MUISTIO 1(4) Maakuntauudistuksen projektiryhmälle. Hallituksen linjaus

Transkriptio

1 MUISTIO 1(4) Maakuntauudistuksen projektiryhmälle SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN JA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ESITYS EDELLYTYKSISTÄ KOSKIEN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON JÄRJESTÄMISVASTUUN SIIRTOA MAAKUNNALTA KUNNALLE Hallituksen linjaus Maakunnan tehtäväksi tulee ympäristöterveydenhuollon järjestäminen ja elintarvikevalvonnan, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ja sen valvonnan tehtävät kunnista, aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista. Riittävän osaamisen ja resurssit omaava kunta voi kuitenkin laissa säädettyjen kriteerien täyttyessä sopia maakunnan kanssa järjestämisvastuun siirtämisestä tältä osin kunnalle. Käsittely maakuntauudistuksen projektiryhmässä Ministeriöiden esitys Projektiryhmä palautti esityksen takaisin ministeriöiden valmisteluun seuraavasti: Ministeriöiden tulee arvioida kokouksessa esillä olleen esityksen (30/30, praktikkoeläinlääkärit eivät valvontaresurssissa) lisäksi vaihtoehto, jossa edellytys järjestämisvastuun siirrolle on, että järjestämisvastuun saavassa kunnassa on vähintään 20 htv:tä (praktikkoeläinlääkärit mukana) ja sama 20 htv:tä täytyy toteutua myös jäljelle jäävässä maakunnassa. Projektiryhmän kokouksen jälkeen ministeriöt ovat päätyneet arvioimaan kolmen vaihtoehdot vaikutuksia ympäristöterveydenhuollon toimeenpanoon sekä yhteistyöhön muiden keskeisten yhteistyöviranomaisten kanssa. Edellä kuvattujen vaihtoehtojen lisäksi ministeriöt arvioivat vaihtoehdon (Vaihtoehto C), jossa ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudesta maakunta voi siirtää kunnalle viranomaistehtävät terveydensuojelu-, elintarvike- ja tupakkalain osalta, jos tehtäviä hoitamassa on kunnassa tai muodostettavalla yhteistoiminta-alueella vähintään 20 htv:tä. Tämä edellyttää myös sitä, että jäljelle jäävään maakuntaan jää myös 20 htv:n resurssi hoitamaan edellä mainittuja viranomaistehtäviä ja eläinlääkäripalvelut hoidetaan maakunnallisesti. Kaikissa edellä mainituissa malleissa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta suoritettaisiin maakunnallisesti. Valvonta kuuluu nykyisin valtion vastuulle, vaikka kunnaneläinlääkärit suorittavat osan siitä valtion toimeksiantotehtävänä. Loppuosan valvonnasta hoitavat AVI:t ja ELY:t, ja AVI myös vastaa kunnaneläinlääkäreiden työn ohjauksesta. Valtion tehtävien siirtäminen kunnille ei ole tehtävissä vaadittavan asiantuntemuksen näkökulmasta mahdollista, kun sen sijaan kokonaisuuden hoitaminen maakunnallisena mahdollistaa tehokkaan ja laadukkaan valvonnan. Aluehallinnon ja paikallishallinnon niukkojen resurssien yhdistymisestä maakunnissa odotetaan saatavan synergiahyötyjä ja resurssisäästöjä. Myös eläintautivalmiuden ja valmiusvarastojen ylläpito ja taudintorjunta sekä päivystyksen järjestäminen kiireellisten eläinsuo-

2 2(4) jelu- ja eläintautivalvonnan tehtävien varalta onnistuvat maakunnallisena toimintana. ELY:jen ja AVI:en suorittama otantavalvonta hoidetaan yhdistettynä maataloustukien ja niiden täydentävien ehtojen valvontaan, eikä näitä valvontoja voida eriyttää ilman että lopputuloksena on epätarkoituksenmukainen ja kallis kaksinkertainen valvonta. Vaikka tässä kappaleessa esitetty tulkinta ei ole kirjaimellisesti hallituksen linjauksen mukainen, se on edellä kuvatusta syistä perusteltu ja tulisi ottaa huomioon ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuista päätettäessä. Maakuntamalli tarkoittaa sitä, että tehtävien siirtyessä maakunnalle ympäristöterveydenhuollon sekä rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteys katkeaa. Tämän muutoksen merkitys korostuu erityisesti terveydensuojelussa ja osin elintarvikevalvonnassa. Maakuntalaki mahdollistaisi kuitenkin sen, että kunnat voisivat maakunnan kanssa tekemällä sopimuksella siirtää rakennusvalvonnan tehtävät maakunnalle. Ympäristöministeriö on esittänyt maakuntalista antamassaan lausunnossa, että myös ympäristönsuojelun osalta tulisi olla mahdollista siirtää järjestämisvastuuta kunnista maakunnille. Ministeriöt pitävät parhaana sitä, että ympäristöterveydenhuollon palvelut tuotettaisiin hallituksen päälinjauksen mukaisesti maakunnallisina. Jos sopimusperusteinen tehtävien siirto kuntiin halutaan sallia, tulisi hallituksen linjauksen mukaan maakunnalla olla mahdollisuus siirtää järjestämisvastuu kunnalle vain erikoistapauksessa, kun osaaminen ja resurssit voidaan varmuudella turvata. Edelliseen viitaten ministeriöt esittävät, että tällöin lainsäädäntöä lähdettäisiin valmistelemaan nyt arvioidun vaihtoehdon A pohjalta. Vaihtoehdot ja niiden arviointia A malli (STM:n ja MMM:n esitys projektiryhmän kokouksessa ) Maakunta voi siirtää järjestämisvastuun sopimuksella kunnalle ympäristöterveydenhuollon tehtävät, jos vastaanottavalla yksiköllä on käytössään vähintään 30 viranomaisvalvontaa kokopäiväisesti tekevää viranhaltijaa ja maakunnalla on siirron jälkeen vähintään vastaavat valvontaresurssit. - valvontaresursseihin ei lueta viranhaltijoita, joiden pääasiallinen tehtävä on eläinlääkäripalvelujen tarjoaminen - maakunta ja kunta voisivat kuitenkin sopia eläinlääkäripalvelujen siirtämisestä kunnan järjestämisvastuulle Resurssit: Ehdotus tarkoittaisi sitä, että ympäristöterveydenhuollon yksikössä voisi olla esimerkiksi noin 15 virkaa elintarvikevalvontaan ja noin 15 terveydensuojeluun ja tupakkavalvontaan Viranhaltijat voisivat erikoistua laajasti muun muassa seuraaviin valvontakokonaisuuksiin: - suuret elintarvikehuoneistot, elintarvikkeiden tarjoilupaikat, elintarvikkeiden myyntipaikat, pakkausmerkintöjen valvonta jne. - asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olosuhteiden valvonta, talous- ja uimavesien valvonta, terveydensuojelun ilmoitusvelvollisten kohteiden valvonta jne.

