2/ Kevätkokouksen tunnelmia Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

Transkriptio

1 2/ Kevätkokouksen tunnelmia Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

2 Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Kannen kuvat: Mirja Antila Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta Materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: Kotisivulle on nyt laitettu kävijälaskuri! 2

3 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Hyvät ystävät Tätä kirjoitusta Hurakkaa kirjoittaessani omenapuu edessäni on täydessä kukassa. Kevät on siis hyvin pitkällä ja viikon kuluttua, kun olen kummipoikani ylioppilasjuhlissa, silloin se on ohi.tämän Hurakan numeron ilmestyessä onkin jo kesä. Vuoden ensimmäisten viiden kuukauden aikana on Seuramme kohdalla tapahtunut jo paljon, sekä mukavia asioita että myös surullisia. Niistä on enemmän tietoa lehtemme sivuilla, joten mainitsen tässä vain kevätretkemme. Se suuntautui Repoveden Orilammelle, kansallispuistomaisemiin. Olin harmissani siitä, että en itse päässyt mukaan, kun samaan aikaan oli muuttokiireitä. Niitä riittää vieläkin. Kaikkihan tietävät, että varsinkin, jos vanhemmalla iällä muuttaa,tavaraa on ehtinyt kertyä uskomattomia määriä ja sen kuljettaminen ja turhien tavaroiden pois heittäminen vie oman aikansa. Repovedellä mukana ollut iso joukko saa itse kertoa kokemuksistaan, mutta haluaisin tässä kuitenkin kiittää erityisesti Sauli Ronkaista, joka retken järjestelyistä vastasi. Elojuhlat ovat tänä vuonna elokuun 13. päivänä ja sitä ennen on tuo tuttu käskynjakotilaisuus 8.8. Påkaksessa. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistuu ennen muuta Loitsu -näytelmään, jota esitetään sekä perjantai-iltana että lauantaina. Esimakua siitä saatiin kaupunkijuhlien aikana, kun esitettiin Påkaksessa pätkä näytelmästä. 3 Lokakuussa kokoontuvat elojuhlalaiset jo perinteeksi muodostuneeseen Kekrijuhlaan. Päivämäärä on ja paikka - kuinkas muuten - Påkas. Sitä seuraa Seuran väen yhteinen joulujuhla Violassa lauantaina Vuoden viimeisenä tapahtumana on vanhaan tapaan joulumyyjäiset Tätä kirjoitusta lopettaessani sää on aika viileää ja sateista, mutta toivokaamme, että kesästä tulisi taas lämmin. Tavataan viimeistään elokuussa Elojuhlilla ja tehdään tapahtumasta taas itsellemme ja yleisöllemme hieno, muistamisen arvoinen tilaisuus. Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja

4 RETKI REPOVEDEN KANSALLIS- PUISTOON Lauantaiaamuna klo 7.00 lähti yhdistyksen 28 jäsentä pirteinä mm. reippailemaan Repoveden kansallispuistoon ja tutustumaan Verlan tehdasmuseoon. Matkajärjestelyt hoiti Sauli ja kivasti hoitikin. Repovesi ja Orilampi ovat entisen Valkealan kunnan alueella. Valkeala yhdistettiin vuoden vaihteessa Kouvolan kaupunkiin. Verlan tehdasmuseo taitaa olla Jaalan kunnassa. Reilun kahden tunnin bussimatkan ja yhden pysähdyksen jälkeen saavuimme Orilammen lomakeskukseen ja koko porukan voimin Repoveden kansallispuistoon luontopolulle. Kaunista kallioista, koskematonta metsämaisemaa. Kohokohta varmaan oli kapean ja jyrkkärantaisen salmen ylittävä yhdeksän metriä korkealla oleva riippusilta, jonka pituus on noin parikymmentä metriä. Ylitimme sen kahdesti, minäkin korkeanpaikankammoinen. Sillan toisella puolella on rannalla kiva levähdyspaikka nuotiotulineen ja tietenkin eri pituisia vaellusreittejä. Patikoitsijoita oli reippaanlaisesti. Riippusiltaa vierastavia koiria taisin nähdä parikymmentä vajaan tunnin aikana. Lapinsalmen riippusilta Muutaman kilometrin patikoinnin jälkeen tulikin nälkä. Orilammen lomakeskuksessa meitä odotti todella hyvä lounaspöytä ravintolan itse valmistamine erilaisine kaloineen ja lämpimine ruokalajeineen unohtamatta jälkiruokaa. Suosittelen lämpimästi, jos satutte tälle suunnalle. Ja sitten pääsimme kahdeksi tunniksi TUULETAR II:n kyytiin Vuohijärveltä Repovedelle. Laivan kippari Heikki Vesalainen kertoi matkan aikana paikalliset historiikit ja tarut lennokkaasti sekä säesteli haitarilla yhteislaulut. Apukippari tarjoili juotavia halukkaille. Saimmepa oikein kehut hyvästä laulutaidosta. Taisi olla miesten ansiota. Venematkalla alitimme riippusillan ja kyllä se näyttää korkealla olevan, mutta onneksi se on tukeva. Venematkan jälkeen kävimme kylän pienellä 1200-luvulta peräisin olevalla ja 4

