VALOKAAPELEIDEN JA -KUITUJEN TUNNISTUS- JA MERKINTÄJÄRJESTELMÄT

Transkriptio

1 ST Julkaisija: Sähkötieto ry Kustantaja: Sähköinfo Oy Harakantie 18 B, PL 55, Espoo Puhelin Copyright: Sähkötieto ry Kopioiminen sallittu omaan käyttöön. VALOKAAPELEIDEN JA -KUITUJEN TUNNISTUS- JA MERKINTÄJÄRJESTELMÄT LAADITTU VALOKAAPELEIDEN JA -KUITUJEN TUNNISTUS- JA MERKINTÄJÄRJESTELMÄT Sisällys 1 JOHDANTO 1.1 Soveltamisala 1.2 Liittyminen muihin ST-kortteihin 2 STANDARDIT 3 MÄÄRITELMIÄ 4 VALOKAAPELEIDEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT 4.1 SFS FIN ANSI/TIA 598-C 4.4 IEC/EN Muita tunnistusjärjestelmiä 4.6 Ohjeita tunnistusjärjestelmien käytöstä 5 OPTISTEN KYTKENTÄKAAPELEIDEN JA LIITTIMIEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT 6 VALOKAAPELEIDEN JA KUITUJEN TYYPPIMERKINNÄT 6.1 Kaapelin rakenteen ilmoittava merkintä 6.2 Kuitutyypin ilmoittava merkintä IEC/EN-standardien ja ITU-T:n suositusten mukaiset yksimuotokuidut Yleiskaapelointistandardin SFS-EN mukaiset optiset kuidut 6.3 Esimerkkejä tyyppimerkinnöistä 6.4 Käytöstä poistuneita ja ei-suositeltavia standardin SFS 5648 mukaisia merkintöjä 1 JOHDANTO 1.1 Soveltamisala Tämä ST-kortti sisältää tietoa Suomessa käytössä olevista optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmistä sekä ohjeita niiden soveltamisesta siten, että eri värijärjestelmien käytöstä ei aiheudu ongelmia optisten verkkojen ja kaapelointien rakentamisessa ja ylläpidossa. Kortti sisältää tietoa myös valokaapeleiden ja -kuitujen tyyppimerkinnöistä sekä optisten kytkentäkaapeleiden ja niiden liittimien tunnistusjärjestelmistä. Suomessa on ollut käytössä yli 20 vuotta standardin SFS 5648 mukainen optisten kuitujen värijärjestelmä. Tämä kuuteen väriin perustuva järjestelmä ei palvele enää hyvin niitä vaatimuksia, joita esim. optisen liityntäverkon suuret kuitumäärät asettavat. Uutta kansallista standardia 12- värijärjestelmästä ei ole kuitenkaan saatu aikaan konsensuksen puuttuessa ja Suomessa on käytössä useampi kuin yksi optisten kuitujen värijärjestelmä. Eri värijärjestelmät poikkeavat toisistaan ja tästä syystä tärkeitä ja kriittisiä asioita ongelmien välttämiseksi ovat värijärjestelmän spesifiointi valokaapeleita hankittaessa ja optisia verkkoja suunniteltaessa, ohjeistus valokaapeleita jatkettaessa ja päätettäessä sekä asennetun optisen verkon huolellinen dokumentointi. 1.2 Liittyminen muihin ST-kortteihin Tässä ST-kortissa käsiteltävät asiat liittyvät myös seuraaviin Sähkötieto ry:n julkaisemiin ST-julkaisuihin: ST 605-sarja. Asuinkiinteistön viestintäverkot. ST 681-sarja. Yleiskaapelointijärjestelmät. ST-ohjeisto 18. Optiset liityntäverkot. Suunnittelu, asennus ja testaus. 2 STANDARDIT Tässä ST-kortissa viitataan seuraaviin standardeihin: IEC 60304: Standard colours for insulation for lowfrequency cables and wires. IEC : Optical fibres Part 2-10: Product specifications Sectional specification for category A1 multimode fibres. IEC : Optical fibres Part 2-50: Product specifications Sectional specification for class B single-mode fibres. IEC : Optical fibre cables Part 2: Indoor cables Sectional specification. IEC x: Optical fibre cables Part 2-x: Indoor optical fibre cables Family specification for (sarjassa on useita eri osia). ITU-T G.652: Characteristics of a single-mode optical fibre and cable

