TU Työpsykologian ja johtamisen perusteet. Harjoitustyö. Heikki Hyyti 60451P

Transkriptio

1 TU Työpsykologian ja johtamisen perusteet Harjoitustyö Heikki Hyyti 60451P

2 Johdanto Harjoitustyössä perehdytään 1971 Standfordin yliopistossa tehtyyn Psykologiseen kokeeseen. Kokeessa vapaaehtoisia ihmisiä laitettiin toimimaan vanginvartioina ja vankeina uudessa lavastetussa vankilassa. Kaikki tiesivät, että kyse oli psykologisesta testistä, sekä suostuivat lievään ihmisoikeuksiensa rajoittamiseen kokeessa. Vanginvartijat saivat miltei vapaat kädet hoitaa vangit mielensä mukaan, kun taas vangit saivat parhaansa mukaan olla vankeina laitoksessa. Kokeessa mitattiin sitä, että mitä tapahtuu, kun hyviä ihmisiä laitetaan pahaan paikkaan, sekä sitä miten ihmisyys ja pahuus taistelevat keskenään ja kumpi voittaa. Stanfordin Vankilakoe oli järjestetty hyvin, sillä yliopistolle oli lavastettu täysi vankila vankeja varten. Vangit myös haettiin kotoaan poliisin avustuksella niin että he saivat kuvan oikeasta vangitsemisestaan. Vangeiksi valitut vapaaehtoiset jäivät miettimään sitä, mitä he olivat tehneet väärin ansaitakseen tällaisen kohtallon. He eivät välttämättä osanneet yhdistää tapahtumia heti siihen, että olivat ilmottautuneet vapaaehtoisiksi psykologiseen kokeeseen. Kokeeseen valittiin vain henkisesti ja fyysisesti terveitä nuoria miesopiskelijoita. Opiskelijat jaettiin täysin satunnaisesti kahteen ryhmään, vartijoihin ja vankeihin. Harjoitustyössä pohdin Stanfordin vankilakokeen avulla yksilön ja ryhmän välistä vuorovaikutusta, sekä roolien vaikutusta ihmiseen. Pyrin vertaamaan tämän kokeen tapahtumia nykymaailmaan sekä omiin kokemuksiini. Apuna pohdinnassa on käytetty hyväksi Stanford Prison Experiment verkkosivujen ( materiaalia sekä Buchanan ja Huczynski, Organizational Behaviour kurssikirjaa. Kokeen todentuntuisuus Stanfordin vankilakokeessa ihmiset uppoutuivat rooleihinsa todella nopeasti. Kokeen täytyi siis olla todella todentuntuinen siihen osallistuneille ihmisille. Sen aiheutti osaltaan todella hyvin järjestetty ja realistiseksi luotu vankilaympäristö. Yliopistolta oli varattu suuret tilat koetta varten ja tiloja oli muokattu muistuttamaan vankilaa. Tämän lisäksi ilmapiiri kokeessa oli hyvin vankilamainen, koska myös muut järjestelyt oli tehty tukemaan koetta. Vangit ja vartijat eivät tunteneet toisiaan ennakolta. Tämän lisäksi vangit haettiin kotoaan poliisin avustuksella ja tuotiin yksitellen vankilaan vanginvartioiden hoidettaviksi. Näin kaikki saivat varman käsityksen siitä, että vankila on oikea todellisuus. Hyvin nopeasti katosivat kaikki testiin viittaavat merkit, ja kokeesta tuli totista totta

