Matkaraportti. IUJ:n grillikatos ja tenniskentät. 1. Valmistautuminen vaihtoon. Paperityö

Transkriptio

1 Matkaraportti Yleisfiilis Japanista ja IUJ:sta Ihan ensimmäiseksi haluan todeta, että vaihto on elämän parasta aikaa. Jos vielä harkitset, kannattaako vaihtoon lähteä, niin vastaus on ehdottomasti kyllä! Japani oli minulle unelmien vaihtokohde, sillä se kiinnosti minua maana, kielenä ja kulttuurina äärimmäisen paljon jo ennen kuin olin siellä koskaan käynytkään. Vaikka ei tietäisi mitään Japanista, vaihtosyksy Japanissa on uskomaton ja ainutlaatuinen kokemus. Japani on maana niin monipuolinen, että sieltä löytyy kaikille jotakin. Olitpa sitten bilehile, himoliikkuja, ruokafriikki, ulkoilmaihminen, opiskelunsa vakavasti ottava, matkustamista rakastava tai kaikkea tätä, ja paljon muuta on Japani sinulle oikea kohde. Vaihtosyksyn aikana IUJ:ssa koet kolme hyvin erilaista vuodenaikaa, tapaat ihmisiä mitä eksoottisemmista maista (opiskelijoita yli 40 eri maasta!), pääset matkustamaan ympäri Japania ja nauttimaan kaikesta siitä, mitä Nousevan Auringon maalla on tarjottavanaan. Suosittelen valitsemaan IUJ:n, jos haluat kokea ainutlaatuisen ja erilaisen opiskelijavaihdon aidosti kansainvälisessä ympäristössä ja tietenkin rakkaudesta Japaniin. IUJ:n grillikatos ja tenniskentät 1. Valmistautuminen vaihtoon Paperityö Japani on byrokraattinen maa; kaikki halutaan kirjallisena ja vielä paperimuodossa. Lisäksi monet viralliset lomakkeet (esimerkiksi pankkitilin avaamiseksi) ovat vain japaniksi. Onneksi IUJ:n ohjeet lomakkeiden täyttöön olivat myös varsin yksityiskohtaiset ja ihan englanniksi, joten kaikki paperit tuli täytettyä oikein heti ensimmäisellä kertaa. Kannattaa kuitenkin varata hyvin aikaa täyttää kaikki tarvittavat asiapaperit, sillä niitä on paljon! Ennen vaihtoon lähtöä tuli muun muassa hankkia viisumi, täyttää erilaisia kyselyitä vaihtoyliopistoa varten, kuten esimerkiksi oma rahoitus vaihdon aikana, ja lähettää kaikki tarvittavat paperit japanilaisen pankkitilin avaamiseksi. Sinänsä ongelmia ei tullut missään vaiheessa, mutta hieman turhauttavaa oli asiakirjojen yksityiskohtaisuus. Ennen vaihtoa pystyi myös ennakkoilmoittautumaan kursseille, mutta kursseja sai vielä onneksi vaihtaa ensimmäisen viikon aikana vaihdon alettua. Viisumin hankinta oli varsin suoraviivainen prosessi. Suurlähetystö suositteli voimakkaasti hankkimaan viisumin Certificate of Eligibility -todistuksen avulla, jolloin prosessi nopeutui. Se oli sellaisenaankin jokseenkin hidas, joten en lähtisi riskeeraamaan vaihtoon lähtöä tekemällä viisumihakemuksen toisella tavalla kuin mitä suositus

2 on. Viisumia varten kannattaa myös tarkistaa, onhan passi tarvittavan ajan voimassa. Japani vaati muistaakseni jokseenkin pitkän voimassaoloajan passilta, minkä vuoksi jouduin uusimaan passini ennen viisumin hankintaa ja lähtöä Japaniin. Japanin maahanmuuttovirasto on todella tiukka maahantulosta ja maassaolosta, joten paperit kannattaa olla kunnossa. Sinänsä turistina suomalaisethan eivät tarvitse viisumia ensimmäisen 90 päivän aikana, joten jos perhe haluaa vierailla Japanissa, se onnistuu helposti. Viisumin muuttaminen myöhemmin vaihdon loputtua esimerkiksi työviisumiin on haastavaa. Itse sain hankituksi Tokiosta harjoittelupaikan kevääksi, mutta viisumiviidakko aiheutti jonkun verran päänvaivaa. Tärkeintä on, että löytää työnantajan, joka auttaa viisumin kanssa. Matkustaminen Finnair liikennöi Suomen ja Japanin väliä tiuhaan. Itse ostin Finnairin nuorisolipun yhteen suuntaan, sillä en tiennyt paluupäivääni edes puolen vuoden