IIN SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUS- PÖYTÄKIRJA

Transkriptio

1 1 IIN SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUS- PÖYTÄKIRJA Aika: 18. ja Tarkastajat: Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Pekka Rehumäki Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Juhani Lavanko Notaari Leena Brockman Perjantai Pieni rukoushetki Iin kirkossa klo 9.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen (pappisasessori Pekka Rehumäki, pappisasessori Juha Rauhala, lääninrovasti Juhani Lavanko, notaari Leena Brockman), piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Tapani Ruotsalainen, kanttori Eija Savolainen, seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, kunnan johtohenkilöitä sekä Haminan koulun oppilaita ja opettajia. Piispantarkastus alkoi rukoushetkellä Iin kirkossa. Kun piispa saapui kirkkoon aloittamaan piispantarkastusta, kirkko oli täynnä seurakuntalaisia, joista huomattava osa oli lapsia. Rukoushetken alussa kirkkoherra Ruotsalainen toivotti piispan seurueineen sekä koko kirkkoväen tervetulleeksi Iin kirkkoon ja seurakunnan piispantarkastukseen. Tämän jälkeen laulettiin virsi 499. Kirkkoherra Ruotsalainen puhui rukoushetkessä kasteen ja oman nimen tärkeydestä ihmiselle. Taivaan Isä tuntee jokaisen kastetun nimeltä. Haminan koulun oppilaat lukivat psalmin ja evankeliumitekstin. Haminan koulun kuoro lauloi rukoushetkessä yhteensä kolme laulua opettaja Sanna Hanhisalon johdolla ja säestyksellä. Rukoushetken loppupuolella rukoiltiin ja laulettiin virsi 492 Ystävä sä lapsien. Tämän jälkeen piispa siunasi kirkkoväen. Rukoushetken päätyttyä oli piispan puheenvuoro. Piispa sanoi olevansa iloinen siitä, että kirkko oli täynnä ihmisiä, sillä on tärkeää olla yhdessä Jumalan kasvojen edessä. Piispa kertoi, että kaste on tärkeä. Siinä ihminen kutsutaan Jumalan valtakuntaan ja Kristuksen yhteyteen. Kasteessa päähän valellaan kolme kertaa vettä, silloin Jumalan Pyhä Henki laskeutuu

2 2 kastettavaan ihmiseen. Kasteessa myös piirretään ristinmerkki. Se on merkki liitoksesta, jota saa kantaa koko elämän ajan. Piispan ristikin kertoo siitä, että kaikki kuuluvat Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Pyhä ristinmerkki yhdistää ihmiset. Piispan puheen jälkeen olivat vuorossa Haminan koulun oppilaiden kysymykset, jotka kirkkoherra Ruotsalainen luki ja joihin piispa vastasi. 1. Missä on Jeesuksen hauta? Jeesuksen hauta on puutarhahauta. Se on onkalo kivisen kukkulan sisässä. Joosef Arimatialainen luovutti tämän hautapaikan Jeesukselle sukunsa haudasta, joka on Jerusalemin kaupungin liepeillä. Suuren hävityksen vuoksi Jerusalemin kaupunki autioitui, jolloin tietoon Jeesuksen haudan sijainnista tuli katko. Nykyään on kaksi paikkaa, joita voisi pitää Jeesuksen todennäköisenä hautana: tyhjä onkalo Jerusalemin liepeillä tai 300-luvulla rakennettu Helenan kirkko. Olennaista ei kuitenkaan ole tietää haudan sijaintia, vaan se, että Jeesuksen hauta oli ylösnousemuksen jälkeen tyhjä. 2. Milloin Jeesus kuoli? Jeesus kuoli noin 2000 vuotta sitten ollessaan 33-vuotias. 3. Minkä ikäinen Jeesus oli kuollessaan? Tähän jo tulikin vastaus. 4. Missä Jeesus syntyi? Jeesus syntyi siellä, missä Raamattu oli ennustanut hänen syntyvän. Vanhan testamentin ennustuksen mukaan Jeesus syntyisi Betlehemissä, kaikista vähäisimmässä paikassa. Betlehem tarkoittaa taloa, josta saa leipää. Jeesus on elämän leipä. Jeesus syntyi ollessaan matkalla vanhempiensa kanssa. Siellä on nykyisin kirkko, jossa voi nähdä paikan, jossa Jeesus syntyi. 5. Oliko Jeesuksella eläimiä? Uusi testamentti ei kerro Jeesuksen eläimistä. Emme saa Uudesta testamentista tietää paljoa Jeesuksen lapsuudesta. Jeesuksen lapsuuden kodissa kuitenkin oli eläimiä. Perimätiedon, siis Raamatun ulkopuolisen, tiedon mukaan Jeesus rakasti lintuja. Suhde luontoon oli Jeesukselle tärkeä. 6. Onko Jeesus olemassa? Sain lahjaksi erään aikakauslehden vuosikerran 1951, jossa on Edvin Linkomiehen artikkeli Jeesus Nasaretilaisesta. Siinä esitetään selvänä historiallisena tosiasiana se, että Jeesus on todella ollut olemassa. Lisäksi piispa kertoi, että koska Jeesuksen hauta on tyhjä eikä mistään löydy hänen jäämistöään, Jeesus on noussut ylös haudasta. Tämä on kristinuskon perusta. Ylösnoussut Kristus on läsnä nyt vierellämme ja kanssamme kaikki päivät. 7. Nousiko Jeesus kuolleista? Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia olivat eräät naiset, Maria, Maria Magdalena, Johanna ja Salome. He veivät sanan ylösnousemuksesta Pietarille. Ja Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen monesti. Jeesus sanoi heille: Rauha teille, älkää pelätkö. Uuden testamentin mukaan ylösnousseen

