Lausunnon antaja: Suomen tuulivoimayhdistys ry Aihe: Tuulivoimarakentamisen oppaan luonnos

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö PL VALTIONEUVOSTO Lausunnon antaja: Suomen tuulivoimayhdistys ry Aihe: Tuulivoimarakentamisen oppaan luonnos Tiivistelmä lausunnosta Suomen Tuulivoimayhdistys (STY) toteaa, että opas, jonka avulla pyritään yhtenäistämään tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutusten arviointimenettely, kaavoitus ja lupaprosessit eri puolilla Suomea on tarpeellinen. Tuulivoimaopastusta laatiessa sekä maankäytön suunnittelussa tulisi kuitenkin huomioida, että mikäli tuulisuudeltaan parhaat meri-, rannikko- ja tunturialueet suljetaan tuulivoimarakentamisen ulkopuolelle ja tuulivoimaa voidaan rakentaa vain huonoille paikoille, vaaditaan suurempia yhteiskunnan tukia tuulivoiman rakentamiseksi. Yhteiskunnan etu on, että tuulivoimaloille löytyy tilaa hyviltä tuulialueilta. Ympäristöministeriön valmistelema Tuulivoimarakentamisen opas luonnos on huomattavasti selkeämpi ja teksti on ymmärrettävämpää kuin huhtikuussa 2011 julkaistu työryhmän ehdotus oppaaksi. STY:n mielestä oppaan luonnoksessa on kuitenkin yhä suosituksia, jotka vaarantavat vuoden 2020 tuulivoimatavoitteiden toteuttamisen. Näitä ovat mm. oppaasta jäävä epäselvyys siitä, voiko kuntakohtaisella kaavalla edetä sen jälkeen, kun maakuntakaavassa on määritetty tuulivoimalle alueita, jotka sisältävät muuta ihmistoimintaa tiukemmat äänentasovaatimukset. Useassa kohdassa lisäksi sivuutetaan täysin tuulivoimarakentaminen teollisuusalueille ja satamiin, joihin tuulivoima soveltuu pieninä kokonaisuuksina erittäin hyvin. Tuulivoimahankkeen kehittäminen vie keskimäärin kolmesta viiteen vuoteen. Hankekehittäjä aloittaa hankkeensa suunnittelun kulloinkin voimassa olevien lakien, asetusten, ohjeiden ja suositusten mukaan. Melko pitkällekin kehitettyjen hankkeiden

2 toteutuminen vaarannetaan, ellei oppaassa oteta kantaa siihen, missä vaiheessa oleviin hankkeisiin uusia suosituksia tulee alkaa noudattaa. Jo nyt ovat YM:n opasta valmistelleen työryhmän esittämät mm. melu-, lentoeste-, maakuntakaavoitus- ja etäisyysvaateet aiheuttaneet päällekkäisiä ja epäjohdonmukaisia tulkintoja kunnissa ja alueellisissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa. Näin ollen STY esittää, että uudet ohjeet ja suositukset eivät koske hankkeita, joiden YVA on jo käynnistynyt (YVA-ohjelma asetettu nähtäville), tai YVA-tarveharkinta päätös on tehty (YVAa ei tarvita), tai kaavoitusaloite on jätetty tai kaavoitus on käynnissä, tai suunnittelutarvehakemus on jätetty kunnalle. 2. Ääniohjearvot On erittäin hyvä, että ohjeluonnoksessa tuodaan esille, ettei kyse ole hetkittäisistä äänentasojen ylityksestä, vaan keskiarvosta. STY:n mielestä 3 kk keskiarvo yölle ja päivälle erikseen on sopiva tarkastelujakso. Ohjeluonnoksessa suositellaan kuitenkin yhä tuulivoimalle 5 db tiukempia ääniohjearvoja kuin millekään muulle ihmistoiminnalle. STY:n mielestä tämä antaa virheellisesti kuvan, että tuulivoima olisi erityisen vaarallista ja haitallista. Mikäli myös muiden