Suomen Abujan suurlähetystö (CIMO)

Transkriptio

1 Suomen Abujan suurlähetystö (CIMO) Harjoitteluraportti Atte Laitinen, Kati

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Lähtövalmistelut Työ suurlähetystössä Eläminen Nigeriassa Loppuajatukset... 6

3 1. Johdanto Olin ensimmäisen kerran Nigeriassa työharjoittelussa jo vuonna 2011 AIESEC:in kautta ja tuon kokemuksen jälkeen minulla on ollut tarkoituksena mennä Afrikkaan takaisin harjoittelun tai töiden muodossa. Seurasin CIMO:n harjoittelupaikkoja ja Abujan suurlähetystön ilmoituksen huomattuani pistin välittömästi hakupaperit kasaan. CIMO ilmoittaa kaksi kertaa vuodessa kuuden kuukauden harjoittelupaikoista edustustoissa ja Finpron toimistoissa. CIMO suorittaa hakijoille esivalinnan, jonka perusteella lähetystöissä ja Finprolla valitaan harjoittelijat. Lisätietoja löytyy CIMO:n sivuilta. Afrikan paikkoihin ei ole niin paljoa hakijoita kuin trendikkäisiin New Yorkiin, Tokioon jne., mutta hakupapereilla on CIMO:n ohjelmiin haettaessa suuri merkitys, ja niihin kannattaa panostaa. Aikasemman Nigerian kokemukseni ja suurlähetystössä työskentelyn ansioista minua ei kuitenkaan pyydetty edes erilliseen haastatteluun vaan valittiin suoralta kädeltä Nigeriaan! 2. Lähtövalmistelut Tieto harjoittelupaikasta tuli jo marraskuun alussa, joten harjoitteluun valmistautumiseen oli reilusti aikaa. Ulkomaan työkuvioistani johtuen pystyin hakemaan viisumia vasta tammikuussa, ja tämä olikin edellisen kerran tapaan melkoinen ruljanssi. Suomessa ei ole Nigerian suurlähetystöä, joten hakemus piti lähettää Tukholmaan ja liitteiksi vaadittiin hirvittävä nivaska papereita, joiden kokoamisessa sain apua Abujasta. Viisumi myös maksaa hulppeat parisataa euroa, mutta onneksi lähetystö maksoi sen, kun pääsin Nigeriaan. Lopulta sain viisumin helmikuun alussa. Harjoittelun alkamiseen oli tässä vaiheessa enää vajaa kolme viikkoa aikaa ja lentoliput Abujaan olivat jo kalliita. Jouduinkin pulittamaan niistä noin 1100 euroa mutta jos liput ostaa ajoissa, ne voi saada 900 eurolla. Ensikertalaisille varoituksen sanana, että rokotukset Nigeriaan ja useimpiin Afrikan maihin maksavat satoja euroja, mutta minulla ne olivat onneksi hyvin kasassa edellisen reissun ansioista. Keltakuumerokotteen ottaminen on pakollista Nigeriaan matkustaville, ja todistus siitä on lähetettävä viisumihakemuksen mukana sekä esitettävä maahantulon yhteydessä. Malarialääkettä söin koko harjoittelun ajan, vaikka paikalliset ja Nigeriassa pitempään asuvat ulkomaalaisetkaan sitä harvemmin ottavat. Valintojen maailma, mutta en halunnut saada kuitenkin melko lyhyen oleskeluni aikana mahdollisesti viikkoja kestävää tautia. Malarialääkitys Nigeriassa on selvästi Suomea halvempaa, joten en ostanut sitä Suomesta kuin muutaman viikon ajaksi. Luonnollisesti Nigeriaan kannattaa hankkia matkavakuutus, ja ainakin Eurooppalaiselta sen sai kuuden kuukauden ajalle. Ulkoministeriössä järjestettiin tammikuussa CIMO-harjoittelijoille koulutustilaisuus. Tilaisuuden tärkein anti oli muiden harjoitteluun lähtevien tapaaminen toki myös ulkoasiainministeriön käytäntöjen ja rakenteen oppiminen on mielenkiintoista, jos ne eivät ole tuttuja. CIMO:lta sai 1