3 3 Jeesuksen näki 500 ihmistä yhtä aikaa. Siis näin valtava määrä ihmisiä näki Jeesuksen ylösnousseena. Jeesus ilmestyi lukittujen ovien taakse myös Tuomaalle, joka epäili Jeesuksen ylösnousemista. Tämä on tärkeä kertomus. Tämä kertoo, että Kristus kantaa huolta jokaisesta. Silloin kun ei jaksa uskoa ja luottaa, Kristus kantaa huolta ja Jumala on läsnä. Piispan esittämien vastausten jälkeen kirkkoherra Ruotsalainen kiitti piispaa ja muita läsnä olevia osallistumisesta ja toivotti tervetulleeksi sunnuntain piispanmessuun, yleiseen piispantarkastukseen ja juhlaan. 2 Neuvottelu kunnan kanssa Tutustuminen KulttuuriKauppilaan ja Ruustinnan reittiin klo Läsnä: Herra piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi, sekä Iin kunnasta: KulttuuriKauppilan taiteilijat Sanna Koivisto sekä Antti Ylönen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Väinö Klasila, kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Pakonen, Ii-instituutti liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Timo Hand, kunnanvaltuuston jäsen Hilkka Kalliorinne, kunnanjohtaja Markku Kehus, tekninen johtaja Markku Vitikka, opetus- ja varhaiskasvatuspäällikkö Vesa Anttila, Ii-instituutti liikelaitoksen johtaja Tarja Rahkola sekä kulttuurivastaava Mari Maunu. Lisäksi Iin seurakunnasta: kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Savela, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Jouko Pääkkölä, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Matti Turtinen, kirkkoherra Tapani Ruotsalainen sekä talouspäällikkö Jaana Niemelä. Piispa seurueineen tutustui Iin kulttuurinähtävyyksiin. Ensin oli vuorossa taidekeskus KulttuuriKauppila. Kulttuurivastaava Mari Maunu toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi ja kertoi taidekeskuksen tiloista ja toiminnasta. Hän myös kiitti seurakuntaa yhteistyöstä, jonka myötä kulttuurikeskus on esimerkiksi saanut rakentaa seurakunnan maalle ympäristötaidetta. Taiteilijat Sanna Koivisto ja Antti Ylönen valottivat taidekeskuksen historiaa, joka sai alkunsa vuonna Maunu ja Ii-instituutti liikelaitoksen johtaja Tarja Rahkola esittelivät opetustiloja ja taidekeskuksen ainutlaatuista yhteistyötä kunnan kaikkien koululaisten kanssa. Sitten piispa seurueineen siirtyi ateljeetaloon, jossa Koivisto ja Ylönen esittelivät tiloja ja töitään. Tämän jälkeen oli vuoro tutustua ympäristötaidepuistoon, josta kulttuurikierros jatkui Iin Vanhaan Haminaan, jonka historiaa valotti tekninen johtaja Markku Vitikka. 3 Lounas Nikkarin avopalvelukeskuksessa klo Piispantarkastuksen väki nautti lounaan Nikkarin avopalvelukeskuksessa. 4 Tutustuminen kunnan laitokseen, Nikkarin avopalvelukeskukseen (Nikkarin päiväkoti ja Nikkarin vanhusten päivätoiminta) klo Läsnä: Piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi. Nikkarin henkilökuntaa ja asiakkaita, sekä Iin kunnasta: kunnanvaltuuston puheenjohtaja Väinö

4 4 Klasila, kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Pakonen, Ii-instituutti liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Timo Hand, kunnanvaltuuston jäsen Hilkka Kalliorinne, kunnanjohtaja Markku Kehus, tekninen johtaja Markku Vitikka, opetus- ja varhaiskasvatuspäällikkö Vesa Anttila sekä Ii-instituutti liikelaitoksen johtaja Tarja Rahkola. Lisäksi Iin seurakunnasta: kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Savela, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Jouko Pääkkölä, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Matti Turtinen, kirkkoherra Tapani Ruotsalainen, talousjohtaja Jaana Niemelä, kappalainen Pekka Soronen sekä kappalainen Matti Kinnunen. Opetus- ja varhaiskasvatuspäällikkö Vesa Anttila toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi ja kertoi Iin kouluista ja päivähoidosta, sekä Nikkarin avopalvelukeskuksen tiloista ja toiminnasta, johon osallistuu sekä lapsia että vanhuksia. Oman toimintansa lisäksi lapset ja vanhukset toimivat yhdessä viikoittain. Nikkarin päiväkodin johtaja Kirsti Tuominen toivotti omalta osaltaan piispan seurueineen tervetulleeksi ja kertoi päiväkodin toiminnasta. Ikäihmisten päivätoiminnasta vastaava Sari Vitikka esitteli vanhusten kuntouttavaa päivätoimintaa. Piispa seurueineen osallistui Nikkarin avopalvelukeskuksessa järjestettyyn tilaisuuteen, jossa mukana oli myös avopalvelukeskuksen vanhus- ja lapsiasiakkaita. Nikkarin päiväkodin lapset lausuivat runon, lauloivat ja tanssivat. Piispa vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin, ensin vanhemmalle väelle: 1. Mistä olette kotoisin? Olen kotoisin Oulusta, Kiimingistä. Olen syntynyt Muoniossa. 2. Mitkä ovat piispan tehtävät? Piispan tehtävät ovat laajat. Suomen pinta-alasta tämän hiippakunnan pintaala on 43%. Pidän yhteyttä kaikkiin alueen laitoksiin ja järjestöihin. Piispa on hiippakunnan ylin kaitsija. Huolehdin kaikista 61 seurakunnasta ja näiden 2300 työntekijästä. Yksikään päivä ei ole samanlainen tässä tehtävässä. 3. Voiko pappi pitää hartauden vanhainkodissa ilman virkapukua? Jumalan Sana ei riipu asusta, kunhan asu on asiallinen. Mutta jos joku on pappi, miksi hän jättäisi virkapuvun kaappiin? Papin virkapuku herättää turvallisuutta. 4. Hyväksyttekö tanssin? Pidättekö tanssimisesta? En ole oppinut tanssimaan, siksi en tanssi. Koska Raamattu ei kiellä tanssimista, hyväksyn sen. Vanhemman väen kysymysten jälkeen piispa vastasi lasten esittämiin kysymyksiin: 1. Kuinka vanha olet? Olen 61-vuotias.

