Palkanmaksun aika. Matt. 20:1 16 narraation ja argumentaation näkökulmasta

Transkriptio

1 Palkanmaksun aika Matt. 20:1 16 narraation ja argumentaation näkökulmasta Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma, syksy 2016 Mikko Ojantakanen,

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Teologian osasto Tekijät Author Mikko Hannu Sakari Ojantakanen Työn nimi Title Palkanmaksun aika Matt. 20:1 16 narraation ja argumentaation näkökulmasta Pääaine Main subject Eksegetiikka Tiivistelmä Abstract Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Pro gradu -tutkielma X Joulukuu Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tässä tutkielmassa tarkastelen Matteuksen Jeesuksen vertausta viinitarhan työmiehistä (Matt. 20:1 16) tekstikeskeisesti sen narraation ja argumentaation näkökulmasta. Tekstikeskeisyys tarkoittaa sitä, että tutkin vertausta sellaisena kuin se on meille säilynyt. Lisäksi vertailen keskenään viinitarhan työntekijävertausta Luukkaan vertaukseen Tuhlaajapoika (Luuk. 15:11 32). Molemmissa vertauksissa esiintyy arvaamattomasti toimiva isäntähahmo, joka osoittaa ylenpalttista anteliaisuutta niille, jotka eivät sitä ole inhimillisesti katsottuna ansainneet. Vertailemalla näitä kahta vertausta keskenään selvitän, löytyykö niistä muita yhteisiä piirteitä jo mainittujen yhteneväisyyksien lisäksi. Käytän työssäni metodina Stephen Toulminin kehittämää argumentaatioanalyysia. Narratiivisessa analyysissa tutkin vertausta viinitarhan työntekijöistä Lauri Thurénin kehittämällä metodilla. Thurénin metodia käyttämällä voidaan keskittyä tekstiin itseensä ja kunnioittaa tekstin kirjoittajan versiota kertomuksesta, etsiä tekstille ominaisia piirteitä ja vertauksen tarkoitusta. Lisäksi metodin käyttäminen antaa mahdollisuuden ottaa huomioon se, että vertauksen on kuulostettava mielekkäältä kuulijoiden ja lukijoiden korvissa silloin kun he kuulevan sen ensimmäisen kerran sekä kysyä tekstin kirjoittajan teologista sanomaa. Toulminin argumentaatioanalyysin avulla voidaan tutkia vertauksen argumentaatiota ja löytää vertauksen tarkoitus ja yleinen pariaate, jota vertaus havainnollistaa. Aikaisempi tutkimus, jota vertauksesta on tehty, keskittyy pääasiassa tarkastelemaan viinitarhan työntekijävertausta allegorisesti tai historiallis-krittisiä metodeja käyttäen. Ne eivät kuitenkaan ole sopivia vertauksen kerronnan tutkimiseen. Uudemmat vertaustutkimuksen parissa käyttöön otetut kirjalliset lähestymistavat keskittyvät tekstiin itseensä, mutta huomio kiinnittyy usein muodollisiin seikkoihin, tai teksteihin lisätään historiallista tietoa, jota ei alun perin edellytetty tekstin vastaanottajilta. Vertausta viinitarhan työntekijöistä ei ole tutkittu aikaisemmin Toulminin argumentaatioanalyysin avulla. Vertauksen analysointi Toulminin argumentaatioanalyysin ja Thurénin narratiivisen analyysin avulla osoitti, että Jeesus pyrkii muuttamaan kuulijoidensa käsityksiä Jumalasta ja lähimmäisistä. Vertauksen isäntä ei tee väärin maksaessaan kaikille työntekijöilleen yhtä suuren palkan työmäärästä riippumatta. Juutalaisen qal wahomer päättelyn mukaisesti, jos maallisessa palkanmaksussa isännällä on oikeus päättää palkasta ja kohdella kaikkia tasavertaisesti kunkin hoidettua oma, vaikkakin eri pituinen, työpäivänsä, niin vielä ennemmin Jumalalla on oikeus tehdä niin. Tämän ajatuksen mukaan opetuslasten tulee seurata Jeesusta omassa tehtävässään laskelmoimatta ja kadehtimatta toinen toisiansa. Lisäksi vertailu Tuhlaajapoikaan antoi samansuuntaisen lopputuloksen. Sovelsin Thurénin Tuhlaajapojan argumentaatioanalyysissa käyttämää päättelysääntöä vertaukseen viinitarhan työmiehistä. Thurénin päättelysäännön mukaisesti se, mikä sopii Jumalalle, sopii myös ihmisille. Viinitarhan työmiehistä kertovassa vertauksessa Jumala osoittaa ansioihin perustumatonta hyvyyttä ihmisille, samoin tulee opetuslastenkin osoittaa ansioihin perustumatonta hyvyyttä toinen toisillensa. Avainsanat Keywords Matteuksen evankeliumi, vertaukset, viinitarha, isäntä, palkanmaksu, narratiivinen analyysi, argumentaatio

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical Faculty Osasto School School of Theology Tekijät Author Mikko Hannu Sakari Ojantakanen Työn nimi Title The Time of the Salary Payment Matt. 20:1 16 from the Viewpoint of Narration and Argumentation Pääaine Main subject Biblical Studies Tiivistelmä Abstract Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Pro gradu -tutkielma X December Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma In this thesis, I research parable of the Workers of the Vineyard which Jesus of Matthew tells in Matt. 20:1 16. I study the text as it is from Matthew as the author of the text. I research the parable from the viewpoint of narration and argumentation. I also compare the parable of the Workers in the Vineyard to the parable of the Prodigal Son in Luke 15: In both parables master shows unexpected and unconventional kindness to those who are not worthy. I seek to find out if they have other shared characteristics. The methods of my thesis are narrative analysis and Stephen Toulmin s argumentation analysis. In narrative analysis I study the parable of The Workers in the Vineyard with the method of Lauri Thurén. By using Thurén s method it is possible to evaluate the text as it is, seek specific characteristics of the text and the function of the parable. By using Thurén s method it is also possible to look for the message of the parable by taking account of the fact that the parable must be understandable to it s audience when it heard the parable for the first time. With this method it is also possible to search for the theological message of the author of the text. Toulmin s argumentation analysis makes it possible to study the argumentation of the parable, discover the function of the parable and general principle which the parable demonstrates. The parable has long been read as an allegorical story or with the historic-critical method. These methods are not suitable for studying the narration of the parable. Lately literary approach has become more common a way to study parables. However, often some historical additions have been made to the text or attention have been focused on formal details. The parable of the Workers of the Vineyard has not been studied by Toulmin s method before. After analyzing the parable with the Toulmin s augmentation analysis and with the Thurén s narrative analysis I found out that by telling the parable Jesus tries to change his audience s concept of God and neighbours. The master of the household is not unfair towards his workers when he pays equal salary to all of them. According to the Jewish qal wahomer reasoning Jesus argues that if an earthly master has right to do whatever he wants, God has even more right to do so. The disciples should follow Jesus and carry out their own mission without any comparison or envy. Similar goal was reached in a comparison between the parable of the Workers in the Vineyard and the Prodigal Son. In the parable of the Workers of the Vineyard I used the same backing which Thurén has used in his argumentation analysis of the Prodigal Son. I realized that if God shows unconventional kindness towards people disciples should also do the same each other. Avainsanat Keywords Gospel of Matthew, parables, wineyard, master, salary payment, narrative analysis, argumentation

4 Sisällys 1 Johdanto Tutkimus- ja tulkintahistoriasta Huomioita Uuden testamentin vertaustutkimuksen historiasta Viinitarhavertauksen tulkintahistoriaa Metodi Narratiivinen analyysi Argumentaatioanalyysi Metodin soveltuvuuden arviointi Analyysi Periaatteet I ja III Kehyskertomus Vertauksen rajaus, sisältö ja yhteys kehyskertomukseen Vertauksen kertomukselliset piirteet Periaatteet II, IV ja V Mitä yleisö päättää vertauksen sanomasta ja tarkoituksesta? Mikä on evankelistan teologinen sanoma? Vertaus osana Matteuksen evankeliumia Yhtymäkohtia Tuhlaajapoikaan Johtopäätökset Lähteet, apuneuvot ja kirjallisuus... 47

