Ministeri Suvi-Anne Siimes

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (laskutusta arvonlisäverotuksessa koskevien vaatimusten yksinkertaistaminen, ajanmukaistaminen ja yhdenmukaistaminen) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 17 päivänä marraskuuta 2000 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta laskutusta arvonlisäverotuksessa koskevien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes Lainsäädäntöneuvos Suvi Anttila

2 2 VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/271100/0876 EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI DIREKTIIVIN 77/388/ETY MUUTTAMISESTA LASKUTUSTA ARVONLISÄVEROTUKSESSA KOSKEVIEN VAATIMUSTEN YKSINKERTAISTAMISEKSI, AJANMUKAISTAMISEKSI JA YHDENMUKAISTAMISEKSI 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio antoi 17 päivänä marraskuuta 2000 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta laskutusta arvonlisäverotuksessa koskevien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi; KOM(2000) 650 lopullinen, Bryssel , 2000/0289 (CNS). Yhteisössä sovellettavasta arvonlisäverojärjestelmästä säädetään jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetussa kuudennessa neuvoston direktiivissä 77/388/ETY (jäljempänä kuudes arvonlisäverodirektiivi). Voimassaolevat laskun toimittamisvelvollisuutta koskevat kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännökset sisältyvät 22 artiklan 3 kohtaan. Ne ovat varsin yleisluonteisia ja jättävät jäsenvaltioille paljon harkintavaltaa. Säännökset perustuvat paperilaskun käsitteelle. 2. Säädösehdotuksen tavoitteet Lasku on yksi tärkeimmistä liikesuhteissa syntyvistä asiakirjoista. Laskutusta koskevat säännöt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Direktiiviehdotuksen tavoitteena on laskutusta koskevien velvoitteiden yksinkertaistaminen ja ajanmukaistaminen Euroopan yhteisössä luomalla niitä varten aiempaa yhdenmukaisempi oikeudellinen kehys. Yhdenmukaistaminen on komission mukaan välttämätöntä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi. Komission mukaan ehdotus noudattaa täydellisesti subsidiariteettiperiaatetta. Rajat ylittävän liiketoiminnan kehittyminen moninkertaistaa niiden tapausten määrän, joissa elinkeinonharjoittajan on otettava huomioon useiden maiden huomattavasti toisistaan poikkeava laskutusta koskeva lainsäädäntö. Lisäksi ehdotus edistää komission mukaan sähköisen laskutuksen ja myös sähköisen kaupankäynnin kehitystä. Koska keskeisimmät laskuja koskevat säännökset sisältyvät arvonlisäverolainsäädäntöön, ehdotuksella voidaan komission mukaan merkittävästi yksinkertaistaa elinkeinonharjoittajien velvoitteita. On tietenkin olemassa muita velvoitteita, joita ei voida yksinkertaistaa tai yhdenmukaistaa tällä direktiiviehdotuksella. Komissio toteaa, ettei ehdotus poista muiden laskutukseen kohdistuvien velvoitteiden yksinkertaistamisen tarvetta yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla. Komission mukaan ehdotuksessa on pyritty löytämään tasapaino elinkeinonharjoittajien velvollisuuksien ja veroviranomaisten valvontatarpeiden välillä. Komissio on todennut ehdotuksen olevan olennainen osa komission uutta arvonlisäverostrategiaa (komission tiedonanto KOM(2000) 348), jonka avulla pyritään edistämään yhteisön arvonlisäverojärjestelmän yksinkertaistamista ja ajanmukaistamista lyhyellä aikavälillä. Komission mukaan velvollisuudella toimittaa lasku on oleellinen merkitys yhteisön arvonlisäverojärjestelmässä: lasku antaa tietoja arvonlisäverokäsittelystä, mahdollistaa verovalvonnan ja toimii ostajan vähennysoikeuden todisteena. Elinkeinonharjoittajat ovat SLIM-aloitteen (Sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistaminen) toisessa vaiheessa olleet sitä mieltä, että laskutusta koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisen laiminlyönti estää sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan.