5 5 2. Miten juhlit syntymäpäivänä? Hannele-puoliso laulaa minulle, laittaa juhlallisen aamupalan ja antaa paketin. 3. Mitä teet piispana? Käyn kouluissa lasten luona tutustumassa oppilaisiin. Silloin mietimme, mitä elämään sisältyy. Piispana teen piispansauvakävelyjä, joihin osallistuu paljon ihmisiä. Kannattaa pyrkiä piispaksi. 4. Milloin sulla on synttärit? Ne on maaliskuun 19. päivä. 5. Mitä harrastat? Harrastan hiihtämistä, kalastusta ja vaellusta metsässä. Luonto on minulle tärkeä, varsinkin Lapin luonto. Luonnossa saa olla lähellä Jumalaa. 6. Miten pääsit piispaksi? Kun piispan virka tuli auki, minua pyydettiin ehdokkaaksi. Minä suostuin. Sitten kaikkien ehdokkaiden kesken järjestettiin vaalit, ja minut valittiin piispaksi. 7. Tunnetko ketään Iistä? Tunnen monia ihmisiä Iistä. Ii on hieno paikka. Lasten kysymysten jälkeen tehtiin Tuomisen johdolla tutustumiskierros avopalvelukeskukseen, lasten päiväkodin tiloihin ja vanhusten päivätoiminnan tiloihin, jossa vanhukset kertoivat piispalle, kuinka tärkeä päivätoiminta heille on. Piispa vastasi vanhuksille, että olemme ihmisinä toisillemme tärkeitä; jos ei ole kaveria, tulee helposti yksinäisyys. Piispa kiitti hienosta hetkestä ja toivotti jokaiselle Taivaan Isän siunausta. 5 Yritysvierailu Tuuliwatti Oy:ssa klo Läsnä: Piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi sekä yrityksestä suunnittelupäällikkö Hannu Kemiläinen ja käyttöpäällikkö Sami Rytilahti. Lisäksi Iin kunnasta: kunnanvaltuuston puheenjohtaja Väinö Klasila, kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Pakonen, Ii-instituutti liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Timo Hand, kunnanvaltuuston jäsen Hilkka Kalliorinne, kunnanjohtaja Markku Kehus, tekninen johtaja Markku Vitikka, opetus- ja varhaiskasvatuspäällikkö Vesa Anttila, Ii-instituutti liikelaitoksen johtaja Tarja Rahkola sekä kulttuurivastaava Mari Maunu. Iin seurakunnasta: kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Savela, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Jouko Pääkkölä, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Matti Turtinen, kirkkoherra Tapani Ruotsalainen sekä talouspäällikkö Jaana Niemelä. Nikkarin avopalvelukeskuksesta siirryttiin vierailemaan Olhavaan, Tuuliwatti Oy:n tuulivoimapuistoon. Ensin suunnittelupäällikkö Hannu Kemiläinen esitteli

6 6 tuulivoimapuistoa. Puistossa on kahdeksan V112-tyypin voimalaa, joiden nimellisteho on 3 MW, napakorkeus 139 m ja roottorin halkaisija 112 m. Voimalat on kehitetty maa-alueille matalimpiin tuuliolosuhteisiin. Lisäksi Kemiläinen kertoi Tuuliwatti Oy:n omistussuhteista, tuotannosta, suunnitelmista sekä ympäristöselvityksistä. Käyttöpäällikkö Sami Rytilahti ohjasi tutustumiskäynnin tuulivoimapuiston yhdessä tuulimyllyssä. Hän kertoi tuulimyllyn toiminnasta ja esitteli tuulimyllyssä olevasta ohjauspaneelista luettavia tietoja. Tuulivoimapuisto liittyy omalla sähköasemalla suoraan alueen halki kulkevaan kantaverkkoon. 6 Työntekijäneuvottelu ja päiväkahvi klo seurakuntatalolla Läsnä: Piispa seurueineen ja seurakunnan työntekijät. Herra piispa seurueineen piti neuvottelun seurakunnan työntekijöiden kanssa seurakuntatalolla. Neuvottelu oli luottamuksellinen. 7 Luottamushenkilöneuvottelu klo seurakuntatalolla Läsnä: Herra piispa seurueineen sekä seurakunnan luottamushenkilöt: Alaraasakka Riitta-Liisa Alasimonen Eila Haukkamaa Kristiina Honkamaa Arja Hökkä Kalle Jokela Jari-Pekka Jussila Veera Karhu Mikko Kehus Hannu Koskela Sulo Kurttila Sisko Kylmänen Maija Matala Marjatta Pakanen Saila Pakanen Salla Penttilä Leila Pääkkölä Jouko Rajala Jukka-Pekka Ruonala Riikka Räsänen Anni Savela Antti Tauriainen Juho Tervonen Jouni Turtinen Maire Turtinen Matti Veijovaara Markku Vitikka Markku

7 7 Väätäjä Reijo Lisäksi läsnä olivat seuraavat seurakunnan työntekijät: Aatsinki Piritta, diakoni Häyrynen Irina, toimistosihteeri Juntti Rauni, perhetyöntekijä Juntunen Minna, lastenohjaaja Kinnunen Matti, kappalainen Kähärä Raija, toimistosihteeri Nevalainen Pekka, lastenohjaaja Niemelä Jaana, talouspäällikkö Paukkeri Hilja, lähetyssihteeri Peltola Nina, vs. nuorisotyönohjaaja Pouke Eeva, vs. diakoni Ruotsalainen Helvi, vahtimestari/suntio Ruotsalainen Tapani, kirkkoherra Savolainen Eija, kanttori Sillanpää Katri, nuorisotyönohjaaja Soronen Pekka, kappalainen Tapio Helka, taloussihteeri Piispa avasi kokouksen kertomalla, että kokoontumisen tarkoitus on antaa tietoa seurakunnan taloudesta, hallinnosta ja arkistoinnista. Sitten laulettiin virsi 444 On yksi Isä meillä. Sen jälkeen piispa toivotti osallistujat tervetulleeksi ja esitteli seurueensa. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Savela esitteli seurakuntaa ja toivotti kaikki tervetulleeksi piispantarkastukseen, jota seurakunnassa pidetään juhlahetkenä. Kymmenen vuotta aiemmin toimitetussa edellisessä piispantarkastuksessa keskusteltiin siitä, että Ii on muuttumassa kasvuvoittoiseksi, minkä seurauksena seurakunnan perhe- ja nuorisotyö nähtiin tärkeinä. Silloin oltiin uusien haasteiden edessä, mikä johti myöhemmin Iin ja Kuivaniemen seurakunnan liitokseen. Seurakuntaliitos tehtiin vuonna Se oli iso haaste, josta keskusteltiin paljon, ja jonka edessä koettiin, että ollaan samassa veneessä. Nyt on perustettu uudet virat perhe- ja nuorisotyölle. Kiinteistöt ovat hyvässä kunnossa. Taloudenpito on ollut tarkkaa. On luovuttu monista kiinteistöistä niin, että nyt ollaan ydinrakennuskannassa. Kirkkoon on hankittu uudet urut. Toimintaa on kehitetty paljon. Viimeiset 10 vuotta ovat olleet työntäyteisiä. Nyt toiminnat ovat vakiintuneet. Seurakunnan taloudellinen tilanne on hyvä, mikä antaa toiminnalle hyvän pohjan. Uhkana nähdään seurakuntarakenneremontti ja sen myötä itsenäisyyden mahdollinen menettäminen. Seurakuntaan on tämän vuoksi muodostettu rakennetyöryhmä, joka seuraa seurakuntarakenteiden uudistussuunnitelmien kehitystä kirkossa ja on valmiina tarvittaviin toimiin. Pappisasessori Pekka Rehumäki toi esille pääkohdat seurakunnan talouden ja hallinnon tarkastuksesta (liite 4). Hän sanoi antavansa sunnuntaina yleisessä piispantarkastuksessa asiasta tarkemman raportin. Seurakunta saa tarkastuksesta myös kirjallisen raportin. Seurakunnan taloudellinen pohja

