Käytännön isänmaallisuutta

Transkriptio

1 14 Käytännön isänmaallisuutta Maritta Pohls, Filosofian tohtori, tutkija, työnohjaaja, kouluttaja Lotta Svärd -järjestön historia Lotta Svärd vv Ennen järjestön perustamista 2. Järjestön perustaminen 3. Organisaatio 4. Jaostot 5. Lottapuku ja merkit 6. Toiminta rauhan ja sodan aikana 7. Keräys- ja liiketoiminta 8. Koulutus 9. Tyttötyö 10. Lakkauttaminen 11. Lakkauttamisen jälkeinen aika Järjestö oli aseeton, vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö, joka ja 1930-luvuilla tunnettiin kautta maan harmaista puvuistaan, palvelualttiudestaan ja vaatimattomuudestaan: Vaadi aina eniten itseltäsi -tunnuksella.

2 15 Sotien aikana lottien panos oli niin arvokas, että vasta historia voi sen täysin määritellä. Yhteistyössä noin lottaa ja pikkulottaa urakoi kukin koulutuksensa mukaisella paikalla lottaa rohkeasti rintamaolosuhteissa palvellen sotaa käyvän isänmaan kohtalosta vastuuta kantaen. Alku ja perustaminen Naisten maanpuolustustyö ennen Lotta Svärd -järjestön perustamista Sivistystä koteihin- ja marttayhdistys: Helmikuun manifesti 1899 herätti naisiakin entistä aktiivisemmin osallistumaan politiikkaan. Lucina Hagmannin johdolla perustettiin "Sivistystä koteihin" - yhdistys. Silloinen hallitusvalta epäili sen säännöissä ja toiminnassa olevan liiaksi politiikkaa eikä sääntöjä vahvistettu. Naiset eivät lannistuneet. Sääntöjä yksinkertaistettiin ja nimeksi otettiin viattomampi "Martta" -yhdistys. Työtä voitiin jatkaa. Valtiollinen valistustyö oli pääasia, mutta sen tukena oli toiminta "kotien kohottamiseksi sivistyksellisesti, taloudellisesti ja siveellisesti". Kagaalit: 1901 muodostettiin Helsingissä nk. aktivistien toimesta salainen järjestö vastustamaan sortotoimenpiteitä. Järjestö sai venäläisiltä pilkkanimen "Kagaali", mutta tämä otettiinkin kunnianimeksi. Miesten kagaalien rinnalle syntyi vastaavia naisosastoja. Naiset olivat mukana vastarintaliikkeissä. He toimivat viestinviejinä, sairaanhoitotarvikkeiden, vaatetavaran ja varojen kerääjinä ja lahjoittajina. Varoilla autettiin vainotuksi joutuneita ja valmistettiin sekä levitettiin painotuotteita. Tuki jääkäriliikkeelle: Jääkäriliikettä tuki suuri naisjoukko, auttoi liikettä niin aineellisesti kuin henkisestikin. Jääkäriliikkeen ajalta muistetaan erikoisesti kaksi sairaanhoitajaa Saara Rampanen ja Ruth Munck, jotka olivat jääkäreiden mukana Saksassa. Monet naiset auttoivat eri puolilla maata jääkäreiksi lähteviä miehiä majoittamisessa, muonittamisessa ja opastamisessa.

