Pöytäkirja. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen. XXVI puoluekokouksesta

Transkriptio

1 Pöytäkirja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen XXVI puoluekokouksesta 1963 SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUETOIMIKUNTA

2 Pöytäkirja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ry:n varsinaisesta puoluekokouksesta, joka pidettiin Helsingin Työväentalon juhlasalissa Helsingissä päivinä kesäkuuta Puheenjohtajina kokouksessa toimivat Väinö Tanner, Yrjö Rantala, Hjalmar Elomaa ja Uuno Laakso. Ensimmäinen kokouspäivä 15. kesäkuuta 1963 Kokouksen kulun mukainen tekstin jaottelu: 1. Kokouksen avaus. 2. Muistosanat vainajille. 3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen. 4. Kutsuvieraiden ja vanhojen kunniajäsenten esittely. Kutsuvieraiden tervehdykset. Kokoukselle saapuneet kirje- ja sähketervehdykset. 5. Tervehdys Kreikan sosialidemokraattisen puolueen puoluekokoukselle. 6. Uusien kunniajäsenten kutsuminen. 7. Kokouksen työjärjestys. 8. Kokouksen järjestäytyminen. 9. Kokouksen järjestyssääntö. 10. Valiokuntien asettaminen. 11. Puoluetoimikunnan kertomukset vv Puoluetoimikunnan tilikertomukset vv Tilintarkastajain lausunnot. 13. Tilija vastuuvapauden myöntäminen. 14. Sos.-dem. Eduskuntaryhmän kertomukset vv Tilintarkastajain, puoluekokousedustajaa ja puolueneuvoston jäsenten kokouspalkkiot. Asian lähettäminen valiokuntaan. 16. Puolueneuvoston puheenjohtajan ja jäsenten vaali. Asian lähettäminen valiokuntaan. 17. Puoluetoimikunnan puheenjohtajan ja jäsenten vaali. Asian lähettäminen valiokuntaan. 18. Tilintarkastajien vaali. Asian lähettäminen valiokuntaan. 19. Kansainvälisten asiain valiokuntaan evästettävät esitykset. Asian lähettäminen valiokuntaan. 20. Talouspoliittiseen valiokuntaan evästettävät esitykset. 21. Saksan Sos.-dem. Puolueen ja Sosialistisen Internationaalin tervehdys. 22. Päätös kokouksen jatkamisesta seuraavana päivänä.

3 6 Puoluekokousta varten oli kokoussali koristeltu kukkasin ja laakeripuin sekä Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan, Saksan,Yhdistyneiden Kansakuntien ja puolueen lipuin. Edustajain pöydillä oli puolueen pienoislippuja ja kutsuvieraiden pöydillä kunkin maan pienikokoiset pöytäliput. Puheenjohtajakorokkeen takana oleva seinä oli verhottu sinisellä kankaalla, jonka päällä oli suurikokoisin punaisin kirjaimin SDP ja valkoisin kirjaimin puoluekokouksen järjestysnumeroa osoittava latinalainen numero XXVI. Tämän rakennelman kummallakin puolella oli suurikokoiset fotostaattikuvat, joista toinen esitti liput hulmuten marssivaa joukkoa ja toinen hyvinrakennettua ja viihtyisää yhteiskuntaa. Näiden päällä oli puoluekokouksen iskulause»taistellen PAREMPAAN». Kokoustilaisuuden alkamisajaksi merkittiin kokouskutsussa mainittu aika, kello yksitoista. Sen jälkeen kun kokousedustajat, koti- ja ulkomaiset kutsuvieraat sekä muut kokouksen osanottajat olivat asettuneet paikoilleen, osa Helsingin Työväen Mieskuorosta Tauno Vänttisen johdolla esitti Hannikaisen Soi laulumme ja Miesten laulun sekä Kankaan Laulun ihmisyydelle. 1 Musiikkiesityksen päätyttyä puhujakorokkeelle astui puolueen puheenjohtaja Väinö Tanner suorittaen kokouksen avauksen seuraavin sanoin: Arvoisat puoluekokousedustajat ja kutsuvieraat! Ärade hedersgäster! Verehrte Ehrengäste! Puolueen sääntöjen mukaan puoluekokous on kutsuttava koolle kolmen vuoden kuluttua edellisestä kokouksesta. Tällä kertaa se kokoontuu hieman epätavalliseen aikaan, kesäkuussa. Syynä on ollut epämääräinen poliittinen tilanne sekä eduskuntatyön kiihkeä loppu vauhti, joka on sitonut voimia lainsäädäntötyöhön. Ehkä toiselta puolen on ollut eduksikin, että kylmän talven jälkeen saamme nyt työskennellä kesäisessä helteessä. Saadakseni lähtökohdan avauspuheelleni olen hieman selaillut edellisen puoluekokouksen pöytäkirjaa palauttaakseni mieleeni, miten tuo kokous sujui. Huomautin tällöin avauspuheessani olleeni huolestunut meikäläisen työväenliikkeen hajanaisuudesta. Sanoin, että kun työväki poliittisesti on jakaantunut kolmeen osaan, jotka taistelevat toisiaan vastaan, ei ole ihmeteltävä, ettei sosialidemokraattinen puolue ole kyennyt saavuttamaan samaa poliittista asemaa kuin kansainvaltaiset työväenpuolueet lähimmissä naapurimaissamme.

4 Onnellinen sattuma oli että skandinaviset vieraamme olivat rakentaneet tervehdyspuheensa saman kysymyksen varaan. He kaikki kertoivat, miten rauhallisesti ja tuloksellisesti heillä asiat oli voitu hoitaa. Niinpä Ruotsin pääministeri Erlander mainitsi, että heillä vastustajiensa kanssa oli ollut poliittisia riitoja, jotka olivat olleet kiihkeämpiä kuin mihin heillä yleensä on totuttu. Nämä taistelut johtivat toivottuun voittoon etenkin sen vuoksi, että ammattiyhdistysliike ja sosialidemokraattinen puolue vetivät samaa köyttä. Mielenkiintoisin oli Norjan edustajan ministeri Brattelin tervehdyspuhe. Hän kertoi seuraavaa:»norjan Työväenpuolue, jonka tervehdyksen esitän, ei ole aina ollut niin yhtenäinen ja voimakas kuin nykyään. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen puolueemme oli hajanainen ja heikko. Katkera veljesriita jatkui 6 7 vuoden ajan. Taistelun kestäessä ammattiyhdistysliike loittoni puolueesta. Vuonna 1927 voimat koottiin nykyiseen työväenpuolueeseen, ja sen jälkeen puolueemme on voimistunut jatkuvasti vaalista vaaliin. Meillä on nyt yhtenäinen työväenpuolue, ja sillä on läheiset suhteet ammattiyhdistysliikkeeseen. Tämä onkin menestyvän työväenliikkeen perusedellytyksenä Norjassa.» Tanskan edustaja päätoimittaja Tabor lausui:»nyt kuten aina Tanskan työväenliikkeen piirissä vallitsee puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen kesken sopu ja rauha. Meidän maassamme kommunistinen hajotustoiminta on supistunut mitättömän vähäiseksi viidenneksi kolonnaksi, joka parhaillaan on tuhoutumaisillaan omiin sisäisiin ristiriitoihinsa.» Tietenkin kaikki nämä skandinaviset vieraamme ilmaisivat hartaan toivomuksen, että myöskin Suomen työväenliike onnistuisi kokoamaan rivinsä ja että puoluekokouksen työ loisi vahvan pohjan tuleville voimankoitoksille. Tähän tapaan arvioitiin työväenliikkeen asema Suomessa kolme vuotta takaperin. Tänä päivänä voimme todeta, että ainakin pinnallisesti katsoen tilanne meillä jatkuu samaan malliin. Edelleenkin kulkevat työväen joukot kolmessa ryhmässä eikä suinkaan omaksi edukseen. Suuri, vaikkakin hitaasti tapahtuva muutos on kuitenkin havaittavissa. Sosialidemokraattisen puolueen sisäinen elämä viime puoluekokouksen jälkeen on ollut yhtenäisempää ja parempia tuloksia tuottavaa kuin edellisellä tarkastelukaudella. Luopioiden, renegaattien, ryhmä on supistunut melkein merkityksettömäksi. Ammattiyhdistysliike, johon vieraamme tuolloin voimakkaasti vetosivat, on hiljalleen voimistumassa. Kansanvaltainen rintama on tällä tärkeällä alalla vahvistanut asemiaan. On vain lyhyen ajan kysymys, koska se on määräävässä asemassa. Silloisten vieraiden hartaat toivomukset ovat siten hiljalleen toteutumassa. Mutta kovin, kovin hitaasti! Suo- 7

