Kesätervehdys Kathmandusta!

Transkriptio

1 Takkojen perheen nimikkokirje 2/2014 Kathmandu Heikki, Anni, Minttu, Santtu ja Siiri Takko FELM, Lalitpur-3, Jhamsikhel, G.P.O E.P.C. 2250, Kathmandu, Nepal Meidän perheen blogi : Kesätervehdys Kathmandusta! Kuva 1: Nepalin mahtavat vuoret. Kuva otettu Annapurnalta. Kevät oli poikkeuksellisen kylmä ja pitkä, mutta nyt taas jo hikoilemme 40 asteen kuumuudessa ja kosteudessa. Sadekausi on alkanut. Lämpötilaerot täällä maailman vuoristoisimmassa maassa ovat suuret. Talvella todella kärsitään kylmyydestä ja kesällä hiki virtaa, vaikka vain istuisi paikallaan. Mehän pystymme ostamaan talvella lämpimät peitot ja kesällä toisaalta tuulettimet, jotta saamme nukuttua. Toisin on köyhistä köyhimmillä, joiden ei auta muu kuin sopeutua niin kuumaan kuin kylmäänkin. Maailmassa vallitseva epäoikeudenmukaisuus mietityttää niin monella tasolla. Kiitos nimikkoseurakunnillemme kaikista muistamisista. Rukoustukenne kantaa meitä. Lisäksi lapset ilahtuivat kovasti seurakuntien lähettämistä syntymäpäiväyllätyksistä. Kiitos! Politiikkaa Valitettavasti perustuslain teossa on taas otettu takapakkia. Aikataulullisesti ollaan edelleen tavoitteessa ja uuden perustuslain uskotaan tulevan maahan ensi vuoden alussa. Kuitenkin Nepalin politiikkaan vahvasti vaikuttava isoveli Intia päästi juuri vanhoillista linjaa kannattavan hindupuolueen BJP:n voitolle omissa vaaleissaan. Tämä

2 kehitys näkyy valitettavasti Nepalissakin. Uskonnonvapaus on edelleen vaikea asia Nepalissa ja monet toivovat hinduvaltiota takaisin. Valmisteilla olevassa perustuslaissa ovat kristittyjen oikeudet ahtaalla. Kathmandussa on jopa kastetilaisuuksiin osallistuneita pappeja pidätetty. Tämä maa tarvitsisi niin kipeästi vakautta ja rauhaa voidakseen kehittyä oikeudenmukaiseen suuntaan! Kuva 2 oikealla: Dalit-komissio. Muunmuassa Pariyarsukunimi kertoo heti, että nimen kantaja on dalit. Kävimme juuri dalit-komissiossa, joka pyrkii vaikuttamaan dalitien oikeuksien toteutumiseen. Tehtävää on paljon ja työ on hidasta. Lakimies Bimal Bishwakarma itsekin dalit kertoi meille paitsi komission toiminnasta myös monista karmaisevista esimerkeistä, miten daliteja syrjitään. Nepalissahan kastilaitos on laissa kielletty, mutta käytännössä elää vahvana, sillä siitä hyötyvät yläkastiset, brahmiinit, eivät halua murtaa systeemiä. Työssämme törmäämme dalitien epäoikeudenmukaiseen kohteluun lähes päivittäin, mutta oli silti masentavaa kuunnella Bimal Bishwakarman esimerkkejä siitä, miten brahmiinit selviävät kuin koira veräjästä mitä karmaisevimmista daliteihin kohdistuneista rikoksista. Kysyin Bimalilta, onko tämä hindu. Hän vastasi: Miksi kannustaisin uskontoa, jossa olen en-mitään, pelkkä sylkykuppi?. Bimal kertoi, että hänen kanssaan samaan aikaan lakia lukeneet brahmiinit toimivat korkeissa viroissa tuomareina mutta hänelle dalitina ei eteneminen ole mahdollista. Työtä Sitten viime kirjeen jälkeen olemme molemmat tehneet paljon kenttämatkoja. Nyt kesäkuussa sadekauden alkaessa matkustaminen on taas vähentynyt. Heikki laski olleensa maalis huhtikuussa, kuukauden aikana vain 7 päivää Kathmandussa. Anni matkusti kevään aikana mm. Palpan, Rupandehin, Banken ja Kailalin lääneissä. Kummityön kenttämatkat ovat hyvin pitkälti kummilastemme ja nuortemme tapaamista, avun perillemenon monitorointia ja työn suunnittelua. Olen iloinen siitä, että työni tapahtuu lähellä ihmistä. Kenttämatkoilla koen, että avoinna olevat korvat ja silmät ovat usein paras työkaluni. Sydäntä tietysti unohtamatta. Lastensuojelukoulutus Toukokuun alussa järjestimme myös lastensuojelun jatkokoulutuksen. Viime vuoden viimeisimmässä kirjeessä kerroin joulukuussa toteutetusta lastensuojelun peruskoulutuksesta. Kutsuimme samat osanottajat myös jatkokoulutukseen. Jatkokoulutus oli peruskoulutuksen tavoin todella onnistunut. Osallistujat olivat kukin tahoillaan ottaneet opittuja menetelmiä käytäntöön ja olivat täynnä kysymyksiä, mikä osoitti, että asioita oli todella mietitty. Tämä lastensuojelukoulutus suuntautui siis vammaisten lasten ja lastenkotilasten parissa

3 toimiville kummityön kumppaneille. Seuraava askel on ulottaa koulutus myös muiden kummikumppanien piiriin. Lähetysseuralla on Nepalissa viisi kummityön kumppania. Lastensuojelukoulutuksiin osallistuneet olivat kaikki kovin tyytyväisiä koulutukseen. Monelle opitut asiat olivat aivan uusia. Lastenkoti Morning Starissa työskentelevä Sapana Parkhrin kertoi ennen syyttäneensä lapsia heidän ongelmistaan ja käytöksestään mutta ymmärtävänsä nyt, ettei sillä saavuta sillä toimintatavalla mitään päinvastoin tulee aiheuttaneeksi mielipahaa ja ehkä muutakin vahinkoa lapsille. Ymmärrän nyt, että lasten huono käytös ei ole heidän syynsä, vaan meidän aikuisten tulee kertoa ja opettaa lapsille asioita. Tuntuu, että olen toiminut hölmösti mutta nyt on aika korjata tilanne. Sapana toteaa. Kuva 3 vasemmalla ylhäällä: Lastensuojelukoulutuksessa opittiin valmistamaan itse muovailuvahaa. Kuva 4 oikealla: Morning Star-lastenkodin äiti Sapana Parkhrin. Sapana kertoo oppineensa koulutuksen aikana paljon ja haluavansa ottaa opitut asiat käyttöön. Sapanan mukaan lastensuojelu on tärkeää ja mahdollista, mutta häntä myös pelottaa kaikki se, mitä voi tapahtua. Työtä on tehtävä. Sapana on lastenkotilasten äiti. Hänen tehtävänään on hoitaa kaikki päivittäiset asiat ja lasten hyvinvointi aamusta alkaen. Apunaan hänellä on keittiötäti, joka tekee ruuan. Myös lapset auttavat siivoamisessa ja pyykin pesemisessä. Sapana kertoo tuntevansa toisinaan riittämättömyyttä. Lapsilla on paljon ongelmia, eikä hän ehdi joka päivä kuunnella kaikkia. Tunnelmia Annin kenttämatkoilta Aurinko paahtaa kuumasti, hiki valuu noroina vain paikallaan istuessaankin. Joukko eri tavoin vammaisia lapsia äiteineen istuu puun alla varjossa odottamassa meitä. He ovat kerääntyneet tien lähellä olevan pienen koulun pihaan, jossa olemme sopineet tapaavamme. Istumme heidän joukkoonsa. Yritän valita varjoisan paikan, mutta peitän silti vielä pääni huivilla. Aurinko on todella kuuma, ja lämpöä on ainakin 45 astetta. Olemme Länsi-Nepalissa Kailalissa, noin 15 tunnin ajomatkan päässä Kathmandusta. Matkalla olemme pysähtyneet kouluissa ja muissa paikoissa tapaamassa kummilapsiamme. Aloitamme esittäytymällä. Moni ei uskaltaisi sanoa nimeään tai puhua ääneen. Paikalla on sekä kummioppilaita äiteineen että uusia lapsia, jotka hakevat mukaan kummiohjelmaan. Mielessäni lasken kummibudjettiamme. Ajan kuluessa naiset rohkaistuvat puhumaan ja kysymyksiä on paljon. Pyrimme myös juttelemaan kaikkien kanssa

4 henkilökohtaisesti. Ihmisten tarinat ovat usein todellisia selviytymistarinoita. Äärimmäisen köyhyyden lisäksi on kohdattava syrjintä, joka voi perustua vammaisuudelle tai sille, että on dalit. Kuva 5 vasemmalla: Vammaisten ryhmä Kailalissa. Meena Joshi on 13-vuotias kummioppilaamme. Meenan äiti tuli mukaan tapaamiseen allekirjoittamaan uuden kummisopimuksen tälle vuodelle. Äiti Belmati Joshi ei osaa kirjoittaa, joten hän painoi allekirjoituksen peukalonjäljellään. Meena opiskelee nyt luokalla 6. Hänellä on syntymästään saakka ollut liikuntavamma: oikea jalka on pahasti vääntynyt. Meena herää joka aamu kello 5. Hän kävelee kouluun, joka alkaa 6:30. Koulupäivä loppuu puoliltapäivin. Koulun jälkeen Meena palaa kotiin auttamaan äitiään. Meenan tehtävä on valmistaa joka päivä päivällinen koko viisihenkiselle perheelleen. Tehtävään kuluu tunteja, sillä kaikki on valmistettava alusta alkaen ja ruoka valmistetaan tulella.meena on kovin ujo ja puhuu vain vähän. Koulussa on kaikki ihan hyvin, hän toteaa kun kysyn koulunkäynnistä. Minua ei kiusata enää kun voin käydä koulua kuten muutkin, Meena sanoo hiljaa. Belmati haluaa kiittää kummituesta. Ilman sitä hänellä ei olisi varaa lähettää vammaista lastaan kouluun. Me olemme niin köyhiä kun ei ole omaa maata ja aivan kaikesta on pulaa. Kiitos avustanne. On hienoa, että lapsemme voivat opiskella. He eivät päädy lukutaidottomiksi, kuten minä. Belmati toteaa. Kuvat 6 ja 7: Belmati Joshi allekirjoittaa kummisopimuksen, oikealla liikuntavammainen tytär Meena Joshi.

5 Tunnelmia Heikin kenttämatkoilta Myös minulla oli kiireinen kevät kenttämatkojen puolesta. Kevään aikana kävin tutustumassa useampaan projektiin niin keskisessä Nepalissa kuin myös etelän Terailla. Maaliskuun lopulla pääsin myös tutustumaan yhdessä kumppanijärjestömme kanssa kehitysyhteistyöhön Bangladeshissa. Viikon matkalla tutustuin Pohjois-Bangladeshissa MCC:n tekemään työhön alueen vähemmistöjen ja maattomien keskuudessa. Vaikka tässä Nepalin kanssa saman kokoisessa maassa asuukin yli 163 miljoonaa ihmistä (isoin uskonto on islam) ja työ on näin myös monin paikoin erilaista, sain matkalta mukaani monia ideoita, joita voidaan kokeilla myös Nepalin kontekstissa. Kuva 8 oikealla: Bangladeshin naistenryhmän tapaaminen. Heti Bangladeshin-matkan jälkeen olin kenttämatkalla Dhadingin ja Gorkhan läänien uusilla työaluella. Molemmat läänit ovat sinänsä lähellä Kathmandua, mutta ulottuvat pohjoisesta aina Tiibetin rajalle asti. Monille alueille joudutaankin kävelemään lähimmältä tieltä vähintään päivän matka. Kenttätoimistolle Kathmandusta oli noin 7h ajomatka. Samalla matkalla pääsin tutustumaan Gorkhassa alueelle, jossa työ tämän vuoden aikana siirretään kyläläisten omaan hallintaan (seurantaa ja koulutuksia jatketaan kylässä vielä kolmen vuoden ajan). Sahas aloitti työnsä neljä vuotta sitten Kaulen kylässä Magar-heimon keskuudessa. Muutos on ollut ilahduttavan nopeaa. Kylän naistenryhmä on erittäin aktiivinen ja naisissa tapahtunut muutos neljän vuoden aikana merkittävä. Ryhmän naiset ovat nykyään avoimia, itsevarmoja ja täynnä omia uusia ideoita. Ryhmällä on merkittävät säästöt ja tuki kylän muille naisille todella isossa roolissa. Lisäksi kylän kaikille talouksille on rakennettu vessat, ruokaturva on parantunut - monien osilta ruokaturva on jo lähes koko vuoden - ja ennen kaikkea ruuan laatu on parantunut ja monipuolistunut. Lisäksi kylässä on lähes jokaisella omia mandariinipuita, jotka ennen on myyty paikallisille tavaranvälittäjille lähes ilmaiseksi. Nyt kylään on myös perustettu oma osuuskunta, joka kerää ja myy mandariinit (ja myös esimerkiksi vihanneksia) keskitetysti eteenpäin. Kuva 9 oikealla: Tapaaminen naistenryhmän kanssa Kaulen kylässä.

6 Voitto-osuus on kolminkertaistunut aiempaan nähden. Lisäksi osuuskunta on perustanut yhteisesti oman 70 puun mandariiniplantaasin kylän läheisyyteen, ja ensimmäisiä mandariineja odotetaan kolmen vuoden päästä. Tein matkan myös Eteläiseen Nepaliin, Khusimkholan kylään, jossa SUS on aloittanut työtään vuoden alussa. Vastoinkäymisiä on ollut paljon ja suunniteltu budjetti ei tule tälle vuodelle riittämään, vaan osa työstä joudutaan siirtämään ensi vuoden puolelle. Kylä sijaitsee luonnonsuojelualueen puskurivyöhykkeellä ja vaikka jotkut kyläläisistä ovatkin asuneet ja viljelleet maata alueella kolmekymmentä vuotta, ovat he alueella laittomasti ja siten ovat virallisesti maattomia. Kuva 10 oikealla: Maisema viidakon keskellä sijaitsevasta ja eristäytyneestä Khusimkholan kylästä. Kylässä on kuitenkin valtion pieni koulu, jossa lapset voivat opiskella kolme luokkaa. Tämän jälkeen kuitenkin lähes kaikkien lasten koulunkäynti loppuu, koska parin tunnin matka viidakon läpi seuraavaan kouluun on liian vaarallinen kuljettavaksi. Vastoinkäymisiä alueella on tullut vastaan kylätalon rakentamisessa ja vesihuollon järjestämisessä. Kylätaloa varten ei saatu lupaa käyttää alueen puuta ja nyt rakentamista varten joudutaan tuomaan kaukaa sementtiä ja rakennusmateriaalia, mikä on kallista vaikeaa. Alueelle ei tule kuin pieni polku ja lähimmälle tielle on matkaa noin tunti. Joenvartta pitkin on mahdollista kuivana aikana tuoda tarvikkeita traktorilla, mutta sitten taas toisaalta osan vuotta (monsuunikausi) osa Khusimkholan alueesta on täysin eristyksissä. Suurempi yllätys ja ongelma on kuitenkin vesitilanne. Yksi ensimmäisistä tehtävistä alueella oli parantaa alueen vesiturvaa. Tällä hetkellä koko alueella on yksi käsipumppu, jota kuitenkin etäisyyksien takia on vain osalla asukkaista mahdollista käyttää. SUS:n suunnittelemalle, kattavalle vesilähteelle tuli ongelmia, koska tutkimuksissa todettiin lähteen olevan erittäin saastunut, sisältäen muummuassa suuret määrät kolibakteeria. Huolestuttavinta asiassa on, että kyseinen lähde on monien talouksien jokapäiväinen vesilähde. Tällä hetkellä tutkimme vahtoehtoja, jolla asia saataisiin korjattua, mutta kustannukset tulevat olemaan alkuperäistä suunnitelmaa suuremmat. Iloisena asiana alueella kuitenkin on tällä viikolla avattava kylän ensimmäinen terveysasema!

7 Lopuksi Kevätkausi saasteineen ja pölyineen sekä kuumuuden mukanaan tuomine mahabakteereineen on aina sairastelujen aikaa. Mekään emme valitettavasti selvinneet terveinä. Santulla ja Siirillä oli molemmilla paha nielutulehdus, joka nosti lähes viikon kestävän todella korkean kuumeen. Heikki ja Siiri ovat lisäksi joutuneet syömään antibiootteja vatsavaivoihin ja parasiitteihin. Olemme kuitenkin kiitollisia siitä, että taudit ovat aina aika hyvin rajoittuneet tähän alkukesään. Ulkomailla asumiseen kuuluu aina olennaisena osana jäähyväiset ja tänäkin keväänä täältä lähtee hyviä ystäviämme, mikä on aina hieman raskasta. Onneksemme kukaan lastemme hyvistä ystävistä ei ole lähdössä. Lapsemme voivat edellä lueteltuja vaivoja lukuunottamatta hyvin ja tykkäävät kaikki kansainvälisestä koulustaan. Santtu etevänä poikana siirrettiin vuotta ylemmäksi ja niinpä 6-vuotiaamme aloittaa syksyllä jo toisella luokalla. Minttu menee neljännelle ja Siiri esikouluryhmään. Suomessa Siiri olisi vielä päiväkodissa, Santtu menisi esikouluun ja Minttu toiselle luokalle. Kevättä ovat rasittaneet rakkaiden läheistemme vakavat sairastamiset siellä Suomessa. Siksi olen useaan kertaan työpäivän lomassa katsahtanut korttiin, jonka eräs suomalainen kummi minulle lähetti! Kortissa on virke Psalmista 62: Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Virkistävää kesää! Kuva 11: Pääsiäisretkemme Annapurnalle oli mahtava ja virkistävä. Mukanamme oli kolme Mustang-hevosta.