5 5

6 vielä käytetyllä hautausmaalla ja sen pienen pienessä kappelissa. Laivan kipparin kertoman mukaan alun perin saareen haudattiin erilaisia rötöstelijöitä. Kansa näet uskoi, että kun nämä pahat haudattiin saareen, niin eivät pääsisi sieltä pois ja näin elossa olijat saisivat elellä rauhassa. Seuraavaksi oli edessä vajaan tunnin ajomatka Verlan museoon. Tutustuimme tehtaan ympäristöön odotellessamme museokierroksen alkua. Vanhassa ympäristössä on tietenkin itse kirkkomaiset punatiiliset kartonkitehdas ja sen kuivaamo 1800-luvun lopulta alkuperäisessä asussaan ja ympäröivissä ulkorakennuksissa pieni kahvila ja käsityölaispuoteja. Kyllä kahvi maistui. Upea puinen patruunan asunto on remontissa. Remontin valmistuttua siinä varmaan jatkaa toimintaansa ravintola. Itse tehdaskierros oli opettavainen ja opas osasi todella asiansa. Hän kertoi lennokkaasti vuosisadan alun todella raskaista työolosuhteista. Työpäivän pi- Ylhäällä Tuuletar II:n kippari ja Orilammen majan isäntä Heikki Vesalainen Pieni ja idyllinen Mäntysaaren kappeli, samalla saarella oli myös kylän oma hautausmaa 6

7 tuuskin oli 12-tuntinen, työvuoroja kaksi ja vain sunnuntai oli lepopäivä. Palkka naisilla oli 45 markkaa kuukaudessa ja jossain laitteissa käytettiin lapsityövoimaa. Eivatpä nämä lapset tainneet kouluun ehtiä. Tehdassaleissa oli talvella lämpötila pakkasen puolella ja kesälläkin varmaan kylmää, kun ei ollut lämmitystä. Mutta vastaavasti kuivaamon puolella oli 75 asteen lämpötila. Kartonkinippuja naisetkin nostelivat käsin noin 50 kilon painoisina nippuina. Onnistuisikohan nykypäivänä miehiltäkään tämmöinen nostelu 12 tunnin ajan. Tehtaan toiminta loppui 1960-luvulla ns. pehmeään laskuun. Ketään ei irtisanottu ja kun ei ollut työvoimaa, niin pillit pussiin. Laitteisto oli tietenkin vanhentunutta ja tuotantokapasiteetti aivan liian pieni. Nykyään ympäristön työläisasunnot ovat yhtiön henkilökunnan loma-asuntoina. Vaikka kello oli jo 18.00, sai Sauli järjestettyä meille viinipuotiin Verlan omien viinien ja liköörien maistiaiset. Kiitos siitä. Kiitos järjestäjille ja osallistujille mielenkiintoisesta lauantaipäivästä. Meidän toivomus on, että vuoden kuluttua järjestettäisiin vastaavanlainen lauantaipäivä. Minne? Toivomuksia vastaanotetaan. Matkaterveisin Leila kapulalossi ilman kapulaa eli vaijerista vaan kiinni ja vetoja =) Ja sitten nokka kohti Vantaata. Påkaksen parkkipaikalla olimme jälleen klo Matkan hyvänolontunnetta lisäsi vielä koko päivän kestänyt lämmin ja aurinkoinen sää. 7 Verlan opas Jussi... sukunimeä emme muista Kuvat: Uusi-Eskolat

