6. Ympäristönsuojelu käytännössä Ympäristösuunnitelma Johdanto

Transkriptio

1 6. Ympäristönsuojelu käytännössä 6.1. Ympäristösuunnitelma Johdanto Viimeisen kymmenen vuoden aikana ympäristötietoisuus on lisääntynyt erittäin nopeasti. Tietoisuuden pohjalta on kehitetty lainsäädäntöä, jossa turkiselinkeino ei ole onnistunut välittämään omia ympäristönsuojelullisia näkökohtiaan eikä suoritettuja tieteellisiä tutkimustuloksia viranomaisille riittävän selkeästi. Turkistuotannossa on keskitytty hyvin voimakkaasti eläinten hyvinvointiin tuotanto-olosuhteiden ja rehujen kautta. Viime vuosien aikana on nähty yhä merkittävämmäksi pohtia miten rakennemuutos turkiselinkeinossa toteutetaan. Rakennemuutoksessa yhdeksi asiakokonaisuudeksi on noussut ympäristökuormitus ja kuinka elinkeino voi olla edelleen toteuttamassa strategiassa esiintuomiaan näkökohtia. Ympäristösuunnitelma on organisaatioiden, eri yritysten ja turkistilojen ympäristöjohtamisen väline, jonka avulla ympäristöasiat otetaan järjestelmällisesti huomioon kaikessa toiminnassa. Ympäristösuunnitelman myötä turkistilan toimintaedellytyksiä parannetaan. Strategisessa toiminnassa tulee esille tavoitteiden asettaminen ja järjestelmällisyys ympäristön vaatimusten reaaliaikainen seuranta logistiikan hallinta; energian ja raaka-aineiden käyttö ympäristöriskien hallinta turkistilan suunnitelmallinen toiminta ja rakennemuutoksen hallinta Turkistilan tuotannon suunnittelun lähtökohdat paranevat ympäristölainsäädännön noudattaminen ja ajan tasalla pitäminen helpottuu. ympäristönäkökohtien tuntemus auttaa priorisoinnissa ja investointien ajoituksessa ympäristöselonteko yksinkertaistaa lupa- ja valvontamenettelyt Turkistilojen ympäristöselonteon yleistyminen helpottaa toimintaa se lisää vuorovaikutusmahdollisuuksia sidosryhmiin päin se on työkalu ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen sen perusteella voidaan vaikuttaa elinkeinon keskeisiin kysymyksiin mm. vesistökuormituksen vähentäjänä T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-1

2 Ympäristösuunnitelman vaiheet Tilakohtainen kartoitus Kartoituksen avulla tila huomioi toimintansa välilliset ja välittömät ympäristövaikutukset, kuten tuotannon; emomäärän ja tuotettujen nahkojen määrän tuotantopanokset; rehun-, veden-, sähkön kulutukset, lääkkeiden käyttömäärän, työtunnit eri tuotantokausina, kuivikkeiden käyttömäärät, rummutuspurun määrän, taanapapereiden määrän sekä investoinnit erilaiset päästöt; ravinnepäästöt veteen, ilmapäästöt ja päästöt maaperään syntyneet jätteet; ruhomäärät, rummutuspurun määrän, itse kuolleiden eläinten määrän, lantamäärän, sakokaivolietemäärän, ongelmajätteiden määrän, poistetun lääkemäärän sekä näiden hävitysajankohdan saastuneet maa-alueet luonnonvarojen kulutus laskettuna rehun koostumuksesta Tavoitteiden asettaminen Tunnistaessaan ympäristövaikutukset tila asettaa päämäärät ja tavoitteet haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi sekä päättää toimenpiteistä niiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden toteutumista seuraamalla tila voi osoittaa ympäristönsuojelunsa tason jatkuvan parantumisen. Avoimuus ja ympäristötietojen vuosittainen raportointi ovat keskeinen osa yrityksen sidosryhmätiedottamista. Raportointivelvollisuus tulee myös ympäristönsuojelulain kautta ympäristölupiin Ympäristönäkökohtien tunnistus Tila tunnistaa toiminnan ja tuotteiden välilliset sekä välittömät ympäristövaikutukset. Tunnistuksen sekä vuosittaisen tilastoinnin avuksi ovat laadittu lomakemallit (liitteenä) Tavoitteet Ympäristönäkökohtien kautta asetetaan tilakohtaiset tavoitteet ja päämäärät haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Tilalla on tavoitteena, että eläinten ulosteista ravinteiden liukeneminen veteen saadaan valtioneuvoston asettamien tavoitteiden vaatimalle tasolle tilan jätteet säilytetään asianmukaisesti ja toimitetaan kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti; - sekajätteet järjestettyyn jätteenkeräykseen - paperi, lasi, metalli, pullot, muu käyttökelpoinen tavara kierrätykseen - ongelmajätteet ongelmanjätekeräykseen - minkin ruhot käsittelylaitokseen sekä ketun ym. pitkäkarvaisten turkiseläinten ruhot hyötykäyttöön - lanta hyötykäyttöön pellolle, yhteislantalaan tai lannan käsittelylaitokeen 6-2 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

