Lapin toimivien partiolippukuntien taustayhteisöt ja tukimuodot

Transkriptio

1 Lapin toimivien partiolippukuntien taustayhteisöt ja tukimuodot Paula Päivinen Opinnäytetyö, syksy 2007 Diak Etelä Kauniainen Sosiaalialan koulutusohjelma Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Päivinen, Paula. Lapin toimivien partiolippukuntien taustayhteisöt ja tukimuodot. Kauniainen, syksy 2007, 43 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Kauniainen. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Lapin toimivien partiolippukuntien taustayhteisöjä ja näiltä saatua tukea. Toimivan lippukunnan kriteerinä pidettiin säännöllistä viikkotoimintaa. Tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisia taustayhteisöjä ja tukijoita lippukunnilla on ja millaista tukea lippukunnat eri tahoilta saavat. Lisäksi pyrittiin kartoittamaan sitä, mitä lippukunnat antavat tuen vastineeksi. Aineisto opinnäytetyötä varten on kerätty kyselytutkimuksena, joka lähetettiin toimivien lippukuntien yhteyshenkilölle. Kyselyn esittelyssä kerrottiin sen tarkoitus ja esiteltiin se lyhyesti. Tutkimus toteutettiin keväällä 2007 kyselytutkimuksena. Lippukuntien yhteyshenkilöille lähetettiin linkki kyselytutkimukseen sähköpostilla, mutta siihen oli mahdollisuus vastata myös paperilla. Kysely lähetettiin kahdellekymmenelle lippukunnalle, joista seitsemäntoista vastasi siihen. Kyselyssä kysyttiin lippukuntien taustatietoja ja suhteita eri tukijoihin, saatavaa tukea ja sen muutoksia, etujen valvontaa sekä lippukuntien saamaa tukea Lapin Partiolaisilta ja Suomen Partiolaisilta. Vastauksista selvisi, että suurimmalla osalla lippukunnista taustayhteisö on paikallinen evankelisluterilainen seurakunta. Vain noin puolet on tehnyt kirjallisen taustayhteisösopimuksen. Taloudellista tukea seurakunnalta saa yhtä lukuun ottamatta kaikki lippukunnat. Myös kunnat tukevat lähes jokaista lappilaista partiolippukuntaa. Muita tukijoita ovat erilaiset paikalliset yhdistykset ja lääninhallitus. Tuen saamiseksi lippukuntien on laadittava hakemuksia kunnalle, mutta muut tukijat odottavat pääasiassa vain aktiivista toimintaa. Taloudellisen tuen muutokset suuntaan tai toiseen eivät hirveästi vaikuttaisi lippukunnan toimintaan. Toisaalta jos tuki vähenisi tai loppuisi kokonaan, monen lippukunnan kohdalla myös toiminta loppuisi. Useammasta vastauksesta kävi ilmi, ettei tuki ole viime aikoina muuttunut. Sen loppuminen ei myöskään näytä todennäköiseltä, vaikka muutama siitä olikin huolissaan. Suurimmalla osalla lippukunnista heidän etujaan valvoi lippukunnanjohtaja ja lähes yhtä monella myös hallitus. Toiminnan kehittämistä varten kaivattaisiin lisäkoulutusta etenkin vanhemmille johtajille. Koulutus nousi myös ykköstarpeeksi kysyttäessä, millaista tukea lippukunnat kaipaisivat piiriltä. Johtajahuolto ja tapahtumat olivat myös tarpeellisia. Keskusjärjestöltä kaivattaisiin tapahtumia ja kirjallista materiaalia. Asiasanat: Suomen Partiolaiset, Lapin Partiolaiset, taustayhteistyö, partio, tukimuodot, edunvalvonta, tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, kvalitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Päivinen, Paula. The supporters of Lapland's active local Scout groups. 43 p., 3 appendices. Language: Finnish. Kauniainen, Autum Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Christian Youth Work. Degree: Bachelor of Social Services. The aim of the study was to find out what kind of supporters Lapland s local scout and guide groups have, what kind of support they get and what they have to do in order to receive that support. The local groups which have organized activities every week, were chosen for the study. The material for this study was collected through a questionnaire in the spring of The questionnaire was sent to twenty local group leaders and seventeen of them answered it. There were both quantitative and qualitative questions in the questionnaire. The questions were divided into five categories: background information, supporters, support and its changes, assets supervision and support from Lapland Scout District and the central organization Guides and Scouts of Finland. All of the local groups get financial support from a congregation except one and almost all get financial support from a local authority. About half of them have made a written agreement with the supporter. Most of the local groups have to make a written application to the local authority. Other supporters expect active youth work in order to receive support. The local groups are not worried about possible changes of the financial support and have no plans in case the support decreases. Many of them answered that if the financial support decreases, their activities will be terminated. There have not been huge changes in the support for the last five years. The local group leaders are the ones who supervise the assets of the scout and guide group. From the Lapland Scout District, the local groups wish for training, especially the adults. They also need different kinds of events for the leaders as well as for the whole district. When asked about what is needed for the Guides and Scouts of Finland, they mention events as well as brochures and publications. Keywords: The Guides and Scouts of Finland, Lapland Scout District, scouts, guides, quantitative research, qualitative research

4 SISÄLLYS 1 LAPIN PARTIOLIPPUKUNNAT JA NIIDEN TUKIJAT PARTIOLIIKE Partioliikkeen synty Partio maailmalla Partio Suomessa Partio Lapissa PARTIO KASVATUSJÄRJESTÖNÄ Mitä partio on? Partio-ohjelma Partiomenetelmä Ikäkausiohjelmat Partion arvomaailma ja uskontokasvatus OHJELMAUUDISTUS LIPPUKUNTA JA TAUSTAYHTEISÖ TAUSTAYHTEISÖTUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Lippukuntien taustatiedot Lippukuntien taustayhteisöt Lippukuntien taloudellinen tuki Taloudellisen tuen muutosten mahdolliset seuraukset Toiminta ja sen kehittäminen Tuki ja tulevaisuus Lippukunnan edunvalvonta Piiri ja keskusjärjestö tukijoina YHTEENVETO TUTKIMUKSEN JÄLKEEN...40 LÄHTEET...42 LIITTEET LIITE 1. Partiosanastoa...44 LIITE 2. Kyselylomakkeen saatekirje...47 LIITE 3. Kyselylomake Lapin partiopiirin toimiville lippukunnille...48

5 1 LAPIN PARTIOLIPPUKUNNAT JA NIIDEN TUKIJAT Minkälaisia tukiyhteisöjä Lapin partiopiirin lippukunnilla on? Kuinka paljon taloudellista tukea lippukunnat saavat tukijoiltaan? Ovatko kaikki lippukunnat tehneet kirjallisen taustayhteisösopimuksen jonkin järjestön tai vastaavan kanssa? Mitä eri tukiryhmät vaativat lippukunnalta tuen saamiseksi? Muun muassa nämä kysymykset innoittivat opinnäytetyöni tekemiseen. Olen ollut partiossa mukana vuodesta 1998 ja halusin liittää opinnäytetyöni jotenkin siihen. Asiasta oli ollut puhetta piirimme järjestösihteerin kanssa jo koulun alkaessa syksyllä 2004 ja kun opinnäytetyön aloitus tuli ajankohtaiseksi, otin häneen yhteyttä. Minulle annettiin aiheeksi tutkia, millaisia taustayhteisöjä piirimme lippukunnilla on. Tavoitteena oli myös selvittää, mitä taustayhteisöt lippukunnille tarjoavat ja vaativatko ne lippukunnilta jotain tuen saamiseksi. Piirissämme on vuosiselosteen yhteydessä tutkittu sitä, millaista tukea lippukunnat saavat piiriltä. Lisäksi on selvitetty, mitä toivottaisiin enemmän. Nyt halutaan kartoittaa, mitä muita tukijoita lippukunnilla on. Vastaavanlaista tutkimusta ei tietojeni mukaan ole Suomessa ennen tehty. Tutkimuksessa esiin nousevat asiat pyritään ottamaan huomioon piirin tulevaa toimintaa suunniteltaessa. Sen avulla halutaan parantaa lappilaisten lippukuntien toimintaa ja löytää uusia tapoja auttaa lippukuntaa. Työn alussa puhun laajasti partiosta järjestönä. Aluksi kurkistetaan partion syntyvaiheeseen ja nykymaailman ja Suomen partiotoimintaan. Koska partio on kasvatusjärjestö, sillä on oma kasvatusmenetelmä ja omanlainen ohjelma kasvatustavoitteisiin pääsemiseksi. Myös näitä avaan hieman. Jotta partio pysyisi mukana muuttuvassa maailmassa, on järjestö tekemässä uudistusta. Tämä olisi tarkoitus ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä ja osin sitä käytettään jo nyt. Olen huomioinut uudistuksen myös tässä opinnäytetyössäni. Jotta partioslangi avautuisi asiaan perehtymättömälle, liitin opinnäytteeni oheen pienen partiosanaston (liite 1).