8 Laivan kippari Heikki Vesalaisen matkan aikana kertoma hauska tarina Annukan muistiinmerkitsemänä: Eräänä iltana jänis päätti mennä ottamaan Orilammen majalle pari trinksua. Kotimatkalla väsymys kävi jäniksen käpälään ja hän päätti jäädä lepäämään tien penkalle. Nukahdettuaan siihen paikalle tuli kettu. Kettu tuumi, että siinäpä onkin jänis mutta enpä syö sitä vielä. Käyn viereen lepäämään ja herättyäni syön tuon jäniksen, saan siinä samalla aamutrinksun kun tuoksahtaa niin kovin viinalta. Niin jänis ja kettu nukkuivat vierekkäin. Paikalle tuli toinen kettu ja totesi, että siinähän on jänis ja kettu. No, en kuitenkaan halua syödä tuota kettua vaan syön tuon jäniksen. Samalla kettu heräsi ja huomasi toisen ketun aikeet. Ketuille tuli kova tappelu. Ne tappeli niin että saivat toisensa hengiltä. Siinä molemmat ketut sitten makasi kuolleena jäniksen vieressä. Jänis heräsi hetken kuluttua ja totesi ketut nähtyään, että kaikkea sitä humalapäissään tulee tehtyä. Eteläpohjalaisia perinneruokia ja ruokamuistoja Viime joulun alla sain idean haastatella kauhavalaisjuurista anoppiani Maija Antilaa hänen lapsuutensa ruokamuistoista ja kyselin samalla eteläpohjalaisten perinneruokien reseptejä. Näistä sitten kokosin Mummin parhaat reseptit-vihkosen, jollaisen jokainen lapsenlapsista sai joululahjaksi. Mummi kertoi, että hänen lapsuudenkodissaaan leivottiin ohuita reikäleipiä noin kerran kuukaudessa ja niitä säilytettiin ylhäällä vartaissa. Vieno-anoppi teki paksumpaa reikäleipää, mutta mummi itse piti enemmän ohuemmasta. Oli kuin hevoset olis rouskuttanut ku isä ja veljeni Kusti ja Pentti söivät leipää, Mummi muisteli. Vaaleaa leipää ei ollut ollenkaan. Pullaa syötiin viipale kerrallaan lauantaina ja muita leivonnaisia olivat viikonloppuisin hanna-tädin keksit sekä sokerikakku, johon tuli yhtä paljon sokeria, munia ja vehnäjauhoja. Ne mitattiin lasilla, leivinjauhoa ei siihen laitettu. 8

9 Mämmiä kun keitettiin, niin sitä hämmennettiin puusta tehdyllä kieräimellä. Vispipuuroa vatkattiin tosi pitkään käsin vatkaimella. Mummi muistaa, että hän on lapsena noukkinut mustikoita, puolukoita, lakkoja, mesimarjoja ja vadelmia. Kiisseliä laitettiin pyhinä ja ilta-aterian yhteydessä syötiin aina jälkiruokaa. Sekä makaroni-, maito- että helmiryynivelliä tehtiin. Äitini paistoi pieniä lettuja aina 7 kerrallaan sitä tarkoitusta varten olleessa pannussa, Mummi mainitsee. Aladobia, sianpää-, sianmaha- sekä siansorkkasylttyä tehtiin itse ja myös makkaroita. Mummi oli jo alle 10-vuotiaana pessyt suolia makkaroita varten. Pihvisoosi tehtiin juhlapyhinä sisäpaistista Mummin kotona.viipaleiksi leikattu liha ruskistetaan pannussa voissa, lopuksi lisätään kiehuva vesi, jossa lihat haudutetaan pehmeiksi. Kaisa-äiti ei laittanut mausteita muuta kuin suolaa. Kastiketta varten jauhot ruskistetaan paistinpannulla. Lisätään kerma ja mustapippuria. Lihapullat vanhaa lajia 500 g jauhelihaa, sipuli silputtuna, mauste- ja valkopippuria, suolaa, ½ dl korppujauhoja, 1 dl kermaa, 1 muna Turvota korppujauhot kermassa. Lisää jauheliha, muna ja mausteet. Pyöritä kostutetuin käsin pullat ja paista ne voissa. Tee kastike samoin kuin pihvisoosissa. Kartanonpaistia tehtiin jo Mummin lapsuudenkodissa pyhäruoaksi. Se tarjottiin ohuiksi siivuiksi leikattuna. Kastike tehtiin erikseen paistinliemestä. Kropsu eli pannukakku 1 litra rasvatonta maitoa, 1 tl suolaa, 4 kananmunaa, 7dl vehnäjauhoja sulata pyöreässä pastinpannussa voi, laita 9 siihen taikinaa, paista 250 asteessa min. Sama taikina käy lettuihin, mutta saa olla löysempi. Piimäpuuro 1 litra vettä, kourallinen puuroriisiä kiehuvaan veteen, kourallinen rusinoita lisätään, tölkki kermaviiliä, 5-7 dl piimää, suurustetaan 2-3 rkl jauholla, valmiina lisätään sokeria, ½ tl suolaa sekä leipäjuustoa kuutioina. Lihavelli Keitä liemi luisista sian- ja naudanlihoista, lisää suolaa. Lisää puuroriisiä sekä rusinoita. Tee klimpit: 2 dl maitoa, 1 kananmuna, vehnäjauhoja sekoitetaan sakeaksi. Liemen pitää koko ajan kiehua, kun lisätään limpit, lisää lopuksi luista irrotetut lihanpalat. Hannatädit eli hannarit Nämä ovat mureita. Yllätys on se, ettei näihin tulekaan kermaa. 250 g sokeria 250 g perunajauhoja 250 g vehnäjauhoja 4 munaa, 200 g voita 1 tl nafti suudaa ja 1 tl leivinpulveria Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, sokeri ja munat vatkataan, lopuksi lisätään voi pehmeänä. Tätä salaattia Mummi valmistaa usein juhla-aterioille: Isoäidin salaatti Lehti- tai keräsalaattia leikataan suikaleiksi. Keitetyt kananmunat (2-3) pilkotaan haarukalla, suolaa ja sokeria lisätään. Löysäksi vaahdoksi vatkattuun kermaan lisätään etikkaa vähän ja sekoitetaan salaatin joukkoon kuten myös kananmunasilppu. Mirja Antila