8 8 työlle on erittäin hyvä: rahaa on varastoitu riskittömästi, velat on maksettu, rahavarojen riittävyys on 200, metsäomaisuus on valtava. Väkimäärä on lisääntynyt 50% edellisestä piispantarkastuksesta, mitä osaltaan selittää Kuivaniemen liittyminen Iihin. Väestöstä kuuluu 88% kirkkoon, mikä osoittaa sen, että on toimittu niin, että ihmiset arvostavat seurakuntaa. Rehumäki piti hyvänä, että kiinteistöjä on myyty. Vielä olisi syytä kuitenkin harkita joidenkin kiinteistöjen myyntiä. Kiinteistöille kannattaa teettää kuntoarvio, joka mahdollistaa nykyistä suunnitelmallisemman kiinteistön hoitamisen. Henkilöstössä on joukko uusia työntekijöitä ja taas eläkeiän kynnyksellä olevia työntekijöitä. Nämä ovat olleet lujilla muutostilanteessa. Rehumäki totesi, että henkilöstöasiakirja on tekemättä, ja suositteli sen tekemistä, koska se mahdollistaa pitkäjänteisen suunnittelun. Valmiussuunnitelma on tehty. Työntekijät olisi syytä huolellisesti perehdyttää siihen. Työalojen johtokuntien johtosäännöt ja virkasäännöt olisi syytä ottaa tarkasteluun. Rehumäki suositteli myös ympäristödiplomin uusimista. On ymmärrettävää, että edellä mainitut asiakirjat ovat jääneet tekemättä liittymisprosessin vuoksi. Nyt on kuitenkin hyvä aika ne tehdä. Lääninrovasti Juhani Lavanko kertoi oman tehtävänsä piispantarkastuksessa olevan arkiston ja kirkkoherranviraston tarkastaminen. Tarkastettuaan arkistoinnin ja kirkkoherranviraston hänellä ei ollut näistä huomautettavaa (liite 5). Hän kuitenkin suositteli kirjaston luettelointia, vaikka kirkkoherran työhuoneen kirjasto toimiikin nykyisellään hyvin. Kun työntekijä lainaa kirjan, pitäisi siitä tehdä merkintä. Lääninrovasti jatkaa yhteistyötä seurakunnan kanssa myös piispantarkastuksen jälkeen. Lavanko piti työntekijöiltä saatuja viestejä sellaisina, joihin voi vaikuttaa. Rovastikuntarajojen muuttumisesta johtuen Ii kuuluu Oulun tuomiorovastikuntaan. Seurakunnan identiteetti perustuu kasteeseen, seurakunta on kastettujen yhteisö. Vaikka tukipalvelurakenne siirtyy kauas, seurakunnan identiteetti ei katoa, vaan autonomia säilyy. Kuivaniemen kappeliseurakunta on tuomiorovastikunnan ainoa kappeliseurakunta. Tämä tukee Kuivaniemen kappeliseurakunnan identiteettiä. Piispa esitti näkemyksensä seurakuntien rakenneuudistuksesta. Luultavasti tullaan toteuttamaan seurakuntayhtymä-malli, joka olisi hallinnollinen toimenpide, ja jossa seurakunnan rajat, identiteetti ja kirkkoherran virka säilyisivät. Kirkon palvelukeskus -järjestelmä on jo tällainen järjestelmä. Sitten kun valtio on tehnyt päätöksensä kunnista, ratkaisut kirkossa tulevat todennäköisesti nopeasti. Tilanne on haasteellinen nyt olemassa oleville seurakunnille. On iso asia joutua luovuttamaan omaisuutensa seurakuntayhtymälle. Iin seurakunta ei ole yksin tämän kysymyksen kanssa. Piispa toivoo, että omaisuuden hoitomallit eivät olisi kynnyskysymys, joka alkaisi hiertää. Asia koskee koko kirkkoa; kaikki ovat samassa laivassa. Kaikki seurakunnat ja hiippakunnat muodostavat yhden kirkon. On sen etu, jos seurakuntien omaisuudesta huolehditaan ja toiminta turvataan. Seurakunnan omaisuus on viime kädessä kirkon yhteistä omaisuutta. Tämän vuoksi paikallisseurakunnan omaisuuden siirtäminen yhtymälle ei ole periaatteellisella tasolla väärin. Eri tavoin köyhien auttaminen kuuluu kirkon perimmäiseen luonteeseen.