6 6 2 PARTIOLIIKE 2.1 Partioliikkeen synty Partioliikkeen on perustanut englantilainen Robert Baden-Powell, tuttavallisemmin B-P ( ). Hän valmistui sotilasakatemiasta ja yleni elämänsä aikana everstiksi. Vuonna 1899 hän sai komennuksen Etelä-Afrikkaan Mafekingin kaupunkiin, jossa käytiin sotaa buureja vastaan. Sodan keskellä ja miespulan edessä Robert sai ajatuksen pyytää poikia viestitehtäviin ja näin vapauttaa miehiä taisteluun. Hän epäili ensin idean toimivuutta, mutta sitä päätettiin kuitenkin kokeilla. Pojat osoittautuivat luotettaviksi ja urheiksi viestinviejiksi ja tämän myötä Robert huomasi lapsen arvon. Palattuaan Englantiin hän ryhtyi kirjoittamaan Aids to scouting -kirjaa ja 1907 hän järjesti ensimmäisen partioleirin Brownsean-saarella Lontoossa. Leirille hän kutsui kaikista yhteiskuntaluokista poikia ja jakoi nämä neljään vartioon. Jokainen sai rintaansa pronssisen liljan, joka on edelleenkin partiopoikien tunnus. (Vartionjohtajan käsikirja 2005, ) Alun perin Robert ei suunnitellut perustavansa omaa järjestöä, mutta leirin jälkeen pojat alkoivat perustaa omia vartioita ympäri maata ja tehdä hyviä töitä. Ensimmäiset partiopäivät pidettiin 1909 ja paikalle ilmestyi myös pieni ryhmä tyttöjä, jotka sanoivat olevansa partiotyttöjä. Robertista tuli partiopoikien johtaja ja partiotyttöjen johtajaksi tuli hänen vaimonsa Olave ( ). (Mt ) Ensimmäinen maailmansota katkaisi partiotoiminnan ympäri maailmaa, mutta sodan päätyttyä Robert oli entistä vahvemmin partioliikkeen ja rauhan puolella. Hän päätti järjestää suuren maailman jamboreen. Nimi jamboree tulee eräästä intiaanikielestä ja tarkoittaa eri heimojen rauhallista kokoontumista neuvotteluun. Paikalle kokoontui poikaa ja tyttöä. Kolmannella jamboreella kuultiin, että kuningas myöntäisi Robertille arvonimen Lordi Robert Baden-Powell of Gilwell. Vanhuudenpäivänsä hän ja Lady Olave viettivät Keniassa, jonne heidät molemmat myöhemmin haudattiin. (Mt. 15.)

7 7 2.2 Partio maailmalla Suomen Partiolaiset ovat osa kansainvälistä partioliikettä. Maailmassa on kaksi partiolaisten kattojärjestöä, partiotyttöjen maailmanliitto WAGGGS (the World Association of Girl Guides and Girl Scouts), jonka jäsenet ovat pääasiassa tyttöjä. Se keskittyy tyttöjen aseman parantamiseen ja jäsenmaita WAGGGSilla on noin 130. Partiopoikien maailmanjärjestö WOSM (World Organisation of the Scout Movement) toimii 260 maassa ja jäseniä sillä on yhteensä noin 28 miljoonaa, joista kolmasosa on tyttöjä. Suomen Partiolaiset kuuluvat näihin molempiin kattojärjestöihin. Yhteensä maailmassa on noin 38 miljoonaa partiolaista kaiken kaikkiaan yli kahdessa sadassa eri maassa. (Suomen Partiolaiset a; Suomen Partiolaiset b.) 2.3 Partio Suomessa Suomeen partioliike on tullut vuonna Venäjän vallan aikana partioliike lakkautettiin, mutta toimintaa jatkettiin maan alla. Itsenäistymisen jälkeen partioliike elvytettiin taas toimintaa ja siitä asti toiminta on ollut aktiivista. Historian aikana Suomessa on ollut jopa kahdeksan erillistä itsenäistä partioliittoa. Vuonna 1941 partiopojat yhdistivät kaikki omat liittonsa Suomen Partiopoikajärjestöksi ja tytöt Suomen Partiotyttöjärjestöksi. Vuonna 1969 perustettiin työryhmä, jonka tuloksena vuonna 1972 järjestöt yhdistyivät Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry:ksi. (Partiowiki, Suomen partiohistoria, i.a.) Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry (myöhemmin käytän nimitystä SP) on jaettu Suomen maakuntajakoa myötäileviin 18 partiopiiriin yhtä lukuun ottamatta. Tämä valtakunnallinen partiopiiri on Finlands Svenska Scouter r.f., jossa toimitaan ruotsin kielellä. Tulevaisuudessa piirijako muutetaan niin, että saadaan yhdeksän partiopiiriä. (Suomen Partiolaiset a.) Partion paikallisyhdistyksiä kutsutaan lippukunniksi, jotka ovat toiminnan perusta. Suomessa on tällä hetkellä noin 850 lippukuntaa. Puolet lippukunnista on niin kutsuttuja sekalippukuntia, joiden jäseniä ovat sekä tytöt että pojat. Jäseniä partiossa on kaiken kaikkiaan Yhdessä muiden nuorisojärjestöjen kanssa partiolaiset ovat osana

8 8 vaikuttamassa kansainväliseen nuorisopolitiikkaan. (Suomen Partiolaiset a; Suomen Partiolaiset c.) Suomen Partiolaisten ylintä päätösvaltaa käyttää joka toinen vuosi kokoontuva jäsenkokous. Jäsenkokous on yhtä kuin partiopiirit, joista kukin edustaa itseään jäsenmäärän mukaan määräytyvällä äänimäärällä. Jäsenkokousten välillä ylintä päätösvaltaa käyttää partioneuvosto, joka muodostuu partiopiirien johtajista. Järjestön toimintaa johtaa ja päätökset toimeenpanee hallitus. Järjestön puheenjohtaja on myös hallituksen puheenjohtaja. Suomen Partiolaisten keskustoimisto on partioasemalla Helsingin Töölössä. (Suomen Partiolaiset d.) 2.4 Partio Lapissa Lapissa partiotoimintaa on ollut jo kahdeksankymmentä vuotta luvulla partiotoimintaa oli lähinnä Rovaniemen ja Tornion alueella, mutta luvuilla partiolippukuntia löytyi jo suurimmista asutuskeskuksista luvulla jo lähes joka kunnassa oli partiolippukunta, suurimmista löytyi useampia. Aluksi Lapin partiolaiset kuuluivat Pohjois-Pohjanmaan Partiopiiriin. Vuonna 1932 tyttöjen ja poikien yhteinen partiopiiri hajosi ja muodostettiin molemmille omat järjestöt; Ruskeat ja Siniset. (Lapin Partiolaiset a.) Siniset olivat NMKY:n (Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys) ja NNKY:n (Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys) yhteyteen perustettuja lippukuntia. Ne korostivat partiotoiminnan uskonnollisuutta vaikutteenaan angloamerikkalainen kristillisyys. Ruskeat puolestaan olivat suomalaisen partiopoikaliiton luterilaiseen valtionkirkkoon tukeutuvia lippukuntia. (Partiopojan kirja 1995, ) Vuonna 1947 ymmärrettiin, ettei maantieteellisesti näin suuri piiri toimi ja perustettiin Lapin Partiopoikapiiri. Vuonna 1949 perustettiin tyttöpiiri. Valtakunnallisella tasolla tytöt ja pojat yhdistyivät yhdeksi järjestöksi ja perustettiin Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry vuonna Tällöin myös Lapissa tytöt ja pojat yhdistyivät Lapin Partiolaiset ry:ksi. (Lapin Partiolaiset a.)