10 AIKAMATKA VANTAAN HISTORIAAN HÅKANSBÖLEN KARTANON ALUEELLA - Nyky-Vantaalla me ollaan totuttu vähän vaatimattomampaan meininkiin, Antti Lindtman naureskeli vetäessään päälleen sinistä kuninkaan kaapua. Lindtman (s.1982) esitti sunnuntaina Håkansbölen kartanon ympäristöön levittäytyvässä aikamatkatapahtumassa kuningas Maunu Eerikinpoikaa ( ). Roolitus on osuva, sillä Eerikinpoika nousi kuninkaaksi ollessaan kolmevuotias, ja myös Lindtman valittiin johtotehtäviin jo nuorena: hänestä tuli 26-vuotiaana Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Kansanedustajaksi hänet valittiin vajaa kuukausi sitten 28-vuotiaana. Puku teetettiin kymmenen vuotta sitten kaupunginjohtaja Erkki Rantalaa varten, jolla oli vastaava tehtävä silloin Hakunilan urheilupuistossa järjestetyssä aikamatka-tapahtumassa. Hyvin tuo tuntuu Lindtmanillekin sopivan, vaikka mies itse piti asua turhan koreana Vantaa on ollut perinteisesti matalan byrokratian kaupunki myös päättäjien puheiden ja vaatteiden osalta, mutta ehkä sitä kerran voi tällaistakin koettaa näin juhlapäivänä, Lindtman totesi. Aikamatkoja järjestettiin Hakunilassa Håkansbölen kartanon mailla Vantaan 660-vuotispäivänä sunnuntaina. Opastetuilla kierroksilla vaellettiin läpi Vantaan historian merkkitapahtumien ja kohdattiin muun muassa kalastavia munkkeja ja venäläisiä kasakoita. Oppaina kierroksella toimivat Osmo (Tero Koponen) ja Martti (Teemu Palosaari).Osana tapahtumaa järjestettiin keskiaikaiset markkinat, jotka aukesivat kartanon tallipihalla heti puolenpäivän aikaan. Markkinoille osallistui muun muassa kyläseppiä, torikauppiaita sekä vatsasta puhuva taikuri, joka opetti lapsia jonglööraamaan. Lapsille ja lapsenmielisille oli tarjolla myös erilaisia keskiaikaisia leikkejä sekä jousella ammuntaa.vantaan kaupunginmuseon henkilökuntineen esittäytyi osana tapahtumaa kartanon päärakennuksen keittiössä ja kertoi Håkansbölen kartanon historiasta. Tapahtuman järjesti Vantaan kaupungin kulttuuripalvelut yhteistyössä alue- ja tapahtumapalveluiden, Tanssiteatteri Raatikon, Vantaan Tanssiopiston, Hakunilan alueen yhdistysten, aluetoimikunnan sekä vantaalaisten harrastajatahojen kanssa. Vantaan Sanomat Vesa Marttinen

11 11

12 Håkansbölen kartanon aikamatkatapahtumassa kuningas Maunu Eerikinpoika ( ) saapuu seurueineen. Vuonna 1351 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika luovutti Viron Padisen luostarille lohenkalastusoikeudet Vantaanjokeen, joka oli tuolloin nimeltään Helsingaa. Oikeuksien luovutus ja Helsingaa mainittiin kirjeessä ensimmäisen kerran Vantaapäivää vietetään kirjeen päivämäärän perusteella.vuoteen 1865 nykyinen Vantaa oli Helsingin pitäjä. Vuosina Vantaa oli Helsingin maalaiskunta. Vuonna 1972 siitä tuli kauppala ja vuonna 1974 kaupunki. 12

