Ensimmäinen matkani koiratarhalle Targu-Jiuhun

Transkriptio

1 Ensimmäinen matkani koiratarhalle Targu-Jiuhun Olen seurannut jo vuosia Pro Animals Finlandin upeaa toimintaa. Viime kesänä oli sitten mahdollisuus tavata Kiia-Maria kasvotusten hyväntekeväisyystapahtumassa Salossa. Tällöin tapasin myös hänen puolisonsa Jukan. Olin jo pitkään halunnut käydä tutustumassa koiratarhoihin paikan päällä Romaniassa ja tällöin myös sovittiin Kiian kanssa, että osallistun seuraavaan reissuun. Toki ajatus Romaniaan lähdöstä jännitti kovin. Ennakkoluulot tätä maata kohtaan olivat todella suuret ja varoituksia kyllä sateli kerjäläisistä. Käskettiin jättämään jopa kaikki korut kotiin ja ottamaan passista monet kopiot. Ennen kaikkea pelkäsin kohtaavani silvottuja ja hakattuja koiria (kuvia pyörinyt paljon netissä). Eläinten kärsimys kun on mulle aina ollut kova paikka Lähtöä edeltävänä iltana tapasimme Kiian ja Jukan kanssa hotellissa, jossa myös yövyimme. Mukaan lähtivät myös jo monen kertaa mukana ollut Mia ja ensikertalainen Helena. Nukkumisesta ei sinä yönä meinannut tulla mitään, sillä perhoset myllersivät mahassa niin kovin ja lähtö oli myös hyvin aikainen. Lentokentällä treffasimme sitten Mian ja Helenan ja näin matka pääsi alkamaan Berliinin kautta kohti Targu-Jiuta. Mia kuljetti mukanaan koiran kantokoppaa, jolla oli myös tarkoitus tuoda koira Romaniasta Suomeen. Perillä Bukarestissa lentokenttä oli siisti ja jopa passintarkastaja hymyili. Alkoi jo ensikertalaisen ennakkoluulot sulamaan pikkuhiljaa. Vuokra-auton saimme nopeasti ja Jukka tottuneena kuskina aloitti matkan. Ensimmäinen etappi oli huoltoasema, jossa kävimme hakemassa evästä monen tunnin automatkalle. Tällöin oli myös ensi kontakti kulkukoiriin. Koirarakkaina emme pystyneet olemaan ruokkimatta näitä ja ensimmäinen nappulapussi aukesi. Tämän jälkeen matka jatkui kohti vuoristoa ja kieltämättä odotin enemmän ränsistyneitä taloja, mutta taukopaikat olivatkin yllättävän idyllisiä. Jukka ruokkii taukopaikan koiria Illalla perille tultaessa huomasin, että Targu-Jiu ei ollutkaan mikään köyhä kerjäläiskylä. (Kerjäläisiä en nähnyt yhtäkään). Suuri ja nykyaikainen ostoskeskus keskellä kaupunkia ja muutenkin siisti. Menimme heti ensi töikseen tapaamaan Carmenaa tarhan pihalle (olin nähnyt hänet vain kuvissa aikaisemmin). Hänestä voin vain sanoa, että niin kaunis nainen ja sydän puhdasta kultaa. Meidät ensikertalaisetkin (minut ja Helena) otettiin niin sydämellisesti vastaan. Samalla kertaa näin myös Turku nimisen pitbull koiran, jonka menneisyys oli ollut kamala. Nyt oli onneksi turvassa Carmenan tarhalla. Matkasta väsyneenä menimmekin hotellille. Olin lukenut tästä hotellista positiivisia arvosteluja, mutta uskoin ne vasta todeksi kun itse näin. Respan poika oli niin ystävällinen ja iloisesti otti meidät vastaan. Myös huoneet olivat tilavia ja siistejä. Tätä hotellia suosittelen ehdottomasti kaikille! Hotellin ravintola oli hyvin tunnelmallinen ja ruoka todella hyvää ja edullista.