9 9 Lapin partiopiirissä on tällä hetkellä noin partiolaista. Piiri on jaettu kaupunkien ja kuntien sisällä toimiviin lippukuntiin, joita Lapissa on 30. Säännöllistä viikoittaista toimintaa on 20 lippukunnalla. Ranualta ja Sallasta puuttuu aktiivinen partiolippukunta. Rovaniemeltä lippukuntia löytyy kolme, Kemistä ja Keminmaalta kaksi. Muissa Lapin kunnissa on yksi aktiivinen lippukunta. (Lapin Partiolaiset a.; Lapin Partiolaset b.) Lapin piirin lippukunnat on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat Kielas, Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. Jokaisella alueella on omat alueohjaajansa ja piirin lippukuntaohjaajan johdolla he muodostavat piirin alueryhmän. Tämän aluetyön tärkeimpänä tehtävänä on auttaa lippukuntia onnistumaan partiotoiminnassa. Alueryhmä toimii linkkinä lippukunnan ja piirin välillä sekä kehittää yhteistyötä alueen lippukuntien kesken. Käytännössä ryhmä pitää yhteyttä lippukuntiin ja auttaa toiminnassa käyttäen apunaan piirin muita ryhmiä kuten koulutusryhmää. Lisäksi alueryhmä yhdessä alueen lippukuntien kanssa suunnittelee lippukuntien välistä yhteistyötä. Alueryhmä myös järjestää vuosittain LaPi- Jo ja Ruskariihi tapahtumat. (Lapin Partiolaiset c; Lapin Partiolaiset d.) Lapin Partiolaisten jäseniä ovat kaikki piirin alueen lippukunnat, joilla on ylin päätösvalta vuosikokouksissa. Syyskokouksessa valitaan piirihallitus, jolla on toimeenpanovalta vuosikokousten välillä. Piirihallitukseen kuuluvat piirinjohtaja, varajohtaja ja 6-10 muuta jäsentä. Piirin toiminta on jaettu viiteen ryhmään, joita ovat alueryhmä, koulutusryhmä, ohjelmaryhmä, viestintäryhmä ja talousryhmä. Ohjelmaryhmän alaisuudessa toimivat lisäksi koulutusjaos sekä vaeltajajaos. Piiritoimisto sijaitsee Rovaniemellä ja siellä työskentelee yksi päätoiminen järjestösihteeri. (Lapin Partiolaiset b.)

10 10 3 PARTIO KASVATUSJÄRJESTÖNÄ Tässä luvussa käsittelen partiota kasvatuksen näkökulmasta. Pohdin partiolaisen suhdetta itseen, toiseen ihmiseen, yhteiskuntaan ja luontoon. Lisäksi erittelen partio-ohjelmaan kuuluvia käsitteitä kuten partiomenetelmä ja ikäkausiohjelmat. Lopuksi pohdin partion arvomaailmaa ja uskontokasvatusta. 3.1 Mitä partio on? Partio on harrastuksena monipuolinen ja sen tarkoituksena on tukea lapsen kasvua kehitysvaiheet ja yksilöllisyys huomioon ottaen. Tavoitteena on saattaa yksilö toimimaan aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa itseen, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Partion avulla lapsi voi rakentaa identiteettiään, elämänkatsomustaan ja jumalasuhdettaan. Samalla halutaan parantaa yksilön käsitystä oikeasta ja väärästä ja rohkaista toimimaan oikeaksi kokemiensa asioiden puolesta. Uusiin tilanteisiin ja haasteisiin heittäytyminen, leikki, mielikuvituksen käyttö ja pulmatilanteiden ratkaisu ovat osa partiolaisen taitoja. Partiolainen tarttuu toimeen. (Suomen Partiolaiset e.) Suhde itseen Partiolainen uskaltaa heittäytyä uusiin ja erilaisiin tilanteisiin. Hän kehittää itseään ja huolehtii itsestään ja terveydestään. Hän saa aineksia oman identiteetin, elämänkatsomuksen ja jumalasuhteen rakentamiseen ja hänelle muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä sekä halu toimia oikeaksi kokemallaan tavalla. Partiolainen käyttää luovuuttaan. Hän leikkii, käyttää mielikuvitustaan ja löytää toimivia ratkaisuja erilaisiin pulmatilanteisiin. Hän tarttuu toimeen, osaa antaa ja hyödyntää saamaansa palautetta sekä suhtautuu tulevaisuuteensa toiveikkaasti ja tavoitteellisesti. (Suomen Partiolaiset e.) Suhde toiseen ihmiseen Partion kautta opetetaan lapsia ja nuoria auttamaan toinen toistaan, vaikkei se aina ole oman edun mukaista. Yhdessä tekemällä saadaan suurempaa ja parempaa aikaan ja samalla opitaan arvostamaan erilaisuutta. Erilaisten ihmisten parissa oleminen opettaa

11 11 sosiaalisia taitoja ja toisten hyväksymistä. Oikeudenmukaisuus ja sen edistäminen ovat partiolaiselle tärkeitä. Myös omat tunteensa ja ajatuksensa opetellaan tuomaan esille oikealla ja kaikki hyödyttävällä tavalla. (Suomen Partiolaiset e.) Suhde yhteiskuntaan Partio kehittää johtamis- ja vaikuttamistaitoja kuten aloitteellisuutta, vastuullisuutta, järjestelmällisyyttä, tavoitteenasettelua sekä organisointikykyä. Partiolainen ymmärtää virallisia ja epävirallisia päätöksentekojärjestelmiä. Partiolainen osaa ottaa erilaisia rooleja johtajana ja johdettavana erilaisissa tilanteissa ja toimii yhteiskunnassa huomaten epäkohtia ja tarttuen niihin asioiden korjaamiseksi. Partiolainen tuntee globaalia vastuuta, on kiinnostunut muista kulttuureista ja arvostaa niitä, mutta tuntee ja viljelee myös omaansa. (Suomen Partiolaiset e.) Suhde luontoon Partiolainen osaa liikkua ja toimia erilaisissa ympäristöissä. Hän kokee olevansa osa luontoa ja haluaa varjella sitä. Hän ymmärtää myös kestävän kehityksen periaatteen ja haluaa säilyttää elinympäristönsä myös tuleville sukupolville. (Suomen Partiolaiset e.) 3.2 Partio-ohjelma Partio-ohjelmaa on muutettu pitkin matkaa vastaamaan ajan haasteisiin. Sitä on uusittu viimeksi 1990-luvun alussa ja tarkistettu 2000-luvulla. Pääajatuksena on kuitenkin se, mitä lapset tekevät, miten he sen tekevät ja miksi he sen tekevät. Partioaatteen sisältö on pysynyt samana läpi historian. Perusajatuksena ympäri maailman ovat kokemukset ja elämykset luonnossa, kaikkien tasa-arvo ja vastuun antaminen nuorille. (Suomen Partiolaiset f.) Partio-ohjelmalla tarkoitetaan kahta asiaa: suoritusohjelmaa vaiheineen, luokkineen ja hankkeineen sekä menetelmiä ja tavoitteita. Eri ikäisille ohjelma näyttäytyy ikävaiheen suorituksina ja tekemisenä. Johtajan tulisi kuitenkin ymmärtää se laajassa merkityksessä. Toiminnan tulee olla kokonaisvaltaista, eikä se toteudu, vaikka toimittaisiin suori-