13 Lähteet ja lisätietoja: ja 13

14 Vantaan kaupunkijuhlan järjestelyihin osallistuttiin vanhaan tapaan Påkaksessa toimivia yhdistyksiä esittelemällä klo Maissi Salmen ohjaamasta Hiisi vieköön! näytelmästä nähtiin ensi herätys eli noin 15 minuutin pätkä. Kaupungin kulttuuripalvelut oli pyytänyt keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita jäseniämme Håkansbölen kartanon alueella samana päivänä pidettyä historiallista tapahtumaa elävöittämään.timo Kemiläinen hoiti järjestelyt. Kuvassa Timo Kemiläinen ja Eeva Uljonen, kuva: Liisa Pöyhönen Vieressä kaksi esimerkkiä, kuinka sukupuun voi toteuttaa myös ympyrämuodossa, toisessa 5 ja toisessa 7 sukupolvea 14

15 RITVA NIEMISEN MUISTOLLE Hän lähti pois, mutt' viel' on lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen. Jäi muistoihin, jäi liki sydäntämme elämän voima, sielu silmien. Ritva Nieminen tuli joukkoomme osallistumaan, olemaan osa kotipaikkakunnan kansanperinteen harrastustoimintaa. Hänen toiminta-alueensa olivat senioritanssit, mutta mukaan mahtui monenlaista aktiviteettia. Ritva Nieminen oli hyvävoimaisena vielä mukana yhdistyksemme kevätkokouksessa, hän on takana toinen vasemmalta Vantaan kansanperinteen ystävät kokevat Ritva Niemisen odottomattoman poismenon suurena ikävänä. Hänenlaisensa ihminen luo ympärilleen valoa ja hyvää mieltä. Näin hän on erinomainen ystävä JOKAISELLE. Ritva tulee säilymään muistoissamme yhtenä meistä. Omalla kohdallani nousevat itseoikeutetusti päällimmäisiksi tuoreet muistot monista tapaamisista mitä erilaimmissa tilanteissa. Ritvalla oli jumalainen kyky olla lähellä ilossa ja surussa. Hän kuului niihin armoitettuihin ihmisiin, jotka osaavat elää ilot ja surut elämään kuuluvina, itsestään selvyyksinä. Ritvan täysin odottamaton poistuminen jätti milloinkaan unohtumattoman muiston. Jokainen tapaaminen - vähäisinkin kävelymatka - oli juhlaa - juhlan parhaassa merkityksessä. MEIDÄN KAIK- KIEN SYDÄMELLINEN OSANOTTO OMAISTEN SURUUN. Irja Seetula 15

16 MAIRE LIPPOSEN MUISTOLLE Toinen muistokirjoitus Sunnuntaina kysyin Påkaksessa huolettomasti Liisa Tanskaselta, tietääkö hän mitä Maire Lipposelle kuuluu. Liisa vastasi, että Maire on kuollut. Jäin sanattomaksi. Olin kahta viikkoa aikaisemmin käynyt tavoittelemassa Mairea siitä talosta Peijaksen takaa, minkä eteen hänet jätin autoni kyydistä viimeeksi tavatessamme. En kuitenkaan nähnyt nimeä Lipponen asukkaitten nimitaulussa alhaalla rappukäytävässä. Ajattelin, että täytyypä soittaa Mairelle tai laittaa sähköpostia ja kysyä, asuuko hän vielä Mikaelintiellä.Viikon päästä tästä Maire oli kuulemma kuollut Peijaksen sairaalassa. Vuosien varrella tapasin Mairea usein seuramme tilaisuuksissa ja opin tuntemaan hänet rauhallisena ja miellyttävänä ihmisenä, jonka kanssa oli helppo keskustella. Monesti olimme myymässä itse valmistamiamme tuotteita joko Påkaksen joulumyyjäisissä tai Tikkurilan joulubasaarissa terveysaseman katetulla sisäpihalla. Vaihdoimme kokemuksia käsityöläisen epäkiitollisesta osasta, etenkin jos 16 kauppa ei käynyt tai jos olisi pitänyt myydä puoli-ilmaiseksi vaivalla valmistettuja töitä. Ihailin aina Mairen huolella tekemiä neuleita ja virkattuja ponchoja. Hänen keskiaikaispukunsa oli myös hieno ja hän esitteli Joutsenon pukuaan kansallispukunäytöksessämme Lumossa Tiesin Mairen käyneen muunmuassa aikuisopiston ompeluryhmässä Tikkurilassa jo pitkään, joten hänen käsityöharrastuksensa oli hyvin monipuolista. Påkaksen joulumyyjäisissä ehkä vuonna 2008, Mairen asiakas sovittaa virkattua hattua. Liisa Pöyhösen ottama kuva. Muistan, kun kävelin Mairen kanssa illan pimeydessä Påkaksesta kekrijuhlista lokakuussa 2009 hiljakseen Tikkurilan bussilaitureille. Hänellä oli jalkansa takia liikkumisvaikeuksia ja sanoinkin silloin, että minä voin hakea hänet, jos hän tarvitsee kyytiä ja haluaa lähteä joihinkin tapahtumiin, edellyttäen, että minulla on auto käytössäni, asuimme nimittäin samalla suunnalla. Muistan, että Maire kukitettiin tuossa kekrijuhlassa tulevan 70- vuotissyntymäpäivänsä johdosta.

