Satumaiset puistoatsaleat Adalmina, Illusia, Onnimanni ja Tarleena

Transkriptio

1 34 Satumaiset puistoatsaleat Adalmina, Illusia, Onnimanni ja Tarleena Anu Väinölä ja Terttu Parkkari Väinölä, A. & Parkkari, T. 2012: Satumaiset puistoatsaleat Adalmina, Illusia, Onnimanni ja Tarleena. (New deciduous azaleas Adalmina, Illusia, Onnimanni and Tarleena ). Sorbifolia 43(1): ISSN Breeding of deciduous azaleas began at the University of Helsinki in Now, after 23 years, the first four cultivars have been introduced and available for nurseries. Carminered-flowering Adalmina and white Illusia are available for customers, yellow-flowering Onnimanni and light-red Tarleena will follow in a few years. The cultivars are described in detail. Anu Väinölä, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, PL 58, Helsingin yliopisto; anu.vainola@helsinki.fi Terttu Parkkari, Maataloustieteiden laitos, PL 27, Helsingin yliopisto Ensimmäiset Helsingin yliopistossa jalostetut puistoatsaleat tulivat kuluttajien saataville taimimyymälöihin vuonna Jalostusohjelman alkamisesta oli kulunut 23 vuotta. Jalostustyö alkoi professori Peter M.A.Tigerstedtin aloitteesta ja Helsingin kaupungin puisto-osaston kannustamana vuonna 1988 ja sen puitteissa myös syntyi opinnäytetyö (Väinölä 1991), kuten yliopistollisissa tutkimuksissa on tapana. Jalostusohjelmasta on julkaistu vuosien varrella useita kirjoituksia mm. Sorbifoliassa (Väinölä 1992, 1999, 2009), joten tässä kirjoituksessa keskitytään uusien lajikkeiden esittelyyn. Parhaiden risteytysjälkeläisten solukkolisäykset aloitettiin jatkotutkimuksia varten 1990-luvun lopulla ja ensimmäiset kloonikokeet perustettiin Helsinkiin, Kotkaan, Kuopioon ja Ouluun vuonna Koetaimia on havainnoitu vuosittain ja tässä esiteltävät lajikkeet on valittu näiden kenttäkokeiden perusteella. Adalmina ja Illusia ovat menestyneet Kuopiossa asti ilman ongelmia, mutta lajikkeiden Onnimanni ja Tarleena latvat ovat siellä kylminä talvina paleltuneet. Lumen suojassa talvehtinut Illusia on kukkinut myös Oulussa useana vuonna. Muiden lajikkeiden menestyminen Oulussa on epävarmaa. Menestymisvyöhykkeeksi ehdotamme kaikille neljälle lajikkeelle I IV. Tarkempia minimilämpötiloja ei ole arvioitu, vaan vyöhykesuositus perustuu koepaikan sijaintiin vyöhykekartalla. Jalostajan emotaimet kasvavat Helsingin yliopiston Viikin kampuksella. Lajikkeet rekisteröidään kansainväliseen Rhododendron-suvun rekisteriin, jota ylläpitää Royal Horticultural Society. Lajik-

2 35 Kuva 1. Rhododendron Adalmina. Valokuvat Anu Väinölä. Fig. 1. Rhododendron Adalmina. Photos by Anu Väinölä. keilla ei ole erityistä ryhmänimeä, vaan niistä käytetään nimeä, joka on muotoa puistoatsalea Adalmina tai Rhododendron Adalmina. Lajikkeita lisää MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Laukaan toimipaikka, joka toimittaa pikkutaimia taimistoille jatkokasvatettavaksi. Kuluttajat voivat ostaa taimia hyvin varustetuista taimimyymälöistä. Taimen hintaan sisältyy pieni jalostusmaksu (royalty), joka osaltaan mahdollistaa jalostustyön jatkamisen. Puistoatsalean lehtilapa on tyypillisesti soikea tai pitkulainen ja suippotyvinen. Lehden kärki on pitkäsuippuinen, joskus otakärkinen. Jollei toisin mainita, tässä kuvattujen lajikkeiden kukat ovat kapean suppilomaisia ja niissä on viisi yhteen kasvanutta terälehteä, joiden reuna on ta- sainen tai hieman aaltoileva. Kaikilla lajikkeilla verhiön pituus on 1-2 mm. Rhododendron Adalmina Adalmina on peräisin vuonna 1989 tehdystä risteytyksestä, jossa emona oli Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan gentinatsalea R. Directeur Charles Baumann. Se pölytettiin Minnesotan Landscape Arboretumista saadulla risteymäperäisellä siitepölyllä R. Choptank R. Maori. Lisäykseen valittu pensas kasvaa Mustilan arboretumissa. Adalmina on pystykasvuinen, myöhään kukkiva puistoatsalea. Täysikasvuinen pensas on noin 1,5 m korkea ja 1,8 m leveä. Kymmenenvuotiaana Viikin koeistutuksen pensaat olivat cm korkeita ja cm leveitä.

