Paikallisten suunnitelmien vaikuttavuus Mitä saimme selville?

Transkriptio

1 Paikallisten suunnitelmien vaikuttavuus Mitä saimme selville? Mahdollistavaa maaseudun kehittämistä Selvitys alueellisten ja paikallisten maaseudun kehittämissuunnitelmien vaikuttavuudesta sekä ehdotus vaikuttavuuden mittarien kehittämisestä

2 Arviointiasetelma Neoendogeeninen lähestymistapa Tällä kaudella tulee nousemaan termi: nexogenous ( vertaissyntyinen )

3

4 Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat kehittämiseen mutta eivät suunnitelmiin Alueelliset suunnitelmat tehtiin yleisluontoisiksi ja mahdollistaviksi, laajalla prosessilla Yleisluontoisuudesta johtuen toimintaympäristön muutokset eivät aiheuttaneet muutoksia alueellisiin suunnitelmiin, vaan muutoksiin vastattiin viestinnällä ja hankkeiden teemoituksella Toimintaryhmien kehittämissuunnitelmat vastasivat paikallisiin tarpeisiin. Muutoksia rahoitussuunnitelmiin tehtiin lähinnä muuttuvan kysynnän mukaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa muutettiin ohjelmakaudella useamman kerran kohdentamalla rahoitusta kysynnän muutoksiin Organisatoriset muutokset (mm. Mavin ja maaseutuverkoston perustaminen, ELYkeskusten organisaatiomuutos) vaikuttivat kehittämiseen merkittävästi

5 Suositukset Normi- ja resurssiohjaus tarvitsee rinnalle vahvaa informaatio-ohjausta. Jotta toimintaympäristön muutoksiin voidaan reagoida, on ajantasaisen aluekehitystiedon saamista maaseudun kehittäjien käyttöön esimerkiksi koulutuksen (esim. SWOT- ja arviointikoulutus) kautta helpotettava. Kansallisella tasolla tai suuralueittain on järjestettävä yhteisiä toimintaympäristön tulkitsemisen foorumeja 1-2 kertaa vuodessa yhdessä muiden aluekehityksen kentällä toimivien kanssa. Alueellisia suunnitelmia ja niiden tavoitteita politiikka- ja rahoitusmuutosten myötä tulee päivittää ohjelmakauden aikana. Se auttaisi alueellisen suunnitelman pysymistä relevanttina ja ohjaavana dokumenttina sekä aktivoisi sidosryhmiä alueellisen suunnitelman seurantaan myös ohjelmakauden aikana.

6 7 = 5

7 Seitsenvuotinen kausi käytännössä viisivuotinen EU:n ohjelmakausien aiheuttamat epäjatkuvuudet haittaavat ohjelmien edunsaajia. Ohjelmakaudella maaseutuohjelman aloituksen myöhästyminen viivästytti alueellisten ja paikallisten suunnitelmien toteuttamista. Maaseutuohjelman ja suunnitelmien valmistelun ja toteutuksen tulisi lomittua toisiinsa jouhevasti ohjelmakauden vaihtuessa.

8 Suositukset Ei tarvetta muuttaa ohjelmakauden pituutta Kehittämistyön jatkuvuus on turvattava ohjelmakausien vaihtuessa. Hankekokonaisuuksien kokoamisen mahdollistamiseksi olisi tarpeen käynnistää koordinaatiohanke jo edellisen kauden viimeisenä vuonna. Paikallistasolla tilannetta voidaan helpottaa hyödyntämällä monipuolisia rahoituslähteitä. Käytännössä näin on jo tehtykin kuntarahoituksen turvin.

9 Tasojen vuoropuhelu

10 Tasojen vuoropuhelu

11 Alueelliset ja paikalliset toimet tukivat Manner-Suomen maaseutuohjelmaa seurannan puutteet vaikeuttavat onnistumisen arviointia Maaseudun kehittäjät olivat pääosin tyytyväisiä ohjelmakauden toteuttamiseen. Rahoituksen näkökulmasta ohjelma toteutui lähes täysimääräisesti Alueellisten ja paikallisten suunnitelmien onnistumista Manner-Suomen maaseutuohjelman edistämisessä on vaikeaa arvioida aukottomasti seurantatietojen puutteellisuudesta johtuen. Olemassa olevien seurantatietojen valossa alueelliset ohjelmat edistivät Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman työllisyystavoitetta erittäin hyvin: ELYkeskukset ja Leader-ryhmät toteuttivat 98 % ohjelmatason työllisyystavoitteesta. Toimintaryhmät saavuttivat ja ylittivät niille maaseutuohjelmassa asetetut tavoitteet hanke- ja yritystukipäätösten lukumäärissä ja muodostivat kokonaisuutena hyvin merkittävän toteutuskanavan maaseutuohjelman toimeenpanossa.