17 Maire että hänen tyttärensä ja poikansa olivat menossa. Ymmärsin, että hänellä oli ollut monenlaisia terveydellisiä ongelmia, mutta hän puhui niistäkin hyvin rauhallisesti ja toivoin hänen saavan apua Jüriltä. Joulun alla 2008 kyselin seuramme jäseniltä, mistä kukin on kotoisin ja tein aiheesta jutun Hurakkaan. Mairelta sain seuraavanlaisen vastauksen sähköpostilla: Seuraavassa tammikuussa soitin sitten Mairelle ja kysyin, olisiko hän kiinnostunut lähtemään Mäntsälään minun ja muutaman muun kanssa ostamaan erään toimintansa päättäneen käsityötarvikeliikkeen loppuunmyynnistä lankoja ja muita materiaaleja edullisesti. Teimme retken autollani neljän naisen voimin ja kun Maire jäi pois kyydistä, sovimme, että tulen jonain päivänä käymään hänen luonaan.hän kertoi, että voisi kiitokseksi kyydistä antaa minulle osan suuresta nappikokoelmastaan. Tuo vierailu jäi toteuttamatta. Hei Mirja Olen syntynyt Etela-Karjalassa, Joutsenossa. Siella imin kaikenlaisia karjalaisia vaikutteita ja tunnen itseni karjalaiseksi. Isani on syntynyt Heinavedella savossa ja aitini suku on kotoisin varsinaissuomesta. Joten aito karjalainen en ikava kylla ole. Terveisin Maire ps.nahdaan varmaan myyjaisissa. Kaipaan Mairea. Monet keskustelut jäivät käymättä. Ihminen on poissa, mutta ei kadonnut. Hän elää meidän muistoissamme. Mirja Antila Viimeisen kerran tapasin Mairen Jüri Reinokin luennolla Påkaksessa viime elokuussa ja puhuin hänen kanssaan sen jälkeen puhelimessa, kun järjestelimme Jürin syyskuista hoitokäyntiä, jonne sekä 17

18 ARKKITEHTUURIA IHAILEMASSA Syy siihen, että itsenäisyyspäiväjuhlien kuvat jäivät edellisestä Hurakasta pois, oli toimittajan äkkilähtö muutaman päivän Barcelonan-matkalle. Matkan varsinainen aihe oli puolison 50-vuotispäivien juhlistaminen, mutta tarkoitus oli samalla tutustua katalonialaisen modernistisen arkkitehdin Antoni Gaudin suunnittelemiin merkittävimpiin rakennuksiin. Upea Sagrada Familia Alakuvassa Casa Mila, vieressä Camp Nou, Barcan kotistadion iltavalaistuksessa Aikoinaan opiskellessani oppisopimuksella kuvallisen ilmaisun perustutkintoa Vakesissa, kertoi taidehistorian opettajani Leena Hakli niin innostuneesti Gaudista ja hänen töistään, että päätin jossain vaiheessa matkustaa niitä katsomaan oikein paikan päälle. Pääkohde oli tietenkin katolinen kirkko Sagrada Familia, jonka parissa Gaudi työskenteli yli 40 vuotta, alkaen vuodesta Gaudin kuollessa v rakennus oli keskeneräinen ja on sitä edelleenkin. Arkkitehti on haudattu kirkon kryptaan. Toinen kohde oli Casa Mila,jota aikalaiset haukkuivat kutsumanimellä La Pedrera eli kivilouhos. Casa Mila kuuluu UNES- CON maailmanperintöluetteloon ja on rakennettu vuosina