3 3 Ecofin-neuvosto korosti kesäkuussa 1998 sähköiseen kauppaan liittyen sähköisen laskutuksen käytön oikeudellisen kehyksen luomisen välttämättömyyttä siten, että veroviranomaisen valvontamahdollisuudet kuitenkin turvataan. Näiden syiden vuoksi komissio teetti vuoden 1999 elokuussa valmistuneen tutkimuksen arvonlisäverotuksen laskutukselle asettamista vaatimuksista. 3. Säädösehdotuksen pääasiallinen sisältö 3.1. Velvollisuus toimittaa lasku Voimassa olevan direktiivin mukaan verovelvollisen on toimitettava lasku tai laskuna toimiva asiakirja toiselle verovelvolliselle tai muulle kuin verovelvolliselle oikeushenkilölle toimittamistaan tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista. Komissio ei ehdota tähän muutoksia. Nykyinen direktiivi mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä laskuksi myös kolmannen tai asiakkaan toimittaman laskun. Laskutuksen alihankinta on sallittua lähes kaikkialla Euroopassa. Itselaskutustakin käytetään yleisesti monella alalla. Tällä menettelyllä on komission mukaan suuri taloudellinen merkitys näillä aloilla. Ehdotuksen mukaan direktiivissä säädettäisiin nimenomaisesti, että verovelvollinen voi antaa laskun toimittamisen asiakkaan tai kolmannen tehtäväksi. Edellytyksenä olisi se, että osapuolet tekevät asiasta sopimuksen, ja että on olemassa menettelytapa, jonka mukaisesti verovelvollinen myyjä joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti hyväksyy kunkin laskun. Myyjä olisi itse vastuussa laskun toimittamisesta. Jäsenvaltiot voisivat asettaa itselaskutukselle ja tietyissä tilanteissä myös alihankintalaskutukselle lisäedellytyksiä. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi lisäksi sallittava laskujen toimittaminen kausittain enintään yhden kuukauden pituisilta ajanjaksoilta Laskujen sisältö Voimassa olevassa direktiivissä säädetään tiedoista, jotka verovelvollisen on merkittävä laskuun. Kyseessä on minimisääntely eli jäsenvaltiot voivat laajentaa pakollisten tietojen luetteloa. Eri jäsenvaltioissa vaadittavat laskumerkinnät ovat keskenään hyvin erilaisia, mikä aiheuttaa vaikeuksia useissa jäsenvaltioissa toimiville elinkeinonharjoittajille. Komissio katsoo, että laskuissa mainittavien tietojen yhdenmukaistaminen on välttämätöntä talouden kansainvälistymisen ja sähköisen kaupankäynnin kehittymisen vuoksi. Komissio ehdottaa, että direktiivissä lueteltaisiin tyhjentävästi ne merkinnät, jotka arvonlisäverotuksessa laskuilta vaaditaan. Kaikkien jäsenvaltioiden elinkeinonharjoittajien olisi noudatettava tätä luetteloa. Jäsenvaltiot eivät voisi arvonlisäverotusta varten vaatia muita laskumerkintöjä. Pakollisten laskumerkintöjen luettelo koskisi vain tilanteita, joissa direktiivin mukaan verovelvollisella on velvollisuus antaa lasku, eli se ei koskisi kuluttajille tapahtuvia myyntejä. Komission ehdottama luettelo koostuu kahdestatoista yleisestä merkinnästä. Luettelo ei sisällä kaikkia kaikissa viidessätoista jäsenvaltiossa nyt vaadittavia mainintoja, vaan siinä pyritään komission mukaan sovittamaan yhteen yksinkertaistamispyrkimykset, veroviranomaisen valvontatarpeet sekä elinkeinonharjoittajien tarpeet. Jäsenvaltioilla olisi ehdotuksen mukaan mahdollisuus myöntää poikkeuksia pakollisesta luettelosta loppusummaltaan pienten laskujen osalta. Poikkeuksia voitaisiin myöntää myös eräissä muissa tilanteissa. Laskujen rahamäärät voitaisiin ehdotuksen mukaan esittää minkä tahansa valuutan määräisinä, jos maksettavan veron määrä muunnetaan kansalliseksi valuutaksi. Jäsenvaltiot voisivat vahvistaa lisävaatimuksia laskuissa käytetyn kielen osalta Sähköinen laskutus Voimassa olevassa kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä ei mainita lainkaan sähköistä laskutusta. Jäsenvaltiot voivat päättää, sallivatko ne sähköiset laskut, ja asettaa sähköisille laskuille tarpeellisiksi katsomiaan edellytyksiä. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on luoda yhteisönlaajuiset sähköistä laskutusta

