottamaan niiden hallintoa. Hage & Hollingsworth (2000) erottavat kuusi aluetta tai kenttää (arena), joiden osallistuminen prosessiin ja keskinäinen vuorovaikutus selittää markkinoilla menestyneiden innovaatioiden synnyn: Näitä ovat perustutkimus, soveltava tutkimus, tuotekehitys, tuotanto, laaduntarkkailu ja innovaatioiden kaupallistaminen eli markkinointi. Aikaisemmin Hollingsworth, kuten muutkin ns. innovaatiotutkijat, tarkasteli systeemiä idea-innovatioiden ketjuna (ideainnovation chain), nyttemmin tarkastelutavaksi on vakiintunut verkostomalli. On mahdollista sanoa ketjumallin olettaneen ja sallineen erillisten ja toisiinsa sosiaalisten kenttien olemassaolon, minkä verkostomalli puolestaan kyseenalaistaa. Verkostoa puolestaan voisi luonnehtia eräänlaiseksi superkentäksi. Verkostojen ensisijaisuutta silmämääränään pitävien tutkijoiden mukaan eri kenttien toimijoiden vuorovaikutuksen tiivistäminen sekä kentän sisällä että kenttien välillä edistää innovatiivista toimintaa. Verkostomalli hajottaa sosiaalisten kenttien järjestelmää sekä avaa ja uudelleen muotoilee sosiaalista tilaa. Malli merkitsee jonkinlaisen metasysteemin konstruoimista taloudellis-teknologisen kilpailukyvyn turvaamisen prinsiipistä käsin. Metasysteemissä eri kenttien toimijat saatetaan ja artikuloidaan yhteen yhteisen verkoston toimijoiksi. Tavoitteena oleva innovaatioiden tuottamisen kyky puolestaan palautuu verkostojen käytössä olevaan tiedon ja osaamisen määrään sekä niiden vaihdon intensiteettiin. Dosi (1988) on tunnistanut erilaisiksi innovaatioprosesseiksi ja innovaatioiden lähteiksi seuraavat toiminnot: virallinen (eksplikoitu) tutkimus- ja kehitystoiminta yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa informaation ja tiedon levittämiseen liittyvät epäviralliset prosessit. Tässä yhteydessä on viitattu julkaisuihin, konferensseihin ja teknillisiin seuroihin, kuten myös työssä oppimiseen ja työntekijöiden liikkuvuuteen. yritysten keskinäisen yhteistyön kautta tapahtuva tekemällä oppiminen (learning by doing) ja soveltaminen (learning by using) innovaatioiden omaksuminen toisilta tuotannonaloilta 18

17 tuotantohyödykkeisiin ja välituotteisiin kiinnittynyt teknologia Dosin esityksessä huomio kiintyy koulutuksen ja erityisesti tutkimuksen aseman keskeisyyteen innovaatioita tuottavassa systeemissä. Alueen menestys edellyttää paitsi tietysti yrityksiä myös alueella olevia tutkimus- ja koulutusresursseja. Breschi ja Malebra (1997) ovat puolestaan kehitelleet tietoregiimin käsitettä kuvaamaan eri tyyppisten yritysten toimintaympäristöön ja verkostoitumisen typpiin ja muotoon vaikuttavia tekijöitä. Tietoregiimi määritellään yrityksiä teknologiaperusteisten tekijöiden mukaan luokittavaksi kokonaisuudeksi. Näitä perusteita ovat (1) yritysten teknologiset mahdollisuudet ja (2) niiden käyttämän teknologioiden omittavuus. Niin ikään (3) käytössä olevan teknologisen tiedon kumulatiivisuus sekä (4) keskeisen tietopohjan luonne. Niiden perusteella on mahdollista luokitella jokin yritys tiettyyn tietoregiimiin kuuluvaksi. Viimeksi mainitulla viitataan yritysten käyttämän tiedon luonteeseen (tacit / codified /explicit), sekä yritysten tapoihin välittää hallussaan olevaa tietoa. Tähän asti esitetty ei kovinkaan ratkaisevalla tavalla perustele innovaatiotoiminnan paikallisuutta, muuta kuin siinä mielessä, että kaikki edellä esitetty olettaa face to face käytäntöjä, mikä puolestaan vaatii toimintojen sijoittumista toistensa läheisyyteen. Annalee Saxenian (1994) on tarkastellut Silicon Valleyn alueen menestyksen taustoja. Hänen mukaansa selittäviä tekijöitä on neljä: Yritysten perustaminen on Silicon Valleyssa vapaata. Riskien ottaminen, työpaikan vaihto ja seurustelu muidenkin yritysten työntekijöiden kanssa kuuluu asiaan. Työvoiman vapaa liikkuvuus on suurta ja yritykset rohkaisevat työntekijöitään vaihtamaan työpaikkaa. Työpaikoilla vallitsevat työstatukset ovat epämuodollisia. Johtajat eivät käytä titteleitä ja työntekijöiden taloudelliset edut ovat samat kuin johtajilla. Eri yritysten toimijat vaihtavat vapaasti informaatiota keskenään. Saxenianin mukaan oppiminen on Silicon Valleyssa paikallinen ja kollektiivinen prosessi, joka harvoin on rajoittunut yksittäisen yrityksen sisälle, ja pohjimmiltaan se perustuu alueen kollektiivisiin resursseihin. Saxeanin tutkimusta on kritisoitu muun muassa liian illusorisen kuvan luomisesta luvulla yksi nopeimmin kasvaneista ammattiryhmistä Silicon Valleyn alueella on ollut lakimiehet, joiden palvelut ovat olleet tarpeen henkilöstön ja tiedon liikkumisen rajoittamiseksi ja sääntöjen luomiseksi. Tiedon ja henkilöstön liike ei ole ollut, eikä ole niin vapaata kuin Saxenian antaa ymmärtää. Aivan toinen asia puolestaan on se, onko liikkuvuus innovaatioiden kannalta ylipäätään tarpeen. OECD:n (2000) tuoreen vertailun mukaan Suomi on IT-alan innovaatiotuotannossa maailman ykkönen. Tuoreiden, vielä osiltaan julkaisemattomien tutkimusten mukaan työntekijöiden liikkuminen suomalaisten IT-yritysten verkossa on kuitenkin vähäistä. Esimerkiksi ilmiö nimeltään headhunting on meillä kuta kuinkin tuntematon, ehkäpä siksi että toisaalta insinöörikunnan uskollisuus työpaikkaansa kohtaan on suurta, ja toisaalta siksi, että yritysten välillä näyttää olevan jonkinlainen herrasmiessopimus toisen yritysten työntekijöiden rekrytoinnista pidättäytymisestä. Lisäksi vähäinen liikkuvuus hillitsee työvoimakustannusten nousua. 19