19 Satunnaiset matkailijat Barcelonassa. Vas. toimittaja poseeraa elävän patsaan kanssa kävelykatu La Ramblalla, oik. päivänsankari nauttimassa tapaksia ja sangriaa KEVÄTKOKOUS Tunnelmia sääntömääräisestä kevätkokouksesta kotiseututalo Påkaksesta. Kokouksessa käsiteltiin yhdistyksen säännöissä mainitut kevätkokoukselle kuuluvat asiat ja valittiin hallitukseen uusi jäsen Eeva- Liisa Pekkarinen Yläkuvassa kokouksen puheenjohtaja Olli Uusi-Eskola ja sihteeri Kalervo Pelkkikangas. Alakuvassa Jorma Vartiainen ja Liisa Pöyhönen 19

20 vas. Eila ja Veini Vuorela, Irja Seetula, Timo ja Sirpa Kemiläinen vas. Sipa Kemiläinen, Jussi Lehtinen, Taina Sarivaara, Raimo Tanskanen, -, Hilkka ja Sulo Peltonen, Eeva-Liisa Pekkarinen 20

21 Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin Påkaksessa. Tarjolla oli pientä purtavaa, kahvia ja kakkua. Kaikki olivat pukeneet parhaat päälle ja laittaneet mitalit rintaan. Seuramme naisten taidonnäyte, sinivalkoinen kakku 93-vuotiaan maamme kunniaksi Kaunis ja juhlava kahvipöytä 21

22 Siniset maljat ja koristeelliset asetelmat loivat tunnelmaa. Musiikkia ja mitaleita, Anna Säteri ja Jussi Lehtinen 22

23 Liisa Pöyhönen, Maire Sievänen, Veini ja Eila Vuorela Liisa Tanskanen, Sulo Peltonen 23

24 TAPAHTUNUTTA JA TIEDOTETTAVAA Kalevalajuhla oli oikein kodikas ja kiva. Lauri Leppänen vastasi juhlan järjestelyistä. Yhdistyksemme 23-vuotispäivää vietettiin lauantaina kaikille jäsenille tarkoitetussa keväisessä tutustumistilaisuudessa kotiseututalo Påkaksessa. Illan aikana seuran toimintaa esiteltiin harrastusryhmien työnäytteillä, saimme nauttia niin tansseista, runonlausunnasta kuin käsitöistä ja tietenkin kahvipöydän antimista. Liisa ja Raimo Tanskanen sekä Esko Vierikko kävivät seuraamassa Hiisi vieköön!- näytelmän harjoituksia 6.5. Martinlaakson lukiossa ja totesivat, että esittäjät osaavat asiansa. Perinteinen käskynjakopalaveri pidetään maanantaina elokuun 8. päivänä klo Påkaksessa. Tiedoksi kaikille entisille Elojuhlatalkoolaisille: jos et pääse tulemaan Elojuhlille, niin ilmoittaisitko siitä Liisa T. puh , myös kaikki uudet talkoolaiset toivotetaan tervetulleiksi. Kysykää tuttavia tai naapureitanne tai muita innostuneita ihmisiä, jotka eivät ole ennen olleet porukassamme mukana ja haluaisivat mahdollisesti osallistua yhteiseen tekemiseen. Huomio kaikki keskiaikaisen puvun ja päähineen lainanneet, voisitteko palauttaa puvun Elojuhlien jälkeen Påkakseen! Elojuhlatalkoolaisten kekrijuhlaa vietetään lauantaina lokakuun 22 päivänä. Pyyntö jäsenille! Jos teillä muuttuu jokin yhteystiedoista, voisitko ilmoittaa siitä Kaijalle. tai puh , Yhteistyökumppanit Elojuhlilla: Vantaan kaupunki Vantaan seurakuntayhtymä Tiedekeskus Heureka Vantaan kansanpelimannit Kansanmusiikkiliitto Martinlaakson lukion ilmaisutaidon ryhmä 24