3 tilan vesille on nestetiivis alusta (penkkavedet) tai muu kiinteä erotusjärjestelmä ja/tai erilliskäsittely uudis-ja korjausrakentamisessa otetaan selvää ympäristömääräyksistä etukäteen, käytetään mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja, vältetään materiaalihävikkiä, käytetään parasta mahdollista tekniikkaa, noudatetaan Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräyskokoelman ja eläin- sekä ympäristölainsäädännön ohjeita. pidetään kirjaa omaa seurantaa sekä viranomaisvalvontaa varten liitteen mukaisesti; - rehun kulutuksesta - nahkojen tuotantomäärästä - eläinperäisten sivutuotteiden lanta, nahoitusruhot kuljetuksista tehdään tarvittava asiakirja - itsestään kuolleiden eläinten määrästä ja hävitystavasta (määrä, hävitystapa, päivämäärä) - jätteiden määristä ja niiden hävityksestä (mitä viety, määrä, paikka, päivämäärä) - veden kulutuksesta - energian kulutuksesta - kuivikkeiden kulutuksesta ja niiden lisäyksestä (lisätty määrä ja päivämäärä) - liikennemääristä - ongelmajätteiden määristä ja niiden sijoituksesta tilan eläimiä hoidetaan eläinlainsäädännön ohjeita noudattaen tilan rakenteet ja koneet pidetään hyvässä kunnossa, vesivuodot korjataan välittömästi tilan ympäristötoimenpiteet pidetään ajan tasalla ja käytännön työt hoidetaan huolella tilalle tehdään ympäristösuunnitelma ja seurataan sen toteutumista sekä päivitetään sitä tarpeen mukaan ympäristölainsäädännön ja muiden velvoitteiden kehittymistä seurataan ja uudistukset viedään ympäristösuunnitelmaan päästöjä vesistöön/vesiin seurataan vuosittaisten viranomaisten hyväksymiin tarkkailuohjelmiin perustuvien mittausten avulla Käytännön suoritteet Suunnitellaan käytännöt haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi Seuraavaa listaa voidaan käyttää apuna tilalla omien käytännön toimien suunnitteluun: Miten ympäristön terveyteen liittyvät riskit tai vaara voidaan poistaa kokonaan tai vähentää? huolehditaan haittaeläinten torjunnasta torjutaan hajuhaittoja kuivittamalla lanta-alustoja ja toimittamalla kuolleet eläimet jatkokäsittelylaitokseen tai hautaamalla ne viranmukaisesti torjutaan vesien pilaantuminen käyttämällä lanta-alustoilla kuivikkeita, ohjaamalla puhdas vesi tilan ulkopuolelle ja kuivattamalla tuotantoalue vähennetään ammoniakkipäästöjä käyttämällä lanta-alustoilla kuivikkeita varastoidaan lanta tai toimitetaan jatkokäsittelyyn ohjeiden mukaisesti taudinpurkauksen sattuessa noudatetaan Maa- ja metsätalousministeriön ohjeita sekä otetaan yhteyttä kunnaneläinlääkäriin T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-3

