2. KOKEMUKSET TULVISTA Toteutuneet tulvat Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa... 26

Transkriptio

1 Tulvariskien alustava arviointi Kiskonjoen- Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Sauvonjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueilla Aihe: Vesistöt: Tulvariskien alustava arviointi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue Uskelanjoen vesistöalue Halikonjoen vesistöalue Sauvonjoen valuma-alue Pienet rannikkovaluma-alueet Varsinais-Suomen ELY-keskus Organisaatio: Pvm: Diaarinro: VARELY/54/07.02/2011

2 2 Sisällysluettelo TAUSTAA VALUMA-ALUEIDEN KUVAUS Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue Uskelanjoen vesistöalue Halikonjoen vesistöalue Sauvonjoen valuma-alue Pienet rannikkoalueet KOKEMUKSET TULVISTA Toteutuneet tulvat Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa MAHDOLLISET TULEVAISUUDEN TULVAT JA TULVARISKIT Ilmastonmuutoksen vaikutus Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Patoturvallisuus Tulvavaarakartat tulvariskialueiden tunnistamisessa Paikkatietoanalyysit tulvariskialueiden tunnistamisessa Mahdolliset tulvavahingot alavilla alueilla MAHDOLLISET MERKITTÄVÄT TULVARISKIALUEET Salon keskusta EHDOTUS MUIKSI TULVARISKIALUEIKSI Perniön taajama ja aseman seutu YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET KIRJALLISUUS LIITTEET Topografiakartta Maankäyttökartta Maakuntakaavakartta

3 3 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007). Tulvalain mukaisen hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallitsemiseksi tarpeellisten toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika ) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariski-kartat (määräaika ) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika ). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo pohjan tulvariskien hallinnan suunnittelulle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden ja meritulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja alustava arviointi ELYkeskuksittain. Alustavan arvioinnin perusteella maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon EU-tason tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Nimetyille merkittäville tulvariskialueille tehdään tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat kuten tulvalaissa säädetään. Ne myös raportoidaan EU:lle. Tämän lisäksi tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan ja nimetään muita tulvariskialueita. Muiden tulvariskialueiden tulvariskien hallinnassa ei tarvitse edetä tulvalain mukaisella suunnittelulla, vaan niiden suunnittelusta sovitaan tapauskohtaisesti ELY-keskusten, kuntien ja muiden sidosryhmien kesken. Merkittävien ja muiden tulvariskialueiden lisäksi tulvariskien alustavassa arvioinnissa voi nousta esiin yksittäisiä tulvariskikohteita, joiden tulvariskien hallintaan on syytä kiinnittää huomiota. Näitä kohteita ei käydä yksityiskohtaisesti läpi tässä raportissa, mutta tulvavaara tuodaan merkittävien kohteiden osalta kiinteistöjen omistajien tietoon ELY-keskusten toimesta. Raportissa on noudatettu tulvariskien alustavasta arvioinnista annettua opasta (Sane 2010) sekä maa- ja metsätalousministeriön nimittämän tulvariskien hallinnan koordinointiryhmän antamia ohjeita.

4 4 1. Valuma-alueiden kuvaus Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueet, Sauvonjoen valuma-alue sekä rannikkoalueet kuuluvat Kokemäenjoen - Saaristomeren - Selkämeren vesienhoitoalueeseen (kuva 1). Kuva 1. Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueiden, Sauvonjoen valumaalueen sekä niiden edustan rannikkoalueen sijainti Suomessa ja Kokemäenjoen - Saaristomeren - Selkämeren vesienhoitoalueella Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen pinta-ala on km 2, josta järvien pinta-ala on noin 59 km 2 (5,7 %). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen pohjoispuolella sijaitsee Uskelanjoen vesistöalue ja itä- ja eteläpuolella Karjaanjoen vesistöalue. Kiskonjoen valuma-alue on luonteeltaan selvästi järvisempi kuin Perniönjoen valuma-alue: Kiskonjoen valuma-alueen järvisyys on 8,1 %, kun taas Perniönjoen valuma-alueen järvisyys on ainoastaan 2,0 %. Perniönjoki yhtyy Kiskonjokeen noin 6 km jokisuusta (kuva 2). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen korkeimmat alueet sijaitsevat alueen koillisosassa runsaassa 120 metrissä ja matalimmat alueet vesistöalueen lounaisosassa. Yli puolet alueesta on alle 60 metrin korkeustasolla, mutta tämä alue on hyvin rikkonainen suurista korkeuseroista johtuen. Perniönjoen valuma-alue on lähes kokonaan alle 60 metrin korkeustasolla, kun taas Kiskonjoen valuma-alueesta suurin osa on tämän korkeustason yläpuolella (liite 1).

5 5 Kuva 2. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue, kunnat, merkittävimmät taajamat ja VHS Natura alueet. Hydrologia Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen virtaamia ja vedenkorkeuksia seurataan yhdellä valtakunnallisella virtaaman mittausasemalla sekä yhdellä valtakunnallisella ja seitsemällä alueellisella vedenkorkeuden mittausasemalla (HYD-Valikko). Vesistöalueella on seitsemän osavaluma-aluetta, joiden koko vaihtelee km 2 :n välillä. Yli 50 hehtaarin kokoisia järviä vesistöalueella on 18 kappaletta, joista suurimmat ovat Enäjärvi (12,7 km 2 ), Kirkkojärvi (7,2 km 2 ) ja Iso-Kisko (6,7 km 2 ). Taulukossa 1 on esitetty näiden järvien pintaalat sekä joidenkin järvien keskivedenkorkeudet, keskiyli- ja keskialivedenkorkeudet. Taulukossa 2 on esitetty Kiskonjoen keskivirtaama sekä keskiyli- ja keskialivirtaama.

6 6 Taulukko 1. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen suurimmat järvet (>50 ha), keskivedenkorkeus (MW), keskiylivedenkorkeus (MHW) ja keskialivedenkorkeus (MNW). Järven nimi Pinta-ala MW MHW MNW Havaintojakso (ha) (N 60 +m) (N 60 +m) (N 60 +m) Enäjärvi ,46 57,77 57, Kirkkokärvi ,47 26,98 26, Iso-Kisko ,67 33,90 33, Hirsijärvi ,46 48,90 48, Naarjärvi Ylisjärvi Omenajärvi ,11 66,40 65, Varesjärvi Nummijärvi Aneriojärvi Pernjärvi Kurkelanjärvi Lahnajärvi Saarenjärvi 73 15,60 16,63 15, Tuulijärvi Kyynäräjärvi Suomusjärvi Valkjärvi Taulukko 2. Kiskonjoen virtaamatietoja. MQ = keskivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama. Joen nimi MQ MHQ MNQ Havaintojakso (m 3 /s) (m 3 /s) (m 3 /s) Kiskonjoki (Koskenkoski) 5,60 21,00 0, Kiskonjokeen laskee aikaisemmin mainitun Perniönjoen lisäksi Kirkkojärven kautta Metolan- ja Toijanjoki. Kirkkojärven yläpuolisia muita jokia ovat mm. Uitmuksenjoki, Kurkelanjoki ja Aneriojoki. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen itäpuolella on hyvin paljon erikokoisia järviä ja koko vesistöalueen 217 järvestä ja lammesta suurin osa sijoittuu alueen itäosaan. Alueen korkeimmalla sijaitseva järvi on runsaan 118 metrin korkeudessa. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen kaikki osavaluma-alueet, niiden pinta-alat ja järvisyydet on esitetty taulukossa 2.

7 7 Taulukko 3. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue, sen osavaluma-alueet sekä pinta-alat ja järvisyydet. Vesistöalue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) 24 Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue 1 046,91 5, Kiskonjoen alue 69,20 4, Kirkkojärven alue 150,33 10, Kurkelanjoen alue 194,63 10, Perniönjoen alue 297,54 2, Asteljoen valuma-alue 119,94 1, Hirsijärven valuma-alue 86,14 9, Aneriojoen valuma-alue 129,13 3,25 Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella vuotuinen sadantasumma oli keskimäärin 712 mm vuosina ja sadanta vaihteli mm:n välillä. Suurin vuotuinen sadantasumma 895 mm on mitattu vuonna Kuukausisadannan maksimi oli elokuussa 2005, jolloin vettä satoi 180 mm. Suurempia, yli 100 mm:n sademääriä on mitattu useimmiten heinä- ja syyskuun välisenä aikana. Näiden kuukausien keskimääräiset sademäärätkin ovat yleensä olleet vuoden suurimpia. Lumen vesiarvoja on mitattu Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella säännöllisesti kaksi kertaa kuukaudessa vuodesta 1963 lähtien. Suurimmat lumen vesiarvoluvut ovat ajoittuneet helmikuun puolesta välistä huhtikuun alkuun, jolloin lumen vesiarvot ovat vaihdelleet mm:n välillä. Mittauksia tehdyn ajanjakson aikana lumen vesiarvot ovat olleet suurimmat 1980-luvulla, mutta maksimiarvo 221 mm oli huhtikuun alussa vuonna Jaksolla lumen vesiarvomaksimien keskiarvo on ollut 89 mm. Pienimmät lumen vesiarvot ovat olleet 2000-luvulla. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella säännösteltäviä järviä ovat Kirkkojärvi, Hirsijärvi, Saarenjärvi ja Iso-Kisko. Kirkkojärveä ja Iso-Kiskoa säännöstellään vesivoiman tuotannon tarpeisiin ja niiden säännöstelystä vastaa Vuorilinnan Voima Oy. Koskenkosken voimalaitoksen viimeisimmän luvan on myöntänyt kreivi Karl Mannrheim Iso-Kiskon padon ja Saarenjärven luusuassa olevan Hamarinkosken padon omistaa Oyj Fiskars Abp. Kirkkojärveä säännöstellään Hålldamin ja Hirsijärveä Kaunistonkosken säännöstelypadolla. Vaikka Kaunistonkosken vesilaitoksella on vesistötoimikunnan myöntämä lupa laitoksen uudelleen rakentamiseksi, ei laitosta ole uudistettu, eikä vesilaitosta käytetä tällä hetkellä vesivoiman tuottamiseen. Maankäyttö Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella on yhteensä viisi kuntaa, joista Salon kaupunki kattaa lähes koko vesistöalueen. Muita kuntia ovat Raasepori, Karjalohja, Lohja ja Nummipusula. Taajamat ovat kehittyneet muun muassa hyvien kulkuyhteyksien vuoksi vesistöjen äärelle. Merkittäviä taajamaalueita Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella ovat Salon kaupunkiin liittyneet Perniön, Kiskon, Suomusjärven ja Muurlan kunnat (kuva 2). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueesta vajaa kolmannes on rakennettua aluetta tai maatalouden käytössä. Suurin osa vesistöalueesta on metsiä ja kallioita (taulukko 4, liite 2).

8 8 Taulukko 4. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen maankäyttö (Corine 2000). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue Pinta-ala (ha) Osuus (%) Metsät, avoimet kankaat ja kalliot Maatalousalueet Rakennetut alueet Vesialueet Kosteikot ja suot Hietikot ja dyynit <1 <1 Yhteensä Osavaluma-alueittain tarkasteltuna rakennettuja alueita on pinta-alaltaan eniten Kurkelanjoen ja Perniönjoen alueella (taulukko 5). Maatalousalueita on eniten Perniönjoen ja Asteljoen alueella. Taulukko 5. Maankäyttö (km 2 ) osavaluma-alueittain Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella (Corine 2000). Osavaluma-alue Rakennetut alueet Metsät, avoimet kankaat, kalliomaat Kosteikot, avoimet suot Maatalousalueet Vesialueet Kiskonjoen alue Kirkkojärven alue Kurkelanjoen alue Perniönjoen alue Asteljoen valuma-alue < Hirsijärven valuma-alue Aneriojoen valuma-alue Kiskonjoen-Perniönjoen va Vedenhankinta Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella on 87 pohjavesialuetta, joissa toimii 21 vedenottamoa (paikkatietoaineisto). Suojelualueet Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tarkastellaan niitä Natura alueita, joita on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä (VHS Natura alueet). Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja ns. lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset suojelualueet eli Natura alueet (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Näillä Natura-alueilla on suuri luonnonsuojelullinen merkitys niillä esiintyvien suoraan vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Taulukossa 6 ja kuvassa 2 on esitetty Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen VHS Natura alueet.