18 Alueellisia innovaatioverkostoja siis perustellaan toimijoiden fyysisellä läheisyydellä. Läheisyyden katsotaan edistävän sekä hiljaisen että julkilausutun tiedon siirtoa ja oppimista. Jokunen vuosi sitten hiljaisen tiedon käsite nousikin keskiöön alueellistamisen sekä koulutuksen ja työelämän tiiviimmän yhteistoiminnan perusteluissa, nyttemmin lähentämisen perustelemisessa vedotaan mieluummin tietoregiimin ja sosiaalisen pääoman kaltaisiin käsitteisiin. Perustelu, tavoite ja päämäärä sen sijaan ovat pysyneet samoina: innovaatiot ja talouden menestys edellyttävät läheisyyttä. Läheisyys tai tila voi ilmetä usealla tavalla, joko maantieteellisenä läheisyytenä tai tuotannollisena läheisyytenä. Kyseessä voi myös olla organisatorinen läheisyys, kulttuurinen läheisyys tai ajallinen läheisyys, millä viitataan toimintojen yhtäaikaisuuteen. Maantieteellisen läheisyyden mahdollistamalla vuorovaikutuksella katsotaan olevan merkitystä teknologisen muutoksen tilan kannalta. Esimerkiksi Bengt-Åke Lundvall (1995) erottaa kolme teknologisen muutoksen tilaa, joita ovat (1) staattisen teknologian tila, (2) Asetelma 2. Teknologisen muutoksen tila, tiedon luonne ja sosiaalinen tila (Lundvall 1995) Staattisen teknologian tila Inkrementaalisten innovaatioiden tila Radikaalien innovaatioiden tila Tiedon luonne Tietämys pitkälle koodattua (eksplisiittistä tietoa) Koodien muutoksia joustava tiedonsiirto (jonkin verran tacit-tietoa) Paradigman murros (paljon tacit-tietoa) Sosiaalinen tila Ei merkitystä pitkät etäisyydet Kansallisen tuotannolliset klusterit, kompleksit Alueellinen keskittymä / verkosto (fyysinen läheisyys) inkrementaalisten eli kumulatiivisesti lisääntyvien tyypillisesti jollakin omaksutulla teknologiapolulla toteutettavien innovaatioiden tila sekä (3) radikaalien, yleensä uutta teknologista paradigma ennakoivien ja edustavien innovaatioiden tila. Lundvall päätyy siihen, että radikaalisti uuden teknologisen tiedon perustalla ja varassa toimiva teollisuus ja sen tukiorganisaatiot vaativat fyysisistä läheisyyttä ja välitöntä tiedonvaihtoa. Tämä havainto on johtanut tutkijat pohtimaan sosiaalisen pääoman olemassaoloa, luonnetta ja merkitystä. Läheisyys ja toimijoiden tiivis vuorovaikutushan merkitsevät sosiaalisen yhteisön muodostumista, ja sosiaalinen yhteisö merkitsee paljon muutakin kuin vain pelkkää elinkeinotoimintaa ja taloutta. Toki tämä yhteisöllisyys alueellisten innovaatiojärjestelmien näkökulmasta artikuloituna kiinnitetään elinkeinotoiminnan menestykseen. 2.3 Sosiaalinen pääoma alueverkostoissa Eräs alueverkostoja sosiaalisen pääoman käsitteen kautta perusteleva esitys on Janine Nahapiet in ja Sumantra Ghoshal in (1998) artikkeli Social Capital, Intellectual Capital, and the Organizational Advantage. Kirjoittajien mukaan innovatiivisiin verkostoihin kiinnittynyt sosiaalinen pääoma on tekijä, joka selittää verkostojen käytössä olevan intellektuaalisen pääoman määrän ja kehityksen. Toisaalta organisatoriset ja institutio- 20

19 naaliset puitteet edistävät sosiaalisen pääoman kasaantumista näihin verkostoihin. Nahapiet ja Ghoshal ovat rakentaneet teoriansa Pierre Bourdieun eräisiin teksteihin tukeutuen tai niitä tulkiten. Heidän mukaansa: uusi intellektuaalinen pääoma luodaan olemassa olevan intellektuaalisten resurssien yhdistämisen ja vaihdon kautta; vaihto voi tapahtua koskien sekä eksplisiittistä että hiljaista tietoa. on olemassa neljä ehtoa, jotka vaikuttavat intellektuaalisten resurssien sijoittumiseen sekä vaihtoa ja yhdistämistä edistävän toimintaan. tiedon yhdistäminen ja vaihto on monimutkainen sosiaalinen prosessi, jossa suuri osa tiedosta on kiinnittynyt sosiaaliseen; tiettyihin tilanteisiin, yhdessä toimimiseen ja ihmisten välisiin suhteisiin. Neljä ehtoa, joita kirjoittajat pitävät välttämättöminä sosiaalisen pääoman, ja intellektuaalisen pääoma muodostumiselle ovat: (1) mahdollisuus olemassa olevan tiedon vaihtoon ja yhdistämiseen, (2) ennakoitu (lisä)arvo, jota tiedon vaihto ja yhdistäminen tuottaa, (3) motivaatio vaihtaa ja yhdistää intellektuaalista pääomaa sekä (4) kyky yhdistää tietoa. Bourdieun näkemyksiä tulkiten kirjoittajat hahmottavat sosiaalisen pääoman kehityksen dialektisena kentän tai verkoston sekä toisaalla toimijoiden keskinäiseen kaksoissidokseen pohjautuvana vuorovaikutusprosessina. Myös ja vastaavasti intellektuaalisen ja sosiaalisen pääoman keskinäissuhde rakentuu kaksoissidoksen varaan; siinä missä sosiaalisen pääoman kasvu edistää intellektuaaliseen pääoman kasvua, toimii systeemi myös toisinpäin. Verkoston intellektuaalisen pääoman kasvu lisää siihen kiinnittyvää sosiaalista pääomaa. Tästä on helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan jonkin alueen panostus koulutukseen ja tutkimuksen aikaansaa positiivisen kierteen ja kehityksen myös alueellisessa elinkeinotoiminnassa. Taloustieteellisesti värittyneessä keskustelussa sosiaalisen pääoman käsitettä on pitänyt esillä erityisesti Robert D. Putnam (ks. Ilmonen (toim.) 2000). Putnamin tarkastelutapaa on kuitenkin kritisoitu asian liiallisesta yksinkertaistamisesta; hänhän esimerkiksi mittaa alueen sosiaalisen pääoman määrää asukkaiden yhdistysaktiivisuuden avulla (ks. Putnam 1995 & 1999). Nahapiet ja Ghoshal pyrkivät monipuolisempaan lähestymistapaan ja jäsentävät sosiaalista pääomaa kolmen dimension kautta. Ne ovat (1) rakenteellinen dimensio, (2) kognitiivinen dimensio ja (2) relationaalinen dimensio. Rakenteellinen dimensio kattaa käsitteenä toimijoiden väliset verkostoyhteydet sekä niiden tiheyden ja tiiviyden. Dimension piiriin kuuluu myös verkostojen konfiguraatio sekä nk. omaksi ottamisen organisaatio eli sosiaalisen toiminnan hyväksyttävät tavat. Kognitiivinen dimensio käsittää yhteisön jaetut koodit ja kielen sekä yhteisöä koossapitävät ja sosiaalista järjestystä ohjaavat ja legitimoivat kertomukset. Relationaalisen dimension käsite puolestaan kattaa sellaiset sosiaalisen elämän ilmiöt, kuten luottamuksen, normit, velvollisuudet ja sosiaaliselle yhteisölle yhteiset ilmiöiden tunnistamisen representaatiot. Suomalaisessa sosiaalista pääomaa käsittelevässä tutkimuksessa ja tieteellisessä keskustelussa kiinnostus näyttää kohdistuneen pääasiassa sosiaalisen pääoman rakenteelliseen ja relationaaliseen dimensioon, mikä käytännössä on merkinnyt tutkimuksen kohdistumista esimerkiksi innovatiivisten verkostojen rakenteisiin ja niitä koossa pitäviin 21