3 3(4) - yleinen terveydensuojelu (vaikuttaminen kunnassa rakentamiseen, alueiden käyttöön ja ympäristöluvitukseen) - tupakkatuotteiden myynnin valvonta, tupakointikieltojen valvonta Hyödyt: Ehdotus turvaisi laadukkaan ja tehokkaan valvonnan sekä riittävän osaamisen ja erikoistumisen mahdollisuuden sekä vastaanottavassa kunnassa että jäljelle jäävässä maakunnassa. Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus säilyisi selkeänä, kun ympäristöterveydenhuollon järjestäminen olisi pääosin maakunnissa ja vain poikkeustapauksissa kunnissa. Valvonnan valtakunnallinen ohjaus olisi selkeää ja helpompaa kuin tapauksessa, jossa järjestämisvastuu olisi mahdollista siirtää laajasti kunnille. Suuri henkilömäärä mahdollistaa resurssien joustavan käytön ja asiantuntijuuden varmistamisen myös loma-aikoina. Haitat: Maakuntauudistuksen tavoitteet (synergiahyödyt, samantasoiset palvelut, palveluverkoston tehostuminen) eivät toteudu niillä alueilla, jotka ottavat hoitaakseen ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Ehdotus tarkoittaisi sitä, että ympäristöterveydenhuollon sekä rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteistyö tulisi rakentaa uudelleen käytännössä lähes koko maassa, koska ympäristönsuojelu ja rakennusvalvonta jäävät pääosin kuntiin. Tämän merkitys korostuisi erityisesti terveydensuojelussa ja osin elintarvikevalvonnassa. Vaikutus järjestämisvastuun siirron mahdollisuuksiin sekä muuhun viranomaistoimintaan: Käytännössä ehdotus tarkoittaisi sitä, että kahdella maakunnalla (Uusimaa ja Pohjois-Pohjanmaa) voisi olla mahdollisuus siirtää ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu kunnalle tai kuntien yhteistoiminta-alueelle. Ehdotettu 30 htv:tä ei toteudu kaikissa maakunnissa (muun muassa Keski- Pohjanmaa, Etelä-Karjala ja Kainuu), mutta ympäristöterveydenhuolto olisi siitä huolimatta mahdollista järjestää maakunnallisesti. Näissä maakunnissa olisi mietittävä mahdollisuutta tehdä maakuntien välistä yhteistyötä erityisesti vaikeiden ja laajojen sekä harvoin tapahtuvien valvontatoimenpiteiden osalta. B (eläinlääkäripraktikot mukana) -malli (projektiryhmässä esillä ollut Kuntaliiton esittämä malli) Maakunta voi siirtää järjestämisvastuun sopimuksella kunnalle ympäristöterveydenhuollon tehtävät, jos vastaanottavalla yksiköllä on käytössään vähintään 20 ympäristöterveydenhuollon tehtäviä kokopäiväisesti tekevää viranhaltijaa (20 htv) ja maakunnalla on siirron jälkeen vähintään vastaavat resurssit.

4 4(4) - valvontaresursseihin luetaan myös viranhaltijat, joiden pääasiallinen tehtävä on eläinlääkäripalvelujen tarjoaminen Resurssit: Ehdotus tarkoittaisi sitä, että yksikössä (20 htv) alueen elinkeinorakenteesta riippuen voisi vähimmillään olla esimerkiksi: alue, joka muodostuu maakuntakeskuksen ympärille - 4,5 elintarvikevalvontaa tekevää viranhaltijaa - 3,5 terveydensuojelua tekevää viranhaltijaa - 0,5 tupakkavalvontaa tekevä viranhaltijaa - 11,5 eläinlääkäripalveluita (praktiikka) tuottavia eläinlääkäreitä alue, joka muodostuu ison kaupunkikeskuksen ympärille - 8 elintarvikevalvontaa tekevää viranhaltijaa - 6,5 terveydensuojelua tekevää viranhaltijaa - 1 tupakkavalvontaa tekevä viranhaltijaa - 4,5 eläinlääkäripalveluita (praktiikka) tuottavia eläinlääkäreitä Kummassakaan tapauksessa valvontaa tekevät viranhaltijat eivät voisi erikoistua niin laajasti eri ympäristöterveydenhuollon osa-alueisiin kuin edellä A- vaihtoehdossa. Kiireellistä eläinlääkäriapua koskevan päivystyksen järjestäminen vaatii onnistuakseen vähintään 5 praktikkoeläinlääkäriä, joten mallissa päivystyksen järjestäminen olisi vaikeaa, jollei siitä sovittasi erikseen kuntien ja maakuuntien yhteisenä. Hyödyt: Ehdotus turvaisi laadukkaan ja tehokkaan valvonnan, mutta vain osassa kuntia ja maakuntia (osin haitta). Laaja erikoistuminen mahdollistuisi osassa kuntia ja maakunnissa. Nykytilanteeseen verrattuna valvontayksiköiden koko joissakin tapauksissa kasvaisi. Osa olemassa olevista yksiköistä voisi jatkaa toimintaansa suoraan sekä kuntien muiden (rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu) toimijoiden yhteistyö ympäristöterveydenhuollon toimijoiden kanssa voisi jatkua nykyisen kaltaisena. Tämä hyöty koskisi erityisesti terveydensuojelua ja osin elintarvikevalvontaa. Haitat: Vain osassa maakunnissa voitaisiin turvata laadukas valvonta. Reikäleipämallin mukainen järjestelmä olisi nykyistä sekavampi, kun tehtävien hoito hajautuisi lukuisiin erilaisiin maakunnallisiin ja kunnallisiin yksiköihin. Järjestelmän sekavuuden vuoksi valvonnan valtakunnallinen ohjaus hankaloituisi ja edellyttäisi Eviralta ja Valviralta (tai sen työn jatkajalta) enemmän panostusta ohjaukseen. Kiireellistä eläinlääkärinapua varten olevan päivystyksen järjestäminen vaikeutuisi, sillä voimassa olevan lain lähtökohtana on, että päivystys järjestetään yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Praktikkoeläinlääkäreitä ei enää voitaisi käyttää joustavasti yksittäisissä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tehtävissä valvontaa päätoimisesti tekevien

