RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTI

Transkriptio

1 1 R A T K E S M i t ä s i n ä t e k i s i t? RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTI RATKES 44/99/ 99

2 2 N:o 4 / 99 ( ) 5.vuosikerta Julkaisija RATKES - ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys (ry.) Päätoimittaja Tapio Malinen puh/fax: tapio.malinen@porvoo.fi Toimitusneuvosto Ben Furman, Lauri Heikkilä, Vesa Heiskanen, Kristiina Lipponen, Antti Mattila. Taitto Timo Rytkönen trytkone@nettilinja.fi puh: tai Taiteellinen suunnittelu & kansi Kati Simonen puh: Jäsenasiat, lehdentilaus ja yhteydenotot: Kirsi-Marja Kaarlela PL 56, Helsinki puh , fax Internetissä Ratkesin kotisivu: Ratkesin kotisivua ylläpitää: Päivittelijä Lasse Salmi Ilmoituksista ota yhteys: Aapo Pääkkö puh: aapo@avenet.fi Jäsenmaksu+lehti yksityiset:100 mk/vuosi yhdistykset/yritykset:200mk/v Lehteä voi tilata liittymättä jäseneksi hintaan 200mk/v Ilmestyy neljänä numerona v Seuraava numero Lehteen tulevan materiaalin on oltava toimituksessa: mennessä. Toimituksen osoite: Kajavatie 21, 06100, Porvoo. ILMOITUSHINNAT: Takasivu 1000;-,1/1 sivu 800;- 1/2 sivu 500;-, 1/4 sivu 300;- Sisältö 3 LUKIJALLE 4 YHTEISTYÖN LUOMISESTA ASIAKASTYÖSSÄ Kristiina Lipponen 54 KOULUTUSKALENTERI ISSN MERKITYKSEN MUUTTAMINEN, NIMEÄMINEN, ULKOISTAMINEN Kati Simonen 14 AHOKAINEN JA PULMANPOISTAJA Tapani Aholan haastattelu ( Harri Hirvihuhta ) 20 PERINTEISTÄ TYYLIÄ, KERIEN, HELPPOUSASTE ratkaisukeskeistä koulutyötä Tapio Malinen 26 EBTARETKI SYKSYISEEN SKOTLANTIIN JA ENGLANTIIN Krisse Lipponen, Anneli Litovaara, Peter Sundman ja Matti Tiusanen 30 AUTTAVAT ATTRIBUUTIOT - tutkimus ratkaisukeskeisestä opiskelijaohjauksesta Jaakko Helander 34 MUKSUOPIN KEULASSA Sirpa Birn ja Tuija Terävä 38 FILOSOFIN VASTAANOTOLLA Antti Mattila 40 AJATUKSELLISTA KUHINAA JA RATKAISUKESKEISTÄ ALEXANDERTEKNIIKKAA Markku Jokila 44 AJATTELU ALKAA IHMETYKSESTÄ -keskustelupalsta Jaakko Helander 46 LUOVIA RATKAISUJA KOULUN ONGELMIIN -kirjaesittely Pekka Henttonen 47 EROAMISEN TAITO -kirjaesittely Mikko Makkonen 49 VIESTI MAHDOLLISUUSMAASTA -kirjaesittely Harri Hirvihuhta 50 RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA 51 RATKESIN KUULUMISIA

3 3 3 LUKIJALLE LUKIJALLE Maljakon hyöty on sen tyhjässä tilassa. Se on tyhjä ja siksi täynnä kaikkea: mahdollisuuksia, potentiaalia, sitä mikä on vielä olematonta. Sementtiä täynnä oleva maljakko ei anna tilaa kasvien kasvaa ja kukkien kukoistaa. Luovassa tapahtumisessa kaaos ja rakenne tanssivat sulavasti astumatta toistensa varpaille: välillä toinen vie ja toinen seuraa, välillä vaihdetaan vuoroa. Suostumalla pelotta tähän ennustamattomuuden, leikkimielisyyden ja takertumattomuuden tanssiin, huomamme jotain erityistä. Tässä tanssissa maailma ja minä vaikuttavat toisiinsa vastavuoroisesti luoden toisensa koko ajan. Samalla hetkellä kun havainnoimme maailmaa, se alkaa muuttua. Ja me itse sen mukana. Todellisuuden katsominen ei tarvitse merkitä rakenteen tajuamista, vaan itsen altistamista, sysäystä ennaltaarvaamattomaan muutosprosessiin. Parhaimmillaan ratkaisukeskeisesti työskentelevä ihminen käy ammatillisessa kehityksessään lävitse syvän tietämiseen, tuntemiseen, toimintaan ja vuorovaikutukseen liittyvän muutoksen.työ ei tuota muutosta pelkästään asiakkaassa, vaan se muuttaa vähitellen myös tekijäänsä. Ja eräänä päivänä asiantuntija on asiantuntija sen vuoksi, mitä hän on, ei siksi että hän tietää enemmän kuin aloitteleva työntekijä. Kieli ja erilaiset terapiasuuntaukset kielipeleinä ovat aina sekä ymmärtämisen ehtoja että ymmärtämistä rajoittavia tekijöitä. Ymmärtäminen on kuitenkin aina tulkintaa, eikä ole mitään etuoikeutettua ymmärtämisen näkökantaa. Pekka Saarnio on todennut, miten ratkaisukeskeisessä työskentelyssä valikoivuus ja menetelmän kaavamaisen käytön vastustus ovat keskeisiä pitkälle kehittyneen osaamisen tunnusmerkkejä. On myös yleistä, että kokemuksen myötä ammattitaitoinen työntekijä siirtyy vähitellen rationaalisuudesta entistä suurempaan intuitiivisuuteen. Samalla tapaa kun emme löydä ihomme alta mitään pysyvää tai muuttumatonta minää, vain ajatusten, tunteiden ja elämysten alati muuttuvan virran, ei ole myöskään olemassa kiinteää, maailmasta irrallaan olevaa, luovaa työprosessia. Pysyvyyden, rakenteen illuusio syntyy tavastamme käyttää kieltä ja taipumuksestamme samaistua. Ratkaisukeskeinen työtapa pysyy luovana prosessina kun suostumme jatkuvaan samaistusten purkuun ja itsetärkeyden jättämiseen avoimuuden hyväksi. Tällaisessa mielen tyhjässä tilassa ihmisen kohtaaminen ja työtapamme ovat yhtä. Tällöin myös muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys muotoa. Tapio Malinen Päätoimittaja

4 4 YHTEISTYÖN LUOMISESTA ASIAKASTYÖSSÄ Kirjoitus on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu kirjassa: Voimavarat, ratkaisut ja tarinat (Toim. Antti Mattila), Kuntoutussäätiö, Ratkaisukeskeinen ja voimavarasuuntautunut näkemys tarjoaa rakentavan ja luovan lähestymistavan terapeuttiseen asiakaskeskusteluun huonosti motivoituneiden, vastustavien ja lähetettyjen asiakkaiden kanssa. Menetelmä mahdollistaa yhteistyön näiden asiakkaiden kanssa samalla tavalla kuin omaaloitteisesti terapiaan tulevienkin kanssa. Tutkimusten mukaan asiakkaan mielikuva hänen ja työntekijän välisestä suhteesta ennustaa merkittävimmin terapiaprosessin onnistumista. Tavoitteiden saavuttamiselle on parhaat edellytykset silloin kun asiakas kokee olevansa lämpimässä, hyväksyvässä ja välittävässä yhteistyösuhteessa, jossa perehdytään asiakkaan kannalta olennaiseen asiaan. Tutkimusten valossa näyttäisi myös siltä, että ratkaisukeskeisen terapian toimivuus määrittyy asiakasta kunnioittavasta asenteesta, hänen hyvien ominaisuuksiensa ja onnistumistensa korostamisesta. (Metcalf et al. 1996, 335, ) Voimavarasuuntautuneessa asiakastyöskentelyssä työntekijä keskittyy kuulemaan asiakkaan tavoitteita ja sitä, minkälaisessa yhteistyössä tämä haluaa olla ja mihin asioihin toivoo muutosta. Se miten apuahakeva asennoituu terapiatyöskentelyyn määrittää keskustelua ja palautetta. Työskennneltäessä lähetetyn tai huonosti motivoituneen ihmisen kanssa, nämä hyvän yhteistyön perusasiat korostuvat. Erityisesti näiden asiakkaiden kohdalla on tärkeää ettei heitä syyllistetä patologisoinnilla, ongelmakeskeisellä puheella ja ongelman kielteisellä nimeämisellä. Ongelmapuhe vaikeuttaa mahdollisuuksien näkemistä ja jättää ihmisen usein kiertämään kehää ongelmansa ja ratkaisuyritystensä ympärillä. Ratkaisupuheessa ongelma määritellään uudelleen tai

