Kyröös Silta- ja kirkkoriahan aikoohi

Transkriptio

1 1 Kyröös Silta- ja kirkkoriahan aikoohi Henkilöt: 1. Muari, kyröläisen maalaistalon vanhaemäntä: 2. Eeva, edellisen tytär: Pentti, Eevan puoliso: Sirkku, edellisten 16-vuotias tytär: Juha, edellisten 17-vuotias poika: Martta, entinen naapuri: Kauko, naapurin vanhapoika isäntä:... Kirjoittanut: Kalervo Mielty

2 2 Siltariahan aikoohi Tapahtumapaikka: Pohjalaisen maalaistalon tyhjä tupa. On kaunis kesäpäivä vuonna Maalaistalon vanhaemäntä on juuri astumassa eteisestä tupaan kun... (ulkoa kuuluu repivä sarja valtavan kovia pamauksia. Muari riuhtaisee tuvanoven auki ja huutaa kovalla äänellä) Muari: Herra Jumala - äkkiää kaikki perunakuappaha pommisuojaha! (Talon nuoriemäntä Eeva, edellisen tytär tulee juosten kammarista) Eeva: Äitee ei ny hermostu, pioneerit siälä vai rupes paukuttelemaha meirän petoonisiltaamma palooksi. (Talon isäntä Pentti, Eevan puoliso astuu tupaan perässään edellisten 17-v poika Juha) Pentti: Heleskutti ku paukkuu kovaa - ku soras. Eeva: Meirän toinen sotakammoone - siiton tuas aviisiski oikeen kissin kokoosin kirijaamin. Pentti: Ei meirän muari luje leherestä muuta ku pari värssyä Aarettia ja kualinilimootukset - se jakaa sitte ittellensä pisteetä, ku näköö jonku nuarempansa kupsahtanehen. Muari: Sotaa tua tiätää, ku miähet siltoja paukutteloo. Paavo-vainaaki oli sellaanen pioneeri siälä johonaki - sai kerran isoon flankunpätkänki takapualehensa. Pentti: Hyvä nottei etupualehensa - mun olis pitäny kattella nualle kakaroolle joku muu akka äireeksi. Eeva: Ei tuallaasia saa puhua kakarooren kuullen. Juha (Eevan ja Pentin 17-vuotias lukiolaispoika): Minä en enää ole mikään lapsi! Pentti: Soot justihi sev verran vanha, notta jourat oppia eroottamaha etupualen takapualesta - yksityyskohorat ja käyttöohojeet tulooki sitte palijo myähemmi. Juha: Minä olenkin valistunut nykynuori - ei minua enää voi kukaan kohdella niinkuin teidän aikoinannne. Pentti: Voi ku se valistus pitääs sisällänsä muutaki ku jonku risuparta-ernestin turvankuvan komeronoves - ja viälä ulukopualella. Muari: Oha mullaki Mannerheimin kuva seinäs - oikee kruusatuus raamiis. Juha: Olisi jo korkein aika antaa sille kyytiä. Eeva: Soon meirän taloos ollu vuasikymmeniä kunniapaikalla ja siinä kans pysyy. Viälä teki tuutta ymmärtämähän, kuinka palijosta meirän pitää tuata miästä kiittää. Juha: Kyllä me tiedämme kaiken sen turhan tapattamisen. Pentti: Ja tuahon tulookin oikeen kaksoospistes! Tätä sanaalua jatketaha vasta sitte, kun oot päässy eroho enimmistä propakantahäyryystäs. (Naapurin vanhapoikaisäntä Kauko astuu sisään)

3 3 Kauko: No nys se jumalatoon paukuttelu sitte alakoo - ei sitä taharo oikee toreksi uskua. Eeva: Oikee häjyä teköö, ku nua tutut ja turvalliset petoonikaaret katuaa Kyröönjoen päältä. Juha: Mitä yhdestä ikivanhasta siltarumiluksesta - onhan hienoa, kun saadaan tilalle uusi ja paljon leveämpi silta. Muari: Ohan tuastaki maharuttu. Juha: Hevosille se on tehty - eihän se kauan edes kestäisi nykyistä liikennettä. Ja meille koululaisillekin se on vaarallinen. Pentti: Teille ei tahoro riittää lentokentäkkää - tootta kohta niin tasa-arvoosia, notta kulijetta kaikki viäretysten. Muari: Mistäs ny mennähä joen ylitte - jos vaikka kualemaha sattuus - ja pitääs hautaha päästä? Mua ei ainakaa pirä lähtiä millään paatiilla ketuuttamaha, nottei taas kävis ku silloo Hevonkoskella. Pentti: Olishan se kauhiaa, jos joutuus luannollisen kualemansa päälle viälä hukkumahanki. *Juha: Te puhutte taas muinaishebreaa. Pentti: Soon kyröläästä historiaa. Viistoista ihimistä hukkuu, kun kahta ennemmin hukkunutta viätihin lauttalla joen ylitte, ja lautta kaatuu.* Kauko: Ei emännän tarvitte murehtia, siälon ny sellaane helevetisti koliseva rautaane varasilta. Siinon Kyrömmaan ainuat liikennevalokki. Pentti: Jokku irvaaloo, notta siinä kolisoo asiasta päättänehien omatunto. Eeva: Joutaasivat jättää irvaalematta: tuallaanen lähentelöö jo pahan manoota. Tuskin päättäjäkkää on kellekkää mitää vahinkua tarkoottanu. Pentti: Ja justihin olit säki tuata julumaa särkemistä ruikuttamas. Eeva: Ehän mä siitä tykkääkkää - mutta sitäki vähemmän mä tykkään pahansuapaasuuresta - sellaasesta meirän pitääs jollakin ilivehellä päästä eroho. Kauko: Kyllä Eeva on oikias - näis asioos pakatahan turhan useen lyärä toista selekähä, ollahan ikikeetä, ku ei muutakaa keksitä. Pentti: Meis tuppaa olemaha viälä sev verran kakaraltaasta. Juha: Vai on tuokin taas lasten syytä! Eeva: Älä sä nyt tähän sekaannu - aikuusille tuallaanen touhu ei oikee sovi - ei silloo mitää tekemistä teirän kakarooren kans. Pentti: Joku tuala kylällä sanoo, nottei silta ookkaa niin löysä ku luullaha. Muari: On se hyvin tehty - meirän Iiska-vaariki oli sitä väsäämäs. Pentti: No tua selevittääki melekee kaikki - teirän Iiskahan oli koko Kyröön nuukin miäs - ei soo malttanu panna tarpeheksi simenttiä hiaran sekaha - näkööhän sen tuasta meirä vanahasta navetanrötisköstäki. Eeva: Älä taas viitti härnätä muaria, meirän navetan pohoja on pelekkää savilitkua - siinei pysyys heinäkuarmakaa kovan kauvaa suaras. Juha: Nykyään tehdään sillat teräsbetonista - ei tarvita enää mitään painorajoituksia. Muari: Autot joutaas köröötellä ylitte vuaron perähän - sivistynehesti ku aamuusi hyysikkähä. Kauko: Ei tua enää taira käyrä - kaikillon muka jumalatoon kiirus. Juha: Edistys vaatii ripeätä ponnistelua. Pentti: Paikasta toisehe runuuttaminen ei oo ponnistelemista - soon turhanaikaasta flanuuttamista. Juha: Liikkuvuutta pitää edistää kaikin keinoin. Kauko: Presuutetaha pitkin maailmaa, nottei keriitä eres kersoja tekemähä. Pentti: Onneksi soran jäläkehe urakootihi vähän pankkoho.

4 4 Eeva: Olokaa ny hilijaa tai saatta jokahine tiskitrasua naamallenna. Juha: Sukupuolivalistuksen alkeetkin vaiennettiin jälleen kerran julmasti uhkaillen. Kauko: Emmä oikeen itte tykkää nykyysistä silloosta - eihä niitä eres vauhris huamaa, pelekkää kaitehellista tiätä vai vilisöö. Eeva: Sellaasiaha noon talookki - köppääsiä lootikoota keskellä peltua. Juha: Nykyaikaiset kerrostalot ovat taloudellisia. Ne edistävät sosiaalista kanssakäymistäkin. Eeva: Nii vissihin - riirellähä ja juarutaha oikeen sakilla. Kauko: Ku on ikänsä huseerannu kilometrien pääs muista ihimisistä ja pannaha sitte yhyren ohkaasen seinän päähä, ja viälä samahan porstuaha - ei oo imeskää, notta poikii monensorttista kanssakäymistä. Juha: Ihminen on maailman sopeutuvin eläin - pian he jo käyvät toistensa kauloihin. Pentti: Tarkemmin kohoristaen toistensa kurkkuuhi. (Kuuluu uusi sarja pamauksia) Eeva: Hyi kun iha raisteloo. Kauko: Ku vanhalle ystävälle tehtääs pahaa. Juha: Kyllä te olette omituisia - rakastatte ikivanhaa siltarämää. Eeva: Tuata siltaa on sun paappas isä ollu tekemäs - ei soo viälä mikää ikivanha. Kauko: Ihimisille pakkaa kaikki ittiänsä vanhempi tuntua jo ikivanhalta. Pentti: Epyktis niiton tuhansia vuasia vanhoja kivipytinkiä - kukaan ei meinaakkaa paukutella niitä tuusan nuuskaksi. Juha: Ne ovatkin arvokkaita kulttuurimuistomerkkejä. Eeva: Kulttuuria soon siltojenki väsäämine - ainaki nuan komeeren - ei ne ittestänsä kasuva. Juha: Kyllä meille nuorille pitäisi antaa paljon enemmän valtaa - kaikkihan siitä hyötyisivät. Eeva: Särijettääs riamusta kilijuen kaikki vanha ja pykättääs tilalle jumalattomia petoonikasarmia ja köppääsiä siltaprutkuja. Juha: Kyllä kerrostalossa olisi paljon mukavampaa asua kuin tällaisessa vanhassa ja vetoisessa hirsihörskässä. Pentti: Täälä sentähä piarunkatkukki katuaa ittestänsä - ei tarvita propellia köökinseinäs. Eeva: Jaahas, tualta tulooki ny oikia kerrostalooren asijantuntija. (Martta, entinen naapuri astuu sisään) Martta: Tervehyysiä vain tualta keskustan taajaväkisestä yhyryskunnasta - kuinkas siton täälä prutkunperäs pärijäälty? Kauko: On tua kehitys sitte kummaa - tarvitahan enää vaivaanen kilometri puuronsilimästä prutkunperähä. Eeva: Lähärikkö paukesta evakkoho? Martta: Ehän mää - kehityksen iloone prätkähtely hivelöö mu vanhoja korviaha. Saaraha kohta kunnon silta - pelekkä pullonkaulaha tua entinen rotisko on ollukki. Eeva: Hyi olokoho ku julumaa puhetta - tairan pian tarvita kamferttia sokuripalaha. Juha: Äidin käy sääliksi Iisakin sekoittamaa betonia. Martta: Mua on nua iänikuuset riamukaaret suaraha sanoen aina vähä aharistanu - kakarasta lähtien. Kauko: Oha ne yrmiän olooset. Pentti: Joo, melekee piti kakarana vetää fällyjä silimille, ku käännyttihi lohonalla joulukirkkoho mennes sillallen. Kauko: Vaikkei sitä pimees eres nähäny.