12 Suositukset Vaikka aluelähtöisyydestä ei tule luopua, on kansallisella tasolla tarkasteltava, missä asioissa erilaisuudesta on etua ja milloin on perusteltua asettaa etusijalle suunnitelmien kehikon yhdenmukaistaminen. On ensiarvoisen tärkeää korjata seurantajärjestelmän systeemiset viat alkaneella ohjelmakaudella. Uusi seurantajärjestelmä tarjoaa tähän lähtökohdan.

13 Alueellisiin tavoitteisiin pyritään kansallisin keinoin, toimintaryhmät ristipaineessa Alueellisten suunnitelmien rooli toimeenpanossa oli vaihteleva. Toimeenpano kun tapahtuu Manner-Suomen ohjelman säännöillä ja toimenpiteillä. Alueellista suunnitelmaa pidettiin kuitenkin punertavana lankana taustalla. Toimeenpanossa oli huomattavia eroja alueiden välillä, sekä prosesseissa että tuloksissa. Toimintaryhmät kehittivät maaseutua kehittämissuunnitelmien ja maaseutuohjelman ristipaineessa. Maaseutuohjelman hallinnon raskaus kuormitti sekä Leader-ryhmiä että hankkeiden toteuttajia

14 Suositukset Keskeiset suuret linjat, strategiset tavoitteet kehittämiselle tulee keskustella sekä tarkastella ja asettaa yhdessä laajemman aluekehitysjoukon kanssa. Tavoitteista on keskusteltava erityisesti paikallisten ja kansallisten vaalien jälkeen, kun kehittämispolitiikassa tapahtuu muutoksia. Alueellisten suunnitelmien asemaa ja roolia kehittämisen kokonaisuudessa on kirkastettava. Erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla on tarvetta jäsentää maaseudun kehittämisen yhteyttä muuhun aluekehittämiseen. Alueellisten toimijoiden aktivoiminen on jatkossakin alueellisen tason keskeinen tehtävä.

15

16 Tulosten ja vaikutusten mittaaminen kirjavaa Maaseutuohjelman monitavoitteisuus yhdistettynä seurantajärjestelmän puutteisiin suuntasi ohjelman toimeenpanijoiden huomiota vaikuttavuuden sijaan toimeenpanon tekniseen suoritukseen Harva alueista seurasi suunnitelmien tavoitteiden toteutumista. Mavin tilastot keskittyivät kansalliseen ohjelmaan, alueellisia mittareita ei ollut laadittu ja olemassaolevissa tilastoissa oli luotettavuusongelmia ja puutteita. Suuria ongelmia oli myös alueiden välisten hankkeiden seurannassa. Alueiden välillä oli huomattavia eroja sekä tavoitteenasettelussa että seurannassa. Osa alueista teetti laadullisen arvioinnin toiminnastaan.

17 Tulosten ja vaikutusten mittaaminen kirjavaa Myöskään toimintaryhmät eivät saaneet tietoa Mavin tilastoista tai indikaattoreista, vaan seurasivat oman suunnitelman toteutumista exceljärjestelmillä. Toimintaryhmät pohtivat toimintansa laatua mm. asiakastyytyväisyyden näkökulmasta. Indikaattorien kehittämistä tärkeämpi kysymys on korjata järjestelmäepäkohdat ja hyödyntää jo nimettyjä indikaattoreita. Toimintaryhmille vuosiraportin laadinta on suunnitelman seurannan tärkeä paikka ja mahdollisuus. Vaikuttavuuden arvioinnin tulee kytkeytyä vuosiraportointiin, teemallisiin vaikuttavuustarkasteluihin ja tapausesimerkkeihin numeeristen indikaattorien analysoinnin lisäksi