5 5(4) viranhaltijoiden lisäksi, sillä eläinlääkäripraktikot eivät olisi suoraan maakunnan käytössä. Ehdotus johtaisi siihen, että kaikissa kunnissa ja maakunnissa ei ole riittävää osaamista ja viranhaltijoiden erikoistumista. Kansalaiset joutuisivat eriarvoiseen asemaan ympäristöterveydenhuollon palvelujen saatavuudessa ja laadussa, kun valvontayksiköiden erikoistumismahdollisuudet ja niiden pohjalta tarjottava asiakaspalvelu olisi huonompaa maakunnissa. Yksiköissä, joissa henkilöstö koostuu pääasiassa eläinlääkäripalveluja tarjoavista viranhaltijoista, jäisivät muun valvonnan erikoistumismahdollisuudet vähäisiksi. Tätä valvontaosaamisen puutetta on pyritty korjaamaan muodostamalla maakunnallisia tai sitä suurempia valvontakokonaisuuksia. Poikkeaminen selvästi maakuntamallista saattaa nostaa linjauksen avaamistarpeita muillakin aloilla. Kysymys sopimuksella tapahtuvien siirtojen perustuslainmukaisuudesta korostuu erityisesti tämän mallin osalta (perustuslakivaliokunta on suhtautunut pidättyvästi mahdollisuuteen poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan viranomaisen toimivallan tulee ilmetä riittävän selvästi laista). Vaikutus järjestämisvastuun siirron mahdollisuuksiin sekä muuhun viranomaistoimintaan Käytännössä ehdotus mahdollistaisi sen, että laskentatavasta riippuen henkilöstöresursseiltaan pienimpiä maakuntia lukuun ottamatta järjestämisvastuun siirto olisi mahdollista noin kunnalle tai kuntien yhteistoiminta-alueille. Tällöin järjestämisvastuu voisi olla jatkossa kunnalla ja 18 maakunnalla, mikä olisi ristiriidassa maakuntauudistuksen päälinjauksen kanssa. C. Mukautettu malli (uusi vaihtoehto) Maakunta voi siirtää järjestämisvastuun sopimuksella kunnalle ympäristöterveydenhuollon tehtäviä, jos vastaanottavalla yksiköllä on käytössään vähintään 20 viranomaisvalvontaa kokopäiväisesti tekevää viranhaltijaa ja maakunnalla on siirron jälkeen vähintään vastaavat valvontaresurssit. - siirto ei koskisi eläinlääkäripalveluita eikä valvontaresursseihin lueta viranhaltijoita, joiden pääasiallinen tehtävä on eläinlääkäripalvelujen tarjoaminen Resurssit: Ehdotus tarkoittaisi sitä, että ympäristöterveydenhuollon yksikössä voisi olla esimerkiksi noin 10 virkaa elintarvikevalvontaan sekä noin 10 terveydensuojeluun ja tupakkavalvontaan Viranhaltijat voisivat erikoistua suhteellisen laajasti muun muassa seuraaviin valvontakokonaisuuksiin: - suuret elintarvikehuoneistot, elintarvikkeiden tarjoilupaikat, elintarvikkeiden myyntipaikat, pakkausmerkintöjen valvonta jne.

6 6(4) - asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olosuhteiden valvonta, talous- ja uimavesien valvonta, terveydensuojelun ilmoitusvelvollisten kohteiden valvonta jne. - yleinen terveydensuojelu (vaikuttaminen kunnassa rakentamiseen, alueiden käyttöön ja ympäristöluvitukseen) - tupakkatuotteiden myynnin valvonta, tupakointikieltojen valvonta Hyödyt: Ehdotus turvaisi pääsääntöisesti laadukkaan ja tehokkaan valvonnan sekä riittävän osaamisen ja erikoistumisen mahdollisuuden sekä vastaanottavassa kunnassa että jäljelle jäävässä maakunnassa. Päivystyksen järjestäminen kiireellisen eläinlääkärinavun antamista varten onnistuisi, kun tehtävä olisi maakunnan vastuulla ja tarvittava palveluverkosto voitaisiin arvioida myös maakuntien yhteistyönä. Eläinlääkäripalvelujen hoitaminen maakunnassa toisi synergiaetuja, kun praktikkoeläinlääkäreitä voitaisiin käyttää joustavasti yksittäisissä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tehtävissä valvontaa päätoimisesti tekevien viranhaltijoiden lisäksi. Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus säilyisi suhteellisen selkeänä, kun ympäristöterveydenhuollon järjestäminen olisi pääosin maakunnissa ja erikseen vain muutamassa kunnissa tai kuntien muodostamalla yhteistoiminta-alueella. Valvonnan valtakunnallinen ohjaus olisi selkeää ja helpompaa kuin tapauksessa, jossa järjestämisvastuu olisi mahdollista siirtää laajasti kunnille. Suuri henkilömäärä mahdollistaa resurssien kohtuullisen joustavan käytön ja asiantuntijuuden varmistamisen myös loma-aikoina. Haitat: A-vaihtoehtoon verrattuna järjestelmä olisi sekavampi, kun useammalla kunnalla olisi mahdollisuus saada järjestämisvastuu maakunnalta sopimuksella. Edellisestä johtuen ympäristöterveydenhuollon valtakunnallinen ohjaaminen olisi vaikeampaa kuin vaihtoehdossa A. Ehdotus tarkoittaisi sitä, että ympäristöterveydenhuollon sekä rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteistyö tulisi rakentaa uudelleen käytännössä monessa maakunnassa, koska ympäristönsuojelu ja rakennusvalvonta jäävät pääosin kuntiin. Tämän merkitys korostuisi erityisesti terveydensuojelussa ja osin elintarvikevalvonnassa. Vaikutus järjestämisvastuun siirron mahdollisuuksiin sekä muuhun viranomaistoimintaan Ehdotus tarkoittaisi sitä, että teoriassa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa voisi olla mahdollisuus siirtää ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu yhteensä 8-9 kunnalle tai kuntien yhteistoiminta-alueelle.

7 7(4) LIITTEET Ympäristöterveydenhuollon resurssit maakunnissa ja valvontayksiköissä (yhteistoiminta-alueilla) Taustamuistio nykytilanteesta ja arvioinnista Muistio eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta ja perusteet toimeenpanosta maakunnissa

8 LIITE MUISTIO 1(4) LIITE 1 Itsehallintoalue (maakunta) Kunta, yhteistoiminta-alue Eläinlääk. palv., eläinten hyvinvointi Terveydensuoj., tupakkavalv., elintravikevalv. Yhteensä YTH Etelä-Karjala 15,7 24,38 40 Imatran seudun ympäristötoimi 5,45 8,4 14 Lappeenrannan seudun ympäristötoimi 10,25 15,98 26 AVI eläinresurs. Etelä- Pohjanmaa 30,7 20, JIK Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä 6,3 4,85 11 Seinäjoen alueen ympäristöterveydenhuolto Suupohjan Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä 5,4 1,95 7 Etelä-Savo 16 20, Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Mikkelin Seudun Ympäristöpalvelut 6 9,5 16 Kainuu 11 16,3 27 Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä 11 16,3 27 Kanta-Häme 13,45 28,97 1,5 44 Forssan seudun hyvinvointiky 6,45 9,27 16 Hämeenlinnan kaupunki 4,5 8,9 13 Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä 2,5 10,8 13 Keski- Pohjanmaa 14 12,9 0,7 28 Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto 14 12,9 27 Keski-Suomi 27,3 41, Jyväskylän seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalue 7,6 18,36 26

9 2(4) Itsehallintoalue (maakunta) Kunta, yhteistoiminta-alue Eläinlääk. palv., eläinten hyvinvointi Terveydensuoj., tupakkavalv., elintravikevalv. Yhteensä YTH Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimisto 7,8 12,16 20 Laukaan ympäristöterveydenhuolto 4 5,85 10 Pohjoisen Keski-Suomen Ympäristötoimi 7,9 4,7 13 Kymenlaakso 11,55 29, Haminan ympäristötoimi 4 5,45 9 Kotkan ympäristökeskus 2,3 7,7 10 Kouvolan kaupunki 5,25 16,75 22 Lappi 30,4 25, Inarin ja Utsjoen ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue Koillis-Lapin ympäristöterveydenhuolto 7,2 3,4 11 Rovakaaren ympäristöterveydenhuolto 8,9 9,1 18 Tornion kaupunki Tunturi-Lappin yhteistoiminta-alue 6,3 3,3 10 Pirkanmaa 28,5 57,65 1,6 88 Pirkkalan ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö Pirteva 6,2 16,05 22 Sastamalan perusturvakuntayhtymä 11 6,7 18 Tampereen kaupungin ympäristöterveys 11,3 34,9 46 Pohjanmaa 12,1 27, Länsirannikon ympäristöyksikkö / Västkustens miljöenhet 4,4 9,25 14 Pietarsaaren Kaupunki, Sociaali- ja terveysvirasto 4 8,2 12 Vaasan ja Laihian ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue 3,7 10,25 14 AVI eläinresurs. Pohjois-Karjala 19,5 20, Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys 19,5 20,9 40 Pohjois- Pohjanmaa 48,9 57,3 4,1 110