5 1 Johdanto Työrauha järkkyi maatalousalalla. Pääluottamusmies: Elämme todeksi sosialismin ihannetta. Edellä kuvatun kaltaiseen lehtiotsikkoon voisi tiivistää vertauksen viinitarhan työntekijöistä (Matt. 20:1 16). 1 Isäntä lähtee palkkaamaan viinitarhaansa työntekijöitä. Isäntä palkkaa päivän aikana työntekijöitä yhteensä viisi kertaa. Ensimmäinen palkkaus tapahtuu aamuvarhaisella ja viimeinen yhdennellätoista tunnilla. Isäntä sopii ensimmäisenä palkattujen kanssa denaarin päiväpalkasta. Myöhemmin palkatuille isäntä lupaa maksaa sen, mikä on oikeudenmukaista. Illan tultua isäntä käskee tilanhoitajansa maksaa kaikille työntekijöille denaarin. Tämän lisäksi tilanhoitajan pitää suorittaa palkanmaksu saapumisajankohtaan nähden käänteisessä järjestyksessä. Ensimmäisenä palkatut suuttuvat isännälle hänen toimintatavastaan. Vertaus päättyy, kun isäntä puolustautuu. Hän muistuttaa ensimmäisenä palkattuja heidän aikaisemmin tekemästään sopimuksesta ja siitä, että hänellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan niin kuin hän haluaa. Viinitarhavertauksen tulkintahistoriaa on hallinnut pääasiassa allegorinen tulkintatapa ja historiallis-kriittiset lähestymistavat. Allegorisessa tulkintatavassa vertauksessa esiintyvät yksityiskohdat on nähty vertauskuvallisesti. Allegorisen tulkintatavassa ongelmallista on se, että sen juuret ovat tekstin itsensä sijaan myöhemmässä kirkollisessa perinteessä. Historiallis-kriittisissä lähestymistavoissa puolestaan huomiota on kiinnitetty tekstin synty- ja kehitysvaiheisiin. Historiallis-kriittisten lähestymistapojen soveltamisesta vertaustutkimukseen on seurannut, se että vertauksista on ryhdytty etsimään historiallisia alkumuotoja. 2 1 Jatkossa käytän nimitystä Viinitarhavertaus viitatessani kyseiseen vertaukseen. 2 Thurén 2015, 24. 1

6 Koska allegoriassa ja historiallis-kriittisissä lähestymistavoissa huomio ei kiinnity itse tekstiin, pyrin vastamaan tutkimuskysymyksiini tekstikeskeisellä metodilla. Olen valinnut lähestymistavakseni Lauri Thurénin metodin, jonka hän on kehittänyt yhdistämällä narratiivista-analyysia ja argumentaatioanalyysia. Tavoitteenani on löytää vastauksia siihen, miten evankelista Matteus haluaa vaikuttaa Viinitarhavertauksen kautta kuulijoihinsa? 3 Mihin tarinaa kertova Jeesus pyrkii kertomuksella? 4 Mitä vertaus haluaa loppujen lopuksi sanoa? Mikä on se viesti, jonka Matteus haluaa välittää lukijalleen? Aloitan tutkimukseni tarkastelemalla ensiksi vertaustutkimuksen historiaa ja Viinitarhavertauksen tulkintahistoriaa. Tämän jälkeen esittelen käyttämääni metodia ja analysoin Viinitarhavertauksen avulla. Lopuksi kokoan yhteen analyysini johtopäätökset. 3 Käyttäessäni nimeä Matteus, en viittaa historialliseen hahmoon, vaan tekstin luomaan mielikuvaan kirjoittajasta. 4 Käyttäessäni nimeä Jeesus en viittaa historialliseen hahmoon, vaan evankelista Matteuksen kuvaamaan tarinan kertojaan. 2

7 2 Tutkimus- ja tulkintahistoriasta Jeesuksen vertaukset ovat hyvin tunnettuja kaikkialla maailmassa. Ihmiset, jotka eivät tunne tai tunnusta kristillistä uskoa, saattavat tietää esimerkiksi kertomuksen Tuhlaajapojasta. Jeesuksen vertauksia on tutkittu paljon, mutta niiden välittämästä sanomasta on vain vähän yksimielisyyttä. 5 Tässä luvussa tarkastelen ensiksi Uuden testamentin vertaustutkimuksen päälinjoja. Tämän jälkeen esittelen Matt. 20:1 16 tulkinnan historiaa. Kappaleen lopussa perustelen miksi aiheesta tarvitaan vielä uutta tutkimusta ja mitä uutta annettavaa sillä on vertaustutkimusten joukossa. 2.1 Huomioita Uuden testamentin vertaustutkimuksen historiasta Uuden testamentin vertaustutkimuksen historiaa hallitsi lähes kaksituhatta vuotta allegorinen lähestymistapa. 6 Klyne R. Snodgrass esittää, että allegorisointi oli Jeesuksen vertausten pääasiallinen tutkimusmetodi aina kirkkoisä Ireneuksesta luvun loppuun asti. 7 Allegorisessa lähestymistavassa vertauksissa esiintyville elementeille pyrittiin löytämään vastaavuuksia, joita teksti itsessään ei kerro niillä olevan. 8 Allegorisointia kritisoivat jo varhain kirkkoisät ja myöhemmin uskonpuhdistajat. Kritiikistään huolimatta hekin sortuivat allegorisointiin. Nykyisin Uuden testamentin vertaustutkimuksessa on pyritty luopumaan allegorisoinnista. Monet vertaustutkijat ovat tänä päivänä sitä mieltä, että vertausten allegorisointi tukahduttaa Jeesuksen alkuperäisen sanoman ja korvaa sen kirkon opetuksilla tai esimerkiksi jollakin ideologialla. 9 Lähtölaukauksen uudelle tutkimussuunnalle antoi Adolf Jülicher. Hän julkaisi luvun loppupuolella kaksiosaisen teoksen Die Gleichnireden Jesu, jossa hän hylkäsi kiihkeästi allegorian vertausten tulkinnassa. 10 Jülicherin mukaan Jeesuksen vertauksissa oli yksi ainoa viesti Jumalasta ja maailmasta. Hänen mielestään 5 Thurén 2014, 3. 6 Snodgrass 2008, 4 7; Hedrick 1994, ix. 7 Snodgrass 2000, Yksi hyvä esimerkki teologisesta allegorisoinnista on Augustiinuksen tulkinta vertauksesta Laupias samarialainen (Luuk. 10:30 37). Augustinus antaa tulkinnassaan jokaiselle vertauksen yksityiskohdalle jonkin teologisen merkityksen. Ks. Snodgrass 2000, Snodgrass 2000, ; Thurén 2015, Snodgrass 2008, 5. Siitä huolimatta, että Jülicherin saksankielistä teosta ei ole lainkaan käännetty, se on säilyttänyt paikkansa nykyaikaisen vertaustutkimuksen perusteoksena julkaisustaan lähtien. 3

