MAHDOLLISTAVAA MAASEUDUN KEHITTÄMISTÄ

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ MAHDOLLISTAVAA MAASEUDUN KEHITTÄMISTÄ Mitä ohjelmakausi opetti maaseudun kehittämisestä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla?

2 Selvityksen tilasi maa- ja metsätalousministeriö ja sen yhteisrahoittivat ministeriö ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Sisällys 1. Suomalaista maaseutua kehitetään alueilla 2 2. Alueelliset maaseutusuunnitelmat kytkettävä muuhun kehittämiseen 3 3. Leader-toimintatapa ruohonjuurimoottorina 4 4. Yhteispeliä parannettiin aktiivisesti, vertaiskehittämisellä uutta virtaa 5 5. Mukavasti meni, seuranta takkusi 6 6. Maailma muuttuu uudet ratkaisut löydettävä itse 7 Tietoa selvityksestä 8 Julkaisun kuvat ovat Alpakka-leireiltä.

3 SUOMALAISTA MAASEUTUA KEHITETÄÄN ALUEILLA 1 Maaseudun kehittämiselle annetaan Suomessa mainiot mahdollisuudet. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma kaudella oli laaja ja mahdollistava kokonaisuus antaen tilaa alueellisille ja paikallisille painotuksille. Käytännössä alueet määrittelivät itse omat tavoitteensa. Ministeriön alueille antamaa mahdollistavuutta voidaan pitää rohkeana valintana maaseudun kehittämisen vastuuta ja vapauksia on uskallettu siirtää käytännön toteuttajille. Esimerkiksi Ruotsissa lähestymistapa on toinen, sillä alueille annetaan tarkat sapluunat toimintasuunnitelmien laadintaan. Kärjistetysti sanottuna Suomessa maaseutua kehitetään alueilla, Ruotsissa maaseudun kehittämisohjelmaa toteutetaan alueilla. ovat sen tavoittelemiseksi tehdyt strategiset valinnat? Maaseudun kehittäjien, saatikka muiden aiheeseen vähemmän perehtyneiden, ei ole helppo hahmottaa kokonaisnäkemystä tai kotimaisen maaseudun kehittämisen ydinteemoja. Paikallis- ja aluelähtöisyys on tärkeä osa suomalaista maaseudun kehittämistä, ja siitä kannattaa pitää kiinni. Ohjelma kaipaa kuitenkin selkeämpää tavoitteiden asettelua. Strategisuutta voidaan hakea myös etsimällä eri alueita yhdistäviä teemoja ja edistämällä niitä yhteistyössä. Tällöin maaseudun keskeisimmät kehittämiskohteet nostetaan esiin aluelähtöisyyttä menettämättä. Suomen malli ei kuitenkaan ole ongelmaton. Kansallisen ohjelman monitavoitteisuus ja laajuus sumentavat kokonaisuuden hahmottamista. Mikä on suomalaisen maaseudun kehittämisen iso maali ja mitkä

4

5 ALUEELLISET MAASEUTUSUUNNITELMAT KYTKETTÄVÄ MUUHUN KEHITTÄMISEEN 2 Alueelliset suunnitelmat tehtiin viime kaudella yleisluontoisiksi ja mahdollistaviksi, laajalla osallistavalla prosessilla. Suunnitelmat korostivat alueiden erityispiirteitä. Niiden rooli toimeenpanossa oli vaihteleva, kun toimeenpano tapahtui Manner-Suomen ohjelman säännöillä ja toimenpiteillä. Alueellisten suunnitelmien asema maaseudun kehittämisen kokonaisuudessa on epäselvä. Suurin osa ELY-keskuksista kuitenkin piti alueellista suunnitelmaa jonkinlaisena punertavana lankana taustalla, sillä ne yrittivät käyttää erilaisia ohjauskeinoja alueellisen suunnitelman mukaisten toimien toteutumiseksi, esimerkiksi idea- ja teemahakujen, tiedotuksen ja koordinaatiohankkeiden kautta. Toimeenpanossa, prosesseissa ja tuloksissa oli huomattavia eroja alueiden välillä. Maaseudun ja muun aluekehittämisen yhteen pelaavuudessa on huomattavia eroja alueiden välillä. Tyypillisesti suurien kaupunkiseutujen alueilla kuilu on suurempi. Alueellisen tason rooli alueiden kehittämisessä tullee vahvistumaan itsehallintoalueiden myötä. Tällöin on tärkeää, että alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien roolia kirkastetaan. Alueelliset suunnitelmat on kytkettävä vahvemmin yhteen muun maakunnallisen aluekehittämisen kanssa.