10 3(4) Itsehallintoalue (maakunta) Kunta, yhteistoiminta-alue Eläinlääk. palv., eläinten hyvinvointi Terveydensuoj., tupakkavalv., elintravikevalv. AVI eläinresurs. Yhteensä YTH Haapaveden kaupunki/ympäristöpalvelut Helmi 7,99 3,88 12 Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue 7,2 6,8 14 Kuusamon, Posion ja Taivalkosken ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun 5,5 4,9 10 yhteistoiminta-alue Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos 11 23,58 35 Oulunkaaren ympäristöpalvelut 5,15 6,4 12 Peruspalvelukuntayhtymä Kallio 7,66 6,44 14 Peruspalvelukuntayhtymä Selänne 4,4 5,3 10 Pohjois-Savo 42,19 38,89 4,1 85 Keski-Savon Ympäristötoimi 6, Kuopion kaupunki 0 13,3 13 Siilinjärven ympäristöterveyspalvelut 13,77 8,29 22 Tervon kunnan ympäristöterveyspalvelut 8,07 2,55 11 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä 13,55 5,75 19 Päijät-Häme 15,4 30,12 46 Lahti 2 12,1 14 Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, ympäristöterveyskeskus 13,4 18,02 31 Satakunta 21,46 32,71 54 Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitos kuntayhtymä 6,4 4,3 11 Porin kaupunki 8 14,7 23 Pyhäjärviseudun ympäristötoimisto 3,3 6,9 10 Rauman kaupunki, ympäristöterveydenhuolto 3,76 6,81 11 Uusimaa 35,25 160,91 5,5 202 Espoon seudun ympäristöterveys 2,3 24,9 27 Eteläkärjen ympäristöterveys 3,2 7,42 11 Helsingin kaupunki 1,8 59,2 61 Hyvinkään kaupunki 1,7 8,5 10

11 4(4) Itsehallintoalue (maakunta) Kunta, yhteistoiminta-alue Eläinlääk. palv., eläinten hyvinvointi Terveydensuoj., tupakkavalv., elintravikevalv. AVI eläinresurs. Yhteensä YTH Keski-Uudenmaan ympäristökeskus 6, Lohja, Ympäristöterveyspalvelut 8,3 4,4 13 Porvoon kaupunki 8, Vantaan kaupunki 2,85 16,49 19 Varsinais-Suomi 25,55 50, Liedon kunta, ympäristöterveyspalvelut 11,8 15,3 27 Raision valvontayksikkö 3,85 7,1 11 Salo 3,9 6,6 11 Turku 1 16,9 18 Uusikaupunki

12 1 Taustamuistio Sosiaali- ja terveysministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön esitys edellytyksistä koskien ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuun siirtoa maakunnalta kunnalle Nykytilan kuvaus Ympäristöterveydenhuollon tehtävät on tällä hetkellä järjestetty lakisääteisesti kuntien välisenä yhteistoimintana ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetun lain (410/2009) mukaisesti 62 yhteistoiminta-alueella. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annettua lakia valmisteltaessa riittäviksi resurssiksi ympäristöterveydenhuollon erikoisosaamisen ja erikoistumisen kannalta määriteltiin 10 htv. Taustalla edelliselle oli useita selvityksiä ja jo muutaman vuoden kokemus ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä muutamalla yhteistoimintaalueella. Selvitysten perusteella optimaaliseksi henkilömääräksi esitettiin vähintään 20 htv:tä, mutta pienemmätkin alueet katsottiin joissakin tapauksissa mahdolliseksi. Edellisestä johtuen lakiin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta kirjattiin että kunnassa tai yhteistoimintaalueella ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä vastaa yksi toimielin, jolla on oltava käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Resurssointi piti suunnitella siten, että yhteistoiminta-alueella on riittävät resurssit kaikille valvonnan osa-alueelle, mutta tässä ei ole onnistuttu Nykytilan arviointi Yhteistoiminta-alueiden toimintaa koskevissa selvityksissä on todettu niiden toimivan kohtuullisen hyvin. Laajamittainen viranhaltijoiden erikoistuminen on ollut kuitenkin vähäistä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kokemukset ja selvitykset ovat osoittaneet, että tämä resurssimäärä on erikoistumisen kannalta riittämätön ja erikoisosaamisen riittävän asiantuntemuksen takaavan resurssin tulisi olla nykyiseen verrattuna arviolta vähintään kolminkertainen. Tämä mahdollistaisi myös sen, että erikoistuminen ei rajoittuisi vain yksittäisiin viranhaltijoihin, vaan myös sijaistaminen olisi esimerkiksi loma-aikoina mahdollista. Erityisen haasteelliseksi nykyinen 10 htv:n edellytys on havaittu alueilla, jossa praktiikkaa tekevien eläinlääkäreiden osuus kaikista viranhaltijoista on ollut merkittävä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että valvontatyössä (elintarvikevalvonta, terveydensuojelu ja tupakkavalvonta) erikoistumista ei juuri ole voitu toteuttaa, vaikka kokonaishenkilöstöresurssi on ollut reilusti yli tuon 10 htv. Edellisestä johtuen ministeriöt ovat informaatio-ohjauksella pyrkineet edistämään yhteistoiminta-alueiden laajenemista ainakin niiltä osin, kun alueet ovat olleet vain vähän yli tuon 10 henkilötyövuotta. Tällä hetkellä on jo muutamia alueita, jotka toimivat hyvin ja joilla on riittävä osaaminen ympäristöterveydenhuollon tehokkaaseen toimeenpanoon. Usein näilläkin alueilla tehtävien toimeenpanoa olisi edelleen mahdollista tehostaa yhdistämällä alueita niin, että erikoistuminen olisi nykyistäkin laajamittaisempaa ja mahdollistaisi laadukkaan valvonnan ympäri vuoden. Edelliseen viitaten hallituksen linjaus siirtää ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu kunnilta 18 maakunnalle tukee edellä mainittua laajentumisperiaatetta ja tehostaa sekä yhdenmukaistaa ympäristöterveydenhuollon tehtävien toimeenpanoa.