5 8 men työväki näyttää olevan hidasta havaitsemaan, mitä kello on lyönyt. Suunta on kuitenkin oikea ja tervehtymistä on tapahtunut. Sen toivoisin kuitenkin olevan nopeampaa, sillä sosialismin voittokulku jatkuu muissa maissa hellittämättä. Kaikissa kolmessa Skandinavian maassa sosialidemokraatit ovat edelleenkin määräävissä asemissa. Ei niissä edes tarvitse vaihtaa hallituksia. Hallituskauden jatkuessa vuosikymmenestä toiseen voivat ne myös harjoittaa pitkäjännitteistä politiikkaa, joka tuottaa parempia tuloksia kuin lyhyet hallituskaudet. Viimemainittuihin meillä on kuitenkin parin vuosikymmenen aikana ollut pakko tottua. Saksassa marssitaan eteenpäin ja ahkerasti veikataan sitä, tulevatko sosialistit yleisissä vaaleissa hallituspuolueeksi. Myöskin Englannissa kehitys käy samaan suuntaan, kuten viime aikoina suoritetut»mielialan mittarit», täytevaalit, ovat osoittaneet. Vanhoillisten valta horjuu sielläkin parhaillaan arveluttavasta Samaan aikaan meillä Suomessa yritetään kääntää kelloa taaksepäin. Suomalaista teollistuvaa yhteiskuntaa johtaa jo vuosikausia maan vanhoillisin aines, agraarit. Heidän päähuolenaan on maaseutuväestön, puolueen kannattajajoukkojen, siirtyminen paremmille ansioille, jolloin puolue menettää äänestäjiä. Tätä luonnollista kehitystä viivytetään nyt kaikin tavoin. Maamme ehkä suurin taloudellinen pulma on kuitenkin siinä, että meillä maatalouden palveluksessa toimii liian suuri väestön osa, jonka elintasoa pitäisi voida nostaa samassa suhteessa kuin muillakin aloilla. On kuitenkin liian paljon vaatijoita, mutta vähän jaettavaa. Nykyinen keinotekoinen politiikka ei saata tällä tavalla kauan jatkua. Luodessamme katseen kuluneen kolmivuotiskauden tapahtumiin havaitsemme vallankäytön painopisteen huomattavasti siirtyneen. Kolme vuotta takaperin vasemmistolla oli eduskunnassa enemmistö. Se ei tosin ollut suuri, vain yhden äänen enemmistö, mutta siihen porvaristo mielellään viittasi, kun jokin asia heidän mielestään kulki vikaan. Silloin syytettiin mielellään vasemmiston enemmistöasemaa ja odoteltiin kuin uutta päivännousua aikaa, jolloin porvarilliset pääsisivät jälleen enemmistöön. Se toive on täyttynyt vuoden 1962 alkupuolella suoritetuissa vaaleissa. Niissä porvarilliset puolueet saivat turvallisen enemmistön. Innokkaina pantiin hihat heilumaan omien toiveiden toteuttamiseksi. Pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saatiin muodostetuksi porvarillinen enemmistöhallitus, johon myöskin luopiososialidemokraattien hallinnassa oleva SAK saatiin liittymään mukaan. Tämän järjestelyn avulla turvataan maalaisliitolle kaikissa hallituk-

6 sen äänestyksissä enemmistö, olivatpa kapinallisia oikeistoporvarit tai ammattiyhdistysmiehet. Nyt meillä on jo hiukan kokemusta siitä, mitä tämä maalaisliiton johtama enemmistöhallitus on saanut aikaan. Onko tilanne maassamme parantunut? Vastaus lienee kaikkien mielestä kielteinen: Ei ole parantunut, vaan päin vastoin huonontunut. Ulkopoliittisesti sanotaan tulosten olevan moitteettomia. Maamme noudattaman ulkopolitiikan sanotaan saavuttaneen hyviä tuloksia ja Suomen itsestään selvään puolueettomuuteen kuulutaan luotettavan. Meille olisi tietenkin ainakin yhtä tärkeää tietää, että myös me voisimme luottaa naapurien harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Tämä kysymys on kuitenkin niin monen tabun suojelema, että siitä ei yleensä maassamme keskustella nostattamatta ainakin jotakin tahoa hyökkäysasemaan. Sopikaamme siis ilman keskustelua siitä, että ulkopolitiikkaa hoidetaan niillä raiteilla, joihin maamme sotien jälkeen on ajautunut. Entä sisäpolitiikka, jota ilman ulkopolitiikkaa ei saada kunnollisesti hoidetuksi? Ovatko sisäiset Olomme rauhalliset? Vallitseeko maassamme yleinen tyytyväisyys enemmistöhallituksen toimintaan? Kysymyksen asettaminenkin on turha. Tuskin millään taholla ollaan tyytyväisiä asiain nykyiseen menoon. Se että oppositio ja ennen muuta sosialidemokraattinen puolue on tyytymätön, on itsestään selvää. Kun meidät tarkoituksella pyritään asettamaan sellaiseen asemaan, että meillä ei muka maan asioissa ole mitään tekemistä ja kun asioita hoidetaan maan etujen vastaisesti, lankeaa itsestään, että meidän tahollamme napistaan. Vastustajamme väittävät meidän käyttävän aseitamme väärin ja pelkästä oppositiohalusta vastustavan hallitsevien ryhmien pyrkimyksiä. Me tunnemme velvollisuutemme oppositiossa ja vastaamme jyrkkään sanelupolitiikkaan niillä aseilla, joita meillä on käytettävänämme. Se on aina ollut opposition tehtävä ja velvollisuus. Sisäpolitiikan alaan kuuluu myös talouspolitiikka. Jos nykyisen hallituksen talouspolitiikka joutuisi äänestyksen alaiseksi, se ei saisi montakaan ääntä puolelleen. Sehän on ollut kaiken aikaa suorastaan vaarallista seikkailua. Jo viime vuoden puolella heti hallituksen astuttua valjaisiinsa ryhdyttiin panemaan toimeen runsaita hintojen korotuksia. Niitä on vielä tämänkin vuoden puolella jatkunut, vaikka hintasulkukin muka on ollut voimassa. Kun palkkarintamalla alkoi liikehdintä, riennettiin korottamaan yhteiskunnan pylväiden palkkatasoa. Nämä pylväät eivät suinkaan olleet kipeässä avun tarpeessa. Tällä epäpsykologisella tavalla herätettiin palkansaajien suuren joukon keskuudessa katkeruutta. Varsinaisissa palkkaneuvotteluissa ja työehtosopimusneuvotteluissa tämä menettely aiheutti vaikeuksia ja jopa 9

