MERIALUEEN YMPÄRISTÖONNETTOMUUKSIEN TORJUNNAN OPERATIIVISEN JOHTOVASTUUN SIIRTOA SELVITTÄVÄN TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 MERIALUEEN YMPÄRISTÖONNETTOMUUKSIEN TORJUNNAN OPERATIIVISEN JOHTOVASTUUN SIIRTOA SELVITTÄVÄN TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI

2 SISÄLLYS 1 Johdanto Nykytila Ympäristövahinkojen torjunnan nykyjärjestelyt Sisäministeriön hallinnonala Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala Öljysuojarahasto Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Muu lainsäädäntö Kansainväliset meriympäristövahinkojen torjunnan sopimukset Helsingin sopimus eli Itämeren suojelusopimus HELCOM-yhteistyö operatiivisessa toiminnassa torjuntamanuaali Torjunnan järjestäminen Itämeren maissa Nykytilan arviointia Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus vuodelta SM:n huomioita nykytilasta Asiaan vaikuttavat hallinnon muutokset Maakunnan pelastustoimen toteuttaminen Alueellisen ympäristösuojelun toteuttaminen tulevaisuudessa merialueen ympäristöonnettomuuksien torjunnan tavoitetila Tarkastellut toteuttamisvaihtoehdot Suppea siirto suppean siirron vaikutusten arviointi Laaja siirto Laajan siirron vaikutusten arviointi Sidosryhmien kuuleminen Johtopäätökset ja ehdotukset Tausta ja tavoitteet Valittavasta vaihtoehdosta riippumattomat vaikutukset järjestelmään Tarkastellut vaihtoehdot eli suppea ja laaja siirto Öljysuojarahasto Muut kehittämiskohteet Liite Liite Liite Liite

3 Liite Liite

4 1 JOHDANTO Juha Sipilän hallitusohjelmassa (luku 12 sisäisestä turvallisuudesta) todetaan seuraavasti: Ympäristöonnettomuuksien operatiivinen johtovastuu merialueilla siirretään sisäministeriölle. Ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat työryhmän selvittämään merialueilla tapahtuvien ympäristöonnettomuuksien torjunnan operatiivisen johtovastuun siirtämistä. Työryhmän toimikausi oli Työryhmä käyttää raportissa käsitettä ympäristövahinko hallitusohjelmaan kirjatun ympäristöonnettomuus -käsitteen sijaan. Ympäristövahingolla tarkoitetaan raportissa lähinnä öljy- tai aluskemikaalivahinkoja eli se ei kata koko ympäristövahinkojen kirjoa. Raportissa keskitytään lähinnä merellä tapahtuvaan ympäristövahinkojen torjuntaan, mutta myös jälkitorjuntavaihetta eli rannikon puhdistamista, ennallistamista ja kunnostamista sekä maa-alueiden öljyntorjuntaa sivutaan. Työryhmän puheenjohtajana toimi ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio ympäristöministeriöstä ja varapuheenjohtajana apulaisosastopäällikkö Marko Tuominen sisäministeriön rajavartio-osastolta. Ryhmän muut jäsenet olivat rajavartioylitarkastaja Pertti Normia ja ylitarkastaja Anne Ihanus sisäministeriön rajavartio-osastolta, neuvotteleva virkamies Ilpo Helismaa pelastusosastolta, hallitussihteeri Merja Huhtala ja erityisasiantuntija Magnus Nyström ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosastolta, johtaja Seppo Rekolainen Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vesikeskuksesta, komentaja Pekka Poutanen Merivoimien esikunnasta ja johtava asiantuntija Anita Mäkinen Liikenteen turvallisuusvirasto Trafista. Lisäksi työhön on osallistunut alkaen hallitusneuvos Oili Rahnasto ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosastolta. Työryhmän sihteereinä ovat toimineet ylitarkastaja Heli Haapasaari Suomen ympäristökeskuksesta ja meriturvallisuusasiantuntija Pekka Parkkali sisäministeriön rajavartio-osastolta. Sihteeristö on vastannut raportin kokoamisesta työryhmän jäsenten avustamana ja ohjaamana. Työryhmän tavoitteena oli laatia ehdotus suunnitelmaksi hallitusohjelmassa mainitun ympäristövahinkojen torjunnan merellisen operatiivisen johtovastuun siirrosta. Suunnitelman tavoitteeksi määriteltiin esittää merellisten ympäristövahinkojen torjuntaan kustannustehokas ja selkeä operatiivisen johtamisen kokonaisuus, joka hyödyntää entistä monipuolisemmin viranomaisten johtamis- ja toimeenpanokykyjä sekä erityisosaamista. Asettamispäätöksen mukaan ympäristöturvallisuuden tulee parantua tai vähintään pysyä nykyisellä tasolla järjestelyn myötä. Asettamispäätöksen mukaan selvitystyön perusteella on tarkoitus laatia hallituksen esitys eduskunnalle hallitusohjelmassa mainitun siirron toteuttamiseksi tarvittavista säädösmuutoksista hallituskauden kuluessa. Asettamispäätöksessä ryhmän tehtäväksi annetaan käsitellä mm. seuraavia merellisten ympäristövahinkojen torjunnan johtamiseen liittyviä asiakokonaisuuksia: merialueen ympäristöonnettomuuksien torjunnan tavoitetila analyysi merialueen torjunnan operatiivisista johtotehtävistä ja niihin liittyvistä tehtäväosaalueista kuvaus vaihtoehtoisista tavoista toteuttaa hallitusohjelman kirjaus ja arvio näiden vaikutuksista ml. rajapinnat ja yhteensovittamistarpeet operatiivisen johtamisen sekä valtakunnallisten toiminnallisuuksien välillä ml. lainsäädäntö ja kansainvälinen yhteistyö siirrettäväksi esitettävien tehtävien määrittely ehdotus toteutussuunnitelmaksi ml. vaikutusten arviointi (mm. ympäristö-, hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset) 4

5 Työryhmän asettamisen jälkeen hallitus on tehnyt päätöksen SOTE-uudistuksen jatkosta ja alueellisesta itsehallinnosta. Itsehallintoalueille osoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös pelastustoimen tehtävät lähtien. Hallitus päätti maakunnille siirrettävistä tehtävistä keväällä Samanaikaisesti vireillä on valtion aluehallinnon uudistus, joka koskettaa mm. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY-keskus). Hallinnon muutokset tulee ottaa huomioon, kun öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa koskevia säädöksiä uudistetaan. Työryhmä esittää tämän takia tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa hallitusohjelman kirjauksen toimeenpanemiseksi ja analyysin näistä. Tarkasteltujen vaihtoehtojen tiivistelmät ja muutoksien vaikutusarvioinnit ovat luvussa 8. Vaihtoehtojen yksityiskohtaisemmat kuvaukset ovat raportin liitteissä 2 ja 3. 2 NYKYTILA 2.1 YMPÄRISTÖVAHINKOJEN TORJUNNAN NYKYJÄRJESTELYT Tässä kappaleessa kuvataan tiivistettynä alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen (ympäristövahinkojen) torjunnan järjestämistä nykytilanteessa. Yksityiskohtainen koko torjunnan kaaren varautumisesta jälkitorjuntaan kattava kuvaus on raportin liitteessä 6. Suomella on pieneksi valtioksi hyvä torjuntakapasiteetti. Suomi on varautunut suurten alusöljyvahinkojen torjuntaan hankkimalla torjuntaan soveltuvaa kalustoa ja vastuuttamalla useat eri hallinnonaloilla toimivat viranomaistahot olemaan jatkuvassa torjuntavalmiudessa SYKE-johtoisena organisaationa. Öljyntorjuntalaivasto koostuu tällä hetkellä 19 monitoimialuksesta. Suomen torjuntavalmiutta täydentävät kansainväliset yhteistyösopimukset. Merialueiden ympäristövahinkojen torjunta on järjestetty yhteensopivaksi Itämeren suojelusopimuksen mukaiseen HELCOM -johtamisjärjestelmän kanssa. Torjuntatavoitteiden saavuttamisessa otetaan huomioon myös naapurivaltioiden resurssit. Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan ohjaaminen ja huolehtiminen torjuntavalmiuden kehittämisestä on ympäristöministeriön hallinnonalan tehtävä, jota säädellään öljyvahinkojen torjuntalailla. Torjunta perustuu useiden viranomaisten yhteistyöhön ja siinä hyödynnetään useita muitakin tahoja. Lain tavoitteena on, että öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan varaudutaan asianmukaisesti, mahdolliset vahingot torjutaan nopeasti ja tehokkaasti sekä vahinkojen seuraukset korjataan niin, että ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Lainsäädäntö on kuvattu tarkemmin luvussa 3. Ympäristöministeriölle kuuluu öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen sekä torjuntaa koskeva lainsäädäntö. Öljyntorjunnan resurssien rahoituksen kannalta olennainen öljysuojarahasto toimii ympäristöministeriön yhteydessä. Myös ELY-keskusten ympäristövastuualueella on ympäristövahinkoihin liittyviä viranomais- ja asiantuntijatehtäviä. Keskeinen toimija ympäristövahinkojen torjunnassa on SYKE, jolla on niin operatiivisia torjuntatehtäviä kuin torjuntavalmiuden ja -toiminnan kehittämistäkin koskevia tehtäviä. SYKE huolehtii valtakunnallisen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta sekä vastaa kansainvälisen avun pyytämisestä ja antamisesta. Keskeisiä operatiivisia toimijoita ovat pelastustoimi omalla alueellaan (rannikolla, saaristossa ja maaalueilla) ja avomerellä SYKE:n nimeämän torjuntatöiden johtajan alaisina Rajavartiolaitos (RVL) ja Merivoimat. Operatiivista torjuntaa seuraavasta jälkitorjuntavaiheesta vastaa kunta. ELY-keskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä alueellaan. Se hyväksyy pelastustoimen öljyntorjuntasuunnitelmat ja valvoo niiden mukaisia torjuntakaluston hankintoja. Onnettomuustilanteissa ELY-keskus antaa muille torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua ja mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua. 5

6 SYKE hankkii, huoltaa ja ylläpitää Merivoimien ja RVL:n monitoimialuksilla käytössä olevan torjuntakaluston. SYKEllä on sopimuksia myös yritysten kanssa torjunta-aluksista ja se hankkii myös sellaisen siirreltävän erikoiskaluston, jota tarvitaan avomeritorjunnassa tai rantatorjunnassa ja antaa tällaisen kaluston onnettomuustilanteessa torjuntaorganisaation käyttöön. Valtion torjuntakaluston varastointi on SYKE:n tehtävä. SYKE vastaa torjunnan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä. Alueen pelastustoimi huolehtii osana öljyntorjuntavalmiuden ylläpitoa tarvittavan koulutus- ja harjoitustoiminnan järjestämisestä henkilökunnalleen. Torjuntaviranomaisten peruskoulutus on viranomaisten omalla vastuulla. Torjuntavalmiuden hankinnan ja ylläpidon rahoituksesta vastaa ympäristöministeriö, joka valmistelee valmiuteen ja investointeihin liittyvät esitykset valtion talousarviota varten. Valtion talousarviossa ympäristövahinkojen torjuntaan osoitetut määrärahat ovat SYKE:n käytössä. Ympäristöministeriön hoidossa olevasta öljysuojarahastosta maksetaan korvauksia pelastustoimelle niiden öljyntorjuntasuunnitelmien mukaisiin hankintoihin sekä harkinnanvaraisesti myös valtion hankintoihin. Torjuntatoimien osalta noudatetaan likaaja maksaa -periaatetta. Ympäristövahingon tapahduttua kustannukset kertyvät ensin torjuntaviranomaisille, jotka voivat torjunnan kestäessäkin periä kustannuksiaan öljysuojarahastosta tai SYKE:ltä, jos se on vastuussa torjuntatoimien johtamisesta. Torjuntakustannukset voivat suuressa alusöljyvahingossa kohota jopa satoihin miljooniin euroihin, tällaisissa onnettomuuksissa SYKE:lle osoitettaisiin lisätalousarviolla määrärahat torjuntatyön rahoittamiseksi. Torjuntatöiden kustannukset SYKE tai pelastuslaitos perii vahingon aiheuttajalta, joskin perintäprosessi on pitkäkestoinen. Ympäristövahinkojen torjunnan valtiosopimusten mukaista toimintaa johtaa ympäristöministeriö ja SYKE toimii asiantuntijana sopimusten mukaisissa työryhmissä. Torjuntamenetelmien ja erityisesti mekaanisessa öljyntorjunnassa sekä jääolosuhteissa käytettävien laitteiden ja tekniikoiden kehittäminen on tuonut suomalaisille viranomaisille ja alan suomalaisille yrityksille kansainvälistä arvostusta, mikä on osaltaan tukenut alan yritysten vientiä. Mekaanisten torjuntavälineiden merkittävin tuotekehittäjä on suomalainen yritys. Suomessa on menestyksellisesti panostettu jääolosuhteiden öljyntorjunnan keruulaitteiden ja -tekniikoiden kehittämiseen. Kehittämistyössä SYKE on ollut keskeinen osapuoli, jonka kokemusta, verkostoja ja keskitettyä osaamispääomaa hyödynnetään vuorovaikutuksessa alan yrityksien ja operatiivisten toimijoiden kanssa. Öljyvahinkojen jälkitorjunta kuuluu kuntien vastuulle. Jälkitorjunta alkaa, kun torjuntatöiden johtaja on ilmoittanut alkuvaiheen torjuntatoimien päättämisestä. Jälkitorjunnan tavoitteena on likaantuneen rannikon puhdistaminen ja kunnostaminen. 2.2 SISÄMINISTERIÖN HALLINNONALA Sisäministeriö on korostetun operatiivisen hallinnonalan ministeriö. Merialueen toimintojen osalta hallinnonalalla RVL on monialainen merellinen lainvalvontaviranomainen, jonka tehtäviin kuuluu esimerkiksi merialueen, vesiliikenteen ja merellisten luonnonvarojen käytön valvonta, merialueen päästövalvonta sekä meripelastus. Lisäksi RVL osallistuu alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan ja sen on alusöljy- tai aluskemikaalivahingon havaittuaan tai sellaisesta tiedon saatuaan ryhdyttävä pikaisesti valmiutensa edellyttämiin torjuntatoimiin. Alueen pelastustoimi vastaa pelastustoiminnasta alueellaan sekä osallistuu henkilöstöllään ja kalustollaan meripelastustoimeen. Alueen pelastustoimi vastaa lisäksi öljyvahinkojen torjunnasta ja torjuntaan varautumisesta alueellaan eli käytännössä rannikolla, saaristossa, sisävesillä ja maalla. Alueen pelastustoimen on alueensa ulkopuolellakin asetettava torjuntatöiden johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja -tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatöiden johtajan käytettäväksi. Alu- 6

7 een pelastustoimen on pyydettäessä osallistuttava myös aluskemikaalivahinkojen torjuntaan, jollei tehtävä merkittävällä tavalla vaaranna sen muun lakisääteisen tehtävän suorittamista. RVL vastaa meripelastuksesta, kun onnettomuudessa on vaarassa ihmishenkiä. RVL johtaa meripelastusta meripelastuksen johtokeskuksista. Meripelastukseen sisältyy esimerkiksi merihätään joutuneiden laivojen ja veneiden auttaminen, onnettomuuksien ennaltaehkäisy, kadonneiden etsintä ja sairaankuljetukset meri- ja saaristoalueilta. RVL:n meripelastustoimen johtamisjärjestelmä on rakennettu kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n säädösten ja ohjausasiakirjojen mukaisesti. Suomen meripelastusvastuualue on jaettu Länsi-Suomen ja Suomenlahden meripelastuslohkoon. Meripelastuksen johtokeskukset ovat Turun meripelastuskeskus ja Helsingin meripelastuslohkokeskus. Sekä Länsi-Suomen että Suomenlahden meripelastuslohkoille on nimetty omat meripelastustoimen johtoryhmänsä, jotka huolehtivat alueensa viranomaisten ja yhteisöjen toiminnan yhteensovittamisesta. Meripelastuksen johtokeskusten tehtävänä on vastata omalla meripelastuslohkollaan meripelastustoimen välittömästä johtamis- ja viestiliikennevalmiuden ylläpidosta, yksiköiden hälyttämisestä sekä meripelastuksen vaaratilanteiden radioliikenteestä. Lisäksi kyseiset keskukset välittävät kiireellisiä puhelinvälitteisiä lääkärikonsultaatiopalveluita ja merenkulun avustuspalveluita aluksille meripelastuslain velvoitteiden mukaisesti. Vaaratilanteessa meripelastuksen johtokeskuksen toimintaa johtaa meripelastusjohtaja, joka määrittää vaaratilanteen asteen ja hälyttää tehtävään käytettävät yksiköt. Hän johtaa ja koordinoi meripelastuslohkolla etsintä- ja pelastustoimintaan osallistuvien yksiköiden toimintaa määräämällä niiden tehtävät ja antamalla tarpeelliset käskyt, ohjeet ja tiedot sekä pitämällä yllä niiden toimintaedellytyksiä ja hankkimalla lisää tilanteen edellyttämiä voimavaroja. Meripelastusjohtaja päättää etsintä- ja pelastustehtävien keskeyttämisestä ja niiden lopettamisesta. Meripelastusjohtaja voi tarvittaessa asettaa onnettomuuspaikan johtajan, jonka tehtävänä on meripelastusjohtajan alaisuudessa johtaa onnettomuusaluksen ulkopuolista etsintä- ja pelastustoimintaa onnettomuuspaikalla. Meripelastusjohtaja voi tarvittaessa asettaa myös lentotoiminnan koordinaattorin, jonka tehtävänä on meripelastusjohtajan alaisuudessa johtaa ja sovittaa yhteen etsintä- ja pelastustoiminnan lentotoimintaa onnettomuusalueella. Etsintä- ja pelastustehtävään käytetään yksiköitä vaaratilanteen laadun ja kiireellisyyden perusteella. Yksiköiden varustus, henkilöstön koulutustaso, yksikön soveltuvuus alueeseen, olosuhteiden vaativuuteen ja tehtävään nähden sekä arvioitu saapumisaika vaikuttavat käytettävien ja hälytettävien yksiköiden valintaan. RVL:lla on lisäksi pitkä kokemus alusöljy- ja aluskemikaaliasioista sekä niihin liittyvän johtamistoiminnan kehittämisestä (käytännössä vuodesta 1994 vartiolaiva Merikarhun käyttöönotosta). RVL:n öljyntorjuntaan varustetut vartiolaivat (Merikarhu, Turva, Tursas ja Uisko) osallistuvat öljyntorjuntaan. Lisäksi RVL:n ympäristöturvaamisen substanssiosaaminen on kasvanut jatkuvasti johtuen laitoksen asemasta alusöljypäästöjen valvonnassa ja sanktioinnissa, ja erityisesti RVL:n valvontalentokoneiden huipputekniikasta, joka on hankittu yhteistyössä SYKE:n kanssa. Merialueen onnettomuuksien hallinnan ja erityisesti niiden ennalta ehkäisemisen näkökulmasta keskeinen kansallinen foorumi on METO (merelliset toimijat) -yhteistoiminta. METO:n lähtölaukauksena oli 1994 merellisten toimintojen tehostamista ja organisaatioiden keventämistä selvittäneen työryhmän mietintö, jossa merelliset viranomaistehtävien pääsuorittajaksi määritettiin Merenkulkulaitos, Puolustusvoimat ja RVL ja muut viranomaiset tukeutuvat näiden viranomaisten kuljetus- ja muihin palveluihin. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla tehdyn virastouudistuksen jälkeen METO- osapuolet ovat olleet alkaen Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, RVL ja Puolustusvoimat. 7

8 METO- yhteistyöllä on pelkästään meriliikenteen teknisen valvonnan ja tietoliikennejärjestelmien osalta saavutettu kymmenien miljoonien eurojen säästöt verrattuna siihen, että kukin toimija olisi hankkinut saman suorituskyvyn vain itselleen. METO- toimijoiden monelta osin yhteishankintana toteuttama Suomen merivalvonnan, -pelastuksen ja liikenteenohjauksen järjestelmä sensoreineen, tiedonsiirtojärjestelyineen ja käyttösovelluksineen on tänä päivänäkin kansainvälisesti ainutlaatuinen esimerkki viranomaisten laajasta yhteistyöstä. METO- yhteistoiminnalla kyetään osallistuvien tahojen vastuiden ennalta täyttämiseksi rikastamaan tilannekuvatietoa ja havaintoja erilaisilla analyyseillä ja profiloinneilla sekä reagoimaan etupainoisesti poikkeustilanteisiin merellä. 2.3 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN HALLINNONALA Suojapaikkalainsäädännön mukaisesti Liikennevirasto (VTS-viranomainen) on vastuuviranomainen päätettäessä suojapaikkaan ottamisesta. Liikenneviraston johdolla on valmisteltu suojapaikkasuunnitelma, joka kattaa koko Suomen rannikon sekä Saimaan sisävesialueen. Suojapaikkatilanne saattaa syntyä esimerkiksi onnettomuuden, konevian, lastin siirtymisen tai jäätymisen seurauksena. Tilanne voi olla jatkoa meripelastustehtävästä, ympäristövahingosta tai se voi olla myös pelkästään pelkkä suojapaikanhakutilanne. Tilanne käynnistyy, kun aluksen päällikkö, varustamo tai aluksen edustaja pyytää suojapaikkaa alukselle Suomesta tai kun merionnettomuustilanteessa alus päätetään viranomaismääräyksellä pakottaa Suomen rannikolla sijaitsevaan suojapaikkaan. Näiden lisäksi voi suojapaikkaan ottopyyntö tulla myös naapurivaltioiden viranomaisilta. Päätösmenettelyä varten kootaan suojapaikkajohtoryhmä, jonka jäsenet koostuvat Suomenlahden ja/tai Länsi-Suomen meripelastuslohkojen johtoryhmien edustajista. VTS-viranomainen vastaa suojapaikkayhteistyön järjestämisestä ja siitä, että asetuksessa tarkoitettua suunnitelmaa päivitetään ja uudistetaan viranomaisten yhteistyöstä saatujen kokemusten perusteella. Hälytykset suojapaikkatilanteessa tehdään yhteistyössä Suomenlahden (MRSC) ja Länsi-Suomen (MRCC) merivartiostojen johtokeskusten kanssa. Liikenneviraston Portnet-järjestelmästä saadaan tietoa mm. aluksen lastista. Portnet ja muiden EUjäsenmaiden vastaavat kansalliset järjestelmät välittävät tätä tietoa edelleen Euroopan meriturvallisuusviraston palvelimelle, joten tiedot EU:n satamasta lähtevistä tai sellaiseen matkalla olevan aluksen mahdollisesta vaarallisesta lastista ovat viranomaisten saatavilla. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilla on ajantasainen tieto kaikista irtolastina kuljetettavista aluskemikaaleista. Lisäksi Trafilla on pääsy yksittäisten aluskemikaalien tarkkaan kemialliseen, fysikaaliseen, toksikologiseen ja ekotoksikologiseen dataan. Näin Trafin osaamista voidaan hyödyntää aluskemikaalien tunnistamisessa, terveys- ja meriympäristövaikutusten arvioinnissa sekä vahinkojen torjunnassa ja jo sattuneiden onnettomuuksien vaikutusten minimoinnissa. Trafin merenkuluntarkastajan rooli on suuri, kun päätetään aluksen irrottamisesta karilta ja kun se hinataan satamaan tai korjaustelakalle. Onnettomuustilanteessa merenkuluntarkastaja menee onnettomuusalukselle, jossa tarkastetaan aluksen tila, miten pahasti alus on karilla, runkoon kohdistuneet vauriot, sen hetkiset vakavuustiedot, uppoamisvaara, räjähdys-, tulipalo-, kallistuma- ja muut alukseen liittyvät uhka-arviot sekä aluksen ja sen lastin tiedot. Vaurioiden kartoituksen ja aluksen tyhjennyspumppausten varmistamisen jälkeen merenkuluntarkastaja antaa luvan aluksen irrottamiseen karilta. 2.4 ÖLJYSUOJARAHASTO Öljysuojarahasto on ympäristöministeriön hoidossa oleva valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, josta säädetään öljysuojarahastosta annetussa laissa (1406/2004). Valtioneuvosto nimittää rahaston hallituksen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksessa (1+6) ovat edustettuina ympäristöministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, Suomen Kuntaliitto, öljyala ja ympäristönsuojelujärjestöt. Ympäristöministeriö osoittaa virkamiehistään rahastolle sihteeristön. 8