9 9 Taulukko 6. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen VHS Natura alueet (Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015). Aluekoodi Natura alue Pinta-ala (ha) Pääasiallinen perustelu FI Hyppärän harjualue Pienvedet, mm. lähteiköt, kiiltosirppisammal FI Omenajärvi 230 Luontotyypit, linnusto FI Kiskonjoen vesistö 309 Jokireitti, uhanalainen laji, vimpa FI Kiskonjoen latvavedet 56 Luontotyypit, kuuluu Kiskonjoen vesistökokonaisuuteen Kulttuuriperintökohteet Kulttuuriympäristö on käsite, jolla tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten esimerkiksi tiet ja sillat. Kulttuurimaisema on maisema, jossa ihmisen vaikutus on nähtävissä. Siinä näkyy miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja hyödyntänyt luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta (Berghäll & Pesu 2008). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella on muinaismuistokohteita 388 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on 22 kappaletta. Muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on 18 kappaletta. Suojeltuja kirkkoja on neljä kappaletta (GEOliittymä). Valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei alueella ole. Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, mutta niistä yksikään ei sijaitse Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella. Linnoja ja valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei myöskään sijaitse alueella (Museovirasto). Tulvariskien hallinta Tulvasuojelu Tulvasuojelulla tarkoitetaan rakenteita ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvasuojelutoimenpiteet ja rakenteet voidaan jakaa penkereisiin, ruoppauksiin, perkauksiin, kiinteistökohtaisiin suojauksiin, oikaisu-uomiin, tulvauomiin sekä teiden korottamisiin (Verta ym. 2010). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella ei ole toteutettu merkittäviä tulvasuojelutoimenpiteitä. Vesistön säännöstely Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella ei ole säännöstelyjä vesistöjä.

10 Uskelanjoen vesistöalue Uskelanjoen vesistöalueen pinta-ala on 566 km 2, josta järvien pinta-ala on vain 3,4 km 2 (0,6 %). Vesistöalueen järvet keskittyvät aivan alueen itäosaan, jossa vesistöalue rajautuu Karjaanjoen vesistöalueeseen ja tästä etelään sijaitsevaan Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueeseen. Lännessä Uskelanjoen vesistöalue rajautuu Halikonjoen vesistöalueeseen ja pohjoisessa Paimionjoen vesistöalueeseen (kuva 3). Uskelanjoen vesistöalueen korkeimmat alueet sijaitsevat alueen itä- ja pohjoisosassa ja matalimmat alueen lounaisosassa. Vesistöalue on topografialtaan melko korkea, sillä noin puolet alueesta on 80 metrin korkeustason yläpuolella ja vain alle viidesosa on alle 50 metrissä (liite 4). Kuva 3. Uskelanjoen vesistöalue, kunnat, merkittävimmät taajamat ja VHS Natura alueet. Hydrologia Uskelanjoen vesistöalueen virtaamia ja vedenkorkeuksia seurataan yhdellä valtakunnallisella mittausasemalla, joka sijaitsee Kaukolankoskessa (HYD-Valikko).

11 11 Vesistöalueella on yhdeksän kolmannen jakovaiheen valuma-aluetta, joiden koko vaihtelee km 2 :n välillä (taulukko 7). Uskelanjoen vesistöalueella on vain yksi yli 50 hehtaarin kokoinen järvi, Halkjärvi, jonka pinta-ala on 197 hehtaaria. Seuraavaksi suurin järvi, Valkee, on kooltaan 32 ha. Uskelanjoki saa alkunsa siihen kolmesta suunnasta laskevista Rekijoesta, Terttilänjoesta ja Hitolanjoesta. Terttilänjoki alkaa vesistöalueen ainoasta järvikeskittymästä idässä. Alueen korkeimmalla sijaitseva järvi on 119 metrin korkeudessa. Uskelanjoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä järviä, eikä jokea säännöstellä. Taulukko 7. Uskelanjoen vesistöalue ja sen kolmannen jakovaiheen valuma-alueet. Vesistöalue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) 25 Uskelanjoen vesistöalue 566,45 0, Uskelanjoen alaosan alue 46,43 0, Uskelanjoen yläosan alue 42,79 0, Rekijoen valuma-alue 151,92 0, Kurajoen valuma-alue 72,25 0, Hossilankrotin valuma-alue 17,23 0, Syväojan valuma-alue 8,44 0, Terttilänjoen valuma-alue 120,83 2, Hitolanjoen valuma-alue 67,91 0, Vähäjoen valuma-alue 38,65 0,08 Uskelanjoen vesistöalueella on seurattu sadantamääriä Kaukolankosken havaintoasemalla vuosina Tämän jälkeen havaintoja sadantamääristä ei ole tehty. Vuotuinen sadantasumma Uskelanjoen vesistöalueella on ollut keskimäärin 621 mm vuosina ja että sadanta on vaihdellut mm:n välillä. Suurin vuotuinen sadantasumma 755 mm saatiin vuonna Kuukausisadannan maksimi oli syyskuussa 1978, jolloin vettä satoi 179 mm. Lumen vesiarvoja on mitattu Uskelanjoen vesistöalueella ainoastaan vuosina maaliskuun alusta huhtikuun puoleen väliin. Lumen vesiarvoluvut vaihtelivat tänä aikana mm:n välillä. Maksimiarvo 178 mm mitattiin huhtikuun ensimmäisellä puoliskolla vuonna Lumen vesiarvomaksimien keskiarvo oli 89 mm ja vaihteluväli oli mm. Vuoden 1981 jälkeisiä sadantatietoja voi tarkastella Kiskonjoen-Perniönjoen hydrologiaa tarkasteltavasta luvusta 1.1. Uskelanjoen ja Kiskonjoen-Perniönjoen sadannat eivät vesistöalueiden läheisyyden takia poikkea paljon toisistaan. Maankäyttö Uskelanjoen vesistöalue on Salon kaupungin ja Someron kunnan alueella. Taajamat ovat kehittyneet muun muassa hyvien kulkuyhteyksien vuoksi vesistöjen äärelle. Merkittävimmät taajamat ovat Salo, Pertteli ja Kiikala (kuva 3). Vesistöalueen maankäytöstä suurin osa on metsä- ja maatalousmaita, joita molempia on lähes yhtä paljon. Kymmenisen prosenttia pinta-alasta on rakennettuja alueita (Corine paikkatietoaineisto, taulukko 8, liite 5).

12 12 Taulukko 8. Uskelanjoen vesistöalueen maankäyttö. Uskelanjoen vesistöalue Pinta-ala (ha) Osuus (%) Metsät, avoimet kankaat ja kalliot Maatalousalueet Rakennetut alueet Vesialueet Kosteikot ja suot Hietikot ja dyynit 0 0 Yhteensä Valuma-alueen alavimmat alueet sijaitsevat alueen lounaisosassa. Korkeimmat alueet sijaitsevat vesistöalueen itä- ja kaakkoisosassa ja ovat yli sadan metrin korkeudessa. Suurin osa vesistöalueesta on yli 50 metrin ja noin puolet on yli 70 metrin korkeudessa (liite 4). Kolmannen jakovaiheen mukaan tarkasteltuna rakennettuja alueita on pinta-alaltaan eniten Uskelanjoen alaosan alueella ja vähiten Syväojan valuma-alueella (taulukko 9). Maatalousalueita on eniten Rekijoen, Terttilänjoen ja Kurajoen valuma-alueella. Taulukko 9. Maankäyttö (km 2 ) kolmannen jakovaiheen valuma-alueiden mukaan jaoteltuna Uskelanjoen vesistöalueella. Osavaluma-alue Rakennetut alueet Metsät, avoimet kankaat, kalliomaat Kosteikot, avoimet suot Maatalousalueet Vesialueet Uskelanjoen alaosan alue <1 < Uskelanjoen yläosan alue <1 < Rekijoen valuma-alue < Kurajoen valuma-alue <1 < Hossilankrotin valuma-alue < Syväojan valuma-alue < Terttilänjoen valuma-alue < Hitolanjoen valuma-alue <1 < Vähäjoen valuma-alue <1 <1 25 Uskelanjoen vesistöalue Vedenhankinta Uskelanjoen vesistöalueella on 85 pohjavesialuetta ja 18 toiminnassa olevaa vedenottamoa (paikkatietoaineisto). Suojelualueet Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tarkastellaan niitä Natura alueita, joita on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä (VHS Natura alueet). Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön,

13 13 ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja ns. lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset suojelualueet eli Natura alueet (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Näillä Natura-alueilla on suuri luonnonsuojelullinen merkitys niillä esiintyvien suoraan vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Uskelanjoen vesistöalueella sijaitsee kaksi vesienhoitosuunnitelman mukaista Natura aluetta. Nämä alueet on esitelty taulukossa 10. Taulukko 10. Uskelanjoen vesistöalueen VHS Natura alueet (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Aluekoodi Natura alue Pinta-ala (ha) Pääasiallinen perustelu FI Hyppärän harjualue Pienvedet, mm. lähteiköt, kiiltosirppisammal FI Rekijokilaakso Jokireitti Kulttuuriperintökohteet Kulttuuriympäristö on käsite, jolla tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten esimerkiksi tiet ja sillat. Kulttuurimaisema on maisema, jossa ihmisen vaikutus on nähtävissä. Siinä näkyy miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja hyödyntänyt luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta (Berghäll & Pesu 2008). Uskelanjoen vesistöalueella on muinaismuistokohteita 102 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on neljä kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on seitsemän kappaletta. Rautatiesopimuskohteita on yksi aluekokonaisuus, jossa on useita yksittäisiä kohteita. Suojeltuja kirkkoja on kolme kappaletta (GEO-liittymä). Valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei ole yhtään. Maailmanperintökohteita, linnoja tai valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei sijaitse alueella (Museovirasto). Tulvariskien hallinta Tulvasuojelu Tulvasuojelulla tarkoitetaan rakenteita ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvasuojelutoimenpiteet ja rakenteet voidaan jakaa esim. penkereisiin, ruoppauksiin, perkauksiin, kiinteistökohtaisiin suojauksiin, oikaisu-uomiin, tulvauomiin sekä teiden korottamisiin (Verta ym. 2010). Uskelanjoen vesistöalueella ei ole toteutettu merkittäviä tulvasuojelutoimenpiteitä. Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Salon kaupunki laativat parhaillaan tulvariskien hallinnan yleissuunnittelua Salon keskusta-alueen suojaamiseksi erityisesti jääpatotulvien varalta. Suunnitelma valmistuu loppuvuonna 2011, jonka jälkeen haetaan tarvittavat luvat tulvasuojelutoimenpiteille ja toteutetaan ne.

14 14 Vesistön säännöstely Uskelanjoen vesistöalueella ei ole säännöstelyjä vesistöjä Halikonjoen vesistöalue Halikonjoen vesistöalueen pinta-ala on 307 km 2, josta järvien pinta-ala on alle 0,2 km 2 (0,05 %). Vesistöalue on erittäin vähäjärvinen ja sen ainoat järvet sijaitsevat alueen koillisosassa Someron ja Salon rajalla. Halikonjoen vesistöalue rajautuu pohjoisessa Paimionjoen vesistöalueeseen ja idässä Uskelanjoen vesistöalueeseen (kuva 4). Halikonjoen vesistöalueen korkeimmat alueet sijaitsevat alueen pohjoisosassa ja itäosassa sekä matalimmat alueen lounaisosassa. Noin puolet alueesta on 75 metrin korkeustason alapuolella. Vesistöalueen ainoat järvet sijaitsevat 97 metrin korkeudessa (liite 7). Kuva 4. Halikonjoen vesistöalue, kunnat ja merkittävimmät taajamat. Vesistöalueella ei ole VHS Natura alueita.