20 tekijöihin. Sosiaalisen pääoman kognitiivisen dimension tutkimus ja pohdinta sen sijaan on jäänyt vähemmälle, vaikkakin juuri kognitiivinen ulottuvuus on se tekijä sosiaalisessa pääomassa, jonka rakentamisessa ja jonka suhteen sosiaalisella instituutiolla nimeltään koulutus on keskeinen rooli. Myös sosiaalisen pääoman teorian valossa tarkasteltuna alueellinen innovaatiojärjestelmä näyttäisi käsitteenä viittaavan sosiaalisten kenttien, ja sitä myötä identiteettien, toimijoiden ja toimintatapojen uudelleen järjestämiseen. Aiempi toisistaan enemmän tai vähemmän eristäytyneiden sosiaalisten tilojen järjestelmä korvautuu innovaatiojärjestelmä-käsitteen artikuloimassa todellisuudessa eräänlaisella alueellisella yhteistilalla, jonka rakennemuodoksi esitetään verkostoa. On perusteltua väittää, että perimmiltään kyse on uuden hallitsevan sosiaalisen kentän rakenteistumisen prosessista Alueellinen oppiva talous Uudessa konfiguraatiossa koulutuksen toimijat joutuvat mukautumaan toimintaan tai saavat mahdollisuuden toimia laajentuneella sosiaalisella kentällä, jossa aktiivisia ovat paitsi elinkeino- ja yritystoiminnan edustajat myös monien muiden, aiemmin toisistaan erillisten sosiaalisten alueiden toimijat. Tämä luonnollisesti avaa uusia mahdollisuuksia ja aivan uusia välttämättömyyksiä, olletikin kun uutta toimintatapaa luonnehditaan sellaisilla käsitteillä kuten oppiva talous, oppiva alue ja oppiva organisaatio. Uusien koulutuksen ammattilaisille avautuvien mahdollisuuksien puolesta puhuu myös oppimisen tutkimuksen asettaminen järjestelmän keskiöön. Uusi taloudellinen ja tuotannollinen paradigma Oppivasta taloudesta (Learning economy) määrittelee inhimillisen ja sosiaalisen pääoman talouden keskiöön vähintäänkin yhtä suurella painolla kuin perinteiset aineelliset pääoman muodot (OECD 2000, Lundvall 1995). Alueiden kehittämistoiminnassa erityisen kiinnostuksen kohteeksi ovatkin nousseet tiedon ja osaamisen virrat ja alueelliset osaamisverkostot. Elinkeinotoiminnan uusi organisoitumistapa muuttaa myös koulutuksen ja koulutuspolitiikan hahmottamisen tapaa; koulutus asemoidaan innovaatiopolitiikan kautta (Schienstock et al. 1999, Tulkki 2001). Chairatanan (2001) mukaan innovaatiojärjestelmän keskeisiä komponentteja ovat innovatiivisten yritysten ohella tutkimustoimintaa ja siihen perustuvaa opetusta harjoittavat korkeakoulut ja yliopistot. Hänen mukaansa oppiminen on innovaatiojärjestelmän ydin. Tämä puolestaan vaikuttaa uudella tavalla julkisen vallan toimintahorisontiin. Siinä missä aikaisemmin julkinen panostus elinkeinotoiminnan aineellisiin edellytyksiin oli ratkaisevaa, on uusissa, globalisoituvan talouden olosuhteissa etusijalle asetettava osaamiseen sekä uuden tiedon omaksumiseen ja luomiseen panostaminen. Oheinen piirros (kuvio 3) hahmottaa innovaatiojärjestelmänäkökulman ja klusterinäkökulman keskinäistä suhdetta ja kiinnittää niitä toisiinsa. Taloudellisen toiminnan kansainvälistyminen on kasvattanut alueellisen toiminnan ja organisoitumisen merkitystä. Alueen kilpailukyvyn sanotaan riippuvan osaamisen suhteellisesta määrästä muihin alueisiin verrattuna (esim. Otala 1996, 34). Robert Reichin (1991) mukaan yritysten sijoittumis- ja investointitoiminnan suuntaamiselle on tärkeää, minkälaiset toimintaedellytykset jokin alue tarjoaa. Yritysten kannalta kiinnostavia ympäristötekijöitä ovat mm. olemassa olevat yritysverkot ja niissä elävä osaaminen, 22

Toimintaympäristö. Koulutus ja tutkimus. 27.5.2013 Jukka Tapio

Toimintaympäristö. Koulutus ja tutkimus. 27.5.2013 Jukka Tapio Toimintaympäristö Koulutus ja tutkimus Koulutus ja tutkimus Koulutusaste muuta maata selvästi korkeampi 2011 Diat 4 6 Tamperelaisista 15 vuotta täyttäneistä 73,6 % oli suorittanut jonkin asteisen tutkinnon,

Lisätiedot

Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus

Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus Tampere 10.2.2009 Janne Vainikainen Helsingin yliopisto Teknillinen korkeakoulu Turun yliopisto Tampereen yliopisto Oulun yliopisto Jyväskylän yliopisto Tampereen

Lisätiedot

Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region

Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region KESKIMAA 90 VUOTTA Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region OECD/IMHE 2006 ESITYKSEN RAKENNE 1. Hankkeen tarkoitus ja toteutus 2. OECD:n

Lisätiedot

INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK

INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK INNOVAATIOPOLITIIKAN MUUTOSTRENDIT MIKSI JA MITEN? Johtaja Timo Kekkonen, Innovaatioympäristö ja osaaminen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK Mikä on innovaatio innovaatiostrategia innovaatiopolitiikka???

Lisätiedot

Nuorten aikuisten osaamisohjelma Ville Heinonen

Nuorten aikuisten osaamisohjelma Ville Heinonen Nuorten aikuisten osaamisohjelma Ville Heinonen Tausta Nuorten yhteiskuntatakuu Erillinen ohjelma 20 29-vuotiaille, vailla toisen asteen tutkintoa oleville Lisärahoitus ammatti- ja erikoisammattitutkintoon

Lisätiedot

Etelä-Pohjanmaan Yrittäjyyskatsaus 2007

Etelä-Pohjanmaan Yrittäjyyskatsaus 2007 Etelä-Pohjanmaan Yrittäjyyskatsaus 2007 Yrittäjyysohjelma Etelä-Pohjanmaa Yrittäjyyskatsauksen tavoitteet Tarkastella poikkileikkauksena keväällä 2007, miltä Etelä-Pohjanmaan maakunta yrittäjyyden näkökulmasta

Lisätiedot

Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus 4.4.2011

Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus 4.4.2011 Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus 4.4.2011 Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus Tampere 4.4.2011 Matias Ansaharju www.tampere.fi/tilastot etunimi.sukunimi@tampere.fi Tampereen kaupunki Tietotuotanto

Lisätiedot

Käytäntö ja tutkimus innovaatiotoiminnassa

Käytäntö ja tutkimus innovaatiotoiminnassa Käytäntö ja tutkimus innovaatiotoiminnassa 08.02.2008 Professori Innovaatiojärjestelmät Lappeenrannan teknillinen yliopisto Lahden yksikkö Mikä on innovaatio? Idea Innovaatio Toteutus Mistä innovaatioita?