4 Miten eläinten terveys ja hyvinvointi on liitettävissä ympäristökuormituksen vähentämiseen? laaditaan suunnitelma normaalikäytännöistä eläinten hoidossa ja poikkeustapauksissa (taudinpurkaus) huolehditaan eläinten yleisterveydestä, jolloin lääkkeiden ja itsestään kuolleiden eläinten määrä saadaan pidettyä vähäisenä huolehditaan rehun hyvästä laadusta, jolloin eläimet pysyvät terveinä ja ravinteet imeytyvät hyvin pidetään juottolaitteet kunnossa syötetään eläimille rehua, jossa on optimaalinen valkuaisaine- ja fosforipitoisuus, rehun kalsim-fosforisuhde on 1:1 huolehditaan häkkien ja pesäkoppien puhtaudesta ja tarvittavasta desinfioinnista tarttuvan taudin puhjetessa noudatetaan Maa- ja metsätalousministeriön yleisohjeita sekä otetaan yhteyttä kunnaneläinlääkäriin huolehditaan lanta-alustan kuivituksesta, jolloin haju ja haittaeläinten määrä vähenee Miten jätehuolto hoidetaan hyvin? Perusteet: käytetään luonnonvaroja järkevästi vähennetään tai torjutaan jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa ympäristölle ja terveydelle Käytännön toteutus: järjestetään tilan jätehuolto kirjataan ympäristösuunnitelmaan jätteiden keräämisestä, kierrättämisestä, säilytyksestä, kirjanpidosta ja pois toimittamisesta vähennetään syntyvien jätteiden määrää ja niiden haitallisia ominaisuuksia kierrätetään kaikki mahdollinen hyödynnetään jäte mahdollisimman pitkälle käytetään jätehuollossa parasta soveltuvaa tekniikkaa (BAT) jätettä ei hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ongelmajätteitä ei sekoiteta muihin jätteisiin eikä keskenään ongelmajätteet viedään kunnalliseen ongelmajätteen keräyspisteeseen hyvin merkittynä (alkuperäispakkaus on käytännöllinen säilytysastia) jätteet käsitellään lähimmässä jätteen käsittelypaikoissa lietettä tai nestemäistä jätettä ei viedä kaatopaikalle käytöstä poistetut renkaat luovutetaan renkaan myyjälle tai renkaan tuottajan järjestämään vastaanottopaikkaan, ellei renkaita hyödynnetä tilalla pakkausjätteet pullot, metalli ja lasi toimitetaan kierrätykseen ja hyödynnetään omassa toiminnassa tai toimitetaan hyötykäyttöasemalle keräyspaperi hyödynnetään tai viedään keräyspaperin keräyspisteeseen jäteöljy, öljynsuodattimet, paristot ja akut toimitetaan ongelmajätteen keräyspisteeseen itsestään kuolleiden eläinten ruhot säilytetään pakastimessa ja toimitetaan jatkokäsittelylaitokseen tai haudataan määräysten mukaisesti 6-4 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

5 sakokaivolietteet viedään kunnalliseen tai kaupungin jätevedenpuhdistamoon,tai kompostoidaan, ei pellolle lantaa käsitellään ja käytetään lannoitteena nitraatti- ja sivutuoteasetuksen mukaisesti nahoitettujen eläinten ruhot säilytetään maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti kaavintapuru toimitetaan energiakäyttöön Miten ympäristö otetaan huomioon rakentamisessa sekä korjaus- ja muutostöissä? hankitaan ennen hankkeen aloitusta luvat viranomaisilta ja kysytään neuvoa ympäristöasioiden huomioonottamisesta otetaan selvää mahdollisista investointiavustuksista otetaan huomioon Maa- ja metsätalousministeriön ohjeet ja määräykset lannan käsittelystä ja varastoinnista noudatetaan ympäristöohjeita sekä ympäristökeskuksen ohjeita tilan sijoituksessa, kuivatuksessa ja veden ohjauksessa noudatetaan muita rakentamismääräysohjeita (Suomen rakentamismääräyskokoelma, kunnalliset ohjeet) käytetään parasta tekniikkaa korjaukset tehdään mahdollisimman pian rakennettaessa pyritään käyttämään rakennusaineet mahdollisimman tarkkaan toimitetaan rakennus- ja muut jätteet asianmukaiseen paikkaan Miten maisema- ja luonnonsuojelunäkökohdat hoidetaan hyvin? Selvitetään onko tilan alueella luonnonsuojelullisesti arvokkaita maastoalueita, kasveja, eläimiä, luonnonmuodostuma (puu, puuryhmä, siirtolohkare), arvokas maisema-alue, luonnonsuojeluohjelman suojelualue, suojeltu luontotyyppi (esimerkiksi katajaketo, merenrantaniitty, lehdesniitty, tervaleppäkorpi, pähkinäpensaslehto, jaloista lehtipuista koostuva metsikkö, luonnontilainen hiekkaranta, puuttomia tai vähäpuustoisia hiekkadyynejä, yksittäinen suuri puu tai puuryhmä) ympäristölupaa hakiessa kerrotaan luonnonsuojelunäkökohdat otetaan selvää hoitotoimenpiteistä tai käyttörajoituksista selvitetään miten tila ja sen toiminta sopii ympäristöön T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-5