2 ITU-T G.657: Characteristics of a bending-loss insensitive single-mode optical fibre and cable for the access network. SFS 5418: Värien kirjaintunnukset. SFS 5648: Valokaapelit. Kaapelin ja kuitujen tyyppimerkintä. Kuitujen tunnistusjärjestelmä. SFS-EN : Tietotekniikka. Yleiskaapelointijärjestelmät. Osa 1: Yleiset vaatimukset. ANSI/TIA 598-C: Optical fiber cabling color coding. ANSI/TIA-568-C.3: Optical fiber cabling components standard. 3 MÄÄRITELMIÄ Kerrattu rakenne Valokaapelirakenne, jossa kaapelin sydän muodostuu keskielementin ympärille kerratuista, toisiosuojatuista optisten kuitujen ryhmistä tai toisiopäällystetyistä, optisista kuiduista. Kuituryhmien toisiosuojina käytetään tyypillisesti suojaputkia. Kuidut tai t voivat olla yhtenä useampana kerroksena kaapelin kuitumäärästä riippuen. Kuitujen toisiosuojauksen rakenteen ja toteutustavan mukaan kerrattu rakenne voi olla tiukka tai väljä kerrattu rakenne. Katso kuva 1. Keskiputkirakenne Valokaapelirakenne, jossa kaapelin sydän muodostuu yhdestä putkesta, jonka sisällä ensiöpäällystetyt optiset kuidut sijaitsevat ryhmissä. Katso kuva 1. Ontelorakenne Keskiputkirakenteen rinnakkaistermi. Merkitys sama. Katso kuva 1. Ryhmä, Optisista kuiduista koostuva, tarkoituksenmukaisesti erotettavissa oleva valokaapelirakenteen osa. Ryhmän voi rajata esimerkiksi suojaputki, rakenteen ura tai sidelanka. Myös kuitunauha käsitetään ryhmäksi. Tunnistusjärjestelmä Väriin ja/tai muuhun merkintätapaan perustuva järjestelmä, jonka perusteella valokaapelin jokainen kuitu ja ovat yksikäsitteisesti tunnistettavissa. Tunnistusjärjestelmä perustuu yleensä värien, lisämerkintöjen (rengas, raita yms.) ja joissakin tapauksissa myös numeroiden käyttöön. Urarunkorakenne Valokaapelirakenne, jossa kaapelin sydän muodostuu uritetusta rungosta, jonka urissa optiset kuidut tai t sijaitsevat. Katso kuva 1. Värijärjestelmä Tunnistusjärjestelmässä käytettävät värit sekä käytettävien värien ja kuitujen tai kuituryhmien järjestysnumeroiden välinen vastaavuus. Tätä termiä käytetään kuitenkin usein tunnistusjärjestelmän synonyymina silloinkin, kun tunnistusjärjestelmään kuuluu muitakin elementtejä kuin värien käyttö. 4 VALOKAAPELEIDEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT Tässä luvussa esitellään yleisimmät Suomessa käytetyt ja käytössä olevat valokaapeleiden kuitujen ja kuituryhmien tunnistusjärjestelmät: suomalaisen standardin SFS 5648 mukainen 6-värijärjestelmä suomalaisen määrittelyn FIN2012 mukainen 12-värijärjestelmä yhdysvaltalaisen standardin ANSI/TIA 598-C mukainen 12-värijärjestelmä kansainvälisen/eurooppalaisen standardin IEC/EN mukainen 12-värijärjestelmä. Kohdissa on värien lyhenteinä käytetty standardin SFS 5418 mukaisia lyhenteitä. 4.1 SFS 5648 Standardin SFS 5648 mukainen optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Standardin SFS 5648 mukainen optisten kuitujen 6-värijärjestelmä. Väri suomeksi 1. sininen (SI) blue (BU) Väri englanniksi (IEC) 2., 6., 10. jne. valkoinen (VA) white (WH) 3., 7., 11. jne. keltainen (KE) yellow (YE) 4., 8., 12. jne. vihreä (VI) green (GN) 5., 9., 13. jne. harmaa (HA) grey (GY) viimeinen punainen (PU) red (RD) Kerrattu rakenne, FZ Ontelorakenne eli keskiputkirakenne, FY Urarunkorakenne, FX Kuva 1. Esimerkkejä kaapelirakenteista. 2

3 Mahdolliset kaapelin täyte-elementit ovat mustia. Urarunkokaapeli katsotaan yhtenä ryhmänä valmistetuksi, mikäli urassa on kuituja 1 4 kpl. Mikäli ryhmässä on kuituja enemmän kuin kuusi, käytetään edellisestä poikkeavia lisävärejä tai muuta tarkoituksenmukaista merkintää. Ryhmät erotetaan toisistaan niiden rakenteeseen (esim. ura tai putki) sopivalla tavalla tehdyllä em. järjestelmän mukaisella värimerkinnällä. Tämä järjestelmä on kansallinen ja se ollut käytössä Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Järjestelmä on kehitetty alun perin (1. painos vahvistettiin vuonna 1990) valokaapeleille, joiden kuitumäärät olivat pieniä verrattuna nykyään esim. optisessa liityntäverkossa käytettäviin kuitumääriin. Nykyinen standardi (2. painos) on vahvistettu vuonna Standardin SFS 5648 mukainen värijärjestelmä ei mahdollista selkeää kuitujen tunnistamista, koska siinä mm. tiettyä kuidun järjestysnumeroa ei yksikäsitteisesti vastaa aina tietty sama väri. Värejä on vain kuusi ja esim. kerratussa rakenteessa putkien tunnistaminen perustuu putken sijaintiin kaapelirakenteessa. Tästä johtuu, että standardin SFS 5648 mukainen värijärjestelmä ei palvele enää hyvin niitä vaatimuksia, joita esim. optisen liityntäverkon suuret kuitumäärät asettavat. 