Liikenneviraston linjaus tuulivoimaloiden etäisyydeksi maanteistä ja rautateistä

Transkriptio

1 Liikennevirasto Sari Lajunen, Päivi Nuutinen, Sari Forsberg, Aihe: Liikenneviraston linjaus tuulivoimaloiden etäisyydeksi maanteistä ja rautateistä 1. Johdanto Suomen tuulivoimayhdistys (STY) on saanut tietoonsa, että Liikenneviraston kannan mukaan tuulivoimaloiden etäisyys valta- ja kantateistä sekä maanteistä, joilla nopeus on 100 km/h tai yli, tulee olla 500 metriä, muilla teillä vähintään 100 metriä. Samoin Liikenneviraston kannan mukaan sähköistetyillä rautateillä etäisyyden on oltava vähintään 500 metriä. Rautateillä joiden nopeus alle 50 km/h etäisyys riippuisi voimalan korkeudesta, mutta olisi vähintään 100 metriä. STY:n mielestä Liikenneviraston esittämät etäisyydet ovat liian pitkät ja kategoristen linjausten sijaan tuulivoimaloiden turvallinen etäisyys maanteistä ja rautateistä tulisi määrittää tapauskohtaisesti riskianalyysien avulla. 2. Tuulivoimaloista irtoava jää ja osat Liikenneviraston mukaan tärkeimmät syyt vaaditulle pitkälle suojaetäisyydelle ovat lumen, jään ja voimaloihin törmäävien lintujen mahdollinen sinkoutuminen liikennealueelle Tuulivoimalasta irtoava jää Tuulivoimalan siipiin muodostuva jää aiheuttaa siipien epätasapainoa, joka voi rikkoa voimalan. Tästä syystä siipien vakautta tarkkailevat anturit pysäyttävät voimalan heti, mikäli epätasapainoa ilmenee. Tämän lisäksi Suomeen rakennettavissa tuulivoimaloissa on tänä päivänä jääntunnistimet, jotka myös pysäyttävät voimalat mikäli jäätä alkaa muodostua. Kanadan tuulivoimayhdistys on teettänyt GL Garad Hassan:illa riskiarvion tuulivoimalasta sinkoilevasta jäästä. Raportin mukaan teoriassa erittäin kova tuuli voi

2 irrottaa pysähdyksissä olevasta voimalasta pieniä jäänpaloja. Nämä jäänpalat lentävät kuitenkin korkeintaan 50 metrin päähän voimalasta (GL Garad Hassan, 2007). Siinä vaiheessa kun voimala käynnistetään uudestaan pysähdyksen jälkeen, on teoreettinen mahdollisuus, että jäätä irtoaa lavoista. Edellä mainitussa GL Garad Hassanin raportissa on tehty riskiarvio 2 MW voimalalle, jonka napakorkeus on 80 metriä kolmessa eri tapauksessa: a) asuinrakennus sijaitsee 300 metrin päässä voimalasta, b) tie, jossa kulkee 100 autoa 60 km/h viiden päivän aikana, on 200 metrin päässä voimalasta, ja c) metrin päässä voimalasta seisoo ihminen, joka pysyy koko ajan paikallaan a) Mallinnuksen mukaan todennäköisyys, että jäätä osuu asuinrakennukseen on 0,0016 / vuosi. Kun laskettiin mikä on todennäköisyys että lentävä jää osuu juuri ihmiseen, saatiin todennäköisyydeksi 0, osumaa / vuosi, mikä vastaa yhtä osumaa vuoden välein, vaikka ihmisen oletettiin olevan kotona aina jäätävien olosuhteiden aikaan. b) Mallinnuksen mukaan todennäköisyys, että jää osuu ohiajavaan autoon on 0, osumaa vuodessa. Tämä vastaa 1 osumaa vuodessa. c) Mallinnuksen mukaan todennäköisyys että jää osuu paikallaan pysyvään ihmiseen on 0,002 osumaa / vuosi, mikä vastaa yhtä osumaa 500 vuodessa. Edellä esitetyt riskinarvioinnin tulokset osoittavat, että todennäköisyys voimalasta irtoavan jään osumiselle ohiajavaan autoon, lähistöllä sijaitsevaan taloon tai voimalan lähellä paikallaan pysyvään ihmiseen on erittäin pieni. Esimerkissä käytetyn tien liikennemäärä on verrattain pieni, mutta antaa kuitenkin taustaa liikenneturvallisuuden arviointiin. Pyydämme myös huomioimaan että jäätä ja lunta putoilee myös silloista, talojen räystäistä, linkkimastojen haruksista ja niin edelleen, eikä näin ollen ole perusteltua että nimenomaan tuulivoimaloita kohdeltaisiin aivan eri säännöillä kuin muita rakennuksia. Lisäksi jään muodostumisen riski on hyvin erilainen eripuolilla Suomea. Tästäkin syystä kategoristen rajausten sijaan olisi erittäin tärkeää tehdä tapauskohtaiset riskianalyysit, joilla määritettäisiin voimaloiden sallittu etäisyys tiestä kussakin tien lähelle suunnitellussa hankkeessa erikseen.

