ELEMENT. Kappale 16 - Sieppaus ja loppu

Transkriptio

1 ELEMENT Kappale 16 - Sieppaus ja loppu Sofia katsoi ikkunasta ulos. Siellä ei näkynyt ketään. Shawn oli hetki sitten lähtenyt joukkojensa kanssa pois kohtaamaan Gwynelleä jossan Pamfylian niityillä. Sofialle ei oltu haluttu kertoa siitä oikeastaan mitään, mutta Shawn oli kuitenkin lopulta herättänyt nuoren kuningattaren ja kertonut minne oli lähdössä. Sofia tunsi taas saman sydäntä kuristavan pelon kuin kuullessaan sodasta. Silti tyttö ei ollut estänyt Shawnia lähtemästä. Hän oli nimittäin varma, että mies osaisi pitää huolen itsestään. Myös hänen veljensä Ryo, Brandon ja Nathal olivat luvanneet tuovansa Shawnin takaisin ehjänä. Palatsiin olivat jääneet Shawnin sisaret Alexandra ja pikku-sofia (Jota muuten kutsuttiin palatsissa hänen toisella nimellään Mariángel, etteivät ihmiset menisi sekaisin), sekä Sofian vanhemmat ja Raquel, joka olisi halunnut lähteä sotimaan. Luna oli myös paikalla, mutta hänenkin piti kuulemma lähteä sota-alueelle jossain vaiheessa. Sofia? Raquelin ääni sanoi. Sofia kääntyi hänen puoleensa. Mitä? Miksi sinulla on tuollainen synkkä puku päällä? Pelkäätkö sinä, että Shawn kuolee? Raquel kysyi. Koska ei hän kuole, vaikka sitä luulisitkin. Pitää olla valmiina kaikkeen, Raquel. Jos minä iloitsen nyt, petyn lopulta, kuten aina, Sofia puolusti itseään jäätyään kiinni. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen mustaan mekkoon, jonka Alexandra oli jostain äitinsä tavaroista löytänyt. Sofia oli kokeillut sitä päälleen (ja samalla kuullut Alexandralta kommenttia kuinka Sofia oli liian laiha) ja se oli sopinut hänelle. Nyt se oli Sofian yllä. Se oli mukavan lämmin. Takki oli oikeastaan aika takkimainen, koska sen etupuolella oli nappeja, joka ulottuivat helmaan saakka. Takki oli jalkojen kohdalla sen verran leveä, että se päällä oli mahdollisimman helppo liikkua. Sinä olet ihan outo likka, Luna sanoi oven luota. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen pukuun, johon kuului housut ja paita. Hänen hiuksensa olivat nutturalla. Lähdetkö sinä? Sofia kysyi kuun jumalattarelta, joka nyökkäsi. Nainen kääntyi sen tehtyään ja käveli ylvään näköisenä pois huoneesta jättäen Raquelin ja Sofian kahden. Minua pelottaa, Sofia kuiskasi ja istuutui sängylle, jossa nukkui Shawnin kanssa. Olen niin heikko. Aina kun jotain tapahtuu, minä alan pelätä ja nyt minä pelkään ihan liian paljon! hän räjähti. Sofia, rauhoitu, Lydian ääni sanoi. Tuo ei ole kuningattaren arvolle sopivaa käytöstä, nainen jatkoi. Anteeksi, Sofia sanoi. Mutta minä pelkään ja minulla on siihen täysi oikeus. Onhan sinulla, kultaseni, mutta et saa näyttää pelkoasi kansalle. Pamfylian kansa haluaa vahvan kuningattaren ja kuninkaan, jotka eivät pelkää. Kansakunta luottaa teihin molempiin, Lydia sanoi ja sulki suunsa. Äiti? Raquel sanoi. Sinä aioit sanoa jotakin muutakin Sofialle. Niin... Lydia huokaisi. Moni on jostakin saanut tietää, millaista elämää olet Frygiassa viettänyt, eivätkä he suhtaudu sinuun vielä erityisen hyvin. Minun täytynee siis näyttää heille, että tälle kuningattarelle ei piruilla, koska hän iskee takaisin ja lujaa, Sofia sanoi kiihkeästi. Häntä ärsytti suunnattomasti, että hänen oma kansansa ajatteli Sofiaa samalla tavalla kuin koko hiton Similaen taikuuden akatemia ja kaupunki. Mainiota, Lydia sanoi hymyillen. Sainpa ajatuksesi muualle, niin et ole hermoraunio koko aikaa, hän lisäsi ja ojensi Sofialle tytön kruunun. Alexandra ja Mariángel halusivat, että tulisit valtaistuinsaliin. Olethan sentään kuningatar. Ja Alexandra pääsee taas kertomaan kuinka laiha minä olen ja tarvitsen enemmän ruokaa. Mutta Sofia, sinähän olet liian laiha. Älä viitsi aloittaa tuota. Petturi. Olen äitisi. Minun on määrä valvoa sinua ja olen Alexandran kanssa samaa mieltä. Mutta sen sanominen ääneen on typerää. Mutta olen silti oikeassa. Onneksi raskautesi jälkeen olet enemmän lihaisampi.

2 Sofia jätti sen ilman kommenttia ja käveli kruunu päässään käytävään ja valtaistuinsaliin. Tuntui tosin omituiselta kävellä sinne ilman Shawnia. Ihan kuin paikka olisi ollut vieras. Ja kaikkien ihmisten katseet vain häiritsivät Sofiaa lisää, mutta hän jätti heidät huomioitta ja vannoi itselleen, ettei aio näyttää olevansa peloissaan. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että koko Areioksen kaupunki oli ahtautunut palatsin suureen saliin ja he katsoivat Sofiaan kuin saadakseen kuningattarestaan voimaa. Vaikka Sofia kuinka inhosikin niin suuren vastuun ottamista, hän tunsi itsensä ensimmäistä kertaa todella olevansa jotakin. Olevansa Pamfylian kuningatar ja se sai hänet hymyilemään kaikille. Ihmiset hymyilivät takaisin. Samaan aikaan jossakin Pamfylian niityllä oli käynnissä sota ja Shawn oli joukkojensa johdon kanssa puhumassa kuinka saisivat Gwynellen kiinni viedäkseen likan Areiokseen. Shawn itse oli hyvin vastahakoinen tähän, sillä se asettaisi Sofian vaaraan. Tanarie kun oli Sofian ruumiissa, joten Gwynellen läsnäolo voisi saada suojat hajalle ja jumalattaren tulemaan paikalle. Shawn ei missään nimessä toivonut niin käyvän. Ei ainakaan Sofialle. Hänen kauniille prinsessalleen... SHAWN! Nathal karjaisi niin lujaa, että Shawnin korvissa soi. Mitä? Shawn kysyi uteliaana. Miksi sinä huusit korvaani noin lujaa, Nathal? Nyt korvani soivat... hän jatkoi ja hieroi vasenta korvaansa. Et kuullut mitään, mitä me puhuimme ja kyselimme sinulta, joten oli pakko huutaa, majesteetti, Nathal sanoi anteeksipyytävästi. Samaan aikaan hänen silmissään oli tietäväinen pilkahdus. Shawn tiesi mitä Nathal ajatteli ja virnisti hänelle. Sofian vanhin veli vain huokaisi. Jostain syystä hän koki tarvetta pyytää anteeksi käytöstään. Tiesihän hän kuitenkin, ettei ajatusten harhailemineen päästäminen