4 pienen apupaketin harjoittelua varten, mutta pääpaino oli luonnollisesti viestinvaihdossa lähetystön kanssa, ja sieltä tulikin todella kattavasti apua ja materiaalia harjoitteluun valmistautumista varten. Varsinkin Nigeriaan ja Afrikkaan ummikkona lähtevälle tästä on korvaamatonta apua. 3. Työ suurlähetystössä Olin ollut aiemmin töissä suurlähetystössä Moskovassa ja oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat sujuvat Abujan kaltaisessa pienemmässä edustustossa. Tosin Abujan lähetystökään ei ole niin pieni kuin joku voisi luulla, suomalaisia siellä työskentelee ajankohdasta riippuen 8-10 kappaletta ja nigerialaisia saman verran. Esimiehillä on harjoittelun onnistumisen kannalta suuri merkitys ja uskon, että pienempi edustusto oli monella tapaa antoisampi, sillä olin tiiviissä yhteistyössä varsinkin lähetystön kakkosvirkamiehen, mutta myös suurlähettilään kanssa. Voinkin sanoa, että opin heiltä todella paljon ja kokemus on varmasti hyödyllinen tulevaisuudessa. Virka-aika edustustossa oli maanantaista torstaihin klo :15 puolen tunnin ruokatunnilla ja perjantaisin ilman ruokatuntia klo :15. Välillä tilaisuuksia oli illalla työajan jälkeen, mutta nekin olivat pääasiassa vapaaehtoisia. Olin osa suurlähetystön ja Finpron muodostamaa Nigerian Team Finlandia. Sen tehtävänä on edistää Suomen kauppaa Nigeriaan ja Länsi-Afrikkaan sekä auttaa yrityksiä liiketoiminnassa, ja sen aloittamisessa alueella. Työ keskittyi Nigeriaan, vaikka Abujan suurlähetystö kattaakin koko Länsi-Afrikan. Tärkeimpiä tehtäviäni olivat taloudellinen raportointi, yhteydenpito suomalaisiin yrityksiin, lähetystön internet-sivujen ylläpito ja EU:n kokouksiin osallistuminen. Valmistelin myös suurlähettilään ja kakkosvirkamiehen kanssa tekemiämme antoisia viennin- ja kaupanedistämismatkoja Port Harcourtiin ja Lagosiin. Lisäksi järjestin Suomen osanoton ja elokuvan Nigeriassa järjestettyyn European Film Festivaliin. Työ oli erittäin mielenkiintoista, sopi mainiosti opintoihini, ja sain mielestäni hyvän käsityksen liiketoiminnasta etenkin Nigeriassa mutta myös Ghanassa. Uskon, että työstä oli paljon hyötyä siksikin, että pyrin tulevaisuudessa töihin Nigeriaan ja mahdollisesti muualle Afrikkaan. Yhteistyö Finpron kanssa oli tiivistä, vaikka yhteydenpito tapahtuikin pääasiassa sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Finpron toimisto nimittäin sijaitsee Nigerian liike-elämän keskuksessa Lagosissa. Oli silti mielenkiintoista nähdä, miten he auttavat suomalaisia yrityksiä Nigeriassa toimimisessa. Suomen vienti Nigeriaan oli vuonna 2012 vain noin 25 miljoonaa euroa, eikä siellä ole vielä merkittävää liiketoimintaa monella suomalaisyrityksellä. Varaa kasvulle on luonnollisesti todella paljon, mutta oli mukavaa huomata, miten moni yritys on kasvattamassa myyntiään alueella ja uskon, että Team Finlandin toiminnalla on tässä oma merkityksensä. Sain Nigeriassa myös 2