4.2 FIN2012 Määrittelyn FIN2012 mukainen optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 2. FIN2012- järjestelmä on kehitetty standardin SFS 5648 mukaisen värijärjestelmän perusteella, mutta sillä ei ole SFS-standardin asemaa. Koska järjestelmää kuitenkin käytetään, on SESKOn komiteassa SK 86 sovittu sille tunnus FIN2012. Taulukko 2. Optisten kuitujen 12-värijärjestelmä FIN2012. Väri suomeksi 1. sininen (SI) blue (BU) Väri englanniksi (IEC) 2. valkoinen (VA) white (WH) 3. keltainen (KE) yellow (YE) 4. vihreä (VI) green (GN) 5. harmaa (HA) grey (GY) 6. oranssi (OR) orange (OG) 7. ruskea (RU) brown (BN) 8. turkoosi (TU) turquoise (TQ) 9. musta (MU) black (BK) 10. violetti (VT) violet (VT) 11. vaaleanpunainen (VP) pink (PK) 12. punainen (PU) red (RD) Huom.: Järjestelmä ei ole standardin asemassa. Mikäli ryhmässä on kuituja enemmän kuin 12, käytetään tunnistamiseen tarkoituksenmukaista lisämerkintää (esim. rengas tai raita). Kaapelirakenteeseen mahdollisesti sisältyvät täyte-elementit ovat värittömiä (natural) tai mustia. Mustia täyte-elementtejä voidaan käyttää, kun ei ole sekaantumisen vaaraa kuituputkiin tai muihin kuituelementteihin. Ryhmät tunnistetaan toisistaan niiden rakenteeseen sopivalla tavalla tehdyllä em. järjestelmän mukaisella värimerkinnällä. Mikäli kaapelirakenteessa on ryhmiä, kuten esimerkiksi putkia, enemmän kuin 12, käytetään niiden tunnistamiseen tarkoituksenmukaista lisämerkintää (esim. rengas tai raita). Merkinnöissä käytettävien värien tulee vastata standardin IEC mukaisia värejä. Standardissa IEC määritellään vain käytettävissä olevat värit, mutta ei niiden järjestystä. FIN2012-värijärjestelmässä määritelty kuitujen tai kuituryhmien värien järjestys ei perustu mihinkään kansainvälisen standardin asemassa olevaan esikuvaan. 4.3 ANSI/TIA 598-C Standardin ANSI/TIA 598-C mukainen optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 3. Standardi ANSI/TIA 598-C on yhdysvaltalainen kansallinen standardi, mutta sitä sovelletaan paljon myös kansainvälisesti. Voidaankin sanoa, että sillä on käytännössä kansainvälisen standardin asema. Standardissa ANSI/TIA 598-C on määritelty tarkasti myös lisävärimerkintöjen toteutustavat ja niiden tärkeimmät ominaisuudet. Lisävärimerkinnät voivat olla jatkuvia tai katkeavia pituussuuntaisia raitoja, kiertäviä spiraaleja tai renkaita. Standardissa on määritelty tarkasti värit ja eri värialueiden rajat Munsellin värijärjestelmään perustuen. 3

4 Taulukko 3. Standardin ANSI/TIA 598-C mukainen optisten kuitujen värijärjestelmä. Väri suomeksi Väri englanniksi (USA) 1. sininen (SI) blue (BL) 2. oranssi (OR) orange (OR) 3. vihreä (VI) green (GR) 4. ruskea (RU) brown (BR) 5. harmaa (HA) slate (SL) 6. valkoinen (VA) white (WH) 7. punainen (PU) red (RD) 8. musta (MU) black (BK) 9. keltainen (KE) yellow (YL) 10. violetti (VT) violet (VI) 11. vaaleanpunainen (VP) rose (RS) 12. sinivihreä (TU) aqua (AQ) 13. sininen, musta lisävärimerkintä blue (BL) with black tracer 14. oranssi, musta lisävärimerkintä orange (OR) with black tracer 15. vihreä, musta lisävärimerkintä green (GR) with black tracer 16. ruskea, musta lisävärimerkintä brown (BR) with black tracer 17. harmaa, musta lisävärimerkintä slate (SL) with black tracer 