12 12 tuskirjan mukaan, jos menetelmät ovat ristiriidassa partion periaatteiden kanssa. Esimerkiksi roskaaminen ei kuulu partiokokouksiin, vaikka tästä ei olekaan omaa suoritusta. (Partio-ohjelma-vihko 2002, 9.) Partioliikkeen päämääränä pidetään ajatusta aktiivisesta kansalaisesta. Partio pyrkii kasvattamaan ihmisiä, jotka tulevat toimeen itsensä, toistensa ja elinympäristönsä kanssa vielä sittenkin, jos joskus lopettavat partion. Partiolaiset kasvattavat itse itseään, mutta myös toinen toistaan. (Niemi 1994, ) Partion vahvuus muihin järjestöihin verrattuna on sen kokonaisvaltaisuus. Nuoren fyysiset, sosiaaliset, henkiset ja hengelliset tarpeet huomioidaan ja niitä pyritään kehittämään tasapuolisesti. Partio on vapaaehtoista, mikä tulee ilmi siinä, että kaikki johtajat toimivat tehtävissään ilman palkkaa. Vertaisryhmässä toimiminen antaa yhdessä tekemisen kokemusta ja kasvattaa nuorta sosiaalisuuteen ja yhteistoimintaan. Partio huomioi nuoren iän, taidot ja kokemuksen, sillä nousujohteisuutensa vuoksi se tarjoaa uusia vaativampia tehtäviä. Nämä ovat palkitsevia ja tarjoavat onnistumisen kokemuksia ja samalla ohjaavat vastuulliseen toimintaan. B-P:n punaisena lankana oli learning by doing, tekemällä oppiminen ja palvelu. Palvelemaan oppii vain palvelemalla ja hyvää tekemään vain tekemällä hyvää. (Saarinen & Savolainen 2007, 5 6.) Partion nousujohteisuus näkyy jo pienimmillä partiolaisilla, sudenpennuilla. Heidän johtajansa täytyy miettiä, mitä lapsille opettavat. On otettava huomioon se, mitä heille opetetaan myöhemmin, kun sudenpennuista tulee vartiolaisia. Vartion jälkeen lapsista tulee vaeltajia ja vartionjohtajia. Erilaisten kurssien myötä nämä nuoret oppivat johtamista, kouluttamista, leirin tai lippukunnan johtamista ja niin edelleen. Tavoitteena on löytää jokaiselle hänen kokoisensa haasteet. (Mt. 16.) Kansallinen partio-ohjelma soveltaa kansainvälisesti sovittuja kasvatuspyrkimyksiä ja menetelmiä. Voisikin ajatella, että partio-ohjelma on ainut työväline, joka lippukunnassa tarvitaan, sillä sen sisälle on rakennettu liikkeen päämääriä edistävä, arvopohjan mukainen toiminta eri osa-alueet tasapainoisesti huomioiden. (Partio-ohjelma-vihko 2002, 9.)

13 Partiomenetelmä Partiossa käytetään omaa kasvatuskeinoa eli partiomenetelmää. Tästä menetelmästä voidaan puhua ainoastaan silloin, kun tarkoitetaan kokonaisuutta, vaikka sen yksittäisiä osia voidaan pitää itsenäisinä menetelminä. Menetelmään kuuluvat sitoutuminen partion arvoihin, symboliikka, nousujohteisuus, vartiojärjestelmä, tekemällä oppiminen, aikuisen tuki, päivän hyvä työ ja toiminta luonnossa. (Saarinen & Savolainen 2007, 15.) Partiomenetelmä on se, mikä tekee partiosta partion. Se erottaa järjestön muista nuorisojärjestöistä. Menetelmän tehtävänä on tukea lapsen ja nuoren kasvua, ja sen avulla pyritään pääsemään partion kasvatustavoitteisiin. Partiomenetelmä voidaan kuvata partiolaisen ympärille piirretyillä kahdella kehällä (ks. kuvio 1). Ulkokehällä näkyvät viisi ominaispiirrettä: tekemällä oppiminen, toiminta luonnossa, elämykset ja seikkailut, henkilökohtainen kehitys sekä yhdessä päättäminen. Sisäkehällä, partiolaista lähellä puolestaan ovat partion ydinasiat. Onnistuessaan hyvä partiotoiminta sisältää luontevasti kaikki nämä elementit. (Suomen Partiolaiset f.) KUVIO 1. Partiomenetelmä (Suomen Partiolaiset f.) 3.4 Ikäkausiohjelmat Suomalainen partio-ohjelma käsittää kolme ikäkautta, joita jokaista varten on tarjolla valmis ikäkausi- ja ohjelmamateriaali. Sudenpentuohjelma (7 10-vuotiaat) ja vartio-

14 14 ohjelma (10 14-vuotiaat) on tehty suoritusluetteloksi ja taitomerkeiksi. Vaeltajaohjelma (yli 15-vuotiaat) taas pohjautuu ryhmän omaan tavoitteelliseen toimintaan ja on yleensä projektipainotteista. (Partio-ohjelma-vihko 2002, ) Sudenpentujen seikkailuohjelma on saanut nimensä suorituksia kehystävästä seikkailutarinasta, jonka avulla johtaja saa toiminnan mielenkiintoiseksi. Ohjelman tavoitteena on luoda onnistumisen hetkiä ja saada jokaisen saavutukset huomioiduksi. Lisäksi toiminnassa on kilpailuja, retkiä ja leirejä. Sudenpentuja johtaa yli 15-vuotias laumanjohtaja. (Mt. 10.) Vartio-ohjelmassa pieni ryhmä nuoria toimii yhtenä vartiona. Vartiota johtaa 0 4 vuotta muita vanhempi johtaja. Vartio-ohjelmassa on kolme luokkaa, jotka suoritetaan järjestyksestä kolmannesta ensimmäiseen. Suoritusten jälkeen on riihitys, jossa kerrataan opittuja asioita. Suomessa vartiot toimivat hyvin itsenäisesti, mikä on kansainvälisesti ajatellen hyvin poikkeuksellista. Vertaisjohtajuus on asia, joka erottaa partion muista nuorisojärjestöistä. (Mt ) Vaeltajaohjelman perusajatuksena on, että nuoret tekevät ja kehittävät toimintaansa itse. Tarkkoja suorituksia ei ole olemassa, mutta luonteenomaista toiminnalle ovat erilaiset projektit. (Mt. 12.) Partionjohtajan haasteena on tehtävien ja ohjelmien mitoittaminen yksilön kehityksen kannalta sopivaksi. Liian helppo tehtävä ei kiinnosta ja liian vaikea johtaa epäonnistumiseen. (Saarinen & Savolainen 2007, 16.) Partiolippukunnassa on paljon eriasteisia johtajatehtäviä, mutta myös hyvin eri-ikäisiä johtajia. Vastuuseen kasvaminen on yksi partion tavoitteista ja tämän vuoksi nuorella voi olla erilaisia johtajatehtäviä. Nuorten johtajien lisäksi partiossa on mukana myös aikuisia. Heidän päätehtävänään on tukea lasten ja nuorten mahdollisuuksia harrastaa partiota. Johtajan on asetettava rajoja, koska hän välittää lapsesta ja nuoresta eikä kasvatusvimman tai vallankäyttöhalun vuoksi. Aikuiselle partiomenetelmän yhdessä päättäminen voi olla haaste. Miten antaa vastuuta nuoremmille samalla, kun turvaa toiminnan, josta on vastuussa? (Partio-ohjelma-vihko 2002, 12.)

