Lars Levi Laestadius seminaari

Transkriptio

1 Lars Levi Laestadius seminaari Vanha saamelainen poromies muisteli aikaa, jolloin hän vielä hiihtäen talvella paimensi porojaan Utsjoen tuntureilla. Kesän kääntyessä syksyksi poromiehet kulkivat kävellen ja yöpyivät laavuissansa ja joskus ihan vain pohjoisen taivaan alla. Iäkäs saamelaismies muisteli erästä myöhäistä syysiltaa, kun hän muutaman muun poromiehen kanssa laskeutui tunturista alemmas erään jängän laitaan. Siinä oli hyvä paikka yöpyä. Tuuli oli yltynyt kovaksi ja hieman sateli vettä. He söivät eväitään ja kuuntelivat luonnon ääniä. Heidän siinä istuessaan alkoi kuulua lapsen itkua ja he pohtivat, ettei kukaan voisi olla lapsensa kanssa sillä alueella siihen aikaan. Itkua muistuttava ääni oli muuttunut tuulen yltyessä suorastaan selkäpiitä karmivaksi ja siitä he tiesivät äpärän huutavan. He päättivät selvittää, missä se äpärä huutaa. Joka kerta kun he lähtivät ääntä kohti, ääni tuntui pakenevan. He kiersivät jänkää, kunnes yllättäen ääni heidän taakseen, sinne, mistä he olivat juuri tulleet. Tuulen suunta oli muuttunut ja niinpä äpäränkin sijainti muuttui. Aikansa asiaa mietittyään joku heistä oli huomannut, että kun kova tuuli liikuttelee tunturikoivun hentoa tuohta, siitä syntyy ikään kuin soitin. Sama ilmiö kuin heinää vinguttaisi. Tämä ohuen ohut tuohi, joka on kiinni koivussa, mutta jota tuuli pääsee vinguttamaan, synnyttää äpärän itkua muistuttavaa ääntä. Tarinoita kerrotaan, ne elävät omaa elämäänsä. Tarinoiden syntyhistoria on monivaiheinen. Ne ovat osa elettyä elämää, jota väritetään kuulijalle mukavaan muotoon. Lars Levi Laestadius kuvaa saarnoissaan äpärää monin tavoin. Uudenvuodenpäivän saarnassaan vuonna 1851 hän tietää kertoa näin; Manalaiset parkuvat pimeyden aikana niin kuin äpärät. He kaipaavat kastetta ja kristityn nimen. Ja he ovat sillä lailla tulleet äpäräksi, koska vanha ihminen on tappanut sen uuden ihmisen alkua. Hän jatkaa; ja sen kaltaisista tulevat äpärät, jotka rääkyvät pimeyden aikana niin kuin lapset. Näin äpärä ja äpärän huuto rinnastetaan syntiseen ihmiseen. Pahuus kaihtaa valoa, vain huuto kuuluu pimeässä. 1 Laestadiukselle Ruotsin Lapin ja ehkäpä Norjankin tunturit olivat tulleet tutuiksi. Hän oli kasvienkeruuretkillään ja muutenkin kulkiessaan havainnoinut luontoa ja luonnon ääniä. Toki saamelainen kerrontaperinne lienee ollut osa hänen lapsuuttaan, osa hänen elämäänsä, jolloin hän osasi myös kuunnella luontoa niin sanotusti oikeilla korvilla. Tarinat maahisista, manalaisista, 1 Laestadius 1984, 99. 1