9 Öljysuojarahasto saa varansa Suomeen tuodusta ja Suomen kautta kuljetetusta öljystä perittävästä öljysuojamaksusta, maksun suuruus on 0,50 euroa /tonni. Maksuvelvollisella öljyllä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeisiin 27.07, ja kuuluvia nestemäisiä tuotteita. Tulli hoitaa öljysuojamaksun kantamisen, mutta vuoden 2017 alusta tehtävä siirtyy verohallinnolle. Valtiovarainministeriö valmistelee muutoksen. Lisäksi öljysuojarahastoon voidaan valtion talousarviossa siirtää varoja öljyjätemaksun (L894/1986) kertymästä käytettäväksi öljyn pilaaman maa-alueen ja pohjaveden kunnostamiskustannuksiin. Myös tilanteessa, jossa rahaston varat eivät riitä lainmukaisten korvausten maksamiseen, voidaan tarvittavat varat siirtää öljysuojarahastoon valtion talousarviosta. Rahaston maksuvalmiuden parannuttua on valtiolta saadut varat palautettava valtion talousarvioon. Öljysuojarahastoon ei ole tarkoitus kerryttää varoja tarpeettomasti. Tämän vuoksi öljysuojamaksun kantaminen on lopetettava, kun öljysuojarahaston pääoma on noussut 10 milj. euroon ja maksun kantaminen voidaan aloittaa uudelleen, kun pääoma on pienentynyt alle 5 milj. euron. Pääomarajoja on määräaikaisesti korotettu vuoden 2019 loppuun asti 50 / 25 milj. euroon. Muutos liittyy öljysuojamaksun määräaikaiseen korotukseen (1,50 euroa /tonni), joka oli voimassa vuosina Korotuksella haluttiin turvata öljysuojarahaston maksuvalmius tilanteessa, jossa valtio ja pelastuslaitokset ovat korottamassa öljyvahinkojen torjuntavalmiuttaan erityisesti Suomenlahden lisääntyneiden öljykuljetusten vuoksi. Öljysuojarahasto on osa ns. toissijaista ympäristövastuujärjestelmää. Öljysuojarahastosta maksetaan korvauksia öljyvahingoista ja niiden torjumisesta sekä ympäristön ennallistamisesta aiheutuneista kustannuksista tilanteissa, joissa vahingon aiheuttaja on tuntematon tai maksukyvytön. Maksettujen korvausten osalta öljysuojarahastolle siirtyy oikeus periä korvaus takaisin vahingon aiheuttajalta tai muulta ensisijaisesti vastuussa olevalta. Alueen pelastustoimella on vahvistetun öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman perusteella oikeus saada korvaus öljyvahinkojen torjuntakaluston hankkimisesta ja torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuneista kustannuksista. Valtiolle voidaan harkinnanvaraisesti korvata alusöljyvahinkojen torjuntakaluston hankinnasta ja torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Myös Ahvenanmaan maakunnalle voidaan korvata alusöljyvahinkojen torjuntakaluston hankintakustannuksia. Lisäksi rahastosta voidaan myöntää korvauksia muuhun öljyvahinkojen tai torjuntavalmiuden ylläpidon kannalta tarpeelliseen toimintaan. Öljyn pilaaman maa-alueen tai pohjaveden kunnostamiskustannukset voidaan korvata öljysuojarahaston varoista edellyttäen, että pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta, taikka tämä ei pysty vastaamaan kustannuksista, eikä pilaantuneen alueen haltijaa voida kohtuudella velvoittaa puhdistamaan aluetta. Kiinteistön omistaja joutuu sitoutumaan siihen, että hän vaadittaessa maksaa korvauksen takaisin, jos kiinteistö myydään kymmenen vuoden kuluessa kunnostamisesta. 3 LAINSÄÄDÄNTÖ JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET 3.1 ÖLJYVAHINKOJEN TORJUNTALAKI (1673/2009) Öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta säädetään öljyvahinkojen torjuntalaissa. Torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat ympäristöministeriölle. Käytännön vastuu öljyvahinkojen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja vahinkojen torjunnasta on Suomen ympäristökeskuksella ja alueellisella pelastustoimella. Suomen ympäristökeskus hankkii torjuntakalustoa valtion varastoihin ja aluskalustoa yhteistyössä Merivoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Se vastaa alusöljyvahinkojen torjunnasta Suomen vesialueella aavalla selällä ja talousvyöhykkeellä sekä tilanteissa, joissa vesialueella on sattunut suuri taikka laaja-alainen vahinko. Alueen pelastustoimi hankkii tarvitsemansa torjuntakaluston ja vastaa toiminta-alueellaan öljyvahinkojen torjunnasta sekä maa- että vesialueilla. Aluskemikaalivahinkojen torjunnasta vastaa Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus ja sen asettama torjuntatöiden johtaja sekä alueen pelastustoimen pelastusviranomainen ja pelastustoimen johtaja öljyvahinkojen torjunnassa ovat öljyvahinkojen torjuntalain tarkoittamia torjuntaviranomaisia. Lisäksi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, puolustusvoimat 9

10 (=Merivoimat) ja Rajavartiolaitos ovat torjuntaviranomaisia ryhdyttyään torjumaan havaittua alusöljytai aluskemikaalivahinkoa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on torjuntaviranomainen öljyvahinkojen torjunnassa ja kunta öljyvahinkojen jälkitorjunnassa. Torjuntaviranomaisella on öljy- tai aluskemikaalivahingon torjumiseksi ja vahinkojen seurausten rajoittamiseksi oikeus täydentää torjuntakalustoaan ottamalla käyttöön toisen omaisuutta, määrätä muuten toisen omaisuudesta ja kohdistaa siihen torjuntataktiikan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä, jos se on vahinkojen torjumiseksi ja vahinkojen seurausten rajoittamiseksi välttämätöntä. Öljyvahingon torjuntaan kuuluvat sekä alkuvaiheen toimet vahingon laajenemisen ehkäisemiseksi että mahdollisesti pitkäänkin jatkuvat puhdistamistyöt. Viranomaisten tehtävien ja vastuiden selkeyttämiseksi laissa erikseen säädetään torjuntatilanteen johtamisesta, johtovastuun siirtämisestä ja torjuntatöiden lopettamisesta. Säännösten tarkoituksena on myös varmistaa, että torjuntatehtävän loppuunsaattamisesta aina huolehditaan asianmukaisesti. Jos torjuntatoimiin osallistuu useamman toimialan viranomaisia, torjuntatöiden johtaja toimii yleisjohtajana ja yksiköt suorittavat niille annetut tehtävät oman johtonsa alaisuudessa siten, että torjunnan kokonaisuus edistää vahingon tehokasta torjuntaa. Torjuntatöiden johtajan apuna voi olla asiantuntijoita ja torjunnan johtoryhmä. Öljyvahinkojen torjuntalaki velvoittaa alueen pelastustoimen laatimaan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaa. Suunnitelmassa on tiedot torjuntaviranomaisista, torjunnan järjestämisestä, torjuntavalmiuden tasosta ja sen kehittämisestä sekä torjuntakalustosta ja sen hankintasuunnitelmista. Lisäksi Suomenlahden, Saaristomeren, Pohjanlahden ja Saimaan syväväylän alueille laaditaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen johdolla alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelma, jonka ympäristöministeriö vahvistaa. Myös öljyn ja muiden haitallisten aineiden varastoijien ja sataman pitäjän on varauduttava vahinkojen torjumiseen toiminta-alueellaan. Alueen pelastustoimen tehtävänä on ohjata toiminnanharjoittajia torjuntakaluston hankinnoissa ja varautumissuunnitelmien tekemisessä. Tarkemmat säännökset suunnitelmien laatimisesta ja sisällöstä on annettu valtioneuvoston asetuksessa öljyvahinkojen torjunnasta (249/2014). Suomen ympäristökeskus voi Liikenteen turvallisuusviraston kanssa neuvoteltuaan määrätä ryhdyttäväksi öljyn tai muun haitallisen aineen vuodon vaaraa aiheuttavaan alukseen ja sen lastiin kohdistuviin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka se katsoo välttämättömiksi vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan kuuluvassa asiassa Suomen ympäristökeskus päättää kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä. Suomen ympäristökeskus on myös se viranomainen, joka Suomessa päättää poikkeustapauksissa torjuntakemikaalin käytöstä alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjunnassa. Aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisilla on oikeus saada korvaus torjunnasta aiheutuneista kustannuksista vahingosta vastuussa olevalta tai tämän vakuutuksenantajalta. Suomen ympäristökeskus, alueen pelastustoimi ja kunta kuitenkin vastaavat öljyvahingon torjuntakustannuksista siihen saakka, kunnes korvaus on saatu kustannuksista vastuussa olevalta taikka toissijaisesti öljysuojarahastolta. Aluskemikaalivahingon torjuntakustannukset maksaa Suomen ympäristökeskus siihen saakka, kunnes korvaus aiheuttajalta on saatu. Aiheuttajan vastuusta merellisessä ympäristövahingossa on säädetty merilain 7-10a luvuissa. 3.2 MERENKULUN YMPÄRISTÖNSUOJELULAKI (1672/2009) Suomen merenkulun ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö perustuu pääosiltaan kansainväliseen MARPOL 73/78 -yleissopimukseen sekä Itämeren suojelusopimukseen (Helsingin sopimus, 1992). Lisäksi Euroopan unionilla on joitakin asetuksia ja direktiivejä, jotka koskevat EU-maiden merenkulkua. Nämä on saatettu voimaan merenkulun ympäristönsuojelulailla ja -asetuksella. Merenkulun ympäristönsuojelulaissa säädetään aluksista aiheutuvien öljypäästöjen ehkäisemisestä sekä määritellään poikkeustilanteet, jolloin öljyn päästäminen on sallittua. Tällaisia ovat esimerkiksi 10

11 hätätilanteet, jolloin aluksen turvallisuus ja ihmishenki on uhattuna. Laissa säädetään myös mm. laitevaatimuksista öljyisille pilssivesille ja jätteille, öljysäiliöalusten rakenteesta, alusten välisestä öljylastinsiirrosta, suunnitelmista öljyvahinkojen varalle ja öljypäiväkirjan pidosta. Lain 11 luvussa säädetään aluksen päällikön velvollisuuksia vaaratilanteessa ilmoittaa meripelastuskeskukselle öljyvahingosta tai sen vaarasta sekä muun haitallisen aineen päästöstä tai sen vaarasta. Lisäksi laissa säädetään aluksista veteen menevien päästöjä valvonnasta sekä öljyn tai öljypitoisen seoksen päästökiellon rikkomisesta määrättävästä seuraamusmaksusta eli öljypäästömaksusta. 3.3 MUU LAINSÄÄDÄNTÖ Rajavartiolaitos on meripelastuslain (1145/2001) 3 :n mukaan johtava meripelastusviranomainen, joka vastaa meripelastustoimen järjestämisestä. Tässä tarkoituksessa se muun muassa huolehtii meripelastustoimen suunnittelusta, kehittämisestä ja valvonnasta samoin kuin meripelastustoimeen osallistuvien viranomaisten ja vapaaehtoisten toiminnan yhteensovittamisesta, johtaa ja suorittaa etsintä- ja pelastustoimintaa sekä osallistuu vaaratilanteiden ennaltaehkäisyyn. Meripelastuslain 4 :n mukaan muita meripelastusviranomaisia ovat Hätäkeskuslaitos, Ilmatieteen laitos, pelastuslaissa (379/2011) tarkoitettu alueen pelastustoimi, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Liikennevirasto (LIVI), poliisi, puolustusvoimat, sosiaali- ja terveysviranomaiset, Tulli ja ympäristöviranomaiset. Meripelastuksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (37/2002) säädetään tarkemmin esimerkiksi meripelastustilanteen käytännön johtamisesta, henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista sekä meripelastustoimen johtoryhmien kokoonpanosta. Merilain (674/1994) merihädän vaaraa koskevassa 11 a :ssä säädetään aluksen päällikölle velvollisuus ilmoittaa viivytyksettä meripelastuskeskukselle siitä, jos alus on vaarassa joutua merihätään. Meripelastuslain 11 a :n mukaan meripelastusjohtaja voi tilapäisesti kieltää liikkumisen etsintä- ja pelastusalueen merialueella ja rajoittaa sitä, jos se on välttämätöntä etsintä- ja pelastustoiminnan tehokkaan suorittamisen turvaamiseksi ja uusien vaaratilanteiden välttämiseksi. Alusliikennepalvelulain (623/2005) 17 :n mukaan LIVI VTS-viranomaisena voi tarvittaessa meripelastustapahtuman tai muun liikennettä rajoittavan tai vaarantavan seikan vuoksi tilapäisesti määrätä vesialueen, väylän tai väylän osan suljettavaksi sekä ohjata alusliikennettä. Samoin VTS-viranomainen voi lain 20 c :n nojalla päättää yhteistyössä RVL:n ja SYKE:n kanssa aluksen määräämisestä suojapaikkaan. Alusten katsastuksista määrätään alusturvallisuuslaissa (Laki aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä 1686/2009) ja satamavaltiotarkastuksista säädetään alusturvallisuuden valvontalaissa (370/1995). Vesiliikennelain (463/1996) 15 :n mukaan voidaan vesikulkuneuvolla liikkuminen kieltää määräajaksi tai toistaiseksi määrätyllä vesialueella, jos se harkitaan tarpeelliseksi muun muassa ympäristön suojaamiseksi tai muun yleisen edun vuoksi. Yleisiä kulkuväyliä koskevista kielloista ja rajoituksista päättää Liikennevirasto ja muita vesialueita koskevista kielloista toimivaltainen ELY-keskus. Vesiliikennelain ja samalla edellä mainittujen kieltojen noudattamista valvovat lain 23 :n mukaan RVL, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, toimivaltainen ELY-keskus, poliisi ja Tulli. Käytännössä säännösten ja annettujen määräysten noudattamisen valvontaa merialueella suorittavat RVL ja Liikennevirasto VTSviranomaisena. Pelastuslain 27 :n 3 momentin 3 kohdan mukaan pelastuslaitos huolehtii öljyntorjunnasta ja muistakin muussa laissa alueen pelastustoimelle säädetyistä tehtävistä. 3.4 KANSAINVÄLISET MERIYMPÄRISTÖVAHINKOJEN TORJUNNAN SOPIMUKSET Kansallinen meriympäristövahinkojen torjuntavalmius liittyy useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joita on tehty vahinkojen torjumisessa tarvittavasta yhteistyöstä. Suomi on jäsen Itämeren suojelua koske- 11

12 vassa niin kutsutussa Helsingin sopimuksessa sekä Pohjoismaiden välisessä Kööpenhaminan sopimuksessa. Lisäksi Suomi on tehnyt kahdenväliset sopimukset Viron sekä Venäjän kanssa. Myös Euroopan yhteisön jäsenmaiden kesken on sovittu vastaavasta yhteistyöstä. Nämä kaikki sopimukset koskevat paitsi merellisiä öljyvahinkoja, myös muiden aineiden aiheuttamien meriympäristövahinkojen torjuntaa. Helsingin sopimuksen, Kööpenhaminan sopimuksen, Arktisen öljyntorjuntasopimuksen, Suomen ja Viron välisen sopimuksen sekä Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen keskeisiä periaatteita ovat avunantovelvollisuus ja avunsaantioikeus. Avunantaminen perustuu toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen (Suomessa SYKE) esittämään muodolliseen avunpyyntöön. Avunpyytäjä maksaa avunantajan kustannukset. Helsingin sopimuksen ja EU-yhteistyön mukainen avustaminen koskee niin maa- kuin merialueidenkin torjuntaa, kun taas muiden sopimusten mukainen avunantaminen koskee vain merellistä torjuntaa, ensisijaisesti siinä tarvittavia aluksia ja muuta kalustoa HELSINGIN SOPIMUS ELI ITÄMEREN SUOJELUSOPIMUS Suomen kannalta keskeisin kansainvälinen sopimus meriympäristövahinkojen torjunnassa on Itämeren suojelusopimus eli Helsingin sopimus (Sops 2/2000). Sen puitteissa on määritelty Itämeren rantavaltioiden kesken yhteisistä menettelytavoista ja varautumisesta meriympäristövahinkojen torjuntaan. Helsingin sopimuksen torjuntamanuaalin periaatteita noudatetaan myös Kööpenhaminan sopimuksen ja kahden välisten sopimusten mukaisessa yhteistyössä, mistä syystä tässä raportissa kuvataan tarkemmin vain Helsingin sopimus HELCOM-YHTEISTYÖ OPERATIIVISESSA TOIMINNASSA TORJUNTAMANUAALI Helsingin komission torjuntamanuaali on osa Helsingin sopimusta, joten se on sopijaosapuolia sitova dokumentti. Manuaali koostuu kolmesta osasta: öljyntorjunta sekä yhteistyön yleisperiaatteet, kemikaalitorjunta ja rantatorjunta. Manuaali määrittelee sopimusta tarkemmin ja kattavammin operatiivisen yhteistoiminnan perusteet ja toimintamallit. Torjuntamanuaalin mukainen valmius täyttää hyvin muiden sopimusten vaatimustason. Sen vuoksi kansainvälisten sopimusten asettamia vaatimuksia on syytä tarkastella HELCOMin torjuntamanuaalin pohjalta. HELCOMin torjuntamanuaali antaa yksityiskohtaiset ohjeet operatiivisen yhteistoiminnan perusteista kuten hälytysyhteyksistä, torjuntakalustosta, valtioiden vastuualueista, kansainvälisistä ilmoituksista ja avunannosta, avunannon kustannusten jaosta, operatiivisesta yhteistoiminnasta, lentovalvonnasta, harjoituksista, näytteenotosta sekä muista käytännön torjuntatyön kannalta tarpeellisista seikoista. HELCOM manuaalissa esitetään yleisellä tasolla mm. johtovastuussa olevan maan tehtävät kansainvälistä apua pyydettäessä. Johtovastuista todetaan, että torjuntatöiden operatiivinen johtaminen on torjuntatöiden johtajalla (RC, Response Commander). Meritoiminnan johtaja (SOSC, Supreme on-scene commander) toimii torjuntatöiden johtajan alaisuudessa ja vastaa merellisen toiminnan taktisesta johtamisesta. 4 TORJUNNAN JÄRJESTÄMINEN ITÄMEREN MAISSA Työryhmä on tarkastellut Itämeren alueen ja Kööpenhaminan sopimuksen allekirjoittaneiden maiden kansallisia järjestelyjä merialueen öljyntorjuntatoimissa. Kutakin maata koskeva toiminnan lyhyt kuvaus on raportin liitteessä 5. Lähteenä on käytetty Ruotsin MSB:n "Mapping of Institutional Architecture for Protection from Oil Spills in the Baltic Sea Region" -tutkimusraporttia (julkaistu 11/2015). 12