5 4 5 Kristiina Lipponen Kirjoittaja työskentelee sosiaalipsykologina Kuntoutusssäätiön VAKkeskuksessa ja Eeri Partnersissa sille annetaan myönteinen tai humoristinen nimi. Lähetyn asiakkaan kanssa keskustelu saattaa lähteä uusille urille jo siksi, että ongelma onkin kuvattu hyväksyvästi uudesta näkökulmasta. (Esim. Furman - Ahola 1994, 41-44; Walter - Peller 1994, 112.) Ratkaisukeskeisessä ja voimavarasuuntautuneessa keskustelussa asiakas kertoo ääneen kykyjään ja taitojaan, suunnittelee hyvää tulevaisuutta ja rakentaa uskoaan omaan selviämiseensä. Työntekijän ammattitaitoa on onnistumisten löytäminen ja niiden vahvistaminen.(esim. Walter - Peller 1994, ; Vaugh et al. 1996, 107.) Menetelmä eroaa perinteistä psykiatrisesta diagnostisoivasta ajattelutavasta siinä, ettei oleteta selkeästi tunnistettavaa sairaudenkuvaa: jokainen asiakas on ainutkertainen ja ainutlaatuisessa tilanteessa. Työntekijän ei tarvitse yrittää luokitella potilasta, etsiä tietoa, jonka perusteella yhteys oireiden ja niiden aiheuttajien välillä voitaisiin päätellä. Kun terapeutti ei määrittele asiakasta, vastustus vähenee yleensä konkreettisesti. (Esim. De Shazer 1995, 48, 95.) Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä ei kartoiteta aktiivisesti vaikeuksien määrää, laatua ja vakavuusastetta, vaan asioista päästään puhumaan tavoitteiden kautta. Kun käsitellään toiveita ja tavoitteita asiakkaat kokevat, että heidät otetaan vakavasti ja että joku on valmis tosissaan kuulemaan heitä. Tässä artikkelissa esitellyt ajatukset yhteistyön luomisesta ovat ratkaisukeskeisen menetelmän perusfilosofiaa ja sovellettavissa kaikkeen asiakastyöhön. Lähestymistapa auttaa työntekijää luomaan yhteistyötä vaikeissakin tilanteissa. Kun työntekijä on valmis katsomaan maailmaa asiakkaansa silmin, on yhteistyölle ja yhteisten tavoiteiden löytymiselle kaikki mahdollisuudet riippumatta asiakkaan asennoitumisesta. Esitetyt tapausesimerkit ovat Kuntoutussäätiön Voimavarasuuntautuneen asiakastyön keskuksesta ja Omin voimavaroin työmarkkinoille-kursseilta. Kuvauksia on muutettu tunnistamisen estämiseksi.

6 6 Vastustava asiakas työntekijän kannalta Vastustuksella tarkoitetaan sellaista asiakkaan käyttäytymistä ja asennoitumista, joka estää terapian aloittamisen tai päättämisen. Vastustava asiakas ei ole halukas työskentelemään työntekijän kanssa: hän vastustaa sanallisesti, sanattomalla viestinnällään tai ei tule tapaamiseen. Tyypillisesti tällaisia ovat esimerkiksi teiniikäiset, alkoholin väärinkäyttäjät ja terapiaan lähetetyt ihmiset. Vastustava asiakas on kuitenkin määritelmänä kyseenalainen. Kyseessä ei ole yksinkertainen vastahakoinen asiakas kohtaa avuliaan terapeutin -tilanne, vaan asiakkaan ja terapeutin tapaamisessa kohtaavat myös kaksi erilaista kulttuuria, arvo- ja ajatusmaailmaa. (Berg 1991, ) Lähetetty, tahtonsa vastaisesti vastaanotolle tullut asiakas on jo käsitteellisestikin haasteellinen ratkaisukeskeiselle ajattelulle. Ratkaisukeskeisessä menetelmässä asiakas on oman elämänsä asiantuntija: työskentely perustuu asiakkaan näkemykseen siitä, mihin hän tarvitsee muutosta, apua tai tukea. Siksi terapiasuhteen muodostamisen ja tavoitteiden asettelun kannalta on huomattavan tärkeää tehdä ero omasta tahdostaan tulleiden ja lähetettyjen asiakkaiden välille. (Walter - Peller 1992, 242.) Sanakirjan mukaan vastustamisen vastakohta on yhteistyö. Se voidaan kuitenkin sisällyttää myös vastustamisen käsitteeseen: vastustaminen on asiakkaan tapa tehdä yhteistyötä. Tämä ratkaisukeskeisen menetelmän käyttämä tulkinta antaa työntekijälle mahdollisuuksia toimia luovasti ja rakentavasti. (De Shazer 1991, ; myös Makkonen 1995.) Asiakas ei saavu vastaanotolle vastustavana, vaan hän tulee sellaiseksi työntekijän määritelmässä (Tohn - Oshlag 1996, ). Vastustus voidaankin katsoa asiakkaan tavaksi tehdä yhteistyötä tai tilanteeksi, jossa työntekijä ei ole vielä löytänyt parasta tapaa työskennellä asiakkaansa kanssa. Asiakasohjautuva näkökulma Ratkaisukeskeisen ja voimavarasuuntautuneen menetelmän keskeinen käsite asiakasohjautuvuus tarkoittaa mm. sitä, että työntekijän tehtävänä on perehtyä asiakkaan näkemykseen siitä, miksi hän on tullut vastaanotolle. Terapeutilla ei ole valmista käsitystä ongelmista, niihin syistä tai tavoista, joilla ne tulisi ratkaista, vaan hän etsii yhdessä asiakkaansa kanssa juuri tämän omia ratkaisutapoja. Sairauden tuntoa tai avuntarvetta ei yritetä luoda, vaan työtä tehdään asiakkaan ehdoilla, hänen kykyjensä ja taitojensa mukaan. (Berg - Miller 1992, 34-35, 42.) Steve de Shazer (1995, 76) määrittelee yhteistyön terapiasuhteessa näin: Jokainen perhe tai yksilö pyrkii yhteistyöhön omalla tavallaan ja terapeutin tehtävänä on havaita se ja tehdä sitten työtä muutoksen puolesta perheen tai yksilön osoittamalla tavalla. Ratkaisukeskeiselle terapeutille ei siis tule vastustavia tai hankalia asiakkaita. Ihmisillä on aina ratkaisuun tarvittavat taidot ja voimavarat.työntekijän tehtävänä on etsiä yhdessä asiakkaansa kanssa tapaa, millä näitä voidaan hyödyntään parhaalla mahdollisella tavalla. Milton H. Ericksonin periaatteen mukaisesti terapiassa hyväksytään ja hyödynnetään kaikki se mitä asiakas siihen tuo. (Esim. Aarninsalo - Mattila 1988, 4; Berg - Miller 1992, 30.) YHTEISTYÖN RAKENTA- MINEN KÄYTÄNNÖSSÄ Vastustuksen kohtaaminen Lähetetty asiakas on usein sitä mieltä, ettei hän tarvitse terapiaa. Tämä viesti on kuultava herkästi. Asiakas on usein kertomassa, että työntekijän hoitoyrityksillään tekemä tulkinta on väärä ja aiheuttaa häpeää. Monissa terapiasuuntauksissa työntekijä tietää, mikä asiakkaan ongelma on ja miten se hoidetaan. Kun asiakas on tilanteesta eri mieltä, johtaa se työntekijän puolelta todisteluun, näyttöjen keräämiseen ja epätoivoisiin yrityksiin vakuuttaa asiakas siitä, että tämä tarvitsee apua tai palvelua. Ratkaisukeskeisesti ajattelevan työntekijän ei tarvitse näin tehdä. (Makkonen 1995, ) Esim 1: Keski-ikäinen nainen on työvoimaviranomaisten lähettämänä työvoimakurssilla. Asiakas vastustaa kurssin toimintoja äänekkäästi kiroillen. Vastalauseisiin vastataan kiittämällä naista hänen itsetuntemuksestaan ja peräänantamattomasta luonteestaan ja osoittamalla hänelle myötätuntoa kovista kokemuksista. Asiakkaan kyvykkyyden ihailusta päästään tilanteeseen, jossa hän voi vähitellen osallistua ryhmän toimiin, ei koe