8 Jeesuksen kertomukset olivat niin itsestään selviä, että vertausten tulkintaan allegoria olisi ollut aivan liian monimutkaista. 11 Raamatuntutkimuksen piirissä oli käytetty jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien historiallis-kriittisiä lähestymistapoja. Jülicherin työn tuloksena niitä ryhdyttiin soveltamaan myös Uuden testamentin vertaustutkimuksen parissa. Historialliskriittisten lähestymistapojen pääasiallisen huomion kohteena olivat lähinnä tekstin synty- ja kehitysvaiheet. Pitkälti tämän seurauksena ryhdyttiin etsimään vertausten historiallisia muotoja. 12 Lauri Thurénin mukaan Jeesuksen vertausten historiallisia muotoja etsivät väittävät, että nykypäivään säilynyt vertausten muoto olisi tekstiä myöhemmin toimittaneiden redaktoreiden tuote, eikä historiallisen henkilön puhe. Rekonstruoijat yrittävät palauttaa olettamaansa alkuperäistä muotoa. Ilmeisenä vaarana näissä yrityksissä on kuitenkin se, että vertauksesta rakennetaan sellainen versio, jossa ei kuulu lainkaan historiallisen Jeesuksen ääni. Rekonstruktiot ovat aina hypoteettisia, jolloin tutkijalla on mahdollisuus ilmaista jopa omia ajatuksiaan Jeesuksen suulla. Huomio ei tällöin kiinnity itse tekstiin. 13 Vertaustutkimuksessa ryhdyttiin 1900-luvun puolivälin jälkeen etsimään vaihtoehtoisia lähestymistapoja historiallis-kriittisille metodeille. Kun historialliskriittisissä tutkimusmenetelmissä keskityttiin lähinnä tekstin synty- ja kehitysvaiheisiin sekä vertausten historiallisen muodon löytämiseen, uusissa kirjallisuustieteellisissä menetelmissä huomion kohteena oli teksti itsessään. 14 Thurénin mukaan amerikkalainen uuskritiikki oli 1900-luvun alkupuolella vaatinut, että jokaista kirjoitettua tekstiä tulee kunnioittaa sellaisenaan. Nykyaikainen kirjallisuudentutkimus ei anna lukijalle vapaita käsiä tekstin tulkintaan, vaan kukin teos itsessään viestii omasta tarkoituksestaan. Tulkinta tekstistä ei saa olla 11 Jülicher 1888, 50 59, Snodgrass 2000, Thurén 2014, 5 7. Samoin kuin allegorisoinnissa, vertausten rekonstruktiossa vain tutkijan mielikuvitus asettaa rajat tulkintojen kirjolle. 14 Ajatus tekstiin keskittymisestä oli tosin ollut jo 1700-luvulla tieteellisen raamatuntulkinnan lähtökohtana. Periaate tekstiin keskittymisestä oli kuitenkin jäänyt pitkäksi aikaa unohduksiin. Ks. Thurén 2014, 7. 4

9 ristiriidassa sen kanssa, mitä tekstissä selvästi sanotaan. Myöskään lukijan tiedot kirjoittajasta tai hänen lukijoistaan eivät saa hallita tekstin tulkintaa. Vertaustutkimuksen parissa tekstikeskeisten metodien soveltaminen on saanut aikaan vertausten aiempaa tuloksekkaamman ymmärtämisen. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, mitä vertaus tarkoittaa omassa asiayhteydessään. 15 Uusia kirjallisuustieteellisiä lähestymistapoja hyödyntäen Thurén on kehittänyt metodin, jossa Jeesuksen vertauksia luetaan sellaisenaan kuin ne ovat meille säilyneet. 16 Thurénin lähestymistavassa on yhdistetty aineksia narratiivisesta analyysista ja argumentaatioanalyysista. Hän hyödyntää Jülicheriltä peräisin olevaa ajatusta siitä, että jokaisella vertauksella on oma tähtäyspisteensä. 17 Vertauksen ja sen ympärille rakennetun tilannekuvauksen yhteys löytyy tarkastelemalla vertauksen tähtäyspistettä ja sen esittämää periaatetta. Thurénin mukaan yhden merkityksen etsiminen vertauksesta on narraation kannalta järkevämpää, kuin useiden ja toisistaan poikkeavien merkitysten etsiminen. 18 Thurénin mukaan vertausten perimmäisenä tarkoituksena on saada kuulijat hyväksymään jokin yleinen periaate ja soveltamaan sitä. 19 Argumentaatioanalyysia Thurén käyttää tutkiessaan sitä, miten Jeesus pyrkii pääsemään tavoitteeseensa, eli vakuuttamaan kuulijansa. Tutkiessaan vertausten argumentaatiota Thurén soveltaa Stephen Toulminin mallia. 20 Narratiivisen ja argumentaatioanalyysin lisäksi Thurénin hyödyntää vertausten tulkintaan on juutalaista qal wahomer päättelyä. Qal wahomer päättely tarkoittaa sitä, että se, mikä pätee pienissä asioissa, pätee myös 15 Thurén 2015, Pidän Thurénin lähestymistapaa osana kirjallisuustieteellisiä lähestymistapoja. Ruben Zimmermann puolestaan pitää Thurénin lähestymistapaa redaktiokriittisenä, joka kuuluu raamatuntutkimuksen historiallis-kriittisiin metodeihin. Ks. Zimmermann 2015, Jülicher 1888: 81; Thurén 2015, Thurén 2014, Tämä tulee selvästi esille esimerkiksi vertauksessa Laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:30 37), jossa Jeesus päättää kertomuksen sanoihin mene ja tee sinä samoin. Vertauksen tähtäyspisteenä oleva yleinen periaate Thurénin mukaan on se, että lähimmäistä on rakastettava rajattomasti, niin kuin Jumalakin rakastaa jokaista ihmistä rajattomasti. Ks. Thurén 2015, Thurén 2015, 30. 5

10 isommissa asioissa. 21 Esittelen Thurénin kehittämää metodia tarkemmin luvussa 3 ja sovellan sitä Viinitarhavertaukseen luvussa 4. Seuraavaksi käyn läpi muutamia yleisiä tulkintoja, joita Viinitarhavertauksesta on aikaisemmin tehty. Tämän tarkastelun päämääränä on tarjota vertailukohta tutkielmani johtopäätöksille ja tuloksille. Lisäksi pyrin osoittamaan, että paljon tutkittua vertausta on tarpeellista tutkia vielä lisää uudella lähestymistavalla. 2.2 Viinitarhavertauksen tulkintahistoriaa Vertauksen varhaisimpien tulkitsijoiden joukkoon kuuluneet kirkkoisät suosivat yleisesti allegorista lukutapaa tulkitessaan vertauksia. 22 Allegoria oli heille suorien rinnastusten tekemistä vertauksen yksityiskohtien ja ympäröivän todellisuuden tai teologisten kysymysten välille. 23 Snodgrassin mukaan Viinitarhavertauksesta esitetty allegorisointi jakautui kahteen pääasialliseen tulkintamalliin (ks. Taulukko 1 ja 2). 24 Ensimmäisessä tulkintamallissa, jota esimerkiksi kirkkoisä Augustinus kannatti, vertauksen viiden palkkauksen katsottiin edustavan ajanjaksoja maailman historiassa. Nämä ajanjaksot olivat Adamista Nooaan, Nooasta Abrahamiin, Abrahamista Moosekseen, Mooseksesta Kristukseen ja Kristuksesta nykyhetkeen. Toisessa tulkintamallissa vertauksen viisi palkkausta edustivat ihmiselämän eri vaiheita, jossa hän mahdollisesti koki kääntymyksen. Viisi vaihetta olivat lapsuus, nuoruus, aikuisikä, vanhuus ja kuoleman hetki. 25 Kirkkoisä Krysostomos seurasi Viinitarhavertauksen tulkinnassa edellä kuvattua ajatusta. Hänen mukaansa vertauksen tarkoituksena on varoittaa jo nuorena kristityksi kääntyneitä ylpistymästä suhteessa niihin, jotka ovat vaeltaneet vain pienen hetken kristittyinä. Krysostomoksen mukaan vertauksen sanoma myöhään kutsutuille on puolestaan se, 21 Kirjaimellisesti qal wahomer tarkoittaa kevyestä raskaaseen. Esimerkiksi vertauksessa väärämielisestä tuomarista (Luuk.18:2 6) pätee qal wahomer päättely: Jos leski saa apua itsekkäältä tuomarilta, kuinka paljon ennemmin kuka tahansa, joka pyytää apua hyvältä Jumalalta, saa sitä. 22 Kissinger 1979, Thurén 2015, 23. Erityisesti kirkkoisät kiinnittivät huomiota siihen, oliko vertauksista löydettävissä jokin kristologinen totuus. 24 Snodgrass 2008, Snodgrass 2008,