6 6.2. Lupahakemuskaavakkeet ja täyttöohjeet Ympäristöluvan hakeminen ja mallihakemus Ympäristöluvan hakemiseen sekä hakuprosessiin liittyvä lainsäädäntö on esitetty kohdassa Luvan hakeminen Hakemukselle asetetut vaatimukset on esitetty ympäristönsuojeluasetuksessa (soveltuvin osin 9-15 :t) ja liitteenä olevassa mallihakemuksessa. Hakemuksen voi laatia ympäristöhallinnon nettisivuilta saatavalle lomakkeelle noudattaen sen täyttöohjeita ( Ympäristölupa Miten ympäristölupa haetaan ohjeet ja lomakkeet Turkistilojen ympäristölupalomake ja täyttöohje). Lomakesivun lisäksi on tarpeen tehdä hakemussivu, jossa selvitetään kuka hakee, mille emämäärälle, mihin paikkaan, millä ympäristönsuojeluratkaisuilla ja mahdollisella vaihtoehtoratkaisulla. Hakemus laaditaan neljänä kappaleena, joista yksi jätetään itselle ja kolme toimitetaan lupaviranomaiselle. Tiloille myönnetyt luvat ovat nähtävissä: Hakemuksen laatijalla on oltava riittävä asiantuntemus, jolloin voidaan saada toiminnan kannalta järkevät lupaehdot. Hyvin tehty hakemus nopeuttaa käsittelyä ja säästää tilan pääomia Patterointi-ilmoitus lannan varastoinnista Peruste ilmoitusvelvollisuudelle Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 83 : Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella tai sen määräämällä viranhaltijalla on oikeus saada viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estä-mättä valvontaa varten tarpeellisia tietoja viranomaisilta ja toiminnanharjoittajilta. Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000 nitraattiasetus) tuli voimaan ja samalla kumottiin aiemmin samasta asiasta annetut valtioneuvoston päätökset 219/1998 ja 907/1999. Asetus koskee koko maata (2 ). Patterointi Työteknisistä ja hygieenisistä syistä kuivikelantaa voidaan olosuhteiden niin vaatiessa varastoida muualla kuin kotieläinsuojien yhteydessä olevassa lantalassa. Tällaisessa ns. lannan kaukovarastoinnin tulee tapahtua asianmukaisessa lantavarastossa tai tässä liitteessä esitetyllä tavalla tehdyissä peitetyissä pattereissa. Vesien pilaantumisvaaraa ei saa aiheutua. Lannan kuormaaminen kotieläinsuojasta ajoneuvoon tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla. Lastauspaikka tulisi kattaa silloin, kun kyseessä on jatkuvatoiminen kuormaus. Katteena voidaan käyttää myös kevytpeitettä. Kompostointilaitoksessa käsitelty lanta, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, voidaan siirtää 3 kk:n lantalavarastoinnin jälkeen patteriin. 6-6 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

