ELEMENT. Kappale 3 - Pelastaja

Transkriptio

1 ELEMENT Kappale 3 - Pelastaja Shawn oli jo useita päiviä yrittänyt parantaa Sofian, mutta jokin kummallinen voima heitti Shawnin aina toiselle puolelle huonetta. Shawn seisoi nyt kädet ristissä rintansa päällä hyvin kauniin näköisen naisen vierellä ja mietti, mitä ihmettä tekisi. Hän oli luvannut parantaa Sofian ja nyt kun se alkoi tuntua mahdottomalta, häntä suorastaan hävettäisi mennä kertomaan tytön perheelle, ettei pystynytkään auttamaan. Heillä kaikilla oli hyvin suuret odotukset Shawnista, joka tällä hetkellä harkitsi pakenemista ikkunasta. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, koska tiesi muiden vain lähtevän hänen peräänsä. Sitä paitsi Shawnin piti viedä Sofia Pamfyliaan elossa ja terveenä. No niin, Shawn mutisi. Minä en ala tällaiseen, hän jatkoi. En ymmärrä, miksi tämä tyttö ei anna minun parantaa itseään... Minä en halua elää, Sofian ääni sanoi surullisena. Älä nyt, Soffy. Soffy? Älä viitsi. Se on lempinimesi ja minä kutsun sinua Soffyksi niin kauan kuin sinä puhut kuolemasta tuolla tavalla, Shawn sanoi ja istui tytön vierelle. Hän katsoi Sofian kasvoja ja hymähti. Sofia näytti kerrassaan kauniilta. Kehtaatkin tuijottaa minua noin. Lopeta se ja sassiin, Sofia sanoi. Miten sinä voit nähdä, että minä katson sinua, kun silmäsi ovat kiinni? Shawn kysyi hämmentyneenä. Minä voin tuntea tuon tuijotuksen vaikka haudassa. Se on tuo kummallinen ihaileva, palvova, himokas tuijotus, jota te miehet aina pidätte kasvoillanne, kun kävelen ohi. Minä en ole sellainen mies, Sofia West. Mutta sinä olet kaunis, äläkä kiellä sitä. En kielläkään, Sofia sanoi. Millainen sinä sitten olet? Miltä sinä näytät? tyttö kysyi uteliaana. Miksi et aukaise silmiäsi ja katso minua? Shawn heitti ja hymyili nähdessään Sofian kasvoilla pienen hymyn. Tyttö näytti kuitenkin siltä, ettei aikonut vielä ainakaan herätä. Shawnilla ei tietenkään ollut mikään kiire minnekään. Varsinkaan kun hän oli sopinut erään ystävänsä kanssa tapaamisen Sofian kotiin. Tämä henkilö oli nimeltään Nejina Tsekovski, pamfylialainen salamurhaaja, joka teki kuulemma mitä tahansa rahasta. Hän kuitenkin työskenteli lähinnä tiedustelijana Shawnin alaisuudessa ja Kuun jumalattarelle. Nejina oli luonteeltaan varsin äkkipikainen ja kylmäkiskoinen, ja hän selvästi rakasti sarkasmia ja pessimismiä. Shawn ja Nejina olivat kuitenkin todella läheiset ystävät. Itse asiassa heitä voisi luulla sisaruksiksi tai jopa rakastavaisiksi, jos Shawn ei sanoisi kaksikon olevan vain läheisiä ystäviä. Taas on niin kylmä... Sofia huokaisi. Shawn katsoi tyttöä. Tuska ja kylmyys menevät pois, jos antaisit itsesi vain herätä, Sofia. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jonka Shawn tajusi olevan pohdintahiljaisuus. Sofia selvästi pohti asiaa hyvin tarkasti. Shawn antoi tämän siis pohtia asiaa rauhassa ja otti käteensä kirjan, jota oli ollut lukemassa ja jatkoi sen lukemista kaikessa rauhassa viheltäen välillä rikkoakseen huoneessa olevan hiljaisuuden. Siellä oli myös hyvin kylmä, ja Sofian huoneen tavaroiden pinnoissa olikin jäinen huuru (joka oli muuten hyvin liukas. Shawn oli lentänyt kumoon kymmeniä kertoja jo). En haluaisi herätä, mutta toisaalta, jos se vie tuskan ja kylmyyden pois... Sofia kuiskasi lopulta. Tyttö oli hetken hiljaa, sitten hän naurahti. Kuinka minä herään? En saa itseäni hereille, vaikka yrittäisin! hän sanoi lopulta sellaisella en-voiuskoa-korviani-äänellä. Shawn hymähti. Sinähän oletkin hauska tyttö. Älä kuvittelekaan, nuorimies. Et edes tunne minua, kuten eivät monet muutkaan tunteneet, joiden kanssa menin sänkyyn, Sofia sanoi tyynesti. Minä en menisi ihan noin vain, että älä murehdi turhia, Shawn sanoi ja otti Sofiaa kädestä kiinni. Minä en ole sellainen mies.