2 hattaroista, tattaraisista, äpäristä ja monista muista tarinahahmoista olivat hänelle tuttuja. Hänellä lienee ollut sekin tieto, miten toimittiin kun näiden kanssa kohdattiin. Kun hän ryhtyi julistamaan Jumalan sanaa pohjoisen tuntureilla, hänellä oli tämän päivän hieno käsite, kontekstuaalinen teologia hallussa. Rovasti Nilla Outakosken mukaan Laestadius ei suinkaan tutustunut saamelaiseen ajatusmaailmaan vasta papin työssään, vaan hän oli kasvanut saamelaisen kulttuurin keskellä. 2 Äidin puolelta perityt saamelaiset sukujuuret tekivät saamelaisen kulttuurin hänelle eläväksi, samoin kuin avioliitto saamelaistaustaisen vaimon kanssa. 3 Laestadiuksen aikalainen, Anders Bær kertoo vankila-aikana kirjoittamassaan tekstissään istuneensa Kaaresuvannon kirkossa kuuntelemassa Laestadiusta. Saarnat olivat olleet suomenkielisiä ja saamenkielisiä. 4 Professori Håkan Rydvingin mukaan Laestadiuksen saamenkieli lienee ollut selkeää luulajansaamea. Näin hän kumonnee ajatuksen siitä, että Laestadiuksen saamenkieli olisi ollut yhdistelmä monista saamenkielistä. Siihen aikaan kun Lars Levi Laestadius asui veljensä Petruksen kanssa Kvikkjoen pappilassa, niin leikkikaveritkin lienevät koostuneen luulajansaamelaisista lapsista. 5 Laestadius aloitti Kaaresuvannon kirkkoherrana Hänen kuulijakuntansa koostui enimmäkseen Kaaresuvannon alueen saamelaisista. Laidunkierron mukaan jutanneiden porosaamelaisten mukana saamelaisia oli todennäköisesti ajoittain tullut muualtakin, vaikka jokaisella tokkakunnalla on selkeästi aina ollut omat alueensa. Anders Bærin muisteluksien mukaan porojensa kanssa jutanneet saamelaiset olivat Kaaresuvannon alueella pyytäneet yösijaa ja ruoanlaittopaikan myös paikallisesta pappilasta. 6 Laestadiuksen suopeus saamelaista kulttuuria kohtaan näkyi näin monin tavoin. Mielestäni tästä kertoo myös kohtaaminen niin kutsutun Lapin Marian kanssa. Sukujuuriltaan saamelainen nainen yksinkertaisilla kertomuksillaan vaelluksistaan ja kokemuksistaan sai toimia Kristuksen armon välittäjänä. 7 Mikä viesti näin voimakkaalla sanomalla olikaan sen ajan saamelaisille ja myös tämän ajan saamelaisille luvun saamelaiset olivat kokeneet kirkon vallan kulkevan kulttuurinsa ylitse. Sen lisäksi valtaväestöön kuuluvien kauppamiesten, uudisasukkaiden, pappien ja lukkareiden mukanaan tuoma alkoholi teki tuhoaan pohjoisen kulttuurin keskellä. He, jotka syyttivät saamelaisia juopottelusta ja 2 Outakoski 1991, 6. 3 Pentikäinen 2000, Hætta & Bær 1993, Rydving 2000, Hætta & Bær 1993, Pulkkinen, luentomuistiinpanot. 2

3 holtittomuudesta, olivat tuon Laestadiuksen sanaa lainaten, pirunpaskan tuoneet saamelaisten keskuuteen ja tehneet heistä, Laestadiusta lainaten, juomatraasuja ja traasuperkeleitä. Kun sitten viimein saamelaisten keskuudessa oli mies, joka saarnasi saamenkielellä, puhui juuri niillä käsitteillä, joita saamelaiset ymmärsivät, niin ihmekö tuo, että sana levisi ja kuulijakunta kasvoi. Laestadius näyttäytyi oman aikansa saamelaisille hyvinkin pelastuksen enkelinä, joka ikään kuin pelasti heidät perikadolta. Velkakirjat valtakulttuurin kauppamiehille olivat kasvaneet ja porotokka pieneni kun velkaa maksettiin takaisin. Tämän ajan yhteiskunnallinen tilanne, sosiaaliset ja taloudelliset olot, olivat muheva maaperä Laestadiuksen sanoman juurtumiselle. 8 Outakoski ajoittaa Laestadiuksen saamelaismytologiaan kytkeytyvät saarnat vuosille Tämän voi jokainen Laestadiuksen saarnoja lukeva todentaa itsekin. Tapa, jolla hän kertoo maahisista, hattaroista ja muista tunturin eläjistä, on sen kaltainen, että vain näiden kanssa kasvanut voi kuvailla asioita näin syvällisellä tavalla. Yhdistäessään hengellisen sanoman ja saamelaisen mytologian Laestadius usein aloittaa kertomalla kuulleensa vanhoja muisteluksia, esimerkiksi maahisten syntyhistoriasta uudenvuodenpäivän saarnaassaan vuonna Tämä toisaalta herättää kysymyksen, keneltä hän on tarinat kuullut. Onko saamelainen tarinankerrontaperinne osa hänen lapsuuttaan, jolloin tarinat on imetty jo äidin maidosta, vai onko hän myöhemmin hakeutunut niiden joukkoon, jotka ovat vielä menneita muistelleet. Hengellisen sanoman ja saamelaisen mytologian syvällinen yhteenliittäminen puhuisi ensimmäisen vaihtoehdon puolesta. Outakoski kirjoitti Laestadiuksen saarnojen maahiskuvasta ja totesi Laestadiuksen saarnojen saamelaismytologian pois jäämisestä seuraavalla tavalla. peruserona on se, että saarnaaja ei enää suhtaudu Fragmenterissa esille tulevaan maahiseen puolueettomasti, vaan asetelma on muuttunut: maahinen on ristin vihollinen. 11 Tutkijana Laestadius ei asettanut saamelaisten mytologiaan liittyviä tarinoita kyseenalaiseksi, mutta myöhemmin saarnoissan hän ikään kuin demonisoi, jos näin voimakasta sanaa voi käyttää, saamelaiseen kulttuuriin liittyvän mytologian. Kunnes nämä tarinat jäivät lopulta pois luvulla Laestadiuksen sanomaan liittyvä liikehdintä muuttui leimallisesti suomalaiseksi, kunnes sitten lopulta lähti hajaantumaan eri suuntauksiin Pentikäinen 2000, 341. Sammallahti 1993, Outakoski 1991, Laestadius 1984, Outakoski 1991, Lehtola 1997, 38. 3