4 4 koskevat säännöt. Komission mukaan jos yhteisön laajuisista vähimmäisehdoista ei ole sovittu, joidenkin jäsenvaltioiden voi olla vaikea hyväksyä uuden laskutustekniikan kehittymistä rajat ylittävällä tasolla. Sähköistä laskutusta koskevien edellytysten epäyhdenmukaisuus estää komission näkemyksen mukaan sähköisen laskutuksen laajamittaisen käytön erityisesti tilanteissa, missä useassa maassa toimivat konsernit haluaisivat keskittää laskutuksensa vain yhden yksikön hoidettavaksi. Asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön luominen on komission mukaan välttämätöntä myös teknologian viime aikaisen kehityksen vuoksi, sillä laskujen lähettämiseen Internetin kaltaisen suojaamattoman verkon kautta liittyy teknisiä riskejä. Komissio ehdottaa direktiivissä säädettäväksi, että lasku voidaan toimittaa paperilla tai sähköisesti. Ehdotuksen mukaan direktiivissä luotaisiin täsmällinen oikeudellinen kehys sähköisten laskujen hyväksymiselle. Ensinnäkin jäsenvaltiot eivät saisi edellyttää minkäänlaista ennakkolupaa eivätkä siirtymäkauden jälkeen myöskään ennakkoilmoitusta. Toiseksi direktiivissä säädettäisiin sähköistä laskutusta koskevista perusehdoista, joiden tavoitteena on varmistaa sen tekninen turvallisuus. Sähköisten laskujen alkuperän aitous ja niiden sisällön koskemattomuus olisi ehdotuksen mukaan taattava sähköistä allekirjoitusta koskevan direktiivin (1999/93/ETY) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kehittyneen sähköisen allekirjoituksen avulla. Jäsenvaltiot eivät saisi vaatia verovelvollisia täyttämään mitään muita laskujen sähköistä lähettämistä koskevia velvoitteita tai muodollisuuksia. Komissio toteaa, että tämän ehtojen luettelon tavoitteena on myös antaa elinkeinonharjoittajille selkeät kriteerit, joiden perusteella valita laskutusohjelma, mikä edistäisi standardoitujen ohjelmistojen kehittämistä ja niiden hintojen alenemista Laskujen säilytys Kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan verovelvollisen on säilytettävä itsellään jäljennös kaikista toimitetuista laskuista. Komission mukaan tätä velvoitetta on ajanmukaistettava muuttamalla se yleisemmäksi tietojen tallennusvelvoitteeksi, jota ei ole sidottu tiettyyn välineeseen. Komissio ehdottaa, että elinkeinonharjoittaja voisi itse päättää, mihin laskut tallennetaan edellyttäen, että hänellä on kaikkina aikoina välitön pääsy kaikkiin laskun sisältämiin tietoihin ja että tietojen koskemattomuus ja luettavuus varmistetaan tallennuskauden ajan. Tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi ja tietojen koskemattomuuden varmistamiseksi kaikki sähköisesti toimitetut laskut olisi ehdotuksen mukaan myös tallennettava sähköisesti yhdessä niissä käytetyn kehittyneen sähköisen allekirjoituksen kanssa. 4. Asian käsittely Euroopan unionin toimielimissä Euroopan parlamentin sekä talous- ja sosiaalikomitean lausuntoja direktiiviehdotuksesta ei ole vielä annettu. Ehdotusta on käsitelty neuvoston työryhmässä tammikuun 16 päivänä ja maaliskuun 21 päivänä. Ensimmäisessä kokouksessa ehdotus käytiin läpi teknisesti. Toisessa kokouksessa keskusteltiin pääasiassa laskutusvelvollisuudesta. 5. Ehdotuksen vaikutukset Suomelle Yritykset harjoittavat toimintaansa lisääntyvässä määrin usean eri jäsenvaltion alueella ja joutuvat näin ollen soveltamaan eri jäsenvaltioiden laskutusta koskevia säännöksiä. Yritykset myös tehostavat toimintaansa keskittämällä koko EY:n alueella harjoittamansa toiminnan laskutuksen jollekin yksiköllensä tai ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. Eri jäsenvaltioiden laskutusta koskevien säännösten erilaisuus lisää yritysten hallinnollista työtä. Laskutusta koskevien säännösten yhdenmukaistaminen olisi siis omiaan alentamaan rajat ylittävää kauppaa harjoittavien yritysten laskutuskustannuksia.