13 2 Laadullisten kriteerit Ympäristöterveydenhuollossa ei ole määritelty eikä pystytä määrittelemään tarkasti laadullisia kriteereitä riittävän laadukkaalle toimeenpanolle. On erittäin vaikeaa määrittää kuinka monta viranhaltijaa ja minkälaisen osaamisen omaavaa viranhaltijaa pitää olla esimerkiksi tekemässä asuntojen tai elintarvikehuoneistojen tarkastuksia, kun tilanne ja valvonnan tarve vaihtelevat kentällä jatkuvasti. Samoin on erittäin vaikeaa määritellä, millaisia ympäristöterveydenhuollon prosessien tulee olla, että ne olisivat toimivia. Kokemus on osoittanut, että hyvin erilaisilla prosesseilla päästään hyvään lopputulokseen, kunhan käytettävissä on riittävät kokonaisresurssit. Edellisestä johtuen ympäristöterveydenhuollon kriteereitä on mahdollista määritellä vain valvontaa tekevien viranhaltijoiden kokonaishenkilöresurssien perusteella. Riittävät henkilöresurssit mahdollistavat parhaiten myös osaamisen kehittämisen ja resurssien joustavan käytön valvonnan painopisteen muuttuessa valvonnan osa-alueelta toiselle. Kuten edellä on todettu, ympäristöterveydenhuollon järjestämisen laadullinen arviointi on vaikeaa, mutta sitä on pyritty kehittämään. Ympäristöterveydenhuollon arviointia on tähän asti tehty hankkeissa sekä projekteissa ja arviointi on kohdistunut järjestämiseen ja resursseihin. Arviointia on lähdetty kehittämään siten, että aluehallintovirastot ovat arvioineet ympäristöterveydenhuollon toteuttamisen sisältöä ns. arviointi- ja ohjauskäynneillä (AJO-käynneillä). Tämän lisäksi on laadullisen toteuttamisen ja kustannustehokkuuden arviointiin kehitetty auditointimallia ja lähes kaikki nykyiset 62 yksikköä on auditoitu ensimmäisen kerran. Maakuntien ympäristöterveydenhuollon järjestämisen ja toteuttamisen arviointitapa tulee pohjautumaan näihin kolmeen arviointitapaan ja myös tehtäviä mahdollisesti järjestävät kunnat tullaan arvioimaan samoin kriteerein. Alustavasti auditointien perusteella voidaan todeta, että suurien kaupunkien ympäristöterveydenhuollon kustannukset asukasta kohti ovat yleensä pienempiä kuin vastaavilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille maaseudulla. Laskuissa ei ole mukana eläinlääkintähuolto, minkä kustannukset riippuvat paljon siitä, onko käytössä ostopalvelua ja järjestetäänkö päivystys itse vai ei. Auditoinnit ovat kuitenkin osoittaneet myös sen, että suurten kaupunkien valvonnan vaikuttavuus ja tehokkuus ympäristöterveydenhuollossa ei ole yleisesti ottaen parempaa kuin maaseudulla olevilla yhteistoiminta-alueilla. Henkilöstön määrään liittyvät kriteerit Edelliseen viitaten henkilöresurssi on ainoa kriteeri, jota voidaan nykytiedon varassa käyttää ympäristöterveydenhuollon toimeenpanon arviointiin. Riittävällä henkilöresurssilla koko ympäristöterveydenhuollon valvonta voidaan toimeenpanna laadukkaasti ja tehokkaasti kaikissa tilanteissa sekä järjestämisvastuun mahdollisesti saavassa kunnassa että jäljelle jäävässä maakunnassa. Varmistamalla riittävän suuri henkilöresurssi kuntaan ja maakuntaan saadaan kattavaa erikoistumista elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun eri osa-alueille (esimerkiksi suurten elintarvikelaitosten, ensisaapumispaikkojen, talousveden, asuntojen terveydellisten olosuhteiden jne. valvontaan). Sen lisäksi, että riittävät henkilöresurssit mahdollistavat tehokaan ympäristöterveydenhuollon toimeenpanon, se myös estää ympäristöterveydenhuollon pirstaloitumisen pienille osa-alueille, joissa resurssien joustava käyttö ei ole mahdollista ja sen vuoksi tehtävien hoitaminen vaikuttavasti ei ole mahdollista. Ministeriöiden

14 3 Pirstaloituminen ja valvonnan ohjaus Jos osaamisen ja resurssien edellytykset eivät ole riittävät, on todennäköistä, että merkittävä osa erityisesti suurista kunnista ja yhteistoiminta-alueista pyrkii sopimaan järjestämisvastuun siirrosta maakunnalta kunnalle, mikä aiheuttaa ympäristöterveydenhuollon pirstaloitumista entisestään erityyppisiin valvontayksiköihin. Siirtojen jälkeen suurten kaupunkien ympärillä olevilla maakunnan osilla olisi osassa Suomea mahdoton tehtävä suoriutua yhdenvertaisesti ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuusta niukkojen resurssien johdosta. Myös valtion ohjaus suhteessa ympäristöterveydenhuollon toimeenpanoon vaikeutuisi, kun valtion pitäisi rakentaa ohjaussuhde sekä maakuntiin että kuntiin. Ympäristöterveydenhuolto osana maakuntaa Tässä tilanteessa on huomioitava, että järjestämisvastuuta ei ole mahdollista eikä kustannustehokasta siirtää kuntaan niiden tehtävien osalta, jotka jo nykyisin on hoidettu valtion toimesta. Näitä ovat esimerkiksi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tehtävät, jotka on lakiesityksessä rajattu järjestämisen siirtomahdollisuuden ulkopuolelle ja jotka joka tapauksessa jäisivät maakunnan tehtäväksi. Maakuntauudistus on ympäristöterveydenhuollon osalta nähty tilaisuutena yhdistää samaan organisaatioon ne ympäristöterveydenhuoltoa läheisesti sivuavat tehtävät, joita nyt hoidetaan aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa. Niissä kunnissa, jotka jatkaisivat ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämistä, tämä yhteys jäisi saavuttamatta sillä aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten tehtävien järjestämisvastuun siirtäminen kuntiin ei ole mahdollista. Siirto ei olisi järkevää eikä kustannustehokasta missään tilanteessa. Yhteys maakuntiin siirtyvien tehtävien ja kunnan mahdollisesti järjestämän ympäristöterveydenhuollon tehtävien välillä sekä ohjauksen suunnittelu erillisesti maakuntaan ja ympäristöhuollon tehtäviä järjestävään kuntaan olisi joka tapauksessa järjestettävä. Maakunnan ja ympäristöterveydenhuollon tehtäviä järjestävän kunnan alueen toimijoiden tasapuolinen kohtelu ympäristöterveydenhuollon, mutta myös maakunnasta hoidettavien entisten AVIen ja ELYjen valvontatehtävien osalta olisi erittäin vaikeaa taata. Edellä mainitun lisäksi maakuntaan siirretään tehtäviä, jotka ovat keskeisiä ympäristöterveydenhuollon yhteistyökumppaneita. Näitä ovat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi, alkoholin anniskelun valvonta sekä vesihuollon valvonta ja kehittäminen. Pääsääntöisesti nämä tehtävät olisivat maakunnassa samalla organisaatiotasolla ympäristöterveydenhuollon kanssa ja yhteistyö tulisi jatkossa muodostaa eri organisaatiotasolle, jos järjestämisvastuuta päädytään siirtämään laajasti maakunnilta kunnille. Maakunnan ja kuntien välisen yhteistyön tarve Kaupungeissa, jotka ovat voineet järjestää henkilöresurssin perusteella ympäristöterveydenhuollon itsenäisesti, on ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan tehtävät voitu järjestää samassa organisaatiossa ja jopa yhdistelmävirkoina tehtävien rajapinnoissa, kuten melukysymykset, asumisterveyskysymykset ja ympäristölupien valmistelu. Maakuntauudistuksessa kyseistä yhteistyötä ei voida enää sellaisenaan jatkaa, koska ympäristöterveydenhuolto siirtyy maakunnan tehtäväksi ja ympäristönsuojelu ja rakennusvalvonta jäävät kuntiin. Tämä voi heikentää viranomaisten välistä yhteistyötä, ellei yhteistyöstä huolehdita maakuntauudistuksen yhteydessä hyvin.