2 Seuraavana aamuna oli meillä edessä ensimmäinen tarhapäivä. Menimme hakemaan paikallisesta Kaufland nimisestä marketista koirille ruokaa ja nameja. Marketin runsas valikoima teki vaikutuksen. (Oli parempi kuin Salon suurimmat ruokakaupat). Matkaan lähti iso kasa nakkeja ja kaikki Pedigreen pentunappulat. Myös parkkipaikalla pyörineet koirat saivat oman osuutensa. Kaupasta tarhalle olikin lyhyt matka ja tarhan pihalle päästyämme alkoi herkistyä. Koirat kyllä huomasivat heti tulokkaat ja hännät viuhtoen toivottivat meidät tervetulleiksi. Rapsuteltavia oli paljon ja jokainen yritti hakea hellyyttä. Tällöin näin myös ensimmäisen kerran koiran, joka raahasi itseään etutassujen varassa. Alkuun teki kieltämättä pahaa, mutta kun näin tämän koiran elämänilon, niin ajatusmaailma muuttui. Mikä minä olen arvioimaan onko toisella oikeutta elää. Eutanasiaan Romaniassa suhtaudutaan muutenkin erillä tapaa kuin Suomessa. Näin myös pienen ja suloisen koiran makaavan omassa pedissään ulkona. Kuulin, että koira oli tuodessa täysin liikuntakyvytön, mutta nyt nosti jo päätään ja pystyi liikuttamaan etujalkojaan (kiitos tarhalla järjestetyn hyvän hoidon). Tästä koirasta tulikin sitten kummikoirani Mischa. Mischa päikkäreillä 2 Kiertely tarhalla teki syvän vaikutuksen ja koiria riitti joka lähtöön. Huolimatta siitä että osalla näistä koirista oli kamala menneisyys takana ihmisen takia, ei yhtään aggressiivista koiraa näkynyt. Niin ystävällisiä ja ihmisrakkaita olivat kaikki. Sylissä oleminenkaan ei tuottanut ongelmia, sillä osa koirista oikein tunki itsensä. Tarhalla näin myös Carmenan palkkaamat työntekijät ja hatunnosto heille ja heidän työlleen. Tarha oli hyvin hoidettu ja koirilla hyvät oltavat. Huolimatta suuresta koiramäärästä, muutama jäi toki erityisesti mieleen. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta sen vaan tietää sydämessään. Voipi olla että yksi näistä omista ihastuksistani pääsee vielä asumaan rakastettuna perheenjäsenenä. Pro Animals Romanian tarhan muutama rakkauspakkaus

3 Tarhan vieressä sijaitsi myös kunnallinen koiratarha. Huolimatta varoituksista, halusin mennä tutustumaan tähän paikkaan. Ensimmäinen muisto oli vain hirveä meteli ja haju. Useampi koira sullottuna samaan häkkiin. Tieto siitä, että nämä eivät pääse häkeistään koskaan ulos sai murtumaan. Tällöin tuli itku. Tarhalle oli palkattu työntekijä huolehtimaan koirista, mutta Carmena ruokkii itse koirat oman tarhan lisäksi joka ilta. Tällöin hän huolehtii siitä että nämäkin varmasti saavat ravintoa. Rohkeimmat koirat yrittivät herättää huomiosi, mutta arimmat jäivät taka-alalle. Yhdenkään koiran ei pitäisi elää sillä tavalla! Muovikassillinen koirankeksejä hävisi hetkessä parempiin suihin. Muisto siitä kun useampi koira katsoi sinua suoraan silmiin anovasti, ei vaan unohdu. Eikä sovi unohtaa, että Carmena on ottanut monen monta koiraa täältä omalle tarhalleen. Näillä tarhoilla ero on kuin yöllä ja päivällä. Tg-Jiun kaupungin tarhan keskikäytävä, jonka molemmin puolin ankeat ja likaiset häkit sijaitsevat. Oikealla yksi tarhan surumielinen asukas, kaiken kaikkiaan heitä on Pääsin käymään myös vähävaraisen eläkeläisen Ionin kotona. Hän on ottanut itselleen hoidettavaksi monta koiraa ja kissaa. Patricia käy rokottamassa ja madottamassa nämä säännöllisesti. (Pro Animals Finland kerää rahoitusta myös Ionin eläimille, sillä hän on eläkeläinen eikä raha riitä kaikkien ruokkimiseen/hoitoihin) Ion oli yksi ihana ihminen lisää. Muistoksi antoi vielä minulle ja Kiialle pienet pullot pyhää öljyä. Vaikka itse en ole uskovainen, voin silti sanoa että God bless you Ion <3

