Kaakkois-Suomen aluekehityksen sekä tuotanto- ja työmarkkinoiden katsaus 2010

Transkriptio

1 Kaakkois-Suomen aluekehityksen sekä tuotanto- ja työmarkkinoiden katsaus 2010 Niilo Melolinna Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2

3 Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Melolinna Niilo, erikoistutkija KAAKKOIS-SUOMEN ALUEKEHITYKSEN SEKÄ TUOTANTO- JA TYÖ- MARKKINOIDEN KATSAUS KATSAUKSEN TEHTÄVÄ ALUEEN VÄKILUVUN KOKONAISMUUTOS JA SEN OSATEKIJÄT Toteutunut väkiluvun muutos Määrämuutokset Suhteelliset muutokset Ulkomaalaisväestö Väkiluvun muutoksen osatekijät: muuttoliike sekä alueen luonnollinen väestönlisäys Koko Kaakkois-Suomi Kaakkois-Suomen alueet Lähivuosien ennustettu väestökehitys, koko väestö Työikäisen väestön mennyt ja tuleva kehitys TYÖVOIMAN JA TYÖLLISTEN MÄÄRÄT Miten tarkastella ja arvioida alueen työllisyyden muutoksia Työllisyysasteet ja työelämään osallistuminen Työllisyysasteet Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Työllisyysasteet Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pohjalta Työvoimaosuudet Alueen elinkeinorakenne v sekä saavutetut ja menetetyt työpaikat toimialoittain viime aikoina ja lähitulevaisuudessa, Kaakkois-Suomi sekä maakunnat Elinkeinorakenne Työllisten määrän menneet ja ennustetut muutokset Seutukuntien työpaikkamäärän toteutunut kehitys vuoteen 2008 saakka Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan Työpaikat yhteensä v Seutukuntien päätoimialojen työpaikat v ja paikkamäärien muutos Viimeaikaiset työllisyyden käänteet Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa YRITTÄJÄT JA YRITYSTOIMIPAIKAT Yrittäjien määrä Toimipaikkojen lukumäärä alueittain TYÖTTÖMYYDEN RAKENNE JA KEHITYS Kokonaistyöttömyyden kehitys Kaakkois-Suomessa Pidemmän ajan kehitys Tuorein kehitys Sukupuolten työttömyys Nuorten työttömyys Pitkäaikaistyöttömät työnhakijat Ikääntyneiden työttömyys Ammattiryhmittäinen ja koulutuksen mukainen työttömyys TE-toimistojen avoimien työpaikkojen kehitys LÄHDEVIITTEET