2 Mainiota sitten, Sofia sanoi lämpimästi. Shawn huomasi, että huoneeseen oli tulossa lämpimämpää. Shawn kosketti Sofian ihoakin, joka tuntui lämpimältä. Shawn päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja käytti valkoisen magiaa lämmittääkseen Sofian ihoa entisestään, että tyttö heräisi. Sofia tunsi jonkun pitävän kättään tytön otsalla ja pohti kuka se voisi olla. Hän huomasi kuitenkin, että hänen ajatuksensa olivat ihan sekaisin, eikä hän saanut niistä lainkaan tolkkua. Mutta kaikista parasta tässä oli se, että jo päiväkausia jatkunut outo kylmyys ja tuska vihdoinkin hellittivät ja tyttö saisi herättyä lopulta. Hän tiesi, että hänen luonaan oli koko ajan joku pamfylialainen pappi, jonka kanssa tyttö jutteli joskus. Yleensä hän oli ihan hiljaa, mutta pappi höpötti heidän molempien puolesta mukavia. Tämä vaikutti tosin oikein mukavalta persoonalta, eikä sellaiselta Sofiaa himoitsevalta ääliöltä, kuten monet muut miehet. Sinä alat parantua, pappi sanoi ilahtuneena. Nyt ei tarvitsekaan paeta paikalta sitä sutta ja Ryota, joka uhosi hakkaavansa minut, jos en saa sinua parantumaan. Sofia naurahti. Uuh, sinä naurat, pappi sanoi entistä ilahtuneempana. Mainiota. Sofia ei sanonut mitään. Hän aukaisi silmänsä varovasti ja katsoi pelastajaansa ensimmäistä kertaa silmiin. Tällä oli hyvin pörröiset valkoiset hiukset sekä merensiniset silmät, jotka tuikkivat helpotuksesta tämän katsoessa Sofiaan. Sofia katsoi sitten ympärilleen huoneessaan ja näki kummallisia vesilammikoita joka paikassa ja vettä tippui katosta tytön niskaan, sänkyyn ja lattialle sekä pöydille. Miksi...? Mitä tämä on? Miksi huoneeni näyttää siltä kuin se olisi ollut vesisateen uhri? Sofia sanoi. Uhm... pappi sanoi. Tuota, tämä on sinun tekosiasi. Minun? Kuinka? Sofia sanoi. En minä hallitse magiaani niin hyvin, että voisin saada vesimassat kastelemaan huoneeni. Kyseessä onkin pamfylialainen valtiosalaisuus, pappi sanoi. En voi kertoa sitä sinulle tässä, mutta voin paljastaa sen verran, että sinä et ole tavallinen musta maagi. Mitä tuo tarkoittaa? Sofia kysyi hämmentyneenä. Hän ei ymmärtänyt lainkaan. Oliko Sofia sittenkin jotakin ihan muuta kuin antoi muiden ymmärtää? Jos oli, miksi tyttö ei tiennyt tai miksi hänelle ei oltu kerrottu? No, me ensinnäkin tiedämme, että olet Similaen akatemian parhaimpia oppilaita. Normaali musta maagi Similaen akatemiassa ei pärjäisi niin hyvin kuin sinä, pappi sanoi. No, joissakin aineissa olenkin joutunut tekemään hirveitä tekoja, että olen saanut arvosanat, jotka halusin päästäkseni läpi... Sofia mutisi itsekseen. Hän oli todellakin joskus ollut myös miespuolisten opettajiensa kanssa sänkypuuhissa saadakseen haluamansa arvosanat, mutta oli kuitenkin lopettanut sen. Sen sijaan hän oli nykyään antanut asian olla, koska hänen terveydellinen tilansa oli hänen suurin huolensa. Jokin oli nimittäin pahasti pielessä. No se ei liity nyt tähän, pikkutyttö, pappi sanoi. Sinulla on muitakin voimia kuin musta magia, Sofia. Muita... voimia? Sofia toisti järkyttyneenä. Oletko hullu? Miten minulla voisi olla muita voimia? Se nyt vain on niin, pappi sanoi virnistäen. Ja vaikka haluaisin kertoa sinulle kaiken nyt heti, en voi, koska lupasin Lunalle. Luna...? Lupasit Kuun jumalattarelle, ettet kerro minulle mitään? Sofia sanoi. Hän hymyili. Minä voin olla hyvin suostuttelukykyinen kun oikein haluan... Pappi virnisti. Älähän nyt, nuori nainen... Älä viitsi. Sinä olet mies. Haluat kuitenkin, Sofia sanoi ja virnisti. Sitä en kiellä, mutta en kuitenkaan ole sellainen mies. Ja sinä olet nuori neiti, joka ansaitsee rakkautta, pappi sanoi. Ja mihin minä olenkaan laittanut käytöstapani? hän lisäsi ja virnisti. Olen Shawn. Shawn kuulostaa hyvältä, Sofia sanoi. Minä olen Sofia, Similaen oma lutka, hän esittäytyi.