7 10 pitkällisiä lakkojakin, vaikka vaatimuksia lopulta oli pidettävä kohtuullisina. Vähän yli puolen vuoden kestäneen taloudenhoidon tuloksena on parhaillaan uhkaamassa aivan uusi pulma. Holtittomalla taloudenhoidolla on jouduttu siihen järjestyneessä valtakunnassa harvinaiseen asemaan, että valtion kassa monen hyvän talousvuoden jälkeen on tyhjä. Hallitus ei tiedä, miten se tästä pulastaan pystyisi suoriutumaan. Parhaillaan etsitään uusia tulolähteitä. Pitkän etsimisen jälkeen'on löydetty vanha aasinpolku: verojen korottaminen ja pakkolainan ottaminen. Tästäkään polusta ei hallituksen piirissä ole päästy ratkaisuun. Ratkaisun teko on lykkääntynyt kuukaudesta toiseen ja asia on tälläkin hetkellä vielä umpikujassa, kuten hallituspuolueiden lehdet julistavat. Verotuskohteiden varaamisessa hallitus kulkee omia teitään. Se aikoo välittömästi nostaa niitä maksuja ja suorituksia, jotka se ilman eduskuntaa saattaa itse ratkaista. Varsinaisten verojen korotuksessa liikutaan oikeiston harrastamalla kulutusverojen linjalla, josta aikanaan on jo oltu melkein pääsemässä pois. Tarpeettomia menoja ei haluta poistaa. Tämä olisi ainoa oikea ratkaisu nykyisessä tilanteessa. Olisi toki uskattellava panna valtion lisätulojen kerääminen niiden velvollisuudeksi, joiden maksukyky sen saattaa kestää, siis tulosta ja omaisuudesta riippuvaksi. Hintataso on tähän asti huomattavasti noussut. Suunniteltujen uusien kulutusverojen painosta hintataso tulee edelleenkin voimakkaasti nousemaan. Tätä menoa katsellessa jää ihmettelemään, miten hallitus kuvittelee voivansa selviytyä palkkavaatimuksista vuoden vaihteen jälkeen. Nykyinen valtion kassakriisi on käynyt niin kuumaksi, että hallituspula kurkistaa nurkan takaa. Tämän päivän porvarillisten lehtien uutiset tosin tietävät, että sisäpiireissä on jo päästy johonkin sopimukseen, mutta hallitus ei ole vielä tehnyt mitään päätöksiä puhumattakaan siitä, että eduskunta olisi niitä ennättänyt tehdä. Näiden kysymysten kanssa painiskelu on paljastanut koko kansan nähtäväksi erään usein esitetyn syytöksen aiheettomuuden. Kun sosialidemokraatit ovat riidelleet keskenään, heitä on syytelty maan sisäisen elämän rikkinäisyyden aiheuttajiksi. Nyt on saatu nähdä, että porvarilliset piirit ovat vieläkin rikkinäisempiä. Sillä tahollahan on puolueitakin enemmän kuin vasemmalla. Niiden keskinäinen yhteistoiminta ei näy olevan kehuttavaa. Nyt alkavaan puoluekokoukseemme on sivullisten taholta kiinnitetty tavallista suurempaa huomiota. Näin ei tapahdu vain kotimaassa, vaan jopa rajojemme ulkopuolella. Neuvoja ja osittain varoituksia-

8 kin olemme saaneet eri tahoilta. On suorastaan imartelevaa, että näin tapahtuu. Se osoittaa, että päätöksiämme pidetään valtakunnalle tärkeinä. Meidän asianamme on antaa vastaukset sellaisina, että voimme niistä vastata omille kannattajillemme, ei vain tällä hetkellä, vaan myös tulevaisuudessa. Tällöin on tärkeä pitää mielessä, että kovassa poliittisessa pelissä, jota nyt pelataan, löysät otteet eivät auta. Jos meidän tahollamme olisi aikanaan otettu huomioon sivullisten toivomukset, emme olisi selviytyneet valkoisen terrorin uhasta emmekä myöskään turmiollista fasististen maiden politiikkaa jäljittelevästä Lapuan liikkeestä. Vain panemalla kovan kovaa vastaan saimme ne molemmat voitetuiksi. Sama on tilanne tänäkin päivänä. Vähävaraisen kansanosan puolustaminen on meidän erikoistehtävänämme. Sen ohella ilmoitamme edelleenkin pitävämme johtotähtenämme Suomen itsenäisyyden turvaamista, täydellisen kansanvallan toteuttamista ja säännöllisen parlamentillisen menon valvomista eduskuntatyössä. (Suosionosoituksia.) Lausun arvoisat puoluekokouksen edustajat tervetulleiksi heitä odottavaan työhön, joka toivottavasti antaa hyviä tuloksia. Saman tervehdyksen osoitan myös kaikille muille tässä kokouksessa läsnä oleville. Julistan kuudennenkolmatta puoluekokouksen avatuksi. (Suosionosoituksia.) 11 2 Puheenjohtaja: Olemme ottaneet tavaksi jokaisessa puoluekokouksessa muistaa, ketkä aikaisemmista tovereistamme ovat kokousten väliajalla poistuneet. Luonnonlakien mukaan tietenkin aina -tapahtuu riveistä poistumista. Tälläkin kertaa kuoleman viikate on ollut ahkerassa työssä. Kaikkia riveistä poistuneita puoluetovereita on mahdotontakin muistaa, mutta joukossa on useita, joiden suorittama työ ja puoluetovereiden taholta tuleva kunnioitus on ollut niin suuri, että heitä on tällaisessakin tilaisuudessa muistettava. Haluan luetella tarkempia henkilöitä, jotka näiden kolmen vuoden kuluessa ovat poistuneet meidän riveistämme. Aloitan kunniajäsenistä. Heidän joukkoonsa kuuluvat Olga Tainio, Aimo Luhtala, Vihtori Huhta ja A. J. Kosonen, Oskari Tokoi, joka tosin ei ole moneen vuosikymmeneen kotimaassa ollut, mutta on korotettu maanpakolaisuudessa eläen kunniajäseneksi.

9 12 Puolueneuvoston jäsenistä ovat poistuneet Feliks Lahtinen, Hugo Lindqvistja Walter Laitinen. Kansanedustajista ovat jättäneet meidät Pentti N i e m i ja Otto Muikku. Pari Yhdysvalloissa elänyttä henkilöä, jotka ovat tässäkin maassa saaneet suurta huomiota osakseen, nimittäin Elis Sulkanen, Raivaajan päätoimittaja, ja Henry Puranen, taloudenhoitaja, ovat myös poistuneet. Olemme useille näistä ennättäneet osoittaa kunnioittavaa huomiota jo heidän eläessäänkin. On kohtuullista, että hiljaisella hetkellä muistelemme heitä heidän poistuttuaan jokapäiväisen työnsä äärestä. 3 Kun kokous oli julistettu avatuksi, puheenjohtaja Tanner otti esille kokouksen osanottajille jaetun työjärjestyksen toiseksi kohdaksi merkityn asian, joka koski kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteamista, koollekutsumistavan laillisuuden toteamista, edustajavaltakirjain hyväksymistä, nimenhuutoa ja kokouksen päätösvaltaisuutta. Puheenjohtaja: Siirrytään esityslistalle kuuluviin asioihin. Meidän on vahvistettava kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. Näistä asioista annetaan seuraavat tiedot: Sääntöjen 12 :n 1 momentin mukaan puoluekokous pidetään joka kolmas vuosi lähinnä vuoden alkupuoliskolla. Kokousajasta ja -paikasta päättää puoluetoimikunta. Sääntöjen saman pykälän 1 momentin mukaan varsinaisesta puoluekokouksesta ilmoitetaan vähintään kuusi kuukautta ennen kokousta puoluelehdissä tai kirjallisesti puoluejärjestoille ja viimeistään 2 kuukautta ennen kokousta julkaistaan kutsu puoluelehdissä. Tästä kokouksesta on ilmoitettu puoluelehdissä 5 päivänä joulukuuta 1962 ja kiertokirjeellä puoluejärjestoille 12 päivänä joulukuuta Lopullinen kutsu julkaistiin puoluelehdissä 10 päivänä huhtikuuta Sääntöjen 22 :n 4 momentin mukaan esitykset ja niihin liittyvät puoluetoimikunnan lausunnot on lähetettävä painettuina esitysvihkoina puoluejärj estoille 2 kuukautta ennen kokousta. Aineisto postitettiin 14 päivänä huhtikuuta Sääntöjen 17 :n 3 momentin mukaan suorittavat puoluetoimikunnan määräämät henkilöt valtakirjojen tarkastuksen. Tämän jälkeen saamme kuulla, miten tarkastajat ovat työnsä suorittaneet. Sihteeri lukee valtakirjojen tarkastajain lausunnon ja suorittaa samalla nimenhuudon.