7 niitä oman osaamisensa nollaamiseksi ja voi jopa miettiä itselleen uusia toimintatapoja. Vastustaminen voidaan yksinkertaisesti tulkita työntekijän ja asiakkaan erilaisiksi näkemyksiksi ja tavoitteiksi. Tämä näkemystapa on hedelmällinen, sillä keskustelussa voidaan nyt hakea yhteisiä tavoitteita ja muotoilla niitä molempia tyydyttäviksi ja päästä näin tekemään yhteistyötä. Ratkaisukeskeinen ja voimavarasuuntautunut keskustelu on vapaata ja tasa-arvoista; se sisältää usein paljon mielikuvitusta, luovuutta ja huumoria. Huumorin ja luovuuden avulla työntekijän ja asiakkaan on helppo yhdessä löytää mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia tilanteeseen. Mitä vähemmän asiakas on motivoitunut sitä tärkeämpää työntekijän on käyttää puheessaan hänen kieltään ja kuvauksia tilanteestaan. Myös metaforien, vertausten ja kertomusten käyttö on eräs tapa herätellä asiakkaan uinuvaa mielenkiintoa terapiaa kohtaan: on monesti helpompaa ottaa vastaan epäsuorasti tarjoiltua apua. (Esim. Dolan 1986, 1; Makkonen 1995, 37-39; Furman 1996, 8.) Tutkimuksissa on todettu tiukan kysymys-vastausmuotoisen keskustelun ennustavan usein terapian keskeyttämistä. Erityisesti motivoimattoman asiakkaan kanssa terapeutin tulisi löytää vuorovaikutustapoja, jotka estävät haastattelun muuttumista kuulusteluksi. Vapaa ja vastavuoroinen keskustelun rakenne edistää yhteistyön jatkumista ja tuloksellista terapiasuhdetta. (Beyebach et al. 1996, 313.) Asiakkaan maailmankuvan kunnioittaminen Vastustaminen voidaan yksinkertaisesti tulkita työntekijän ja asiakkaan erilaisiksi näkemyksiksi ja tavoitteiksi. Tämä näkemystapa on hedelmällinen, sillä keskustelussa voidaan nyt hakea yhteisiä tavoitteita ja muotoilla niitä molempia tyydyttäviksi ja päästä näin tekemään yhteistyötä Insoo Kim Berg (esim. 1991) korostaa sitä, miten työntekijän ja asiakkaan suhde on väline tuloksiin pääsemiseksi. Liittymisen tavoitteena on tehdä työntekijän työ helpommaksi: asiakas on yhteistyöhaluinen kokiessaan työntekijän olevan hänen puolellaan. Liittymistä edistetään ystävällisellä ja myönteisellä puheella ja asenteella sekä ammattislangin välttämisellä.väittelyä ja riitelyä kartetaan, vastaansanomisen sijaan asiakasta pyydetään ystävällisesti selventämään kantaansa työntekijälle. Hän sopeutuu asiakkaan tapoihin ja muistaa, että toinen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Asiakkaan maailmankuvaa kunnioitetaan olemalla kohtelias ja arvostamalla hänen elämäänsä ja antamalla myönteistä palautetta. Vastustavan asiakkaan kanssa tämä on usein ratkaisevaa, sillä kyseessä voi olla ensimmäinen kerta, kun hän ei tunne olevansa viranomaisen arvioitavana tai tuomittavana, vaan kokee että 7 häntä oikeasti kuunnellaan. On myös hyvä keskustella siitä, kuka uskoo, että muutos on tarpeellinen. Heti suhteen alussa voidaan myös todeta, että asiakkaasta on todennäköisesti ikävää tulla terapiaan pakotettuna. Mahdollinen vihai-suus aikaisemmista auttamisti-lanteista on sekin saatettava esille. (Weakland - Jordan 1992, 235; Tohn - Oshlag 1996, 154.) Asiakkaan maailmankuvan kunnioittamista on myös se, että työntekijä tyytyy niihin tietoihin, jotka toinen on halukas kertomaan. Ongelman tarkka tunteminen ei ole välttämätöntä onnistuneessa ratkaisukeskeisessä työskentelyssä, olennaisempaa on päästä puhumaan miltä hyvä tulevaisuus näyttäisi. Työntekijän ei tarvitse kerätä tietoa asiakkaasta, vaan pikemminkin yhdessä hänen kanssaan luoda uutta näkemystä tulevaisuudesta. (Esim. Berg 1994.) De Shazerin (esim. 1988a, 140) Milton H. Ericksonilta omaksuma hyödyntämisen käsite on erittäin laaja. Terapeutti voi hyödyntää kaiken mikä asiakkaan toiminnassa on jotenkin oikeaa. Se voidaan nähdä käyttökelpoisena, toimivana, hyvänä tai hauskana ratkaisujen kehittämisen kannalta. Näin työntekijällä ja asiakkaalla on käytettävänään valtavasti materiaalia, josta hyvää tulevaisuutta voi muokata. Teoreettiset näkemykset eivät rajoita työntekijää sen suhteen, mitä asiakkaan kanssa tulisi tehdä ja