3 2.2. Voimalasta irtoavat osat GL Garad Hasannin raportissa on tarkasteltu kirjallisuuden perusteella myös voimaloiden rikkoutumisia. Vuosien 1980 ja 2001 välisenä aikana Hollannissa ja Saksassa kerätyn aineiston mukaan lapa rikkoutui yhdessä voimalassa 2 400:sta huippunopeudella, mekaanisen jarrutuksen aikana yhdessä voimalassa :sta ja turbiinin lavasta irtosi pala yhdessä voimalassa :sta voimalasta. Kokonaisen lavan raportoitiin lentäneen korkeintaan 150 metrin päähän voimalasta, lavan palan 500 metrin päähän. Raportissa korostetaan, että aineistosta näki lapojen rikkoutumisen vähentyneen 1990 luvun alusta vuoteen 2001 kolmannekseen. Aiemmin käytettiin tietyn tyyppisissä sakkaussäätöisissä voimalaitoksissa kärkijarruja, jotka aiheuttivat lapojen rikkoutumista. Tänä päivänä ei voimaloihin enää rakenneta kärkijarruja. Lisäksi lapojen kestävyyteen on panostettu jatkuvasti myös vuoden 2001 jälkeen, joten lapojen rikkoutumiset ovat tänä päivänä huomattavasti harvinaisempia kuin edellä esitetyt luvut. Hollannissa on tehty riskiarvio voimalasta irtoavat osan osumisesta 80 km tunnissa kulkevaan 15 metriä pitkään rekkaan, joka ajaa 9,5 kilometriä pitkän tuulipuiston ohi. Tuulipuiston 20 voimalaa on rivissä tien suuntaisesti 37 metrin etäisyydellä tiestä. Laskelmien mukaan todennäköisyys, että voimalan osa osuu rekkaan on (Braam & Rademakers,, 2002) Lintujen törmäysriski voimalaan Lähteissämme ei ole riskiarviota voimalaan törmänneen linnun sinkoutumisesta tielle. Kun ottaa huomioon että lintujen törmäysriski tuulivoimalaan on keskimäärin yksi lintu / voimala / vuosi (Koistinen, 2004), pidämme erittäin epätodennäköisenä, että voimalaan törmännyt lintu sinkoutuisi ajotielle ja osuisi ohi ajavaan autoon. 3. Tuulivoimalan vaikutus kuljettajan keskittymiseen Liikenneviraston yhtenä perusteluna voimaloiden etäisyyteen maantiestä on kuljettajan keskittymisen häiriintyminen tuulivoimalan ollessa tien lähellä. STY:n mielestä on hieman kaukaa haettua, että tuulivoimalat häiritsisivät kuljettajan keskittymistä enemmän kuin esimerkiksi tien läheisyydessä laiduntavat hevoset, mainokset (etenkin mainostaulut, joissa mainos vaihtuu) peltotyökoneet, jne.

4 4. Muiden maiden käytäntöjä tuulivoiman ja liikenteen välisessä etäisyydessä Liikennevirasto perustelee suosituksensa Tanskan vastaaviin, jotka ovat huomattavasti tiukemmat kuin alla esitetyt löytämämme esimerkit. Liikennevirastolta saamamme viite ( puhuu kuitenkin vain vaaditusta etäisyydestä asutukseen, joka on neljä kertaa voimalan korkeus. Viitteessä ei mainita yleisiä teitä. Kanadassa suositellaan, että voimalan etäisyys tiestä on lavan pituus + 10 metriä. Hankkeissa, joissa voimalaa suunnitellaan lähemmäs kuin 200 metriä tiestä on teetettävä riskinarvio ja otettava käyttöön riskiä vähentävät toimenpiteet, kuten jääntunnistimet (CanWEA, 2007; National Collaborating Centre for Environmental Health, 2010). Saksan Hessenissä suositellaan että kaksikaistaisten moottoriteiden ja voimaloiden välinen etäisyys olisi vähintään 150 metriä. Muiden teiden ja voimaloiden välinen suositeltu etäisyys on 100 metriä (Staatsanzeiger fur das Land Hessen, 2010). Hollannissa on määritetty riskianalyysillä voimaloiden vaaditut etäisyydet eri kohteista. Tiestä vaadittu etäisyys on 0,5 kertaa roottorin halkaisija, joka käytännössä siis vastaa lavan mittaa. Sähköjohdoista vaadittu etäisyys on 5 metriä. (Dutch Ministry of Infrastructure and Environment). 5. Lopuksi Suomen tuulivoimatavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteistyötä eri viranomaisten ja hanketoimijoiden kesken. Viranomaisilta vaaditaan myös joustoa, jotta tavoitteisiin päästään. Ymmärrämme että kategoriset kiellot vähentävät viranomaisten työtaakkaa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan pitäisi pelätä työmäärää, vaan tarkastella hankkeita tapauskohtaisesti. Toivomme Liikennevirastolta Hollannin lähestymistapaa vastaavaa lähestymistapaa, jossa on menestyksekkäästi käytetty riskiarvioita etäisyyksien arviointiin. Jari Suominen Puheenjohtaja Suomen tuulivoimayhdistys Anni Mikkonen Toiminnanjohtaja Suomen Tuulivoimayhdistys

5 Lähteet: [1] Garad Hassa Inc, 2007: Recommendations for risk assessments of ice throw and blade failure in Ontario. RiskAssessment-38079or01a%281%29.pdf [2] Braam H. and Rademakers L.W.M.M, 2002: Guidelines on the Environmental Risk of Wind Turbines in the Netherlands. [3] Koistinen, 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset, Ympäristöministeriö. [4] CanWEA, 2007: Canadian Wind Energy Association Position on Setbacks for Large-Scale Wind Turbines in Rural Areas (MOE Class 3) in Ontario pdf [5] National Collaborating Centre for Environmental Health, 2010: Wind Turbines and Health. [6] Staatsanzeiger fur das Land Hessen, 2010 [7] Dutch Ministry of Infrastructure and Environment, Pipelines: rules set out by Dutch Gasunie (national gas company)