Lisätiedot

Botniastrategia. Arvostettu aikuiskoulutus. Korkea teknologia. Nuorekas. Vahva pedagoginen osaaminen. Mikro- ja pk-yrittäjyys. Tutkimus ja innovaatiot

Botniastrategia. Arvostettu aikuiskoulutus. Korkea teknologia. Nuorekas. Vahva pedagoginen osaaminen. Mikro- ja pk-yrittäjyys. Tutkimus ja innovaatiot 2015 Botniastrategia Kansainvälinen Nuorekas Vahva pedagoginen osaaminen Korkea teknologia Toiminnallinen yhteistyö Mikro- ja pk-yrittäjyys Vaikuttavuus Arvostettu aikuiskoulutus Tutkimus ja innovaatiot

Lisätiedot

Pyydämme sinua jakamaan ajatuksesi ja kokemuksesi. Laita ruksi sopivimpaan vaihtoehtoon tai täytä puuttuva tieto.

Pyydämme sinua jakamaan ajatuksesi ja kokemuksesi. Laita ruksi sopivimpaan vaihtoehtoon tai täytä puuttuva tieto. Kyselylomakkeen palautus 2.6.2003 mennessä osoitteeseen: OAMK/ Hoitotyön osasto/ Salla Seppänen Kuntotie 2 86300 Oulainen TIETOA KOHTI AKTIIVISTA VANHUUTTA KYSELYLOMAKKEESTA Kohti aktiivista vanhuutta

Lisätiedot

Pk-yritysten rooli Suomessa 1

Pk-yritysten rooli Suomessa 1 - 1 - Pk-yritysten rooli Suomessa 1 - Yritysten määrä on kasvanut - Yritystoiminta maakunnittain - Pk-yritykset tärkeitä työllistäjiä - Tutkimus- ja kehityspanostukset sekä innovaatiot - Pk-sektorin rooli

Lisätiedot

ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA

ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA Kehittämispäällikkö Timo Aro Porin kaupunki 14.10.2014 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota - Argentiinalainen

Lisätiedot

Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä

Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä Satu Rinkinen, Tuija Oikarinen & Helinä Melkas LUT Lahti School of Innovation 11.11.2014 Lahden tiedepäivä Alue- ja innovaatiopolitiikan haasteet - Europe

Lisätiedot

Lapin alueellinen verkostotapaaminen Pyhätunturi 14.02.2014 Verkostokuulumisia

Lapin alueellinen verkostotapaaminen Pyhätunturi 14.02.2014 Verkostokuulumisia Lapin alueellinen verkostotapaaminen Pyhätunturi 14.02.2014 Verkostokuulumisia Jaana Lerssi-Uskelin 7.3.2014 Alueelliset verkostot Aluejakona ELY-alueet: 1. Satakunta 2. Etelä-Savo 3. Lappi 4. Pohjanmaa

Lisätiedot

Interreg Pohjoinen 2014-2020

Interreg Pohjoinen 2014-2020 Interreg Pohjoinen 2014-2020 Osa-alue Nord ja osa-alue Sápmi Toimintalinjat Ohjelmabudjetti = n. 76 MEUR! 8,6% 29,1% EU-varat n. 39 MEUR IR-varat n. 8 MEUR Vastinrahoitus n. 29 MEUR 29,1% 33,3% Tutkimus

Lisätiedot

Suomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa

Suomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa Suomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa Mika Tuononen Suomalaisten koulutustaso on korkea vai onko näin sittenkään? Korkeakoulutuksen laajuudesta ja mahdollisesta ylimitoituksesta on keskusteltu

Lisätiedot

Osaaminen ja koulutus hallitusohjelman kärkihankkeet. Mirja Hannula EK-foorumi 9.11.2015 Rovaniemi

Osaaminen ja koulutus hallitusohjelman kärkihankkeet. Mirja Hannula EK-foorumi 9.11.2015 Rovaniemi Osaaminen ja koulutus hallitusohjelman kärkihankkeet Mirja Hannula EK-foorumi 9.11.2015 Rovaniemi Tavoitetila Sipilän hallitusohjelman 2025-tavoite Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta.

Lisätiedot

Sakari Karjalainen Korkeakoulujen kehittäminen OECDarvioinnin

Sakari Karjalainen Korkeakoulujen kehittäminen OECDarvioinnin Sakari Karjalainen Korkeakoulujen kehittäminen OECDarvioinnin suositusten pohjalta KOHTI UUTTA KORKEAKOULULAITOSTA Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen seminaari 28.2.2007 OECD:n arviointi kolmannen

Lisätiedot

Rakenteet murroksessa Koulutuksen ennakointi ratkaisevassa asemassa 29.11.2012

Rakenteet murroksessa Koulutuksen ennakointi ratkaisevassa asemassa 29.11.2012 Rakenteet murroksessa Koulutuksen ennakointi ratkaisevassa asemassa 29.11.2012 Tutkimus- ja kehittämispäällikkö Mikko Väisänen, Pohjois-Pohjanmaan liitto 15-vuotiaat vuosina 2008 ja 2020 2 410 1 898-21,3

Lisätiedot

MULTIPOLISPÄIVÄT 3.11.2005 Snowpolis, Vuokatti. Juhani Kärkkäinen Kehittämisjohtaja Kainuun maakunta -kuntayhtymä

MULTIPOLISPÄIVÄT 3.11.2005 Snowpolis, Vuokatti. Juhani Kärkkäinen Kehittämisjohtaja Kainuun maakunta -kuntayhtymä MULTIPOLISPÄIVÄT 3.11.2005 Snowpolis, Vuokatti Juhani Kärkkäinen Kehittämisjohtaja Kainuun maakunta -kuntayhtymä Alueellisen kilpailukyvyn arviointimalli (Ståhle, Sotarauta & Pöyhönen 2004:6) Kainuun maakuntasuunnitelma

Lisätiedot

ITÄ-SUOMEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN VERKOSTO 19.4.2006

ITÄ-SUOMEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN VERKOSTO 19.4.2006 ITÄ-SUOMEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN VERKOSTO 19.4.2006 PROF. MARKKU VIRTANEN HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULU PIENYRITYSKESKUS 5.10.2005 Markku Virtanen LT-OSAAMISEN VERKOSTON MAKROHANKKEEN KUVAUS Makrohankkeen

Lisätiedot

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Ammattikorkeakoulu on kansainvälisesti arvostettu, autonominen ja vastuullinen: osaajien kouluttaja alueellisen kilpailukyvyn rakentaja

Lisätiedot

Kulttuuristen alojen rooli keskisuurissa kaupungeissa.docx

Kulttuuristen alojen rooli keskisuurissa kaupungeissa.docx 1(5) Kulttuuristen alojen rooli keskisuurissa kaupungeissa Keskisuurilla kaupungeilla tarkoitetaan muistiossa kahta asiaa: niiden väkilukua sekä niiden epävirallista asemaa maakunnan keskuksena. Poikkeus

Lisätiedot

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen päivän esitys RAY-kiertueella Satakunnassa 25.2.2015 Janne Jalava, RAY, seurantapäällikkö, dosentti

Lisätiedot

Työvoiman saatavuus, liikkuvuus ja tarjonnan kannustimet Pekka Sinko 20.2.2007 Faktat pöytään, Kitee

Työvoiman saatavuus, liikkuvuus ja tarjonnan kannustimet Pekka Sinko 20.2.2007 Faktat pöytään, Kitee Työvoiman saatavuus, liikkuvuus ja tarjonnan kannustimet Pekka Sinko 20.2.2007 Faktat pöytään, Kitee Työvoimapula vai työpula? Lehtitietojen valossa työvoimapula on jo yritysten arkipäivää. Valtiovarainministeriö

