Star Wars Episode VII: The Force Awakens Abrams teki sen taas

Transkriptio

1 Star Wars Episode VII: The Force Awakens Abrams teki sen taas J.J Abrams herätti jälleen kerran scifi-klassikon henkiin valkokankaalla. Star Wars The Force Awakensia voidaan pitää neljäntenä oikeana Star Wars elokuvana luvun CGI-hirvitykset on heitetty leikkaushuoneen lattialle ja Star Warsin kerran suureksi tehneet käytännön efektit on kaivettu naftaliinista. Star Wars The Force Awakens on Disneyn ensimmäinen yritys tuoda Star Wars -saaga valkokankaalle omistuksensa alaisena. Yritys, joka onnistui valtavista ennakkoluuloista ja luvun alkupuolen pettymyksien aiheuttamasta pelosta huolimatta loistavasti. Tarinallisesti elokuva sijoittuu kolmekymmentä vuotta Jedin paluun (1983) jälkeen. Tarina lähtee käyntiin klassisilla Star Wars -alkuteksteillä ja sitä seuraa ensimmäinen näyttävä toimintakohtaus. Elokuva esittelee nopeasti elokuvan keskeisimmät hahmot, Reyn ja Finnin, jotka lähtevät vauhdikkaalle pakomatkalle Imperiumin jäänteistä muodostuneen Ensimmäisen ritarikunnalta. Elokuva sisältää kaiken mitä hyvän Star Wars elokuvan kuuluu sisältää, eli jättimäisiä superaseita, laseraseita, huikeita avaruustaisteluita ja ennen kaikkea sitä pitkään kaivattua huumoria hahmojen välillä. Loppujen lopuksi hieman yllättävienkin tapahtumien ja älykkäiden juonenkäännösten myötä Finn ja Rey kehittyvät elokuvan aikana mielenkiintoisiksi hahmoiksi ja sopivat melkein täydellisesti Star Wars- universumiin muiden uusien ja vanhojen hahmojen rinnalle. Star Wars The Force Awakens myös onnistuu muutamien mysteerien avulla luomaan mielenkiintoisen pohjan tuleville elokuville sekä seisomaan omana itsenäisenä tarinana.

2 Elokuvan mainosjuliste. Kuva: Lucasfilms Elokuva vilisee aikaisemmista osista tuttuja viittauksia ja näyttelijöitä, kuten Han Solo (Harrison Ford), Prinsessa Leia (Carrie Fisher), Luke Skywalker (Mark Hamill), rakastettava robottikaksikko C-3PO (Anthony Daniels), R2-D2 (Kenny Baker) ja Chewbacca (Peter Mayhew). Elokuvan pääosissa on paljon vanhoja kasvoja. Todelliset tähdet ovat uudet hahmot kuten Daisy Ridleyn romunkerääjä hahmo Rey, John Boyegan esittämä loikannut iskusotilas Finn, Oscar Isaacin näyttelemä vastarintaliikkeen mestaripilotti Poe Dameron ja Adam Driverin näyttelemä häikäilemätön Kylo Ren. Uudet hahmot olivat mielenkiintoisia ja uniikin tuntuisia luonnollisia lisiä Star Wars universumin tähtikaartiin. Odotammekin innolla näkevämme heidän tulevia suorituksiaan seuraavissa osissa. Elokuva rytmitys pysyi enimmäkseen eheänä loistavan leikkauksen, älykkään kameratyön ja hyvin tehdyn käsikirjoituksen ansiosta rikkoutuen vain satunnaisesti symboliikan korostuksen takia. Tarina eteni jouhevasti ja onnistui jopa yllättämään katsojan useampaan otteeseen. Tosin elokuvan dramaattisin hetki oli lievästi pettymys johtuen sen ennalta-arvattavuudesta. Elokuvan toimintaosiot olivat samaan aikaan todella näyttäviä ja helposti seurattavia

