2. Matkaan. Maanantai

Transkriptio

1 Matkaraportti Matkailusta hyvinvointia esteettömän matkailun kehittämishankkeen opintomatka Ranskan Alpeille tutustumaan ranskalaiseen Tourisme & Handicaps labeliin

2 Sisällys 1. Matkan taustaa Matkaan... 4 Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Yhteenveto matkasta Liite 1 Liite 2 2

3 1. Matkan taustaa Matkailusta hyvinvointia esteettömän matkailun kehittämishankkeen hankesuunnitelmaan sisältyy benchmarking-matka ulkomaille. Matkan ajankohdaksi oli päätetty kevät Hankkeen projektipäällikkö Kaisa Mantsinen alkoi selvittää vuoden 2009 syyskesällä Internetin avulla, minne eurooppalaiseen maahan benchmarkingmatka kannattaisi suunnata. Englannin ja ranskan kielentaitoisena hän katseli molemmilla kielillä olevia sivustoja, ja tutustui ranskalaiseen Tourisme & Handicaps nimiseen järjestöön sekä sen ylläpitämään esteettömän matkailun merkkiin, labeliin kuten ranskalaiset sitä kutsuvat. Ranskalaisten verkkosivujen avulla selvisi, että labelin käytäntöön pano ja valvonta ovat vuonna 2001 perustetun Tourisme &Handicaps järjestön vastuulla. Labelin kehittämisen taustalla on ollut Ranskan turismiministeriö (le ministère du tourisme). Tourisme & handicaps labelin omaavia matkailukohteita (museoita, maatilamatkailuyrityksiä, uimarantoja jne.) on Ranskassa yli Koska label tuntuu olevan todella aktiivisesti käytössä ympäri maan, päätyi projektipäällikkö suunnittelemaan matkaa Ranskaan. Muista eurooppalaisista maista ei vastaavaa esteettömän matkailun luokittelujärjestelmää löytynyt. Tanskassa on kehitetty standardit ja merkki esteettömille kohteille, mutta merkki on ulotettu koskemaan kaikkea lentokentistä autotien varressa oleviin pysähdyspaikkoihin. Ranskalainen label tuntui vastaavan paremmin sitä, mihin Matkailusta hyvinvointia esteettömän matkailun kehittämishankkeessa kehitettävällä koeluokittelullakin tullaan tähtäämään, helpompaan ja luotettavampaan tiedonsaantiin esteettömistä matkailukohteista. Ranskalainen Tourisme & Handicaps label on jaettu neljään eri osa-alueeseen, joita ovat liikuntarajoitteisuus, näkövamma, kuulovamma ja henkiset toimintahäiriöt (ranskaksi handicap moteur, handicap visuel, handicap auditif sekä handicap metal). Kun ranskalainen matkailuyritys haluaa saada itselleen labelin, sen täytyy hakea sitä oman alueensa Tourisme &Handicaps järjestön edustajilta. Yrityksen tilat käydään kartoittamassa, ja koottujen tietojen perusteella yritykselle myönnetään label niiden osa-alueiden osalta, joilta labelissa vaadittavat esteettömyyskriteerit täyttyvät. Yritys voi siis saada labelin koskien esimerkiksi pelkästään yhtä yllä mainituista neljästä osa-alueesta. Jossain toisessa yrityksessä puolestaan saattavat kriteerit täyttyä kaikkien neljän osa-alueen osalta. Alkaessaan suunnitella benchmarking-matkaa Ranskaan, hankkeen projektipäällikkö otti yhteyttä ranskalaiseen Tourisme &Handicaps järjestöön. Järjestöstä neuvottiin suuntaamaan matka Rhône-Alpes-seudulle, jossa oltiin järjestön mukaan hyvin edistyksellisiä ja aktiivisia esteettömän matkailun kehittämisessä. Alueen verkkosivuilla oli ladattavissa opas, johon on koottu kaikki alueen Tourisme&Handicaps labelin 3

4 omaavat yritykset. Oppaan avulla matkan reitti ja kohteet alkoivat hahmottua, ja lukuisien sähköpostitse lähetettyjen yhteydenottojen, kyselyjen ja varausten jälkeen matkaohjelma oli valmis. Matka kestäisi kaikkiaan viisi päivää, joista ensimmäinen ja viimeinen päivä menisivät matkustamiseen, ja kolme päivää kierrettäisiin autolla esteettömiin, labelin omaaviin matkailukohteisiin tutustuen (liite 1: matka-ohjelma, liite 2: kartta alueesta). Auto ja kuljettaja, kuten myös lentoliput, oli varattu matkatoimiston kautta. Majoitukset projektipäällikkö oli varannut itse, ja yöpymispaikat olivat osittain samoja, kuin mihin oli tarkoitus mennä tutustumaankin. Projektipäällikön lisäksi matkalle lähtivät Lomakeskus Huhmarin johtaja Kari Rantanen ja PKAMK:n matkailun tuntiopettaja, myös yrittäjänä ohjelmapalvelualalla toiminut Keijo Koskinen. 2. Matkaan Maanantai Matkalle lähtijät kokoontuivat aikaisin aamulla Joensuun lentoasemalle, josta lennettiin ensin Helsinkiin. Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuttiin aikataulun mukaisesti, mutta siellä kävi ilmi, että Zürichiiin menevä jatkolento olisi myöhässä. Lento oli lopulta myöhässä n. kaksi tuntia, ja oli selvää, etteivät matkaajat ehtisi enää päivän kolmannelle lennolle Zürichistä Lyoniin. Lennot varanneesta matkatoimistosta kehotettiin kuitenkin lentämään myöhästyneellä koneella Zürichiin ja selvittämään siellä jatkolentomahdollisuudet. Zürichissä oltiin lopulta n. klo 14 aikaan. Sieltä matkaa jatkettiin lopulta Geneveen, jossa kuljettaja oli auton kanssa odottamassa matkaajia. Genevestä oli noin puolentoista tunnin ajomatka Ranskan puolelle, Lyonin itäpuolella sijaitsevaan ensimmäiseen majoitus- ja tutustumiskohteeseen. Perillä La Trancoulette nimisessä maatilamatkailuyrityksessä oltiin n. klo 20 paikallista aikaa. Kuva 1. La Trancoulette, etuoikealla esteettömän huoneiston sisäänkäynti. 4

5 Majoituspaikan ystävällinen omistajapariskunta oli matkaajia vastassa ja esitteli tilat. Keijo Koskinen majoittui esteettömään huoneistoon Janu, Kari Rantanen ja projektipäällikkö majoittuivat tilan kahteen muuhun majoitushuoneeseen. Autonkuljettaja joutui yöpymään ensimmäisen yön eri paikassa, sillä kohteessa ei ollut neljälle hengelle omia huoneita. Iltapalan ja aamupalan yhteydessä matkaajat keskustelivat paikan omistajapariskunnan kanssa. Pariskunta kertoi, että heidän tilansa on 200 vuotta vanha maatila, jonka vanhoihin rakennuksiin (talliin, navettaan jne.) majoitustilat oli kunnostettu. Esteettömän huoneiston lisäksi rakennuksissa oli kaksi tilavaa huonetta (kahdelle ja neljälle henkilölle) omilla wc- ja peseytymistiloilla kapeiden ja melko jyrkkien portaiden päässä. Näissä huoneissa ei ollut ruuanlaittomahdollisuutta, toisin kuin esteettömässä huoneistossa, jossa oli oma keittiö. Lisäksi oli ruokailutila, jossa tarjottiin aamupalat. Ruokailutilaan ei ollut esteetöntä sisäänkäyntiä, vaan esim. pyörätuolilla liikkuvat nauttivat aamiaisen omassa huoneistossaan. Tilalla ei nykyään ollut enää eläimiä eikä viljelyä. Rouva työskenteli paikallisessa turisti-infossa, ja hän oli auttanut projektipäällikköä ennen matkaa suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa. Rouva puhui sujuvasti englantia. Kuva 2. Maisemaa pihamaalta La Trancoulette tilan omistajat kertoivat, että heillä oli ollut Tourisme & handicaps label neljä vuotta. Omistajat kokevat labelin hyväksi ja luotettavaksi, ja heidän mielestään labelin antamat kriteerit takaavat laadun esteettömille tiloille. He kertoivat, että heillä oli pyörätuolia käyttäviä asiakkaita, jotka olivat lomailleet heillä useampia kertoja, ja jotka pärjäsivät esteettömässä huoneistossa itsenäisesti. Huoneisto on ollut pidetty, se koettiin toimivaksi ja kodikkaaksi, ei sairaalamaiseksi. Huoneiston rakennus- ja suunnitteluvaiheessa oli ollut suurena apuna paikallinen vammaisjärjestö, ei Tourisme & Handicaps järjestö. Huoneisto täyttää labelin kaikki neljä osaaluetta (kuulo, näkö, liikuntarajoitteisuus ja henkiset toimintahäiriöt). Labelin vaatimukset eroavat suomalaisista esteettömyysmääräyksistä jonkin verran, esimerkiksi joissakin mitoissa on eroja (Ranskassa oven vapaan leveyden vähimmäisvaatimus 5

6 on 77cm, Suomessa 85 cm). Labelin vaatimukset näkövammaisille hyvän majoitustilan suhteen toimivat myös henkisistä toimintahäiriöistä kärsiville. Kuulovammaisten suhteen label ei aseta yksityisille matkailukohteille mitään erityisiä vaatimuksia, ei esimerkiksi vaadita, että palohälyttimessä pitäisi olla valomerkki. Julkisille kohteille vaatimukset ovat paljon tiukemmat. Tilan omistajat kertoivat, että heidän mielestään label takaa hyvät puitteet, mutta sen mainostaminen ja markkinointi on jäänyt sitä ylläpitävältä järjestöltä puolitiehen. Käyttäjät eivät heidän mielestään tunne merkkiä eivätkä löydä heidän tilaansa sen avulla, vaan muita reittejä pitkin, esim. valtakunnallisen maatilamatkailuportaalin Gîte Francen avulla. La Trancouletten omistajat olivat käyneet USA:ssa ja Uudessa Seelannissa ja kokivat, että Ranskassa oltiin keskimäärin vielä paljon näitä maita jäljessä esteettömyysasioissa. Omistajat kertoivat, että La Trancoulette on auki maaliskuulta lokakuulle. Asiakkaita on yhteensä n. 200, joista n. 20% tarvitsee esteetöntä huoneistoa. Noin 70 % asiakkaista on ranskalaisia, ulkomaalaiset asiakkaat ovat pääasiassa Hollannista, Belgiasta, Saksasta ja Isosta Britanniasta. Asiakkaat viipyvät yleensä viikon. Matkaajien, projektipäällikön, Koskisen ja Rantasen mielestä La Trancoulette oli hyvin viihtyisä ja siisti. Opastusta kohteeseen ei ollut ollenkaan, ja sinne olisi ollut lähes mahdotonta löytää ilman paikallista kuljettajaa. Kohteessa ei ollut missään näkyvillä labelin logoa. Kuva 3. Esteettömään huoneistoon johtava kulkuväylä, betonoitu polku, muu piha on soraa. Yllä Tourisme & Handicaps labelin logo. 6

7 Kuvat 4. ja 5. Ranskassa suositellaan esteettömiin tiloihin liukuovia, joita oli myös tässä huoneistossa. Lasiovessa on hieman heikosti näkyvät huomioraidat. Kuva 6. Esteettömän huoneiston keittiö. 7

8 Kuvat 7. ja 8. Esteettömän huoneiston kylpyhuone. Kuvat 9. ja 10. Esteettömän huoneiston makuuhuone ja oleskelutila. 8

9 Tiistai Aamulla kohteen kuvaamisen ja aamiaisen jälkeen jatkettiin matkaa Yennen kaupungin suuntaan. Oppaana toimi paikallisen esteettömän matkailun kehittämisprojektin koordinaattori Arnaud Bourse, joka oli järjestänyt päivän ohjelman tutustumiskohteineen. Ensimmäisenä kohteena oli leirintäalue, jonka omistaja oli Boursen mukaan hyvin innostunut yrityksensä toimintaympäristön kehittämisestä esteettömämmäksi. Uima-altaalle oli hankittu hydraulisesti toimiva allasnostin, jonka avulla pystyi vaivattomasti siirtymään altaaseen. Allasnostin ei ollut vielä asennettuna paikalleen. Leirintäalueella oli yksi esteetön mökki, joka oli jonkun mökkivalmistajan tuottama valmis mökkipaketti. Mökkiin johtava luiska ja portaat eivät olleet vielä aivan valmiit. Mökissä sisällä matkaajat havaitsivat useita puutteita, koko rakennus vaikutti hätäisesti kootulta, siinä ei ollut mitään eristeitä ja väliseinien kestävyys arvelutti. Mökki näytti rakennetun laudasta, mutta se oli jonkinlaista muovikomposiittia. Kuva 11. Leirintäalueen uima-allasaluetta. Kuva 12. Esteettömälle mökille johtava luiska. 9

10 Kuva 13. Mökin sisätiloja. Kuva 14. Mökin wc. Ohut seinä, jolla tukikaiteet ovat, ei ollut tuettu kuin ylhäältä ja alhaalta. Leirintäalueelta jatkettiin Yennen kaupunkiin, jossa tutustuttiin alamäkiajoon rakennettuun nelipyörään. Pyörässä oli akut, joten sillä pystyi taittamaan matkaa myös tasaisella maalla noin 10 km tuntinopeudella. Pyörän rakentaja oli itse esittelemässä laitetta. Matkaajien näkemä pyörä oli prototyyppi, ja sen kaasuvipu oli tottumattomalle vaarallisen herkkä. Kuva 15. Buggy bike esittelyssä. Kyydissä projektipäällikkö, esittelemässä vieressä pyörän rakentaja. Takana vasemmalla autonkuljettaja, oikealla Arnaud Bourse. 10

11 Yennen kaupungin torilta matkaa jatkettiin jalkaisin ja nelipyörällä. Käytiin tutustumassa läheisessä metsässä olevaan luontopolkuun opasteineen. Virkistysalue oli joen rannalle, jonne oli myös rakennettu luiska kanootin laskemista varten sekä kalastustasanteita. Kalastustasanteet eivät olleet vielä valmiit. Alueella olevalle viiden kilometrin mittaiselle, 12 rastia käsittävälle luontopolulle oli saatavissa kaupungin matkailutoimistosta opaskirjanen, jossa oli selitystekstien lisäksi myös kohokarttoja alueesta. Opaskirjasen lisäksi oli lainattavissa kuunneltava opaste. Luontopolku kulkuväylänä vaikutti vielä keskeneräiseltä, siinä ei ollut kaiteita paikoissa, joissa oli selvä putoamisvaara, ja polku oli melko epätasainen ja kapea. Kuva 16. Matkalla joen rantaan. Kuva 17. Opastaulu luontopolun alussa. 11

12 Kuva 18. Kanoottiluiskaa jokeen. Kuva19. Luontopolun yksi rastitolppa. Luontopolkuun tutustumisen jälkeen lähdettiin Yennen kaupungista ja mentiin nauttimaan lounasta. Lounaalle liittyi seuraavan tutustumiskohteen, maatilamajoituksen omistaja. Entre lac et Montagne -nimiseen kohteeseen ajettiinkin lounaan jälkeen. Kohteessa oli esteetön huoneisto Au balcon du lac, jossa oli keittiö- ja oleskelutilan lisäksi kaksi makuuhuonetta, wc sekä esteetön kylpyhuone. Yrittäjä kertoi, että esteetön huoneisto on varattu noin 25 viikkoa vuodesta, huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun. Asiakkaat viipyvät keskimäärin noin viikon. Heinä- ja elokuussa asiakkaat ovat pääasiassa perheitä, mutta muuten järjestöjen ym. organisaatioiden ryhmiä. Asiakkaista noin puolet tarvitsee esteettömiä tiloja. Yrittäjän mukaan label on hyvä, hänen esteettömällä huoneistollaan se oli ollut vuodesta 2007 lähtien kattaen kaikki neljä osa-aluetta. Esteettömässä kylpyhuoneessa oli suihkutilaan teetetyt, hyvin tukevan näköiset tukikaiteet. Matkaajat huomasivat, että pihaalueen asvalttipinta oli hyvin epätasainen, ilmeisesti roudan takia. Yrittäjän kissa ja koira kulkivat esteettömän huoneiston avoimesta ulko-ovesta sisään ja ulos ja olivat selvästi kuin kotonaan. Tähänkään kohteeseen ei ollut selkeää opastusta, eikä labelin logoa ollut missään näkyvillä. 12

13 Kuva 20. Näkymä lounaspaikalta. Kuva 21. Lounastamassa. Lounaspaikka ei ollut esteetön, ja seurueen pyörätuolilla liikkunut jäsen täytyi kantaa portaat ylös ravintolaan. Kuva 22. Esteettömän huoneiston sisäänkäynti. Tässäkin kohteessa ulko-ovena oli liukuovi. Tähän oveen lisätään tarvittaessa huomioraidat. Ovella olevaa muovista, osista koottavaa luiskaa saa myös Suomesta. 13

14 Kuva 23. Näkymä huoneiston edustalta. Kuvat 23. ja 24. Esteetön kylpyhuone. Lainattavissa oli kolme erilaista suihkutuolia. Kuva 25. Valkoisten valokatkaisimien erottuminen valkoiselta seinältä oli ratkaistu laittamalla värikkäät tarrat katkaisimien päälle. 14

15 Majoituskohteesta jatkettiin matkaa kohti Chambéryn kaupunkia. Matkalla pysähdyttiin tutustumaan esteettömäksi mainostettuun uimarantaan Plage des Mottets. Uimarannan portilla oli näkyvillä Tourisme & handicaps logo. Uimaranta ei kuitenkaan matkaajien mielestä täyttänyt vaatimuksia esteettömälle uimaan pääsylle. Kuva 26. Vesirajaan johtava luiska. Kuva 27. Luiskan pää näytti tältä miten tästä siirrytään veteen? Uimarannalta mentiin yöpymispaikkaan, Chambéryn kaupungin keskustassa olevaan hotelliin Art. Illalla tutustuttiin jalkaisin historialliseen vanhaan kaupunkiin. Kuva 28. Koskinen Chambéryn vanhassa kaupungissa. 15

16 Keskiviikko Aamiaisen ja lyhyen matkamuistojen ostoskierroksen jälkeen jatkettiin matkaa Chambérysta n. klo Albervillen suuntaan ja sen ohi vuoristoon. Vuoristoon noustessa pysähdyttiin tutustumaan pikaisesti majataloon nimeltään Auberge de Venthon, jonka ravintola oli saanut kaikkien neljän eri osa-alueen kattavan Tourisme & Handicaps luokittelun. Labelin logo oli näkyvillä ravintolan ovessa. Ravintolan/majatalon aulassa oli pyörätuolilla liikkuvia ajatellen toimivan näköinen vastaanottotiski. Ravintolasali oli tilava, mutta ravintolan esteetön wc näytti hieman ahtaalta. Kuva 29. Ravintola/majatalo Auberge de Venthonin sisäänkäynti. Aivan sisäänkäynnin tuntumassa on liikuntaesteisten parkkipaikka, joka on merkitty ranskalaisittain maalaamalla merkki asfalttiin. Kuva 30. Ravintolan/majatalon aulan vastaanottotiski. Matkaa jatkettiin vuoristossa pysähtyen hyvin pikaisesti hiihtokeskuksessa Les Saisies. Keskus sijaitsi n metrin korkeudella. Matka jatkui Megéven kylään, josta alettiin laskeutua vuoristosta laaksoon. Seuraavana tutustumiskohteena oli laaksossa sijaitseva L Ancienne Scierie vanhalle sahalle kunnostettu maatilamatkailukoh- 16

17 de. Paikan yrittäjä oli matkaajia vastassa ja esitteli olevista esteettömistä huoneistoista toisen, toisessa oli asiakkaita. Kaikkiaan huoneistoja oli neljä, ja niihin sopi majoittumaan yhteensä noin 30 henkilöä. Huoneistot olivat kaikki täysin varusteltuja, eikä niihin ollut saatavissa esim. valmiita aamupaloja, vaan ne oli tarkoitettu omatoimimatkailuun. Esteetön huoneisto, johon tutustuttiin, oli tarkoitettu enintään kuudelle henkilölle. Yrittäjän oma poika on ollut syntymästään saakka vammautunut, ja tarvitsee liikkumiseen pyörätuolia. Esteettömyysasiat olivat siten yrittäjälle hyvin tuttuja oman arkielämän kautta. Kyseinen majoituskohde on ollut toiminnassa vuodesta 2000 lähtien, ja se oli ollut alueensa ensimmäinen ja useita vuosia ainoa Tourisme & Handicaps luokittelun saanut matkailukohde. Yrittäjä kertoi toimivansa myös handiski-oppaana (vammaislaskettelu). Kuva 31. Näkymä hiihtokeskuksesta. (Les Saisies) Kuva 32. Vanhan sahan piha-aluetta. Vanhan sahan alue oli kokoaan yrityksen käytössä, ja autojen pysäköinnille oli varattu rakennusten läheisyydestä oma alueensa. Autolla pääsi kuitenkin kaikkien huoneistojen sisäänkäyntien viereen asfaltoitua tietä pitkin. Yrittäjä kertoi, että asiakkaat olivat sekä perheitä että järjestöjen ym. organisaatioiden ryhmiä. Joskus asiakkaina saattaa olla hyvinkin vakavasti vammautuneita henkilöitä, ja toisinaan asiakkaat toimittavat oman sänkynsä paikalle lomaansa varten. Asiakkaita kohteessa oli noin viikkoa vuodesta. Lähitulevaisuudessa on tarkoituksena muuttaa esteettömän huoneiston kylpyhuoneen kääntöovi liukuoveksi, jotta se ei avautuisi käytävälle ja olisi helpompi käyttää. Vanha saha sijaitsi kauniilla paikalla pienen joen rannalla, ja joen rantaan oli suunniteltu esteetöntä taimenien kalastuspaikkaa. Pohjatyöt tulevalle 17

18 kalastustasanteelle johtavalle noin 200 metrin mittaiselle kulkuväylälle oli jo tehty, kulkureitin viimeistely, sillat ja tasanteet olivat vielä tekemättä. Kohde sijaitsi yrittäjän mukaan hyvällä paikalla, siitä oli noin vartin ajomatka hiihtokeskukseen ja minuutin ajomatka Annecy-järvelle. Kohteeseen oli opastus päätien varrelta. Kuva 33. Esteettömän huoneiston keittiössä oli erikorkuisia työtasoja. Kuva 34. Kylpyhuoneen suihkutila. Kuva 35. Toisen esteettömän huoneiston sisäänkäynti. 18

19 Kuva 36. Tulevan esteettömän kalastustasanteen paikkaa. Kuva 37. Annecyn kaupunkia. Vanhalta sahalta matka jatkui Annecy-järven rannalle, jossa sijaitsi seuraavan yön yöpymispaikka ja samalla myös yksi tutustumiskohteista, hotelli La Baie des Voiles. Hotellin henkilökunnan kanssa sovittiin, että hotellin esteettömiin huoneistoihin tutustuminen tehtäisiin seuraavan aamuna. Illalla käytiin katsomassa vielä Annecyn vanhaa kaupunkia. Torstai Aamiaisen jälkeen tutustuttiin hotellin kolmeen hotellin kuudesta esteettömästä huoneistosta. Hotelli täytti kolmen osa-alueen vaatimukset Tourisme & Handicaps - luokittelun neljästä eri osa-alueesta, näkövammaisten osalta esteettömyyskriteerit eivät kohteessa täyttyneet. Esteettömäksi suunnitellut huoneistot oli sisustettu samaan tyyliin kuin hotellin kaikki muutkin huoneistot, eivätkä ne tiloiltaan juurikaan poikenneet muista nähdyistä huoneistoista. Ainoastaan kylpyhuoneet olivat tilavampia. Esteettömien huoneistojen sisäänkäyntien käytävät ja eteiset vaikuttivat ahtailta, eikä huoneistojen terasseille olisi päässyt helposti johtuen terävästä, noin kahden senttimetrin korkuisesta liukuoven kiskon muodostamasta kynnyksestä. Muita havaittuja puutteellisia kohtia esteettömyyden kannalta hotellissa olivat huoneistojen keittiöt ja vuodesohvat, ahtaasti kalustettu aamiaishuone ja korkealle asetetut aamiaistarjoilut sekä epäkäytännölliset astiat. Hyvää sen sijaan oli kulkuväylät ulkona ja vastaanottotiski, jossa oli myös matalampi tiskin osa. Henkilökunta oli hyvin palvelualtis- 19

20 ta ja kielitaitoista. Hotellissa oli myös sauna, mutta se ei ollut esteetön. Hotellissa käy vuosittain noin 7000 asiakasta, joista noin 1 % esteettömiä palveluita tarvitsevia. Pääosa kesäaikaan majoittuvista asiakkaista viipyy viikon verran, kesäsesongin ulkopuolella viipymät ovat lyhyempiä. Kuva 38. Hotellin piha-aluetta ja näkymä järvelle. Kuva 39. Hotelli ja kulkuväylää rannalle. Kuva 40. Hotellin auringonottotasannetta. 20

21 Kuva 41. Myös esteettömissä huoneistoissa oli vuodesohvat. Kuva 42. Liukuovi terassille. Kuva 43. Esteettömän huoneiston keittiö. Kuva 44. Kylpyhuoneen suihkutila. La Baie des Voiles - hotellilta matka jatkui esittelyn jälkeen Chamonix in ja sieltä edelleen Samoënsiin. Siellä Nunayak rafting yrityksen työntekijä esitteli yrityksen tapaa toteuttaa koskenlaskua erityisryhmille. Kyseinen koskenlaskuyritys ei ollut mukana Tourisme &Handicaps luokittelussa, mutta se mainosti verkkosivuillaan palveluidensa sopivan myös erityisryhmille. Yrityksellä ei ollut mitään tähän suunniteltua 21

22 erityiskalustoa, vaan se toteutti koskenlaskuja pääasiassa tavallisilla kumilautoilla ja pienemmillä ilmatäytteisillä kumikanooteilla. Henkilökunnalla ei myöskään ollut mitään erikoiskoulutusta erityisryhmiä ajatellen. Yrityksen toimintatilat eivät olleet esteettömät, vaan erityisryhmien huomioiminen toteutettiin aina kulloisenkin asiakasryhmän mukaan suunnittelemalla laskettava osuus ja lauttojen/kanoottien kokoonpanot asiakkaille sopiviksi. Joessa ei juuri tutustumisvierailun aikaan ollut riittävästi vettä laskemiseen, ja koskenlaskujen toteuttaminen vaikuttikin kaiken kaikkiaan hieman hankalalta. Veden korkeus tuntui vaihtelevan huomattavasti riippuen sääolosuhteista. Joen varrella ei näkynyt mitään laituri- tai muita rakenteita, jotka olisivat helpottaneet myös pyörätuolista kumilauttaan siirtymistä. Yrityksen työntekijä puhui myös englantia. Kuva 45. Chamonix ja Mont Blanc 22

23 Kuva 46. Joessa oli kunnolla vettä vain kanjonin pohjalla. Kuva 47. Le Bois de Lune kohteen sisäänkäyntiin oli lisätty lauta luiskaksi. Koskenlaskuyritykseltä ja joelta siirryttiin lähellä sijaitsevaan maatilamatkailukohteeseen Le Clos des Cîmes, jossa oli uudehkossa talossa kaksi esteettömäksi suunniteltua huoneistoa. Huoneistot olivat peilikuvat, ja yrittäjän mukaan niihin molempiin sopi kolme liikuntarajoitteista majoittumaan yhtä aikaa. Huoneistoissa oli kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja keittiö/oleskelutila. Kohteella oli ollut neljä vuotta T&H luokitus, ja sen neljästä osa-alueesta kahden esteettömyyskriteerit, liikuntarajoitteisuutta ja kuulovammaisuutta koskevat, täyttyivät kohteessa. Yrittäjä kertoi, että näkövammaisille tarkoitetut esteettömyyskriteerit eivät voisi heillä täyttyä, sillä sitä varten täytyisi aidata koko tontti, ja sitä he eivät halunneet. Lisäksi rakennuksen melko alas laskeutuvat räystäät muodostivat hankalasti poistettavan riskitekijän. Molemmat huoneistot olivat käytössä 20 viikkoa vuodesta, 15 viikkoa näistä esteettömiä tiloja tarvitsevilla asiakkailla. Myöskään tähän yritykseen ei ollut kunnollista opastusta. Yrityksen vetäjä toimi myös oppaana mm. vammaislaskettelussa (handiski). 23

24 Kuvat 48. ja 49. Rantanen ja Koskinen kokeilevat keittiön ratkaisujen käytettävyyttä. Samoënsin kylästä suunnattiin lähelle Sveitsin rajaa kohti viimeistä yöpymis- ja tutustumiskohdetta, maatilamatkailukohdetta La Fontaine d Argence. Kohde osoittautui isoksi, noin 500 vuotta vanhaksi taloksi, johon oli muutama vuosi aikaisemmin kunnostettu tilavat majoitustilat. Tässä kohteessa ei ollut ollenkaan huoneistoja, vaan majoittuminen toimi bed and breakfast tyylisesti. Samassa talossa asuivat myös yrityksen omistajat, ja sekä keittiö että ruokasali olivat niin asiakkaiden kuin omistajaperheenkin käytössä. Talossa oli majoitushuoneita neljässä kerroksessa, ja esteetön huone sijaitsi sisääntulokerroksessa eteisaulan ja ruokasalin välittömässä läheisyydessä. Esteetön huone oli erittäin tilava ja sen yhteydessä oli oma parveke. Projektipäällikkö yöpyi esteettömässä huoneessa ja pääsi testaamaan sen toimivuutta. Mikäli huoneen halusi pimentää, joutui sulkemaan suurehkot, ulkopuolella olevat vanhat ikkunaluukut, sillä verhoja ei ollut. Kylpyhuone oli myös tilava, mutta huonosti suunniteltu, sillä suihku oli keskellä tilaa eikä sen yhteydessä ollut suihkuverhoja, joten suihkussa käydessään kasteli koko tilan lattian. Suihkun yhteydessä ei ollut myöskään telinettä hyvin modernille käsisuihkulle eikä pesuaineille. Niinpä hiusten pesu onnistui tässä tapauksessa helpoiten lattialla istuen, suihku sylissä ja shampoopullo vieressä lattialla. Pyörätuolissa istuvalle tilanne olisi ollut vielä huomattavasti hankalampi. Kylpyhuoneessa oli lattialla pieni roska-astia, jossa oli kädellä nostettava, irrallinen kansi. Suihkutuolina tilassa oli muovinen puutarhatuoli. 24

25 Kuva 50. Sisäänkäynti. Kuva 51. Esteetön huone. Kuva 52. Suihkupaikka. Kuva 53. Kylpyhuoneen ovi. 25

26 Kuva 54. Ovi parvekkeelle. Kuva 55. Aamiaisella Paikan omistaja kertoi yrityksen olleen toiminnassa noin kaksi ja puoli vuotta. Aamiaisella oli itse tehtyjä hilloja ja leivonnaisia, ja paikallisuus ja ekologisuus olivatkin selvästi tärkeitä arvoja yrittäjälle esteettömyyden lisäksi. Yrittäjän mukaan liikuntarajoitteiset henkilöt pelkäävät tulla vuoristoon lomailemaan, he ajattelevat, ettei se ole heitä varten. Hänen mielestään on myös vaikea saada esteetöntä ympäristöä tarvitsevia asiakkaita vakuuttumaan siitä, että tilat todella toimivat, ja että lomailusta tulee onnistunut. Label auttaa hänen mukaansa tässä tiedon välityksessä ja laadun takaamisessa, ja tuo jonkin verran asiakkaita. Yrittäjällä on kuitenkin käytössään muitakin tiedotusväyliä, mm. erilaiset järjestöt. Keskivertoyöpymä asiakkailla on tässä kohteessa 3-4vuorokautta. Esteettömiä tiloja tarvitsevien asiakkaiden osuuden kaikista asiakkaistaan yrittäjä arveli jäävän noin yhteen prosenttiin. Tällaisia asiakkaita hänellä käy noin 10 kertaa vuodessa. Myös tämän kohteen yrittäjä toimii vammaislaskettelun oppaana (handiski). Perjantai Perjantaina oli jäljellä ohjelmassa enää paluu kotiin. Viimeisen yöpaikan emäntä oli kattanut aamiaisen yhteisissä tiloissa sijaitsevaan ruokasaliin. Aamiaisen jälkeen pakattiin viimeistä kertaa tavarat autoon, hyvästeltiin paikan emäntä ja lähdettiin autolla kohti Geneven lentokenttää. Kentällä matkaajat kiittivät lämpimästi heitä viiden päivän ajan kuljettanutta kuljettajaa, joka oli hoitanut tehtävänsä luotettavasti ja ammattitaidolla sekä toiminut samalla korvaamattomana paikallisoppaana. Kotimatka sujui suunnitelmien mukaisesti ja kaikki kolme lentoa olivat koko lailla aikataulussa. 26

27 Perillä Joensuussa oltiin illalla noin 21.30, ja kaikkien matkalaukut olivat myös onnellisesti perillä. 3. Yhteenveto matkasta Suurin osa tutustumiskohteista oli maaseudulla sijaitsevia, pieniä perheyrityksinä toimivia majoituskohteita, joissa osasta oli mahdollista saada myös aamupalaa, toiset olivat pelkästään omatoimimatkustajille. Mikään näistä kohteista ei ollut toimivan maatilan sivuelinkeino, mutta paras suomennos niille lienee kuitenkin maatilamajoitus (ranskaksi gîte). Useammassa kohteessa yrittäjä toimi myös oppaana esimerkiksi vammaislaskettelussa, ja kohteiden verkkosivuilla mainostetaan erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia. Nettiyhteys oli saatavilla ainoastaan ensimmäisen kohteen huoneissa ja huoneistossa. Matkaajien, Kari Rantasen, Keijo Koskisen ja Kaisa Mantsisen, ranskalaisilta yrittäjiltä kuulemien kokemusten ja näkemysten perusteella ranskalainen esteettömän matkailun luokittelu, Tourisme & Handicaps label on hyödyllinen niin palveluiden tuottajille kuin niitä ostavillekin. Yrittäjille label tuo varmuutta, he tietävät mitä myyvät, kun heillä on viralliseksi hyväksytyn tahon antama laatutakuu. Mikäli käyttäjä tuntee labelin, osaa hän sen avulla etsiä matkakohdetta, ja tietää mitä saa ostaessaan majoituspalvelua esimerkiksi jostain tässä raportissa esitellyistä kohteista. Esteettömien tilojen toteutukseen liittyviä tasoeroja kohteissa ei kovin paljon ollut, tosin esimerkiksi pesutilojen toimivuus vaihteli jonkin verran kohteesta toiseen. Ovien leveydet, kynnysten korkeudet, vaatekaappien tangon korkeudet ja monet muut mitat olivat labelin saaneissa paikoissa yhteneväiset, vaatimusten mukaiset. Ranskalainen rakennuskanta on suomalaiseen verrattuna vanhempaa ja kaikki mitoitukset autoteiden leveydestä sänkyjen standardipituuteen ovat niukempia kuin Suomessa. Tämä varmasti vaikutti osaltaan siihen, että monet liikuntaesteisille rakennetut uudetkin wctilat saattoivat suomalaisesta kävijästä vaikuttaa ahtailta. Myöskään vanhoissa kaupungeissa liikkuminen ei varmasti ole helppoa esimerkiksi liikuntarajoitteiselle. Perusasiat esteettömyyden vaatimusten suhteen ovat kuitenkin universaaleja, ja maakohtaiset erot jäänevät senttimetreihin. Varsinkin niissä kohteissa, joissa esteettömyysvaatimukset täyttyivät labelin kaikkien neljän osa-alueen osalta, oli esteettömyysnäkökohdat otettu selvästi kokonaisvaltaisemmin huomioon, ja niihin oli jouduttu paneutumaan. Label ei selvästikään takaa sitä, että sen saaneissa matkailukohteissa pystyisi kuka vaan toimimaan itsenäisesti, mutta pyrkii kuitenkin takaamaan tietyn perustason esteettömälle ympäristölle. Yksi yrittäjistä nosti erityisesti esille labelin huonon tunnettuuden: samalla kun se on kehitetty, sen markkinointi on unohtunut. 27

28 Matkailusta hyvinvointia esteettömän matkailun kehittämishankkeen kannalta opintomatka Ranskaan oli hyödyllinen. Varsinkin hankkeessa kehitettävää esteettömien luontomatkailukohteiden koeluokittelua ajatellen matkalta saatiin paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia. Kuten edellä todettiin, ranskalaisen labelin saaminen perustuu tiettyihin kriteereihin, joiden tulee täyttyä, jotta label myönnetään. Sen verran hajontaa tutustumissamme kohteissa oli kuitenkin esimerkiksi pesutilojen toimivuuden suhteen, että herää kysymys valittujen kriteerien toimivuudesta. Koska jokainen kohde on vielä omanlaisensa, voi olla, että kohteita arvioitaessa on arviointiperusteita joskus pakko mukauttaa tilannekohtaisesti. Tämä aiheuttaa kuitenkin ongelmia lopputuloksen suhteen: miten luokittelun/laatujärjestelmän tuottamaan tietoon voi luottaa, jos annetut kriteerit eivät toteudu joka kohteessa saman lailla? Käytännössä yhdessä labelin saaneessa kohteessa on mittatilaustyönä tehdyn suihkun tukikaiteen lisäksi lainattavissa kolme erilaista suihkutuolia, toisessa suihkutuolin virkaa toimittaa muovinen puutarhatuoli eikä tukikaiteita ole ollenkaan. On erittäin haastavaa kehittää sellaiset kriteerit, että ne toimivat arvioitaessa keskenään toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia fyysisiä ympäristöjä. Varsinkin luontokohteissa nämä erot korostuvat. Ranskan opintomatkalla saaduista kokemuksista olisi varmasti hyötyä myös kokonaisvaltaisempaa esteettömien matkailupalveluiden luokittelua/laatustandardia suunniteltaessa. Ranskalaisten neuvojen perusteella kannattaisi kansallista esteettömän matkailun luokittelua kehitettäessä muistaa, että se on apuväline sekä palvelun tuottajalle tiedon välittämiseen että palvelun käyttäjälle tiedon saamiseen. Samalla kun luokittelua kehitettäisiin, täytyisi siis pitää huoli siitä, että luokittelusta tulee molempien osapuolten tuntema ja käyttämä. Ennakkotiedotus ja markkinointi ovat tärkeitä. Luokittelun kehittämisessä täytyisi olla mukana sellaisia valtakunnallisia tahoja, että luokittelusta tulisi kaikkien osapuolien hyväksymä ja arvostama. Ranskassa label tuntui nauttivan yleistä luottamusta ainakin matkailuyrittäjien keskuudessa. Labelin takana onkin maan turismiministeriö yhdessä valtakunnallisen esteettömän matkailun järjestön kanssa. Myös luokittelun ylläpidosta, valvonnasta ynnä muusta tulisi olla huolehtimassa taho, jonka resurssit ja asiantuntemus riittäisivät tehtävään valtakunnallisella tasolla. Mikäli tämänkaltainen luokittelujärjestelmä luotaisiin Suomeen, olisi hyvä koota kaikkien luokitteluun kuuluvien yritysten tiedot samaan paikkaan, esimerkiksi luokittelusta kertoville verkkosivuille. Tällainen yhteinen sivusto palvelisi sekä esteettömien matkailupalvelujen myyjiä että ostajia, ja luokittelu täyttäisi tehtävänsä objektiivisen, luotettavan tiedon välittäjänä esteettömistä matkailupalveluista Kaisa Mantsinen 28