5 5 Sama vaikutus olisi ehdotuksen säännöksillä, joiden tavoitteena on edistää sähköistä laskutusta tekemällä sähköinen laskutus ja laskujen sähköinen säilytys yleisesti sallituksi EY-maissa ilman ennakkolupaa tai -ilmoitusta. Sama vaikutus olisi myös alihankintalaskutuksen ja itselaskutuksen yleisellä sallimisella. Direktiiviehdotus edellyttäisi toteutuessaan arvonlisäverolain (1501/1993) ja arvonlisäveroasetuksen (50/1994) muuttamista. Arvonlisäverolain mukaan verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Arvonlisäveroasetuksen mukaan suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien on perustuttava kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettuun tositteeseen. Arvonlisäverolain 102 a :n mukaan vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta tosite, josta ilmenee myynnistä suoritettava vero. Kirjanpitolain mukaan kirjauksen on perustuttava päivättyyn ja numeroituun tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman. Menotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tuotannontekijä ja tulotositteesta luovutettu suorite. Tuotannontekijän vastaanottoajankohta ja suoritteen luovutusajankohta on voitava osoittaa tositteen tai sen liitteen avulla taikka muutoin. Milloin kirjauksen perusteeksi ei saada ulkopuolisen antamaa tositetta, kirjaus tulee todentaa kirjanpitovelvollisen itsensä laatiman ja asianmukaisesti varmennetun tositteen avulla. Arvonlisäverolain 209 a :n mukaan verovelvollisen myyjän on annettava tavaran tai palvelun myynnistä ostajalle tosite, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Tosite on annettava myös ennakkomaksusta. Tositteeseen on merkittävä tavaran tai palvelun veroton myyntihinta ja myynnistä suoritettavan veron määrä eri verokantojen osalta. Lisäksi laissa säädetään yhteisökaupassa ja muissa erityistilanteissa tehtävistä laskumerkinnöistä. Tarkemmat tositteeseen merkittäviä tietoja koskevat säännökset annetaan asetuksella. Arvonlisäveroasetuksen mukaan jos myynnistä toiselle verovelvolliselle ei ole suoritettava veroa, myyntitositteeseen on tehtävä verottomuutta osoittava merkintä. Asetuksen mukaan verovelvollisen myyjän on myös tehtävä verovelvollisten välisiä liiketoimia koskeviin asiakirjoihin verovelvollisuutta osoittava merkintä "ALV rek.". Direktiiviehdotus edellyttäisi pakollisina vaadittavia laskumerkintöjä koskevan arvonlisäverolain säännöksen täydentämistä ehdotuksessa luetelluilla uusilla laskumerkintävaatimuksilla. Direktiiviehdotuksen laskumerkintöjen luetteloon ei sisälly merkintää "ALV rek", joten tällaista merkintää ei voitaisi enää vaatia. Ehdotus mahdollistaa sen, ettei kaikkia merkintöjä vaadita loppusummaltaan vähäisten laskujen osalta. Arvonlisäverolaissa ei ole erityissäännöksiä asiakkaan tai kolmannen laatimista laskuista. Ne on katsottu sallituiksi sekä arvonlisäverotuksessa että kirjanpidossa. Direktiiviehdotus edellyttäisi itselaskutusta ja alihankintalaskutusta koskevien tarkempien säännösten sisällyttämistä arvonlisäverolainsäädäntöön. Arvonlisäverolaissa ei ole erityissäännöstä myöskään laskutuskaudesta. Lain ajallista kohdistamista koskevien säännösten mukaan tilikaudelle suoriteperusteen mukaan kuuluva vero saadaan tilikauden aikana kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Käytännössä arvoltaan pienet myynnit yhdistetään usein laskutettaviksi kuukautta pidemmältä ajanjaksolta, mikä alentaa laskutuskustannuksia. Direktiiviehdotus edellyttäisi enintään kuukauden pituisen laskutusjakson säätämistä. Tämä ei vaikuttaisi niin sanottujen jatkuvaluonteisten tavaratoimitusten ja palvelusuoritusten laskutuskäytäntöön. Arvonlisäverolainsäädännössä ei säädetä siitä, missä valuutassa maksettavan veron määrä laskussa ilmaistaan. Direktiiviehdotus merkitsisi tältä osin muutosta. Arvonlisäverolainsäädännössä ei ole