15 Partion arvomaailma ja uskontokasvatus Partion arvopohja kerrotaan partioihanteissa, lupauksessa ja tunnuksessa (kuvio 2). Ne ovat kaikkialla maailmassa samansisältöisiä. Ihanteita on kaiken kaikkiaan kahdeksan ja ne toimivat suunnan osoittajana sekä partiopolulla että koko elämässä. Lupauksessaan partiolainen lupaa parhaansa mukaan sitoutua partion periaatteisiin ja ihanteisiin. Tunnus ilmaisee tahtotilaa. (Saarinen & Savolainen 2007, 12.) KUVIO 2. Partiolupaus, ihanteet ja tunnus (Partio-ohjelma-vihko 2002, 9.) Partio on avointa kaikille uskontoon, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Se on kansainvälinen ja ekumeeninen liike, mutta ei todellakaan uskonnoton. Hengellisyys on osa partion arvopohjaa ja Suomessa tämä hengellisyys noudattaa Suomen evankelisluterilaisen ja Suomen ortodoksisen kirkon tunnustusta. Muuta uskontoa tunnustaville annetaan mahdollisuus saada oman tunnustuksensa mukaista kasvatusta. (Mt. 6.) Partion uskontokasvatuksen tulisi olla mukana kaikessa toiminnassa. Sen tavoite on kaksiulotteinen. Ensinnäkin auttaa partiolaista vastaanottamaan Jumalan rakkautta ja

16 16 toiseksi suuntautua elämässään tämän rakkauden mukaisesti. (Partiokirkko 1989, ) Partion uskontokasvatuksen tavoitteena on auttaa partiolaista uskomaan Jumalaan Luojanaan ja Vapahtajanaan sekä auttaa häntä sisäistämään partiolupaus ja ihanteet niin, että hän haluaa sitoutua niiden ilmaisemaan elämäntapaan. (Mt. 12.) Baden-Powellin ajatuksena uskontokasvatuksen tehtävästä on ennen muuta kehittää hyvää tahtoa ja suvaitsevasuutta eri rajojen yli. Partiolaisen tulisi suvaita toisia ihmisiä luokka-, kansallisuus- ja uskontorajoista huolimatta. Usko taas ilmenee toisen kunnioittamisena ja palvelemisena, mutta se tuo myös suurimman onnen ihmisen elämään. Olemme kaikki pohjimmiltamme hyviä. Huonot tavat ja rikollisuus ovat opittuja tekoja jotka voidaan poistaa ihmisestä. (Mt ) Partiossa filosofista pohdiskelua tärkeämpää on tekeminen ja toimiminen arkielämässä. Partioihanteet, lupaus ja tunnus ohjaavat tätä toimintaa. Toiminnan ohella partiolainen samalla etsii elämässään vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Kansainvälisyytensä vuoksi partiolaiset oppivat arvostamaan erilaisia tapoja ajatella ja toimia, mikä rikastuttaa myös partiotoimintaa. (Saarinen & Savolainen 2007, 11.) Suomen partiolaisista 70 % kuuluu seurakuntien lippukuntiin. Monissa Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa on seppoja, eli työntekijöitä, joiden pääasiallisena vastuualueena on partiotyö tai yhteydenpito paikkakunnan partiolaisiin. He auttavat lippukuntien toimintaa sekä henkisesti että käytännössä pitäen yllä kasteopetusta, kouluttamalla ja valmentamalla johtajia ja pitämällä hartauksia leireillä ja retkillä. (Saarinen & Savolainen 2007, 5.) Baden-Powell antoi muinoin hyvin väljät ohjeet uskontokasvatukselle, mutta hänen mukaansa ei voi olla uskonnotonta partiolaista. Väljät ja yleisluonteiset ohjeet eivät kuitenkaan anna mahdollisuutta myöskään vapautua uskontokasvatuksesta. Sen ei kuitenkaan tule olla erillinen osa-alue partio-ohjelmassa, vaan usko tulisi kokea jokapäiväisessä elämässä ja käytännön teoissa. Erilaisten hiljentymisten, rukousten, hartauksien, nuotiokeskustelujen, laulujen ja jumalanpalvelusten kautta partiossa ohjataan nuorta löytämään elämänsä ja elämänkatsomuksensa rakennusaineet ja näin auttaa häntä etsimään elämän totuutta. (Saarinen & Savolainen 2007, 17.)

17 17 4 OHJELMAUUDISTUS 2010 Suomen Partiolaiset toteuttavat parhaillaan ohjelmauudistusta, jotta partio olisi entistä kiehtovampi ja kasvattavampi matka. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä, mutta materiaali on käyttövalmiina jo syksyllä Vanhan kolmen ikäkauden tilalle tulee uudet viisi ikäkautta, joiden avulla pyritään tavoittamaan nuoret ja nuoret aikuiset entistä paremmin. Samalla halutaan tuoda aikuinen lähelle jokaista ikäkautta, löytää uusia pestejä ja näin ollen kasvattaa jäsenmäärää sekä uudistaa koulutusjärjestelmää. (Ohjelmauudistus lehtinen, 2 3.) Uudessa ikäkausijaossa pyrittiin noudattamaan lapsen ja nuoren luontaisia elämänvaiheita. Siinä sudenpentuja ovat 7 9-vuotiaat, seikkailijoita vuotiaat, tarpojia vuotiaat, samoajia vuotiaat ja vaeltajia vuotiaat (kuvio 3). (Suomen Partiolaiset g.) Koska ikärajat eivät ole tiukkoja, on ikäkaudesta toiseen siirtymistä mahdollisuus joustaa lapsen oman kehityksen mukaan. Myös lippukunnan oma tilanne voidaan huomioida entistä paremmin. (Ohjelmauudistus lehtinen, 11.) Kuvio 3. Partion uusi ja vanha ikäkausijako (Ma )

18 18 Vaikka uudistus on merkittävä, se ei silti poista partion perusasioita. Edelleen toimitaan ryhmässä, liikutaan luonnossa ja autetaan kaveria. Partio on polku, jonka varrella partiolainen kohtaa aktiviteetteja, yksittäisiä toimia, tekemistä ja sen suunnittelua, arviointia ja siitä oppimista. (Ma. 3.) Uusi partio-ohjelma pyrkii entistä paremmin huomioimaan lapsuus- ja nuoruusiän kehityksen. Partioon halutaan myös yli 17-vuotiaita ja mielekästä tekemistä halutaan tarjota aina 22 ikävuoteen asti. Jokaisella tulee olla oikeus ikäiseensä vertaisryhmään sekä oikeus osallistua kehitystasonsa mukaiseen toimintaan. Nuorille tarjottaisiin vastuu- ja johtotehtäviä kuten vanhassakin ohjelmassa, mutta ensisijaisena olisi toiminta vertaisryhmässä. Yksi tavoite onkin kasvattaa yli 15- ja yli 18-vuotiaiden jäsenmäärää. (Ma. 8 9.)