4 1. KATSAUKSEN TEHTÄVÄ Tämä aluekehityksen, tuotannon ja työmarkkinoiden vuosikatsaus selvittää Kaakkois-Suomen väestön, aluetalouden ja työmarkkinoiden tilaa, mennyttä muutosta sekä tulevaisuuden näkymiä. Katsauksen tarkoituksena on antaa taustatietoa ja yleiskuvaa erityisesti alueen työmarkkinoita koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Katsauksessa esiteltävien tietojen aluejakoina käytetään joko koko Kaakkois-Suomen tai sen neljän seutukunnan ja kahden maakunnan alueita. Tarkastelu perustuu viimeisimpään saatavilla olevaan tilastotietoon ja käytettävissä oleviin ennusteisiin. Katsauksesta voi hakea tietoa alueen väestön yleiskehityksestä, muuttoliikkeestä, alueen tuotantotoiminnan rakenteesta ja sen muuttumisesta sekä alueen työllisyyden ja työttömyyden kehityksestä. Katsaus antaa peruskuvan viime vuosien kehityksestä ja mikäli tietoa on käytettävissä, myös lähivuosien ennusteista. Katsaus sisältää kuvia ja taulukoita, mutta siinä on kiinnitetty huomiota myös kehityksestä tehtyihin tulkinta- ja johtopäätösteksteihin. Juuri tällaisten tulkintatekstien tarpeellisuus on ennakointia koskevassa keskustelussa korostunut. Tilastotietoaineisto on lähinnä koottu syksyn 2010 aikana, viimeisimmät tiedot joulukuussa Tilastojen tietolähteistä ovat tärkeimpiä Tilastokeskuksen tarjoamat tilastot, mm. väestö-, muuttoliike- sekä työssäkäyntitilaston tiedot työllisyydestä. Alueellisesta työttömyydestä tarjoaa kattavaa tietoa työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Lisäksi olen käyttänyt työ- ja elinkeinoministeriön maksullista Toimiala Online -tietoaineistoa, jossa on mm. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan maakunnittaisia tuotanto- ja työllisyysennusteita ja Tilastokeskuksen maakunnittaisia päätoimialojen tuoreita liikevaihdon ja henkilöstökehityksen tietoja. Kaakkois-Suomessa on neljä seutukuntaa ja 17 kuntaa: Kouvolan seutukunta: Iitti ja Kouvola Kotkan-Haminan seutukunta: Hamina, Kotka, Miehikkälä, Pyhtää, Virolahti Lappeenrannan seutukunta: Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Savitaipale, Suomenniemi, Taipalsaari Imatran seutukunta: Imatra, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti Työ- ja elinkeinotoimistojen toimialueita on myös neljä: Kouvolan TE-toimisto: Kouvolan seutukunnan kunnat Kotkan TE-toimisto: Kotkan-Haminan seutukunnan kunnat Lappeenrannan TE-toimisto: Lappeenrannan seutukunnan kunnat Imatran TE-toimisto: Imatran seutukunnan kunnat Maakuntia on kaksi: Kymenlaakso (Kouvolan ja Kotkan-Haminan seutukunnat) Etelä-Karjala (Imatran ja Lappeenrannan seutukunnat) 2. ALUEEN VÄKILUVUN KOKONAISMUUTOS JA SEN OSATEKIJÄT Tässä pääluvussa 2 esittelen Kaakkois-Suomen väestönmuutosta. Aluejakona ovat koko Kaakkois- Suomi, maakunnat, seutukunnat ja monessa kohdassa myös kunnat. Tarkastelun alkuosa käsittelee toteutunutta väestön kehitystä ja sen piirteitä. Loppuosassa otan mukaan Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaisen tulevaisuuden kehityksen. Aluksi tarkastelen kokonaisväkiluvun absoluuttista ja suhteellista muutosta (luvussa 2.1.). Sen jälkeen erittelen kokonaismuutoksen osatekijöitä: luonnollista väestönmuutosta, maan sisällä tapahtunutta muuttoliikettä sekä siirtolaisuuden tuomaa vaikutusta väestökehitykseen sekä ulkomaan kanasalaisten osuutta (luku 2.2.). Alaluvuissa 2.3. ja 2.4. käsittelen väestöennusteiden tuomia tulevaisuuden näkymiä. 2

5 2.1. Toteutunut väkiluvun muutos Tässä luvussa esittelen alueen kokonaisväkiluvun kehitystä. Esillä on paitsi lukumääräisiä vuosimuutoksia myös suhteellisia muutoksia. Tietolähteenä ovat Tilastokeskuksen väestötilastot. Alueen väkiluvun muutokseen vaikuttavat luonnollinen väestönmuutos (syntyvyys ja kuolleisuus) sekä alueen rajat ylittävä muuttoliike (maan rajojen sisäinen ja siirtolaisuus). Tarkastelen näitä väkilukuun vaikuttavia osatekijöitä erikseen luvussa Määrämuutokset Seuraavissa kuvissa näkyy väkiluvun vuosittainen nettomuutos Kaakkois-Suomen eri alueilla. Kaakkois-Suomen asukasluku on vähentynyt kaikkina kuvan vuosina. Vuonna 1987 asukasluku oli ja vuonna Väestö on siten vähentynyt yli 20000:lla eli noin tuhannen hengen keskimääräistä vauhtia. Kouvolan seutukunnan väestö on vähentynyt vuosien mittaan melko tasaisesti, Kotkan-Haminan seudulla muutos on ollut heilahtelevampaa. Kouvolan seudulla väkiluvun vähennys suureni vuosina 2006 ja 2007, mutta oli vuonna 2009 enää puolet vuoden 2007 vähennyksestä. Kotkan-Haminan seudulla vuosi 2009 oli väkiluvun kasvun vuosi. Lukuun vaikutti kuitenkin osakuntaliitos, jossa 170 entisen Ruotsinpyhtään asukasta siirtyi Pyhtään asukkaiksi. Tämä lisää sekä koko Kymenlaakson, Kotkan-Haminan seudun sekä tietenkin itse Pyhtään väkilukua 170:llä. 3