6 6 erityissäännöksiä myöskään sähköisestä laskutuksesta. Arvonlisäverolain ja - asetuksen laskuja koskevat säännökset koskevat sekä paperilaskutusta että sähköistä laskutusta. Kirjanpitolain mukaan tositteet ja kirjanpitomerkinnät saadaan tehdä koneelliselle tietovälineelle kirjanpitovelvollisen tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (1998/47) mukaan tietovälineelle laaditun tositteen tulee olla tulostettavissa selväkielisenä paperille siten, että kaikki kirjanpitolaissa ja muussa laissa tositteelta edellytetyt tiedot ovat nähtävissä muuttamattomina, vaikka tositteen muoto ei vastaa alkuperäistä tositetta. Suomessa ei ole katsottu verovalvonnan kannalta tai muistakaan syistä tarpeelliseksi lainsäädännössä asettaa sähköiselle laskutukselle erityisiä edellytyksiä. Erityisiä sähköiseen laskutukseen liittyviä verovalvontaongelmia ei ole käytännössä esiintynyt. Direktiiviehdotus merkitsisi sitä, että arvonlisäverolaissa tulisi asettaa sähköisen laskutuksen edellytykseksi kehittyneen sähköisen allekirjoituksen käyttäminen. Muutos ei koskisi kuluttajille tapahtuvaa laskutusta. Ehdotettu vaatimus olisi elinkeinonharjoittajien kannalta huomattava muutos. Se merkitsisi käytännössä tällä hetkellä julkisen avaimen menetelmään (PKI) perustuvien sähköisen allekirjoituksen tekniikoiden käyttämistä. Tällaisia tekniikoita ei ole vielä riittävästi tuotteistettu eivätkä ne ole laajasti käytössä. Kehittyneen sähköisen allekirjoituksen käyttäminen lisäisi yritysten kustannuksia. Kehittynyt sähköinen allekirjoitus soveltuisi huonosti nykyisin laajasti käytössä oleviin EDI-toimintamalliin perustuviin sähköisen laskutuksen ratkaisuihin. Arvonlisäverolaissa ei erityisesti säännellä tositeaineiston säilyttämistapaa tai -paikkaa. Kirjanpitolain mukaan tositteet ja kirjanpitomerkinnät saadaan tasekirjaa lukuun ottamatta säilyttää koneellisella tietovälineellä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaan kirjanpitoaineisto on tilikauden aikana säilytettävä kahdella koneellisella tietovälineellä. Tilinpäätöksen laatimisaikana kirjanpitoaineisto on siirrettävä kahdelle pysyvästi säilytettävälle koneelliselle tietovälineelle. Kirjanpitolain mukaan tilikauden tositteet ja muu kirjanpitoaineisto saadaan kirjanpidon hoitamiseksi tai tilinpäätöksen laatimiseksi säilyttää tilapäisesti muualla kuin Suomessa. Kirjanpitovelvollisen Suomessa laadittu tosite saadaan viedä Suomesta myös, jos se on edellytyksenä ulkomaisen viranomaisen toimintaan perustuvan edun saamiselle. Direktiiviehdotus merkitsisi sitä, että elinkeinonharjoittajien tulisi säilyttää lähettämänsä ja vastaanottamansa sähköiset laskut sähköisessä muodossa. Tätä ei Suomessa tällä hetkellä edellytetä vaan sähköisesti lähetetyt tai vastaanotetut tositteet voidaan säilyttää myös paperimuodossa. Sähköisiä laskuja lähettävät