15 Kaupunkien lisäksi vastaavaa yhteistyötä on tehty myös ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueilla, joissa ympäristöterveydenhuollon lisäksi ympäristönsuojelu ja rakennusvalvonta on voitu hoitaa usean kunnan yhteistyönä. Näillä alueilla toiminnasta on ollut aivan vastaavia hyviä kokemuksia kuin yksittäisen kunnan viranomaisyhteistyöstä. 4

16 Muistio liitteeksi STM:n ja MMM:n esitykseen Perusteet, miksi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa ei voi siirtää kunnille 1. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta on nykyisin valtion tehtävä Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta on nykyisen lainsäädännön mukaan valtion tehtävä. Valvonnasta vastaavat käytännössä kuntien virkamiehet, erityisesti kunnaneläinlääkärit, valtion toimeksiantotehtävinä. Valtio korvaa kunnille valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuu on sen sijaan säädetty kuntien tehtäväksi. Lauri Tarasti esitti raportissaan eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuun siirtämistä maakunnille. Maakunnat voisivat kuitenkin palveluiden tuottajina käyttää itsensä lisäksi kuntia ja yrityksiä. Tarasti esitti myös raportissaan, että vaikka terveydensuojelu- ja tupakkalain mukaisten tehtävien järjestämisvastuu siirrettäisiinkin maakuntavaltuustoille, säädettävät kriteerit täyttävä kunta tai kunnat voisivat ottaa nämä hoitaakseen. Tarasti esitti eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan siirtämistä maakuntavirastoille, mutta ei esittänyt mahdollisuutta siirtää näitä tehtäviä kunnille. 2. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta vaatii erikoisosaamista ja resurssit ovat pienet Suomen hyvästä eläintautitilanteesta johtuen eläintautien valvontaa tehdään suhteellisen vähän. Valvonnasta vastaavat useimmiten praktisoivat kunnaneläinlääkärit praktiikan ohella tai kunnalliset valvontaeläinlääkärit aluehallintoviraston läänineläinlääkärien ohjauksessa. Kunnalliset valvontaeläinlääkärit vastaavat pääsääntöisesti eläinsuojeluvalvonnasta. Useimmilla YTA-alueilla on yksi valvontaeläinlääkäri, joillakin ei yhtään. Tällöin praktisoivat kunnaneläinlääkärit vastaavat valvonnasta. Aluehallintovirastoissa on 1-3 eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan erikoistunutta läänineläinlääkäriä. Vastustettavia eläintauteja esiintyy Suomessa harvoin. Varautuminen vastustettavien eläintautien torjuntaan vaatii erikoisosaamista ja kouluttautumista. Jos valvojalla ei ole riittävää osaamista, tauti voi päästä leviämään ja seuraukset eläintenpidolle, kansanterveydelle ja Suomen elintarvikeviennille voivat olla huomattavat. Myös eläinsuojeluvalvonta vaatii erikoisosaamista. Valvojan turvallisuuden takaamiseksi parityöskentely olisi suotavaa monella alueella. Muusta ympäristöterveydenhuollosta ei yleensä ole apua vastustettavien eläintautien torjunnalle eikä eläinsuojelulle. Valtion rahoittamat valvontaeläinlääkärit ovat monella alueella osoittautuneet riittämättömäksi erityisesti eläinsuojeluvalvontaan. Suuremmat kokonaisuudet mahdollistaisivat resurssien paremman hyödyntämisen ja suuntaamisen niille alueille, joilla resursseja eniten tarvitaan. Lisäksi tehtävien siirtäminen maakuntaan mahdollistaisi valvonnan yhdistämisen muuhun maatiloilla tehtävään valvontaan.

17 Myös eläintautivalmiuden ylläpito siirtyy aluehallintovirastoista maakuntiin. On epätodennäköistä, että valmiusvarastoja kyettäisiin ylläpitämään maakuntia pienemmillä alueilla. 3. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa on tehtävä myös virka-ajan ulkopuolella Vastustettavien eläintautien epäilyjen ja tapausten yhteydessä tulee ryhtyä toimenpiteisiin viivytyksettä, jotta tauti ei pääse leviämään. Samoin vakavien eläinsuojelutapausten yhteydessä tulee ryhtyä toimenpiteisiin viivytyksettä. Elävien eläinten viennin yhteydessä on viralliset todistukset annettava enintään 24 tuntia ennen vientiä, jolloin todistukset joudutaan usein antamaan virka-ajan ulkopuolella. Lemmikeitä tuodaan usein virka-ajan ulkopuolella ja tehokas valvonta rajalla edellyttää, että virkaeläinlääkäri on tarvittaessa saatavissa tarkastusta varten. Virkaeläinlääkäripäivystys on perinteisesti hoidettu muun eläinlääkäripäivystyksen yhteydessä, kun kunnaneläinlääkärit ovat päivystäneet. Kaupungeissa päivystys on kuitenkin usein siirretty sopimuksella yksityisille palvelujen tarjoajille, jolloin virkaeläinlääkäriä ei ole saatavissa päivystysaikaan. Ongelma koskee erityisesti pääkaupunkiseutua ja sen ympäristöä. Maakunnissa olisi mahdollista järjestää virkaeläinlääkäripäivystys kustannustehokkaalla tavalla. Jos valvonta siirretään kunnille, voidaan joutua järjestämään erillinen virkaeläinlääkäripäivystys eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa varten. 4. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan yhteys maataloustukien valvontaan Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta liittyy kiinteästi maataloustukien ja niiden täydentävien ehtojen valvontaan. Maataloustukien valvontaa ei voida siirtää kunnille. Täydentävien ehtojen valvonnasta säädetään tällä hetkellä maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (193/2013). Täydentävien ehtojen valvontatehtävät kuuluvat lain mukaan joko elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille tai aluehallintovirastoille. Kunnilla tai niiden laissa 210/2010 tarkoitetuilla yhteistoimintaalueilla ei ole mitään maataloustukien valvontaan liittyviä tehtäviä hallinnollista valvontaa lukuun ottamatta (hallinnollisessa valvonnassa tarkistetaan tukihakemuksen tietoja). Kaikki maataloustukiin, niiden myöntämiseen tai valvontaan nykyisin kuntien yhteistoimintaalueille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä aluehallintovirastoille kuuluvat tehtävät siirretään maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntien tehtäviksi. Näistä tehtävistä säädetään jatkossakin maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa, jonka 25 :n mukaan tehtävät kuuluvat lukien maakunnille. Täydentävien ehtojen valvontatehtävät ovat myös yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013, jäljempänä horisontaaliasetus, 7 artiklassa tarkoitettuja maakunnalle siirrettyjä tehtäviä, jäljempänä maksajavirastotehtävä. Maksajavirastotehtävien, delegoidut maksajavirastotehtävät mukaan lukien, hoitamisesta ja tehtävien hoitamiselle asetettavista vaatimuksista säädetään hyvin yksityiskohtaisesti Euroopan unionin lainsäädännössä. Näiden tehtävien, kuten täydentävien ehtojen valvonta, hoitaminen edellyttää myös maksajavirastotehtävien hoitoa koskevan yksityiskohtaisen sopimuksen tekemistä maksajaviraston (Suomessa Maaseutuvirasto) kanssa. Maksajavirastotehtävien hoitamisesta

