Mira Rantakeisu USKONNOT

Transkriptio

1 USKONNOT Luonnonuskonnot Ns. luonnonuskonnot erottuvat muista uskonnoista siinä, että niillä ei ole perustajaa. Luonnonuskontojen ajattelumaailmaan myös kuuluu idea siitä, että ihminen on osa luontoa. Tämä poikkeaa olennaisesti esim. kristinuskon ajattelumaailmasta, jonka mukaan sivistynyt ihminen on pikemminkin luonnon muokkaaja kuin sen osa. Jotkut kansat taas päinvastoin näkevät luonnon yksilöä vahvempana ihminen ei esimerkiksi kykene hallitsemaan sairautta ja kuolemaa, säätä ja kuivuutta, karjan menettämistä, tuloksettomia metsästysretkiä, nälänhätää ja muita koettelemuksia. Ilmiöiden takana nähdään korkeampi voima, joka vaikuttaa tässä elämässä ja tuonpuoleisessa, sekä elottomassa että elollisessa luonnossa. 1 Luonnonuskontojen näkemyksen mukaan vastoinkäymisiä ja epäonnea aiheuttavat pääasiassa henget, joita luonto on täynnä. Maailmankuva on siis animistinen. Jos henget tahtovat yksilölle pahaa, se johtuu joko siitä, että tämä on tietämättään loukannut niitä, tai siitä, että ne ovat luonnostaan pahantahtoisia. Usein henkien lepyttämisessä käytetään shamaanin tai parantajan apua. Heillä on tarkkaa tietoa ihmisen sielusta he uskovat, että unessa ja transsissa sielu voi irtaantua ruumista. Sellaisessa tilassa ihmisen tajunta pystyy vastaanottamaan aistien ulkopuolisia havaintoja. Shamaani lepyttelee, myötäilee tai torjuu henkiä sisäisen voimansa avulla. Kyseessä on monimutkainen tasapainottelu, jossa shamaani toimii ihmisten ulkopuolisten, yliluonnollisten voimien välikappaleena ja samalla vastustaa niitä. Hän lähettää sielunsa matkaan ja sen irtautuessa ruumista shamaani vapautuu henkivoimien välineeksi. 2 Eräs yhteinen piirre luonnonuskonnoille on myös uskonnollisen tiedon välittäminen suullisesti. Tutkimus on osoittanut, että ihmisten on helpointa muistaa kertomuksen muodossa välitetty tieto. Erilaiset myyttiset kertomukset ja näyttävät rituaalit ovatkin tärkeitä näiden kansojen uskonnonharjoituksessa. Shamaani Shamaani on tämän- ja tuonpuoleisen viestinvälittäjä, jonka uskotaan pystyvän liikkumaan henkimaailmassa. Shamaanina toimiminen voi periytyä, tai ihminen voi havaita erityisten kokemusten avulla että hänellä on shamaanina toimimiseen tarvittavat kyvyt. Tällaisia kokemuksia ovat mm. ennusmerkit, unet, näyt sekä tietyt sairaudet ja vammat. Initiaation jälkeen henkilö on yhden tai useamman kokeneen shamaanin oppilaana jopa useita vuosia. Shamaaneilla oli tärkeä rooli metsästäjä-keräilijöiden varhaiskantaisessa kulttuurissa kauan ennen ns. korkeauskontoja ja niiden pappeja ja profeettoja. Esimerkiksi vakavien sairauksien, joihin liittyy tajunnan heikkeneminen, on usein tulkittu aiheutuneen sielun osan katoamisesta. Sielu on ikään kuin kaapattu, ja shamaanin tehtävä on paikantaa se henkimaailmasta ja tuoda se takaisin. Sitä varten shamaani ns. lankeaa loveen tanssin, rummun tai huumeiden avulla, ja matkustaa tässä hurmostilassa vaaralliseen henkimaailmaan. 3 Afrikan perinteiset uskonnot ennen siirtomaa-aikaa voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään. Ensinnäkin on vanha kristinusko, jonka koptilaista muotoa esiintyy mm. Etiopiassa ja Egyptissä. Toiseksi Afrikassa on juutalainen yhteisö. Kolmas uskonto on islam, joka on vahvimmillaan Pohjois-Afrikassa, mutta myös Länsi-Afrikassa sekä Afrikan sarvessa. Neljäs ryhmä on ns. mustan Afrikan perinteiset uskonnot. 4 1 Terhart & Schulze 2007, Terhart & Schulze 2007, Terhart & Shulze 2007, Smart 2005,