3 36 Kukkatertussa on 7 10 karmiininpunaista kukkaa. Niiden teriön ylimmässä liuskassa on suuri tummankeltainen laikku, jonka keskellä kulkee ohut punainen juova. Myös emi ja hede ovat punaisia. Teriön pituus on 4,5 5 cm ja leveys noin 5,5 cm. Terälehden reuna voi olla hieman aaltoileva. Nuppu on kukkaa tummempi. Soikeat, mattapintaiset lehdet ovat lähes tummanvihreitä, 5,5 6,5 cm pitkiä, 2,5 3 cm leveitä. Lehden reuna on suora tai hieman taakäänteinen, kärjessä voi olla ota. Pensas on ollut terve. Ruskaväri on viininpunaruskea. Adalmina sai nimensä Zachris Topeliuksen (1893) prinsessasadusta Adalminan helmi. Kovin monta nimeltä mainittua prinsessaa ei suomalaisesta lastenkirjallisuudesta löydykään. Vuonna 2008 nimetty Adalmina on ollut MTT:n taimiluettelossa vuodesta 2010 lähtien. Rhododendron Illusia Illusia on peräisin ensimmäisen risteytyskesän 1988 viimeisimmistä risteytyksistä. Sen emo on myöhään kukkiva gentinatsalea R. Bouquet de Flore Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Pölyttäjänä oli Mustilan arboretumissa kasvava keltakukkainen atsalea, jonka perimä ei ole tiedossa. Alkuperäinen Illusia kasvaa Haagan Alppiruusupuistossa Helsingissä. Illusia on keskikokoinen, täysikasvuisena noin 1,3 m korkea ja yhtä leveä pensas. Kymmenvuotiaana sen korkeudeksi on mitattu cm ja leveydeksi cm. Illusia kukkii kesäkuun keskivaiheilla valkoisin kukin, joiden yläterälehden peittää tummankeltainen laikku. Tertussa on tuoksuvaa kukkaa. Kukkien torviosa on hyvin kapea ja terälehti aaltoreunainen. Teriön pituus on 4,5 5 cm, leveys 4 4,5 cm. Emin pituus on 6 7 cm. Keskivihreät lehdet ovat mattapintaisia ja taakäänteisiä. Lehden pituus on 5,5 7 Kuva 2. / Fig. 2. Rhododendron Illusia. cm, leveys 2 2,5 cm. Tässä kuvatuista lajikkeista Illusialla on paras ruskaväri. Se on parhaimmillaan punainen, mutta lehtiin voi tulla hieman härmää. Valko-keltakukkainen atsalea oli itseoikeutettu saamaan nimensä Yrjö Kokon (1944) keijukaissadun pienen keijutytön mukaan. Jos satukirjoissa olisi enemmän nimeltä mainittuja keijuja, olisimme nimenneet atsaleoita niiden mukaan. Niiden puuttuessa valikoimaan pääsevät muutkin satukirjojemme hahmot. MTT:n taimiluettelossa vuonna 2009 nimetty Illusia on ollut vuodesta 2010 lähtien. Rhododendron Onnimanni Myös Onnimanni on valittu lisäykseen Haagan Alppiruusupuistosta. Se on peräisin vuonna 1988 tehdystä risteytyksestä, jossa Kaisaniemen gentinatsalea R. Nancy Waterer on pölytetty samalla Musti-