13 Itämeren alueen maiden järjestelyjen osalta voidaan todeta, että johtaminen on järjestetty usealla eri tavalla. Voidaan kuitenkin todeta, että kuudessa maassa yhdeksästä torjunnan vastuuviranomaisena toimii puolustus-, rannikkovartiosto- tai meripelastusviranomainen. Yhtä lailla lähes jokaisessa maassa koko vastuuketju varautumisvaatimuksista torjuntatöiden johtamiseen on yhden ja saman ministeriön alaisuudessa. Vastuuviranomaiset merialueen ympäristövahingossa on esitetty oheisessa taulukossa: Merialueen vastuuorganisaatiot Suomi Latvia Liettua Puola Ruotsi Saksa Tanska Venäjä Viro Valmius Torjuntavalmiuden strategian laadintavastuu YM Ympäristöministeriö Puolustusvoimat Meripelastustoimi MSB CCME Puolustusvoimat Liikenneministeriö SM/Poliisi- ja Rajavartiovirasto Valmiussuunnitelman laatiminen SYKE, ELY, PELA Rannikkovartiosto Puolustusministeriö Meripelastus- ja pelastustoimi Rannikkovartiosto CCME Puolustusvoimat ja DEMA Liikenneministeriö SM/Poliisi- ja Rajavartiovirasto Hälyttämisvastuu SYKE, RVL, LIVI Rannikkovartiosto Puolustusvoimat Meripelastus- ja pelastustoimi Rannikkovartiosto CCME Puolustusvoimat Liikenneministeriö Poliisi- ja Rajavartiovirasto Riskinarviointi ja uhkien tunnistaminen Torjuntatoimet SYKE, PELA Ympäristövirasto Puolustusministeriö Merenkulkuvirasto, meripelastus- ja pelastustoimi Rannikkovartiosto CCME Puolustusministeriö Liikenneministeriö Poliisi- ja Rajavartiovirasto Torjuntatoimien koordinointi ja johtaminen SYKE, PELA Rannikkovartiosto Puolustusvoimat Meripelastus- ja pelastustoimi Rannikkovartiosto CCME Puolustusvoimat Liikenneministeriö Poliisi- ja Rajavartiovirasto Kansainvälisten avunpyynnöt ja niihin vastaaminen SYKE Rannikkovartiosto Puolustusministeriö Meripelastus- ja pelastustoimi Rannikkovartiosto CCME Puolustusvoimat Hallituksen päätös Poliisi- ja Rajavartiovirasto CCME = Central Command for Maritime Emergencies DEMA = Danish Emergency Management Agency MSB = Myndigheten för samhällsskydd och beredskap 13

14 5 NYKYTILAN ARVIOINTIA Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan järjestelyjä pidetään yleisesti ottaen tehokkaana ja pääosin hyvin järjestettynä. SYKE:n torjuntaosaamista ja kansainvälistä kokemusta arvostetaan. Suomen maine arktisessa öljyntorjuntaosaamisessa on erinomainen. Valtakunnallisessa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan neuvottelukunnassa erityisinä huolenaiheina on tuotu esille jälkitorjunnan järjestäminen ja jätehuolto sekä torjunnan ammatillisen peruskoulutuksen puutteet. Seuraavassa on kuvattuna valtiontalouden tarkastusviraston Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallintaa ja vastuuta käsitellyttä tuloksellisuustarkastelua sekä koottu Sisäministeriön huomioita nykytilasta. VTV:n raportin julkaisun jälkeen on aloitettu sen suositusten toteuttaminen. Lisäksi raportin julkaisun jälkeen on laadittu Sipilän hallitusohjelma sekä tehty päätös maakuntauudistuksesta. 5.1 VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTON TULOKSELLISUUSTARKASTUS- KERTOMUS VUODELTA 2014 Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) suoritti vuosina tuloksellisuustarkastuksen Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallinnasta ja vastuusta. Tarkastuksen pääkysymys oli seuraava: Onko Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallintajärjestelmä tehokas? Raportti on julkaistu numerolla 2/2014 sarjassa Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset. ( df) Oheen on poimittu tuloksellisuustarkastuskertomuksen merialueen öljyntorjuntaa koskevat kommentit raportin kappaleesta tarkastusviraston päähavainnot ja kannanotot. Tarkastuksen perusteella Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallintaan liittyy useita myönteisiä piirteitä. Öljyntorjuntaa on kehitetty systemaattisesti, ja se perustuu avomeritorjuntaan, joka onnistuessaan vähentää rannalla tapahtuvaa ja kustannuksiltaan kallista puhdistamista. Öljytorjuntaa harjoitellaan myös säännöllisesti. Suomi on hankkinut kohtuullisen suuren torjuntalaivaston varsinkin Viroon ja Venäjään verrattuna. Resurssien kustannustehokkaan käytön kannalta positiivista on torjuntalaivaston monitoimisuus, jolloin alukset voivat hoitaa useita tehtäviä. Yhteistoiminnallisuutta on kuitenkin mahdollista kehittää edelleen esimerkiksi valtion yhtiöiden Meritaito Oy:n ja Arctia Shipping Oy:n kanssa. Tarkastuksen perusteella merellisten viranomaistoimijoiden välinen METO-yhteistyö on erittäin onnistunutta ja kustannustehokasta. Myös alusonnettomuusriskiä ennalta ehkäisevät järjestelmät, kuten alusliikennepalvelu ja lentovalvonta, ovat käytännössä osoittaneet toimintansa kustannustehokkuuden. Kansallista alusöljyvahinkojen valmiussuunnitelmaa voitaisiin sisällöllisesti kehittää esimerkiksi siten, että määriteltäisiin suojeltavien kohteiden tärkeysjärjestys ja torjunnan lopettamisen kriteerit. Tarkastuksen perusteella nykyinen öljyntorjuntaorganisaatio ja sen johtaminen on toiminut hyvin, joskaan toimintaa ei ole käytännössä suuressa alusöljyvahinkotilanteessa jouduttu testaamaan. Organisaatio on myös hyvin harjoitettu. Nykyisen torjunnanjohtajan, Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkoryhmän, resurssit ovat kuitenkin vähentyneet. Resurssit eivät riitä tulevaisuudessa torjuntatöiden johtamiseen, jos niitä ei täydennetä ja varmisteta torjuntaosaamisen jatkuvuutta. Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa, että öljyntorjuntatyön organisoinnissa ja johtamisessa tehdyillä virhearvioinneilla ja puutteellisilla toimenpiteillä voi olla haitallisten ympäristövaikutusten lisäksi myös mittavia taloudellisia kustannuksia, jotka voivat kohdentua lopulta valtiontalouteen. Mahdollinen laaja öljyntorjunnan johtamisen siirtäminen sisäministeriön hallinnonalalle vaatisi vahvat perustelut ja taloudelliset laskelmat. Virasto painottaa, että öljyntorjunnan organisoinnin kehittämisen aikajänteen tulee olla riittävän pitkä eikä kehittämisen perustana voi olla vain toiminnan tekninen johtaminen, vaan myös 14

15 öljyvahinkoihin liittyvä substanssiosaamisen varmistaminen. Mahdollinen organisaatiomuutos ei saa alentaa myöskään Suomen ympäristönsuojelun nykyistä tasoa. 5.2 SM:N HUOMIOITA NYKYTILASTA Sisäministeriön hallinnonalan kannalta nykytila merellisen ympäristövahingon torjunnan järjestelyissä koetaan erityisen haasteelliseksi, koska järjestelyt poikkeavat muista valtakunnallisista pelastustoiminnallisista toimintatavoista ja öljyntorjuntalain mukainen ohjausjärjestelmä poikkeaa viranomaisten omasta lainsäädännöstä. Hallinnonalan näkemyksen mukaan poikkeavat järjestelyt eivät parhaalla tavalla mahdollista kokonaisvaltaisen ja kaikkia tasoja palvelevien operatiivisten suunnittelun toteuttamista ja suunnitelmien laadintaa. Toiseksi olemassa olevien muiden johtamisjärjestelyjen käyttö ei tule täysimääräisesti hyödynnettyä ja olemassa olevien yhteistoimintarakenteiden ja -prosessien hyödyntäminen jää vajavaiseksi. Hallinnonalan näkemyksen mukaan viranomaisten väliset ohjaus- ja valvontaroolit tulisikin sopeuttaa viranomaisten normaaleihin ohjausrakenteisiin. Hallinnonala tunnistaa nykyjärjestelyjen hälytys- ja johtamisvasteessa uhkia sen resurssien kapeuden sekä jatkuvan miehitetyn johtamisjärjestelmän puutteen takia. Nykyjärjestelmän johto-osien resurssien riittävyys pitkäkestoisessa torjuntaoperaatiossa voi muodostua koko järjestelmän kannalta kriittiseksi. Myöskään käytössä olevan BORIS- tietojärjestelmän hyödyntäminen osana muita merellisiä johtamis- ja tilannekuvajärjestelmiä ei ole hallinnonalan näkökulmasta tavoitellulla tasolla. Hallinnonalan näkemyksenä on, että nykytilassa hallinnonalan jatkuvassa valmiudessa ja olemassa olevaa johtamis- ja toimintavalmiutta ei merellisen ympäristövahingon torjunnan osalta hyödynnetä täysimääräisesti. Voimassa olevan öljyntorjuntalain mukaan SYKE:n asettaessa torjuntatöiden johtajan alueen pelastustoimen on alueensa ulkopuolellakin asetettava torjuntatöiden johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja - tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatöiden johtajan käytettäväksi. Tämä asia on tunnistettu haasteelliseksi, koska näin muodostuva alistussuhde on vastoin yleisjohtajuusperiaatetta, jonka mukaan yleisjohtaja vastaa tilannekuvan ylläpitämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta. Yleisjohtajuusperiaatteen mukaan eri toimialojen yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuudessaan edistävät onnettomuuden tai tilanteen seurausten tehokasta torjuntaa. Öljyntorjuntalain alistussäännös on ristiriidassa pelastuslain kanssa, joka edellyttää, että pelastuslaitoksen on tilanteen niin vaatiessa asetettava tehtävät tärkeysjärjestykseen. Pelastuslaitosten on välttämättä voitava hallita voimavarojaan kaikissa olosuhteissa ja päättää itse niiden käytön priorisoinnista. Myöskään nykytilan kulukorvausjärjestelmä ei ole sisäministeriön näkökulmasta toimiva, kun pelastuslaitoksille öljyntorjuntavelvoitteista aiheutuvien ylimääräisten kustannusten, jotka sinänsä korvataan jälkikäteen, rahoittaminen on niiden vastuulla, jolleivät ne luovuta torjunnan johtovastuuta Suomen ympäristökeskukselle. Öljytorjunnan koulutuksen osalta on nykytilassa tunnistettu haasteita, joita tuotiin esille myös sidosryhmätapaamisessa. Ympäristövahinkojen torjunta ei ole pelastuslain mukainen pelastustoimen tehtävä, vaan se on öljyntorjuntalailla pelastuslaitokselle erikseen säädetty velvoite. Öljyntorjunnan peruskoulutus ei näin ollen kuulu Pelastusopistolle, jonka tehtävänä on antaa pelastustoimen ammatillista peruskoulutusta ja peruskoulutus ei myöskään toteudu hallitusti RVL:n henkilöstölle. Sisäministeriön hallinnonalan tiivis yhteistoiminta meripelastustoimessa on luonut erilaisia kustannustehokkaita ja hallinnonalan toimijoiden erityisosaamista hyödyntäviä toiminnallisia ratkaisuja. Nykytilassa hallinnonalan sisäinen yhteistoiminnan kehittäminen ja tiivistäminen sekä erityisosaamisen hyödyntäminen merellisen ympäristövahingon torjunnan järjestelyissä ei kaikilta osin ole mahdollista. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat raskaamman venekaluston hallinnoinnin ja käytön haasteet, kun toiminnan kehittämisen ohjaus tulee hallinnonalan ulkopuolella. Sisäministeriön hallinnonala tunnistaa nykytilassa merkittävänä puutteena, että toimintaa aluskemikaalivahingossa ei ole suunniteltu riittävästi mittavista kalustoinvestoinneista huolimatta. Kehittämistoimin- 15

16 nassa olisi huomioitava myös aluskemikaalivahingon luonne, joka on enemmän meripelastuksellinen haasteellisen toimintaympäristön takia. Sisäministeriön hallinnonalan omat kokemukset erilaisista suur- ja monialaonnettomuuksista ovat lähes aina poikenneet arvioituihin uhkakuviin perustuvista suunnitteluperusteista. Varautumisen ja johtamisen näkökulmasta on ymmärrettävä, että ihmishenkien pelastaminen, ympäristövahinkojen torjunta ja omaisuuden pelastaminen eivät ainakaan merellisessä monialaonnettomuustilanteessa tule muodostamaan selkeää vaiheistusta tai loogista peräkkäisyyttä. Kokemusten perusteella laajassa onnettomuustilanteessa, jossa toimitaan suuressa aikapaineessa, kaikki asiat tulevat liittymään kiinteästi toisiinsa. Tämän takia hallinnonalan näkemys on, että kaikkien onnettomuusperusteisten tilanteiden johtaminen on aina vaativa tilannejohtamistehtävä asiantuntijatehtävän sijaan, jossa korostuu johtamiskoulutus ja johtamiskokemus sekä merialueella erityisesti merellisen toimintaympäristön hyvä tuntemus. Johtamistoiminta sisältää tapahtuman hahmottamisen kokonaisvaltaisesti ml. merellisen toimintaympäristön onnettomuushetkiset vaikutukset tilanteen etenemiselle ja toimijoiden suorituskyvylle mukaan lukien 24/7 tietoisuuden, mitä merellä tapahtuu. Öljyntorjunnan kansainvälinen yhteistyö Itämerellä ei nykytilassa kaikilta osin ole toiminut tavoitellulla tavalla. Viranomaisten tulisikin havaintojen perusteella tehdä nykyistä tarmokkaampaa ja tiiviimpää yhteistyötä sekä kansallisesti että yhteistyössä muiden Itämeren maiden öljyntorjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa, jotta voitaisiin turvata jatkossa Euroopan Meriturvallisuusviraston (EMSA) aluksen sijoittamisen Pohjois-Itämerelle. Tämä alus parantaisi merkittävästi öljyntorjunnan tankkikapasiteettia. 6 ASIAAN VAIKUTTAVAT HALLINNON MUUTOKSET Aluehallinnon uudistuksen tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto sekä yksinkertaistaa julkisen aluehallinnon järjestämistä (valtio, alueet ja kunnat). Hallituksen tekemän linjauksen mukaan itsehallintoalueille osoitetaan lähtien muun muassa pelastustoimen tehtävät ottaen kuitenkin huomioon mahdolliset tarpeet järjestää itsehallintoaluetta laajempaa aluetta ja väestöpohjaa vaativat tehtävät laajemmalla alueella. Hallituksen linjausten tarkentamiseksi ja itsehallintoalueille siirrettävien tehtävien tarkempaa määrittelyä ja siirtojen toteuttamisen alustavaa valmistelua varten valtiovarainministeriö kutsui ministeri Lauri Tarastin selvityshenkilöksi. Selvityshenkilö Tarastin tammikuussa 2016 valmistuneen selvityksen mukaisesti pelastustoimen tehtävät siirretään maakunnille ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvat öljyntorjuntalain mukaiset tehtävät siirretään aluehallintoviraston hoidettavaksi. Tarasti ei ota kantaa maakuntien tehtäviin öljyntorjunnassa. Hallitus linjasi , että pelastustoimen järjestäminen osoitetaan viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi maakuntien yhteistyöalueittain. Pelastustoimen järjestämisvastuu on Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnilla. Maakunnat aloittavat toimintansa Tehtäviensiirrot kunnilta maakunnille toteutetaan tuolloin. 6.1 MAAKUNNAN PELASTUSTOIMEN TOTEUTTAMINEN Pelastustoimen siirtäminen maakunnille edellyttää öljyvahinkojen torjuntalaissa säädettyyn järjestelmään välttämättömiä muutoksia, jotka ovat riippumattomia tässä raportissa käsiteltävistä toteuttamisvaihtoehdoista. Hallituksen linjaus koskee pelastustoimen tehtävien siirtämistä viidelle maakunnalle. Pelastustoimen tehtävistä säädetään pelastuslaissa ja ne ovat tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy sekä pelastustoiminta. Tällä hetkellä öljyntorjunta ei ole pelastuslain mukainen pelastustoimen tehtävä, vaan se on öljyntorjuntalaissa pelastuslaitokselle erikseen osoitettu tehtävä. Hallituksen linjaus ei mainitse öljyntorjuntaa maakunnille erikseen siirrettävänä tehtävänä. Maakunnan vastuu öljyntorjunnassa tulee näin ollen järjestää niin, että tehtäväsisältöjen uudistaminen tapahtuu yhteensopivasti maakuntarakenteen ratkaisujen kanssa. Maakunnan pelastustoimi tulisi suoraan sisämi- 16

17 nisteriön johtoon, ohjaukseen ja valvontaan. ELY-keskuksille nyt kuuluvat pelastuslaitosten ohjaamiseen liittyvät tehtävät joudutaan arvioimaan uudelleen. Maakunnan pelastustoimen tehtävistä ei ole tehty vielä päätöstä, mutta öljyntorjunnan osalta toteuttamistapa voisi olla, että vastuu torjuntatoimista alkaa, kun maakunnan pelastuslaitos saa tiedon ympäristövahingosta (Laki hätäkeskustoiminnasta 11 ). Maakunnan pelastuslaitos huolehtii alueellaan ympäristövahinkojen torjunnasta, kun vahinko tai sen uhka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä ihmisen hengen tai terveyden, omaisuuden tai ympäristön suojaamiseksi tai pelastamiseksi eivätkä toimenpiteet ole vahingon tai sen uhan kohteeksi joutuneen omin toimin hoidettavissa tai kuulu muun viranomaisen tai organisaation hoidettavaksi. Maakunnan pelastustoimi vastaa alueellaan torjuntatoimista, kunnes välttämättömät kiireelliset torjuntatoimet ympäristöä uhkaavan vahingon rajoittamiseksi ja haitallisen aineen keräämiseksi on tehty. Torjuntatöiden johtaja päättää, milloin öljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjunta ei enää vaadi torjuntaviranomaisen toimenpiteitä. Maakunnan pelastustoimen vastuu torjuntatoimista päättyy, kun maakunnan pelastusviranomainen tekee päätöksen torjuntatoimien lopettamisesta (tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen kiireellisiä toimenpiteitä ihmisen hengen tai terveyden, omaisuuden tai ympäristön suojaamiseksi tai pelastamiseksi; välttämättömät kiireelliset torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn keräämiseksi on tehty) ja ilmoittaa vastuun siirtymisestä jälkitorjunnasta vastaavalle viranomaiselle. Torjuntatöiden johtajan yleisjohtajuus ulottuu maakunnallisen pelastustoimen alueelle siltä osin, kun avomeritorjunnan ja pelastuslaitosten vastuulla olevien torjuntatoimien yhteensovittaminen edellyttää. Maakunnan pelastusviranomaisen ja torjuntatöiden johtajan yleisjohtajuus ulottuu jälkitorjuntaan siltä osin, kun merialueen torjuntatoimien, jälkitorjunnan ja jätehuollon yhteensovittaminen edellyttää. 6.2 ALUEELLISEN YMPÄRISTÖSUOJELUN TOTEUTTAMINEN TULEVAISUUDESSA Tähän kappaleeseen on koottu hallituksen tekemän linjauksen kohtia, jotka liittyvät ELYkeskusten nykyisiin öljyntorjuntatehtäviin. Pääosa kaikista ELY -keskusten tehtävistä siirretään maakunnille. Tehtävät, joissa on kyse oikeusharkintaisista tehtävistä ilman alueellista näkökulmaa, valtion tai yleisen edun valvonnasta taikka vaikutuksiltaan valtakunnallisista tehtävistä, organisoidaan valtionhallintoon. ELY-keskukset ja TE -toimistot lakkautetaan ja niiden vastuulla olevien palveluiden järjestämisvastuu on maakunnilla. Ympäristöhallinnon luvat, ympäristövalvonta ja luonnonsuojelu kootaan ELY-keskuksista uudistettavaan valtion valtakunnalliseen aluehallintovirastoon valtion tehtäväksi, mutta vesien ja merensuojelun tehtävät siirretään maakunnille. Nykyisestä kuudesta aluehallintovirastosta muodostetaan yksi valtakunnallisen toimivallan omaava viranomainen, joka toimii alueellisissa yksiköissä/toimipisteissä. Päällekkäisyydet aluehallintoviraston ja keskusvirastojen kanssa puretaan. Valmistelun pohjana käytetään selvityshenkilön, ministeri Lauri Tarasti, raportin (Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen, valtiovarainministeriön julkaisu 3/2016) yksityiskohtaisia tehtäväsiirtoja koskevia ehdotuksia siltä osin kuin hallitus ei ole linjannut toisin tai maakuntalain valmistelussa ei asiaa arvioida toisella tapaa. Tarastin raportissa linjataan, että valtiolle jäävät öljyntorjuntatehtävät osoitetaan aluehallintovirastolle. Kirjauksen yksityiskohdat on selvitettävä asian jatkovalmistelussa. Tavoitteena on, että hallituksen esitysluonnos tehtäväsiirtojen toteuttamisesta erityislainsäädännössä, rahoituksen osoittamisesta maakuntahallinnon muiden kuin SOTE -tehtävien hoitamiseen ja ehdotukset aluehallintoviraston toiminnan kehittämisestä ja valtakunnallisesta toimivallasta sekä ehdotukset ympäristöhallinnon tehtävien järjestämisestä olisivat valmiina 2016 lopulla. 17