2 PERINTEISEN AFRIKKALAISEN USKON ULOTTUVUUKSIA Opilliset ja myyttiset ulottuvuudet Poliittisesta hajaannuksesta ja eri kansojen liikehdinnästä johtuen Afrikassa ei ole kehittynyt yhtenäistä uskomusjärjestelmää. Ihmiset ovat säilyttäneet perinnäistapansa, ja sielläkin, missä puhutaan samaa kieltä, paikalliset uskonnolliset erot ovat huomattavia. Lisäksi Afrikan itsetietoisuus on nuori ilmiö. Afrikkalaisen uskonnon opillinen sisältö on suurimmaksi osaksi antropomorfista, eli elämää selittävät ja siihen vaikuttavat henget ja jumaluudet mielletään ja assosioidaan ihmismäisin termein. Siitä huolimatta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa useimpien ryhmien keskuudessa uskotaan esimerkiksi korkeimpaan voimaan. Tämä olento voi kuitenkin olla niin etäinen ja näkymättömissä, että sen vaikutus on vähäinen. Monet myytit ilmaisevat alkuperäistä järjestystä, joka häiriintyi jossain luomisprosessin vaiheessa, mikä selittää kuoleman ja sekasorron läsnäolon maailmassa. Kuolema on merkittävä teema afrikkalaisessa ajattelussa. Silti yksittäisen ihmisen selviytymisellä ei ole opillisesti kovin suurta merkitystä, vaikka esi-isiä kunnioitetaankin yhteisön hyvinvoinnin ja olemassaolon turvan takaamiseksi. Vaikka korkein olento olisikin olemassa, ihmisten päivittäiset huolenaiheet liittyvät enemmänkin lukuisiin läheisempiin jumaliin. Ne voivat toimia joko ylijumalan lähettiläinä tai itsenäisesti. Yleisesti voisi sanoa, että afrikkalaisessa uskonnollisessa mallissa esiintyy jonkinlainen hajautettu jumaluus, jossa jumalallinen voima on jaettu vähäisempien jumalien toimiksi. Kuolemasta ja sekasorrosta on olemassa useita myyttejä, joista monet yhdistävät kuoleman suoraan jumalan ja ihmisen väliseen eroon. Käsitys tuonpuoleisesta ei kuitenkaan ole kovin vahva afrikkalaisessa mytologiassa. Afrikkalaisen heimokulttuurin aikakäsitys on syklinen: ajalla ei ollut alkua eikä loppua. Luonnon kiertokulku, vuodenajat, sade- ja kuivat kaudet seuraavat toinen toisiaan. 5 Rituaalisia ja kokemuksellisia teemoja Saharan eteläpuolisen Afrikan väkevin rituaali on uhri. Tavanomaisinta on uhrata kotieläimiä, kuten lampaita, vuohia, lehmiä ja kanoja. Uhrieläimen veren ajatellaan usein edustavan eläimen elinvoimaa, joten sillä on esimerkiksi valta suojella pahoilta voimilta. Uhraaminen on ihmisen ja jumalan välisen kanssakäymisen ilmaus. Sen avulla edistetään haluttuja ja hyviä asioita, parannetaan sairauksia (sairaus esimerkiksi symbolisesti siirretään eläimeen) tai sovitetaan pahoja tekoja. Uhrit myös edustavat elämän jatkuvuutta ja maailmojen välistä voimaa. Periodisten juhlien, kuten sadonkorjuujuhlien, avulla yhteisö siirtyy uuteen ajanjaksoon. On myös rituaaleja, joissa siirrytään sosiaalisesta asemasta