7 Lantapatteri sijoitetaan tasaisen peltolohkon keskelle tai loivasti kaltevalle pellolle lähelle pellon yläreunaa. Lantapatteria ei sijoiteta 100 metriä lähemmäksi vesistöä tai valtaojaa, viisi metriä lähemmäksi ojia eikä 100 metriä lähemmäksi talousvesikaivoa. Perustettavan patterin pohjalle levitetään mutaa tai turvetta vähintään 15 cm:n kerros ravinnevalumien kiinnisaamiseksi. Talvella patterintekopaikalta poistetaan lumi. Lanta patteroidaan yhdessä tai muutamassa aumassa. Varastoiminen erillisissä kasoissa pitkin peltoa on lannan levitystä. Yhteen patteriin sijoitetaan vähintään yhden peltohehtaarin tarvitsema lantamäärä. Lantapatterin tekoa vuosittain samaan paikkaan vältetään. Lantapatteri peitetään aina peitteellä tai vähintään 10 cm:n turve, 20 cm:n olkisilppu-, 30 cm:n olki- tai muulla vastaavalla suojakerroksella, jotta ylimääräinen valunta sekä haihdunta estetään. Syksyllä tehty patteri levitetään seuraavana keväänä sulaan maahan. Luonnonmukaisessa viljelyssä pellolle patteriin tehty lantakomposti tulee levittää maahan seuraavan kasvukauden aikana. Milloin tämä ei ole mahdollista, niin pellolle tehty komposti tulee peittää sateenpitävällä katteella ja levittää pellolle viimeistään seuraavana keväänä. Patterointi-ilmoitus tulee tehdä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Patterointi-ilmoituslomake on liitteenä ja siitä löytyy nettiversio mm. sivulta Valvonta ja mittaukset Turkistilan tulee valvoa toimintansa siten, että mahdolliset haitat voidaan ehkäistä ennalta tai minimoida (YSL 4 ). Tilan tulee olla myös tietoinen toimintansa ympäristövaikutuksista. Tämä edellyttää toiminnallisten tietojen kirjaamista sekä vesinäytteiden ottamista puhdistusjärjestelmistä sekä tarvittaessa ympäristöstä. Nämä velvoitteet on kirjattu myös turkistilalle myönnettyihin ympäristölupiin. Turkistilan sijainnin perusteella vesinäytteitä voidaan joutua ottamaan myös pohjavedestä ja asettamaan näytteenottoa varten pohjavesiputkia tilan ympärille. Näiden perusteella on mahdollista määritellä myös pohjaveden korkeudet ja niiden perusteella pohjaveden virtaus. Näytteenottokohdan virtaama voidaan mitata joko astiamittauksena tai asettamalla mittauskohtaan kolmiopato. Kuormituksen määrittäminen luonnonolosuhteissa on epätarkkaa. Tärkeintä on osoittaa analyysituloksin, etteivät veden ravinnepitoisuudet ole korkeita. Vesinäytteet tulee ottaa ulkopuolinen julkisen valvonnan alainen konsulttitoimisto ja näytteet tulee analysoida akreditoidussa laboratoriossa. Tilojen vesinäytteet pyritään kasaamaan yhteistarkkailuksi, jolloin voidaan saada valvonta yksittäistarkkailua edullisemmaksi. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-7

8 6.4. Vuosi-ilmoitukset Vuosi-ilmoitukset perustuvat ympäristölupaan, jossa edellytetään tietojen lähettämistä ympäristölupaviranomaisille vuosittain tai ne on esitettävä niitä pyydettäessä Tuotantomäärät Tuotantomäärien perusteella määräytyy: eläinpaikat - 2,5 juoksumetriä varjotaloa / 8 kettua - 2,5 juoksumetriä varjotaloa / 28 minkkiä lannan sijoituspaikat - 20 kettuemo / 1 ha peltoa ja 45 minkkiemoa / 1 ha peltoa lannan välivarastointi ja kompostialueen tilatarve - 0,5 m3 / kettuemo ja 0,25 m3/minkkiemo ympäristölupaviranomainen - yli 600 kettuemoa lupahakemus ympäristökeskukseen - yli 2000 minkkiemoa lupahakemus ympäristökeskukseen tilavesien käsittelyvaatimukset ympäristökeskuksessa luvitettavilta tiloilta tilavesien käsittelyvaatimus on kemiallinen vesienkäsittely tai tiivisalusta ratkaisu, joissakin tapauksissa tulee kysymykseen hiekkasuodatus kuten pienemmilläkin tiloilla suositusetäisyydet asunnosta ympäristökeskuksessa luvitettavilta tiloilta suositellaan vähimmäisetäisyyttä 400 m asunnosta ja 1000 m virkistysalueelta, pienemmillä tiloilla riittää yli 200 m etäisyys asunnosta ja yli 500 metrin etäisyys virkistysalueesta Näihin kaikkiin vaatimuksiin liittyy aina kuitenkin tapauskohtainen harkinta. 6-8 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