15 15 Hydrologia Halikonjoen vesistöalueella ei ole virtaamien ja vedenkorkeuksien seuranta-asemia (HYD-Valikko). Vesistöalueella on viisi kolmannen jakovaiheen valuma-aluetta, joiden koko vaihtelee km 2 :n välillä (taulukko 11). Halikonjoen vesistöalueella ei ole yhtään 50 hehtaarin tai sitä suurempaa järveä. Alueen kahdesta järvestä suurempi, Nummijärvi, on kooltaan vain 13 hehtaaria. Halikonjoki saa alkunsa Kuusjoen ja Vaskionjoen yhtymäkohdasta. Halikonjoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä järviä eikä jokea säännöstellä. Taulukko 11. Halikonjoen vesistöalue ja sen kolmannen jakovaiheen valuma-alueet. Vesistöalue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) 26 Halikonjoen vesistöalue 306,57 0, Halikonjoen alaosan alue 73,51 0, Kuusjoen alaosan alue 35,07 0, Kuusjoen yläosan valuma-alue 38,38 0, Vaskionjoen valuma-alue 106,64 0, Viepjoen valuma-alue 52,97 0,00 Halikonjoen vesistöalueella ei ole havaintoasemaa sademäärien ja lumen vesiarvon seurantaa varten (HYD-Valikko). Lähekkäisten vesistöalueiden sademäärien ja lumen vesiarvojen välillä ei ole suurta eroa ja läheisen Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen sademäärät ja lumen vesiarvoja on kuvattu luvussa 1.1. Maankäyttö Halikonjoen vesistöalue sijaitsee suurimmaksi osaksi Salon kaupungin alueella, mutta osin myös Paimion kaupungin sekä Marttilan, Koski Tl:n ja Someron kuntien alueella. Merkittäviä taajamia ovat Halikko, Märynummi, Vaskio ja Kuusjoki. Vesistöalueen maankäytöstä runsas puolet on metsiä, avoimia kankaita ja kallioita. Nelisenkymmentä prosenttia pinta-alasta on maatalousmaita ja seitsemän prosenttia on rakennettuja alueita (Corine paikkatietoaineisto, taulukko 12, liite 8). Taulukko 12. Halikonjoen vesistöalueen maankäyttö. Halikonjoen vesistöalue Pinta-ala (ha) Osuus (%) Metsät, avoimet kankaat ja kalliot Maatalousalueet Rakennetut alueet Kosteikot ja suot Vesialueet 76 <1 Hietikot ja dyynit <1 <1 Yhteensä

16 16 Valuma-alueen alavimmat alueet sijaitsevat alueen lounaisosassa. Korkeimmat, pienialaiset alueet sijaitsevat noin 110 metrissä. Vain alle kolmannes vesistöalueesta on 60 metrin korkeustason alapuolella (liite 7). Kolmannen jakovaiheen mukaan tarkasteltuna rakennettuja alueita on pinta-alaltaan eniten Halikonjoen alaosan alueella ja vähiten Kuusjoen alaosan alueella (taulukko 13). Maatalousalueita on eniten Vaskionjoen ja Halikonjoen alaosan valuma-alueilla. Taulukko 13. Maankäyttö (km 2 ) kolmannen jakovaiheen valuma-alueiden mukaan jaoteltuna Halikonjoen vesistöalueella. Osavaluma-alue Rakennetut alueet Metsät, avoimet kankaat, kalliomaat Kosteikot, avoimet suot Maatalousalueet Vesialueet Halikonjoen alaosan alue <1 < Kuusjoen alaosan alue <1 < Kuusjoen yläosan valuma-alue <1 < Vaskionjoen valuma-alue < Viepjoen valuma-alue <1 <1 26 Halikonjoen vesistöalue <1 Vedenhankinta Halikonjoen vesistöalueella on 16 pohjavesialuetta ja kuusi toiminnassa olevaa vedenottamoa. Suojelualueet Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tarkastellaan niitä Natura alueita, joita on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä (VHS Natura alueet). Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja ns. lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset suojelualueet eli Natura alueet (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Näillä Natura-alueilla on suuri luonnonsuojelullinen merkitys niillä esiintyvien suoraan vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Halikonjoen vesistöalueella ei sijaitse yhtään vesienhoitosuunnitelman mukaista Natura aluetta. Kulttuuriperintökohteet Kulttuuriympäristö on käsite, jolla tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten esimerkiksi tiet ja sillat. Kulttuurimaisema on maisema, jossa ihmisen vaikutus on nähtävissä. Siinä näkyy

17 17 miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja hyödyntänyt luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta (Berghäll & Pesu 2008). Halikonjoen vesistöalueella on muinaismuistokohteita 61 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä on neljä kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on kaksi kappaletta (GEO-liittymä). Suojeltuja kirkkoja on myös kaksi kappaletta, mutta valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei ole yhtään kappaletta. Maailmanperintökohteita, linnoja tai valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei alueella sijaitse (Museovirasto). Tulvariskien hallinta Tulvasuojelu Tulvasuojelulla tarkoitetaan rakenteita ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvasuojelutoimenpiteet ja rakenteet voidaan jakaa esim. penkereisiin, ruoppauksiin, perkauksiin, kiinteistökohtaisiin suojauksiin, oikaisu-uomiin, tulvauomiin sekä teiden korottamisiin (Verta ym. 2010). Halikonjoen vesistöalueella ei ole toteutettu merkittäviä tulvasuojelutoimenpiteitä. Vesistön säännöstely Halikonjoen vesistöalueella ei ole säännöstelyjä vesistöjä Sauvonjoen valuma-alue Sauvonjoen valuma-alueen pinta-ala on 113 km 2, josta järvien pinta-ala on 0,8 km 2 (0,73 %). Erittäin vähäjärvisen valuma-alueen ainoat järvet sijaitsevat alueen keski- ja eteläosassa. Sauvonjoen valuma-alue rajautuu pohjoisessa Paimionjoen ja Halikonjoen vesistöalueisiin sekä lännessä ja idässä rannikon pieniin valuma-alueisiin (kuva 5). Sauvonjoen valuma-alueen korkeimmat alueet sijaitsevat alueen koillisosassa ja matalimmat alueen lounaisosassa. Lähes koko valuma-alue on 70 metrin korkeustason alapuolella. Valuma-alueen järvet sijaitsevat 22 metrissä tai sen alapuolella (liite 10).

18 18 Kuva 5. Sauvonjoen valuma-alue, alueen kunnat ja merkittävimmät taajamat. Valuma-alueella ei ole VHS Natura alueita. Hydrologia Sauvonjoen valuma-alueella ei ole virtaamien ja vedenkorkeuksien seuranta-asemia (HYD- Valikko). Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen lumen vesiarvoja käyttäen Sauvonjoen valumaalueen ylivirtaama kerran 20 vuodessa toistuvassa ylivirtaamassa HQ 1/20 on 15,9 m 3 /s ja HQ 1/100 on 18,9 m 3 /s (Kaitera 1949). Valuma-alueella ei ole yhtään 50 hehtaarin tai sitä suurempaa järveä. Alueen järvien pinta-ala vaihtelee 7 38 hehtaarin välillä. Taulukossa 13 on esitetty rannikon pienten valuma-alueiden pintaalat ja järvisyys. Sauvonjoen nimi vaihtuu yläjuoksulla ensin Poutajoeksi ja sitten Vainionojaksi. Sauvonjoen valuma-alueella ei ole säännösteltyjä järviä, eikä jokea säännöstellä. Sauvonjoen valuma-alueella ei ole havaintoasemaa sademäärien ja lumen vesiarvon seurantaa varten. Lähimmät vesistöalueet, joilta on havaintoja, ovat Aurajoen ja Kiskonjoen vesistöalueet. Kuvaus Aurajoen ja Kiskonjoen vesistöalueiden sadannasta ja lumen vesiarvoista kuvataan Halikonjoen vesistöalueen hydrologiassa.

19 19 Maankäyttö Sauvonjoen valuma-alue sijaitsee suurimmaksi osaksi Paimion kaupungin ja Sauvon kunnan alueella. Pieni osa on myös Salon kaupungin alueella. Merkittävimmät taajamat ovat Sauvo ja Paimion kaupungin itäosa (kuva 5). Vesistöalueen maankäytöstä runsas puolet on metsiä, avoimia kankaita ja kallioita. Yli kolmannes pinta-alasta on maatalousmaita ja seitsemän prosenttia on rakennettuja alueita (Corine paikkatietoaineisto, taulukko 14, liite 11). Taulukko 14. Sauvonjoen valuma-alueen maankäyttö. Sauvonjoen valuma-alue Pinta-ala (ha) Osuus (%) Metsät, avoimet kankaat ja kalliot Maatalousalueet Rakennetut alueet Kosteikot ja suot Vesialueet 44 <1 Hietikot ja dyynit 0 0 Yhteensä Vedenhankinta Sauvonjoen vesistöalueella on 14 pohjavesialuetta ja yksi toiminnassa oleva vedenottamo. Suojelualueet Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tarkastellaan niitä Natura alueita, joita on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä (VHS Natura alueet). Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja ns. lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset suojelualueet eli Natura alueet (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Näillä Natura-alueilla on suuri luonnonsuojelullinen merkitys niillä esiintyvien suoraan vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Sauvonjoen valuma-alueella ei sijaitse yhtään vesienhoitosuunnitelman mukaista Natura aluetta. Kulttuuriperintökohteet Kulttuuriympäristö on käsite, jolla tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten esimerkiksi tiet ja sillat. Kulttuurimaisema on maisema, jossa ihmisen vaikutus on nähtävissä. Siinä näkyy miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja hyödyntänyt luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja

20 20 ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta (Berghäll & Pesu 2008). Sauvonjoen valuma-alueella on muinaismuistokohteita 53 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä on neljä kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on yksi kappale. Suojeltuja kirkkoja on niin ikään yksi kappale, mutta valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei ole yhtään (GEO-liittymä). Maailmanperintökohteita, linnoja tai valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei myöskään alueella sijaitse (Museovirasto). Tulvariskien hallinta Tulvasuojelu Tulvasuojelulla tarkoitetaan rakenteita ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvasuojelutoimenpiteet ja rakenteet voidaan jakaa esim. penkereisiin, ruoppauksiin, perkauksiin, kiinteistökohtaisiin suojauksiin, oikaisu-uomiin, tulvauomiin sekä teiden korottamisiin (Verta ym. 2010). Sauvonjoen valuma-alueella ei ole toteutettu merkittäviä tulvasuojelutoimenpiteitä. Lounais-Suomen ympäristökeskus on laatinut Sauvonjoen alaosalle tulvasuojelusuunnitelman vuonna 2007 (Sallmen 2007). Vesistön säännöstely Sauvonjoen valuma-alueella ei ole säännöstelyjä vesistöjä Pienet rannikkoalueet Tässä kappaleessa käsitellään rannikkoaluetta, joka on alttiina meriveden nousulle sekä rannikon valuma-alueita, jotka ovat alle 100 km 2 kokoisia. Tarkastelussa olevat alueet koostuvat yhteensä kymmenestä valuma-alueesta, joiden kokonaispinta-ala on 318 km 2 (kuva 6). Valuma-alueiden koko vaihtelee 9 84 km 2 välillä. Kaksi valuma-aluetta on kooltaan yli 50 km 2. Rannikkoalueen korkeimmat alueet sijaitsevat Paimionlahden pohjoispuolisen alueen pohjoisosassa sekä Paimionlahden eteläpuolisen alueen eteläosassa ja pohjoisosassa lähellä Paimionlahden perukkaa. Matalimmat alueet sijaitsevat länsi-osassa rannikon läheisyydessä (liite 13).

21 21 Kuva 6. Rannikkoalue, alueen kunnat, merkittävimmät taajamat ja VHS Natura alueet. Hydrologia Rannikon pienillä valuma-alueilla sijaitsee useita pienempiä uomia ja seitsemän yli 50 hehtaarin kokoista järveä, joista suurimmat ovat Makarlanjärvi (147 ha) ja lähes samankokoinen Hamarijärvi (144 ha) (taulukko 15). Alle 50 hehtaarin kokoisia järviä on kahdeksan kappaletta, jotka ovat kooltaan 4 19 ha. Järvisyys alueella on 2 % eli järvien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 6,5 km 2. Taulukossa 16 on esitetty pienten valuma-alueiden pinta-alat ja järvisyydet. Rannikkoalueella ei ole käytössä jatkuvan vedenkorkeuden tai virtaaman mittausasemia. Rannikon valuma-alueilla ei myöskään ole havaintoasemaa sademäärien ja lumen vesiarvon seurantaa varten. Lähimmät vesistöalueet, joilta on havaintoja, ovat Aurajoen ja Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueet. Kuvaus Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueiden sadannasta ja lumen vesiarvoista kuvataan Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen hydrologiassa luvussa 1.1.

