Murrepakina: Äitee ja tytär

Transkriptio

1 1 Murrepakina: Äitee ja tytär Äiti istuu tuolissa lehteä lukien, tytär kattaa pöytää. Radiosta tulee musiikkia (Jos sä lähdet...). Annikki-äti: Riikka - paa se toosa hiliaasemmalle. Riikka-tytär: Täälon turhankin hiliaasta. Säkin vaan lujet aviisia. Vaikeneminen on kultaa. Monet on taas vaiennu lopullisesti. Aina sä vahtaat kualinilimootuksia, kattoosit pelekät uutiset ja televisio-ohojelmat. Mä koitan seurata aikaani kualinilimootukset kuuluu mun aikahani. Anna niiren olla, sähän oot tervehempi kun mä. Moon vain niin tasaasen lahuavaa sorttia äiteekin kuali, vaikka näytti yhtä terveheltä kun mä. Ei tuallaasia saa ajatella, rupiaa pelekäämähän ennen aikojansa. Kyllä lähtyänsä pitää uskaltaa pähkäällä. Ihiminen pelekää sellaasta, johonka sei oo valamis. Moon jo pähkäälly itteni valamihiksi. Hyi kauhiaa. Eikö olis paree ajatella täälä elämistä kun täältä lähtemistä? Ei mun elämäni enää ajattelemalla tämän kummemmaksi tuu. Moon nähäny kaikki, mitä mun tarttoo nähärä.

2 2 Älä ny. Televisioskin alakaa uus saria. Katto vaikka sitä, niin saat uusia virikkeetä. Virikkehiä ja virikkehiä, murrosikääset kakarat niis sarijoos takkuaa ja nualoo toisiansa, emmä sellaasesta piittaa. Katto sitte luanto-ohojelmia. Hyvä nottei jääkiakkua. Saisit viärä koko toosan kiärrätyksehen, sehän on nyt muatia. Älä puhu hulluja, jokahitten pitää seurata aikaansa, nottei pääse mettiintymähän. Mähän jo sanoon, notta mä seuraan aikaani näitä kualinilimootuksia. Mä hyppään äkkiää niiren ylitte, notten näkis ketään itteni ikäästä. Ei tääloo montaakaan sun ikäästä. Ei tarttis olla ainuttakaan. Vai pitää sun peitellä silimiäs, jos jonkun kontrahti jää tavallista lyhkääsemmäksi. Soran aikana leheret oli täynnä palijo sua nuarempien ilimootuksia. Nyt ei oo soran aika. Joutaasit lopettaa sen muistelun. Ittekkin olit silloon viälä kakara. Soon tärkiä osa mun elämääni. Emmä siitä erohon pääse. Et soo koskaan tosisnas yrittänykkään. Älä sä puhu mitään, kun et tiärä, minkälaasta se oli. Kovahan tyähön koitettihin hukuttaa enimmät murehet, notta saatihin nukuttua. Ei silloon tullu kriisiryhymiä häsyyhin, kun jotakin kauhiaa tapahtuu.

3 3 Tulookahan mustakin joskus tuallaanen kualinilimootusten vahtaaja? Ei oo pelekua. Emmä ymmärrä, notta sä viittit joka päivä vaharata nuata olemattomia sarioja. Nuaria ihimisiä on mukava kattella. Kun ne kekkuloottoo iliman paitaa, vaikkei oo kuumakaan. Nykyysin pitää olla seksiä, ei ihmimiset muutoon katto. Vai seksiä. Soran jäläkehen lisäännyttihin iliman televisiotakin, flanellipairat päällä. Ei soo silloon ollu samallaasta kun nykyysin. Mistä sä sen tiärät? Silloon kaikkia piti hävetä. Silloon osattihin hävetä sellaasta, joka on hävettävää. Muttei sääryllises lisääntymises oo mitään häpiällistä. Tiärä teirän sääryllisyyttä heinälaroos muhinootta, kun ei muut nähäny. Heinälaroos ei oo mitään väärää sellaases säkin oot alakus saanu, nottas tiärät. Hyi sua, ei tuaallaasia olis mulle saanu sanua. Soot saanu luannonmukaasen aluun, ei tarvittu herelmöötyshoitoja eikä morsiusviittiä. Ja isäski oli iliman paitaa, kun oli niin kuuma kesä. Lopeta jo, rupiaa tekemähän pahaa. Vaikka vahtaat kaiket illat nuarten kekkuloontia televisios? Soon ihan eri asia kun oma äitee ja isä.

