Yleiskuvaus Sveitsistä

Transkriptio

1 anna.jaaskelainen[at]aalto.fi Informaatioverkostot Vaihdossa Lausannessa, École Polytechnique Fédérale de Lausanne, keväällä Erasmus-vaihto Opetuskielinä ranska ja englanti Yleiskuvaus Sveitsistä Sveitsi on todennäköisesti kaikista maailman maista, Pohjoismaita lukuun ottamatta, eniten Suomea muistuttava. Sinne on todennäköisesti kohtuullisen helppo sopeutua. Sveitsi tunnetaan paitsi vuoristaan, myös hyvistä juustoista ja suklaasta. Sveitsiläiset puolestaan ovat tunnettuja täsmällisyydestään jos juna on neljä minuuttia myöhässä, siitä ilmoitetaan kuulutuksella pahoitellen. Aluksi sveitsiläisiin on kokemukseni mukaan aika vaikea tutustua, mutta he ovat kyllä ystävällisiä, jos pääsee ympyröihin sisään. Sveitsi on varsin turvallinen ja rauhallinen maa kuvankauniine luontoineen. Se on myös rikas, mikä näkyy elintasossa ja esimerkiksi Genevessä, kansainvälisten järjestöjen läheisyydessä. Sveitsi ei kuulu Euroopan unioniin, ja valuuttana on Sveitsin frangi (1 CHF = n euroa). Hintatasossakin rikkaus valitettavasti näkyy olin kevään käytännössä kasvissyöjä finanssisyistä. Lausanne on Geneve-järven rannalla sijaitseva sveitsiläisittäin suuri kaupunki (n asukasta). Ympäristö on todella viehättävä: vuorten ympäröimä järvenranta edessä, ja viinitarhat kaupungin sivustoilla. Ilmasto Sveitsissä ja erityisesti Lausannessa on melko helposti omaksuttavissa suomalaiselle. Talvella ei toki ole ihan niin kylmä, ja lämpötilat ovat yleensä ottaenkin korkeammalla, mutta muuten Sveitsi muistuttaa Etelä-Suomea. Vuorilla on lunta yllättävän pitkään, jopa kesä-heinäkuulle saakka joillain vaellusreiteillä. Lasketella voi suunnilleen huhti-toukokuuhun saakka. Valitsin Sveitsin, ja tarkalleen Lausannen, vaihtokohteeksi usean kriteerin summana. Halusin ranskankieliseen maahan, sillä halusin päästä taas puhumaan sitä kunnolla pitkästä aikaa. Asuin lapsena Ranskassa Geneven lähellä ja olen käynyt ranskalais-suomalaisen koulun. Lapsuusajoilta minulla on vieläkin paljon kontakteja ja hyviä ystäviäkin Ranskassa ja Sveitsissä ja se oli tärkein syy valita Sveitsi. Ranskaan en halunnut, koska siellä on aivan järkyttävä yliopistosysteemi (älkää antako sen estää valitsemasta Ranskaa vaihtokohteeksi, se on muuten loistomaa!). Tämä jätti minulle aika vähän valinnanvaraa, ja Geneven sijaan Lausanne valikoitui kohteeksi, koska siellä oli sopiva koulu ja muutamat

2 ystäväni opiskelevat nyt kaupungissa. EPFL ei siis ollut minulle mikään ykköskriteeri, enkä ottanut siitä kovin tarkasti selvää, mikä aiheutti jälkeenpäin aikamoisia sydämentykytyksiä. Tajusin hieman liian myöhään, että se ei ole turhaan yksi maailman arvostetuimpia teknillisiä yliopistoja töitä sai tehdä. Huomasin kuitenkin myös, että ensivaikutelma on pahempi kuin todellisuus. Oikeasti en usko, että EPFL on kovin paljon Aaltoa vaikeampi koulu. Sveitsi on täydellisen oloinen maa, mutta se ei tule ilman kolikon kääntöpuolta. Rikkauden ja kiiltokuvapinnan ylläpitämiseksi ihmisillä on kovat paineet pärjätä ja varsinkin huippukouluna pidetyssä EPFL:ssä opiskelijoilta odotetaan suuria. Usein minua vaivasi tunne, ettei Sveitsissä oikein ollut tilaa inhimillisyydelle ja virheille, vaan että kaiken piti olla täydellistä. Tähän vaikutti varmasti todella paljon henkilökohtaiset kokemukseni ja