Otto-Pekka Jurvaisen pelisilmä hymyilee

Transkriptio

1 PK-35:n seuralehti 1/2008 Otto-Pekka Jurvaisen pelisilmä hymyilee Aino Lehtinen matkalla huipulle

2 Hertz sijaisautopalvelu -ja matka jatkuu... Tiesithän, että liikennevahingoissa syyttömänä osapuolena Sinulla on mahdollisuus Hertz sijaisautoon? Vastapuolen vakuutusyhtiö kattaa suurimman osan vuokrakustannuksista oman autosi ollessa korjaamolla. Sinun osuutesi on ainoastaan 6%. Mikäli autosi vakuutusturvana on ns. laajempi kaskovakuutus, kattaa seisontapäiväkorvaus osan sijaisautokustannuksista myös ollessasi liikennevahingossa syyllinen osapuoli. Sinulla on mahdollisuus vuokrata Hertz sijaisauto myös silloin, kun oma autosi on huollossa tai korjattavana teknisen vian takia. Olemme läheisessä yhteistyössä useiden autoliikkeiden, leasingyhtiöiden, autoliikkeiden ja korjaamojen kanssa.toimitamme vuokra-auton tarvittaessa kaikkiin autoliikkeisiin ja korjaamoihin Suomessa. Kysy myös edullisia viikonloppuhintojamme. Hertz palvelupisteet pääkaupunkiseudulla: Hertz Helsinki Hertz Malmi Hertz Olari Hertz Herttoniemi Hertz Ilmala Hertz Konala Hertz Helsinki-Vantaan lentoasema Hertz Kaivoksela Hertz Espoo

3 Taas kunnossa! Palveluina saat: Röntgentutkimukset Hermoratatutkimukset Magneettitutkimukset Ultraäänitutkimukset Röntgen Ortopedit Liikuntatieteen erikoislääkärit Käsikirurgit Neurokirurgit Anestesialääkärit Fysioterapeutit Toimintaterapeutit ortolääkärit Ortolääkärit Lääkäriasema Yrjönkatu 36 A Helsinki Puh. (09)

4 Puheenjohtajan palsta Perustehtävä, päämäärä ja arvot Vuoden 2008 alkuun mennessä PK-35 määritteli puolisen vuotta kestäneen prosessin kuluessa seuran perustehtävän, päämäärän (tavoitteet) ja arvot. Kahdesta ensimmäisestä käytetään myös nimityksiä missio ja visio. Mukana prosessissa oli iso joukko seuratoimijoita eri osa-alueilta. PK-35:n perustehtävänä on olla Pohjois- ja Koillis-Helsingin monipuolisin ja kehittyvin jalkapalloseura, joka tarjoaa toiminta-alueensa parhaat edellytykset nuorison kilpa- ja harrastejalkapallolle. Perustehtävä on seuran olemassaolon oikeutus. Se tarkoittaa sitä perimmäistä tarkoitusta, jonka takia seura toimii. PK-35:n tavoitteena on olla pääkaupunkiseudun menestyvin junioriseura, joka tarjoaa mahdollisuuden pelata edustusjalkapalloa kotimaisella huipputasolla. Tavoitteen toteutumisen edellytyksenä on seuran taloudellinen vakaus. Päämäärä kuvaa tahtotilan, johon seura pyrkii. Se kuvaa myös sitä, millä tavoin PK-35 kehittää ja vie toimintaansa eteenpäin. Toimintaa on tarkoitus kehittää kunnianhimoisesti niin urheilullisesti, harjoitus- ja peliolosuhteiden kuin seuratoiminnan näkökulmasta. Tavoitteena on liigakelpoinen PK-35, jolla on toimintansa puolesta edellytykset pelata jalkapalloa niin miesten kuin naisten korkeimmalla sarjatasolla. Seuran arvot ohjaavat jokapäiväistä toimintaamme eri rooleissamme ja tehtävissämme. Arvot ovat huoneentaulu, jota vasten on mahdollista peilata toimintaamme pelaajina, seurana, joukkueina, valmentajina, joukkueenjohtajina, huoltajina ja seuratoimijoina. Arvoja vasten voimme tarkistaa, toimimmeko näiden periaatteiden mukaan - joukkueen sisällä, pelaajia kohtaan tai kilpakumppaneita kohtaan. Seuran arvot ovat avoimuus, voittamisen ilo, hyvä joukkuehenki ja jatkuva kehittyminen. Toimintamme on kaikilla tasoilla avointa ja rehellistä. Voittamisen ilo sopii niin kilpa- kuin harrastefutikseenkin PK-35:ssä. Se on peli-iloa, harjoittelusta nauttimista ja itsensä voittamisen iloa. Hyvä joukkuehenki tarkoittaa sitä, että toimimme aina myönteisen ilmapiirin luomiseksi joukkueissa ja seurassa. Jatkuva kehittyminen vie tavoitteisiin ja tavoitteena on pelaajien, joukkueiden ja seuran toiminnan jatkuva parantaminen. Ja lisäksi - hyvä taloudenpito on kaiken kehityksen perusta. Olemme sopineet, että näihin periaatteisiin sitoudumme. Sovellamme niitä futiksen käytännön arkielämässä PK-35:ssä - omissa joukkueissamme ja tehtävissämme. PK-35 on vetänyt suuntaviivat tulevalle. Näin seuran periaatteet ja tavoitteet on linjattu. Tarkoituksena on ohjata toimintamme kehittämistä ja luoda sisäinen sparraus mission, vision ja arvojen kautta. Samoin tarkoituksena on auttaa joukkueita näiden toiminnassa ja tukea jokaista yksilöä - pelaajaa, valmentajaa, joukkueenjohtajaa ja huoltajaa omissa rooleissaan. PK-35:n rima on korkealla. Tahtotila ja tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Se takaa, että tänä vuonna toimintamme on taas parantunut viimevuotiseen verrattuna - ja ensi vuonna menemme eteenpäin tämän vuoden tasosta. VOLVO VAHVA JA MONIPUOLINEN Tervetuloa nauttimaan futiskaudesta Markku Ruokanen, puheenjohtaja PS. Lue lisää PK-35:n perustehtävästä, päämäärästä ja arvoista - Konemyynti Timo Mörsky Varaosat Huolto Volvo Construction Equipment Finland Oy Kärkikuja Vantaa 4