tarkkuudella (aikomukseni oli jäädä Japaniin kevääksi). Nuorisolippu irtosi halvalla: 504 euroa, suora lento Helsinki-Tokio (Narita). Finnarilla on usein myös kampanjoita, joiden kautta lentolippuja voi saada halvalla (Hullut Päivät, matkamessutarjoukset, jne.). Vaihtoyliopistoni IUJ:n sijainti on jokseenkin kaukana kaikesta; se sijaitsee keskellä riisipeltoja ja vuoria. Itse kampuskin sijaitsee vielä kylän laitamilla, joten lähimmälle juna-asemallekin kestää kävellen lähemmäs tunti. Onneksi yliopisto tarjosi ilmaisen koulubussin, tosin sen liikennöintiaika oli varsin rajattu ja aiheutti usein ongelmia (etenkin viikonloppuisin). Japanin sisällä liikkuminen on kuitenkin varsin kätevää, jos on varaa maksaa. IUJ:sta Tokioon pääsee joko shinkansenilla, paikallisjunilla tai bussilla. Itse käytin useimmiten bussia ja shinkansenia. Shinkansen on siis luotijuna, jolla kestää nopeimmillaan 1 h 20 min Urasasta Tokioon. Seuraavaksi paras vaihtoehto oli mielestäni bussi, jolla matkustaminen kesti kolme tuntia. Shinkansenit ovat maailman nopeimpia luotijunia, ja aikataulut pitävät aina minuutilleen. Junaverkosto kattaa myös käytännössä koko Japanin, joten junalla pääsee helposti ja mukavasti minne tahansa aina Hokkaidolta Kyushulle. Lippu vain on järkyttävän kallis. Opiskelijana tulee siis useimmiten turvauduttua budjettivaihtoehtoon, mutta se ei ole enää niin kätevä, eikä puoliksikaan niin nopea. Jos on kuitenkin valmis tinkimään matkustusajasta ja näkemään hieman enemmän vaivaa lippujen hankkimiseen, pääsee highway busseilla myös jokseenkin joka paikkaan. Bussilipun eteen täytyy varsinkin alussa nähdä vaivaa, koska missään ei ole tietoa, miten sellaisen voi ostaa, ja yleensä paikallisetkaan eivät tiedä bussiyhteyden olemassa olosta. Syksyllä 2011 lähin bussiyhteys IUJ:sta Tokioon kulki naapurikylästä Muikamachista Tokion Ikebukuroon. Muikamachiin pääsee joko paikallisjunalla (10 min) tai viikonloppuisin koulubussilla. Muikamachin junaasemalta täytyy ottaa paikallisbussi AEON:iin (ostoskeskus), jonka vierestä kulkevalta moottoritieltä löytyy highway bussien bussipysäkki. Kysyvä ei tieltä eksy! Muikamachista aseman edustalta löytyy myös turisti-info, josta voi kysyä apua tien etsimiseen. Moottoritien bussipysäkille pääsyn vaikeudesta johtuen todellinen matkustusaika highway bussia käyttäen IUJ:sta venyy neljään, viiteen tuntiin riippuen aikataulujen yhteensopivuudesta. Kun paikallisbussiin vihdoin pääsee, on matka kuitenkin todella miellyttävä. Japanilaiset bussit ovat siistejä, aikataulussaan, ja pysähtyvät kerran kolmen tunnin aikana hyvin varustellulle levähdyspaikalle (josta löytyy mm. useita ruokapaikkoja, kauppoja, Starbucks). Bussin päätepysäkki Tokiossa sijaitsee kätevästi Ikebukurossa (Tokion yksi suurimmista asemista, josta pääsee helposti käytännössä minne vain). Paikallisjunia en koskaan käyttänyt, koska aikataulujen selvittäminen oli hankalaa, ja junavaihtoja olisi ollut ainakin viidesti, joten preferoin matkustusta yhdellää kulkuvälineellä yhtäjaksoisesti. Hinnat yhteen suuntaan eri vaihehtojen välillä olivat seuraavat: Shinkansenilla Urasa-Tokio: n jeniä (noin 70 euroa vaihtokurssista riippuen) Paikallisjunnilla Urasa-Tokio: n jeniä (noin 40 euroa) Bussilla Urasa-Tokio: n jeniä plus juna & bussiliput moottoritiepysäkille n. 400 jeniä (yht. noin 35 euroa) Eri kulkuvälineiden käytöstä ei valitettavasti saanut hirveästi IUJ:sta tietoa, mutta kyselemällä aina joku osaa