5 5 Martta: Nyt tulooki rautaaset katulyhyryt ja jalakakäytävät - ei tuata vanhaa enää kukaa kaipaa, jahka uus valamihiksi saaraha - viikos unehtuu koko rötiskö. Muari: Tua kuule lähentelöö pyhään häväästystä. Martta: Kehitykse virtaa on turha parota - tootta täälä niin turkalehe vanhoollisia. Pentti: Meirän taloos kunniootetaha perintehiä ja vanhojen sukupolovien aikahansaannoksia - ja seurataha muutoonki aikaamma. Muari: Iisakki-vainaa kääntyy haurahnansa, kun kuuloo sieltä siltaansa paukuteltavan. Juha: Kääntymiseen tarvittaisiin varmaan haudankaivajan apua - kuulokin lienee siellä maan alla maatessa hieman heikentynyt. Muari: Olisha se hyvä, jonsei tätäkää joutuus kuulemaha. Kauko: Saishan sitä eres jotaki säilyttää tuleville poloville. Martta: Ohan tuas kaks kirkkua ja museo - nei oo kehitykse jarruuna. Eeva: Mikä pirnalehe jarru yks komia siltakaa on? Martta: Ohan se nykyyselle liikentehelle melekoone sumppu. Kauko: Eiksoo hyväki, notta viarahat ei lähäre aiva heti kalappimaha - tiärä vaikka ostaasivat meirän kaupoosta looran tupakkia? Pentti: Olisha tua voitu pykätä ihan uutehen paikkaha - mitä varte se pitää justihi tuahon änkiä? Martta: Ohan tuas Kyröön luannollinen keskus - justihi siihe se kuuluu. Eeva: Eikö kaharesta olis enemmän autuutta? Martta: Menis palijo maita ja rysthollia teiren alle - tuas on valamis paikka - on se palijo selevempää ja halavempaa nuan. Kauko: Heikkotahtooset ihimiset saattaasivat jäärä pois kirkommenoostaki, ku eivät sais päätinkihi, kumpaa siltaa menis joen ylitte. Martta: Sullen tua päätös näyttää vaikialta jo yhyrenki sillan suhtehen. Kauko: Ei oo tullu kirkos liiemmälti hypäättyä - sev verran mäkin oon siltakammoone. Martta: Ny sekin asia korijaantuu - hätinä havaattet, ku jo oot uuren kirkon pualella. Kauko: Tiärä häntä, on siinä kirkos nii helevetin korkiat portahakki, notta kaahiminen tihkaasoo tälläästä lonkkavaivahista. Martta: Helevettihi mennes ei ookkaa portahia - senku lasketteloo vain. Juha: Ja popsii matkalla rinkeleitä ja piparkakkuja. Eeva: Tai kalijaa ja hampparinlenkkiä. Kauko: Te naiset tuutta joka päivä maharottomammiksi - on se hyvä, notten oo viäläkää tarttunu yhyrenkää koukkuuhi. Martta: Minkälaasia lihakoukkuja sä luulet akoolta oikee löytyvän - ooksä koskaan eres vilahrukselta havaannu sellaasia. Kauko: Oon mä jokuusen ouron mulukauksen pannu merkille, mutta urhoollisesti oon vastustanu kaikkia hamesväjen houkutuksia. Pentti: Äitee-vainaas tais tuputtaa sun korvihis mekekooset vastamyrkyt viaraha hamesväjen varalta. Kauko: Kyllä se nuasta aina varootteli - käski pitää ittensä miähenä. Martta: Voi hyvä jysäys - ja siinä sitä ny ollaha nii miästä, notta! Eeva: Pitääs passittaa kikkiviaroolle koko miäs, ku äitees ei malttanu. Martta: Joo, köörätähä se oikee Laihiallen asti. Kauko: Äläkää ny sentähä ulokomaillen asti karhakko - jos kävääsisin vaikka Orismalas. Pentti: Jättäkää ny akat Kaukon siviilisääryllisyys rauhaha - sehä voi pianki päästä hamehie makuhun. Martta: Muuttaasit Kauko säki kerrostaloohi, nii joutuusit enemmän tekemisihi vastakkaasen sukupualen kans - eres postilooralla. Kauko: Emmä nuahon pyyriihi nenääni pistä - eihän niis uskalla eres reiruhun piaraasta - heti lähtöö rikosilimootus lääsmannille tai kiälitähän isännööttijälle törkiästä kotorauha häirittemisestä. Martta: Valituksihi vaaritaha palijo kovempaa elämööntiä, ku sun sualenpääs vaivaanen

6 6 tuhina. Pentti: Kolhoosia ne ainaski on - yhtöhööset saunat ja kaikki. Martta: Ei sinne saunahan enää koko roikalla ängetä - sivistynehesti ja sääryllisesti mennähä vuaron perähä. Kauko: Ja pihalla ku käpsehtii, nii heti on sata silimää klasinraos. Martta: Ei ne kovan kauvaa viitti suakaa vaharata - vaikka ookki nuan haviteltu poikamiäs. Juha: Mekin voisimme myydä tämän vanhan hörskän ja muuttaa tuonne sivistyksen pariin. Muari: Mä en ainakaa lähere täältä elävien kirijoos mihinkää. Juha: Mummo saakin jäädä pitämään seuraa Mannerheimilleen. Pentti: Poika perskeles - pian tuloo tupen krapinat, vaikka ratios puhuttaas mitä vapahan kasvatuksen autuuresta. Kauko: Eihä siälä kerrostaloos voi eres teherä mitää muuta ku nukkua - jonsei naapurin kakarat satu valavottamaha. Martta: Mä en ainakaa palijo hingukkaa tuata ikuusta puiren traijaamista ja lumenluantia - paskankärrööstä puhumattakaa. Muus miäles siälä voiki porskuttaa entisehe mallihi. Kauko: Mutta auta armias jos sattuus havaattematta pruiskaasemaha aamutarpehensa lähimpähä nokkoospuskaha. Martta: Mikä hulluus sellaasta pakottaa tekemähä - kaikillaha on omat sisähyysikät! Pentti: Ohan tua nyt pihalla aivan toista, saa samalla kuunnella lintuje laulua. Martta: Tua on pahimman plaatuusta miähistä kolloutta - ei teiränkää enää nykyysi trenkääs nua ruakottomilla konstiilla reviiriännä merkata. Kauko: Ku reviiriä ei enää taharo löytyä - ainakaa nuas kolhoosiis. Martta: Soot niin ennakkoluuloone, nottet havaatte uusis asioos niire hyviä pualia. Ei kaikki muutos oo kauhiaa. Pentti: Narinaa ja krähänöötä sellaasesta aina rönsyää - ainaki täälä Kyröös. Kauko: Joo, Jumala tais piruuttansa luara kyrölääset huanooksi esimerkiiksi muillen - ainakin riita-asioos. Martta: Älä sä Kauko sekoota Jumalaa näihin kähinööhin, kun et oo oikee sen alan asijantuntijakaa. Eeva: Marttahan näistä hengen asioosta on perillä, istuu siälä kirkkovaltuustoski. Hälytysajoneuvon ääni lähestyy ja ambulanssi ajaa kovaa vauhtia talon ohi keskustaa kohden. Kaikki ryntäävät katsomaan sen perään ikkunoista: Martta: Voi kauhiaa - mitähän siälä nyt on tapahtunu? Eeva: Joku on tainnu saara syränkohtauksen tuasta paukkehesta. Martta: Ei tuallaasesta ny kukaan - paukkuuhan ukonilimallaki. Pentti: Ei soo häävistä kattella juhulallisten kaarien putuamista jokehe. Kauko: Keskustahan se pilliauto pysähtyy - jotaki kamalaa siälä on tapahtunu. (Eevan ja Pentin 16-vuotias Sirkku-tytär astuu hengästyneenä sisään) Sirkku: Räjäytystyömaalla on sattunut onnettomuus. Osa sillasta murtui, ja ainakin yksi pioneeri on loukkaantunut. Muari: Pitihän tuan ny arvata - onnettomuuksia siitä tuloo, ku häväästähän esi-isien tyätä. Martta: Tua on pelekkää taikauskoa. Siltariapu on nii vanhuuttansa hapero, notta putuaa alaha itteksensä. Kauko: Tuallaasilla tynamiitimäärillä haurastuus umpikalliokki. Eeva: Nys se tuloo takaasi - kääntyyköhä lääkärintaloolle. Pentti: Anna ny mäki katton - soot siinä niin leviää klasin eres. (Kurkkii Eevan olkapään yli)

