1(6) SUOMEN VASTAUS; VIHREÄ KIRJA LUONONKATASTROFEJA JA IHMISEN AIHEUTTAMIA KATASTROFEJA KOSKEVISTA VAKUUTUKSISTA

Transkriptio

1 1(6) Euroopan unionin komissio SUOMEN VASTAUS; VIHREÄ KIRJA LUONONKATASTROFEJA JA IHMISEN AIHEUTTAMIA KATASTROFEJA KOSKEVISTA VAKUUTUKSISTA Euroopan unionin komissio on 16. päivänä huhtikuuta 2013 julkaissut vihreän kirjan luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevista vakuutuksista (KOM(2013) 213 lopullinen). Katastrofivakuutusten riittävyyttä ja saatavuutta käsittelevässä vihreässä kirjassa todetaan, että komission tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja arvioida, olisiko tarpeen tai aiheellista toteuttaa unionin tason toimia katastrofivakuutusten markkinoiden kehittämiseksi EU:ssa. Tämän selvittämiseksi komissio esittää vihreässä kirjassa 21 kysymystä, joihin asianomaisia tahoja pyydetään toimittamaan vastauksensa mennessä. Kiitämme komissiota vihreästä kirjasta ja toteamme, että komission pyrkimykset parantaa katastrofeihin varautumista ja niiden seurauksista selviämistä ovat kannatettavia. Katsomme, että vapaaehtoisia vakuutuksia on pidettävä ensisijaisena keinona varautua erilaisiin luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofivahinkoihin. Toteamme kuitenkin, että vihreässä kirjassa esiin tuodut luonnonilmiöt ja luonnonkatastrofit ovat hyvin maakohtaisia, minkä vuoksi yhteistä ja kaikkien jäsenvaltioiden olosuhteet huomioon ottavaa lähestymistapaa katastrofivakuutuksiin voi olla vaikea löytää. Sääntelyn jäsenvaltiokohtainen joustavuus on tärkeää sen varmistamiseksi, että paikalliset olosuhteet ja tarpeet voidaan ottaa riittävässä laajuudessa huomioon. Tämän vuoksi emme näe tarpeelliseksi saati mahdolliseksi yrittää luoda täysharmonisoitua vakuutustapaa tai lainsäädäntöä Euroopan unionin tasolla. Sen sijaan EU:n yhteisten varojen käytölle katastrofitilanteissa tulisi pyrkiä luomaan läpinäkyvät ja selkeät periaatteet. Yleisellä tasolla toteamme, että vakuutettavien riskien selkeä määrittely ja moraalikadon estäminen ovat edellytyksiä vakuutusmarkkinoiden kehittymiselle. Kiinnitämmekin huomiota siihen, että vihreässä kirjassa ei ole määritelty, mitä katastrofilla tarkoitetaan. Tarkka rajanveto normaaleina pidettävien luonnonilmiöiden ja luonnonkatastrofien välille saattaa kuitenkin olla ongelmallista. Lisäksi asian valmistelussa tulisi huomioida se, että luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevat erilaiset vakuutusoikeudelliset lähtökohdat, sillä luonnonkatastrofivakuutuksissa on kyse pääsääntöisesti omaisuuden vakuuttamisesta ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevissa vakuutuksissa puolestaan omaisuuden vakuuttamisen lisäksi myös vastuuvakuuttamisesta. Vastauksena komission vihreässä kirjassa esittämiin kysymyksiin toteamme seuraavaa: 1) Mikä on käsityksenne katastrofivakuutusten penetraatioasteesta Euroopan unionissa? Antakaa yksityiskohtaisia tietoja näkemyksenne perustelemiseksi. Tarvitaanko alalla enemmän tutkimusta vakuutusten tarjonnan ja kysynnän ja saatavuuden ja kattavuuden mahdollisista puutteista? Suomessa myrskyt ja tulvat ovat luonnonkatastrofeista yleisimpiä. Myrskyjen osalta vakuutusmarkkinat ovat pystyneet vastaamaan riskeihin, ja myrskyjen aiheuttamat vahingot onkin laajalti katettu koti-, maatila- ja kiinteistövakuutuksin. Myös tulvien aiheuttamat vahingot Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) Telekopio (09)