4 1800-luku oli saamelaisten kannalta merkittävää aikaa monin tavoin. Saamelaisuuden sulauttaminen valtakulttuurin oli voimistunut, varsinkin Norjassa elettiin niin sanotusti aktiivisen kolonialismin aikaa. Professori Veli-Pekka Lehtolan mukaan Ruotsin valtion suhde saamelaisiin oli hieman lievempi. Sitä on nimitetty eristämispolitiikaksi. Nämä tapahtumat vaikuttivat monin tavoin Norjan ja Ruotsin tuntureilla jutaavien porosaamelaisten elämään, kun he jutasivat poroinensa molemmin puolin rajaa, tunturialueelta meren äärelle. Vapaa laidunnusoikeus päättyi kun Norjan ja Ruotsin välinen raja suljettiin vuonna Tämä vuosiluku jäi saamelaisten historiaan monenlaisia tunteita herättävänä vuosilukuna. Marraskuun 8. päivänä 1852 Kautokeinossa syntyi tapahtuma, jonka seurauksena paikkakunnan kauppias ja nimismies saivat surmansa ja pappi pahoinpideltiin melkein kuoliaaksi. Tapahtuma on nimetty Koutokeinon kapinaksi. Tapahtuman juuret ovat moninaiset. 14 Laestadius oli saarnannut väkevästi viinaa ja liiallista maallistumista vastaan. Hänen sanomaansa kuunnelleet uskonnollisen herätyksen saaneet koutokeinolaiset halusivat puhdistaa asuinseutunsa lopulta kaikesta pahasta ja turmeluksesta. Tapahtuman jättämä synkkä varjo elää edelleenkin, etenkin Koutokeinon puolella. Tapahtumasta jäi myös elämään ikään kuin muistuksena joiku, Koutokeino, veriveitsi. Tapahtuman syitä tarkastellessa yhtä selkeää syytä lienee niin kutsuttuun kapinaan on kuitenkin vaikea nimetä. Yhteiskunnallinen tilanne yhdessä hengellisen heräämisen lisäksi nostatti tunteita, jotka johtivat tähän ikävään tapahtumaan. Sen seurauksena viisi tuomittiin kuolemaan, joista kolme tuomioita muuttui elinkautisiksi. 22 syytettyä tuomittiin vankeuteen. Aslak Hætta ja Mons Somby teloitettiin vuonna Surullisena lisänä heidän pääkallonsa toimitettiin Osloon antropologisia tutkimuksia varten. Lehtolan mukaan ne olivat tieteellisesti kiinnostavia, yhdistyiväthän niissä alemman kansan ja rikollisen anatomiset ominaisuudet. Pääkallot palautuivat kotiseudulleen 1990-luvulla. 15 Asioilla ja tapahtumilla on aina monta näkökulmaa, niin tässäkin. Hætta ja Bær istuessaan Akershusin vankilassa kirjoittivat Koutokeinon saamelaisten elämästä ja hengellisestä tilasta ja näin loivat pohjaa saamenkieliselle kirjallisuudelle. Koutokeinon tapahtumien jälkeen Laestadiuksen sanomasta jäi saamelaiseen maailmankuvaan liittyvä aines vähitellen pois. Todennäköisesti hän halusi näin osoittaa kuulijoilleen syyttömyytensä niihin liikutuksiin, jotka johtivat kapinaan. Ikään kuin sosiaalinen tilaus tähän aiheeseen päättyi. Outakosken mukaan kristillisiä herätysliikkeitä on tutkittu etupäässä aatehistorialliselta kannalta ja 13 Lehtola 1997, Lehtola 1997, 40-41, Sammallahti 1993, Lehtola 1997, 41. 4