7 7 Eeva: Vai leviää - turhan kapooseksi mua on täs taloos ennen karahteerattu. Martta: Kyllä sä jo rupiat olemaha kohtuullisis emännyyren mitoos. Pentti: Lääkärintaloolle meni - siältä tullahan oikee vastooksille. Muari: Korijaamaha joutaasivat heti ruveta - minkä kerkisivät särkemähä. Martta: Kauhialta tämä nyt tuntuu - rukoollahan yhyres, nottei mitää peruuttamatoonta sattuus. (Istuu tuolille ja ristii kätensä) Muari: Että te rukoolemalla saa tehtyä tekemättömäksi - ettäkä käsiännä puhtahiksi iliman mäntysuapaa. Martta: Mullon ainakin puhtahat käret ja sisikunta. Muari: Vaikka niin innokkahasti puallat isies tyän hävittämistä. Martta: Pualtaminen ja särkeminen ei oo sama asia. Kauko: Pakkaa ne käsi käres kulukia - ensi pualletaha ja sitte äkkiää särijetähä. Pentti: Nottei muuk kerkiä eres havaata, mihinä mennähä. Martta: Ohan tuasta puhuttu vuasikausia. Kauko: Puhuttu miton puhuttu - ei kukaan uskonu, notta tällääsehe paukutteluhun koskaan jouruttaas. Martta: Eihän tua itteksensä anna tiätä uurelle sillalle. Pentti: Vaikkonki nii heikko. Kauko: Kansanäänestys tuasta olis pitäny järijestää. Sirkku: Noin taantumukselliselta henkilöltä tuo oli varsin edistyksellinen kannanotto. Juha: Kun me pääsemme valtaan, niin kaikesta järjestetään kansanäänestyksiä. Kauko: Ja tyät jää tekemäti. Eeva: Ihimisten erimiälisyyret ei äänestelyyllä lopu. Juha: Mutta demokraattinen päätös on sentään aina oikea. Pentti: Jos nuan olis, niim maailma näyttääs kovan erillaaselta. Martta: Ei maailma korijaannu yhyrellä hianon-kuuloosella sanalla - itte kunki pitää peraata oman miälensä syvyyret. Pentti: Tua oli hyvin sanottu - paa poika visusti pitkän tukkas ala. Remokratian valehis on trampattu jalakoohi palijo arvokasta - ei kaikki oo täs elämäs niin yksinkertaasta, ku äkkipäätä luulis. Sirkka: Te vanhat vain yritätte tehdä kaikesta monimutkaista ajaaksenne läpi oman tahtonne. Martta: Teräväkiälisiä näyttää nämä nykyyset nuaret ainakin olovan - mitähän mahtaa riiroosta tullakkaa, ku pääsöövät kalisuttelemaha viarahilla kiälillä karkaastuja sanallisia miakkojansa? Pentti: Meirä lukiolaaset on ruvennu fingertämähä niin kirijakiältä, nottei niitä taharo enää ration kuuluttajista omiksensa eroottaa. Eeva: Ne morkkaa meirän leviänpualoosta kiälenkäyttyä maalaasmaaseksi. Sirkku: Eihän teidän kielestänne aina saa edes selvää. Pentti: Soon viimmeesen päälle selevää pohojalaasta - kirijaamis ei tarvitte nuukaalla. Jokahinen oikia ihiminen tätä ymmärtää. Kauko: Ainaki jos sattuu olemaha pohojalaane. Pentti: Muut joutaaski sitte opetella. Juha: Kyllä kirjakieli on paljon selkeämpää, sitä sentään ymmärtävät kaikki suomalaiset. Pentti: Savolaasista en kyllä menis takuusehe. Eeva: Koko kansan ilimaasu rupsahtaa, ku kaikki alakaa klupaata samoolla köppääsillä sanoolla. Juha: Mutta me nuoret emme enää voi ymmärtää kaiken maailman katkeavia likasangonkantimia. Eeva: Kyllä me seliitämmä - soon sitä arvokkaha kulttuuriperintehen välittämistä jäläkipoloville. Pentti: Joo, notta paskasangoon krivan katkiaminen tarkoottaa lähes tulukoho samaa, ku ihimiste välie menemine ereet poikki.

8 8 Sirkku: Miksei sitä sitten niin sanota? Kauko: Ohan tua ny palijo syvällisempää - sellaane vertauskuvallinen ilimaus - melekee ku raamatus. Juha: Mitä raamatun vertauskuvia tuossa nyt voisi olla? Pentti: Siälä käsketähä kantamaha lähimmäästemmä kuarmia - kyllä paskasankooki sellaaseksi kelepaa. Kauko: Ja kaiken päälle meleko paskamaaseksi kuarmaksi. Martta: Oon mäkin tuata ilimaasua pähkäälly. Kakarana kuvittelin, notta ihimisille oli tullu kauhia riita tuasta nimenomaasesta pläkkisankooriavusta, ja noli sitte kiskonu krivasta eri suuntihi nii julumetun kovaa, notta soli prätkähtäny kahareksi palaksi. Pentti: siinäs kakarat taas näjittä, kuinka moni-ilimeestä meirän kiälenkäyttömmä on. Sirkku: Hämärältä se minusta lähinnä vaikuttaa. Kauko: Siinon joukos suamalaasten mettien muinaasta mystiikkaa. Eeva (katsellen ulos ikkunasta): Nys se pilliauto lähtöö Vaasaa kohore. Pentti: Ja pillit oikoosena. Kauko: Ei hyvältä näytä. Martta: Herra olokoho armahtavaanen. Muari: Ja ihimiset oppikoho tyhymyyksistänsä. Pentti: Muari on taas turhan ankara. Eeva: Ihimisten teelmöökset on aina joirenki miälestä tyhymyyksiä ja joirenki toisten miälestä erinomaasen viisahia. Kauko: Nuan soon varmahan aina ollu. Pentti: Ja tuloo olemahanki - ainaki Kyröös. Juha: Kun me pääsemme valtaan, niin kaikki riitely kielletään perustuslailla. Eeva: Sellaasta lakia ei ookkaa, joka ihimismiälen mulukkaas. Kauko: Pakon eres ihimiset mulukoolis toistensa päälle ku sonnit, notteivät jouru oikeuren etehen riitelemisen johorosta. Pentti: Ja pahimmat pukarit alakaas murisemaha - muka itteksensä. Sirkku: Te olette täysin toivottomia. Eeva: Meison sentähä teiränki toivonna viälä hyvääseksi aikaa - täälä saatta vapahasti kasuvaa - taantumuksen turvallisten muurien suajas. Juha: Painostuksen ja riiston alaisina. Martta: Tua jumalatoon televiisi istuttaa nuarihi mitä sattuu - viääsittä pihalle koko höskän. Eeva: Ei taitaasi sunkaa aikas enää iliman sitä kulua. Martta: Kelepaahan se jonkunlaaseksi mulukosilimäksi isoon maailman asioohi - nottei pääse kokonansa mettiintymähä. Juha: Televisio kasvattaa meitä kantamaan vastuun koko maailmasta. Kauko: Taitaas sellaases kantamises nuariki selekä väsähtää. Pentti: Kuhan ny aluuksi opetteletta kantamaha vastuun eres ittestännä. Sirkku: Sellainen on pelkkää itsekkyyttä. Eeva: Heleppo sitä on sorkkia toisten asioos. Huutaa kovaa, notta jotaki pitääs teherä. Ainuat oikiat tekijät tuloo niistä ihimisenplantuusta, jokka opetteloo aioos kantamaha täyre vastuun ittestänsä ja pitämähä jämptisti hualta tekemisistänsä. Kauko: Äiteennä on oikias - suunsoittajia ja paskanjauhajia on löytyny maailman sivu - ja sellaasia, jokka seisoo tumput suarina. Torellisia auttajia kasvaa harvas - tulukaa te nuaret sellaasiksi! Juha: Joukossa on voimaa, ei yksin kannata mitään yrittää. Martta: Vastuuta lymyylevät ihimiset saarahan sakis tekemähä mitä rookaa, mutta heleposti käy niin, nottei kukaan enää piittaa ottaa asioota niskoollensa. Sirkka: Yhteisvastuu tulee silloin avuksi. Pentti: Tuutta viälä havaattemaha, mitä yhtöönen vastuu tavanomaasimmas miäles pitää