5 Pääkirjoitus PK-35:n seuralehti 1/2008 Julkaisija Pallokerho-35 Päätoimittaja Mitri Pakkanen Toimituspäällikkö Petteri Jutila Ulkoasu ja taitto Hottikatti Paino Painokurki Levikki 2500 kpl Perustettu Viipurissa Kehitys jatkuu Pallokerho-35:n historian toinen LIEKKI-lehti on läpileikkaus punamustien seurahenkeen, nykyiseen toimintaan ja tulevaisuuden visioihin. Käsissänne on monipuolinen lukupaketti, jonka juttutarjonta kertoo, missä PK-35 menee ja mihin se on matkalla. Vuoden 2007 pelaajiksi valitut Aino Lehtinen ja Otto-Pekka Jurvainen edustavat seuran menestyksekästä nykyhetkeä. PK-35:n suurlupauksiin kuuluva Teemu Pannula on osoitus punamustien laadukkaasta juniorityöstä ja herättää suuria odotuksia tulevaisuuteen. Ari-Pekka Roiko on ex-liigapelaajana malliesimerkki junnuvalmentajasta, jollaisia Suomeen on kaivattu jo kauan ja kaivataan yhä lisää. Orto-Lääkärit puolestaan kuuluu PK-35:n tärkeimpiin yhteistyökumppaneihin. Artikkeli Ilkka Ile Jorasmaasta vie lukijan seuran lähihistoriaan ja kertoo punamustien toiminnan jatkuvuudesta sekä ainutlaatuisesta seurahengestä, kun taas PK-35:n tuore toiminnanjohtaja Teemu Jaronen valottaa seuran nykytilaa ja visioi tulevaisuutta. LIEKKI-lehden ensimmäinen numero ilmestyi keväällä Siinä eriteltiin seuran nykytoiminnan merkittävimmät tukipilarit, jotka oli nimetty seuraavasti: osaava valmennus, pelaajan kehityspolku, tyttö- ja naisfutis, jokaiselle jotakin, olosuhteet sekä paikallisuus. Kun vuosi on kulunut, mainitut osa-alueet ovat kehittyneet merkittävästi ja muodostavat yhä punamustien toiminnallisen ytimen. Ei ole sattumaa, että Suomen Palloliiton Helsingin piiri valitsi PK- 35:n piirin seuraksi vuonna Nautinnollisia lukuhetkiä ja erinomaista jalkapallokautta 2008! Mitri Pakkanen Sisältö Puheenjohtajan palsta... 4 Sisältö ja pääkirjoitus... 5 Hymy ei hyydy... 6 Liekki roihuaa Teemun tavoitteet Rohkaiseva Roiko Pelaajan asialla Topakka toppari Rakkautta ensisilmäyksellä Joukkueet H Canal+ H Billiard H A-oikeudet H Happyhour H Pizza&Pasta Konja 1 Ravintola Konja 1 Karhusuontie 75, Helsinki

6 Teksti: Mitri Pakkanen Kuva: Arto Hämäläinen Hymy ei hyydy Otto-Pekka Jurvainen aikoo säilyttää lapsenmielisen innostuksensa jalkapalloa kohtaan. Kun PK-35 hyökkää, joukkueen vasemmalta laidalta ei puutu peli-iloa. Miesten edustusjoukkueen monikäyttöinen vasuri Otto-Pekka Jurvainen esittelee yleisölle vauhdikkaita kuljetuksiaan, hulppeita harhautuksiaan ja maukkaita keskityksiään. Ei ollut suuri yllätys, että Jurvainen valittiin PK-35:ssä viime kauden päätteeksi vuoden 2007 pelaajaksi. Mitkä tekijät johtivat valintaasi PK-35:n vuoden pelaajaksi? Otteistani näkyi varmasti uskallus pelata ja tehdä oma-aloitteisia ratkaisuja. Pelityylini on hyökkäävä ja aika näyttävä. Pystyin lisäksi säilyttämään tietyn suoritusvarmuuden. En pelannut yhtään todella huonoa ottelua, vaan olin koko ajan lähellä omaa maksimitasoani. 6

7 Saavuit punamustiin noin puolitoista vuotta sitten. Miksi valitsit seuraksesi juuri PK-35:n? Risto Luomanen (seuran valmennuspäällikkö) oli vahvasti siirtoni taustalla. Valintaani vaikutti myös muutama tuttu pelaaja. PK-35 tuntui mielenkiintoiselta joukkueelta, jossa pelasi värikkäitä pelaajia. Olin kuullut hyvää myös valmentaja Mikko Lappalaisesta. PK-35 on vastannut odotuksiani jopa yllättävän hyvin. Joukkueessamme on loistava yhteishenki, joka on tänäkin vuonna suurimpia vahvuuksiamme. Olemme kuin kaveriporukka, mutta toimimme silti mahdollisimman ammattimaisesti. Koetko PK-35:n urasi tässä vaiheessa itsellesi sopivaksi seuraksi? Juuri nyt PK-35 on minulle erinomainen vaihtoehto. On tärkeää saada paljon vastuuta ja mahdollisuus toteuttaa itseään. Viihdyn nykyisessä roolissani, joka tarjoaa minulle hyökkäyssuuntaan runsaasti vapauksia. Minun on tehtävä kentällä jatkuvasti omia ratkaisuja, mikä on kehitykseni kannalta erittäin tärkeää. Olen saanut kyselyjä muista seuroista, mutten ole toistaiseksi löytänyt syytä lähteä PK-35:stä. Haluan pelata pääkaupunkiseudulla, koska opiskelen Helsingissä. Olit juniorina erittäin lupaava pelaaja. Kerro junnuajoistasi ja kausista ennen siirtoasi PK-35:een. Olen PuiU:n kasvatti, joten Puistolan hiekkakenttä tuli minulle erittäin tutuksi. Se on yhä paras hiekkakenttä, jonka tiedän, ja sieltä on jäänyt paljon lämpimiä muistoja. Myös Puistolan nurmikenttä on lähellä sydäntäni. Muistan tehneeni siellä omia juoksuharjoituksiani iltapimeällä, kun vaksit olivat jo lähteneet pois. PuiU:sta mieleeni on jäänyt valmentaja Antti Ihalainen, jonka aikana harjoittelimme pallollisia perustaitoja aina kyllästymiseen saakka. Tästä on ollut myöhemmin valtavasti hyötyä. Junnuaikojeni toinen tärkeä valmentaja oli Tapani Apunen HJK:ssa. Olen kilpailuhenkinen ihminen, joten junnuvuosien tärkeimpiä muistoja ovat turnaukset ja taitokilpailut. Kävin Mäkelänrinteen urheilulukion, mikä kertoo innostuksestani jalkapalloon. Olen pelannut kuusi liigaottelua (kaikki HJK:ssa, toim. huom.) ja yli kolmekymmentä poikien maaottelua. Keith Armstrong Klubissa, Pasi Pihamaa Atlantiksessa ja Timo Liekoski maajoukkueessa olivat kehitykseni kannalta erittäin merkittäviä valmentajia. Onko tähänastinen pelaajaurasi vastannut odotuksiasi? Ei aivan täysin, sillä tavoitteeni ovat aina olleet todella korkealla. Moni entinen pelikaverini - kuten Sebastian Sorsa, Markus Halsti, Jukka Santala, Niki Mäenpää ja Marko Kolsi - on lähtenyt ulkomaille, mikä on ollut omakin päämääräni. En ole kuitenkaan vielä niin vanha, että pelini olisi täysin menetetty. Otto-Pekka Jurvainen Syntynyt: , Helsinki. Nykyinen asuinpaikka: Puistola (Helsinki). Pituus/paino: 171/69. Perhe: Asuu vanhempien kanssa, tyttöystävä. Pelipaikka: Vasen laita. Seurat: PuiU, HJK, FC Atlantis (laina), KäPa, PK-35. Nykyinen sopimus: Vuoden 2008 loppuun. Siviilissä: Opiskelee liiketalousopistossa markkinointia. Valmistuu tammikuussa Jatkaa opintojaan Haaga- Helia -ammattikorkeakoulussa. Suosikkipelaajat: Ryan Giggs ja Petteri Kaijasilta. Suosikkiseurat: Manchester United ja Barcelona. Lempiruoka: Lasagne. Motto: Teen kaiken täysillä enkä jätä mitään puolitiehen. Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi kaudella 2008? Aion kasvattaa maalimäärääni viime kaudesta, jolloin tein vain kaksi osumaa. Niistäkin toinen syntyi vastustajan polven, ja toinen puolustajan pään kautta. Minulla oli mahdollisuudet jopa kymmeneen maaliin, mutta pallot eivät vain suostuneet menemään sisään. Toinen päätavoitteeni on säilyttää suoritustasoni ottelusta toiseen ja pyrkiä yhä nostamaan sitä. Pelasin talvella futsalmaajoukkueessa, mikä aiheutti harjoituskaudella jonkin verran väsymystä, mutta muuten valmistautuminen sarjaan on sujunut hyvin. Entä joukkueen tavoitteet? Mihin odotat PK-35:n yltävän kaudella 2008? Emme ole joukkueen sisällä asettaneet virallista tavoitetta, mutta aiomme taistella sarjan kärkisijoista. Kirjoittakoot lehdet mitä tahansa, mutta meillä on kaikki mahdollisuudet sijoittua kärkinelikkoon. Esimerkiksi JJK, AC Oulu ja Viikingit ovat pahoja vastustajia, mutta jos kaikki menee nappiin, pystymme taistelemaan niitä vastaan täysin tasaväkisesti. Viime vuonna pelasimme erittäin hyvän alkukauden, ja lähtökohtamme ovat nyt vähintään yhtä hyvät kuin vuosi sitten. Kuvaile itseäsi pelaajana. Mitkä ovat vahvuutesi ja puutteesi? Olen vikkelä ja suhteellisen taitava vasenjalkainen pelaaja, jonka keskitykset löytävät ainakin silloin tällöin Petteri Kaijasillan. Lasken vahvuuksiini myös pelikäsityksen. Suurimpia heikkouksiani ovat pääpeli ja kovuuden puute. Kaipaisin myös entistä enemmän uskallusta ja itseluottamusta 1v1-tilanteisiin, joissa vastustaja on haastettava. Nykyiset ominaisuuteni riittäisivät mielestäni Veikkausliigaan, josta löytyy melko paljon samantyyppisiä pelaajia kuin olen itse. 7