2 2(6) on nykyään yhä paremmin katettu näillä vakuutuksilla. Muutoksen taustalla on vuoden 2014 alussa voimaan tuleva laki poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta, jonka tarkoituksena on saada aikaan yksityisiin vahinkovakuutuksiin perustuva turva rakennuksille ja niissä olevalle irtaimistolle aiheutuvien tulvavahinkojen varalta. Suomessa ei ennen ole ollut yleisesti tarjolla sellaisia vakuutustuotteita, jotka sisältäisivät turvan vesistötulvista rakennuksille ja niissä olevalle irtaimistolle aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi. Korvausjärjestelmän uudistamista yhteistyössä vakuutusalan ja muiden sidosryhmien kanssa valmisteltaessa selvitettiinkin mahdollisuuksia edistää tulvavakuutusturvan saatavuutta lainsäädännön keinoin. Valmistelun tuloksena määriteltiin sellainen vakuutusturvan vähimmäistaso, jonka toteutuessa rakennuksille ja irtaimistolle aiheutuvien vesistötulvavahinkojen korvaamisesta valtion varoista voitaisiin luopua nykyistä vastaava korvausturva säilyttäen. Koska vakuutuksia oli saatettu tarjolle ja vakuutusyhtiöiltä saadun tiedon mukaan niitä oli tulossa lisää markkinoille, lain valmistelun yhteydessä todettiin, että tällaisten vakuutustuotteiden aikaansaamiseksi ei Suomessa tarvita erityislainsäädäntöä. Katsomme, että vakuutusten saatavuuden puutteiden tutkimuksen lisäksi alalla tarvittaisiin tutkimusta etenkin siitä, milloin erilaiset luonnonilmiöt on luokiteltava katastrofeiksi. Katastrofin määrittelyn lisäksi tulisi selvittää rajanveto siihen, milloin omaisuus olisi tosiasiassa perusteltua vakuuttaa katastrofin riskin varalta. Katastrofien määrittelyyn liittyy myös kysymys valtion roolista. Tähän liittyen keskeistä olisi sen määrittely, milloin kyse on valtiolle toimimisvelvoitteita aiheuttavasta ilmiöstä. 2) Mitä lisätoimia tällä alalla voitaisiin toteuttaa? Voisiko pakollinen tuotteiden sitominen olla asianmukainen keino lisätä katastrofiriskien vakuutusturvaa? Onko katastrofiriskien vakuutusturvan parantamiseksi olemassa muita keinoja, jotka olisivat vähemmän rajoittavia kuin pakollinen sitominen? 3) Jos jäsenvaltioissa on pakollisia katastrofivakuutuksia, millaisia ne ovat? Liittyykö näihin vakuutustuotteisiin yleensä pakollista tuotteiden sitomista tai vakuutuksenantajien velvollisuutta tarjota vakuutusturvaa? Onko asiakkaalla pakollisen katastrofivakuutuksen yhteydessä yleensä oikeus sulkea pois joitakin katastrofiriskejä? Mitä mahdollisia etuja tai haittoja asiaan liittyy? Olisiko alalla hyötyä EU:n toimista? Suomi ei kannata pakollista tuotteiden sitomista eikä pakollisia katastrofivakuutuksia. Pakkovakuuttamiseen saattaa liittyä useita haitallisia vaikutuksia, kuten kilpailun vähentyminen ja vakuutusjärjestelmän kustannusten kasvaminen. Lisäksi luonnonkatastrofien riskit vaihtelevat merkittävästi jäsenmaittain, joten EU-tasolla harmonisoitua pakollista vakuutusta tai tiettyjen tuotteiden pakkositomista ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena keinona. Katsomme, että katastrofien vakuutusturvaa voitaisiin pakollisen tuotteiden sitomisen ja pakollisten katastrofivakuutusten sijaan parantaa käymällä julkista keskustelua katastrofeihin varautumisesta ja eri toimijoiden roolista varautumiseen liittyen. Keskeistä olisi etenkin vakuutusyhtiöiden ja valtion välisen työnjaon määrittely katastrofeihin varautumisessa. Suomessa käytössä oleva ympäristövahinkovakuutus on toissijainen pakollinen vakuutus. Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain (81/1998) nojalla maksetaan korvausta ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/1994) tarkoitetusta, Suomessa harjoitetusta toiminnasta Suomessa aiheutuneesta ympäristövahingosta sekä tällaisen vahingon torjuntakustannuksista ja kustannuksista vahingoittuneen ympäristön saattamiseksi ennalleen. Korvausta maksetaan, jos korvausta ei ole täysimääräisesti saatu perityksi korvausvelvolliselta eli siltä, joka on ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain mukaan vastuussa vahingon korvaamisesta eikä korvausta saada korvausvelvollisen vastuuvakuutuksesta, tai jos