5 unohdettu ihmisten, ympäristön ja aikakauden merkitys niiden toiminnassa. Lars Levi Laestadiukseen ja hänen nimeään kantavaan herätysliikkeeseen liittyvissä tutkimuksissa ei ole riittävästi huomioitu sitä, että Laestadiuksen maailmankuva lienee piirtynyt niistä samoista saamelaiskulttuuriin liittyvistä elementeistä kuin hänen ensimmäisillä kuulijoillaan. 16 Professori Juha Pentikäisen mukaan Laestadiuksen saamelaiset sukujuuret ja hänen saamelainen identiteettinsä ovat jo aiheinakin jotenkin ikään kuin sopimattomia. 17 Tähän voisi todeta, että on ollut jopa poliittisesti korrektia nähdä Lars Levi Laestadius ja lestadiolainen liikehdintä lähinnä valtakulttuuriin liittyvänä ilmiönä. Laestadiuksen ja hänen sanomansa merkitys saamelaiskulttuurille on moninainen. Hän sai alkoholin, joka oli hänen sanojensa mukaan yksi hyvä aine hengellistä tartuntaa vastaan 18, käytön vähenemään ja monessa saamelaiskodassa jopa loppumaan. Se kohensi perheiden taloudellista tilannetta ja toi erityisesti lasten elämään iloa, kun vanhemmat lopettivat juomisen. Laestadiuksen saarnojen myötä saamelainen mytologia säilyi jälkipolvillekin luettavaksi. Laestadius ymmärsi omana aikanaan kielen merkityksen uskon synnyttäjänä ja säilyttäjänä. Laestadius ymmärsi sen, että uskon äidinkielen täytyy olla yhtä sydämen kielen kanssa. Saamelaisalueella lestadiolaisissa seuroissa kuuli Jumalan sanaa omalla äidinkielellään. Tämä lienee vaikuttanut siihen, että lestadiolaisuus on niin voimakkaasti juurtunut saamelaisten keskuuteen historian ikävistä tapahtumista huolimatta. Tämä oli huomattava ero myös suhteessa kirkkoon, joka julisti Jumalan sanaa niin sanotusti paremmalla kielellä, eli valtaväestön kielellä. Toisaalta on kuitenkin huomioitava myös se, että Laestadiuksen luoma kontekstuaalinen teologia ikään kuin teki kyseenalaiseksi saamelaiseen mytologiaan liittyvän aineksen. Tarinankerrontaperinne, joka on aina ollut vahvaa saamelaiskulttuurissa, leimautui pakanalliseksi. Tarinat, joiden taustana olivat tapahtumat tuntureilla ja jokilaaksoissa ja joita väritettiin, olivat vähällä jäädä unholaan. Niillä saamelaisalueilla, joilla lestadiolaisuuden vaikutus oli erittäin voimakasta, on edelleenkin esimerkiksi saamelainen musiikki, joiku, vaiettu asia. Tällä kaikella on ollut myös vaikutuksensa siihen, miten monet saamelaiset ovat suhtautuneet kulttuurihistoriaansa. Laestadius sanoo saarnassaan 5. sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä vuonna 1856; Talvipakkanen on tehnyt jäätä sydämitten ympäri, ja on muutamissa paikoissa niin paksu jää, että 16 Outakoski 1991, Pentikäinen 2000, Laestadius 1984,

6 se rupeaa hevoisen kantamaan. Eikös enää tule kesä koskaan? Eikös enää jaksa armon aurinko sulattaa sitä jäätä, joka on kasvamassa kristittyin sydämen ympäri? 19 Kun nämä lauseet irroittaa varsinaisesta asiayhteydestään, niin nämä lauseet sopisivat myös tulevaisuuden teemaksi, kun käymme keskustelua valtaväestön ja vähemmistökulttuurin välillä. Olisiko jo aika kaivaa vaietut asiat jään alta ja todeta, että jää, jonka päällä seisomme, kantaa ja armon aurinko voi lämmittä jokaisen sydäntä, kulttuurista riippumatta. Lähteet Pulkkinen, Risto Luentomuistiinpanot. Milla Clemensdotter. Hætta, Lars & Anders Bær 1993 Usko ja elämä. Utsjoki Laestadius, Lars Levi (toimittanut Juha Pentikäinen) 2000 Lappalaisten mytologian katkelmia. Vammala Laestadius, Lars Levi 1984 Puhtaat saarnat. Pieksämäki Lehtola, Veli-Pekka 1997 Saamelaiset - historia, yhteiskunta taide Outakoski, Nilla 1991 Lars Levi Laestadiuksen saarnojen maahiskuva Rydving, Håkan 2000 Lars Levi Læstadius og det første lulesamiske skriftspråket. 19 Laestadius 1984,

7 7