8 8

9 miten ongelmaa hoitaa. Vastaukset löytyvät asiakkaan omista voimavaroista, kyvyistä, tiedoista ja taidoista. Esim 2: Nuorella naisella on pakkotoimintoja, jotka tekevät normaalin elämän mahdottomaksi. Lähes päivittäin hänelle tulee uusia pakottavia sääntöjä ja entistä monimutkaisempia toimintatapoja. Niiden tarkoitus on suojata asiakkaan henkeä ja terveyttä, mutta ne vaikuttavat täysin päinvastaisesti. Asiakas kokee olevansa toivottomassa tilanteessa: sääntöjen noudattaminen tuhoaa asiakkaan terveyttä ja hän on suurimman osan ajastaan kykenemätön liikkumaan. Empatian avulla keskustelussa siirrytään ihailemaan asiakkaan tuotteliaisuutta ja mielikuvitusta rajoitusten ja pakkojen luomisessa. Häntä ohjataan miettimään, voisiko valtaisaa luovuutta käyttää myös toisin. Asiakas kummastuu ajatusta, mutta kiinnostuu siitä ja alkaa keksiä tapoja miten vapauttaa itsensä säännöistä ja pakoista. Hän päästää kekseliäisyytensä valloilleen, eikä tilanne olekaan enää niin toivoton. Hedelmällisen keskustelun hakemista Ihmisen tullessa tapaamaan terapeuttia hänellä on usein valmis kertomus elämänsä ongelmista ja epäonnesta. Lähetetyn asiakkaan tapauksessa tämä on monesti ulkopuolisen kirjoittama. Suhtautuminen on saattanut olla ongelmakeskeistä, jolloin pelkästään asenteen muuttaminen voi auttaa asiakasta suhtautumaan työntekijään ja terapiatyöskentelyyn uudella tavalla. Toinen tapa muuttaa asetelmaa on lähteä kartoittamaan asiakkaan elämää ongelman ulkopuolelta. Esim 3: Vuosikymmeniä asiakastyötä tehnyt keski-ikäinen nainen ei ole motivoitunut terapiakäynteihin, vaan uskoo että hänet yritetään saada jaksamaan työssään, johon hän ei enää oman näkemyksensä mukaan kykene. Asiakas pelkää, että keskusteluja käytetään häntä vastaan työpaikkalääkärin neuvotteluissa. Hän on varautunut ja puolustautuu voimakkaasti. Kun viimevuosien elämäntilanteesta ei tunnu löytyvän mitään muuta kuin työuupumusta ja sairauksia, hyviä hetkiä etsitään nuoruusvuosista. Nainen on liikkunut aktiivisesti ja ollut mukana monenlaisissa taideharrastuksissa. Asiakas puhuu kuitenkin vähätellen; hän ei ole vuosiin harrastanut näitä asioita ja kokee ne toisarvoiseksi. Seuraavassa tapaamisessa asiakas on kuin uudelleensyntynyt. Hän kertoo vuolaasti vanhojen taitojen muistelun herättäneen hänessä hyviä tuntemuksia. Työskentely jaksamisen hyväksi voi alkaa: hän näkee nyt itsessään ja tilanteessaan muutakin kuin uupumusta ja luottaa työntekijään. 9 Keskustelu voi lähteä liikkeelle pienistä yksinkertaisista asioista: mistä asiakas pitää, mitä hän tekee mielellään jne. Lapsuuden ja nuoruuden harrastuksista puhuminen saattaa auttaa muistamaan uinuvia kykyjä, joiden avulla asiakas näkee itsensä myönteisemmin. Usein kannattaa keskustella siitä, millaiset asiat tai ketkä auttavat jaksamaan päivästä toiseen. Toisinaan on hyvä kysellä mitä puolia asiakas itsessään eniten arvostaa, mitä uskoo läheistensä arvostavan, mitä kykyjä on käyttänyt kun on vaikeassa tilanteessa selvinnyt näinkin hyvin jne. Tutkiskellaan sitä,miten asiakas on pitänyt huolta omasta hyvinvoinnistaan. (Esim. Makkonen 1995, 25). Esim 4: Oppilaitoksensa asuntolassa asuva tyttö tulee kouluterveydenhuollon järjestämään tapaamiseen erittäin vastahakoisesti. Hän ei ole halukas kertomaan edes nimeään. Koulun ja asuntolan henkilökuntaa huolestuttaa asiakkaan kihlaus. Tyttö hämmästyy kun kysellään sitä mikä on parasta hänen ja kihlattunsa suhteessa, mitä hän arvostaa sulhasessaan, mitä hän uskoo sulhasensa arvostavan heidän suhteessan jne. Asiakas pohtii näitä kysymyksiä ja on hetken päästä valmis käsittelemään asiaansa monipuolisesti, eikä tunne joutuvansa puolustautumaan. Opiskelija myöntää itsekin elämäntilanteensa osittain epätyydyttäväksi ja hänellä on hyviä ideoita sen parantamiseksi. Vastustavan asiakkaan kanssa tällainen keskustelunavaus on usein hedelmällinen. Työntekijä ei olekaan kiinnostunut epäonnistumisista eikä pyri todistamaan asiakkaansa hoidontarvetta. Anekdootti kertoo ratkaisukeskeistä menetelmää opiskelevasta työntekijästä, joka kysyi opettajaltaan, onko tämä itse täysin vakuuttunut siitä, että asiakkailla todella on kaikki ratkaisuun tarvittavat voimavarat ja kyvyt. Tarinan mukaan opettaja vastasi, ettei hän voi tietää sitä täysin varmasti, mutta sen hän tietää, että asiakkaiden kanssa pääsee paljon pitemmälle, jos uskoo niin. (Combs - Freedman 1994, 68.)

10 10 Poikkeuksista eli tilanteista, jolloin ongelmaa ei ole tai sen aiheuttama haitta on vähäisempi, on usein hyvä päästä puhumaan heti keskustelun alussa. Kun työntekijä kysyykin ongelman sijasta esimerkiksi minkälaisia parempia vaiheita asiakkaalla on ollut tai milloin hänellä viimeksi on ollut parempi päivä, muodostuu keskustelun luonne toiveikkaaksi ja rakentavaksi. Työntekijä etsii asiakkaan kertomuksesta lupaavia aukkoja ja suuntaa katsetta näin tulevaisuuteen. Samalla asiakkaalle välittyy näkemys, että ongelmat ovat ohimeneviä eivätkä kata hänen koko persoonaansa. Hyväksyvässä keskustelussa voi päästä liikkeelle myös pyytämällä asiakasta kuvittelemaan hyvää elämää ja aikaa, jolloin terapiaa ei enää tarvita. Selvitetään keinoja ja vaiheita, joiden kautta tähän on tultu. Tällaisen keskustelun sävy on usein toiveikas ja siitä saa paljon tietoa, mitä asiakas haluaa. Kysymyksissään työntekijä käyttää mahdollisimman paljon elementtejä asiakkaan kokemusmaailmasta ja kielestä. Hyvästä tulevaisuudesta ja ajasta, jolloin ongelma on ratkennut, puhutaan aina nykyhetkessä, muodossa kun asiat ovat hyvin. Vastahakoisen asiakkaan kanssa ensimmäisiä kysymyksiä voi aloittaa jos-sanalla, esimerkiksi: jos täällä käynneistä olisi kuitenkin hyötyä, niin millaista sitten elämässäsi olisi. Kun asiakas vastaa, työntekijä siirtyy puhumaan heti preesenssissä. Ero on pieni, mutta vaikuttaa asennoitumiseen ja siihen, miten tilanne koetaan. Tavoitteen asettamisen tärkeys Tehdäkseen yhteistyötä asiakkaansa kanssa työntekijän on huolellisesti tutustuttava tämän näkemykseen käyntien tavoitteesta. Onnistuneen terapiasuhteen tavoite on aina asiakkaan asettama ja muotoiltu hänen kielellään. Hyvinmuotoillun tavoitteen kriteerejä on asettettu mm. näin: Tavoite on 1) asiakkaalle tärkeä ja hänen kontrollissaan 2) mieluummin pieni kuin suuri Kun työntekijä kysyykin ongelman sijasta esimerkiksi minkälaisia parempia vaiheita asiakkaalla on ollut tai milloin hänellä viimeksi on ollut parempi päivä, muodostuu keskustelun luonne toiveikkaaksi ja rakentavaksi. 3) sekä asiakkaan että lähettävän tahon arvioitavissa 4) konkreettinen, määriteltävissä oleva ja käyttäytymiseen liittyvä (milloin, missä ja kenen kanssa) 5) mieluummin jonkin alkua ja läsnäoloa kuin jonkin puuttumista. (Berg - Miller 1994; Tohn - Oshlag 1996, 158) Lähetettyjen asiakkaiden kanssa on tärkeää arvioida, kenen ongelmaa lähdetään työstämään. Asiakas, joka suhtautuu epäillen terapiaan, ei taatusti lähde työskentelemään saavuttaakseen lähettävän tahon tai työntekijän asettaman tavoitteen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi rattijuopumuksesta tuomittujen kanssa tehty työ ei ole tuloksellista, jos terapian tavoitteet ovat jonkun muun kuin asiakkaan itsensä määrittelemät (Esim. Tohn & Oshlag, 1966, ). Terapia epäonnistuu varmimmin, jos asiakkaalla ja työntekijällä on eri tavoitteet. Ratkaisukeskeisesti asennoituneen työntekijän on hyvä käyttää aikaa ja vaivaa asiakkaan oman näkemyksen esiinsaamiseksi ja yhteisen tavoitteen löytämiseksi. Lähetetty asiakas voi uskoa, että työntekijä toimii vain lähettävän tahon puolesta eikä kuule asiakkaan näkemystä. Tämä saattaa kokea työntekijän osaksi viranomaisketjua, joka on määrittänyt häntä mahdollisesti jo vuosien ajan. Lähetyn asiakkaan kohdalla on hyödyllistä myös muistaa, että hänellä voi olla useita tavoitteita: vaikka hän ei olisi valmis työskentelemään lähettävän tahon määrittelemän ongelman parissa, hänellä saattaa olla muita toiveita ja tavoitteita, joista puhumalla yhteistyö saadaan käyntiin. Kun luodaan käsitys siitä, että työntekijä on asiakkaan puolella ja kuulee häntä, voidaan yhteiset tavoitteet löytää. Klassinen ratkaisukeskeinen esimerkkitapaus on lastensuojeluilmoitusten perusteella tullut vastustava asiakas, jonka kanssa löydettiin yhteinen tavoite siitä, miten lastensuojeluviranomaiset saatiin pois niskasta. (Esim. Berg 1991; Makkonen 1995; Tohn - Oshlag 1996) Ratkaisukeskeisyyteen olennaisesti kuuluva ihmekysymys sopii tavoiteenasetteluun ja siirtää huomion ongelmapuheesta onnistumispuheeseen. Kuvitellaan