3 Et sinä ole niin paha kuin nuo monet naiset Pamfyliassa, jotka yrittävät osaa kuningaskuntamme vapauden myymällä itseään frygialaisille, Shawn sanoi. Papiksi olet aika hyvin perillä asioista, Sofia sanoi. Tiedät varmaan minustakin kaikenlaista. Kuka on vakoojasi? Eräs naikkonen nimeltään Nejina Tsekovski, Shawn sanoi lämpimästi. Hän on kuin sisko minulle, mutta me olemme vain ystäviä, hän lisäsi. Sofia virnisti kaksimielinen kun oli. Nejina ei ole sellainen ihminen kuules, Soffynen, Shawn sanoi. Hän virnisti. Mutta minä menen kertomaan perheellesi, että olet hereillä ja elossa, hän sanoi ja käveli niine hyvineen ulos huoneesta. Hetken kuluttua kuului ilahtuneita huutoja ja ryminää portaissa, kun Ryo tuli huoneeseen. Hän juoksi halaamaan Sofiaa, joka kiireesti istumaan. Ryo rutisti Sofiaa hyvin tiukasti. Kerroinhan minä jo, että rakastan sinua, Sofia? Ryo sanoi. Olet sanonut sen aina kun on syntymäpäiväni, Sofia sanoi ja hymyili. Mutta minäkin rakastan sinua. Täällä oli niin tylsää ilman sinua, pikkusisko, Ryo sanoi ja naurahti. Teistä pitäisi saada valokuva, Shawnin ääni sanoi ovelta. En ole ikinä nähnyt mitään tällaista. Hiljaa siellä takana, Ryo sanoi, kun Marianne käveli Shawnin mukana huoneeseen ja halasi Sofiaa Ryon siirryttyä juttelemaan Shawnille. Sofia katsoi Shawnia hetken ennen kuin suorastaan repi silmänsä miehestä irti ja halasi Mariannea tiukasti. Ihanaa, kun selvisit, Marianne sanoi. En tiedä, mitä tekisin ilman sinua... Onhan sinulla Ryo, Sofia sanoi hymyillen. Niin, mutta Ryo ei ymmärrä naisten asioista mitään, Marianne sanoi. Hei, minäkin olen täällä, Ryo sanoi. Marianne naurahti ja suuteli rakastaan. Ei minun edessäni. Tulen kateelliseksi, Sofia nauroi. Tuo pappi tuolla pelasti henkesi, Marianne sanoi kohauttaen harteitaan. Marianne Goldhart! Sofia huusi. Mitä? Sinä katsoit häntä äsken sillä silmällä. Äläkä yritä kiistää sitä, koska minä tunnen sinut, Sofia. Sofia halusi kuristaa Mariannen, jonka kasvoilla oli vain sellainen minä-tunnen-sinut-sofia-west-jatiedän-miten-mielesi-toimii-virne, josta Sofia ei ollut koskaan pitänyt ollenkaan. Ja sitä paitsi tytön ajatelessa Shawnia jokin varoitti häntä pysymään kaukana miehestä. Sofiasta nimittäin tuntui siltä kuin Shawnilla oli jokin suuri salaisuus, jota hän ei halunnut paljastaa kenellekään. Sofia työnsi ajatuksen mielensä taka-alalle ja antoi asian olla. Eiköhän meidän pitäisi tarjota tälle sankarille jotakin hyvitykseksi siitä, että hän pelasti auringonsäteemme? Ryo sanoi Mariannelle ja Sofialle yhtäkkiä Shawnin viereltä. Ei teidän tarvitse maksaa mitään, Shawn torjui tarjouksen saman tien. Minulla on kiirekin... Älä yhtään ala siinä, Ryo sanoi. Hakkaustarjous on yhä voimassa, pappi. Ahaa, Shawn sanoi ja naurahti. Ei sillä, että minä sitä pelkäisin, mutta itse asiassa voisin kyllä jäädäkin. Ryo kurtisti kulmiaan sen kuultuaan ja katsoi Sofiaan ja Shawniin. Hän naurahti. Ha, te olette kiinnostuneita toisistanne. Siksi sinä jäät tänne. Haluat ihastuttaa Sofiaa... Ei se sitä ole, vaikka en kielläkään, ettenkö haluaisi viettää aikaa sisaresi seurassa, mutta eräs tuttuni on tulossa tänne, Shawn sanoi. Kuka? Sofia kysyi heti. Jokin hänen sisimmässään sai aikaan mustasukkaisuuden pistoksen. Hän kurtisti kulmiaan. Ei se voinut olla sitä! Ei Sofia voinut olla rakastumassa taas! Toisaalta hän kyllä rakastui turhankin helposti, joten se ei olisi mikään suuri ihme, mutta ei tyttö halunnut rakastua ja särkeä oma sydämensä. Eihän hän tiennyt lainkaan, oliko Shawnilla kihlattu tai vähintään tyttöystävä Pamfyliassa odottamassa miestä kotiin. Pelkkä ajatuskin hirvitti Sofiaa. Hän ei tietenkään sanonut mitään ääneen asiasta kenellekään, ja yritti työntääkin ajatuksen muualle päästään, mutta epäonnistui.

4 Kyseessä on eräs ystäväni nimeltä Nejina Tsekovski, Shawn sanoi. Sofia oli kuullut nimen aikaisemminkin, kun hän oli kysynyt Shawnilta tämän vakoojasta. Silloin mies oli sanonut olevansa vain ystävä Nejinan kanssa, mutta entä jos tämä valehtelikin? Sofia ei jotenkin jaksanut uskoa, että Shawn valehtelisi, mutta eihän tuota voinut tietää varmuudella. Tuleeko hän tänne? Miksi? Ryo kysyi. Emme muistaakseni puhuneet mitään, että kaverisi saavat tulla tänne... Emme puhuneetkaan, se oli sovittu jo etukäteen. Unohdin vain sanoa. Anteeksi, Shawn sanoi. Hän on hyvin luotettava henkilö. Nainen ei ole koskaan tehnyt rikoksia, vaikka ammatiltaan onkin... öh, tuota, salamurhaaja. Mitä?! Ryo karjaisi. Oletko sinä salamurhaajan kaveri?! Olen kyllä, Shawn sanoi. Nejinaan voitte luottaa. Hän murhaa ihmisiä vain rahan takia. Koska en ole maksanut hänelle teidän tappamisestanne, joten on kai ihan ok, jos hän tulee käymään? Antakaa Nejinan vain tulla tänne, Sofia sanoi. Uskoisin, että Shawn ei valehtele. Luulen hänen tuntevan Nejinan ihan hyvin tietääkseen, millainen nainen hän on. Ryo ei jaksanut edes valittaa vastaan. Sofia virnisti hänelle. Sinä olet aina tekemässä minun mielikseni kaikenlaista, hän sanoi. Ei sinua voi vastustaa, kun olet niin herttainen pikkusisko. Olet aina ollut, Ryo valitti. Mainiota. Et sitten käske Nejinaa ulos saman tien, kun hän astuu taloon, Sofia sanoi. Ja menepäs saman tien Shawnin kanssa valaisemaan äitiä ja muita veljiäni asiasta. Äitihän saa sydänkohtauksen, jos ovelle astuu joku nainen, joka sanoo olevansa Shawnin kaveri, jos siitä ei kerro hänelle etukäteen. Ryo ei sanonut mitään. Sen sijaan hän lähti kävelemään ulos ovesta Shawn perässään. Marianne ja Sofia jäivät sitten yksin huoneeseen istumaan ja juttelemaan. Sinä et saanut silmiäsi irti hänestä, Marianne sanoi. Aiotko iskeä hänet seuraavaksi? En varmasti. Minä aion aloittaa uuden elämän... ilman miehiä häiritsemässä minua, Sofia ilmoitti. Voitko pitää lupauksen muka noin helposti? Marianne kysyi ja hymyili. Shawn on kuitenkin varsin hyvännäköinen mies. Mutta hän saattaa olla jo kihloissa jonkun kanssa, Sofia vastusteli. Ei ole, kun sormustakaan ei näkynyt, Marianne sanoi. Sitä paitsi hän on pappi. Pamfyliassa papit saavat mennä naimisiin, Sofia sanoi. Marianne näytti tyrmistyneeltä. Jos täällä joku pappi menisi naimisiin, hänet tapettaisiin saman tien, tyttö sanoi. Siksi onkin mainiota olla pappi Pamfyliassa, Sofia sanoi virnistäen. He saavat tehdä mitä haluavat. Jopa mennä sänkyyn ihan vapaasti. Sitä Shawn siis tarkoitti, kun hän sanoi äidille Pamfylian pappien voivan tehdä mitä tahansa, Marianne sanoi. Hän näytti kalpealta. Onko se muka niin kamalaa, jos papeilla on enemmän vapautta? Sofia kysyi hämmeneeltä ystävältään. Minä en vain ymmärrä tuota pappien vapausjuttua. En voisi sallia sellaista, mutta... Marianne sanoi. En tiedä. Olen frygialainen kuitenkin, ja minut on kasvatettu sen mukaan. Eli miten? Että pappeihin ei kosketa, vaikka kuinka himottaisi, Marianne sanoi. No, onneksi minulla on hurmaava isoveljesi, hän lisäsi ja hymyili. Niin, Sofia sanoi. Sinä sovit Ryolle mainiosti, hän jatkoi. Marianne hymyili. Kiitos. Hei, minä haluan ruokaa, Sofia sanoi yhtäkkiä tuntiessaan vatsansa kurnivan nälästä. Marianne nousi seisomaan sängyltä ja auttoi Sofian pystyyn. Sitten kaksikko lähti yhdessä kävelemään alakertaan ja keittiöön, jossa Sofian kimppuun kävivät tytön loput veljet sekä tämän äiti, jotka rutistivat Sofiaa hyvin tiukasti. Tyttö itse oli ihan hämmentynyt. Varsinkin äitinsä reaktio. Hän jopa itki. Sofia, olen niin pahoillani... Lydia sanoi pitäen käsiään tyttärensä olkapäillä. Minä olen niin

5 typerä, kun en nähnyt, että sinulla oli ongelmia. Äiti, minä voin hyvin nyt, Sofia sanoi. Hyvä, Lydia sanoi. Minä rakastan sinua, Sofia Charlotte West, hyvin paljon kaikesta huolimatta, hän lisäsi ja halasi Sofiaa uudestaan tiukemmin kuin aikaisemmin. Sofia ei löytänyt sanoja kuvaamaan tunnetta, joka hänen sisällään syntyi sen vuoksi. Eikä hän edes yrittänyt. Sen sijaan hän kietoi kätensä äitinsä ympärille ja halasi tätä yhtä tiukasti. Äiti, Sofia kuiskasi Lydialle myöhemmin kun nainen teki salattia ja Sofia auttoi häntä. Minä en tee enää mitään miesten metsästysjuttuja, lupaan sen. Lydia ei sanonut mitään, mutta oli selvää, että tämä kuunteli. Minä aion etsiä elämäni rakkauden nyt ja kun löydän hänet, en päästä irti koskaan, Sofia lisäsi. Elämäsi rakkauden? Lydia kysyi. Tuo kuulostaa niin mahtipontiselta, Sofia. Mutta minä uskon todelliseen rakkauteen ja Se Oikea-ajatteluun, Sofia intti. No, enpä minä voi sinulta sitä kieltääkään, Lydia sanoi. Haluan sinun vain olevan onnellinen. Sofia hymyili. Minusta tulee vielä onnellisin nainen maapallolla. Ovelta kuului voimakas koputus, ihan kuin joku yrittäisi kiireellä tulla sisälle. Shawn kurtisti pöydässä kulmiaan ja nousi seisomaan. Nejina taitaa tulla turhan kiireellä, hän sanoi. Menen katsomaan, kuka siellä on. Jos se on joku villarubialainen pallopää, olkaa valmiina, hän lisäsi ja käveli ovelle. Sofia päätti mennä perässä ja olohuoneeseen mennessään hän näkikin Shawnin luona naisen, jolla oli lyhyet hiukset ja mitä kummallisin asustus. Hänellä oli päällään vartaloamyötäilevä ruskea paita ja sen päällä vielä punainen napapaita. Hänellä oli jalassaan sortsit ja jonkinlainen huivi sortsejen taakse kiinnitettynä. Hänellä oli kaksi puukkoa pidikkeissä reisien ympärillä ja polviin saakka ulottuvat saappaat jaloissaan. Nainen oli Sofian näkökulmasta itse asiassa varsin kaunis, mutta hänen silmistään paistoi kylmäkiskoisuus. Oliko tämä Nejina Tsekovski? Mikähän tätä vaivasi, että piti käyttäytyä noin? Sofia ei ymmärtänyt lainkaan. Sofia-kulta! Shawn sanoi ihastuneena. Tule sanomaan hei rakkaalle ystävälleni Nejjylle. Kulta? Nejina sanoi. Joko sinä olet iskenyt Westin ja...? En tietenkään, Nejina-rakas, Shawn sanoi. Hänen äitinsä ei sallisi sitä ja onhan minulla toinenkin syy miksi en tee niin. No, sama se, Nejina sanoi sitten. Saisinko kenties tulla sisällekin? Täällä sataa vettä, enkä halua kastua enempää kuin on tarvis. Sitä paitsi tämä mökki oli helvetin hankala löytää. Tule sisälle vain, Sofia sanoi kohteliaasti, vaikka hän jossain takaraivossaan tunsikin raivoa ja halua kuristaa Nejina saman tien. Sofia selvästi oli alitajuisesti päättänyt, että Shawn kuuluu hänelle tai jotakin. Hänen oli siis päästävä eroon tuosta tunteesta, koska nyt hän selvästi näki, etteivät Nejina ja Shawn olleet yhdessä. He olivat varmaan tosiaan enemmän sisarusten kaltaisia tai jotain. Sinä siis olet Sofia West, Nejina sanoi tultuaan sisälle ja katsoi Sofiaa arvostellen. Sofia hymyili ja nyökkäsi. Yllättäen myös Nejina hymyili kohteliaasti. Mukava tavata. Olen Nejina Tsekovski, nainen sanoi ja kätteli Sofiaa, joka oli hämmentynyt. Samat... sanat, Sofia sanoi yllättyneenä. Toivottavasti tuo ääliö ei ole ollut mikään maanvaiva. Yleensä Shawn on sellainen ja pahimmasta päästä, Nejina sanoi. Ei hän ole tehnyt mitään pahaa kenellekään, Sofia vakuutti. Ainakaan tietääkseni, hän lisäsi. Tule keittiöön tapaamaan perheeni, Nejina, hän jatkoi vielä ja johdatti Nejinan keittiöön. Hän pisti merkille, että nainen katsoi kiinnostuneena asuntoa. Kukas tuo nuorinainen on? Nathal kysyi heti kiinnostuneena. Hän oli lähimpänä ovea ja katsoi Nejinaa kerrassaan ilahtuneena. Tämä on Shawnin ystävä, Nejina Tsekovski, Sofia esitteli. Nejina, tämä on minun veljeni Nathal. Minä tunnistin kyllä, Nejina sanoi. Tunnen teidät kaikki, joten ei tarvitse esittäytyä. Miten? Nathal kysyi heti uteliaana. Me olemme tutkineet perhettäsi varsin paljon viime vuosien aikana ja tiedämme teistä kaiken, Nejina vastasi tyynesti.

6 Sitten hän huokaisi ja painoi kätensä vaatteilleen kuivatakseen ne. Hetken kuluttua hänen vaatteensa höyrysivät iloisesti ja nainen näytti siltä kuin olisi ollut liekeissä. Sofia ei tosin voinut olla panematta merkille Nathalin tuijotusta, joka viipyi Nejinan kasvoilla niin kauan kunnes nainen käveli pöytään ja istui sen ääreen kuin olisi ollut kotonaan.