18. valkoinen, musta lisävärimerkintä white (WH) with black tracer 19. punainen, musta lisävärimerkintä red (RD) with black tracer 20. musta, valkoinen lisävärimerkintä black (BK) with white tracer 21. keltainen, musta lisävärimerkintä yellow (YL) with black tracer 22 violetti, musta lisävärimerkintä violet (VI) with black tracer 23. vaaleanpunainen, musta lisävärimerkintä rose (RS) with black tracer 24. sinivihreä, musta lisävärimerkintä aqua (AQ) with black tracer 25. sininen, kaksi mustaa lisävärimerkintää blue (BL) with double black tracer 26. oranssi, kaksi mustaa lisävärimerkintää orange (OR) with double black tracer 27. vihreä, kaksi mustaa lisävärimerkintää green (GR) with double black tracer 28. ruskea, kaksi mustaa lisävärimerkintää brown (BR) with double black tracer 29. harmaa, kaksi mustaa lisävärimerkintää slate (SL) with double black tracer 30. valkoinen, kaksi mustaa lisävärimerkintää white (WH) with double black tracer 31. punainen, kaksi mustaa lisävärimerkintää red (RD) with double black tracer 32. musta, kaksi valkoista lisävärimerkintää black (BK) with double black tracer 33. keltainen, kaksi mustaa lisävärimerkintää yellow (YL) with double black tracer 34 violetti, kaksi mustaa lisävärimerkintää violet (VI) with double black tracer 35. vaaleanpunainen, kaksi mustaa lisävärimerkintää rose (RS) with double black tracer 36. sinivihreä, kaksi mustaa lisävärimerkintää aqua (AQ) with double black tracer Huomautus 1: Värin sinivihreä (järjestysnumerot 12, 24 ja 36) englanninkielinen nimi on aqua (ei turquoise). Siitä voidaan kuitenkin käyttää turkoosia vastaavaa suomenkielistä lyhennettä TU. Huomautus 2: Lisävärinä voidaan käyttää sovittaessa myös muita värejä kuin taulukossa on esitetty. 4

5 4.4 IEC/EN Standardin IEC/EN mukainen optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Standardin IEC/EN mukainen optisten kuitujen värijärjestelmä. Väri suomeksi 1 sininen (SI) blue (BU) Väri englanniksi (IEC) 2 keltainen (KE) yellow (YE) 3 punainen (PU) red (RD) 4 valkoinen (VA) white (WH) 5 vihreä (VI) green (GN) 6 violetti (VT) violet (VT) 7 oranssi (OR) orange (OG) 8 harmaa (HA) grey (GY) 9 turkoosi (TU) turquoise (TQ) 10 musta (MU) black (BK) 11 ruskea (RU) brown (BN) 12 vaaleanpunainen (VP) pink (PK) Värit ovat standardin IEC mukaisia värejä. Mikäli ryhmässä on kuituja enemmän kuin 12, käytetään tunnistamiseen tarkoituksenmukaista lisämerkintää (esim. rengas tai raita). Standardi IEC/EN on vuodelta 2002 ja se koskee vain sisäasennuksissa käytettäviä optisia kaapeleita (indoor optical fibre cables). Myöhemmin julkaistuissa standardisarjan IEC/EN muissa osissa (esim , -, -20, ja -21) ei esiinny mainittua värijärjestelmää eikä myöskään viittausta siihen. Myöskään ulkokaapeleita koskevissa IEC- ja EN-standardeissa tätä tai muutakaan värijärjestelmää ei ole määritelty. 4.5 Muita tunnistusjärjestelmiä Myös muita kuin kohtien mukaisia värijärjestelmiä voi esiintyä sekä asennetuissa että asennettavissa optisissa kaapeleissa. Esimerkkinä näistä mainittakoon saksalainen (Deutsche Telekom) värijärjestelmä. 4.6 Ohjeita tunnistusjärjestelmien käytöstä Valokaapeleiden värijärjestelmää valittaessa tulisi ottaa huomioon seuraavat näkökohdat: Tunnistusjärjestelmän tulee mahdollistaa kuitujen ja kuituryhmien tunnistaminen yksikäsitteisesti ja siten, että tiettyä väriä vastaa aina sama kuitu-, putki- tai ryhmänumero riippumatta kaapelin kuitumäärästä (joka voi liityntäverkon kaapeleissa olla useita satoja). Tunnistusjärjestelmän tulee olla riippumaton kaapelin rakenteesta (FZ, FY tai FX) mukaan lukien kuitunauharakenteet. Tunnistusjärjestelmän tulee mahdollistaa yhtenäinen käytäntö kaikissa runko-, alue- ja liityntäverkkojen