11 että yöllä kun nukut tapahtuu ihme, ja asiat joiden takia olet tänään täällä ratkeavat. Mistä aamulla huomaat, että ongelma on ratkennut; mitä teet tai ajattelet toisin? Työntekijä ohjaa ihmekysymyksen vastausta mahdollisimman konkreettiseen muotoon: mitä teet toisin, kuka huomaa muutoksen, miten lähiympäristö reagoi muutokseen, mitä uutta ja erilaista muutos saa aikaan elämässäsi? Joidenkin asiakkaiden kohdalla ihmekysymyskään ei aina tuota onnistumispuhetta. Tällöin voi olla apua kysymyksen uudelleenmuotoilusta; kysytäänkin mistä asiakas tietää olevansa menossa oikeaan suuntaan, mistä hän tietää olevansa oikealla polulla. Näin löydetään askeleita ratkaisua kohti ja puretaan mustavalkoista asetelmaa. (Walter - Peller 1994, 112; Vaugh et al. 1996, ) Yhteistyö lähettävän tahon kanssa Tavoitteen asettelussa on hyvä ottaa huomioon myös lähettävän tahon näkemykset. Asettumatta kenenkään puolelle työntekijä voi kysymyksillään ohjata asiakkaan näkemään, mitä lähettäjä odottaa tämän tilanteelta. Lähettävän tahon näkemykset otetaan huomioon tavoitteen muotoilussa kysymällä esimerkiksi: Mitä uskot hänen/heidän odottavan terapian tuloksena? Kenet sinun pitää vakuuttaa siitä, ettet enää tarvitse terapiaa? Kuinka kauan uskot että sinun täytyy ylläpitää muutoksia vakuuttaaksesi hänet siitä ettet enää tarvitse terapiaa? (Tohn - Oshlag 1996, 158) Yhteydenpito lähettäjään on myös tärkeä osa työskentelyä. Hänkin on asiakas, jota on hyvä kohdella ja kuunnella arvostavasti. Palautteesta Palaute on tärkeä osa ratkaisukeskeistä ja voimavarasuuntautunutta menetelmää. Menetelmän ydin eli asiakasta kunnioittava, kannustava ja aktivoiva asenne saa ilmaisunsa keskustelun lopuksi annetussa palautteessa. Siinä keskitytään asiakkaan elämän toimiviin puoliin, hänen onnistumisiinsa ja oivalluksiinsa. Palautteessa korostetaan lupaavimpia uuden alkuja asiakkaan omalla kielellä. Viestiin sisältyy usein myös jonkinlainen tehtävä suoritettavaksi tapaamisten väliaikana. Palaute ja varsinkin annettu tehtävä suhteutetaan asiakkaan motivaatioon. Näin rakennetaan yhteistyötä seuraavia käyntejä varten. Jos asiakkaalle ei ole vielä selvää mitä hän haluaa tai hän ei ole vielä valmis muutokseen, konkreettiset ratkaisuehdotukset heikentäisivät yhteistyösuhdetta. Hyvin motivoituneelle asiakkaalle, jonka kanssa tavoite on määritelty yhdessä, voi kehujen lisäksi antaa tehtäväksi esim. hyvien vaiheiden tarkkailua tai tekemistä toimivien asioiden äärellä Jos asiakas valittaa ongelmiaan, mutta ei ole vielä motivoitunut toimimaan muutoksen hyväksi, palaute sisältää kehuja ja ymmärrystä ja tehtävän mietiskellä tai tarkkailla hyviä vaiheita. Jos asiakas ja työntekijä eivät ole löytäneet yhteistä tavoitetta ja / tai asiakas ei ole halukas terapiaan, viestitetään ymmärrystä ja kannustetaan sitä mikä sujuu. Pyritään luomaan kokemus siitä, että toista ihmistä ymmärretään, mutta häntä ei pakoteta mihinkään. Tällaisen kokemuksen siivittämänä hän saattaa palata terapiaan myöhemmin kun on valmis toimimaan muutoksen hyväksi. (Esim Berg - Miller 1994.) Lopuksi Ratkaisukeskeisessä ja voimavarasuuntautuneessa terapiassa yhteistyö syntyy ja edistyy, kun työntekijä alusta asti keskittyy siihen mitä jo toimii asiakkaan elämässä. Vastahakoinen asiakas on haaste työntekijän kyvylle löytää ihmisen hyviä puolia. Joskus terapeutin tehtävänä on luoda yhteisymmärrystä tyhjästä (Berg 1991, 28). Keskeistä yhteistyön löytymisessä on ajatus siitä, ettei aina tarvitse pyrkiä yksimielisyyteen. Mikäli se syntyy, on yhteistyö helppoa. Mutta työtä voi tehdä myös erimielisyyksiä hyväksyen. (Esim. de Shazer 1988a, 9; 1991, ; Makkonen 1995, 32.) Olennaista ratkaisukeskeisessä työskentelyssä on luovuus ja vapaus. Menetelmä vapauttaa niin asiakkaan kuin työntekijänkin voimavaroja ja vähentää näin olennaisesti työn rasittavuutta. Hankalien asiakkaiden määrä vähenee kun työntekijän tehtävänä