19 19 5 LIPPUKUNTA JA TAUSTAYHTEISÖ Useimmilla lippukunnilla on jokin taustayhteisö, jolta lippukunta saa taloudellista ja kasvatuksellista tukea. Usein se on seurakunta, mutta se voi olla myös yritys tai muu rekisteröitynyt yhdistys. Tämän lisäksi lippukunnilla voi olla myös muita erilaisia tukijoita kuten vanhempainyhdistys tai äiti- tai isäkerho. (Vartionjohtajan käsikirja 2005, 18.) Tukiryhmä tai taustayhteisö ei ole lippukuntaan kuuluva elin, vaan lippukunta toimii ja tekee toimintaansa koskevat päätökset itsenäisesti. Taustayhteisö nimensä mukaan toimii taustalla lippukuntaa tukien. Se voi esimerkiksi hankkia lippukunnalle kiinteää omaisuutta kuten kämpän, auttaa suurilla leireillä ja tapahtumissa, avustaa varainhankinnassa, hoitaa kuljetuksia tai tarjota ammattitaitoa ja suhteita erilaisiin yrityksiin. (Lippukunta-kansio, Hallinto 2007, 15.) Lippukunnista 70 % on Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien lippukuntia tai niiden taustayhteisönä on seurakunta. Partion asema kirkossa on ollut keskustelun alla, mutta tällä hetkellä se on selkeä osa seurakunnan kasvatustyötä ja se mainitaan usein tasavertaisena työmuotona muiden joukossa. Kokonaisvaltaisuus on partion valtti myös seurakunnan näkökulmasta. Se kasvattaa lasta kohti nuoruutta ja aikuisuutta hänen ruumiilliset, henkiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeensa huomioon ottaen. Samalla tuetaan yksilöllisyyttä ja toisaalta vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Seurakunnan näkökulmasta partio tuo myös koko perheen seurakunnan yhteyteen. Yhdessä seurakunnan muun lapsi- ja nuorisotyön kanssa partio toteuttaa kristillistä kasvatustyötä. (Saarinen & Savolainen 2007, 6.) Suomessa seurakunnan ja lippukunnan käytännön yhteistyö on hyvinkin erilaista. Lapin osalta tutkimustulokset kertovat tästä työstä tarkemmin. On myös eri asia, onko kyseessä iso vain pieni seurakunta, eli onko seurakunnassa yksi ainoa nuorisotyöntekijä vai kokopäiväinen seppo.

20 20 6 TAUSTAYHTEISÖTUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Tutkimuksessani halusin selvittää, millaisia tukijoita lippukunnilla on, mitä lippukunnat tukijoiltaan saavat ja mitä lippukunnilta tuen saamiseksi vaaditaan. Tämän vuoksi luontevimmalta menetelmältä tuntui kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän yhdistelmä. Tutkimukseeni valitsin Lapin partiopiirin toimivat lippukunnat. Toimivan lippukunnan kriteerinä pidin säännöllistä viikkotoimintaa. Tämän vuoksi tutkimuksen ulkopuolelle jäi kymmenen lippukuntaa. Näillä lippukunnilla on jäseniä, jotka osallistuvat partiotoimintaan, mutta niillä ei ole viikoittaista toimintaa. Tutkimus toteutettiin maalis huhtikuun vaihteessa vuonna 2007 Internet-pohjaisen kyselysovelluksen Webropolin avulla. Kahdenkymmenen lippukunnan yhteyshenkilölle lähetettiin linkki kyselytutkimukseen sähköpostilla, mutta siihen oli mahdollista vastata myös paperilla (liite 3). Kyselyn esittelin heille lyhyesti saatekirjeessä (liite 2), jossa myös suosittelin heitä vastaamaan useamman johtajan voimin joko hallituksessa tai muussa johtajakokouksessa. Kyselylomaketta testattiin testiryhmälle, johon kuului partioon kuuluvia ystäviäni ympäri Suomea. Vastausten pohjalta muutin kysymyksiä ymmärrettävämpään muotoon ja muokkasin lomaketta ulkonäöltä. Kyselyyn vastasi 17 lippukuntaa eli vastausprosentti on 85. Aineisto pohjautuu näihin vastauksiin. Kvantitatiivisella tutkimuksella voidaan kuvata sitä, mistä osista tutkittava ilmiö koostuu, millaisia yhteyksiä eri osien välillä on ja millaisia muutoksia tutkittavassa ilmiössä tapahtuu. Kvantitatiivisella tutkimuksella on aina oltava selkeä tavoite. Aineiston keruuja analyysimenetelmät tulisi suunnitella etukäteen, sillä ne on mitattava täsmällisesti ja se on kertaluonteista ja peruuttamatonta. Kvantitatiiviseen tutkimukseen liittyy myös erilaisten ryhmien vertailu keskenään. (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1999, ) Kvantitatiivisen tutkimuksen tulokset esitetään aina numeerisessa muodossa. Tutkimusaineisto on usein laaja ja tämän vuoksi tutkittavan ilmiön monimuotoisuuden on oltava varsin suppea. Usein voidaankin kerätä itse toinen materiaali ja verrata sitä jo olemassa olevaan materiaaliin. (Mt )

21 21 Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus kuvataan usein sillä, mitä se ei ole tai vertaamalla sitä kvantitatiiviseen tutkimusmenetelmään. Sen tunnusmerkeiksi voisi kuitenkin listata esimerkiksi aineistonkeruumenetelmän, tutkittavien näkökulman, hypoteesittomuuden, tutkimuksen tyylilajin ja tulosten esitystavan sekä tutkijan aseman. Pelkistetyimmillään laadullisen tutkimuksen aineistolla tarkoitetaan ilmiasultaan tekstimuotoisuutta, kuten haastattelut, havainnoinnit tai vaikka kirjeet. (Eskola & Suoranta 2001, ) Toinen tyypillinen piirre laadulliselle tutkimukselle on, että siinä keskitytään pieneen määrään tapauksia. Tapaukset kuitenkin tutkitaan perusteellisesti. Toisaalta myös tutkimus tehdään alhaalta ylöspäin. Eli tutkimus voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman ennakkoasettamuksia tai määritelmiä. (Mt ) Yksi kvalitatiivisen tutkimuksen erityispiirre onkin se, että siinä edetään aineistolähtöisesti yksittäisestä yleiseen. Yksittäisistä havainnoista edetään yleisempiin väitteisiin. (Mt. 83.) Tutkijalla ei myöskään tarvitse olla ennakko-oletusta tutkimuskohteesta tai tuloksista. (Mt. 19.) Lähtöoletuksenani oli, että lippukunnista lähes kaikilla olisi taustayhteisönä seurakunta, mutta ettei näiden kanssa ole tehty taustayhteisösopimusta. Ajattelin yhtä lukuun ottamatta kaikkien lippukuntien saavan tukea sekä seurakunnalta että kunnalta. Lisäksi uskoin, että Lapin Partiolaisilta ja SP:lta saatava tuki olisi helppo konkretisoida ja luetella. Tutkimuksen aluksi otettiin selvää lippukuntien taustatiedoista. Tämän jälkeen kysyttiin lippukuntien suhteita erilaisiin tukijoihin. Seuraavat kysymykset puolestaan painottuivat niiden saamaan tukeen ja sen muutoksiin, jonka jälkeen käsiteltiin lippukunnan etujen valvontaa. Lopuksi vielä kartoitettiin, millaista tukea lippukunnat kokevat saavansa Lapin Partiolaisilta ja SP:ltä sekä millaista tukea ne kaipaisivat näiltä lisää. Esittämäni tutkimustulokset etenevät tässä samassa järjestyksessä. Osassa kysymyksistä saattoi valita useamman kohdan. Tämän vuoksi osassa kuvioista vastauksia on enemmän kuin kyselyyn vastanneita lippukuntia yhteensä. 6.1 Lippukuntien taustatiedot Enimmäkseen tutkimukseen vastasi lippukunnanjohtaja yhden tai useamman muun johtajan kanssa. Ainoastaan yksi lippukunta oli vastannut hallituksessa, kuten suositeltiin.