6 Etelä-Karjalassa Lappeenrannan seutukunta on useana vuonna kasvattanut väestöään, ei paljon, mutta kuitenkin muista Kaakkois-Suomen seutukunnista poiketen. Joinakin vuosina sattuneet väkiluvun vähennykset ovat olleet varsin pieniä. Imatran seutukunnassa väkiluvun vähennys on ollut tasaista. Kymmenessä vuodessa alue on menettänyt väestöään kaikkiaan yli 4000 hengen verran. 4

7 Suhteelliset muutokset Seuraavat kuvat vertailevat alueiden väestön suhteellista muutosta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on neljän vuoden väkiluvun prosentuaalinen kokonaismuutos vuodesta 2005 vuoteen Oikeanpuoleisessa kuvassa on viimeisin vuosimuutos eli muutos vuoden 2008 lopusta vuoden 2009 loppuun. Tarkastelen ensin seutu- ja maakuntia ja sen jälkeen kuntia. Neljän viime vuoden jaksolla Imatran seutukunta erottuu väestön menettäjänä ja Kouvolan seutukunnassakin väkiluku on selvästi laskenut. Lappeenrannan seutukunnassa väestö on pysynyt käytännössä ennallaan. Kotkan-Haminan seutukunta on menettänyt vajaan prosentin asukasmäärästään neljän vuoden jaksolla. Myös vuoden 2009 muutos olisi ollut hieman negatiivinen ilman Pyhtään saamaa liitosväestöä. Kunnittainen tarkastelu tuo esiin suurempia eroja alueiden välillä kuin seutukunnittainen. Ohessa väestökehityskuvat kunnittain. Kuntajako on vuoden 2009 mukainen. Väkiluku on neljän viime vuoden jaksolla kasvanut vain kahdessa kunnassa: Pyhtäällä ja Lappeenrannassa. Pyhtään kasvu on 178 henkeä, mutta siitä on 170 henkeä osakuntaliitoksen mukanaan tuomaa. Kotka ja Taipalsaari ovat lähes pitäneet vuoden 2005 asukasmääränsä. Selvimpiä menettäjiä ovat Miehikkälä sekä Parikkala, Rautjärvi ja Savitaipale, joissa kaikissa keskimääräinen vuosimenetys on yli prosentin. Imatran kaupunki ei kovin merkittävästi eroa Haminan ja Kouvolan kaupungeista asukaslukunsa menettäjänä. 5