9 9 Kirkkovaltuuston jäsen Markku Veijovaara kertoi olleensa 30 vuotta luottamushenkilönä ja nyt hyvin haikein mielin kuuntelevansa sitä, että Oulu määräisi Iin seurakunnan keräämästä omaisuudesta. Piispa kertoi ymmärtävänsä asian vaikeuden. Kirkkovaltuuston jäsen Mikko Karhu esitti näkemyksensä seurakuntayhtymistä: pienten seurakuntien unohtaminen on mahdollista. Lääninrovasti Lavanko kertoi, että jos kuntaliitoksia tehdään, Iin seurakuntaa tarvitaan paikallisen identiteetin vahvistajana. Kirkkovaltuuston jäsen Riitta-Liisa Alaraasakka sanoi, että seurakunnan omaisuudesta luopuminen on katkeraa, mutta kristittyjen yhtenäisyyden kannalta tärkeää. Kun kristittyjä painostetaan, on oltava yksi kirkko. Tämä ideologinen pohja on tärkeä. Savela kiitti piispan esittämästä näkökulmasta ja totesi, että niistä seurakunnan kiinteistöistä, joiden käyttöaste on alhainen, ei luovuta, koska ne ovat tärkeitä sen alueen ihmisille. Piispa käytti neuvottelun viimeisen puheenvuoron. Hän totesi, että Iin seurakuntaa on hoidettu taidolla ja sitkeydellä. Tämä tietotaito ei katoa, vaikka tulisikin seurakuntien yhdistymisiä. Muusta tämän aikakauden murroksesta piispa totesi, että elämme pitenevien varjojen aikaa. On pysyttävä valvovana, oltava rohkeasti kristittyjä ja pidettävä esillä kristillisiä arvoja. Siitä seuraa siunaus ja johdatus. Saamme tehdä työtä voitosta käsin. Jumala kulkee edellämme, siksi saamme tehdä työtämme iloisin mielin. Tämän jälkeen laulettiin ruokavirsi. 8 Päivällinen seurakuntatalolla klo Herra piispa seurueineen nautti päivällisen yhdessä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. 9 Tutustuminen Iin rauhanyhdistyksen uuteen toimitaloon klo Läsnä: Herra piispa seurueineen, Iin rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Sipilä ja rauhanyhdistyksen väkeä, sekä Iin seurakunnasta kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Savela, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Jouko Pääkkölä, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Matti Turtinen, kirkkoherra Tapani Ruotsalainen ja talouspäällikkö Jaana Niemelä. Aluksi lasten lauluryhmä esitti kaksi laulua, ja Salla Kujala säesti heitä pianolla. Tämän jälkeen Iin rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Sipilä toivotti piispan seurueineen sekä muut kuulijat tervetulleeksi iltahartauteen ja tutustumistilaisuuteen. Hän kiitti Iin seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä rakentavan ilmapiirin vaalimisesta. Se voi kummuta vain toisen kunnioittamisesta. Yhdistyksen puolesta hän kiitti seurakuntaa

10 10 taloudellisesta tuesta. Sitten Sipilä esitteli yhdistyksen tavoitteita, sääntöjä, toimintaa, toimitaloa sekä totesi, että puheet pohjautuvat vain Raamattuun. Yhdistys on perustettu Samana vuonna rakennettiin ensimmäinen toimitalo. Seuraava toimitalo valmistui vuonna Seuroja pidetään toimitalossa, kirkossa, kodeissa ja hoivakodeissa. Opetustoimintaa on lapsille ja nuorille. Sosiaalista toimintaa ovat taas kerhot ja virkistystilaisuudet. Yhdistyksessä on 350 jäsentä. Herra piispa aloitti tervehdyksensä kertomalla iloitsevansa Iin rauhanyhdistyksen uudesta toimitalosta. Hän kiitti kuulemistaan sanoista ja lasten kauniista lauluista. Tässä liikkeessä on laululla keskeinen perintö. Kaikilla herätysliikkeillä on laululla keskeinen asema. Laulu yhdistää. Piispa kertoi Iin kuntaan tutustumisesta ja totesi, että seutu on vireää ja perinteistä. Hän muistutti yhteisestä perinteestä kirkossa: kristittyjen yhteyden päivästä. Kristittyjen yhteys on keskeisin yhteys maailmassa, mistä seuraa iloa, rauhaa, rakkautta ja tasapainoisuutta. Herra rukoili, että he kaikki olisivat yhtä niin, että yhteyden ilo ja rakkaus saisi kukoistaa kristittyjen kesken. Vuonna 1952 Kristittyjen ykseysliikkeen kongressissa sanottiin: Kuta lähemmäksi pääsemme Kristusta, sitä lähemmäksi pääsemme toinen toistamme. Tämä on ollut iskusana, kun on etsitty yhteyttä toisiin. Piispa halusi muistuttaa, että Kristuksessa voi olla se syvin yhteys, mitä voi olla kristittyjen kesken. Kun pyrimme antamaan tilaa Kristukselle, inhimillinen väistyy ja näemme Kristuksen syntien sovittajana, joka kuuluu kaikille. Perinteet ovat tärkeitä kirkossa. Olemme nyt astuneet uuteen päivään, Pyhän Henrikin muistopäivään. Jumalanpalvelusjärjestyksessä tahdomme tehdä kunniaa isiemme uskolle tässä maassa. Piispa Henrik kastoi ensimmäisen suomalaisen. Nämä perinteet ja arvot mielessä nostamme esille kirkon perusteita ja lähtökohtia. Ilman Henrikiä ei olisi tätä rakennusta, Iin seurakuntaa eikä piispaa. Katkeamaton perinne yltää tänne asti. Meidät on annettu toisillemme. Meiltä odotetaan esimerkillisyyttä ja uskon kestävyyttä. Silloin voimme löytää sen evankeliumin, joka tuo omalletunnolle rauhan. Piispa päätti puheensa sanoihin: Jumala siunatkoon teitä runsaasti. Tämän jälkeen laulettiin virsi 301 Kirkasta, oi Kristus, meille. Kappalainen Pekka Soronen puhui iltahartaudessa raamatunkohdan Joh. 8:12 pohjalta valon tärkeydestä ja etenkin hengellisen valon tärkeydestä. Valo, tähti, johtaa meidät perille. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä. Saamme häneltä tehtävän viedä kaikkialle maailmaan evankeliumia, joka on valo. Joka uskoo evankeliumin ja kastetaan, se pelastuu. Tämän jälkeen laulettiin virsi 343 Voisinpa Jeesuksestani. Kirkkoherra Tapani Ruotsalainen kiitti mahdollisuudesta vierailla toimitalossa ja toivotti kaikki tervetulleeksi piispanmessuun ja yleiseen piispantarkastukseen. Sipilä kiitti piispaa ja piispatarta sekä piispan seuruetta vierailusta sekä kutsui kaikki iltakahville ja -teelle.