12 12 ei ole etsiä asiakkaista vikoja ja puutteita, vaan osoittaa että heissä on jo kaikki tarvittava. LÄHTEET: Aarninsalo, P. - Mattila, A. (1988). Frustra fit per plura, quod potest fieri per pauciora. Perheterapia 1a/ , 22. Berg, I. K. (1991). Perhekeskeisen työn opas - käytännön vinkkejä lastensuojeluun. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto. Berg, I. K. (1994). Family Based Services A Solution-Focuced Approach. New York: W.W. Norton. Berg, I. K. - Miller, S. D. (1994). Ihmeitä tapahtuu. Alkoholiongelmaisen ratkaisukeskeinen hoito. Järvenpää: Lyhytterapiainstittuutti. Beyebach, M. - Morejon, A. R. - Palenzuela, D. L. - Rodriquez- Aris, J. L. (1996). Research on the Process of Solution-Focused Therapy. Teoksessa S. D. Miller - M. A. Hubble - B. L. Duncan (toim.): Handbook of Solution- Focused Brief Therapy. San Francisco: Jossey-Bass Publishers, Combs, G. - Freedman, J. (1994). Teoksessa M. Hoyt (toim.): Constructuve Therapies. New York: Guildford Press, Dolan, Y. M. (1986). Metaphors for Motivation and Intervention. Teoksessa S. de Shazer - R. Kral (toim.) Indirect Approaches in Therapy. Rockville: Aspen Publishers. Furman, B. - Ahola, T. (1994). Solution Talk: The Solution- Oriented Way of Talking about Problems. Teoksessa M. Hoyt (toim.): Constructuve Therapies. New York: Guildford Press, Furman, B. (1996). Mitä ratkaisukeskeinen terapia on? Ratkes 4/96, De Shazer, S. (1988a). Clues Ivestigating Soputions in Brief Therapy. New York: W. W. Norton & Co. De Shazer, S. (1988b). Vastustuksen kuolema. Perheterapia 1a/88, De Shazer, S. (1995). Ratkaisevat erot. Ratkaisukeskeinen terapia auttamistyössä. Tampere: Vastapaino. Makkonen, M. (1995). Keskustelutyö lastensuojelussa. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto. Metcalf, L. - Thomas, F. N. - Duncan, B. L. - Miller, S. D. - Hubble, M. A. (1996). What Works in Solution-Focused Brief Therapy. A Qualitative Analysis of Client and Therapist Perceptions. Teoksessa S. D. Miller - M. A. Hubble - B. L. Duncan (toim.): Handbook of Solution- Focused Brief Therapy. San Francisco: Jossey-Bass Publishers, Tohn, S. L. - Oshlag, J. A. (1996). Solution-Focused Therapy with Mandated Clients: Cooperating with the Uncooperative. Teoksessa S. D. Miller - M. A. Hubble - B. L. Duncan (toim.): Handbook of Solution- Focused Brief Therapy. San Francisco: Jossey-Bass Publishers, Vaughn, K. - Young, B. C. - Webster, D. C. - Thomas, M. R. (1996). Solution-Focused Work in the Hospital. A Continuum-ofcare Model for Inpatient Psychiatric Treatment. Teoksessa S. D. Miller - M. A. Hubble - B. L. Duncan (toim.): Handbook of Solution-Focused Brief Therapy. San Francisco: Jossey-Bass Publishers, Walter, J. - Peller, J. (1992). Becoming solution-focused in short therapy. New York: Brunner / Mazel. Walter, J. - Peller, J. (1994). On Track in Solution-Focused Brief Therapy. Teoksessa M. Hoyt (toim.): Constructuve Therapies. New York: Guildford Press, Weakland, J. H. - Jordan, L. (1992). Working briefly with reluctant clients: child protective services as an example. Journal of Family Therapy (1992) 14,

13 13

14 14 ja Ahokainen Pulmanpoistaja Lyhytterapiainstituutissa yhdessä Ben Furmanin kanssa toimiva Tapani on tullut useille ratkeslaisille tutuksi nimenomaan osaavana ja mukaansa tempaavana luennoitsijana, joka antaa kuulijoilleen yleensä käytännön työvälineitä matkan varrelle. Nykyisin Tapani toimii yhä useammin työyhteisöjen ja johtajien kanssa vaativassa kehittämistyössä. Silti myös yhteys arjen tilanteisiin ja uusien sovellutusten kehittely on miehelle tärkeää. Myös lämpimän huumorin käyttö kuuluu erottamattomasti hänen persoonaansa. Tapani sanookin leikillisesti, ettei tiedä, miten huumorintajuttomien asiakkaiden kanssa toimitaan kun hänellä ei ole sellaisia käynyt. Uusiutuminen ja vuorovaikutus Tapani Aholan ura auttamistyössä käynnistyi jo 1968 ja siirtyminen silloin markkinoille tulleiden luovien ongelmanratkaisutaitojen kannattajaksi ajoittuu vuoden 1973 tienoille. Mikä saa kokeneen taitajan jaksamaan, innostumaan ja keksimään aina uutta? -Täytyy tykätä ihmisistä. Taustalla on myös itsekkyys ja itsestä huolehtiminen. Jos ei nauti siitä mitä tekee niin kuulijat hoksaavat sen heti. Tekemisessä pitää olla myös uusiutumisen illuusio: vaikka tekee osin samalla lailla kuin ennen niin ei kuitenkaan kokonaan. Tapanin omaan jaksamiseen ja vireyteen vaikuttavat liikunta, hyvien ystävien kanssa käydyt innostavat keskustelut ja politiikan sekä maailman tapahtumien tarkka seuraaminen. Kun on maailmassa mukana, tulee työtapaan jatkuvasti jotain uutta. Myös kontaktin rakentaminen on aina ainutlaatuinen haaste: -Jos sinua pyydetään puhumaan työuupumuksesta niin et voi koko ajan suoltaa siitä uusia oivalluksia. Kyse on siitä, millaiset kimpat rakennat kuulijoiden kanssa. Itse olen tykännyt aina ihmisten parissa vehtaamisesta ja se on se taito. Vuorovaikutus on A ja O. Ratkeslaisuuden hyväksyvä sateenvarjo Pohtiessaan ratkaisusuuntautuneen terapian tulevaisuutta Tapani muuttuu mietteliääksi. -Minua epäilyttää, että kun ratkaisukeskeisestä terapiasta

15 15 Ratkes-lehti haastatteli Tapani Aholaa Harri Hirvihuhta Harri Hirvihuhta työskentelee lyhytterapeuttina ja kouluttajana konsultaatio- ja terapia-asema Voitavassa. Tämä juttu tekee ehdottomasti vääryyttä Tapani Aholalle. Polveilevien tarinoiden ja värikkäiden esimerkkien kirjoa ei pysty näille sivuille vangitsemaan ja lukijalta jää väistämättä monia vivahteita pimentoon. Miten kertoa estyneisyyden hoitamisesta pissausharjoituksilla Linnanmäen pusikoissa tai pariskunnasta, joilla oli kätketty nauhuri sohvassa Tapanin kotikäynnin aikana? Tässä tulevat samalla esiin ratkaisusuuntautuneen suomalaisen pioneerin työtavan ydin ja juuret: suuret vaikuttajat Milton H. Erickson ja John Fryckman ovat inspiroineet näkemään, kuulemaan ja muistamaan tarinoita, jotka vievät kuulijan mukanaansa ja antavat kysymyksiin täyteläisempiä vastauksia kuin pelkkä faktatieto. tulee vähitellen hovikelpoinen ja aletaan perustaa näitä piispanvirkoja niin tuoko se mukanaan oppiriitoja? En halua maalata pirua seinälle, mutta helposti tulee kiistoja kun aletaan määritellä, kuka on pätevä kouluttaja ja kuka ei. Olenkin leikillisesti sanonut, että toivottavasti ratkaisukeskeisyys saa niin suuren kannatuksen, että joka perheessä on kaksi lyhytterapeuttia. Silloin tästä tulee kaikkien omaisuutta. Toisaalta niille, jotka lukevat ja hankkivat pätevyyttä, on virallinen hyväksyntä tärkeä. Ehkä tulevaisuudessa syntyy joku uusi suuntaus, joka puolestaan todistaa ratkaisukeskeisyyden vaaralliseksi! -Nykyään koulutamme ammattiihmisiä ja ikään kuin vihimme heidät tähän salaisuuteen. Seuraava aalto voisi olla, että mennään kansan pariin ja luodaan sellaisia muotoja, että ihmiset voivat omaksua tämän lähestymistavan ja soveltaa sitä opiskeluun ja muihin arkielämän tilanteisiin. En tiedä, tarvitsemmeko silti valmentajien valmentajia. Tietysti kyseessä on myös bisnes ja ammatti minulle ja monelle muulle. -On hyvä, että ratkaisukeskeisyyden sateenvarjon alla on monenlaisia suuntauksia. Meillä on erikoisuutena, että NLP-ihmiset ovat mukana. Psykoterapeuttipätevyyksien myöntäminen tulee tässä suhteessa olemaan yhtenäisyytemme koetinkivi. Mutta kuka omistaa ideat ja ajatukset? Yrittävätkö eri terapiasuuntaukset monopolisoida hyödyllisiä keksintöjään? - Mieleen tulee Suomessakin käynyt terapeutti Frank Farelly, joka nimesi työtapansa provokatiiviseksi terapiaksi. Hän ihmetteli sitä, ettei saanut kannatusta toisilta terapeuteilta sinällään käyttökelpoisille ajatuksilleen. Miksei hän vain tyytynyt puhumaan provokatiivisuudesta terapiassa? Miten tuollaisia asioita voi omistaa tai luovuutta tai huumoria? Kenen yksinoikeutta ne ovat? Me ratkeslaiset olemme myös näiden kysymysten edessä: onko meillä yksinoikeus edustamiimme asioihin? -Tulevina vuosina virallisen terapian ja vain hyödylliseksi keskusteluksi luokiteltujen tapaamisten raja tulee hämärtymään ja konsultaatioluonteinen, lyhytaikainen toiminta lisääntymään. En tiedä, mikä on hyvä termi tällaiselle työlle. Ainakin se on kävijöille helpottavaa: ei tarvitse aja-