18 7 MERIALUEEN YMPÄRISTÖONNETTOMUUKSIEN TORJUNNAN TAVOI- TETILA Työryhmän tavoitteena on esittää merellisten ympäristövahinkojen torjuntaan kustannustehokas ja selkeä operatiivisen johtamisen kokonaisuus, joka hyödyntää entistä monipuolisemmin viranomaisten johtamis- ja toimeenpanokykyjä sekä erityisosaamista. Ympäristöturvallisuuden tulee parantua tai vähintään pysyä nykyisellä tasolla järjestelyn myötä. Ensisijaisena tavoitteena on, että merialueen ympäristövahingot pyritään ehkäisemään ennalta. Onnettomuustilannevalmiuden tavoitteena on, että torjuntaan on varauduttu asianmukaisesti ja onnettomuustilanteessa mahdolliset vahingot torjutaan nopeasti ja tehokkaasti sekä vahinkojen seuraukset korjataan niin, että ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Työryhmä on yhdessä tunnistanut tavoitteen toteutumisen kannalta merkittäviä osatekijöitä: Yhteiskunnan voimavarat ovat kokonaisvaltaisesti ja koordinoidusti sidottu palvelemaan tavoitetilaa ja kaikkien toimijoiden olemassa olevat vahvuudet hyödynnetään tehokkaasti. Olemassa oleva asiantuntijaosaaminen hyödynnetään täysimääräisesti osana sekä valmiuden luomista että onnettomuustilanteissa. Vastuu toiminnasta alkaen kehittämisestä jatkuen toimeenpanoon ja kustannusten perimiseen on selkeästi järjestetty. Torjunnan valtakunnalliset suorituskykyvaatimukset ovat määritelty yhteisesti hyväksytyssä ohjausasiakirjassa. Kaluston ja materiaalin kehittäminen, hankkiminen ja ylläpito on toteutettu kustannustehokkaasti huomioiden valtakunnalliset ja alueelliset vaatimukset. Alueellista ja paikallista yhteistoimintaa tukee yhtenäiset laadukkaat, kattavat ja ajantasaiset toimintaohjeet. Käytössä on asiantuntijatason operatiivinen vastuiden osalta selkeästi järjestetty ja kokonaisvaltainen johtamisjärjestelmä, jossa asiantuntijoiden osaaminen on korkeatasoista ja torjuntaviranomaisilla on laissa määritellyt, riittävät päätöksentekovaltuudet. Jatkuvasti toimintavarma järjestelmä on hyvin harjoitettu ja kykenevä pitkäaikaiseen toimintaan ja osaaminen on järjestelmän kaikilla tasoilla hyvä. Merellinen toimeenpano perustuu kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, kuten monitoimilaivastoon ja merellisten viranomaisten, muiden merellisten operaattorien sekä vapaehtoisten yhteistyöhön sekä ajanmukaiseen torjuntatekniikkaan ja -kalustoon sekä yhteisiin tietojärjestelmäratkaisuihin, joita kehitetään ja ylläpidetään laadukkaasti. Monipuolista toiminnallista osaamista kytkevää yhteistyötä ja kehittämistoimintaa tukee laajaalainen tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Torjuntavalmiuden rahoitusjärjestelmä on toimiva ja sen tueksi on olemassa tarvittavat asiantuntijapalvelut. Kansalliset järjestelyt ovat yhteensopivia ja tukevat esimerkillisesti sopimusten mukaista kansainvälistä yhteistoimintaa. 8 TARKASTELLUT TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT Työryhmä tarkasteli aluksi neljä vaihtoehtoa ja teki näistä SWOT-analyysin (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhat). Tarkasteltavat vaihtoehdot olivat 1) nykytila ympäristöhallinnon ja RVL:n yhteistyötä tehostaen, 2) ns. suppea siirto, jossa torjuntaoperaation yleisjohto säilyy SYKEn nimeämällä torjuntatöiden johtajalla, mutta meritoiminnan johtajan tehtävä avomerellä siirretään RVL:lle 3) ns. laaja siirto, jossa sisäministeriöstä tulee vastuuministeriö öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa ja ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluisi asiantuntijatehtäviä sekä 4) välimuoto suppeasta ja laajasta siirrosta. 18

19 Työryhmä piti tärkeänä vastuuketjujen selkeyttä. Työryhmässä tunnistettiin, että torjuntatöiden johtajan torjunnan toteuttamiseen liittyvät taloudelliset vastuut tulee olla saman hallinnonalan ministeriön ohjauksessa. Lisäksi työryhmässä tunnistettiin mahdolliseksi riskiksi, jos torjuntaa ohjaavan hallinnon ja lainsäädännön kehittämis- ja valmisteluvastuu olisi eri ministeriöllä, kuin mihin torjuntatöistä vastuussa oleva taho kuuluu. Näiden näkemysten vuoksi työryhmä päätyi tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin suppeaan ja laajaan siirtoon pohjautuvia vaihtoehtoja. Öljysuojarahasto on osa toissijaista ympäristövastuujärjestelmää, jolle kuuluu myös muita kuin öljyvahinkojen varautumiseen liittyviä tehtäviä. Työryhmä esittää molemmissa vaihtoehdoissa rahaston sijoituspaikan säilymistä ympäristöministeriössä. Oheisessa taulukossa 1 on kuvattu tarkasteltuja vaihtoehtoja (suppea ja laaja) tuomalla esiin vaihtoehtojen muutoksia nykytilaan verrattuna. Taulukko 1: Vastuunjako nykyisessä, suppeassa ja laajassa toteuttamisvaihtoehdossa VASTUUNJAKO Ympäristövahingon torjunnan ylin johto, ohjaus ja valvonta Ympäristövahinkojen torjunnan lainsäädäntö Vastuu torjunnan valtakunnallisesta järjestämisestä ja kehittämisestä NYKYTILA SUPPEA LAAJA YM Nykytila SM Öljyvahinkojen torjuntalaki Nykytila Pelastuslaki, muokattuna Torjuntalaki SYKE Nykytila SM Kv-sopimusten mukainen toiminta YM, SYKE Nykytila RVL VARAUTUMINEN JA TORJUNTAVALMIUS Operatiivisen toiminnan suunnittelun koordinointi Torjuntaviranomaiset Yhteistoimintasopimusten laatiminen ja valmiuskorvausten maksaminen YM/SYKE/EL Y/Pela Laissa määritetyt Nykytila Lisätään pelastustoimi aluskemikaalionnet. SM Lisätään pelastustoimi aluskemikaalionnet. SYKE Nykytila SM Torjuntakaluston kehittämisen päävastuu SYKE Nykytila SM Päävastuu jatko- ja täydennyskoulutuksesta SYKE Nykytila SM Ympäristövahinkojen torjunnan yleisohjeiden ja teknillisten ohjeiden laatiminen SYKE SYKE ja RVL SM Torjunta-alusten hankkiminen Nykytila SYKE tai yhteistyö SYKEtorjuntaviranomainen Torjuntaviranomainen perustuen kehittämissuunnitelmaan Ympäristölle vaarallisten hylkyjen saneeraus SYKE Nykytila Nykytila Ympäristövahinkopäivystys SYKE Nykytila Alusonnettomuuksissa RVL Öljysuojarahaston toiminta YM Nykytila Nykytila 19

20 NYKYTILA SUPPEA LAAJA Asiantuntija-apu öljysuojarahastolle SYKE Nykytila SM Torjuntatoimiin liittyvän tutkimustoiminnan koordinointi Lento- ja satelliittivalvonnan kehittäminen ja koordinointi SYKE Nykytila Nykytila SYKE (RVL yhteyspiste) Nykytila Lentovalvonnan suorittaja RVL RVL RVL Kaluston täydentäminen, ylläpito ja hoito aluksilla SYKE Nykytila SM RVL Kaluston täydentäminen, ylläpito ja hoito varastoissa SYKE Nykytila Riippuu maakuntauudistuksesta TORJUNNAN JOHTAMINEN Torjuntatöiden johtaja SYKE / Pela Nykytila SM Meritoiminnan johtaja SYKE nimeää RVL, johtopaikka: meripelastuksen johtokeskus Lentotoiminnan koordinointi Ei sovittu RVL RVL Johtopaikka (Torjuntatöiden johtaja/johtoryhmä) SYKE / Pel- Joke/ RVL johtokeskus Nykytila RVL Meripelastuksen johtokeskus/ Pel- Joke Johtoryhmätyöskentelyn johtaminen SYKE/PELA Nykytila SM Kv-avunpyynnöt SYKE yt. RVL Nykytila RVL Päättää, milloin johtovastuu siirretään jälkitorjunnasta vastaavalle viranomaiselle SYKE/PELA Nykytila SM Torjuntatoimista aiheutuvien kustannusten perintä SYKE/PELA Nykytila SM Tilannekuvan ylläpitäminen, BORIS-järjestelmän ylläpito SYKE Nykytila SM Hälyttäminen (sis. ilmoitukset eri viranomaisille) SYKE (RVL kvyhteyspiste) SYKE, RVL SM Torjuntatoimista tiedottaminen SYKE / Pela Nykytila RVL / Pela Ympäristöosaamisen (lintujen hoito, herkät alueet, aineiden käyttäytyminen, ympäristövaikutusten arviointi) tarjoaminen torjunnan johdolle SYKE (erityistilanneryhmä), ELYt Nykytila Nykytila + muut asiantuntijat Takavarikko- yms. kiireelliset pakkotoimiasiat SYKE Nykytila SM Torjuntakemikaalien hyväksyminen SYKE Nykytila SM, kuultuaan asiantuntijoita Seuraavissa alaluvuissa on esitetty lyhyet kuvaukset sekä suppeasta että laajasta vaihtoehdosta sekä niiden vaikutuksista. Tarkemmat vaihtoehtojen kuvaukset löytyvät liitteistä 2 ja 3. Lisäksi luvussa esitetään taulukoiden avulla vertailut sekä vaihtoehtojen osa-alueiden vastuunjaosta että arvioita vaihtoehdon toteuttamisen aiheuttamien muutosten vaikutuksista ja lisäselvitystarpeista/riskeistä. 20

21 Vaihtoehtojen aiheuttamien muutosten vaikutuksia on arvioitu liitteenä 4 olevassa taulukossa. Samalla on tunnistettu myös muutoksiin liittyviä selvitettäviä asioita. Vaihtoehtoja on tarkasteltu seuraavan pääjaottelun mukaisesti: 1) taloudelliset vaikutukset, 2) vaikutukset viranomaisten toimintaan, 3) ympäristövaikutukset, 4) muut yhteiskunnalliset vaikutukset ja 5) muut vaikutukset. Arvioinnissa on hyödynnetty oikeusministeriön Säädösehdotusten vaikutusten arviointi julkaisun (OM 2007:6) vaikutusten tunnistamisen tarkistuslistaa soveltuvin osin. Taulukko on ollut yksi raportin laatimisen työkaluista eikä se ole kaikilta osin kattava. 8.1 SUPPEA SIIRTO Vaihtoehdon mukaan öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen säilyvät ympäristöministeriön tehtävänä. SYKE huolehtii jatkossakin öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan valtakunnallisesta järjestämisestä ja kehittämisestä. SYKEllä säilyisi vastuu alan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä ja kehittämisestä sekä riittävän valtakunnallisen alusöljyja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta. Torjuntaviranomaiset ja näiden roolit säilyisivät nykyisellään sillä poikkeuksella, että vastuu torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä eli meritoiminnan johtajan tehtävä siirrettäisiin RVL:lle. Nykyisin tehtävässä voi toimia esimerkiksi jonkin torjuntaan osallistuvan aluksen, muun torjuntaviranomaisen tai SYKEn edustaja. Merellisen ympäristövahingon torjunnan yleisjohtovastuu säilytettäisiin jatkossakin SYKEllä ja rannikolla pelastustoimella. Muutoin merellisten torjuntaviranomaisten (SYKE, pelastustoimi, Puolustusvoimat ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi) vastuut ympäristövahinkojen torjuntaan varautumisesta ja torjuntatoimista säilyisivät nykyisellään. Pelastustoimen öljyntorjuntavastuisiin ei tässä vaihtoehdossa esitetä muutosta. Pelastustoimen uudelleenorganisoinnin myötä säädöksiä tulee uudistaa ja siinä yhteydessä tulee tarkastella, onko torjunnan johtamista tai pelastustoimen vastuita öljyvahinkojen torjunnassa syytä tarkistaa. Samalla voidaan myös selvittää mahdollisuudet laajentaa pelastustoimen torjuntatehtävää niin, että pelastustoimesta tulisi myös aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomainen vastuualueellaan. Merenkulun ennakkoturvallisuuteen ei tässä vaihtoehdossa esitetä muutoksia, vaan nämä tehtävät säilyisivät jatkossakin LVM:n hallinnonalalla. Samoin merellisessä onnettomuustilanteessa esitetään säilytettävän LVM:n nykyiset vastuut niin suojapaikkapäätöksissä, merenkuluntarkastajan tehtävissä kuin asiantuntija-avussakin. Aluehallintouudistuksen myötä ELY-keskusten öljyntorjuntatehtävät siirtynevät aluehallintoviranomaiselle. Kunnille nykyisin kuuluvan jälkitorjuntavastuun osalta ei ole vielä tehty päätöksiä. On tärkeää, että ELY-keskusten nykyään hoitama alueellinen ympäristöasiantuntemus on jatkossakin integroitu ympäristövahinkojen torjuntaan. Suppeassa vaihtoehdossa jälkitorjunnasta voitaisiin edelleen säätää öljyvahinkojen torjuntalaissa SUPPEAN SIIRRON VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjunta säilyisi ympäristöministeriön hallinnonalan tehtävänä. Valtakunnallisen torjuntavalmiuden kehittäminen ja ylläpito sekä torjunnan yleisjohtovastuu säilyisi SYKEllä. Suppeassa siirrossa vastuu torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä eli meritoiminnan johtajan tehtävä siirrettäisiin RVL:lle. Meritoiminnan johtaja johtaa torjuntatöiden johtajan hänen käyttöönsä asettamaa tarpeellista kalustoa, henkilöstöä ja tarvikkeita. Samalla tehostetaan yhteistyötä SYKEn ja RVL:n kesken ottamalla torjunnassa entistä tehokkaammin käyttöön RVL:n ylläpitämiä meripelastuksen johtamisjärjestelmiä sekä meripelastustoimen johtamisrakenteita. RVL:n uuden tehtävän myötä pyrittäisiin jatkossa hyödyntämään METO-yhteistyötä uusien kustannustehokkaiden keinojen luomiseen ympäristövahinkojen ennalta ehkäisemiseksi. 21

22 Torjuntaan tai torjuntavalmiuden ylläpitoon ja kehittämiseen osallistuvien viranomaisten ja muiden tahojen tehtäviä ei muuteta merellisen torjunnan johtamisvastuun siirron myötä. Jatkossa RVL on meritoiminnan johtajana vastuussa torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä, joten muiden torjuntaviranomaisten ei tarvitse varautua toimimaan meritoiminnan johtajan tehtävässä. Meneillään oleva laaja aluehallintouudistus toteutetaan vuoteen 2019 mennessä ja se tuo mukanaan muutoksia, jotka vaikuttavat myös öljyntorjuntaan. Taloudelliset vaikutukset Suppeassa vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjuntaan varattu erillisrahoitus valtion budjetissa ei kasva. Tehtävää nyt ympäristöministeriössä tai SYKEssä hoitava henkilömäärä ei ehdotuksen johdosta muuttuisi. Vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjunnan asiantuntijat jatkaisivat nykyisissä tehtävissään. Meritoiminnan johtajan tehtävän myötä RVL:lle tulee uutena pysyvänä tehtävänä merellisen torjuntatoimen johtaminen, jolloin tehtävässä voidaan hyödyntää meripelastustoimen resursseja myös ympäristövahinkojen torjunnassa nykyistä kattavammin. Esitetty muutos ei vaikuta oleellisesti torjunnan kokonaiskustannuksiin, eikä sillä ole vaikutusta myöskään torjuntavalmiuden kustannuksiin. Merellisten ympäristövahinkojen torjunnan johtamisen kokonaisuus hyödyntäisi entistä monipuolisemmin meripelastustoimen olemassa olevia johtamis- ja toimeenpanokykyjä sekä erityisosaamista. Vaihtoehdossa hyödynnettäisiin meripelastustoimen olemassa olevaa, ympärivuorokautista johtamis- ja toimintavalmiutta merialueilla. RVL:n meritoiminnan johtajana jatkossa toimivia henkilöitä tulee kouluttaa ympäristöosaamisen ja torjuntateknologian osaamisen alalla. Kustannukset ovat pieniä. Meripelastustoimen johtamiseen liittyvien järjestelmien ja osaamisen hyödyntäminen ympäristövahinkojen torjunnan johtamisessa ei aiheuta olennaisia lisäkustannuksia. Pelastuslaitosten tai Merivoimien varautumisen rahoittamiseen johtamisvastuun siirto merellä ei vaikuta. Torjuntavalmiuden ammatillisen peruskoulutuksen nykyisessä järjestelyssä on todettu puutteita, joihin on löydettävä korjauksia riippumatta öljyntorjuntatehtävien vastuunjaosta. Esimerkiksi Pelastusopiston mahdollisuutta lisätä opetustaan ympäristövahinkojen torjunnassa tulee selvittää. SYKE vastaa jatko- ja täydennyskoulutuksesta kuten nykyisinkin. SYKEn tehtävänä olisi jatkossakin hankkia avomeripuomeja, torjunta-aluksia, suuria keruulaitteita ja muuta torjunnan erikoistuskalustoa, jotka olisivat kaikkien torjuntaviranomaisten käytössä. Vaikutukset viranomaisten toimintaan Ympäristövahinkojen merellisen torjunnan johtamisvastuun eli meritoiminnan johtajan tehtävän siirtäminen ei edellytä henkilöstösiirtoja, koska nykyisessäkin järjestelmässä SYKE, on voinut asettaa valitsemansa tahon edustajan johtamaan avomerialueen torjuntaa. Kun ympäristövahinkojen torjunnan meritoiminnan johtajan tehtävä siirretään yksinomaan RVL:n vastuulle, tulee RVL:n henkilöstöä kouluttaa ympäristövahinkojen torjunnan meritoiminnan johtajiksi. Esitetty merialueiden ympäristövahinkojen torjunnan johtamisvastuun siirto RVL:lle hyödyntää olemassa olevia taktiseen johtamiseen tarvittavia työkaluja, koulutusta ja osaamista. SYKEn Boristilannekuvajärjestelmän ja meripelastustoimen tietojärjestelmän välistä tiedonvaihtoa kehitetään. Merellisen operaation johtaminen sieltä, missä on kattavin tilannekuva ja tilannetietoisuus merialueelta palvelee myös yhteiskunnan ja valtionjohdon tietotarpeita. Valtakunnallinen ympäristövahinkojen kalustollinen torjuntavalmius säilyisi nykyisellä tasollaan. 22

23 Pelastustoimi vastaa nykyisessä järjestelyssä alusöljyvahinkojen torjunnan johtamisesta alueellaan ja osallistuu pyydettäessä aluskemikaalivahinkojen torjuntaan, jollei tehtävän suorittaminen merkittävällä tavalla vaaranna sen muun tärkeän lakisääteisen tehtävän suorittamista. Pelastustoimen rooliin ei esitetä muutoksia lukuun ottamatta aluskemikaalivahinkojen torjuntavastuun uudelleentarkastelua öljynvahinkojen torjuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuisiin ei esitetä muutoksia. SYKEn osalta nykyinen kahdeksan henkilötyövuoden panostus ympäristövahinkojen torjuntaryhmässä säilyy ja YM:n nykyinen 1,5 henkilötyövuoden panos säilyy YM:ssä. Vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjunnan asiantuntijat jatkavat nykyisissä tehtävissään. Ympäristövaikutukset Ympäristövahinkojen torjunnan keskeisin tavoite on päästön ja torjuntatoimenpiteiden ympäristölle aiheuttamien vaikutuksien minimointi. Tällä perusteella ympäristöhallinto vastaa öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä. Torjunnan yleisjohtamisessa on otettava huomioon paitsi päästön ja torjuntamenetelmien haitallisuus myös suojeltavien kohteiden priorisointi, mikä perustelee tässä vaihtoehdossa torjunnan yleisjohtamisen säilyttämistä ympäristöhallinnon tehtävänä. Merellä tapahtuvan torjunnan operatiivisen ja taktisen johtamisen tehostaminen tukee ympäristönsuojelun tavoitetta. SYKE:n vankka ja laaja ympäristöosaaminen voidaan jatkossakin käyttää täysimääräisesti hyväksi tiiviissä vuorovaikutuksessa torjunnasta vastaavien SYKE:n asiantuntijoiden kanssa. SYKE:llä on öljyntorjunnan kannalta keskeistä osaamista mm. seuraavissa asioissa: lintujen ja eläinten esiintymisestä, meren ja maan ekosysteemeistä, kemikaalien ympäristövaikutuksista, merivirroista ja virtausmalleista, torjuntamenetelmien ympäristövaikutuksista, suojelualueista ja uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistä, öljyn mikrobiologisesta hajoamisesta, öljyn käyttäytymisestä eri olosuhteissa, jätehuollosta, pilaantuneista maa-alueista jne. Tätä SYKE:n osaamista voidaan tulosohjauksella kohdentaa tukemaan myös torjuntatehtävän kehittämistä. Ympäristövahinkojen torjunnan asiantuntijat päivystävät SYKE:ssä jatkossakin 24/7. Yhteiskunnalliset vaikutukset Ympäristövahinkojen merellä tapahtuvan torjunnan johtovastuun siirtäminen sisäministeriölle sopimalla siirron käytännön järjestämisestä nykyisten torjuntaviranomaisten ja ministeriöiden kesken on nopea ja yksinkertainen vaihtoehto, eikä edellytä lainsäädännön muutoksia. Muutoksessa tulee huomioida samaan aikaan suunniteltava ja toteutettava aluehallintouudistus. Laajan ympäristövahingon torjuminen merellä sekä valmistautuminen torjuntaan edellyttää pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä. Kaikki Suomen kansainväliset sopimukset torjunnan yhteistyöstä Itämeren alueen rannikkovaltioiden kesken, Pohjoismaiden kesken ja arktisten maiden kesken sekä kahdenväliset sopimukset Suomen ja Viron sekä Suomen ja Venäjän kesken on solmittu Suomen osalta ympäristöhallinnon toimesta. Näiden valtiosopimusten mukaisesta yhteistyöstä vastaa jatkossakin ympäristöministeriö. 8.2 LAAJA SIIRTO Laajassa vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjunnan ylin johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sisäministeriölle. Sisäministeriö huolehtii torjunnan valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteen sovittaa ympäristöministeriön vastuulla olevan ympäristönsuojelua koskevien velvoitteiden huomioon ottamisen torjunnassa ja sen kehittämisessä. 23