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Tampereen yliopisto 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Timo Tiainen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa

Lisätiedot

Osaamiskeskusohjelman lisäarvo innovaatioyhteisöille ja toiminnalle kirjamme havainnot ja lopputulemat

Osaamiskeskusohjelman lisäarvo innovaatioyhteisöille ja toiminnalle kirjamme havainnot ja lopputulemat Osaamiskeskusohjelman lisäarvo innovaatioyhteisöille ja toiminnalle kirjamme havainnot ja lopputulemat Kirjan esittely TEM:n innovaatioympäristöt ryhmän tilaisuudessa 11.3.2008 Val.tri. Soile Kuitunen

Lisätiedot

Marita Uusitalo Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue

Marita Uusitalo Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Marita Uusitalo Sosiaalihuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Itä-Suomen aluehallintovirasto 3.10.2013 1 Lastensuojeluilmoitusten ja lasten

Lisätiedot

Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla

Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla Tuula Jäppinen, innovaatio-asiantuntija Suomen Kuntaliitto Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla Julkisen sektorin innovaatiotoiminta Avoin

Lisätiedot

Osmo Lampinen (toim.) AMMATTIKORKEAKOULUT - vaihtoehto yliopistolle. SUB Göttlngen 204421233 GAUDEAMUS OTATTETO OY

Osmo Lampinen (toim.) AMMATTIKORKEAKOULUT - vaihtoehto yliopistolle. SUB Göttlngen 204421233 GAUDEAMUS OTATTETO OY Osmo Lampinen (toim.) AMMATTIKORKEAKOULUT - vaihtoehto yliopistolle SUB Göttlngen 204421233 GAUDEAMUS OTATTETO OY Sisällys Osa 1 Osmo Lampinen Ammattikorkeakoulujen kehittämisen vaihtoehdot 11 1. Lähtökohdat

Lisätiedot

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011 Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen tavoitteet Pitkän aikavälin laadullisen ennakoinnin verkostohanke Teemallisesti hanke kohdistuu hyvinvointi-

Lisätiedot

Suomi nousuun. Aineeton tuotanto

Suomi nousuun. Aineeton tuotanto Suomi nousuun Aineeton tuotanto Maailman talous on muutoksessa. Digitalisoituminen vie suomalaiset yritykset globaalin kilpailun piiriin. Suomen on pärjättävä tässä kilpailussa, jotta hyvinvointimme on

Lisätiedot

Opetus- ja kulttuuriministeriön alustava esitys vuoden 2016 koulutustarjonnaksi

Opetus- ja kulttuuriministeriön alustava esitys vuoden 2016 koulutustarjonnaksi Keskustelun avaus - koulutustarjonnan alueelliset tavoitteet Opetus- ja kulttuuriministeriön alustava esitys vuoden 2016 koulutustarjonnaksi 1. Johdanto Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi kirjeellään

Lisätiedot

Koulutusjärjestelmä tukemassa yhteiskunnan ja sen talouden kehitystä Rimpelä Markku, Hämeenlinnan kaupungin tilaajajohtaja

Koulutusjärjestelmä tukemassa yhteiskunnan ja sen talouden kehitystä Rimpelä Markku, Hämeenlinnan kaupungin tilaajajohtaja Koulutusjärjestelmä tukemassa yhteiskunnan ja sen talouden kehitystä Rimpelä Markku, Hämeenlinnan kaupungin tilaajajohtaja SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Lisätiedot

HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015. Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9.

HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015. Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9. HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015 Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9.2012 Missä ollaan? 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä ylitti

Lisätiedot

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Lisätiedot

Ilmoittautuneet eri henkilöt maakunnittain 2012-2016 1. Opetuskieli. Tutkintokerta kevät 2016

Ilmoittautuneet eri henkilöt maakunnittain 2012-2016 1. Opetuskieli. Tutkintokerta kevät 2016 Ilmoittautuneet eri henkilöt maakunnittain 2012-2016 1 kevät 2016 Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Uusimaa 4968 6690 11658 593 753 1346 5561 7443 13004 Varsinais- 1333 1974 3307 104 104 208 1437

Lisätiedot

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen KOTA -seminaari 20.8.2013 Erikoissuunnittelija, KT Hannele Seppälä, Korkeakoulujen arviointineuvosto Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen

Lisätiedot

Ammatillinen koulutus 2009

Ammatillinen koulutus 2009 Koulutus 2010 Ammatillinen koulutus 2009 Oppisopimuskoulutuksen opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet Oppisopimuskoulutuksessa 66 000 osallistujaa vuonna 2009 Tilastokeskuksen mukaan tutkintotavoitteiseen

Lisätiedot

Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Uusimaa. Kanta-Häme Varsinais-Suomi

Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Uusimaa. Kanta-Häme Varsinais-Suomi TYÖLLISYYSKEHITYS VAROVAISEN POSITIIVISTA Varsinais-Suomen työllisyystilanne on kuluvan syksyn aikana kehittynyt hiljalleen positiivisempaan suuntaan. Maakunnan työttömyysaste laski lokakuussa koko maan

Lisätiedot

Perusopetuksen opetusryhmäkoko 2013

Perusopetuksen opetusryhmäkoko 2013 Perusopetuksen opetusryhmäkoko 2013 Taustaa Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt valtionavustusta opetusryhmien pienentämiseksi vuodesta 2010 lähtien. Vuosina 2013 ja 2014 myönnettävä summa on kasvanut

Lisätiedot

Ammatillinen koulutus 2010

Ammatillinen koulutus 2010 Koulutus 2011 Ammatillinen koulutus 2010 Oppisopimuskoulutuksen opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet Oppisopimuskoulutuksessa 59 700 osallistujaa vuonna 2010 Tilastokeskuksen mukaan tutkintotavoitteiseen

Lisätiedot

Serve-ohjelman panostus palvelututkimukseen

Serve-ohjelman panostus palvelututkimukseen Serve-ohjelman panostus palvelututkimukseen Jaana Auramo 1.2.2012 Miksi Serve panostaa palvelututkimukseen? Taataan riittävä osaamispohja yritysten kilpailukyvyn kasvattamiseen Tutkimusvolyymin ja laadun

Lisätiedot

Kaasua Satakunta LNG, alue ja uusi liiketoiminta. Janne Vartia 11.12.2012

Kaasua Satakunta LNG, alue ja uusi liiketoiminta. Janne Vartia 11.12.2012 Kaasua Satakunta LNG, alue ja uusi liiketoiminta Janne Vartia 11.12.2012 Alue TEOLLISUUTTA TAPAHTUMIA HYVINVOINTIA 2 Työllistävyys Suurin merkitys Satakunnassa Jalostuksen työllistävyys maakunnittain 2009

Lisätiedot

SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto

SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto SAIKA-tutkimusprojekti 1.11.2009-31.12.2011) Professori Pirjo Ståhle Tulevaisuuden tutkimuskeskus,

Lisätiedot

Pohjanmaan talouden tila ja lähivuosien näkymät

Pohjanmaan talouden tila ja lähivuosien näkymät Pohjanmaan talouden tila ja lähivuosien näkymät Lähteet: Tilastokeskus (TK) Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) Yritysharavahaastattelut Pohjanmaan työllisten päätoimialarakenne

Lisätiedot

Ammatillinen koulutus 2009

Ammatillinen koulutus 2009 Koulutus 2010 Ammatillinen koulutus 2009 Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoita oli 131 200 vuonna 2009 Tilastokeskuksen