ollut kuninkaalle hyvä ominaisuus. Anteeksi. Olen uusi tässä kuningashommassa, hän sanoi leppoisaan sävyyn. Saat anteeksi, Nejina huokaisi punaisen teltan ovelta, jossa kokousta pidettiin. Huoneessa oli yksinkertainen ruskea pöytä ja kymmenen ruskeaa tuolia. Teltan perällä oli myös roikkumassa suuri Pamfylian kartta, jonka kimpussa kenraali ja hänen kartanlukijansa olivat. Mitäs kuuluu, Nejina? Shawn kysyi, kun kaikki kerääntyivät taas pöydän ääreen. Pääsemmekö me Gwynellen kimppuun? Emme ainakaan päivällä. Operaatio on hoidettava yöllä, Nejina sanoi ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. Uskon, että Gwynelle tietää oikein hyvin, mitä me puuhaamme, koska hänen ympärillään on henkivartijoita ainakin tusina. Velhoja? Ryo kysyi. Vaikka Sofian veli ei ollutkaan käynyt armeijaa, hän oli silti päässyt kokoukseen mukaan kaiketi siksi, että hänen ajateltiin olevan hyödyllinen. Ryo oli itse asiassa kapteenina ryhmässä, jonka oli tarkoitus mennä ottamaan Gwynelle vangiksi. Ei oikeastaan, mutta kissaihmisiä, Nejina sanoi. Pyhän maan metsästä, jonka temppelistä Gwynelle itsekin pakeni. Se on paha juttu, Ryo sanoi. Nehän kuulevat todella hyvin ja näkevät aina totuuden ihmisen sielussa. Aivan, Brandon tuumasi. Mutta on olemassa kemikaaliseos, joka turruttaa niiden aistit. Jopa unilääke tehoaa niihin erinomaisesti. Miten sinä aiot juottaa unilääkettä kissanaiselle, joka on epäluuloinen? Nejina kysyi. Ei tule onnistumaan. Tehkäämme siis pommeja, joihin laitamme kemikaaleja, Brandon sanoi tyynesti kuin tiedemiehet ainakin. Itse asiassa kissaihmiset metsästävät öisin, kenraali Juan sanoi. Ne pysyvät päivisin Gwynellen lähellä ja menevät yöllä syömään. Eihän se voisi noin helppoa olla, Shawn murahti. Jotain esteitä on silti pakko olla, vaikka katit onkin kalastamassa! Teltassa kuului pieniä naurun tyrskähdyksiä Ryon suunnalta. Shawn mahtoi näyttää todella typerältä puhuessaan tuolla tavalla. No, eipä hän pahemmin välittänytkään kuinka muut hänestä ajattelivat. Oli heidän ongelmansa, jos eivät pitäneet Shawnista sellaisena kuin hän oli. Tuo ei ollut arvollesi sopivaa puhetta, Shawn, Lunan ääni sanoi nurkasta, jonne jumalatar oli huomaamatta päässyt kaiketi siirtymällä suoraan Areioksen kuninkaallisesta palatsista.

3 Anteeksi, Luna, nuori kuningas sanoi. No eipä tuo mitään, poika, jumalatar sanoi tyyneen sävyyn. Hän sai kaikkien teltassa olevien miesten päät kääntymään itseensä. Jumalatar katsoi heitä hetken laskelmoiva ilme kasvoillaan ja mutisi jotain käsittämätöntä ennen kuin avasi suunsa. Hyvät herrat, pitäkää katseenne vaimoissanne ja kihlatuissanne. Se sai miehet kääntämään katseensa pois. Shawn ei voinut olla salaamatta virnettään ja sai sen vuoksi vastaansa hiukan nyreäkasvoisia armeijansa jäseniä. Oliko sinulla jotain tärkeää kerrottavaa, Luna? Shawn kysyi kiinnostuneena jumalattarelta, joka oli nyt kävellyt kuninkaan luokse. Te aiotte siepata Gwynellen, niinhän? Luna kysyi. Shawn nyökkäsi. Oletteko miettineet tarkasti minne aiotte hänet viedä, ettei hän pääse Sofian kanssa yhteyteen? Shawn pudisti päätään. Niin arvelinkin. Mitä me voimme tehdä? Shawn kysyi vaikeroivalla äänellä. Kaikkein viimeiseksi hän halusi, että Sofialle sattuisi mitään. Pamfylian pohjoisosassa on ikivanha kivitemppeli, jossa esi-isänne palvoivat minua tuhansia vuosia sitten. Paikkaa ympäröi voimakenttä, joka imee Gwynellen voimat. Tuokaa tyttö sinne, Luna sanoi. Shawn kuitenkin näki, ettei tämä kertonut kaikkea. Ja? hän kysyi mahdollisimman komentavalla äänellä ja tuijotti vaativasti jumalatarta, joka pysyi hiljaa. Jumalatar Luna, minä vaadin vastausta kysymykseeni. Ole hyvä ja vastaa, Shawn komensi. Jumalatar huokaisi surullisesti. Sofia on myös tuotava paikalle, muuten Tanarieta ei saada lähtemään tästä maailmasta minnekään. Ja se satuttaa minun kuningatartani?! Shawn huudahti näreissään. Minä en suostu siihen! Se on ainoa keino saada maailma vapaaksi Gwynellen pahuudelta, majesteetti, jumalatar sanoi. Shawn vaikeni tietäessään syvällä sisimmässään sen tosiaan olevan ainoa keino. Hän huokaisi ja toivoi ettei Sofia tappaisi häntä tästä hyvästä. Hyvä on sitten, me teemme niin, Shawn sanoi alistuneena. Luna nyökkäsi ymmärtäväisen näköisenä. Eli suunnitelma on... mikä? kenraali kysyi. Nejina tässä ottaa joukon sotilaita mukaansa ja käy sieppaamassa ensi yönä Gwynellen tämän teltasta ja sitten...? Shawn katsoi jumalattareen. Nukutan Gwynellen, jonka jälkeen tyttö kuljetetaan vanhaan kivitemppeliin Pamfylian pohjoisrannikolla, Luna sanoi. Hän katsoi Shawniin. Sinä lähdet hakemaan kuningattaren Areioksesta. Shawn nyökkäsi. Saanko minä kertoa hänelle, mikä suunnitelma on? Tietenkin, nuori mies. Jos et tee niin, Sofia voi pahimmassa tapauksessa menettää järkensä. Sitä Shawn ei todellakaan tapahtuvan Sofialle. Yön laskeuduttua joukko tummiin vartaloamyötäileviin vaatteisiin pukeutuneita sotilaita ninjamainen Nejina Tsekovski johtajanaan kulki hiljaa pimeyden läpi kohti frygialaisten leiriä muutaman metrin päässä. Nejina joukon etummaisena oli kyykyssä suuren pensaan takana ja katseli valppaana muiden saapumista paikalle. Itse asiassa punapää inhosi tällaisia tehtäviä yli kaiken, mutta hän oli vannonut valan Shawnille, eikä aikonut rikkoa sitä. Hän oli myös luvannut tulla hengissä takaisin, koska Shawn oli höpöttänyt olevansa pulassa ilman Nejinaa. Punapää piti kaikkea tällaista höpötystä turhana, eikä itse koskaan löytänyt mitään hempeilyn aihetta toisin kuin korviaan myöten rakastunut Shawn. Nejina? kuiskasi Ryo hänen luokseen huomaamatta päästyään. Liikummeko me leiriin vai emme? Totta kai, Ryo, Nejina sanoi. En koskaan kuvitellut pääseväni tällaiseen mukaan, kun lähdin teidän kanssa pois Frygiasta, poika höpötti selvästi hermostuneena.

4 Ei sinun olisi tarvinnut tulla mukaan, Ryo, Nejina sanoi. Minä haluan auttaa. Muuten olisin istunut palatsissa tyhjänpanttina, enkä pidä sellaisesta. Nejina hymähti. Hän muisti selvästi kuinka monesti itse sanonut samalla tavalla. Sitten Shawn oli näyttänyt kärsivältä ja mutissut jotain vaeltajista. Mikä oli noin hauskaa? Ryo uteli, kun he kulkivat hiljaa metsässä, jonka toisella puolella Frygian leiri oli. Ei oikeastaan mikään. Kuulostit vain minulta, kun en itsekään jaksa tyhjänpanttina istua Areioksessa tai Aucklandissa, kummassa nyt satun milloinkin olemaan, Nejina sanoi. Ahaa, Ryo sanoi. He vaikenivat. Jonkin ajan kuluttua metsän raja tuli vastaan. Siellä istui Mariannen omistama susi, Shiano. Tämän silmät kiiluivat pimeydessä ja hän näytti hyvin petomaiselta. Hei, kaveri, Ryo tervehti sitä ja rapsutti suden korvantaustaa. Shiano murahti. Leirissä on muutama kissaihminen vahtimassa Gwynelleä. Älä viitsi, Nejina sanoi ja heitti perään vielä pari valittua kirosanaa. Nämä olennot kyllä jostain syystä ovat kuolleita, Shiano jatkoi Nejinan saatua itsensä hallintaansa. Jaahas, Ryo hekotti. Gwynellellä on ollut huono päivä ja hän on purkanut vihansa vartijoihinsa. Luultavasti, Nejina myönsi tuntematta mitään sääliä tyttöä kohtaan, jota odotti julma kohtalo. Olkaa kuitenkin varovaisia, Shiano sanoi ja nousi seisomaan. Lähden nyt Areiokseen. Kerro siskolle terveisiä, Ryo sanoi. Shiano katsoi huvittuneena häneen, mutta katosi hetken päästä metsään äänettömästi. Jatketaan matkaa, Nejina sanoi ja astui pois metsästä muut joukkonsa jäsenet perässään. Joukko jakaantui kolmeen joukkoon naisen käskystä ja lähtivät hoitamaan tehtäviään eli varmistamaan, ettei Nejinaa ja Ryota häiritä, kun he hakevat Gwynellen. Kaksikon mukana oli kuusi miestä, jotka liikkuivat aavemaisen hiljaa eteenpäin Nejina ja Ryo perässään kohti punaisten telttojen keskellä olevaa suurta viininpunaista, jonka oli oletettu olevan Gwynellen teltta. Mitä lähemmäs keskustaa joukko pääsi, sitä enemmän alkoi näkyä merkkejä, että joku oli riehunut alueella pyörremyrskyn lailla. Joka paikassa oli hajonneita telttoja, mutta myös ruumiita. Haju ei ollut erityisen ihastuttava alueen ilmassa. Se oli itse asiassa varsin kuvottava. Hyi mikä haju, Ryo mutisi nenäänsä pidellen. Eikö kukaan puhdista tätä paikkaa? Gwynelle ei anna kenenkään tehdä niin, Nejina sanoi. Hän haluaa muun joukon ymmärtävän kantansa. Aika... sotkuinen tapa tehdä niin, Ryo huomautti. Tyypillistä diktaattorin ajattelua, punapää sanoi. Ja Gwynelle on diktaattori. Ryo vaikeni ja pysyi hiljaa koko matkan suurelle teltalle. Nejina kykeni kuitenkin arvaamaan, miksi Ryo oli hiljaa. Häntä kuvotti ruumiiden haju. Jotkut kuolleista olivat jo muutaman päivän vanhoja. Mennäänpä sisälle, Nejina supatti. Te muut, vartioikaa telttaa. Nämä nyökkäsivät ja saartoivat teltan. Heillä oli aseina pienet tikarit ja jousipyssyt. Tapammeko me jokaisen, joka tulee häiritsemään meitä? joku kysyi. Kyllä, mutta yrittäkää olla pitämättä melua, Nejina kysyi. Aika hankalaa, mutta luulenpa, että saamme jotain äänetöntä aikaiseksi. Parasta olisi, nuori mies, Nejina sanoi ja viittasi Ryota seuraamaan. Poika tuli silmät helpotuksesta paistaen punapään perässä telttaan, joka oli sisältäkin punaisen erisävyjä täynnä. Ainoa poikkeus oli suuri pöytä teltan toisella puolella, joka oli tummanruskea. Sen päällä oli kasa papereita ja pergamenttia, jolle oli kirjoitettu selkein kirjaimin Sofian nimi ja ympyröity se. Ryo, Nejina sanoi. Ota tuo paperi mukaan ja vie se Shawnille Areiokseen. Selvä, pomo, Ryo sanoi ja taitteli pergamentin. Hän tunki sen paitansa alle. Sitten he jatkoivat teltan tutkimista. Teltta oli sisältä isompi kuin ulkoa näytti. Se oli jaettu moneksi huoneeksi. Yksi huoneista oli kylpyhuoneen kaltainen huone, toinen oli jokin epämääräinen huvitushuone. Teltassa oli kirjastokin ja varasto ja vaatehuone. Kaikki huoneet olivat väreiltään samanlaisia päähuoneen kanssa, jossa ilmeisesti kaikki kokoukset ja keskustelut hoidettiin. Kaikkien huoneiden lattiakin oli verenpunainen matto. Yksi huone oli kuitenkin erossa muusta teltasta pitkän käytävän päässä,

5 että Ryo käveli sen luo. Mitähän täältä löytyy? Ryo mutisi salaliittoilaisen näköisenä. Avaa nyt vain se ovi ja katso onko ämmä paikalla, Nejina kuiskasi. Ryo teki kuten pyydettiin ja nyökkäsi sitten merkiksi. Pikkuneiti Äkäpussi on paikalla. Hoidetaan homma sitten loppuun, Nejina kuiskasi ja Ryo käveli ovesta sisälle huoneeseen. Huoneessa oli violetti sisustus, mikä oitis teki paikasta entistä synkemmän. Seiniä vasten oli erilaisia kaappeja ja pöytiä, joiden päällä oli Gwynellen vaatteita. Onpa sotkuinen tämä pikkuneiti, Ryo hekotti. Huoneen perällä oli suuri sänky, jonka läpinäkyvien verhojen takana nukkui tyttö, jolla oli tummat hiukset. Hän oli kalpeampi kuin Nejina muistikaan. Hän nukkuu jo, Nejina mutisi. Onko Luna käynyt jo nukuttamassa hänet? Hänhän tekee hommasta ihan liian helpon meille, Ryo kuiskasi siirtyessään sängyn luo. Hän siirsi verhot sivuun ja sitoi liinan tytön kasvoille päästämättä ääntäkään. Nejina joutui ihailemaan miehen äänetöntä työskentelyä vielä sittenkin, kun tämä oli oli kaikessa hiljaisuudessa juottanut vaaralliselle likalle unijuomaa ja nostanut hänet syliinsä. Nukkuuko hän varmasti? Nejina kysyi. Tipautan hänet lattialle niin nähdään, toimiko juoma, Ryo sanoi. Nejina naurahti heikosti. Tule, nyt on mentävä ennen kuin hän herää. Ryo nyökkäsi ja he lähtivät hiljaa pois teltasta. Ulkona muut ninjat katsoivat Gwynelleen ja Nejina kykeni tuntemaan kuinka ilma oli jännityksestä kireä. Häiritsikö teitä kukaan? Nejina kysyi. Pari sotilasta kävi tässä pyörimässä, mutta he olivat niin humalassa, etteivät huomanneet meitä, lähin ninja vastasi. Ja yksi sotilas kysyi meiltä aiommeko me nirhata Gwynellen. Hän oli itse asiassa aika vahingoniloisen näköinen. Ahaa? Hänen puheidensa perusteella Gwynelle ei ole erityisen pidetty Frygiassakaan. Tapoitteko te hänet? Emme, sillä hän aikoi päästää meidät menemään ilman mitään tappelua. Uskoimme häntä. Jaahas, Ryo sanoi. Yllättävää. No, joka tapauksessa, meidän on mentävä takaisin leiriin ja pian, jotta pääsemme viemään maanvaivan jumalattarelle, Nejina sanoi. Liikkeelle. Muut nyökkäsivät ja lähtivät liikkeelle. Nejina kulki heidän ympäröimänään Ryo vierellään. Ilmassa läsnäoleva jännitys oli käsin kosketeltava. Nejinan muut ninjat odottivat metsän reunassa valppaina ja valmiina käymään vihollisten kimppuun. Nähdessään johtajansa ja muut joukkonsa jäsenet he rentoutuivat. Nejina oli varma, että oli kuullut pari helpottunuttta huokaisua. Onko tyttö se, joka meidän piti käydä hakemassa? joku kysyi hiljaa. Kyllä, Nejina sanoi. Nyt metsään. Muut nyökkäsivät jälleen ja joukko seurasi Nejinaa päästämättä ääntäkään metsään. Shawn oli muutama minuutti sitten ratsastanut Areioksen portista sisään naurettava haarniska päällään ja henkivartijoiden ympäröimänä. Hän toivoi todella, että Nejina ja muut pärjäsivät. Suunnitelman mukaan Nathalin täytyi jäädä kenraalin ja Nejinan kanssa komentamaan joukkoja, kun nämä ryhtyvät hyökkäykseen aamulla. Luna oli komentanut Shawnin vanhaan temppeliin, eikä poika aikonut kieltäytyä. Shawn tuhahti. Hänellä oli outo tapa miettiä tällaisia keskellä yötä. Eipä häntä toisaalta edes kiinnostanut jutella henkivartijoidensakaan kanssa, joilla ei ollut lainkaan huumorintajua. Teidän majesteettinne! kuului kuninkaallisen palatsin portilla yllättynyt ääni. Emme odottaneet teidän palaavan! Avaa nyt portti, että pääsen nukkumaan, sotilas hyvä, Shawn sanoi. Sotilas kiirehti äkkiä avaamaan portin ja päästämään Shawnin sisälle kauniille pihalle, jonka pihatien molemmilla puolilla paloi rivi lamppuja. Muutama myöhään valvonut palvelija ja sotilas harhaili pitkin pihaa. Nämä kiirehtivät tervehtimään Shawnia tämän kulkiessa ohi.

6 Menkäähän nukkumaan jo, ihmiset, Shawn komensi heitä. Hänen majesteettinsa kuningatar kaipaa teitä, kuului Shawnille liiankin tuttu ääni vähän matkan päästä valkoiselta penkiltä, jolla istui Raquel West, Sofian pikkuveli. Hänen kasvoillaan oli kerrassaan ilkikurinen ilme. Shawn alkoi miettiä, olikohan Raquel käynyt tekemässä kepposia jossakin päin palatsia. Siitä pitäisi puhua pojan kanssa. No hei, Raquel, Shawn tervehti ja mulkoili henkivartijoitaan, jotka tukkivat Raquelin tien. Poika on kuningattaren sukulainen. Hän ei ole mikään uhka, hän murahti. Sotilaat siirtyivät heti sivummalle. Sofia on valtaistuinsalissa sisariesi kanssa höpöttämässä kaikkea järkevää, Raquel sanoi noustessaan seisomaan. Hän käveli Shawnin valkoisen tamman luokse ja otti sitä suitsista kiinni, jotta Shawn pääsi innokkaan hevosensa selästä alas. Voitte jatkaa tästä eteenpäin itseksenne, Shawn sanoi sotilaille, jotka lähtivät eteenpäin. Mukavaa varmaan päästä sotilaista eroon, vai mitä? Raquel virnisti. On erittäin viehättävää, nuori kuningas sanoi. Vielä kun saan tämän naurettavan kapistuksen pois päältäni niin pääsen Sofian viereen nukkumaan. Etkö muuta ajattele kuin Sofiaa? Raquel nauroi. Ajattelen kyllä. He lähtivät kahdestaan kulkemaan kohti palatsia, joka kohosi varjoissa muutaman metrin päässä rauhallisena turvapaikkana Shawnille. Muutamissa ikkunoissa paloi vielä valot, mikä kertoi siitä että muutama ihminen oli edelleen hereillä. Mitäs Sofia on puuhannut sillä aikaa kun olen ollut poissa? Shawn kysyi. Ollut kuningattarena, Raquel hymyili ojentaessaan tallien luona hevosen suitset tallirengille, joka kumarsi vaiteliaana Shawnille ja löntysti talliin yrmeä ilme kasvoillaan. Hänet oli kai herätetty kesken ihanien unien. Jaahas, Shawn sanoi ja hymyili. Onko hän ollut kunnolla? Raquel nyökkäsi. Hän kertoi kaupunkilaisille, jotka olivat tulleet linnaan hakemaan rohkeutta ja tukea ettei meillä ole mitään pelättävää. Ei olekaan, Shawn sanoi hymyillen. Luultavasti näihin aikoihin Gwynelle on unten mailla ja matkalla tuhottavaksi. Raquel kurtisti kulmiaan huomattuaan hieman huolestuneen sävyn Shawnin äänessä. Mikä huolestuttaa? Sofia ja minä joudumme menemään paikan päälle ja pelkään, että Sofialle sattuu jotain. Paikka, jonne olemme matkalla nimittäin imee meistä taikavoimiamme, Shawn vastasi. Idea oli Lunan. Kyllä Sofia pärjää, Raquel lohdutti suurten tammiovien avautuessa eteishalliin. Niinpä kai, Shawn mutisi. Onko tämä se, jota te kutsutte Gwynelleksi? kenraali Juan kysyi Lunalta, joka parhaillaan loitsi tytön ympärille suojataikoja ja voimakenttia sun muuta epämääräistä, jonka päälle Nejina ei ymmärtänyt mitään. Hän seurasi toimitusta hiljaa Nathal vierellään. Kyllä, herra kenraali, Luna sanoi ja heilautti kättään jääkotelon yllä, jonne jumalatar oli hetki sitten Gwynellen sulkenut. Tyttö nukkui tietämättä mitään mistään mitä hänen ympärillään tapahtui. Hetken Nejina melkein tunsi sääliä tyttöä kohtaan, vaikka tiesi tämän olevan paha ytimiään myöten. Aika kamalaa, kun me joudumme tekemään näin jollekin ihmiselle, Nejina mutisi. Samaa mieltä, Nathal myönsi. Mutta ymmärrän kyllä Lunan logiikkaakin. Hän haluaa suojella meitä. Luna peitti jääkotelon sinisellä samettikankaalla ja kättään heilauttamalla se katosi jälkiä jättämättä. Jääkää te tänne ja pidätelkää frygialaisten armeijaa niin pitkään kuin voitte. Hoidan asian Sofian ja Shawnin kanssa, jumalatar sanoi ennen kuin katosi jälkiä jättämättä. No niin, kenraali sanoi. Kuulitte mitä pyhyys sanoi. Hoidamme asiat täällä ja hän siellä temppelissä. Älä ala toistella päivänselvyyksiä, Nejina murahti. Me tiedämme jo, mitä pitää tehdä.

7 Kenraali suuttui silmin nähden nähdessään kuinka Nejina oli aukaissut sanaisen arkkunsa hänelle. Minua eivät naiset komentele. Varsinkaan tuollaiset kuin sinä, Tsekovski. Voi anteeksi, herra kenraali, Nejina sanoi sarkastisesti. Olet kuninkaan ystävänä saanut aivan liian paljon valtaa armeijassa, kenraali jatkoi. Siihen on syynsä, jotka Shawn vain kertoo sinulle, jos jäät henkiin kysyäksesi asiasta. Minä aionkin vaatia selitystä miksi Pamfylian kuningaskunnan armeijassa on ninjaosasto. Niin ei ollut 12 vuotta sitten. Ajat muuttuu, hyvä mies. Shawn kuninkaana on huomannut sen. Hei rauhoittukaahan nyt hieman, Ryo sanoi teltan ovelta järkyttyneenä. Ei aleta tapella nyt. Kenraali Juan käveli sanomatta sanaakaan pois sinisävyisestä tyhjästä teltasta. Hän kumarsi jäykästi Sofian veljelle, joka kurtisti hämmentyneenä kulmiaan. Miksi hän kumarsi minulle? Minä en ole kuningas. Sinä olet kuningattaren sisar. Se tekee Juanin silmissä sinusta ja Nathalista kuninkaallisia, Nejina sanoi. Ryo katsoi Nejinaan melkein järkyttyneenä ja lähti pois teltasta jupisten jotain älyttömyyksistä ja kenraalien omituisista logiikoista sekä siitä kuinka hän haluaisi olla Mariannen luona Areioksessa nyt. En koskaan ymmärrä mitä rakastaminen on, Nejina mutisi ei erityisemmin kenellekään. Sofia istui valtaistuimella ja katsoi nyt hieman tyhjentynyttä huonetta hieman surullisena. Hänestä oli ollut mukava olla kaikkien ihmisten kanssa ja jutella heille kuin tavallinen ihminen. Hän oli pannut merkille, että pamfylialaiset pitivät sosiaalisesta kuningattaresta, joka ei arvoasteista kamalasti välittänyt. Moni olikin sanonut tytölle, että Shawn oli samanlainen. Tytöstä se oli ollut varsin mukava tieto hänen tulevasta aviomiehestä ja oli sitten kysellyt lisää kuningaskunnasta ja asukkaista. Nämä kertoivat innokkaasti ongelmista kaupungissa ja kuningaskunnassa yleisesti. Miten teidän päivänne on kulunut täällä ilman kuningasta? Raquelin ääni kysyi uteliaana. Missä välissä Raquel oli tullut valtaistuinsaliin ja niin hiljaa ettei Sofia ollut huomannut häntä lainkaan? Sofia oli varmasti tulossa sokeaksi ja kuuroksi, kun ei huomannut mitään. Ihan siedettävästi, Alexandra sanoi suoraan. Sofia ei voinut muuta kuin tuntea olonsa hieman loukkaantuneeksi. Tuo ei ollut kovin kiltisti sanottu, hän julisti mahdollisen ylväästi. Kuningatar ei koskaan näytä loukkantumistaan julkisesti, Mariángel yhtyi mukaan puheeseen. Hei, älkää kiusatko minun vaimoani, hyvin tuttu ääni sanoi valtaistuimelta Sofian vierestä. Shawn? Sofia sanoi yllättyneenä. Milloin sinä tulit takaisin? Ihan hetki sitten, kultaseni, hymyilevä mies vastasi ja tarttui Sofian käteen hellästi. Nappasimme Gwynellen ja Luna on kai vienyt hänet jonnekin temppeliin, jossa hänet tuhotaan tai jotain. Ihanaa kun olet täällä taas, Shawn, Sofia sanoi. Kiinnostaisiko sinua lähteä nukkumaan kanssani, kuningattareni? Minua ainakin väsyttää ja näen, että sinäkin tarvitset lepoa, äiti, Shawn sanoi leikkisästi. Totta kai, isä. Sofia nousi seisomaan. Shawn seurasi hänen esimerkkiään ja ojensi tytölle kätensä. Tämä tarttui siihen ja kaksikko lähti kahdestaan pois valtaistuinsalista. Siellä olleet ihmiset kumarsivat tai niiasivat ja toivottivat heille hyvää päivänjatkoa heidän kulkiessa ohi. Kaksikon päästessä hämärästi valaistuun käytävään, joka johti kuninkaalliseen asuntoon, Shawn pysähtyi. Tulehan tänne, hän sanoi ja veti Sofian lähemmäs. Hän painoi huulensa tytön suulle vaativasti. Sofia ei valittanut, vaan vastasi Shawnin suudelmaan melkein yhtä kiihkeästi. Kiitoksia, teidän majesteettinne, oli ainoa asia, jonka Sofia sanoi, kun he erkanivat. Shawn naurahti lämpimästi silmät tuikkien. Minulla oli ikävä sinua, Sofia. Minullakin sinua, Sofia myönsi ja halasi poikaa tiukasti. Shawn rutisti häntä tiukasti. Eiköhän lähdetä nukkumaan, vai mitä sanot? poika sanoi sitten. Sofia nyökkäsi ja he lähtivät käsikädessä kulkemaan kohti yhteistä huonettaan.

8 Että mitä?! Sofia rääkyi seuraavana aamuna kuultuaan, että hänen täytyi lähteä Shawnin mukaan jonnekin kivitemppeliin pohjoisessa ja hän ja lapsi voisivat kuolla sinne, koska temppeli imee Sofialta voimat. Hän ei missään nimessä halunnut minnekään sellaiseen paikkaan. Huone, jossa kaksikko istui, oli yksityinen aamiaishuone. Huone oli kauttaaltaan keltainen ja gobeiineilla koristeltu. Huoneen verhot olivat hempeän punasävyiset. Huone oli hyvin kaunis Sofian mielestä. Se oli suuri ja valoisa huone, jossa oli hyvin rauhallista. Älä hermostu, Sofia, Shawn yritti tyynnytellä. Haluat kai sinä nyt Tanariesta eroon, vai mitä? Haluan, mutta jos minä kuolen sen seurauksena, en mene minnekään, Sofia ärähti ja risti kätensä rinnalleen. Shawn huokaisi surullisen näköisenä. Idea ei ollut minun, vaan Lunan. Olisit sanonut ei käy. Sinä olet kuningas. Luna on oikeassa. Suoja ympärilläsi ei kestä ikuisesti, Sofia. Se voi tuhoutua ja Tanarie tulla takaisin. Me emme todellakaan halua sitä, Shawn sanoi melkein rukoilevaan sävyyn. Minä en voi elää ilman sinua, Sofia. Sinä olet koko elämäni valo. Jos sinä häivyt, minä jään tänne suremaan sinua koko loppuelämäkseni. En minä sanonut lähteväni minnekään, Sofia kuiskasi ja katsoi Shawniin, joka istui pyöreän pöydän toisella puolella kullanvärisessä aamutakissaan. Jos minä käskisin sinua lähtemään kanssani sinne temppeliin, sinä pakenet, Shawn sanoi hiljaa. Me yritämme Lunan kanssa vain auttaa. Ajattelemme vain parastasi. Sofia ei pystynyt sanomaan siihen mitään. Pakenetko sinä, jos minä vain sieppaisin sinut mukaani? Shawn kysyi. Tai jos minä käskisin sinua lähtemään, totteletko sinä minua? Sofia pysyi hiljaa. Hän otti pöydältä teekupin käteensä ja joi ruusumarjateetä miettien samalla vaihtoehtojaan. Hän tosiaan voisi julmasti paeta saman tien huijaamalla Shawnia, mutta pelkkä ajatus teki pahaa, eikä tyttö missään nimessä halunnut tehdä pahaa Shawnille. Hän huomasi tuntevansa itsensä typeräksi ajatellessaan, että voisi muka pamfylialaisena jättää kuninkaansa käskyn omaan huomioonsa. Tottelisin sinua, Sofia sanoi kiroten pamfylialaista veriperimäänsä. Kaikki asukkaat Pamfyliassa olivat samanlaisia. Jos kuningas pyysi tekemään jotain, kieltäytyminen tekisi pahaa kansalaisten velvollisuudentunteille ja Sofia oli luita ja ytimiään myöten pamfylialainen. Niinkö? Shawn kysyi ilahtuneena. Niin, Sofia kuiskasi. Lupaathan, että viet minut pois, jos näyttää siltä, etten selviä? Shawn tuijotti häntä hetken kuin Sofia olisi tyhmä tai jotakin. Sitten hän väläytti hurmaavan hymynsä. Totta kai, Sofia. Luuletko sinä, että minä jättäisin sinut sinne? En tietenkään, hölmö! hän sanoi. Sofia katsoi häntä hetken ennen kuin nauroi hänkin ja otti pöydän keskellä olevasta ruskeasta korista kroisantin. Se oli oikein erinomaista. Sinun pitää antaa palkankorotus leipurillesi, Shawn, hän julisti. Jos tekisin niin, koko keittiö haluaisi palkankorotuksen. Ja kun muu palveluskunta kuulisi siitä, hekin vaativat palkankorotusta, Shawn filosofioi Sofian ottaessa korista toisen kroisantin. Shawn-parka, Sofia sanoi mutustaen toista kroisanttiaan. Kuules sinä... Shawn uhosi virnistäen pahaenteisesti. Sofia tyytyi vain räpyttelemään ripsiään viattoman näköisenä. Myöhemmin kaksikko istui vaunuissa jossain Pamfylian pohjoisilla erämailla matkalla kohti ikivanhaa kivitemppeliä. Sofia oli pukeutunut omiin vaatteisiinsa, jotka hänellä oli ollut päällään tytön lähtiessä Similaesta. Se oli ollut erinomainen valinta, koska kukaan ei tunnistanut häntä lainkaan ne päällä, joten turhilta kysymyksiltä vältyttiin. Shawnkin oli pukeutunut vaatteisiin, jotka hänellä ollut aikaisemmin päällään. Tämä on mukava tapa matkustaa. Miksi me emme kokeilleet tätä heti aluksi? Shawn mutisi Sofian hiuksiin pidellessään tätä kainalossaan. Asia ei käynyt mielessä silloin. Olimme kai ujoja tai jotain, Sofia mutisi samalla kun mietti, miten Shawn pystyi tuoksumaan noin vastustamattoman hyvältä. Shawn tuoksui jostain syystä metsälle.

9 Mutta eihän siinä ollut mitään järkeä, koska Shawn ei ollut viikkokausiin pyörinyt metsässä. Se varmaan johtui siitä että Nejina oli paikalla vahtimassa minua, Shawn mutisi. Niinpä kai. Sinähän olet tuhma poika sisimmässäsi, Sofia sanoi ja virnisti. Shawn vastasi virnistykseen leveällä hymyllä silmät tuikkien ilkikurisesti. Sinähän se tässä olet se tuhma tyttö, mies sanoi. Sinä viettelit minua alusta saakka. Mutta se kannatti. Sekin on totta. Sofia nousi sitten paremmin istumaan pehmeällä penkillä ja veti pitkät hiuksensa toisen olkapään yli. Vaunuissa oli jälleen kerran kultainen sisäpinta, eikä Sofia ymmärtänyt mikä intohimo pamfylialaisilla oli kultaan ylipäätään. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Ei kerrassaan. Miksi nämä vaunut ovat näin kultaiset? Palatsissakin on paljon kultaa sisustuksessa, Sofia uteli letittäessään hiuksiaan. Hän alkoi aina ajatuksissaan tehdä niin. Arkkitehti on frygialainen. Aion kuitenkin palkata pamfylialaisen tekemään kaikesta vähän meitä kuvaavamman, Shawn sanoi paheksuen. Minä en pidä kullasta. Enkä varsinkaan pamfylialaisessa sisustuksessa. Sinun pitäisi myös anoa Frygian kuninkaalta täyttä vapautta meille, Sofia julisti. Emme me kuitenkaan kävisi kenenkään kimppuun. Kaikki on raunioina edelleen. Niin, koska frygialaiset eivät anna meidän rakentaa mitään uudelleen. Areios on toki poikkeus, mutta kaikki muu on annettava olla niin kuin se on. Siihenkin tulee muuten muutos. Aiot anoa vapautta kuningaskunnalle? Aivan. On vain pikku ongelma, Sofia sanoi. Frygiassa ei ole enää hallitsijaa, kun Gwynelle on meillä vankina. Shawn kurtisti kulmiaan ja kirosi. Olet oikeassa, Sofia. Minun täytynee kai vedota pääministeriin tai johonkin sijaishallitsijaan... Käsittääkseni Gwynelle oli diktaattorina Frygiassa. Niin ainakin ymmärsin eilen, kun joku paroni siitä minulle kertoi, Sofia sanoi. Mitä muuta hän sanoi? Shawn kysyi uteliaana. Hän sanoi, että Frygiassa ei oikeastaan ole hallintoa olemassakaan, vaan Gwynelle ja kenraalit hallitsevat siellä epämiellyttävin keinoin. Paroni sanoi myös, että koko maa on tyhjennetty armeijakuntoisista miehistä ja Similaen taikuuden akatemia lakkautettu. Kuulin myös että minä ja Marianne erotettiin kun emme ilmaantuneet paikalle viikkokausiin, Sofia naurahti. Jaahas, Shawn sanoi. Maa on siis täydessä kaaoksessa ilman johtajaa. Tuskinpa he alkavat meluta, jos minä julistan maani vapaaksi. Et sinä voi luottaa siihen että he eivät hyökkää Areiokseen, Shawn, Sofia intti. En minä siihen luotakaan. Mutta minä voisin hyvinkin julistaa maan itsenäiseksi ja potkia frygialaiset hallinnostani pihalle, Shawn hekumoi. Sofia hymyili. Shawn oli innostuneena juuri sellainen kuin tyttö hänet parhaiten tunsi. Vakavampi puoli teki miehestä vanhemman kuin tämä oikeastaan oli, mutta Sofia piti siitäkin suunnattomasti. Ja olihan Sofia itsekin muuttunut paljon kypsempään suuntaan. Ehkä kaikki hänen tekemänsä ja kokemansa asiat olivat sittenkin viimeinkin tehneet Sofiasta aikuisen. Hän ei edes harkinnut syyttävänsä tästä oudosta henkisestä kasvustaan edessään olevaa vastuuta kuningattarena olemisesta. Mitäs mietit, kaunokainen? Shawn sanoi. Minuako? No sinuakin, mutta lähinnä sitä kuinka olen kasvanut henkisesti aikuiseksi, Sofia vastasi. Olen minäkin tainnut kasvaa aika paljon viime aikoina. Ehkä tämä kuningashomma tekee hyvää, Shawn sanoi. Muutaman päivän päästä vaunut pääsivät oudolta näyttävän kiviröykkiön luo. Mitä lähemmäs sitä he kulkivat sitä enemmän se alkoi saada osittain tuhoutuneen kivisen temppelin muodot. Sen katto oli osittain romahtanut. Joka paikassa näkyi merkkejä siitä, että paikan ympärillä oli käyty aikoinaan paljon sotia, koska pihoilla oli ikivanhoja haarniskoiden ja aseiden ruostuneita kasoja siellä täällä. Aika ällöttävän näköinen paikka, Sofia mutisi Shawnin auttaessa hänet ulos vaunuista.

10 Joo, Shawn sanoi. Kaksikko käveli kivistä pihatietä pitkin kohti leveitä, paikotellen lohjenneita, portaita suuren oviaukon luo, jonka edessä Luna seisoi tyyni ilme kasvoillaan. Hän tarkkaili Sofiaa ja Shawnia hetken aikaa ennen kuin avasi suunsa puhuakseen. Hänen äänensä kuulosti samanlaiselta kuin aina. Luulin, että teillä kestäisi hieman pitempään, mutta parempi vain kun olette nyt täällä. Älä yritä esittää rauhallista minulle, nainen, Shawn sanoi. Älä puhu noin jumalattarelle, Sofia sanoi järkyttyneenä. Etkö sinä kunnioita Lunaa ollenkaan? Ei se mitään, majesteetti, Luna sanoi. En koskaan opettanut Shawnille tapoja. Sofia ei sanonut mitään. Lunan puheet eivät ihan olleet sitä mitä tyttö oli odottanut kuulevansa. Etpä kai niin, Luna myönsi hymyillen lempeästi. Minä olen kuullut ajatuksesi siitä saakka kun astuit Pamfylian rajojen sisäpuolelle. Valtani ei katsos ulotu Frygian puolelle tai Villarubiaan. Pystyn kuulemaan kaikkien ajatukset Pamfyliassa. Aika mielenkiintoista... Sofia sanoi. Sittenhän te olette tiennyt ajatukseni jo kauan aikaa. Minä tiesin koko ajan, että sinä ja Shawn rakastatte toisianne jos te sitä tarkoitatte, lapset. Mutta meillä ei ole aikaa höpöttämiseen. Gwynelle yrittää koko ajan päästä ulos vankilastaan enkä voi sallia sitä. Tarvitsen apuanne, jumalatar sanoi ja käveli sisälle temppeliin laajaan eteishalliin, jossa oli vielä enemmän kivimurskaa ja ruostetta kuin ulkona. Paikka näytti kerrassaan vanhalta. Keskellä salia oli suuri lasinen laatikko, jossa seisoi nyreän näköinen Gwynelle, jonka kasvoille ilmestyi entistäkin raivokkaampi ilme kun tämä näki Sofian ja Shawnin. Eikö tuon pitänyt olla jäälaatikossa? Shawn kysyi hämmentyneenä. Jääkotelo murtui kun Gwynelle heräsi yllättäen kesken matkan. Jouduin luomaan väliaikaisen vankilan, jumalatar vastasi. Sofia pani merkille, että hänen päätään vasten kulki pieniä lettejä, jotka yhdistyivät takaraivossa ponihännäksi, joka laskeutui hänen selkäänsä pitkin alas. Naisen yllä oli yksinkertainen violettikaapu. Särjin muuten lumouksen temppelin ympärillä, Luna lisäsi. Teidän täytyy kyetä käyttämään voimianne nyt. Minä tarvitsen niitä sillä Gwynelle on saatava vangittua ja laitettua ikuiseen uneen. Mutta jos Sofia menee tuohon lähelle... Shawn aloitti. Tanarie saattaa hyvinkin herätä. Asia täytyy hoitaa toisella tavalla, Luna sanoi. Hän katsoi Sofiaan. Joudun ottamaan jään elementin pois, Sofia. Tanarie lähtee samalla. Kun saan Tanarien pois, se vaikuttaa sinuun sekä Gwynelleen. Millä tavalla? Sofia kysyi pelokkaana ja laski kätensä vaistomaisesti vatsansa päälle. Sinuun voi sattua. Lapsi pysyy kuitenkin turvassa. Eihän se ole kehittynyt vielä ihmisen näköiseksi, Luna sanoi ja hymyili. Älä pelkää, Sofia West, mitään pahaa ei tapahdu sinulle. En sallisi sitä tapahtuvaksi. Minä en pidä tästä, Shawn julisti huolestuneena. En halua että Sofialle tehdään pahaa... Sofia kestää, hän on voimakas nainen, Luna sanoi. Tulehan Sofia. Hän ojensi kätensä tytölle, joka tarttui siihen edes tajuamatta koko asiaa. Yllättäen hän alkoi hohtaa ja kuuli kuinka jokin repeytyi irti hänen sisällään. Hän kuuli myös kamalaa raivon karjuntaa omasta suustaan kun Tanarie joutui kosketuksiin Lunan ajatusten kanssa. Älä taistele vastaan, taivaiden jumalatar. Sinä tiedät, että tämä tapahtuu lopulta, Luna sanoi tuijottaessaan Sofian silmiä vihainen ilme kasvoillaan. Ei mikään ihme, että Maraifia häpeää sinua. Olet typerys, Luna, Tanarie ja Sofia sanoivat samaan aikaan. Maraifia ei ole mikään pyhimys ja tiedät sen. Hän tuhosi itse alussa tämän maailman, joka oli kehittymässä kovaa vauhtia suureksi sivilisaatioksi. Sitten Maraifia tuli tänne ja hajotti kaiken vain laittaakseen sen järjestykseen, josta piti. Hänellä oli syynsä, Luna puolusti ilmeisesti vanhempaa sisartaan. Sofia oli joskus aikoinaan kuullut puhuttavan Maraifiasta, äitijumalattaresta, joka loi maailman ja asusti jossakin päin Unohdettua Mannerta opetuslapsineen muiden jumalien kanssa. Maraifia ei ole koskaan ollut mikään pyhimys. Hän toi pimeydenkin maailmaan ja kaikki saavat vielä joskus maksaa siitä että se magia luotiin, Tanarie ärisi.

11 Luna alkoi selvästi menettää malttinsa. Niin, kulta siskoseni, olethan sinä samanlainen kuin Maraifia. Luultavasti tapatkin kuningaskuntasi kuningattaren kun alat käyttää jumalaisia voimiasi, Tanarie ilkkui. Luna! Shawn huusi. Tee jotain! Minä yritän, Shawn, mutta tämä ääliö on ollut niin kauan kiinni Sofiassa että se on vaikeampaa kuin luulin, Luna ärisi kasvot vääristyneinä. Sofiaakin alkoi pelottaa. Hän ei lainkaan tiennyt, mitä Luna aikoi kun nainen alkoi lopulta mutista jotain loitsua. Siinä samassa Sofia myös tajusi tuntevansa sen ja muistavansa missä oli sen aikaisemmin kuullut. Hänen mieleensä ilmestyi muistikuvia samaisesta temppelistä, kun kaksitoista vuotta sitten riehuneen sodan jälkeen Luna veti elementit irti sisarestaan ja siirsi ne kuuteen valittuun. Sofia näki oman itsensä seisovan pikkuisena, kalpeana ja pelokkaana temppelin hallissa seuranaan Marianne, Shawn, Adrian, Gwynelle ja Harriet. Hän näki väläyksinä kuinka jokainen valittu sai elementtinsä ja jollakin loitsulla heidät saatiin myös unohtamaan kaikki. Gwynelle oli tosin selkeästi ainoa, johon loitsu ei toiminut, sillä hän painoi muut valitut tarkasti mieleensä inhonsekainen ilme kasvoillaan. Tanarien ruumis makasi oudolla valkoisella pöydällä. Naisella oli hyvin kauniit kalpeat kasvot ja hän näytti kärsivän. Hänen yllään oli yksinkertainen musta mekko, jossa oli laaja kaula-aukko ja tiara päässään. Sofia näki kuinka Luna napsautti sormiaan ja siirsi toisen kätensä heilautuksella Tanarien Realmaan. Se on tehty, Maraifia, se on tehty, Luna sanoi jollekin merensiniseen hupulliseen kaapuun pukeutuneelle ylväälle naiselle. Toivon todella, ettei sinun tarvitsisi tehdä mitään tämän kaltaista uudelleen, nainen sanoi. Niin minäkin, Luna myönsi ja kuvajainen hajosi Sofian silmien edessä pirstaleiksi. Tytön aukaistessa silmänsä seuraavan kerran hän makasi kivisellä lattialla selällään Shawn vierellään Lunan taistellessa Tanarien hengen kanssa sivummalla. Sofia huomasi Gwynellen makaavan tuskissaan lattialla vähän matkan päässä ja mietti, mistä oli kyse. Mitä Gwynellelle tapahtui? Sofia kysyi Shawnin auttaessa hänet istumaan. Tanarie ilmestyi paikalle ja erosi ruumiistasi. Hän sieppasi Gwynelleltä elementit ja miltei tappoi hänet, Shawn sanoi. En koskaan uskonut, että tuo jumalatar tekisi minulle näin, Gwynelle mutisi. En voi uskoa, että luotin häneen... tyttö nyyhkytti. Sofia katsoi kärsivän näköistä tyttöä ja ymmärsi siinä samassa, että Gwynelle oli ollut kaikkien vuosien ajan Tanarien vallassa ja pimeyden magia oli syönyt hänen sielunsa täysin. Kun Tanarie oli vienyt häneltä voimat, oli Gwynelle voimaton ja täysin tavallinen tyttö. Hän näytti 16-vuotiaalta. Shawn, vie Sofia ja Gwynelle ulos täältä! Luna huusi. Aion viedä tuon hengen pois maailmasta ja voima voi pamauttaa koko temppelin kappaleiksi. Juokse! Hyvä on, Luna! Shawn sanoi ja auttoi Sofian pystyyn. Hän katsoi Gwynelleen, joka nousi itsekin seisomaan. Shawn katsoi häneen hetken aikaa ennen kuin meni tämän luo ja sieppasi hänet syliinsä. Voin minä itsekin kävellä, Gwynelle vastusteli. Sinä hidastaisit meitä, Shawn sanoi. Älkääpä riidelkö, Sofia sanoi. Mennään ulos ja pian! Kolmikko pakeni temppelistä ja siirtyivät vaunuihin, jotka lähtivät saman tien liikkeelle. Moni sotilas katsoi Gwynelleen kysyvästi, mutta Shawn vaiensi heidät katseellaan. Miksi meidän piti pelastaa Gwynellekin? Sofia kysyi istuessaan Shawnin vieressä. Luna kertoi minulle kerran ennen sotaa että Gwynelle ei oikeastaan ole sisimmässään paha, mies vastasi. Niin, Gwynelle myönsi. Minä en koskaan ole ollut paha. Vasta kun pimeyden elementti siirtyi minuun kaksitoista vuotta sitten, minusta tuli paha. Sisimmässäni minä en todellakaan halunnut satuttaa ketään teistä tai tappaa Adriania ja Harrietia. Minusta oli ihan oikein, että Luna sulki minut siihen nymfien temppeliin silloin. Hän näki sisimpääni koko ajan kun halusin päästä eroon siitä magiasta. Miten sinä heräsit? Sofia kysyi. Sinun piti nukkua ikuisesti. Ei oikeastaan. Eikä kukaan herättänyt minua koskaan. Heräsin itse, koska Lunan loitsima suoja

12 alkoi heikentyä ja tunsin myös Tanarien, joka etsi minua ajatuksillaan Similaesta käsin kun sinä nukuit, Sofia, tyttö vastasi. Hän jopa hymyili. Mistä sinä oikein olet kotoisin? Tuntui kuin pölähdit jostain esiin ihan tuosta vaan, Sofia sanoi. Olen frygialainen ainakin oman käsitykseni mukaan. Asuin orpokodissa, josta Tanarie löysi minut ja hän kasvatti minut. Hän teki sinusta opetuslapsenkin, Sofia sanoi. Aivan, mutta tehtävät, jotka hän minulle antoi olivat hirvittäviä. Minun piti värvätä ihmisiä hänen armeijaansa Pamfylian valloittamista ja tuhoamista varten. Ja minä menin tekemään saman virheen itse. Historia toistaa siis itseään, sanoi outo huppupäinen nainen Shawnin toiselta puolelta. Minä tiesin koko ajan, että Tanarie tekisi jotain tällaista. Gwynelle tuijotti häneen melkein pelonsekaisin ilmein. Sofia katsoi huppupäiseen naiseen. Hänellä oli merensininen kaapu yllään. Teidän pyhyytenne... Gwynelle änkytti. Gwynelle, minä en aio satuttaa sinua. Mutta aion ottaa sinut mukaani Kultaiseen metsään, nainen sanoi. Siinä vaiheessa Sofia tiesi, kuka nainen oli. Äitijumalatar Maraifia, minä olen nähnyt teidät. Maraifia hymyili. Niin arvelinkin, Sofia. Olen tarkkaillut sinua kahdentoista vuoden ajan. Sofia punastui tajutessaan, että Maraifia varmasti tiesi tytön villistä elämäntavasta liiankin paljon. Minä en kiinnittänyt elämääsi liikaa huomiota, Sofia. Seurasin lähinnä Tanarien toimia. Häntä elämäntapasi häiritsivät varmasti enemmän kuin minua, Maraifia sanoi tyyneen sävyyn. Oli hetken hiljaista ennen kuin heidän takaansa kuului hirvittävä kirkaisu, joka katkesi ihan yllättäen. Sitten Luna seisoi vaunuissa tyynenä kuten aina. Hän hymyili sisarelleen kunnioitus kasvoiltaan paistaen. Maraifia nyökkäsi hänelle. Tanarie on nyt poissa lopullisesti, oletan? Kyllä, Maraifia, kuten ovat myös veden saastunut ja pimeyden elementit. Rea luultavasti tekee asialle jotakin, kuun jumalatar sanoi. Hän katsoi Gwynelleen. Äitijumalatar ilmeisesti kertoi sinulle suunnitelmistaan, oletan. Kyllä, Gwynelle sanoi. Oletan myös, että aiot lähteä hänen mukaansa. Gwynelle ei muuta tehnyt kuin nyökkäsi. Kun vaunut seuraavan kerran pysähtyivät, Sofia huomasi olevansa kotona Areioksen kaupungissa. Gwynelle katsoi kaupunkia uteliaana. Teillä on kaunis koti, hän sanoi. Tämä on kauniimpi kuin Frygian pääkaupunki. Kiitos, sanoivat kuningaspari yhteen ääneen. Gwynelle katsoi taas ikkunasta ulos eikä puhunut mitään kenellekään. Hetken päästä hän kääntyi katsomaan Pamfylian nuorta kuningasta ja kuningatarta huolestuneena. Me olemme matkalla palatsiin. Aiotteko te vangita minut? Meillä olisi kyllä oikeus siihen, mutta olet menossa Maraifian mukaan, joten emme tee sinulle mitään, Shawn lupasi. Gwynelle nyökkäsi. Sofia! Ryo sanoi palatsin pihalla, kun vaunut pysähtyivät ja Sofia tuli ulos sieltä varmistettuaan ensin, että Maraifia ja Gwynelle olivat kadonneet popsahduksen saattelemana. Shawn ja Luna seurasivat häntä. Ette uskokaan kuinka Frygian armeija pakeni paikalta saman tien, kun he tajusivat jumalattarensa kadonneen, Sofian veli jatkoi. Lähdimme saman tien takaisin, vaikka Juan halusikin jäädä tappamaan kaikki frygialaiset, Nathal sanoi. Siitä puheen ollen aion tehdä täälläolevat frygialaiset työttömiksi, Shawn sanoi mulkoillen paria frygialaista sotilasta, jotka seisoivat Nathalin takana. Tämä maa on meidän, eikä frygialaiset saa olla täällä. Mutta Shawn, Nejina sanoi. nämä ihmiset ovat pamfylialaisen kanssa naimisissa.

13 No se on eri asia, Shawn mutisi. Älkää nyt kiusatko minun miesparkaani. Hän joutui leikkimään sankaria kuukausi tolkulla, Sofia sanoi kietoessaan kätensä hellästi Shawnin ympärille. Ja minä olen onnellinen nainen nyt, kun pahis on poissa. Sofiaiseni, minä rakastan sinua, Shawn julisti ja suuteli häntä kaikkien nähden. Kun he erosivat, tytön vasemmassa nimettömässä komeili safiirisormus, jota Sofia katsoi yllättyneenä ja nauroi sitten. Nyt tämä on todella virallista, etkä sinä voi perua sitä enää. Shawn nauroi. En peruisi mistään hinnasta.