5 kontakteja, joista on tulevaisuudessa toivottavasti hyötyä. Olin yhteistyössä etenkin maassa toimistolla läsnä olevien Nokian, Nokia Siemens Networksin ja Wärtsilän kanssa mutta nimeni tuli tutuksi monille muillekin yrityksille. Port Harcourtin työmatkalla tapaamani vanhat AIESEC:in kaverit. 4. Eläminen Nigeriassa Abujaan sopeutumisessa minulla ei aikaisemman Nigerian kokemukseni ansiosta ollut ongelmia. Ensikertalaisilla paikkaan ja käytäntöihin tottuminen voi viedä hieman aikaa, mutta kaikki aikaisemmatkin harjoittelijat olivat kuulemma viihtyneet Abujassa. Olin onnekas useimpiin muiden maiden CIMO-harjoittelijoihin verrattuna, sillä sain lähetystöltä huoneiston, missä sain asua yksin koko harjoitteluaikani. Vuokra oli vain 150 euroa kuussa, ja siihen kuuluivat televisio sekä kalusteet. Kiinteistössä oli myös sauna ja uima-allas, joita sai käyttää suurlähettilään luvalla. Koska nigerialaisten keskimääräinen palkkataso on alhainen, pystyimme palkkaamaan lähetystöllä asuvan työkaverini kanssa oman kaksi kertaa viikossa käyneen siivoojan, jolle tuli hintaa huikeat tuhat nairaa eli noin viisi euroa kerralta! Lähetystöllä asuessa pitää tietysti muistaa käytöstavat, eikä siellä voi pitää villejä bileitä aamuun asti. Jos tämä tuottaa ongelmia, kannattaa harkita asunnon vuokraamista kaupungilta ongelmana vain on, että Abujassa vuokrat nousevat niin koviksi, että harvalla opiskelijalla on varaa niiden maksamiseen ainakaan ilman kämppäkaveria. Lisäksi asuntojen taso sekä turvajärjestelyt vaihtelevat rajusti ja ongelmana on, että useimmiten vuokranantajat vaativat peräti kahden vuoden 3

6 vuokraa etukäteen. Kun asuntoja ei ole tarpeeksi tyydyttämään kysyntää, on varaa sanella ehdot. Puhelinliittymän sain suurlähetystöltä ja apua käytännön asioissa kuten netin hankkimisessa. Työpuhelut korvattiin lähetystön toimesta, mutta omat puhelut piti maksaa itse. Abuja rakennettiin 70- ja 80 luvuilla lähes tyhjästä uudeksi pääkaupungiksi, sillä silloinen pääkaupunki Lagos oli vääjäämättä kasvanut liian isoksi, jotta sekä hallinto että kasvava liikeelämä pystyisivät toimimaan siellä tehokkaasti. Liikenne Abujassa on Nigerian mittapuulla erittäin sujuvaa, ja siellä on todella siistiä verrattuna suurimpaan osaan muuta maata. Kaupunki on melko kolossaalinen, täynnä hallintorakennuksia, eikä siellä näy kaduilla samalla tavalla ihmisiä kuin muissa maan suurissa kaupungeissa. Tästä johtuen, jos haluaa tutustua oikeaan Nigeriaan, pitää mennä Abujan ulkopuolelle. Turistille Abujassa ei ole paljoa tekemistä, nähtävyydet on kierretty nopeasti, eikä niissä ole paljoa näkemistäkään. Käytännössä siellä pitää tuntea ihmisiä ja ulkomaalaisten järjestämiä tapahtumia, jotta paikasta saa enemmän irti. Sosiaalinen elämä lähetystöjen ja eri kv-järjestöjen piireissä on vilkasta, porukka on melko nuorta ja aktiivista, mutta nigerialaisten tapaaminen on hankalampaa kuin esimerkiksi Port Harcourtissa tai Lagosissa. Nigerialaiset ovat kuitenkin todella sosiaalisia, heihin on helppoa tutustua ja tapahtumissa on kiertää myös nigerialaisia, joten heihinkin tutustuu, jos sitä haluaa. Varjopuolena on, että jotkut paikalliset pyrkivät hyötymään länsimaalaisista, mutta oikeat aikeet tunnistaa kyllä nopeasti. Matkustelun suola on kuitenkin mielestäni paikallisiin tutustuminen, ja sitä kautta kulttuurin ymmärtäminen. Kaupungeissa kaikki puhuvat englantia, ja tämä helpottaa totta kai elämää. Palkan harjoittelusta maksaa CIMO, ja se oli Abujassa 840 euroa kuussa, minkä sain kahdessa erässä ennen harjoittelua ja sen puolivälissä. Jos elää säästöliekillä, rahalla voi ehkä pärjätä harjoittelun ajan mutta jos haluaa esimerkiksi matkustella vähän, säästöjä pitää olla ennen harjoittelua. Abujassa on kallista verrattuna esimerkiksi Port Harcourtiin, missä vietin edellisen harjoitteluni. Esimerkiksi eurolla-parilla ravintolassa syöminen on Abujassa hankalaa, mistä johtuen kokkailinkin useimmiten kämpillä, ja yökerhoissa juomat voivat olla paikasta riippuen Suomea reilusti kalliimpia. Toisaalta Lagosissa rahaa menee vielä reilusti Abujaa enemmän. Suurin osa nigerialaisista ostaa elintarvikkeensa kaupungin lukuisilta toreilta. Tästä ja väestön alhaisesta tulotasosta johtuen kaupungissa ei ole monia suuria ruokakauppoja, ja niiden valikoimat eivät ole parhaita mahdollisia. Jo pienessä kyläpahasessamme Lappeenrannassa on reilusti suuremmat ruokakaupat kuin parin miljoonan asukkaan Abujassa! Toreilla käyminen on mielenkiintoinen kokemus, vaikka herkempää saattaa alkaa siellä hirvittämään. Kaikki valkoiset näyttävät paikallisille rikkailta ja helpoilta huijauksen kohteilta, mistä johtuen myyjät voivat olla 4