Lisätiedot

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Informaatiotutkimuksen yhdistyksen seminaari 13.11.2015 Hanna Lahtinen Sisältö 1. Taustaa 2. Tutkimuksen

Lisätiedot

Learning Café työskentelyn tulokset

Learning Café työskentelyn tulokset Learning Café työskentelyn tulokset Ryhmä 1: Miten Venäjä-näkökulmaa saadaan suomalaisten korkeakoulujen koulutusohjelmiin? Opiskelijat Venäjälle jo opintojen alkuvaiheessa, toimisi kimmokkeena pidemmille

Lisätiedot

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 13. -14.11.2007

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 13. -14.11.2007 Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 13. -14.11.2007 Tilastoinnin perusperiaatteet: Tutkimuksella ja kehittämisellä tarkoitetaan yleisesti systemaattista toimintaa

Lisätiedot

Ammatillinen koulutus 2010

Ammatillinen koulutus 2010 Koulutus 2011 Ammatillinen koulutus 2010 Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneet Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneita

Lisätiedot

Työllisyys Investoinnit Tuotannontekijät työ ja pääoma

Työllisyys Investoinnit Tuotannontekijät työ ja pääoma Erkki Niemi RAKENNEMUUTOS 1988..2007 Nousuja, laskuja ja tasaisia taipaleita Yleinen kehitys Tuotanto Klusterit tuotantorakenne ja sen muutos Työllisyys Investoinnit Tuotannontekijät työ ja pääoma 1 Alueiden

Lisätiedot

EK:n Kuntaranking 2015. Keskeiset tulokset

EK:n Kuntaranking 2015. Keskeiset tulokset EK:n Kuntaranking 2 Keskeiset tulokset EK:n Kuntaranking Mittaa seutukunnan vetovoimaisuutta yrittäjien ja yritysten näkökulmasta Hyödyntää kahta aineistoa: 1) Tilastotieto Kuntatalouden lähtökohdat ja

Lisätiedot

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 6. -7.11.2007

Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 6. -7.11.2007 Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta Kota-amkota-seminaari 6. - Tutkimustoiminnan tilastointi: Tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta -vastuualue Ensimmäinen virallinen tilasto vuodelta

Lisätiedot

Sosiaalialan AMK verkosto 11.2.2015

Sosiaalialan AMK verkosto 11.2.2015 1 ( 5) Sosiaalialan AMK verkosto 11.2.2015 Eduskunta Sosiaali- ja terveysvaliokunta Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston lausunto hallituksen esitykseen (HE 354/2014 vp) laiksi sosiaalihuollon ammattihenkilöistä

Lisätiedot

Tekes on innovaatiorahoittaja

Tekes on innovaatiorahoittaja Tekes on innovaatiorahoittaja Yleisesittely 2013 DM 450969 05-2013 Tekes verkostoja innovaatioille Palvelut rahoitusta ja asiantuntemusta tutkimus- ja kehitystyöhön ja innovaatiotoimintaan tukea tutkimus-

Lisätiedot

VIHDIN KUNNAN LAUSUNTO HALLITUKSEN LINJAUKSISTA ITSEHALLINTOALUEJAON PERUSTEIKSI JA SOTE-UUDISTUKSEN ASKELMERKEIKSI

VIHDIN KUNNAN LAUSUNTO HALLITUKSEN LINJAUKSISTA ITSEHALLINTOALUEJAON PERUSTEIKSI JA SOTE-UUDISTUKSEN ASKELMERKEIKSI VIHDIN KUNNAN LAUSUNTO HALLITUKSEN LINJAUKSISTA ITSEHALLINTOALUEJAON PERUSTEIKSI JA SOTE-UUDISTUKSEN ASKELMERKEIKSI TAUSTATIEDOT Vastaajatahon virallinen nimi Vihdin kunta Vastauksen kirjanneen henkilön

Lisätiedot

Tiede palveluyhteiskunnan kehittämisessä

Tiede palveluyhteiskunnan kehittämisessä 1 Tiede palveluyhteiskunnan kehittämisessä Kehitysjohtaja Harri Miettinen Tiedefoorumi 2010 19.5.2010 Kauppa luo varallisuutta yhteiskuntaan Bruttokansantuoteosuudet 2008 14,0 12,8 Metalli- ja elektroniikkateollisuus

Lisätiedot

Ammatillinen koulutus 2012

Ammatillinen koulutus 2012 Koulutus 2013 Ammatillinen koulutus 2012 Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoita oli 132 600 vuonna

Lisätiedot

Suomi vuonna 2030. Insinöörikoulutuksen tulevaisuuden näkymät TAF-seminaari 25.1.2013. Hannu Saarikangas

Suomi vuonna 2030. Insinöörikoulutuksen tulevaisuuden näkymät TAF-seminaari 25.1.2013. Hannu Saarikangas Suomi vuonna 2030 Insinöörikoulutuksen tulevaisuuden näkymät TAF-seminaari 25.1.2013 Hannu Saarikangas Liiton koulutuspolitiikka Toinen liiton edunvalvonnan painopisteistä Hyvä koulutus edellytys työllistymiselle

Lisätiedot

Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen

Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen 1 2 3 Tarkastelen suomalaisen taloustieteen tutkimuksen tilaa erilaisten julkaisutietokantojen avulla. Käytän myös kerättyjä tietoja yliopistojen opettajien tutkimusalueista. 4 Kuviossa 1 esitetään kansantaloustieteen

Lisätiedot

Työpolitiikan rooli alueiden kehittämisessä. Työministeri Lauri Ihalainen Alue- ja rakennepolitiikan ajankohtaispäivät 28.11.2012

Työpolitiikan rooli alueiden kehittämisessä. Työministeri Lauri Ihalainen Alue- ja rakennepolitiikan ajankohtaispäivät 28.11.2012 Työpolitiikan rooli alueiden kehittämisessä Työministeri Lauri Ihalainen Alue- ja rakennepolitiikan ajankohtaispäivät 28.11.2012 Työ & työllisyys lukuja (lokakuu 2012) Työlliset (Tilastokeskus TK): 2 467

Lisätiedot

Aikuiskoulutuksen haasteet

Aikuiskoulutuksen haasteet Aikuiskoulutuksen haasteet Väestön ikä- ja koulutusrakenteen muutokset osaavan työvoiman saatavuus aikuisten muuttuva koulutuskäyttäytyminen Muutokset työmarkkinoilla pätkätyöt osa-aikaisuus löyhä kiinnittyminen

Lisätiedot

Pirkanmaa. Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014

Pirkanmaa. Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014 Pirkanmaa Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014 Toiseksi suurin Suomessa on 19 maakuntaa, joista Pirkanmaa on asukasluvultaan toiseksi suurin. Puolen miljoonan asukkaan raja ylittyi marraskuussa

Lisätiedot

Yliopistokeskukset nyt ja tulevaisuudessa

Yliopistokeskukset nyt ja tulevaisuudessa Yliopistokeskukset nyt ja tulevaisuudessa Kajaanin yliopistokeskus 10 vuotta juhlaseminaari Korkeakouluneuvos Ari Saarinen Suomi on innovaatiojohtajia Keskeisiä vahvuuksia inhimilliset voimavarat ja liiketoimintaympäristö

Lisätiedot

EU:n rakennerahastokausi 2014-2020

EU:n rakennerahastokausi 2014-2020 EU:n rakennerahastokausi 2014-2020 Etelä- ja Länsi-Suomen alueellinen suunnitelma (versio 30.11.2012) ja EU:n komission lähtökohdat kumppanuussopimusneuvotteluihin Suomen kanssa Mari Kuparinen 17.1.2013