3 3(6) korvausvelvollista ei ole saatu selvitetyksi. Ympäristövahinkovakuutuksen on velvollinen ottamaan jokainen yksityisoikeudellinen yhteisö, jonka harjoittamaan toimintaan liittyy olennainen ympäristövahingon vaara tai jonka toiminta yleisesti aiheuttaa haittaa ympäristölle. Vakuuttamisvelvollisuuden noudattamista valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Ympäristövahinkovakuutuslaki ei kuitenkaan ole käytännössä osoittautunut tarpeelliseksi korvattujen vahinkojen hyvin pienen määrän vuoksi eikä se pysty vastaamaan esimerkiksi kaikkiin isännättömien vahinkojen aiheuttamiin ongelmiin. Lakiin liittyykin kehitystarpeita esimerkiksi soveltamisalan osalta. 4) Miten valtiolliset katastrofivakuutus- ja katastrofijälleenvakuutusohjelmat pitäisi suunnitella ja rahoittaa, jotta voitaisiin torjua moraalikadon ongelma? Emme lähtökohtaisesti kannata uusien valtion tai valtioiden ylläpitämien katastrofivakuutus- tai katastrofijälleenvakuutusohjelmien luomista. Jos kyseisiin valtion ylläpitämiin järjestelmiin kuitenkin päädyttäisiin, tulisi niistä maksettavien korvausten sekä mahdollisten korvauksia koskevien rajoitusten olla jo etukäteen tarkasti määritelty. Järjestelmien tulisi myös olla määräaikaisia. Määräaikaisuuden ja aika ajoin tapahtuvan tarkastelun etuna olisi, että julkisen sektorin olisi mahdollista vetäytyä hankkeesta, kun olosuhteet julkisen tuen mukanaololle poistuvat. Lisäksi vakuutusohjelmien puitteissa tarjottavat vakuutukset tulisi hinnoitella riskiperusteisesti. Moraalikadon ongelmaa voitaisiin torjua esimerkiksi siten, että vakuutusohjelmissa palkittaisiin tietynlaisista varautumis- tai suojelutoimenpiteistä katastrofien aiheuttamia vahinkoja vastaan. Vakuutuksiin tulisi myös sisältyä korkeat omavastuuosuudet. 5) Voiko parametristen vakuutusten kehittämiseen liittyvien tietojen käyttämiseen liittyä mielestänne ongelmia, esteitä tai rajoituksia? Mitkä tekijät voisivat tukea tällaisten innovatiivisten vakuutusratkaisujen edistämistä ja yleistymistä? Katsomme, että parametriset indeksiperustaiset vakuutukset voivat olla toimivia äärimmäisistä sääolosuhteista johtuvista tapahtumista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Parametristen vakuutusten käyttöä puoltaisi etenkin se, että kyseiset vakuutukset ovat toimialasta riippumattomia ja näin ollen vakuutusten tarjoaminen myös rajat ylittävässä toiminnassa on helpompaa. Lisäksi parametriset vakuutukset ovat eräiltä osin kustannustehokkaita sen vuoksi, ettei vahinkotarkastuksia tarvitse vahingon sattuessa suorittaa. Toisaalta parametrisiin vakuutuksiin usein liittyvä kaavamaisuus voi olla myös ongelmallista. Parametristen indeksiperustaisten vakuutusten kehittämistä puoltaa se, että näihin vakuutuksiin perustuvat järjestelmät eivät muiden vapaaehtoisten vakuutusten tapaan kärsi vakuutuksenottajien haitallisesta valikoitumisesta. Epäsymmetrisen informaation vuoksi vakuutusten yksilökohtainen hinnoittelu on kuitenkin lähes mahdotonta, mikä saattaa heikentää vakuutuksenantajien halua kehittää indeksiperustaisia vakuutustuotteita. 6) Voisiko riskiperusteinen hinnoittelu motivoida kuluttajia ja vakuutuksenantajia toteuttamaan toimenpiteitä riskin vähentämiseksi ja hallitsemiseksi? Olisiko riskiperusteisen hinnoittelun vaikutus erilainen, jos katastrofivakuutus olisi pakollinen? Mukauttavatko vakuutuksenantajat yleensä maksuja riskintorjuntatoimenpiteiden perusteella? Uskomme, että riskiperusteinen hinnoittelu motivoi kuluttajia ja vakuutuksenantajia toteuttamaan toimenpiteitä riskin vähentämiseksi ja hallitsemiseksi. Vastaavasti riskiperusteisen hinnoittelun vaikutus olisi erilainen katastrofivakuutuksen ollessa pakollinen, sillä kuluttajilla ei