16 16 NLP-annelin mainos

17 tella joutuvansa johonkin hienoon psykoterapiaan, vaan käyvänsä vain juttelemassa ja hakemassa vinkkejä pulmalliseen tilanteeseen. Tämä määrittelyn väljyys lisää myös työntekijän toimintamahdollisuuksia. Työyhteisöt, johtajat ja ansionjako Paljon on vuosien varrella tullut kehiteltyä, mutta missä asioissa Tapani tuntee jättäneensä näyttävimpiä jälkiä tai tehneensä hyödyllisimpiä oivalluksia? -Tärkeintä ehkä on ansionjaon käsite. Olimme siitä kauhean tohkeissamme ja olemme edelleen, vaikka toki siitä on kuultu muualtakin. Idean hyvä puoli on se, että kun annat muille omasta kukoistuksestasi ja onnistumisestasi, se ei ole sinulta itseltäsi pois, vaan sinulle lisää. Se vahvistaa yhteishenkeä ja tehostaa muutosprosesseja. Samalla hyvä ansionjako poistaa kolmea työelämän perushankaluutta: kateutta, kiitoksen puutetta ja itsekehua. Oivallus, jonka myötä Tapani ja Ben alkoivat tästä asiasta pitää ääntä, on edelleen voimassa: myönteinen muutos voi olla syytös sitä kohtaan, joka on tuloksetta yrittänyt aiemmin ratkaista samaa pulmaa. Kertoessamme onnistumisestamme viestitämme samalla, että toisessa on jotain vikaa, kun hän ei onnistunut. Kyse on siitä, miten muutoksesta annetaan kiitosta aiemmin yrittäneelle tai esim. asiakkaan lähettäneelle. -Jos olisin vanha toimitusjohtaja jossain organisaatiossa ja lähdössä eläkkeelle, niin sanoisin, että pitäkää huolta siitä, että onnistumisista jaetaan potti reilusti kaikille, Tapani kiteyttää. Miten sitten saada auditoriollinen kravattikaulaisia kuuntelijoita mukaan? Millainen keitos takaa lumovoiman pitkissäkin tilaisuuksissa? -Kyse on haastamisesta. Puhun hyvin henkilökohtaisesti ja otan paljon esimerkkejä omasta elämästäni. Aika monet ovat seurustelleet, menneet naimisiin tai riidelleet puolison kanssa; käytännölliset esimerkit eri elämänalueilta pitävät virettä yllä. Jotkut puhuvat niin viisaita ja ammattitermeillä, etten ymmärrä sellaista. -Organisaatioissa ylöspäin mennessä yksinäisyys lisääntyy. Siellä on ihmisiä, joilla ei ole ketään kenelle kertoa, mutta heillä on voimakas tarve löytää kuuntelija, jolta saisi korjaavaa palautetta. Rehellisiä mielipiteitä, joita ei ole asemansa vuoksi saanut muilta. Samalla lailla sitä joutuu terapeuttina katsomaan vuorineuvostakin silmiin ja sanomaan suoraan asioita niinkuin muillekin. Perheväkivallan kierteen katkaiseminen 17 Tapani on yhdessä Ben Furmanin kanssa käyttänyt viime vuosina paljon aikaa luovan ongelmanratkaisun prosessien ja ratkaisukeskeisen työtavan tuotteistamiseen. Yhtenä esimerkkinä tästä on STAKESin kanssa yhteistyössä syntynyt perheväkivallan katkaisemiseksi tehty opetusvideo ja kansio, joista kokemattomampikin työntekijä löytää konkreettista osviittaa hankaliin tilanteisiin. Uutuutena aikaisempaan verrattuna on, että nyt myös ympäristö otetaan mukaan. -Aloimme pohtia, miten tekijää voidaan vastuuttaa. Meidän protestanttisessa kulttuurissamme tämä merkitsee väistämättä sen miettimistä, miten tekijä tunnustaa tekonsa. Hänen pitää myös tajuta tehneensä väärin ja katua. Usein taustalla on joku, joka siunaa väkivallan. Puhumme sovituksesta ja hyvityksestä, jonka nimenomaan uhri määrää. Mies voi esim. joutua tekonsa sovittaakseen kertomaan omalle isälleen, että tämän malli on ollut väärä. Silloin alkavat historian lehdet havista ja narratiivisessa mielessä koko suvun käsikirjoitusta aletaan kirjoittaa uudelleen. Teon uusiminen muuttuu samalla varsin hankalaksi, kun pariskunnan ympärillä olevat ovat lyömättömyyden tukena. -Emme ajatelleet tekevämme mitään akateemista opinnäytettä, vaan käytännöllisen mallin joka toimii. Saamamme palautteen mukaan näin myös tapahtuu. Työntekijä saa selkeän tiivistelmän siitä, mitä tehdä uhrin ja tekijän kanssa ja mitä laki ja poliisi sanovat asiasta. Tämä ei tarkoita työntekijän luovuuden kitkemistä, eikä lässytystä anteeksiantamisesta,vaan raamien tarjoamista. Ratkaisevan hyvä urheiluvalmennus Alun perin poikansa jalkapalloharrastuksen kautta Tapani kiinnostui urheilun psyykkisestä valmennuksesta. Siihenkin hänellä on persoonallisia ideoita: -Kun homma kuuluisalla joukkueella puuroutuu, niin tilannetta vain pahentaisi jonkun ulkopuolisen asiantuntijan marssittaminen pukuhuoneeseen. Joukkue ajat-