11 että heidän kääntymyksensä korkeassa iässä oli yhtä arvokas kuin varhain kutsuttujen. Kaikki kutsutut tulisivat saamaan yhtäläisen palkan. 26 Vertauksessa esiintyvä elementti Augustinuksen allegorisointi Yhden denaarin päiväpalkka Iankaikkinen elämä Ensimmäisellä tunnilla palkatut Aabel ja Nooa Kolmannella tunnilla palkatut Patriarkat Kuudennella tunnilla palkatut Mooses ja Aaron Yhdeksännellä tunnilla palkatut Pyhät profeetat Yhdennellätoista tunnilla palkatut Kristityt Taulukko 1. Augustinuksen tulkinta Matt. 20:1 16 esiintyville elementeille. 27 Vertauksessa esiintyvä elementti Krysostomoksen allegorisointi Yhden denaarin päiväpalkka Iankaikkinen elämä Ensimmäisellä tunnilla palkatut Lapsuudessa kristityiksi kääntyneet Kolmannella tunnilla palkatut Nuoruudessa kristityiksi kääntyneet Kuudennella tunnilla palkatut Aikuisiällä kristityksi kääntyneet Yhdeksännellä tunnilla palkatut Vanhuudessa kristityksi kääntyneet Yhdennellätoista tunnilla palkatut Kuolinhetkellä kristityiksi kääntyneet Taulukko 2. Krysostomoksen tulkinta Matt. 20:1 16 esiintyville elementeille. 28 Näkemys, jonka mukaan Viinitarhavertaus on kuva Jumalan armosta syntisiä kohtaan, on saanut laajaa kannatusta tutkijoiden keskuudessa. Näin ajattelevat esimerkiksi Dan Otto Via Jr ja Donald A. Hagner. 29 Vian mukaan vertaus olisi alun perin ollut Jeesuksen puolustuspuhe niitä vastaan, jotka arvostelivat hänen läheistä suhdettaan syntisiin. Via väittää, että vertaus olisi myöhemmin laitettu nykyiseen kontekstiinsa, jossa vertaus suunnataan Jeesuksen opetuslapsille. 30 Hagner puolestaan näkee vertauksen sanomaksi myös Jumalan armon syntisiä, ja erityisesti, kaikkein vähäpätöisimpiä kohtaan. Hän esittää, että vertaus on 26 Kissinger 1979, Kissinger 1979, Kissinger 1979, Snodgrass 2008, 375; Via 1967, Via 1967,

12 eräänlainen variaatio Matteuksen evankeliumin tärkeästä teemasta, jonka Jeesus pukee sanoiksi aikaisemmin jakeessa Matt. 9:13 En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. Hagnerin mukaan yhdennellätoista hetkellä palkatut saivat kutsun viinitarhaan pelkästään isännän armollisuuden tähden. Lisäksi Hagner väittää, että viimeisenä palkatut olivat huonoja työntekijöitä, jotka olivat seisseet torilla koko päivän kelpaamatta palkattaviksi kenellekään toiselle työnantajalle. 31 Jumalan armoon ja ylenpalttiseen anteliaisuuteen keskittyvät tutkijat näkevät usein vertauksessa vallitsevan jännitteen lain ja evankeliumin, tai tekojen ja armon välillä. 32 Bernard Brandon Scott kritisoi tätä näkemystä sanoessaan, että yritykset tulkita vertausta keskittymällä armoon ja anteliaisuuteen vaativat tulkinnallista akrobatiaa. Hän huomauttaa, että kukaan työntekijöistä ei saa palkkaa lahjaksi, vaikka toiset saavatkin paljon oletettua enemmän. Kyse ei ole Scottin mukaan tekojen ja armon välisestä jännitteestä, eikä siitä, että isäntä kutsuisi yhdellätoista hetkellä työntekijät armosta viinitarhaansa. 33 Viinitarhavertauksesta on esitetty myös sellaisia tulkintoja, joiden mukaan vertauksessa puhuttaisiin pakanoiden ja juutalaisten välisestä konfliktista. Hagner olettaa Matteuksen ja hänen seurakuntansa ymmärtäneen vertauksen siten, että viimeisenä kutsutut pakanat otetaan Jumalan valituksi kansaksi aikaisemmin kutsutun juutalaisen kansan rinnalle. 34 Hagnerin väitettä radikaalimpaa näkemystä puolestaan edustavat tutkijat, jotka ajattelevat vertauksen kuvastavan juutalaisten totaalisesta hylkäämisenä Jumalan valittuna kansana ja pakanoiden ottamisesta heidän tilalleen. 35 Snodgrassin mukaan vertauksen sanoma olisi suunnattu kaikenlaista opetuslasten joukossa esiintyvää kateutta, ahneutta, kerskausta ja laskelmointia vastaan. Snodgrass näkee vertauksen taustalla yleisen periaatteen, jonka mukaan Jumalan 31 Hagner 1995, Hagnerin mukaan kaikista arvottomimmat olivat portot ja publikaanit, joita kohtaan Jeesus osoitti laupeutta. 32 Snodgrass 2008, 375 ja viitteessä 222 annetaan kirjallisuutta, joissa käsitellään näitä tulkintoja. 33 Scott 1989, Hagner 1995, Snodgrass 2008, 371 ja viitteessä 198 annetaan kirjallisuutta, joissa käsitellään näitä tulkintoja. 8

13 tapa kohdella ja tuomita ihmisiä ei perustu ihmisten arvioihin oikeasta ja väärästä. Jumala ei ole sidottu ihmisten tahtoon tai arvioihin. 36 Useimmat edellä esitetyistä tulkinnoista eivät ole mielestäni tyydyttäviä siksi, että ne tulkitsevat vertausta lisäämällä siihen ulkopuolelta tulevaa ainesta. Teksti itsessään ei esimerkiksi kerro, että kyse olisi juutalaisten ja kristittyjen välisestä jännitteestä tai Jumalan suunnattomasta armosta porttoja ja publikaaneja kohtaan. Mielestäni kiinnostavimman tulkintavaihtoehdon tarjoaa Snodgass. Thurénin tavoin hän pyrkii löytämään vertauksesta yleisen periaatteen, jota on mahdollista soveltaa laajemmassa asiayhteydessä. Tässä kappaleessa olen tehnyt katsauksen Uuden testamentin vertaustutkimuksen historiaan ja Viinitarhavertauksen tulkinnan historiaan. Tutkimuskysymykseni kannalta Viinitarhavertauksen tutkiminen uudella lähestymistavalla, tekstikeskeisesti, argumentaation ja narraation näkökulmasta, on mielestäni hyvin perusteltua. Seuraavassa kappaleessa esittelen käyttämääni metodia. 36 Snodgrass 2008,

14 3 Metodi Tässä luvussa esittelen Thurénin kehittämää tutkimusmetodia. Ensiksi esittelen sitä, kuinka Thurén soveltaa vertaustutkimuksessa narratiivista analyysia (alaluku 3.1) ja toiseksi tarkastelen kuinka hän soveltaa Toulminin kehittämää argumentaatioanalyysia (alaluku 3.2). Tämän jälkeen perustelen miksi olen päätynyt käyttämään kyseistä metodia Viinitarhavertauksen tutkimisessa. 3.1 Narratiivinen analyysi Thurénin mukaan Jeesuksen vertaukset ovat kertomuksia, joita on mahdollista tutkia tieteellisesti, kuten mitä tahansa muitakin kertomuksia. Vertausten tarkoitusta voi lähteä etsimään esimerkiksi erilaisten kysymysten avulla. 37 Seuraavaksi esittelen viittä kysymystä tai periaatetta, joita Thurén käyttää tekstintulkinnassa. Ensimmäinen periaate vertauksen tulkinnassa on Thurénin mukaan se, että tulkinnan on perustuttava vertaukseen ja sen kehyskertomukseen sellaisina kuin kirjailija itse ne kertoo. 38 Vertausta kehyskertomuksineen on pidettävä evankelistan taideteoksena riippumatta siitä, mitä historiallisia lähteitä hän on hyödyntänyt kertomusta laatiessaan. Tämän periaatteen mukaisesti Viinitarhavertausta on tulkittava ainoastaan niiden tietojen varassa, jotka Matteuksen evankeliumista käyvät ilmi. Toisen periaatteen mukaan yleisön on annettava päättää vertauksen viestistä. 39 Thurénin mielestä asiaankuuluvuus on tärkeä mittari selvitettäessä vertauksen pyrkimystä ja tarkoitusta. 40 Vertaus kerrotaan tietylle kuulijalle jossakin tietyssä tarkoituksessa. Vertauksen sanoman on kuulostettava järkevältä kyseisessä tilanteessa. Lisäksi Jeesuksen kuulijoiden tai Matteuksen lukijoiden tulee ymmärtää vertauksen viesti heti sen kuultuaan. Kolmanneksi vertauksista on etsittävä kertomuksille ominaisia piirteitä. Thurénin mukaan pitkät vertaukset ovat vaikeampia kuin lyhyet vertaukset. Vertaus itsessään voi olla kertomus tavanomaisesta elämästä, jossa ihmiset toimivat arkipäiväisesti, 37 Thurén 2015, Thurén 2015, Thurén 2015, Thurén 2015,