4 4(6) tällöin olisi vastaavaa motivaatiota ryhtyä toimenpiteisiin vahinkoriskin vähentämiseksi. Vakuutusmaksujen mukauttaminen riskintorjuntatoimenpiteiden perusteella on Suomessa yleisempää yritysvakuutuksissa kuin kuluttajille suunnatuissa vakuutuksissa. 7) Onko olemassa joitakin tietyntyyppisiä katastrofeja, joiden yhteydessä olisi syytä ehdottaa kiinteitä maksuja? Olisiko kiinteisiin maksuihin liitettävä korvauskatto? 8) Mitä muita ratkaisuja olisi tarjottavissa pienituloisille kuluttajille, joilla ei muuten olisi varaa katastrofivakuutustuotteisiin? Emme pidä kiinteitä maksuja varteenotettavina minkäänlaisten katastrofivakuutusten kohdalla. Painotamme tuotekehityksen merkitystä katastrofivakuutustuotteiden saatavuuden varmistamisessa. Jos vakuutustuotteisiin liittyvät omavastuut ovat tarpeeksi korkeita, myös vakuutustuotteiden hinnat pysyvät yleensä kohtuullisina. Valtiot voivat myös tarvittaessa tukea ennallistamistoimenpiteitä esimerkiksi myöntämällä matalakorkoisia lainoja kuluttajille. Pienituloisten kuluttajien asemaa turvaavat Suomessa yleisesti sosiaaliturva ja toimeentulotuki, joka on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Tarveharkintaisen toimeentulotuen tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Tarvittaessa myös hätätilamajoitus ynnä muut katastrofien aikaiset poikkeusjärjestelyt turvaavat yksilöiden asemaa katastrofitilanteissa. 9) Olisiko pitkäaikaisten katastrofivakuutusten käyttöä syytä pyrkiä edistämään? Mitä hyötyjä tai haittoja tästä koituisi vakuutuksenantajille ja vakuutetuille? Pidämme todennäköisenä, että jos luonnonkatastrofeja koskevat vakuutustuotteet ovat tarpeeksi toimivia ja houkuttelevia, niille myös löytyy kysyntää markkinoilla. Erityisiä pitkäaikaisten katastrofivakuutusten käyttämisen edistämiskeinoja ei mielestämme tarvita. 10) Onko ennen sopimuksentekoa annettavia tietoja ja sopimustietoja koskevia vaatimuksia mielestänne tarpeen yhdenmukaistaa EU:n tasolla? Jos vastaus on kyllä, olisiko pyrittävä täyteen vai vähimmäistason yhdenmukaistamiseen? Mitä tietoja esimerkiksi seuraavista olisi sitoumukseen sisällyttävä: vakuutetun riskin luonne mukautumis- ja torjuntatoimet vakuutetun riskin minimoimiseksi ominaispiirteet ja edut (kuten jälleenhankintakustannusten korvaaminen kokonaan tai omaisuuden todellinen käyttöarvo) ulkopuolelle jättämiset tai rajoitukset korvausvaatimuksen tekemistä koskevat ehdot, esimerkiksi jos sekä vahingon että vahingosta ilmoittamisen on tapahduttava sopimuskauden aikana kenelle ja missä määrin kuuluvat kustannukset vahingon tutkimisesta ja toteamisesta sopimusvaikutukset, jos vakuutuksenantaja ei toimita tarvittavia tietoja irtisanomisoikeuden käyttöön liittyvät oikeussuojakeinot, kustannukset ja menettelyt sopimusten uusiminen valitusten käsittely? Suhtaudumme varauksella ennen sopimuksentekoa annettavia tietoja ja sopimustietoja koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseen EU-tasolla. Vaatimusten yhdenmukaistaminen olisi hyvin vaativa tehtävä etenkin sen vuoksi, että katastrofit ja niiden esiintymisriskit vaihtelevat merkittävästi maittain. Jos tietoja koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseen

5 5(6) kuitenkin päädytään, kyseeseen voi tulla vain vähimmäistason yhdenmukaistaminen. Näemme, että kansallisilla kuluttaja- ja/tai vakuutusvalvontaviranomaisilla on myös oma roolinsa vakuutussopimusten läpinäkyvyyden ja selkeyden valvonnassa. 11) Voidaanko moraalikatoa torjua tehokkaasti vähennyksillä, omavastuulla, rinnakkaisvakuutuksella ja muilla rajoituksilla? Mitkä vaihtoehtoiset ehdot voisivat tulla kysymykseen katastrofivakuutuksissa, ottaen huomioon, että vakuutuksenottaja ei välttämättä voi toteuttaa tehokkaita toimia katastrofiriskin pienentämiseksi? Moraalikatoa voidaan torjua tehokkaasti kysymyksessä mainituilla tavoilla. 12) Miten aikaisempien katastrofien vaikutuksista kerättävää dataa voitaisiin parantaa (esim. käyttämällä standardiformaatteja, parantamalla vakuutuksenantajilta ja muilta organisaatioilta kerättävän datan saatavuutta ja vertailukelpoisuutta)? 13) Miten nykyisten ja ennakoitujen/tulevien katastrofien riskien kartoitusta voisi parantaa (esim. EU:n nykyinen lähestymistapa tulvariskien kartoitukseen tulvadirektiivin 2007/60/EY mukaisesti, pelastuspalveluyhteistyö ja EU:n riskikartoitusohjeiden31 käytön edistäminen)? 14) Miten voitaisiin kannustaa parempaan datan jakamiseen, riskianalyysiin ja riskin mallintamismenetelmiin? Olisiko saatavilla oleva data julkistettava? Pitäisikö EU:n toteuttaa toimia tällä alalla? Miten voitaisiin kannustaa vakuutusalan ja poliittisten päätöksentekijöiden vuoropuhelun jatkamiseen tällä alalla? Katsomme, että toimijoiden välistä tietojenvaihtoa koskevalla soft law -tyyppisellä sääntelyllä voitaisiin vaikuttaa edistävästi tietojenvaihtoon ja/tai tietojen vertailtavuuteen. Vakuutusalaa tulisi kannustaa keräämään ja välittämään mahdollisimman tarkkoja ja vertailun mahdollistavia tietoja vahingoista. Suomessa on jo tällä hetkellä olemassa erilaisia kysymykseen liittyviä tietokantoja, mutta ulkopuolisilla ei tietosuojan vuoksi ole niihin pääsyä. Vakuutusyhtiöt eivät välttämättä myöskään kilpailusyistä ole halukkaita jakamaan omia tietojaan. Julkisten varojen ohjaaminen tiedonkeruuseen ja tutkimuslaitosten toimintaan olisi ratkaisu näihin ongelmiin. 15) Miten unioni voi tehokkaimmin auttaa kehitysmaita löytämään ratkaisuja, jotka suojaavat taloudellisesti katastrofin ja iskujen vaikutuksilta? Mitkä olisivat tärkeimmät toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi? Millaisia kumppanuussuhteita tässä tarkoituksessa olisi tavoiteltava yksityisen sektorin ja kansainvälisten instituutioiden välillä? OECD on parhaillaan tekemässä vastaavanlaista kehitysmaita ja ilmastonmuutosta koskevaa tutkimusta (muun muassa OECD Work on Adaptation to Climate Change, April 13), jota voisi mahdollisesti hyödyntää myös unionin päätöksenteossa. OECD on analysoinut muun muassa sitä, kuinka yksityinen sektori voisi osallistua ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen liittyvien sopeutumistoimien kehittämiseen sekä julkisten menettelytapojen roolia yksityisten toimien edistämisessä. 16) Mitkä ovat tärkeimmät huomioon otettavat näkökohdat suunniteltaessa ympäristövastuudirektiivin 2004/35/EY mukaisia taloudellisia turvajärjestelyjä ja vakuutuksia? 17) Onko saatavilla riittävästi dataa ja välineitä merkityksellisten ja uusien teollisten riskien integroidun analyysin suorittamiseksi? Miten voidaan varmistaa datan saatavuus, jakaminen ja välineiden läpinäkyvyys? Miten voitaisiin lisätä vakuutuksenantajien, yritysten ja toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä teollisuusonnettomuuksien vastuukysymyksiä ja tällaisista onnettomuuksista aiheutuvia menetyksiä koskevan tietämyspohjan parantamiseksi?