6

7 LEADER-TOIMINTATAPA RUOHONJUURIMOOTTORINA 3 Paikalliset toimintaryhmät tekevät ansiokasta työtä. Tämä on huomattu kotimaan lisäksi eurooppalaisessa vertailussa. Toimintaryhmät aktivoivat resursseja toiminta-alueensa kehittämiseen. Toimintaryhmätyön myötä aktiivisuus alueen kehittämiseksi on kasvanut ja talkootyön lisääntymisen kautta yhteenkuuluvuuden tunne on vahvistunut. Toimintaryhmätyö soveltuu erityisesti pienten elinkeinojen rahoittamiseen ja on luonteeltaan puolueetonta. Leader-toiminta tuo lisäarvoa myös jalostamalla hankeaihioita paikallisesti ja tuomalla hankkeita yhteen koordinaatiohankkeiden puitteissa. Leader-toimintatavan lisäarvotekijät ovat siis hyvin tiedossa, mutta piilossa. Vaikeasti seurattavien asioiden vaikutusten esiintuominen vaatii poikkeavia menettelyjä. Leaderin keskeinen oheisvaikutus on ollut yhteistyöverkostojen kehittyminen. Verkostojen ja sosiaalisen pääoman muodostumista ja merkitystä paikallisessa kehittämisessä ei voida kuvata kattavasti indikaattoreilla, vaan tarvitaan myös esimerkiksi tiettyyn aihepiiriin yksityiskohtaisesti pureutuvia ja laadulliseen aineistoon perustuvia erityisselvityksiä. Luottamuspääomaa ja sen muutoksia voitaisiin jatkossa mitata esim. luottamusbarometrin avulla. Verkostoja analysoimalla taas voidaan seurata vuorovaikutuksen toteutumista ja kehittymistä. Kuntien tehtävät ovat myllerryksessä mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä. Elinvoiman kehittäminen tulee yhä keskeisemmäksi tehtäväksi. Maaseudun toimijoilla on yhä tärkeämpi paikka paikallisen elinvoiman rakentajina sekä lähipalveluiden tuottajina. Leader-toimintatavan merkitys voimistuu entisestään.

8

9 YHTEISPELIÄ PARANNETTIIN AKTIIVISESTI, VERTAISKEHITTÄMISELLÄ UUTTA VIRTAA 4 Maaseudun kehittämiseen osallistuu laaja joukko toimijoita paikalliselta, alueelliselta ja kansalliselta tasolta. Ohjelmakauden ansioksi nähdään yhteistyön paraneminen sekä alueiden sisällä että aluetasojen välillä. Täysin kitkatonta yhteinen tekeminen ei kuitenkaan ole ollut. Jännitteitä on aiheutunut mm. toimintaryhmien päättäessä hankkeiden tarkoituksenmukaisuudesta ja ELYkeskusten harkitessa päätösten laillisuutta. Ongelmia on myös ollut yhteistyössä Maaseutuviraston kanssa. Mavilla on edelleen parannettavaa palvelujen toimivuudessa ja asiakaslähtöisyydessä. Yhteistyön kohentuminen ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään. Yhteistyön parantamiseen on panostettu mm. kehittämällä prosesseja, kouluttamalla, ELYkeskusten osallistumisella toimintaryhmien toimintaan ja ennakoivien keskustelujen avulla. Vaikka yhteistyö on kohentunut, voidaan sitä edelleen tietoisesti parantaa. Jotta maaseutuohjelman toteuttaminen pysyy tuoreena, on etsittävä myös uusia kuomia ja kehittämisuomia. Vertaiskehittämisessä on valtava voima. Digitalisaatio mahdollistaa uudenlaiset kanavat koulutukseen ja kokemusten vaihtoon. Lisäksi maaseudun kehittäjien työkierrot ovat erittäin kannatettavia ja keikkaluontoisempikin toisen organisaation auttaminen hyödyllistä.