3 16 Apu suojeluskunnille: Suojeluskuntien oheen kehittyi myös naisten toimintaa ompeluseurojen tapaan. Naiset hoitivat muonituksen erilaisissa suojeluskuntien tilaisuuksissa ja huolehtivat varusteiden hankinnasta ja huollosta. Heille alettiin antaa koulutusta sairaanhoidossa. Toiminta vilkastui vuoden 1918 tapahtumien aikana eikä se loppunut sodan loputtua. Työ alkoi saada järjestäytyneitä muotoja. Vuonna 1918 kiitti kenraali C. G. Mannerheim Suomen naisia mm. sanoilla: "Taistelutantereella laupeudensisarena tai Lotta Svärdinä tai kodissa uupumattomasti aherrellen sotilaiden varustamiseksi ja muonittamiseksi, kaikkialla, kaikilla aloilla on Suomen nainen työskennellyt hiljaisuudessa ja vaatimattomasti muistamatta unta ja lepoa " Tässä puheessa käytettiin ensi kerran naisista Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden nimitystä "Lotta Svärd". Lotta Svärd -yhdistys: Ensimmäinen Lotta Svärd -yhdistys syntyi marraskuun 18. päivänä 1918 Riihimäelle. Suojeluskuntain Ylipäällikkö Diedrich v. Essen antoi elokuun 29. päivä 1919 päiväkäskyn No 18, jonka 3 :ssä todettiin lyhyesti, että naiset voivat osallistua suojeluskunnan toimintaan. Tämä oli sysäyksenä järjestöjen räjähdyksenomaiseen kasvuun. Enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä osastoja oli vuoden lopulla jo yli 200. Naisten toiminnasta maamme itsenäisyystaistelussa maakunnittain kertoo Lotta Svärd -yhdistyksen julkaisema vuonna 1928 ilmestynyt "Valkoinen kirja". Järjestön perustaminen Lotta Svärd -järjestö syntyi 1920-luvulla isänmaallisen maanpuolustushengen elähdyttämänä aluksi suojeluskuntien tukijärjestöksi. Lotta Svärd -järjestön säännöt vahvistettiin Koko valtakunnan käsittävä perustava kokous oli ollut maaliskuussa Näin perustamisesta tuli vuonna 2001 kuluneeksi 80 vuotta.

4 17 Järjestön tarkoituksena oli "lujittaa suojeluskunta-aatetta ja avustaa suojeluskuntajärjestöä suojaamaan kotia, uskontoa ja isänmaata." Tätä toteuttaakseen "järjestö tekee isänmaallista valistustyötä ja toimii kansan puolustustahdon ja siveellisen kunnon kohottamiseksi". Lotta Svärd -järjestö oli vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö. Missään vaiheessa se ei ollut aseellinen järjestö. Järjestöä johti keskusjohtokunta. Lokakuussa 1921 nimitettiin puheenjohtajaksi Helmi Arneberg-Pentti. Vuodesta 1929 tuli johtoon Fanni Luukkonen (linkki: fanni.htm), joka johti järjestöä 19 vuoden ajan sen lakkauttamiseen saakka. Keskusjohtokunnan alaisina toimivat itsenäisinä piirijärjestöt sekä paikallis- ja kyläosastot. Käytännön työssä jakautui järjestö jaostoihin: 1. lääkintäjaosto 4. keräys- ja huoltojaosto 2. muonitusjaosto 5. toimistojaosto 3. varusjaosto 6. viestijaosto

5 18 Kuva: Lotta Svärd -yhdistyksen keskusjohtokunta vuonna Istumassa vas. Hilja Riipinen, Signe Björkenheim, Helmi Arneberg-Pentti, Fanny Rikama ja Ruth Munck; seisomassa Hilma Pohjanpalo, Fanni Luukkonen, Tekla Brummer ja Fanny Munck. Lotan ulkoisena tunnusmerkkinä oli harmaa lottapuku, johon kuuluivat valkoiset irtokaulukset ja -kalvosimet sekä lottaneula. Kaikki toimivat jäsenet antoivat lottalupauksen. Jaostot Lääkintäjaosto Lääkintälotilla oli kuuden kuukauden peruskoulutus ja tähän liittyvä jatkokoulutus. Myös valmiit lääkärit ja sairaanhoitajat kuuluivat tähän jaostoon. Jaoston lotat toimivat sairaaloissa sairaanhoitajien apuna. Kuva: Lääkintälotan arkea 1930 jaosto sai tehtäväkseen kahdeksan kenttäsairaalan varustamisen. Kussakin sairaalassa tuli olla 150 potilaspaikkaa ja kustannuksiksi laskettiin yhteensä 3,6 miljoonaa mk. Mm kutakin sairaalaa kohti tuli olla 3 kenttäkeittiötä. V sairaalat olivat valmiit ja ne luovutettiin puolustusvoimain käyttöön. Tämän lisäksi järjestö hankki vielä neljään kenttäsairaalaan, sairasjunaan ja 22 sotasairaalaan sairaanhoitovälineet, sidetarpeet, vuodevaatteet ja taloustarvikkeet. Järjestöllä oli omia toipilaskoteja, jotka olivat kokonaan lottien hoidossa.

