Kirje Amerikasta. Waasan lehti N:o

Transkriptio

1 1 Waasan lehti N:o Kirje Amerikasta. (Sisältö: Uuden wuoden terweisiä. - Haitallisia maitten tuhlaamisia. - Mormonitulwa. - Kolera. - Sikainkolera. - Uusi sähköyhtiö. - Yksinkauppa.) Amerikan lännestä, tammikuu 1 p Onnellista uutta wuotta, lausuwat tänään miljoonat ihmiset toisillensa. Wanhassa kotimaassamme olette warmaankin, minun tätä kirjoittaissani, tämän päiwän osaksi jo lakanneet sitä sanomasta ja menneet lewolle, waikka me täällä lännessä olemme wasta päässeet parhaaseen alkuun. Niin, näetkös, nyt on täällä kello 2 päiwällä, jolloin teillä on noin 11 yöllä, ja siinä wika miksi me jakelemme uudenwuoden terweisiä lähes puolen wuorokautta myöhemmin kuin Te. Joka Amerikassa olisi pari, kolmekymmentä wuotta takaperin arwellut, että hallituksen maa wuosisadan kuluessa täällä joutuu kaikkityyni yksityisten omaisuudeksi, olisi warmaankin saanut kantaa hassun nimen. Amerikan ääretön ala luultiin riittäwän monen miespolwen ajan kansoittaa oman maan wäellä ja miljoonilla siirtolaisilla ja sen wuoksi olewan waraa tuhlata sitä loputtomiin asti niillä ja näillä. Semmoisessa mielettömässä luulossa on miljoonia aareja kelwottoman maan nimellä lahjoitettu erinäisille waltioille maanwiljelyskoulujen awuksi ja toisia miljooneja entisille sotureille ja heidän leskillensä. Sitten saiwat rautatiekuninkaat satoja miljooneja aeren aloja tuhlataksensa ja rikastuaksensa. Lyhyesti sanoen: Yhdyswaltain hallitus on kewytmielisesti antanut maata pois yleiseksi wahingoksi, ja jos samaa tapaa wielä hetken aikaa noudatetaan, niin yksityisen maanwiljelijän wastainen maansaanti täällä on pian paljas satumainen lorupuhe eikä mitään muu. Etelässä mahdollisesti kestäwät maa-alat kau emman aikaa, kuin pohjoisessa; kuitenkin on, kenties pikemmin kuin luullaankaan, niinhywin etelässä kuin pohjoisessakin, koko Yhdyswaltain awaruus kansoittuneena yhtä taajaa kuin Länsi-Euroopan wanhoissa siwistysmaissa on jo aikoja sitten ollut. Ja silloin wasta alkaa täällä elämän todellisuus näkymään oikeassa muodossaan; sillä se on waan pilantekoa niin kauan, kun löytyy maata omamaalaisella ja siirtolaisella paeta pois toisensa tieltä. Waan tälläinen suhde ei warmaankaan ole täällä olemassa silloin, kun yhdeksästoista wuosisata on kadonnut ajan peräymättömään wirtaan. Ken elää, hän näkee. Nykyään woidaan täällä tusinoilla erilaisilla elinkeinoilla hyötyä ja yhtä monilla häwitä. Mutta kyllähän elinkeinojenhaarat täälläkin wielä kutistuwat harwalukuisemmiksi. Nykyään on jokaisen helppo paimentolaisten tawoin siirtyä paikasta toiseen; mutta kun koko maa kerran ehtii kansoittua, niin kyllä semmoinen siirtolais-elämä on kerrassaan lakannut ja siitä jäänyt muisto ihmisten mielissä on sitten enää waan wanhain hywäin aikain muistoa. Yhdeksännentoista wuosisadan loppupuolella harwat joutuwat ajatella tulewaisten aikain seurauksia, mutta warma kuitenkin on, että kahdennenkymmenennen wuosisadan lopulla kaikki asiat owat paljon toisin. Mormonientulwa. Wiime syksynä tuli Euroopasta Newyorkiin Newada nimisellä höyrylai-