9 Tuotantopanokset Tuotantopanokset rakentuvat turkistilan toiminnan ja eläinmäärien mukaan. Rehun kulutus Rehun kulutus määräytyy eläinlajien mukaan. Ruokailuun vaikuttaa myös penikointiajankohta ja perimä. Rehunkulutus on ketulla 140 kg/tuotettu nahka ja minkillä 45 kg/tuotettu nahka. Veden kulutus Vedenkulutus vaihtelee juottolaitteiden mukaan. Nippajuottosysteemillä kulutus on noin 30 %:a kuppijuottoa vähäisempi. Vedenkulutukseen vaikuttaa oleellisesti tilan huolellinen hoito, jolloin vuotoja tarkkaillaan ja ne korjataan välittömästi. Vedenkulutus on l/tuotettu nahka ketuilla ja minkillä l/tuotettu nahka. Energian kulutus Energian kulutus jakautuu sähköenergiaan ja ruokintatrukkien sekä muun kuljetuskaluston polttoaineisiin. Varjotaloissa ei ole sähkölaitteita. Laitteet ovat vain nahkontaja sosiaalitiloissa, joten sähkönkulutus on verrattain vähäistä. Trukkien polttoainekulutus riippuu rehusiilojen sijainnista ruokintapaikkoihin nähden. Lääkkeiden käyttö Lääkkeiden käyttömäärät ovat satunnaisia. Eläinkannat ovat terveitä, mikä huolehditaan jalostuksen avulla (Sampo-ohjelma). Kuivikkeiden käyttö Kuivikkeiden käytössä on erilaisia tottumuksia. Osa käyttää olkea, osa turvetta ja lisäksi minkkien pesäkopeista varisevat kutterinlastut lisäävät kuivikemäärää. Kuivikkeita käytetään keskimäärin 12 cm häkkien alla. Kuivikekäyttöä on tarvetta nostaa kerran pari suoritettavalla 5 cm:n lisäyksellä cm:iin. Rummutuspurun käyttö Rummutettaessa nahat purussa ylimäärä rasva imeytyy puruun. Purua käytetään 1 litra / ketun nahka ja 0,5 litra / minkin nahkaa. Taanapaperien käyttö Jokainen puinen taana vaatii oman paperin nahan kuivauksessa. Alumiinitaanoilla voidaan paperi jättää pois. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-9

10 Jätemäärät ja niiden sijoitus Turkistiloilla syntyy eri jätejakeita vaihtelevia määriä kuten: Turkiseläinruhot Turkiseläinruhoja ja kaavintarasvaa syntyy 14 kg/kettu ja 1,5 kg/minkki. Ketun ruhot voidaan toimittaa ruhojenkäsittelylaitokseen tai käsiteltäväksi 2 luokan materiaalin käsittelylaitokseen. Kettujen ruhomassa käytettään uudelleen. Minkkien osalta ruhot tulee toimittaa joko polttoon tai 2 luokan käsittelylaitoksen kautta polttoon. Tuotantoalueiden ulkopuolella syrjäisillä alueilla vähäinen määrä voidaan haudata. Rummutuspuru Rummutuspurua syntyy 1 litra/ketun nahka ja 0,5 litra/minkin nahka. Puru toimitetaan energiantuotantoon maatiloille ja kotitalouksiin. Palon tulee olla hallittua. Purua ei saa polttaa avonuotiossa. Ulosteet (kuivikelanta) Lantaa syntyy nykyisin 0,35 m³ /kettuemo ja 0,18 m³ /minkkiemo Lanta voidaan käyttää raakalantana suoraan omaan tai lähialueen peltoon tai välivarastoida / kompostoida ja ajaa keväällä lannoitteeksi Kompostoinneista (esim. auma- tunneli- tai reaktorikompostointi), josta reaktorikompostorin tuotteet voidaan käyttää ravinnekomposti-na ja aumakompostoinnin tuotteet raakalantana. Itse kuolleet eläimet Itse kuolleitten eläinten määrä on noin 0,5 % eläinkannasta. Määrä on pieni verrattuna muihin tuotantoeläimiin. Eläimet on pääsääntöisesti haudattu tilan alueelle. Eläintiheältä alueelta turkiseläimet tulee kerätä esim. pakastimeen ja toimittaa käsittelylaitokseen nahkontaruhojen yhteydessä. Sakokaivolietteet Sakokaivolietteitä syntyy 1-10 m³:n/turkistila. Määrä riippuu siitä johdetaanko siilojen pesuvedet yhteen sosiaalitilojen vesien kanssa sekä kuinka käyttäydytään siilon ja ruokintalaitteiden pesuvesien kanssa. Osa käyttää pesuvedet rehun joukossa. Mikäli sosiaalitilojen vedet ovat mukana, vedet tulee ajaa kunnan sakokaivolietteen vastaanottoon tai muutoin hygienisoida ennen hyötykäyttöä. Pelkät rehusiilojen pesuvedet voi ajaa pellolle tai kompostiin. Metallijätteet Metallijätettä syntyy pääosin häkkien uusimisesta. Määrä on satunnainen. Häkit on tilavuuden säästämiseksi syytä puristaa kasaan ennen metallinkeräykseen toimittamista. Rakennusjätteet Rakennusjätettä tulee varjotalo- tai muita rakenteita uusittaessa tai laajennettaessa toimintaa. Rakennusjäte kelpaa polttojakeeksi omaan kotitarvepolttoon tai energiayhtiöille haketettuna. Naulat saattavat muodostua joissakin energialaitoksissa vastaanoton esteeksi T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