6 19 Lääkintälottien raskain työpaikka oli kaatuneiden evakuointikeskus, jossa vainajat pestiin, puhdistettiin (tarvittaessa jopa sulatettiin), puettiin ja laitettiin arkkuihin. Lotat ompelivat myös arkkuvaatteet. Kotirintamalla jatkui sairaalavarusteiden hankkiminen ja valmistaminen. Lääkintälottia oli myös hevossairaaloissa. Lääkintälottia oli samanaikaisesti kotipaikkakuntansa ulkopuolella komennuksella n Muonitusjaosto Muonitusjaosto oli alusta alkaen laajinta ja näkyvintä lottatyötä. Jaosto huolehti suojeluskuntien tilaisuuksien muonittamisesta, mutta myös suurten valtakunnallisten tapahtumien, esim. Salpausselän kisojen joukkomuonituksesta huolehtivat lotat Karjalan kannaksen vapaaehtoisten n linnoittajan muonittamisesta. Työssä oli lottia n. tuhannessa eri työpisteessä. Sodan alkaessa lotat muonittivat reserviläiset (yli !) heidän kokoontumispaikoillaan ja kuljetuksen aikana samoin he hoitivat siirtoväen muonituksen ja majoituksen kuljetusten aikana. Talvisodan aikana lotat leipoivat armeijalle tonnia leipää päivässä. Leipä leivottiin suurelta osalta talojen uuneissa. Leipiä varten oli valmis peltinen neliskulmainen muotti sekä neliskulmainen pahvilaatikko, johon pakattiin kuhunkin 17 kg kuivaa leipää. Muonituslottia oli esikunnissa, huoltolaitoksissa, varikoissa, kenttäsairaaloissa jne. Heillä oli omia kanttiineja jopa rintamalinjojen tuntumassa. Muonituslottia oli komennuksella v kotipaikkakuntansa ulkopuolella 6776, kotipaikkakunnilla kokopäivätyössä 1171.

7 20 Kuva: Kalannin muonituslottia ja kuivumassa olevia leipiä Varusjaosto Varusjaoston lotat huolehtivat luvun puoliväliin saakka suojeluskuntien tarvitsemista varusteista, niiden hoidosta ja luetteloinnista sekä sotasairaaloiden liinavaatteiden valmistuksesta ja korjauksista. He hankkivat ja kunnostivat myös komennuksella olevien lottien, pikkulottien ja sotilaspoikien vaatetuksen. Varuslottien työ tapahtui suureksi osaksi kotirintamalla keskusvarastoissa, sotasairaaloissa, tehtaissa ja varustekorjaamoissa. Kenttäolosuhteissa heitä oli vaatekorjaamoissa, pesuloissa, kenttä- ja sotasairaaloissa. Pesula-ambulansseissa oli kussakin 11 lottaa ja konemestari.

8 21 Varuslottia oli v.1943 samanaikaisesti komennuksella 839. Kuva: Turun varuslottia ompeluillassa Toimisto- ja viestijaosto Toimisto- ja viestijaosto oli sodan lopulla lukumäärältään toiseksi suurin jaosto muonitusjaoston jälkeen. Jo rauhan aikana aloitettiin ilmavalvonta-, viestipalvelu-, väestönsuojelu- ja kansliapalvelukoulutus. Lotat toimivat mm. kenttäpostissa, konekirjoittajina, kartanpiirtäjinä. Viestilotat koulutettiin puhelunvälittäjiksi, lennätin-, radio-, kaukokirjoitin-, salakirjoitus- ym. tehtäviin. Ilmavalvonnassa lottien osuus oli huomattava. Jopa vanhimpia pikkulottia oli sodan aikana vartiotorneissa.

9 22 Valonheitinlotat Miespulaa päätettiin sodan lopulla helpottaa mm. korvaamalla osa valonheitinpattereiden miehistöstä lotilla. Pääsyvaatimuksena oli ylioppilastutkinto. Laajasalossa (Degerö) alkoi koko ryhmän lopullinen ilmapuolustuskoulutus kesäkuun 6. päivänä Koulutukseen jäi 149 lottaa. Monet koulutettavista olivat yliopistojen ja korkeakoulujen 18 vuotta täyttäneitä opiskelijoita, jotka olivat työvelvollisia kesälomansa aikana. Lottakoulutuksen ohella kuului opetukseen muun sotilaskoulutuksen lisäksi myös aseen käytön opettelua. Desanttivaaran ja kalliiden laitteiden takia tätä pidettiin tarpeellisena, vaikka lottajohdolle asia oli vaikea. Lotat saivat opetusta kartan ja kompassin käytöstä, kenttäpuhelimen toiminnasta ja kenttäkaapeleiden vetämisestä maastoon. Työpukuna oli paksusta kankaasta tehty "luukkuhaalari". Kurssi päättyi heinäkuun 26 pv. Lotat olivat sen menestyksellisesti suorittaneet ja heistä muodostettiin 14. valonheitinpatteri. Nämä lotat olivat ainoa naisista kokoonpantu, sotilaallisesti toimiva ja taisteluvastuuta kantamaan tarkoitettu yksikkö. He sitoutuivat palvelemaan ilmatorjuntajoukoissa niin kauan kuin sotatilanne vaati tai vähintään yhden vuoden. Valonheitinlotat vapautettiin palveluksesta Vuodesta 1966 lähtien tämä joukko on kokoontunut toistuvasti yhteistapaamisiin.