2 2 walla 802 siirtolaista, joista 600 oli mormonien uskoon kääntyneitä skandinawilaisia. Terweyslautakunnan jäsen Newyorkista hra Sanbom lausui näistä tulokkaista iwallisesti, että he oliwat joukko ontuwia, raajarikkoja, kuuroja ja sokeita. Heitä wartioimassa oli 20 mormonipappia. Nyt he, nämät pyhät ihmiset, warmaankin owat jo paratiisin lewossa Suolajärwen rannalla. Oliko näitten skandinawialaisten joukossa ruotsia puhuwia suomalaisia, en saanut kuulla, mutta suomea puhuwille kansalaisilleni on ainakin onneksi, ett eiwät mormonit osaa heidän kieltä eiwätkä siis woi houkutella heitä niin helposti maalliseen helwettiinsä! Kolera, joka wiime wuonna hirweästi raiwosi Egyptissä, oli matkalla tänne Amerikkaankin, jonkatähden rannikko-asukkaat oliwat peloissaan. Muutamissa ulkomaalta tulewissa laiwoissa sanottiin tapahtuneen taudinkohtauksia, mutta onneksi otettiin nämä laiwat tarkastettawiksi, joten ruton maappe-pääsy tuli estymään. Eikä wiime wuonna siis olekaan Pohjois-Amerikassa hawaittu yhtäkään koleran tapausta; mutta sen sijaan on tietämätöntä, mitä kaikkea wasta-alkanut uusi wuosi myötänsä tuo. Jos rutto, minkä nimellinen hywänsä, tänne kerran pääsee, niin se warmaankin tekee äärettömiä tuhoja. Sikainkolera on ilmaantunut Patchongarin tienoilla Lousianassa ja tehnyt siellä suuria wahingoita maanwiljelijöille. Eräs iso maanwiljelijä siellä esim. menetti kahden wuorokauden kuluessa 60 sikaa ja moni muu samassa suhteessa. Läntinen osakeyhtiö on saanut waarallisen kilpailijan Newyorkin Post-telegraf komppaniassa, johonka on hywin suurella pääomalla liittynyt tunnettu miljoonan omistaja John W. Mackey. Tämä yhtiö aikoo lähettää sähkösanomia, matkan pituuteen katsomatta, yhdellä sentillä sanasta, jota ei entinen yhtiö tehnyt. Eräs toinenkin asia tarwitsisi saada kilpailijan, nimittäin se yksinkauppa, jonka suuret raharikkaat täällä owat ottaneet itselleen anastaneet. He owat ottaneet haltuunsa kaikki toimialat ja niitten kautta säälimättä raastawat itselleen monikertaisen woiton. Niinpä esim. wielä joku wuosi takaperin saatiin täällä maksaa ompelukoneesta dollaria, jonka oikea hinta on waan dollaria! Oliwathan ne werirahoja, joita täytyi maksaa taikka olla ilman tätä kylläkin tarpeellista kappaletta; sillä rikkaat kauppayhtiöt ostiwat aina itselleen patentin niihin ja sopiwat myyntihinnasta keskenänsä niin hywin, että ostajan täytyi se maksaa, jos mieli saada koneen. Ja kongressi oi ensi näille rikkaille, kerta toisensa perään, awuliaan kätensä, kunnes walitukset nousiwat korkeimmilleen. Silloin ei kauan wiipynyt ennenkun ompelukoneitten kauppa jätettiin wapaaksi, josta seurasi, että niitten hinnat kohta alentuiwat enemmällä kuin 200:lla prosentilla. Mutta melkein kaikilla muillakin kauppaaloilla owat nämät raharuhtinaat walloittaneet yhtäläiset edut, joilla itselleen kerääwät niitä niin mainiosti tulleita Amerikan miljooneja ja hirweästi köyhdyttäwät muuta wäestöä. Sola. Waasan Lehti N:o Kirje Amerikasta. (Waasan Lehdelle) Jacobsville, Mich, maalisk. 10 p:nä Warmaan moni Waasan Lehden tilaaja mielellään lukee ylläolewalla päällekirjoituksella lehdessä olewan kirjeen. Sillä luulen, että omaisemme, ystäwämme ja tuttawamme kotimaassa haluawat silloin tällöin kuulla ja nähdä jotkain oloistamme ja pyrinnöistämme täällä kaikaisella wieraalla maalla. Yleensä kansamme täällä Amerikassa hywin wähän wiljelee Suomessa ilmestywiä sanomalehtiä, joten on luonnollista, että aiwan harwoin niissä näkee Amerikan kirjeitä. Syynä siihen lienee se, että omassa keskuudessamme täällä jo on olemassa jotenkin runsas sanomalehtikirjallisuus: hywää ja huonoa sekaisin. Useimmista täkäläisistä lehdistä ei woi sanoa sitä ei tätä. Horroksissa saa waan kuulla ja seurata tuota alituista riitaa, sortoa ja panettelua joka näkyy olewan useimpien sanomalehtiemme päätehtäwänä toisiansa ja erittäinkin papistoamme kohtaan. Selwästi näkee, ettei taistelulla niin paljon tarkoiteta aatteiden ja pyrintöjen erilaisuutta, waan että hyökkäykset sitä enemmän owat kateuden ja itserakkauden synnyttämiä. Kun jotkut kansallisuuden tosiystäwät owat jotakin yleistä hywää rakentamassa, niin heti toiset owat heitä sortamassa ja kansan suosiota heiltä riistämässä niin paljon kuin waan suinkin on mahdollista. Yleensä sentään, näistä wastuksista huoli-

3 3 matta, seuraa kansamme täällä, mikäli olosuhteet suinkin myöntäwät, niitä pyrintöjä ja periaatteita, joita se kotimaassansa kirkon ja koulun kaswattamana on oppinut harrastamaan ja rakkaina pitämään. Suomalaisten suurimmissa pesäpaikoissa täällä on kansalaisillamme omat kirkot ja koulut, papit ja opettajat y. m. Ja erittäin ilahuttawaa on nähdä miten kansamme täällä kaikkialla innolla taistelee juoppouspahetta wastaan. Kymmenet raittiusseurat, kaikki lukuisalla jäsenjoukolla, owat parhaana todistuksena siitä. Kuitenkin juuri osa kansaamme, joka on siroitettuna ympäri laajan Amerikan, elää täydellistä erakkoelämää, tietämättä mitään siwistyneen maailman oloista ja aatteista. Heidän ainoat huwinsa ja seurustelunsa owat kapakoissa ja korttipöydän ääressä. Täällä todellakin olisi laaja työala siwistyksen siementen kylwämiselle, joten henkisen elon työmiehillä kyllä olisi toiminta-alaa sowinnossa ja rauhassa työskennelläkseen wastapainoksi niille, jotka alinomaa wihan ja kateuden myrkkyä kansalle tyrkyttäwät. Eiköhän kaikkien opettajain ja sanomalehtimiesten pitäisi jo yhdeksännellätoista wuosisadalla tietää tehtäwänsä siwistyksen tienraiwaajina kansallisuutensa keskuudessa? Se kyllä on monesti nähty sekä täällä että Suomessa, että se, joka ylpeilewänä ja suurisuisena astuu siwistyksen nimessä kansan johdattajaksi ja neuwojaksi, on ennemmin tai myöhemmin saanut häweällisen lopun metkujensa päätteeksi. Ja wieläpä, ihme kyllä, näkyy kotimaankin sanomalehdissä tuon tuostakin tämäntapaisia oireita halpamielisen kateuden tähtääminä wirkaweljiään kohtaan. Mielelläni antaisin Suupohjan nuorisolle todellisia tietoja nykyisistä työläisoloista täällä suuressa lännessä, jos siihen waan kykenisin, sillä arwelenhan, että joukossanne aina on joku, joka aikoo tulla tänne wapautta ja onnea nauttimaan. Mutta se juuri on arka kohta ja yksityiselle työmiehelle waikea tehtäwä. Kyllä tosin paljonkin niistä tietoja annetaan sekä yksityisesti että yleisesti, mutta niihin ei aina ole luottamista. Usein on loistawilla wäreillä ja lupauksilla surkeasti petetty yksinkertaista työkansaa, ei ainoastaan tänne tulewia, waan jo jonkin aikaa täällä olleitakin siirtolaisia. Monasti on rehellinen ja ahkera suomalainenkin työmies saanut tehdä työtä kuukausittain saamatta senttiäkään. Sen tähden on paras waroa itseään kaikellaistan weijarien ja wärwääjäin kynsistä, waikka tosin semmoiset tapaukset nyt jo kuuluwat poikkeuksiin. Yleiset työtoiweet nykyään näyttäwät olewan wähän wirkistymässä päin. Mikäli woi luottaa yleisiin kansalaistemme tiedonantoihin eri paikkakunnilta, ei työnsaanti nykyään ole kowin waikea. Ei tosin woi ajatella, että koskaan enää syntyisi työmiesten puutetta Amerikassa, sillä niitä on jo siksi kokoontunut kaikista maailman kansoista, joita taiwaan alla on. Se on tunnustettu totuus, että rehellinen ja ahkera työmies aina on terwetullut Amerikkaan, mutta laiskurit ja yhteiskunnan hylkiöt eiwät täällä koskaan tule toimeen paremmin kuin kotimaassakaan, wieläpä pikemmin joutuwat täydelliseen perikatoon. Siirtolaisasiat näkywät wiime aikoina saaneen kiitettäwiä parannuksia. Erittäin Suomalaisen siirtolaisyhtiön ansioksi on luettawa, että Suomesta alkaen jo päästään matkustamaan Amerikkaan suojattuna kaikellaisilta runnareilta, jotka useasti owat tunnottomasti pettäneet siirtolaisia. Omasta kokemuksestani tiedän esim. kertoa miten meitä wedettiin nenästä, joka kuitenkin oli, moneen muuhun seikkaan nähden, pientä. Matkustettuamme Waasasta Tukholmaan yhtyi joukkoomme, joka ennen oli jo wuosia ollut Ameri-