11 11 Sunnuntai Piispanmessu Iin kirkossa klo 10 Herra piispa toimitti piispanmessun Iin kirkossa 2. sunnuntaina loppiaisesta. Päivän aihe on Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Piispanmessussa saarnasi kirkkoherra Tapani Ruotsalainen (saarna liitteessä 2), avustajina olivat kappalainen Matti Kinnunen, kappalainen Pekka Soronen ja diakoni Eeva Pouke. Urkurina oli Markku Jaakkola ja kanttorina Eija Savolainen. Kirkkovaltuuston jäsen Markku Veijovaara ja lähetystyön johtokunnan jäsen Maija Kylmänen lukivat tekstit. Kulkueristiä kantoi lastenohjaaja Pekka Nevalainen. Kynttilöitä kantoivat nuorisotyönohjaajat Nina Peltola ja Katri Sillanpää. Suntioina olivat Sirpa Paakkari ja Pirjo Pakanen. Piispanmessun musiikissa avustivat Kirkkokuoro, Lapsikuoro ja Hyryn nuoret laulajat. Herra piispa aloitti piispanmessun johdantosanoilla: (Notaarin kokoama lainaus) On juhlan aika. Kymmenen vuotta sitten olimme täällä yhdessä koolla, ja nyt olemme jälleen. Tekstimme tänään kertoo hääjuhlasta, jossa Jeesus ilmaisee ensimmäisen kerran jumalallisen voimansa. Isäntäväen arjen ja juhlan keskellä oli ongelma, jota he joutuivat häpeämään. Niinpä Jeesuksen äiti menee Poikansa luo ja kuiskaa tälle jotakin. Sitten Jeesus tekee ensimmäisen ihmetekonsa: vesi muuttuu viiniksi. Ja juhla jatkuu. Tämä kertomus on suurempi kuin ajattelemme. Jumala on mukana arkisissa asioissa normaalissa elämänmenossa. Jumala tuli avuksi pienessä asiassa. Maallisissakin asioissa saa näin tulla Kristuksen luo. Hän kuulee ja ottaa vakavasti. Tämä kertomus opettaa, että arjessa kaikissa asioissa saa kääntyä Jumalan puoleen. Voi olla tilanne, jossa näyttää, ettei pääse läpi. Silloin on olemassa ulospääsytie Jeesuksessa. Olemme nähneet sen arjen ihmeissä; elämänkulku on voinut jatkua. Näin teksti puhuu. Saamme kiittää Jumalaa, kun hän avaa tietä. Mutta suurin ihme on se, että Taivaan Isä voi avata sielumme silmät ja sydämemme kuulemaan Kristuksen ääntä, joka sanoo: saamme olla hänen omiaan. Voi olla, että meidänkin elämässämme viini on loppunut. Voi olla väsymystä, yksinäisyyttä ja sivupolkuja, jolloin kysymme, missä Jumala on. Katso silloin Jumalaan, joka tulee avuksi. Viini on elämän vertauskuva. Kun tulemme Kristuksen luo rukouksen kanssa, voi olla, että elämän leilit täytetään sillä viinillä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Saamme rohkeasti katsoa häneen ja iloita Jumalan suurista teoista. 11 Yleinen piispantarkastus Iin kirkossa klo Herra piispa käytti ensimmäisen puheenvuoron. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi yleiseen piispantarkastukseen ja totesi, että hetken aikaa saamme olla vielä koolla yleisessä piispantarkastuksessa. Tämän osion

12 12 tarkoitus on kertoa seurakunnalle Iissä pidetyn piispantarkastuksen keskeinen sisältö. Käytäntönä on, että piispantarkastuksesta tehdään pöytäkirja. Se on sitten nähtävissä kirkkoherranvirastossa ja internetissä seurakunnan kotisivuilla. Yleisessä piispantarkastuksessa noudatetaan ohjelmaa perinteisesti siten, että kuullaan hallinnon ja talouden tarkastuksen pääkohdat. Sitten lääninrovasti kertoo omista havainnoistaan tässä seurakunnassa. Näiden jälkeen on perinteisesti seurakuntalaisten mahdollista esittää kysymyksiä seurakunnan elämästä tai kehityksestä. Lopuksi saadaan kuulla Sanaa. Näiden johdantosanojen jälkeen piispa esitteli seurueensa ja jatkoi kertomalla, että on ollut rikasta tutustua tämän seudun ihmisiin, seurakunnalliseen ja kulttuuriseen elämään. Tämän jälkeen piispa pyysi pappisasessori Pekka Rehumäkeä esittelemään hallinnon ja talouden tarkastuskertomuksen. Asessori Rehumäki esitteli tarkastuskertomuksen havainnoistaan seurakunnan hallinnon ja talouden tarkastuksessa. (Esittelypuhe on liitteessä 3, ja koko kertomus talouden ja hallinnon tarkastuksesta on liitteessä 4.) Piispa kiitti asessori Rehumäkeä ja jatkoi, että Iin seurakuntalaiset varmasti mielellään kuulevat myös talouden ja toiminnan tunnuslukuja. Piispa korosti tässä kohdassa sitä, kuinka vastuullisesti ja hienosti Iissä on osattu talous hoitaa. Se on esimerkillistä. Mahdollisissa tulevissa koalitioissa juuri tämä osaaminen, joka Iissä on, tulee olemaan uusien yhteisöjen voimavara. Piispa pyysi lääninrovasti Juhani Lavankoa esittämään tarkastuskertomuksensa arkiston, kirkkoherranviraston ja kirjaston tarkastuksesta. Lääninrovasti Lavanko esitteli tarkastuskertomuksensa arkiston, kirkkoherranviraston ja kirjaston tarkastuksesta. (liite 5) Piispa kiitti lääninrovasti Lavankoa esityksestä ja kertoi tehneensä samoja havaintoja kuin lääninrovasti. Tämän jälkeen piispa antoi mahdollisuuden seurakuntalaisten kysymyksille ja puheenvuoroille. Hannele Mustonen kertoi edustavansa alle kouluikäisiä lapsia ja olevansa perhepäivähoitaja. Hän on kiitollinen lapsille suunnatuista kirkollisista tilaisuuksista, jotka seurakunta järjestää. Mustonen toi kuitenkin esille pyhäkoulun tarpeen esikoulu- ja alakouluikäisille, jotka eivät ole mukana kirkon pienten lasten toiminnassa. Hän pyysi, että seurakunta järjestäsi näkyvän, aktiivisen ja luterilaisen avoimen pyhäkoulun kunnan alueelle. Piispa kiitti Hannele Mustosta puheenvuorosta ja sanoi pitävänsä tämän esille nostamaa asiaa tärkeänä. Piispa totesi myös, että tilaisuudessa käytettyjä puheenvuoroja punnitaan seurakunnassa vakavasti. Muita puheenvuoroja ei pyydetty.