10 Sihteeri Anssi Kärkinen: Valtakirjantarkastajain lausunto on seuraava: Puoluetoimikunnan määrääminä puoluekokousedustajien valtakirjojen tarkastajina olemme suorittaneet meille uskotun tehtävän ja todenneet kokouksen osanottajille jaettuun luetteloon merkittyjen kokousedustajien valtakirjat sääntöjen määräämällä tavalla annetuiksi ja muutenkin laillisiksi. Meille esitetyn selvityksen mukaan ei niiden enempää kuin itse edustajien vaalienkaan suhteen ole tehty huomautuksia minkään piirijärjestön tai vaaliyhtymän osalta. Tämän vuoksi esitämme, että puoluekokous vahvistaisi puoluekokousedustajien edustajavaltuudet oheisen nimenhuutoluettelon mukaan. Sos.-dem. Puoluetoimisto, 14 päivänä kesäkuuta Puoluetoimikunnan määräämät valtakirjantarkastajat Veikko Helle Valde Nevalainen Anssi Karhinen Nimenhuudossa, joka tämän jälkeen toimitettiin, todettiin kokouksessa saapuvilla oleviksi pöytäkirjan liitteenä olevassa osanottajaluettelossa läsnä olleiksi merkityt 164 äänivaltaista puoluekokousedustajaa ja näiden lisäksi täydennysluettelossa mainitut kutsuvieraat ja muut äänivaltaa vailla olevat kokouksen osanottajat ja seuraajat. Puheenjohtaja: Kokous on saanut tietoonsa, että kaikki valmistavat toimenpiteet on suoritettu sääntöjen määrääminä ajankohtina, ja samoin saanut tietoonsa, että valtakirjojen tarkastuksessa kaikki lähetetyt valtakirjat ovat hyväksytyt. Kokous voinee niin ollen todeta, että kokous on ensinnäkin laillisesti kokoonkutsuttu, ja toiseksi, että kaikki ilmoitetut edustajat ovat myöskin oikein valtuutetut. Kokous voinee niin ollen päättää, että tämä kokous on ensinnäkin laillisesti koolle kutsuttu ja että se on päätösvaltainen. Ei kenelläkään liene huomauttamista. Päätettäneen näin. Vahvistettiin ja merkittiin, että kokous oli yksimielisesti todettu laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi Puheenjohtaja: Seuraa eräs miellyttävä välivaihe tämmöisessä kongressissa. Meillä on täällä nimittäin vieraita. Heidät tullaan nyt esittelemään, ja heilläkin on tilaisuus lausua mielipiteensä ja omat tervehdyksensä. Työväenjärjestöissä on yleisenä tapana, että vierail-

11 14 laan toistensa luona, milloin jotakin tärkeätä tapahtuu. Näin vierailemme me puolestamme niin hyvin kotimaisissa veljesjärj estoissamme ja muissa, joiden kanssa olemme läheisissä tekemisissä. Samoin teemme, kuii meitä kutsutaan ulkomaille sosialidemokraattisiin tilaisuuksiin. Ulkolaiset sosialidemokraatit vuorostaan ovat tavallisesti meidänkin kokouksissamme esittämässä omia terveisiään. Nämä ovat aina miellyttäviä tapauksia kunkin järjestön elämässä. Lienee syytä, että täällä esitellään saapuvilla olevat kutsuvieraat. Esittelen ensinnäkin ulkolaiset vieraamme. Ruotsista meillä on vieraina puoluesihteeri Sten Andersson ja taloudenhoitaja Allan Arvidsson. Norjaa edustaa täällä päätoimittaja Reidar Hirsti, joka juuri äskettäin on valittu Arbeiderbladetin päätoimittajaksi. Läheisiä naapurimaitamme edustavat myös täällä henkilöt, jotka eivät ole vanhassa kotimaassaan, vaan elävät maanpakolaisuudessa. Eestiä edustaa täällä parikin henkilöä, puheenjohtaja Johannes Mihkelson vanha tuttava meille ja heidän puoluesihteerinsä Raimond Kolk. Latviakin on edustettuna samoin pakolaispuolueena. Täällä on saapuvilla puolueen puheenjohtaja Bruno Kalnins. Siellä näyttää puolueen puheenjohtajuus menevän perintönä. Minä olin Kalninsin isän luona käymässä, mutta kotimaassa. Itävaltaa edustaa kansainvälisten asiain sihteeri ja kansanedustaja Karl Czernetz. Lisäksi on mainittava, että myöskin Saksan Sosialidemokraattisen puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Herbert Wehner, joka on samalla valtuutettu esittämään Sosialistisen Internationaalen tervehdyksen, oh ilmoitettu saapuvaksi, mutta hänen koneensa tulee vasta iltapäivällä. Tultuaan hänelle varataan tilaisuus tervehtiä kongressia. Kotimaisia järjestöjä on täällä edustettuina lukuisasti. Useimmat ovat kyllä tuttuja kongressille, mutta ehkä on syytä, että heitäkin voimistutetaan nousemalla pystyyn silloin, kun heidän nimensä mainitaan. Luettelen sellaisia, jotka eivät ole välittömästi puolueen kanssa tekemisissä, eivätkä kuulu jäsenyyteemme: Suomen Ammattijärjestö, puheenjohtaja Veikko Oksanen; Työväen Sivistysliitto, sihteeri Arvi Hautamäki; Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto, Esko Helle, joka samalla on puoluekokousedustaja; Työväen Matkailuliitto, puheenjohtaja Olavi Järvelä; Suomen Pienviljelijäin Liitto, toiminnanjohtaja Waltter Kuusela; Virkamiesten Yhteisjärjestö, varapuheenjohtaja Väinö Arvola ja sihteeri Ensio Rantanen. Sitten on sosialidemokraattisia järjestöjä. Näistä ovat täällä Sosialidemokraattinen Raittiusliitto, sihteeri Yrjö Saarinen; Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliitto, sihteeri Taimi Rinne-Virolainen;

12 Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto, sihteeri Aulis Leppänen; Sosialidemokraattinen Eduskuntaryhmä, puheenjohtaja Rafael Paasio; Nuoret Kotkat, sihteeri Martti Pöysälä; Sosialidemokraattinen maaseutuvaltuuskunta, puheenjohtaja Ilmari Linna; Kristillisten Sosialidemokraattinen Liitto, puheenjohtaja Paavo Alanne (suosionosoituksia). Puheenjohtaja: Mainitsen tässä yhteydessä, että tänne on vielä kutsuttu ns. vanhat kunniajäsenet, ne, jotka ovat vielä elossa j a ovat tänne voineet saapua. Ehkä nostatetaan heitäkin, että kokous näkee, että missä kunnossa kukin on (hilpeyttä). Täällä on veteraanien veteraani, entinen kansanedustaja Santeri Saarikivi, joka oli jo Forssan kokouksessa perustamassa puoluetta) (pitkällisiä suosionosoituksia). Ikuinen nuorisoliittolainen Otto Toivonen (naurua, suosionosoituksia).»kaikkien meidän Maija», Maria Sinisalo (suosionosoituksia). J. M. Malmivuori ei näy eikä kuulu. Juho Säteri ei ole saapuvilla. Edvard Metsola ei ole saapunut. Alpo Kesti-Helia (suosionosoituksia). Juho Pyykin on voinut lentää tänne (suosionosoituksia). Oskari Reinikainen ei uskalla lähteä liikkeelle ilman lääkärinlupaa. Tuomas Bryggari (suosionosoituksia). Väinö V. Salovaara (suosionosoituksia). Mooses Lehtinen ei ole saapuvilla. Joka tapauksessa totean, että nämä kunniavanhukset ovat hyvässä kunnossa. Puheenjohtaja: Kokoukseemme erikoisilla valtuuksilla saapuneille ja äsken muuten luetelluille pyydän kokouksen puolesta saada esittää lämpimän tervehdyksen. Olemme mielenkiinnolla seuranneet kehitystä varsinkin puoluettamme lähellä olevissa ja puolueen mukana marssivissa järjestöissä. Olemme iloinneet niistä saavutuksista, joita kukin on osaltaan kyennyt näyttämään maailmalle. Toivomme, että ne vastaisessakin toiminnassaan menestyisivät. Puheenjohtaja tervehti tämän jälkeen ruotsiksi ja saksaksi ulkomaisia kutsuvieraita. Kuuntelemme sitten tervehdyspuheita. Ulkomaisten vieraiden puolesta tullaan puheet esittämään kunkin maan taholta. Kotimaiset järjestöt ovat jakaneet keskenään nämä tehtävät. Nähtävästi sekä Viron että Latvian edustajat selviävät näistä tervehdyspuheista ilman erikoista kääntämistä, latviaa minä en ainakaan pysty puhumaan. 15