18 Suositukset Ohjeistuksen avulla tulisi luoda yhteneväisempi linja alueellisten suunnitelmien tavoitteenasetantaan. Seurantajärjestelmää on räätälöitävä. Räätälöinnistä huolimatta kansallista seuranta ei kykene vastaamaan kaikkiin alueellisen ja paikallisen tason seurantatarpeiseen, joten toimiva seuranta edellyttää alue- ja paikallistasolta omien suunnitelmakohtaisten indikaattorien muodostamista ja seuraamista. Indikaattoreiden laatua tulisi parantaa indikaattorikuvauksilla, koulutuksilla (esim. podcast) sekä vastuuhenkilöiden nimeämisellä. Alueiden välisiä hankkeita voisi myös seurata erikseen vuosiraporteissa, ja niistä olisi hyvä teettää erillisselvitys ohjelmakauden puolivälissä ja/tai lopussa. Tiedon tulee olla mahdollisimman avointa ja kaikkien käytettävissä. Niiden tietojen, jotka toimijat syöttävät järjestelmään tulee olla myös toimijoiden käytettävissä. Laadullisen, toiminnan sisältöön liittyvän arviointitiedon merkitys korostuu tulevaisuudessa. Itse- ja vertaisarvioinnin työkaluja tulee kehittää. Jatkuvaa arviointia on kehitettävä sparraavampaan suuntaan, eli arvioijien on oltava sparraavasti mukana toiminnan kehittämisessä.

19

20 Paikallislähtöisellä kehittämisellä on lisäarvoa, mutta todentaminen on vaikeaa Suomalainen toimintaryhmätyö saa sekä eurooppalaisessa vertailussa että kotimaisessa keskustelussa myönteisiä arvioita Leader-toiminnalla nähdään vaikeasti todennettavaa lisäarvoa Yksi toimintaryhmien keskeinen lisäarvotekijä on toimintaryhmien kyky aktivoida resursseja toiminta-alueensa kehittämiseen. Muita lisäarvotekijöitä olivat mm. toimintaryhmätyön kautta kasvanut aktiivisuus alueen kehittämiseksi, talkootyön lisääntymisen kautta vahvistunut yhteenkuuluvuuden tunne, toimintaryhmätyön soveltuminen erityisesti pienten elinkeinojen rahoittamiseen ja toimintaryhmätyön puolueettomuus.

21 Suositukset Paikallislähtöisen kehittämistyön lisäarvoa voitaisiin arvioida jatkossa systemaattisemmin esimerkiksi toimintaryhmän innovatiivisuutta ja uudistumista edistävien toimien, resurssien mobilisoinnin (talkootyö, osaaminen, verkostot ja yhteistyö) sekä toimintaryhmätyön synnyttämän luottamuspääoman ja sen mahdollisten muutosten kautta ( luottamusbarometri ). Barometreissä tulee olla yhteiset kysymykset, jotka luovat mittaukseen vertailtavuutta ajassa ja alueiden kesken. Vakioitujen kysymysten lisäksi tarvitaan usein toimintaryhmäkohtaisesti räätälöityjä kysymyksiä. Työkalun pohjatyö olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista tehdä yhteisesti. Yhteisen työkalun rakentaminen sopisi lähtökohtaisesti esimerkiksi maaseutuverkostopalvelujen tehtäväksi. Verkostoja analysoimalla voidaan seurata vuorovaikutuksen toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta

22 Kehittäjäverkoston kuva, esimerkkinä Aisapari Kuva 12. Aisaparin toiminta-alueen kehittäjäverkosto Organisaatioita kuvaavien ympyröiden välinen etäisyys kertoo suhteiden merkityksellisyyden. Ympyröiden koko kuvaa organisaation keskeisyyttä verkostorakenteessa.

23 Monenkeskisen yhteistyön analyysi, esimerkkinä Aisapari Kuva 14. Monenkeskisen yhteistyön analyysi Aisaparin Leader-alueella

24

25 Maaseudun kehittäjien yhteistyö on soljuvaa, hallintokiemurat luovat paikoittain kitkaa Vuorovaikutus eri aluetasojen välillä ja tahojen keskuudessa on Suomessa korkealla tasolla. Yhteistyötä raamittavat viralliset menettelyt: osallistaminen, ohjeistus, valvonta ja muut hallinnolliset käytännöt. Yhteistyö pääosin parantui ohjelmakaudella Yhteistyötä parannettiin aktiivisesti mm. tapaamisilla, keskusteluilla, hankeneuvonnalla ja koordinaatiohankkeilla. Yhteistyön ongelmat liittyivät hallintoon: epäselvään ohjeistukseen, maksatusprosesseihin ja Mavin toimintaan