toiseen. Tästä esimerkkinä ovat päälliköiden virkaanasettamiset. Näihin siirtymäriitteihin kuuluvat olennaisesti myös poikien ja tyttöjen initiaatioriitit. Naisten ja miesten initiaatioriitit luovat yhteenkuuluvuutta samanikäisten välille tämä yhteenkuuluvuus rikkoo monesti sukujen ja muiden lojaliteettien rajat. Myös musiikki kuuluu olennaisena osana afrikkalaiseen rituaalielämään. Yleisesti ajatellaan, että henkien maailma on erityisen vastaanottavainen ihmisten musiikille. Tietoisuus jumalien olemassaolosta tunnetaan eri tavoin, unien kautta, selittämättöminä tunnetiloina, luonnon kautta tai spontaaneina tilanteina, jolloin henki valtaa ihmisen. Musiikin lisäksi tanssi on tärkeä osa riittejä ja uskonnollisia juhlia. Jumalaolennot ovat todella läsnä yhteiskunnassa ja ihmiset kokevat ne yleisesti. Myös noituuden pelko, suojaavien lääkkeiden käyttö ja hedelmällisyyden turvaaminen kuuluvat yhteisön arkeen. 6 5 Cotterell 1989, 46 47; Smart 2005, Ambler 1988, 23; Smart 2005,

3 Uskonnolliset asiantuntijat ja sosiaaliset mallit Afrikkalaisessa yhteiskunnassa on laaja kirjo uskonnollisia asiantuntijoita: pappeja, profeettoja, ennustajia ja parantajia. Erityisesti parannuskultit ovat tulleet yhä tärkeämmiksi afrikkalaisissa uskonnoissa. Sairaus on sidoksissa uskontoon, koska jumala voi tehdä itsensä tunnetuksi ihmiselle juuri sairauden kautta. Esimerkiksi Keniaa kohdannut suuri nälänhätä vuosina osoitti, miten ihmiset suuren hädän hetkellä etsivät apua rituaalisista parantajista, uhreista ja amuleteista. Meedio on usein ihminen, joka on ollut sairas, mutta voittanut sairautensa. Parantuneet ihmiset majailevat usein pyhäkön läheisyydessä ja toimivat jumalan puhetorvina. Keniassa jokaisella paikkakunnalla oli oma uskonnollinen asiantuntijansa. Useimmat olivat tunnettuja pelkästään oman yhteisönsä keskuudessa, mutta muutamien maine oli levinnyt laajemmallekin. Myös kuninkuus on korkealle arvostettua. Kuninkuutta pidetään Afrikassa pyhänä instituutiona, ja kuninkaallisilla on papillisia tehtäviä niissä yhteiskunnissa, jotka ovat yhtenäisiä kuninkaan johdon alaisuudessa. 7 Pyhäköt ja uskonnollinen taide Monet pyhäköt ovat vain paikkoja, joissa henget asustavat. Metsässä oleva lehto tai erikoisen muotoinen kivi voi olla tällainen paikka. Osa pyhäköistä on kuitenkin ihmisten tekemiä, tai niiden yhteydessä on rakennuksia tai monumentteja. Esimerkiksi juuri Itä-Afrikassa on tällaisia jumalille rakennettuja palatsimaisia rakennuksia. Suurin osa Afrikan taiteesta on symbolista taidetta, ei niinkään esittävää. Naamiot ja vartalomaalaukset ovat merkittävä tapa esittää väliaikaista ja rituaalista hengen läsnäoloa ihmisessä. Näissä näkyvissä muodoissa sekä tanssissa jumalat näyttäytyvät ihmisille. Päähineiden ja naamioiden kautta voivat näyttäytyä myös kuolleiden henget sekä erilaiset luovat voimat. 