13 16 Ensimmäisenä tulee esiintymään täällä Ruotsin edustaja, puoluesihteeri Sten Andersson. Sten Andersson: (Suosionosoituksia puhujan noustessa puhujakorokkeelle). Arvoisa puoluekokous, rakkaat toverit! Minulla on ilo ja kunnia Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen nimissä tervehtiä Teidän kongressianne ja toivottaa sille menestystä. Voin vakuuttaa, että sadattuhannet sosialidemokraatit Ruotsissa seuraavat lämmöllä ja myötätunnolla teidän pyrkirhyksiänne. Annamme Ruotsissa paljon arvoa sille, että henkilökohtaisten kosketusten avulla sekä, kuten nyt, saapumalla teidän kongressiinne saamme seurata työtänne. On vaikeata, etten sanoisi mahdotonta, saada etäämpää katsoen selvää kuvaa teidän oloistanne. Poliittisen toiminnan ulkonaiset edellytykset ovat Ruotsissa niin toisenlaiset kuin Suomessa, että kuvan saaminen Suomesta on vaikeata. Myöntää täytyy, että kuulemme täältä tietoja ja näemme ilmiöitä, jotka meistä saattavat vaikuttaa omalaatuisilta. Saadakseni kuvan tilanteesta ja tämän kongressin ympärillä vallitsevista oloista olen seurannut sanomalehtiä. Porvarillisten ja kommunististen lehtien kirjoittelu Suomessa vallitsevasta tilanteesta ja oloista tuntuu meistä hämmästyttävältä. Olemme tosin Ruotsissakin saaneet tottua siihen, että poliittiset vastustajamme eivät pidä meistä. Voimme sanoa, että jos tällainen arvostelu ja moite ulkopuolelta lakkaisi, se hämmästyttäisi meitä. Onneksi kuitenkin olemme säästyneet siitä, että ulkopuolisten taholta yritettäisiin soveltaa meihin paitsiota. Meitä hämmästyttää Suomessa esiintynyt paheksunta siitä, että sosialidemokraattinen puolue on kommunisminvastainen. Meidän käsityksemme on, että Suomen sosialidemokraattinen puolue tässä suhteessa ei pyrkimyksiltään poikkea skandinaavisista puolueista. Me Ruotsissa teemme parhaamme iskeäksemme jatkuvasti kommunisteja vastaan. Meidän tavoitteenamme oleva yhteiskunta, sosialistinen demokraattinen yhteiskunta pakottaa meidät hylkäämään sekä porvarillisen että kommunistisen vaihtoehdon. Tässä mielessä me kaikki olemme samalla tavoin antikommunistisia. Tämä meidän asenteemme ei tietysti estä meitä Ruotsista maan vapaudesta tinkimättä ylläpitämästä hyviä suhteita esim. Neuvostoliittoon. Se esitys kansainvälisistä kysymyksistä, jonka puoluetoimikunta on jättänyt tämän kokouksen harkittavaksi, ei minun käsittääkseni anna minkäänlaista aihetta puhua sosialidemokraattien neuvostovihamielisyydestä.

14 Ei ole tietenkään meidän eikä ylipäänsä kenenkään ulkopuolisen asiana neuvoa sitä, millä tavalla suomalainen sosialidemokratia ratkaisee sisäiset kysymyksensä, mutta me Ruotsissa olemme sitä mieltä, että me tahdomme antaa Suomen sosialidemokratialle kaiken sen tuen, mitä se pyytää (kovia suosionosoituksia). On tärkeätä Suomelle, mutta tärkeätä myöskin Ruotsille, että voimakas sosialidemokratia Suomessa kykenee ehkäisemään ja poistamaan poliittisen heikkouden ja hajanaisuuden. Näillä sanoilla toivon, että tämä kongressi muodostaa pohjan sosialidemokratian voimakkaalle eteenpäin menolle. (Suosionosoituksia) Puheenjohtaja: Seuraavana esiintyjänä on Norjan edustaja, päätoimittaja Reidar Hirsti. Reidar H i r s t i: Hyvät suomalaiset puoluetoverit! Paljon on tapahtunut Pohjoismaiden historiassa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kun historioitsijat kerran asettavat tämän vuosisadan ensimmäisen puoliskon tarkastelunsa kohteeksi, he toteavat, että tänä aikakeutena pohjoismainen sosialidemokratia kasvoi ja sai jalansijaa. Samanaikaisesti he voivat sanoa toisen tosiasian: Tärkein voima tässä kehityksessä on ollut kansanvaltaisella työväenliikkeellä Pohjoismaissa. Se organisoi, järjesti ja johti yhteiskunnallisia voimia. Juuri tähän perustuu skandinavisen työväenliikkeen yhteenkuuluvaisuus, tämän vuoksi me tunnemme olevamme ikään kuin samassa veneessä. Tunnemme toisemme tovereiksi ja puolueystäviksi sanan oikeassa merkityksessä. Me iloitsemme yhdessä, kun työväenliike jossakin Pohjoismaassa menestyy, olemme pahoillamme, jos puoluetovereillamme menee huonosti jossain naapurimaassamme. Tunnemme olevamme samaa perhettä. Suomalaisten ystävien iloksi voin kertoa, että Norjan työväenliikkeessä menee nykyään kaikki hyvin. Sekä poliittiselta että ammattiyhdistysliikkeen kannalta oli suuri voitto, kun me toteutimme suurimman ansiotason nousun maamme historiassa ilman työtaistelua ja lakkoa. Saimme vapaaehtoista tietä kokonaisratkaisun, jonka piiriin kuuluu työntekijää teollisuuden, maatalouden ja kalastuksen piirissä. Tähän liittyy reaalinen tilanteen oikea arviointi. Voimme säilyttää Norjassa hintatason vakaana ainakin tänä vuonna. Ensi syyskuussa meillä on kunnallisvaalit. Me olemme optimistisia. Toivomme voivamme ottaa esimerkkiä Ruotsin viime vuoden menestyksellisistä kunnallisvaaleista ja vaalivoitosta. Olemme Norjassa tietoisia suomalaisten puoluetovereittemme monista suurista ongelmista viime vuosien aikana. Olemme tietoisia siitä, että ne johtuvat osaltaan Suomen maantieteellisestä asemasta suurpoliittisessa kuvassa. Tiedämme, että maan ulkopuolelta on vaikutettu 2 - Sos.-dem. P. Pöytäkirja 17