10

11 MUKAVASTI MENI, SEURANTA TAKKUSI 5 Maaseudun kehittäjät ovat pääosin tyytyväisiä ohjelmakauden toteutukseen. Näkemystä ei voi kuitenkaan vahvistaa tarkastelemalla asetettuja tavoitteita, sillä tavoitteet ovat niin moninaisia ja seurantatiedot puutteellisia. Seurantatietojen puutteet vaikeuttavat kehittämisen onnistuneisuuden arviointia. Indikaattorit, joista osa on EU-lähtöisiä, eivät ole olleet yksiselitteisiä tai tarkoituksenmukaisia. Lopputuloksena on, ettei alueiden vertailu keskenään ole mahdollista eikä koko ohjelman saavutuksista voida luotettavasti kertoa. Erityisen harmillista on, että syötettyjä tietoja ei ole voitu käyttää toiminnan kehittämiseen sillä ELY-keskukset ja Leader-ryhmät eivät ole saaneet omiaankaan tietoja ulos järjestelmästä. Tämä ongelma ratkennee Hyrrä-järjestelmän myötä käynnistyneellä kaudella. Vaikka seurantajärjestelmää muokattaisiin toimivammaksi, ei kansallisen ohjelman mittaristo silti voi vastata kaikkiin alueellisen ja paikallisen tason seurantatarpeiseen, joten toimiva seuranta edellyttää alue- ja paikallistasolta omien suunnitelmakohtaisten indikaattorien muodostamista ja seuraamista. Myös itse- ja vertaisarvioinnin työkalujen tulee olla kevyitä käyttää. Vaikka seuranta on tärkeää, se ei saa viedä puhtia itse maaseudun kehittämiseltä.

12

13 MAAILMA MUUTTUU UUDET RATKAISUT LÖYDETTÄVÄ ITSE 6 Seitsenvuotisen ohjelmakauden aikana toimintaympäristössä ehti tapahtua monenlaisia muutoksia, merkittävimpänä näistä talouden taantuminen. Lisäksi organisatoriset muutokset, kuten Maaseutuviraston ja maaseutuverkoston perustaminen keikuttivat käytäntöjä. Kansallista ohjelmaa hienosäädettiin kaudella aktiivisesti, alueellisia suunnitelmia ei lainkaan ja paikallisia suunnitelmia vain rahoitustaulukoiden osalta. Useimmiten dokumenttien muuttamiselle ei nähty tarpeita, sillä ohjelma ja suunnitelmat olivat varsin laaja-alaisia. Käytännössä toimintaympäristön muutoksiin vastattiin, mutta papereiden muuttamista ei pidetty tarpeellisena. Maaseudun kehittäjien on oltava hereillä toimintaympäristön muutoksille myös jatkossa. Esimerkiksi maahanmuutto voi tarjota uusia mahdollisuuksia maaseutualueille. Muutoksiin reagoimista edistää tieto tulevista tuulista. Aluekehitystiedon saamista maaseudun kehittäjien käyttöön on esimerkiksi koulutuksen kautta helpotettava. Uusia ratkaisuja on etsittävä rohkeasti kokeilemalla ja kokemustiedon on virrattava alueiden välillä.

14

15 Paikallisen, alueellisen ja kansallisen maaseudun kehittämisen laajaan kokonaisuuteen mahtuu ihmisten, yritysten ja hankkeiden kirjo aina kylätalon kunnostuksesta kansainvälisiin hankkeisiin. Mitkä kolme tekoa Sinä lupaat tehdä maaseudun kehittämiseksi:

16 TIETOA SELVITYKSESTÄ Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian 1, Avaintaito Osuuskunta Suomen 2, MDI Public Oy:n 3 ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin 4 muodostama konsortio arvioi paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason muodostamaa maaseudun kehittämisen kokonaisuutta kaudella Työn virallinen nimi on Mahdollistavaa maaseudun kehittämistä. Selvitys alueellisten ja paikallisten maaseudun kehittämissuunnitelmien vaikuttavuudesta sekä ehdotus vaikuttavuuden mittarien kehittämisestä. Arviointi koostui työpöytätyöstä, haastatteluista, kyselyistä, verkostojen analysoinnista ja neljästä ALPAKKA-leireistä. Tähän kirjaseen on koottu keskeisimmät havainnot. Raportti on kokonaisuudessaan ladattavissa mmm.fi -sivustolta. 1 Timo Hirvonen, Petri Kahila 2 Sari Rannanpää 3 Janne Antikainen, Benjamin Heikkinen, Tytti Isokangas, Sinikukka Pyykkönen, Tommi Ranta, Satu Tolonen 4 Torsti Hyyryläinen, Niina Kuuva, Päivi Pylkkänen