18 18 telisi heti, että meilläpä menee huonosti ja peli voisi lukkiutua entisestäänkin. Myös valmentajan arvovalta olisi uhattuna. Tapani toimii sen sijaan valmentajan tukena ja taustahahmona, joten kunnia menestyksestä ja solmujen aukeamisesta pysyy jatkon kannalta hyödyllisemmässä osoitteessa. Samoin kuin huippujohtajat voivat valmentajatkin olla yksin ja oman taustahahmon tai työnohjaajan tarpeessa. Tapani on haaveillut mahdollisuudesta uudestaan työskennellä junnujoukkueen kanssa 7-vuotiaista B-junioreihin niin, että aisaparina olisi urheilullisesta puolesta vastaava valmentaja. Hän on käynyt junioreiden kanssa jo kerran tämän prosessin lävitse ja siitä on jäänyt paljon hyviä muistoja ja tarinoita. - Motivaatiossa ja harjoittelun jatkamisessa tai lopettamisessa on kyse samasta asiasta kuin terapian asiakastilanteissakin: motivaatio on tavoitteen kiinnostavuus kertaa tavoitteen saavuttamisen todennäköisyys. Neuvomisesta ja kyselystä Kun kaksi ratkaisusuuntautunutta työntekijää kohtaa, he keskustelevat mielellään mm. siellä, miten avoimina kysymykset asiakastyössä pidetään ja miten suhtaudutaan neuvomiseen. Tapani antaa empimättä tähän oman humoristisen kommenttinsa: -Minulla on sellainen vika, että kun kävelen Bulevardia niin pysäyttelen ihmisiä ja neuvon heitä! No, vakavasti puhuen, puen usein heränneet dilemmat vinkin tai toimintaidean muotoon. Vanha tunnuslausehan on ota vastaan mitä tarjotaan ja anna se takaisin ehdotuksen muodossa. Minusta on hullua, että jos toinen tulee kysymään neuvoa ja et sitä anna. Tai jos et tiedä, niin on reilua sanoa, ettet tiedä ja kertoa, kenen puoleen voi kääntyä. -Nykyään puhumme voileipäpöytä-ideasta: annetaan monta ideaa, joista kysyjä voi valita. Toki liiallinen omien ajatusten tarjoaminen on ikävää. Yhdessä koulutusryhmässä aloimmekin sanoa leikillisesti Tupu tupu tupu varoittaaksemme tilanteeseen sopimattomien ohjeiden tarjoamista. Jos haet toista tanssiin, niin et voi viedä väkisin, vaan teidän on löydettävä yhteinen liike. Ideoiden lähteellä On aina mielenkiintoista miettiä, mistä hyvät ajatukset juolahtavat työntekijän mieleen ja miten niitä voisi sopivasti kutsua tarvittaessa paikalle. Kiinnostavaa on myös, mihin tuo viisaus sijoitetaan: onko kyseessä oma luovuus, alitajunta vai annetaanko kunnia jollekin muulle. Tapanin apuna on alkuvuosien epävarmoina hetkinä ollut näkymätön työnohjaaja Ahokainen : -Alussa kun tein töitä perheiden kanssa niin tuli usein tilanne, etten tiennyt, mitä tehdä. Mutta kiinnostavaa on, että keksin silti, mitä Erickson tekisi! Aloin mielessäni sanoa, että sorry Erickson, jään kyllä sinulle tästä velkaa! Sitten kaverini Juhani Lindell alkoi sanoa minua Ahokaiseksi silloisen Tapparan keskushyökkääjän mukaan ja tein tästä itselleni vinkkejä antavan mielikuvitushahmon. Ahokainen toi kaikkea hyödyllistä mieleen ja oli luovuuden kannalta avainjuttu: miksei voisi luottaa siihen, mitä mieleen tulee? Jokin juju siinä täytyy olla, että kaikista miljardeista ajatuksista juuri tämä putkahtaa esiin. Jos Ahokaista ei kuulu eikä mitään tule mieleen, niin sanon myös sen reilusti. Kritiikki ja tulevat haasteet -Lyhytterapiainstituutissa työskentelymme perusta on luovassa ongelmanratkonnassa tai pikemminkin muutoksenhallinnassa. Jotkut kuitenkin pitäneet eräitä mallejamme konemaisina. En voi olla samaa mieltä. Kehittämämme mallit ovat mielestäni turvallinen tapa työskennellä ihmisten kanssa, eräänlaista terapian turvaseksiä. Jokainen ymmärtää myös, että vaikka kartta onkin tärkeä apuneuvo, se ei korvaa suunnistustaitoja eikä siihen merkitä karhuja! Tapani ei osaa vielä tarkasti eritellä, mihin tulevaisuus häntä vie. Ideoiden spontaanisuus on tärkeää, kun mietitään uusia aluevaltauksia. Jopa muistelmien kirjoittaminen voi joskus tulla ajankohtaiseksi. Lyhytterapiainstituutti on jo nykyisellään ulottanut lonkeroitaan laajalle: materiaalia on suunnattu mm. päiväkodeille, työyhteisöille ja kouluille. Uusin sovellutus tulee olemaan ratkaisupainotteisen ajattelutavan soveltaminen TYKY-toimintaan sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin parantamiseen. -Psyykkiselle työsuojelulle on ollut vaikea löytää konkreettista sisältöä, mutta olemme nyt omalta osaltamme sitä muotoilemassa. Hommien suhteen en ole muutenkaan ollut ronkeli. Teen kaikkea siinä järjestyksessä kun näitä tanssiinkutsuja tulee ja jos siinä on mukana uusia elä-

19 mänalueita niin siitä vaan! Julkisuuden saiskos luvan -kysymyksiin Tapani suhtautuu hieman varoen ja ambivalentisti. Media asettaa julkkiksen helposti asemaan, jossa ihmiseltä kysytään vastauksia mitä ihmeellisempiin kysymyksiin. - Seuraava uusi muotidiagnoosi tulee olemaan jokin Kuuluisaksi pääsemisen syndrooma. Erityisesti nuorten arvoissa julkkiksena eläminen on korkealla sijalla. Ei ole väliä, mitä sanoo kunhan tulee tunnetuksi ja naama näkyy lehdissä, Tapani toteaa. 19 Ratkes-lehden lukijat jäävät mielenkiinnolla odottelemaan, millaisia pyörähdyksiä maestrolta tulevina vuosina nähdään, joko julkisuudessa tai pienemmissä piireissä. Lopuksi viimeinen ennustus: mitä kuuluu terapiamaailmaan vuonna 2009? - Silloin on psykiatrian hautajaiset ja se on iloinen tapahtuma, ennakoi aina sanavalmis Tapani ja kuvailee, kuinka psykiatria siirretään kansanterveystieteen alaisuuteen ja myyttit puretaan. Sitä odotellessa on kuitenkin vielä paljon kiinnostavaa tehtävää. Voimavarat työssä -valmennuspäivä Unitaskongressikeskus, Helsingin Vuosaaressa Valmennuspäivänä saat monipuolista valmennusta Voimavarat työssä - kyselyn hyödyntämiseksi niin TYKY-toiminnan kuin työyhteisön kehittämiseksi. Menetelmän kehittäjät kertovat VVT-kyselyn tavoitteista ja sillä saavutetuista tuloksista. Valmennuspäivänä saa paljon tietoa Voimavarat työssä -ohjelmiston käytöstä ja tulosten hyödyntämisestä. Ilmoittautumiset : Ratkaisu-Impulssi, Rauhankatu 4, TURKU puh. (02) , fax (02) Valmennuspäivän hinta on 1250 mk ( saakka), sen jälkeen ilmoittautuneille 1400mk. P.S. Kysy myös VVT- konsultointia menetelmän kehittäjiltä: Matti Tiusanen, Ratkaisu-Impulssi, (02) , , matti.tiusanen@impuls.inet.fi Jukka Kataja, Easy Living Oy, (09) , , jukka.kataja@kolumbus.fi Anneli Litovaara, Eeri Partners, Clue Ky, , anneli.litovaara@sci,fi Riitta Huurros, Eeri Partners,

20 20 Perinteistä tyyliä, kerien, helppousaste 5.6 ratkaisukeskeistä koulutyötä Koulutyön arki on täynnä ongelmia. On sekä eettisesti että yhteistyön kannalta arveluttavaa tehdä pitkiä terapioita tilanteissa, joissa tarvitaan nopeita ratkaisuja tapausruuhkien purkamiseksi. Työntekijöinä meillä on aina mahdollisuus valita lähtökohtamme: nähdä ihminen joko patologioiden kautta tai kykenevänä tekemään parhaansa ja sen, mikä kulloisessakin tilanteessa on mahdollista. Kysymys on moraalisesta valinnasta, ei totuudesta. Koulutyön kannalta on oleellisempaa pohtia (ja kokeilla), mikä toimii ja mikä ei kuin miettiä, mikä on normaalia ja kuka on syyllinen. Jopa yksilön sisäisen rajoitteen (esim.neurologinen häiriö) kohdalla ongelmallisen vuorovaikutuksen muuttaminen voi täydentää esim. lääkityksen tai erityisopetuksen osuutta. Seuraavassa kuvataan erästä tapaa tehdä ratkaisukeskeistä työtä koulussa. 1 Tehdyillä kysymyksillä on aina kaksoisluonne: niillä saadaan tietoa asiakkaan tilanteesta ja ne ovat interventioita, joilla luodaan myönteistä muutosodotusta. Ongelman kuvaus 9-vuotiaan Mikon äiti soittaa koulupsykologille ja haluaa varata ajan 3-luokkalaiselle pojalleen. Mikko on syyslomalla sairastetun flunssan jälkeen ollut viikon päivät kotona valittaen erilaisia somaattisia vaivoja: rintakipua, päänsärkyä, epämääräistä ahdistusta ja muita tuntemuksia kehossaan. Kipuihin liittyy pelko siitä, että jotain pahaa voisi tapahtua. Mikko soittelee monta kertaa päivässä äidille töihin valittaen pahaa oloaan ja kipuja.