11 Polttojätteet Polttojakeita muodostuu satunnaisesti muovista (PE) ja pahvista taanapapereista 0,1 kg / tuotettu ketun nahka ja 0,05 kg /tuotettu minkin nahka ja rummutuspurusta 1 litra / ketun nahka ja 0,5 litra / minkin nahka. Jakeet voidaan hyödyntää energiajakeena tai kotitarvepoltossa (kiinteä kattila). Biojätteet Biojätejakeita turkistilalla ei juuri muodostu. Nämä ohjataan kunnalliseen jätehuoltoon. Sekajätteet Sekajätteitä muodostuu satunnaisia määriä. Sekajätteet koostuvat hyötykäyttöön soveltumattomista jakeista, kuten PVC muoviputkista. Ongelmajätteet Ongelmajätteitä syntyy satunnaisesti. Turkistilalla mahdollisesti syntyviä ongelmajätteitä on käsitelty tarkemmin kohdassa Turkistilan päästöt Suoritettujen tutkimusten osalta ravinnekuormitus on laskenut merkittävästi 1980 luvun puolivälistä. I. Impiö 1992 Turkistilan päästöjen kohdalla on tapahtunut vähenemistä. Impiö päätyi vuonna 1992 tutkimustuloksissaan nahkaa kohden syntyvien ulosteiden osalta seuraaviin kuormituslukuihin (taulukko 6.1 ja 6.2). II. Varis 1994 Varis päätyi tutkimuksissaan vuonna 1994 siihen, että tiloilla huuhtoutuu ravinteita tuotettua nahkaa kohti seuraavasti: Minkin nahkaa kohti Ketun nahkaa kohti 9 g P ja 41 g N 11 g P ja 314 g N Variksen mukaan vuonna 1991 kokonaiskuormitus oli yhteensä 30 t fosforia ja 312 t typpeä. Nahan tuotanto oli tuolloin vain 1,59 milj. minkin nahkaa ja 0,73 milj. ketun ja supikoiran nahkaa. Tutkimuksen mukaan hyvin hoidettujen kettutilojen fosforikuormitus oli 12 % ja typpikuormitus 17 % huonosti hoidettuihin verrattuna. Minkkitilojen osalta fosforikuormitus hyvin hoidetulla tilalla oli vain 6 % ja typpikuormitus 59 % huonosti hoidettuun tilaan verrattuna. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-11

12 III. Helin 1980 Helinin päätyi tutkimuksessaan vuonna 1980 minkeillä 31 %:a suurempaan fosforikuormitukseen ja 53 %:a suurempaan typpikuormitukseen kuin Varis kymmenen vuotta myöhemmin. Ketun osalta fosforikuormitus oli pudonnut puoleen ja typpikuormitus kasvanut 40 %:a. Helin päätyi tutkimuksessaan siihen, että 7,5 %:a fosforista ja 14,1 %:a typestä huuhtoutui vesistöön. IV. Latvala 1999 Latvalan tutkimuksen mukaan vuonna 1993 turkiselinkeinon kuormitus oli: Minkin nahkaa kohti Ketun nahkaa kohti 19 g P ja 278 g N 55 g P ja 674 g N Tuotanto vuonna 1993 oli 1,5 milj. minkin nahkaa ja 1,5 milj. ketun nahkaa, joten kokonaiskuormitus oli 111 t P ja 1428 t N (Kuvio 6.2.). V. Länsi-Suomen Ympäristökeskuksen arvio 1994 Vuoden 1993 osalta Länsi-Suomen ympäristökeskus on päätynyt 45 t fosforikuormitukseen ja 430 t typpikuormitukseen. VI. Rekilä & Vertanen 2002 Rekilän ja Vertasen tutkimuksen mukaan 20 %:a typestä ja 10 %:a fosforista on ravistustestissä veteen liukenevaa, jolloin liukenevien ravinteiden osuus on: Ketun ulosteiden ravinnemääräksi saatiin mittauksissa 1440 g N ja 530 g P, joista liukoisten ravinteiden osuus on: Ketun nahkaa tuotettaessa 288 g N ja 53 g P VII. Dahlman 2004 Dahlman 2004 toteaa, että lannan sisältämästä typpikuormituksesta on saatu rehun koostumusta muuttamalla 30 %:a pois, jolloin ulosteiden ravinnekoos-tumus on: Minkin nahkaa tuotettaessa Ketun nahkaa tuotettaessa 733 g N ja 295 g P g N ja 530 g P VIII. Selvitys tiloilla tehdyistä ympäristönsuojelutoimenpiteistä 2002 Tiedot perustuvat STKL:n konsulenttien suorittamaan kyselyyn tilakäynneillä vuonna Keskiarvot on laskettu 1334 tilakäynnin perusteella T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