10 23 Keräys- ja huoltojaosto Jaoston tehtävä oli varojen kerääminen, erilaisten tilaisuuksien järjestäminen illanvietoista konsertteihin ja myyjäisiin. Rahan ja tavaran kokoaminen, ilmoitusten hankkiminen ym. tehtävät kuuluivat myös tämän jaoston toimiin. Lottien liiketoiminta laajeni erikoisesti 30-luvulla ja käsitti lopulta esimerkiksi lottakanttiineita, ruokaloita, hotelleita, lyhyttavaraliikkeitä, jopa sikaloita ja kanaloita, joista saatiin hyvää ruoan lisää elintarvikepulasta kärsivälle muonitustoiminnalle. Sosiaalinen huoltotyö kummilapsineen, sotaorpojen päiväkoteineen ja invalidikoteineen (mm. Kyyhkylän ja Kiiskilän invalidikodit, Marttilan 29 talon invalidikylä jne.) kuului tämän jaoston tehtäviin. Kuva: Turun lottien lyhyttavarakauppa, Kauppiaskatu 11. Tyttötyö pikkulotat-lottatytöt 1931 otettiin mukaan tyttötyö. Tyttöosastoihin pääsi jokainen 8 vuotta täyttänyt tyttö. 17 vuotta täytettyään hänellä oli oikeus osastonsa johtajan suostumuksella siirtyä lotaksi. Vanhimmat pikkulotat, myöhemmin lottatytöt, suorittivat monin paikoin isojen lottien tehtäviä. Pikkulotilla oli oma lehti, heidän pukunsa oli isojen lottien puvun mallinen ja heidän tunnuksensa oli lottaneulan heraldinen ruusu. Tyttötyön ohjaaja Tyyni Leppo kertoo Savonlinnan pikkulotille Vänrikki Stoolin tarinoita. Ylärivissä toinen oikealta näiden kotisivujen laatija Seija Aantaa.

11 24 Tunnukset Lottaneula 1921 hyväksyttiin Eric Wasströmin suunnittelema hakaristi heraldisine ruusuineen Lotta Svärd - järjestön merkiksi. Hakaristi on ikivanha eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa käytetty ornamentti, jota tavataan myös Afrikassa ja Amerikassa. Euroopassa sitä esiintyy jo nuoremmalta kivikaudelta peräisin olevissa saviastioissa, Suomessa jo ainakin nuoremmalla rautakaudella. Nykyaikaan saakka hakaristi on säilynyt mm. suomalaisugrilaisten kansojen ompelukoristeissa ja kansanomaisessa puuesineistössämme.. Se on käsitetty onnea tuottavaksi, pahojen voimien vaikutukselta suojaavaksi taikamerkiksi (Otavan iso tietosanakirja) Pikkulottamerkkinä oli pelkkä heraldinen ruusu, joka on tunnettu 1200-luvulta lähtien. Jokainen lottaneula on numeroitu. Numerosta voi päätellä, milloin merkin haltija on liittynyt järjestöön. Jatkosodan loppupuolella aikaisemmin hopeinen lottaneula valmistettiin muusta materiaalista. Lottapuku Lottapuku oli jo vuonna 1926 kehittynyt sellaiseksi, minkälaisena se säilyi koko järjestön olemassaoloajan. Puku oli valmistettu pumpulikankaasta, juhlapuku villakankaasta. Siihen kuului valkoinen irtokaulus ja valkoiset kalvosimet, joiden reunassa oli käsin ommeltu reikäommel.. Sisäjuhlapukuun kuului vasemmassa hihassa pidettävä käsivarsinauha sekä mustat sukat ja kengät. Työpuvun kanssa hyväksyttiin myös harmaat sukat ja monot. Työssä oli suojana valkea esiliina tai harmaasta lottapukukankaasta tehty työesiliina. Myös ulkona käytettävä mantteli oli tarkoin suunniteltu ja yhtenäinen samoin kuin lottalakki. Keskusjohtokunta antoi määräykset puvun kanssa käytettävistä merkeistä.