15 mutta loppu on hyvin yllätyksellinen. Lopun arvaamattomuudesta huolimatta vertaukset eivät sisällä mitään uutta teologista tai eettistä periaatetta. Vertauksilla Jeesus haluaa vaikuttaa kuulijoidensa tunteisiin, jotta nämä hyväksyisivät Jeesuksen viestin ja toimisivat sen mukaisesti. 41 Yksi tärkeimpiä kerronnallisia tekniikoita vertauksissa on Thurénin mukaan anekdootin tai vitsin rakenne. Aluksi tarinan kuulijat houkutellaan mukaan tarinan maailmaan. Tämän jälkeen jännitystä kasvatetaan tarinan edetessä, mutta vasta lopussa tulee ratkaisevat lause (punch line), jossa jännitys laukeaa. Lisäksi Thurén esittää, että vertaukset ovat laadittu siten, että kuka tahansa voi löytää ja ymmärtää vertauksesta ratkaisevan lauseen. Kehyskertomuksen ja vertauksen välinen yhteys löytyy tarkastelemalla vertauksen tähtäyspistettä ja periaatetta, jota se korostaa. 42 Muita kertomuksille tyypillisiä piirteitä, joita vertauksista kannattaa Thurénin mukaan etsiä, ovat pyöreät (round) ja litteät (flat) hahmot sekä kolmen sääntö (rule of three). 43 Kolmen sääntöä noudattavat vanhat kansansadut, kuten esimerkiksi tarina kolmesta siltaa ylittävästä pukista tai vitsit suomalaisesta, ruotsalaisesta ja norjalaisesta. Kertomusten litteät hahmot ovat puolestaan Edward Morgan Forsterin määritelmän mukaan sellaisia, joihin ei liity mitään erityisen tärkeää. Ne rakentuvat yhden ajatuksen tai ominaisuuden varaan ja esiintyvät tarinassa muuttamatta sen olosuhteita tai saamatta aikaan mitään suurta. Lisäksi litteät hahmot on helppo tunnistaa ja muistaa myöhemmin. Pyöreät hahmot ovat puolestaan litteiden hahmojen vastakohtia. 44 Neljäntenä Thurénin mukaan on vertauksen tarkoituksen etsiminen. Ennen kuin vertauksesta yritetään löytää teologista ja historiallista tietoa, on pyrittävä selvittämään, miten se pyrkii saamaan kuulijansa ajattelemaan, uskomaan ja 41 Thurén 2014, Thurén 2015, Vertauksessa esiintyvät yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole merkityksettömiä, vaikka vertauksesta pyritäänkin löytämään ensisijaisesti yleisesti sovellettavaa periaatetta. Yksityiskohtien avulla vertaus kytkeytyy osaksi todellisuutta ja niiden avulla kuulijan on helpompi samaistua narraatioon. 43 Thurén 2014, 28 ja viitteissä annetaan kirjallisuutta, jossa käsitellään näitä teemoja. 44 Forster 1968,

16 toimimaan. Vertauksen kielelliset, esteettiset, kerronnalliset ja teologiset ulottuvuudet palvelevat tätä päämäärää. 45 Viidenneksi vertauksesta on etsittävä evankelistan teologista sanomaa. Jeesuksen vertaukset puhuttelivat hänen kuulijoitansa, ja Thurénin mukaan vertauksen on kosketettava myös nykyaikaista lukijaa teologisella tasolla. Tavoitteeseen pääsemiseksi on oleellista lukea kontekstia vertauksen ympärillä. Thurénin mukaan sovellettaessa tätä periaatetta pyritään estämään, ettei vertauksen tulkintaan pääsisi mukaan lukijan omia ajatuksia Argumentaatioanalyysi Kuulijoiden vakuuttamista tutkitaan modernin argumentaatiotutkimuksen avulla. Thurén soveltaa vertaustutkimuksessaan Toulminin kehittämää argumentaatiomallia, jonka mukaan inhimillinen argumentaatio ei noudata aina formaali logiikan sääntöjä. 47 Argumentaatio koostuu tekijöistä, joilla jokaisella on tarkasti määritelty rooli. Seuraavaksi esittelen, kuinka argumentaatio rakentuu Toulminin mallin mukaan. T: Ruotsalaisista vähemmän kuin 2 % on roomalaiskatolisia P: Ruotsalainen ei ole roomalaiskatollinen L:Petersen on ruotsalainen V: Petersen ei ole roomalaiskatollinen Taulukko 3. Toulminin esimerkki argumentaatiomallista. 48 Ensimmäinen vaihe kuulijoiden vakuuttamisessa on se, että puhuja esittää perustellun väitteen eli argumentin. Väite (V) on tapauskohtainen näkemys, jonka puhuja esittää kuulijoilleen hyväksyttäväksi. Kuulijat eivät lähtötilanteessa ole välttämättä täysin samaa mieltä esitetystä väitteestä. Thurénin mukaan vertauksien 45 Thurén 2015, Thurén 2015, Toulmin 2003, Toulmin 2003, Kirjoittajan oma käännös englanninkielisestä alkuperäisversiosta. 12

17 yhteydessä tyypillinen väite on esimerkiksi jokin sosiaalinen tai hengellinen näkemys, jota Jeesus suosittelee kuulijoilleen. 49 Väitteen esittämisen jälkeen puhujan on perusteltava väitettään lähtötiedolla (L). Puhuja uskoo yleisön hyväksyvän lähtötiedon. Lähtötietoja voi olla useita ja niiden tehtävänä on tarjota yhteinen perusta, jonka pohjalta väite on mahdollista hyväksyä. Hyvin perustellusta väitteestä tulee usein seuraavan päättelyn lähtökohta. 50 Väitteen ja lähtötiedon väliin tarvitaan päättelysääntö (P), jonka tehtävänä on johtaa yleisö lähtötiedosta väitteeseen. Väitteestä ja lähtötiedosta poiketen päättelysäännön on oltava yleisellä tasolla esitetty. Usein argumentaatiossa tätä ei lausuta ääneen, mutta sen sisältö on helposti pääteltävissä. 51 Päättelysääntö ei välttämättä tule yleisön hyväksymäksi sellaisenaan. Mikäli yleisö torjuu päättelysäännön, sitä on vahvistettava taustatuen (T) avulla. Taustatuki on myös luonteeltaan yleisellä tasolla esitetty. Taustatuki voi olla peräisin yleisestä kokemuksesta, historiallisesta tiedosta, tieteellisestä tutkimuksesta, asiantuntijoiden arvioista tai esimerkeistä. Puhuja voi tarkentaa perustelua lisäämällä siihen varauman (R), jonka tehtävä on kertoa missä olosuhteissa päättely ei ole pätevä. Lisäksi puhujan tulee varautua siihen, että kuulija voi vaatia lisäperusteluja missä tahansa argumentaation vaiheessa Thurén 2015, Thurén 2015, Thurén 2015, Thurén 2015,