13 13 Piispa kertoi saaneensa olla seurueensa kanssa nyt jonkun aikaa Iin seurakunnassa, jossa nyt on mukana myös Kuivaniemi. Mieleenpainuva kokemus on ollut saada nähdä laajaa toimintaa: monenlaista hengellisen ja kulttuurielämän toimintaa. On tullut varsin laaja kuva siitä, mitä sillä alueella tapahtuu. Piispa kiitti erityisesti Iin kuntaa siitä, että kunnassa on niin vahvasti sitouduttu sen seudun ihmisten elämään siinä suhteessa, että seurakunta ja kirkko kuuluvat edelleen keskelle kylää. Iin kunta on omalla toiminnallaan ja seurakunnan kanssa rinnalla eläen osoittanut olevansa iiläisten puolella. Suuri joukko, lähes 90%, seudun asukkaista kuuluu seurakunnan ja kirkon jäsenyyteen, näin ollen kunnan ja seurakunnan yhteistyössä on vahva paikallisten ihmisten määrä. Piispa kiitti myös kulttuuritarjonnasta, jota Iin kunnassa tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Piispa oli saanut tutustua KulttuuriKauppilan toimintaan ja piti sen panosta iiläisessä maisemassa merkittävänä. Se on myös henkisellä tavalla rakentava keskus. Siinä kuuluu myös rakentavia ääniä, jotka ovat samansuuntaisia seurakunnan elämän ja toiminnan kanssa. Piispa kertoi muistavansa KulttuuriKauppilassa olevan taiteilijan erittelyä tämän omasta työstä: Emme me voi muuttaa koko maailmaa, mutta pieniä asioita tekemällä voimme viestittää paljon sillä paikalla, missä itse olemme. Piispan mielestä taiteilijan sanoissa on toimintaohjetta paljon myös seurakunnan elämän keskellä. Lisäksi piispa kiitti Nikkarin avopalvelukeskusta, jossa lapset ja vanhukset toimivat hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään lähes päivittäin. Se on viesti siitä, että ihmiset kuuluvat toinen toisilleen, ja jos tämä viesti on myös seurakunnan elämän keskellä, niin kuin sen tulee olla ja se on, silloin myös tässä suhteessa kehitys on hyvää. Yhtään ikäluokkaa ei saa unohtaa. Iin kunnassa on yli 1000 yli 75-vuotiasta ihmistä. Tämä on suuri joukko ikääntyviä ihmisiä. Heidän tarpeistaan ja elämän hyvinvoinnista huolehtiminen on tulossa toiminnan keskukseen niin kunnan kuin seurakunnan taholla. Lasten ja nuorten hyvinvointia ei luonnollisestikaan tule missään kohdassa unohtaa. Monien toimintojen ja aktiviteettien keskeinen tavoite on se, että lasten ja nuorten parissa tehdään jatkuvasti tavoittavaa työtä. Piispa totesi, että Iin seurakunnassa yhteys eri hengellisiin liikkeisiin on hyvää ja luottamuksellisia suhteita kuvaavaa toimintaa. Seurakunnassa yhteys seurakunnan ja esimerkiksi rauhanyhdistyksen kanssa on erittäin hyvää, rakentavaa ja luottamuksellista. Piispa kertoi saaneensa seurueineen vierailla perjantai-iltana myös Iin rauhanyhdistyksellä. Myös muut herätysliikkeet tässä seurakunnassa ovat tasapainoisesti kulkemassa samaan tahtiin seurakunnan omien tavoitteiden kanssa. Piispa mainitsi, että Iin seurakunnan kirkkoherra Tapani Ruotsalainen ei ole unohtanut ekumeenisiakaan yhteyksiä, mistä piispa antoi tässä yhteydessä hyvän tunnustuksen. Kristityt tarvitsevat toinen toistensa tukea ja yhteisen

14 14 elämän kautta tapahtuvaa rikastumista. Jokaisella on myös erityisiä rikkauksia, joista voi iloita yhdessä. Iin seurakunnassa jumalanpalveluselämään osallistuvien määrä on ollut lievässä laskussa. Tähän on myös seurakunnan luottamuselimissä kiinnitetty huomiota. Jumalanpalveluselämään osallistuvien lukumäärän keskiarvo Iissä on kuitenkin valtakunnallista keskiarvoa suurempi. Iissä on onnistuttu viikoittaiseen jumalanpalveluselämään osallistuvien määrä pitämään hyvällä tasolla, vaikka toivomisen mahdollisuuksiakin on, niin kuin seurakunta itsekin on todennut. Keinoja jumalanpalveluselämän elvyttämiseksi on Iissä haluttu etsiä ja siihen on olemassa hyviä reseptejä. Jumalanpalveluksen kehittämisajatukset lienevät jatkuvasti seurakuntaelämässä hyvin tärkeällä tavalla toiminnan ja suunnittelun keskiössä. Piispa kehotti ottamaan rohkeasti mukaan eri piirejä ja jakamaan reilusti vastuuta myös erilaisille ryhmille silloin, kun jumalanpalveluselämää halutaan kehittää. Tämä tuottaa hyviä tuloksia, mikä on todettu myös tutkimuksissa. Piispa kertoi vielä sen, mitä valtakunnallisesti jumalanpalveluksesta ja jumalanpalveluselämästä voidaan sanoa. Tietty loiva lasku, joka on lähtenyt Iissä liikkeelle, on trendinä koko valtakunnassa. Muutos on alkanut noin vuonna Silloin alkoi tapahtua jotakin sellaista, että osa aktiivisesta seurakuntaväestä jostakin syystä otti etäisyyttä jumalanpalvelukseen osallistumiseen. Vailla merkitystä ei ole varmaan se, että juuri samana vuonna oli erittäin vahva kirkosta eroamisbuumi. Tämä sama ilmiö tuli ilmeisesti sitten tietyssä mielessä aktiivisen kirkkokansankin osalle. Mistähän tämä mahtaisi johtua? Tätä piispa on kysynyt itseltään ja hänen ajatuksensa on kulkenut siihen suuntaan, että kristityt ovat nykyään saaneet tuntea jollakin tavalla väsymisen ja loukkaantumisen tunteita siitä, että he eivät ole tulleet tasaarvoisesti kohdelluksi monen joukkoviestimen taholta. He ovat saaneet tuntea olevansa altavastaajia. Tämä tietty väsymys on sitten voinut heijastua tälläkin tavalla suhtautumisessa jumalanpalvelukseen. Sen suunta olisi voinut olla toisenlainenkin. Siihen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Piispa kertoi uskovansa, että se osa seurakuntalaisia, joka jätti seurakuntakokouksen noina aikoina, ei ole jättänyt kirkkoa. Se osa on olemassa jossakin, myös Iissä. Sen uudelleen tavoittamisesta täytyy olla kysymys. Piispa kertoi tarinan vanhasta iiläisestä papista, joka piti saarnaa kirkossa. Pappi nousi saarnatuoliin. Hänellä oli mukanaan onkivapa. Hän heitti onkivavan saarnatuolin kaiteen yli. Jonkin aikaa pappi nosteli sitä saarnatuolissa eikä sanonut sanaakaan. Sitten hän otti siimasta kiinni, kokosi ongen ja tuli saarnatuolista alas. Siinä oli hänen saarnansa. Se oli todella vaikuttava saarna. Piispan mukaan kertomus kehottaa meitä olemaan hylkäämättä seurakuntakokousta. Ihmisille on annettu suuri aarre, pelastuksen lahja, pelastuksen lähde. Sitä meille tarjotaan. Jumalan sana on se väline, jolla meitä halutaan kalastaa Jumalan perheväen yhteyteen. Tämä viesti, tarjous on jatkuvasti meidän keskellämme. Sitä ei voi unohtaa. Saamme ilolla tarttua siihen, emmekä saa jättää tyhjin käsin niitä, jotka tahtovat toimia Jumalan asialla.