4 4 Olisko meirän pitänyt luahata toisiamma sun nähtes, notta olisit tottunu ajatuksehen? Olisitta voinu enemmän näyttää toisillenna tuntehia. Sellaanen ei kuulunu meirän aikahan. Mutta tivihisti silti pysyttihin yhyres. Toista soon nykyysin. Älä sä vain taas rupia muistuttamahan mun lyhyystä miässuhtehista. Emmä mitään muistuta, näytät sä muistavan muutoonkin. Viälä mä nappaan sellaasen urohon, josta voi olla ylypiä. Jos sä ylypeelyhys miähenpualia kattelet, niin ei oo ihime, jos pian tuloo itkun paikka. Emmä ainakaan sellaasta huali, jota tarttoo hävetä. Sullon turhan pintapualiset mittapuut. Miästä pitää tunnustella syrämmen syvyyksis ja kattua, mitä se tärkeestä asioosta ajatteloo. Silloon tiätää, voiko siihen piremmän päälle luattaa. Mikset soo tuatakaan ennen sanonu? Oon koittanu sanua, muttei oo ollu kuulijoota. Sulle se rakkaus vain kolahtaa, tai on kolahtamatta. Mitä sun pitää sanoa mulle nuan häjysti. Ei ollu tarkootus. Joskus vain tuntuu turhalta ottaa kantaa, ja silloon tuloo murijaastua mitä sattuu. Oothan sä mun sanomisihin tottunu? Oonha mä, mutta kipiää tuallaanen silti teköö. Elämä teköö kraapooksia jokahitten sisikuntahan, eikä me aina osata itte niitä parannella.

5 5 Haavat pitää peittää paksuulla käärehillä, nottei ne näy. Vois olla parempi antaa auringon parantaa haavat. Emmä tuallaasta ymmärrä. Soot oppinu isältäs pitämähän tärkiänä sitä, miltä asiat muiren silimis näyttää. Mailmas pitää huamioora mailma. Elämäs pitääs huamioora elämä torellises eläminen. Naurunalaaseksi mä en taharo tulla. Ihimiset, jokka koittaa esittää jotakin muuta kun on, teköö ittellensä pahempaa vahinkua kun sellaaset, jokka joutuu hetkeksi naurunalaaseksi. Tuallaanen puhes ei oo tästä maailmasta. Tämä maailma katteloo asioota liian piänestä vinkkelistä. Aika soon, joka näkövinkkeliä levittää. Mun miälestä se pilaa entisenkin näkemyksen. Siinä sä taas vahtaat klasista tiälle päin. Orotakko, notta joku öliyporho tuloo limusiinilla sua hakemahan täältä prutkunperästä? Ei siältä tuu kun postiauto, sekin hyvääsesti myähäs. Kyllä soot häjysuinen akka. Mun suus ei oo mitään vikaa. Omat hampahat ja kaikki. Mitähän jos yrittääsin päästä siihen maajussille morsian ohojelmahan? Meille ylivanhoolle akoollekin pitääs saara oma ohojelma: saattohoirokille sulhanen.

6 6 Oot sä maharotoon. Ei tämä yksin oleminen oo niin häävistä. Sunkaan kans ei voi puhua mistään tämän päivän asioosta. Ohan nuata miähiä osuuskaupaskin voisit niihin törmätä. Siinolis sulle tarpeheksi Kaunista ja Rohkiaa. Sun miälestä suamalaasille pitääs teherä saria: Rumat ja Araat. Jonkun verran arkuutta pitää ollakin, nottei kohelleta hullun lailla ja toisten rahoolla. Ja sitte ollahan muka laman uhuria. Tolokku pitää olla ja suu säkkiä myären. Jonsei olis ollu rohkeeta, niin me kulijettaas viälä ulukohyyskäs ja käytettääs paskatikkuja. Kovaa tyätä se on vaatinu. Tarpehellinen rohkeus on eri asia kun turhanpäiväänen koheltaminen. Puhelin soi, tytär vastaa: Riikka Moi! Kyllä mä kattoon eilisen Päikkärin, ei siinä mitään tapahtunu, et oo jääny palijosta paitti Moi! Emmä ikinä totu tuahon moikotteluhun eihän soo eres mitään kiältä. Soon nykysuamia heikuttelut ja päivittelyt on mennyttä elämää. Afrikas oli joku sen niminen presitentti siitä soon varmahan tullu. Tuan sä keksiit itte ei sen nimistä oo ollu mihinään. Oli sellaanen, Kenias, kysy vaikka muilta, jonset usko.

7 7 Olokohon, sulle ei vain kelepaa mikään uus asia. Joka päivä on armo uus se ainakin kelepaa mulle, eikoo pahitteheksi muillekkaan. On sulla uutuuret. Torellinen uutuus on sellaasta, jokei ikinä vanhene. Tuata sä et ittekkään ymmärrä yrität vaan härnätä mua. Mä tarkootan sitä, notta iankaikkinen on aina uutta ja tuaresta, sitä kun ei oo aika pilannu. Tua on taas sitä sun iänikuusta filosofoontia. Sitä soon, vanhojen akkojen viisautta. Joutaasit säkin jo kattella asiooren perustuksia. Ei meirän ikääsis kukaan viitti tuallaasia pähkäällä. Sen kyllä huamaa. Färiä laitetahan tukkahan heti, kun ykskin harmaa hius löytyy. Luulettako tuallaasilla konstiilla pysyvännä nuarina? Ainakin nuaremman näköösinä kun muutoon. Näköösinä ja näköösinä. Että te muusta välitäkkään kun näköösyyrestä. Siinä suhtehes on tullu turhan suuri muutos. Luajan kiitos! Älä sä luajaa tähän sotke, ei silloo mitään tekemistä muativaattehien ja tukanfäriöön kans. Luannostahan vaattehet ja färit teherähän. Ihimisluanto niitä turhamaasuuttansa värkkää. Pitääskö sitä sarkavaattehis kulukia.

8 8 Ei asiallisis vaattehis oo mitään pahaa, jonsei rumihin kruusoosta tuu elämän tarkootus. On sulla ilimaasut. Kauneussalonkia pitääs vissihin kuttua rumihin kruusoo puariksi. Solis ainakin oikiaa suamenkiältä. Amerikas sellaasia löytyy. Niis laitetahan kuallehet paremman näköösiksi kun mitä ne elävinä oli. Kuallehia ei tarvitte moklata. Kyllä luanto ne moklaa. Oot sä proosallinen akka. Pitääskö mun vääntää sulle runonpätkä siitä, kuinka luanto muuttaa rumihin takaasin elämää tuattavaksi värkiksi. Vois tuan siävemminkin sanoa. Pappikin sanoo, notta maasta oot tullu ja maaksi tuut. Ei soo yhtään siävempää. Ihimisestä pitääs puhua kunnioottavammin. Ihimisestä tiätysti, muttei rumis oo mikään ihiminen, soon pelekkä kuari, jonka ihiminen paiskaa pois, kun soon tyänsä teheny. Ihiminen itte on jotakin palijo syvempää ja pysyvämpää. Mistä sä sen tiärät? Mä vaan tiärän, ja tiätää monet muukki. Täs elämäs ei olis mitään itua, jos vaan syätääs, juataas ja sitten märännyttääs. Siinä taas meirän äiteen runosuani sykkii. Niin sykkii, eikä iliman sialua ja henkiä mikään sykkis. Sialu ja henki on rumihis kiinni kun paita ja peppu.

9 9 Persusta pysyy, kun riisuu pairan pois. Tiätysti pysyy. Nuan soon ihimisenkin kans, rumis häviää, mutta sialu ja henki jää ja pysyy. Tiärä häntä, sialusta ja hengestä ei saa kunnon otetta. Niiren pitääski saara ote ihimisestä. Puhelin soi, ja Riikka vastaa. Riikka emmä tunne, moon Riikka. Tairatta tarkoottaa äiteetä, Annikkia. Tuas soon viäres, mä annan luurin sille. Haloja vai Jaakkoo, no mitäs sinne palavelutaloollen kuuluu? Vai oikeen vanhojen tanssit - eikös pikemminkin ylivuatisten viimmeeset hiippaalut. Amerikkalaaseksiko tootta muuttumas? Kyllä mun tanssini on tanssittu, ajattelin pyärähdellä seuraavan kerran komian viikatesmiähen kans, jos se siävästi pyytää. Mitäs tua oli? Yks vanha tuttu haastoo mua palavelutaloolle tanssimahan, olis kahavia ja kaakkuakin. On tämä kans miähet soitteloo tuallaasen vanhan kääkän perähän, eikä tiärä, notta täällä olis nuarempaakin tarijoukses. Kypsä sato houkutteloo korijaajia jonsei muita, niin sitä viikatesmiästä. Hyi kauhiaa tuata sun huumorias.

10 10 Te nuaret katteletta asioota kun pilallisten kakstehoklasien lävitte: yläosasta näkyy kaukaaset asiat ruusunpunaasina, alaosasta likillä olevat synkkinä. Mulle kaikki on jo tasaasen harmaata. Eihän harmaasehen voi kukaan tyytyä. Harmaata vasten piänekkin valonpilikut eroottuu, eikä pimiät asiat vaikuta kovan pimeeltä. Eikö suurta onnia kannata sentähän orotella? Silloon jää ne piänet valonpilikut huamaamatta, ja piänistä pimeestä kohorista on vaikia päästä ylitte. Emmä tuallaasta ymmärrä. Nuarena sitä orottaa kaikellaasta. Useen sellaasta, josta on kuullu muilta, ja jota ei voi ikinä saara. Eikös orotukset pirä ihimisen liikkehellä? Ne pitää vaan ihimisen miälen turhanpäivääses liikkehes. Mistä sitä aina tiätää, mikä on tärkiää ja mikä ei? Voikun ihimiset viittis tuata pähkäällä, niin ne vois tulla viisahammiksi. Kyllä moon aina tiänny, notta sä ajattelet asioota enemmän kuin monet muut, mutta useemmiten moon pitäny sua pikkuusen omituusena äiteenä, ja niin pitää moni muukin. Ei se mua haittaa, jokahinen saa vapahasti ajatella mitä tykkää. Mikä moon sanomahan, kuinka asiat torellisuures on. Mutta sanot kumminkin.

11 11 Sanon mä oman näkemyksen, muttei soo mitään Jumalan sanaa. Soon Maijan evankeliumia. Jokahinen meistä muarostuu omaksi evankeliumiksi. Tua oli hämärämpää kun Johanneksen Ilimestys. Kaikki torellinen on hämärää meille typerille ihimisille. Moon ajatellu hankkia meillekkin tiatokonehen ja internetin, notta voirahan siältä kattella joka asiahan totuus. Soon kuule ihan eri netti, josta torellisuus löytyy. Mitä sä muka tiärät netiistä, ethän soo ikinä koittanukkaan tiatokoneesehen? Oikia tiato ja tiatokones on ihan eri asioota. Tiato on ja pysyy, konehet teherähän ja hajuaa poikes. Onhan niis jumalattoman palijo tiatoa. Jumalattomasti jumalatoonta tiatua, pelekkiä ihimisen aivootuksia, jollei oo pysyväästä arvoa. Vai on internetti sulle jumalatoonta. Emmä olisi luullu sua nuan tukkuuseksi. Sä et ymmärtäny mua yhtään. Ihimisten netis on kyllä palijo tiatua, mutta soon muuttuvaasta ja puuttehellista. Johonakin on olemas tiato, joka ei oo ihimisten aivootusten tulosta. Sano ny mullekkin, mistä sellaanen tiatopankki löytyy? Sun omasta sisuksistas sen pitääs löytyä, kuhan kaivat tarpeheksi syväätti. Tuallaasta ei opetettu meirän rippikoulus.

12 12 Eikä tarvinnukkaan. Sellaanen opetus kuuluu elämänkoulun jatkokurssiille. Hyvä nottei yliopistoohin. Tarkasti sanoen ylimpihin opistoohin. Ja säkö oot muka sellaasis käyny? Emmoo mihinään käyny. Elämä itte on mulle muutaman luennon antanu. Notta saat mun pääni pyärälle. Pyärällä soon munkin pää. Mikään ei oo yksinkertaasta, muuta kun yksinkertaasille. Autuahia on hengellisesti köyhät. Tua ei sovi tähän. Hengellisesti köyhät on sellaasia, jokka on irroottanu miälensä kaikesta maallisesta. Ei sitoo nuan opetettu. Keksiit taas oman selityksen mun kiusaksi. Usko mitä tykkäät, mulle soon justihin nuan, enkä moo ainut. Soot vääräuskoonen. Jourut viälä tilille ajatuksistas. Tiätysti jourun. Mukava nähärä, mihinä kohoren oon osunu oikiahan. Oikiat ajatukset löytyy raamatusta ja katikismuksesta. Hajenko sulle? Mullon omas pääs ja syrämmes justihin sen verran raamattua kun mä tarvitten. Voitaas me käyrä kirkos vähän useemmin. Varmuuren vuaksi.

13 13 Minkä helekutin varmuuren? Pelastusvarmuuren tiätysti. Voi flikka parka. Ei pelastusta voi kukaan kirkoos hyppööllä ostaa. Soon sisäänen asia, tuloo jos on tullaksensa. Ei siinä temppuulut auta Jumalan kiitos! Uskallakko sä jättää kaiken tuallensa? Mitä muuta ihiminen voi kun teherä parahansa ja jättää loput korkeemman mureheksi. Mä jo pelekäsin, notta susta on tullu ateisti. Moomma kaikki enemmän tai vähemmän ateistia. Ei me oikiasti Jumalasta mitään tiärä uskomma ja kuvittelemma, notta Se on sitä tai tätä. Raamatus sanotahan, minkälaanen Jumala oikiasti on. Noon ihimisen käsityksiä Jumalasta, ei sen enempää. On sulla ottaa, kun kattot raamattua kun tavallista, ihimisen kirijoottamaa kirijaa. Kahvinkeittimen ääntä Ei soo mun vika, notta ihimiset sen on kirijoottanu. Jokos se kahavi on valamista. Suuta rupiaa jo kuivaamahan. Vähemmästäkin höpäjämisestä sitä suu kuivuu. Otetahan nisuakin, notta jaksetahan ruaka-aikahan asti. Riikka täyttää kahvikupit

14 14 Ei ainuastansa leivästä - kyllä nisukin teköö poikaa. Hyi sua. Älä tee pilikkaa pyhästä kiriasta, nottet saa kuumaa kiviä niskahas. Mä en ainakaan oo sua kuumilla kivillä pelijättäny. Et ookkaan, mumma niistä muistutteli, kun panin kakarana sen krekoolipenkin uutehen uskohon. Ei kakaroolle sais tuallaasia puhua. Pelijättelit säkin mua joulupukilla. Sekin olis saanu jättää tekemättä. Mutta jotakin piti keksiä, notta sain sut aisoohin ja omat tyät teheryksi. Otetahan kahavia ja nisua. Virkistää vanhaa rumista ja miältä. Mutta jättää sialun ja hengen kylymäksi. Kattos flikkaa sä rupiat oppimahan jotakin. Tairan sen kunniaksi ryystää kahavin oikeen lautaselta. Ryystäminen on kauhia tapa. Onneksi sitei enää kukaan muu harijoota. Mennähän palavelutaloolle kattomahan, niin ryystäjiä löytyy. Voitaas perustaa yhyristys: ryystön rakastajat r.y. Keriittääs viälä niihin tanssiihinkin. Mullakin vois olla viäntiä. Ne miähet on sulle turhan kypsiä. Mikäs kypsyyres on vikana. Sen eruusta soot mulle saarnannu.

15 15 Moon saarnannu jokahitten omasta tuleentumisesta. Jos sä paat kypsän omenan viärehen ihan vihiriän, niin ei se siinä nopiammin kypsy. Mutta jos kylymän rauran viärehen panoo kuuman rauran, niin erellinenkin rupiaa lämpenemähän. Tua oli viisahasti havaattu. Mun viäres säkin vanhenet palijo nopiammin kun muutoon. Voi kauhiaa, tuata moon vähän peliännykkin. Moon ihan tosisnani. Vanheta voi oikialla ja väärällä lailla. Puiren herelmäkkin voi vanhetesnansa joko kypsyä tai pilaantua. Joo, tai kuivuu kokohon. Niin käy monien ihimisten, käpertyyvät kokohon, eiväkkä kasva syviksi ja leveeksi. Et säkään oo kovan leviäksi tullu. Tuallaanen kräissä soot ollu niin kauvan kun mä muistan. Nykyyset nuaret kyllä sanoos, notta sun ajatukses on tosi syvältä. Elämän syäveriistä noon pitäny kaivaa, joskus hammasta purren. Moon kuvitellu, notta sä vain virnuulet kaikille asioolle, mitä etehes tuloo. Luulo ei oo tiaron väärti. Emmoo sulle näyttäny, kun olit kakara. Ei oo oikeen kaataa aikuusten murehia kersojen päälle. Ne ei ymmärrä, mutta saattaa silti kärsiä enemmän kun aikuuset itte. Mun pitääs vissihin olla kiitollinen suajaamisesta.

16 16 Ei oo tarpehen. Kakarootten kasvatusta ei teherä kiitoksen valehis. Kehityksen näkeminen pitää riittää. Notta kiitos vaan ittelles. Pirä hyvänäs. Jokahinen on täälä ittiänsä - ja siinä ohes muita varten. Tua on ittekäs ajatus. Ei ookkaan. Ihimisen pitää rakastaa lähimmäästänsä niin ku ittiänsä. Kuinkas käy, jonsei ihiminen siärä eres ittiänsä? Voi tuaskin jotakin itua olla. Ihimisen pitää siätää ittiänsä, muutoon soon riesa muillekkin. Mitäs se ittensä karottaminen tarkoottaa? Sellaanen kuuluu elämänkoulun loppututkintohon. Ei siitä tavallinen ihiminen mitään ymmärrä - ja jos ymmärtää, niin ymmärtää väärin. Kyllä sä puhut taas paksuja. Paksu on asiakin, elämän paksuunen! Tuasta mä viän sut viälä kirkkohon. Kysy siitä lisää, kun oot kaikkehen kyllästyny, niin ymmärrät paremmin vastauksen. puhelin soi ja tytär vastaa:

17 17 Riikka Hei Juha Mitäpäs tänne, äiteen kans vanhetahan kilipaa. Pantihin justihin elämänarvoja oikiahan järijestyksehen. Mitäs sinne pitäjän toisehen laitahan kuuluu? Ei mulloo ketään, vapaa oon kuin taivahan lintu. Notta lentääsinkö teatterihin sun kans? Koska? Tänään! Voi kauhiaa, kampaajalla pitääs käyrä, muttei sinne näin äkkiää pääse. Meinaakko, notta kelepaasin tällääsenä. No olokohon menneheksi. Seittemältä tavatahan, moi, moi. Mitäs tua nyt oli? Vanha koulukaveri kuttuu mua teatterihin ja sen jäläkehen hianohon paikkahan syämähän. Kyllä sä sen Juhan muistat, joka antoo mulle joskus matematiikas tuntia. Joo, muistanhan mä. Siinä poijas oli kyllä miähen värkkiä. Toivottavasti värkit on viälä hyvääsesti lisääntyny. Soon kuulemma päässy pitkälle elämäsnänsä. Pitkälle pääsemistä on monen sorttista. Tyä ja asema on pelekkää kuarta. Pitää kurkistaa ihimisen ajattelutapoohin, niin ei tuu aina pettymähän. Älä sä taas maalaa piruja seinille. Emmä mitään maalaa. Pirut pitää jokahitten itte havaata. Olishan se mukavaa, jos sä löytääsit ittelles viälä kumppanin. Kuinkas sun sitten kävis? Eihän mun kuinkaan käy. Tänne mä jäisin niin kauaksi kun itte pärijään. Et sä täälä yksin voi olla.

18 18 Mulle riittää kukat ja omat aivootukset. Mee ny vaan laittamahan ittes teatterikuntohon ja tuu sitte näyttämähän mullekkin. Miltähän mä näytän, hianojen ihimisten joukos? Jokahitten tarttoo näyttää siltä, mitä ne on. Mutta jonsei se riitä? Silloon ei tarvittekkaan riittää. Mikset säkin lähteny tanssiihin, nyt olis molemmilla akoolla viäntiä. On se hyvä, notta eres toinen jää kotia. Jos molemmat sais siipehensä, niin kukas sitte lohoruttaas? Emmä tällä kertaa meinaa siipeheni ottaa. Teatteris vaan käyrähän. Loppu jääköhön kohtalon asiaksi. Tuatahan mä sanoon. Mee ny laittamahan ittes kovahan iskukuntohon. Äitee pirnales! Loppumusiikki (Niin kauan minä tramppaan...)