3 neuvoa. Esimerkiksi bussilippu Muikamachista Ikebukuroon piti ostaa 7/11-kaupassa automaattia käyttäen. Yleensä myöskään henkilökunta ei osannut käyttää automaattia, mutta kun tiesi, mitä kysyä, he kyllä lopulta löysivät toivotun lipun. Myös internetistä voi ostaa lippuja paikallisbusseihin, mutta sivut ovat pelkästään japaniksi. Edellä mainitun perusteella matkustaminen Japanissa saattaa kuulostaa kamalan hankalalta, sitä se ei kuitenkaan ole. Jos on varaa maksaa, IUJ:sta pääsee kätevästi puolessatoista tunnissa Tokioon mukavasti vuoristomaisemia ihaillessa. Jos on oikein kirkas sää, voi jopa nähdä Fuji-vuoren junan ikkunasta (näin kaksi kertaa, mahtava näky!). Budjettivaihtoehtojen eteen täytyy vain jaksaa nähdä hieman vaivaa. Hyvä puoli kaikissa matkustusvälineissä on se, että kaikki kulkuvälineet ovat aina tarkasti aikataulussa, siistejä ja helppokäyttöisiä. Matkustin vaihtoani ennen ja sen aikana seuraavissa paikoissa: Tokio, Kioto, Tsumago, Magome, Hakone, IzuHanto, Niigata, Nagaoka, Osaka, Kobe, Yokohama sekä tietenkin Urasa ja sen lähikylät ja -vuoret. Japani on uskomattoman kaunis maa ja niin monipuolinen, että suosittelen lämpimästi matkustamaan niin paljon kuin muilta riennoilta vain ehtii! Jos pystyisi hankkimaan Japan Rail Passin jollain konstilla, pystyisi matkustamaan moninkertaisesti halvemmalla, mutta college student -viisumi ei ole käypä tähän tarkoitukseen. Ainoastaan turistiviisumilla voi saada Japan Rail Passin (tosin kuulin huhuja, että Uenon asemalla voi käydä tuuri, sillä he joskus katsovat läpi sormien viisumistatuksen. En itse koskaan kokeillut). Japan Rail Pass tulee siis ostaa Japanin ulkopuolelta ja se vaihdetaan Japaniin saavuttaessa käypään lippuun. Kioton Kultainen temppeli 2. Vastaanotto IUJ:ssa Saapumispäivä IUJ:iin ilmoitettiin varsin myöhään, oli käytännössä pakko ostaa lentoliput ennen kuin tiesi, milloin kampuksella olisi pitänyt olla. Lopulta kun toivottava saapumispäivä ilmoitettiin, oli jouston varaa varsin vähän. Voi kuitenkin varautua, että IUJ:ssa pitäisi olla noin 15.9., jolloin orientaatioviikot alkavat. Toisaalta perehdytysviikkojen luennot eivät olleet niinkään tärkeitä infopitoisuutensa vuoksi, vaan sosiaalisten suhteiden kannalta. Joten jos missaat orientaatioluennot, ei suurta hätää, varsinaiset luennot alkavat vasta lokakuussa (syksyllä 2011, 3.10.). Orientaatioviikot olivat myös todella väljästi aikataulutettuja, joten vapaa-aikaa oli runsaasti. Tämä aika kannattaa käyttää kavereiden kanssa esimerkiksi tutustumalla kauniisiin temppeleihin ja jylhiin vuoriin, jotka ympäröivät IUJ:ta. Myös hauskanpidosta kannattaa nauttia iltaisin CNP:ssä (kampuksen bilepaikka) vielä kun luennot ja tentit eivät paina päälle. IUJ:sta lähetettiin hyvin kattava infopaketti, johon kannattaa tutustua hyvissä ajoin etukäteen. Siitä löytyvät perustiedot kaikesta käytäntöön liittyvästä; asumisesta, liikkumisesta, rahan käytöstä, sairauden sattuessa, kartat, miten löytää perille Naritan lentokentältä, jne. Myös IUJ:n vaihtokoordinaattori Yamada-san oli kovin

4 auttavainen ja vastasi kaikkiin kysymyksiin nopeasti ja kattavasti sähköpostitse ennen Japaniin saapumista. Itse esimerkiksi sain lähetettyä yhden matkalaukun etukäteen kampukselle, kun halusin matkustaa kuukauden verran ennen orientaation alkua, minkä suhteen Yamada-san auttoi kovasti. 