sekä myös kiinteistöjen sisäverkkojen tulevissa asennuksissa ja eliminoida väärät tulkinnat verkon eri osia toisiinsa liitettäessä ja verkkoja ylläpidettäessä. Tunnistusjärjestelmän tulee olla mahdollisimman vähän esteenä tai haittana kaupankäynnille riippumatta siitä, mistä kaapelit hankitaan. Värijärjestelmä tulisi määritellä ja dokumentoida tarkasti jollakin seuraavista tavoista: Taulukon ja tekstin muodossa. Käyttäen viittauksia tämän ST-kortin asianomaisiin kohtiin ja tämän ST-kortin merkintätapoja. Käyttäen viittausta suoraan asianomaiseen standardiin, jos värijärjestelmä perustuu johonkin standardiin. Seuraavassa on esitetty käytettävän värijärjestelmän määrittelyyn, ohjeistukseen ja dokumentointiin liittyviä ohjeita: Valokaapeleiden hankintaspesifikaatiossa tulisi tarkkaan määritellä valokaapelin värijärjestelmä ja tapa, jolla käytetyn värijärjestelmän on ilmettävä toimitetusta kaapelista (esim. vaippamerkintä). Optisten verkkojen ja kaapelointien suunnitteluvaiheessa tulisi määritellä käytettävä värijärjestelmä. Vaatimukset käytettävästä värijärjestelmästä tulisi sisällyttää asennusspesifikaatioon (esim. sähköselostus tai muu asiakirja). Värijärjestelmää koskevat vaatimukset tulisi sisällyttää urakoiden tarjouspyyntöasiakirjoihin. Standardisarjan SFS-EN mukaisissa yleiskaapeloinneissa tulisi värijärjestelmää koskeva määrittely sisällyttää laatusuunnitelmaan. Tämä on suositeltavaa myös kaikissa muissakin kaapeloinneissa. Valokaapelin valmistajan tai toimittajan tulisi antaa asiakkaalle tieto toimitetun kaapelin värijärjestelmästä. Ensisijaisesti suositellaan käytettäväksi kaapelin vaippamerkintää, joka ilmoittaa värijärjestelmän. Tiedon värijärjestelmästä tulisi kuitenkin aina ilmetä myös toimituksen asiakirjoista. Valokaapeleiden jatkamista ja päättämistä suorittavien urakoitsijoiden tai asennusliikkeiden tulisi hankkia käyttöönsä tiedot kussakin työssä käytettävästä/käytettävistä värijärjestelmästä/värijärjestelmistä kaapelikohtaisesti ja ohjeistaa asentajat asianmukaisesti. Erityisen huolellinen tulee olla silloin, kun jatketaan keskenään kaapeleita, joissa on erilaiset värijärjestelmät. Tällaisia tilanteita voi esiintyä mm. liityntäverkon haarajatkoksissa. Verkkojen tai kaapelointien ylläpitoa varten tulisi verkon kaikilla osuuksilla käytettyjen valokaapeleiden värijärjestelmät dokumentoida huolellisesti. Tämän tiedon tulisi aina olla ajantasainen ja viivytyksettä asiaankuuluvien henkilöiden saatavissa. 5

6 Taulukko 5. Värijärjestelmissä FIN2012 ja ANSI/TIA- 598-C käytettävät 12 väriä ja niiden järjestys rinnakkain samassa taulukossa. Taulukko on tarkoitettu vertailun helpottamiseksi. Väri Määrittely FIN2012 Standardi ANSI/TIA 598-C 1. sininen (SI) sininen (SI) 2. valkoinen (VA) oranssi (OR) 3. keltainen (KE) vihreä (VI) 4. vihreä (VI) ruskea (RU) 5. harmaa (HA) harmaa (HA) 6. oranssi (OR) valkoinen (VA) 7. ruskea (RU) punainen (PU) 8. turkoosi (TU) musta (MU) 9. musta (MU) keltainen (KE) 10. violetti (VT) violetti (VT) 11. vaaleanpunainen (VP) vaaleanpunainen (VP) 12. punainen (PU) sinivihreä (TU) 5 OPTISTEN KYTKENTÄKAAPELEIDEN JA LIITTIMIEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT Optisten kytkentäkaapeleiden vaipan värit ovat vakiintuneet taulukon 6 mukaisiksi. Värit perustuvat standardiin ANSI/TIA 598-C. Taulukko 6. Optisten kytkentäkaapeleiden vaipan värit kuitutyypin mukaan (ANSI/TIA 598-C). Kuitutyyppi Yksimuotokuitu mukaan lukien OS1, OS2 Monimuotokuitu 62,5/125 µm: OM1 Monimuotokuitu 50/125 µm: OM2 Monimuotokuitu 50/125 µm: OM3, OM4 Kytkentäkaapelin vaipan väri keltainen (KE) oranssi (OR), katso huomautus oranssi (OR) sinivihreä (TU) Huomautus: Standardin IEC/EN mukaan monimuotokuidun 