26 Suositukset Maaseudun kehittäjien työkierrot ovat erittäin kannatettavia. Yksi malli toteuttaa työkierto olisi maaseutuverkosto-palvelujen organisoimana vaihto-ohjelmana. Työvaihtojen ohella keikkaluontoinen toisen organisaation auttaminen voi tuoda hyötyjä (esimerkiksi Itä-Suomessa Leader-toimijat auttoivat maksatusruuhkaan jumiutuneita ELY-virkamiehiä järjestelemällä kuitteja). Maaseutuverkoston kannattaa tukea yhteistyötä erityisesti alueiden tarpeista kumpuavien teemojen kautta.

27 Maaseutujaostojen roolit vaihtelevat koordinoinnista tiedonjakokanaviin Maaseutujaostojen tai vastaavien koordinaatioryhmien roolit vaihtelivat: osa jaostoista oli koordinoivia, osa otti kantaa substanssikysymyksiin. Kaikkien jaostojen tehtävät olivat vahvimmillaan ohjelmakauden alussa, myöhemmin jaostot toimivat lähinnä tiedotuskanavana

28 Suositukset Tiedotuskanavien sijaan maaseutujaostoihin osallistuville sidosryhmille voidaan haluttaessa luoda aktiivisempi rooli. Yhtenä vaihtoehtona virallisen maaseutujaoston sijaan on koota sidosryhmiä vapaamuotoisemmin työryhmiin, jotka seuraavat relevanttien teemojen edistymistä.

29 Suomalaista maaseutua kehitetään alueilla Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma kaudella oli laaja ja mahdollistava kokonaisuus. Ohjelmassa annettiin tilaa alueellisille ja paikallisille painotuksille. Mahdollistavuuden kääntöpuolena on kokonaisnäkemyksen sumuisuus. Suomessa maaseutua kehitetään alueilla eli osa ohjelman toteuttamisvastuusta on siirretty käytännön toteuttamista lähemmille toimijoille. Alueellisilla suunnitelmilla on keskeinen, mutta vahvempaa strategisuutta kaipaava rooli. Strategisuutta voidaan vahvistaa sekä vahvemmalla ohjauksella että vahvemmalla kytkennällä maakunnalliseen kehittämiseen. Aluelähtöisyyden toteutumiseksi kansallisen ohjelman valmistelussa on tärkeää huomioida alueelliset ja paikalliset kehittämistarpeet.

30 Suositukset Kansallisen ohjelman mahdollistavuutta ja aluelähtöisyyttä ei tule heikentää. Strategisen ohjaavuuden kannalta on kuitenkin tarpeen valita selkeät paikallisten ja alueellisten toimijoiden näkemyksiin pohjautuvat teemat joita edistetään ja joiden edistymistä seurataan. ELY-keskuksen rooli maaseudun kehittämisessä kaipaa selventämistä. Alueellisilla suunnitelmilla tulee olla selkeä ja vahva yhteys maakuntaohjelmiin, joka jäsentäisi kehittämistyötä myös muille aluekehittämiskumppaneille.

31

32 Katse 2020-luvulle Nykyistä ohjelmaa seuraavan kauden valmistelu on jo alkamassa. Samaan aikaan suunnitellaan merkittäviä uudistuksia suomalaiseen alue- ja paikallishallintoon. Toimintaryhmien merkitys voi vahvistua tulevaisuuden kunnissa. Kuntien roolin muuttuessa maaseudun toimijoilla on tärkeä paikkansa paikallisen elinvoiman rakentajina sekä lähipalveluiden tuottajina. On myös erittäin todennäköistä, että maaseudun kehittäminen Euroopassa muuttuu olennaisesti 2020-luvulla. Kansallisten toimijoiden kannattaa käynnistää tulevaisuusfoorumi.

33 Yhteenveto Suomalaista maaseutua kehitetään alueilla Alueelliset maaseutusuunnitelmat kytkettävä muuhun kehittämiseen Leader-toimintatapa ruohonjuurimoottorina Yhteispeliä parannettiin aktiivisesti, vertaiskehittämisellä uutta virtaa Mukavasti meni, seuranta takkusi Maailma muuttuu uudet ratkaisut löydettävä itse