elämäntilanteeni, mutta tiettyä jäykkyyttä sveitsiläisissä ei voi kieltää. Järjestelyt Suomessa ja Sveitsissä Hakuprosessi EPFL:ään on varsin suoraviivainen, mutta alkaa aikaisin. Itse hain kevääksi vaihtoon jo syksyn kiintiössä, mikä kannattaa, sillä vaihtopaikat täytetään kerralla koko vuodeksi. Sillä kertaa viisi kuudesta hakijasta valittiin. Hakuprosessi on selitetty tarkasti kv-palveluiden sivuilla, joten sitä on turha kuvailla tässä. Kaikki sujui muistaakseni oikein näppärästi Suomen päässä. Vakuutuksista sen verran, että Eurooppalainen sairaanhoitokortti riittää sairausvakuutukseksi, mutta ainakin minun piti lähettää siitä kopio perillä todistaakseni, ettei minun tarvitse hankkia toista vakuutusta. Matkatavaravakuutuksen otin Suomessa, pidennettynä. Mitään erityisiä rokotuksia ei muistaakseni tarvita. Sellainen detalji kuin riittävästi passikuvia mukaan on suositeltavaa muistaa, niitä tarvitaan kaikenlaisiin kortteihin. Toki niitä voi ottaa joka asemalla lisää. Rahoitusta on syytä Sveitsin kohdalla miettiä, sillä kulut ovat aika korkeat. Periaatteessa siellä vaaditaan jokaisella opiskelijalla olevan todistettavasti vähintään 1500 frangia kuussa vuokrakulujen lisäksi elämiseen. Todellisuudessa tätä ei koskaan kyselty, mutta totesin hyödylliseksi pyytä vanhemmilta allekirjoitetun lapun, jossa he lupaavat tukea tytärtään rahallisesti vaihdon ajan. Se sai muutaman viranomaisen tyytyväisemmäksi. Hain Suomessa Aallon stipendiä, mutten saanut, enkä ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä muita apurahoja varten. Elin käytännössä säästöilläni, korotetulla opintotuella ja Erasmusapurahalla. Apuraha on 1500 euroa puoleksi vuodeksi ja siitä maksetaan ennen matkaa 1200 ja loput matkan jälkeen, mikäli on saanut vähintään 20 opintopistettä. Lopulta kuluni olivat reilu 1000 frangia, eli n euroa kuussa, vuokra ja matkustelut mukaan luettuna. laskin, että peruselämiseen

3 meni ilman vuokraa noin euroa kuussa. Tein aika lailla kaiken ruokani itse, mutta ostin jonkin verran vaatteita yms. ja minulla oli maksavia harrastuksia. Vuokraa maksoin 500 frangia, eli n. 415 euroa kuussa. Jälkipyykkeihin paperisodan kannalta kannattaa varautua, sillä byrokratia-asiat vaihdon lopussa voivat tuntua ärsyttäviltä. Niitä ei ole paljon, mutta kannattaa säästää tarkkaan kaikki vaihtoon liittyvät viralliset paperit loppuun saakka ja listaus alkuperäisen Learning Agreementin kursseista. Itse en saanut alkuperäistä kopiota takaisin, vaan jouduin tekemään uuden version palautettavaksi. Joka tapauksessa kaikki kurssini olivat muuttuneet, eli olisin kuitenkin joutunut tekemään muutossivun. Kaiken kaikkiaan byrokratiaa kyllä on hoidettavaksi, mutta asiat hoituvat jämptisti. Käytännön asiat vaihtokohteessa Ranskan kielen osaaminen auttaa kaikkea asiointia huomattavasti. Varsinkin byrokratia-asiat alussa hoituivat käden käänteessä ja astetta helpommin, kun puhui ranskaa. Englannillakin tosin pärjää mainiosti Sveitsissä ainakin kaupungeissa. maahan saavuttua on hoidettava melko pian asukkaaksi ilmoittautuminen omassa kunnassa. Minun kohdallani tämä oli Renens, missä oltiin varsin rentoja, kun oli varannut tarvittavat laput valmiiksi täytettynä näytille. Tästäkin proseduurista on ohjeet ainakin EPFL:n vaihtosivuilla. Kannattaa pyytää heti väliaikainen todistus