62,5/125 µm tunnusvärinä voi olla myös harmaa (HA) 6 VALOKAAPELEIDEN JA KUITUJEN TYYPPIMERKINNÄT Seuraavassa esitetyt valokaapeleiden ja kuitujen tyyppimerkinnän periaatteet perustuvat alun perin standardiin SFS Kyseisen standardin vahvistamisvuoden 1995 jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä sekä kaapelirakenteissa että optisissa kuiduissa. Kehitys koskee sekä itse teknologiaa että standardointia. Tämän vuoksi on ollut tarpeen päivittää ja osin kokonaan uudistaa tyyppimerkintöjen periaatteet. Kohdissa 6.1 ja 6.2 on esitetty suositeltavat kaapelirakenteiden ja kuitutyyppien merkintäperiaatteet. Kohdassa 6.3 on esimerkkejä merkinnöistä ja kohdassa 6.4 on katsaus eräisiin käytöstä poistuneisiin ja ei-suositeltaviin merkintöihin. Valokaapelien tyyppimerkintä muodostuu kahdesta osasta: kaapelirakenteen ilmoittava osa kuitutiedot ilmoittava osa. Mikäli kaapelissa on kuitutiedoiltaan erilaisia osia, voidaan kuitutiedot ilmoittavaa merkinnän osaa toistaa tarvittava määrä. Toistettavat osat erotetaan merkillä +. Merkinnän selventämiseksi voidaan käyttää välilyöntejä ja sulkumerkkejä. Merkintää voidaan lyhentää jättämällä kuitujen siirto-ominaisuudet ilmoittava osa pois esimerkiksi vaippamerkinnöistä. 6.1 Kaapelin rakenteen ilmoittava merkintä Valokaapelin tyyppimerkintä alkaa kaapelin rakennetta kuvaavalla kirjainosalla: a) Tyyppimerkinnän ensimmäinen kirjain on F, joka ilmoittaa kyseessä olevan valokaapeli. b) Tyyppimerkinnän toinen kirjain ilmoittaa kaapelisydämen perusrakenteen seuraavasti: T tiukka kerrattu rakenne Z väljä kerrattu rakenne X urarunkorakenne Y keskiputki-/ontelorakenne Edellä esitetty tiukka ja väljä kerrattu rakenne erotetaan toisistaan kuidun toisiopäällysteen tyypin perusteella. Kirjain voidaan jättää pois, mikäli kaapelissa ei ole tunnistettavaa sydänrakennetta (esim. 1-kuituinen sisäasennuskaapeli). Optisten liittimien ja adapterien värejä koskevia määrittelyjä on esitetty muun muassa standardeissa SFS-EN ja ANSI/TIA 598-C.3. Taulukossa 7 on esitetty mainittujen standardien mukaiset värit. Taulukko 7. Optisten liittimien ja adapterien värit kuitutyypin ja hiontatyypin (yksimuotokuitu) mukaan. Kuitutyyppi Liitinrungon ja adapterin väri SFS-EN ANSI/TIA-568-C.3 Yksimuoto, UPC-hionta sininen sininen Yksimuoto, APC-hionta vihreä vihreä Monimuoto 62,5/125 µm: OM1 beige tai musta beige Monimuoto 50/125 µm: OM2 musta Monimuoto 50/125 µm: OM3, OM4 sinivihreä Huomautus 1: Liittimen taivutussuojien värit ovat samat kuin liitinrunkojen ja adapterien. Huomautus 2: UPC-hiotun yksimuotokuituliittimen taivutussuojan värinä käytetään Suomessa myös punaista (PU) väriä. 6

7 Taivutussuoja Liitinrunko Taivutussuoja Liitinrunko LC-liitin SC-liitin Kuva 2. LC- ja SC-liittimen osat, joiden väreihin tunnistus perustuu. c) Merkinnän seuraavat kirjaimet ilmoittavat kaapelin vaipparakenteen kerroksittain kaapelin sisäosista pintaa kohti ja kaapelin käyttötarkoituksen. Kirjaimien merkitykset ovat A alumiini B laminoitu C kupari D poimutettu F litteä teräslanka G sinkitty teräsnauha H metallisuojaus J juutti tai muovilanka K kannatinköysi L lyijy M muovi O täytemassa P pyörölanka R metalliton lujite-elementti S sisäkäyttöön tarkoitettu T teräsputki U ulkokäyttöön tarkoitettu V teräsnauha W vesistökäyttöön tarkoitettu Kaapelirakenteen ilmoittavan osan lopussa voidaan käyttää tarvittaessa lisätarkenninta väliviivalla erotettuna. 