12 25 Lottapukuja on säilynyt vähän meidän päiviimme saakka. Osa puvuista poltettiin liian arvokkaana muuten hävitettäväksi. Sota-ajan jälkeisenä pulakautena niitä värjättiin partiopuvuiksi, niistä tehtiin puolihameita, tyynyliinoja, esiliinoja jopa matonkuteita. Suomen Lottaperinneliitto ja Suomen Naisten Huoltosäätiö sekä Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden liitto ovat yhdessä laatineet ohjeet nykyisestä lottapuvun käytöstä: Nykyiset lottapuvun käyttötilanteet: tilaisuudet, joissa esitellään, muistellaan Lotta Svärd- järjestöä teatterinomaiset, näytelmälliset tapahtumat isänmaalliset juhlat ja tilaisuudet Kuka saa käyttää lottapukua? Henkilö, joka on ollut jäsenenä Lotta Svärd -järjestössä. Lottien ja pikkulottien välillä ei tehdä eroa, kummallakin on samanlainen oikeus lottapukuun Henkilöllä, joka ei ole ollut jäsenenä Lotta Svärd - järjestössä on oikeus käyttää lottapukua, jos henkilö 1. esittelee Lotta Svärd-järjestöä ja sen toimintaa 2. on osallisena näytelmässä, tapahtumassa, jonka rooli vaatii lottapukuun pukeutumista ja rooli on hyvän tavan mukainen: asu on vaihdettava välittömästi esityksen päätyttyä. Henkilöllä, joka ei ole kuulunut Lotta Svärd-järjestöön ei ole oikeutta käyttää lottapukua juhla-asuna juhlissa ja tilaisuuksissa.

13 26 Tarkemmat ohjeet lottapukuun liittyvistä säännöistä on saatavana Suomen Lottaperinneliitosta. Lottaneulaa ja pikkulottamerkkiä voi käyttää kunniamerkkien kanssa tammenlehvän tavoin sijoitettuna kunniamerkkien yläpuolelle. Mikäli henkilöllä on sekä tammenlehvä, että lottaneula, suositellaan käytettäväksi jompaakumpaa. Tyttötyö Nuorisotyötä varten perustettiin tyttöosasto v Tyttötyö lähti reippaasti käyntiin varsinkin maaseudulla. Tyttöosastoja oli vuonna 1935 jo 512 ja niissä pikkulottaa. Puheenjohtaja Fanni Luukkonen johti työtä alussa itse. Vuonna 1938 tuli johtoon maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Saara Forsius. Suurin osa paikallisista tyttötyönjohtajista oli ammatiltaan opettajia. Pikkulotaksi pääsi 8-vuotiaana. Täytettyään 17 vuotta saattoi pikkulotta hakea Lotta Svärd-järjestön jäsenyyttä. Vuonna 1943 muutettiin pikkulotta - nimitys lottatytöksi. Pikkulotat saivat oman tunnuksensa: hopeanvärisen heraldisen ruusun, jossa oli sininen emaloitu keskusta. Pukuna heillä oli samanlainen harmaa puku kuin aikuisillakin. Pikkulotilla oli oma "Pikkulotta" -niminen lehti.

14 27 Nuorimmat vuotiaat pikkulotat saivat opastusta uskonnollis- isänmaallisessa hengessä. Eräs entinen pikkulotta kertoi toimintaansa muistellessaan: "Me leikimme ja lauloimme, mutta teimme sen isänmaan hyväksi". Pari kertaa kuukaudessa oli työiltoja, joissa harjoiteltiin monenlaisten töitten alkeita. Tehtiin sideharsorullia, tuntemattoman sotilaan paketteja, kirjoitettiin kirjeitä, pakattiin leipiä pahvilaatikkoihin, varusteita rintamalle lähetettäväksi jne. Leirejä ja retkiä järjestettiin, oli laulu- ja lausuntakuoroja, avustettiin erilaisia keräyksiä. Isommat tytöt, vuotiaat, suorittivat varsinkin sodan loppuvaiheessa jo isojen lottien töitä. Heitä oli lottakanttiineissa ja ruokaloissa tiskaamassa, perunoita kuorimassa, he ompelivat, kutoivat, parsivat ja paikkasivat. Ilmavalvonnassakin toimi joitakin lottatyttöjä. Varttuneimmat vapauttivat isoja lottia komennukselle sotatoimialueelle. Joitakin oli jopa itse komennuksella, koska lottatyövoimasta oli puutetta.