18 T: Ruotsalaisista vähemmän kuin 2 % on roomalaiskatolisia P: Ruotsalainen ei ole roomalaiskatollinen L:Petersen on ruotsalainen V: Petersen ei ole roomalaiskatollinen Rebuttal (R): Ellei ruotsalainen kuulu pieneen vähemmistöön Taulukko 4. Toulminin esimerkki, johon Thurén on lisännyt varauman (rebuttal). 53 Thurénin mukaan Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen kertoma vertaus toimii taustatukena (T) jollekin yleiselle päättelysäännölle (P), joka Jeesuksen kuulijoiden pitäisi hyväksyä. Mikäli yleisö hyväksyy tapauskohtaisesti esiintyvän lähtötiedon (L), heidän pitäisi päätyä sen avulla hyväksymään Jeesuksen väite (V). 54 T: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat (5:31). P: Niitä ei pidä auttaa, jotka eivät apua tarvitse. (Kääntymään ei kutsuta hurskaita vaan syntisiä, 5:32.) L 1 : Jeesus aterioi publikaanien kanssa. V: Jeesuksen toiminta on perusteltua. L 2 : Syntisten kanssa syöminen kutsuu heitä kääntymään (5:32). Taulukko 5. Thurénin esimerkki Toulminin mallin käytöstä (Luuk. 5:30 32). 55 Taulukosta 3 ilmenee kuinka Thurén soveltaa Toulminin mallia vertauksen argumentaatioanalyysissa. Jeesus väittää, että syntisten kanssa syöminen on perusteltua. Koska väite on vaikeasti yleisön hyväksyttävissä, Jeesus tarvitsee väitteelleen taustatuen (T). Taustatukena toimii Jeesuksen kertoma vertaus (Luuk. 53 Thurén 2014, 32. Kirjoittajan oma käännös englanninkielisetä alkuperäisversiosta. 54 Thurén 2015, Thurén 2015,

19 5:31) Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Yleisenä päättelysääntönä (P) on tässä tapauksessa yleisesti hyväksytty ajatus, että vain apua tarvitsevia on autettava. Päättelysäännön pitäisi johdattaa kuulijat lähtötiedoista (L 1 ja L 2 ) väitteeseen (V). Thurénin mukaan monia Toulminin mallissa esiintyvistä tekijöistä ei ole sanottu ääneen. Ääneen lausumattomat tekijät ovat kuitenkin helposti pääteltävissä, kun niiden ominaisuuksista saadaan tietoa mallin ja siinä näkyvien tekijöiden avulla. Yksi yleisimmistä virheistä mallin käytössä on Thurénin mukaan yleisen ja tapauskohtaisten tekijöiden sekaantuminen Metodin soveltuvuuden arviointi Thurén on soveltanut kehittämäänsä metodia tutkimuksissaan Luukkaan evankeliumin vertauksista. Metodin käyttöalue ei rajoitu hänen mukaansa ainoastaan Luukkaan vertauksiin, vaan sitä on mahdollista soveltaa kaikkiin varhaisiin Jeesuksen vertauksia sisältäviin lähteisiin, kuten esimerkiksi Q-lähteeseen ja evankeliumeihin Matteuksen, Markuksen, Johanneksen ja Tuomaan mukaan. 57 Vaikka Matteuksen evankeliumi kuuluu metodin käyttöalueeseen, on tarpeellista vielä selventää, millaista määritelmää käytän vertauksesta ja täyttääkö Viinitarhavertaus sen. Vertauksen määrittelemisessä seuraan tapaa, jolla Thurén tunnistaa vertaukset Luukkaan evankeliumissa. Thurén määritelmän mukaan vertaus on kerronnallinen, ei-historiallinen ja metaforinen (Jeesuksen) puhe, joka vetoaa kuulijoihin. Vertauksen kautta tulee esille yleinen periaate, jota on tarkoitus soveltaa tietyssä kontekstissa. 58 Thurénin määritelmän pohjalta luokittelen Viinitarhavertauksen kertomukseksi, joka täyttää vertaukselle asetetut ehdot. 56 Thurén 2015, Thurén 2014, 372. Perustelut metodin laajemmalle käytölle löytyvät Thurénin mukaan Luukkaan jumalakuvan historiallisista juurista. Luukkaan teologiassa Jumalaa kuvataan ennalta arvaamattomaksi isäntähahmoksi. Samanlaisen kuvan Jumalasta tulee ilmi myös Matteuksen evankeliumissa. Jumala kuvataan arvaamattomaksi isännäksi Viinitarhavertauksessa, jonka synoptikoista ainoastaan Matteus esittää. 58 Thurén 2014,

20 Tässä luvussa olen esitellyt metodia, jota sovellan Viinitarhavertauksen tutkimiseen. Mielestäni kyseistä metodia on mahdollista soveltaa siihen tuloksekkaasti monesta syystä. Ensiksi Matteuksen evankeliumi kuuluu metodin käyttöalueeseen ja Viinitarhavertaus täyttää vertauksen määritelmän. Lisäksi kyseistä metodia on käytetty vain vähän Jeesuksen vertausten tutkimiseen, eikä sitä ole tietääkseni koskaan aikaisemmin sovellettu Viinitarhavertaukseen. Seuraavaksi analysoin Viinitarhavertausta edellä kuvatulla metodilla. 16

21 4 Analyysi Tässä luvussa sovellan Viinitarhavertauksen analysointiin Thurénin metodia. Ensiksi analysoin vertausta sen narraation näkökulmasta. Alaluvussa 4.1 sovellan Thurénin viidestä periaatteesta (ks. Taulukko 6) ensimmäistä ja toista. Alaluvussa 4.2 sovellan puolestaan toista, neljättä ja viidettä periaatetta. Mielestäni tällainen jaottelu on perusteltua siksi, että ensimmäisen ja kolmannen periaatteen avulla vertausta ja kehyskertomusta tarkastellaan ulkoisten ominaisuuksien suhteen. Muissa periaatteissa sen sijaan käsitellään vertauksen ja kehyskertomuksen ymmärtämiseen liittyviä kysymyksiä. I Millainen on vertaus ja sen kehyskertomus? II Mitä yleisö päättää vertauksen sanomasta? III Mitä kertomukselle ominaisia piirteitä vertauksessa on? IV Mikä on vertauksen tarkoitus? V Mikä on evankelistan teologinen sanoma? Taulukko 6. Thurénin viisi periaatetta tekstintulkintaan. Tämän jälkeen tutkin vertausta argumentaation näkökulmasta (alaluku 4.3). Luvun lopussa teen yhteenvetoa ja arvioin Viinitarhavertausta osana Matteuksen evankeliumia (alaluku 4.4). 4.1 Periaatteet I ja III Thurénin viidestä periaatteesta sovellan tässä alaluvussa ensimmäistä ja kolmatta. Ensiksi tutkin kehyskertomuksen ja vertauksen rajausta. Toiseksi tutkin vertausta ja sen yhteyttä kehyskertomukseen. Lisäksi etsin vertauksesta kertomusille ominaisia piirteitä Kehyskertomus Tutkijoiden keskuudessa on päädytty monenlaisiin ratkaisuihin kehyskertomuksen rajaamisen suhteen. Esittelen seuraavaksi muutamia vaihtoehtoja mahdollisista rajauksista. 17