8 Mana eli elinvoima Käsitys manasta eli elinvoimasta on tärkeä monissa afrikkalaisissa uskonnoissa. Manalla tarkoitetaan persoonatonta voimaa, joka vaikuttaa kaikessa mikä on olemassa. Maailma voidaan luokitella sen mukaan, kuinka paljon manaa eri asioissa on. Esimerkiksi ihmisellä katsotaan olevan enemmän manaa kuin eläimillä, mutta vähemmän kuin vainajahengillä. Eläimillä taas on enemmän manaa kuin kasveilla. SIIRTOMAA-AJAN VAIKUTUKSET PERINTEISEEN USKONTOON Orjakauppa Siirtomaakauden valloitukset eivät suuremmin koskettaneet Afrikkaa vielä 1800-luvulle tultaessa joitakin portugalilaisia kauppapaikkoja oli tosin jo syntynyt rannikolle ja orjakauppa-alueilla oli eurooppalaista asutusta. Suurin osa ns. mustasta Afrikasta oli kuitenkin säilyttänyt perinteiset voimavaransa ja sosiaaliset rakenteensa. Monilla alueilla yhteiskuntaelämää häiritsi orjakauppa, jota harjoittivat monet länsimaat sekä paljolti myös arabit, erityisesti Itä-Afrikassa. Orjakaupan uskonnollisia vaikutuksia muovasi jossain määrin se, oliko kohdemaan kulttuuri katolista vai protestanttista. Jos se oli katolista, afrikkalaisia uskontoja oli osin mahdollista sulauttaa pyhimysten palvontaan. Protestanttisissa maissa pyhimyksiä ei hyväksytty, joten afrikkalaiset arvot sisällytettiin toisella tavalla kristinuskon harjoittamiseen. Esimerkiksi kasterituaali ja hengellinen 7 Ambler 1988, 92; 124; Smart 2005, Smart 2005,

4 kuvakieli olivat tapoja ilmaista sekakulttuuria. 9 Kristinuskon leviäminen Kristinuskon voimakas leviäminen oli yksi suurista muutoksista, joka vaikutti Afrikan mantereella 1900-luvulla. Kristinusko on nykyisin ns. mustan Afrikan pääuskonto. Varhaisemmassa vaiheessa olisi saattanut olettaa, että islamista olisi tullut valtauskonto. Sen osuus onkin kasvanut, mutta vähemmän kuin kristinuskon. Kristityt lähetyssaarnaajat menestyivät työssään jo ennen Afrikan suurta jakoa. Siirtomaaaikana Raamattua käännettiin hyvin aktiivisesti kansankielille ja sillä oli voimakas vaikutus ihmisiin. Kristinusko ja koulutus liittyivät vahvasti toisiinsa. Lähetyssaarnaajia oli melko vähän ja he käyttivät paikallisia katekeettoja, jotka olivat usein huonosti koulutettuja. He kuitenkin pystyivät kantamaan Raamattua mukanaan joka paikkaan: monille afrikkalaisille se oli ensimmäinen ja usein ainoa heidän omalla kielellään oleva kirja. Tällä tavalla se kykeni tuomaan esiin kielen oman äänen. Raamatun teemat kuulostivat myös todellisilta afrikkalaisessa elämässä ja ihmisten oli helppo samastua sen tarinoihin. Lähetystyöntekijöiden kirkot olivat lähes kokonaan valkoisten hallinnassa aina 1950-luvun loppuun. Afrikkalaisten närkästys tätä järjestelmää kohtaan näkyi osittain itsenäisinä kirkkoina, jotka osoittautuivat hyvin vahvaksi ilmiöksi suurimmassa osassa mustaa Afrikkaa. On kuitenkin syytä huomata, että monet lähetyssaarnaajat tukivat näitä itsenäistymispyrkimyksiä. Katolisella puolella Vatikaanin toinen kirkolliskokous ja toisaalta monet protestanttien keskuudessa tapahtuneet vallankumoukselliset muutokset muuttivat tätä kuvaa. Vatikaanin toinen kirkolliskokous ja sen voimakas kansankielisyyden kannattaminen, vuoropuhelun vaatiminen ja alkuperäisyyden vaaliminen vaikuttivat lopulta siihen, että ryhmillä ei ollutkaan tarvetta irtautua pääkirkosta. 10 Sulttaani Muasike Uwasugu. Tanajoki, Gumbataputous. Kuva Akseli Gallen-Kallela. Gallen-Kallelan Museo. 9 Smart 2005, Smart 2005, ;569. 4