8 Olet hyvin monikäyttöinen pelaaja. Minkä pelipaikan koet nykyisessä joukkueessasi sopivan itsellesi parhaiten? Pelasin viime kaudella vasempana pakkina, linkkinä ja laitahyökkääjänä. En osaa valita sopivinta pelipaikkaa, sillä viihdyn vasemmalla missä roolissa tahansa. Myöskään oikea laita ei ole poissa laskuista. Siellä voin ajaa sisään ja hakea vasemman jalan laukausta. Olemme käyttäneet enimmäkseen kolmen pelaajan alakertaa ja kolmea hyökkääjää, mikä tuntuu sopivan joukkueellemme. Kun pelaajat liikkuvat oikein, koko kenttä on hyvin täytetty. Hyökkääminen on pitkälti yksilöiden omissa käsissä. Hyökättäessä on tärkeää tietää, että pallonmenetyshetkelläkin miehitys pelin alapuolella on kunnossa. Mitkä ovat lähivuosien päätavoitteesi jalkapallossa? Haluan pelata ehjän kauden ja pyrkiä joukkueeni kanssa niin korkealle kuin mahdollista. En pidä edes nousua liigaan epärealistisena tavoitteena. Itse pyrin vielä jonain päivänä pelaamaan Veikkausliigassa - joko PK-35:ssä tai jossain muussa seurassa. Jalkapallo on elämässäni yhä etusijalla, vaikka opiskelu onkin tasapainottanut tavoitteitani. Teen tällä hetkellä uhrauksia kumpaankin suuntaan, mutta jos urani kehittyy tästä ylöspäin, en aio ruveta jarruttelemaan sitä. Opiskelu tarjoaa joka tapauksessa hyvän varasuunnitelman. Mikä jalkapallossa on Sinulle tärkeintä? Jalkapallo on ollut aina lähellä sydäntäni, eikä lapsenmielinen innostukseni futikseen ole kadonnut mihinkään. Kun olen kentällä, en ajattele mitään muuta kuin itse peliä. Kentällä saa mahdollisuuden toteuttaa itseään, ja on hienoa, kun harjoittelun tulokset näkyvät peleissä. Tämän vuoksi jaksan treenata yhä omalla ajallani. Jalkapallo on maailman hienoin peli ja elämäni tärkeimpiä asioita. En halua ikinä luopua lapsenomaisesta innostuksestani futista kohtaan. Millaisia terveisiä haluat lähettää LIEKKI-lehden lukijoille? Hyvää kesää kaikille. Kannattaa ehdottomasti tulla seuraamaan Stadin parasta futista. PK-35 pelaa rohkeaa ja näyttävää jalkapalloa. Herkulliset fingerfoodit myy hyvinvarustetut ruokakaupat ja tukut SeaGood Oy Fort Deli on elintarvikkeiden maahantuontiin erikoistunut, vuonna 1996 perustettu yritys. Toimistomme sijaitsee Helsingissä. Toimimme lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa Suomessa sekä maailmalla. Tuotteemme kulkeutuvat käyttäjille kaikkien isojen tukkuliikkeiden kautta, myös vähittäiskauppoihin. Mozzarella juustotikku 225 g Hot Cheese Pepper, cheddarjuustolla täytetty jalapeno 225 g Paneroitu Mozzarellajuustotikku, kestosuosikki. Sopii dipattavaksi, alkuruoaksi, ruokien lisäkkeeksi tai sellaisenaan. Myös lasten makuun! Dippisuositus: Simplot Aito Guacamole, salsakastike ja kermaviili. Paneroitu, puolitettu jalapeno cheddarjuustotäytteellä. Dippisuositus: Simplot Aito Guacamole, ranskankerma ja kermaviili. 8 SeaGood Oy Fort Deli Malminkaari 10, Helsinki puh , fax

9 Nyt perheen naisväelle pelaajan pelipassia näyttämällä kaikista ovh-hintaisista tuotteista -15% Tule ja tutustu kevään rajuihin tarjouksiimme. Uutuutena Zazar farkut (koot 36-58) ovh 49,95 Kauppakeskus Malmin Nova Malminkaari (1. kerros) Puh