9 9 ittesnänsä. Kauko: Siinei vastaa kukaa palijo mistää. Juha: Te vain yritätte sekoittaa meidän nuorten päät. Eeva: Me yritämmä selevittää teille irealistiille ihimismiälen kummallisuuksia, joita elämä on karvahien kokemusten kautta meirän kalloohimma takonu. Pentti: Tiätysti nuarten kapinoonti ja muutoksenhinku o johonaki määräs välttämätööntä - se voi aikaa myären tuara hyvääki, kuhan tasaantuu ja tuleentuu. Kauko: Uutta sualaa, nottei pääse lemmehtymähän. Martta: Kattos poikaa - en olis uskonu su rupiava meille raamattuaki aukoomaha. Kauko: Nua sualat sattuu jäärä rippikoulusta miälehe, ku meilloli niihin aikoohi sualattu oikee helevetin isoo sika. Pentti: Kaukosta vois vanhetesnansa tulla omialtaane miäs vaikka kirkkovaltuustoho. Kauko: On tainnu mun kirkkopolokuni jo umpehe puskittua. Martta: Liikaa siinä olis raivaamista - ei pelekkä apukelepoonen värkki viälä riitä, ku pitää hualehtia ihimisten autuutuksesta. (Puhelin soi ja Pentti vastaa) Pentti: Haloo, joo, nähtihi me sen painuvan pillit suarana Vaasaa kohore - Martta täs jo rukoolemahan patisteli... No hyvä niin - toivotahan parasta... terve vaan. Eeva: No mitä se sanoo? Pentti: Jaska oli kuullu joltaki häsyys ollehelta, nottei tuas kovan pahoon käynykkää, muttei sekään ollu varma asiasta. Eeva: Toivotaha ny parasta. Muari: Kiltisti vaa lusikka kouraha ja siltaparka rauhaha. Martta: Ei tuata enää mikään pelasta, antaa kuallehie haurata kuallehensa. Kauko: Martta, koita ny vähän ajatella Muarinki tuntehia. Martta: Älä sä kloppi rupia mua tyyräämähä - mä voisin purotella sullekki helemiä pyhästä kirijasta, ku vettä valaen. Muari: Sopemattomat helemet joutaaski trampata maaha. Tua silta on aina kuulunu mun elämähäni. Pentti: Kyröö siitä tuloo miälehe. Martta: Ei sunkaan Kyröös yhyren sillan peräs mihinkää häivy. Kauko: Osa siitä putuaa jokehe. Martta: Mutta uutta tuloo tilallen - kattellaha ny vain etehenpäin. Eeva: Kyllä uus aika tua fölijyhnänsä hyvääki. Kauko: Mullei tuu äkkipäätä miälehe muuta ku kialtolain kumuaminen ja sisähyysikät. Martta: Tuasta ensimmääsestä voitaas olla kahta miältä, ja tuan toisen kohoralla melekee kaikki vanhakki on ensi kokeelemaltansa antanu pualtolausehet. Kauko: Paskat kerätähä nyt Tursoonnevan krooppiihi, ja pelloolle levitetähän konehilla keinopaskaa - kehitys on ihimeellistä! Eeva: Ohan tämä ny toisellaasta ku ennen - kaupoos on kaikkia maharollista ja maharotoonta - ei tarvitte lähtiä voikilon kans tanttukankahan perähän. Martta: Eikä kulije laukkuryssiä. Juha: Kyllä teidänkin olisi korkein aika luopua tuosta halventavasta ryssittelystä! Pentti: Kuttutaha niitä sun miälikses vaikka kauppamatkustajiksi Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitosta. Eeva: Nuaret on tullu kumman herkkänahkaasiksi itääsen naapurimma suhtehen. Sirkku: Me kasvammekin oikeiksi kosmopoliiteiksi, kansallinen itsekkyys on pian täysin vanhanaikaista. Muari: Vai on Suamen vapaus ja ittenääsyys tullu vanhanaikaaseksi - tuaho mun järkeni ei uletu. Eeva: Äitee ei ny ota kaikkia niin toresta - nuaret apinoottoo tuallaasta, joton tämän aijan

10 10 virtooksista nupankarvoohinsa takertunu. Martta: Aika soon melekoonen sepäraattori. Erootteloo pirempähän kestävät aivootukset muatipössötyksistä. Kauko: Notta annetaha kaikkien rentukooren kukkia aikansa. Eeva: Nuan se joutaas olla - ihimismiälenki kohoralla! Muari: Pitäähä meirän toisiamma koittaa kestää, vaikka joskus vihaksi pistää. Mutta jokahisen tarttoo itte kattua, minkäsorttisia rentukoota miälehnänsä hyysää. Martta: Ja pyytää Jumalaa varijelemahan pahalta. Muari: Ei paha oo ku tervaa, joka havaattemata takertuu hualettoman ihimisen kätyymihi - pahaa kohore pitää ittekki hojaantua. Kauko: Nuan se taitaa olla, mutta ny mun pitää hojaantua kotia päin - praatataha joskus tuannempana enemmä ja viisahampia (nousee ylös lähteäkseen). Pentti: Jos täs paukkehes kukaa pystyy viisastumaha. Muari: Moninaasis paukkehis joutuu ihimisriapu viisautensa kasvattamahan - ei sitoo ostettavis osuuskaupa hyllyltä. Juha: Kun jokaiselle taataan lailla kunnollinen koulutus, tulee viisaudesta koko kansan ominaisuutta. Martta: Ei kouluutus oo pahitteheksi - osataha eres lukia pyhiä kirijoja. Muari: Kirijoosta voirahan oppia, kuinka palijo tynamiitia yhyren sillan särkemisehe menöö, muttei ne tee ihimistä tiatooseksi elämän torellisista tarkootuksista - sellaasehe tarvitaha toisenlaasta viisautta. Kirijat viittooloo, notta tualta päi sitä löytyy, muttei ne itte oo mitään. Kattelkaa te nuaret oikiaa viisautta - niin kauvan ku viälä näjettä. Kauko: Notta tiärättä, mitä siltoja trenkää jymyyttää ja mitä jättää paikoollensa. Muari: Siltojen rustoota soon koko elämä - vesien ylitte ja ihimisten välihi, lopuuksi viälä tästä aijasta pysyvämpähä - soonki se tärkehin silta. Pentti: Yhtäkään siltaa ei trenkääs mennä särkemähä. Martta: Kyllä tuallaaset tukkuuset sumput joutaa mennä. Muari: Ei tällääset sillat oo elämä ja kualeman asioota, vaikka niirenki paukuttelu risoo - tärkiämpää on pitää sisikuntaha väsätyt sillat kunnos. Martta: Tuatahan mäkin oon teille koko aijan tolittanu. Kirkkoriahan aikoohi Tapahtumapaikka: Saman maalaistalon tupa On sateinen marraskuun aamu vuonna 1974, kirkollisvaalien jälkeinen päivä. Muari, Eeva, Pentti ja Juha istuvat tuvassa. Naapurin Kauko astuu sisään: Pentti: No siältähän se onnelline vaalivoittaja nyt tuloo - ja suu korvia myäre. Kauko: Kyllä helepotti - pari vuatta on saanu maha kuralla murehtia kirkkovanhuksen kohtaloa - nys se saarahan oikiahan mallihi. Eeva: Milläs meinaatta saara ihimiste välikki kuntoho tuallaasen riäkkinän jäläkehe? Kauko: Pelastetaha ny ensin kirkko - ja hoiretaha kirkkokansaa joskus tuannempana - ku muut on havaannu meirän ollehen oikias. Eeva: Siihe voi pahimmillansa mennä muutama miäspolovi.