15 18 kehitykseen tässä maassa. Olemme erittäin kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu Suomen politiikassa. Sen vuoksi olemme aina toivoneet menestystä suomalaisille puoluetovereillemme. Olen iloinen, että olen saanut edustaa Norjan työväenpuoluetta tässä kongressissa. On hyvin monia sellaisia sekä Suomessa että ulkopuolella sen rajojen, niin kuin täällä ruotsalainen puoluetoverikin totesi, jotka antavat halukkaasti neuvoja suomalaisille sosialidemokraateille. Vieläpä Pravda on liikkeellä hyväntahtoisine neuvoineen. Minulla puolestani ei ole valmiita reseptejä ja neuvoja teille tuotavaksi. Olen tietoinen siitä, että te tunnette tilanteen. Tuon luoksenne koko Norjan työväenliikkeen myötätunnon ja onnentoivotukset. Kiitän vielä kutsusta puoluekokoukseenne ja tuon mitä lämpimimmät terveiset Norjan työväenpuolueelta ja erityisesti puolueen puheenjohtajalta, pääministeri Einar Gerhardssenilta. Toivon, että nämä kolme kokouspäivää sujuvat myönteisesti ja että ne merkitsevät elinvoimaista sydämensykähdystä suomalaisessa sosialidemokratiassa, suomalaisessa työväenliikkeessä ja suomalaisessa demokratiassa. (Suosionosoituksia.) Puheenjohtaja: Ehkä saamme nyt kuulla, mitä Eestin miehellä Mihkelsonilla on! Johannes Mihkelson: Hyvät ystävät ja toverit! Minä nyt puhun sellaista eestin-suomenkieltä, jossa tapahtuu pikkusen vivahduksia, niin että katsotaan sitten minun puhettani pikkusen sormien lävitse. Ensinnäkin kiitän kutsusta ja tuon tervehdykset Eestin Sosialistisen Puolueen taholta sekä toivon puoluekokoukselle parhainta menestystä. Tuon teille pienen kansan tervehdyksen toiselle pienelle kansalle, jotka ymmärtävät toinen toistansa paremmin kuin suuret. Pikkukansalla ei ole aihetta tuntea minkäänlaista alemmuuskompleksia, koska historiassa tunnettu kulttuuri on perustettu juuri pikkukansojen toimesta, puhumattakaan Suomen työtätekevän kansan aikaansaannoksista vaikeissa ja karkeissa luonnon sekä poliittisissa olosuhteissa. Vielä enemmän on aihetta olla iloinen siitä, että juuri pienet Skandinavian kansat ovat aikaansaaneet korkeatasoiset hyvinvointiyhteiskunnat, jotka kelpaavat esimerkiksi suurille valtioille, jotka poliittisen konservatismin vuoksi eivät ole olleet kykeneviä mobilisoimaan omia suuria mahdollisuuksiaan korkean elintason saavuttamiseksi kansoille. Sellaisen ikävän ilmiön voimme panna merkille niin idässä kuin lännessä. Vielä kerran parhainta menestystä kokouksellenne! (Suosionosoituksia.)

16 Puheenjohtaja: Tämän jälkeen pyydämme, että Itävallan edustaja Czernetz asettuisi puhujalavalle. Karl Czernetz: Rakkaat ystävät ja toverit! Minulla on kunnia tervehtiä teitä Itävallan sosialistisen veljespuolueen nimessä. Meidän maamme ovat etäällä toisistaan ja sangen erilaiset. Kuitenkin molempien maiden kansat elävät kahden suuren sotilasmahdin välissä kahtia jaetussa maailmassa. Siksi ymmärrämme teidän ongelmanne ja vaikeutenne sangen hyvin. Siksi myös Itävallassa ihmettelemme Suomen kansan ahkeruutta ja sitä tarmoa, jolla se on talou*- dellisista vaikeuksistaan niin nopeasti selviytynyt. Erityisesti me itävaltalaiset sosialistit kunnioitamme sitä itsepintaisuutta ja energisyyttä, jolla Suomen sosialidemokraatit ovat taistelleet parlamentaarisen demokratian puolesta vaikeassa tilanteessa. Uskomme ymmärtävämme teitä hyvin, sillä olemmehan itse kymmenen vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen eläneet samanlaisissa ja ehkä vaikeammissakin oloissa kuin te täällä. Liittoutuneet vapauttivat meidän maamme v Hitlerin herruudesta, mutta eivät tuoneet vapautta, vaan neljän vallan miehityksen maahamme. Meillä oli kymmenen vuotta amerikkalaisia, venäläisiä, ranskalaisia ja englantilaisia joukkoja maassamme. Mutta näiden neljän kesken vaaka pysyi tasoissa, ja siten meillä oli mahdollisuus säilyttää elämisen mahdollisuus ja sananvapautemme. Sanoimme silloin Itävallassa, että meillä oli neljän vallan miehityksen vuoksi raskas kuorma kannettavanamme, mutta yhden vallan miehitys olisi varmasti ollut vielä raskaampi kuin neljän. Olimme kuin pikku jyvä kahden jättilaismyllynkiven, suurvallan myllynkiven välissä.,me sosialistit tiesimme, että selviytyisimme, jos pystyisimme olemaan niitä myllynkiviä kovempaa ainesta. Tässä hengessä taistelimme kymmenen vuotta vapauden, riippumattomuuden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Puolustimme itseämme, jotta politiikkaamme ei olisi pystytty muuttamaan. Menimme mukaan Euroopan taloudelliseen yhteistyöhön ja saatoimme päästä. Marshall-avusta osallisiksi, jos kohta se ei kaikkia vallanpitäjiämme miellyttänyt. Kun me tarvitsimme ja saimme 1 miljardin dollaria, niin määrä vastasi suunnilleen valtavia tappioitamme. Lähetimme jopa miehitysaikana parlamenttimme huomioitsijan Euroopan neuvostoon Strassburgiin, vaikka sekään ei ollut kaikkien miehittäjien mieleen. Vapaasti valittu parlamenttimme ei antanut vaikuttaa itseensä. V. 1955, kymmenen vuotta vapautumisemme jälkeen, tulimme lopulta myös vapaiksi. Ennen valtiosopimuksen voimaantuloa suuntauduimme naapurimme Sveitsin tapaan puolueettomiksi. Olimme käsittäneet, että Itävalta oli neljän vallan miehityksen aikana tullut sotilaallisessa mielessä puolueettomaksi ja kaipasi vain vapautensa saa- 19

17 20 tuaan ja miehityksestä päästyään, että niin itä kuin länsikin takaisivat maallemme Euroopan strategisessa sydämessä sen, ettei se joutuisi minkään sotilasvallan vaikutuksen alaiseksi. Näin voi puolueettomuusjulistuksemme luoda pohjan valtio-oikeudellemme ja vapaudellemme. Mutta haluan selvästi sanoa, että meitä ei ole puolueettomuuteen muilta tahoilta autettu. Olemme sen hinnan itse maksaneet. Ja olemme maksaneet sen mielellämme. Puolueohjelmassamme sanotaan selvästi: Itävallan puolueettomuus tarkoittaa, että maamme pysyttelee erossa kaikista sotilaallisista liitoista. Puolueettomuutemme on oltava demokraattisella pohjalla ja demokraattiselta pohjalta johdettua. Kuulumme Eftaan, johon myös Suomi on assosioitunut, ja menemme mukaan muihin Euroopan taloudellisiin yhteistoimiin sikäli, kuin se puolueettomuusvelvollisuutemme pohjalta kulloinkin on mahdollista. Teemme sen, vaikka se suurten eurooppalaisten maiden vierellä eläen joskus saattaa olla vaikeatakin. Toverit! Tuon teille terveiset erään pienen maan suurimmalta puolueelta. Meillä Itävallassa on vain 7 miljoonaa asukasta, ja puolueessamme on jäsentä. Joka kymmenes itävaltalainen kuuluu SPÖ:ön. (Suosionosoituksia.) Vuodesta 1945 olemme vaalista vaaliin saavuttaneet äänimäärän lisäystä, mutta emme silti aina parlamenttipaikkojen lisäystä. Kaksi kuukautta sitten sai ehdokkaamme presidentinvaalissa loistavan voiton pääkilpailijastaan. Ehdokkaamme, puolueemme ensimmäinen puheenjohtaja, tohtori Adolf Schärff tuli silloin toisen kerran valituksi Itävallan liittopresidentiksi ja sai 55,5 prosenttia annetuista äänistä. (Suosionosoituksia.) Meiltä kysytään joskus, missä on SPÖ:n elinvoiman salaisuus. Se on puolueemme perustajan, Viktor Adlerin perintöä. Häneltä olemme oppineet, miten tärkeää yhtenäisyyden säilyttäminen liikkeessämme on ja miten tärkeää on säilyttää uskollisuus demokraattisen sosialismin aatteelle. Tässä mielessä, toverit, vielä kerran tervehdin teitä. Toivotan kokouksellenne menestystä ja menestystä vanhalle, taisteluissa koetellulle suomalaiselle sosialidemokratialle. Puheenjohtaja: Tämän jälkeen siirrymme kuulemaan suomalaisten järjestöjen tervehdyspuheita. Tämä asia järjestyy siten, että seitsemän järjestöä, nimittäin Suomen Ammattijärjestö, Sivistysliitto, Urheiluseurojen Keskusliitto, Matkailuliitto, Pienviljelijäin Liitto ja Virkamiesten Yhteisjärjestö esittävät tervehdyksensä yhteisesti. Tervehdyksen esittää Ammattijärjestön puheenjohtaja Veikko Oksanen.