10 Teksti: Mitri Pakkanen Kuva: Arto Hämäläinen Liekki roihuaa Helsingin piiri palkitsi PK-35:n hyvin tehdystä työstä. On syytä selvittää, mitä tekijöitä tunnustuksen takaa löytyy. Suomen Palloliiton Helsingin piiri valitsi Pallokerho-35:n piirin seuraksi vuonna Valinta on erinomainen osoitus punamustien asemasta Helsingin jalkapallokartalla sekä arvostuksesta koko ajan kehittyvää seuraa kohtaan. LIEKKI-lehti keskusteli PK-35:n toiminnanjohtajana tammikuussa aloittaneen Teemu Jarosen kanssa seuran nykytilasta, tulevaisuudesta ja siitä, mitä piirin valinta punamustille merkitsee. Valinta kuvastaa seuramme muutosta. Olemme kehittyneet kaikilla osa-alueilla ja nousseet ylös harmaasta massasta. PK- 35:n merkittävimpiä vahvuuksia ovat itsenäisyys, riippumattomuus ja omavaraisuus, Jaronen näkee. Olemme osallistuneet aktiivisesti piirin toimintaan. Seurastamme on ihmisiä valiokunnissa ja piirihallituksessa. Imagomme tuntuu muuttuneen niin yleisesti kuin piirin silmissä. Jaronen kokee PK-35:n dynaamiseksi seuraksi, jolta löytyy valtavasti potentiaalia. Annetaan toiminnanjohtajan kertoa lisää. tyttö- kuin poikapuolella. Tilanne on aivan erilainen kuin vielä viitisen vuotta sitten. Valmentajiemme koulutustaso nousee jatkuvasti. Jäsenmäärä Seurassamme on tällä hetkellä hieman yli seitsemänsataa pelaajaa. Määrä on kasvanut viidessä vuodessa noin kolmekymmentä prosenttia. Olemme alkaneet laajentaa toimintaamme Viikkiin ja Latokartanoon. Nämä ovat alueita, joiden asutus on jatkuvassa kasvussa. Muutamissa pienissä ikäluokissa pelaajia on turhan vähän, kun taas aivan nuorimmissa joukkueissa tilanne näyttää hyvältä. Jos pystyisimme kasvattamaan vanhimpien ikäluokkien pelaa- Olosuhteet Piirin valinnassa painoivat merkittävästi koko ajan kehittyvät olosuhteemme. Joukkueemme ovat alkaneet harjoitella aiempaa enemmän hallien ja parantuneen kenttävuorotilanteen myötä. Tähän sisältyy myös lievä ristiriita. Haluamme perustaa lisää joukkueita, mutta nykyinen olosuhdetarjontamme ei pian enää vastaa kysyntää. Meidän on koko ajan mietittävä, kuinka kehittää harjoitusolojamme. Mitä tulee miesten edustusjoukkueeseen, Myllypuro ei ole pidemmän päälle riittävän laadukas peli- ja harjoituspaikka. Siksi suunnitelmissamme on siirtyä mahdollisimman pian Pukinmäkeen, mihin liittyy myös alueellisia tunnesyitä. Menestys Kilpailullinen menestys oli olosuhteiden ohella toinen painava syy piirin tekemään valintaan. Miesten edustusjoukkue sekä A- ja B-junnut ovat kyenneet vakiinnuttamaan nykyiset sarjatasonsa. Niitä nuoremmat ikäluokat pelaavat aluesarjassa, ja lisäksi naisten edustusjoukkue nousi Kakkosesta Ykköseen. PK-35:stä löytyvät myös talenttiakatemia, kykykoulu ja taitokoulu. Ja mikä tärkeää, seuramme jokainen ikäluokka tarjoaa lisäksi mahdollisuuden harrastejalkapalloon. Menestys näkyy myös yksilötasolla. Seuramme maajoukkuepelaajien määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi niin 10

11 Jaronen kouluttautuu seurajohtamisen ammattilaiseksi PK-35:n toiminnanjohtaja Teemu Jaronen osallistuu Suomen Palloliiton, Suomen urheiluopiston kansainvälisen johtoinstituutin ja Haaga-Perhon täydennyskoulutusyksikön organisoimaan koulutukseen. Kurssi tulee tarpeeseen. Hoidin jo ennen toiminnanjohtajan töitä PK-35:n talousvastaavan tehtäviä. Olen kuulunut seuran hallitukseen vuodesta 2005 ja toiminut juniorijaoksen puheenjohtajana vuodesta 2006, Jaronen kertoo. Seurajohtamisen koulutus alkaa 28. toukokuuta, minkä jälkeen ohjelmassa on seitsemän kolmepäiväistä lähiopetusjaksoa. Koulutus päättyy syyskuussa 2009 järjestettävään Johtamisen Ammattitutkinnon näyttötilaisuuteen. Koulutuskokonaisuus käsittää kolmekymmentä opintoviikkoa. Monipuolisen koulutuksen teemoja ovat muun muassa strateginen suunnittelu, muutoksen johtaminen, seurajohtajuus, itsetuntemus, vuorovaikutustilanteiden kehittäminen, johtamis- ja strategiaviestintä, strateginen kumppanuus, viestinnän johtaminen sekä talousjohtaminen. Olen seurannut PK-35:n operatiivista toimintaa hyvin läheltä noin kymmenen vuotta. Nykyinen työni on pitkälti joukkueenjohtajien ja rahastonhoitajien opastamista, Jaronen jatkaa. Koen itseni iki-peekoolaiseksi ja olen kasvanut seuraan kiinni. On vaikea kuvitella, että siirtyisin johonkin toiseen seuraan. PK-35 on mielekäs työympäristö, sillä meiltä löytyy runsaasti todellisia seuraihmisiä. Kehitettävää Kaikki osa-alueet vaativat yhä kehittämistä. Esimerkiksi viestintä on ala, johon on jatkossa paneuduttava nykyistä tiiviimmin. Lisäsatsaukset viestintään ja markkinointiin maksaisivat itsensä varmasti jossain vaiheessa takaisin. Myös tyttöfutispuolella on paljon työsarkaa. Toiminta kehittyy koko ajan, mutta siihen on alettava keskittyä entistä huolellisemmin. Toinen kenttätason parannettava kohde on akatemiatoiminta, joka pyörii seurassamme nyt ensimmäistä vuotta. On hienoa, että toiminta on saatu käyntiin, mutta se ei ole akatemian kilpailullisesta menestyksestä huolimatta vielä aivan vaadittavalla tasolla. Seuramme järjestää sisäistä valmentajakoulutusta, mutta tässäkin riittää parannettavaa niin määrällisesti kuin laadullisesti. Rahaa puuttuu tietysti aina, joten rahantekokeinoja on alettava kehittää. Hallien vuokraaminen toimii jo nyt. Lisäksi olemme suunnitelleet erilaisia liiketoimintamalleja, kuten ohjatun liikunnan järjestämistä eläkeläisille ja työttömille. jamäärää, harrastefutistoimintaa olisi yhä helpompi toteuttaa. Noin kuusikymmentä pelaajaa per ikäluokka on hyvä päämäärä. Tavoitteenamme on kasvaa parin kolmen vuoden sisällä tuhannen pelaajan seuraksi. Pidän tavoitetta realistisena, mutta onko se järkevä, riippuu olosuhteiden kehittymisestä. Meiltä on lisäksi löydyttävä paukkuja palkata lisää päätoimisia työntekijöitä. Tällä hetkellä on jo paljon, että seurassamme on päätoiminen valmennuspäällikkö sekä junioripäällikkö, tyttövastaava ja projektivastaava. INSINÖÖRITOIMISTO SYDÄNMAANLAKKA KY Talous Olemme alkaneet aiempaa tarkemmin seurata talouttamme ja muutenkin huolehtia siitä. Seuranta on nykyään päivittäistä, ja rahankäyttömme entistä suunnitelmallisempaa. Kun talousvastaava ja toiminnanjohtaja ovat nyt yksi ja sama henkilö, talouden hoitaminen on helpompaa kuin aikaisemmin. Rahaa ei ole tietenkään koskaan liikaa, mutta PK-35 ei ole missään nimessä velkainen seura. Olemme ottaneet vain tietyt peruslainat, jotka koskevat esimerkiksi Myllyhallin rahoitusta. 11

12 Teksti: Mitri Pakkanen Kuva: JUKKA KAUPPINEN Teemun tavoitteet Kovaa harjoittelua. Erinomaisia akatemiapelejä ja miesten harjoitusotteluja. Maajoukkuekutsuja. Kaksivuotinen sopimus. Teemu Pannulan ura on vahvassa nosteessa. Teemu Pannula, 17, on koko PK-35:n lupaavimpia nuoria pelaajia. A-junnuikäisen keskikenttämiehen viime aikojen urakehitys symboloi vahvasti punamustien tapaa toimia ja jalostaa lahjakkaita tulevaisuuden pelaajia. Pannula saapui syksyllä 2006 Koivukylän Palloseurasta PK- 35:n B-juniorien SM-sarjajoukkueeseen. Tänä keväänä hän allekirjoitti jo sopimuksen miesten edustusjoukkueeseen. Kehitys on ollut huimaa, mutta myös PK-35 haluaa kehittyä ja tarjota nuorille pelaajilleen mahdollisuuden saada kokemusta aikuisten tasolta. Pannulan lisäksi muutama muu juniori-ikäinen lupaus on tehnyt sopimuksen miesten ykkösdivarijoukkueen kanssa. Seuran junnutoiminta on erittäin laadukasta. Pelaajien eteen tehdään tosissaan töitä ja meitä neuvotaan kentän ulkopuolisissakin asioissa. Itse sain hiljattain käyttööni oman kuntovalmentajan, Pannula luettelee PK-35:n vahvuuksia. Unelmani ja tavoitteeni on pelata joskus ulkomailla. Minua kiehtoo etenkin espanjalainen ja portugalilainen jalkapallo. 12