11 11 Pentti: Älä ny maalaa piruja seinille - aika parantaa tualleeset kraapookset jo vuasituhanne loppuhu mennes. Muari: Maailmanloppu täs tuloo palijo ennen - saarnasmiähekki sanoo, notta merkit viisaa justihi siihen suuntaha. Pentti: Muari on aina pelijättelemäs maailmanlopuulla ja liävemmis tapauksis putooloo kuumia kiviä - Eevaki o jo kakarana tullu nii vauhkooksi, notta vilikaasoo vaistomaasesti taivahalle, jos sattuu pritkahuttamaha vaivaasen ärräpään vikurooville kantturoollensa. Muari: Ei vilikuulu tekis pahaa isännällekkää. Juha: Silloin isän pitäisi katsella taivaalle koko ajan - ainakin traktoria korjatessaan. Pentti: Taitaa niis kirkon uusis toimielimis tulla kohta melekoonen kärenvääntö, jos meinaatta panna kaikki asiat uuren enemmistön miälen mukaasiksi. Kauko: Ny löytyy sentähä voimaa, toista soon ollu kaharen viimme vuaren aikana - ulukopualelta käsin. Eeva: Kun että ny innostuusi liikaa voimianna näyttämähä - aina pitääs osata kattella asioota vähä toistenki vinkkelistä. Kauko: Kattellahan kaikes rauhas, mitä ruvetahan tekemähä, nottei tuu tehtyä lisää vahinkua. Eeva: Eihä siälä kirkolla oo mitää ihimeellistä viälä tehtykää. Kauko: Hyvä niin - olis se kauhiaa, jos nua vanhan kirkon seinämaalookset krapisis alaha lämpöösenä piron takia. Juha: Mitä kamalaa siinä nyt olisi, nehän on kerran jo huomattu rumiksi ja peitetty siististi laastilla. Kauko: Älä sä kloppi puhu rumasta mitää - on ne sentähä toista ku nykyynen taires - niis voi selevästi havaata ihimisen ihimiseksi. Pentti: Ja peittämisehen tais olla muut syyt ku muatojen sulous. Kauko: Joo - oikeen putipuhurasoppisille kaikki muarot oli silikkaa jumalatoonta krääsää. Eeva: Mun pualesta nua kuvatukset vois peittää uurestansa - silloonha ne säilyys parahiten tuleville poloville. Kauko: Ei niitä enää peitellä - koitetahan saara säilymähä parahilla maharollisilla konstiilla. Muari: Jumalatoonta kropeloontia tua on kaikki - ei siälä kirkos tarvitte mitään teherä - soon ihan hyvä nuansa. Kauko: Kyllä sille jotaki pitää teherä, notta saarahan pysymähä eres tuas uskos. Juha: Samallahan sen laittaisi täysin nykyaikaiseksi tilaksi. Kauko: Nykyaikaanen soon ollu kuussataa vuatta sitte - eikä sitoo syytä kovan palijo tuasta mulukata. Eeva: Olishan se likillä keskustaa, jos vaikka ihimiset paremmin viittis lähtiä sanan kuuloho. Kauko: Tuskin ihimisten kulukeminen on enää muutamasta meeteristä kiinni - bingohonki lähäretähä kymmenien kilometrien päähä muutaman kahavipaketin valehis. Pitääshä sitä samaha vaivaantua oman sialunsa autuuttamisen eristämiseksi. Pentti: Jos se ny kirkos hyppööstä riippuu. Juha: Jo Augustinus sanoi, ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Eeva: Tuskin se Aukustikaa pelekkää ihimisten väsäämää pytinkiä on tarkoottanu - tais olla vanhuurehöperö koko miäs. Juha: Äiti ei tunne edes kirkkoisä Augustinusta. Eeva: Ekkä sä tunne eres Markus-setää, jonka kaikki suamalaaset kakarat o hyvin tuntenu. Pentti: Laitas Eeva oikee uuren kirkon kaffit tälle vaalivoittajalle. Eeva: Taitaa olla parasta panna sekaha vanhan kirkon pöönäkki, ku Martta näyttää pyäräälevän meille päin. Kauko: Nys se myrkyn lykkäs - pankaa puntarinna piiloho - tästä voi tulla uus Napujen tappelu.

12 12 Pentti: Älä ny liioottele - te voittaki ruveta välirauhaa hiaromaha. (Martta astuu sisään) Martta: Antakaa mun kaikki kestää - jumalattomat on juntannu ittensä väkisi rakkahan seurakuntamma syrämmehe - suuret on sialunvihollisenki voimat. Kauko: Älä ny Martta henkivaltoja tähän sotke - meirän ihimisten piänistä erimiälisyyksistähän täs on kättä väännelty. Martta: Ja säkin rumahinen menit nuaren kamalien houkutuksihin, nottoot oikeen eherokkahaksi ruvennu. Ethän soo käyny kirkoskaa sitte rippikoulun. Kauko: Ei mua oo kukaan houkutellu, eikä tälloo mitään tekemistä mun kirkos käymisten kans. Martta: Kyllä kuule kirkko on justihi sitä varte, notta siälä käyrähä - ja niitä varte, jokka siälä käyy - muut pitäköhö synnin paskaamat kyntensä visusti eros sen asioosta. Pentti: Tuu ny Martta tänne pöyrän äärehe kaffille ja verä vähä henkiä - eihän sunkaa maailmas ihan näin piänehen kaaru - ja onneksi olokoho - sä sentähän pirit paikkas kirkkovaltuustos. Martta: Tiärä häntä, onko syytä onniteluhu - lujihi se otti nuare rumahisten ketalehien takia. Eeva: Tua riitahan koskoo pelekästänsä kahta pytinkiä - tarttooko siihe välttämättä sekoottaa ittekunki sialunelämää. Martta: Pitää sekoottaa - me torelliset kirkos käyjät toivoomma lämpööstä pyhättyä tuaho likietuusehe jokivartehe. Soo väärin, notta siihen ulukopualiset kyntensä pistää. Kauko: Ulukopualiset kelepaa kyllä maksumiähiksi. Martta: Piänet ne olis ollu sunkin vaivaaset maksuosuuret, ku rahat tulis riiki rahakirstuusta. Pentti: Kyllä me jouruttaas ainaki rysthollien ylähäpiron maksamaha. Martta: Tiätysti - meitä vartenha ne lämpöösinä piretähänki. Kauko: Joo, siälä sitten istuttaas talavellaki piänes lämpööses kivirysthollis kuuntelemas ku rapit varisoo seiniltä ja samaha aikaha isoo uus kirkko makaas kiveheiton pääs tyhyjillänsä. Martta: Hyvä notta eres joku Herran huanehista saarahan täytehe pelastustansa murehtivia. Eeva: Tämä kahinoontiha voi kasvattaa miälenkiintua kirkollisihi asioohi. Martta: Pelekkää raakaa vallanhalua ja pahansuapaasuutta nua jumalattomat vallankaapparit meinaa harijoottaa. Kauko: Tuas sä Martta-hyvä oot täysin vääräs - ei ny puhuta hyvästä tai pahasta vaa pelekästänsä rysthollien paikoosta ja käyttömuaroosta. Martta: Niiston seurakunta jo monikertoohi päätöksensä teheny - te ulukopualiset vain rupesitta sotkemaha asioota, joista että tiärä tuan taivahallista. Pentti: Ei kai toisekkaan ihan ulokopualisia oo - täysvaltaasia seurakunnan jäseniä - vaikkei kaikis sen riannoos hyppääkkää. Juha: Minä en jaksa kuunnella tuollaista typerää jankuttamista. Pentti: Eihän sun tarvittekkaan. Kauko: Ihiminen voi hilijentyä kotonansakki. Martta: Joo, joo - kohta sä sanot, notta muut käy ehtoollisellaki meitä hanakammin, oikee omalla pullolla, ja karhaa sen jäläkeeses hengen alaasuures akan ja kakarat mäkehe. Eeva: Kyllä Kaukonki sanoma on ihan kohorallansa - hilijentyä voi vaikka lypsyjakkaralla istues - jonsei lehemä satu potkaasemaha. Martta: Kumma kun ei hyysikäs - on tua kuitenki eri meininkiä oikee siunatus rysthollis. Kauko: Notta naapurikki näköö, kuinka jumalisia sitä ollaha. Pentti: Älä ny säkään Kauko liikaa innostu. Tiärät hyvin, notta Martta ei oo kirkon mäkiä

13 13 naapurin silimien takia travannu. Kauko: Tiäränhä mää - ei ollu tarkootus puhua ilikeetä. Tämä kahinoonti on tainnu teherä meistä krätyysiä. Martta: Mitä mä teirän jumalattomien puheesta piittaan. Muari: Mä voin teitä jokahista kersasta asti kattellehena sanua, notta täs tuvas ei tällä haavaa oo ainuttakaa jumalatoonta. Pentti: Muari puhuu taas asiaa. Muari: Ja tarkoottaa sitä, notta voisitta hilijallensa toppuutella pyhää vihaanna, jota ootta omis porukoos kirnunnu. Eeva: Kaukokin on sellaanen elämää vakavasti pähkäälevä ihiminen, joka osaa päästellä huumorinki kukkimaha. Pentti: Sanoosin notta soon miälenlaarultansa meleko jumalinen miäs. Martta: Joutaas sen muillekki näyttää - ja ilimaantua kirkkoho parempaansa puheeta kuulemaha. Kauko: Mä kuuntelen henkeviä yksistäni mettän hilijaasuures - ja koitan muutoon elää oman sisikuntani parahan tiaron jäläkehe. Muari: Tua on oikiaa puhetta, ei siihe pitääs Aukustillakaa olla mitää lisättävää. Juha: Kirkkoisä Augustinuksella. Muari: Täälei oo sellaasta näkyny. Peräkylän Aukusti oli kyllä hyvä hevoosmiäs, muttei siitä saarnasmiäheksi ollu. Juha: Höppänät. Augustinus on elänyt jo tuhannen vuotta ennen teidän vanhan kirkkonne rakentamista. Eeva: Nuaret on ottanu tavaksensa huirella meitä vanhempia koulukirijoolla päähä. Pentti: Ja viälä meirän ostamilla kirijoolla. Juha: Kyllähän jokaisen pitäisi sentään Augustinus tuntea. Luther ainakin tunsi hänen teoksensa hyvin. Martta: No se saa meille luterilaasille piisata. Juha: Augustinuksen tunteminen kuuluu sivistykseen. Pentti: Sivistyksehe kuuluu sekin, notta osatahan ottaa muut ihimiset huamioho - sitei aina näytetä oppivan, vaikka koulukirijat osattaas kannesta kantehen ulukoa ku vettä valaen. Juha: Ei nykyään enää harjoiteta mitään typerää ulkoa pänttäämistä. Eeva: Kyllähän sitä viälä meiränki aikoohin turhan palijo harijootettihi, muarin aijoosta puhumattakaa. Pentti: Tarkootin vain, notta jokku ihimisenä olemisen perustehet jourettaas opetella syrämmesnänsä ulukoa. Muari: Kattos vävypoikaa - sä rupiat oppimaha jotaki. Martta: Tua oli syvämiättehinen totiamus - sä olisikki joutanu lähtiä seurakuntavaaliihi eherokkahaksi - tiärä vaikka mäkin olisin sua äänestäny. Eeva: Voi Martta, kuulisippa sen siunaavan meirän vanhaa traktoririapua. Martta: Kyllä me ny yks miäs opetettaas oikeenki siunaamaha - Jumalaki antaas anteeksi tuallaaselle, joka on pelekän kaittemisen puuttehes menny piiruv verran vikahan. Kauko: Mennähän ny viälä näihi seurakunnan asioohi - vaikkei mun niihin saisikkaa Marttan miälestä noukkaani pistää. Niin moni vain on sitä miältä, notta se maharollinen seurakuntaloo pitääs pykätä uuren kirkon juurelle - ja siihen mäkin oon tullu. Martta: Vääräs paikas se siälä olis, tänne keskustaha se pitää saara, mihinä ihimisekki parveeloo. Kauko: Emmä sitä oikeen ymmärrä - siälähän haurataha - ohan sitten heleppo käyren siirtyä muistotilaasuutehe. Martta: Autoollaha sitä nykyysin runuutetaha - ei parin kilomeeterin matka mitää haittaa. Pentti: Mutta toisehe suuntaha se näyttää haittaavan sitäki enemmän. Kauko: Martta tarkoottaa, notta uurella kirkolla ei enää käytääskää palijo muuta ku hautaamas - kaikki muu tehtääs uuristetus vanhas kirkos ja sen kylykehe väsättäväs