24 Vaihtoehdossa RVL johtaa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa ja asettaa torjuntatöiden johtajan, jos ympäristövahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa Suomen merialueella aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä. Jos torjuntaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, torjuntatöiden yleisjohtajana toimii RVL:n asettama torjuntatöiden johtaja, joka vastaa yleisjohtajana torjuntatoimiin osallistuvien viranomaisten ja muiden tahojen toimintojen koordinoinnista, yhteensovittamisesta, yhteisen tilannekuvan luomisesta sekä torjuntatoimiin liittyvästä tiedottamisesta. Pelastustoimintaa (alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa) maakunnan pelastustoimen alueella johtaa aina maakunnan pelastusviranomainen. Maakunnan pelastustoimen vastuulle kuuluva ympäristövahinkojen torjunta on osa pelastuslain mukaista pelastustoimintaa. Pelastustoimi hallitsee onnettomuustyypistä riippumatta itse omia resurssejaan ja päättää niiden käytöstä sekä tehtävien priorisoinnista. Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, pelastustoiminnan yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja. Pelastustoiminnan johtaja vastaa pelastustoiminnan yleisjohtajana tilannekuvan ylläpitämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta. Eri toimialojen yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuudessaan edistävät onnettomuuden tai tilanteen seurausten tehokasta torjuntaa. Ympäristönsuojeluasioista vastaava asianomainen viranomainen antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua ja mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen turvaamiseksi johtoryhmään kutsutaan ympäristönsuojelusta vastaava asianomainen viranomainen. Öljyntorjuntalainsäädäntö siirretään osaksi pelastustoimen säädöksiä siinä laajuudessa, kun kyse on pelastustoimintaan rinnastettavasta toiminnasta. Laajassa siirrossa ympäristöministeriölle kuuluu ympäristövahinkolainsäädäntöön sekä ennallistamiseen ja kunnostamiseen sekä eritystilanteiden jätehuollon ohjaamiseen liittyviä tehtäviä. SYKE tuottaisi torjuntaa tukevia asiantuntijapalveluita sekä alaan liittyvää tutkimusta. Merellisten ympäristövahinkojen torjunnan kansallisen suorituskyvyn ja kansainvälisen yhteistyön kehittämisestä vastaa sisäministeriön hallinnonala. SM:n hallinnonala koordinoi tältä osin valtakunnallisesti ympäristövahinkojen torjunnan suunnittelua, siihen liittyvää harjoitustoimintaa, osallistumista kansalliseen ja kansainväliseen ympäristövahinkojen valvonnan ja torjunnan yhteistoimintaan sekä torjuntaosaamisen ja -kaluston kehittämistä yhteistoiminnassa torjuntaan osallistuvien ja sitä tukevien tahojen kanssa. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa nykytilan mukaisesti merenkulun onnettomuuksien ennaltaehkäisystä kansallisella tasolla yhteistoiminnassa muiden merellisten viranomaisten kanssa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Puolustusvoimat ovat ympäristövahinkojen torjuntaviranomaisia. Nykyisen toimintakyvyn turvaamiseksi ja asiantuntemuksen säilyttämiseksi SYKEstä siirretään torjuntatoimeen kohdennetut henkilö- sekä taloudelliset resurssit sisäministeriölle pl. tutkimustoimintaan liittyvät voimavarat LAAJAN SIIRRON VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Taloudelliset vaikutukset Laajassa vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjuntaan varattu rahoitus valtion budjetissa siirrettäisiin pääosin sisäministeriölle. Tämä sisältäisi eri toimintavaiheiden (varautuminen, merialueen valvonnalla toteutettu ennaltaehkäisy, kaluston hankkiminen ja ylläpito, ensitorjunta sekä hallinto) suunnittelutyön sekä johtamisvalmiuden toteuttamisen. Nykyisen toimintakyvyn turvaamiseksi ja asiantuntemuksen säilyttämiseksi SYKEstä siirrettäisiin torjuntatoimeen kohdennetut henkilö- sekä taloudelliset resurssit sisäministeriölle lukuun ottamatta tutkimustoimintaan liittyviä voimavaroja. Myös koulutuksen järjestämiseen sekä öljy- että aluskemikaalivahinko- 24

25 jen torjuntaan käytettävän kaluston ylläpitoon osallistuva henkilöstö siirrettäisiin ympäristöministeriön hallinnonalalta sisäministeriön hallinnonalalle. Tämä tarkoittaisi arviolta kuuden henkilötyövuoden siirtämistä SYKEstä sekä arviolta 1 htv:n siirtämistä ELY:ista sisäministeriöön. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunta- ja muiden kustannusten korvauskäsittelyn valmisteluun ja ohjeistamiseen sekä torjuntatoimien lainsäädännön valmisteluun liittyvien tehtävien keskittäminen ympäristöministeriöltä sisäministeriölle edellyttäisi arviolta yhden henkilötyövuoden työpanoksen siirtämistä. Siirrettävät resurssit selvitetään yksityiskohtaisemmin osana jatkovalmisteluprosessia. Ympäristöministeriön muuhun rahoitukseen tai muiden torjuntaviranomaisten nykyisiin valmiuskorvauksien suuruuksiin ei esitetä muutoksia. RVL:n meripelastustoimeen varattujen henkilöresurssien lisäkoulutuksella ja SYKEstä siirrettävien resurssien ja osaamisen yhteiskäytöllä pystyttäisiin nykyistä paremmin ja kustannustehokkaammin turvaamaan sekä ympärivuorokautinen päivystys ja torjuntatöiden operatiivinen johtaminen. Johtokeskus vastaanottaa vahinkoilmoituksen ja käynnistää samanaikaisesti meripelastusoperaation ja ympäristövahinkojen torjuntaoperaation, mikäli uhka ympäristövahingoille on olemassa. RVL nimeää torjuntatöiden johtajan, joka tarvittaessa asettaa avukseen meritoiminnan johtajan. Vaikutukset viranomaisten toimintaan Laajassa vaihtoehdossa ympäristövahinkojen kiireellisen torjunnan operatiivinen johtaminen keskitettäisiin sisäministeriön hallinnonalalle. Sisäministeriölle siirtyisivät myös merialueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen operatiiviseen johtamiseen liittyvät hallinnolliset vastuut sekä torjuntatoimia koskevan lainsäädännön valmisteluvastuu. Ympäristöhallinto toimisi edelleen muilta osin valtakunnallisena ympäristöviranomaisena. Muutoksilla luotaisiin merellisten ympäristövahinkojen torjuntaan valtakunnallisesti selkeä operatiivisen johtamisen kokonaisuus, joka hyödyntäisi entistä monipuolisemmin meripelastustoimen ja pelastustoimen viranomaisten olemassa olevia johtamis- ja toimeenpanokykyjä sekä erityisosaamista. Merellisten ympäristövahinkojen torjunnan johtovastuun siirtäminen kokonaan sisäministeriölle ja sen ohjauksessa toimivalle maakuntien pelastustoimelle mahdollistaisi RVL:n ja pelastuslaitosten operaatio- ja kalustoyhteistyön yhteensovittamisen ja tukisi samalla merellisten toimeenpanokykyjen kustannustehokasta käyttöä. Koko sisäministeriön hallinnonala on varautunut pitkäkestoiseen johtamistoimintaan. Laajassa vaihtoehdossa hyödynnettäisiin meripelastustoimen ja pelastustoimen ympärivuorokautista johtamis- ja toimintavalmiutta. Operaation johtaminen sieltä, missä on kattavin tilannekuva ja tilannetietoisuus merialueelta palvelee myös yhteiskunnan ja valtionjohdon tietotarpeita. Meripelastustoimen hyvää ja tiivistä viranomaisyhteistyötä jatkettaisiin ja sitä kehitettäisiin kattamaan myös merialueen ympäristövahingot. METO -yhteistyö sekä meripelastustoimeen liittyvä kansallinen yhteistyö erityisesti sisäministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastojen välillä tarjoaisi hyvät mahdollisuudet esimerkiksi uusien kustannustehokkaiden keinojen luomiseksi ympäristövahinkojen ennalta ehkäisemiseksi sekä tutkimustiedon välittämiselle päätöksentekijöille ja kansainvälisessä yhteistyössä huomioon otettavaksi. Lisäksi on mahdollisuus syventää yhteistyötä suojapaikkapäätösprosessissa huomioiden kansainvälinen kehitys. Tulevilla pelastustoimen organisaatiomuutoksilla sekä öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan säätämisellä osaksi pelastuslain mukaista pelastustoimintaa voidaan arvioida olevan meritoimintaa selkeyttävä vaikutus, koska pelastustoimi toimii vahvemmin valtiollisessa ohjauksessa ja alueellisten pelastuslaitosten määrä vähenee. Tämä luo mahdollisuuden kehittää valtakunnallisesti yhtenäisiä ja tehokkaita toimintamalleja. Laajassa vaihtoehdossa BORIS -järjestelmä integroitaisiin osaksi merellisten onnettomuustilanteiden hallinnan kokonaisuutta. Tämä kehittäisi järjestelmän käytettävyyttä osana johtamisjärjestelmäkokonaisuutta nykyistä tehokkaammin ja mahdollistaisi yhtenäisten järjestelmien luomisen ja tehokkaamman käytön yksittäisten sovellusten sijaan. 25

26 Laajassa vaihtoehdossa liikenne- ja viestintäministeriö vastaisi nykytilan mukaisesti merenkulun onnettomuuksien ennaltaehkäisystä kansallisella tasolla yhteistoiminnassa muiden merellisten viranomaisten kanssa. Vaihtoehto ei myöskään merkitsisi muutosta Liikenteen turvallisuusviraston ja puolustusvoimien tehtäviin alusöljy- tai aluskemikaalivahingon torjuntaviranomaisina. Merialueen ympäristövahingon torjunnan johtovastuussa olevan viranomaisen muuttaminen edellyttäisi nykyisten yhteistoimintasopimuksien irtisanomista ja uusien laatimista. Laajassa vaihtoehdossa sisäministeriön vastuu ja tehtävät ympäristövahinkojen torjunnassa kasvaisivat. Tämä edellyttäisi koko suunnitteluprosessin muuttamista vastaamaan pelastus- ja meripelastustoiminnassa käytettäviä suunnittelu- ja päätösmalleja. Laajassa vaihtoehdossa ympäristövahinkojen torjuntakustannusten korvauskäsittelyn valmistelu ja ohjeistaminen siirtyisivät sisäministeriölle. Siirron arvioidaan parantavan korvauskäsittelyn kokonaisvaltaista yhteensovittamista, koska onnettomuustilanteen tutkinnan turvaamiseksi tehtävien toimien yhteydessä voidaan huomioida alusta alkaen korvausten käsittelyn kannalta tärkeät asiakokonaisuudet (kuten dokumentointi ja resurssien tarkoituksen mukainen käyttö). Laajan vaihtoehdon mukaisesti ympäristöhallinnolta siirrettäisiin sisäministeriöön arviolta kokonaisuudessaan kahdeksan henkilötyövuoden työpanos. Siirrettävien henkilöiden sijoittuminen sisäministeriön organisaatiossa ratkaistaisiin myöhemmin käytännön tarpeen mukaisesti. Henkilösiirroissa huomioidaan hyvän hallinnon periaatteiden toteutuminen. RVL:n öljy- ja kemikaalitorjunnan keskeisillä asiantuntijoilla on laaja kenttäkokemus ja erityisasiantuntijatehtävissä toimitaan tyypillisesti pitkään. Laajan vaihtoehdon mukaiset muutokset edellyttäisivät kuitenkin henkilöstön täydennyskoulutusta. SYKE:n ympäristövahinkojen torjuntaryhmän asiantuntijoiden siirtämisellä sisäministeriöön varmistettaisiin toimintakyvyn säilyminen myös muutosvaiheessa. Laajassa vaihtoehdossa sisäministeriö vastaisi yleisestä torjuntatekniikan koulutuksesta sekä kiireellisen merellisen ympäristövahingon torjunnan operatiiviseen johtamiseen liittyvien johtokeskustoimintojen ja johtotasojen perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksesta. Ympäristövahinkojen torjuntaan liittyvän koulutuksen järjestämisessä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti ministeriön jo nyt samaan toimintakenttään (pelastustoiminta, meripelastus) koulutusta tuottavia oppilaitoksia. Ympäristövaikutukset Sisäministeriön hallinnonalan ja sen ohjauksessa toimivan maakuntien pelastustoimen asema merellisten ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyssä, niihin varautumisessa ja torjunnassa on keskeinen. RVL:lla ja pelastustoimella on pitkä kokemus yhteistyöstä pelastustoiminnasta merialueella ja saaristossa. Laajan vaihtoehdon mukaisilla muutoksilla voitaisiin parantaa merkittävästi nykyistä merellisten ympäristövahinkojen toimintavalmiutta valtakunnallisella tasolla hyödyntämällä nykyistä paremmin RVL:n ja pelastustoimen johtamisvalmiutta, johtamisjärjestelmiä ja osaamista. Meripelastustoimen tarpeisiin merialueelle on luotu yhteinen toimintamalli ja sitä tukeva operatiivinen johtamisjärjestelmä, joka perustuu viranomais- ja vapaaehtoistahojen voimavarojen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Malli on hyödynnettävissä myös ympäristövahingoissa. Laajalla vaihtoehdolla ei arvioida olevan haitallisia ympäristövaikutuksia. Merellinen alusöljy- tai aluskemikaalivahinko johtuu pääsääntöisesti onnettomuudesta. RVL johtaa meripelastustilannetta heti onnettomuuden tapahduttua ja kykenee siten käynnistämään välittömästi toimet myös ympäristövahinkojen minimoimiseksi. Ympäristövahinkojen torjuntatoimissa, niiden suunnittelussa ja kehittämisessä hyödynnettäisiin vastedeskin ympäristöhallinnon ympäristöosaamisen asiantuntija-apua. Ympäristövahinkojen torjuntaan kiinteästi liittyvät asiantuntijatehtävät hoidettaisiin nykyiseen tapaan SYKEssä. 26

27 Yhteiskunnalliset vaikutukset Laajalla vaihtoehdolla ei arvioida olevan vaikutuksia ympäristövahinkojen torjuntaan osallistuvien vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan. Merialueen aluspäästöjen valvontavastuun siirtäminen RVL:lle selkeyttäisi nykytilannetta ja helpottaisi valvonnassa havaittujen rikkeiden esitutkinnan aloittamista sekä torjuntatoimien käynnistämistä, kun vastuu molemmista on samalla viranomaisella. 9 SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN Työryhmä järjesti kuulemistilaisuuden ympäristövahinkojen torjuntaan osallistuvien sidosryhmien edustajille. Kuulemistilaisuudessa keskityttiin tuolloin vielä luonnosversioina esiteltyjen vaihtoehtoisten toteuttamismallien analysointiin. Myös nykyistä toimintaa tarkasteltiin. Tilaisuuteen osallistui kaikkien nykyisten torjuntaviranomaisten edustajia sekä muiden viranomaisten ja toimijoiden edustajia, yhteensä 35 henkeä. Havainnot on pyritty huomioimaan mahdollisimman kattavasti lopullisia vaihtoehtoja laadittaessa. Seuraavassa on poimintoja käydystä monipuolisesta keskustelusta: Ympäristöasioiden tuntemuksen säilyminen ylimpänä olevalla torjuntaviranomaisella mainittiin tärkeäksi seikaksi. Toisaalta öljyvahinkojen torjunnan siirtäminen sisäministeriön hallinnonalalle nähtiin vahvuutena, koska nykyisin pelastuslaitoksilla on öljyvahinkojen torjunnassa omat strategiat ja suunnitelmat, joten saman ministeriön alla ne yhtenäistyisivät. Lisäksi harjoitustoiminnan nykyistä yhtenäisempään koordinointiin nähtiin tarvetta. Meripelastuksen johtokeskuksia pidettiin tärkeänä ja keskeisenä resurssina ja RVL:n uutta roolia meritoiminnan johtajana (toteutuisi sekä suppeassa että laajassa vaihtoehdossa) pidettiin hyvänä. Keskusteluissa nousi esiin myös se, että SYKE:n yleisjohtaminen on lähinnä resurssijohtamista ja yleisjohtajuuden vastuu tulisi selkeyttää. Toisaalta todettiin, että missään muualla Suomessa ei ole sellaista ympäristövahinkojen torjunnan kansainvälistä kokemusta ja osaamista kuin SYKE:n torjuntaryhmällä. SYKE:n jääminen tutkimuslaitokseksi ilman torjuntatehtävää nähtiin uhkana, joka voi vaikeuttaa torjuntatoimintaa ja SYKEn panostusta torjuntaa tukevana asiantuntija- ja tutkimuslaitoksena. Ympäristöosaamisen varmistaminen ja saatavuus torjuntaorganisaation käyttöön nousi esiin useissa puheenvuoroissa ja korostettiin, että torjuntatilanteessa ympäristön kannalta oikeiden valintojen tekeminen edellyttää riittävän laajan asiantuntijaverkoston hyödyntämistä sekä varautumisessa että torjunnassa; esimerkkeinä mainittiin SYKE:n, ELY:jen, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen resurssit. Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota myös SYKE:n laajaan asiantuntemukseen, josta vain osa on aivan suoraan sidoksissa öljyntorjunnan johtamisproblematiikkaan. Nykyisen järjestelmän todettiin toimivan hyvin ja sen koetaan jo muodostavan kokonaisuuden. Huolenaiheena nousi asiantuntemuksen siirtymisen tai säilymisen varmistaminen. Mikäli laaja siirto toteutettaisiin, tarvittaisiin myös huomattava henkilöresurssien siirto SYKE:stä RVL:lle. Todettiin, että menee vuosia ennen kuin uusi järjestelmä on yhtä tehokas kuin nykyinen. Kummankaan vaihtoehdon ei nähty vähentävän tehtävään tarvittavia henkilöresursseja. BORIS-järjestelmän säilymistä ja käyttämistä jatkossakin pidettiin tärkeänä. Laajan siirron osalta todettiin, että laaja-alainen näkemys torjunnan kokonaisuudesta katoaisi joksikin aikaa. RVL:n henkilöstön vaihtuvuuteen kiinnitettiin huomiota useassa puheenvuorossa, henkilöstön vaihtuvuus nähtiin sekä uhkana että mahdollisuutena. Pelastustoimen osalta todettiin, että kumpikin vaihtoehto on selkeä: pelastustoimen toiminta säilyy nykyisen kaltaisena riippumatta siitä, kuka toimintaa johtaa. 27

28 10 JOHTOPÄÄTÖKSET JA EHDOTUKSET 10.1 TAUSTA JA TAVOITTEET Työryhmän työn lähtökohtana on ollut hallitusohjelman kirjauksen toimeenpano ympäristöonnettomuuksien operatiivisen johtovastuun siirtämisestä merialueella sisäministeriölle. Työryhmän tehtävänä oli toimeksiannon mukaisesti laatia mennessä ehdotus operatiivisen johtovastuun siirron käytännön toteutuksesta. Työryhmän asettamisen jälkeen hallitus on tehnyt päätöksen SOTE-uudistuksen jatkosta ja alueellisesta itsehallinnosta. Maakunnille osoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi pelastustoimen tehtävät lähtien. Pelastustoimi osoitetaan viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi maakuntien yhteistyöalueittain. Maakunnat sopivat yhteistyöalueittain järjestämisvastuussa olevan maakunnan kanssa järjestämisen rahoittamisesta. Samanaikaisesti vireillä on valtion aluehallinnon uudistus, joka lakkauttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Ympäristövahinkojen torjunnan toimintaympäristö muuttuu näiden muutosten myötä merkittävästi. Työryhmä esittää tämän takia tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa hallitusohjelman kirjauksen toimeenpanemiseksi ja analyysin näistä. Pelastuslaitoksien ja ELY-keskusten muutokset otetaan huomioon, kun öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa koskevia säädöksiä uudistetaan. Työryhmä on asettanut johtovastuun siirron toteuttamiselle seuraavat tavoitteet: järjestelmän avulla tulee luoda merellisten ympäristövahinkojen torjuntaan kustannustehokas ja selkeä operatiivisen johtamisen kokonaisuus, joka hyödyntää entistä monipuolisemmin viranomaisten johtamis- ja toimeenpanokykyjä sekä erityisosaamista. Ympäristöturvallisuuden tulee parantua tai vähintään pysyä nykyisellä tasolla järjestelyn myötä. Tavoitteen toteutumisen kannalta tärkeiksi osa-alueiksi on tunnistettu muun muassa vastuuketjujen selkeys, olemassa olevan asiantuntijaosaamisen hyödyntäminen täysimääräisesti, toimintavarmuus, viranomaisyhteistyöhön ja monitoimilaivasto-periaatteeseen perustuvan järjestelmän säilyttäminen ja torjunnan HELCOM-yhteensopivuus. Avomeritorjuntaa voidaan merkittävästi tehostaa hyödyntämällä nykyistä laajemmin olemassa olevaa meripelastustoimen johtamiskykyä, meripelastuksen johtokeskuksia ja viestijärjestelmiä VALITTAVASTA VAIHTOEHDOSTA RIIPPUMATTOMAT VAIKUTUKSET JÄRJES- TELMÄÄN Vaihtoehtoja vertailtaessa ja arvioitaessa on otettava huomioon, että valittavasta vaihtoehdosta riippumatta viranomaisten toiminta muuttuu merkittävästi maakuntauudistuksen ja valtion aluehallintouudistuksen vuoksi. Vaihtoehtoja ei näin ollen ole perusteltua verrata suoraan nykyiseen järjestelmään. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja niiden tehtävät on tarkoitus siirtää maakunnille ja aluehallintovirastolle, josta muodostetaan valtakunnallinen virasto. ELY-keskusten ympäristövahinkojen torjuntaan liittyvät tehtävät on tämän vuoksi järjestettävä uudestaan. Pelastustoimen tehtävien siirtäminen kunnilta maakuntahallinnolle merkitsee mm. toiminnallisen ohjausjärjestelmän uudelleenarviointia. Pelastustoimen rahoitus siirtyy valtion budjettirahoituksen ja sen mukaisen suunnittelu- ja ohjausjärjestelmän piiriin. Muiden kuin pelastustoimen tehtävien osoittaminen maakunnille edellyttää sen selvittämistä, että niillä on tarpeelliset voimavarat tehtävien hoitamiseen. Pelastustoimen keskittyminen viidelle maakunnalle sekä ELY-keskusten lakkauttaminen muuttaisi kuitenkin toimintaympäristöä merkittävästi, minkä vuoksi myös öljyvahinkojen torjuntalaissa nykyisin olevat säännökset on saatettava uuden viranomaisrakenteen mukaisiksi. 28