13 Teemu Pannula Syntynyt: , Vantaa. Nykyinen asuinpaikka: Korso (Vantaa). Pituus/paino: 183/80. Pelipaikka: Keskikenttäpelaaja. Seurat: KoiPS, TiPS, PK-35. Siviilissä: Opiskelee 1. vuotta Sipoon kauppaopistossa. Suosikkipelaaja: Jari Litmanen. Suosikkiseura: Manchester United. Vahvuudet omasta mielestä: Potkut, pelikäsitys, pääpeli. Puutteet omasta mielestä: Ketteryys, räjähtävyys, vasen jalka. Lempiruoka: Pastat. Viiden vuoden päästä: Pelaan Veikkausliigassa. Kymmenen vuoden päästä: Pelaan vähintään Veikkausliigassa. Motto: Kaikki peliin! Tavoitteet seurassa Pannula aloitti pelaamisen seitsemänvuotiaana KoiPS:ssa. Hän siirtyi välillä naapuriseuraan TiPS:aan, mutta palasi pian kasvattajaseuraansa. Harjoitteluni muuttui tavoitteelliseksi, kun tulin C15-ikäluokassa valituksi Uudenmaan piirijoukkueeseen. Tätä ennen olin pelannut vain harrastusmielessä. Vuosien myötä tavoitteellisuus on ollut jatkuvassa kasvussa. Pannula luottaa kykyihinsä ja tiedostaa mahdollisuutensa edetä aina liigatasolle saakka. Tällä hetkellä miesten Ykkönen on minulle kovin mahdollinen sarjataso. Tavoitteena on tietysti saada peliaikaa, mutta hyvänä vaihtoehtona on Kolmosessa pelaava reservijoukkue. Hyppäys B-junnuista miehiin on kieltämättä aika suuri, keskikenttälupaus tuumii. Ykkösessä ei ole helppo pärjätä vielä tällä kaudella, mutta vuoden päästä tavoittelen jo selvästi suurempaa roolia. Tämän eteen on tehtävä paljon töitä. Harjoittelu Ykkösen joukkueessa ei poikkea ratkaisevasti siitä mihin olen tottunut junnuissa. On joka tapauksessa tärkeää olla mukana miesten maailmassa. Pannulan mukaan suurimmat erot junnu- ja miesten futiksen välillä ovat pelitempossa ja fyysisessä kovuudessa. Hän on oppinut, että ottaessaan pallon haltuun on jo tiedettävä, minkä ratkaisun tekee seuraavaksi. Tavoitteet maajoukkueessa Pannulan alkuvuosi on ollut kiireinen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Lupaavat otteet miesten harjoitusotteluissa ja talenttiakatemioiden SM-sarjapeleissä poikivat niin uran ensimmäisen sopimuksen kuin kutsun U18-maajoukkueen leirille, joka pidettiin helmikuussa Eerikkilässä. Harjoittelu ja pelaaminen oman ikäluokan huippujen kanssa opetti paljon. Viimeistään maajoukkueessa olen oppinut, että kaikki asiat valmistautumisesta loppuverryttelyyn on tehtävä mahdollisimman huolellisesti. Treeneissä jokainen pelaaja antaa kaikkensa. Pannula on saanut maajoukkuevalmentajilta positiivista palautetta. Nyt hän tavoittelee paikkaa elokuussa Portugalissa pelattavassa EM-karsintaturnauksessa, johon matkustavaan joukkueeseen valitaan kaksikymmentä kenttäpelaajaa. Koen olevani ikäluokassani noin parhaan pelaajan joukossa, mutta mahtuminen EM-karsintajoukkueeseen riippuu lopulta hyvin pienistä asioista. Tavoitteet uralla Teemu Pannula on persoonallinen pelaajatyyppi. Hänen pelityylinsä on näyttävä ja tehokas. Se pistää silmään ja jää mieleen. Keskikenttäpelaaja saattaa vaikuttaa hieman verkkaiselta, muttei missään nimessä ole hidas. Hänen tajunsa pelistä on erinomaisella tasolla, kun huomioi, että kyseessä on vasta 17-vuotias pelaaja. Pelikäsitys, ensimmäinen kosketus ja vastaavat pelitaidolliset ominaisuudet ovat aika hyvällä mallilla. Minulla on eniten kehitettävää fysiikassa ja tietynlaisessa pelinopeudessa. Pannula tekee pallollisena oivaltavia, hyökkäyksiä edistäviä ja joukkuetta hyödyttäviä valintoja. Hyvän pelikäsityksen lisäksi monipuolinen potkutekniikka tarjoaa mahdollisuuden laadukkaaseen pelinrakenteluun. Pannula on myös erittäin vahva pääpelaaja. Unelmani ja tavoitteeni on pelata joskus ulkomailla. Jotta haave voi toteutua, minun on vältyttävä pahoilta loukkaantumisilta, ja kaiken on muutenkin mentävä nappiin. Minua kiehtoo etenkin espanjalainen ja portugalilainen jalkapallo. Näissä maissa pelataan erittäin hyökkäävää futista. Pannula elää unelmiensa toteutumisen ja tavoitteidensa saavuttamisen kannalta uransa tärkeimpiä vuosia. PK-35 pyrkii tekemään hänelle niistä mahdollisimman antoisat. Mitä tulee mieleen? PK-35: Seura, joka panostaa junnuihin. Harjoittelu: Aina pitää antaa kaikkensa. Maajoukkue: Paikka, jossa pelaavat parhaat. Jyrki Heliskoski: Tietää mistä puhuu. Mestarien liiga: Kaunista katseltavaa. Petteri Kaijasilta: Loistava maalintekijä ja hengenluoja. Suomen A-maajoukkue: Mennyt tuloksellisesti eteenpäin. Kausi 2008: Tavoitteena kehittyä ja saada kovia pelejä. Opiskelu: Koulu pitäisi saada käytyä. Vapaa-aika: Kaverit ja tyttöystävä. 13