4 37 Kuva 3. / Fig. 3. Rhododendron Onnimanni. lan arboretumin nimettömällä keltaisella atsalealla, jota käytettiin lajikkeen Illusia vanhempana. Pensaana Onnimanni on pystykasvuinen. Viikin koetaimet olivat kymmenenvuotiaina korkeita ja cm leveitä. Kukka on pituudeltaan 4,5 cm, leveydeltään 5 5,5 cm. Väriltään kukinta on monivivahteinen, sillä vaikka kukat ovat sisältä vaalean sitruunankeltaiset, niiden ylimmän terälehden peittää kirkkaankeltainen laikku ja nuput ja kukan ulkopinta ovat oranssinkirjavat. Emi ja heteet ovat keltaiset. Kukintaa voi luonnehtia täyteläiseksi, sillä yhdessä kukinnossa on kukkaa. Kukinta alkaa kesäkuun alussa ja jatkuu pitkään. Kuihtuneet kukat putoavat pois eivätkä jää oksiin roikkumaan kuten monilla muilla kelta-atsalean jälkeläisillä. Nuoret lehdet ovat punaruskeita, täysikasvuiset tummanvihreitä ja hieman uurteisia. Täysikokoiset lehdet ovat noin 10 cm pitkiä ja 3 cm leveitä. Ne pysyvät syksyllä pensaassa pitkään vihreinä, joten ruska jää vaatimattomaksi. Onnimanni on toistaiseksi ollut terve, eikä siinä ole esiintynyt härmää. Versojen kasvu alkaa jo kukinnan aikana aiheuttaen hieman läpikasvua. Onnimanni tuntui nimenä niin hyvältä ja kansainväliseen käyttöön sopivalta, että se poikamaisuudestaan huolimatta pääsi mukaan muuten toistaiseksi tyttömäiseen nimijoukkoon. Kalevalainen loru Oli ennen Onnimanni ei selittelyjä kaipaa, mutta onpa Marjatta Kurenniemi (1953) kirjoittanut samannimisen satukirjankin metsän kätköissä asuvasta pienestä vihreänuttuisesta miehestä, joka hoivailee loukkaantuneita pikkueläimiä. Onnimanni on MTT:n taimiluettelossa vuodesta 2012 lähtien, joten vähittäismyyntiin se tullee parin vuoden kuluttua.

5 38 Rhododendron Tarleena Tarleena on Adalminan sisarlajike samasta vuoden 1989 risteytyksestä R. Directeur Charles Baumann ( Choptank Maori ). Myös se on valittu lisättäväksi Mustilan koeistutuksista. Tarleena on sisarensa tapaan pystykasvuinen ja myöhään kukkiva lajike, joskin se aloittaa kukinnan hieman Adalminaa aikaisemmin. Kymmenvuotiaiden koetaimien korkeudeksi on mitattu cm. Tarleenan kukinta on runsasta ja täyteläistä, vaikka yhdessä kukinnossa on vain 7 10 kukkaa. Kirkkaanpunaisista nupuista avautuu vaaleanpunaiset kukat, joissa on keltaiset laikut. Nuput ovat kirkkaamman punaiset kuin lajikkeellla Adalmina. Eri vaiheessa olevat kukat ovat hieman erivärisiä tehden kukinnasta vivahteikkaan. Kukat ovat hieman pienempiä kuin muilla tässä esitellyillä lajikkeilla: teriön pituus on noin 4,5 cm, leveys noin 4 cm. Myöhäisen kukinnan vuoksi lehdet puhkeavat kukkien sekaan. Tummanvihreät lehdet ovat pituudeltaan noin 9 cm, leveydeltään noin 2,5 cm ja ne voivat olla otakärkiset. Lehdissä on joitakin yksittäisiä karvoja. Ruskaväri vaihtelee punaruskeasta viininpunaiseen, mutta ruska on vaatimaton. Tarleenalla ei ole esiintynyt härmää, mutta kylmän talven jälkeen sen latvan kärjet paleltuivat Kuopiossa. Tarleenan nimi kunnioittaa Elina Karjalaisen elämäntyötä lastenkirjailijana. Uppo-Nallen kirjoittaja loi pikkuruisen tonttutyttö Tarleenan 2000-luvulla (Karjalainen 2003). Tarleena on MTT:n taimiluettelossa vuodesta 2012 lähtien, joten vähittäismyyntiin sekin tullee parin vuoden kuluttua. Jalostusohjelma jatkuu edelleen uusien kenttäkokeiden muodossa. Vuosina suoritetun valinnan perusteella kloonattuja pensaita on istutettu kokeisiin Kuopioon, Jyväskylään, Riihimäelle ja Sa- Kuva 4. / Fig. 4. Rhododendron Tarleena. loon vuonna Lisää lajikkeita on siis tulossa muutamien vuosien havaintojakson jälkeen. Kirjallisuus Karjalainen, E Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun. 42 s. WSOY, Helsinki. Kokko, Y Pessi ja Illusia. 231 s. WSOY, Helsinki. Kurenniemi, M Oli ennen Onnimanni. 195 s. Tammi, Helsinki. Topelius, Z Adalminan helmi. Lukemisia lapsille 2: WSOY, Helsinki. Väinölä, A Lajien väliset risteytykset kesävihannilla atsaleoilla. 93 s. Pro gradu. Helsingin yliopisto, kasvinjalostustieteen laitos. Väinölä, A Atsaleoita Suomenkin puistoihin jalostus alkaa lajiristeytyksillä. Sorbifolia 23(3): Väinölä, A Atsalean jalostuksen kuulumisia. Sorbifolia 30(1): Väinölä, A Ajatuksesta jalosteeksi. Puutarha & kauppa 13(20): (Julkaistu myös Rhododendron-lehdessä 1/2010:4 6.)