29 10.3 TARKASTELLUT VAIHTOEHDOT ELI SUPPEA JA LAAJA SIIRTO Suppeassa siirrossa öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen säilyisivät ympäristöministeriön tehtävinä. Suomen ympäristökeskus huolehtisi jatkossakin öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan valtakunnallisesta järjestämisestä ja kehittämisestä. Suomen ympäristökeskuksella säilyisi vastuu huolehtia alan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä ja kehittämisestä sekä riittävän valtakunnallisen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta. Merelliset torjuntaviranomaiset (SYKE, pelastustoimi, RVL, Puolustusvoimat ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi) ja näiden roolit säilyisivät suppeassa siirrossa nykyisellään sillä poikkeuksella, että RVL:lle siirrettäisiin torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä vastaavan meritoiminnan johtajan tehtävä. Nykyisin tehtävässä voi toimia esimerkiksi jonkin torjuntaan osallistuvan aluksen, muun torjuntaviranomaisen tai SYKE:n edustaja. Merellisen ympäristövahingon torjunnan yleisjohtovastuu säilytettäisiin jatkossakin avomerionnettomuuksissa Suomen ympäristökeskuksella ja rannikolla tapahtuneissa onnettomuuksissa pelastustoimella. Suppea siirto ei edellytä välittömiä muutoksia lainsäädäntöön. Lainsäädäntömuutokset tehtäisiin valtion aluehallinto- ja maakuntauudistuksen yhteydessä niiden edellyttämällä tavalla ja aikataulussa. Ympäristöhallinto ja erityisesti SYKE olisi edelleen keskeinen toimija ympäristövahinkojen torjunnassa. Torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä vastaavan meritoiminnan johtajan tehtävän osoittaminen RVL:lle tehostaisi toimintaa, kun tehtävässä hyödynnettäisiin RVL:n meripelastustoiminnan johtamisosaamista sekä meripelastuksen johtokeskuksien viestijärjestelmiä. Suppea siirto ei edellytä henkilöstösiirtoja. Laajassa siirrossa öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntatehtävä siirrettäisiin sisäministeriön hallinnonalalle. Sisäministeriö vastaisi riittävän valtakunnallisen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta. Tällöin ympäristövahinkojen torjunnan ylin johto, ohjaus ja valvonta kuuluisivat sisäministeriölle. Sisäministeriön hallinnonala vastaisi niin maa- kuin merialueiden ympäristövahinkojen torjunnan kansallisen suorituskyvyn ja kansainvälisen yhteistyön kehittämisestä. Hallinnonala yhteen sovittaisi yhteistoiminnassa torjuntaan osallistuvien ja sitä tukevien tahojen kanssa ympäristövahinkojen valtakunnallista ja alueellista torjunnan suunnittelua, siihen liittyvää harjoitustoimintaa sekä torjuntaosaamisen ja -kaluston kehittämistä. Hallinnonala myös koordinoisi osallistumista kansalliseen ja kansainväliseen ympäristövahinkojen valvonnan ja torjunnan yhteistoimintaan. Öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntö siirrettäisiin sisäasiainhallinnon tehtävien osalta osaksi pelastustoimen säädöksiä ja öljynvahinkojen torjuntalakia muutettaisiin mm. valtion aluehallinto- ja maakuntauudistuksen edellyttämällä tavalla. Alueen pelastustoimen velvoite asettaa alueensa ulkopuolellakin torjuntatöiden johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja -tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatöiden johtajan käytettäväksi poistuisi. Laajassa siirrossa ympäristöministeriölle kuuluisi ympäristövahinkolainsäädäntöön sekä ennallistamiseen ja kunnostamiseen sekä jälkitorjunnan osalta jätehuollon ohjaamiseen liittyviä tehtäviä. Suomen ympäristökeskus tuottaisi torjuntaa tukevia asiantuntijapalveluita sekä alaan liittyvää tutkimusta. Laajassa siirrossa meripelastustoimen ja merellisten ympäristövahinkojen torjunnan synergian hyödyntämismahdollisuudet voidaan hyödyntää suppeaa vaihtoehtoa laajemmin. Vastuu torjunnasta olisi kokonaan sisäministeriön hallinnonalalla ja maakuntien pelastustoimella. Suomen ympäristökeskus antaisi jatkossakin torjuntaorganisaatiolle asiantuntijatukea. Ympäristövahinkojen torjuntaosaamisen säilymisen ja kasvattamisen varmistaminen tulisi tässä vaihtoehdossa suunnitella huolellisesti. Suunnittelun edetessä laajan mallin taloudelliset ja ympäristövaikutukset tarkentuisivat. Laajassa siirrossa tietovirran ja osaamisen siirto veisi aikaa ja siirto voitaisiin tehdä vaiheittain sekä toteuttaa ensimmäisessä vaiheessa suppean siirron mukaiset toimet. 29

30 10.4 ÖLJYSUOJARAHASTO Työryhmä katsoo, että öljysuojarahaston tulisi olla valittavasta vaihtoehdosta riippumatta sijoitettuna ympäristöministeriöön. Laajan siirron toteuttaminen edellyttäisi uusia toimintatapoja ja yhteensovittamista sisäministeriön, ympäristöministeriön ja rahaston hallituksen välillä. Öljysuojarahaston avustustoiminnan perusteet eivät vaihtoehdoissa eroa toisistaan MUUT KEHITTÄMISKOHTEET Työryhmä toteaa, että valittavasta toteuttamistavasta riippumatta tulisi jatkossa selvittää mahdollisuuksia parantaa torjunnan ammatillista peruskoulutusta sekä laajentaa maakunnan pelastustoimen vastuu koskemaan myös aluskemikaalivahinkojen torjuntaa. Jatkossa tulisi myös selvittää myös Manner-Suomen ratkaisujen vaikutuksia Ahvenanmaan alueen torjunnan järjestelyjen kehittämisessä. RAPORTIN LIITTEET - LIITELUETTELO Liite 1: Torjunnan johtaminen - nykytila Liite 2: Vaihtoehto suppea siirto Liite 3: Vaihtoehto laaja siirto Liite 4: Taulukko suppean ja laajan vaihtoehdon vaikutusten arvioinnista Liite 5: Torjunnan järjestelyt eräissä muissa valtioissa Liite 6: Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan nykytilan kuvaus: tehtävät, vastuut ja valtuudet 30

31 TORJUNNAN JOHTAMINEN - NYKYTILA LIITE 1 1 TORJUNTATÖIDEN JOHTAJAN VASTUUT Torjuntatöiden johtajan apuna toimii esikunta sekä tarvittaessa johtoryhmä, jossa toimintaan osallistuvilla viranomaisilla ja mahdollisilla muilla tahoilla on edustajansa. Torjuntatöiden johtaja voi delegoida tehtäviä joko esikunnalleen tai johtoryhmän eri jäsenten tehtäviksi Torjuntatöiden johtaja 1. toimii yleisjohtajana ja vastaa toiminnan yleissuunnittelusta, 2. kokoaa itselleen esikunnan ja määrää henkilöille vastuualueet sekä sijaiset, 3. päättää virka-avun pyytämisestä, 4. päättää kansainvälisten sopimusten mukaisista ilmoituksista sekä ulkomaisen torjunta-avun pyytämisestä. Kansainväliset ilmoitukset ja pyynnöt laatii ja lähettää SYKE. 5. nimeää meritoiminnan johtajan ja asettaa hänen käyttöönsä tarpeellisen kaluston, henkilöstön ja tarvikkeet, 6. vastaa tiedottamisesta, 7. vastaa tilannekuvan ylläpitämisestä, 8. vastaa tehtävien antamisesta eri toimialoille, 9. vastaa toiminnan yhteensovittamisesta, 10. torjuntatöiden johtaja jakaa öljyvahinkoalueen toiminta-alueiksi ja nimeää niille johtajat, 11. huolehtii tiedustelun järjestämisestä, 12. vastaa viranomaisten yhteistoiminnan järjestämisestä osana johtoryhmätyöskentelyä, 13. vastaa toiminnan kulloisestakin laajuudesta ja yleisistä tavoitteista, 14. vastaa torjuntamenetelmien periaatevalinnoista, 15. vastaa hankintojen ja laskujen hyväksymisestä, 16. vastaa vahinkojätehuollon järjestämisestä, 17. järjestää tilanteen ja toiminnan vaiheiden kirjaamisen, 18. päättää vastuualueiden rajasta yhdessä alueellisen pelastustoimen pelastusviranomaisen ja meritoiminnan johtajan kanssa. 2 MERITOIMINNAN JOHTAJAN TEHTÄVÄT Meritoiminnan johtaja vastaa torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä ja siihen liittyen mm.: 1. suunnittelee torjuntatoimet vastuualueellaan, 2. jakaa vastuualueensa toiminta-alueisiin, muodostaa torjunta-alusryhmiä ja antaa näille tehtävät, 3. vastaa yksiköiden ja viestiliikenteen johtamisesta, 4. päättää puomituksista, 5. varmistaa, että kerätyn öljyn tyhjennyspiste on käytettävissä ja että se on soveltuva kaikille paikalla oleville torjunta-aluksille, 6. pitää torjuntatöiden johtajan ajan tasalla meritorjunnan etenemisestä, 7. on yhteydessä pelastustoimen alueisiin ja sopii näiden kanssa merellisistä torjuntatehtävistä sekä tarpeen vaatiessa alus- tai venekaluston siirtämisestä joko avomeritorjunnan tai rannikkotorjunnan johtajan alaisuuteen, 8. pyytää tarvittaessa torjuntatöiden johtajalta lisäresursseja kuten puomeja, skimmereitä, välivarastokapasiteettia, torjunta-aluksia, hinaajia tai veneitä, 9. ilmoittaa torjuntatöiden johtajalle, kun resursseja voi vapauttaa torjuntatehtävästä, 10. torjuntatöiden johtaja vastaa tiedottamisesta, mutta meritoiminnan johtaja voi tiedottaa torjuntatoimien toteutumisen osalta siten, kuin erikseen sovitaan. 31

32 VAIHTOEHTO SUPPEA SIIRTO LIITE 2 Vaihtoehdon mukaan öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen säilyvät ympäristöministeriön tehtävänä. SYKE huolehtii jatkossakin öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan valtakunnallisesta järjestämisestä ja kehittämisestä. SYKE:llä säilyisi vastuu alan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä ja kehittämisestä sekä riittävän valtakunnallisen alusöljyja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta. Torjuntaviranomaiset ja näiden roolit säilyvät nykyisellään ja merellisen ympäristövahingon torjunnan johtovastuu säilytettäisiin jatkossakin SYKE:llä ja rannikolla pelastustoimella sillä poikkeuksella, että vastuu torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä eli meritoiminnan johtajan tehtävä siirrettäisiin RVL:lle. Muutoin merellisten torjuntaviranomaisten (SYKE, pelastustoimi, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja Liikenteen turvallisuusvirasto) roolit säilyisivät nykyisellään. Kun meritoiminnan johtajan tehtävä siirrettään RVL:lle, voidaan torjuntatehtävässä hyödyntää nykyistä tehokkaammin meripelastuksen johtamisjärjestelmiä sekä meripelastustoimen johtamisrakenteita ilman suuria lisäkustannuksia. Samalla kuitenkin öljyntorjunnan kehittämisen ja varautumisen vastuut säilyisivät ennallaan. Johtamisjärjestelmää kehittämällä vältyttäisiin myös päällekkäisten valtion rahoittamien merellisten johtamisjärjestelmien rakentamiselta ja ylläpidolta. Tässä mallissa voitaisiin viestiyhteyksissä tukeutua nykyistä tehokkaammin myös meripelastustoimen viestijärjestelmiin (kansainvälinen meriradiojärjestelmä ja viranomaisradioverkko). Pelastustoimen öljyntorjuntavastuisiin ei esitetä muutosta. Pelastustoimen uudelleen organisoinnin myötä öljyvahinkojen torjuntalaki tulee uudistaa ja uudistuksen yhteydessä selvitetään mahdollisuudet uudella lainsäädännöllä laajentaa pelastustoimen torjuntatehtävää niin, että pelastustoimesta tulisi myös aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomainen vastuualueellaan. Merenkulun ennakkoturvallisuuteen ei tässä vaihtoehdossa esitetä muutoksia, vaan nämä tehtävät säilyisivät jatkossakin LVM:n hallinnonalalla. Samoin merellisessä ympäristövahinkotilanteessa esitetään säilytettävän LVM:n nykyiset vastuut mm. meriliikenteen rajoittamisessa, suojapaikkapäätöksissä, merenkulun tarkastajantehtävissä ja asiantuntija-avussa. Vaihtoehdossa ei voida vielä ottaa kantaa siihen, miten nykyisin ELY:illä ja kunnilla olevat torjuntavastuut hoidettaisiin aluehallintouudistuksen jälkeen. On kuitenkin tärkeää, että ELY:jen nykyään hoitama alueellinen ympäristöasiantuntemus on jatkossakin integroitu ympäristövahinkojen torjuntaan ja että jälkitorjunta säädellään öljyvahinkojen torjuntalaissa. 1 VASTUUNJAKO Ympäristöministeriölle kuuluu ympäristövahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen sekä kansainvälinen toiminta alueellisten torjuntayhteistyösopimusten puitteissa. Se huolehtii mm. lainsäädäntötyöstä ja talousarviovalmistelusta. Ympäristöministeriön johtama öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan neuvottelukunta tukee viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyötä. Ympäristövahinkojen torjunta perustuu jatkossakin useiden viranomaisten yhteistoimintaan ja monitoimialuksiin. SYKE, pelastustoimi, RVL, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Puolustusvoimat ovat ympäristövahinkojen torjuntaviranomaisia ja niiden on alusöljy- tai aluskemikaalivahingon havaittuaan tai sellaisesta tiedon saatuaan ryhdyttävä pikaisesti valmiutensa edellyttämiin toimiin, jollei tehtävän suorittaminen merkittävällä tavalla vaaranna viranomaisen muun tärkeän lakisääteisen tehtävän suorittamista. Puolustusvoimat ylläpitää valmiutta alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjuntaan ja valmiuden rahoitus toteutetaan kuten nykyisinkin. Liikennevirasto osallistuu varautumiseen niiltä osin, kuin varau- 32

33 dutaan aluksen suojapaikkapäätöksen tekemiseen. Valtion viranomaiset ovat pyydettäessä velvollisia antamaan torjuntaviranomaisille virka-apua samoin kuin nykyäänkin. Valtakunnallisen torjuntavalmiuden kehittämisen vastuu sekä avomeritorjunnan yleisjohtajuus säilyisi SYKEllä. Viranomaisilla on apunaan myös muita toimijoita, joiden kanssa on tehty valmiussopimukset. SYKE huolehtii strategian perusteella valtakunnallisen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden kehittämisestä eli sen koordinoinnista, suunnittelusta, hankkimisesta, ylläpidosta ja järjestämisestä. SYKE koordinoi harjoitustoimintaa ja osallistumista kansalliseen ja kansainväliseen (Helsingin sopimus, Kööpenhaminan sopimus, arktinen öljyntorjuntasopimus ja kahdenväliset sopimukset) yhteistoimintaan aluksista veteen menevien päästöjen valvonnan ja torjuntayhteistyön osalta. RVL vastaa meritoiminnan johtajan tehtävässä torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä ja huolehtii avomeritorjunnan taktisen johtamisen tuen varmistamisesta kehittämällä ja ylläpitämällä johtokeskusvalmiuksiaan niin, että merellisen ympäristövahingon torjunta huomioidaan tehtävänä, jonka hoitamiseen johtokeskuksessa on järjestelmiä, sovelluksia, ohjeistusta jne. RVL valvoo aluksista mereen meneviä päästöjä. RVL vastaa öljypäästömaksuprosessista sekä alusten päästöjen rikosoikeudellisesta prosessista. Puolustusvoimat ja RVL vastaavat osaltaan merellisen torjunnan järjestämisestä, kehittämisestä ja osaamisen varmistamisesta. Pelastustoimi on vastuussa öljyntorjunnasta alueellaan. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin torjuntaviranomaisen asema säilyisi nykyisellään. Liikennevirasto vastaa mm. alusliikennepalvelusta ja suojapaikkapäätöksistä ja Liikenteen turvallisuusvirasto mm. alusturvallisuudesta ja merenkulun ympäristönsuojelusta. Torjuntaviranomaisen toimivaltuudet pysyisivät nykyisellään eli jos vahingon torjumiseksi ja vahinkojen seurausten rajoittamiseksi on välttämätöntä, torjuntaviranomaisella on oikeus: 1) ottaa tilapäisesti käyttöön vahinkojen torjuntaan sopivia laitteita ja tarvikkeita, tarpeellisia viestintä- ja kuljetusvälineitä, työkoneita ja -välineitä sekä lastaukseen, purkaukseen tai väliaikaiseen varastoimiseen tarvittavia tiloja ja paikkoja; 2) nousta maihin ja liikkua toisen alueella; 3) määrätä maa- ja vesirakennustoimenpiteistä toisen alueella; 4) rajoittaa vesiliikennettä; sekä 5) ryhtyä muihin öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon torjumiseksi tarpeellisiin toimiin. 2 TORJUNNAN JOHTAMINEN Torjuntaviranomaisen tulee kiireellisesti ryhtyä vahinkojen torjumiseksi tai rajoittamiseksi kaikkiin sellaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joista aiheutuvat kustannukset tai vahingot eivät ole ilmeisessä epäsuhteessa uhattuina oleviin taloudellisiin ja muihin arvoihin. Torjuntatoimenpiteet on suoritettava niin, ettei luonnon ja ympäristön saattamista samaan tilaan, jossa se oli ennen vahinkotapahtumaa, tarpeettomasti vaikeuteta. 2.1 Torjuntatöiden johtaja Torjuntatyötä johtaa torjuntatöiden johtaja, jonka nimeää joko SYKE tai pelastustoimi sen mukaisesti, kumman vastuualueella vahinko on tapahtunut. Jos öljy- tai aluskemikaalivahingon torjuntatoimiin osallistuu yhtä useamman toimialan viranomaisia, torjuntatöiden johtaja toimii yleisjohtajana ja vastaa tilannekuvan ylläpitämisestä sekä tehtävien anta- 33

34 misesta eri toimialoille ja toiminnan yhteensovittamisesta. Yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuutena edistävät vahingon tehokasta torjuntaa. Torjuntatöiden johtaja koordinoi yleisjohtajana torjuntatoimintaa koko torjuntaoperaation osalta tilanteen alusta siihen asti, kunnes valtion tai pelastustoimen alueen torjuntatoimet on lopetettu ja koko öljyvahinko-alueella on siirrytty jälkitorjuntavaiheeseen. Laajassa jälkitorjuntatilanteessa, jossa jälkitorjuntaviranomaisia on useita torjuntatöiden johtaja voi kuitenkin jatkaa yleisjohtajana ja koordinoida jälkitorjunnan resursseja. Torjuntatöiden johtaja voi muodostaa avukseen eri viranomaisten edustajista koostuvan johtoryhmän, jos alusöljy- tai aluskemikaalivahingon torjuntatöihin osallistuu yhtä useamman toimialan viranomaisia. Ryhmää voidaan laajentaa torjuntatöihin vapaaehtoisesti osallistuvien yhdistysten ja muiden yhteisöjen edustajilla. Torjuntatöiden johtaja voi myös kutsua avukseen asiantuntijoita. Torjuntatöiden johtajan apuna toimii torjunnan esikunta, jonka tehtävinä ovat mm. tiedustelu-, tilannekuva-, viestintä-, talous-, kalusto- ja logistiikkatehtävät. Torjunnan esikunnan jäseniksi kutsutaan asiantuntijoita tarvittaessa myös muista kuin torjuntaa johtavan organisaation edustajista. Torjuntatöiden johtajalla on keskeinen rooli, kun haetaan korvausta ympäristövahingon aiheuttajalta ja tämän vakuutusyhtiöltä sekä kansalliselta ja kansainväliseltä rahastolta torjunnan aiheuttamista kustannuksista. 2.2 Torjunnan johtaminen merialueilla Merialueiden operatiivisen torjunnan johtamisessa käytetään Itämeren suojelusopimuksen torjuntamanuaalissa määriteltyä johtamishierarkiaa, jossa operatiivista toimintaa johtaa torjuntatöiden johtaja ja hänen alaisuudessaan taktisesta johtamisesta on vastuussa meritoiminnan johtaja. Meritoiminnan johtaja muodostaa torjunta-aluksista toiminnallisia kokonaisuuksia, antaa näille vastuualueet sekä tehtävät. Lentotoiminnan koordinaattori on vastuussa lentotiedustelun ja -kuljetusten organisoinnista. Suppean siirron toteuttamisvaihtoehdossa vastuu torjuntaoperaation johtamisesta avomerellä eli meritoiminnan johtajan tehtävä siirrettäisiin RVL:lle. Meritoiminnan johtaja johtaa laivoja, veneitä ja puomituksia torjuntatöiden johtajan alaisuudessa. Torjuntatöiden johtaja hankkii meritoiminnan johtajan käyttöön valtion torjuntaviranomaisten ja torjuntaan osallistuvien viranomaisten sekä sopimuskumppaneiden tarpeellisen kaluston, henkilöstön ja tarvikkeet. Myös ulkomaiset avomeritorjuntayksiköt toimivat meritoiminnanjohtajan alaisuudessa Itämeren suojelusopimuksen manuaalissa määritellyn mukaisesti. Avomeritorjunnan operatiivisessa johtamisessa hyödynnetään meripelastuksen johtamisjärjestelmiä sekä kehitteillä olevia viranomaisten yhteisiä hälytys- ja kenttäjohtamisjärjestelmiä. Avomeritorjunnan taktisessa johtamisessa (hälyttäminen, taktisten operaatioiden suunnittelu ja toteutus, viestiliikenne ja sen johtaminen, pintatilannekuva) RVL hyödyntää olemassa olevia toimintojaan. Pelastustoimi torjuu alueellaan vahinkoa torjunnan johtajan alaisuudessa ja toimii oman taktisen johtonsa alaisuudessa noudattaen omaa johtosääntöään. Torjuntatöiden johtaja päättää virka-avun ja muun torjunta-avun pyytämisestä kotimaisilta toimijoilta ja naapurimaiden torjuntaviranomaisilta. Torjuntatöiden johtaja tai hänen nimeämänsä henkilö vastaa yhteydenpidosta tarvittavien osapuolten kanssa; mm. virka-apuviranomaiset, onnettomuusaluksen vakuutusyhtiö ja sen nimeämä asiantuntija. 3 VARAUTUMINEN JA TORJUNTAVALMIUS Torjuntavalmiuden esitetään perustuvan nykyiseen moniviranomaismalliin, jossa kansallinen torjuntavalmius rakentuu useiden torjuntaviranomaisten henkilöstö- ja kalustovalmiudelle. Öljy- ja kemikaalitor- 34

35 junta-aluksia operoi ja miehittää Merivoimat ja RVL, joiden alukset ovat nopeassa lähtövalmiudessa. Näiden lisäksi SYKEllä on sopimuksia torjuntavalmiudesta valtion yritysten sekä yksityisten yritysten kanssa. Öljyntorjuntavenekalusto on pääasiassa pelastuslaitosten omistamaa ja miehittämää, joskin pelastuslaitokset voivat jatkossakin tehdä sopimuksia esim. yksityisten toimijoiden kaluston käytöstä. Valtion torjuntaviranomaisten yhteistyötä merellisen torjunnan koulutusten ja harjoitusten sekä mahdollisesti kalustohankintojen osalta tehostetaan ja tarvittaessa perustetaan SYKEn, Merivoimien ja RVL:n yhteistyöelin. Öljyntorjunnan BORIS-paikkatietojärjestelmää käyttävät kaikki torjuntaviranomaiset, paitsi onnettomuustilanteiden tilannekuvan muodostamisessa ja jakelussa, myös torjuntatilanteiden simuloinnissa, harjoituksissa, uhkakuvien laadinnassa ja osana torjuntasuunnitelmia. Johtamisen tukena hyödynnetään olemassa olevia tilannekuvajärjestelmiä sekä BORIS- tilannekuvajärjestelmää. Ympäristöhallinto ylläpitää ja kehittää BORIS -järjestelmää ja sen kahdensuuntaista tiedonvaihtoa olemassa olevien sekä kehitettävien järjestelmien kanssa laajennetaan. BORIS -järjestelmää käytetään jatkossakin paikkatietoaineistojen jakelukanavana, jonka kautta on saatavilla tietoa niin riskikohteista kuin torjuntaresursseista sekä kehittämishankkeiden tuloksista. 3.1 Suunnittelu Ympäristöministeriön laatimassa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan strategiassa määritellään mm. resurssien mitoitus ja kohdentaminen ja strategian perusteella päivitetään kansallinen valmiussuunnitelma. Torjunnan strategian perusteella tehtävä valmiussuunnittelu esitetään toteutettavan neliportaisesti: 1) Kansallisessa valmiussuunnitelmassa kuvataan mm. uhkakuva, yhteistoiminta, tehtävän vaatima kansallinen suorituskyky (mm. resurssit, osaaminen, valmius). 2) Neljässä alueellisessa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen yhteistoimintasuunnitelmassa kuvataan alueelliset uhkakuvat, yhteistoiminta, torjuntaresurssit sekä valmius. 3) Pelastustoimen öljyntorjuntasuunnitelmissa kuvataan paikalliset riskit, torjuntaresurssit (mukaan lukien käytettävissä olevat yritysten ja vapaaehtoisjärjestöjen resurssit), valmius, koulutustarpeet sekä kalustohankinnat. 4) Öljyn tai muun haitallisen aineen varastoijat ja sataman pitäjät ovat jatkossakin velvollisia laatimaan oman torjuntasuunnitelmansa. Kansallinen valmiussuunnitelma on laadittu ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä. Torjunnan kansallisen strategian valmistuttua on kansallinen valmiussuunnitelma tarpeen päivittää. Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on raportissaan kiinnittänyt huomiota tiettyihin asiakokonaisuuksiin, jotka tulisi sisällyttää valmiussuunnitelman seuraavaan versioon Alueelliset torjunnan yhteistoimintasuunnitelmat Alueellisista alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmista säädetään asetuksella öljyvahinkojen torjunnasta. Tällaiset alueelliset suunnitelmat laaditaan neljälle yhteistoimintaalueelle ja ne vahvistaa ympäristöministeriö. Suunnitelmien laadintaan osallistuvat mm. alueen torjuntaviranomaiset, aluehallintovirastot, pelastuslaitokset, kuntien edustajat sekä öljyvahinkojen torjuntalain mukaiset virka-apuviranomaiset. Suunnitelmissa kuvataan mm. torjunnan järjestäminen ja johtaminen, torjunnanjohtoryhmän muodostaminen, yksiköt ja niiden hälytysvalmiudet, henkilöstö, vapaaehtoisresurssit ja viestijärjestelmät. Edelleen suunnitelmissa kuvataan torjuntakalusto, luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestäminen, vahinkojätehuolto, tiedot toiminnoista ja seikoista, jotka aiheuttavat suunnitelma-alueella erityistä alusöljy- ja 35

36 aluskemikaalivahingon vaaraa. Suunnitelmiin sisältyy myös esimerkkikuvauksia suurten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan taktiikasta alueella. Suunnitelmiin on sisällytetty myös tiedot toiminnoista ja alueista, joiden suojelu on alueella erityisesti otettava huomioon alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Lisäksi kuvataan suunnitelma näytteenoton, tutkimusten ja seurannan järjestämisestä öljyn, muiden vahingollisten aineiden ja torjunnan aiheuttamien vahinkojen ja ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Joillekin yhteistoimintasuunnitelma-alueille on perustettu torjuntaan osallistuvien tahojen yhteistoimintaryhmä kehittämään alueellista torjuntayhteistyötä. Yksi näiden ryhmien luonteva tehtävä on alueellisen yhteistoimintasuunnitelman saattaminen ajan tasalle esim. hälytysvalmiuksien ja kalustolistausten osalta Pelastustoimen öljyntorjuntasuunnitelmat Pelastustoimen öljyvahinkojen torjunnan palvelutaso määritellään osana pelastuslain mukaista pelastustoimen palvelutasopäätöstä. Pelastustoimi laatii alueelleen öljyntorjuntasuunnitelman maaöljyvahinkojen ja rannikolla ja sisävesillä myös alusöljyvahinkojen osalta. Näiden suunnitelmien sisällöstä säädetään asetuksella öljyvahinkojen torjunnasta. Suunnitelmassa kuvataan mm. torjuntaorganisaatio, öljyvahinkojen torjunnan palvelutaso sekä tiedot torjuntakalustosta sekä muusta torjuntavalmiudesta, Suunnitelmaan sisältyy mm. listaus pelastuslaitosten olemassa olevasta torjuntakalustosta sekä suunnitelma öljyntorjuntakaluston lisä- ja täydennyshankinnoista ja niiden kustannuksista seuraavien viiden vuoden aikana. Lisäksi suunnitelmassa esitetään koulutus- ja harjoitussuunnitelma. 3.2 Koulutustoiminta Koulutuskokonaisuuteen kuuluvat ympäristövahinkojen torjunnan avomeritoiminnot, rannikkotoiminnot, maa-alueiden toiminnot (ml. jälkitorjunta) sekä sisävesien toiminnot. Kukin torjuntaviranomainen huolehtii oman torjuntahenkilöstönsä peruskoulutuksesta. Pelastusopisto toteuttaa pelastuslaitoksille annettavan peruskoulutuksen, SYKEllä on kuitenkin vahva rooli rannikon torjuntakoulutuksen toteutuksessa kuten puomitusten teknisessä ja taktisessa koulutuksessa. Päävastuu täydennys- ja jatkokoulutuksesta on SYKEllä. RVL:lla on merkittävä rooli avomeritorjunnan jatkokoulutusten toteuttamisessa ja torjuntakoulutusta tulisi sisällyttää Raja- ja merivartiokoulun opinto-ohjelmaan. Koulutustarpeet ja koulutusmateriaalit tuotetaan yhteistyössä muiden torjuntaviranomaisten kanssa siten, että avomeritorjunnan jatko- ja täydennyskoulutusten määrittelyyn osallistuvat SYKE, RVL ja Merivoimat. Rannikko-, ranta-, sisävesi- ja maa-alueiden öljyntorjunnan jatkokoulutuksen määrittelyyn osallistuvat SYKE, pelastusopisto ja pelastustoimi. Öljyn, kemikaalien ja torjunnan ympäristövaikutuksia koskevan koulutuksen, vahinkojätekoulutuksen sekä jälkitorjunnan koulutuksen osalta SYKE on avainasemassa. 3.3 Torjuntakalusto Vaihtoehdossa torjuntakaluston hankkiminen halutaan jatkossakin pitää sillä alueellisella toimijalla, jolla on paras käsitys alueen öljyvahinkouhkista. Niinpä torjuntakalustoa hankitaan kaksitasoisesti: avomeritorjuntalaitteistot sekä muun erikoiskaluston myös rannikko- ja maa-alueiden torjuntatehtävään hankkii SYKE, kun taas pelastuslaitokset hankkivat omat torjuntakalustonsa niin vesialueiden kuin maaalueidenkin torjuntatehtäviinsä. Kaluston hankinnassa huomioidaan monikäyttöisyys eli se, että kalusto 36

37 on mahdollisuuksien mukaan sellaista, että torjuntaviranomainen voi sitä hyödyntää myös muussa viranomaistoiminnassaan (esimerkiksi torjunta-alukset ja veneet). Kaikki torjunta-alukset rakennetaan monikäyttöisiksi eli niillä on ympäristövahinkojen torjuntatehtävän lisäksi jokin muu omistajaorganisaation tehtävä. Valtion torjuntaviranomaisten torjunta-alukset hankkii joko SYKE tai Merivoimat/RVL yhteistyössä SYKE:n kanssa. SYKEn hankkimat torjunta-alukset luovutetaan joko Merivoimille tai RVL:lle. Valtion torjuntakalustohankinnat maksetaan jatkossakin SYKE:n käyttöön osoitetuista määrärahoista ja pelastuslaitoksille korvataan vahvistetun öljyntorjuntasuunnitelman mukaiset kalustohankinnat. SYKE huolehtii valtion omistaman ja pelastuslaitokset omistamansa torjuntakaluston huollosta, käyttökoulutuksesta ja asianmukaisesta varastoinnista. 4 RAHOITUS- JA KUSTANNUSVAIKUTUKSET Meritoiminnan johtajan tehtävän osoittaminen RVL:n vastuulle ei vaikuta oleellisesti torjunnan kokonaiskustannukseen. Mahdollisia vaikutuksia kustannuksiin saattaa syntyä meritoiminnan johtamisen tukemiseksi kehitettävien tai siirrettävien oheistoimintojen seurauksena, esimerkiksi uudenlaisten osaamisen kehittämiseksi tai tietojärjestelmämuutoksista. Pelastuslaitosten varautumisen rahoittamiseen ja öljysuojarahaston toimintaan ei tämän vaihtoehdon perusteella tule muutoksia. Pelastusopiston kustannuksiin tulisi kasvua, kun se järjestäisi pelastustoimen öljyntorjuntahenkilöstön peruskoulutusta nykyistä laajempana tehtävänä. Jatko- ja täydennyskoulutuksen osalta SYKE vastaisi kustannuksista momentin rahoituksella kuten nykyisinkin. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden talousarviorahoitus valtion torjuntakalustolle ja - valmiudelle pysyy nykyisellään eli osoitetaan SYKE:lle talousarviomomenteilla Ympäristövahinkojen torjunta, Alusinvestoinnit ja SYKE:n toimintamenot, jotka kaikki sisältävät muutakin kuin ympäristövahinkojen torjuntaan liittyvää rahoitusta. Ympäristöministeriö valmistelee talousarvioesitykset yhteistyössä SYKE:n kanssa. SYKE:n tehtävänä olisi jatkossakin hankkia avomeripuomeja, torjunta-aluksia, suuria keruulaitteita ja muuta torjunnan erikoiskalustoa. Merellisten yhteistoimintaviranomaisten oman hallinnonalan määrärahoihin voi kuitenkin sisältyä myös rahoitusta sellaisiin hankkeisiin, jotka osaksi palvelevat ympäristövahinkojen torjuntaa. Ympäristövahinkojen torjunnasta saadut korvaukset ja öljysuojarahastosta maksetut korvaukset tuloutetaan, nettobudjetoidun RVL:n korvauksia lukuun ottamatta, valtion talousarvioon ( Korvaukset ympäristövahinkojen torjuntatoimista). 5 HENKILÖSTÖVAIKUTUKSET Tässä vaihtoehdossa henkilöstösiirtoja hallinnonalojen välillä ei tehtäisi. RVL:n tulisi kouluttaa henkilöstöä ympäristövahinkojen torjunnan meritoiminnan johtajiksi. SYKE:n osalta nykyinen kahdeksan henkilötyövuoden panostus ympäristövahinkojen torjuntaryhmässä säilyy. YM:n nykyinen 1,5 henkilötyövuoden panos säilyy YM:ssä. Uutena tehtävänä ehdotetaan koulutusten ja harjoitusten koordinaatiota, johon tulee osoittaa henkilöresursseja niin torjuntaviranomaisten kuin koulutusorganisaatioidenkin (pelastusopisto sekä Raja- ja 37

38 merivartiokoulu) taholta. Tämä tehtävä nähdään kuitenkin sellaisena, että torjuntaorganisaatiot pystyvät tehtävän hoitamaan nykyisillä resursseillaan. 6 ESITYKSEN EDELLYTTÄMÄT SÄÄDÖSMUUTOKSET Suppea vaihtoehto ei edellytä säädösmuutoksia. 38

39 39

40 VAIHTOEHTO LAAJA SIIRTO LIITE 3 1 VASTUUNJAKO Ympäristövahinkojen torjunnan ylin johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sisäministeriölle. Sisäministeriön hallinnonala toteuttaa merialueiden valvontaa ympäristövahinkojen ennalta ehkäisemiseksi ja päästöjen valvomiseksi sekä varautuu valmiutta ylläpitämällä reagoimaan onnettomuuksiin ja johtaa vahinkotilanteissa torjuntatoimia. Vahinkotilanteessa hallinnonala vastaa ensivaiheen torjunnasta, jonka tarkoituksena on pelastaa ja suojata ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä sekä rajoittaa onnettomuudesta aiheutuvia vahinkoja ja lieventää onnettomuuden seurauksia, kunnes välttämättömät kiireelliset torjuntatoimet ympäristöä uhkaavan vahingon rajoittamiseksi ja haitallisen aineen keräämiseksi on tehty. Sisäministeriön hallinnonala vastaa merellisten ympäristövahinkojen torjunnan kansallisen suorituskyvyn ja kansainvälisen yhteistyön kehittämisestä. Hallinnonala koordinoi tältä osin valtakunnallisesti ympäristövahinkojen torjunnan suunnittelua, siihen liittyvää harjoitustoimintaa, osallistumista kansalliseen ja kansainväliseen ympäristövahinkojen valvonnan ja torjunnan yhteistoimintaan sekä torjuntaosaamisen ja -kaluston kehittämistä yhteistoiminnassa torjuntaan osallistuvien ja sitä tukevien tahojen kanssa. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa nykytilan mukaisesti merenkulun onnettomuuksien ennaltaehkäisystä kansallisella tasolla yhteistoiminnassa muiden merellisten viranomaisten kanssa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Puolustusvoimat ovat ympäristövahinkojen torjuntaviranomaisia ja niiden on alusöljy- tai aluskemikaalivahingon havaittuaan tai sellaisesta tiedon saatuaan ryhdyttävä pikaisesti valmiutensa edellyttämiin toimiin, jollei tehtävän suorittaminen merkittävällä tavalla vaaranna viranomaisen muun tärkeän lakisääteisen tehtävän suorittamista. Puolustusvoimat ylläpitää valmiutta alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjuntaan ja valmiuden rahoitus toteutetaan kuten nykyisinkin. Liikennevirasto osallistuu varautumiseen niiltä osin, kuin varaudutaan aluksen suojapaikkapäätöksen tekemiseen. Valtion viranomaiset ovat pyydettäessä velvollisia antamaan torjuntaviranomaisille virka-apua. SYKE tukee työssään ympäristövahinkojen torjuntatoimen suunnittelua ja toteuttamista tuottamalla ympäristönsuojelun asiantuntijapalveluja sekä tekemällä ympäristösuojelua tukevaa tutkimustyötä. Sisäministeriö hyödyntää SYKEn asiantuntijapalveluita ja erityisesti tutkimustoimintaa apuna ympäristövahinkojen operatiivisen torjunnan suunnittelussa niin kuin siitä erikseen sovitaan. Lisäksi SYKE osallistuu operatiivisessa torjuntatoimessa johtoryhmä- ja johtokeskustyöskentelyyn ympäristövahinkojen haitallisten vaikutusten minimoimiseksi. 2 TORJUNNAN JOHTAMINEN Maakunnan pelastustoimen tulee alueellaan ja RVL:n avomerellä kiireellisesti ryhtyä vahinkojen torjumiseksi tai rajoittamiseksi kaikkiin sellaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joista aiheutuvat kustannukset tai vahingot eivät ole ilmeisessä epäsuhteessa uhattuina oleviin taloudellisiin ja muihin arvoihin. Torjuntatoimenpiteet on suoritettava niin, ettei luonnon ja ympäristön saattamista samaan tilaan, jossa se oli ennen vahinkotapahtumaa, tarpeettomasti vaikeuteta. Maakunnan pelastustoimelle tai RVL:lle kuuluvat ympäristövahinkojen torjuntatehtävät on suunniteltava ja toteutettava siten, että ne voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen. 40

41 2.1 Torjuntatöiden johtaja Torjuntatöiden johtaja vastaa yleisjohtajana torjuntatoimiin osallistuvien viranomaisten ja muiden tahojen toimintojen koordinoinnista, yhteensovittamisesta, yhteisen tilannekuvan luomisesta sekä torjuntatoimiin liittyvästä tiedottamisesta. Eri toimialojen yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuudessaan edistävät onnettomuuden tai tilanteen seurausten tehokasta torjuntaa. Torjuntatöiden johtaja voi kutsua avukseen viranomaisten sekä muiden tahojen asiantuntijoita tai muodostaa avukseen edustajista koostuvan johtoryhmän. Johtoryhmätyöskentelyn avulla turvataan torjuntatoimien tehokas toteutus erityisesti monialaonnettomuudessa, jossa tulee huomioida muutkin tehtävät kuin torjuntatoimet ja jossa tarvitaan enemmän torjuntaresursseja sekä tiiviimpää kansallista ja kansainvälistä yhteistoimintaa. Ennen johtoryhmän perustamista torjuntatöiden johtajan tukena toimii torjunnan alkuvaiheessa johtokeskuksen valvonta- ja muu henkilöstö. Tarvittaessa johtokeskuksen henkilöstöstä voidaan muodostaa erillinen esikunta, joka tukee esimerkiksi viestintää, taktista suunnittelua sekä torjuntatoimiin liittyvää yhteistoimintaa. Ympäristösuojeluarvojen asianmukainen huomioon ottaminen turvataan siten, että johtoryhmään nimetään ympäristöhallinnon edustaja sekä jälkitorjunnasta vastuussa oleva taho. Torjuntatöiden johtaja vastaa resurssien johtamisesta, päättää virka-avun ja ulkopuolisen torjunta-avun pyytämisestä, nimeää tarvittaessa meritoiminnan johtajan ja asettaa hänen käyttöönsä tarpeellisen kaluston, henkilöstön ja tarvikkeet. Torjuntatöiden johtaja vastaa yhteydenpidosta tarvittavien osapuolten kanssa, ylläpitää ja jakaa tilannekuvaa viranomaisille, hallinnolle sekä yksityisille intressiosapuolille. Torjuntatöiden johtaja vastaa tilanteeseen liittyvästä viestinnästä. Torjuntatöiden johtaja ilmoittaa, milloin hän ottaa johtovastuun itselleen ja päättää, milloin johtovastuu siirretään jälkitorjunnasta vastaavalle taholle. Torjuntaviranomaisen toimivaltuuksiin kuuluu oikeus: 1) ottaa tilapäisesti käyttöön vahinkojen torjuntaan sopivia laitteita ja tarvikkeita, tarpeellisia viestintä- ja kuljetusvälineitä, työkoneita ja -välineitä sekä lastaukseen, purkaukseen tai väliaikaiseen varastoimiseen tarvittavia tiloja ja paikkoja; 2) nousta maihin ja liikkua toisen alueella; 3) määrätä maa- ja vesirakennustoimenpiteistä toisen alueella; 4) rajoittaa vesiliikennettä; sekä 5) ryhtyä muihin öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon torjumiseksi tarpeellisiin toimiin. Lisäksi torjuntatöiden johtajalla on oikeus rajoittaa ilmaliikennettä. Päätös ilmaliikenteen rajoittamisesta tehdään yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. 2.2 Torjuntatöiden johtaminen RVL johtaa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa ja asettaa torjuntatöiden johtajan, jos alusöljytai aluskemikaalivahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa Suomen merialueella aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä. Jos torjuntaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, torjuntatöiden yleisjohtajana toimii RVL:n asettama torjuntatöiden johtaja. Pelastustoimintaa (alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa) maakunnan pelastustoimen alueella johtaa maakunnan pelastusviranomainen. Maakunnan pelastustoimen vastuulle kuuluva ympäristövahinkojen torjunta on osa pelastuslain mukaista pelastustoimintaa. Maakunnan pelastustoimen alueella torjuntaa johtaa sen alueen pelastusviranomainen, jonka alueella onnettomuus tai vaaratilanne on saanut alkunsa, jollei toisin ole sovittu. Sisäministeriön pelastusviranomaisella on oikeus antaa pelastustoimintaa koskevia käskyjä ja määrätä pelastustoiminnan johtajasta ja hänen toimialueestaan toisin 41

42 kuin edellä on sanottu. Maakunnan pelastuslaitos voi sopia merialueen ympäristövahinkojen torjuntaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta myös toisen maakunnan alueella. Maakunnan pelastusviranomainen johtaa pelastustoimintaa alueellaan, vaikka RVL on ottanut johtoonsa avomeritorjunnan. RVL:n torjuntatöiden johtaja toimii torjuntatöiden yleisjohtajana, jos tilanne edellyttää RVL:n vastuulla olevien torjuntatoimien ja pelastuslaitosten vastuulla olevien torjuntatoimien yhteensovittamista. Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, pelastustoiminnan yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja. Pelastustoiminnan johtaja vastaa pelastustoiminnan yleisjohtajana tilannekuvan ylläpitämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta. Eri toimialojen yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuudessaan edistävät onnettomuuden tai tilanteen seurausten tehokasta torjuntaa. [Ympäristönsuojelusta vastaava asianomainen viranomainen] antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua ja mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Pelastustoiminnan yleisjohtaja voi muodostaa avukseen viranomaisten ja laitosten yksiköiden edustajista koostuvan johtoryhmän ja kutsua asiantuntijoita avukseen. Ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen turvaamiseksi johtoryhmään kutsutaan ympäristönsuojelusta vastaava asianomainen viranomainen. Torjuntatöiden operatiivisessa johtamisessa hyödynnetään meripelastuksen ja pelastustoiminnan johtamisjärjestelmiä sekä kehitteillä olevia viranomaisten yhteisiä hälytys- ja kenttäjohtamisjärjestelmiä. Johtamisen tukena hyödynnetään olemassa olevia tilannekuvajärjestelmiä sekä integroidaan niihin torjuntaa tukeva BORIS- tilannekuvajärjestelmä. Ympäristövahinkotilanteessa yksiköiden hälyttämisessä ja taktisessa johtamisessa (hälyttäminen, taktisten operaatioiden suunnittelu ja toteutus, viestiliikenne ja sen johtaminen, pintatilannekuva) hyödynnetään olemassa olevia RVL:n, Hätäkeskuslaitoksen ja pelastuslaitosten toimintoja. Avomeritorjunnan taktisesta johtamisesta vastaa meritoiminnan johtaja. BORIS -järjestelmän kehittämisestä ja ylläpidosta vastaa sisäministeriö. Jälkitorjunnalla tarkoitetaan öljyvahingon torjuntaa, jota tehdään öljyn pilaaman maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi sen jälkeen, kun välttämättömät torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn keräämiseksi on tehty. Kunta vastaa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. Jälkitorjuntaa johtaa asianomaisen kunnan määräämä viranomainen. Sisäministeriön merellinen johtovastuu torjuntatoimista päättyy torjuntatöiden johtajan päätöksellä sen jälkeen, kun tilanne ei enää vaadi kiireellisiä torjuntatoimenpiteitä ja kun rannikon puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi välttämättömät torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja haitallisen aineen keräämiseksi on tehty. Jälkitorjuntatehtävän huomioiminen ja siihen varautuminen sekä toiminnan ja taloudellisen vastuun koordinoitu siirto varmistetaan siten, että johtoryhmätyöskentelyyn osallistuu jälkitorjunnasta vastaava taho. [Ympäristönsuojelusta vastaava asianomainen viranomainen] ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle. Liitteen lopussa kuvassa 1 on kuvattu johtamistoiminta merialueen alusöljy- ja aluskemikaalivahingossa. Torjuntaviranomaiset toimivat yleisjohtovastuussa olevan johdon alla. Laivaluokan torjuntayksiköt ja ilma-alusyksiköt toimivat RVL:n meritoiminnan johtajan alaisuudessa. Muutosten jälkeen koko merialueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen ensivaiheen torjunta on sisäministeriön vastuulla. Monialaonnettomuudessa avomerellä toimitaan liitteen lopussa olevan kuvan 2 mukaisesti. Monialaonnettomuustilanteen toiminnallisuudet on keskitetty yhden johdon alaisuuteen. 42

43 3 VARAUTUMINEN JA TORJUNTAVALMIUS Torjuntavalmius perustuu moniviranomaismalliin, jossa kansallinen torjuntavalmius perustuu valtakunnalliseen, kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja sen perusteella laadittavaan alueellisiin yksityiskohtaisiin operatiivisiin suunnitelmiin ja rakentuu useiden torjuntaviranomaisten ja yhteistoimintatahojen henkilöstö- ja kalustovalmiudelle. 3.1 Suunnittelu Sisäministeriö huolehtii torjunnan valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteen sovittaa ympäristöministeriön vastuulla olevan ympäristönsuojelua koskevien velvoitteiden huomioon ottamisen torjunnassa ja sen kehittämisessä. Sisäministeriö asettaa torjuntatoimen suunnittelun ja kehittämisen liittyvien vastuiden yhteensovittamista varten valtakunnallisen yhteistyöelimen sekä tarvittavat alueelliset yhteistoimintaelimet, joiden tehtävänä on ympäristövahinkojen torjunnan valtakunnallinen tai alueellinen koordinointi. Yhteistyöelimiin kutsutaan ympäristövahinkojen torjuntaan osallistuvat ja sitä tukevat tahot ja ympäristöhallinto sekä jälkitorjunnasta vastuussa oleva taho asettavat niihin edustajansa. Merialueen ympäristövahinkojen torjunnan suunnittelu integroidaan osaksi pelastustoimen suunnittelujärjestelmää niin, että pelastustoimen valtakunnallinen strateginen suunnittelujärjestelmä kattaa muun pelastustoimen ohella myös ympäristövahingot. Strategisessa päätösmenettelyssä määritellään torjuntatoimen järjestämiseksi valtakunnalliset lainsäädäntöä täydentävät tavoitteet ja velvoitteet ympäristöturvallisuus huomioiden. Tarvittaessa siinä määritellään kehittämisen valtakunnalliset linjaukset, torjunnan palvelutasoon vaikuttavat keskeisimmät toimenpiteet, yhteistyö tehtävien hoitamisessa, yleiset linjaukset merkittävissä investoinneista sekä mahdolliset muut kehittämiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Merialueen ympäristövahinkojentorjunnan valtakunnalliset linjaukset suunnitellaan ja määritellään sisäministeriön johdolla yhteistoiminnassa intressitahojen kanssa varautumissuunnittelun ja torjunnan toteuttamisen sekä kehitystyön perusteiksi laadittavassa valtakunnallisessa merellisten ympäristövahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmassa. Suunnitelmassa on valtakunnalliset tiedot merialueen ympäristövahinkojen torjunnan eri viranomaisista ja niiden tehtävistä, selvitys torjuntavalmiuden tasosta ja torjunnan järjestämisestä sekä tiedot käytettävistä resursseista. Lisäksi se sisältää valtakunnalliset linjaukset merialueen suorituskykyjen ylläpitämiselle ja kehittämiselle mukaan lukien koulutuksen ja kaluston kehittämisen painopisteet sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistoiminnan toteuttamisen. Suunnitelmassa esitetään varautumisen valtakunnallinen toteutus sekä tarkennetaan varautumisen vastuualueet merialueella. Maakunnalliset pelastuslaitokset laativat alueelliset palvelutasoa määrittävät asiakirjat (palvelutasopäätökset) ottaen huomioon, mitä valtakunnallisessa järjestämispäätöksessä on määrätty. Palvelutason tulee vastata alueellisia ja paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia mukaan lukien ympäristövahingot, joille perusteet merialueiden osalta tulevat valtakunnallisessa merellisten ympäristövahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmasta. Palvelutasoasiakirjassa on selvitettävä alueella esiintyvät uhat, arvioitava niistä aiheutuvat riskit, määriteltävä toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. Palvelutasoasiakirjaan tulee myös sisältyä suunnitelma palvelutason kehittämisestä. Maakunnan pelastuslaitoksen tulee tarvittaessa antaa apua toiselle pelastuslaitokselle merialueen ympäristövahinkojen torjunnassa ja laatia yhteistyössä tarpeelliset pelastuslaitosten yhteistyösuunnitelmat avun antamiseen varautumisesta sekä avun pyytämisestä ja antamisesta. Pelastusviranomainen varautuu toimimaan kiireellisten torjuntatöiden johtajana myös sisävesi- ja maavahinkojen osalta ja näin kaikkialla valtakunnassa on yhtenäinen torjuntatöiden operatiivinen johtamisjärjestelmä, jonka suunnittelu yhdenmukaistetaan palvelutasoprosessissa. Sisäministeriö vahvistaa maakunnalliset palvelutasoasiakirjat. 43

44 Valtakunnallista toimivaltaa käyttävä [valvontaviranomainen] valvoo maakunnallisten pelastuslaitosten torjuntasuunnitelmien laatimista, suunnitelmien mukaisen kaluston hankintaa ja sitä, että torjuntakaluston käyttöön on saatavilla tarvittava henkilöstö. Maakunnan pelastustoimen tehtävänä on tarkastaa, että öljyvahinkojen torjuntalain :ssä tarkoitetun toiminnan harjoittajalla on suunnitelman mukainen kalusto ja torjuntavalmius sekä ilmoittaa [valvontaviranomaiselle] mahdollisesti havaitsemistaan puutteista. Valtakunnallista toimivaltaa käyttävä [valvontaviranomainen] voi määrätä sen, joka laiminlyö öljyvahinkojen torjuntalain 12 tai :n tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen velvollisuutensa, määräajassa täyttämään velvollisuutensa. Viranomaisen antamaa määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Valtakunnallisen merialueen ympäristövahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman perusteella laaditaan RVL:n johtamana tarvittavat operatiivista johtamista tukevat operatiiviset merialueen alueelliset torjuntasuunnitelmat torjuntatoimen kehittämiseksi ja toimeenpanemiseksi. Alueellisissa merialueen torjuntasuunnitelmissa kuvataan edellä esitettyihin päätöksiin ja suunnitelmiin perustuen yksityiskohtaisesti torjuntatoimien toteuttaminen. Samalla tuetaan valtakunnallista yhtenäistä suunnittelua ja suorituskykyjen rakentamista. Alueellisissa torjuntasuunnitelmissa painotetaan toiminta-alueen yhteistoimintaa ja lisäksi huomioidaan alueelliset erityispiirteet ja tuki pienille pelastuslaitoksille. Torjuntasuunnitelmissa kuvataan muun muassa johtoryhmätyöskentelyn perusteet eri alueilla hyödyntäen monialaisiin merionnettomuuksien varautumisen yhteistoimintasuunnitelmaa (MoMeVa). Valtion ja kunnan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset ovat velvollisia osallistumaan yllä kuvattuun torjunnan suunnitteluun sekä toimimaan ympäristövahingossa niin, että torjunta voidaan toteuttaa tehokkaasti. Valtakunnallisten päätösten ja suunnitelmien sekä alueellisten suunnitelmien valmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota saumattomaan yhteistoimintaan ja ympäristösuojelunäkökulman huomioimiseen. Niiden valmisteluun osallistuvat ja antavat asiantuntijatukea ympäristöministeriön hallinnonala (SYKE ja muut ympäristönsuojeluviranomaiset) sekä muut torjuntaan osallistuvat ja sitä tukevat tahot. Palvelutasopäätös ja sitä tarkentavat suunnitelmat korvaavat voimassa olevan öljyntorjuntalain 12 ja 13 :ssä säädetyt suunnitelmat. Valtakunnallisessa merellisten ympäristövahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman tukena ylläpidetään suorituskykyjen ylläpito- ja kehittämissuunnitelmaa; merellisten ympäristövahinkojen valtakunnallinen kehittämissuunnitelma. Kehittämissuunnitelmaa tarkennetaan alueellisen operatiivisen suunnittelun pohjalta ja sen tukemana suunnitellaan valtakunnallisen osaamisen ja kalustovalmiuden kehityksen ohjaus sekä sitä tukeva harjoitustoiminta yhteistoiminnassa torjuntaan osallistuvien ja sitä tukevien tahojen kanssa huomioiden myös sisävesien valtakunnalliset tarpeet. 3.2 Koulutus Sisäministeriö huolehtii yleisestä torjuntatekniikan koulutuksesta sekä kiireellisen merellisen ympäristövahingon operatiiviseen johtamiseen liittyvien johtokeskustoimintojen ja johtotasojen perus-, jatkoja täydennyskoulutuksesta ml. BORIS-järjestelmän koulutus. Pelastusopisto vastaa torjuntahenkilöstön peruskoulutuksen toimeenpanosta ja RVL erityisesti merialueen toimintaan ja torjuntatekniikkaan liittyvästä koulutuksesta. Koulutusjärjestelyjen yksityiskohtainen toteutus suunnitellaan edellisen luvun suunnitteluprosesseissa. Osana kehittämistoimintaa sisäministeriö koordinoi osallistumista ympäristövahinkojen torjunnan operatiivista toimintaa tukeviin kansainvälisiin seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin. Koulutuksen tavoitteena on, perustuen laadittuihin suunnitelmiin, antaa riittävät tiedot ja taidot kenttätason torjuntatoimiin sekä torjuntatöiden operatiiviseen ja taktiseen johtamiseen. Koulutusjärjestelyissä hyödynnetään ensinnäkin olemassa oleva osaaminen ja varmistetaan nykyisen asiantuntijaverkoston asiantuntemuksen ylläpito ja asiantuntijoiden käytettävyys esimerkiksi ympäristön turvaamisen osalta. 44

45 Toisaalta erityisesti merialueen toiminnan koulutuksessa hyödynnetään RVL:n meripelastuksen johtamiskoulutus ja johtoportaiden hajautettu jatkuvan koulutuksen ja sen laadunvalvonnan periaate. 3.3 Torjuntakalusto Valtion öljy- ja kemikaalitorjunta-aluksia operoivat ja miehittävät Merivoimat ja RVL. Lisäksi sisäministeriöllä tai maakunnan pelastuslaitoksilla on sopimuksia valtion yritysten sekä yksityisten yritysten kanssa torjunta-aluskaluston ylläpidosta. Öljyntorjuntavenekalusto on pääasiassa pelastuslaitosten omistamaa ja miehittämää, joskin venekaluston hallinnoinnissa pyritään nykyistä kustannustehokkaampiin moniviranomaisratkaisuihin. Torjuntaan liittyvän erityiskaluston, kuten erilaisten keräimien, edellä esitettyihin kehittämissuunnitelmiin perustuvasta kehitystyöstä vastaa SM yhteistoiminnassa loppukäyttäjien kanssa. Valtakunnallisesti käytettävissä olevan merellisen materiaalin ja kaluston käyttö ja ylläpitojärjestelyistä vastaa pääsääntöisesti RVL pl. aluskalusto, josta vastaa omistaja. Maakunnan pelastuslaitokset vastaavat oman torjuntakalustonsa varastoinnista ja kunnossapidosta. Alueellisten varastojen ml. niihin sijoitettujen valtakunnallisen kaluston ylläpitoon liittyvät tehtävät voidaan maakuntauudistuksessa sisällyttää myös maakunnan vastuulle, mikäli tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Edellä kuvatussa valtakunnallisessa ja alueellisessa suunnitteluprosessissa ohjataan ympäristövahinkojen torjunnan kaluston ylläpitoa ja kehittämistä. Laadittujen suunnitelmien perusteella sisäministeriö laatii tarvittavat valtakunnalliset sopimukset ja järjestelyt esimerkiksi valmiuden ylläpidon ja kaluston varastoinnin osalta. Lisäksi pelastuslaitokset laativat täydentävät järjestelyt maakuntien tarpeiden osalta. Kaluston kehittämisen ohjaus toteutetaan osana suunnitteluprosessia ja kehittämistyön toteutuksessa hyödynnetään olemassa olevaa asiantuntemusta, tutkimustoimintaa ja osaamista suunnittelussa tarkennettavalla tavalla. Lähtökohtaisesti kaikki nykykaluston varastointiin ja ylläpitoon liittyvät tehtävät siirretään toiminnallisesti tarkoituksenmukaisesti joko pelastuslaitosten tai RVL:n vastuulle. 4 RAHOITUS- JA HENKILÖSTÖVAIKUTUKSET Merialueen öljy- ja aluskemikaalivahingon varautumiseen liittyvä nykyinen ympäristöhallinnonalan rahoitus siirretään pääosin sisäministeriön hallinnonalalle. Tämä sisältää resurssien siirron eri toimintavaiheiden (varautuminen, merialueen valvonnalla toteutettu ennaltaehkäisy, ensitorjunta sekä hallinto) suunnittelutyön ja johtamisvalmiuden toteuttamiseen. Kokonaisuudessaan arvioidaan ympäristöministeriön hallinnonalalta yhteensä 8 htv:n työpanoksen siirtämistä sisäministeriön hallinnonalalle. Nykyisen toimintakyvyn turvaamiseksi ja asiantuntemuksen säilyttämiseksi Suomen ympäristökeskuksesta siirretään torjuntatoimeen kohdennetut henkilö- sekä taloudelliset resurssit sisäministeriölle pl. tutkimustoimintaan liittyvät voimavarat. Arviolta tämä tarkoittaa 6 htv panoksen siirtämistä SYKE:stä sisäministeriöön. Siirrettävät resurssit selvitetään yksityiskohtaisemmin osana jatkovalmisteluprosessia. Myös koulutuksen järjestämiseen sekä öljy- että aluskemikaalivahinkojen torjuntaan käytettävän kaluston ylläpitoon osallistuva henkilöstö siirretään ympäristöhallinnon alalta sisäministeriön hallinnonalalle. Täten varmistetaan riittävä tuki jatkossa myös pelastuslaitoksille. Arviolta tämä tarkoittaisi 1 htv:n työpanoksen siirtämistä ympäristöhallinnonalalta (ELY) sisäministeriön hallinnonalalle. Siirrettävät resurssit selvitetään yksityiskohtaisemmin osana jatkovalmisteluprosessia. Varautumisen operatiivisen vastesuunnitteluun liittyen sisäministeriölle siirretään kansallisen valmiuden ylläpidon ja sitä tukevan kansallisen ja kansainvälisen harjoitustoiminnan vaatima rahoitus. Pelastuslaitosten ja Puolustusvoimien varautumisen kustannukset rahoitetaan nykymekanismein. Sisäministeriölle siirretään myös onnettomuustilanteessa vaadittavat taloudelliset resurssit ja vastuut. 45

46 Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunta- ja muiden kustannusten korvauksien koordinointiin sekä torjuntatoimien lainsäädännön valmisteluun liittyvät tehtävät ja resurssit keskitetään ympäristöministeriöltä sisäministeriölle. Arviolta tämä tarkoittaa 1 htv panoksen siirtämistä. Siirrettävät resurssit selvitetään yksityiskohtaisemmin osana jatkovalmisteluprosessia. Nykyinen öljysuojarahaston ohjaus, rahoitus ja käyttöperiaatteet pysyvät entisellään ja rahasto on ympäristöministeriön vastuulla. Maakuntien pelastuslaitosten varautumisen kustannukset rahoitetaan nykymekanismein ja öljysuojarahastosta korvataan maakunnan pelastustoimelle vahvistetun öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman mukaisesti torjuntakaluston hankkimisesta ja torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuneet kustannukset. Öljysuojarahastosta voidaan myöntää avustuksia maakunnan pelastustoimelle tai kunnalle öljyntorjuntakaluston säilyttämiseen tarkoitetun varaston rakentamiseen tai vuokraamiseen. Öljysuojarahastosta valtiolle torjuntakaluston hankkimisesta maksettavien harkinnanvaraisten korvauksien osalta pysytään jatkossakin viimevuosien mukaiseen tukeen ja tuki kohdennetaan valtakunnallisessa kehittämissuunnitelmassa hyväksyttyjen suorituskykyjen kehittämiseen. Öljysuojarahastosta annetussa laissa säädetään korvauksen maksamisesta öljyvahingoissa, jolloin korvaus tulee ensisijaisesti hakea vahingon aiheuttajalta tai tämän vakuutuksesta. Tällöin noudatetaan siis ns. toissijaisuusperiaatetta. 5 ESITYKSEN EDELLYTTÄMÄT SÄÄDÖSMUUTOKSET Nykyinen öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) sellaisenaan kumotaan ja maakuntauudistuksen johdosta uudistettavassa pelastuslaissa säädetään kiireellisestä RVL:n sekä maakunnan pelastustoimen ympäristövahinkojen torjunnasta siinä laajuudessa, kun kyse on pelastustoimintaan rinnastettavasta toiminnasta. Jälkitorjunnan sääntely, joka kuuluu kunnan vastuulle, toteutetaan esimerkiksi osana jätehuollon sääntelyä. Ympäristövahinkojen torjunnan viranomaisyhteistyöstä säädetään osana pelastustoimen järjestelmää velvoittamalla valtion ja kunnan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset osallistumaan torjuntaa johtavan viranomaisen johdolla torjuntatoiminnan suunnitteluun, antamaan virka-apua ja asiantuntija-apua sekä osallistumaan torjuntatoimintaan. Suunnittelun ja toimeenpanon toteuttamiseksi pyritään hyödyntämään pääasiassa jo olemassa olevia elimiä (kuten meripelastustoimen valtakunnallinen neuvottelukunta, meripelastuslohkon johtoryhmä, meripelastuslohkon onnettomuuspaikan johtoryhmä). Voimassa olevan öljyvahinkojen torjuntalain mukainen erityinen pelastustoimeen kohdistuva ohjaus ja valvonta korvataan pelastustoimen säännönmukaisella ohjaus- ja valvontajärjestelmällä. Valvontalainsäädäntö päivitetään yhdessä LVM:n kanssa siten, että merialueella aluksesta veteen menevien päästöjen valvonta siirretään RVL:lle. RVL vastaisi osana ympäristövahingon ennaltaehkäisemistä ja torjuntaa aluksesta veteen menevien päästöjen valvonnasta. Lisäksi siihen liittyvästä suunnittelusta sekä valvontaan, raportointiin, koulutukseen ja harjoitustoimintaan liittyvästä kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Muutokset tulevat edellyttämään vähintään seuraavia toimenpiteitä: Nykyisten yhteistoimintasopimusten irtisanominen ja uusien laatiminen Nykyisten kaupallisten sopimusten irtisanominen ja uusien laatiminen Kansainvälisten sopimusten mukaiset ilmoitukset muutoksesta Resurssien siirtäminen YM:n hallinnonalalta -> SM:n hallinnonalalle Muutettavaa lainsäädäntöä: Öljyvahinkojen torjuntalaki ja -asetus (1673/2009 ja 249/2014) Merenkulun ympäristönsuojelulaki 1672/2009 (LVM vastaa yt. YM) Öljysuojarahastolaki 46

47 Laki Suomen ympäristökeskuksesta Pelastuslaki Meripelastuslaki Jätelaki sekä muut lait, jossa asiaan on viitattu Öljyvahinkojen torjuntalain 4 luvun öljyn varastoijan ja sataman pitäjän velvollisuuksia koskevat säännökset, 25 :n alusta ja sen lastia koskevat toimenpiteet sekä korvauksia koskevat säännökset integroidaan pelastuslain vastaaviin pykäliin. 47

48 48 LIITTEEN 3 KUVA 1