3 kokonaisuuksia loistavan ohjauksen ansioista, ja ne pitivät katsojat jännityksessä alusta loppuun asti. Suurin osa kohtauksista oli merkityksellisiä, pääpaino pysyi henkilöhahmoissa eikä toimintaa ollut vain toiminnan vuoksi. Kuvauspaikat ja elokuvan taiteellisemmat osiot, eli niin sanotut täyteosiot tuntuivat tärkeiltä ja olivat visuaalisesti kauniita kuten myös näyttäviäkin. Suurin osa kohtauksista oli kuvattu oikeissa paikoissa höystettynä oikeilla erikoistehosteilla. CGI-tehosteet toimivat nimensä mukaan vain lisäyksinä oikeisiin kohtauksiin, ja elokuvaan on tämän ansiosta saatu hieman todentuntuisempi ilmapiiri toisin kuin viimeisimpiin Star Wars -elokuviin. Kaikki vanha on uutta ja kaikki uusi on vanhaa. Elokuvaa kuvaa ehkä parhaiten lause kaikki vanha on uutta ja kaikki uusi on vanhaa. Vanhat hahmot toimivat eräänlaisena siltana uusille, vielä toistaiseksi tuntemattomille hahmoille, ja vanhoja elokuvia matkiva tyyli on sulautettu yhteen nykyaikaisiin elokuvamenetelmiin. Yleinen tunnelma on siis turvallisen vanha ja alkuperäisiä Tähtien sotia kunnioittava, mutta silti tarpeeksi virkistävä ja uudelta tuntuva, että elokuva onnistuu herättämään jo hieman pölyttyneen saagan uuteen ja kiiltävään loistoon. Kirkas loisto luo kuitenkin pitkän varjon ja mieleen nousee kysymys seuraavien modernisoitujen Star Wars -elokuvien laadusta. Onko tämä vain alkusoittoa samankaltaiseen rahastukseen kuin Hobittielokuvat? Vielä tässä vaiheessa uskallan kuitenkin sanoa, että J.J Abramsilla on kuitenkin ammattilaisen rautainen ote ja uskon, pienellä varauksella tietenkin, että Abrams tulee pitämään pop-kulttuurin suurimman klassikkosaagan elossa vielä seuraavissakin osissa.

4 Kaikki tiet vievät Roomaan Tänä syksynä ryhmä Järvenpään lukion opiskelijoita vieraili Roomassa. Projekti ei sijoittunut vain Roomaan, vaan siihen kuului luentojen sarja 2015 keväällä ja syksyllä. Luennoilla opittiin Rooman historiasta, legendoista, tieverkostoista ja kulttuurista. Opimme myös Italian kielen alkeita: miten tilata ruokaa, sanoa huomenta ja kiittää. Jokaisen luennon jälkeen into Roomaa kohtaan vain kasvoi ja viimeisillä viikoilla jännitys oli jo sietämätöntä. Luennot loppuivat mahtavaan lavastettuun italiaiseen illalliseen, jota mukana olleet opettajamme Tommi Suvensaari ja Suvi Randeen kutsuivat viimeseksi voiteluksi. Lentokentällä tunne oli hiukan epätodellinen. Pääsisimmekö todella kaupunkiin, josta olimme kuulleet niin paljon ja jota varten olimme valmistautuneet niin suurella vaivalla? Koko ryhmästä huokui odotuksen tunne. Tällä kertaa ongelmat tulivat matkalla kohti Roomaa, sillä koneessa oli hydrauliikkavika ja lento myöhästyi muutamalla tunnilla. Onneksi toinen kone saatiin hankittua ja matka alkoi. Castello Sant Angelo. Kuva: Olli Puumalainen Koneen laskeuduttua alkoi kolmenkymmenen minuutin taksimatka kohti nunnien ylläpitämää hotelli Villa Mariaa. Kotiuduimme