22 Ulrich Luz ja Hagner rajaavat kehyskertomuksen tapahtumapaikan perusteella. Luz ajattelee Viinitarhavertauksen kehyskertomukseksi jakeet 19:1 20:34. Hän käyttää jaksosta nimitystä Matkalla Jerusalemiin (Unterwegs nach Jerusalem). Luzin mukaan Jeesuksen matka Jerusalemiin on ollut odotettavissa jakeen 16:21 perusteella, jossa Jeesus puhuu tulevasta kärsimyksestään. Luz ajattelee, että jakeiden 19:1 20:34 matkakertomus päättää jakeista 16:21 20:34 muodostuvan suuremman kokonaisuuden, jossa käsitellään Jeesuksen toimintaa seurakunnan (Gemeinde) keskellä. 59 Luzin tavoin myös Hagner ajattelee Viinitarhavertauksen kehykseksi jakeiden 19:1 20:34 muodostamaan jaksoa. 60 Temaattisella perusteella kehyskertomusta rajaavat puolestaan Snodgrass ja R. T. France (19:13 20:34 ja 19:3 20:28). 61 Snodgrassin mukaan jakso käsittelee asemaan, varallisuuteen, ahneuteen sekä opetuslapseuteen liittyviä kysymyksiä. 62 France ajattelee, että jakson teemana on taivasten valtakunnan vallankumoukselliset arvot. 63 Snodgrassin ja Francen mukaan Viinitarhavertaus ja sen kehyskertomus haastavat opetuslapsia omaksumaan uuden, vaikeasti hyväksyttävän ajattelutavan. 64 Eduard Schweizer puolestaan ajattelee Viinitarhavertauksen kuuluvan jakeiden 16:13 20:34 muodostamaan kokonaisuuteen, josta hän käyttää nimitystä Tie kärsimykseen (Der Weg zur Passion). Schweizer ei tee Hagnerin ja Luzin tapaan tarkempaa rajausta Viinitarhavertauksen kehyskertomukselle. 65 Edellä esitetyistä kehyskertomuksen rajauksista pidän Schweizerin vaihtoehtoa liian laajana. Kehyskertomukseksi voi mielestäni ajatella joko Luzin, Hagnerin, Snodgrassin tai Francen esittämää rajausta. Heidän tekemiensä rajausten erot ovat niin pieniä, että vertauksen oikein ymmärtämisen kannalta niillä ei ole mielestäni 59 Luz 1997, Hagner 1995, France 2007, 710; Snodgrass 2008, Snodgrass 2008, France 2007, France antaa jaksolle otsikon The Revolutionary Values of the Kingdom of Heaven: Re-education for the Disciples. Snodgrassin tavoin France ajattelee jakeita 19:3 20:28 temaattisena kokonaisuutena, jossa käsitellään Jeesuksen opetukset avioliitosta, avioerosta ja selibaatista 19:3 12, lapsista 19:13 15, varallisuudesta 19:16 26, palkitsemisesta 19:27 30 ja asemasta 20: France 2007, ; Snodgrass 2008, Schweizer 1986,

23 merkitystä. Tarkastelen seuraavaksi kehyskertomuksen sisältöä Snodgrassin tekemän rajauksen perusteella. Kehyskertomuksen tapahtumapaikkana on Juudea, jonne Jeesus on tullut Galileasta suuren väkijoukon seuraamana (19:1 2). Saavuttuaan Juudeaan Jeesus keskustelee fariseusten ja opetuslasten kanssa avioliitosta, avioerosta ja selibaatista (19:3 12). Snodgrass aloittaa kehyskertomuksen rajauksen kuvauksesta, jossa Jeesuksen luokse tuodaan lapsia ja opetuslapset yrittävät estää tuojia. Jeesus haluaa kuitenkin ottaa lapset luokseen ja siunata heitä (19:13 15). Siunattuaan lapsia Jeesus ryhtyy keskustelemaan rikkaan miehen kanssa (19:16 21). Heidän käymänsä keskustelu ja miehen reaktio Jeesuksen antamaan käskyyn (19:22) provosoivat Jeesuksen puhumaan rikkaiden vaikeudesta pelastua (19:23 24). Opetuslapset ja Jeesus keskustelevat tämän jälkeen siitä, kuka voi pelastua (19:25 26). Edellä käytyihin keskusteluihin liittyen Pietari kysyy Jeesukselta opetuslasten tulevasta palkasta (19:27). Toisin kuin rikas mies, opetuslapset ovat luopuneet kaikesta ja seuranneet Jeesusta. Pietarin kysymystä seuraa Jeesuksen pitkä puheenvuoro (19:28 20:16), jonka aikana Jeesus vastaa Pietarin kysymykseen opetuslasten palkasta (19:28 30) ja kertoo Viinitarhavertauksen (20:1 16). Viinitarhavertauksen jälkeen Matteus siirtyy kuvaamaan tilannetta Jerusalemiin johtavalla tiellä, jossa Jeesus puhuu opetuslapsilleen tulevasta kuolemastaan (20:17 19). Sebedeuksen pojat ja heidän äitinsä ryhtyvät keskustelemaan Jeesuksen kanssa tulevan valtakunnan istumajärjestyksestä (20:20 23). Kyseinen keskustelu suututtaa toiset opetuslapset (20:24), jonka seurauksena Jeesus ryhtyy opettamaan heitä palvelemisesta (20:25 28). Kehyskertomus päättyy kuvaukseen, jossa Jeesus poistuu Jerikosta ja parantaa tien varrella tapaamansa kaksi sokeaa (20:29 34). Kehyskertomuksen alussa ja lopussa kuvatut tapahtumat käsittelevät yhteistä teemaa. Jakeissa 19:13 15 opetuslapset yrittävät estää niitä, jotka ovat tuomassa lapsia Jeesuksen luokse. Jeesus ottaa kuitenkin lapset luokseen ja siunaa heitä. Jakeissa 20:29 34 puolestaan Jeesusta seuraava kansanjoukko yrittää vaientaa kahta sokeaa, jotta he eivät pääsisi Jeesuksen luokse. Toisin kuin kansanjoukko tahtoisi, Jeesus pysähtyy, kutsuu sokeat luoksensa ja parantaa heidän näkönsä sekä sallii heidän liittyä seuraansa. 19

24 4.1.2 Vertauksen rajaus, sisältö ja yhteys kehyskertomukseen Seuraavaksi tarkastelen Viinitarhavertauksen rajauksista esitettyjä vaihtoehtoja. Tämän jälkeen tarkastelen vertauksen sisältöä. Samalla etsin vertauksen yhteyttä sen kehyskertomukseen. Tutkijat rajaavat yleisesti Viinintarhavertauksen jakeisiin 20: Tämän lisäksi vaihtoehtoisia rajauksia on esitetty jakeisiin 20:1 13 ja 20: Snodgrassin mukaan rajauksesta vallitsee tutkijoiden keskuudessa pääasiassa yksimielisyys, tosin jakeessa 16 esiintyvän sananlaskun kuulumista vertaukseen on kyseenalaistettu. Perusteluina sen ulosrajaamiselle on esitetty sitä, että sananlasku liittyy vain löyhästi itse vertaukseen, eikä se näytä sopivan vertauksen tarkoitukseen. Ainoa yhteys vertauksen ja sananlaskun välillä näyttää olevan se, että viimeisenä palkatuille työntekijöille maksetaan ensimmäisenä. 68 Edellä esitettyjen rajausvaihtoehtojen lisäksi arvioin myös sitä, voisiko vertauksen rajata alkamaan jo jakeesta 19:30. Snodgrass toteaa, että lähes identtisenä jakeissa 19:30 ja 20:16 toistuva sananlasku toimii inkluusiona vertauksen ympärillä. 69 Kyseiset jakeet muodostavat Viinitarhavertaukselle kehykset, jotka sulkevat sisäänsä kaiken muun materiaalin. 19:30 πολλοὶ δὲ ἔσονται πρῶτοι ἔσχατοι καὶ ἔσχατοι πρῶτοι 19:30 Mutta monet ensimmäiset ovat viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. 20:1 15 Viinitarhavertaus esimerkkikertomuksena 20:16 οὕτως ἔσονται οἱ ἔσχατοι πρῶτοι καὶ οἱ πρῶτοι ἔσχατοι 20:16 Tällä tavalla viimeiset ovat ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä. 70 Luzin ja Snodgrassin mukaan Viinitarhavertaus toimii esimerkkinä siitä, miten jakeessa 19:30 kerrottu viimeisten tuleminen ensimmäiseksi ja ensimmäisten 66 Hagner 1995,540; Luz 1997, 87; Schweizer 1986,217; Snodgrass 2008, Snodgrass 2008, 371 ja viitteessä 202 annetaan kirjallisuutta, joissa käsitellään näitä rajauksia. 68 Snodgrass 2008, Snodgrass 2008, Suomenkieliset käännökset kirjoittajan itse laatimia. 20