3 Kokeessa onnistuttiin lähes täydellisesti yllättämään ihmisten ennakko-odotukset kyseistä testiä kohtaan. Heitä kohdeltiin julmasti ja nöyryytettiin jopa seksuaalisesti. Heidät riisuttiin alasti, jonka jälkeen heidät tutkittiin läpikotaisin sekä myrkytettiin ötököiden varalta. Heille annettiin nöyryyttävät vaatteet ilman alusvaatteita ja heidän hiuksensa leikattiin pois. Tällaisen shokin jälkeen kukaan ei ole enää varma mikä on totta ja mikä koetta. Kukaan ei varmaankaan osannut odottaa testiä tehtävän näin perusteellisesti. Tämän lisäksi ihmisille annettiin käsitys, ettei pois pääsyn mahdollisuutta ole. Näin koekaniinien oli pakko sopeutua uuteen järjestelmään, johon heidän oli melko helppo eläytyä. Nähdäänhän vankiloiden elämää televisiossa lähes päivittäin. Ihmisille on tuttua vankien sekä vanginvartioiden roolit ja keskinäinen vuorovaikutus, sekä jonkinnäköinen käsitys toisista ryhmistä. Vartijat pitävät tietysti vankeja oletusarvoisesti pahoina ihmisinä, jotka ovat tehneet julmiakin rikoksia, kun taas vangit pelkäävät heitä paljon ylemmässä arvossa olevia vanginvartijoita. Roolit ja ryhmien ajatusmallit olivat siis valmiina otettaviksi käyttöön. Omassa elämässäni olen käynyt läpi samankaltaisen vaiheen samoin kuin suurin osa ikäisistäni miehistä. Asepalvelus on miehille pakollinen, tai nykyisin lähes pakollinen haaste, josta kukaan ei ennakolta tiedä juurikaan mitään, ja jossa on oma maailmansa, oma pukeutumisensa ja oma arvomaailmansa. Myös siellä alokkaat opetetaan ensimmäisenä päivänään omaan alhaiseen arvoonsa joskus enemmän ja joskus vähemmän nöyryyttäviä metodeja käyttäen. Kaikki eivät tätä elämänmuutosta kestä ja he hakeutuvat siviilipalvelukseen tai keskeyttävät muuten asepalveluksensa. Luku on melko suuri, 5-10% alokkaista lopettaa leikin kesken. Tässä armeijamaailmassa sentään on hyvin tarkat säännöt, ja alokkaille jaetaan jonkin verran tietoa siitä paikasta jonne he ovat tulleet. Heille kerrotaan säännöt ja opastetaan alkuun. Voin hyvin kuvitella miltä vankilaan tulleista ihmisistä on tuntunut kun sama alikersanttien ja alokkaitten välinen roolijako on tehty vanginvartijoiden ja vankien välillä lähestulkoon ilman sääntöjä. Tässä vahvoihin auktoriteetteihin vähemmän tottuneet ihmiset sortuvat henkisesti hyvinkin nopeasti, kun heiltä viedään kaikki elämässä tärkeä ulkonäkö ja ihmisyys mukaan lukien. Heidän identiteettinsä rikotaan, ja sen tilalle pyritään muokkaamaan uusi oikea, samoin kuin uusien alokkaidenkin identiteetti pyritään rikkomaan ja sen tilalle rakentamaan uusi sotilaan identiteetti

4 Vankien ja vartijoiden identiteetti Stanfordin vankilakokeen osallistuneiden opiskelijoiden identiteetti, siis tietoisuus omasta itsestä, muuttui hyvin nopeasti. Vankien identiteetti aleni jopa niin alhaiselle tasolla, että he mielummin tunnistivat itsensä numeroiden avulla kuin nimellä. Vartijat taas nousivat nopeasti lähes jumaliksi. Toiset jopa nauttivat saamastaan vallasta niin paljon että tekivät lähes mitä tahansa ylläpitääkseen ja jopa lisätäkseen sitä. Tällaisessa kokeen kaltaisessa järjestelyssä ihmisten identiteettien muutokset näkyivät todella selvästi. Ihmisten käsitys omasta itsestään täytyy siis olla myös muista ihmisistä riippuvainen ja helposti muokattavissa. Ihminen on sitä mitä muut hänessä näkevät. sanoo vanha kansanviisaus, eikä ole edes paljoa väärässä. Jos ihmiseltä kysyy kuka tai mikä hän on, niin ensimmäiset vastaukset ovat Nimi sekä muut henkilötiedot. Nämähän ovat vain muita ihmisiä varten. Ei ihminen itseään varten tarvitse nimeä, vaan se on ainoastaan muita lauman jäseniä varten, jotta lauman tai ryhmän jäsenet pystyisivät paremmin kommunikoimaan keskenään. Seuraavana vastauksena hän saattaa sanoa sen mitä hän osaa, ja mitä ei osaa. Hän tosin kertoo näistäkin arvoista ainoastaan ne taidot, jotka ovat ryhmässä arvostettuja ja kieltää ne arvot joita ryhmäkään ei siedä. Näin ihminen tulee paremmin toimeen ryhmänsä kanssa, on osa ryhmää. Lisäksi ihminen tietää minkä näköinen hän on, onko hän kaunis vai ruma ja kuinka hän selviää yhteiskunnassamme. Mutta jos kaikki nämä viedään tai muutetaan kuten tässä vankilakokeessa, muuttuu tai murtuu koko ihmisen identiteetti. Hän ei itsekään enää näe itseään samana henkilönä kuin aikaisemmin. Hän on osa ryhmää, osa yhteiskuntaa riippumatta siitä mitä hän luulee itse olevansa, ja niinpä hänen on itse sopeuduttava omaan asemaansa, jotta hän selviytyisi paremmin elämästään. Ihminen on ehkä tämän planeetan parhaiten eri ympäristöihin sopeutuva eläin. Niin myös henkisiltä kyvyiltään. Oma identiteettini muuttuu huomattavasti kaveripiirien mukaan. Kotona maakunnassa, Kokemäellä, minulla on oma täysin erillainen kaveripiirini kuin täällä Helsingin suunnalla. Maakunnassa kaverini ovat lähinnä työmiehiä, työttömiä tai alempien asteiden opiskelijoita, kun taas täällä tuttuni ovat kaikki lähestulkoon yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoita. Nämä ryhmät ovat niin erillaiset tavoiltaan ja oletuksiltaan, että minä ihmisenä muutun täysin riippuen paikasta ja kaveripiiristä. Tämä ero ulottuu jopa vaatetukseen asti. Kokemäellä ei ole suotavaa käyttää kirkkaita ja räikeitä vaatteita. Kokemäellä ei ole suotavaa mennä baarissa tanssimaan, eikä siellä ole suotavaa juoda viiniä. Kaikkea tätä teen kyllä helsingissä, mutta ympäristö ei sitä salli maakunnassa