8 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0-1,0-2,0-3,0 KAAKKOIS-SUOMI Hamina -0,2-0,4 Kotka 0,1 Väkiluvun muutos vuonna 2009, % (Lähde: Tilastokeskus) Miehikkälä -0,8 Pyhtää 3,8 Virolahti Iitti Kouvola Imatra -0,3-0,5-0,3-0,8 Parikkala Rautjärvi -2,0-1,4 Ruokolahti Lappeenranta UUSI 0,1 0,1.Lemi -0,6 Luumäki 0,0 Savitaipale -1,6 Suomenniemi 1,0 Taipalsaari -0,5 Toinen kuva esittää viimeisen vuoden kehityksen. Pyhtää erottuu osakuntaliitoksen vuoksi. Pieni Suomenniemen kunta sai kahdeksan hengen väestölisäyksen, mikä merkitsee pyöristettynä prosentin kasvua. Kotka, Ruokolahti, Lappeenranta ja Luumäki pitivät asukasmääränsä. Parikkala, Savitaipale ja Rautjärvi kokivat suhteellisesti suurimmat asukasmenetykset Ulkomaalaisväestö Suomi on viime vuosina saanut siirtolaisuudesta lisäväestöä. Kaakkois-Suomi on tässä muutoksessa selvästi esillä luvulla ulkomaan kansalaisia asui alueella vain joitakin satoja ja vuosittainen määrän kasvu oli melko pieni luvulta lähtien lisäysvauhti kasvoi ja kolmena viimeisimpänä vuonna vielä edellisvuosiakin suuremmaksi. Vuoden 1999 lopussa ulkomaan kansalaisia asui Kaakkois-Suomessa Vuonna 2009 määrä oli jo yli 8400 eli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Samalla jaksolla koko Kaakkois-Suomen väestön kokonaismäärä laski yli 9000 henkeä. Niinpä ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä kasvoi 1,3 %:sta 2,7 %:iin. 6

9 Seuraava kuva näyttää kunnittaisen ulkomaalaisväestön osuuden vuonna Venäjän rajan läheisyydessä Kotkan-Haminan seutukunnassa on suhteellisesti suurin ulkomaan kansalaisten osuus. Kotka, Virolahti ja Miehikkälä erottuvat. Myös Lappeenrannan kaupungissa on merkittävä ulkomaalaisväestö. Kaupungissa asui vuoden 2009 lopussa yli 2300 ulkomaan kansalaista. Kotkassa määrä oli vielä hieman suurempi. Kouvola jää jonkin verran näiden kaupunkien jälkeen 1750 hengen ulkomaalaisväestöllään. Imatralla ja Haminassakin ulkomaalaisia asuu huomattava joukko: henkeä. Savitaipaleella ja Iitissä ulkomaan kansalaisia on suhteessa vähiten. Yli puolet, vuonna 2009 määrältään yli 4300, Kaakkois-Suomen ulkomaan kansalaisista on venäläisiä. Heistä miltei 60 % on naisia. Virolaisia asuu alueella yli 800, heistä valtaosa Kymenlaaksossa. Kiinalaisia, turkkilaisia ja thaimaalaisia on myös muita kansalaisuuksia enemmän. Koko Suomen Venäjän kansalaisista asuu Kaakkois-Suomessa 15 %. Alue on siten venäläisväestön suosiossa, mitä todennäköisimmin sijaintinsa ja Venäjän suunnan liikenneyhteyksien vuoksi. Ulkomaalaisluokittelun perusteita ovat kansalaisuuden ohella myös syntymämaa tai kieli tai syntymämaa & kieli (Ruotsalainen 2009, 34). Pienimmät ulkomaalaisluvut saadaan kansalaisuuden perusteella (jota kriteeriä on yllä käytetty), suurimmat puolestaan syntymämaan mukaan, koska ulko- 7