asukkuudesta, jotta voi avata pankkitilin ja halutessaan paikallisen puhelinliittymän. Puhelinliittymäksi valitsin M-Budget -nimisen prepaidin, toimi ihan moitteetta. Roaming on toki superkallista, mutta muuten ihan ok hinnat. Opiskelijoille tarkoitetun pankkitilin voi avata esimerkiksi kampuksen Crédit Suisse pankista ilmaiseksi ja saa kaksi leffalippua kaupan päälle. Itse olin todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Nettipankki toimi ongelmitta ja tili oli helppo ja nopea avata ja sulkea. Lausannessa on hyvin toimiva julkinen liikenneverkosto. Busseja kulkee tiheään. Kampukselle menee mm. metro. Renensistä, jossa asuin oli ihanteelliset yhteydet niin koululle kuin kaupunkiinkin. Koululle meni metrolla kymmenisen minuuttia plus kävely asemalle, junalla keskustaan muutama minuutti. Keskustaan meni myös kaksi bussia, joita kulki usein. Jos aikoo käyttää paljon julkisia, kannattaa ostaa matkakortti, abonnement Mobilis tarvitsemilleen vyöhykkeille. Niitä saa esimerkiksi juna-asemalta ja kaikista lippuautomaateista, mutta ensimmäisen kerran se pitää käydä ostamassa aseman tiskiltä, missä tehdään kuvallinen kortti. Ainoa huono puoli julkisissa on, että niitä ei mene myöhään viimeistään puoliltaöin liikenne lakkaa. Tämän jälkeen on

4 harvakseltaan kulkeva pyjamabussi, joka on kallis ja jonka käyttöön en koskaan perehtynyt. Pyöräily on mahdollista rohkeille pyöräteitä ei ole ja pahimmassa tapauksessa löydät itsesi rekan ja metron välistä metrin levyisellä kaistaleella. Lisäksi itse kaupunki on todella mäkistä, sillä se on vuorenrinteellä. Kuljin pyörällä kouluun kätevästi Renensistä, sillä se oli vain lievästi mäkinen pätkä. Pyöriä voi ostaa käytettynä muun muassa kampuksella sijaitsevasta pyöräpisteestä. Käytetyn pyöränsä voi lopuksi myydä takaisin, joten ei varmaan tule maksamaan kovin paljon. Itse sain kämppiksen/vuokraemännän pyörän ja kypärän lainaan. Myös eräänlainen kaupunki/kampuspyöräsysteemi on olemassa ja kai ihan toimiva, en käyttänyt. Junamatkailu on Sveitsissä äärimmäisen kätevää. Jos haluaa tutustua maahan, on juna ehdottomasti suositeltava kulkuneuvo. Maisemat ovat usein henkeäsalpaavia! Tätä varten suosittelen hankkimaan Demitarif-kortin, jolla matkustaa puoleen hintaan, junamatkailun hinnat ovat muuten aika järkyttävät. Kannattaa harkita myös Voie7-korttia, jolla matkustaa suuressa osassa junia ilmaiseksi klo 19 ja aamuviiden välillä. Minulla oli molemmat, mutta säästin lopulta vain noin 100 frangia. Ilman Voie7:ä olisin säästänyt jonkin verran enemmän. Kauppojen aukioloajoista sen verran, että ne ovat Suomeen tottuneille aluksi pieni vaiva. Ruokakaupat aukeavat seitsemältä tai kahdeksalta ja sulkevat kaikki viimeistään seitsemältä illalla, lukuun ottamatta asemien kalliimpia pikkukauppoja (ei vastaa ihan Alepaakaan valikoimaltaan), jotka ovat auki puoleenyöhön. EPFL:llä on kätevä tapa käyttää opiskelijakorttia maksuvälineenä lähes kaikkialla kampuksella. Sillä voi maksaa niin aterioita, prujuja kuin valokopioita. Kortilla on valmiiksi jonkin verran rahaa kopioita varten. Opinnot Opinnot EPFL:ssä olivat todennäköisesti vaihtoni haasteellisin osuus. Siellä ei todellakaan lomailtu, vaikka tein lopulta vain 21 opintopistettä. Pisteitä ei irtoa yhtä helposti kuin Aallossa, varsinkin tikkipuolella ovat todella pihejä. Suurin osa kursseista tuntuu olevan kolme opintopistettä, mikä kokemukseni mukaan vastasi neljää tai viittä Suomessa. Tämä tosin riippuu kurssista hyvin paljon: joillain saman noppamäärän kursseilla on vain luennot ja tentti, toisilla lisäksi monta harkkatyötä, kuten nyt Suomessakin. Varsinaisesti työmäärä ei minun kohdallani ollut kohtuuton, mutta kurssivalintojen kanssa oli paljon säätöä ja

5 päädyin ottamaan kursseja, joista minun piti hankkia paljon esitietoja itse. Kannattaa myös varautua pitämään esitelmiä. Infolaisena ei ole kovin helppo löytää omiin opintoihin sopivia kursseja, varsinkin jos sattuu vielä lukemaan mediaa pääaineena. Akustiikan sivuaineeni ansiosta saatoin käydä puheenkäsittelyn kurssin, sekä kenties TKK:n sähköakustiikkaa vastaavan kurssin toivoen voivani sisällyttää ne opintoihini. Molemmat olivat maisteritasoa, vaikka olin vasta kolmatta vuosikurssia, mutta kyllä siellä perässä keikkui. Itse asiassa maisteritason kurssit ovat muuten rennompia, mikäli vain omaa tarvittavat esitiedot. Lisäksi kävin Neurotiedettä insinööreille kurssin, joka oli äärettömän mielenkiintoinen. Otin Suomesta etänä viiden nopan kurssin saadakseni vaaditut pisteet kasaan, niin mahdotonta oli lopulta löytää sopivia kursseja. Tämä osoittautui loistoratkaisuksi kannaltani, sillä kurssi tuki opintojani EPFL:ssä ja se olisi muutenkin pitänyt käydä Suomessa. Hieman kevyempää puolta edustivat Sciences Humaines et Sociales-kurssit, joita suosittelen lämpimästi ranskaa puhuville. Kyseessä on EPFL:n opiskelijoille tarkoitettu ohjelma, jolla insinöörit pakotetaan lukemaan kahden nopan verran vuodessa muutakin kuin nörttijuttuja (!). Itse kävin kuuntelemassa kerrassaan ihastuttavia luentoja jazzin historiasta ja väittelemässä gender studies kurssilla. Perusopiskelijoille kuuluu vain yksi tällainen kurssi per vuosi kanditasolla, mutta vaihtareihin tämä sääntö ei päde. Kurssit kevensivät mukavasti muuten kovin matemaattispainotteista lähestymistapaa ja kehittivät ranskankieltä monipuolisesti, sekä auttoivat tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin. Lisäksi luin italiaa itsenäisenä, sillä tasoistani ryhmää ei ollut. Kielistä ei anneta EPFL:ssä noppia, mutta vaihtarit saavat todistuksen, jolla pisteet pitäisi kotiyliopistossa irrota. Käytännöistä sen verran, että uusintamahdollisuutta ei tenteissä ole, jollei halua tulla seuraavana vuonna uudelleen. tenttikausi on kolmen viikon mittainen ja alkaa vasta kesäkuun toisella viikolla. Sitä edeltää kahden viikon lukuloma. Kursseille tulee ilmoittautua kahden viikon kuluessa lukukauden alkamisesta, muuten pitää maksaa muistaakseni 50 frangin ilmoittautumismaksu per kurssi, ja sillekin taisi olla joku takaraja. Rajat ovat tiukkoja, joten kannattaa olla huolellinen. Aluksi on hyvä käydä kokeilemassa niin montaa kurssia kuin ehtii ja päättää sitten, mille niistä jää. Tentteihin ei ilmoittauduta erikseen, mutta sen sijaan niistä voi vetäytyä, kun tenttiaikataulut on ilmoitettu. Kirjallisista tenteistä vetäydytään tarvittaessa, mutta suullisista tenteistä ei voi vetäytyä. Tämä ei tietenkään estä jättämästä kurssia kesken, siitä vain tulee vaihtarille täysin merkityksetön merkintä, että kurssi jäi kesken. Joillakin kursseilla ollaan tosi tarkkoja siitä, keitä sinne otetaan, eikä kriteereistä jousteta.