5 Lisäksi minulla on vielä kolmaskin identiteetti tietokonemaailmaa varten. Siellä ihmisellä pitää olla nimi, jolle kerätään mainetta ja kunniaa. Moni nettituttuni tunteekin ainoastaan identiteettini, joka minulla on tietokonemaailmassa. Minulla on nimi, henkilötiedot ja yhteydenpitomahdollisuudet internetissä, jotka eivät ole samat kuin oikeassa maailmassa maailmassa. Tästä hyvänä esimerkkinä suosittelen Matrix-elokuvasarjaa, jossa virtuaalimaailman identiteetin poikkeamat normaalimaailmasta tulevat todella hyvin esille. Vartijoiden ryhmätoiminta Kokeen aikana vartijat jakaantuivat kolmeen ryhmään: Ensimmäisenä tulevat niin sanotut reilut vartijat, jotka toimivat täysin yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan. Toisena ryhmänä tulee mukavat kaverit, jotka auttoivat hieman vankeja eivätkä koskaan rankaisseet heitä. Kolmantena tulevat sadistisen vartijat, jotka tekivät lähes mitä tahansa ylläpitääkseen saavuttamaansa valtaa. He eivät nähneet vangeilla mitään ihmisoikeuksia tai ihmisyyttä. Mutta miksi homma sai jatkua, eikä hyvätkään vartijat tehneet mitään estääkseen pahoja tekemästä sadistisia tekojaan. Syitä on monia, mutta ehkä päälimmäisenä tulevat roolien vahvat voimat. Vartijat sopeutuivat ympäristöön niin hyvin, että he eivät enää huomanneet vankienkin olevan ihmisiä, ja nauttivan ihmisarvosta. He kohtelivat vankeja miten halusivat, ja koska ihmisellä on taipumuksia haluta vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja ryhmäänsä, pääsivät ihmisen sisällä piilevät halut vallan myötä voimaan. Näin sadistisistakin menettelytavoista tuli nopeasti käytäntö, eikä vartijat enää puuttuneet hyviksi todettuihin ja ryhmän sisällä oletettuihin toimintamalleihin. Tähän kaikkeen ehkä ajoi se, että vartijoiden oli pakko pitää vangit tiukassa kurissaan saavuttaakseen tavoitteensa ja lopettaakseen kapinat ja vastarinnan. Osaltaan hyvienkin vartijoiden käytöstä selittää se, että vartijoilla oli myös oma tarkka sisäinen hierarkia. Oli vankilan johtaja ja muut vastuulliset vartijat, jolloin he saivat käsityksen siitä että yleisiä metodeja harjoittamalla vastuu siirtyisi johtajille. Näin oli helppo paeta vastuuta omantunnon kolkuttaessa. Hiljaa olo oli paljon helpompi vaihtoehto kuin asioihin puuttuminen varsinkin kun sadistiset vartijat saattoivat olla vaarallisia myös muita vartijoita kohti. Tässä pelon ympäristössä ei voi mitään hyvää tapahtua