Lisätiedot

Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT

Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Workshopin tarkoitus Työpajan tarkoituksena on käsitellä osaamista

Lisätiedot

ALUEKESKUSOHJELMAN KULTTUURIVERKOSTO. Lappeenranta-Imatran kaupunkiseutu; Työpaja 14.3.2008

ALUEKESKUSOHJELMAN KULTTUURIVERKOSTO. Lappeenranta-Imatran kaupunkiseutu; Työpaja 14.3.2008 ALUEKESKUSOHJELMAN KULTTUURIVERKOSTO Lappeenranta-Imatran kaupunkiseutu; Työpaja 14.3.2008 Aluekeskusohjelman toteutus Aluekeskusohjelman kansallisesta koordinoinnista vastaa työ- ja elinkeinoministeriöministeriö

Lisätiedot

Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013. visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin

Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013. visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013 visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin Kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettävä tieto ja osaaminen

Lisätiedot

VASTAVIRTAAN KULKIJAT

VASTAVIRTAAN KULKIJAT VASTAVIRTAAN KULKIJAT KASVUA JA INNOVAATIOITA -SEMINAARI 31.1.2012 Ulla Hytti, Elisa Akola TSE Entre, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu Pekka Stenholm Turku Institute for Advanced Studies, Turun yliopisto

Lisätiedot

DUAALIMALLIHANKE. Teemu Rantanen Laurea-amk 4.12.08

DUAALIMALLIHANKE. Teemu Rantanen Laurea-amk 4.12.08 DUAALIMALLIHANKE Teemu Rantanen Laurea-amk 4.12.08 Taustaa Kiinnostuksen kohteena ovat ammatillisen ja tieteellisen korkeakoulutuksen tehtävät ja työnjako ylempien korkeakoulututkintojen osalta Keskeinen

Lisätiedot

Vanhusneuvostojen seminaari

Vanhusneuvostojen seminaari Vanhusneuvostojen seminaari 25.9.2015, Hämeenlinna Maakuntajohtaja Timo Reina Hämäläisten hyväksi Hämeen parasta kehittämistä! Strategiaperusta Missio 2020 Hämeen liitto toimii siten, että ihmiset tahtovat

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Petri Lempinen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot

Lisätiedot

jäsenkysely a) maaseutututkija 30,4% 41 b) maaseudun kehittäjä 31,9% 43 c) hallintoviranomainen 15,6% 21 d) opiskelija 3,7% 5

jäsenkysely a) maaseutututkija 30,4% 41 b) maaseudun kehittäjä 31,9% 43 c) hallintoviranomainen 15,6% 21 d) opiskelija 3,7% 5 jäsenkysely 1) Olen tällä hetkellä Kysymykseen vastanneet: 135 (ka: 2,4) a) maaseutututkija 30,4% 41 b) maaseudun kehittäjä 31,9% 43 c) hallintoviranomainen 15,6% 21 d) opiskelija 3,7% 5 e) jokin muu,

Lisätiedot

Rakennus- ja asuntotuotanto

Rakennus- ja asuntotuotanto Rakentaminen 2010 Rakennus- ja asuntotuotanto 2010, helmikuu Rakennuslupien kuutiomäärä kasvoi helmikuussa Vuoden 2010 helmikuussa rakennuslupia myönnettiin yhteensä 2,5 miljoonalle kuutiometrille, mikä

Lisätiedot

INTERREG IVC. Alueiden välinen yhteistyö Suomessa. Tuomas Turpeinen

INTERREG IVC. Alueiden välinen yhteistyö Suomessa. Tuomas Turpeinen INTERREG IVC Alueiden välinen yhteistyö Suomessa Tuomas Turpeinen Mikä on INTERREG IVC? Lissabonin ja Göteborgin strategioissa määriteltyjä tavoitteita korostava yhteistyöohjelma Tarjoaa yhteistyömahdollisuuksia

Lisätiedot

Omistajien ja kuntien rooli järjestäjäverkon uudistamisessa. Terhi Päivärinta Johtaja Kuntaliitto, opetus ja kulttuuri Porvoo, 25.11.

Omistajien ja kuntien rooli järjestäjäverkon uudistamisessa. Terhi Päivärinta Johtaja Kuntaliitto, opetus ja kulttuuri Porvoo, 25.11. Omistajien ja kuntien rooli järjestäjäverkon uudistamisessa Terhi Päivärinta Johtaja Kuntaliitto, opetus ja kulttuuri Porvoo, 25.11.2014 Kuntaliiton lähtökohta ja tavoitteet uudistukselle Yleiset tavoitteet:

Lisätiedot

ALUEIDEN KOULUTUSTARPEET. Luova tulevaisuus -ennakointiseminaari Turku 30. 31.8.2011 Matti Kimari Opetushallitus/Ennakointi

ALUEIDEN KOULUTUSTARPEET. Luova tulevaisuus -ennakointiseminaari Turku 30. 31.8.2011 Matti Kimari Opetushallitus/Ennakointi ALUEIDEN KOULUTUSTARPEET Luova tulevaisuus -ennakointiseminaari Turku 30. 31.8.2011 Matti Kimari Opetushallitus/Ennakointi ALUSTUKSEN SISÄLTÖ - Yleistä koulutustarpeiden ennakoinnista - Ennakointiyhteistyö

Lisätiedot

Ammattikorkeakoulukoulutus 2010

Ammattikorkeakoulukoulutus 2010 Koulutus 2011 Ammattikorkeakoulukoulutus 2010 Ammattikorkeakouluissa suoritettiin 21 900 tutkintoa vuonna 2010 Tilastokeskuksen mukaan ammattikorkeakouluissa suoritettiin 21 900 tutkintoa vuonna 2010.

Lisätiedot

Tilastojen kehittämistarpeet aluetalouden ja politiikan näkökulmasta

Tilastojen kehittämistarpeet aluetalouden ja politiikan näkökulmasta Tilastojen kehittämistarpeet aluetalouden ja politiikan näkökulmasta Tilastokeskus 19.4.2007 Paavo Okko Kansantaloustieteen professori paavo.okko@tse.fi Näkökulmia aluetietoon Tutkimus Aluekehittäminen/alueintressin

Lisätiedot

Kevään 2015 yhteishaku

Kevään 2015 yhteishaku Kevään 215 yhteishaku Yhteishaussa toiselle asteelle hakeneiden 9.-luokkalaisten määrä, sekä osuus ensisijaisvalinnoista ammatilliseen tai lukiokoulutukseen vuosina 21 215, % 7 6 5 4 3 2 1 21 211 212 213

Lisätiedot

Työkyvyttömyyseläkkeiden alue-erot. Tutkimusseminaari 21.03.2013 Mikko Laaksonen

Työkyvyttömyyseläkkeiden alue-erot. Tutkimusseminaari 21.03.2013 Mikko Laaksonen Työkyvyttömyyseläkkeiden alue-erot Tutkimusseminaari 21.03.2013 Mikko Laaksonen Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25-64-vuotiaat (%), 2011 Ahvenanmaa 5,3 Etelä-Karjala 9,9 Etelä-Pohjanmaa 10,4 Etelä-Savo 11,9

Lisätiedot

Vaikuttavuutta alueella - onnistuneet auekehityscaset. Osaaminen ja innovaatiotoiminta Etelä-Pohjanmaalla. Rehtori Tapio Varmola