18 Veikko Oksanen: Herra puheenjohtaja! Puolueväki! Suomen Ammattijärjestön edustajana minulle on annettu mieluisa tilaisuus esittää tälle sosialidemokraattiselle puoluekokoukselle myös viiden muun työväenjärjestön tervehdys ja menestyksen toivotus, nimittäin Työväen Sivistysliiton, Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton, Suomen Pienviljelijäin Liiton, Työväen Matkailuliiton, Virkamiesten Yhteisjärjestön ja Suomen Ammattijärjestön. Kun nämä tällä tavalla esittävät tervehdyksensä yhdessä, on se samalla ilmaus muustakin kuin vain yhteistahdosta yksinkertaistaa kokouksen alun seremoniallista puolta. Näkisin tämän ilmauksena ennen kaikkea siitä, että kansanvaltainen työväenliike muodostaa hengeltään ja pyrkimyksiltään yhden laajan kokonaisuuden, joka on jakautunut eri työmuotoihin. Kaikki työmuodot ovat tarpeellisia ja kukin niistä tarvitsee oman itsenäisyytensä toteuttaakseen kutsumustaan työväestön ja koko yhteiskunnan palvelijoina. Itsenäisyyden ohella tarvitaan keskinäistä yhteistyötä. Viime kädessä päämäärä on aina oleva sama: Vapauden, itsenäisyyden ja ihmisten keskinäisen kunnioituksen perustalle rakennettu kansanvaltainen elämänmuoto, jossa oikeudenmukaisella tavalla on kaikille taattu henkinen ja aineellinen perusturvallisuus ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen. Kansan valtaisesti ajattelevat ja toimivat työväenliikkeen naiset ja miehet ovat äskeisinä vuosina saaneet karvaita kokemuksia siitä, mihin joudutaan, jos terve kokonaisvaltainen ja kansanvaltainen ajattelu unohdetaan. Maamme tämän päivän yhteiskunnallisessa kuvassa on sellainen sairas ilmiö, että maan hallituksessa on mukana ulkoparlamentaarinen puolue, joka tunnetaan nimellä SAK. Hallituksen talouspolitiikka on tähän saakka koetellut raskaasti maamme palkansaajaväestöä. Vieläkin painavampia rasituksia on kuitenkin luvassa. Valtiontalouden ns. tasapainottamisohjelma merkitsee käytännössä varojen siirtämistä työväeltä vauraamman väestönosan kuppiin. Suuremman hyödyn saavat ovat täysin vakuutettuja tämän tulonsiirto-ohjelman, jota kutsutaan tasapainottamiseksi, oikeutuksesta. Suunnan muuttamiseksi tarvitaan kaikilla työväenliikkeen tahoilla tervettä kokonaisnäkemystä, yhteistyöalttiutta ja vastuuntunnetta. Maamme palkansaajakunnan ja myös pienviljelijäväestön elintason nostaminen ja sivistystyön mahdollisuudet ovat yhä enenevässä määrin tulleet riippuviksi niistä ratkaisuista, joita tehdään hallitus- ja eduskuntatasolla. Työväenliikkeen perinteellisen työnjaon mukaan olisi jokaisen oikealla tavalla tajuttava tämän työnjaon ja yhteisvastuun merkitys. Kaikkien keskeisimpänä tämä kysymys koskee ammatillisen liikkeen ja poliittisen työväenliikkeen keskinäisiä suhteita, Suomen Ammattijärjestön taholta on alusta saakka tajuttu tämän asian tärkeys. 21

19 22 Voimme sanoa, että koko Suomen Ammattijärjestön syntyhistoria ja sen nopea kasvu on ilmaus siitä, että se on nähnyt Suomen Sos.-dem. puolueessa arvokkaan ja samoihin päämääriin pyrkivän yhteistyökumppanin eikä poliittisen kilpailijan. Jokaisen poliittisen puolueen ja myös jokaisen yksityisen kansalaisen tulisi kunnioittaa ammatillisen liikkeen erikoislaatua. Siitä ei saa missään olosuhteissa tehdä sellaista puolueen kaltaista järjestömuotoa, jonka kautta työväestölle vahingollista hallituspolitiikkaa tuetaan. Diktatuurimaissa tähän kyllä turvaudutaan, mutta vapaaseen yhteiskuntaan se ei sovi. Sen iskostamispyrkimystä vastaan on meidän kaikkien taisteltava. Keskinäinen kunnioitus, lojaalisuus, yhteistyöalttius ja kansanvaltaiset periaatteet ovat niitä peruskiviä, joiden varaan ammattiyhdistysliikkeen ja kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistoiminta on tässä maassa rakennettava, jotta koko kansamme voisi kohota sekä henkisesti että aineellisesti rikkaampaan elämään. Pyydän lopuksi tuoda tälle nyt alkaneelle puoluekokoukselle edellä mainitsemieni järjestöjen mitä parhaimman tervehdyksen. Pyydän myöskin, että ne ajatukset, joita olen tässä yhteydessä lausunut eräänlaisena toivomuksena tälle kokoukselle, osaltaan vaikuttaisivat niihin tärkeisiin ratkaisuihin, joita te joudutte tämän kokouksen yhteydessä tekemään. Haluan vielä kerran kiittää saamastamme kutsusta ja toivotan tälle kokoukselle mitä parhainta menestystä. (Suosionosoituksia.) Puheenjohtaja: Sos.-dem. Nuorison Keskusliiton sihteeri Aulis Leppänen esittää puolueeseen kuuluvien järjestöjen tervehdykset. Aulis Leppänen: Toveri puheenjohtaja! Arvoisat kokousedustajat! Hyvät puoluetoverit! Tuon tälle kokoukselle seuraavien järjestöjen ja yhteisöjen tervehdyksen: Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton, Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliiton, Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton, Nuorten Kotkain Keskusliiton, Suomen Kristillisten Sosialidemokraattien Liiton, Työväenlehdistö Oy:n, sos.-dem. kasvatustoimikunnan, sos.-dem. kunnallisasiani jaoston ja sos.-dem. maaseutuvaltuuskunnan. Nämä järjestöt ja yhteisöt muodostavat yhdessä sosialidemokraattisen puolueen kanssa kansanvaltaisen työväenliikkeen kokonaisuuden. Tämän kokonaisuuden piirissä on jokaisella mainitulla järjestöllä ja yhteisöllä oma erikoistehtävänsä. Jokainen niistä edustaa osaa sosialidemokratian laajasta kokonaisuudesta. Ilman niitä sosialidemokraattinen liike ei olisi kokonaistehtävänsä täyttävä ja ilman sosialidemokraattista puoluetta, ilman sen päättäväisyyttä ja voimaa ei näiden