3. Vuodenajat ja vaatetus Japani on ylpeä neljästä vuodenajastaan, jotka näkyvät luonnossa ja ihmisten arjessa voimakkaasti (esimerkiksi ruoka vaihtelee vuodenaikojen mukaan). Käytännössä syyslukukausi IUJ:ssa tarkoittaa kolmen vuodenajan kokemista. Tämä aiheutti hieman hankaluuksia pakkaamisen kannalta, mutta kokemuksena oli upea! Syyskuun puoliväli, jolloin kampukselle tulisi saapua, on uskomattoman kuuma ja kostea kesäaika. Urasa sijaitsee käytännössä laaksossa vuorten ympäröimänä ja on läpi vuoden todella kostea. Kesällä se tarkoittaa läkähdyttäviä helteitä ja talvella taukoamatonta lumipyryä. Loka-marraskuussa pääsee nauttimaan kauniista ruska-ajasta. Erityisesti suosittelen vuorille kiipeämistä tänä aikana, sillä vuoren juurella on vielä vihreää, keskivaiheilla on upean loimuava ruska, ja huipulla ilmasto käy niin kylmäksi, että lehdet ovat tippuneet tai kasvillisuus on muuten vain todella karua. Henkeäsalpaavat maisemat! Mt. Tanigawa-dake Mt. Tanigawa-daken huippu Talvi alkaa Urasassa joulukuun puolesta välistä. Tätä ennen ei sada lunta, eikä lämpötilakaan tipu kauhean paljon alle nollan. Sitten kun lumi tulee, sitä tuleekin sitten taukoamatta aina kevääseen saakka. Urasa on tunnettu rankasta lumisateestaan; sitä kutsutaan yleisesti japaniksi yukiguni, mikä tarkoittaa lumen maata. Yasunari Kawabatan kuuluisa kirja Lumenmaa sijoittuu Echigo-Yuzawaan, joka on muutaman pysäkin päässä Urasasta. Lunta tulee talven aikana kolmisen metriä, mutta syyslukukauden aikana ei luultavasti ehdi näkemään kuin alun tästä lumen määrästä. Lunta alkaa sataa joulukuun puolesta välistä lähtien.

5 Vaatteiden kannalta suosittelen siis ottamaan sekä kesähellevaatteita että talvea varten toppatakki ja talvisaappaat ja kaikkea siltä väliltä. IUJ:n asuntoloissa on välillä varsin kylmä, joten villasukatkin on hyvä pakata mukaan. Vaatteiden ostaminen paikan päältä onnistuu, jos on pienikokoinen. Itse olen 176 cm, joten naiseksi olen japanilaisen mittapuun mukaan jättiläinen. Vaatteita on jokseenkin hankalaa ostaa näin isokokoisena, sillä useimmat japanilaiset naisten vaatekaupat myyvät yhden koon vaatteita. Suurimman ongelman aiheutti kuitenkin kenkien osto, sillä suurin koko, mitä Japanissa yleisesti myydään on 39. Jos jalkasi on tätä suurempi, joudut ostamaan kenkäsi erikoisliikkeistä (tai esimerkiksi Zarasta). Miesten kohdalla myös sama huomio: japanilaiset ovat pieniä. Tosin käsittääkseni miehille on helpommin tarjolla isoja kokoja kuin naisille. 4. Opiskelu vaihtokohteessa Lukukausi alkoi lokakuun alussa, mutta sitä ennen oli parin viikon orientaatiojakso. Orientaatiouennot liittyivät esimerkiksi kirjasto- ja urapalveluihin, laitosten esittäytymisiin ja kielivalintoihin. Orientaation lopussa olivat tasokokeet japanin kursseille, joille oli tarkat läpipääsyvaatimukset. Itse olin käynyt kauppiksessa Virpi Seritan japanin kursseilla kaksi vuotta (viimeisimpänä japanin yritysviestintä 2a) ja pyrin Intermediate-tasolle IUJ:ssa. Taso oli liian vaikea minulle, mutta pääsin kurssille statuksella 'conditional pass', eli jouduin tekemään lisäharjoituksia normaalien läksyjen lisäksi. Japanin kielen kurssit Japanin kielen opetus on järjestetty IUJ:ssa todella hienosti, ja siihen suhtaudutaan kaikella vakavuudella. Tämä on nähtävissä esimerkiksi kokeiden määrässä ja laajuudessa. Ensin on läpäistävä lähtötasokoe, sitten on midterm exam, ja lopuksi final exam. Kaikki nämä kokeet sisältävät kirjallisen, suullisen ja kuullun osiot. Valittavana on käytännössä kaksi trackiä, intensiivinen ja tavallinen. Intensiivinen tarkoittaa japanin kielen tunteja joka aamu kaikkina arkipäivinä, ja tavallisia tunteja oli 3-4 kertaa viikossa. Ratkaisevin ero näiden kahden trackin välillä on kiinalaisperäiset kanji-kirjainmerkit; intensiivisellä kurssilla opetellaan yhden lukukauden aikana noin 100 merkkiä, kun tavallisella linjalla niitä ei opeteta ollenkaan. Kielen tasoryhmiä oli myös useampia valittavana. Jotta voi päästä alkeistasolle (elementary), täytyy käsittääkseni osata hiragana-merkit (ja mahdollisesti myös katakana-merkit), sekä muutamia tavallisimpia ilmaisuja (itsensä esittely ja lukusanat). Seuraava tason (intermediate) välinen ero alkeisiin nähden olikin sitten valtava; vaatimuksena oli osattava noin 300 kanjia, kieliopin tasolla verbimuodoista -ta, -te, etc. ja passiivi-muodot, sekä alkeistietämys keigosta (kielen kolmas ja ylin taso). Kauppiksen kursseilla ei tälle tasolle päästä, mutta IUJ:n opettaja Kurashina-sensei on herttainen nainen ja ottaa kurssilleen, jos saa lähtötasokokeesta 60 prosenttia oikein. Kannattaa harkita tarkkaan, haluaako käyttää lyhyen vaihtolukukauden kirjastossa kanjeja ja japanin kielioppia päntätessä vai vaihtokokemuksia hankkiessa. Itse kahlasin intermediate-tason (intensiivinen) läpi, mutta onnistuin silti pitämään hauskaa kavereiden kanssa ja läpäisemään tavalliset kurssit, vaikkakin japanin kieli meinasi välillä käydä liian vaativaksi. Olisi ehkä kannattanut ottaa esimerkiksi Basic Japanese 4, jonka taso olisi ollut hiukan helpompi ja opiskelu rennompaa. Toisaalta halusin vaihtoni aikana oppia japania mahdollisimman paljon, joten olen ihan tyytyväinen valintaani. Japanin kurssin tasoa on myöhemmin käytännössä mahdoton vaihtaa. Muut vaihtokurssit Koska IUJ on ainoastaan graduate school, kaikki kurssit ovat maisteritason kursseja. IUJ:n kurssivalikoima on suhteellisen kattava, etenkin jos haluaa ottaa kursseja myös International Relations tai E-biz (it) -ohejlmista. Opetuskieli on kaikilla kursseilla englanti. Kauppiksen vaihto-opiskelijat ovat MBA-opiskelijoita IUJ:ssa, mutta myös oikeutettuja ottamaan vapaasti kursseja muista ohjelmista. Itse valitsin seuraavanlaiset kurssit.

6 MBA-kurssit Special Topics in Marketing: Marketing in Japan Koodi: MKG4150 Opettaja: Joji Ikeshita Laajuus: 1 cr Valitsin tämän markkinoinnin kurssin, koska se oli ainoa Japaniin liittyvä business-kurssi. Opettaja Ikeshita oli vieraileva luennoitsija businessmaailmasta, eikä siis akateeminen professori. Tämä näkyi myös opetuksessa; valitettavasti luennot olivat varsin sekavia, hajanaisia, huonosti valmisteltuja ja sisällöttömiä. En koe, että olisin juurikaan oppinut markkinoinnista mitään uutta, ja japanilaisesta markkinoinnista oppii kymmenen kertaa enemmän pelkästään kävelemällä Tokion Harajukussa Takeshita-dorin päästä päähän. Vaikka opetus oli kehnoa, kurssin hyvä puoli oli mielenkiintoiset excut. Ensimmäinen vierailu järjestettiin paikallisella kauppakamarilla järjestetyille messuille, joissa Minami Uonuman yksityisyrittäjät esittelivät yrityksiään, tuotteitaan ja etsivät potentiaalisia asiakkaita. Messuista ei sinänsä ollut suoranaista hyötyä opiskelijoille, mutta oli hauska päästä näkemään japanilaisten tapaa järjestää yritysmessuja. Toinen excu järjestettiin paikalliselle sakepanimolle. Urasan lähialueet ovat kuuluja maan parhaasta riisistä ja siksi myös sakesta (riisiviinasta). Japanilaiset sakepanimot ovat pieniä, perhevetoisia yrityksiä, joiden tuotteet ovat hyvin vahvasti paikallisia. Sakepanimovierailu oli todella kiinnostava ja tervetullut lisä kurssille. Kurssin suoritustapa oli joka toinen viikko luento ja loppuraportti (n. 15 sivua). Työmäärä oli kevyt ja helppo, mutta toisaalta opintopisteitäkin irtosi puolet vähemmän kuin muista kursseista. Jos haluaa päästä helpolla, tai tarvitsee täytekurssin, suosittelen ottamaan tämän kurssin. Muussa tapauksessa sisältönsä puolesta en voi suositella. International Finance Law Koodi: FIN4360 Opettaja: Yoshiki Uchida Laajuus: 2 cr Kaikista valitsemistani kursseista International Finance Law oli ehdottomasti huonoin. Professori Uchida oli kyllä varsin pätevöitynyt omalla alallaan, mutta luennot olivat mielenkiinnottomia ja vaikeaselkoisia. Professorin englanin kielen ääntämisessä oli myös paljon toivomisen varaa, sillä suurimman osan ajasta oli vaikea ymmärtää, mistä hän puhui. Kurssisisältö keskittyi pitkälti projektirahoittamiseen ja toteutustapa oli luennot. Kurssilla oli myös yksi välikoe, joka ei tosin vaikuttanut loppuarvosanaan. Arvosana perustui tuntiaktiivisuuteen ja loppuraporttiin, joka oli noin 10 sivua etukäteen annetusta aiheesta. En suosittelisi tätä kurssia kenellekään. Toisaalta jos rahoitusjuridiikka kiinnostaa, niin ehkä kurssista voisi saada enemmän irti kuin mitä minä sain, sillä oma kiinnostukseni oli lähestulkoon nollassa. IR-kurssit International Politics Koodi: DCC5040 Opettaja: Naoko Kumagai Laajuus: 2 cr International Politics oli peruskurssi kansainvälisestä politiikasta. Kurssin professori Kumagai oli todella pätevä ja veti kurssin mielestäni hyvin. Kurssin toteutustapa olisi voinut olla vähän mielekkäämpi, mutta toisaalta jos halusi oppia kansainvälisten suhteiden perusasiat, tämä kurssi oli oikea siihen tarkoitukseen. Kurssi oli varsin akateeminen ja teoreettinen.

7 Kurssi perustui kotona luettaviin artikkeleihin, jotka professori koosti luokassa, minkä jälkeen niistä keskusteltiin yhdessä. Jos jaksoi olla aktiivinen, kurssista pystyi saamaan paljonkin irti. Itse en juurikaan ehtinyt panostamaan artikkeleihin, minkä vuoksi osa luennoista meni ohi korvien. Onneksi professori Kumagai oli ymmärtäväinen ja kurssikaverit auttoivat tarvittaessa, joten kurssista selviydyttiin kunnialla. Kurssiarvosana perustui tuntiaktiivisuuteen, kirjalliseen välikokeeseen, presentaatioon omasta lopputyön aiheesta ja kirjalliseen lopputyöhön (noin 10 sivua). Suosittelen kurssia lämpimästi, jos on kiinnostunut kansainvälisistä suhteista ja haluaa ymmärtää, mistä kansainvälisessä politiikassa tieteenalana on kyse. Human Rights and Global Justice Koodi: DCC5460 Opettaja: Motohide Saji Laajuus: 2 cr Tämä kurssi oli valinnainen myös itse IR-opiskelijoille, minkä huomasi kurssin toteutustavasta ja opiskelijoiden määrästä. Luennot olivat käytännössä kokonaan keskustelua. Kotiin oli joka kerraksi annettu artikkeleita luettavaksi, mutta ei juurikaan haitannut, vaikka ei ollut lukenut, sillä jokainen opiskelija piti vuorollaan päivän aiheesta esitelmän, minkä pohjalta keskusteluun pystyi helposti ottamaan osaa. Kurssin sisältö koostui ihmisoikeuksien pohtimisesta, niiden olemassaolosta ja oikeutuksesta, sekä mahdollisesta kulttuurisidonnaisuudesta. Kurssin päätavoite oli saada opiskelijat ajattelemaan kriittisesti. Luennoitsija Saji oli miellyttävä persoona ja joustava. Luennot olisivat voineet olla hieman vaativampia, mutta toisaalta kurssi oli sinälläänkin mielenkiintoinen. Kurssiarvosana perustui yhteen puolen tunnin presentaatioon, väliraporttiin (2000 sanaa) ja loppuraporttiin (2000 sanaa). Jos on hyvä kirjoittamaan, saa todennäköisesti hyvän arvosanan. Suosittelen kurssia kaikille, joita ihmisoikeudet kiinnostavat. Kurssi ei ole liialla työläisyydellä pilattu, joten varsin rento ja kiva kurssi. Contemporary Japanese Politics Koodi: REC5630 Opettaja: Tomohito Shinoda Laajuus: 2 cr Professori Shinodan kurssi oli ehkä lempikurssini. Kurssi oli oikeata luksusta, sillä opiskelijoita oli tasan kaksi minut mukaan lukien ja silti kurssi luennoitiin! Sisältönä oli japanin politiikka. Nimestä huolimatta pääpaino oli ehkä enemmän japanin politiikan historialla kuin ajankohtaisimmilla asioilla. Kurssi antoi toisin sanoen varsin kattavan kuvan japanin yhteiskunnan ja politiikan historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuuden näkymistä. Kurssi toteutustapa oli luennot. Kuitenkin ottaen huomioon, että opiskelijoita oli vain kaksi, kuvaavampi ilmaisu olisi kuitenkin jutustelu. Professori kertoi tarinanomaisesti japanin politiikasta ja opiskelijat pystyivät missä vaiheessa tahansa kysymään ja keskeyttämään luennoinnin. Näin ollen tämä kurssi oli täysin meille kahdelle (minulle ja intialaiselle tytölle) räätälöity kurssi. Mahtavaa! Tykkäsin kurssista myös sisältönsä puolesta, sillä se valotti japanilaista yhteiskuntaa ja kulttuuria todella paljon. Koin että opin tällä kurssilla eniten ja hyödyllisimpiä asioita vaihtoni kannalta. Siksi voin suositella tätä kurssia lämpimästi kaikille! Kurssilla tehtiin myös yksi opintomatka Tokioon. Vierailimme (professori, minä ja intialainen opiskelija) pääministerin toimistossa, ulkoministeriössä, parlamentissa (the Diet) sekä DPJ:n ja LDP:n (Japanin suurimmat puolueet) puoluetoimistoissa. Opintomatka oli ainutlaatuinen kokemus, mistä moni muu IUJlainen oli kateudesta vihreä.

8 Lisähuomautus: professori Shinoda on varsinainen kuuluisuus kampuksella. Hänen vaimonsa Gretchen on urapalveluiden johtaja, johon jokaikinen IUJlainen tulee opintojensa aikana törmäämään. Professori Shinoda itse on tunnettu ehkä hieman hankalasta luonteestaan, mutta toisaalta hänen kautta pystyy verkostoitumaan todella arvovaltaisiin henkilöihin. Itse saan kiittää professori Shinodaa harjoittelupaikaikastani Japanin parlamentin alahuoneessa. 5. Muuta IUJ:sta ja asumisesta Japanissa Hintataso Japanissa on korkea. Syksyllä 2011 Japanin jeni oli poikkeuksellisen vahva ja euro pohjalukemissa, minkä vuoksi hinnat tuntuivat vielä tavallista korkeammilta. Kannattaa yrittää selvittää, voiko saada Japanin valtion JASSO-stipendiä. Itse en sitä hakenut, kun luulin, etten sitä voi saada, mutta jälkeenpäin kuulin toista. Kannattaa todella selvittää tämä vaihtoehto, sillä kyseessä on runsas kuukausittainen stipendi! Kirjoja ei ole pakko kursseille ostaa. IUJ:ssa on on ihan ok kirjasto, vaikka kurssikirjoja ei saakaan kuin muutamaksi tunniksi kerralla lainaan. Jos haluaa todella opiskella kurssin asiat kirjoista, silloin luultavasti joutuu ostamaan kirjat. Sen sijaan jos riittää, että selviää kursseista läpi, ei kirjoja tarvitse ostaa. Asuminen IUJ:ssa järjestyy helposti. Jokainen vaihto-oppilas saa huoneen kampuksen asuntoloista. Huoneessa on sänky, kirjoituspöytä, kaapisto ja oma WC/kylpyhuone. Keittiö on yhteinen/jaettu. Vuokra oli muistaakseni noin 350 euroa, minkä lisäksi täytyi maksaa internet (n. 20 euroa/kk), vesi (n. 5 euroa/kk) ja sähkö (n. 7 euroa/kk). Vuokraan sisältyy lakanoiden vaihtopalvelu (kerran viikossa). Opiskelijaelämä kampuksella on niin aktiivista kuin siitä itse haluaa tehdä. IUJ tarjoaa uskomattoman mahdollisuuden tutustua ihmisiin ympäri maailmaa, ja se mahdollisuus kannattaa käyttää hyväkseen. Nyt voin todeta, että minulla on ystäviä esimerkiksi Japanissa, Kiinassa, Filippiineillä, Thaimaassa, Vietnamissa, Kambodzassa, Laosissa, Myanmarissa, Malesiassa, Indonesiassa, Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa, Nepalissa, Tadjikistanissa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Uzbekistanissa, Afganistanissa, Etelä-Afrikassa, Malawissa, Mauritaniassa, Kreikassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Papua-Uusi-Guineassa vain muutaman mainitakseni. Kyse on siis todella eksoottisista maista! Upean IUJ:sta tekevät siis ihmiset. Paikkana IUJ oli välillä hieman ahdistava. Se sijaitsee keskellä riisipeltoja ja vuoria, siis käytännössä keskellä ei mitään. Patikointimahdollisuudet ovat loistavat, mutta mitään aktiivista elämänmenoa siellä ei juuri ole. Tosin kampuksella järjestettiin usein bileitä tai illanistujaisia CNP:ssä, josta on paljon hulvattoman hauskoja muistoja. Joten bilettämään siis pääsee, tosin ei missään todellisella klubilla. Klubielämää tai ylipäätään vilskettä ja vilinää kaipaaville Tokio on onneksi vain puolentoista tunnin junamatkan päässä. 6. Loppukommentit Suosittelen IUJ:ta lämpimästi kaikille! Niin kuin alussa totesin, vaihto on elämän parasta aikaa, ja sitä se oli minulle IUJ:ssa. Ehdottomasti vaihdon tekivät ihmiset, ja IUJ:ssa pääsee tapaamaan niin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. On esimerkiksi varsin silmiä avaavaa keskustella luennolla ihmisoikeuksista Pakistanista tulevan hunnutetun naisen kanssa, tai uskomatonta tajuta kaveriansa odottavan kotimaassa järjestetty avioliitto tai hulvatonta bilettää villien keskiaasialaisten kanssa niin paljon erilaisuutta, ja niin hienoja ihmisiä! IUJ:ssa monet ottavat opiskelun varsin vakavasti. Toisaalta kurssien taso ei ole mitenkään erityisen korkea. Samaa tasoa kuin Suomessa, ja välillä kurssivaatimukset ovat ehkä vielä alhaisempia. Sen sijaan jos haluaa opiskella japanin kieltä, siihen IUJ tarjoaa loistavan mahdollisuuden. IUJ ei ole Japanissa erityisen kuuluisa yliopisto, osittain siksi, että Japanissa on edelleen varsin harvinaista suorittaa maisterin tutkinto (ja IUJ on ainoastaan graduate school). Toisaalta IUJ tarjoaa loistavat urapalvelut, joita myös vaihtarit saavat käyttää. Jos olet aktiivinen, saatat siis saada järjestettyä itsellesi harjoittelupaikan vaihdon loputtua (niin kuin itse tein). IUJ:n sijainnissa on hyvät ja huonot puolensa. Kampus tosiaan sijaitsee keskellä ei mitään, mistä johtuen elämänmeno voi välillä tuntua turhauttavan hitaalta. Hyvät puolet on, että pääsee tutustumaan Japaniin Tokion ulkopuolella; elämä Japanin maaseudulla on hyvin erilaista, ja silti monilta osin niin samanlaista. Pääsee

9 vierailuille paikallisiin kouluihin, missä lapset palvovat sinua, osallistumaan riisinkorjuuseen, vaeltamaan vuorille, jossa täytyy kantaa mukanaan kelloa, jotta ei törmäisi karhuihin (mutta myrkyllisiltä käärmeiltä ei kuitenkaan voi välttyä), ihailemaan auringonlaskua vuorten taa, rauhoittumaan kauniisiin temppeleihin, ja tietenkin nauttimaan maan parhaasta sakesta ja riisitä. Maaseudun rauhasta huolimatta bilettää pystyy niin paljon kuin sielu sietää, ja erityisesti voin suositella auringon nousun ihailua terassilla koko yön juhlinnan jälkeen! ;) Vaihdon aikana opin itsestäni paljon. Vaihdossa huomaa, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä. Minulle ystävät ovat kaikki kaikessa; ihmiset tekevät kodin. Vaihto oli myös hyvää aikaa irrottautua oravanpyörästä ja huomata, että elämä on liian lyhyt hukattavaksi asioihin, jotka eivät itselle mitään merkitse. Elämän suuntaan on parasta vaikuttaa nyt, kun vielä on opiskelija. Suomessa sitä helposti tulee kuljettua laput silmillä unohtaen, mitä itse todella haluaa elämässään tehdä. IUJ onkin loistava paikka pieneen itsetutkiskeluun ja uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen, minkä jälkeen ovet ovat avoinna koko maailmaan! Firewalking festivaali läheisellä vuorella Näkymä huoneeni ikkunasta aamu-usvassa