ihmistoimintojen ääniohjearvot muuttuvat tuulivoimaloiden meluohjearvojen kanssa samaan aikaan, ei tällaista demonisoitumista tapahdu. STY yhä ehdottaa, että virkistysalueiden yöohjearvo on 40 db. Mikäli ohjearvoksi jää 35 db, tulee melumallinnukset suhteuttaa STY:n Ympäristöministeriölle aiemmin toimittaman joustavuusmallin, tai vastaavan, mukaan. Myös taustaäänentaso tulee voida huomioida mallinnuksessa. STY osallistuu erittäin mielellään jatkotyöhön sopivien melunmittausmallien käyttöönottamiseksi. Loma-asutusalueiden aktiivisin käyttöjakso rajoittuu noin 1,5 kuukauteen vuodessa. On kohtuutonta, että tiukat meluohjearvot tällöin koskevat koko vuotta. STY ehdottaa, että taulukkoon lisätään huomautus: yöarvoa ei sovelleta loma-asutusalueilla tai leirintäalueilla silloin kun alue ei ole aktiivisessa käytössä. 3. Maakuntakaavoitukseen liittyvät kysymykset Parhaillaan on laajasti käynnissä maakuntakaavoitustyö, jossa tuulivoima-alueita määritellään maakuntakaavaan. Maakunnat käyttävät kuitenkin eri kriteereitä alueita valitessaan ja on todennäköistä, että tuulivoimalle erittäin hyvin soveltuvia alueita jää tarkastelussa huomioimatta myös ristiriitaisten viranomaisvaateiden takia. STY korostaa, että maakuntakaava

3 on tarkoitettu niille hankkeille, joilla on ylimaakunnallisia vaikutuksia. Oppaasta tulisi poistaa suositus maakuntakaavoitettavien puistojen koosta (3-10 tuulivoimalaa) ja korostaa maakuntakaavaan sisällytettävän hankkeen maakunnallista vaikutusta. Maakuntakaavakierroksen valmistuttua tuulivoimarakentamista tulisi tarkastella ensisijaisesti siltä kantilta, estääkö se maakuntakaavan mukaista maankäyttöä. Jos maakuntakaavan mukaiseen maankäyttöön ei ole suuria vaikutuksia, tulisi tuulivoimahanke voida toteuttaa kuntakohtaisella kaavalla (tuulivoimayleiskaava, laajempi kunnan yleiskaava, asemakaava, suunnittelutarveratkaisu). Maininta herkistä rannikko- ja tunturialueista, joilla hanke voisi edetä vain maakuntakaavalla, tulee poistaa oppaasta, koska käsite on liian epämääräinen. Koska maakuntakaavan aikajänne on useita vuosia, ei siinä ole tarpeen määrittää voimaloiden suurinta sallittua korkeutta. Korkeus määritetään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. 4. Tuulivoiman sijoittaminen rakennetun infran yhteyteen Oppaassa tulisi tuoda esille, että pienempien kokonaisuuksien, jopa yksittäisten voimaloiden, rakentaminen on usein perusteltua varsinkin rakennetun infrastruktuurin yhteyteen, joissa voimaloiden lisäympäristövaikutus jää usein vähäiseksi. Tällaisia alueita ovat esim. maataloustuotantoalueet, satamat, teollisuusalueet ja maa- sekä rautateiden vaikutusalueet. Lisäksi yksittäinen voimala voi muodostua maamerkiksi, jolla on alueelle positiivinen arvo. Siksi erikokoisia projekteja tulisi kohdella neutraalisti. Oppaassa tuodaan esille, että teollisuusalueilla ja satamissa tulisi käyttää asemakaavaa. Teollisuusalueilla on usein valmis kaava, joka hyväksyy myös energiatuotannon, jolloin uuden kaavan laatiminen on melko turha toimenpide. Lisäksi teollisuusalueella uuden asemakaavan laatiminen voi johtaa suuriin ongelmiin: mikäli uudesta kaavasta valitetaan, seuraa rakennuskielto, joka estää teollisuusalueen muutkin suunnitellut rakennusprojektit. Rakennuskiellon uhka ei kannusta teollisuusalueiden haltijoita sijoittamaan tuulivoimaa alueelleen. Tästä syystä STY esittää, että teollisuusalueille ja satamiin sijoitettavat pienehköjen tuulivoimapuistojen yksityiskohtaiseksi suunnitteluksi riittää poikkeuslupa tai suunnittelutarveratkaisu. 