22 22 Taulukko 15. Rannikkoalueen suurimmat järvet (>50 ha). Järven nimi Pinta-ala (ha) Makarlanjärvi 147 Hamarijärvi 144 Puolakkajärvi 72 Lehmijärvi 63 Sahajärvi 61 Matildanjärvi 57 Kirakanjärvi 51 Taulukko 16. Rannikon pienet valuma-alueet. Vesistöalue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) Kirakkaojan valuma-alue 30,74 1, Makarlanjärven valuma-alue 18,60 7, Matildanjärven valuma-alue 10,31 12, Sahajärven valuma-alue 14,18 4, Hamarinjärven valuma-alue (bif. Sahaj.) 21,41 11, Purilanjoen valuma-alue 82,96 0, Karviaistenojan valuma-alue 11,44 0, Topjoen valuma-alue 9,21 0, Ruonanjoen valuma-alue 84,34 0, Vallerinnanojan valuma-alue 35,03 0,00 Maankäyttö Rannikon valuma-alueet ovat Salon ja Paimion kaupunkien sekä Sauvon kunnan alueella (kuva 6). Merkittävimmät taajamat ovat Mathildedal, Teijo ja Halikon asema (kuva 6). Taajamat ovat kehittyneet muun muassa hyvien kulkuyhteyksien vuoksi vesistöjen äärelle. Noin 60 % vesistöalueen pinta-alasta on metsämaata ja suota (taulukko 17). Rakennettuja ja maatalousalueita on lähes 40 % (Corine paikkatietoaineisto, liite 14). Taulukko 17. Maankäyttö rannikkoalueella. Rannikon valuma-alueet Pinta-ala (ha) Osuus (%) Metsät, avoimet kankaat ja kalliot Maatalousalueet Rakennetut alueet Vesialueet Kosteikot ja suot Hietikot ja dyynit 0 0 Yhteensä

23 23 Valuma-alueittain tarkasteltuna rakennettuja alueita ja myös maatalousalueita on pinta-alaltaan eniten Purilanjoen, Ruonanjoen ja Vallerinnanojan valuma-alueilla. (taulukko 18). Taulukko 18. Maankäyttö (km 2 ) rannikon pienillä valuma-alueilla. Osavaluma-alue Rakennetut alueet Metsät, avoimet kankaat, kalliomaat Kosteikot, avoimet suot Maatalousalueet Vesialueet Kirakkaojan valuma-alue 1,67 9,91 18,35 0,21 0, Makarlanjärven valuma-alue 1,24 5,38 10,60 0,21 1, Matildanjärven valuma-alue 0,72 0,01 7,69 0,55 1, Sahajärven valuma-alue 0,71 0,87 10,75 1,25 0, Hamarinjärven valuma-alue (bif. Sahaj.) 1,20 0,42 16,44 1,02 2, Purilanjoen valuma-alue 5,87 32,20 44,58 0,19 0, Karviaistenojan valuma-alue 0,54 3,46 7,42 0,00 0, Topjoen valuma-alue 0,24 2,03 6,90 0,05 0, Ruonanjoen valuma-alue 3,99 31,04 49,12 0,18 0, Vallerinnanojan valuma-alue 2,19 15,54 17,25 0,05 0,00 Vedenhankinta Rannikkoalueella on 40 pohjavesialuetta ja kaksi pohjavesipistettä. Toiminnassa olevia pohjavedenottamoita on kahdeksan kappaletta. Suojelualueet Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tarkastellaan niitä Natura alueita, joita on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä (VHS Natura alueet). Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja ns. lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset suojelualueet eli Natura alueet (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Näillä Natura-alueilla on suuri luonnonsuojelullinen merkitys niillä esiintyvien suoraan vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Rannikkoalueella on yksi vesienhoitosuunnitelman mukainen Natura alue. Teijon ylänkö (FI ) on suojeltu luontotyyppien, mm. lähteikköjen, perusteella. Natura-alueen pinta-ala on hehtaaria (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010). Kulttuuriperintökohteet Kulttuuriympäristö on käsite, jolla tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten esimerkiksi tiet ja sillat. Kulttuurimaisema on maisema, jossa ihmisen vaikutus on nähtävissä. Siinä näkyy

24 24 miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja hyödyntänyt luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta (Berghäll & Pesu 2008). Rannikkoalueella muinaismuistokohteita on 77 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on yhdeksän kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä, edellisten kanssa osin samoja, on 8 kappaletta. Valtion asetuksella suojeltuja kohdekokonaisuuksia on kaksi kappaletta (GEO-liittymä). Rannikon valuma-alueilla ei ole yhtään suojeltua kirkkoa. Myöskään muita tulvan kannalta historiallisesti arvokkaita kohteita, kuten linnoja tai valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei alueella sijaitse (Museovirasto). Tulvariskien hallinta Tulvasuojelu Tulvasuojelulla tarkoitetaan rakenteita ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvasuojelutoimenpiteet ja rakenteet voidaan jakaa esim. penkereisiin, ruoppauksiin, perkauksiin, kiinteistökohtaisiin suojauksiin, oikaisu-uomiin, tulvauomiin sekä teiden korottamisiin (Verta ym. 2010). Rannikkoalueella ei ole toteutettu merkittäviä tulvasuojelutoimenpiteitä. Vesistön säännöstely Rannikon valuma-alueilla ei ole säännösteltyjä vesistöjä.

25 25 2. Kokemukset tulvista 2.1. Toteutuneet tulvat Tulvista aiheutuneita vahinkoja on kirjattu pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmään (PRONTO) vuodesta 1996 lähtien. Tämän tilastoidun jakson aikana Kiskonjoen- Perniönjoen vesistöalueella tapahtuneita tulvavahinkoja on kirjattu vuonna 2005 tammikuussa ja Uskelanjoen vesistöalueella vuonna 2003 heinäkuussa ja elokuussa, vuonna 2004 kesäkuussa, elokuussa, syyskuussa ja joulukuussa sekä vuonna 2005 elokuussa ja tammikuussa. Halikonjoen vesistöalueella tulvavahinkoja on kirjattu tapahtuneen vuonna 2008 elokuussa. Tulvatilanteita on ollut eniten Salon kaupunkialueella. Tulvien aiheuttamista vahingoista yleisimpiä ovat olleet veden tulvimiset kellareihin. Vakavin viimeaikainen tulvatilanne sattui huhtikuun alussa 2010 Salossa, missä kevättulvan yhteydessä tapahtunut jäiden lähtö aiheutti jääpadon Uskelanjokeen Salon keskustan kohdalle. Jääpatoa purettiin kaivinkoneilla sekä räjäyttämällä ja suurilta vahingoilta vältyttiin. Vesi tulvi lähinnä sadevesiviemäreiden kautta noin kymmenen kiinteistön kellareihin ja jäät runtelivat puiston penkkejä ja valopylväitä. Kokonaisvahingoiksi on arvioitu noin euroa. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella Perniössä sattui vakava hulevesitulva vuoden 2010 toukokuussa. Tilanne syntyi, kun poikkeuksellisen voimakas ja lyhytkestoinen, arviolta harvemmin kuin kerran sadassa vuodessa tapahtuva, rankkasade nosti Perniön taajamassa olevan Pesälammen veden pinnan padon yli. Rankkasateen seurauksena Perniön taajamaan syntyi satojen tuhansien eurojen vahingot. Rannikkoalueella ja Sauvonjoen valuma-alueella ei ole rekisteröity tapahtuneita tulvavahinkoja. Taulukossa 19 on esitetty keskeisten vesistöjen suurimpia havaittuja vedenkorkeuksia ja virtaamia. Meritulvat ovat pääsääntöisesti matalapainemyrskyjen aiheuttamia ja siten tulvat ovat yhteydessä myös tuulen aiheuttamiin vahinkoihin. Voimakkaimmat myrskyt esiintyvät syksyllä ja talvella, jolloin matalapaineetkin ovat voimakkaita. Meritulvan vahinkoja voidaan erotella tuulen aiheuttamista vahingoista tarkastelemalla pelkästään vedenkorkeutta, mutta käytännössä tarkastelu ei kerro koko totuutta vahingoista (Kahma ym. 1998). Myrskyn aiheuttamista merivesitulvavahingoista ei ole rekisteröityä tietoa Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen edustan rannikkoalueella. Turun mareografin mukaan merivesi on noussut vuosien aikana yli metrin teoreettisesta keskivedestä vuosina 1999, 2002, 2004 ja Todennäköisesti merivesi on ollut korkealla myös vuonna 2007, jolloin meriveden uutisoitiin nousseen Turussa yli metrin (Myrskyvaroitus.com). Korkeimmillaan merivesi oli Turussa tammikuussa 2005, jolloin se oli 130 cm yli teoreettisen keskiveden (N 60 -järjestelmässä +117 cm).

26 26 Taulukko 19. Suurimpia havaittuja vedenkorkeuksia (HW) ja virtaamia (HQ) Kiskonjoen- Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla (HYD-valikko). Vesistö HW (N 60 +m) Hirsijärvi ,03 49,01 49,11 Kirkkojärvi ,23 Iso-Kisko ,00 34,05 33,82 Omenajärvi ,68 66,56 66,67 Saarenjärvi ,54 17,04 17,12 HQ (m 3 /s) Kiskonjoki 70,00 43,00 34,00 23,00 16,50 32,00 33,00 Uskelanjoki - 94,00 140,00 98,00 54,00 105,00 78, Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Tiedossa olevista tulvista, ei ole aiheutunut laajamittaisia vahinkoja. Korkeimmat merivedenkorkeudet on havaittu 2000-luvulla. Meren rantojen maankäytössä ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Aiemmin toteutuneiden merivesitulvien vaikutukset nykytilanteessa olisivat samaa suuruusluokkaa kuin 2000-luvun merivesitulvien vaikutukset ovat olleet. Vuoden 1966 kevättulva oli Varsinais-Suomessa poikkeuksellisen suuri. Kiskonjoessa mitatut virtaamat vastasivat laskennalliselta toistuvuudeltaan jopa noin kerran tuhannessa vuodessa toistuvaa tulvaa. Laskentaan sisältyy kuitenkin paljon epävarmuutta mm. lyhyen havaintoaikasarjan ja mahdollisten mittavirheiden vuoksi. Kevään 1966 tulvista ei ole niiden poikkeuksellisuudesta huolimatta raportoitu mittavia vahinkoja. Vuoden 1966 kevättulvan toistuessa nykytilanteessa olisivat vahingot todennäköisesti suuremmat kuin tuolloin. Vastaava tulva uhkaisi kastella Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen, Halikonjoen ja Sauvonjoen valuma-alueilla yhteensä lähes 150 asuinrakennusta ja lähes 900 muuta rakennusta (ks. luku 3.6.).

27 27 3. Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 3.1. Ilmastonmuutoksen vaikutus Lämpötilan arvioidaan vuosisadan loppuun mennessä kasvavan 3 7 C ja sadannan lisääntyvän %. Nämä muutokset tulevat vaikuttamaan tulviin. Ilmastonmuutoksen vaikutusta hydrologiaan on arvioitu Suomen ympäristökeskuksessa Vesistömallijärjestelmällä. Laskelmat on tehty jaksoille ja Referenssijaksona on käytetty vuosia Koko Suomen kattavaa arviointia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ei ole toistaiseksi tehty, vaan tällä hetkellä arvioita on tehty 67 kohteelle eri puolille Suomea. Koska Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueelle ei ole tehty omia laskelmia, käytetään tässä arviossa viereisen, maankäytöltään samantapaiselle Karjaanjoen vesistöalueelle tehtyjä laskentoja. Halikonjoen vesistöalueelle voidaan soveltaa viereisen Uskelanjoen vesistöalueen laskelmia. Ilmastonmuutokseen liittyy vielä huomattavia epävarmuuksia, joten tuloksia ei voida käyttää yksityiskohtaiseen arviointiin (Ruosteenoja & Jylhä 2007, Veijalainen 2009). Kahdestakymmenestä skenaariosta on arvioitu kerran sadassa vuodessa tapahtuvan tulvan suuruus. Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla pienimpien tulvien lukumäärän arvioidaan tässä skenaariossa vähenevän vuosina , ja suurimpien tulvien lukumäärän ennustetaan pysyvän ennallaan. Keskimääräisten tulvien määrässä ei ennusteta tapahtuvan muutosta (±10 %). Karjaanjoen (Kiskonjoen-Perniönjoen) vesistöalueella pienimpien, suurimpien sekä keskimääräisten tulvien arvioidaan pysyvän ennallaan. Vuosina pienimpien, suurimpien ja keskimääräisten tulvien lukumäärän arvioidaan Uskelanjoen vesistöalueella pienevän. Karjaanjoen (Kiskonjoen-Perniönjoen) vesistöalueella puolestaan suurimpien ja keskimääräisten tulvien ennustetaan kasvavan ja pienimpien tulvien pysyvän ennallaan. Mediaaniskenaarion mukaan vuosina tulvat tulevat Uskelanjoen vesistöalueella painottumaan entistä enemmän muihin vuodenaikoihin kuin kevääseen (<40 %). Karjaanjoen (Kiskonjoen-Perniönjoen) vesistöalueella tulvat tulevat ajoittumaan enimmillään 40 % todennäköisyydellä kevääseen, kun ne referenssijakson ( ) aikana ovat ajoittuneet kevääseen vähintään 60 % todennäköisyydellä (Veijalainen 2009). Merenpinnan nousuksi on arvioitu IPCC:n viimeisimmän skenaarion (neljäs arviointiraportti 2007) mukaan cm vuoteen 2100 mennessä (enimmillään 17 cm tätä enemmän, jos otetaan huomioon jäätiköiden sulamisen kiihtyminen). Raporttia on arvosteltu siitä, ettei siinä oteta huomioon jäätiköiden sulamisesta aiheutuvia mahdollisia dynaamisia muutoksia. Ilmatieteen laitos on tehnyt laajan kirjallisuushaun tieteellisesti julkaistuista skenaarioista. Julkaisuissa esitetyt skenaariot vaihtelevat n. 10 cm:n noususta jopa 200 cm:n nousuun. Asiantuntija-arvioon perustuva painotettu keskiarvo on cm:n nousu. Myös myrskyjen lisääntyminen lisää merivesitulvia. Kvantitatiivisia tuloksia tai arvioita ei kuitenkaan ole saatavilla myrskyjen vaikutuksista tulviin Suomen rannikoilla (Tulvariskityöryhmän raportti 2009). Grönlannin jäätikön täydellinen sulaminen aiheuttaisi valtamerien pinnan keskimääräisen seitsemän metrin nousun. Nousu ei kuitenkaan jakautuisi tasaisesti eri merialueille muun muassa siksi, että suuren jäämassan sulaminen vaikuttaa laskelmien mukaan painovoimakenttään. Grönlannin jäätiköiden sulamisen aiheuttama nousu Suomen rannikolla olisi selvästi pienempi kuin seitsemän metriä. Lisäksi jäätikön täydellinen sulaminen on hidas prosessi joka vaatii useita satoja vuosia (IPCC 2007, Tulvariskityöryhmän raportti 2009).