15 28 Poliittisten olosuhteiden aiheuttama tauko vv Vuonna 1944 marraskuun 24 päivänä valtioneuvosto lakkautti Lotta Svärd - järjestön valvontakomission käskystä. Takana oli 24 vuotta taukoamatonta työtä isänmaan hyväksi, mahdottoman tekemistä mahdolliseksi, omien voimien ylittämistä kerta toisensa jälkeen ja sitten 50 vuoden unohdus. Sanomalehti Uusi Suomi kirjoitti Lotta Svärd -järjestöstä lakkauttamispäätöksen tultua tietoon: Lotta Svärd-järjestö syntyi meillä omalla kotoisella pohjalla, ilman ulkoisia esikuvia. Se itse sen sijaan on ollut esikuvana monille muille, eritoten Skandinavian ja anglosaksisten maiden naisille. Kun Lotta Svärdjärjestön toiminta nyt Suomessa päättyy, jää sen ajatus elämään tavallaan noissa ulkomaisissa sisarjärjestöissä. Täällä kotona häviämätön kiitollisuus kohdistuu vaatimattomaan, harmaaseen Lotta Svärdiin, sen oikeassa hengessä toimineisiin, työteliäisiin ja uhrautuviin Suomen naisiin. Järjestön lakkauttamisen jälkeen ei isänmaa ole lotille liiemmälti kiitollisuuttaan osoittanut ennen viimeksi kulunutta vuosikymmentä. Sotien aikana Lotta Svärd-järjestö kaikkien aikojen maailman suurimpana naisten vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä kesti kunnialla tulikokeensa ja sen yksityiset jäsenensä lunastivat lottalupauksensa. Vuodesta 1992 Kukaan nainen ei ole unohtanut olleensa kerran lotta. Lottakunnioituksen henkiinherättämisen myötä meillä on ollut 90-luvun taitteesta alkaen ainutlaatuinen tilaisuus puhua niistä lähihistorian tapahtumista, joista on pitkään vaiettu. Lottavuodet sisälsivät itse kunkin kohdalla niin arvokasta elettyä elämää tasa-arvoisena aherruksena "Vaadi aina enin itseltäsi" periaatteella, että siinä olisi kivijalkaa tämän päivänkin yhteiselämään. Paitsi konkreettista työtä, kuului lottahenkeen arvomaailma, josta mikä tahansa kansakunta olisi voinut

16 29 olla ylpeä. Se heijastui vielä Lotta Svärdin lakkauttamisen jälkeenkin sodanjälkeisessä jälleenrakennusurakassa tosin ilman lottapukua. Erityisesti kosketti entisiä lottia ja pikkulottia viidenkymmenen vaietun vuoden jälkeen kunnianosoitus lottamitalin muodossa tällä vuosikymmenellä. Hakemuksiin sai vuodattaa päällimmäisinä olevat muistonsa, ja mitalinjakojuhlista muodostui sadoille niihin kulloinkin osallistuneille lottahengen läpitunkemia juhlahetkiä. Elämä jatkuu. Entiset lotat ja pikkulotat ovat kokoontuneet 5-7 vuoden ajan. Uusia nuorempia jäseniä toivomme mukaan "lipunkantajiksi" entistä enemmän. Entiseen paluuta ei tietenkään ajatella, elämä on jatkuvaa liikettä eteenpäin. Onnellisuutemme perustuu siihen, että tunnemme olevamme osallisina tämän ajan kehitykseen. Kehityksen tueksi tarvitaan kuitenkin perinnettä edellisiltä sukupolvilta, on osattava rakentaa sille, mikä on kyllin arvokasta, säilytettävää. Kirjoittaja on Irma Toivanen, Turun seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Raakel Ali-Melkkilän julkaisussa Lotat Suomen itsenäisyyden vaiheissa. (Teksti on julkaistu Maritta Pohlsin luvalla. Lähde: Annika Latva-Äijö ja Maritta Pohls, Lotta Svärd, Käytännön isänmaallisuutta, Otava 2009)