Länsi-Pohjoisen verkostoseminaarin muistio

Transkriptio

1 Länsi-Pohjoisen verkostoseminaarin muistio ryhmä ja kotoutua voi eri tavoin yhteiskunnan ja elämän eri alueille. Kotoutumiseen vaikuttaa se, millaista sosiaalista tukea ihminen saa muilta, miten hän suhtautuu uuteen kulttuuriin jne. Vaikka yhteiskunta kuinka edistäisi kotoutumista, yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, talouskasvu ja muut tekijät vaikuttavat kotoutumisen edistymiseen. Kanneltalolla verkostoseminaariin oli kokoontunut reilu 50 eri toimijoiden (mm. neuvola, varhaiskasvatus, 3. sektori, opetusvirasto, kouluterveydenhuolto, nuorisoasiainkeskus, kotipalvelu, kirjasto, aikuissosiaalityö, kulttuurikeskus) edustajaa ja sekä nuorten edustajat. Paikalla oli myös opiskelijoita. Teemana oli lasten ja nuorten kotoutumisen tukeminen. Tilaisuuden avasi Hyvinvoinnin koordinaatioryhmän puheenjohtaja Antti Manninen. Vieraskielisten Suomessa asuvien määrä on kasvanut ja sen ennustetaan jatkossakin kasvavan. 15 vuoden kuluessa määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan. Tällä hetkellä vieraskielisiä asuu Helsingissä vajaa Suomen ulkopuolella syntyneet ovat pääasiassa työikäisiä. Suomessa syntyneet ovat sen sijaan nuoria. Suomessa on noin sellaista henkilöä, jotka ovat syntyneet Suomessa ja joiden vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näistä kaksi kolmasosaa on Uudellamaalla, lähes viisitoista tuhatta Helsingissä. Fasilitaattoreina toimivat Anna-Leena Soininen ja Elisa Prepula. Pasi Saukkonen Tietokeskuksesta alusti kotoutumistematiikkaa. Hän kertoi, ettei kotoutuminen ole yksinkertainen asia, sillä maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen Eri etnisten ryhmien syntyvyys Suomessa vaihtelee. Seuraavan 15 vuoden kuluessa venäjänkieliset eivät näillä näkymin olekaan enää suurin ryhmä, vaan Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvat 1

2 (lähinnä arabia, kurdi, persia, turkki) ovat kasvaneet suurimmaksi ryhmäksi. Länsi-Pohjoisen alueen sisällä on monenlaisia pienempiä alueita: toisilla asuu paljon maahanmuuttajataustaisia, toisilla ei juurikaan. Idän suurpiirin ja muiden alueiden välinen ero kuitenkin kasvanee entisestään. Idässä on tällä hetkellä enemmän vieraskielisiä kuin muualla, ja tulevaisuudessa suhteessa yhä enemmän. Ulkomaalaistaustaiset elävät suomalaistaustaisia useammin köyhissä perheissä. Suomessa ero ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten kotitalouksien välillä on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Iso osa köyhistä perheistä on lapsiperheitä. Ilmiö on usein ylisukupolvinen. Ulkomaalaistaustaiset jäävät muita useammin ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Tätä koskee myös monia toisen sukupolven maahanmuuttajia, jota voidaan pitää syrjäytymisen ehkäisyn kannalta kriittisenä väestönosana. Asiat voisivat olla Suomessa paljon paremmin. Ensimmäiseen sukupolveen kuuluvien osalta huono tilanne koskee erityisesti poikia. Koulunkäyntiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta suoriutuminen on heikkoa. Ensimmäisen sukupolven ulkomaalaistaustaiset ovat useammin ilman ystävää ja jatkuvia kiusaamiskokemuksia on enemmän kuin suomalaistaustaisilla. Positiivista on se, että pääkaupunkiseudulla toisen polven maahanmuuttajilla menee paremmin kuin muualla maassa. Turvapaikanhakijoita tulee tällä hetkellä maahan hyvin vähän, selvästi vähemmän kuin viime vuoden loppupuolella. Suomi on kuitenkin sitoutunut ottamaan vastaan Italiasta ja Kreikasta 3200 turvapaikanhakijaa vuoden 2015 EUsopimuksen nojalla. Lisäksi Välimeren on tänä vuonna ylittänyt jo lähes ihmistä. Turvapaikanhakijoita tulee varmasti vielä Suomeen jotakin reittiä pitkin. On vielä auki, miten paljon oleskelulupia myönnetään. Sekin on vielä auki, kuinka useiden annetaan yhdistää perheitään. Opettajana ja opinto-ohjaajana toimiva Mukhtar Abib nosti esille, että suomalaisilta puuttuu usein emotionaalinen hyväksyntä - ajatus siitä, että jokainen on yksi meistä. On keskimäärin vaikea sietää erilaisuutta. Pasi sanoi olevansa varsin optimistinen siitä, että asenneilmapiiri on pitkällä tähtäimellä muuttumassa parempaan suuntaan esim. pääkaupunkiseudulla. Työmarkkinat muuttuvat kuitenkin siihen suuntaan, että töihin on yhä vaikeampi päästä, jos ei ole kielitaitoa ja koulutusta. Teollisia töitä on Helsingissä vain kourallinen. Samalla maahan tulee ihmisiä, joilla on vähän koulutusta ja 2

3 kielitaitoa. Tämä on yhtälö, johon on yritettävä vaikuttaa. Pasi nosti esille, että on tärkeä tehdä asioita ennen kuin on liian myöhäistä. Suomalaiset päättäjät eivät ole onnistuneet hyödyntämään kaikkea oppia muista maista. Terrorismi on vain sivuoire ylisukupolvisesta syrjäytymisestä ja nöyryytyksestä. Meidän tulisi ottaa nykyistä enemmän oppia mm. muista pohjoismaista: mitä siellä on tehty oikein ja väärin. Keskustelussa nostettiin esille, että meillä on ollut jo pitkään Suomessa väestöosia esim. romanit, joiden integroitumista yhteiskuntaan ja työelämään valtaväestö vaikeuttaa. Osa kysymyksistä on spesifejä maahanmuuttajakysymyksiä., mutta kotoutumisen haasteet tietyssä mielessä koskevat kaikkia, myös valtaväestöön kuuluvia. On nuoria, joilla on vaikeuksia. Toinen alustaja Mukhtar Abib kertoi asuneensa Suomessa 20 vuotta. Hän sanoi lähteneensä Somaliasta 14- vuotiaana ja kertoi, ettei Suomi ollut maana hänen ensimmäinen vaihtoehtonsa. Hän ei tuntenut maata ja olisi ennemmin mennyt Englantiin, Ruotsiin jne. Kuitenkin hän viihtyy tänään Suomessa niin hyvin, että hyvä kun haluaa edes käydä Tallinnassa. Hänen selityksensä omalle kotoutumiselleen on se, että hän totesi haluavansa elää samalla tavalla kuin muutkin Suomessa ja päätti tehdä asian eteen töitä. Muhktar pääsi aikoinaan töihin Helsingin Sosiaalivirastolle ja on tehnyt kymmeniä vuosia lastensuojelutyötä ainoana maahanmuuttajataustaisena lastensuojelutyötä tekevänä. Vuonna 2014 hän siirtyi Opetustoimen palvelukseen ja on virkavapaalla omasta työstään. Hän toimii somalinkielen opettajana ja opinto-ohjaajana neljällä koululla, joista pääkoulu on Kallahden peruskoulu. Lastensuojeluun liittyvissä asioissa hän työskentelee myös kantasuomalaisten lasten kanssa. Hän kertoi kokevansa, että tekee töitä, joka tuottaa päivittäin tulosta. Mukhtar painottaa opiskelijoille, että S2- opetukseen osallistuminen on tärkeää, sillä jatko-opinnoissa on vaikea pärjätä, jos suomenkielen kirjallinen ja suullinen taito ei ole kunnossa. Jos yrittää ja opiskelee lujasti, se aina jossain vaiheessa palkitaan. Mukhtarin mielestä maahanmuuttajataustaiset kyllä menestyvät, kun vain tietyt asiat ovat kunnossa. Riittää, että koulussa on yksikin kannustava aikuinen. On hyödynnettävä työntekijöitä, joilla on 3

4 jonkinlaista tietoa lapsista, on tiedettävä, miten tukea ja mitkä ovat opilliset aukot. On tärkeä tukea varhaisessa vaiheessa, esim. suomenkielitaitoa päivähoidossa. saadaan luottamus? Arjen erilaiset tilanteet ja niissä mukana oleminen ovat tässä tärkeitä. Mukhtarin mielestä ei kannata rajata päivähoito-oikeutta, jos vanhemmista toinen on kotona. Tämä rajaa nimittäin suuren osan näistä lapsista päivähoidon ulkopuolelle. Näillä lapsilla on usein vanhemmat, jotka eivät ole koskaan käyneet töissä eikä heillä ole kielitaitoa. Todettiin, että Strömbergin koululla on vuodesta 2011 juhlittu yhdessä kaikkien (koulussa olevien oppilaiden) vähintään 27 eri kulttuurien juhlat. Toimintamalli oli OAJ:n Oppimisen ilo ideakilpailussa 10 parhaan joukossa! Mallista lisätietoa muistion ohessa. Se, että työntekijät ovat oikeasti kiinnostuneita lasten elämässä, on todella merkityksellistä. Erityisesti ruohonjuuritaholla työskentelevät tekevät tärkeää ja hyvää työtä. Muhtar totesi myös, että kotoutuminen on tuonut senkin, että maahanmuuttajataustaisillekin viina maistuu. Ryhmätöissä kirjattiin mm. havaintoja kotoutumisen tukemisen toimiviksi koetuista toimintamalleista. Nostettiin esille luottamuskysymys. Miten virkamiehiin Mukhtar kertoi, että suurin osa maahanmuuttajista tulee kulttuureista, joissa on lähes mahdotonta luottaa viranomaisiin. Puhumalla ihmisten kanssa päästään usein hyviin tuloksiin, mutta vierasmaalaisille avautuminen yleensäkin voi olla vähän vaikeaa suomalaisille. On esim. tärkeää tervehtiä aamulla naapuria. Tämäkin on tärkeää kotouttamista. Naapurissani asuva, joka ei ole tervehtinyt 15 vuoteen, tervehti tänään! Tällainen tekee vaikutuksen ja tarinaa kerrotaan eteenpäin. Ryhmissä pohdittiin, miten ei-kotoutuminen näyttäytyy omassa työssä. Nostettiin esille, että nuorisotyössä on vaikea puhua siitä, kuka on kotoutunut ja kuka ei. Puhutaan syrjäytymisestä yleisesti, ei vain 4

5 maahanmuuttajataustaisen kohdalla. Jokainen nuori kohdataan omana itsenään. Jokaisella on oma painolastinsa, joka hänen pitää kantaa. Ryhmissä oleminen tulkitaan kouluissa joskus turhaankin jengiytymisenä. Keskenään somalia puhuvat saattavat herättää epäilyksen: Mitähän tuo puhuu minusta? Väärinkäsitykset voivat aiheuttaa lisää väärinkäsityksiä. Hyvä malli on pitää somaliisien vanhempainilta ja miettiä asiaa yhdessä. Myös kesäajan toimintaa pidetään hyvänä toimintamallina. kotoutua. Suomessa pitää olla oikea asenne, vähän nöyrä. Liian itsevarmalla asenteella ihminen lyödään helposti alas. Mukhtar nosti esille sen, että Suomessa tehdään paljon maahanmuuttajien puolesta. Pitää myös vastuuttaa ja vaatia heiltä. Rasismia on joka puolella, muissakin maissa. Ei siitä kannata välittää. Koulutus ei ole itsestään selvää. Kunkin pitää itse osallistua ja tehdä töitä. Tämä koskee ketä tahansa syrjäytymisvaarassa olevaa, Mukhtar sanoi. Menestyminen ei ole Suomessa titteleistä kiinni. Toivottavasti tämä on esillä ensi vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta ja juhlavuoden yhtenä teemana ovat lapset ja nuoret. Todettiin, että kotoutumiseen on aika vähän patenttiratkaisuja. Mukhtar muistutti, että Suomi on hyvä maa ja kun asenne on kohdallaan ja jaksaa opiskella, ovet aukeavat vaikka olisi mistä tahansa kulttuurista. Tilanne on muuttunut niistä ajoista, kun maahanmuuttajien ei annettu opiskella suomenkieltä. Jos itse tekee työtä kotoutumisensa eteen, on mahdollista Seminaarimateriaalit löytyvät virtuaaliseminaarialueelta, jossa voi antaa palautetta ja jatkaa keskustelua. Muistion kirjoitti Markus Salonen ja kuvat piirsi Aino Sutinen. 5