6 Suulliset tentit ovat ainokaisen kokemukseni perusteella mukavia ja melko rentojakin tilaisuuksia. Tällainen tenttimistapa pakottaa lukemaan koko tenttialueen hyvin, ei vain tärppejä. Tavallaan professorin kanssa enemmän keskustellaan kuin vastataan ulkoa opeteltuihin kysymyksiin, ja hän saattaa jopa avustaa vastaamisessa. Itse tykkäsin suullisesta kuulustelusta todella paljon. Maisteritason kursseilla varsinkin proffat tuntuvat olevan vähän kiinnostuneempia opiskelijoista kuin Aallossa keskimäärin. Meileihini vastattiin ja he olivat valmiita auttamaan ongelmissa ja muutenkin todella mukavia. Minulle tosin sattui myös pienet ryhmät, mikä tietysti vaikuttaa positiivisesti opiskelija-professori suhteeseen. Koko kevättäni leimasi tunne ylitsepääsemättömän suurista vaatimuksista ja siitä, etten koskaan läpäisisi kaikkia tenttejäni. Lopulta pääsin kaikki läpi, suurimman osan erinomaisin arvosanoin. Kokemukseni perusteella EPFL haukkuu, muttei pure. Opiskelijoille asetetaan kovat paineet, mutta lopulta tentit eivät ole sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Tämä pätee tietysti vain minulle sattuneisiin kursseihin, mutta uskallan väittää, että Keski-Euroopassa annetaan usein ymmärtää asioiden olevan vaikeampia kuin oikeasti ovatkaan. Vapaa-aika, matkustelu, harrastusmahdollisuudet yms. vinkit. Vapaa-ajallani urheilin, matkustelin, kävin kulttuuririennoissa ja tapasin ystäviäni. Jään kaipaamaan suuresti ilmaista yliopistoliikuntaa, joka sijaitsee lähellä kampusta rannan tuntumassa ja tarjoaa ilmaiseksi tai lähes, kymmeniä lajeja. Joka päivä on kaksi jumppa/circuit-tuntia, lisäksi joogaa, kuntosali, pallopelejä, jne. Mahdollisuudet ovat todella laajat. Kun Renensin maauimala toukokuussa aukesi, kävin myös aika paljon uimassa. Yksi ensimmäisiä asioita, joita tein Lausannessa oli etsiä tanssikoulu. Niitä onkin lukuisia, mutta satuin kerralla löytämään todella hyvän ja balettituntini toivat kevääseeni rutkasti iloa ja jaksamista. Suosittelen myös pyöräretkiä läheisiin viinitarhoihin, se on yksi asioista, joka harmittaa että jäi tekemättä. Lausannessa on laaja kulttuuritarjonta. musiikkia on laidasta laitaan ja vuoden aikana siellä tai lähikaupungeissa on useita festareita (esim Montreux jazz heinäkuussa). Tanssin ystäville on myös tarjontaa, varsinkin, jos Lausannesta kotoisin oleva Béjart Ballet käy kiertueiltaan kotona esiintymässä. Béjartin Light on yksi unohtumattomimpia teoksia, joita olen nähnyt. Elokuvissa käyminen sen sijaan on järkyttävän kallista, joten suosittelen avaamaan sen Crédit Suisse - pankkitilin, että pääsee edes kahdesti leffaan vaihdon aikana!

7 Matkustin myös minkä kerkesin viikonloppuisin. Sveitsissä on paljon kivoja kaupunkeja, mutta jossain vaiheessa ne alkavat kaikki muistuttaa toisiaan (vuoria, järvi tai joki, lisää vuoria, mukulakivikatuja, siisteyttä, kelloja joka paikassa ). Silloin kannattaa napata Easyjet Genevestä tai TGV juna-asemalta ja lähteä Euroopan suuriin kaupunkeihin, jotka ovat ah, niin lähellä! Käväisin ainakin tätini luona Belgiassa, sekä ystäväni luona Pariisissa. Kokonaisuudessaan vaihtoni oli varmaankin epätyypillinen siitä, että tunsin jo valmiiksi ihmisiä vaihtokohteestani, sekä puhuin kieltä ongelmitta. Kevät ei ollut helppo, mutta kokemus oli todella hyvä ja hyödyllinen. Hyvä maku jäi suuhun vaikeuksista huolimatta ja jälkeenpäin on helppo sanoa, että mikä ei tapa se vahvistaa. Vaihdossa oppi sekä arvostamaan oman maansa, perheensä, opintojensa, jne. hyviä puolia, että katsomaan tuttuja ympyröitä kriittisellä silmällä. Suosittelen ehdottomasti vaihtoon lähtöä, jos ajatus yhtään kutkuttelee. Vaihtokohdetta kannattaa kuitenkin miettiä sen perusteella, mitä vaihdoltaan haluaa.