6.2 Kuitutyypin ilmoittava merkintä Tyyppimerkinnän toinen osa ilmoittaa kaapelissa olevien kuitujen lukumäärän, kuitujen tyypin sekä mahdollisesti ryhmärakenteen ja kuitujen siirto-ominaisuudet. a) Kuitujen lukumäärä: Kuitujen lukumäärä tai lukumäärä muodossa ryhmien lukumäärä ryhmän kuitujen lukumäärä. b) Kuitujen tyyppimerkintä seuraa kohdan a tietoja. Kuitutyyppi ilmoitetaan seuraavasti: SM yksimuotokuitu, oletusarvona suosituksen ITU-T G.652.D / standardin IEC mukainen yksimuotokuitu B1.3, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät SFS-EN kategorian OS2 vaatimukset. Muiden yksimuotokuitujen tapauksessa kuitutyyppi merkitään erikseen ITU-T:n mukaisella merkinnällä. OM1 standardin IEC ; A1b mukainen monimuotokuitu 62,5/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN kategorian OM1 vaatimukset. OM2 standardin IEC ; A1a.1 mukainen monimuotokuitu 50/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN kategorian OM2 vaatimukset. OM3 standardin IEC ; A1a.2 mukainen monimuotokuitu 50/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN kategorian OM3 vaatimukset. OM4 standardin IEC ; A1a.3 mukainen monimuotokuitu 50/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN Kuva 2 kategorian OM4 vaatimukset. Kuitutyypin jälkeen voidaan tarvittaessa lisäksi ilmoittaa kuidun päällysteen halkaisija seuraavasti: L = 250 µm T = 900 µm R = kuitunauha Kuitutyypin SM yhteydessä kuidun päällysteen halkaisijan ilmoittava kirjain liitetään suoraan merkintään SM, esim. SML. Kuitutyyppien OM1, OM2, OM3 ja OM4 yhteydessä kuidun päällysteen halkaisijan ilmoittava kirjain liitetään kuitutyypin merkintään väliviivaa käyttäen, esim. OM3-L. c) Jos kaapeli sisältää kuparijohtimia, lisätään niitä koskeva merkintä toisen osan loppuun tarkoituksenmukaisessa muodossa IEC/EN-standardien ja ITU-T:n suositusten mukaiset yksimuotokuidut Taulukossa 8 on esitetty standardin IEC/EN ja ITU-T:n suositusten mukaiset yksimuotokuidut sekä niiden keskinäinen vastaavuus. 7

8 Taulukko 8. Standardin IEC/EN ja ITU-T:n suositusten mukaisten yksimuotokuitujen keskinäinen vastaavuus. IEC ITU-T B1.1 G.652.A/B B1.2_b B1.2_c G.654.B G.654.C B1.3 G.652.C/D B2 B4_c B4_d B4_e G.653 A/B G.655.C G.655.D G.655.E B5 G.656 B6_a1 B6_a2 B6_b2 B6_b3 G.657.A1 G.657.A2 G.657.B2 G.657.B Yleiskaapelointistandardin SFS-EN mukaiset optiset kuidut Kiinteistöjen tietoliikenteen yleiskaapelointia koskevassa standardisarjassa SFS-EN käytetään optisten kuitujen kategorioita ilmoittamaan kuidun tyyppi ja suorituskyky. Kategoriat koskevat kaapelissa olevia optisia kuituja (cabled optical fibres) ja niiden vaatimukset on määritelty standardissa SFS-EN Kuvassa 3 on esitetty yleiskaapeloinnin kuitutyypit kaavion muodossa ja taulukoissa 9 11 on esitetty eri kategorioiden vaatimukset. 6.3 Esimerkkejä tyyppimerkinnöistä a) FYOVD2PMU 4x4x6 SML Keskiputkirakenteinen, massalla täytetty, poimutetulla teräsnauhalla suojattu, kahdella vaipassa olevalla teräslangalla vahvistettu muovivaippakerroksella varustettu ulkokaapeli, jossa on 96 kuitua. Kuidut ovat tyypiltään ITU-T G.652. D/IEC ; B1.3 -mukaisia, 250 µm päällysteisiä yksimuotokuituja. b) FZOMVDMU-SD 16x12 SML Kerrattu kaapelirakenne, massalla täytetyt kuituputket, kahden muovivaippakerroksen välissä poimutettu teräsnauha. Kaapeli on tarkoitettu ulkokäyttöön. Lisätarkenteena SD, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa puolikuivaa rakennetta (ei standardoitu). Kaapelissa on 16 kuituputkea, kussakin 12 kpl ITU-T G.652.D/IEC ; B1.3 -mukaista, 250 µm päällysteistä yksimuotokuitua. c) FXOMU 4x2 SMT Urarunkorakenteinen, massalla täytetty muovivaippainen ulkokaapeli, jossa on neljä kahden kuidun ryhmää. Kuidut ovat tyypiltään ITU-T G.652.D/IEC ; B1.3 -mukaisia, 900 µm (0,9 mm) päällysteisiä yksimuotokuituja. d) FZOHBMU-SD 6 SML + 8 OM3-L Kerrattu kaapelirakenne, massalla täytetyt kuituputket, muovivaippaan laminoidulla metallisuojalla varustettu ulkokaapeli. Lisätarkenteena SD, joka tässä yhteydessä