6 6(6) Ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluu ympäristön ennallistaminen, ei ympäristön vahingoittumisen aiheuttamien taloudellisten menetysten hyvittäminen maksamalla vahingonkorvausta. Näissä ennallistamistason ja tarvittavien varojen määrän päättää viranomainen yksittäisten vakuutusyhtiöiden laatimien vakuutusehtojen sijaan. Koska jokainen vahinkotapahtuma on erilainen, yleinen ja jäykkä järjestelmä ei ole tarkoituksenmukainen eikä kykene vastaamaan käytännön ongelmiin. Huomioon tulee ottaa myös se, että toimijoiden väliset erot ovat suuria. Emme kannata pakollisia vakuutuksia tälläkään sektorilla. Tietämyspohjaa teollisista riskeistä tulee pyrkiä laajentamaan eri tavoin ja näin luoda edellytyksiä viranomaisten, vakuutuksenantajien ja yritysten yhteistyölle sekä näiden väliselle tiedonkululle. 18) Millainen innovatiivinen vakuutusmekanismi sopisi parhaiten öljyn- ja kaasunporauksen avomeritoimintaan sen erityispiirteet huomioon ottaen? Onko vakuutusalan mahdollista rajoittaa riskinarviointiin ja vakuutusmaksujen laskemiseen liittyviä epävarmuustekijöitä? Millaista tietoa pitäisi olla julkisesti saatavilla, jotta voitaisiin edistää vakuutusmarkkinoiden tuotteiden kehittämistä suuronnettomuuksilta suojautumiseksi? 19) Olisiko vahingonkorvausvakuutusten sopimusehdot annettava ihmisen aiheuttamien katastrofien tapauksessa tiedoksi kolmansille osapuolille? Jos olisi, miten? Pidämme mahdollisena sitä, että vahingonkorvausvakuutusten sopimusehdot voitaisiin tietyissä tilanteissa antaa tiedoksi kolmansille osapuolille. Ongelmalliseksi voi kuitenkin muodostua kysymys siitä, mitä tietoja yrityksille pääsääntöisesti räätälöitävistä sopimusehdoista tulisi antaa ulkopuolisille. Sopimusehdot voivat sisältää esimerkiksi yrityssalaisuuksiksi luettavia tietoja. Lisäksi on huomattava, että oikeus vahingonkorvaukseen ei ole riippuvainen vahingon aiheuttaneen yrityksen ja tämän vakuutusyhtiön välisestä sopimuksesta vaan ratkeaa kansallisen vahingonkorvauslainsäädännön mukaisesti. Mitä sopimisehtojen julkistamiselle on siten tarkoitus saavuttaa? 20) Liittyykö vahinkotarkastukseen joitakin erityisiä osa-alueita, joilla pidemmälle menevästä yhdenmukaistamisesta olisi hyötyä? Mitkä nämä osa-alueet olisivat? Kohtaavatko vahinkotarkastajat käytännön vaikeuksia valtioiden rajat ylittävässä toiminnassa? Emme pidä vahinkotarkastukseen liittyvää pidemmälle menevää yhdenmukaistamista tarkoituksenmukaisena. 21) Tässä asiakirjassa käsitellään luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien torjunnan ja niihin liittyvien vakuutusten eräitä erityispiirteitä. Onko joitakin tärkeitä osaalueita jätetty pois tai käsitelty liian suppeasti? Mitkä nämä osa-alueet olisivat? Terrorismia yhtenä mahdollisena ihmisen aiheuttaman katastrofin aiheuttavana tekijänä ei ole otettu huomioon.