4 4 kassa. Tämä heti esittelin itsensä ystäwällisenä ja hauskana matkatowerina. Nyt, pojat, saamme halwalla piletit, kun meitä on näin paljon, lausui hän meille. No, eihän siinä ollut mitään pahaa. Päätetty ja tehty. Tukholmaan saawuttuamme miehissä ostettiin piletit, joista myönnettiin 20 markan hinnanalennus miestä kohden. Sitten Gööteporiin saawuttuamme huomasimmekin maksaneemme tuon 20 markkaa yli oikean piletinhinnan. Siis tuo kaunis summa noin 30:ltä mieheltä 20 m. kultakin 600 markkaa jäi runnarien ja osiksi tietysti myös tuon johtajamme taskuun! Toiwoa sopii, että nämä epäkohdat nyt owat jotenkin poistuneet. Ja lopuksi pyydän ystäwällisesti neuwoa jokaista, joka wastaisuudessa tulee Amerikkaan matkustamaan, ostamaan pilettinsä Suomalaisen siirtolaisyhtiön konttorista Waasasta. Siten saatte heti Amerikkaan saawuttuanne ystäwällisen kohtelun, tarpeellisen hoidon ja awun sekä luotettawia neuwoja y. m. Jokaisen, joka on matkustanut Bremen-linjaa, olen kuullut kehuwan hoidon, ruuan ja kohtelun olleen hywän kaikkialla sanottua linjaa matkustaessa. Toiwottaen Waasan Lehdelle onnea ja menestystä, lopetan tällä kertaa tähän. S. V. T. Waasan Lehti N:o Kirje Amerikasta. (Waasan Lehdelle.) Fitchburgista, Mass., U. S. of America, toukok. 12 p:nä Fitchburg on alkuaan erään jalon soturin nimi, jolla nimellä nyt löytyy wähäinen, mutta kaunis sekä tehdasrikas kaupunki Massachusettsin waltiossa Yhdyswalloissa. Kaupunki on hywin nuori, sillä wasta 8 p. maalisk sai se kaupungin oikeudet. Sen läwitse suoksee wähäinen joki, jonka rannoilla sijaitsee lukemattomia tehtaita. Tehtaat käywät kuitenkin höyryn woimalla, sillä kosket owat pieniä. Paperimyllyjä on täällä enite, joitten luku tekee kokonaista 10; sitten seuraa kehruu- ja kutomamyllyjä (tehtaita), joita on 5; sen jälestä seuraa joukko rauta- ja puukalutehtaita. Kaikenmoinen työliike on kaupungissa siis wilkas sekä kesällä että talwella. Kaikki tehtaat käywät 10 tuntia päiwässä: klo 7-12 ja 1-6, waan sen ohessa käy osa 20 tuntia ruorokaudessa, siis yötäpäiwää. Kaupunki on muuten ranskalaiseen malliin rakennettu ja asuukin täällä kaupungin 20 tuhannesta asukkaasta 7 tuhatta ranskalaista, joilla on täällä myöskin monellaisia hommia. Kaupunki sijaitsee muuten paratiisimaisessa laaksossa, jota ympäröitsee ihmeteltäwän jylhät, korkeat, metsää kaswaawat wuoret. Ilmanlaatu tuntuu myös olewan mainio. Wasta tämän kuun alusta alkoi lehti puhjeta puissa, mutta nyt jo on, paitsi monia muita puita, omenapuukin täydessä kukassa. Poliisihoito ja muu kaupungin järjestys on mallikelpoinen. T. k. 1 p:nä muutettiin wäkewät juomat apteekkiin, ja oli jo wiime wuodestakin alkaen kapakanpitäjillä jokseenkin korkea wero, nimittäin 1,000 dollaria hengeltä. Tähän kaupunkiin on myöskin joittenkin wuosien kuluessa asettunut joukko Suomenmaalaisia, joitten luku nykyjään nousee noin 300 hengen waiheille, puhumatta ruotsalaisista, joista 5:llä jo on oma talokin. Näyttääpä siis yleisesti siltä, että Suomalaisten luku täällä yhä lisään-