28 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Maankohoaminen Suomen rannikkoa tarkasteltaessa on tärkeää ottaa huomioon jääkauden jälkeinen maankohoaminen. Maa kohoaa Suomen rannikolla cm sadassa vuodessa, paikkakunnasta riippuen. Voimakkainta maankohoaminen on Merenkurkun tienoilla, heikointa Suomenlahden itäosassa. Esimerkiksi Helsingissä maankohoaminen on n. 38 cm sadassa vuodessa, eli esitetty valtameren pinnan nousu cm vaikuttaisi Helsingissä cm välillä. Merentutkimuslaitoksen julkaisemat alimmat suositeltavat rakennuskorkeudet (1998) on laskettu siten, että tätä suuruusluokkaa olevat merenpinnan nousut on otettu huomioon. Alimmat suositeltavat rakennuskorkeudet merenrannikolla tulisi päivittää vastaamaan uusimpia arvioita merenpinnan noususta (Tulvariskityöryhmän raportti 2009). Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen, Halikonjoen ja Sauvonjoen edustan rannikkoalueella maan kohoaminen tulevana vuosisatana on hieman vähäisempää kuin ilmatieteen laitoksen asiantuntijaarvioon perustuva painotettu keskiarvo merenpinnan noususta. Asukasmäärien ja maankäytön muuttuminen Asukasmäärien ennustetaan kasvavan erityisesti jo olemassa olevien taajamien alueilla. Vesistöjen lähelle on keskittynyt asutusta kautta aikojen erityisesti hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Kehitys on edelleen jatkunut ja tästä syystä voimakkaasti kasvavat taajama-alueet sijaitsevat useasti rantaalueilla. Tämän seurauksena asukasmäärän kasvu voi lisätä tulvariskejä kyseisillä alueilla. Sekä jokivarsilla että järvi- ja merialueilla kesäasuntojen muuttaminen ympärivuotisiksi vakituisiksi asunnoiksi tullee myös lisäämään tulvien aiheuttamia vahinkoja. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väkiluku tulee kasvamaan Salon ja Paimion kaupungeissa sekä Sauvon kunnassa, kun taas Someron kunnassa väkiluku vähenee. Väkiluku tulee kasvamaan Salon kaupungissa vuodesta 2009 vuoteen 2040 mennessä vajaalla hengellä (16 %). Tällöin väkiluku olisi Salossa noin henkeä. Suhteellisesti voimakkainta kasvu on Sauvon kunnassa, jossa väkiluvun ennustetaan kasvavan noin 30 %. Voimakkainta kasvu tulee olemaan taajamissa. Vuonna 2040 alueella asuisi lähes henkeä. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella asuu vakituisesti noin asukasta (RHR -paikkatietoaineisto). Suurimmat asukaskeskittymät ovat Perniön, Muurlan, Kiskon ja Suomusjärven taajamissa. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöaluetasolla, mutta arvioissa voidaan käyttää suuntaa-antavasti vesistöalueella olevien kuntien väestökehitystä. Väestön määrän ennustetaan kasvavan Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen kuntien, lähinnä Salon kaupungin alueella, vuoteen 2040 mennessä 16 % (Tilastokeskus). Kasvu tapahtuu suurimmaksi osaksi taajamissa. Karkeasti voidaan arvioida, että Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella asuu vuonna 2040 runsaat henkilöä. Uskelanjoen vesistöalueella asuu tässä tarkastelluista alueista eniten vakituisia asukkaita. Suurin osa asukkaasta on keskittynyt Salon kaupunkiin sekä Hähkänän ja Perttelin taajamiin (RHR - paikkatietoaineisto). Salon kaupungille arvioitua kasvuprosenttia käyttäen voidaan karkeasti arvioida, että Uskelanjoen vesistöalueella, pääasiassa yllä mainituissa taajamissa, asuu noin asukasta vuonna 2040.

29 29 Halikonjoen vesistöalueella asuu noin asukasta, joista suurin osa asuu Halikon ja Märynummen taajamissa Salon kaupungissa (RHR -paikkatietoaineisto). Suurin osa Halikonjoen vesistöalueesta ja suurimmat taajama-alueet kuuluvat nykyiseen laajentuneeseen Salon kaupunkiin. Tämän perusteella voidaan karkeasti arvioida väkiluvun kasvavan Halikonjoen vesistöalueella Salon kaupungin kasvuprosentin mukaisesti, joten siellä asuisi vuonna 2040 noin asukasta. Väestönkasvu keskittyisi kuitenkin pääasiassa yllä mainittuihin taajama-alueisiin. Sauvonjoen valuma-alueella asuu vakituisesti noin asukasta, joista suurin osa on keskittynyt Sauvon taajamaan ja Paimion kaupunkiin (RHR -paikkatietoaineisto). Sauvon kuntaan on ennustettu 30 %:n kasvua vuoteen 2040 mennessä, minkä perusteella voidaan karkeasti arvioida valuma-alueella asuvan tuolloin vajaat asukasta. Asukaslisäys keskittyisi tällöin todennäköisesti taajama-alueille Sauvoon ja Paimioon. Koko Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen, Halikonjoen ja Sauvonjoen edustan rannikkoalueen noin asukkaasta valtaosa asuu taajama-alueilla Salon kaupungissa ja Halikossa (RHR - paikkatietoaineisto). Salon kaupungille ennustetun kasvun mukaan rannikkoalueella voidaan karkeasti ennustaa asuvan noin asukasta vuonna Asukaslisäys keskittyisi tällöin pääasiassa yllä mainittuihin taajamiin. Maakuntakaava Maakuntakaava on kartalla esitetty suunnitelma alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteista sekä maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisten alueiden käytöstä. Maakuntakaavaan sisällytetään valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet maakunnallisiksi periaatteiksi ja aluevarauksiksi sekä luodaan tulevaisuuden linjauksia koko maakuntaa koskevalle maankäytölle. Maakuntakaavaa laadittaessa on maakunnan liiton oltava yhteistyössä alueen kuntien, valtion viranomaisten ja muiden maakuntakaavoituksen kannalta keskeisten tahojen kanssa. Maakuntakaavassa osoitetaan aluevarauksia vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta on tarpeen. Maakuntakaavan keskeisin oikeusvaikutus on, että se on ohjeena laadittaessa tai muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Sauvonjoen valuma-alueella sekä rannikkoalueella vaikuttavat vahvistettu Salon seudun maakuntakaava, vahvistettu Turun kaupunkiseudun maakuntakaava ja hyväksytty ehdotus Loimaan, Turunmaan ja Vakka-Suomen seutukuntien sekä Turun seudun kehyskuntien maakuntakaavoiksi (Varsinais-Suomen liitto). Salon seudun maakuntakaavassa on Kiskonjoen ja Perniönjoen varrelle tehty varauksia keskusta-, työpaikka- ja erityisesti taajamatoimintojen alueiksi. Suuria asukaskeskittymiä ovat Perniö, Kisko, Suomusjärvi ja Muurla. Uskelanjoen varrella varauksia on tehty työpaikka- ja taajamatoimintojen alueiksi. Salossa on varauksia myös keskusta-, teollisuus- ja varastotoimintojen sekä erityistoimintojen alueiksi. Suuria asukaskeskittymiä ovat Salo, Pertteli ja Kiikala sekä Kuusjoki, joka kuuluu osittain Halikonjoen vesistöalueeseen (Salon seudun maakuntakaava).

30 30 Halikonjoen varrella on Salon seudun maakuntakaavassa tehty varauksia taajama- ja keskustatoimintojen alueiksi sekä työpaikka-alueiksi. Suuria asukaskeskittymiä ovat Halikko sekä Kuusjoki, joka kuuluu osittain Uskelanjoen vesistöalueeseen (Salon seudun maakuntakaava). Sauvonjoen valuma-alueella varauksia on tehty lähinnä taajamatoimintojen ja työpaikkojen alueiksi. Paimiossa, joka kuuluu osittain Paimionjoen vesistöalueeseen, on jonkin verran varauksia myös teollisuus- ja varastotoimintojen alueiksi. Suurimmat asutuskeskukset ovat Sauvo ja Paimio (Turun kaupunkiseudun maakuntakaava ja ehdotus Loimaan, Turunmaan ja Vakka-Suomen seutukuntien sekä Turun seudun kehyskuntien maakuntakaavoiksi). Rannikkoalueella varauksia on tehty taajamatoimintojen ja työpaikkojen alueiksi. Suuria asukaskeskittymiä ovat Teijo, Mathildedahl ja Halikon asemanseutu (Salon seudun maakuntakaava ja ehdotus Loimaan, Turunmaan ja Vakka-Suomen seutukuntien sekä Turun seudun kehyskuntien maakuntakaavoiksi) Patoturvallisuus Patoturvallisuustoiminnan tarkoituksena on ehkäistä ennalta padoista aiheutuvat onnettomuustilanteet eli estää patoja sortumasta. Patoturvallisuuslainsäädännön mukaisesti padon omistajat vastaavat patojensa turvallisuudesta. Patoturvallisuusasioiden viranomaisvalvonta kuuluu pelastustointa lukuun ottamatta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY-keskuksille). Viranomaisvalvonnasta vastaavat Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Kainuun ja Lapin ELY-keskukset. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen valvonnasta vastaa Hämeen ELY-keskus. Toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle (Verta ym. 2010). Padot sijoitetaan luokkiin vahingonvaaran perusteella. 1-luokan pato aiheuttaa onnettomuuden sattuessa vaaran ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle. 1-luokan padoilla hydrologisessa mitoituksessa käytettävä toistuvuusaika on vuotta ja niille myös laaditaan erilliset turvallisuussuunnitelmat. Vesistöpato mitoitetaan hydrologisesti siten, että mitoitustulvan aikana padotusaltaan vedenkorkeus ei ylitä padon turvallista vedenkorkeutta, kun padon juoksutuskapasiteetti ilman voimalaitosten koneistovirtaamia on käytössä. 1-luokan padon juoksutuskapasiteetti on mitoitettu hyvin harvinaiselle vuotuiselta todennäköisyydeltään 0,02 0,01 % tulvalle, 2-luokan padot 0,2 0,1 % ja 3-luokan padot 1 0,2 % tulvalle. Voidaan olettaa, että muiden kuin 1-luokan patojen juoksutuskapasiteetti ylittyy tulvariskien alustavassa arvioinnissa tarkastellulla harvinaisella tulvalla (~0,1 %). 2- ja 3-luokan patojen onnettomuudet eivät kuitenkaan aiheuta vaaraa ihmishengelle tai huomattavaa vaaraa ympäristölle. Padon huonosta kunnosta, väärästä käytöstä tai muusta ihmisen toiminnasta aiheutuvia pato-onnettomuuksia ennaltaehkäistään patoturvallisuuslaissa ja -asetuksissa säädettävillä toimintatavoilla ja patoturvallisuuden viranomaisvalvonnalla. Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi. Patoja, joiden vahingonvaara-alueella välittömästi padon alapuolella asuu huomattava määrä ihmisiä, on tarkasteltava kuitenkin erikseen. Koska 1-luokan padon sortumisen voidaan katsoa olevan huomattavasti epätodennäköisempää kuin tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa tarkasteltu harvinainen (~0,1 %) tulva, on patosortumasta aiheutuvien vahingollisten seurausten oltava huomattavasti vesistö- ja merivesitulvariskin yleisiä merkittävyyskriteereitä suuremmat (liite 16).