10 mailla syntyneiden joukossa on paljon Suomen kansalaisia, jotka ovat muuttaneet takaisin Suomeen. Kieli on yksi luokitteluperuste. Kansalaisuus vaihtuu, kun ulkomailta muuttanut saa Suomen kansalaisuuden, sen sijaan äidinkieli (useimmiten) pysyy. Kielen mukaan Kaakkois-Suomessa oli v muun kuin suomen, ruotsin- tai saamenkielisiä asukkaita lähes eli selvästi enemmän kuin ulkomaan kansalaisia. Muunkielisistä 60 % (6400) oli venäjänkielisiä. Vaikka valtaosa venäjää puhuvista on Venäjän kansalaisia, melko suuri osa on Suomen kansalaisia ja pieni osa jonkin muun maan kansalaisia Väkiluvun muutoksen osatekijät: muuttoliike sekä alueen luonnollinen väestönlisäys Esittelen tässä luvussa maan sisäisen muuttoliikkeen, siirtolaisuuden sekä alueen luonnollisen väestönmuutoksen kehitystä. Tarkastelen näitä kolmea tekijää alueittain, ensin koko Kaakkois- Suomesta, sitten maakunnista ja seutukunnista. Muuttoliike muuttaa alueen väestöä luonnollisen väestönmuutoksen (syntyneet ja kuolleet) ohella. Muutto tapahtuu joko maan rajojen sisällä alueelta toiselle tai maan rajat ylittäen maasta toiseen. Esittelen ensin tietoja maan sisäisestä muuttoliikkeestä eli muutosta muualle Suomeen (lähtömuutto) ja vastaavasti muuttoliikkeestä muualta Suomesta Kaakkois-Suomeen ja sen alueille (tulomuutto). Näiden erotus on nettomuutto. Olen ottanut kuvioihin mukaan aikasarjan vuodesta 1993 lähtien, koska on kiinnostavaa arvioida, näkyykö Kaakkois-Suomessa voimakkaana käyvä teollisen tuotannon rakennemuutos viime aikojen muuttoliikkeessä, ja tuoda esiin myös edellisen, 1990-luvun alkupuolen laman tilanne Koko Kaakkois-Suomi Maan sisäinen muuttoliike Luvut esittävät kuntien rajat ylittävää muuttoliikettä. Vuosittain noin henkeä muuttaa pois entisestä kotikunnastaan. Kuva osoittaa, että Kaakkois-Suomessa lähtömuuttajia on ollut enemmän kuin tulomuuttajia koko aikasarjan ajan. Muutto on siten ollut Kaakkois-Suomelle tappiollista. Pienimmillään muuttotappio on ollut 2000-luvun alkuvuosina. On huomattava, että suuri osa kuntarajat ylittävästä muutosta suuntautuu lähikuntiin eikä ylitä esimerkiksi maakuntarajaa. Kymenlaakson vuoden 2009 muuttajista muutti toiseen kuntaan 5885 henkeä, mutta pois maakunnasta 4087 henkeä. Etelä-Karjalassa vastaavat luvut olivat 5441 ja Tämän lisäksi ihmiset muuttavat tietenkin myös oman kuntansa sisällä (ks. Saari 2010, 9). 8