15 15 Me elämme aikaa, joka on monella tavalla murroksen aikaa. Se murros on yhteiskunnallista murrosta. Sieltä tulevat haasteet kirkon suuntaan. Mutta on myös toisenlainen murros, joka heijastuu kirkon sisälle. Tämä murros tahtoo sanoa, että me kirkkona saamme olla niin moniäänisiä kuin ikinä tahdomme, meillä saa olla oma totuutemme eikä totuuksien välillä tarvitse vallita yhteyttä. Piispan mukaan tällainen moniääninen kirkko lakkaa kuitenkin pian olemasta. Kirkossa voi olla vain yksi ainoa ääni, Hyvän Paimenen ääni. Mitään muita ääniä ei ole. Joka ei sitä ääntä kuuntele, ei ole osallinen pelastuksen lahjasta. Vain Hyvän Paimenen äänen kuuleminen ja hyvän omantunnon säilyttäminen vievät perille iankaikkiseen elämään. Tarvitsemme toinen toistamme jokainen. Tämä kirkko voi olla vain kirkko, jossa jokainen voi luottaa siihen, että kun Jumalan huoneen avaa, me saamme kuulla täällä sanaa pelastuksesta. Se pelastuksen sana yhdistää myös eri tavalla ajattelevia ja eri tavalla kokevia. Syntyy yhteinen ilo. Piispa kiitti Iin seurakunnan luottamushenkilöitä siitä, että nämä ovat olleet vahvasti työntekijöiden tukena seurakunnassa. Piispa kiitti myös kaikkia yhteistyötahoja ja vapaaehtoisia. Piispa kiitti seurakunnan työntekijöitä, jotka monesti vaikeissa olosuhteissa esimerkillisellä tavalla ovat tehneet työtä. Työntekijät ovat tahtoneet vahvalla tavalla olla rakentamassa Iin-Kuivaniemen seurakunnan kokonaisuutta uudessa koalitiossa. Työntekijöiden mukaan tätä yhteistyötä ja yhteen sulautumista tulee hyvässä hengessä myös jatkaa. Sitten piispa kiitti kirkkoherraa siitä otteesta, jolla hän on vienyt seurakuntaa läpi monen muutoksen tähän asti. Muutos on sujunut hyvin, tasapainoisesti ja rakentavasti eteenpäin. Mikään muutos, joka sisältää kohtuullisen monien tekijöiden yhteensulautumista, ei ole helppo. Piispa kertoi ilolla panneensa merkille, että kirkkoherra tahtoo myös kuunnella muutoksessa olevia erilaisia ajatuksia ja pitää muutosta tasapainoisesti oikeassa ja kehittävässä suunnassa. Lopuksi piispa totesi, että on sanottava kiitos Taivaan Isälle siitä, että saamme olla tänä aikana Hyvän Paimen äänen kuuloetäisyydellä. Sitä me olemme olleet tänään messussa, ja sitä me saamme olla myös silloin, kun tahdomme säilyttää sydämessämme paikan hänelle, joka tahtoo kulkea rinnallamme. Piispa sanoi tahtovansa siunata Iin seurakunnan Herran siunauksella. Se siunaus puhuu kasvojen etsimisestä. Se sisältää vahvasti rukouksen siitä, että saisimme katsella Herraa kasvoista kasvoihin. Piispa toivoi sen siunauksen olevan myös kaikkien yhteinen rukous, jossa Jumalan kasvot ovat se ensimmäinen ja viimeinen asia elämässämme. Piispa siunasi läsnäolijat Herran siunauksella. Päätteeksi laulettiin virsi 332 Herraa hyvää kiittäkää. 12 Juhlalounas ja juhla Haminan seurakuntatalossa klo Herra piispa seurueineen sekä kirkkoväki osallistuivat juhlalounaalle Haminan seurakuntatalossa. Tämän jälkeen vietettiin juhlaa kirkkoherra Ruotsalaisen

16 16 johdolla. Lapsikuoro esitti kaksi laulua. Piispa jakoi seurakuntatyön ansiomerkit. Kirkkovaltuuston jäsen Markku Veijovaara piti kiitospuheen ansiomerkkien saajien puolesta. Kirkkoherra Ruotsalainen kiitti Ii-instituutti - liikelaitoksen johtajaa Tarja Rahkolaa mahdollisuudesta tutustua Iin kulttuuriin. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Savela ja kirkkoherra Ruotsalainen kiittivät piispaa ja piispatarta sekä piispan seuruetta piispantarkastuksesta. Laulettiin virsi 324:1-3 Hyvä on Herra. Kappalainen Matti Kinnunen johdatti juhlavieraat päätösrukoukseen. Piispantarkastus Iin seurakunnassa tammikuussa 2013 päätettiin virteen 332 Herraa hyvää kiittäkää.

17 17 Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet: Piispantarkastuksen ohjelma (liite 1) Piispanmessussa pidetty saarna (liite 2) Esittelypuhe talouden ja hallinnon tarkastuksesta (liite 3) Kertomus hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 4) Kertomus kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 5) Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun mukaiseksi. Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Pekka Rehumäki Lääninrovasti Juhani Lavanko Notaari Leena Brockman