31 31 Vahingollisia seurauksia tarkasteltaessa on otettava huomioon patosortumasta aiheutuvan tulvan äkillisyys. Yhtään 1-luokan padoksi luokiteltua patoa ei sijaitse Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Sauvonjoen valuma-alueella eikä rannikkoalueella Tulvavaarakartat tulvariskialueiden tunnistamisessa Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vaaran aste karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Vaaran asteena voidaan käyttää vesisyvyyttä, virtausnopeutta tai edellisten yhdistelmää, tulvan leviämisnopeutta tai tulvan kestoa. Tyypillisesti tulvavaarakartat laaditaan Suomessa toistuvuusjoille kerran 20, 50, 100, 250 ja vuodessa. Pääosin tulvakarttoja on laadittu vesistötulville, mutta joukossa on myös joitakin meritulvakarttoja. Tulvamallinnuksen haasteena on harvinaisten, suurten tulvien vedenkorkeuksien määrittäminen. Niiden arvioimiseen sisältyy monia epävarmuustekijöitä, koska luotettavia hydrologisia havaintoja on vain lyhyeltä ajalta. Suomessa on laadittu pääosin yleispiirteisiä tulvavaarakarttoja, jotka perustuvat olemassa oleviin korkeusaineistoihin (Alho ym. 2008). Uskelanjoen vesistöalueella tulvavaarakartta on laadittu Salon kaupunkiin, mutta Kiskonjoen-Perniönjoen ja Halikonjoen vesistöalueille, Sauvonjoen valumaalueelle eikä näiden edustan rannikkoalueelle tulvavaarakarttoja ei ole laadittu. Salo Salon tulvavaarakartat on laadittu kerran sadassa ja kerran 250 vuodessa esiintyville Uskelanjoen virtaamille HQ 1/100 (165 m 3 /s) ja HQ 1/250 (191 m 3 /s) kahdella eri merivedenkorkeudella (N 60 +0,40 m ja N 60 +1,20 m). Tulvavaarakartoituksessa käytetyt virtaamat on saatu Vesistömallista ja vedenkorkeudet on saatu 1D-virtausmallista. Korkeusaineistona on käytetty MML:n korkeuskäyristä tuotettua korkeusmallia, jota on tarkennettu RTK-GPS -maastomittauksilla. Kartoitus on tehty vuonna Salossa Uskelanjoen virtaamalle HQ 1/250 laaditun tulvavaarakartan mukaan tulvalla olisi vaikutusta alle kymmenelle ihmiselle. Jääpatotulvakartat on laadittu kerran noin 15 vuodessa toistuvalle 100 m 3 /s:n virtaamalle, kerran noin 50 vuodessa toistuvalle 120 m 3 /s:n virtaamalle sekä lähes vuosittain toistuville 47 m 3 /s:n ja 70 m 3 /s:n virtaamille. Vedenkorkeudet on saatu 1D-virtausmallista. Korkeusaineistona on käytetty MML:n korkeuskäyristä tuotettua korkeusmallia, jota on täydennetty vuonna 2006 tehdyillä RTK- GPS -maastomittauksilla. Skenaariossa on käytetty jääpatoa, joka sulkee koko uoman ja jossa jääkannen paksuus on 0,5 metriä Paikkatietoanalyysit tulvariskialueiden tunnistamisessa Suomen ympäristökeskuksessa on kehitetty paikkatietoanalyysi, jonka avulla määritetään alavat, mahdollisesti tulville alttiit alueet. Tarkastelussa käytössä olevien paikkatietoaineistojen avulla arvioidaan määritettyjen alavien alueiden tulvariskejä sekä mahdollisia tulevaisuuden tulvariskejä. Paikkatietotyökalujen käyttö tulvariskien alustavissa arvioinneissa mahdollistaa myös mahdollisimman yhdenmukaisen kriteerien soveltamisen tulvariskialueiden tunnistamisessa koko Suomen alueella.

32 32 Alavien alueiden määrittäminen paikkatietoanalyysillä Alavan alueen määrittäminen perustuu laskentaan, jossa otetaan huomioon maaston topografia, yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala, järvisyys ja uoman kaltevuus. Laskenta on suoritettu valumaalueittain. Mallin kalibrointi laskentaa varten on tehty käyttäen keskimäärin kerran vuodessa toistuvalle tulvalle määritettyjä virtaamia ja vedenkorkeuksia. Suurimpina virhelähteinä ovat korkeusaineiston tarkkuus ja lyhyet hydrologiset seurantajaksot. Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla on käytetty Maanmittauslaitoksen (MML) 25 x 25 m ruutukoon korkeusmallia (korkeustarkkuuden keskivirhe on 1,8 m), tarkempaa 10 x 10 m korkeusmallia (korkeustarkkuus noin 1 m) ja 2 x 2 m laserkeilausaineistoa (korkeustarkkuus vähintään 0,3 m). Sauvonjoen valuma-alueella ja rannikkoalueella on käytetty Maanmittauslaitoksen 10 x 10 m korkeusmallia ja laserkeilausaineistoa. Mahdollisten tulvavahinkojen tarkastelu paikkatietoaineistoilla Tulvariskejä on tarkasteltu alavilla alueilla (vastaa noin kerran tuhannessa vuodessa toistuvaa tulvaa) paikkatietoaineistoja hyödyntäen. Niin sanottuja tulvariskiruutuja ja -riskialueita, jotka on sovellettu pelastustoimen käyttämistä riskiruuduista, käytetään selvittämään vahingollista seurausta ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle. Tulvariskiruutujen ja niistä johdettavien tulvariskialueiden avulla arvioidaan eri riskiluokkien jakautumista jokiuomiin ja siten arvioidaan väestölle ja rakennuskannalle aiheutuvaa tulvariskiä. Paikkatietoanalyysin avulla valitaan ne riskiruudut, jotka ovat karkean tason tulva-alueella. Riskiluokkien luokittelun perusteena ovat tulva-alueella 250 x 250 m kokoisella ruudulla olevat tiedot Väestörekisterikeskuksen ylläpitämien rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR -erityiskohdeaineisto) ja väestörekisterin rakennusten kerrosalasta ja rakennuksissa vakituisesti asuvien ihmisten määrästä. Riskiruudut luokitellaan riskin suuruuden mukaan neljään luokkaan (taulukko 19). Suurimman riskin ruudut merkitään riskiluokkaan I ja pienimmän riskin ruudut riskiluokkaan IV. Riskialue muodostuu, kun vähintään kymmenen samaan tai sitä korkeampaan riskiluokkaan kuuluvaa riskiruutua ovat yhteydessä toisiinsa. Taulukko 20. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukasmäärä Kerrosala [m 2 ] I >250 tai > II tai III tai IV <10 ja <250 Vaikeasti evakuoitavia kohteita kartoitetaan RHR -erityiskohdeaineiston avulla. Ihmisen terveydelle vahingollisia seurauksia selvitetään vedenottamoiden määrän perusteella vesihuoltolaitostietojärjestelmästä (VELVET). Vedenottamoiden altistuminen tulvavesille voi johtaa talousveden pilaantumiseen. Vedenottamot ovat myös ns. välttämättömyyspalveluita, joiden pitkäaikainen keskeytyminen voi aiheuttaa huomattavia vahinkoja. Muita välttämättömyyspalveluita ovat voimalaitokset, muuntoasemat, tietoliikennerakennukset, yleiset tiet sekä rautatiet. Nämä aineistot ovat saatavilla VELVET:stä, RHR -erityiskohdeaineistosta, Digiroad:sta ja maastotietokannasta.

33 33 Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavalla taloudellisella toiminnalla tarkoitetaan sellaista omaisuutta ja elinkeinotoimintaa, jonka toimivuus tulee varmistaa kaikissa olosuhteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi elintarvike ja lääketeollisuus. Elintarviketeollisuuden toiminta Suomessa on kuitenkin suunniteltu siten, että nykyinen ravintoenergian taso voidaan ylläpitää myös erilaisissa kriisitilanteissa. Elintärkeitä toimintoja turvaava taloudellinen toiminta kartoitetaan paikkatietoaineiston VAHTI -erityiskohteiden (valvonta- ja kuormitustietokanta) avulla. Tarkastelussa otetaan huomioon alavalla alueella sijaitsevat yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta oleelliset teollisuuskohteet. Ympäristön pilaantumisen, vesiekosysteemin tilan tai alueen suojeluarvon heikkenemistä tulvan vaikutuksesta selvitetään VAHTI -erityiskohdeaineiston, VAHTI IPPC (Integrated Pollution Prevention and Control) -paikkatietoaineiston ja VHS Natura-alueet -paikkatietoaineiston avulla. Aineistojen avulla selvitetään ympäristölupavelvolliset kohteet tulva-alueella. Lisäksi selvitetään tulvan mahdollinen leviäminen suojelualueelle, kun alueen yläpuolella on laitoksia, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa vesistön äkillistä pilaantumista. Tulvan aikana vesiluonnolle ja ympäristölle aiheutuu haittaa, mikäli edellä mainituista kohteista syntyy päästöjä. Lisäksi haittaa saattaa ilmetä vedenlaadun huononemisena mm. pelloilta tulevan kiintoaineksen ja ravinteiden takia. Muuten luonto on sopeutunut luonnollisiin tulvatilanteisiin ja jotkut luontotyypit ovat jopa riippuvaisia tulvista. Korjaamattomia vahingollisia seurauksia kulttuuriperinnölle kartoitetaan paikkatietoaineistossa saatavilla olevien kulttuuriympäristöaineistojen avulla. Aineistoista selvitetään muinaismuistokohteet, kulttuuriympäristöjen, suojeltujen rakennusten, arkistojen ja museoiden määrä. Muinaismuistokohteet ovat pääsääntöisesti vanhoja asuinpaikkoja tai esim. myllyn jäänteitä. Kulttuuriympäristöt ja muinaismuistokohteet sijaitsevat usein vesistöjen varrella, eikä niille yleensä ole aiheutunut tulvista haittaa. Tämän takia niille ei katsota aiheutuvan korjaamatonta vahinkoa tulevista tulvistakaan. Näissä tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arviossa on käytetty vain kohteen sijaintia ja sen sijoittumista alavalle alueelle Mahdolliset tulvavahingot alavilla alueilla Tässä luvussa tarkastellaan kerran noin tuhannessa vuodessa toistuvalla tulvalla veden peittoon jäävällä maa-alueella (alava alue) sijaitsevia mahdollisia vahinkokohteita Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla. Arviointi perustuu kappaleessa 3.5. selostettuun menetelmään. Sauvonjoen valuma-alueelle ja rannikkoalueelle ei ole tehty kappaleen 3.5 mukaista analyysiä. Näillä alueilla tulvariskejä on arvioitu tarkastelemalla keskimääräisestä merivedenkorkeudesta viiden metrin korkeuteen sijaitsevia rakennuksia ja toimintoja. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalue Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen alavalla alueella sijaitsee yhteensä yli 50 asuinrakennusta ja noin 700 muuta rakennusta. Tulvan sattuessa uhattuna olisi noin 123 asukasta.