14 14 seurakuntataloos. Martta: Pikkuusen kärijistettyä, mutta tuaho suuntaha luannollinen kuluku näyttääs viävän. Muari: Asiooren luannollinen kuluku o jo viimme vuasisaralla viäny siihe, notta moomma saanu uuren, komian ja lämpöösen kirkon. Silloon ku kulijettihi käyren ja hevoospeliillä, ei kukaa sanonu kirkon olovan sivus. Kauko: Muari puhuu kyröläästen suulla. Martta: Tua o räävitööntä puhesta mun kuulteni. Kauko: Mä tarkootinki kyröläästen enemmistön suupiäliä. Martta: Emmoo siitäkää kova vakuuttunu - ihimiä on nii heleppo viärä. Kauko: Te että oo puhunu ihimisille palijo mitää kaavaaluustanna - jos olisitta aijoos ruvennu valaasemaha, olis vältetty monet sellaaset kannanotot ja toimenpitehet, jokka on teheny kummalleki pualelle kipeetä kraapooksia. Martta: Tootta käyny junttaamas omia kantojanna kaiken maailman instanssiis ja käyttäny kaikenkarvaasia likaasia suhteetanna omaksi eruksenna - hyvä nottetta sekaantunu meirän piispanki valintaha. Sellaasta molin haistavina, ku se Sunkvistin-hyväkäs veti valamihin asian takaasi. Kauko: Suhtehilla on huseerattu teiränki pualellanna - ku ootta saanu tuallaaset suunnitelmat hyväksytyyksi. Martta: Niiren suunnitelmien takaa istuu kaikinpualinen Jumalan tyän etehenpäin viäminen - ei sellaases kaivata kepulikonstia. Ohan tuan kirkon entroota ennenki meinattu. Oikeen Enkelin Kallee pantihin riitingit tekemähä - noon tuala kirkon arkistos - mee kattomaha, jonset mua usko. Kauko: Emmoo tuata tiännykkää. Martta: Täs se taas nähärähä - suuta auootaha, vaikkei tiäretä mitää. Kauko: Tultihin silloonki katumapäälle. Martta: Tyhymyyttä on kyrölääsis ennenki ollu. Eeva: Olokaa ny hyvät ja hörpäkkää välillä kaffia - tua pullakin on tämänvuatuusesta vehenästä leivottu. Muari: Saatihi sentähä jonkinlaane vilijasato - kaikesta teirän kitkeristä tappeluustanna hualimatta. Martta: Jumala on silloon tällöön vastustajillensakki armollinen. Kauko: Täs Eevan nisus ei oo kitkeryyren häivääkään. Pentti: Kuhan sellaanen lähtis nopiaa meistä kaikista. Martta: Vasta helvetin pätsis nua röyhkimykset havaattoo kauhiat erehryksensä. Kauko: Martta on näis riitojen ryäpsinöös karottanu färisilimänsä - se näköö kaikki mustana tai valakoosena. Martta: On on, ja ei ei - valakeus ja pimeys ei voi kohorata, toisen pitää lähtiä kaplikkoho. Pentti: Ei tua raarollises elämäs pirä kutiansa - täälon kaikki sekootusta, harmaata, plantrattua valakoosta ja pimiää. Martta: Synti soon, joka asiat sekoottaa ja panoo hukaamattomat ihimiset niitä lisää sotkemaha. Kauko: Em mosaa pitää oman järijen käyttämistä kovan suurena syntinä - Jumalalta seki on perääsin. Martta: Ihimisten aivootukset tuloo palijolta itte perkeleheltä - varsinki tuallaaset, jokkei oo perääsi Jumalan oman kirkon helemoosta. Pentti: Eikös kirkon pitääs ollaki erikoosesti meitä jumalattomia syntisäkkiä varte - eihän tervehet tarvitte entraamista? Martta: Nuan soonki, muttei se sitä tarkoota, notta sairahat rupiaas ohojaamaha kirkon asioota - sellaasestei hyvä seuraa - ku sokiat tyyrääs parempinäköösiä. Kauko: Martta vissihi tarkoottaa, notta me umpisokiat seurakuntalaaset näemmä kaikki päin prinkkalaa - synnin tuhuraamie silimänreikiemmä lävitte - eikä me sen takia koskaa tuu kelevollisiksi osallistumaha yhtöösistä asioosta päättämisehe.

15 15 Martta: Tua oli terävää aivoottelua puhurasjalakaaselta maallikolta. Pentti: Kauko voiski ottaa Marttalta yksityysopetusta seurakunnallisis asioos. Martta se opetti mulleki Katikismusta raskahimman jälekehe, ku jouruun olemaha suurimman osan rippikoulua sängyn pohojalla - tuhkarokos. Martta: Ilimankos on kovahan kallohos jotaki tarttunukki. Eeva: Kyllä mä silti luattaasin siihen, notta kaikki kääntyy aikaa myäre hyväksi - sellaastaha sitä lupaallaha isoos kirijaski. Muari: Siirakki sanoo, nottei mitää pitääs mennä karahteeraamaha kova hyväksi tai häjyksi: asiat osoottaantuu myähemmäs vaihees kelevollisiksi - ja Siirakkia sanottihi viisahaksi miäheksi. Juha: Eihän raamatussamme ole mitään Siirakeita - mummo höpisee taas omiaan. Muari: Siirakista tiätämine kuuluuki sivistyksen jatkokurssiihi. Pentti: Siinäs kloppi sait mitä kerijäsit. Juha: Kosto on suloista. Eeva: Tilanteesehen passaava ojennus puallustaa aina paikkaansa. Kauko: Raamatus löytyy runsahan pualoosesti kostamisen oikeutusta pualtavia kohtia. Martta: Vain Jumalan kosto ja pyhä viha on oikeeta aisoota. Juha: Mutta Jeesushan käski rakastamaan jopa vihollistaan. Eeva: Se erellyttääs sitä, nottei itte tykönänsä tunne ainuttakaan ihimistä vihulaaseksensa. Martta: Jeesuksellen sellaanen saattoo onnistuakki, mutta me raarolliset ihimiset jourumma viälä kalavehtimaha etumma. Pentti: Nualla etuuksilla on paha taipumus levitä joka suuntaha, notta me rupiamma vaatimaha muita olemaha kaikis asioos ittemmä kans samoolla linijoolla. Martta: Voiraha sitä vaatia, jos ollahan oikialla asialla. Kauko: Kaikkiha me tarkootamma hyvää, eres ittelle, ja omasta miälestä. Eeva: Tuas miäles jokahises on jonkunlaane hyvän siämen ainakin irullansa. Pentti: Krahanookset syntyy vasta siinä pistehes, ku joku fänkää erustavansa eherotoonta hyvää ja oikiaa. Martta: Joko säki rupiat hyppimähä mu vanhoolle silimille - tais jäärä ne rippikinkeröönnit pahan kerran pualehe välihi. Pentti: Emmä ketään erityysesti tarkoottanu, puhuun vain ihimisten taipumuksesta yleensä. Kauko: On tua meille jokahiselle tutun pualoosta - muiren aivootukset pakkaa jäärä hämärän peittoho. Eeva: Jos tuloo niiren funteeraamista eres alootettua. Martta: Joutaasit säki Kauko kattella asioota meiränki vinkkelistämmä - ennen ku meet lopukkin vikahan. Kauko: Yritetähä sitte tulevalla viikolla, ku istahretahan ensimmäästä kertaa nokituste uures kirkkovaltuustos. Martta: Kolomikymmentävuatinen sota siitä nousoo. Kauko: Kyllä sotimine joutaas ny loppua. Ruvetaha yhyres korijaamaha kirkkua ja teherähä seurakuntataloo siihe, mihinkä se ihimisten miälestä kuuluu. Muutaman vuaren päästä jokahinen tuloo olemaha tyytyvääne. Martta: Mistä me ne rahakki kokoho saaraha. Eeva: Kuka hullu tuallaasille tappelupukariille mitään antaaskaa? Pentti: Ku saatta tappeluuksis kasvanehe voiman kasatuksi saman asian taa, nii rahaa tuloo ku aisaa, ja loput tyät teherähä kökkimällä. Kauko: Töitä piisaa vuasikausiksi, jos meinataha pitää tua vanha rystholli eres jollaki lailla käyttökelepoosena. Martta: Soon mukavaa kuulla, nottet meinaa sitä kokonansa rappiokirkoksi hylijätä. Kauko: Ei tuallaasta oo kukaa meinannukkaa. Korijataha ja tutkitaha, mitä voirahan teherä, notta kirkko seisoos tuas ylyvähänä viälä seuraavakki sata polovia.