22 22 Kolmellatoista lippukunnalla on kolona eli kokoontumispaikkana jokin seurakunnan tila (kuvio 4). Kahdella se on saatu käyttöön muilta tahoilta. Näitä ovat paikallinen 4Hyhdistys ja Rauhan Sana. Vain kahdella lippukunnalla kolo oli oma. Kaksi koloista on vuokrattu pientä korvausta vastaan. Useimmasta lahjoituksena saadusta kolosta ei vaadita mitään tilan käyttöoikeuden vastineeksi. Periaatteessa ei vaadita mitään, silloin tällöin käydään avustamassa esim. keräämässä kolehti kirkossa, sytyttämällä sankarihaudoille kynttilät jne. (Lippukunta 1) 12 oma vuokrattu saatu lahjoituksena ei ole muu KUVIO 4. Lippukunnan kolo Oma kämppä eli retkeilykohde löytyy seitsemältä lippukunnalta (kuvio 5). Yksitoista saa kämpän käyttöönsä erilaisten kristillisten yhdistysten tai seurakunnan kautta ja kolmelle se on muiden yhdistysten lahjoittama. Yksi kämppä on paikallisen partiotuen omistama ja viidellä lippukunnalla ei ole kämppää ollenkaan.

23 23 8 oma vuokrattu saatu lahjoituksena ei ole muu KUVIO 5. Lippukunnan kämppä Kysyttäessä, missä lippukunnat leireilevät, neljätoista vastasi leiripaikkansa vaihtelevan. Yksi ilmoitti, etteivät he leireile omalla porukallaan ollenkaan. Oma leirimaa löytyy viideltä lippukunnalta ja sen vuokraa kaksi. Eri tahoilta käyttöön saatu alue löytyy neljältä lippukunnalta, mutta seitsemällä ei ole omaa leiripaikkaa ollenkaan. 6.2 Lippukuntien taustayhteisöt Kaikilla lippukunnilla on jokin taustayhteisö ja yli puolet on tehnyt sen kanssa kirjallisen taustayhteisösopimuksen. Viidellätoista lippukunnalla taustayhteisö on evankelisluterilainen seurakunta, yhdellä Lions Club ja yhdellä Pelastusarmeija (kuvio 6). Osalla lippukunnista on vielä lisäksi muita tukijoita. Näitä ovat Lions Club, vanhempaintuki, Tornionlaakson partiotyöntuki, paikallinen partiotuki sekä vanhemmat. Kymmenellä lippukunnalla ei ole taustayhteisönsä lisäksi muita tukiryhmiä.

24 seurakunta kunta Lions Club Pelastusarmeija vanhempaintuki Tornionlaakson partiotyöntuki paikallinen partiotuki KUVIO 6. Lippukuntien tukijoita Kuviossa seitsemän on esitetty aktiivisten vanhempien toimintaa lippukunnissa. Vajaalla puolella lippukunnista on vanhempainneuvosto, vanhempaintuki tai muu vastaava partiolaisten vanhemmista koostuva tukiryhmä. Kaikilla lippukunnilla on muuten aktiivisia ja lippukunnan toimintaa tukevia vanhempia. Kolmentoista lippukunnan vanhemmat auttavat lasten kuljetuksissa retkille ja leireille. Yhdeksällä on vanhempia, jotka toimivat jossain partiopestissä ja osallistuvat lippukunnan yhteisiin tapahtumiin. Kahdeksan lippukunnan vanhemmat osallistuvat talkoisiin ja lähtevät huoltajiksi leireille ja retkille. Neljällä lippukunnalla vanhemmat osallistuvat varainkeruuseen. Vanhemmat siis tukevat lippukuntien toimintaa aktiivisesti ja näin ollen ovat tärkeä apu toiminnan ylläpitämisessä.

25 auttavat kuljetuksissa osallistuvat talkoisiin lähtevät retkille huoltajiksi toimivat pestissä osallistuvat tapahtumiin osallistuvat varainkeruuseen lippukunnalla on vanhempainneuvosto tms. KUVIO 7. Lippukunnan aktiiviset vanhemmat 6.3 Lippukuntien taloudellinen tuki Lippukuntien suurin taloudellinen tukija on seurakunta (kuvio 8). Yhtä lukuun ottamatta kaikki lippukunnat saavat seurakunnalta taloudellista tukea. Taloudellinen avustus vaihtelee kahdeksankymmenen ja viiden tuhannen euron välillä ja keskimäärin se on vajaa euroa. Yhden lippukunnan kohdalla partio on yksi seurakunnan työmuodoista ja se saa avustuksen sitä kautta kiinteänä summana. Tuki on enimmäkseen suhteutettu sekä jäsenmäärään että toimintaan tai pelkästään toimintaan. Muutama lippukunta saa tuen könttäsummana ja yhdellä se on jumalanpalveluksissa kerätty kolehti. Seuraavaksi suurin taloudellinen avustaja on kunta avustaessaan kolmeatoista lippukuntaa. Pienin avustus on kaksikymmentä euroa ja suurin euroa. Keskimäärin kunnat antavat lippukunnille hieman reilun yhdeksänsataa euroa tukea. Suurimmalla osalla tuki on suhteutettu jäsenmäärään ja toimintaan. Kahden lippukunnan kohdalla tuen määrä riippuu toiminnasta ja yksi saa osuuden kunnan neljälle eri nuorisojärjestölle jakamasta avustussummasta.

26 26 Seitsemällä lippukunnalla on lisäksi muita tukijoita. Näitä ovat Lions Club, vanhempainneuvosto, lääninhallitus ja erilaiset yksityiset lahjoittajat. Näiltä saatu taloudellinen avustus on neljänkymmenen ja tuhannen euron välillä, keskimäärin hieman reilu neljäsataa euroa. Taloudellinen tuki on kolmella lippukunnalla suhteutettu pelkästään toimintaan ja kahdella sekä toimintaan että jäsenmäärään. Yhdellä lippukunnalla tuki on sattumanvarainen avustus ja yhdellä kertaluontoinen kahdensadan euron tuki suurin avustus , , srk kunta muut tukijat pienin avustus avustukset keskimäärin KUVIO 8. Lippukuntien taloudelliset avustukset eri tukijoilta Suurimmalla osalla taloudellisen tuen päätös tehdään kaikkien tukijoitten kohdalla kerran vuodessa. Osa lippukunnista joutuu osan avustusrahoista anomaan esimerkiksi erilaisia tapahtumia varten. Suurin osa lippukunnista ei saa kunnalta eikä muilta tukijoilta muuta kuin taloudellista tukea. Kahdelle lippukunnalle kunta tarjoaa tilat, yksi saa työntekijän työpanoksen ja yksi ilmaisen kopioinnin. Muilta tukijoilta puolestaan yksi lippukunta saa johtajia ja yksi tavaroita ja rahalahjoituksia. Yhdelle paikkakunnan yritykset myöntävät toimintaa edesauttavaa tukea ja yksi lippukunta toimii paikallisen vapaapalokunnan kanssa yhdessä, jolloin he saavat sekä tiloja että rahaa.

27 27 Keskimäärin tukien saamiseksi lippukunnilta ei vaadita juurikaan mitään (kuvio 9). Kunnat kuitenkin usein vaativat hakemuksen erilaisine liitteineen. Liitteeksi vaaditaan monenlaisia asiakirjoja, kuten tilintarkastuskertomus, talousarvio, jäsenrekisteriote, toimintakertomus ja toimintasuunnitelma tai vuosikokouksen pöytäkirja. Aktiivinen toiminta lippukunnassa on jokaiselle taholle tärkeää. Seurakunnat odottavat lisäksi kristilliseen arvopohjaan perustuvaa toimintaa ja monilla lippukunnilla on tapana avustaa esimerkiksi jumalanpalveluksissa keräämällä kolehti tai sytyttämällä sankarihaudoille kynttilät. Kymmenen lippukuntaa on kaiken kaikkiaan tyytyväinen saamaansa tukeen, mutta seitsemälle se ei ole vielä riittävä ei mitään hakemus liitteineen aktiivista nuorisotyötä asianmukaiset paperit laskut toimintaraportti jäsenmäärä kristillistä toimintaa eri tavoin avustamista kunta srk muut tukijat KUVIO 9. Tuen saamisen edellytykset 6.4 Taloudellisen tuen muutosten mahdolliset seuraukset Lippukunnilta kysyttiin, miten heidän toimintaansa vaikuttaisi erilaiset taloudellisen tuen muutokset. Jos lippukuntien saama taloudellinen tuki vähenisi huomattavasti, monet näkevät ensimmäiseksi ratkaisuksi jäsenmaksun perimisen (kuvio 10). Lähes yhtä monet nostaisivat leirien ja retkien osallistumismaksuja kuluja vastaaviksi. Toiminnan