tarkoittaa puolikuivaa rakennetta (ei standardoitu). Kaapelissa on 6 kpl ITU-T G.652.D/IEC ; B1.3 -mukaisia, 250 µm päällysteisiä yksimuotokuituja, jotka täyttävät yleiskaapeloinnin kategorian OS2. Lisäksi kaapelissa on 8 kpl IEC ; A1a mukaisia, 250 µm päällysteisiä monimuotokuituja (50/125 µm), jotka täyttävät yleiskaapeloinnin kategorian OM3. Taulukko 9. Yksimuotokuitujen kategoriat standardin SFS-EN mukaisesti. Kategoria Viitestandardi Maksimivaimennus, db/km 1310 nm 1383 nm 1550 nm OS1 EN :B1.3 tai B6_a. 1,0 1,0 1,0 OS2 EN :B1.3 tai B6_a. 0,4 0,4 0,4 Taulukko 10. Monimuotokuitujen kategoriat standardin SFS-EN mukaisesti. Kategoria Viitestandardi EN Maksimivaimennus, db/km Minimikaistanleveys, MHz km LED-syöttö Lasersyöttö 850 nm 1300 nm 850 nm 1300 nm 850 nm OM1 A1b 3,5 1, ei spesifioitu OM2 A1a.1 3,5 1, ei spesifioitu OM3 A1a.2 3,5 1, OM4 A1a.3 3,5 1, Huomautuksia: 1. Kategorian OM1 monimuotokuitu on tyypillisesti mitoiltaan 62,5/125 µm (ydin/kuori). Mitoiltaan 62,5/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa aiemmin käytetty merkintää GK. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi. 2. Kategorian OM2 monimuotokuitu on tyypillisesti mitoiltaan 50/125 µm. Mitoiltaan 50/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa aiemmin käytetty merkintää GI. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi. 3. Kategorian OM3 ja OM4 monimuotokuidut ovat aina mitoiltaan 50/125 µm. 8

9 Pekka Koivisto ST-korttiehdotus 1(1) Kuva 3. Yleiskaapeloinnissa käytettävien optisten kuitujen kategoriat. Taulukko 11. Muovikuitujen kategoriat standardin SFS-EN mukaisesti. Kategoria Viitestandardi Mitat ydin/kuori, µm Maksimivaimennus, db/km Minimikaistanleveys, MHz km 650 nm 850 nm 1300 nm 650 nm 850 nm 1300 nm OP1 EN :A4a.2 980/ OP2 EN :A4g 120/ OH1 EN :A3c 200/ Huom.: OH1-kuidussa on kvartsilasinen ydin ja muovinen kuori. e) FMS SMT G.657A1 Yksikuituinen muovivaippainen sisäasennuskaapeli. Kaapelissa on yksi ITU-T G.657.A1/IEC ; B6_a1 -mukainen, 900 µm (0,9 mm) päällysteinen yksimuotokuitu. 6.4 Käytöstä poistuneita ja ei-suositeltavia standardin SFS 5648 mukaisia merkintöjä Standardissa SFS 5648 esitetään eräitä merkintöjä, jotka ovat mm. tekniikan ja standardien kehittymisen myötä jääneet tarpeettomiksi ja joiden käyttöä ei enää suositella. Seuraavassa on esitetty lyhyt katsaus näihin käytöstä poistuneihin ja ei-suositeltaviin merkintöihin. Mitoiltaan 62,5/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa aiemmin käytetty merkintää GK. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi. On myös huomattava, että varsinkin 1990-luvulla asennetuissa kaapeleissa voi olla mitoiltaan 62,5/125 µm olevia monimuotokuituja, jotka eivät täytä kategorian OM1 vaatimuksia. Mitoiltaan 50/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa aiemmin käytetty merkintää GI. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi. On myös huomattava, että varsinkin 1990-luvulla asennetuissa kaapeleissa voi olla mitoiltaan 50/125 µm olevia monimuotokuituja, jotka eivät täytä kategorian OM2 vaatimuksia. Vanhoissa asennuksissa voi vielä esiintyä monimuotokuitujen tyyppejä 100/140 µm ja 85/125 µm, joista on käytetty vastaavasti merkintöjä GN ja GL. Nämä kuitutyypit lienevät kuitenkin hyvin harvinaisia. Ne eivät täytä myöskään standardin SFS-EN mukaisia monimuotokuitujen vaatimuksia. Merkinnät DS (dispersiosiirretty yksimuotokuitu) ja SA (vaimennusminimoitu yksimuotokuitu) ovat käyneet tarpeettomiksi, koska näitä kuitutyyppejä ei ole enää esiintynyt moneen vuoteen uusissa asennuksissa. Kuidun päällysteen halkaisijaa ilmoittavia merkintöjä V (400 µm) ja W (500 µm) ei suositella käytettäväksi. Kortin käsikirjoitus: SESKO SK 86 9