13 Muut tilakäyntien keskiarvotulokset Lanta poistetaan: minkkitiloilla 2,77 kertaa ja kettutiloilla 1,16 kertaa vuodessa. Kuivikkeena käytetään: 20,16 % turvetta; 71,92 % olkea; 6,64 % purua; 1,28 % muuta Kuivikekerroksen paksuus: 12,78 cm Lanta toimitetaan yhteiskompostiin: 39,82 % Tilalla on sopimus lannan vastaanotosta: 60,81 % Lanta levitetään omalle maalle 24,56 % osaksi; 37,94 % kokonaan Tilan ravinnekuormitusarvio tehtyjen vesiensuojelutoimenpiteiden pohjalta käyttäen hyväksi tehtyjä tutkimuksia Kuormitusarvioissa lähdetään liikkeelle Latvalan tutkimuksesta, jolloin ulosteiden ravinnesisältö oli vuonna 1993: Minkin nahkaa tuotettaessa Ketun nahkaa tuotettaessa 278 g N ja 19 g P 674 g N ja 55 g P Dahlman toteaa väitöskirjassaan 2004, että lannan sisältämästä typpikuormituksesta on saatu rehun koostumusta muuttamalla 30 %:a pois, jolloin ulosteiden ravinnekoostumus on: Minkin nahkaa tuotettaessa Ketun nahkaa tuotettaessa 195 g N ja 19 g P 472 g N ja 55 g P T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 6-13

14 Rekilän ja Vertasen tutkimuksen mukaan (v. 2002) 20 %:a typestä ja 10 %:a fosforista on ravistustestissä veteen liukenevaa, jolloin liukenevien ravinteiden osuus on: Minkin nahkaa tuotettaessa Ketun nahkaa tuotettaessa 38 g N ja 1,9 g P 94 g N ja 5,5 g P Latvalan tutkimuksissa on todettu, että rakenteellisilla ratkaisuilla ja kuivikkeiden käytöllä 10 cm saadaan yli 80 %:a liukoisista ravinteista sitoutumaan kuivikkeisiin, jolloin lantapenkalta voi huuhtoutua maksimissaan: Minkin nahkaa tuotettaessa Ketun nahkaa tuotettaessa < 7,6 g N ja < 0,4 g P < 19 g N ja < 1,1 g P 2 milj ketun nahan ja 2 milj. kg minkin nahan tuotannolla vuoden 2003 kuor-mitus oli 53 t typpeä ja 3 t fosforia (kuvio 6.2.). Valtioneuvosto on edellyttänyt, että turkistilojen tulee vähentää ravinnekuormitustaan vuoden 1993 tasosta 55 %:a vuoteen 2005 mennessä. Vuonna 1993 kuormitus oli ympäristöviranomaisten mukaan 45 t P ja 430 t N (kuvio 6.2.). Vuonna 2005 kuormitus saisi olla korkeintaan 20 t P ja 194 t N, joten kuormitustavoitteisiin on päästy jo vuonna Turpeen käyttömäärää li-säämällä 15 cm saadaan liukoisten ravinteiden osuutta putoamaan vielä 10 %:a. Lisäksi nykyistä ravinnekuormitusta arvioitaessa tulee huomioida: I. esitettyjä ravinnepäästöjä pienentävät myös: tilat 6 %, jotka ovat jo nyt vesitiiviillä alustalla tilat 50 %, jotka käsittelevät tilavedet II. Turkistuotannon negatiivinen ravinnetase, joka saavutetaan käyttämällä silakkaa ym. kalaa ravinteena. III. Kuormitus tulee laskemaan myös vuoden 2010 loppuun mennessä, kun 30 % tuotannosta on häkkikokovaatimusten seurauksena siirtynyt vesitiiviille alustalle T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A