25 LAURIN ELOJUHLAT - LAURENTIUSFEST Laurin Elojuhlat Vantaan Pyhän Laurin kirkolla. Tämän vuoden teemana jatkuu LOITSUT. Elojuhlat alkavat viikkoa ennen sunnuntaina 7.8 klo Heurekassa aiheeseen liittyvällä luennolla. Etnografi, shamanisti Pia Kyyrö-Harju kertoo suomalaisesta kansanuskosta ja loitsuista. Elojuhlatoimikunta toivoo, että mahdollisimman moni voisi mennä kuuntelemaan luentoa. Alustavaa tietoa Elojuhlista Loitsuaiheinen Hiisi vieköön! -näytelmä esitetään kirkonkylän myllyllä perjantaina klo sekä lauantaina klo Lauantaina markkinat päättyvät tämän vuoksi klo Näyttelijät tulevat todennäköisesti lauantaina aikaisemmin markkinoille roolivaatteet päällä mainostamaan illan esitystä.timo Hämäläinen on säveltänyt loitsu -musiikkia, jota Vantaan kansanpelimannit säestävät. Samaani Johannes Setälää yritetään saada myös mukaan. Viimevuotinen kiertävä noita, Susanna Aarnio saapuu paikalle. Seurakunta järjestää mahdollisesti perjantaina iltatilaisuuden Pyhän Laurin Kirkossa. Kirkko ei ole meidän käytössämme perjantaina eikä lauantaina. Markkina-alueeseen ei tule muutoksia. Eräs Vantaalla tapaava luokkakokousryhmä saapuu Elojuhlille lohikeittoruokailuun. 25 Ohjelma (muutokset mahdollisia) Pakaritupa klo kantelisti Marja Turu klo laulujouhikko Outi Pulkkinen. Kappeli klo Lumous Group klo kantelisti Marja Turu. (Marja Turulla on eri ohjelma Pakarituvassa ja Kappelissa) Ohjelmateltta klo 9.00 Elojuhlafanfaari n. klo 9.30 Tikkurilan mieskuoro n.klo 9.50 Kansanlaululaulajaiset, yhteislaulutilaisuus, Tiina Komulainen n. klo Tikkurilan soittokunta n. klo Lumous Group n.klo13.20kansanlaululaulajaiset, yhteislaulutilaisuus, Tiina Komulainen Tiedoksi kaikille, että jos saamme EUavustusta näytelmän järjestelyitä varten, pitää Vantaan kaupungille ja EU:lle tehtävien tilitysten takia Elojuhlien talkooväestä jokaisella olla leimattu ruoka- ja kahvilipuke, kun menee ruokailuun tai kahville. Aina uusi lipuke vaikka kävisi kuinka monta kertaa! Lisäksi kaikilla, jotka osallistuvat Hiisi vieköön! -näytelmän talkoisiin, pitää olla nimi kuitattuna lipukkeeseen. Lipukkeet annetaan Ruusu-kahvilasta. Käsiohjelma tehdään Elojuhlille (painos 1000 kpl) ja Hiisi vieköön! - näytelmään (painos 500 kpl) erikseen.

26 Lasten telttaan on mietitty jotain uutta tekemistä, etenkin pojille, esimerkiksi peikkolaa ja köydenvetoa. Tintamareski tuodaan markkinoille lasten nurkan läheisyyteen, kuvaamisesta ei peritä maksua. Elojuhlan vastuuhenkilöt, päivitetty , tarkennuksia ja lisäyksiä tehdään tarvittaessa PÄÄVASTUU Raimo Tanskanen , varahenkilö ja LIIKENNE Olli Uusi-Eskola , AURINKOKAHVILA Eeva Uljonen RUUSUKAHVILA Liisa Tanskanen LASTENNURKKA Tiina Kannisto, LETUNPAISTO Annikki Lammila, Raija Miettinen ja Irja Seetula. LOHIKEITTO Pirjo Pietikäinen , keittäjä Eeva-Liisa Pekkarinen , OHJELMAVASTUURaimo Tanskanen OMA MYYNTIKOJU Hilkka Peltonen , SALAKAPAKKA Kalervo Pelkkikangas , TIEDOTUS Mirja Antila , Toimii kuvaajana markkinoilla VIHIKOJU (INFO) Taina Sarivaara , YÖVAHDIT Matti Ruuti ÄÄNENTOISTO Jorma Vartiainen , KUULUTUS Esko Vierikko , 26

27 Vantaan kansanperinteen ystävät ry PUHELINNUMEROITA JA SÄHKÖPOSTIOSOITTEITA HALLITUS Jäsen Puhelin Matkapuhelin Sähköposti Kalervo Pelkkikangas puheenjohtaja Eeva-Liisa Pekkarinen Hilkka Peltonen Peukaloiset Pirjo Pietikäinen puvusto Liisa Tanskanen juhlavastaava Raimo Tanskanen varapuheenjohtaja Anna-Liisa Uusi-Eskola Hurakan toimittaja TOIMIHENKILÖITÄ Liisa Pöyhönen rahastonhoitaja Kaija Turtio elojuhlasihteeri, jäsenrekisteri Mirja Antila Hurakan päätoimittaja Jani Leskelä internet-vastaava Tilitoimisto Ritva Pulkkinen TOIMINNANTARKASTAJAT Mirja Antila Kaija Turtio Jorma Vartiainen Marjatta Koivu-Loman 27

28