5 Saharan eteläpuolinen islam Siirtomaavallan aikana islaminusko jatkoi leviämistään pohjoisesta kohti eteläistä Afrikkaa. Islam ei kohdannut suurta vastarintaa, koska se salli monet perinteiset afrikkalaiset tavat, kuten moniavioisuuden. Itä-Afrikassa islaminuskolla ei ollut poliittista roolia juuri lainkaan. Swahili-kulttuuri oli kuitenkin tärkeä: kieli kuvasti avointa afrikkalais-arabialaista yhteiskuntaa. Swahilinkielistä kulttuuria esiintyi monissa keskuksissa pitkin rannikkoa ja sisämaassa osittain arabien 1800-luvulla harjoittaman orjakaupan seurauksena. Toinen afrikkalaisen islamin ainesosa tulee Itä-Afrikan ja Etelä-Afrikan aasialaiselta maahanmuuttajavähemmistöltä eli siirtomaa-ajan plantaasityöläisiltä. Muslimeja oli tästä ryhmästä kuitenkin vain vähemmistö. 11 Modernin Afrikan uskonnollisuuden piirteitä Nykyinen uskonnollisuus on hyvin monimuotoista ja siinä on paljon vaikutteita mm. kristinuskosta. Ensinnäkin sekä valtavirtaa että uusia suuntauksia edustavat kristilliset rituaalit ovat painottaneet jumalanpalveluksen afrikkalaisia muotoja. Tämä näkyy muun muassa virsissä. Monille afrikkalaisille ehtoollinen ei ole kovin tärkeä, sillä valtavirran kirkoissa on pula papeista. Kasteen kuvakieli on kuitenkin keskeinen osittain siitä syystä, että vesi on puhdistava symboli myös afrikkalaisessa ajattelussa, ja osittain siksi, että virtaavat vedet on vanhastaan koettu jumalallisiksi. Kokemuksen ulottuvuudessa jää tärkeää tilaa haaveille ja visioille uusien liikkeiden syntyä ajatellen. Afrikkalaisen perinteisen uskonnon ja helluntailaisuuden samankaltaisuuden vuoksi jälkimmäisellä on laajalle levinnyt kannattajakunta. Etiikan osalta muun muassa häihin liittyvän tapakulttuurin ja moniavioisuuden kohdalla afrikkalaisessa yhteiskunnassa on yhä meneillään itsetutkiskelu. Myös esi-isiä kohtaan koetaan velvollisuuksia. Afrikkalaiset kokevat erityisen tärkeänä solidaarisuuden, veljeyden ja sisaruuden, joita osa uusista uskonnollisista yhteisöistä haluaa ilmaista voimakkaasti. Opillisesti tyypillisen afrikkalaisen ideakokonaisuuden muodostamiseen on vielä matkaa. Haastena on, miten yhdistää moderniin tieteelliseen maailmankuvaan perinteisiä afrikkalaisia näkemyksiä. Myyttejä ajatellen on syntymässä tarinoita, jotka korostavat orjakaupan ja siirtomaa-ajan virheiden aiheuttamia kärsimyksiä. Taiteessa afrikkalaiset puuveistokset ja maalaukset ovat tehneet vaikutuksen myös länsimaisten ihmisten mielikuvitukseen. 12 KIRJALLISUUS Ambler, Charles H Kenyan Communities in the Age of Imperialism. New Haven: Yale University Press. Cotterell, Arthur 1991 Maailman myytit ja tarut. Porvoo: WSOY. Smart, Ninian 2005 Uskontojen maailma. Helsinki: Otava. Terhart, Franjo; Schulze Janina 2007 Nykymaailman uskonnot: alkuperä, historia, usko, maailmankuva. Bath: Parrago. 11 Smart 2005, Smart 2005,