14 Teksti: Mitri Pakkanen Kuva: Arto Hämäläinen Rohkaiseva Roiko D13-ikäluokkaa valmentava entinen liigapelaaja Ari-Pekka Roiko kannustaa pelaajia ennakkoluulottomiin ratkaisuihin. Kun Ari-Pekka Roiko pelasi ensimmäisen ottelunsa miesten sarjoissa, ikää oli mittarissa neljätoista vuotta - vain vuosi enemmän kuin hänen nykyisillä valmennettavillaan. Seura oli Ylivieskan Pallo, sarjataso viides divisioona. Elettiin vuotta Nyt, lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Roiko opettaa PK-35:n ysivitosille omalla pelaajauralla oppimiaan asioita. Sekä toisaalta asioita, joihin hänen junioriaikoinaan ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Roiko on malliesimerkki junnuvalmentajasta, jollaisia jalkapallopiireissä on jo kauan kaivattu etenkin nuoriin ikäluokkiin. Hänellä on vahva pelaajatausta. Luontainen kyky ymmärtää peliä ja pelaajia. Valmiudet näyttää teknisesti oikeita suorituksia. Aito halu rohkaista ja kannustaa pelaajia. Pitkä tie Helsinkiin Ari-Pekka Roiko kulki pelaajaurallaan pitkän tien kotikaupungistaan Ylivieskasta Oulun, Pohjois-Ruotsin ja Porin kautta Helsinkiin. Hänen merkittävimmät valmentajansa olivat Jari Pyykölä ja Pasi Rautiainen. Siirtyessään lukion toiselle luokalle Roiko muutti Ouluun. Hän pääsi Kastellin urheilulukiossa Timo Salmen hyvään valmennukseen, joka poiki paikan Pyykölän luotsaamaan FC Ouluun. Pyykölän mukana Roiko lähti Ruotsin kakkosdivisioonassa pelanneeseen Jällivaaraan ja myöhemmin FC Jazziin. Olin parikymppinen nuorukainen pelatessani Ruotsissa. Se oli hyvä kokemus, sillä sain siellä paljon peliaikaa. Sarja oli tasoltaan samaa luokkaa kuin Suomen ykkösdivari, Roiko kertoo. Voitettuaan Jazzissa Suomen mestaruuden (v. 1996) ja edustaessaan porilaisseuraa kolmatta kautta, Veikkausliigassa pelanneen PK-35:n silloinen valmentaja Pasi Rautiainen kiinnostui terhakasta ja monikäyttöisestä pelaajasta. Sosiaalisia eväitä Roiko allekirjoitti kauden 1998 jälkeen punamustien tarjoaman sopimuksen, mutta jo samana syksynä PK-35 siirtyi Hjallis Harkimon omistukseen, ja liigajoukkueesta tuli FC Jokerit. Roikon ura jatkui siis narripaidoissa. Uransa aikana hyökkääjästä pikkuhiljaa laitapakiksi siirtynyt pelaaja ehti edustaa Veikkausliigassa vielä FC Atlantista ja AC Allianssia, kunnes ura päättyi polvivammaan vuonna

15 Viimeinen kausi oli rikkonainen, ja pelaaminen oli täyttä tuskaa. Uran päättyminen ei lopulta jäänyt juurikaan kaivelemaan, Roiko muistelee ilman suurta kaihoa. Tärkein anti, joka pelaamisesta jäi käteeni, on ilman muuta sosiaalinen puoli. Pelikaverit ja joukkueen sisäinen dynamiikka opettivat paljon. Aion suunnata omaa poikaanikin joukkueurheilun pariin. Pelaajaura antoi avaimia tulevaisuuteen, ja näyttääkin siltä, että loppuelämäni kuluu tavalla tai toisella futiksen parissa. Rento ja vaativa Roiko aloitti valmentamisen pian pelaamisen lopetettuaan. Hän on toiminut niin Allianssissa kuin PK-35:ssä 1995 syntyneiden ikäluokassa. Punamustissa on nyt meneillään ex-liigapelaajan toinen kausi. D13 on minulle tällä hetkellä juuri sopiva ikäluokka. Pelaajat haluavat harjoitella hyvin ja kehittyvät kovaa vauhtia. D-junnujen ehdoton ykkösasia on henkilökohtainen taito, joten olemme koko ajan pallon kanssa tekemisissä. Teknisten ominaisuuksien ja taidon kehittämisen lisäksi Roiko painottaa hyvää ilmapiiriä joukkueen sisällä. En ole räyhääjä tai mikään mahtava auktoriteetti. Pyrin mieluummin pitämään yllä rentoa fiilistä ja olemaan samalla riittävän vaativa. Lupaava ikäluokka Roikon puheessa esiintyy toistuvasti kaksi adjektiivia: rohkaiseva ja kannustava. Hän haluaa valmennettaviensa kehittyvän ennakkoluulottomiksi ja oma-aloitteisiksi pelaajiksi, jotka ovat henkisesti vahvoja ja uskaltavat tehdä kentällä yllättäviä ratkaisuja. Yritän koko ajan vahvistaa pelaajien itseluottamusta. Olemme käyneet läpi hyökkäämisen ja puolustamisen perusmallit, mutta haluan pelaajien käyttävän myös mielikuvitusta. Tähän tarvitaan jatkuvaa rohkaisua ja kannustamista. Roiko kylvää positiivista valmennusfilosofiaansa hedelmälliseen maahan. PK-35:n D13-joukkue kuuluu koko seuran lupaavimpiin ikäluokkiin. Useiden pelaajien arvioidaan olevan ensi syksynä C14-piirijoukkuekatsastusten kärkeä, ja joukkueen odotetaan niin ikään menestyvän vuoden 2009 Nike Premier -turnauksessa. Arvioita ja odotuksia riittää, mutta lopulta teot ratkaisevat. Roiko paiskii hommia, jotta suuretkin odotukset toteutuisivat. Ja nauttii siitä, mitä tekee. Ari-Pekka Roiko Syntynyt: , Ylivieska. Nykyinen asuinpaikka: Vartiokylä (Helsinki). Pituus/paino: 174/71. Koulutus: Ylioppilas Liikuntaneuvoja. Opiskelee Liikemiesten kauppaopistossa yo-merkonomiksi. Valmistuu joulukuussa Pelaajauran seurat: Ylivieskan Pallo, FC Oulu, SK Jällivaara, FC Jazz, FC Jokerit, FC Atlantis, AC Allianssi. Valmentajauran seurat : AC Allianssi, PK-35. Nuoruuden pelaajaidoli: Diego Maradona. Suosikkiseura: Liverpool. Lempiruoka: Pasta eri muodoissa. Valmennusmotto: Kannusta ja rohkaise pelaajia! Treeninurkka: TTT = Taitoa, Taitoa, Taitoa PK-35:n D13-joukkueen tyypillinen harjoitusrunko (90 min.): - 30 min. henkilökohtaista pallonkäsittelytaitoa - 30 min. henkilökohtaista tai pareittain/pienryhmissä harjoiteltavaa pelinomaista taitoa - 30 min. joukkuekohtaista pelitaitoa 15