ja vastaanottavat yritykset, jotka tällä hetkellä säilyttävät tositteet paperimuodossa, joutuisivat muutoksen johdosta investoimaan sähköisen arkistoinnin ohjelmistoihin ja laitteistoihin. Ehdotuksen säännökset tositteiden säilyttämispaikasta poikkeavat kirjanpitolain säännöksistä. Direktiiviehdotus ei sinällään merkitse kirjanpitolainsäädäntöjen harmonisointia. Tositteiden pysyvä säilyttäminen ulkomailla voisi aiheuttaa jossain määrin käytännön hankaluuksia verovalvonnalle. Direktiiviehdotuksessa ei määritellä laskun tai laskuna toimivan asiakirjan käsitettä. Kirjanpitolautakunnan koneellisessa kirjanpidossa käytettäviä menetelmiä koskevan yleisohjeen mukaan kirjanpitolain edellyttämä tosite saadaan muodostaa erillisistä, erikseen säilytettävistä asiakirjoista, jos ne on yhdistetty toisiinsa sähköisen arkiston linkkitietojen avulla tai muutoin. Koneellisesti säilytettävä liiketapahtuman todentava tosite voi olla tiedonsiirtoon käytetty sanoma tai siitä muodostettu konekielinen tosite. Laskun käsitteellä on oleellinen merkitys direktiiviehdotuksen eri säännösten sisällön kannalta. Ehdotetut muutokset edellyttäisivät toteutuessaan elinkeinonharjoittajien

7 7 laskutusjärjestelmien muuttamista. 6. Hallituksen kanta Hallitus kannattaa tavoitetta yhdenmukaistaa laskutusta koskevia säännöksiä arvonlisäverotuksessa ja edistää sähköistä laskutusta. Nämä tavoitteet ovat tärkeitä eurooppalaisten yritysten hallinnollisten kustannusten pienentämisen ja siten niiden kilpailukyvyn kannalta. Hallitus suhtautuu positiivisesti itselaskutuksen ja alihankintalaskutuksen nimenomaiseen sallimiseen. Hallituksen kannan mukaan olisi hyvä, jos kokoomalaskujen yhden kuukauden laskutusjaksoa voitaisiin pidentää tai luopua tällaisesta aikarajasta kokonaan. Hallitus kannattaa laskuissa edellytettävien tietojen harmonisointia. Pakollisina laskuihin merkittäviä tietoja tulisi olla mahdollisimman vähän. Ehdotus yksinkertaistaisi näiltä osin rajat ylittävän liiketoiminnan käytäntöjä ja edistäisi näin sisämarkkinoiden toimivuutta. Hallitus ei kannata kehittyneen sähköisen allekirjoituksen asettamista sähköisen laskutuksen ehdottomaksi edellytykseksi. Sähköinen laskutus ei ole käytännössä aiheuttanut arvonlisäverotuksessa erityisiä ongelmia, eikä sähköiselle laskutukselle ole katsottu tarpeelliseksi asettaa paperilaskutuksesta poikkeavia edellytyksiä. Sähköisen laskutuksen teknisen turvallisuuden edistäminen on sinänsä kannatettava tavoite, mutta siihen ei tulisi pyrkiä asettamalla lainsäädännössä tiukkoja pakollisia vaatimuksia. Ehdotettu vaatimus hankaloittaisi sähköistä laskutusta ja saattaisi jopa toimia tavoitettaan eli sähköisen laskutuksen edistämistä vastaan. Direktiiviehdotusta tulisi tältä osin väljentää siten, että se antaisi jäsenvaltiolle mahdollisuuden soveltaa joustavampaa lähestymistapaa. Tositeaineiston säilyttämistä koskeviin säännösehdotuksiin liittyviä kysymyksiä tulisi hallituksen kannan mukaan tutkia tarkemmin. Komission jatkotyöstämistä ehdotus voidakseen edellyttää tulla hyväksytyksi. Huomiota tulee kiinnittää myös laskun tai laskuna toimivan asiakirjan käsitteen merkitykseen. Direktiivin voimaantuloajankohdaksi ehdotettu vuoden 2001 kesäkuun alku on epärealistinen. Hallituksen käsityksen mukaan direktiivin voimaansaattamiseen on varattava riittävän pitkä aika.