11 Nettomuutto voi ilmentää sitä, onko alue muuttajien silmissä kiinnostava verrattuna vaihtoehtoisiin alueisiin. Muuttoliikkeessä on sekä alueelta poistyöntäviä että alueelle muuttamaan houkuttelevia tekijöitä. Ratkaisuja tehdään yksilöittäin ja perheissä. Kun haetaan ymmärrystä muuttoliikkeen kehitykselle, on nettomuuton ohella järkevää tutkia myös lähtö- ja tulomuuttoa. Käyrien kehityskuluissa näkyy joitakin kiinnostavia piirteitä luvun alkupuolen laman jälkeen sekä lähtö- että tulomuutto alkoivat selvästi kasvaa. Yhtenä vaikuttavana syynä on todennäköisesti ollut työmahdollisuuksien yleinen lisääntyminen ja toisaalta korkealla olleen työttömyyden aiheuttama paine etsiä uusia mahdollisuuksia muuton avulla. Vuosien aikana Kaakkois-Suomen muuttotappio lisääntyi selvästi edellisvuosista, kunnes vuonna 2009 uudelleen pieneni jonkin verran. Lähtö- ja tulomuuton kuvaajat osoittavat että tämän kehityksen takana oli lähtömuuton kasvu ja toisaalta tulomuuton laskeva suunta. Suomen talous kasvoi hyvää vauhtia kymmenluvun loppuvuosina aina vuoteen 2008 saakka. Onko Kaakkois-Suomen kasvaneen lähtömuuton takana maan suurimpien kasvukeskusten tarjoamat mahdollisuudet? Kiinnostavaa on se, että tulomuutto kehittyi toiseen suuntaan. Vuoden 2005 jälkeen tulomuuton trendi alkoi pienentyä. Alkoiko alueen houkuttelevuus vähentyä? On mahdollista, että kehityksellä on yhteyttä Voikkaan paperitehtaan lopetuksesta vuoden 2006 maaliskuussa alkaneeseen alueen suurteollisuuden rakennemuutokseen. Kehitys on saattanut vähentää Kaakkois-Suomen houkuttelevuutta muuttoa harkitsevien mielissä ja on voinut toisaalta lisätä poismuuttoa. Vuoden 2008 loppupuolella maan yleinen työllisyys alkoi voimakkaasti heiketä ja työttömyys kasvaa. Samalla lähtömuutto alkoi laskea, kuten tulomuuttokin. Lähtömuuton pienenemiselle voi etsiä selitystä siitä, että talouden taantumavaiheessa muutkaan alueet eivät ole kyenneet tarjoamaan hyviä vaihtoehtoja muuttoa harkitseville. Siirtolaisuus Siirtolaisuuden käsittelyllä on kiinnostavuutta paitsi koko Suomelle myös Kaakkois-Suomelle, koska siirtolaisuus tuo Kaakkois-Suomeen selvästi lisäväestöä kuten edellä oleva ulkomaalaisväestön katsaus osoitti ja on korvaamassa muuta väestön vähennystä. Oheisessa kuvassa esitän siirtolaisuuden määrällisen kehityksen vuosina Siirtolaisuus on tuonut Kaakkois-Suomeen lisäasukkaita koko kuvan aikasarjan ajan luvulla lisäys ei ollut määrällisesti kovin suuri, mutta vuosina 2008 ja 2009 nettosiirtolaisuus on ollut jo lähes 1200 henkeä vuosittain. Tämä on enemmän kuin Kaakkois-Suomen maan sisäisessä muuttoliikkeessä menettämä asukasmäärä. Vuosina 2007 ja 2008 maahanmuutto kasvoi tuntuvasti, sen 9

12 sijaan muuttoliike Kaakkois-Suomesta ulkomaille on pysynyt noin 400 hengen suuruisena vuodesta toiseen. Esitän vielä kuvan ulkomailta Kaakkois-Suomeen muuttaneiden ikärakenteesta vuodelta Siirtolaisuuden Kaakkois-Suomeen tuoma väestö on pääosin nuoria, vuotiaita aikuisia. Joukossa on myös lapsia. Vanhuksia on vähän. Paitsi että siirtolaisuus lisää Kaakkois-Suomen väestönmenetystä, se tasapainottaa myös asukkaiden ikärakennetta kohti toivottua, vähemmän vanhuspainotteista rakennetta. Luonnollinen väestönmuutos Maan sisäisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden ohella syntyneiden ja kuolleiden määrät vaikuttavat alueen väkilukuun ja myös ikärakenteeseen. Ensimmäisessä kuvassa on kuolleiden ja syntyneiden määrän kehitys. Esillä ovat absoluuttiset, eivät väestöön suhteutetut luvut. Vuodesta 1987 vuoteen 1994 syntyneet ja kuolleet kasvoivat samaa tahtia niin, että syntyneitä oli vuosittain henkeä vähemmän kuin kuolleita luvun talouslaman hellitettyä vuonna 1995 syntyvyys alkoi laskea. Vähennys oli 1990-luvun lopulla selvää, mutta tasoittui 2000-luvulla. Käytännössä syntyvyys on pysynyt viime 10