34 34 Yksittäisten riskiruutujen osalta Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella ei ole yhtään ensimmäisen luokan riskiruutua. Toisen luokan yksittäisiä riskiruutuja on Perniössä sekä lähellä Perniön asemaa Perniönjoen varressa. Myös kolmannen riskiluokan ruutuja on vähän, eivätkä ne muodosta suuria yhtenäisiä alueita keskenään tai yhdessä muiden riskiluokkien kanssa. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella ei alavalla alueella ole vaikeasti evakuoitavia kohteita. Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella sijaitsee yksi pohjavedenottamo alavalla alueella. Sähkömuuntajia ja suurjännitelinjoja on eri puolilla valuma-aluetta, myös alavalla alueella. Muuntoasemia ei alavalla alueella ole, mutta yksi tietoliikenteen rakennus on. Länsi-itä-suuntaiset valtatie 110 ja moottoritie E18 voivat jäädä veden alle useasta kohtaa ylittäessään valuma-alueen vesistöjä. Myös rautatietä voivat tulvat uhata Kiskonjoen, Asteljoen ja Perniönjoen kohdalla. Lisäksi useita pienempiä teitä katkeaa eri puolilla valuma-aluetta. Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen alavalla alueella ei sijaitse yhtään elintarviketeollisuuden tai lääketeollisuuden laitosta. Pitkäkestoinen vahingollinen seuraus ympäristölle Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen alavalla alueella on yksi jätevedenpuhdistamo ja yksi polttoaine- ja kemikaalivarasto. Jätevedenpuhdistamo sijaitsee Muurlassa ja polttoaine- ja kemikaalivarasto Perniössä. Edellä mainituista kohteista ei synny tulvatilanteissa uhkaa VHS Natura -alueille. Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen alavilla alueilla on valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita 21 kappaletta. Muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on alavilla alueilla 16 kappaletta ja muinaisjäännösrekisterikohteita 15 kappaletta. Alavilla alueilla ei sijaitse yhtään suojeltua kirkkoa, maailmanperintökohdetta, valtakunnallisesti tärkeää museota tai linnaa (Museovirasto). Uskelanjoen vesistöalue Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Uskelanjoen vesistöalueen alavalla alueella sijaitsee yli 80 asuinrakennusta ja noin 180 muuta rakennusta. Tulvan sattuessa uhattuna olisi noin 550 asukasta. Uskelanjoen vesistöalueella ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan riskiruudut keskittyvät Salon kaupunkiin. Riskiruudut muodostavat Uskelanjoen suualueelle Salon kaupunkiin yhtenäisen

35 35 tulvariskialueen. Riskiruudut menevät osittain myös rannikkoalueen puolelle, joten suurin määrä riskiruutuja syntyy merivesitulvan ja vesistötulvan yhteisvaikutuksesta. Muita riskiruutuja vesistöalueella on vain vähän: Kiikalassa on yksittäinen toisen luokan riskiruutu ja Kiikalassa ja Terttilässä on muutamia yksittäisiä kolmannen riskiluokan ruutuja. Uskelanjoen vesistöalueella vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat kaksi lasten päiväkotia ja yksi väestönsuoja. Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Uskelanjoen vesistöalueella sijaitsee yksi pohjavedenottamo alavalla alueella. Sähkömuuntajia ja jakelujännitelinjoja on eri puolilla valuma-aluetta, myös alavalla alueella. Salon seudulla on myös suurjännitelinjoja ja yksi muuntoasema alavalla alueella. Lisäksi kolme voimalaitosrakennusta sijaitsee Salon kaupungissa alavalla alueella. Rautatie voi jäädä veden alle kulkiessaan Salon kaupungin alavien alueiden kautta. Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Uskelanjoen vesistöalueella ei sijaitse yhtään elintarviketeollisuuden tai lääketeollisuuden laitosta. Pitkäkestoinen vahingollinen seuraus ympäristölle Uskelanjoen vesistöalueella on kaksi IPPC -kohdetta (Integrated Pollution Prevention and Control) Salon kaupungissa alavalla alueella. Kohteet ovat metalliteollisuuden laitoksia. Kohteista ei synny tulvatilanteissa uhkaa VHS Natura -alueille. Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Uskelanjoen vesistöalueen alavalla alueella on valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristökohteita kolme kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä kuusi kappaletta. Alavalla alueella on rautatiesopimuskohteita Salon rautatieasema-alueella 11 kappaletta ja muinaisjäännösrekisterikohteita viisi kappaletta. Alavalla alueella ei sijaitse yhtään suojeltua kirkkoa, maailmanperintökohdetta, valtakunnallisesti tärkeää museota tai linnaa (Museovirasto). Halikonjoen vesistöalue Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Halikonjoen vesistöalueen alavalla alueella sijaitsee kuusi asuinrakennusta ja 15 muuta rakennusta. Tulvan sattuessa uhattuna olisi noin 20 asukasta. Halikonjoen vesistöalueella ei ensimmäisen ja toisen luokan riskiruutuja ole. Kolmannen luokan riskiruutuja on yksi, joka sijaitsee Kuusjokivarressa lähellä Kuusjokea. Halikonjoen vesistöalueen alavalla alueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita.

36 36 Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Halikonjoen vesistöalueen vedenottamoista yksikään ei sijaitse alavalla alueella. Sähkömuuntajia ja jakelujännitelinjoja on eri puolilla valuma-aluetta, myös alavalla alueella. Suurjännitelinja sijaitsee alavalla alueella aivan Halikonjokisuussa. Muuntoasemia tai tietoliikenteen rakennuksia ei alavilla alueilla ole. Rautatie ja moottoritie E18 voivat jäädä alavien maiden kohdalla veden alle ylittäessään Halikonjoen. Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Halikonjoen vesistöalueen alavalla alueella ei sijaitse yhtään elintarviketeollisuuden tai lääketeollisuuden laitosta. Pitkäkestoinen vahingollinen seuraus ympäristölle Halikonjoen vesistöalueen alavalla alueella ei ole VAHTI- tai VAHTI IPPC -kohteita. Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Halikonjoen vesistöalueen alavalla alueella on valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristökohteita neljä kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä kaksi kappaletta. Muinaisjäännösrekisterikohteita on alavilla alueilla kolme kappaletta. Alavilla alueilla ei sijaitse yhtään suojeltua kirkkoa, maailmanperintökohdetta, valtakunnallisesti tärkeää museota tai linnaa (Museovirasto). Sauvonjoen valuma-alue Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Sauvonjoen valuma-alueella on vakituisia asukkaita noin henkilöä, joista suurin osa asuu Sauvon taajamassa ja Paimion kaupungin itäosassa. Nämä asukaskeskittymät sijaitsevat valumaalueen reunalla melko kaukana Sauvonjoesta ja korkeusmalli-/korkeuskäyrätarkastelun perusteella vähintään viisi metriä meriveden keskivedenkorkeuden yläpuolella. Näiden asukkaiden ei katsota asuvan tulvavaara-alueella. Alle viiden metrin korkeudessa meriveden keskivedenkorkeudesta asuvia on valuma-alueella noin kymmenen henkilöä, asuinrakennuksia on puolenkymmentä kappaletta ja muita rakennuksia on noin kymmenen kappaletta. Valuma-alueen matalimmassa osassa merivesitulva-alueella asuu vakinaisesti yksi henkilö. Asuinrakennuksia tällä alueella on yksi kappale ja muita rakennuksia on kolme kappaletta. Valuma-alueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita alle viiden metrin korkeustasolla meriveden keskivedenkorkeudesta.

37 37 Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Sauvonjoen valuma-alueen ainoa vedenottamo sijaitsee suhteellisen lähellä jokivartta alle viiden metrin korkeustasolla meriveden keskivedenkorkeudesta, mutta ei kuitenkaan merivesitulvaalueella. Valuma-alueen poikki menee suurjännitelinja, joka ylittää Poutajoen ja muita pienempiä jokia valuma-alueen latvoilla. Muuntoasemia tai tietoliikenteen rakennuksia ei alle viiden metrin korkeustasolla meriveden keskivedenkorkeudesta sijaitse. Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Sauvonjoen valuma-alueella ei sijaitse alle viiden metrin tasolla meriveden keskivedenkorkeudesta elintarviketeollisuuden tai lääketeollisuuden laitoksia. Pitkäkestoinen vahingollinen seuraus ympäristölle Sauvonjoen valuma-alueella ei ole alle viiden metrin korkeudessa meriveden keskivedenkorkeudesta VAHTI- tai VAHTI IPPC -kohteita. Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Sauvonjoen valuma-alueella on yksi muinaisjäännösrekisterikohde alle viiden metrin korkeudessa meriveden keskivedenkorkeudesta. Rannikkoalue Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Rannikkoalueen alavalla merivesitulva-alueella sijaitsee 19 asuinrakennusta ja melkein 300 muuta rakennusta. Tulvan sattuessa uhattuna olisi yli 50 asukasta. Rannikkoalueella Salon edustalla on kolme toisen luokan ja yksi ensimmäisen luokan riskiruutu. Nämä ruudut ovat osaksi Uskelanjoen vesistöalueen puolella. Muualla rannikkoalueen riskiruutuja on vähän, ne ovat hajallaan ja kuuluvat kolmanteen tai neljänteen riskiluokkaan. Rannikkoalueen merivesitulva-alueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita (RHR -erityiskohteet). Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Rannikkoalueen vedenottamoita ei sijaitse merivesitulva-alueella. Sähkömuuntajia ja suurjännitelinjoja on eri puolilla valuma-aluetta, myös merivesitulva-alueella. Muuntoasemia tai tietoliikenteen rakennuksia ei alavilla alueilla ole.

38 38 Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Rannikkoalueella ei sijaitse yhtään elintarviketeollisuuden tai lääketeollisuuden laitosta. Pitkäkestoinen vahingollinen seuraus ympäristölle Rannikkoalueen merivesitulva-alueella on kaksi jätevedenpuhdistamoa ja kolme polttoaine- ja kemikaalivarastoa. Jätevedenpuhdistamot sijaitsevat Salon kaupungissa sekä Sauvon kunnassa Turun kaupungin ylläpitämässä Ahtelan nuorisokeskuksessa. Polttoaine- ja kemikaalivarastot sijaitsevat Salon kaupungissa sekä Teijon Mathildedalissa. Edellä mainituista VAHTI -kohteista ei synny tulvatilanteissa uhkaa VHS Natura -alueille. Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Rannikon merivesitulva-alueella sijaitsee valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita kolme ja muita rakennettuja kulttuuriympäristökohteita viisi. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita on merivesitulva-alueella yksi kappale ja muinaisjäännösrekisterikohteita kaksi kappaletta. Suojeltuja kirkkoja, maailmanperintökohteita, valtakunnallisesti tärkeitä museoita tai linnoja ei sijaitse merivesitulva-alueella.

39 39 4. Mahdolliset merkittävät tulvariskialueet Merkittävät tulvariskialueet ovat alueita, jotka tarvittavine tietoineen raportoidaan Euroopan komissiolle. Alueille tehdään tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat, kuten tulvalaissa säädetään. Tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella Uskelanjoen vesistöalueella ehdotetaan mahdolliseksi merkittäväksi alueeksi Salon kaupunkia (kuva 7). Kuvassa 7 on esitetty ehdotus Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Kasalanjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella mahdollisesta merkittävästä tulvariskialueesta. Taulukossa 21 on esitetty yhteenveto ehdotukseen johtaneista tarkasteluista. Tulvariskialue käsitellään tarkemmin luvussa 4.1. Taulukko 21. Ehdotus merkittäväksi vesistötulvariskialueeksi Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Sauvonjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueilla. Taulukkoon on merkitty ehdotukseen johtaneet tarkastelut. Sijainti Salo (vesistötulva) Toteutuneet tulvat Riskialue Vahingollinen seuraus ympäristölle Vaikeasti evakuoitavat kohteet x x x x x Tulvavaarakartoitus Rakennuspaine Liikenneväylät Kuva 7. Ehdotus merkittäväksi vesistötulvariskialueeksi Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Kasalanjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikon valumaalueilla.

40 Salon keskusta Salon keskustaa ehdotetaan merkittäväksi vesistötulvariskialueeksi mm. toteutuneiden jääpatotulvatilanteiden vuoksi sekä paikkatietoaineiston osoittamien vaikeasti evakuoitavien kohteiden takia (kuva 8, taulukko 21). Lisäksi jääpatotulvakartoitus osoittaa, että Salon keskusta on vaarassa tulvia jääpatojen aiheuttaman vedennousun seurauksena. Salon kaupungissa on kuusi ensimmäisen, 19 toisen ja 14 kolmannen luokan riskiruutua, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Alavalla alueella sijaitsee lisäksi kaksi päiväkotia, yksi väestönsuoja, kolme voimalaitosrakennusta, kaksi VAHTI IPPC -kohdetta ja kahdeksan VAHTI -kohdetta. Alavalla alueella asuu noin 500 ihmistä. Taulukossa 22 on esitetty Salon kaupungin vesistötulvariskialueen tunnuslukuja. Kuva 8. Ehdotus merkittäväksi vesistötulvariskialueeksi Salon kaupungissa. Tulvariskialueen rajaus on esitetty punaisella viivalla.