16 16 Pentti: Ku oikee perusteellisesti korijataha, niin ne väittää joskus viirensaran vuaren päästä, notta vasta meirän polovi oli koko kirkon teheny. Juha: Ikä voidaan nykyisin tieteellisin menetelmin määrittää aivan tarkasti. Kauko: Mutta jos satuttaaski vahingos yynätä jotaki viis kertoohin uusittua parrunpätkää. Juha: Tulevat polvet ovat aina paljon viisaampia kuin edelliset. Muari: Tuallaasta on nuaret toristanu kautta vuasisataan, ja aina ne ryäpsähtää samoohi tyhymyyksihi ku mennehekki polovet. Juha: Ei me sentään mitään kansalaissotaa päästä syttymään. Martta: Mikä teitäkää tiätää, vallankumoosta kuuluu hinkuvan melekee jokahinen risuparta ratios ja jumalattomas televiisis. Juha: Me vaadimme tasa-arvoa ja taloudellista oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille. Eeva: Ja ennen kaikkia etuuksia ittellennä. Juha: Syntyperästä johtuva eriarvoisuus on saatava loppumaan vaikka pakkotoimin. Kauko: Ihimiskunta pitääs supistaa vain yhtehe ainuaha perheesehen. Juha: Tuossa ei ole mitään järkeä. Pentti: Se tarkoottaa sitä, notta kaikki eläväänen oj jo syntyesnänsä nii jumalattoman erilaasta, nottei tua teirän apinooma aivootus voi ikinä sellaasnansa käyrä totehe. Kauko: Pentti on heleveti viisas miäs - tuallaaseksi maalaastollooksi! Pentti: Nykyysin ei oikee tiärä, pitääskö maalaasuuresta olla ylypiä vai plysäästäkkö suasista nurkan taa lymmyhy, ku näkyysälle tuloo kaupungin urpaanieläviä. Martta: Teiränki turilahien pitääs mennä kampaajalle ottamaha päähännä pehemennykset - mun naapurillaki on tukka niin hianoolla kikkaroolla, vaikkoli jonku aikaa sitte viälä ku olokilyhyres. Kauko: Vai notta pehementää pitääs. Pentti: Nykkin puhutaha jo kyllänsä pehemoosia. Martta: Tootta ku Jukolan velijekset. Kauko: Mitäs velijeksis o vikaa? Martta: Ei täs vikoja hajetakkaa, vaa kulttuurin erellyttämää ulukonäkyä. Pentti: Martta luuloo, notta meistä tulis oikeeren ihimisten näköösiä, jos kuumennettaas muarin piippoosakset ja käryytettääs tukkamma käkkäröölle. Juha: Kyllä te aikuiset olette lapsellisia. Eeva: Poika on oikias, lopettakaa hölöpötys ja ottakaa lisää nisua. Kauko: Erilaasuus taitaa meitä ihimisiä kaikista parahite kasvattaa. Pentti: Se nirhaa piäniä murenoota meirän särmistämmä. Kauko: Sellaases valos meirän pitääs kattella eri miälipitehiä täs kirkkoriiraski. Martta: Raamatus sanotaha, notta hyvien pitää karhata paha keskuurestansa. Eeva: Mä kattoosin tuan tarkoottavan, notta jokahitten pitääs peraata voittopualisesti omat kryytimaansa ja jättää muiren krekoolit rauhahan. Martta: Silloon jumalatoon meininki valtaas joka kolokan. Muari: Teirän pitääs tyhyjentää sappenna oikiahan tyähä eikä toistenna niskoohi. Ennenvanhaa miähet raivas peltoja - ei ne jounnu suutansa soittamaha. Kauko: Nymme pistämme pellot pakettihi ja sorvaamma sitten kamarin nurkis tulikivenkatkuusia kirijootelmia toisinajattelijoosta. Juha: Mutta onhan kaikki kirjallinen toiminta sentään paljon sivistyneempää kuin tyhmä maan mönkiminen. Kauko: Maataki voirahan mönkiä tyhymästi, mutta sanan äkehillä voirahan kurmuuttaa viälä tyhymemmin. Juha: Tuo on pelkkää taantumuksellista propagandaa. Muari: Sä kloppi tuut viälä havaattemaha Kaukon sanat toreksi. Jaakoppiki sanoo raamatus, notta ihimisen kiäli on turkalehen piäni klipares ja teköö silti julumetun palijo häjyjä asioota. Pentti: Parempi olis meiränki vain mulukoolla ympärillemmä ja pitää suumma visusti

17 17 knapis - paitti syäres. Eeva: Muutaman halaastun kiitoksen sanan joutaasitta joskus ökäästä. Pentti: Siihen tarvitaha tarkkaha puntaroorut syyt, nottei vahingos lisättääs ylypeyren syntiä akkaväjen keskuures. Martta: Vai tuan takia te kyrölääset körilähät ootta kiitoksien suhtehe nuukempia ku laihialaaset rahoosta. Eeva: Noon löytäny omalle huamaamattomuurellensa oikee hengelliset perustukset. Kauko: Kaikilla meillä on omis miälisnämmä viälä silimänkantamattomihin asti kyntämätööntä sarkaa. Vasta sen tehtyämmä voimma omat vaivaaset siämenemmä siihe vänääten kuskata. Martta: Notta joskus voisimma riamuuten lyhtehiemmä kans takaasinki tulla - oot sä Kauko muutaki lukenu ku Jerry Kottonia. Kauko: Paappavainaa tapas mulle kakarana lueskella satehenpitimiksi valikootuja kohtia isoosta kirijasta. Muari: Paappa-vainaas oliki aikoonansa sellaane sanaalija, notta naispualista kuulijakuntaa piisas ennen mummavainaatas melekeen tappeluksihin asti. Kauko: Emmoo tuata tiännykkää - ei oo tainnu muhun pahemmin tarttua. Eeva: Olis kyllä joutanu, kun oot kerran oikeen yksityysopastusta saanu. Pentti: Kattotaha ny, kylyvö voi joskus alakaa itämähän ylivuatisena. Eeva: Ota tuasta toinenki käntynpala, notta saat itämisehen ravintehia. Kauko: Äläkää ny taas aloottako tuata naittovirttä - mun pitää kaivaa esihi oikia värssykirija ja ruveta harijoottelemaha vakavaa luattamustehtävää varte. Martta: Tiärä kuinka surkeeta veisuumiähiäki me sinne saaraha. Pentti: Kauko on melekoonen miäs roikastamaha. Martta: Ja sinne ei sitten roikastamaha tulla - siälä veisataha Jumalan kunniaa ja ihimisten pelastusta suuresta armosta ja lunastuksesta. Kauko: Ei sun tarvitte mua hävetä, mä tuun pyytämähä sulta vaikka yksityystuntia, jos veisuutaito sattuus olla läpehensä ruastees. Pentti: Ihimiset sais siälä kerrostaloollaki puheenaihesta, kun te kaks päästelisittä kiitosvirsiä, notta rystholli raikuu. Martta: Ei meistä mikään pysty tämä jäläkehe veisuukaveria tekemähä. Eeva: Ainahan tootta hyvin toimehe tullu - Kauko on ollu sulle ku oma poikas. Martta: Eihän nua omakkaa poijat näytä äitejänsä kunnioottavan. Kauko: Jos moon tulos toisehen murrosikähä. Eeva: Meirän Pentti on ollu siinä vaihees jo kauvan. Pentti: Murrosikä on kehityksen merkki - turha siton kauhistella. Sirkku saapuu sisään melkein kompastuen pitkään päällystakkiinsa. Ryntää Juhan eteen: Sirkku: Mitä helvettiä sinä täällä teet, sinun olisi pitänyt olla kouluneuvoston kokouksessa estämässä oppilastoverin aiheeton rankaiseminen. Juha: En mä viitsinyt jäädä, kun pääsin tänne Antin autossa. Sirkku: Huomenna kyllä kuulet kunniasi, tai pikemminkin sen puutteen - abiturienttikaan ei saa luistaa tärkeistä poliittisista velvollisuuksistaan. Martta: Vai on nuarilla nykyysin oikee poliittisia velevollisuuksia - koulunkäynti ei enää tairakkaa olla päällimmääne. Sirkku: Koulutus on pelkkä väline, jonka avulla saadaan päteviä johtajia ajamaan välttämättömiä yhteiskunnallisia muutoksia. Kauko: Kovan selevät sävelet näyttää nuarilla olevan. Eeva: Ohan se hyvä, notton tavoottehia, muttei mun miälestä kaikkien nuarten tarvittis hinkua yhteeskunnallisia asioota lukemaha - on täs elämäs muutaki tärkiää tekemistä. Sirkku: Muu hoidetaan sitten, kun oikeus on toteutunut ja kaikki riisto lopetettu.