6 Näkökulma: kristinuskon painopiste siirtyy etelään (lukion UE2-kurssi) Vaikka kristinusko syntyi Aasian puolella, se mielletään usein länsimaiseksi uskonnoksi. Toisaalta kristinusko on ollut syntyajoistaan lähtien vahvasti läsnä paitsi Lähi-idässä myös Keski-Aasiassa, Etiopiassa sekä Etelä-Intiassa. Kristinusko ei siis koskaan ole ollut yksinomaan eurooppalainen uskonto. Kristikunnan painopiste siirtyy myös vauhdilla etelään. Kun vielä 1990-luvun alussa 80% maailman kristityistä asui länsimaissa, nyt enemmistö asuu Afrikassa, Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa. Tyypillinen kristitty ei ole enää valkoinen mies, vaan värillinen nainen. Eteläinen kristillisyys on monimuotoista, sillä olosuhteet, joissa uskontoa harjoitetaan, poikkeavat suuresti toisistaan. Yleisesti ottaen eteläisessä kristillisyydessä korostuvat sellaiset piirteet, jotka ovat joutuneet länsimaissa ahtaalle valistuksen myötä. Profetiat, enneunet, riivaajien karkottamiset ja ihmeparantumiset ovat todellisuutta monille. Monet eteläiset kirkot ovat viime vuosikymmeninä ottaneet näkyvän roolin kirkkojen ekumeenisessa yhteistyössä. Vaikutteet eivät siksi kulje enää yksinomaan pohjoisesta etelään, vaan myös etelästä pohjoiseen. Kristinuskon vaikutus kasvaa erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tilastot ovat häkellyttäviä: kristittyjen määrä on kasvanut viimeksi kuluneen vuosisadan aikana noin kymmenestä miljoonasta 400 miljoonaan, ja kasvu jatkuu edelleen. Huomioinarvoista on, että kristinuskon voimakas kasvu ajoittuu siirtomaavallan purkautumisen jälkeiseen aikaan. Lähde: Uskonnon matkakirja Kristinuskon jäljillä (Kirjapaja) TEHTÄVIÄ: 1 Millainen uskonto on luonnonuskonto? 2 Mitä tarkoittaa animismi? 3 Mikä on shaamanin rooli afrikkalaisessa yhteisössä? 4 Afrikan perinteisen uskonnon opillistä sisältöä voi kuvailla sanalla antropomorfinen. Mitä sillä tarkoitetaan? 5 Millaisia riittejä liittyy afrikkalaisiin alkuperäisuskointoihin? 6 Mitä tarkoitetaan manalla? 7 Mitä afrikkalaisen alkuperäisuskonnon piirteitä seuraavasta Kirsti Gallen-Kallelan kuvailemasta tilanteesta nousee esiin? Eilen sanoi Axel: Chiesa sasa tanssikaa nyt ja he lensivät pystyyn kuin raketit tulen ääreltä, jossa olivat loikoneet, asettuivat kehään sen ympärille ja alkoivat siinä samassa tanssia ja laulaa. Se oli kaunista nähtävää ja hyvin he lauloivat: laulun maissille, joka kypsyy, ruoalle, Nugaille Jumalalle jne. 6

7 ESIMERKKIVASTAUKSET: 1 Ei perustajia, ihminen on osa luontoa, luonto on yksilöä vahvempi, maailmankuva on animistinen, uskonnollinen tieto välitetään suullisesti. 2 Animismin mukaan luonto on täynnä henkiä, jotka voivat aiheuttaa onnea/epäonnea ihmisille. 3 Shamaani on tämän- ja tuonpuoleisen viestinvälittäjä, jonka uskotaan pystyvän liikkumaan henkimaailmassa. Tärkeä rooli afrikkalaisissa yhteisöissä. 4 Antropomorfinen (lat., ihmisen muotoinen ) tarkoittaa, kuinka henget ja jumaluudet mielletään ja assosioidaan ihmismäisin termein. 5 Uhraaminen (väkevin rituaali), periodiset juhlat (kuten sadonkorjuujuhlat), siirtymäriitit (esim. tyttöjen ja poikien initiaatioriitit). 6 Manalla tarkoitetaan persoonatonta voimaa, joka vaikuttaa kaikessa, mikä on olemassa. Maailma voidaan luokitella sen mukaan, kuinka paljon manaa eri asioissa on. 7 Tanssi, laulu, laulaminen kypsyvälle sadolle (maissi), yksilöllinen jumaluus (Ngai). 7