5. Suunnittelutarveratkaisu Edellä esitetyn lisäksi STY pitää opasluonnoksessa esitettyä suunnittelutarveratkaisun käyttöä ohjaavaa taulukkoa liian sitovana. STY:n mielestä suunnittelutarveratkaisun käyttöä tulee voida harkita, mikäli hankkeella ei ole YVA-menettelyä edellyttäviä ympäristövaikutuksia. Oppaassa voisi lisäksi todeta, että mikäli suurempien 6-9

4 tuulivoimalan puistokokonaisuuksien toteuttaminen tehdään suunnittelutarveratkaisulla, tulee selvitysten tarkkuuden ja laadun olla tuulivoimayleiskaavoituksen edellyttämää tasoa. Suurempien 6-9 tuulivoimalan puistokokonaisuuksien yhteydessä tulisi suunnittelutarveratkaisun yhteydessä suorittaa myös normaalia laajempi kuuleminen tai yleisötilaisuus. Poikkeuksena edellä esitetystä ovat merialueet, joilla voi toteuttaa suurempiakin kokonaisuuksia suunnittelutarveratkaisulla. 6. Hyvä YVA On ymmärrettävää, että Ympäristöministeriö haluaa opastaa YVA-menettelyn ohjaamiseen niin, että YVA:sta tulee mahdollisimman laadukas. Tämä on kaikkien etu. STY kuitenkin korostaa, että tuulivoima-yva tulee toteuttaa samoin kuin muutkin YVAt. YVA-laissa on määritetty menettelyn vaatimukset. Koska opas on melko pitkä ja raskas lukea, voisi kappaleen poistaa oppaasta. Mikäli kappale säilytetään, tulisi siinä korostaa myös tuulivoiman paikallisten ja globaalien hyötyjen esiintuomiseen YVAssa. Yhteysviranomaisia tulee myös ohjeistaa puuttumaan sidosryhmien esittämiin kohtuuttomiin selvitysvaatimuksiin. Selvitysten keskittäminen merkittävimpiin ympäristövaikutuksiin säästää sekä viranomaisen että hanketoimijan aikaa ja rahaa sekä tekee YVA-selostuksesta selkeämmän ja paremmin asukkaita palvelevamman. 7. Etäisyyden teihin ja rautateihin Oppaasta on ymmärtääksemme tarkoitus tehdä pitkäikäikäinen työkalua YVA:an, kaavoitukseen ja luvitukseen. Tällä hetkellä on käynnissä mm. Liikenneministeriön ja viraston käynnistämä selvitys tuulivoiman ja liikenneturvallisuuden yhteensovittamisesta. On oletettavissa, että selvityksen valmistuttua elokuussa 2012 Liikennevirasto tarkistaa suositustaan tuulivoiman etäisyydestä teihin ja rautateihin. Tästä syystä STY suosittelee, että Ympäristöministeriön oppaassa tuodaan esille Liikenneviraston määrittävän suositeltavat etäisyydet ja kerrotaan mistä suositus löytyy, mutta ei tuoda esille metrimääriä. 8. Muut opasluonnoksessa esiintyvät asiat Opasluonnoksessa tuodaan esille, että välke voi esiintyä 1-3 kilometrin päässä tuulivoimalasta. Suomessa tehdyissä mallinnuksissa maksimietäisyydeksi on todettu 1,5 km. Koska ihmisillä on muutenkin turhia pelkoja tuulivoimaa kohtaan, ei niitä pitäisi lisätä esittämällä liian suuria vaikutuksia.