7 melko aggressiivisia. Kaikkeen tottuu ja kun hintatason oppii, markkinoilta saa halvalla ruokatarvikkeita ja miksei muutakin, vaikka tavaroiden ja vaatteiden laatu ei ole yleensä kovin korkealla tasolla. Öljyvaroista ja korruptiosta johtuen Nigeriassa on paljon rikkaita, mutta suuri osa kansasta elää parilla dollarilla päivässä. Abujassa varakkuuden määrän huomaa helposti ja kaupunki on täynnä rikkaiden lukaaleja. Lähetystön ympäristössä on paljon esimerkiksi kuvernöörien kakkos- ja kolmoskämppiä, ja alue onkin todella rauhallinen illalla useimmiten lähes kuollut. Viihdykkeitä piti lähteä siis etsimään muualta, mutta tämä ei taksilla kestänyt kauaa. Omia taksikuskeja kannattaakin pyrkiä hankkimaan heti kaupunkiin tullessa, sillä muuten on hankalaa liikkua kaupungilla silloin, kun haluaa. Tuttujen kuskien kanssa ei tarvitse myöskään vääntää jatkuvasti hinnoista taksikuskit pyytävät totta kai valkoiselta useimmiten liikaa rahaa, mutta oikeat hinnat oppii nopeasti. Suomalaiselle taksit ovat Abujassakin halpoja, lähes kaikkiin yleisimpiin paikkoihin pääsee lähetystöltä 500 nairalla eli reilulla kahdella eurolla. Nigerian ilmasto vaihtelee etelän runsassateisesta pohjoisen kuivaan ilmastoon. Abuja sijaitsee maan keskiosassa ja harjoitteluni alussa ei satanut ollenkaan lämpötilojen ollessa koko ajan 35:ssä asteessa. Maalis- huhtikuussa alkoi sadekausi, jolloin satoi harjoittelun loppuun asti monta kertaa viikossa. Onneksi sateet painottuivat enemmän iltaan ja yöhön. Lämpötila pysyi kuitenkin koko ajan lähellä kolmeakymmentä minulle tämä sopi mainiosti, mutta monille ilma oli välillä jo liian kuuma. Maan sisäiset lennot ovat Nigeriassa todella kalliita, ja itse suosin busseja muihin kaupunkeihin matkustaessani. Joskus busseja on ryöstetty ja kolareita on tapahtunut kaoottisessa liikenteessä, mutta nämä ovat kuitenkin melko harvinaisia ja maksan mieluummin kolmekymmentä euroa bussimatkasta kuin 150 lennosta. Haittapuolena on, että matkaan joutuu lähtemään aikaisin aamulla ja esimerkiksi noin 700 kilometrin matka Port Harcourtiin kestää kuskin motivaatiosta riippuen tuntia. Terroristijärjestöt Boko Haram ja Ansaru nostivat entisestään profiiliaan harjoitteluni aikana ja Suomeenkin kantautui uutisia levottomuuksista, joissa kuoli monina päivinä kymmeniä ihmisiä. Turvallisuusongelmat koskivat kuitenkin pääasiassa maan pohjoisosaa ja Abujassa tilannetta ei oikeastaan huomannut. Kidnappauksiakin tapahtuu aina välillä, mutta Nigeriaan matkustamista ei kannata jättää väliin näiden ongelmien takia, kunhan ei tällä hetkellä mene pohjoiseen. Pari vuotta sitten sielläkin pystyi melko huoletta matkustelemaan. Ainut suurempi ongelma, mikä minulla on ollut Nigerian reissuillani, tapahtui Lagosissa, kun puhelimeni varastettiin. Sain sen kuitenkin värikkäiden vaiheiden kautta takaisin ja yleisesti ottaen Nigeriassa pärjää hyvin, kun käyttää tervettä järkeä. Lisäksi Suomeen palattuani pankista soitettiin, 5