18 maakunnissa tullaan säätämään maakuntauudistuksen yhteydessä erillinen laki (laki maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa). Maksajavirastotehtäviä ei voi myöskään Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä johtuen siirtää kolmannen osapuolen hoidettavaksi. Maaseutuvirasto tulee tekemään maksajavirastosopimuksen kaikkien maakuntien kanssa. Maakuntauudistuksen yhteydessä kaikki kunnilla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä aluehallintovirastojen maksajavirastotehtävät siirretään hallituksen linjauksen mukaisesti maakuntien hoidettavaksi. Näitä tehtäviä ei voi edelleen siirtää kunnille, joille täydentävien ehtojen valvontatehtävät eivät ole tähänkään asti kuuluneet maksajavirastotehtävien hoitamista koskevista vaatimuksista johtuen. Täydentävien ehtojen valvonnan siirtyessä maakuntaan merkitsisi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin substanssivalvonnan siirtäminen sopimuksen perusteella kunnalle näiltä osin päällekkäistä valvontaa, sillä esimerkiksi eläinten hyvinvointia koskevat substanssivalvonnan otantatarkastukset ja täydentävien ehtojen otantatarkastukset suoritetaan tällä hetkellä samalla tilakäynnillä. Eriyttäminen lisäisi valvonnan kustannuksia ja aiheuttaisi toimijoille ja viranomaisille tarpeetonta hallinnollista taakkaa.

19 LIITE Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta maakuntauudistuksessa 1 Eläintautien vastustaminen Tarttuvien eläintautien vastustamiseen liittyvistä viranomaistehtävistä säädetään eläintautilaissa (441/2013). Tilanteessa, jossa vastustettavaa eläintautia esiintyy tai epäillään esiintyvän, viranomaisten vastuulla on tartuntalähteen ja taudin leviämisreittien selvittäminen, pitopaikkojen tutkiminen ja näytteiden ottaminen, taudin leviämisen estämiseksi välttämättömien toimenpiteiden, kieltojen ja rajoitusten määrääminen ja näiden noudattamisen valvonta sekä huolehtiminen hätärokotusten toteuttamisesta ja välttämättömien eläinten lopettamiseen, tuotteiden hävittämiseen sekä pitopaikan puhdistamiseen ja desinfiointiin liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta. Aluehallintovirasto suunnittelee, ohjaa, valvoo ja toteuttaa eläintautien vastustamista toimialueellaan ja tekee taudintorjuntaa koskevat hallintopäätökset, lukuun ottamatta Eviralle kuuluvia eläinten lopettamiseen ja tuotteiden hävittämiseen liittyviä päätöksiä. Kunnaneläinlääkäri suorittaa tarkastuksia, ottaa näytteitä sekä toteuttaa päätösten täytäntöönpanoon liittyviä toimeenpanevia tehtäviä. Koska valvontaviranomaisten resurssit ovat eläintautiepidemioita ajatellen varsin niukat, kunnaneläinlääkäreitä voidaan lain mukaan osoittaa taudintorjuntaan myös oman toimialueensa ulkopuolelle. Eläintautilaissa säädetään myös eräistä eläintautien ennaltaehkäisyyn liittyvistä velvoitteista, eläinten pakollisesta ja vapaaehtoisesta terveysvalvonnasta sekä eläinten keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimintojen sekä karanteenien ja eläinkuljetusajoneuvojen desinfiointipaikkojen luvanvaraisuudesta. Aluehallintovirasto päättää lupien myöntämisestä mainituille toiminnoille, kun taas kunnaneläinlääkäri vastaa toimijoiden säännönmukaisesta valvonnasta. Näihin tehtäviin liittyvistä suoritteista peritään maksuja. Aluehallintovirastot ja kunnaneläinlääkärit osallistuvat Eviran järjestämien, maan tautitilanteen seurantaa varten tehtävien seurantatutkimusten toteuttamiseen. Tehtävät siirtyisivät maakunnalle. Poroteurastamojen eläintautivalvonta keskitettäisiin Lapin maakuntaan. 2 Eläinsuojeluvalvonta Kaikkien eläinten suojelua koskevista vaatimuksista säädetään eläinsuojelulaissa (247/1996). Eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä lopetusasetuksen (neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä) täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta huolehtii toimialueellaan aluehallintovirasto Elintarviketurvallisuusviraston toimiessa keskushallinnon viranomaisena. Aluehallintovirastolla on valvontaviranomaisena oikeus tarkastaa kaikenlaista eläinten pitoa ja puuttua tarvittaessa epäkohtiin määräyksin, kielloin tai kiiretoimin. Virasto voi tehostaa lain nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Aluehallintovirasto toimii myös laissa tarkoitettuna lupaviranomaisena sekä ottaa vastaan laissa säädettyjä ilmoituksia. Lisäksi se toimii lopetusasetuksen mukaisena kelpoisuustodistuksia ja väliaikaisia kelpoisuustodistuksia antavana ja peruuttavana viranomaisena. Aluehallintoviraston