4 Vierailimme myös pikaisesti Targu-Carbunestin tarhalla. Tällöin paikalla oli myös alueen varapormestari, joka haluaa kuulemma lopettaa koko tarhan. Tarhan vieressä asustaa myös iäkäs eläinlääkäri, joka ei tee mitään. Esim. narttukoiria ei steriloida ja kiima-aikoina tarhalla urokset ottavat yhteen. 4 Carmena oli ottanut omaan kotiinsa myös pelastettuja koiria. Yksi kahdeksastakymmenestä oli löytynyt hylättynä vuorilta ja pienet pennut ilman emoa pahvilaatikoissa. Pihalla asusti myös Daria-hevonen, jonka emän Carmena oli aikoinaan pelastanut paikallisilta romaaneilta. Sylin täydeltä rakkautta Carmenan kotona

5 Päivät tarhalla kuluivat aivan liian nopeasti ja viimeisenä iltana Carmenan veli Sorin kutsui meidät syömään omaan kotiinsa. Olin toki aikaisemmin kuullut Itä-Eurooppalaisesta vieraavaraisuudesta, mutta vasta heidän kotonaan näin mitä se on. Sorinin vaimo Simona oli tehnyt niin hyvää ruokaa ja sitä kyllä riitti. Koskaan en ollut syönyt niin hyvää suklaatorttua. Kiitos Simona Meillä oli myös kunnia tavata Carmenan ja Sorinin äiti. Nainen, joka oli kasvattanut niin lempeät ja ihanat lapset <3 Haikein mielin hyvästelimme Carmenan ja lupasin hänelle tulla vielä uudestaan. Tämä on sellainen lupaus, jonka tulen aivan varmasti vielä toteuttamaan. Toivottavasti saan seuraavaksi mukaani kavereita taikka sukulaisiani Suomesta. Se työ, jota Carmena ja Patricia tekevät näiden koirien eteen, on sanoinkuvaamatonta. Rakkaus koiria kohtaan on niin suurta, että niille omistaudutaan kellon ympäri. Niin arvokasta työtä, mutta ilman palkkaa. Siksi toivon että me Suomalaiset jatkamme auttamista, jokainen omalla tavallaan. Se mikä meille on pientä, on Romanian koirille suurta. Sunnuntaina lähdimmekin ajamaan aikaisin aamusta kohti Bukarestin lentokenttää ja tällä kertaa mukanamme oli myös Fluffy niminen koira. Tällä odotti oma koti Turussa, Eevan luona. Niin mallikkaasti meni kaikki tämän pikkuisen kanssa. Tällöin vahvistui ajatus siitä, että vielä joku päivä lentoboxissa kulkee oma koira Suomeen Fluffyn trimmaus edustuskuntoon ja ensitapaaminen mamman kanssa Hki-Vantaan lentokentällä 5 Vaikka paljon jäi matkalta mieleen kurjiakin asioita (kuten kunnalliset koiratarhat), päällimmäiseksi jäi silti niin ystävälliset ja ihanat ihmiset joita sain tavata. Carmena, Patricia, Ion, Sorin, Simona ja se Casa Veran respapoika. Valitettavasti monella Suomalaisella on käsitys, että Romanialaiset ovat varastavia kerjäläisiä. (Myös itsellänikin oli vahvat ennakkoluulot). Tämä matka oli vuoden kohokohtani ja tein päätöksen, että yhtäkään koiraa en enää osta. Jatkossa tulen aina adoptoimaan. Toivon myös tätä ratkaisua monelta muultakin. Tällä tavalla voimme antaa uuden alun/elämän koirille, jotka takuuvarmasti tällaisen ansaitsee. Muistakaa myös että sterilointi/kastrointi on ainoa ratkaisu kulkukoiraongelmaan. Ei eutanasia!!! - Suzanne -