6 Roolien voiman vaikutus Hyviä esimerkkejä vahvasta roolikäyttäytymisestä löytyy Armeijasta. Siellä alikersantit saavat pikaisen koulutuksen ihmisten johtamiseen, ja saavat käsityksen ylivertaisuudestaan. Jos osaa katsoa, niin tuolla näkee ne ihmiset, joilla on taipumusta sadistiseen ihmisten johtamiseen ja kohteluun. He uppoutuvat hyvin tehokkaasti johtajan rooliin, ja unohtavat välillä muiden ihmisten arvon, tai jopa eivät välitä alokkaiden arvosta koska he ovat alokkaita, heitä huonompia ja muutenkin turhia ihmisiä. He eivät enää muista sitä, että he ovat itse olleet samassa asemassa vain puoli vuotta aikaisemmin. Tämä esimerkki on hyvin samankaltainen Stanfordin vankilakokeen kanssa, jossa jotkut vartijat unohtivat normaalit yhteiskunnan rajat ja toimivat parhaaksi näkemällään tavalla johtaakseen vankeja. Samalla tavalla saattaa esimerkiksi turvamiehet tai poliisit toimia ryhmänsä sisällä kohdatessaan asiakkaita. Varsinkin USA:ssa on ollut tapauksia, joissa poliiisit ovat pahoinpidelleet ja hakanneet pidätystilanteissa hieman vastustelleita ihmisiä. He ovat olettaneet pahinta ja käyttäytyneet sen mukaisesti. Saman ilmiön havaitsin tilanteessa, jossa vartijat raahasivat juoppoa pois Ruoholahden metroasemalta pamput viuhuen. He varmastikin olettivat juopon olevan heille todella vaarallinen, koska vartijat eivät todellakaan säästelleet lyömävälineensä käyttöä. Tällainen vahva roolikäyttäytyminen voidaan kyllä estää. Mielestäni parhaat keinot siihen ovat vartijoiden ja vastaavien tarkka koulutus siihen mitä he saavat tehdä ja mitä eivät. Lisäksi heille ja tässä tapauksessa myös vangeille pitää tehdä selväksi yhteiset pelisäännöt, jonka mukaan vankilassa toimitaan. Kaikkien osapuolten pitää pystyä valittamaan huonosta tai väärästä kohtelusta, ja valituksilla pitää olla huomiota ja merkitystä. Tämän takia tällaisille laitoksille pitää asettaa ulkopuolinen objektiivinen tarkkailija, joka paikan päällä kyselee ihmisten vointeja ja ottaa vastaan valituksia kummaltakin osapuolelta. Tällä tarkkailijalla pitää olla valtaa muuttaa väärään suuntaan kehittyviä asioita. Näin saadaan kaikki ihmiset pysymään sääntöjen mukaisessa käyttäytymisessä, eikä ylilyöntejä tule

7 Kirjan teorioita Tapahtumia voi selittää myös kirjan teorioiden pohjalta. Ensimmäisenä mieleeni tulee ryhmän käyttäytymistä koskevat teoriat, kuten Social representation ja Shared frame of reference. Näistä ensimmäisessä kerrotaan, että ryhmä toimii niin että kaikkille ryhmän jäsenille opastetaan yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan ryhmässä on toimittava. Jälkimmäinen teoria kertoo sen, että ryhmän yhteiset oletukset muokkaavat ryhmän jäsenten ajattelutapaa, käytöstä, päätöksiä ja lähestulkoon koko elämää. Ryhmä vieläpä kannustaa jäseniään vahvistamaan ryhmän kiinteyttä ja yhteisiä ajattelutapoja. Nämä teoriat osaltaan selittävät sen miksi vanginvartijat saattoivat uppoutua ryhmänsä tavoitteisiin todella syvällisesti. Lisäksi teoriat selittävät sen miksi myös hyvät vartijat sallivat sadistisetkin toimintatavat. Vanginvartijoiden ryhmä oli kiinteä, ja kaikki pyrkivät viimeiseen asti pysymään mukana ryhmässä, näin kaikkien oli ajateltava samankaltaisesti ja näin sallittava myös sadistiset toimintatavat. Jos näihin yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin ei olisi sopeutunut, olisi jokin vartija saattanut jäädä vartijoiden ryhmän ulkopuolelle ja tullut hyjeksityksi ja kohdelluksi lähestulkoon vangin tavoin. Kolmantena tärkeänä tapahtumiin vaikuttaneena asiana pidän Deindividuation - teoriaa. Siinä ryhmän jäsenet piiloutuvat ryhmänsä taakse ja ottavat vähemmän vastuuta tekemisistään. Tämä aiheuttaa ihmisten vastuuttoman käytöksen, kuten impulsiivisuuden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen, lisääntymistä. Näin kävi myös Stanfordin vankilakokeen vartijoiden käyttäytymisen kanssa. He pystyivät pakenemaaan vastuutaan teoistaan vartijaryhmän taakse. He tekivät miltei mitä halusivat ja pitivät ryhmänsä oikeutena tehdä tekojaan. Näin pääsi sadistinen käytös valloilleen ja vangit alkoivat toden teolla kärsimään. Lähteet: Stanford Prison Experiment verkkosivusto ( Buchanan ja Huczynski, Organizational Behaviour, fifth edition, Pearson Education Ltd, 2004 Heikki Hyyti 60451P