20 tehtäviin kuuluu myös määrätä eläinlääkäri eläinten kilpailutilaisuuteen valvomaan eläinsuojelusäännösten ja -määräysten noudattamista. Lisäksi virasto voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksia kiellosta, joka koskee eläimen luovuttamista arpajais- tai kilpailuvoittona. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu myös myöntää oikeus eläinsuojeluvalvojana suorittaa tarkastuksia henkilölle, jolla on koulutuksen tai käytännön kokemuksen kautta hankittu riittävä perehtyneisyys tarkastuksen kohteena olevaan eläinlajiin. Paikallisina eläinsuojeluviranomaisina toimivat muun muassa kunnaneläinlääkäri ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija. Aluehallintoviraston tapaan näillä on oikeus tehdä tarkastuksia ja puuttua tarvittaessa hallinnollisin pakkokeinoin epäkohtiin. Lisäksi kunnaneläinlääkärin tehtäviin kuuluu myöntää tiettyjä lupia ja ottaa vastaan ilmoituksia toimijoilta tai kansalaisilta. Hän voi myös antaa luvan eläimen näytteillä pitämiseen tai käyttämiseen valo- tai elokuvauksessa, josta eläimelle voi aiheutua vähäistä kipua tai tuskaa. Sairaasta, vahingoittuneesta tai muutoin avuttomassa tilassa olevasta kotieläimestä on tarvittaessa ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle. Jos eläinsuojeluvalvoja havaitsee, että lakia tai lopetusasetusta on rikottu, hänen on ilmoitettava siitä tarvittaessa kunnaneläinlääkärille tai kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle. Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa annettava virka-apua poliisilaitokselle eläimeen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa. Aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2016 annetun valtioneuvoston asetuksen (1524/2015) mukaisia kiinteähintaisia julkisoikeudellisia suoritteita ovat eläinnäyttelylupa (sirkus, eläintarha, pysyvä ja kiertävä eläinnäyttely), vapautus nautojen jaloittelua koskevasta vaatimuksesta sekä lopetusasetuksen mukainen kelpoisuustodistus tai väliaikainen kelpoisuustodistus. Aluehallintoviraston, kunnaneläinlääkärin ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan tehtävät siirtyisivät maakunnalle. Poroteurastamoissa suoritettava eläinsuojeluvalvonta keskitettäisiin Lapin maakuntaan. 3 Eläinten kuljetuksen valvonta Eläinten kuljetusta koskevista vaatimuksista ja kuljetusten valvonnasta säädetään eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006). Aluehallintovirasto huolehtii eläinkuljetusasetuksen (EY) N:o 1/2005 sekä eläinten kuljetuksesta annetun lain täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta toimialueellaan Elintarviketurvallisuusviraston toimiessa keskushallinnon viranomaisena. Aluehallintovirastolla on valvontaviranomaisena oikeus tarkastaa eläinten kuljetuksia muun muassa tien päällä ja lähtöpaikassa. Virasto voi tarvittaessa puuttua toimintaan määräyksin, kielloin tai kiiretoimin. Virasto voi tehostaa lain nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Aluehallintovirasto on eläinkuljetusasetuksessa tarkoitettu karja-aluksia tarkastava toimivaltainen viranomainen ja tarkastusasema-asetuksessa (EY) N:o 1255/97 tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Aluehallintovirasto myöntää eläinkuljettajaluvat ja hyväksymistodistukset pitkiin kuljetuksiin käytettäville

21 maantiekuljetusvälineille. Lisäksi virasto myöntää eräiden kotieläinten kuljetuksessa edellytetyt maantieajoneuvon kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistukset. Aluehallintovirastot myös päivittävät eläinkuljettajarekisteriä laissa säädettyjen tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa. Kunnaneläinlääkäri valvoo eläinten kuljetusta koskevien säännösten noudattamista toimialueellaan. Aluehallintoviraston tapaan kunnaneläinlääkärillä on oikeus tehdä tarkastuksia ja puuttua tarvittaessa epäkohtiin hallinnollisin pakkokeinoin. Aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2016 annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisia kiinteähintaisia julkisoikeudellisia suoritteita ovat eläinkuljettajalupa, maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus sekä maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus. Aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin tehtävät siirtyisivät maakunnalle. Poroteurastamojen alueella suoritettava valvonta keskitettäisiin Lapin maakuntaan. 6 Eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden siirtojen, maahantuonnin ja maastaviennin valvonta EU:n ulkopuolisista maista tuotaville eläville eläimille ja eläimistä saataville tuotteille tehtävistä tarkastuksista säädetään eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetussa laissa (1192/1996). Lain mukaisia tehtäviä suorittavat Eviran palveluksessa olevat tai Eviran valtuuttamat rajaeläinlääkärit. Valtuutettuna rajaeläinlääkärinä voi toimia Suomessa laillistettu eläinlääkäri sekä omalla ja työantajan suostumuksella myös valtion, kunnan tai yksityisen palveluksessa oleva eläinlääkäri. Lain tarkoittamina valvontaviranomaisina toimivat lisäksi Tulli, aluehallintovirasto ja sellainen muu valtion, kunnan tai kuntayhtymän viranomainen, jonka kanssa maa- ja metsätalousministeriö on sopinut eräiden tarkastusten tekemisestä. Tällaisia tarkastustehtäviä ovat kolmannen maan lipun alla purjehtivasta aluksesta purettavien kalastustuotteiden tarkastus sekä maahan tuodussa eläimessä tai tavarassa myöhemmin todettujen puutteiden johdosta suoritettavat toimenpiteet. Kunnalla ja kunnan viranomaisella on oikeus saada valtiolta korvaus näiden toimenpiteiden suorittamisesta. Laissa säädetään lisäksi tietojen luovuttamisesta valtion ja kunnan viranomaisille. Suomen ja muiden EU:n jäsenvaltioiden välillä siirrettävien eläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen sekä Suomesta EU:n ulkopuolelle vietävien elävien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden valvonnasta säädetään eläintautilaissa (441/2013). Suomeen saapuvia eläimiä ja tuotteita valvotaan pistokokein. Vientiedellytysten täyttymisen tarkastaa ja viennissä tarvittavan todistuksen antaa kunnaneläinlääkäri, lukuun ottamatta muita kuin kunnan valvonnassa olevia teurastamoja. Aluehallintoviraston palveluksessa oleva eläinlääkäri tarkastaa aluehallintoviraston valvomista poroteurastamoista ja niiden yhteydessä olevista laitoksista vietävät eläimistä saatavat tuotteet ja antaa todistuksen. Poroteurastamoja koskeva toimivalta on keskitetty Lapin aluehallintovirastolle. Vientiin liittyvät tarkastukset ja todistukset ovat maksullisia. Määrätyt EU:n sisämarkkinoilla tapahtuvat eläinten tai tuotteiden siirrot edellyttävät Eviran lupaa tai rekisteröintiä taikka aluehallintoviraston hyväksymistä.

22 Kunnaneläinlääkäri valvoo rekisteröityjä ja hyväksyttyjä toimijoita ja pitopaikkoja sekä luvanvaraista toimintaa. Valvonnasta peritään maksuja. Aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin tehtävät siirrettäisiin maakunnalle. Poroteurastamoja koskeva toimivalta keskitettäisiin Lapin maakuntaan. 8 Sivutuotevalvonta Tehtävää sääntelee laki eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015). Eläimistä saatavilla sivutuotteilla tarkoitetaan kaikkia eläimistä saatavia tuotteita, joita ei käytetä elintarvikkeina, kuten teurastuksen sivutuotteita, meijeriteollisuuden sivutuotteita, kuolleita eläimiä ja lantaa. Lailla säädetään eläintautien leviämisen estämiseksi tarvittavista toimenpiteistä sekä toimenpiteistä, joilla pyritään huolehtimaan elintarviketurvallisuudesta. Kunnaneläinlääkärin tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnan tehtäviksi. Tehtävät ovat alueellisia, lain noudattamiseen liittyviä merkittäviä valvontatehtäviä ja toimintaan liittyviä toimijoiden rekisteröintejä ja laitosten hyväksymisiä sekä eräitä lupia. Vuositasolla kunnaneläinlääkärit tekevät yhteensä noin 50 sivutuotevalvontakäyntiä koko maassa. Kunnaneläinlääkäri voi puuttua toimintaan määräyksin ja kielloin. Lisäksi kunnaneläinlääkäri keskeyttää toiminnan ja peruuttaa laitoksen hyväksynnän. Tehtäviin liittyvistä suoritteista peritään maksuja. Aluehallintovirasto voi myöntää luvan sivutuoteaineksen hävittämisen tavasta poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä tehtävä ehdotetaan siirrettäväksi maakunnalle.