5 STY kummastelee, että ohjeluonnoksessa nostetaan yhä esille yksi alue (Hankoniemi), jonne ei voisi rakentaa tuulivoimaa, koska sen oletetaan olevan lepakkojen muuttoreitti. Kategorisia kieltoja ei tulisi asettaa oletusten perusteella, vaan tuulivoimaloiden sijoittamisen tai sijoittamatta jättämisen alueelle tulisi perustua hankekohtaisiin tarkkoihin selvitykseen. Esimerkiksi juuri Hankoniemellä on tehty hankekohtaisia lepakkoselvityksiä, joiden perusteella tällaiselle kategoriselle välttämiselle ei ole mitään perusteita tarkat selvitykset ennen lupaharkintaa sen sijaan tarvitaan. Lepakko-osioissa mainitaan myös lepakkoselvitysten tekijänä Luonnontieteellisen keskusmuseon lepakkoasiantuntijat. Valtionhallinnon ei tulisi antaa monopoliasemaa yhdelle toimijalle, vaan selvitysten tekijät tulee voida kilpailuttaa. Oppaassa voi lukijalta paikoin yhä mennä tuulivoimayleiskaava ja kunnan alueen suunnittelua laajemmin ohjaava yleiskaava sekaisin. Yleiskaavasta puhutaan sekä yleispiirteisessä että yksityiskohtaisessa kaavoituksessa. Termit tulisi vielä käydä läpi ja katsoa, että yleispiirteisessä kaavoituksessa puhutaan yleiskaavasta ja yksityiskohtaisessa kaavassa tuulivoimayleiskaavasta. Vaatimus liityntäjohdon piirtämisestä yleiskaavaan liityntäpisteeseen asti asettaa tuulivoiman eriarvoiseen asemaan muiden hankemuotojen kanssa. Muiden hankkeiden liityntäjohtoja ei ole tapana yleiskaavoittaa, varsinkin jos niillä on ylikunnallisia vaikutuksia. Liityntäjohtojen osalta tulisi yksinkertaisesti tukeutua sähkömarkkinalain mukaiseen menettelyyn. Tuulivoimaa tulisi käsitellä kuten muitakin hankemuotoja. Pääasiassa on perusteltua, että suuren mittakaavan tuulivoimaa ei rakenneta ainoastaan rakennusluvan perusteella. Laajempi kuuleminen on perusteltua myös yksittäisen voimalan ollessa kyseessä. Päätöksessä pitäisi kuitenkin huomioida alueen kaava, esimerkiksi jo energiantuotantoon kaavoitetulla alueella pelkän rakennusluvan tulisi riittää. 9. Lopuksi Edellä esitetyistä parannusehdotuksista huolimatta STY kiittää oppaan huolellista valmistelua ja laajan osallistumismahdollisuuden tarjoamista eri sidosryhmille. STY kiittää erityisesti sitä että ääniosuutta on jo parannettu aiempien kommenttien perusteella. On myös erittäin hyvä, että luonnoksesta on poistettu vaatimus selvittää melumallinnuksella äänivaikutukset jo maakuntakaavoitusvaiheessa, mikäli ollaan lähempänä kuin 2 km asutusta. Vaatimus olisi vaikeuttanut maakuntakaavoitusta huomattavasti. STY:n mielestä positiivista on myös, että

6 luonnoksessa korostetaan, ettei tuulivoimaloiden kerrosalaa tarvitse määrittää tuulivoimayleiskaavassa. Jari Suominen Puheenjohtaja Suomen Tuulivoimayhdistys Anni Mikkonen Toiminnanjohtaja Suomen Tuulivoimayhdistys