5 5 tyy, waikka palkat täällä yleisesti eiwät ole niin korkeat kuin tuolla ylhäällä Michigaanin waltion kaiwantotöissä. Mutta työtä täällä ei myöskään käy wertaaminen metsä- ja kaiwantotöihin siellä. Muuten pidetään täällä suomalaisista hywin, kuten tawallisesti muuallakin. Olletikkin nyt toiwotaan heistä kelpo miehiä, kun whiskeyä ei ole saatawissa. Suomenkielinen raittiusseura on täällä myöskin jo wiime syksystä saakka menestyksellä työskennellyt, johon jo kuuluu noin sadan hengen paikoille, miehiä ja naisia. Tänään perustettiin seurassa myöskin erityinen puhujaklubi, johon innolla ryhtyi osanottajia. Suomalais-ruotsalaista seurakuntaa myöskin innolla toiset haluawat, mutta toiset panewat wastaan, peläten suuria kirkollisia maksuja. Kaksi eri henkilöä owat jo luwanneet ihan ilmaiseksi kirkolle tarpeellisen maankin, waan sittenkään ei ole wielä uskallettu ryhtyä mihinkään toimeen asiassa. Muista maallikkopapeista kuin täydellisestä papista täällä ei pidetä, waikka niitä löytyykin kyllä, ja oikean Suomesta hankitun papin palkan arwellaan tulewan kalliiksi, sillä entuudesta kun wielä on muutamilla tuoreessa muistissa miten papin säkki siellä wanhassa maassa on pohjaton. Mitä täällä siis yleisesti olen kuullut suomalaisten kaipaawan, on kirkko ja pappi, sillä nykyään toimittaa kirkolliset toimet joku yksityinen henkilö tahi englanninkielinen pappi, jonka puhetta ainoastaan jotkut nimeksi ymmärtää. Siis arwaa itsekukin miten hankalaa moinen seikka on näissä oloissa. Muuten woiwat suomalaiset tällä seudulla ihmeteltäwän hywin, ja mikäpä heitä juuri hywinwoinnista estäisi, sillä kaikilla on työtä kyllä ympäri wuotta ja pienin palkka miehille on 1 dollari eli 5 markkaa ja tytöille 75 centtiä eli 3 m. 75 penniä päiwältä, nimittäin wastatulleille Greenhaaneille, maan kieltä ymmärtäwät saawat enemmän tehtaista. Rengin palkka on 26 dollaria kuussa ja ruoka sekä piian palkka dollaria samoin kuulta. Ruokatawara on kuitenkin yleisesti wähän kalliimpaa kuin Suomessa. Wuokrat owat jokseenkin samat kuin Suomessakin kaupungeissa, mutta puuaineet, hiilet, joita ainoastaan keittiössä tarwitaan, tulewat monta wertaa helpommiksi kuin wanhassa maassa. Muuten löytyy täällä kansaa jokaisesta tunnetusta nationista. Kaikki muut kansat tekewät mitä työtä hywänsä, mutta kiinalainen, se ei mene shappiin (tehtaaseen), hän waan pesee muitten waatteita ja onkin siihen mainio. Työmiestä pidetään täällä melkein liiankin suuressa arwossa, esim. kaikki tehtaat pidetään niin puhtaina, että on ikään kuin kirkossa, oli sitten itse työ kuinka likaista tahansa. Ja kun wesijohto käypi tehtaasen sekä walona on sähkö, niin onkin hywin helppo pitää työhuoneet niin hywin kuin yksityisetkin asunnot hywässä kunnossa, ja kun kaikki työt tehdään koneilla, saattaa se myöskin ruumiillisen työn helposti. Mitään erityisempää uutista en täältä tällä kertaa muista, olkoon siinä kyllä, jos wielä lisään, että awioliiton sitomuksia täällä wiime aikoina on tehty tuhkatiheään. Niinpä wihittiin wiime pyhänäkin yksi pari. Mies oli Mustasaaresta ja nainen Kristiinasta ja tulewana pyhänä toiwomme taas kaksi paria menewän awioliittoon, tyttöjä kun täällä on kyll kyll. Lopetan siis nämä yksinkertaiset riwini ja piirrän toiste lisää jos eletään. Jukka.

6 6 Tekstin puhtaaksikirjoitus ja taitto: Siirtolaisuusinstituutti Alkuperäistekstit haettavissa Historiallisesta sanomalehtikirjastosta osoitteessa: /sanomalehti Yksittäisen lehden numero löytyy helpoimmin sivuston selailu-toiminnon kautta.