1(21) Suomen Afganistan-toimintaohjelma

Transkriptio

1 1(21) Suomen Afganistan-toimintaohjelma Ulkoasiainministeriö

2 Suomen Afganistan-toimintaohjelma 2(21) Sisällysluettelo 1. AFGANISTANIN VAKAUTTAMINEN 2. ARVIO AFGANISTANIN TILANTEESTA JA HAASTEISIIN VASTAAMISESTA 2.1 Merkittäviä saavutuksia 2.2 Haasteet ja uhkat Turvallisuustilanne Hallinnon ja oikeussektorin ongelmat, korruptio ja ihmisoikeudet Huumetuotanto 2.3 Miten haasteisiin vastataan? Turvallisuustilanteen parantaminen Hyvä hallinto, paikallishallinnon vahvistaminen, ihmisoikeudet Huumeiden torjunta Taloudellinen kehitys Radikalismiin vaikuttaminen Siviiliuhrien välttäminen Tavoitetaso ja -aikataulu 3. KESKEISTEN KANSAINVÄLISTEN TOIMIJOIDEN TAVOITTEET JA ROOLI 3.1 Yhdistyneet kansakunnat (YK) 3.2 NATO 3.3 Euroopan unioni 3.4 Yhdysvallat ja muut maat 4. SUOMI VASTUULLISENA KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN JÄSENENÄ - SUOMEN TAVOITTEET 4.1 Suomen tavoitteet ja toiminnan lähtökohdat 4.2 Suomen toimintaohjelman liittäminen Afganistanin omiin kehitystavoitteisiin 5. KEINOT TAVOITTEIDEN TOTEUTTAMISEKSI 5.1 Kehitysyhteistyö ja jälleenrakennus 5.2 Uudet elementit kehitysyhteistyössä 5.3 Suomalaiset kansalaisjärjestöt Afganistanissa 5.4 Humanitaarinen apu 5.5 Siviilikriisinhallintatehtävät 5.6 Sotilaalliset kriisinhallintatehtävät 5.7 Kansainvälinen yhteistyö 5.8 Viestintä 5.9 Kaupallistaloudellinen toiminta 6. TOIMINNAN RESURSSOINTI 7. TOIMINNAN POLIITTINEN OHJAUS JA KANSALLINEN KOORDINOINTI 8. LYHENTEET 9. LIITE

3 1. AFGANISTANIN VAKAUTTAMINEN 3(21) Osallistuminen Afganistanin vakauttamiseen on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi tukee toimintaa rauhan, turvallisuuden, ihmisoikeuksien ja kehityksen edistämiseksi erittäin vaikeissa olosuhteissa. Afganistanin myönteinen kehitys on Suomelle tärkeä tavoite. Afganistanin vakauttaminen ja jälleenrakennus ovat olennaisia paitsi Afganistanin ja sen kansalaisten tulevaisuuden kannalta myös globaalin ja alueellisen vakauden varmistamiseksi. Afganistanin kehityksellä on suora vaikutus kansainvälisen terrorismin ja ääriliikkeiden toiminnan hillitsemisessä. Afganistanin maantieteellinen sijainti Keski-Aasian maiden, Pakistanin, Iranin ja Kiinan naapurimaana on ratkaiseva alueellisen vakauden kannalta. Lisäksi Afganistanilla on suuri merkitys kansainvälisen huumekaupan rajoittamisessa. Afganistanin osuus on ollut noin 90 % maailman unikkotuotannosta, ja unikosta valmistettua oopiumia on salakuljetettu runsaasti Euroopan markkinoille. Vakaa ja rauhallinen Afganistan, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, on sekä Suomen että koko kansainvälisen yhteisön etu. On tärkeää varmistaa yhdessä muiden avunantajamaiden ja -yhteisöjen kanssa, että Afganistania johtaa demokraattisesti valittu, maan jälleenrakennuksen hyväksi toimiva hallinto. Afganistanilaisten on voitava elää ja saada kohtuullinen toimeentulo omassa maassaan. Suomen etujen mukaista on osallistua sen torjumiseen, ettei Afganistan palaa taleban-liikkeen tavoittelemiin olosuhteisiin: diktatoriseen ja ihmisoikeuksia polkevaan ääriliikkeen johtamaan hallintoon, köyhyyteen sekä naisten ja tyttöjen aseman mitätöintiin, ja samalla vapaasti toimivien kansainvälisten terroristien tukialueeksi. On myös tärkeää vaikuttaa siihen, etteivät nämä uhkakuvat toteudu Pakistanissa, eikä sieltä käsin johdeta ääriliikkeiden toimintaa Afganistanin puolella. Afganistanin vakauttaminen ja kehittäminen on erittäin vaikea tehtävä. Afganistan tulee olemaan kansainvälisen yhteisön - myös Suomen - ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan keskeinen haaste tulevina vuosina. Samalla on huomioitava, että vuonna 2001 tapahtuneen taleban-hallinnon kaatumisen jälkeen maan kehityksessä on tapahtunut merkittävää edistymistä. Tämä suunta on jatkunut monilla sektoreilla huolimatta turvallisuusongelmista. On lisäksi huomioitava, että kansainvälinen yhteisö toimi kevääseen 2004 asti ainoastaan Kabulin alueella, ja toimintaa ryhdyttiin vasta sen jälkeen laajentamaan muualle maahan. Keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että Afganistan kykenee itse ottamaan asteittain enemmän vastuuta turvallisuudestaan sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestään. Tämä prosessi on jo käynnissä, ja sitä tulee entisestään vahvistaa. Vuoden 2001 lähtötilanne huomioiden kehitysprosessi tulee kestämään kauan, eikä tavoitetasoa voida pitkään aikaan asettaa eurooppalaiselle tasolle. Afganistan tulee olemaan vielä pitkään riippuvainen kansainvälisen yhteisön tuesta. Suomen päämäärät Afganistanissa nojaavat kansainvälisen yhteisön ja Afganistanin hallituksen yhdessä vuonna 2006 hyväksymään kokonaisvaltaiseen kehitysstrategiaan, jonka hyväksymiseen myös Suomen hallitus osallistui. Haagissa pidetyssä, viimeisimmässä Afganistan-ulkoministerikonferenssissa oli koolla yhteensä 72 maata ja useita kansainvälisiä järjestöjä. Suomi ja muut osanottajat vahvistivat kokouksessa aikomuksensa jatkaa Afganistanin tukemista. YK:n erityisedustajana kokousta johtanut norjalainen Kai Eide totesi puheenvuorossaan, että maan turvallisuustilannetta koskevasta uutisoinnista huolimatta kansainvälisen yhteisön tulisi nähdä tähänastiset saavutukset ja tehty työ, sekä panostaa määrätietoisesti maan vakauttamiseen ja kehittämiseen. Suomen tavoitteita edistetään kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun sekä sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan keinoin, tiiviissä yhteistyössä muiden avunantajien ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

4 2. ARVIO AFGANISTANIN TILANTEESTA JA HAASTEISIIN VASTAAMISESTA 4(21) 2.1 Merkittäviä saavutuksia Afganistanin kehitysastetta ja kehityksen nopeutta arvioitaessa on huomioitava maan lähtötilanne: taleban-liikkeen hallinnon kaaduttua maan jälleenrakennus oli aloitettava miltei tyhjästä. Kyseessä oli raunioitunut maa, jonka väestöstä suuri osa oli paennut ulkomaille ja jota rasittivat heimoristiriidat ja vuosisataiset perinteet, joista osa edelleen hidastaa kehitystä. Vaikka haasteet ovat valtavat, Afganistanissa on viime vuosien aikana tapahtunut merkittävää kehitystä. Saavutukset ovat jääneet usein terrori-iskuja koskevien uutisten varjoon. Talouskasvu on ollut voimakasta, maan valuutta on ollut suhteellisen vakaa, merkittävää infrastruktuuria on rakennettu ja terveydenhuolto on kehittynyt. Lasten koulunkäyntimahdollisuudet ovat parantuneet oleellisesti ja tasa-arvo on lisääntynyt. Maan hallinto, poliisi ja erityisesti armeija ovat kehittyneet, vaikka puutteita on vielä runsaasti. Afganistanin kansallisen armeijan (ANA, Afghanistan National Army) vahvuus on tällä hetkellä noin sotilasta. Seuraaville viidelle vuodelle ennustetaan noin 6-8 % BKT:n kasvua vuosittain. Bruttokansantuote henkeä kohti oli 180 dollaria vuonna 2004, vuonna 2007 se oli 355 dollaria. Talouskasvua edistävät parantunut infrastruktuuri, lisääntyvä ulkomaankauppa sekä kasvavat verotulot. Kun vuonna 2004 vain 9 % kansalaisista sai perusterveydenhuoltoa, on vastaava luku tänään yli 80 %. Lapsikuolleisuus on vähentynyt 24 %. Yli 70 % väestöstä on rokotettu poliota vastaan - näistä 7 miljoonaa on lapsia. Vuonna 2005 rokotettujen määrä oli vain 35 %. Lasten koulunkäynti on lisääntynyt - myös tyttöjen osalta, vaikka näiltä osin onkin vielä paljon korjattavaa. Maassa on yli viisi miljoonaa koululaista, joista noin 1,5 miljoonaa on tyttöjä. Lukutaitoisten määrä on yli kaksinkertaistunut. Afganistanissa toimii kymmenen yliopistoa, kun vuonna 2001 toiminnassa oli vain yksi. Yli viisi miljoonaa pakolaista on palannut maahan. Uuden perustuslain mukaan maan keskushallinto koostuu presidentistä, kahdesta varapresidentistä, yhdestä "vanhemmasta ministeristä" ja 25 ministeristä. Yksittäiset ministerit ovat vastuussa myös parlamentille. Presidentti nimittää kaikkien 34 maakunnan kuvernöörit, jotka ovat joutuneet toimimaan ilman keskushallinnon riittävää materiaalista ja taloudellista tukea. Presidentti joutuu tasapainottelemaan monien eri intressiryhmien välissä, mikä vaikeuttaa maan johtamista ja tulosten aikaansaamista. Afganistanin parlamenttiin on lailla säädetty 25 %:n naiskiintiö. Tiedotusvälineiden toiminta Afganistanissa on kehittynyt nopeasti vuoden 2001 jälkeen. Maassa toimii noin 600 lehteä, 20 televisio- ja 90 radioasemaa. Median edustajat ovat kuitenkin joutuneet ajoittain kapinallisten uhkailun ja hyökkäysten kohteeksi maan eri osissa. Eniten toimittajien toimintaa häiritsevät tiukentunut uskonnollinen ja poliittinen kontrolli sekä paikallishallinnon edustajien pyrkimys vaikuttaa uutisoinnin sisältöihin. Vuonna 2009 Afganistanissa järjestetään presidentti- ja maakuntaneuvostovaalit, ja vuonna 2010 parlamenttivaalit. Vaalien onnistumisella on tärkeä merkitys maan vakaudelle ja demokratiakehityksen jatkumiselle myös tulevaisuudessa. Erityisen tärkeää on varmistaa pataaniheimojen oikeudenmukainen huomiointi poliittisessa prosessissa. Taleban-liikkeen kannatus on voimakkainta juuri etelän ja idän pataanialueilla. 2.2 Haasteet ja uhkat Lähitulevaisuudessa Afganistanin suurimmat uhkat ja haasteet liittyvät aseellisen vastarintatoiminnan jatkumiseen, hallinnon heikkouteen ja korruptioon sekä huumetalouteen. Myös naisten asemassa on edelleen paljon parannettavaa. Nämä vaikuttavat jo ennestään heikkoon ihmisoikeustilanteeseen. Vuonna 2008 kuivuus koetteli erityisesti maan itä-, etelä- ja lounaisosia ja pienensi viljasatoja, mikä vaikeutti elintarviketilannetta. Myös kansainvälinen

5 5(21) taloustilanne ja ruoan kallistuminen vaikeuttivat tilannetta. Yli puolet alle viisivuotiaista lapsista kärsii tämän seurauksena aliravitsemuksesta. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston viimeisimpien analyysien mukaan Afganistan kuuluu ns. kaikkein haavoittuvimpien maiden joukkoon talouskriisin takia. Maa on köyhä ja hyvin riippuvainen kansainvälisestä avusta. Valtiontalouden kyky ottaa velkaa ja sietää alijäämää on pieni. Institutionaalinen kapasiteetti rahoittaa ja toteuttaa köyhyydenvähentämis- ja sosiaalisia turvaverkko-ohjelmia on pieni. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että investointien väheneminen ei vaikuta merkittävästi Afganistaniin. Myös kaupalle vaikutukset ovat melko vähäisiä. Sen sijaan kehitysapu ja siirtolaisten lähettämät rahamäärät ovat vaarassa laskea talouskriisin pitkittyessä. Siirtolaisten rahalähetykset olivat arvoltaan noin 57 % maan BKT:stä vuonna Tänä vuonna niiden arvioidaan putoavan 48 %:iin BKT:stä. Afganistanin haasteena tulee olemaan raju väestönkasvu. Maan väkiluvuksi arvioidaan yli 30 miljoonaa ja se voi jopa kaksinkertaistua seuraavien kahden, kolmen vuosikymmenen aikana Turvallisuustilanne Talebanin väkivaltaiset, terrorityyppiset iskut ovat lisääntyneet Afganistanissa parin viime vuoden aikana, eikä tilanteeseen ole lyhyellä tähtäimellä odotettavissa suurta parannusta. On myös mahdollista, että tilanne heikentyy entisestään, ennen kuin nyt valmisteilla olevat toimenpiteet vaikuttavat turvallisuustilannetta kohentavasti. On varauduttava siihenkin, että jonkinasteinen vastarintatoiminta jatkuu maassa vielä kauan. Turvallisuustilanteessa on kuitenkin huomattavan suuria alueellisia eroja. Afganistanin turvallisuustilannetta ei voi tällä hetkellä arvioida täysin irrallaan Pakistanin tilanteesta. Myös Afganistanin näkökulmasta keskeinen haaste on naapurimaa Pakistanin epävakaus. Pakistanin hallituksen kyky rajoittaa ääriliikkeiden toimintaa maassa on avainasemassa sekä Pakistanin sisäisen vakauden että Afganistanin turvallisuustilanteen parantamisen kannalta. Ääriryhmät ovat kyenneet toimimaan suhteellisen vapaasti rajaalueelta Afganistanin puolelle ja niiden toiminta oli erityisen aktiivista vuonna Pakistanin uusi hallitus on nyt muuttanut toimintatapaa ja ryhtynyt (paikoin paikallisten heimojen kanssa yhteistyössä) toimiin ääriliikkeiden karkottamiseksi rajamaakunnista. Myös Yhdysvaltojen johtaman liittouman joukot (OEF, Operation Enduring Freedom) ovat iskeneet Pakistanin puolelle. Pakistanin hallitus on kritisoinut näitä iskuja korostaen omaa kansallista vastuutaan. Toistaiseksi on liian aikaista arvioida millä aikavälillä tilanne raja-alueella voisi parantua. Afganistanissa aseellisen vastarinnan arvioidaan jatkossakin keskittyvän ennen kaikkea maan etelä- ja itäosiin. Muualla maassa kapinallisten läsnäolo on asteittain lisääntynyt. ISAF:n (International Security Assistance Force) operatiivisen toiminnan lisääntymisen takia kapinalliset ovat kärsineet lisää tappioita, ja niiden toiminnan painopiste on siirtynyt entistä enemmän terroritoimintaan, jolla liike pyrkii pelote- ja propagandavaikutukseen. Tällaisia iskuja ovat erityisesti ns. pehmeisiin kohteisiin suunnatut iskut. Pelottelutaktiikalla pyritään karkottamaan kansainvälisiä toimijoita maasta, murtamaan paikallisviranomaisten moraalia ja luomaan kuvaa siitä, että ääriliikkeet ovat merkittävämmässä asemassa kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Kansainvälisen näkyvyyden saamiseksi ja Afganistanin hallinnon horjuttamiseksi taleban pyrkii tehostamaan iskujaan erityisesti Kabulissa ja sen lähialueilla. Iskujen pääasiallisena kohteena ovat olleet maan omat viranomaiset sekä ulkomaiset toimijat. Tavallisten asukkaiden näkökulmasta pääkaupunki Kabul on olosuhteisiin nähden kohtalaisen turvallinen. Tilanne pääkaupungin ympäristömaakunnissa on kuitenkin heikentynyt. Pohjois-Afganistanin turvallisuustilanne on parempi kuin maan muissa osissa. Pohjoisen alueen vakautta heikentävät lähinnä paikalliset rikollisjoukot sekä heimojohtajat, joiden keskinäinen valtataistelu ja osallisuus huumekauppaan vaikeuttavat keskushallinnon ja kansainvälisten joukkojen toimintaa. Pohjois-Afganistan ei historiallisesti ja etnisesti tarjoa kapinallisille kovin otollista maaperää, mutta väkivallanteot ovat lisääntyneet myös siellä. Myös

6 6(21) Suomen joukot ovat joutuneet kohtaamaan näitä uhkia, ja Suomi on menettänyt yhden rauhanturvaajan. Turvallisuustilanteen pysyvän parantamisen kannalta myös poliisisektorin vahvistaminen olisi tärkeää. Yksi syy erityisesti maan etelä- ja itäosien turvallisuusongelmiin on ollut se, että niitä alueita, joilta taleban-taistelijat on ajettu pois, ei mikään taho ole jäänyt pitämään valvonnassaan. Kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet Afganistanissa ovat kahden viime vuoden aikana kaventuneet turvallisuustilanteen vaikeutumisen myötä. Liikkumismahdollisuudet maan itä- ja eteläosissa on monin paikoin aiempaa rajoitetumpia. Heikentyneellä turvallisuuskehityksellä on suoria vaikutuksia humanitaarisen avun perillemenoon ja jälleenrakentamiseen osassa maata. Osa Afganistanista on avustusjärjestöjen ulottumattomissa. Terrori-iskut ovat aiheuttaneet aiempaa enemmän siviiliuhreja, samoin kuin ilmaiskut, joita OEF:n ja ISAF:n joukot ovat tehneet taistelutoimien osana talebania vastaan. Tilannetta vaikeuttaa se, että vastarintajoukkojen taktiikkana on toimia siviiliväestön keskuudesta. Siviiliuhrien määrä ja turvallisuustilanteen heikkeneminen ovat horjuttaneet paikallisväestön luottamusta Afganistanin hallitukseen ja kansainvälisen yhteisön toimintaan. Toisaalta enemmistö Afganistanin väestöstä tukee edelleen kansainvälisen yhteisön toimia maan vakauttamiseksi. Turvallisuustilanne tulee olemaan suuri haaste vuosien 2009 ja 2010 vaalien järjestämiselle. Suomen maahanmuuttovirasto on myöntänyt kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskelulupia UNHCR:n suosituksen mukaisesti Afganistanin turvallisuustilanteeltaan epävakailta alueilta tulleille turvapaikanhakijoille. Toisaalta Afganistaniin on palautettu jo pelkästään kuluvana vuonna lukuisia kielteisen turvapaikka- ja käännytyspäätöksen saaneita afgaaneja Hallinnon ja oikeussektorin ongelmat, korruptio ja ihmisoikeudet Afganistanin hallinnossa on paljon puutteita. Paikallistason hallinto on ollut liian heikko asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Korkeiden virkamiesten nimityskäytäntöä ei ole saatu riittävän läpinäkyväksi, ja tehtäviinsä sopimattomia henkilöitä on toisinaan valittu keskeisiin virkoihin ja luottamustoimiin, yrityksenä mm. tasapainottaa valtasuhteita pääkaupungin ja maakuntien välillä. Korruptio on laajalle levinnyttä ja läpäisee hallinnon kaikilla tasoilla. Oikeusvaltiokehityksessä on erityisen paljon korjattavaa. Huonoa hallintoa heikentää entisestään rankaisemattomuuden kulttuuri ja heikko oikeusvaltioperiaate, joiden takia viranomaiset eivät joudu riittävässä määrin vastuuseen toimistaan. Oikeussektorin uudistus on ollut hidasta ja sen toteutus tapahtuu yhä liian erillään turvallisuussektorin laajemmasta uudistamisesta. Tällöin kokonaisvaltainen työ oikeusvaltion perustamiseksi vaikeutuu. Oikeussektorin ongelmista mainittakoon tuomareiden korkea korruptoituneisuus, minkä lisäksi mm. rajoitetut mahdollisuudet saada oikeuspalveluja, oikeusturvan aukot ja pidätyskäytäntöjen puutteellisuus heikentävät kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään. Laajalle ja kaikille hallinnon tasoille levinnyt korruptio (linkittyneenä erityisesti huumetuotantoon) on vakava ongelma, joka nakertaa hallinnon legitimiteettiä. Kansainvälisen lahjonnan vastaisen järjestön (Transparency International) mukaan Afganistan oli 180 maata kattavassa tarkastelussa sijalla 176. Joitakin institutionaalisia parannuksia on tehty, mutta monet hallituksen lupaukset ovat vielä lunastamatta. Toisaalta viimeaikaiset ministerinimitykset ovat herättäneet toivoa korruption kitkemiseen sitoutuneen poliittisen johdon voimistumisesta ja erityisesti uusi sisäministeri Atmar on tarttunut korruptio-ongelmaan tehokkaasti.

7 7(21) Afganistanin ihmisoikeustilanne, erityisesti kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa koskeneen moratorion purkaminen, ja lehdistön toimintavapauden heikentyminen eräissä tapauksissa, sekä pyrkimykset sotarikoksista ja laajoista ihmisoikeusloukkauksista epäiltyjen yleiseen armahtamiseen, ovat herättäneet huolta. Naisten pääsyssä asianmukaisen oikeudenkäytön piirin on edelleen merkittäviä puutteita. Myös taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien turvaamisessa - erityisesti naisten ja lasten kohdalla - on paljon haasteita. Naisten ja tyttöjen aseman osalta todellisena vaarana on myös takaperoinen kehitys, joka loukkaa ihmisoikeuksia. Vakava esimerkki ihmisoikeuksia ja naisten asemaa loukkaavasta hankkeesta oli Afganistanin parlamentin huhtikuussa 2009 hyväksymä lakiehdotus, jolla olisi vaikeutettu shiiavähemmistöön (noin 20 % maan väestöstä) kuuluvien naisten asemaa. EU (ml. Suomi), USA ja muut kansainväliset toimijat reagoivat voimakkaasti Afganistanin presidentin ja hallituksen suuntaan, minkä johdosta presidentti on pysäyttänyt lain hyväksymisprosessin. Toisaalta Afganistanin ihmisoikeuskehityksessä on havaittavissa myös myönteisiä piirteitä. Paikallisten toimijoiden roolia on painotettu enemmän kuin monella muulla konfliktialueella. Paikallinen kapasiteetti ihmisoikeusvalvonnassa ja -neuvonnassa on parantunut erityisesti Afganistanin itsenäisen ihmisoikeuskomission (AIHRC, Afghanistan Independent Human Rights Commission) sekä ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan myötä. AIHRC:lla on maan perustuslaissa taattu asema, ja toimintamahdollisuudet ovat parantuneet työn ammatillistuessa. Afganistanin oikeusvaltiokehitys ja hyvän hallinnon vakiinnuttaminen sekä sitä tukevan paikallisen kapasiteetin vahvistaminen vaativat suuria panostuksia pitkälle tulevaisuuteen. Hyvän hallinnon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kehittäminen ovat keskeisiä Afganistanin demokraattisen kehityksen turvaamiseksi, turvallisuuden takeiden pystyttämiseksi ja afgaanien aseman sekä osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Hyvä hallinto, oikeusvaltiokehitys ja ihmisoikeudet parantavat lisäksi suoraan inhimillistä turvallisuutta Afganistanissa Huumetuotanto Aseelliset vastarintaliikkeet pystyvät edelleen rahoittamaan toimintaansa huumetuotannon sekä muun rikollisen toiminnan avulla. Arvioiden mukaan Afganistanin huumetalouden arvo on noin % BKT:stä. Väkivalta, huumetuotanto ja korruptio kytkeytyvät yhteen. Tuotanto keskittyy entistä voimakkaammin epävakaille alueille maan lounaisosiin. Kahden viime vuoden aikana unikon viljely on lopetettu 12 maakunnassa, ja yli puolessa maakunnista ei tuoteta lainkaan raakaoopiumia. Uutena ongelmana joillakin alueilla on kuitenkin siirtyminen hasistuotantoon, jota vastaan koalitio, ISAF tai keskushallinto eivät toimi. Suurin osa oopiumista salakuljetetaan Iranin vastaisen rajan kautta, mutta salakuljetusta tapahtuu laajalti myös pohjoisten rajojen ja Pakistanin vastaisen rajan yli. Huumeiden vastainen taistelu on yksi suurimmista haasteista Afganistanissa. 2.3 Miten haasteisiin vastataan? Edellä mainitut haasteet vaativat tehokkaita, pitkäjänteisesti ja huolellisesti suunniteltuja sekä hyvin koordinoituja toimia. Erityisen tärkeää on katkaista näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyvä kierre, joka voi pahimmillaan vaarantaa tähänastiset kehityssaavutukset ja tulevan kehityksen. Afganistanin tilannetta ei ole mahdollista ratkaista vain sotilaallisin keinoin. Maan tulevaisuus on riippuvainen monista toimenpiteistä, mm. kehitysponnistelujen onnistumisesta, korruption kitkemisestä, puuttumisesta huumetuotantoon ja demokratian, ihmisoikeuksien sekä keskusja paikallishallinnon kehittämisestä.

8 2.3.1 Turvallisuustilanteen parantaminen 8(21) Turvallisuustilanteen parantaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kehitysponnistelut voivat johtaa tuloksiin. Yhtenä keskeisimmistä ongelmista ja syy taleban-liikkeen lisääntyneeseen toimintaan etelässä ja idässä on ollut se, että niitä alueita, joilta taleban-taistelijat on ajettu pois, ei mikään taho ole jäänyt pitämään valvonnassaan. Afganistanin armeijan ja poliisin joukkoja sekä kansainvälisiä joukkoja on ollut näillä alueilla liian vähän. Arvioiden mukaan taleban ei ole sotilaallisesti kykenevä menestymään taistelutilanteissa tai ottamaan maata tai sen osiakaan pysyvästi haltuunsa. Sen sijaan se on kyennyt palaamaan menettämilleen, valvontaa vaille jääneille alueille. Tämä on heikentänyt myös paikallisväestön luottamusta sekä afgaaniviranomaisia että kansainvälisiä toimijoita kohtaan. Näiden syiden takia sekä afgaanijoukkojen määrää että lyhyellä tähtäimellä myös kansainvälisten joukkojen määrää on tarpeen tuntuvasti lisätä. Keskeisenä tavoitteena on jatkossa varmistaa, että ne alueet, joilta taleban on karkotettu, pysyvät afgaaniviranomaisten ja kansainvälisten joukkojen hallussa, ja alueiden kehittäminen ja jälleenrakennus voi jatkua. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa paikallisia toimijoita ja siirtää vastuuta vähitellen maan turvallisuudesta paikallisille turvallisuusviranomaisille. Esimerkiksi vastuu Kabulin turvallisuudesta on siirretty afgaaniviranomaisille. Afganistanin oma terrorismin vastainen toiminta on tehostunut, mikä on ollut tärkeää terrorismin torjunnassa. Suurin osa Kabulissa suunnitelluista terrori-iskuista onkin saatu torjuttua ennakolta, eikä terrori-iskujen kokonaismäärä ole kasvanut huolimatta yksittäisistä näyttävistä iskuista. Useilla viimeaikaisilla suurilla iskuilla on ollut kytkentöjä Pakistanin puolelta ohjattuun toimintaan. Tämä osoittaa, miten tärkeää Pakistanin tilanteen muuttaminen on Afganistanin turvallisuuden kannalta. Afganistanin kansallisen armeijan vahvuus on tarkoitus nostaa sotilaaseen (reservit ja tukielementit mukaan lukien :een) lähivuosina, ja on mahdollista, että vahvuutta on nostettava myöhemmin vielä enemmän. Armeijan nykyvahvuus on osoittautunut pinta-alaltaan isossa maassa riittämättömäksi. Sen koulutustasoa, varustelua ja moraalia pidetään kuitenkin olosuhteisiin nähden kohtuullisina. Erityisesti Yhdysvallat on panostanut armeijan koulutukseen ja varustamiseen. Armeijan kehittäminen edellyttää kansainvälisten tukijoiden pitkäjänteistä sitoutumista mm. toimintamenojen kattamiseen. Ongelmana ovat kuitenkin mm. runsaat luvattomat poissaolot ja jopa sotilaiden katoaminen. Afganistanin poliisin (ANP, Afghan National Police) toimintakyky on tuntuvasti heikompi ja sen tukemiseen on käytetty selvästi vähemmän resursseja. Poliisin toiminta ja varustelu ovat kuitenkin nousseet yhä enemmän kansainvälisen huomion kohteeksi osana laajempaa tukea turvallisuus- ja oikeussektoreiden uudistamiselle. Poliisin ja Afganistanin omien turvallisuusviranomaisten kehittäminen on välttämätöntä maan pidemmän tähtäimen vakauttamista ja kehitystä ajatellen. Lyhyellä aikavälillä olisi parannettava poliisin kykyä valvoa sellaisia alueita, joilta aseellinen vastarintatoiminta on onnistuttu karkottamaan. Kansainvälisten joukkojen määrää Nato-johtoisessa ISAF:ssa on tarkoitus yhä lisätä. ISAF:n vahvuus on noussut alkuvuonna 2009 noin sotilaaseen. Yhdysvaltain toiminnan yhtenä keskeisenä elementtinä on lisätä joukkojensa kokonaismäärää (ISAF+OEF) Afganistanissa nykyisestä noin :sta noin :een. On mahdollista, että Irakista vetäytymisen myötä amerikkalaisjoukkoja vahvistetaan vielä lisää. Yhdysvaltojen uusi hallinto toivoo erityisesti Naton eurooppalaisilta maita aiempaa vahvempaa sitoutumista operaatioon. Ranska on jo lisännyt sotilaallista panostaan Afganistanissa. Yhdysvaltojen ja ISAF:in tarkoituksena on operatiivisen toiminnan lisäksi panostaa yhä enemmän Afganistanin armeijan kouluttamiseen. Keskeinen väline tässä ovat nk. OMLTryhmät (OMLT, Operational Mentor and Liaison Team) sekä Afganistaniin perustettavat aselajikoulut. Turvallisuusyhteistyö Pakistanin kanssa on erityisen tärkeää kontrollin vahvistamiseksi rajaalueilla, samoin kuin Pakistanista johdettujen terrori-iskujen estämiseksi. Afganistanin ja Pakistanin viranomaisten yhteistyö on parantunut viime aikoina.

9 2.3.2 Hyvä hallinto, paikallishallinnon vahvistaminen, ihmisoikeudet 9(21) Vuoden 2009 ja 2010 vaalien onnistuminen on keskeinen edellytys maan tulevaisuuden kannalta. Afganistan tarvitsee maan kehittämiseen määrätietoisesti sitoutuneen poliittisen johdon ja keskushallinnon, joihin kansalaiset voivat luottaa. Hallinnolla ei tulisi olla yhteyksiä korruptioon ja huumetalouteen. Erityisen tärkeää on kuitenkin paikallishallinnon, ml. oikeusjärjestelmän vahvistaminen, jotta koko maa saataisiin vakautettua, ja kehitysprosessi etenisi. Riittävän toimintakykyisen ja kansalaisten luottamusta nauttivan paikallishallinnon rakentaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä jatkossa. Korruption vastainen työ on erittäin vaikeaa, mutta se on jatkossakin yksi keskeisistä tehtävistä Afganistanissa. Korruption kitkemisessä tärkeää on motivoituneen, riittävästi palkatun hallintokoneiston ja oikeusvaltiokäytäntöjen vahvistaminen. Parannusten aikaansaaminen tulee kestämään kauan, ja onnistuminen on kytköksissä huumetalouden torjunnan onnistumiseen. On erittäin tärkeää, että kansainvälinen yhteisö edellyttää Afganistanin hallinnolta sellaista toimintaa, joka vastaa yhteisesti sovittuja kehitystavoitteita yhteiskunnan eri sektoreilla. Mittavan tukipanostuksen vastapainoksi on perusteltua edellyttää, että Afganistanin hallinto tekee kaikilta osin oman osuutensa hyvin. Tämä koskee myös hallinnossa tehtäviä henkilövalintoja, joiden avulla voidaan parantaa hyvän hallinnon toimivuutta ja virkakoneiston riittävää luotettavuutta. Myös naisten ja tyttöjen asemaan on tarpeen kiinnittää jatkuvaa huomiota. Asia on syytä huomioida sekä maan kehittämiseen tähtäävissä hankkeissa että ottamalla kantaa sellaisiin pyrkimyksiin, jotka vaarantavat naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen tähtäävät ponnistelut Huumeiden torjunta Monissa Afganistanin maakunnissa unikonviljely on saatu loppumaan. Joissakin maakunnissa, kuten Helmandissa, tuotanto on kuitenkin edelleen merkittävää, ja kompensoi muualla loppunutta tuotantoa. Kokonaistuotannon on raportoitu hieman laskeneen vuonna YK pitää tuotannon laskua mahdollisena myös vuonna 2009 ja unikkovapaiden maakuntien määrä on aktiivisilla toimilla kasvatettavissa yli kahdenkymmenen. Pitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla huumetuotannon rajoittaminen hallittavalle tasolle. Välittömänä toimenpiteenä voi olla turvallisuuden vahvistaminen, mutta olennaista on myös vaihtoehtoisten elinkeinojen tukeminen ja kannusteiden käyttö huumekasvien viljelystä luopumiselle. Maaseudun elinkeinojen tukeminen kansainvälisen yhteisön toimesta on ensiarvoisen tärkeää. Tärkeää on myös huumerikollisuuden ja salakuljetuksen torjunta, joihin tarvitaan alueellista yhteistyötä naapurimaiden kanssa. Lisäksi huumetuotantoon ja salakuljetukseen syyllistyneiden identifiointi ja heidän sijoittumisensa korkeisiin virkoihin tulisi estää. Tähän asti vain yksittäisissä tapauksissa on onnistuttu Taloudellinen kehitys Afganistanin talouden kehittämiseen tähtäävä toimintaa vaatii tehostamista, ml. paikallisen omistajuuden ja paikallisten taloudellisten toimijoiden vahvistamista, sekä tuen nykyistä paljon parempaa koordinointia. Monissa kehityshankkeissa, ml. infrastruktuurihankkeissa, avunantajat ovat pyrkineet entistä enemmän käyttämään paikallisia yrittäjiä omistajuuden lisäämiseksi, siitä huolimatta että tämä saattaa hidastaa hankkeiden valmistumista. Monilla sektoreilla maan taloutta ja talouden edellytyksiä on mahdollista kehittää tuntuvasti. Tällä hetkellä Afganistanin merkittävin vientituote on käsintehdyt matot. Afganistanissa on melko paljon taloudellisesti tuottavaa yritteliäisyyttä huolimatta mittavista ongelmista. Merkittäviä infrastruktuurihankkeita, teitä, lentokenttiä, sekä energia- ja vesihankkeita on saatettu päätökseen kansainvälisen tuen avulla. Kabulin sähkötilanne on parantunut

10 10(21) huomattavasti uusien pohjoisesta tulevien sähkölinjojen myötä. Afganistanissa toimii uusia lentoyhtiöitä ja palvelusektorin yrityksiä, kuten pankkeja sekä vakuutuslaitoksia. Pankkijärjestelmä on kuitenkin vielä kehittymätön. Afganistanissa on tärkeitä luonnonvaroja, kuten mineraaleja, joiden hyödyntäminen on vasta alkamassa. Maatalouden ja maaseutuelinkeinojen kehittämisessä avainasemassa ovat erityisesti huumeviljelyn vaihtoehtojen edistäminen. Keskeistä on myös vientisektorin vahvistaminen ja tukeminen, jotta maa voisi saada enemmän vientituloja. Afganistanissa toimii monia erinomaisia kehitysohjelmia, joiden rahoituksessa on kuitenkin edelleen merkittävää vajausta. Avun tehokkuutta ja avunantajien koordinaatiota on tarpeen kasvattaa, ja rahoitustarve säilyy huomattavana pitkälle tulevaisuuteen. Afganistanin taloudellisen tilanteen parantamista ja köyhyyden vähentämistä pohdittaessa on tärkeää huomioida myös alueellinen ulottuvuus. Taloudellisen yhteistyön lisääntymisellä on välillisesti vaikutuksensa myös alueen turvallisuuteen; se vaatii mm. rajayhteistyön kehittämistä sekä yhteistyön kehittämistä kaupan, investointien ja rahoituksen alalla. Erityisesti maatalous-, sähkö-, rautatie- ja vesisektoreilla yhteistyöintressit voisivat olla suhteellisen helposti löydettävissä. Afganistan järjesti ensimmäisen alueellisen taloudellisen yhteistyön konferenssin vuonna Toinen kokous oli Intiassa vuonna 2006 ja kolmatta isännöi Pakistan keväällä Radikalismiin vaikuttaminen Poliittinen ratkaisu taleban-liikkeen kanssa neuvottelemalla ei kapinallistoimintaan osallistuvien ryhmien erilaisuuden takia ole mahdollista. Sen sijaan maltillisimpien tahojen saaminen mukaan maan rauhanomaiseen kehittämiseen on ensiarvoisen tärkeätä. Sekä Afganistanin hallituksessa että parlamentissa on tehty aloitteita kontaktien aikaansaamiseksi islamististen ääriliikkeiden maltillisempien osien kanssa, ja joitakin yhteydenottoja on tehty mm. Saudi-Arabian välityksellä. Taleban on kuitenkin ongelmallinen neuvottelukumppani. Sen rivit ovat jakautuneet Al-Qaida -kriittiseen enemmistöön ja Al-Qaida -myönteiseen vähemmistöön. Jälkimmäiset eivät ole olleet valmiita harkitsemaan maltillisempaa toimintatapaa ja tavoitteita, eivätkä näin ollen tule kysymykseen neuvottelukumppaneina: Afganistanin hallitus ei katso voivansa neuvotella sellaisten tahojen kanssa, joiden ensisijaisena tavoitteena on maan tähänastisten kehityssaavutusten tuhoaminen ja maan palauttaminen hirmuhallinnon aikaiseen tilaan Siviiliuhrien välttäminen Talebanin vastaisessa toiminnassa syntyneet siviiliuhrit ovat saaneet laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota. Siviiliuhrit ovat toisaalta heikentäneet kansainvälisen yhteisön toimien kannatusta afgaanimielipiteessä ja kansainvälisesti, ja samalla Afganistanin hallitus on joutunut asiassa vaikeaan tilanteeseen. Ongelmaksi on osoittautunut mm. tiedustelutiedon luotettavuus ja taleban-taistelijoiden piiloutuminen siviilien joukkoon. Afgaaniviranomaiset pyrkivät osallistumaan jatkossa aiempaa enemmän operaatioita koskeviin arvioihin ja ratkaisuihin. Toisaalta kansainvälisille joukoille on annettu ohje välttää hyökkäämästä sellaisiin kohteisiin, joissa on siviilejä. Kaikkein ongelmallisimpia ovat tilanteet, joissa talebanit toimivat siviilien joukkoon piiloutuneina Tavoitetaso ja -aikataulu Afganistanin vakauttaminen tulee viemään pitkän ajan. Keskeiset toimijat ovat sitoutuneet pitkään läsnäoloon, vaikka osallistumisvahvuutta toivotaan voitavan vähentää kohtuullisen ajan kuluessa. Myös Afganistanin kehittäminen tulee vaatimaan pitkäaikaista panostusta. Alun perin esitetyt toiveikkaimmat arviot maan selviämisestä omillaan noin 5 10 vuodessa eivät ole osoittautuneet realistisiksi. Afganistanin kehittäminen ja vakauttaminen tulee viemään huomattavasti pidempään, kenties vuotta. Myös Suomen osallistumista tulee tarkastella pidemmän aikavälin vakautus- ja jälleenrakennustarpeiden pohjalta.

11 11(21) Tavoitetaso on syytä asettaa realistiseksi. Afganistanista ei tule pitkään aikaan kehittyneitä eurooppalaisia maita muistuttavaa yhteiskuntaa. Kuitenkin on realistista pyrkiä auttamaan sitä kehittymään vakaaksi ja taloudellisesti toimintakykyiseksi maaksi, jossa ihmiset voivat elää paremmissa ja turvallisemmissa olosuhteissa kuin viime vuosikymmeninä on ollut mahdollista. 3. KESKEISTEN KANSAINVÄLISTEN TOIMIJOIDEN TAVOITTEET JA ROOLI Afganistanissa toimii suuri määrä kansainvälisiä toimijoita kansainvälisistä järjestöistä yksittäisiin valtioihin. Toimivan ja tehokkaan koordinaation tarve on suuri. Pariisin konferenssissa 2008 Afganistanin avunantajatahot sitoutuivat yhdessä tehostamaan Afganistanin hallintoa sekä linjaamaan apunsa Afganistanin kansallisen kehitysstrategian (ANDS, Afghanistan National Development Strategy) mukaiseksi. 3.1 Yhdistyneet kansakunnat (YK) YK:n tulee olla keskeisin kansainvälinen siviilikoordinaattori Afganistanissa. YK:n UNAMA (United Nations Assistance Mission) -siviilimission johtaja, norjalainen Kai Eide, on onnistunut tehostamaan UNAMA:n toimintaa ja vahvistamaan sitä lukumääräisesti. Tavoitteena on UNAMA:n vahvuuden kasvattaminen noin 2000:een. UNAMA:n keskeisenä tehtävänä on tukea vuosien 2009 ja 2010 vaalien toteuttamista ja koordinoida kansainvälisen yhteisön toimintaa maassa. UNAMA:n toimintaedellytyksiä on kehitettävä tuntuvasti. 3.2 NATO Nato otti YK:n mandaatilla perustetun Afganistanin ISAF-operaation johtoonsa vuonna ISAF:n vahvuus on tällä hetkellä noin Naton huippukokouksen yhteydessä Bukarestissa keväällä 2008 järjestetyssä laajassa Afganistan-kokouksessa kriisinhallintaoperaatioon osallistuvien valtioiden ja hallitusten päämiehet sitoutuivat Afganistania koskevan keskipitkän aikavälin ( ) strategisen suunnitelman toteuttamiseen. Suunnitelma tukee Afganistanin kehitysstrategian tavoitteita ja sen toimintaa ohjaavat keskeiset periaatteet ovat pitkän aikavälin sitoutuminen, afgaaniomistajuuden ja kansainvälisen koordinaation tehostaminen sekä alueellinen lähestymistapa. ISAF-operaation välittömiä prioriteetteja ovat Afganistanin armeijan koulutus ja varustaminen, Afganistanin hallituksen tukeminen vuoden 2009 syksyllä pidettävien presidentin- ja maakuntaneuvostovaalien järjestelyissä, Afganistanin poliisivoimien tukeminen sekä yhteistyön tehostaminen Afganistanin naapurimaiden, erityisesti Pakistanin kanssa. 3.3 Euroopan unioni Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat Afganistanissa aktiivisesti läsnä. Komission ja jäsenmaiden yhteinen osuus kansainvälisestä tuesta Afganistanille on noin 30 %. Lisäksi EU:n jäsenmaat ovat lähettäneet Nato-johtoisiin ISAF-joukkoihin merkittävän määrän sotilaita, ja toimivat lisäksi siviilisektorilla monin tavoin. Jälleenrakennustuen lisäksi EU on merkittävä humanitaarisen avun antaja Afganistanissa ja sen lähialueilla. Kesällä 2007 maassa käynnistettiin Afganistanin poliisitoimen ja rikosoikeusjärjestelmän kehittämistä tukeva EU:n poliisioperaatio, EUPOL (EU Police Mission in Afghanistan) sekä Euroopan komission Afganistanin oikeuslaitossektorin uudistamiseen tähtäävä ohjelma. EU:n Afganistan-politiikka ja sen toiminta-alueet määriteltiin EU:n ja Afganistanin kumppanuusjulistuksessa vuonna 2005 ja osapuolet ovat sitoutuneet turvallisen, vakaan, vapaan ja demokraattisen Afganistanin luomiseen. Keskeistä on afganistanilaisten omistajuus. EU:n komission Afganistanin maastrategian painopistealueita ovat maaseutukehitys, hyvä hallinto ja terveys. EU:lla on myös oma erityisedustajansa maassa, italialainen Ettore Sequi. Huolimatta EU:n jäsenmaiden ja komission suorasta panostuksesta Afganistaniin, EU:n toiminnan tulisi olla nykyistä aktiivisempaa ja paremmin koordinoitua.

12 12(21) Kevään 2009 aikana Euroopan unioni tarkastelee uudelleen Afganistan-politiikkaansa tehostaakseen toimintaansa huomioiden myös Yhdysvaltojen uuden hallinnon Afganistanpolitiikan uudistamisen. Unioni painottaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyttä, Afganistanin omistajuutta, alueellista ulottuvuutta sekä hyvää koordinaatiota muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. Vuoden 2009 presidentin- ja maakuntaneuvostovaalit muodostuvat maan tulevaisuuden kannalta kriittisiksi. EU on sitoutunut tukemaan vaalien onnistumista monin eri tavoin. EUPOL:n osalta haasteena on saavuttaa vuonna 2008 asetettu tavoite operaation vahvistamisesta 400 henkilöön. Vahvistaminen olisi ensiarvoisen tärkeää EU:n uskottavuudelle Afganistanissa sekä tuen osoittamiseksi uudistusmieliselle sisäministeri Atmarille. Jatkossa olisi olennaista, että EU kykenisi profiloitumaan jonkin merkittävän sektorin päätukijana Afganistanissa. 3.4 Yhdysvallat ja muut maat Yhdysvallat on merkittävin yksittäinen toimija Afganistanissa. Uuden hallinnon Afganistan- Pakistan strategiassa ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan sen estäminen, että aluetta käytetään kansainvälisen terrorismin tukialueena. Strategia sisältää kokonaisvaltaisen alueellisen lähestymistavan, ja siitä heijastuu erityinen huoli Pakistanin tilanteesta. Pakistanin tilanteen kehittymisellä nähdään tiivis yhteys Afganistanin turvallisuustilanteen parantamiseen. Afganistanissa Yhdysvallat tulee tukemaan erityisesti maan hallinnon ja turvallisuusviranomaisten oman kapasiteetin kehittämistä. Strategiassa painotetaan myös alueellisten ja paikallisviranomaisten toimintakyvyn luomista, missä on tällä hetkellä suuria puutteita. Lisäksi strategiassa painotetaan huumeidenvastaista toimintaa, jossa keskeisenä keinona pidetään vaihtoehtoisten elinkeinojen luomista ja maaseudun kehittämistä. Tällä toiminnalla, työtilaisuuksia luomalla, voidaan myös vähentää rekrytoitumista ääriliikkeisiin. YK:n johtavaa ja koordinoivaa roolia painotetaan. Yhdysvaltain tarkoituksena on kehottaa sekä sen liittolaismaita että muita maita kantamaan aiempaa enemmän vastuuta Afganistanin vakauttamisesta. Pidemmän aikavälin tavoitteena Afganistanissa on kehittää maata siten, että se kykenee vähitellen ottamaan enemmän vastuuta omasta kehityksestään ja turvallisuudestaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi USA lisää lyhyellä tähtäimellä joukkojensa määrää tuntuvasti, ja useita tuhansia sotilaita lähetetään myös koulutustehtäviin. Yhdysvallat korostaa panostavansa erityisesti myös siviilisektoriin, sekä antaa Afganistanille aiempaa enemmän kehitysapua. Yhdysvallat toivoo eurooppalaisten maiden voimakkaampaa kokonaisvaltaista sitoutumista Afganistanin vakauttamiseen. Strategian laadinnassa Yhdysvallat on kuullut ISAF-operaatiossa mukana olevien maiden näkemyksiä. Yhdysvaltojen ja EU-maiden lisäksi useat muut maat tukevat Afganistanin vakauttamista, mukaan lukien Kanada, Japani, Australia, Intia ja Iran. Venäjä on osoittanut viime aikoina lisääntyvää kiinnostusta Afganistania kohtaan, koska Afganistanin vakaus on myös Venäjän turvallisuusetu. Venäjä on sopinut Yhdysvaltain kanssa materiaalin kauttakuljetuksesta Afganistaniin Venäjän kautta. Huumeviljelyn ja salakuljetuksen vuoksi alueen maat ovat lisänneet yhteistyötään huumeiden torjumiseksi. 4. SUOMI VASTUULLISENA KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN JÄSENENÄ - SUOMEN TAVOITTEET 4.1 Suomen tavoitteet ja toiminnan lähtökohdat Suomen toiminnan tavoitteena Afganistanissa on toimia kansainvälisen yhteisön vastuullisena jäsenenä ja tukea pitkäjänteisesti maan vakauttamista sekä poliittista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Afganistanin kokonaiskehitystä ajatellen Suomen tavoitteena on myönteinen kehityssuuntaus turvallisuus-, poliittisella, taloudellisella sekä sosiaalisella sektorilla. Tavoitetasoa asetettaessa on kuitenkin huomioitava maan erittäin vaikea lähtötilanne. Afganistanin oloissa muutos oikeaan suuntaan etenee parhaimmillaankin asteittain, eikä takaiskujen mahdollisuutta voida sulkea pois. Keskeisenä Suomen ja kansainvälisen yhteisön tavoitteena on varmistaa, että

13 13(21) kehityksen suunta säilyy oikeana, eikä Afganistan vaivu siihen tilaan, jossa se oli talebanhallinnon aikana vuonna Toiminnallaan Afganistanissa Suomi osoittaa kantavansa vastuuta kansainvälisestä turvallisuudesta ja kehityshaasteista erittäin vaikeissa olosuhteissa. Toiminta Afganistanissa on yksi keskeisimmistä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaamisen mittareista. Suomella on paljon juuri sellaista osaamista, jota voidaan hyödyntää Afganistanissa. Afganistan on myös tärkeä osa Suomen EU-politiikkaa ja transatlanttista politiikkaa. Suomi on ollut aktiivisesti mukana Afganistanissa vuoden 2001 lopusta lähtien. Suomi tulee lähivuosina tehostamaan toimintaansa Afganistanin vakauttamiseksi suunnitelmallisesti ja koordinoidusti kehitysyhteistyön ja sotilaallisen- sekä siviilikriisinhallinnan keinoin. Vastuun siirtäminen vähitellen Afganistanin omalle hallinnolle ja turvallisuusviranomaisille on olennainen keskipitkän aikavälin tavoite. Suomen on myös panostuksensa vastapainoksi tärkeää vaatia maan hallinnolta yhteisesti sovittujen kehitystavoitteiden mukaista toimintaa. Kansainvälisen yhteisön laajoilla, yhteisillä ja hyvin koordinoiduilla toimilla voidaan saavuttaa parhaimmat tulokset Afganistanin erittäin haasteellisessa tilanteessa. Tästä syystä Suomi toimii aktiivisesti ja johdonmukaisesti mm. Euroopan unionissa. Afganistanin sotilaallinen vakauttaminen on myös osa Suomen kumppanuusyhteistyötä NATO:n kanssa. Käytännön syistä Suomi myös kanavoi pääosan tuestaan Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen sekä Maailmanpankin, Euroopan unionin, Naton ja muiden monenvälisten toimijoiden kautta. Näin tulee olemaan myös jatkossa. Suomi pyrkii omalta osaltaan edistämään koordinaation tiivistämistä eri toimijoiden kesken. Suomi pyrkii kehitysyhteistyön avulla tukemaan Afganistanin taloudellista kehitystä painottaen läpileikkaavia teemoja (demokratia, hyvän hallinnon ja oikeusvaltiokehityksen edistäminen, ihmisoikeudet sekä naisten ja lasten aseman parantaminen). Tukemalla huumetuotannon vastaista toimintaa Afganistanissa Suomi pyrkii vähentämään huumausaineiden aiheuttamia haittoja Suomessa ja Euroopassa, sekä tukemaan samalla paikallisia elinkeinoja ja yrittäjyyden vahvistumista. Suomalaisten keräämää kokemusta sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan tehtävissä voidaan hyödyntää sekä muissa kansainvälisissä tehtävissä että kotimaan maanpuolustusta kehitettäessä. Vahvistamalla Afganistanin omia hallinnollisia valmiuksia ja tukemalla omistajuutta edesautetaan sekä maan kestävää kehitystä että poliittista vakautta. Keskipitkällä tähtäimellä valtiolla on oltava kyky huolehtia sekä ulkoisesta että sisäisestä turvallisuudestaan. Afganistanissa kehitysponnistelut ja turvallisuuden parantaminen liittyvät erityisen tiiviillä tavalla yhteen. Afganistan tarvitsee tukea demokraattisten instituutioiden ja monipuoluejärjestelmän sekä oikeusvaltioperiaatteeseen rakentuvan hallinnon vahvistamisessa. Paitsi, että tämä luo kansalaisten uskoa viranomaisten toimintakykyyn, se antaa myös hallinnolle mahdollisuuden saada aikaan riittäviä tuloksia kansalaisten elinolojen kohentamiseksi. Afganistanin talouden kehittyminen on olennaista, jotta hyvinvointi voi lisääntyä normaalin taloudellisen toimeliaisuuden myötä. Suomi valmistelee kolmikantayhteistyöpöytäkirjaa Suomen, Afganistanin ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun UNHCR:n välillä Afganistanin kansalaisten vapaaehtoisesta paluusta ja palauttamisesta Afganistaniin. Yhteistyöpöytäkirjan tavoitteena on muodostaa perusta koordinoidulle, vaiheittaiselle ja inhimilliselle Suomessa oleskelevien Afganistanin kansalaisten avustetulle paluuprosessille, jossa otetaan huomioon vapaaehtoisen paluun ensisijaisuus. Suomi tulee tukemaan Afganistanin kokonaisvaltaista kehitystä resursseihinsa, osaamiseensa ja kansainväliseen rooliinsa nähden riittävän suurella kehitysyhteistyö-, siviilikriisinhallinta- ja sotilaallisella panostuksella. Kehitysyhteistyön avulla Suomi osallistuu maan jälleenrakentamiseen, kriisinhallinnan keinoin Suomi osaltaan auttaa erityisesti Pohjois- Afganistanin pitämisessä rauhallisena ja vakaana, sekä humanitaarisen avun keinoin vastaa akuutteihin hätätilanteisiin, kuten esimerkiksi ruokapulaan. Maan ihmisoikeuskomission sekä muun oikeus- ja poliisisektorin kapasiteetin lisäämisen tukemista jatketaan. Kun olosuhteet ja

14 14(21) turvallisuustilanne aikanaan Afganistanissa paranevat, Suomi voi harkita myös kahdenvälisen kehitysyhteistyötoiminnan käynnistämistä Afganistanissa. Suomi pyrkii tehostamaan kokonaispanostuksessaan alueellista näkökulmaa ja kohdistamaan osan panostuksestaan maan pohjoisosaan, jossa suomalaiset rauhanturvaajat toimivat yhdessä ruotsalaisten rauhanturvaajien kanssa, ja jossa on ennestään toteutettu pienimuotoisia kehityshankkeita. Koordinaatiota muiden pohjoismaiden ja erityisesti Ruotsin kanssa tullaan tehostamaan synergiaetujen lisäämiseksi. Näin voidaan luoda paremmat edellytykset alueen kokonaisvaltaiselle kehitykselle, jonka heijastusvaikutukset ulottuvat laajemminkin maan alueelle. Pohjois-Afganistanissa pohjoismaat voivat vaikuttaa paikallisiin olosuhteisiin olennaisella tavalla. Alue tulee nähdä mahdollisuutena ja positiivisena esimerkkinä koko maan tulevaisuudelle. Afganistania on kehitettävä sen omista lähtökohdista pitkäjänteisesti, ja suunnitelmat on laadittava useamman vuoden tähtäimellä perustuen Afganistanin omiin kehityssuunnitelmiin. Esimerkiksi kehitysyhteistyötä suunnitellaan viiden vuoden aikaperspektiivillä. Afganistanin omistajuutta ja vastuuta tulee vähitellen lisätä samalla, kun maan oma hallinnollinen kapasiteetti lisääntyy. 4.2 Suomen toimintaohjelman liittäminen Afganistanin omiin kehitystavoitteisiin julkistettu Afganistanin kehitysstrategia ANDS linjaa kehitysyhteistyön tärkeimmiksi painopisteiksi 1) turvallisuustilanteen parantamisen 2) hyvän hallinnon kehittämisen ja 3) taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ml. yleisen infrastruktuurin, energiasektorin ja maaseutusektorin kehittämisen. Suomi osallistui väliaikaisen ANDS-asiakirjan hyväksymiseen Lontoossa 2006 sekä valmiin ANDS:n hyväksymiseen Pariisissa Suomi vahvisti 71 muun maan kanssa sitoumuksensa Afganistanin kehitysponnistelujen tehostamiseen Haagissa maaliskuussa 2009 pidetyssä konferenssissa, joka oli jatkoa Lontoon ja Pariisin kokouksille. Suomi kohdentaa tukitoimensa Afganistaniin siten, että toiminta on yhteensopivaa ANDS:ssä määritettyjen tavoitteiden kanssa. Vastaavasti myös voimassa oleva Suomen Afganistankehitysyhteistyölinjaus noudattelee ANDS:n painopisteitä. Suomi kanavoi kehitysyhteistyövarat suurelta osin kansainvälisten rahastojen kautta kustannustehokkaasti. Suomi edistää erityisesti pohjoismaisen yhteistyön ja koordinaation lisäämistä osana laajempaa osallistumis- ja apukoordinaatiota, sekä pyrkii tehostamaan afgaanihallinnon osallistumista toimintaohjelman valmisteluun ja toteutukseen kaikilla tasoilla. 5. KEINOT TAVOITTEIDEN TOTEUTTAMISEKSI Suomi pyrkii edelläkuvattujen päämäärien saavuttamiseen erilaisia, toisiaan täydentäviä keinoja käyttäen. 5.1 Kehitysyhteistyö ja jälleenrakennus Afganistan on edelleen lähes täysin riippuvainen kansainvälisestä avusta. Maan tärkeimmät avunantajat ovat Yhdysvallat, Euroopan komissio, Iso-Britannia, Japani, Intia, Kanada ja Alankomaat sekä pohjoismaista Norja, Ruotsi ja Tanska. Maailmanpankilla ja YK-järjestöillä on tärkeä rooli avun koordinoinnissa ja sen perille viemisessä. Kesäkuussa 2008 Pariisissa järjestetyssä kansainvälisessä avunantajakokouksessa kansainvälinen yhteisö antoi vuosille maksulupauksia yli 20 miljardin dollarin edestä. Osa maksulupauksista kattoi kuitenkin jo aiemmin ilmoitettuja apueriä. Näiden apulupausten jälkeen Afganistan on kansainvälisesti erittäin tärkeä avunsaajamaa. Suomen Afganistanin kehitysyhteistyö arvioitiin lokakuussa Arviointiraportin mukaan Suomen antama kehitysapu ja humanitaarinen apu olivat kustannustehokkaita, suunnitelmallisia, ennustettavia ja vastaanottajan toiveet huomioonottavia. Maailmanpankin

15 15(21) yhteisrahoitusmekanismin (ARTF, Afghanistan Reconstruction Trust Fund) käyttäminen sai kiitosta, koska sitä kautta kanavoitu apu on tehokasta. Avun tuloksellisuus todettiin Afganistanin olosuhteet sekä lähtötilanne huomioon ottaen hyväksi, poikkeuksena huumeiden vastainen työ. Arvioijat eivät löytäneet Suomen apuohjelmasta merkittäviä puutteita. Suomen kehitysyhteistyö Afganistanissa suunnataan jatkossakin pääosin kahdelle sektorille: 1) hyvä hallinto, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet erityispainopisteenä turvallisuussektorin kehittäminen ja 2) maaseutukehitys, erityispainopisteenä huumetuotantoa korvaavien elinkeinojen tukeminen. Maaseudun kehityksen tukemisessa huomioidaan peruspalvelujen ulottaminen marginalisoiduille alueille ja haavoittuville väestöryhmille. Näille sektoreille ohjataan noin 80 % Suomen avusta. Suomen apu ohjataan pääsääntöisesti kansainvälisten rahoituslaitosten kuten Maailmanpankin sekä YK-järjestelmän kautta. Suomi lisää Afganistanin avustamista vuosina ottaen huomioon aputoiminnan yleiset linjaukset ja kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu. Näin ollen varsinaisen kehitysyhteistyön aputaso vuonna 2013 olisi 16 miljoonaa euroa (TTS 2009). Suomen vuonna 2008 alkaneiden pienhankkeiden sekä sotilaiden ja kehitysyhteistyöhenkilöstön yhdessä identifioimien ns. "quick impact" -hankkeiden toteutusta tullaan alueellisessa jälleenrakennusryhmässä (PRT MeS, Provincial Reconstruction Team, Mazar-e-Sharif) jatkamaan niistä saatujen hyvien kokemusten takia. Näin pystytään parantamaan linkkiä vakauttamisen ja jälleenrakentamisen välillä, sekä saadaan aikaan myönteistä asennoitumista suomalaisiin toimijoihin alueella (turvallisuutta lisäävä vaikutus). Quick impact -hankkeissa noudatetaan UNAMA:n johdolla laadittuja siviili-sotilas - koordinaation ohjeita. Oikeussektorilla jatketaan Afganistanin itsenäisen ihmisoikeuskomission tukemista sekä hankkeita, joilla on erityinen merkitys naisten oikeuksien toteutumiselle. Oikeussektorin tuen vaikutusta turvallisuussektorin toimintaan pyritään lisäämään. Suomen apuohjelman laajentuessa on varmistettava riittävät resurssit aputoiminnan tehokkaan suunnittelun ja toteutuksen mahdollistamiseksi sekä ulkoasianministeriössä että Suomen Kabulin suurlähetystössä. 5.2 Uudet elementit kehitysyhteistyössä Afganistanin kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu tullaan suuntaamaan Afganistaniin jo käytössä olevia rahoituskanavia pitkin. Afganistanin tilanteen huomioiden ei ole tarkoituksenmukaista toistaiseksi aloittaa suomalaisten toimijoiden kahdenvälisiä ohjelmia ja hankkeita. Sen sijaan uusina elementteinä selvitetään mahdollisuuksia tukea yritystoimintaa sekä ulkomaankauppaa, tuetaan vuoden 2009 presidentinvaalien sekä 2010 parlamenttivaalien onnistumista, jatketaan parlamenttien välistä yhteistyötä sekä pyritään institutionaalisen kehitysyhteistyöinstrumentin (IKI) kautta tukemaan oikeussektorin kehitystä. 5.3 Kansalaisjärjestötoiminnan tukeminen Hauraissa valtioissa, kuten Afganistanissa, on tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja sen järjestöjen roolia vaikuttajina ja palveluiden tuottajina. Vuonna 2008 Suomi rahoitti Afganistanissa kymmentä eri kansalaisjärjestöhanketta, joiden tuki on yhteensä noin miljoona euroa. Tärkeimmät sektorit kansalaisjärjestötyössä Afganistanissa ovat terveyssektori ml. vammaissektori, yhteisön kehittäminen ja lainopillinen neuvonta. Hankkeiden kohdealueita ovat Kabul, Herat, Mazar-e-Sharif, Ghor ja itäinen Afganistan. Kansalaisjärjestöjen tukemista jatketaan mahdollisuuksien mukaan myös tulevaisuudessa.

16 5.4 Humanitaarinen apu 16(21) Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen Afganistanissa on julkaistu yhtenäinen humanitaariseen avun suunnitelma, johon osallistuvat YK-järjestöt ja kansalaisjärjestöt. Vuoden 2009 humanitaarisesta vetoomuksesta, joka on noin 600 miljoonaa dollaria, yli puolet käytetään ruoka-apuun, jota Afganistanissa tarvitsee tällä hetkellä lähes kolmasosa koko maan väestöstä. Suomi on tukenut aiemmin ruokaturvaa humanitaarisen avun varoista mutta vuoden 2009 suunnitelmissa on tukea UNICEF:n (United Nations Children s Fund) kautta Afganistanin lasten humanitaarisen avun tarpeita miljoonalla eurolla. Ulkoasiainministeriö avusti vuonna 2008 varsinaista humanitaarista toimintaa runsaalla miljoonalla eurolla humanitaarisen avun määrärahoista käyttäen kanavana WFP:tä ja UNICEF:ia. Lisäksi humanitaarisen miinanraivauksen osuus on noin kaksi miljoonaa euroa. Tuki on ohjattu YK-järjestelmän (UNMAS, United Nations Mine Action Service) ja kansainvälisten rahastojen ja kansainvälisten ei-hallitustenvälisten (INGO) järjestöjen kautta (HALO Trust Fund). Vuoden 2009 suunnitelmat humanitaariseen miinatoimintaan ovat vajaan kahden miljoonan euron luokkaa. Humanitaarista apua Afganistaniin on tarkoitus jatkaa tarvepohjaisesti myös tulevina vuosina. Afganistanin kontekstissa humanitaarisen avun epäpoliittisuus ja riippumattomuus ovat korostuneet ja nousseet tärkeiksi kysymyksiksi. Humanitaarisen avun työntekijöitä vastaan on hyökätty ja useita tapettu. Turvatakseen avun perillemenon ja humanitaarisen tilan sekä estääkseen avun politisoitumisen YK:n humanitaarisen avun koordinaationtoimisto OCHA (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs) on avannut erillisen toimiston ja osittain irrottautunut UNAMA:sta. Suomi tukee toimenpidettä tässä vaiheessa eurolla. 5.5 Siviilikriisinhallintatehtävät Yksittäisten maiden mahdollisuudet tulokselliseen siviilikriisinhallintatoimintaan Afganistanin kaltaisessa vaativassa ympäristössä ovat rajalliset. Suomen kokoisen toimijan osallistuminen tulee jatkossakin kanavoida pääosin EU:n, YK:n tai muiden toimijoiden kautta. Toiminta laajempien järjestelyjen puitteissa tarjoaa esim. sopimuspohjan Afganistanin hallituksen kanssa sekä logistiikan ja turvallisuusjärjestelyt. Toisaalta siviilioperaatioissa ei ole kansallisia kiintiöitä, vaan suomalaiset ehdokkaat kilpailevat muiden maiden ehdokkaiden kanssa avoimista tehtävistä. Alueellisten jälleenrakennusryhmien toiminnan (PRT, Provincial Reconstruction Team) puitteissa toteutettavien siviilitoimien lisäksi Suomi osallistuu merkittävällä panoksella EU:n poliisioperaatioon. EUPOL:n toiminta kattaa mm. rikostutkinnan, sisäministeriön mentoroinnin, poliisi-, ja rikostutkintakoulutuksen, poliisitoiminnan linkit laajempaan oikeusvaltiosektoriin, rajakysymykset ja yleiset poliisiasiat sekä korruption vastaisen taistelun. Operaatio on luonteeltaan neuvoa-antava, eikä sille kuulu toimeenpanevia tehtäviä. Operaatiolla tuetaan pidempiaikaisia vaikutuksia tavoittelevaa poliisireformia, jota koordinoidaan läheisessä yhteistyössä Afganistanin viranomaisten ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. EUPOL Afganistanin tämän hetkinen vahvuus on noin 230 kansainvälistä henkilöä, joista noin 15 on suomalaisia. Paikallisia toimijoita on noin 120. EUPOL:n tavoitevahvuudeksi vuoden 2009 kesäkuussa on asetettu 400 kansainvälistä asiantuntijaa. Vahvistamisella pyritään entistä tehokkaampaan toimintaan sekä Afganistanin kansallisella tasolla, Kabulin seudulla että maakunnissa. Henkilöstön on määrä toimia 20 maakunnassa ISAF:n PRT:iden yhteydessä. Suomi pyrkii nostamaan oman osallistumisensa lähelle kahtakymmentä. Poliisisektorin koulutusta sivuavana elementtinä Suomi ohjaa miljoona euroa vuodessa UNDP:n hallinnoimaan poliisirahastoon (LOTFA, Law and Order Trust Fund for Afghanistan), josta rahoitetaan afgaanipoliisien palkkakuluja. Tämä on keskeinen tapa tukea paikallisviranomaisten toimintakykyä Afganistanin vakauttamisponnisteluissa.

17 17(21) Oikeuslaitos- ja syyttäjäsektori ovat jääneet poliisisektorin uudistamiseen tähtäävän toiminnan varjoon, mutta vahvistuva EUPOL-operaatio pyrkii mandaattinsa puitteissa huomioimaan myös nämä alueet entistä paremmin. Kaikki Afganistanin oikeuslaitosinstituutiot - korkein oikeus, pääsyyttäjänvirasto ja oikeusministeriö - ovat välittömän uudistuksen tarpeessa. Komissio on luvannut rahoittaa oikeusvaltiosektorin kehitystä 200 miljoonalla eurolla vuosina EUPOL:n toimintaa tukevana elementtinä Suomi (Kriisinhallintakeskus) valmistelee osallistumista poliisin ja syyttäjän yhteistoimintaa kehittävään koulutukseen ulkoasiainministeriön antaman kehitysyhteistyörahoituksen turvin. Suomi tukee myös pohjoismaista oikeusvaltiotoiminnan koulutusaloitetta. ETYJ:n pyrkimyksenä on avustaa Keski-Aasian maita ja Afganistania niiden välisen rajan valvonnan ja hallinnon kehittämisessä, erityisesti kouluttamalla viranomaisia. Omalla ETYJpuheenjohtajuuskaudellaan Suomi otti painopisteekseen ETYJ:n ja sen Keski-Aasian osanottajamaiden suhteiden kehittämisen sekä ETYJ:n rajatoimintojen kehittämisen. Suomi on vuoden 2005 rajakonseptin pohjalta tukenut rajavalvontahankkeita Tadjikistanissa kaikkiaan eurolla sekä antanut Rajavartiolaitoksen asiantuntijatukea. Mahdollisuuksia rajahankkeiden tukemiseen jatkossa tutkitaan. Suomi osallistuu poliisikouluttajilla Nato-Venäjä-neuvoston toteuttamaan Afganistanin ja Keski-Aasian maiden huumeiden vastaiseen koulutushankkeeseen. Hanke pyrkii parantamaan Afganistanin ja sen Keski-Aasian rajamaiden viranomaisten toimintakykyä ja yhteistyötä Afganistanista lähtevien huumekuljetusten pysäyttämiseksi. Suomi on vuodesta 2004 lähtien lähettänyt EU:n erityisedustajan (EUSR, European Union Special Representative) toimistoon ihmisoikeusasiantuntijan. Suomi pyrkii täyttämään paikan tärkeällä sektorilla myös jatkossa. 5.6 Sotilaalliset kriisinhallintatehtävät Nato-johtoinen ISAF-operaatio toimii YK:n peruskirjan VII luvun mukaisin valtuuksin. Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin viranomaisia turvallisen toimintaympäristön luomisessa avustus- ja jälleenrakennustoiminnalle sekä turvallisuussektorin (armeijan ja poliisivoimien) kehittämisessä. Alueelliset jälleenrakennusryhmät, PRT:t, säilyvät toistaiseksi ISAF-operaation yhtenä keskeisenä toimintamuotona. ISAF:iin osallistuu 42 maata ja sen vahvuus on noin sotilasta. Naton ulkopuolisia osanottajamaita on 16. ISAF on laajin YK:n valtuuttama kansainvälinen rauhanturvaoperaatio. Operaation vahvuuden odotetaan kasvavan merkittävästi vuoden 2009 aikana. Yhdysvallat on ilmoittanut lisäävänsä joukkojaan sotilaalla. Suomi on osallistunut ISAF-operaatioon sen alusta, vuodesta 2002, lähtien. Suomen joukot toimivat maan pohjoisosissa Saksan johtaman alueellisen johtoportaan alueella ja operaatiossa toimii noin 120 suomalaista sotilasta. Pääosa sotilaista sekä neljän hengen siviiliasiantuntijaryhmä työskentelee yhdessä noin 370 ruotsalaisen sotilaan kanssa yhteisellä PRT MeS:n toiminta-alueella. Suomi pyrkii yhdessä johtovaltio Ruotsin kanssa vahvistamaan siviilitoimintoja toiminta-alueellaan. Turvallisuussektorin uudistamiseen ja paikallishallinnon kehittämiseen kohdistettavat resurssit suunnitellaan yhteistoiminnassa PRT-toimintaa koordinoivien kotimaisten viranomaisten kesken. ISAF suunnittelee vahvistavansa joukkojaan koko Afganistanin alueella kuluvana vuonna järjestettävien vaalien tukemiseksi. Suomi lisää väliaikaisesti joukkojensa määrää ISAFoperaatiossa noin sadalla sotilaalla. Asiasta on annettu eduskunnalle erillinen selonteko. Afganistanin armeijan kehittämiseen ja kouluttamiseen erikoistuneet noin 20 hengen OMLTryhmät ovat ISAF-operaation kehittymisen prioriteetti ja samalla operaation kriittisin puutealue. Nato laajentaa OMLT-toimintaa Afganistanin armeijan tavoitevahvuuden noston myötä. OMLT-toiminnan yksi keskeisimmistä muodoista on pataljoonatason koulutuksen tukeminen. Suomi toimeenpanee helmikuussa 2008 tehtyä päätöstä osallistua alkuvaiheessa OMLT-

18 18(21) toimintaan 10 kouluttajalla. Suomen osallistumista OMLT-toimintaan pyritään asteittain lisäämään 30 henkeen. Afganistanin turvallisuussektoria on vuonna 2008 tuettu Naton puitteissa perustettujen vapaaehtoisrahastojen kautta eurolla, ja tukea pyritään jatkamaan vähintään samalla tasolla. Suomi osallistui lisäksi helikoptereiden saatavuutta sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa parantavaan aloitteeseen eurolla vuonna ISAF-operaatio on haastavin sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio, johon Suomi on osallistunut. Operaatiossa on tähän mennessä palvellut kaikkiaan noin 800 suomalaista sotilasta. Puolustusvoimat on saanut ISAF-operaatiosta arvokasta kriisinhallintakokemusta. Käytännön tasolla keskeistä on ollut joukkojemme toimintakyvyn sekä henkilöstön ammattitaidon kehittyminen vaativassa monikansallisessa toimintaympäristössä. Parantunut suorituskyky ja ammattitaito edistävät kansallisen puolustuksen kehittämistä. 5.7 Kansainvälinen yhteistyö Eri kansainvälisten toimijoiden välisen yhteistyön kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla kuten EU:ssa, Natossa, YK:ssa, ETYJ:ssä ja Euroopan Neuvostossa ja pyrkii edistämään Afganistanin vakautta ja jälleenrakennusta. EU on yksi Suomen vaikutuskanavista kokonaisvaltaisen Afganistan-politiikan luomisessa, ja EU:n toimintaa samoin kuin Euroopan ja Yhdysvaltain välistä yhteistyötä Afganistanissa tulee tehostaa. Suomi tukee UNAMA:n vahvaa roolia ja koordinaatiovastuuta Afganistanissa ja YK:n Afganistanin erityisedustaja Kai Eiden työtä jälleenrakennustyön koordinaattorina. Suomen apuohjelman suuntaaminen Maailmanpankin Afganistanin jälleenrakennusohjelman sekä YK:n järjestöjen kautta lisää Suomen vaikutusmahdollisuuksia näiden ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa osana avunantajayhteisöä. Pohjoismaisen koordinaation vahvistaminen on Suomen tärkeä tavoite. Pohjoismaat voivat parantaa toimintaansa yhteistyön avulla, ja lisäksi vaikuttaa Afganistanin kehityksen suuntaan koordinoimalla kantojaan ja esiintymällä ryhmänä. Suomi tulee edustamaan muita pohjoismaita vuonna 2010 Afganistanissa toimivassa koordinaatioelimessä. 5.8 Viestintä Ulkoasiainministeriön tarkoituksena on lisätä aktiivisesti tiedottamistaan sekä Afganistanin yleisestä kehityksestä että Suomen oman toiminnan tavoitteista ja tuloksista. Tavoitteena on myös antaa monipuolinen ja realistinen kuva maan tilanteesta, ja tätä kautta lisätä tietämystä Suomen kokonaisvaltaisen toiminnan perusteista Afganistanissa. Kansainvälisissä ja suomalaisissa tiedotusvälineissä Afganistaniin liittyvää uutisointia hallitsevat maata koskevat kielteiset uutiset kuten terrori-iskut, huumetalous, korruptio, naisten heikko asema sekä sotilasoperaatioiden yhteydessä aiheutuneet siviiliuhrit. Maassa tapahtunut myönteinen kehitys, kuten talouskasvu, infrastruktuurin rakentaminen, lasten koulutusmahdollisuuksien lisääntyminen sekä terveydenhuollon parantuminen, ansaitsee myös tulla huomioiduksi. 5.9 Kaupallistaloudellinen toiminta Suomalaisyritysten toiminnan tuntuva laajentaminen Afganistanissa on mahdollista vasta, kun olot maassa ovat nykyistä vakaammat, ja turvallisuustilanne on saatu paremmaksi. Toisaalta suomalainen ja pohjoismainen talouselämä ovat jo mukana Afganistanissa, erityisesti maanlaajuisen matkapuhelinverkon rakentamisessa.

19 6. TOIMINNAN RESURSSOINTI 19(21) Ulkoasiainministeriön Amerikan ja Aasian osaston kehitysyhteistyömäärärahoja lisätään vuoden 2009 TTS:n mukaisesti 16 miljoonaan euroon vuodessa vuoteen 2013 mennessä, ottaen huomioon yleinen kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu. Siviilikriisinhallintamenot Afganistanissa olivat vuonna 2008 noin 1,7 miljoonaa euroa. Tavoiteltujen henkilöstölisäysten toteutuessa kuluvan vuoden aikana (EUPOL ja PRT) kokonaiskustannukset nousevat vuodesta 2010 lähtien noin 3,3 miljoonaan euroon (yhteensä noin 24 asiantuntijan taso). Sotilaalliset menot olivat vuonna 2008 noin 15 miljoonaa euroa, jolla katettiin noin 110 sotilaan osallistuminen. Sotilaiden kokonaisvahvuus Afganistanissa kohonnee vuoden 2009 aikana noin 130 sotilaaseen (pl. väliaikaiset vaalien tukijoukot). Humanitaarista apua annetaan tarvekohtaisesti, eikä sitä näin ollen voida suunnitella usean vuoden tähtäimellä. On kuitenkin todennäköisesi tarpeen antaa Afganistanille humanitaarista apua noin kahden miljoonan euron edestä vuosittain seuraavien viiden vuoden ajan. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tukeminen tulee vuosina jatkumaan noin 0,9 miljoonan euron vuositasolla. 7. TOIMINNAN POLIITTINEN OHJAUS JA KANSALLINEN KOORDINOINTI Afganistan-toimintaohjelman keskeiset toteuttajat ovat ulkoasiainministeriö, puolustusministeriö, pääesikunta sekä sisäasiainministeriö. Suomen valtionhallinnon sisäinen yhteistyö koordinoidaan entistä tehokkaammin. Viranomaisten välistä tiedonkulkua lisätään. Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa informoidaan säännönmukaisesti. Suomen Kabulin suurlähetystöllä on tärkeä rooli pidettäessä yhteyksiä Afganistanin hallitukseen ja viranomaisiin, seurattaessa maan poliittista ja taloudellista kehitystä sekä valmisteltaessa ja koordinoitaessa apuohjelmia samoin kuin valmisteltaessa ja toteutettaessa yhteistyötä muutoinkin. Afganistan-asioita koordinoidaan ja valmistellaan ulkoasiainministeriön Amerikan ja Aasian osaston järjestämässä puolivuosittaisessa valtionhallinnon Afganistan-toimijoiden kokouksessa. Mazar-e-Sharifin alueella (PRT MeS) valmisteltavien ja toteutettavien PRTpienhankkeiden koordinaatiota jatketaan osaston Aasia-yksikön järjestämässä PRThankkeiden johto- ja ohjausryhmässä. Suomen sotilaallista ja siviilikriisinhallintaosallistumista Afganistanissa valmistellaan vastaavan lainsäädännön mukaisesti. Toimintaa ohjataan sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan vakiintuneilla poikkihallinnollisilla menettelyillä.

20 8. LYHENTEET 20(21) AIHCR Afghanistan Independent Human Rights Commission ANA Afghanistan National Army ANDS Afghanistan National Development Strategy ANP Afghanistan National Police ARTF Afghan Reconstruction Trust Fund ETYJ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö EUPOL EU Police Mission in Afghanistan EUSR European Union Special Representative IKI institutionaalinen kehitysyhteistyöinstrumentti INGO International Non-governmental organization ISAF International Security Assistance Force LOTFA Law and Order Trust Fund for Afghanistan OCHA Office for the Coordination of Humanitarian Affairs OMLT Operational Mentoring and Liaison Team UNAMA United Nations Assistance Mission to Afghanistan UNICEF United Nations Children s Fund UNDP United Nations Development Programme UNMAS United Nations Mine Action Service UTVA ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta OEF Operation Enduring Freedom PRT Provincial Reconstruction Team PRT (MeS) Provincial Reconstruction Team, Mazar-e-Sharif