28 28 hiipumisen tai loppumisen näki mahdolliseksi neljä lippukuntaa. Monien vastauksesta kävi kuitenkin ilmi, että ajan kanssa näin voisi käydä useammalle lippukunnalle. Jos jäsenmaksut ja osallistumismaksut nousisivat, harvemmalla olisi mahdollisuutta osallistua leireille ja retkille, mikä kuitenkin koetaan mielekkääksi partiotoiminnaksi. Tämän myötä jäsenmäärä supistuisi, tulot pienenisivät entisestään ja pikkuhiljaa toiminta ensin hiipuisi tai loppuisi kokonaan toiminta vähenisi kerättäisiin jäsenmaksua tehostettu varainkeruu ei investointeja taloudellisesti vahva vanhempaintuki osallistumismaksut leireille ei osaa sanoa KUVIO 10. Taloudellisen tuen vähentymisen vaikutus Vastausvaihtoehdot kasvoivat kysyttäessä lippukunnan toimintaa, jos tuki loppuisi kokonaan. Enää ei ollut niin selvää ratkaisua. Kuviosta yksitoista näemme, että viisi lippukuntaa arvelee toimintansa loppuvan kokonaan, nostaisi jäsenmaksua tai korottaisi osallistumismaksuja. Lippukunnan omaa varainkeruuta tehostettaisiin neljässä lippukunnassa. Kaksi lippukuntaa ei osaa sanoa, mitä he tekisivät. Yhden lippukunnan ratkaisu voisi olla ero Suomen Partiolaisista. He jatkaisivat toimintaa partiomaisena järjestönä, jonka jäsenmaksu tulisi suoraan toimintaan. Monet lippukunnat eivät kuitenkaan näe tuen loppumista kovin todennäköisenä.

29 29 Toiminta vähenisi tai loppuisi kokonaan. Ei pelkoa. Viime vuonnakin budjetti ylittyi, kirkkohallitukselta saatiin moitteita, mutta myös kehuja. He tietävät, ettei rahoja tuhlata. Jatkakaa hommaa, he huolehtivat rahasta. (Lippukunta 2) Myös johtajien jaksamisen puolesta oltiin huolissaan. Tuen väheneminen tai loppuminen aiheuttaisi lisää varainkeruuta, joka ei ole kovin mielekästä. Se myös veisi johtajilta resursseja ja lisäisi heihin kohdistuvaa painetta. Tämä taas voisi johtaa johtajien uupumiseen ja partion lopettamiseen. 6 toiminta loppuisi 5 jäsenmaksu 4 varainkeruu ero SP:sta taloudellisesti vahva vanhempaintuki osallistumismaksut leireille ei osaa sanoa KUVIO 11. taloudellisen tuen loppumisen vaikutus Taloudellisen tuen lisääntyminen näkyisi tuntuvimmin osallistumismaksujen pienenemisessä ja siinä, että lippukunnat järjestäisivät retkiä ja leirejä kauempana (kuvio 12). Myös erilaisia tarvikehankintoja tehtäisiin. Monet ostaisivat uusia omia retkeilyvarusteita, kuten retkikeittimiä, telttoja ja ensiapulaukkuja. Lisäksi useampaan otteeseen mainittiin erilaiset askartelutarvikkeet. Kolon remontointi, sisustus tai muuten vain parannus tuli esille neljän lippukunnan kohdalla ja yhtä moni uskoisi koko toimintansa monipuolistuvan. Jäsenmäärän uskottiin kasvavan osittain pelkästään paremman toiminnan ja parempien puitteiden vuoksi neljässä lippukunnassa. Kaksi lippukuntaa puolestaan ei usko lisätuella olevan juurikaan vaikutusta toimintaansa.

30 jäsenmäärä nousisi ei vaikuttaisi mitenkään pienemmät leirimaksut retkiä kauemmas kolon remontointi johtajapalkintoja erilaisia hankintoja toiminta monipuolisemmaksi varainkeruu loppuisi KUVIO 12. Taloudellisen tuen lisääntymisen vaikutus 6.5 Toiminta ja sen kehittäminen Kysyttäessä, mikä kehittäisi lippukunnan toimintaa, nousi lisäkoulutus suureen arvoon (kuvio 13). Lisäkoulutusta tarvitsisivat eniten vanhat johtajat. Osa aikuisista johtajista on liittynyt partioon myöhemmällä iällä ja partiomaisuus on tämän vuoksi häviämässä toiminnasta. Partio ja sen arvot sekä toimintamenetelmät eivät välttämättä ole tuttuja näille johtajille. Koulutusta toivottiin myös saatavan lähemmäs omaa paikkakuntaa. Yhdellä lippukunnalla ongelmana tosin oli innokkaiden koulutettavien löytyminen. Koulutuksesta olisi myös saatava stressittömämpää, koska nuorille lastataan paineita jo koulusta. Toinen tärkeäksi koettu asia oli uusien retkivarusteiden hankinta. Nämä lisäisivät innostusta retkeilyyn ja leireilyyn, joka koetaan tärkeäksi ja mielekkääksi partiotoiminnaksi. Lisäksi toimivilla varusteilla olisi helppoa ja mielekästä opettaa partiotoimintaa viikoittaisissa kokouksissa. Toinen kolo tai muuten toimivammat tilat mainittiin myös usein. Lippukunnat kaipaisivat myös lisää johtajia, sillä etenkin pienissä kunnissa koetaan ongelmaksi se, miten toiminta kaatuu aina samojen harteille. Myös bensan hinta puhutti, sillä kuljetukset maksavat ja pitkät matkat pakottavat liikkumaan. Kaksi lippukuntaa jätti vastaamatta tähän kysymykseen kokonaan.

31 31 Saataisiin kokouksista partiomaisempia, kun olisi välineitä opettaa. Myös uusia johtajia tarvitaan, kunta voisi tarjota nuorisotoimen ohjaajan työpanosta meille. (Lippukunta 3) Partiomainen toiminta ei ole kaikille tuttua, osa ruvennut johtajiksi vasta myöhemmällä nuoruusiällä. Aktiiviset tekijät: pienessä kunnassa asiat kaatuvat samojen ihmisten harteille. (Lippukunta 4) Bensan hinta alenisi. Moottorikelkkaa käytetään talvella paljon. (Lippukunta 2) Erilaiset yhteistyösopimukset kauppojen ja yrittäjien kanssa helpottaisivat monella tavalla lippukuntien elämää. Kauppojen kanssa tehtyjen sopimusten avulla voitaisiin tilata tavaraa kohtuuhintaan ja tukkukortti helpottaisi suurien ruokamäärien hankintaa esimerkiksi leireille. Taksien kanssa tehtävät kohtuuhintaiset kuljetukset säästäisivät rahaa muuhun. 9 lisäkoulutus uudet retkivarusteet toinen kolo toimivammat tilat ilmaiset suoritus- / käsikirjat oma leirialue yhteistyö kauppojen kanssa jotain muuta KUVIO 13. Lippukunnan toimintaa kehittävät asiat Loppujen lopuksi lippukunnan toiminnan kannalta ei siis ole suurtakaan merkitystä sillä, vähenisikö tuki vai loppuisiko se kokonaan. Eivätkö lippukunnat ole ajatelleet asiaa, vai onko totuus vain se, että Lapissa pienentyvät tuki olisi partiotoiminnalle kohtalokasta? Toisaalta tämä voi myös kertoa siitä, etteivät lippukunnat ole ajatelleet asiaa. Tuen