41 41 Taulukko 22. Salon kaupungin vesistötulvariskialueen tunnuslukuja. Vahinkoryhmä Indikaattoreita Vaikutuksia Mahdollisia tulvavahinkoja tulvariskialueella Ihmisten turvallisuus Tulva-alueella asuvat ihmiset Evakuointi, muutto korjaustöiden n. 500 ajaksi Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvaalueella Evakuointi, potilasturvallisuuden vaarantuminen, potilaskuljetuksien riskit Ihmisten terveys Tulva-alueella sijaitsevat vedenottamot Talousveden pilaantuminen 0 Välttämättömyyspalvelut Tulva-alueella sijaitsevat vedenottamot Talousveden toimittamisen 0 keskeytyminen 3 Tulva alueella sijaitsevat voimalaitokset ja muuntoasemat Tulva-alueella sijaitsevat tietoliikenteen rakennukset Sähkön tai lämmönjakelun keskeytyminen Puhelin- ja tietoliikenneyhteyksien katkeaminen 4 0 Elintärkeitä toimintoja turvaava taloudellinen toiminta Vahingollinen seuraus ympäristölle Kulttuuriperintö Tulvan seurauksesta katkeavat valtatiet ja rautatiet Tulva-alueella sijaitsevat elintarvike- ja lääketeollisuuskohteet sekä satamat Tulva-alueella sijaitsevat ympäristölupavelvolliset kohteet Tulva-alueella sijaitsevat kulttuuriympäristöt ja suojellut rakennukset Liikenneyhteyksien katkeaminen Yhteiskunnan toimintojen lamaantuminen Ympäristön pilaantuminen 10 Kulttuuriympäristöjen/suojeltujen rakennusten vahingoittuminen Tulva-alueella sijaitsevat kirjastot, arkistot ja museot Kirjallisuuden, museoesineiden yms. vahingoittuminen 0

42 42 5. Ehdotus muiksi tulvariskialueiksi Muut tulvariskialueet ovat alueita, joiden tulvariski on merkittäviä tulvariskialueita vähäisempi. Niille ei laadita tulvalain mukaista tulvakartoitusta eikä lain mukaisia tulvariskien hallintasuunnitelmia. Niitä ei myöskään raportoida Euroopan komissiolle. Alueiden tulvariskit ovat kuitenkin sen verran huomattavia, että niiden tulvariskien hallintaa parannetaan tapauskohtaisesti yhteistyössä sidosryhmien kanssa esimerkiksi laatimalla alueille ensin tulvavaara- ja tulvariskikartat ja niiden perusteella tarvittaessa alueellisia tulvariskien hallinnan yleissuunnitelmia. Tulvalain mukaan ELY-keskusten tehtävänä muilla kuin merkittävillä vesistötulvariskialueilla on huolehtia vesistötulvariskien hallintaa palvelevasta suunnittelusta (laki tulvariskien hallinnasta 4 2 momentti). Muiden kuin merkittävien merivesitulvariskialueiden osalta tulvalaki ei aseta ELYkeskuksille tehtäviä. ELY-keskus voi kuitenkin avustaa sidosryhmiä myös muiden merivesitulvariskialueiden tulvariskien hallinnan suunnittelussa esimerkiksi antamalla asiantuntija-apua. Kuvassa 9 on esitetty ehdotus Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueiden, Sauvonjoen valuma-alueen ja rannikkoalueen muuksi tulvariskialueeksi. Taulukossa 23 on esitetty yhteenveto ehdotukseen johtaneista tarkasteluista. Tulvariskialue käsitellään tarkemmin kappaleessa 5.1. Taulukko 23. Ehdotus muuksi vesistötulvariskialueeksi Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Sauvonjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella. Taulukkoon on merkitty ehdotukseen johtaneet tarkastelut. Sijainti Perniö (vesistötulva) Toteutuneet tulvat Riskialue Vahingollinen seuraus ympäristölle Vaikeasti evakuoitavat kohteet Tulvavaarakartoitus Rakennuspaine Liikenneväylät x x x

43 Kuva 9. Ehdotus muuksi vesistötulvariskialueeksi Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Kasalanjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella. 43

44 Perniön taajama ja aseman seutu Perniön taajamaa ja aseman seutua ehdotetaan muuksi vesistötulvariskialueeksi toteutuneiden tulvatilanteiden, liikenneväylien katkeamisen ja ympäristöriskin vuoksi. Rajatulla tulvariskialueella on kaksi toisen ja 16 kolmannen luokan riskiruutua, jotka eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä riskialuetta. Alavalla alueella sijaitsee tietoliikennerakennus sekä polttoaine- ja kemikaalivarasto. Polttoaine- ja kemikaalivarasto uhkaa Kiskonjoen Natura aluetta, johon Perniönjoki laskee. Lisäksi alavalla alueella sijaitsee rautatie, muuntajia, jakelujännitelinjoja sekä useassa kohtaa Salon ja Tammisaaren välinen maantie. Alavalla alueella asuu noin 90 ihmistä. Kuva 10. Ehdotus muuksi vesistötulvariskialueeksi Perniön taajamassa ja Perniön aseman seudulla. Tulvariskialueen rajaus on esitetty punaisella viivalla.

45 45 Taulukko 24. Perniön taajaman vesistötulvariskialueen tunnuslukuja. Vahinkoryhmä Indikaattoreita Vaikutuksia Mahdollisia tulvavahinkoja tulvariskialueella Ihmisten turvallisuus Tulva-alueella asuvat ihmiset Evakuointi, muutto korjaustöiden n. 100 ajaksi Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvaalueella Evakuointi, potilasturvallisuuden vaarantuminen, potilaskuljetuksien riskit Ihmisten terveys Tulva-alueella sijaitsevat vedenottamot Talousveden pilaantuminen 0 Välttämättömyyspalvelut Tulva-alueella sijaitsevat vedenottamot Talousveden toimittamisen 0 keskeytyminen 0 Tulva alueella sijaitsevat voimalaitokset ja muuntoasemat Tulva-alueella sijaitsevat tietoliikenteen rakennukset Sähkön tai lämmönjakelun keskeytyminen Puhelin- ja tietoliikenneyhteyksien katkeaminen 0 1 Elintärkeitä toimintoja turvaava taloudellinen toiminta Vahingollinen seuraus ympäristölle Kulttuuriperintö Tulvan seurauksesta katkeavat valtatiet ja rautatiet Tulva-alueella sijaitsevat elintarvike- ja lääketeollisuuskohteet sekä satamat Tulva-alueella sijaitsevat ympäristölupavelvolliset kohteet Tulva-alueella sijaitsevat kulttuuriympäristöt ja suojellut rakennukset Liikenneyhteyksien katkeaminen Yhteiskunnan toimintojen lamaantuminen Ympäristön pilaantuminen 1 Kulttuuriympäristöjen/suojeltujen rakennusten vahingoittuminen Tulva-alueella sijaitsevat kirjastot, arkistot ja museot Kirjallisuuden, museoesineiden yms. vahingoittuminen 0

46 46 6. Yhteenveto ja jatkotoimenpiteet Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Tulvadirektiivin mukaisen hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallitsemiseksi tarpeellisten toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika ) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueiden ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Hulevesitulvariskejä ei käsitellä tässä arvioinnissa, vaan arvioinnit toteutetaan kuntien toimesta ELY-keskusten avustuksella. Tulvariskien alustavassa arviossa on arvioitu myös ilmastonmuutoksen vaikutus tulevaisuuden tulvariskeihin. Lämpötilan arvioidaan kasvavan 3 7 C ja sadannan lisääntyvään % vuosisadan loppuun mennessä. Nämä muutokset tulevat vaikuttamaan tulviin. Karjaanjoen vesistöalueella keskimääräisten tulvien määrän ennustetaan kasvavan, minkä voidaan yleistää koskevan myös viereistä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöaluetta. Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla keksimääräisten tulvien määrän ennustetaan pienenevän. Kaikilla vesistöalueilla tulvien ennustetaan ajoittuvan enenevässä määrin muihin vuodenaikoihin kuin kevääseen. Merenpinnan nousuksi on arvioitu IPCC:n viimeisimmän skenaarion mukaan cm vuoteen 2100 mennessä. Myös myrskyjen lisääntyminen lisää merivesitulvia. Ilmastonmuutos on otettu huomioon alavien alueiden mallinnuksessa. Nimettävien kohteiden tunnistamisessa on käytetty hyväksi tietoa aikaisemmin esiintyneistä tulvista, analyysiä, jonka avulla määritetään alavat, mahdollisesti tulville alttiit alueet sekä käytössä olevia paikkatietoaineistoja. Alavien alueiden määritys on tehty käyttämällä koko vesistöalueilla ja Suomen rannikolla keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa esiintyviä virtaamia ja vedenkorkeuksia. Suurimpina virhelähteinä ovat korkeusaineiston tarkkuus ja lyhyet hydrologiset ja meriveden korkeuden seurantajaksot. Mallinnettu alava alue on usein todellista tulvariskialuetta laajempi ja syvempi. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tulvariskialueet jaetaan mahdollisesti merkittäviin tulvariskialueisiin ja muihin tulvariskialueisiin. Merkittävät tulvariskialueet ovat alueita, jotka tarvittavine tietoineen raportoidaan Euroopan komissiolle ja niille tehdään tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat, kuten tulvalaissa säädetään. Muiden tulvariskialueiden hallinnan suunnittelusta sovitaan tapauskohtaisesti sidosryhmien kesken. Tulvariskialueiden ulkopuolella sijaitsevien yksittäisten tulvariskikohteiden osalta ELY-keskus tiedottaa sellaisten kiinteistöjen omistajia, joiden tulvariski on merkittävä. Kiskonjoen-Perniönjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueilla, Sauvonjoen valuma-alueella ja rannikkoalueella ehdotetaan nimettäväksi Salon keskusta Uskelanjoen alajuoksulla merkittäväksi tulvariskialueeksi. Muita tulvariskialueita on tunnistettu yksi, joka on Perniön taajama ja Perniön asema Perniönjokivarressa.

47 47 Kirjallisuus Alho P., Sane M., Huokuna M., Käyhkö J., Lotsari E. ja Lehtiö L Tulvariskien kartoittaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/ s. Berghäll, J. & Pesu, M Ilmastonmuutos ja kulttuuriympäristö. Tunnistetut vaikutukset ja haasteet Suomessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 44/ s. ISBN (PDF). [Viitattu ] Ekholm M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja sarja A, nro 126. Vesi- ja ympäristöhallitus, painatuskeskus, Helsinki. 166 s. ISBN IPCC, 2007: Climate Change 2007: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, Pachauri, R.K and Reisinger, A. (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 104 s. (PDF). eport.htm [Viitattu ] Kahma K., Pettersson H., Boman H. ja Seinä A Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Pohjanlahden, Saaristomeren ja Suomenlahden rannikoilla. Merentutkimuslaitos. Moniste. Kaitera, P On the melting of snow in springtime and its influence on the discharge maximum in streams and rivers in Finland. Helsinki, teknillisen korkeakoulun tutkimuksia 1. Julkaisussa Mustonen, S. (toim.) Sovellettu hydrologia. Mänttä, Vesiyhdistys r.y s. ISBN X. Museovirasto. Museot ja linnat. > Museot ja linnat. [Viitattu ] Myrskyvaroitus.com. Myrskyhistoria. > Myrskytieto. [Viitattu ] Piispanen, M Liikennevirasto. Tulvaherkkien kohteiden kartoitus ja kirjaaminen. Esitys. Tulvatietojärjestelmän kehittäminen, vaihe 2 (TULVATJ2) aloituskokous SYKE:ssä Ruosteenoja K. and K. Jylhä, Temperature and precipitation projections for Finland based on climate models employed in the IPCC 4th Assessment Report. Third International Conference on Climate and Water, Helsinki, Finland, 3-6 September Proceedings, p Sallmen, A Sauvonjoen alaosan tulvasuojelu. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Dnro LOS V Salmi P. ja Kipinä-Salokannel S Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 5/ s. Sane M Opas tulvariskien alustavaan arviointiin (TURINA). Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 98 s.

48 48 Tilastokeskus. Väestöennuste. > Tilastot > Väestö > Väestöennuste > 2004 > Väestöennuste kunnittain ja maakunnittain vuoteen Muuttoliikkeen sisältävä laskelma. [Viitattu ] Tulvariskityöryhmän raportti Työryhmämuistio, mmm 2009:5. 77 s. ISBN Varsinais-Suomen liitto. > Maankäyttö ja ympäristö > Maakuntakaava. [viitattu ] Veijalainen, N. & Vehviläinen, B Ilmastonmuutos ja patoturvallisuus vaikutus mitoitustulviin. Suomen Ympäristö 21/ s. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B Vesistötulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Esitelmä Tulvakartoitukset ja tulvariskien alustava arviointi -päivillä Verta O-M., Suomalainen M., Triipponen J-P., Isomäki E., Veijalainen N Kokemäenjoen vesistön tulvariskien hallintasuunnitelma, [luonnos].

49 LIITE 1. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen topografia.

50 LIITE 2. Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueen maankäyttö.

51 LIITE 3. Salon seudun maakuntakaava Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella.

52 LIITE 4. Uskelanjoen vesistöalueen topografia.

53 LIITE 5. Uskelanjoen vesistöalueen maankäyttö.

54 LIITE 6. Salon seudun maakuntakaava Uskelanjoen vesistöalueella.

55 LIITE 7. Halikonjoen vesistöalueen topografia.

56 LIITE 8. Halikonjoen vesistöalueen maankäyttö.

57 LIITE 9. Salon seudun maakuntakaava Halikonjoen vesistöalueella.

58 LIITE 10. Sauvonjoen valuma-alueen topografia.

59 LIITE 11. Sauvonjoen valuma-alueen maankäyttö.

60 LIITE 12. Turun kaupunkiseudun maakuntakaava ja seutukaava Sauvonjoen valuma-alueella.

61 LIITE 13. Rannikkoalueen topografia.

62 LIITE 14. Rannikkoalueen maankäyttö.

63 LIITE 15. Turun kaupunkiseudun maakuntakaava ja seutukaava rannikkoalueella.