16 Teksti: Mitri Pakkanen Kuva: Arto Hämäläinen Pelaajan asialla PK-35 voi luottaa Orto-Lääkärien ammattitaitoon. Orto-Lääkärit on Pallokerho-35:n tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Hyvin toiminut vuorovaikutus on kestänyt jo viisitoista vuotta. Yhteistyön alku ja jatkuvuus henkilöityvät pitkälti fysioterapeutti Jari Pylvänäiseen, joka pelasi PK- 35:ssä vielä liiganousukaudella Silloin oli päätettävä, satsaanko työhöni vai jatkanko pelaamista. Valitsin työn, jonka kautta suhteeni jalkapalloon on säilynyt tiiviinä, eikä hyvin alkanutta yhteistyötä PK- 35:n kanssa ollut mitään syytä lopettaa, kahdeksatta vuotta Suomen U21-maajoukkueen fysioterapeuttina toimiva Pylvänäinen kertoo. Valistusta Orto-Lääkärit on vamman sattuessa PK- 35:n kaikkien pelaajien ensisijainen osoite. Pylvänäinen näkee, että nuorten pelaajien kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä mieluummin urheiluvammojen ammattilaisiin kuin esimerkiksi koulun terveydenhoitajaan. Hoitoomme sisältyy runsaasti myös valistavaa työtä. Kerromme pelaajille ja heidän vanhemmilleen, millaisia asioita minkäkin ikäisten junnujen kannattaa huomioida. Hoidamme paljon kasvuikään liittyviä vammoja, minkä yhteydessä jaamme tietoa ennaltaehkäisevistä toimista ja tietyille vammoille altistavista tekijöistä, Pylvänäinen jatkaa. Noin puolet työajastani kuluu syntyneiden pelaajien parissa. Ns. normaaleja työssäkäyviä ihmisiä käy hoidossani keskimäärin kerran viikossa, mikä kuvastaa erikoistumistamme urheilijoihin ja nimenomaan jalkapalloilijoihin. Hoidossamme käyvistä urheilijoista lähes yhdeksänkymmentä prosenttia on futaajia. Huoltajakoulutusta Pylvänäinen vakuuttaa, että PK-35:n kanssa on helppo toimia, sillä seura hoitaa kaikki velvoitteensa niin kuin on sovittu. Fysioterapeutin työn lisäksi Orto-Lääkärien yhteys- päällikön tehtäviä hoitava Pylvänäinen antaa ymmärtää, että yhteistyöseuroista löytyy myös päinvastaisia esimerkkejä. Olemme saaneet PK-35:ltä hyvää palautetta, mutta yhteistyötämme voi toki aina kehittää ja terävöittää. Orto-Lääkärit järjestää yhdessä Helsingin ja Uudenmaan piirin kanssa seuroille suunnattua huoltajakoulutusta. Tämän vuoden puolella koulutustapahtumia on ollut jo yli kolmekymmentä. Ja lisää on luvassa. Opetuskokonaisuus sisältää kolmetuntisen c-tason, yksipäiväisen b-kurssin sekä a-tason viikonloppukurssin, jota tosin ei ilmoittautuneiden vähäisen määrän vuoksi ole vielä toistaiseksi järjestetty. C-taso painottuu siihen, kuinka lääkintähuoltajien on toimittava loukkaantumistilanteissa, kun taas b:llä keskitytään muun muassa teippaamisen perusteisiin, Pylvänäinen valottaa. Koulutuksesta on ollut myös se hyöty, että joukkueiden valmentajat ovat kiinnostuneet alaan liittyvästä tiedosta ja pyytäneet asiantuntijoita harjoituksiinsa näyttämään esimerkiksi oikeita venyttelytekniikoita. Tärkeitä terveisiä PK-35 on Pylvänäisen mukaan osoittanut ymmärtävänsä koulutuksen merkityksen ja oivaltanut, että laadusta kannattaa maksaa. Hän haluaa samalla lähettää pelaajille, valmentajille ja seuran muille toimihenkilöille tärkeitä terveisiä. Loukkaantumisten kanssa ei ole syytä leikkiä. Vamman satuttua kannattaa odottaa enintään kahdesta viiteen päivää, mutta jos sinä aikana ei tapahdu merkittävää parantumista, ottakaa ilman muuta meihin yhteyttä, Pylvänäinen vetoaa. Ei tarvitse epäröidä tai tuntea itseään noloksi, vaikka vamma ei tuntuisikaan erityisen vakavalta. On vain helpottavaa, jos pelaaja selviää loukkaantumisestaan pelkällä säikähdyksellä. Lisäksi pidämme yhteyttä pelaajan valmentajaan, mikä on erittäin tärkeää vamman kuntoutusvaiheessa. Orto-Lääkäreissä toimii yhteensä kolmekymmentä lääkäriä, yli kymmenen sairaanhoitajaa, viisi fysioterapeuttia ja yksi osteopaatti. PK-35 voi siis tuntea olevansa turvallisissa käsissä. Orto-Lääkärit Lääkäriasema Oy Yrjönkatu 36 A, Helsinki Puhelin (09) Fax (09)

17 17

18 Teksti: Mitri Pakkanen Kuvat: Arto Hämäläinen Topakka toppari Vuoden 2007 naispelaajaksi PK-35:ssä valittu Aino Lehtinen raivaa tietään Suomen huipulle. Aino Lehtinen istuutuu kouluruokalan tuolille. Edessä on kahden tunnin hyppytunti ja hyvää aikaa keskusteluun jalkapallosta. Pöydällä on kuppi kahvia, kasvoilla hymyilevä ilme. LIEKKIlehden haastattelu herättää ruokasalissa huomiota. Aino saa koulukavereiltaan kunnioittavia katseita. Elokuussa seitsemäntoista vuotta täyttävä Lehtinen pelaa PK-35:ssä toista kautta. Hänet valittiin punamustissa viime syksynä vuoden naispelaajaksi joukkueen noustua Kakkosesta Ykköseen. Ainon odotetaan olevan tälläkin kaudella raitapaitojen tärkeimpiä pelaajia. Futiksesta elämäntapa Lehtinen liittyi jalkapalloseuraan ollessaan seitsemänvuotias. Aino pyrki ensin Gnistanin poikajoukkueeseen, mutta kun paikka sinne ei auennut, hän valitsi seurakseen HPS:n. Innostuin futiksesta veljeni kautta. Kävin katsomassa hänen pelejään ja halusin alkaa itsekin pelata. Ala-asteella minulla ei ollut oikeastaan yhtään tyttökavereita, koska pelasin aina poikien kanssa futista, Aino muistelee. Lehtinen kokeili HPS:ssa niin maalivahdin kuin hyökkääjän tehtäviä ennen kuin alkoi B-tyttöjen SM-sarjajoukkueessa pelata nykyisellä paikallaan topparina. Jalkapallosta on tullut Ainolle vähitellen enemmän kuin harrastus. Hän käy Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa lukion ensimmäistä luokkaa, ja lukujärjestykseen kuuluvat futistreenit parina kolmena aamuna viikossa. En osaisi enää lopettaa pelaamista. Ainahan sitä voisi pelata nykyistä alemmalla tasolla, missä ei tarvitse harjoitella, mutta haluan kehittyä pelaajana. Tulevaisuus maajoukkueessa Voimakas kehitys ja vakuuttavat peliesitykset ovat avanneet Lehtiselle paikan tyttöjen maajoukkueessa. Hän on ollut kevään aikana U17-maajoukkueen kanssa niin Skotlannissa kuin Tanskassa. Hyvät otteet ovat tehneet vaikutuksen ikäluokan maajoukkuevalmentajaan Marko Salorantaan. Nyt Lehtisen tavoitteena on vakiinnuttaa paikka maajoukkueessa. Salorannan myönteisestä palautteesta voi päätellä, että Ainolla on erinomaiset mahdollisuudet saavuttaa tavoite. Pelipaikoista käydään kovaa kilpailua. Ringissä on useita keskuspuolustajia, jotka kuuluivat maajoukkueeseen jo viime kaudella. Näen mahdollisuuteni kuitenkin hyviksi, Lehtinen miettii. Aino Lehtinen Syntynyt: , Helsinki. Nykyinen asuinpaikka: Itä-Pakila (Helsinki). Perhe: Vanhemmat, isosisar Elina, isoveli Sampo ja Helmikoira. Pituus: 174 cm. Pelipaikka: Keskuspuolustaja. Seurat: HPS, PK-35. Lempiruoka: Poronkäristys ja perunamuusi. Motto: It s up to you. 18