Vaikuttavuutta alueella - onnistuneet auekehityscaset. Osaaminen ja innovaatiotoiminta Etelä-Pohjanmaalla. Rehtori Tapio Varmola Vaikuttavuutta alueella - onnistuneet auekehityscaset Osaaminen ja innovaatiotoiminta Etelä-Pohjanmaalla Rehtori Tapio Varmola Taustaksi Millainen toiminta-alue on Etelä- Pohjanmaa? Koulutustaso Etelä-Pohjanmaalla

Lisätiedot

FISS -teolliset symbioosit Suomessa. Henrik Österlund 10.9.2015

FISS -teolliset symbioosit Suomessa. Henrik Österlund 10.9.2015 FISS -teolliset symbioosit Suomessa Henrik Österlund 10.9.2015 Tarve teolliselle muutokselle Suomessa Yhteiskunnallinen tarve Suomi tarvitsee uusia tukijalkoja talouteen, globaaleilla markkinoilla toimivaa

Lisätiedot

MATKAILUALAN KOULUTUS

MATKAILUALAN KOULUTUS Master s Degree Programme in Tourism MATKAILUALAN KOULUTUS 90 op OPINTOSUUNNITELMA 2014 2016 Opintojen lähtökohdat Työelämän toimintaympäristön nopeat muutokset, toimintojen kansainvälistyminen sekä taloutemme

Lisätiedot

Lastensuojelutoimien kustannukset ja vaikuttavuus

Lastensuojelutoimien kustannukset ja vaikuttavuus Lastensuojelutoimien kustannukset ja vaikuttavuus Valtakunnalliset lastensuojelupäivät, Turku 12.10.2010 Antti Väisänen Terveys- ja sosiaalitalous-yksikkö (CHESS) Esityksen sisältö Lastensuojelun palvelujen

Lisätiedot

pienenevät, sama tulos ulos ja laatu paranee?

pienenevät, sama tulos ulos ja laatu paranee? Juha Kettunen Minne menet korkeakoulutus III 6.10.2010 Mission (im)possible sisäänotot pienenevät, sama tulos ulos ja laatu paranee? Toteutuiko ammattikorkeakoulujen visio 2010? Vahvaa osaamista työelämän

Lisätiedot

Ammattikorkeakoulukoulutus 2009

Ammattikorkeakoulukoulutus 2009 Koulutus 2010 Ammattikorkeakoulukoulutus 2009 Ammattikorkeakouluissa suoritettiin 000 tutkintoa vuonna 2009 Tilastokeskuksen mukaan ammattikorkeakouluissa suoritettiin 000 tutkintoa vuonna 2009. Määrä

Lisätiedot

Etsivä nuorisotyö 2013 tilastoraportti

Etsivä nuorisotyö 2013 tilastoraportti OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Etsivä nuorisotyö 2013 tilastoraportti Trenditietoja 2008-2013 Häggman Erik 2014 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Sivu 1 [KI R J O I T A Y R I T Y K S E N O S O I T E ] Sisältö

Lisätiedot

Kansainväliset koulutusskenaariot

Kansainväliset koulutusskenaariot seminaari, Vanajanlinna 14-15.2.2006 Kansainväliset koulutusskenaariot Johdatus iltapäivän ryhmätöihin Tuomo Kuosa Tutkija Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus Ohjelma 1. Palautetaan mieliin.

Lisätiedot

Osaajat kohtaavat seminaari 24.1.2007. Tarja Tuominen. 24.1.2007 Osaava henkilöstö - menestyvät yritykset 1

Osaajat kohtaavat seminaari 24.1.2007. Tarja Tuominen. 24.1.2007 Osaava henkilöstö - menestyvät yritykset 1 Osaajat kohtaavat seminaari 24.1.2007 Tarja Tuominen 1 Esityksen rakenne EK:n työvoimatiedustelu 2006 henkilöstömäärän kehitys (lokakuu 2006-lokakuu 2007) EK:n koulutus- ja työvoimapoliittiset linjaukset

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

Jyrki Vihriälä / EduCluster Finland Oy / Kokkola Hyvät käytännöt seminaari, laatustrategian toimeenpanon tuki

Jyrki Vihriälä / EduCluster Finland Oy / Kokkola Hyvät käytännöt seminaari, laatustrategian toimeenpanon tuki Jyrki Vihriälä / EduCluster Finland Oy 11.12.2012 / Kokkola Hyvät käytännöt seminaari, laatustrategian toimeenpanon tuki OSALLISTUJILLE MAKSUTON KOULUTUS Opetushallituksen rahoittamaa osallistujille maksutonta

Lisätiedot

Hämeen liiton rahoitus

Hämeen liiton rahoitus Kanta-Hämeen rahoitus- ja ohjelmapäivä Osmo Väistö 3.4.2014 Hämeen liiton rahoitus Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020, Suomen rakennerahasto-ohjelma Maakunnan kehittämisraha Kanta-Hämeen osuus Suomen rakennerahastoohjelmasta

Lisätiedot

2. Sosiologian ja kasvatussosiologian peruskäsitteitä... 15

2. Sosiologian ja kasvatussosiologian peruskäsitteitä... 15 Sisällys Esipuhe... 10 1. Johdanto... 11 2. Sosiologian ja kasvatussosiologian peruskäsitteitä... 15 2.1 Sosiaaliset rakenteet... 15 2.2 Yhteisö... 17 2.3 Yhteiskunta... 22 2.4 Ryhmä... 24 2.5 Organisaatio...

Lisätiedot

Ammattikorkeakoulutuksessa tulevaisuus. Johtaja Anita Lehikoinen Educa-messut, Helsinki 28.1.2012

Ammattikorkeakoulutuksessa tulevaisuus. Johtaja Anita Lehikoinen Educa-messut, Helsinki 28.1.2012 Ammattikorkeakoulutuksessa tulevaisuus Johtaja Anita Lehikoinen Educa-messut, Helsinki 28.1.2012 SUOMALAINEN KORKEAKOULULAITOS 2020 Suomalainen korkeakoululaitos on vuonna 2020 laadukkaampi, vaikuttavampi,

Lisätiedot

Lausuntopyyntökysely. Khall. 18.01.2016 13 liite nro 2. TAUSTATIEDOT. Vastaajatahon virallinen nimi. Padasjoen kunta

Lausuntopyyntökysely. Khall. 18.01.2016 13 liite nro 2. TAUSTATIEDOT. Vastaajatahon virallinen nimi. Padasjoen kunta Lausuntopyyntökysely TAUSTATIEDOT Vastaajatahon virallinen nimi Padasjoen kunta Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Kristiina Laakso Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot kristiina.laakso@padasjoki.fi

Lisätiedot

Meriklusterin osaamispohjan kehittäminen

Meriklusterin osaamispohjan kehittäminen Meriklusterin osaamispohjan kehittäminen EMKR:n meripolitiikan rahoituksen painopisteet Havaintoja: Elinkeinopolitiikka ei näy kuvassa! Pitäisi olla keskeinen osa meripolitiikkaa. Tarve kansalliselle meripolitiikalle,

Lisätiedot

VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN HAASTEET

VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN HAASTEET Suomen Akatemia & TEKES seminaari 12.10.2005 VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN HAASTEET Arto Mustajoki Helsingin yliopisto Suomen Akatemia Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta (Esityksen alkuosassa on

Lisätiedot