25 tuleminen viimeiseksi tulee tapahtumaan. Jakeessa 20:16 puolestaan kerrotaan, että edellä kerrotun esimerkin mukaisesti οὕτως näin, tällä tavalla 71, viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Tämän perusteella vertauksen rajausta olisi mahdollista laajentaa koskemaan myös jaetta 19: Seuraan vertauksen rajauksessa tutkijoiden yleisimmin käyttämää vaihtoehtoa 20:1 16. Olen ottanut jakeen 20:16 mukaan siksi, että se mielestäni kytkee vertauksen kehyskertomukseensa. Jakeen 19:30 olen jättänyt pois puolestaan siksi, että ajattelen sen kokoavan yhteen aikaisemmin käydyn keskustelun rikkaudesta, asemasta ja omasta luopumisesta. Seuraavaksi tarkastelen vertauksen sisältöä kreikankielisestä alkutekstistä. Samalla käännän tekstiä suomenkielelle. Pyrin sanatarkkaan käännökseen, jolloin tekstistä voi saada esille sellaisia yksityiskohtia, jotka mahdollisesti jäävät huomaamatta käännöksiä luettaessa. 20:1 Ὁμοία γάρ ἐστιν ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν ἀνθρώπῳ οἰκοδεσπότῃ, ὅστις ἐξῆλθεν ἅμα πρωῒ μισθώσασθαι ἐργάτας εἰς τὸν ἀμπελῶνα αὐτοῦ. Taivasten valtakuntaa voi verrata talon isäntään, joka varhain aamulla meni palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Viinitarhavertaus alkaa Matteuksen evankeliumille tyypillisellä johdannolla Ὁμοία γάρ ἐστιν ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν Taivasten valtakuntaa voi verrata. 73 Vertauksen kohteena on οἰκοδεσπότης, joka on mahdollista kääntää esimerkiksi sanoilla talon isäntä 74. Sanan etymologisena taustana on kaksi sanaa οἶκος talo ja δεσπότης isäntä. Käytän jatkossa sanan οἰκοδεσπότης käännöksenä sanaa isäntä. 71 LSJ, 507. (in this way or manner, so thus). 72 Luz 2001, 534; Snodgrass 2008, Muita kohtia Matteuksen evankeliumissa, joissa esiintyy samanlainen muotoilu ovat 13:31,34,44,45,47. Ks. Snodgrass 2008, LSJ, 478. (master of a house or family). 21

26 20:2 συμφωνήσας δὲ μετὰ τῶν ἐργατῶν ἐκ δηναρίου τὴν ἡμέραν ἀπέστειλεν αὐτοὺς εἰς τὸν ἀμπελῶνα αὐτοῦ. Yhdessä puhuen sopi hän työmiesten kanssa denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaansa. Isäntä sopii työntekijöiden kanssa denaarin päiväpalkasta. Sana συμφωνήσας muodostuu kahdesta sanasta, jotka ovat σύν kanssa, yhdessä ja φωνή ääni, puheääni. Isäntä ja työntekijät tekevät yhdessä suullisen sopimuksen päivän palkasta. Myöhemmin sopimuksesta syntyy erimielisyyttä. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska suullisen sopimukseen liittyy aina riski siitä, että sopimuksen tarkkaa sisältöä ei ole mahdollista tarkistaa jälkikäteen, ellei sopimusta tehtäessä paikalla ole ollut todistajia. Konflikti sopimusosapuolten välillä on heti valmis, jos toinen kokee kärsineensä vääryyttä. 20:3 4 καὶ ἐξελθὼν περὶ τρίτην ὥραν εἶδεν ἄλλους ἑστῶτας ἐν τῇ ἀγορᾷ ἀργούς καὶ ἐκείνοις εἶπεν ὑπάγετε καὶ ὑμεῖς εἰς τὸν ἀμπελῶνα, καὶ ὃ ἐὰν ᾖ δίκαιον δώσω ὑμῖν. Ja meni hän noin kolmannella tunnilla ulos ja näki, että torilla seisoi vielä joutilaita. Ja sanoi hän heille: 'Menkää tekin viinitarhaani ja minä annan teille sen mikä vanhurskasta on.' Isäntä lähtee ulos päivän kolmannella tunnilla palkkaamaan lisää työmiehiä. Sana δίκαιος on merkittävä vertauksen ymmärtämisen kannalta siksi, että sanalla on myös merkitykset vanhurskas, oikeudenmukainen 75. Isännän sanat καὶ ὃ ἐὰν ᾖ δίκαιον δώσω ὑμῖν jakeen 4 lopussa voitaisiin kääntää myös ja minä annan teille sen, mikä on oikeudenmukaista. Kertomuksen kannalta tällä on jännitystä nostattava vaikutus, koska kuulija joutuu pohtimaan, millainen oikeudenmukaisuuskäsitys isännällä on tulevassa palkanmaksussa. Luzin mukaan toteamus mikä on oikeudenmukaista jättää kaiken palkkaukseen liittyvän juridiikan avoimeksi ja samalla kylvetään myöhemmin leimahtavan konfliktin siemenet LSJ, 173. (righteous, just, strict, fair). 76 Luz 2001,

27 20:5 οἱ δὲ ἀπῆλθον. πάλιν δὲ ἐξελθὼν περὶ ἕκτην καὶ ἐνάτην ὥραν ἐποίησεν ὡσαύτως. He lähtivät. Jälleen meni hän ulos kuudennen ja yhdeksännen tunnin tienoilla ja teki samoin. Isäntä lähtee kuudennella ja yhdeksännellä tunnilla jälleen palkkaamaan lisää työntekijöitä. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikana isäntä sopii työntekijöiden kanssa ilmeisesti täysin samoista asioista kuin kolmannella tunnilla palkattujen kanssa. Tähän viittaavat sanat ἐποίησεν ὡσαύτως hän teki samoin. 20:6 7 περὶ δὲ τὴν ἑνδεκάτην ὥραν ἐξελθὼν εὗρεν ἄλλους ἑστῶτας ἀργούς, καὶ λέγει αὖτοῖς τί ὧδε ἑστήκατε ὅλην τὴν ἡμέραν ἀργοί; λέγουσιν αὐτῷ ὅτι οὐδεὶς ἡμᾶς ἐμισθώσατο. λέγει αὐτοῖς ὑπάγετε καὶ ὑμεῖς εἰς τὸν ἀμπελῶνα. Yhdennentoista tunnin tienoilla, hän meni ulos, ja löysi muutamia seisomassa joutilaana. Hän sanoi heille: Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina? He sanoivat hänelle: 'Koska kukaan ei ole palkannut meitä'. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.' Isäntä lähtee ulos vielä yhdennellätoista tunnilla. Isäntä tapaa miehiä, joita kukaan ei ole palkannut. Hagner arvelee, että he eivät olleet kelvanneet töihin kenellekään. 77 Luzin mukaan isäntä varmasti näki ja ymmärsi, että heitä ei ollut kukaan palkannut. Vastauksen itsestäänselvyys antaa ymmärtää, että yhdennentoista hetken työntekijät olivat jossakin määrin yksinkertaisia. 78 Mikäli Luzin olettamus pitää paikkansa, on vielä enemmän ymmärrettävää, miksi ensiksi viinitarhaan työhön palkatut olivat kateellisia viimeiseksi työhön otetuille. Isäntä haluaa kuitenkin heidät töihin viinitarhaansa. Mitään keskusteluja mahdollisesta palkasta ei käydä isännän ja työntekijöiden välillä. Syytä palkkakeskusteluiden puuttumiseen ei tekstissä kerrota. 77 Hagner 1995, Luz 2001,