19 Maajoukkuevalmentajalta hyvää palautetta Tyttöjen U17-maajoukkueen päävalmentaja Marko Saloranta on tyytyväinen Aino Lehtisen esityksiin Suomi-paidassa ja näkee topparissa paljon potentiaalia. Aino on rauhallinen pelaaja ja tekee hyvin vähän virheitä etenkin puolustussuuntaan. Hänen fyysisyytensä ja pelinlukutaitonsa riittävät jo kansainvälisiin otteluihin. Aino irtoaa puolustuslinjasta oikea-aikaisesti ja onnistuu katkoissaan. Hän on lisäksi hyvä pääpelaaja, Saloranta analysoi. Lehtinen voisi maajoukkuevalmentajan mukaan pelata taitojensa puolesta jo Naisten Liigassa. Saloranta näkee Ainossa toki myös muutamia puutteita. Hänen ottelukestävyytensä ei riitä vielä kansainvälisiin huippupeleihin. Aino on kookkaaksi pelaajaksi suhteellisen nopea, mutta ensimmäisissä askeleissa on kehitettävää, päävalmentaja jatkaa. Vaikka hänellä on hyvä käsitys pelistä, ideat on pystyttävä jalostamaan nykyistä paremmin käytännön tasolle. Ainon pelinavaaminen on rauhallista, mutta siihen on saatava lisää monipuolisuutta. Salorannan mukaan on vain ajan kysymys, milloin Lehtinen pelaa Naisten Liigassa. Valmentaja pitää niin ikään mahdollisena, että Aino nousee jo lähitulevaisuudessa U19-maajoukkuerinkiin. Se on hänelle sopiva ja täysin realistinen välitavoite. Alkanut sarjakausi on Ainolle siis erittäin tärkeä - ei vain hänen joukkueensa menestyksen vaan myös maajoukkuenäyttöjen kannalta. On hyvin epätodennäköistä, että topparin kehitys jostakin syystä pysähtyisi. Sisua ja temperamenttia Lehtinen on potentiaalistaan ja erinomaisista ominaisuuksistaan huolimatta kaikkea muuta kuin valmis pelaaja. Kehitettävää ja skarpattavaa on vielä paljon. Ja tämän hän tietää itsekin. Harjoittelen riittävän paljon, mutta laatua ja keskittymistä voisi aina parantaa. Joskus olen vain niin väsynyt, etten yksinkertaisesti jaksa yrittää keskittyä. Aino kertoo olevansa temperamenttinen, helposti ärsyyntyvä ja suututtuaan pitkävihainen henkilö. Jalkapallossa näistä ominaisuuksista on monesti hyötyäkin. Pahantuulinen Aino on kenelle tahansa hyökkääjälle inhottava vastustaja niin kauan, kun mielentila ei käänny lamauttavaksi voimaksi. Parhaita luonteenpiirteitäni ovat luotettavuus ja sisukkuus. Kun olen jotain päättänyt tehdä, aion myös toteuttaa sen. Ainon teot puhuvat puolestaan. Ja tekoja on odotettavissa koko ajan lisää. Pelaajaprofiili Aino Lehtinen kuuluu pelipaikallaan Suomen lupaavimpiin tyttöpelaajiin. LIEKKI analysoi hänen pelilliset vahvuutensa ja puutteensa. Pallollisena: + Pallonkäsittely on rauhallista ja tarkoituksenmukaista. Ensimmäiset kosketukset ja syöttövalinnat edistävät joukkueen hyökkäyksiä. Erittäin vahva ja oikea-aikainen pääpelaaja. Kovapotkuinen. Perustekninen suoritusvarmuus ei riitä vielä huipputasolle. Potkuvalikoima ja pelinavaaminen kaipaavat lisää monipuolisuutta. Syöttö- ja potkutarkkuutta on kehitettävä merkittävästi. Pallottomana: + Tekee itsensä järkevästi pelattavaksi. Liikkuu siten, että hänen etupuolelleen voidaan syöttää. Puolustaa kovaa ja käyttää kokoaan järkevästi hyväkseen. Sijoittuu siten, että ehtii oikea-aikaisesti katkoille. Peliin osallistuminen kaipaa lisää aktiivisuutta. Tyytyy välillä turhan pieneen rooliin. Ketteryys ei aina riitä nopeita ja liikkuvia hyökkääjiä vastaan. Puhetta ja pelinohjaamista on lisättävä ja parannettava. Arvio: Joukkueensa tärkeimpiä pelaajia. Nousee jo lähitulevaisuudessa kansalliselle huipulle. Mikäli kehitys jatkuu odotetusti, ominaisuudet saattavat riittää naisten maajoukkueeseen sekä ulkomaisiin huippusarjoihin. 19

20 Teksti: Mitri Pakkanen Kuva: Arto Hämäläinen Rakkautta ensisilmäyksellä Seuraikoni Ilkka Ile Jorasmaa tuntee punamustia kohtaan ikuista intohimoa. Todelliset seuraikonit alkavat olla katoava voima- ja luonnonvara. PK-35:ssä niitä riittää yhä, mikä on tärkeä syy punamustien ainutlaatuiseen seurahenkeen. PK-35:n tunnetuimpia seuraihmisiä ja -ikoneja on Ilkka Jorasmaa, 52. Ile ei ole koskaan pelannut seurassa, mutta hänen ensimmäinen kosketuksensa punamustiin oli rakkautta ensisilmäyksellä. Annetaan Ilen jatkaa LIEKKI-lehden toimituksen aloittamat lauseet loppuun ja kertoa lisää lämpimästä suhteestaan PK- 35:een. Ensimmäinen kosketukseni PK-35:een oli vuonna 1990 tai -91, kun 1979 syntynyt poikani liittyi seuraan. Vuotta myöhemmin myös tyttäreni alkoi pelata PK-35:ssä. Itse toimin aluksi vain kuskina harjoituksesta, pelistä ja turnauksesta toiseen. Kun kävin ensimmäisen kerran Pihlajamäen kentän pukukopeilla, jäin sinne suustani kiinni, enkä ole sieltä enää sen jälkeen päässyt irti. Seuran lämmin henki teki minuun heti suuren vaikutuksen. Kävin katsomassa paljon niin miesten kuin naisten kotipelejä ja aloin pian toimia niissä järjestysmiehenä. Olen sen jälkeen toiminut järkkärinä joka kaudella. Olen toiminut PK-35:ssä useissa eri tehtävissä. Kaikki alkoi Helsinki Cupin valvontahommista Mäkelänrinteen koululla. Tämän jälkeen olin yhden talven vuonna 1988 syntyneiden junnujen valmentajana yhdessä poikani kanssa, sekä myöhemmin miesten edustusjoukkueen huoltajana vuosina ja Kaudella 1997 toimin joukkueen varahuoltajana ja vuosina miesten kakkosjoukkueen huoltajana. Kuuluin 1990-luvun puolivälissä myös naisjaostoon. Olen järjestysmiehen tehtävien lisäksi hoitanut seurassa paljon sellaista, mihin ketään muuta ei ole saatu mukaan. Nykyään siviilityöni rajoittaa jonkin verran osallistumistani seuran toimintaan. PK-35 on merkinnyt minulle rakkainta harrastusta, jonka vuoksi kaikki muut harrastukset ovat jääneet taka-alalle. Mikään muu ei ole vaikuttanut minuun niin paljon kuin PK-35. Seurassa tehdään erittäin arvokasta nuorisotyötä, ja haluan olla sellaisessa toiminnassa mukana. PK-35 on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. (Ile pitää tauon, kääntää katseensa toisaalle ja näyttää hetkeksi herkistyvän.) Olen teetättänyt autooni PK-35:n logoin varustetut teipit, mikä kuvastaa läheistä suhdettani seuraan. Tarrat kääntävät ihmisten katseet ja herättävät jatkuvasti kiinnostusta. Autoni ei ole koskaan joutunut ilkivallan kohteeksi. 20