20 järjestöjen ja yhteisöjen tehtävien hoito ja työ ota sujuakseen. Siksi ne kaikki toivottavat kokoukselle ja sen päätöksille mitä parhainta menestystä. Erikoisen paljon tältä kokoukselta odottaa nuoriso. Odotuksen oikeutusta kuvannee parhaiten Ruotsin pääministerin Erlanderin Malmössä viime helluntaina pidetyillä Pohjolan sos.-dem. nuorison valtiopäivillä esiin tuoma ajatus, joka kuuluu seuraavasti:»nykyisessä yhteiskunnassamme valtaa käyttävä ikäpolvi on velkaa nuorisolle, joka on rohkeasti ottanut vastatakseen tulevaisuudessa siitä taloudellisesta rasituksesta, josta nyt miehuusiässä olevat ikäpolvet saavat vanhuudessaan nauttia. Vähin, minkä nyt vallassa oleva ikäpolvi voi nykyiselle nuorisolle tehdä, on kiinnittää huomiota nuorison tarpeisiin ja ryhtyä tositoimiin tehdäkseen yhteiskunnasta myös nuorisolle hyvän.» On tietysti totta, että se, minkä Ruotsin sosialidemokratia voi kehityskuvana omasta maastaan todeta, ei sellaisenaan sovellu meille. Kuitenkin tuon ajatuksen perussisältö on tosiasia myös meillä. Oikeudellinen demokratia on saatettu voimaan meidän maassamme, vaikkakaan sen kaikkia kohtia eivät vallassa olevat tahot aina halua noudattaa, niin kuin nykyisinkin on asianlaita. Sosiaalisen demokratian toteuttamisessa on sosialidemokratia käynyt ansiokasta taistelua sodanjälkeisen ajan. Saavutukset ovat nähtävissä pitkälle viedyssä sosiaahlainäädännössämme. Jäljelle on jäänyt taistelu kahden tärkeän yhteiskuntasektorin demokratisoimisesta, nimittäin kulttuurin ja talouden. Kulttuurisektorissa demokratisoinnin ajankohtaisuus esiintyy sivistyksellisen demokratian aikaansaamisvaatimuksena. Se merkitsee koulutoimen uudistamista ja tehostamista, niin että jokaisella on mahdollisuus riittävän pohjakoulutuksen lisäksi pätevään ammattikoulutukseen. Tämän investoinnin suorittamista 60-luvulla odottaa meidän maassamme lähes miljoona nuorta ihmistä. Taloudellisen demokratian aikaansaamisessa on ensimmäisessä vaiheessa tärkeintä aikaansaada suunnitelmatalous. Se poistaa voittoon perustuvan kapitalistisen investointipolitiikan sattumanvaraisuuden ja aikaansaa keskityksen, joka mahdollistaa miljoonalle uudelle käsiparille työn ja toimeentulon. Sosialidemokraattinen nuoriso odottaa, että sosialidemokraattinen puolue ja jo tämä kokous omaksuu nuo nuorison tavoitteet 60-luvun kiinteiksi toimintaohjelmikseen. Tänään me nuoret sosialidemokraatit tiedämme selvemmin kuin aikoihin, ettei sosialidemokraattisen aatteen suorittama yhteiskunnallinen uudistustyö ole helppoa. Vaara, että viimeisillä voimillaan valtaan päässyt oikeisto saa aikaan pitkäaikaisen taantumuksen, ei ole pieni. Siitä ovat viime aikojen tapahtumat selvänä todisteena. 23

21 24 Me nuoret näemme, että asettamiemme tavoitteiden ensimmäinen toteuttamisvaihe merkitsee oikeistovoimia vastaan aloitetun taistelun voitollista ja päättäväistä loppuun saattamista, niin että heidän edustamansa taantumus tulee täydellisesti murskatuksi. Historia opettaa, että sosialidemokratia on ollut parhaimmillaan aina silloin, kun se on päämäärästään tietoista, taistelevaa sosialidemokratiaa. Myös vastustajamme tietävät tämän. Siksi he pyrkivät jatkuvasti saattamaan meidät sosialidemokraatit toisiamme vastaan, ja siten kääntämään huomiomme pois pääasiasta, taistelusta edistyksen puolesta taantumusta vastaan. Sosialidemokraattinen nuoriso yhtyy puolueen kunnioitetun puheenjohtajan, toveri Tannerin Tampereen puheen ajatukseen:»nyt ei ole poishyppääjien aika». Nyt on kysymys siitä, mitkä tunnuskuvat sosialidemokratia suomalaisen nuorison seurattavaksi piirtää. Edustamani sosialidemokraattinen nuoriso toivoo, että nämä tunnuskuvat olisivat punainen lippu ja nostokurki. Ne ovat tällä hetkellä koko maailman tunnuskuvia. Niiden ilmestymistä myös meidän maahamme on suomalainen nuoriso odottanut innoittajakseen. Sosialidemokraattinen puolue ja ainoastaan se pystyy ne tenhoavina nuorison eteen asettamaan. Tämä alkamassa oleva kokous olkoon se punainen lippu, joka nousee hulmuamaan suomalaiselle nuorisolle ja koko kansalle viitoittamaan tietä uuteen yhteiskuntaan, joka rakentuu demokraattisen sosialismin ja kestävän rauhan periaatteille. Tämän kokouksen päätökset olkoot niitä esikuvia, jotka tuovat tunnuskuvaksemme nostokurjen kertomaan rakennustyöstä, joka vapauttaa ihmiset puutteesta ja pelosta ja suo mahdollisuudet miljoonalle uudelle käsiparille ammattiin ja työpaikkaan. Näissä merkeissä sosialidemokraattinen nuoriso ja edustamani järjestöt ja yhteisöt tervehtivät tätä kokousta. Eläköön itsenäinen, vapaa ja taistelutahtoinen suomalainen sosialidemokratia. (Suosionosoituksia.) Puheenjohtaja: Kokoukseemme on saapunut kirje- ja sähketervehdyksiä. Niitä ei kaikkia kai voitane lukea, mutta saataneen ainakin pääajatukset niistä kuuluviin. Pauli Burman: Toveri puheenjohtaja! Hyvät puoluetoverit. Tanskan Sosialidemokraattinen Puolue lähettää menestyksen toivotukset ja samalla valittaa, että tärkeän kansanäänestyksen vuoksi kaikki puolueen johtohenkilöiden matkat on peruutettu. (Luki muut kokoukselle saapuneet sähkeet.)

22 Puheen johtaja: Täällä pidetyissä puheissa on monella tavalla muistettu sosialidemokraattisen puolueen toimintaa ja esitetty sille hyviä toivomuksia. "Varsinkin ulkomaisten edustajien puheenvuoroista oli mielenkiintoista nähdä, että siellä ei ollenkaan voida ymmärtää, mitä kaikkea tässä maassa voi tapahtua. Heille voidaan ilmoittaa, että emme me itsekään kaikkea ymmärrä. Meitä esim. moititaan siitä, että me vastustamme kommunismia. Väite on kyllä tullut pääasiassa idästä, mutta täkäläinen kommunistinen puolue sitä myöskin kovasti korostaa. Ajamme tietysti omaa ohjelmaamme ja teemme voitavamme ei säilyttääksemme omat päämme pinnalla, niin kuin on tullut tavaksi sanoa vaan saavuttaaksemme tayoitteemme. Tämä on sanottava ulkomaisille vieraillemme ikään kuin vastaterveisinä. Pyydän kiittää kaikkia sekä ulkolaisia että kotimaisia liittoja kaikista niistä ystävällisistä sanoista, joita meille täällä on osoitettu. Puheenjohtaja kiitti ruotsiksi ja saksaksi ulkolaisia kutsuvieraita. Sekä Eestin että Latvian edustajat ovat näistä minun vastauspuheenvuoroistani ymmärtäneet, että me olemme heillekin hyvin kiitollisia. Tietenkin me erittäin tarkkaan seuraamme sitä, mitä näissä meidän Suomenlahden eteläpuolella olevissa naapurimaissamme tapahtuu. Me olemme huolestuneita näiden kansojen kohtalosta. Tällä hetkellä sille asialle ei mitään voi, mutta kansallisuusaate näyttää olevan hyvin sitkeä aate. Se elää vaikeissakin oloissa. Kiitos tervehdyspuheistanne Puheenjohtaja: Burman on ilmoittanut, että par'aikaa on eräässä toisessakin maassa sosialidemokraattinen puoluekokous. Se on kyllä vähän etäinen maa, nimittäin Kreikka. Ehkä on hyvä että Burman esittää mitä hänen mielestään pitäisi tehdä. Pauli Burman: Herra puheenjohtaja! Hyvät puoluetoverit! Tänä päivänä on Kreikan sosialistinen puolue aloittanut puoluekokouksensa. Kreikan puolue on joutunut viimeiset kymmenen vuotta käymään kovaa taistelua maassa esiintyvää uusfascistista hallitussuuntausta vastaan. Kreikan puolue on monissa yhteyksissä kansainvälisissä konferensseissa kertonut suurista vaikeuksista ja saanut aina osakseen veljespuolueiden myötätuntoa ja ystävyyttä. Koska heidän kokouksensa Ateenassa on merkittävä, esitän, että puoluekokous lähettäisi lyhyen tervehdyksen Kreikan sosialistisen puolueen kokoukselle esim. seuraavin sanoin: