Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 442/2010 vp IMO:n laivapolttoaineiden enimmäisrikkipitoisuutta koskevan päätöksen muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti lokakuussa 2008 tiukentaa laivapolttoaineiden enimmäisrikkipitoisuutta koskevia määräyksiään. Päätöstä ei edeltänyt minkäänlaisia selvityksiä polttoaineiden hinnasta tai saatavuudesta. IMO:n päätöksen mukaan Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin Kanaalin muodostamalla erityisalueella raja-arvot muuttuvat muita merialueita enemmän ja aikaisemmin. Välittömästi IMO:n päätöksen jälkeen tuotiin esiin arvioita sen kohtuuttomista vaikutuksista erityisalueen merikuljetusten kustannuksiin verrattuna muiden alueiden kustannuksiin. Lisäksi päätös velvoittaa ainoastaan sen allekirjoittaneita IMO:n jäsenvaltioita. Täten myös Itämerellä tulee jatkossakin liikkumaan laivoja, jotka noudattavat globaaleja rikkipitoisuusrajoja ja saavat siten vahvan kilpailuedun muihin verrattuna. Sekä Suomessa että Ruotsissa julkaistiin vuonna 2009 viranomaisten teettämät selvitykset poltto-aineiden hinnoista, saatavuudesta ja kustannusvaikutuksista, ja ne päätyivät yhtäpitävästi erittäin merkittäviin merikuljetusten kustannusnousuihin erityisalueella vuodesta 2015 alkaen. Lisäksi selvityksissä arvioitiin polttoaineiden saatavuus epävarmaksi ja nähtiin päätöksen aiheuttavan kuljetusmuotosiirtymiä merikuljetuksista maalle. Useat erityisalueen valtiot ja EU ovat käynnistäneet vastaavia selvityksiä, mutta niistä on toistaiseksi julkaistu vain Komission polttoaineiden saatavuutta koskeva selvitys (XII/2009). Sen mukaan vähärikkisimpien laivapolttoaineiden saatavuus tulee olemaan erittäin epävarmaa, eikä päätöksiä jalostamokapasiteetin lisäämisestä ole tehty. Tehtyjen selvitysten mukaan IMO-päätös nostaa rahtihintoja % Suomen vienti- ja tuontikuljetuksissa. Kustannusvaikutus vienti- ja tuontikuljetuksiin on Suomessa jopa milj. euroa vuodessa, mitä ei ollut arvioitu ennen päätöksentekoa IMO:ssa. Tällainen kustannusten nousu johtaisi Suomen teollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen globaalissa kaupankäynnissä sekä suhteessa eteläiseen Eurooppaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Suomen viennin kannalta erittäin haitallisen ja kalliin, laivapolttoaineiden enimmäisrikkipitoisuutta koskevan IMO-päätöksen muuttamiseksi? Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 2010 Lauri Oinonen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 442/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Suomen viennin kannalta erittäin haitallisen ja kalliin laivapolttoaineiden enimmäisrikkipitoisuutta koskevan IMO-päätöksen muuttamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansainvälinen merenkulkujärjestön IMO:n lokakuussa 2008 yksimielisesti hyväksymällä MARPOL-yleissopimuksen uudistetulla ilmansuojeluliitteellä (Liite VI) on tarkoitus vähentää laivaliikenteen typenoksidi- ja rikkioksidipäästöjen sekä hiukkaspäästöjen haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle ja meriympäristölle sekä lisätä merenkulun turvallisuutta. Aloite siirtymiseksi kevyempiin ja matalarikkisiin polttoainelaatuihin maailmanlaajuisesti tuli IMO:ssa merenkulkuelinkeinon piiristä muun muassa tankkerivarustamojen etujärjestöltä. Valmisteluprosessin yhteydessä tehdyn IMO:n selvityksen mukaan joudutaan pääosin luopumaan raskaiden polttoöljylaatujen käytöstä, kun polttoaineen rikkipitoisuusraja on alle yksi prosenttia. Jo valmistelun yhteydessä oli tiedossa, että siirtyminen kevyempien polttoainelaatujen käyttöön lisää polttoainekustannuksia, koska näiden valmistusprosessi on vaativampaa ja kalliimpaa kuin raskaiden polttoöljylaatujen. Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2009 teettämän selvityksen mukaan Suomen ulkomaankaupan kuljetuksia hoitavien laivojen polttoainekulutuksen lisäkustannukset olisivat arviolta 200 miljoonaa miljoonaa euroa. Arvioihin liittyy lukuisia epävarmuustekijöitä, johtuen muun muassa raakaöljyn voimakkaista hintavaihteluista. Tällä hetkellä ei voi vielä varmuudella arvioida, mille tasolle meriliikenteen puhtaamman polttoaineen hinta asettuu vuonna Ministeriö päivittää säännöllisin välein omaa selvitystään. Laivaliikenteen haittojen vähentämiseksi erityisesti tiheästi asutuilla rannikkoseuduilla polttoaineen rikkipitoisuus laskee "rikin oksidipäästöjen kontrollialueilla" (SECA-alueet) alkaen 0,1 prosenttiin. Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali sekä IMO:ssa maalikuussa 2010 hyväksytty Pohjois-Amerikan kontrollialue, johon kuuluu USA:n ja Kanadan rannikoiden edusta 200 merimailiin saakka (n. 370 km), ovat tällaisia alueita. Koska kysymys liikenteen polttoaineen rikkipitoisuudesta kuuluu EU:n toimivaltaan ja muutosten tekeminen on näin ollen EU:n komission ehdotusten varassa, hallitus toimii tällä hetkellä EU:n komission, Euroopan parlamentin ja muiden EU:n jäsenmaiden suuntaan. Hallituksen linjauksen mukaan painotetaan erityisesti tarvetta varmistaa ennen 0,1 prosentin rikkipitoisuusvaatimuksen voimaantuloa, että on saatavana riittävästi matalarikkistä polttoainetta ja että hinta ei johda kohtuuttomiin seurauksiin merikuljetuskustannusten kannalta eikä tavarakuljetuksen mittavalle siirtymiselle pois meriteiltä, mikä puolestaan johtaisi ympäristörasitteen kasvuun maapuolella ja olisi vastoin EU:n liikenne- ja ympäristöpoliittisia tavoitteita. Meriteollisuudella tulisi myös olla riittävästi aikaa sopeutua uusiin määräyksiin muun muassa kehittämällä ja ottamalla käyttöön uutta päästöjenvähentämisteknologiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita, kuten 2

3 Ministerin vastaus KK 442/2010 vp Lauri Oinonen /kesk nesteytettyä maakaasua (LNG). Niin sanottujen rikkipesureiden käyttö mahdollistaa nykyisten polttoainelaatujen käytön. Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää parhaillaan yksityiskohtaisemmin, osana Suomen vaikuttamisstrategiaa, muiden EU:n rantavaltioiden sekä USA:n ja Kanadan tilannetta ilmansuojeluliitteen uusien määräysten osalta. EU:n komission vireillä olevien selvitysten valmistuttua pohditaan jatkotoimia tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän, varustamoiden ja muiden sidosryhmien edustajien kanssa. Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2010 Liikenneministeri Anu Vehviläinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 442/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att ändra det för Finlands export ytterst skadliga och dyra IMO-beslutet om maximisvavelhalten i fartygsbränslen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Avsikten med den reviderade luftvårdsbilagan (Bilaga VI) till MARPOL-konventionen, som enhälligt antogs av Internationella sjöfartsorganisationen IMO i oktober 2008, är att minska de skadliga verkningarna av kväveoxid- och svaveloxidutsläpp samt partikelutsläpp på människors hälsa och den marina miljön samt att öka sjöfartssäkerheten. Initiativet om en global övergång till lättare bränslekvaliteter med lägre svavelhalter togs upp inom IMO av sjöfartsnäringen, bl.a. av tankerrederiernas intresseorganisationer. Enligt en IMOutredning som gjordes i samband med beredningsprocessen blir man tvungen att i huvudsak avstå från användningen av tunga brännoljor när den tillåtna maximisvavelhalten i bränsle fastställs till en procent. Redan under beredningsskedet visste man övergången till lättare bränslekvaliteter ökar bränslekostnaderna eftersom framställningsprocessen i fråga om dem är mer krävande och dyrare än i fråga om tunga brännoljekvaliteter. Enligt kommunikationsministeriets utredning 2009 uppskattades merkostnaderna för bränleförbrukningen på fartyg som sköter transporter inom Finlands utrikeshandel bli miljoner euro. Beräkningarna innehåller flera osäkra faktorer bl.a. på grund av de kraftiga prisfluktuationerna på råolja. I dagens läge är det ännu inte möjligt att med säkerhet uppskatta den prisnivå som kommer att gälla för det renare bränslet inom sjöfarten Ministeriet uppdaterar sin egen utredning med jämna mellanrum. I syfte att minska skadorna av fartygstrafiken, särskilt i tättbefolkade kustområden, kommer svavelhalten i bränslen att sjunka i de s.k. svavelkontrollområdena (SECA-områden) till 0,1 procent från och med Östersjön, Nordsjön och Engelska kanalen är SECA-område liksom också det nordamerikanska kontrollområdet på 200 sjömil (ca 370 km) utanför USA:s och Kanadas kust som godkändes av IMO i mars Eftersom frågan om svavehalten i trafikbränslen omfattas av EU:s behörighet och en ändring sålunda är beroende av EU-kommissionens förslag, agerar regeringen för närvarande i riktning mot kommissionen, Europaparlamentet och de övriga EU-länderna. Enligt regeringens riktlinjer fokuserar man särskilt på att det innan kravet på svavelhalter på 0,1 procent träder i kraft ska finnas tillräcklig tillgång till bränslen med låg svavelhalt och till ett pris som inte leder till oskäliga konsekvenser i fråga om kostnaderna för sjötransporter eller till att godstransporterna i stor skala flyttar bort från sjöleden, vilket för sin del skulle leda till ökad miljöbelastning till lands och strida mot EU:s transport- och miljöpolitiska mål. Marinindustrin bör också få tillräckligt med tid för anpassning till de nya bestämmelserna, bl.a. genom framtagning och ibruktagning av ny teknik för utsläppsminskning och alternativa bränslen, t.ex. flytande naturgas (LNG). Användningen av s.k. svavelrenare gör det möjligt att använda nuvarande bränslekvaliteter. 4

5 Ministerns svar KK 442/2010 vp Lauri Oinonen /kesk För närvarande utreder kommunikationsministeriet mer i detalj, som en del av Finlands påverkningsstrategi, läget i de övriga kuststaterna inom EU samt i USA och Kanada i fråga om de nya bestämmelserna i luftvårdsbilagan. När de utredningar som är på gång i EU-kommissionen blir färdiga kommer man att överväga fortsatta åtgärder i nära samarbete med företrädare för näringslivet, rederierna och andra intressegrupper. Helsingfors den 15 juni 2010 Trafikminister Anu Vehviläinen 5