8 että Visa Electronini oli kopioitu, mutta kortti suljettiin, kun pankissa huomattiin jonkun yrittävän maksaa sillä dollariostosta. Korttien kopioiminen on Nigeriassa yleistä ja se oli tapahtunut muutamalle työkaverillenikin. Suurimmissa hotelleissa ongelmia tuskin on, mutta käytännön syistä nostin rahaa myös pankkien automaateista, mitkä ovat ulkona. Ne ovat porttien sisällä, mutta väärinkäytöksiä näköjään tapahtuu siitä huolimatta. Kortilla maksaminen ei ole suositeltavaa, vaikka niinkin jotkut tekevät. Minulla on kaksi tiliä ja pidän matkustellessa käyttötililläni rahaa korkeintaan pari-kolmesataa euroa, jolloin suuria summia ei voi menettää. Järkevintä on ehkä ottaa mukaan reilusti käteistä, vaikka tietysti siinäkin on omat riskinsä. Kuitenkin riskit pienenevät, koska lähetystön kuskit hakevat aina harjoittelijat kentältä, ja rahoja voi säilyttää lähetystön kassakaapissa. Turvallisuuden osalta henkilökohtaisesti tuntuu melkeinpä siltä, että on todennäköisempää joutua ongelmiin lauantai-yönä esimerkiksi Helsingissä kuin Abujassa. Vähän matkustaneille ei Nigeriaa kuitenkaan voi suositella ja jotkut sanovat, että Nigeria on hankalin maa aloittaa Afrikan matkailu. Itse en ole muualla Afrikassa ollut, joten en osaa sanoa, mutta kuulun ehdottomasti Nigerian fanien joukkoon. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat kokemuksen, jota lähellekään ei pääse Afrikan ulkopuolella. Heikkohermoisten kannattaa silti pysyä kaukana Nigeriasta ja Afrikasta. Asiat vievät siellä hieman pidempään, ja monesti niiden hoitamisessa esiintyy yllättäviä pikkuhankaluuksia. Ongelmista selviää kuitenkin rennolla otteella. 5. Loppuajatukset Suosittelen lämpimästi kaikille ulkomaan kokemusta harjoittelun tai opiskelijavaihdon muodossa. Vaihto on mielestäni antoisinta opiskelun ensimmäisen kolmen vuoden aikana, sillä se menee usein enemmän hauskanpidon puolelle. Harjoittelu on parasta suorittaa opiskelujen loppuvaiheessa työ CIMO:n kautta suurlähetystössä tai Finprolla on siinä mielessä turvallinen valinta, että tehtävät ovat varmasti kattavia ja antoisia. Esimerkiksi erilaisissa organisaatioissa harjoittelussa on riski, ettei työ vastaa täysin kuvauksia tai saa istua välillä tyhjän panttina. Joka tapauksessa kansainvälisestä kokemuksesta opintojen aikana on aina hyötyä! 6