18 18 Kauko: Piäniltä näyttää meirän takkumma parista vaivaasesta pytingistä. Nuaret meinaa pistää kaikki asiat uutehe uskoho. Sirkku: Kirkot voidaan kyllä ottaa johonkin järkeväänkin käyttöön. Martta: Taitaasivat kelevata autotalliiksi - ryssäkki piti meirän kirkkuamma hevoostallina Napujen tappelun jäläkehe. Juha: Siitä tulisi vaikkapa viileä kesäravintola. Pentti: Nyp piisaa - meillä istuu viarahana kaks kirkkovaltuutettua sellaasen pöyrän ääres, jonka päälle kakaroolla oo lupa hyppiä. Sirkku: Teidän raamatussannekin sanotaan, että antakaa lasten tulla luo... Eeva: Siunattavaksi ja kuulemaha sanaa - ei itte suuksi ja pääksi. Juha: Mutta lasten suustahan totuus kuullaan... Pentti: Tua tarkoottaa yleesesti ottaen sitä, notta vilipittömyyren suhtehen penikooren kaltaaset ihimiset pruukaa luannostansa puhua totta - eikä sitä, notta tuallaaset hukaamattomat pualiaikuuset päästelöö suustansa sellaasta vouhotusta, jota noon muilta haravihinsa saanu. Eeva: Nyt saattaki luvan lähtiä omihin askarehinna ja jättää meirät jauhamahan taantumuksellisia asiootamma. Sirkku: Kuinka tällaisista lähtökohdista voi kukaan nuori kasvaa luovaksi, edistykselliseksi aikuiseksi? Pentti: Johan nyt toki - mustaki on tullu melekoonen lapiomiäs viälä palijo tukkuusimmista oloosta. Muari: Nuaret on uhoonnu maailman sivu - parinkymmenen vuaren päästä ne nauraa aivootuksillensa ja parahimmas tapaukses vilikuuloo viälä kunnioottavasti tuan seinältä vahtaavan Mannerheiminki päälle. Juha: Sitä päivää ette kyllä ikinä tule näkemään. (Juha poistuu mielenosoituksellisesti) Eeva: Mä en ymmärrä, mikä nuahon on menny - toivon mukaha muari on oikias. Martta: Kaikki aaltoolu tasoottuu aikaa myären, ja ihimiset rupiaa näkemähä selekiämmin - tuastahan moomma puhunu jo monehen otteehi. Kauko: Meiränki pitääs antaa myrskyn tasoottua, notta huamatahan asiat oikees raamiis. Martta: Noon havaattu oikee jo aijat sitte - teirän ei tarvitte muuta kun aukaasta rääppääset silimännä. Pentti: Eihän tua kovan ihimeellistä pitääs olla - tahtua teillä näyttää olevan vaikka muille jakaasitta - ei tarvitte ku vähän entrata kohoristusta. Martta: Teille soon palijo helepompaa, ku saatta kääntää tahtonna väärästä oikiaha. Pentti: Oman tahtonsa kääntämises o hyvä tolittaa ittellensä, notta keikahutetaha ny vain yhyrestä maallisesta asiasta toisehe ja kattotaha sitte myähemmi, mitä kaikkia tuasta on koitunu. Kauko: Jotakin tuallaasta mäki teille toisinajattelijoolle eherottaasin - eihä me kukaan tiärä satarosenttisen varmasti, mitä ihimisten yhtöösistä päätöksistä aikojen kulues repiää. Martta: Hyvä notta itteki rupiat horijumaha kannoostas. Kauko: Meinaanha mä niitä etiäppäin viärä, ku ihimisten enemmistöki kattoo ne sen väärttiiksi, mutten mä voi mennä takuusehe kaikkien maharollisten tulemusten suhtehen - on tämä elämä sev verran takkuunen vyhti. Martta: Ei meillä muutamalla noukalla taira enää olla palijo sanottavaakaa oman kirkkomma asioos. Eeva: Voittahan te pianki löytää yhtöösen hiilen - rupiaas ilimapiiriki parantumaha. Martta: Aharistavaahan täälon toren totta ollukki - usiat entiset ystäväkki mulukooloo päällen ku sonnit. Kauko: On tua kummaa - ennen oltihin saroos asioos eri miältä ja silti kun pua ja paita - ny kränätähän parista jokapäivääsestä asiasta - ja pian o jo suvukki riiroos.

19 19 Pentti: Soon jotensakki samaa kun pualuehis: jonku asian taa hamutahan ihimisiä ja vastakkaasen taa toisia - sen jäläkehe ollahanki pian ku vihulaaset soras. Kauko: Silloon ei enää riitelekkää asiat - ihimiset flätkii häjyn leimoja toistensa ottahan. Eeva: Ihimiset, jokka vois olla samaa miältä melekeen kaikis muis asioos. Martta: Ja elinaikaasia syränystäviä. Kauko: Nuan täs meinas meillekki käyrä. Mun pitääs varmahan proiskaasta lepyytyspusu Marttan poskelle. Martta: Koitakki ryäkäles yrittää, niin mä sulle pusun paikat näytän! Eeva: Olihan tua kaunihinpualoonen ajatus. Martta: Joutaa sellaaseksi jääräkki. Mulle riittää, notta tua jumalatoon televiisi on täynnä hekumallista lääppimistä. Pentti: Ei kaikki tunteeren osootus erellytä himoje hyrinää? Martta: Kättely viälä menöö, ku pysytähä kunnioottavalla etääsyyrellä. Muari: Martta on oikias - kouranpohojan pitää viarahalle piisata - likisemmät hipelöönnit kuuluu pelekästänsä perheeren piirihi. Martta: Ja niilleki pitää ensimmääseksi hakia kirkon siunoos. Kauko: Suamalaaset rupiaa viälä matkimaha etelä-eurooppalaasta luahaamista. Martta: Joutaasivat jättää matkimati. Pentti: Niin siinä viälä käyy. Sirkku: Suomalaisille pitää järjestää pakollisia kursseja sosiaalisissa taidoissa. Eeva: Tuskin meistä kyrölääsistä tuas suhtehes mitään erelläkävijöötä tuloo. Pentti: Me voitaaski ruveta järijestämähä erikoosen liipatuulle ja kultivootunehille kansanryhymillen opintomatkoja ehtahan ihimisluantohon, jota liikanaanen sivistys ei oo päässy pilaamaha. Kauko: Joo, pannahan tuaho pitäjän rajallenki helevetin isoo plakaatti, notta: Tootta ny Kyröös - ja eherottomasti vääräs! Pentti: Sillä saataas koko euroopan fänkärit viarahiksi. Kauko: Saksasta tulis sata linija-autollista kansalaastottelemattomia ja tiätysti omin evähi. Eeva: Mitäs mä sanoonkaa siitä murrosiästä? Martta: Akoolle se isköö parihin otteehi, miähillä soon elämänikuune riasa. Kauko: Pitääskö Martta mun pistää sinne kokouksehe oikee limunaativaattehet päälle? Martta: Olis syytä - näyttääsit eres miähemmältä. Pentti: Joutaas tua sarekki pikku hilijaa piisata. Martta: Voi taivahan talikynttilät - milläs mä ny pääsen tulemaha, jos kaatamalla vettä öösää, Fanni tapas mun ennen hakia vanhalla Koorapräiskällänsä, mutta te ryäkälehet saitta senki putuamaha valtuustosta. Emmä voi pyärälläkää sinne pyhätantuus poomata. Kauko: Käviskös tällääse verivihulaasen kyytti. Olishan se tällääselle aloottelijalleki turvallisemmalta, jos yhyres mentääs. Martta: Mitähä muukki sanoos? Pentti: Kävis osviitaksi muillekki - marssikaa komiasti sisälle käsi käres. Martta: Ja muistakki, notta peräkanaa mennähä - mä ainaski meeterin erellä. Kauko: Mulle käy. Martta: Tuu sitte aijoos - siältei oo pruukattu myähästellä. Kauko: Aijoos tullaha, mutta ny mun pitää lähtiä asioolle. Kiitoksia vain kahavista ja uutisnisuusta. Martta: Mä tairan pyärähtää samasta ovenraosta. Tattista vaan. Muari: Viisautta teille kummallekki ja Korkeimman siunoosta. Kauko: Ei olis pahitteeksi - kiitoksia vain ja Jumalan siunausta. Martta: Kattos poikaa, sähä rupiat oppimaha oikeeren ihimisten tavoolle. (Martta ja Kauko lähtevät ulos tuvasta)

20 20 Muari: Eriksensä tulivat, yhyres lähtivät - hyvä nuan. Moon täs muutama yä takaperi nähäny sellaasen unen, mihinä oli vanha kirkko täynnä kyrölääsiä. Jokahisen naamasta paistoo kiitos ja kunniootus mennehie polovien tyätä kohtaha. Sitte mä viälä näin uuren kirkon alingos komian pytingin, ja siälä teirät, mulle nii rakkahat ihimiset kokoontunehena mua muistelemaha. Kyllä kaikki ny kääntyy hyvähä - siitä moon vissi. Pentti: Mitä se muari tuallaasta - ei unistoo mihinkää. Muari: Niiton tärkeetä ja turhanpäivääsiä unia, samoon ku asialtaasia ja olemattomia aivootuksia - moon pitkän elämäni aikana oppinu eroottamaha nua laarut toisistansa. Eeva: Hyi kauhiaa, mitä tua muari oikee puhuu - ei me siitä luavu viälä jumalan aikoohi! Muari: Ku Jumalan aika tuloo, pitää jokahitten vuarollansa sopuusasti luapua - sellaanen on elämän laki - ja hyvä laki onki. Äläkää murehtiko turhanaikaasia, tehkää tyätännä ja rakentakaa rauhaa, jos kränää on päässy syntymähä. Elämä kulukoo kulukuansa ja teköö meirän sisuksis salaasta tyätänsä, vaikka joskus yritämmä vastahanki harroostaa.