5 nopeasti ja lähdimme opettajiemme johdolla kohti Roomaa. Ensimmäisenä suuntasimme Gianicolo-kukkulalle, jolta avautui henkeäsalpaavat näkymät Rooman kaupunkiin. Roomassa näimme ja kuulimme paljon; siksi kerronkin muutamasta kokemuksesta, jotka jäivät parhaiten mieleen. Tunteita ja tuoksuja Yksi ehkä parhaista ja ikimuistoisimmista kokemuksista Roomassa oli paavi Fransiscus I:n audienssi. Oli hienoa päästä seuraamaan yhden maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon kuuluvan henkilön aiheuttamia reaktioita. Paavia odottaessa ihmiset ympärillämme olivat jännittyneitä ja innoissaan. Tavallaan tilanne muistutti konserttia, jossa ihmiset odottavat näkevänsä lempiartistinsa. Kun paavi lopulta saapui, yleisö räjähti. Ihmiset huusivat ja raahasivat lapsiaan kohti Fransiscusta, kun hän ohitti heidät autollaan. Vaikuttavinta ehkä oli se, kun paavi alkoi puhua ja koko Pietarinkirkon aukio vaikeni. Paikalla oli varmaankin useampia tuhansia ihmisiä, ja kaikki olivat hiiskumatta. Paaville lueteltiin kaikki, jotka olivat häntä tulleet tervehtimään, ja meidät esiteltiin englanninkielisten joukossa Järvenpään lukiona. Paavi puhui italiaksi ja se käännettiin englanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Franciscus puhui siitä, kuinka kaikki ovat tervetulleita tilaisuuteen uskostaan riippumatta ja miten kaikkien tulisi rakastaa toisiaan. Ostia. Kuva: Olli Puumalainen

6 Toinen mieleenpainuva kokemus minulle oli vierailu Ostiaan Mussolinin ylös kaivauttamaan antiikkiseen Rooman imperiumin satamakaupunkiin noin 30 kilometriä Roomasta länteen. Kaupunki on yllättävän hyvin säilynyt ottaen huomioon, että se on vuotta vanha ja ollut hautautuneena maahan useita vuosikymmeniä. Tuossa ympäristössä tunsi, kuinka historia ja antiikin Rooman imperiumi heräsi henkiin. Kävelimme samoja teitä, joita ihmiset ovat kävelleet jo ennen ajanlaskun alkua. Ostiassa myös huomasi paremmin millainen antiikin katukuva on ollut, koska Roomaan ovat vaikuttanut lukuisat arkkitehtuurin suuntaukset, ja se on elänyt ja kasvanut ajan mukana, toisin kuin Ostia, joka on jähmettynyt aikaan. Kaupungissa oli lukuisia kylpylöitä, kerrostaloja, temppeleitä, yksityisasuntoja eli villoja ja kauppoja. Siellä myös ymmärsi kuinka kehittynyttä antiikin kulttuuri ja arkkitehtuuri oli. Kolmas mieleenpainuvin ja paras asia ja oli ehdottomasti ruoka. Italialaisen keittiön antimet ovat mahtavia ja Roomassa sen huomasi. Pasta, pizza tai mikä tahansa muu oli lähes poikkeuksetta aina hyvää. Aito italialainen pasta ja pizza olivat jotain aivan muuta kuin mitä Suomessa on mahdollista saada. Ensimmäiset päivät söimme vain ulkona, mutta myöhemmin vaihtoehtona oli illalliseen sijaan käydä hakemasta kaupasta jotakin ja mennä hotellihuoneeseen tekemään itse omat ruoat, mutaa lopputulos saattoi olla yhtä suuri makunautinto kuin ravintolassa syönti. Paras ateria, jonka söin oli todennäköisesti perinteinen pasta carbonara. Näimme myös paljon muuta, kuten Circus Maximuksen, Augustuksen rauhantemppelin, kermakakun eli Monumento nazionale a Vittorio Emanuelen, Colosseumin ja paljon muuta. Matka oli todellakin unohtumaton kokemus.