13 vuosina lähes ennallaan. Kuolleiden määrä on pysynyt varsin samansuuruisena. Luonnollinen väestönlisäys on ollut runsaat kymmenen vuotta tappiollinen ja noin henkeä vuodessa. Vuonna 2009 tappio kasvoi 1100 henkeen, kun syntyneiden määrä hieman laski ja samalla kuolleiden määrä nousi. Toiseen kuvaan olen yhdistänyt luonnollisen väestönlisäyksen, maan sisäinen nettomuuton sekä nettosiirtolaisuuden eli kaikki väkiluvun lukumäärämuutoksen osatekijät. Tummansinisellä ympyrällä merkattu luonnollinen väestönlisäys pysyi lähellä nollaa vuoteen 1995 saakka, mutta alkoi sen jälkeen laskea ja oli vuonna 2009 yli tuhat henkeä tappiollinen, ts. syntyneitä on vähemmän kuin kuolleita. Siirtolaisuus korvasi tämän väestönvähennyksen, mutta maan sisäinen muuttoliike kääntää kehityksen uudelleen pienenevään suuntaan. Väkiluvun kokonaismuutosta olen esitellyt jo aiemmassa luvussa, mutta se on otettu mukaan tähänkin. Kohdan viimeisenä kuvan on kokonaisväkiluvun määrä. 11

14 Kaakkois-Suomen alueet Kymenlaakso 1990-luvun laman hellitettyä Kymenlaakson muuttotappio alkoi kasvaa. Vuosittain menetettiin henkeä muualle Suomeen luvun alkuvuosina tappio taittui, mutta alkoi uudelleen kasvaa vuosikymmenen puolenvälin jälkeen. Vuonna 2009 tapahtui uusi käänne ja tappio väheni. Tähän vaikutti poismuuton tulomuuttoa suurempi vähennys. Tulomuuton trendi on vuodesta 2005 ollut laskeva. Seuraavaan kuvaan on yhdistetty maan sisäinen nettomuutto ja nettosiirtolaisuus. Maahanmuutto korvaa maan sisäistä muuttotappiota. 12

15 Etelä-Karjala Etelä-Karjala menettää jonkin verran väestöään muulle Suomelle maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Vuosien kuluessa luvut eivät ole kovin paljon muuttuneet. Vuosina 2008 ja 2009 sekä lähtö- että tulomuuttovilkkaus on jonkin verran pienentynyt. Selityksenä on todennäköisesti alkanut taloustaantuma, joka on vähentänyt työmahdollisuuksia kaikilla alueilla. Seuraavaan kuvaan nettomuuttoliikkeen rinnalle on laitettu nettosiirtolaisuus. Siirtolaisuus kohosi aiempaa korkeammalle tasolle vuonna Samalla maan sisäinen muuttotappio lisääntyi. Kaikkineen nämä kaksi muuttoliikkeen lajia ovat kompensoineet viime vuosina toisiaan hyvin. 13

16 Kouvolan seutukunta Kouvolan seutukunnassa nettomuutto on ollut tappiollinen. Vuonna 2009 tappio on joidenkin kasvuvuosien jälkeen uudelleen pienentynyt. Alueelle muuttaneiden määrä kasvoi aiemmasta tasosta jonkin verran vuonna 2005, mutta alkoi sen jälkeen laskea. Poismuutto lisääntyi samoin vuonna 2005 ja myös sen jälkeen. UPM:n Voikkaan paperitehtaan sulkemisilmoitus saatiin maaliskuussa Alueen tarjoamiin työmahdollisuuksiin tuli tuolloin selvä lovi. Voi kysyä, onko tällä kehityksellä ollut vaikutusta muuttoliikkeeseen. Tulomuuton vähittäinen pieneneminen voi olla ositus alueen houkuttelevuuden vähenemisestä. Vuosina 2008 ja 2009 lähtömuutto supistui, mitä saattaa selittää taloustaantuman liikkumista jähmettänyt vaikutus. Seuraava kuva näyttää nettosiirtolaisuuden ja maan sisäisen nettomuuton. Siirtolaisuus tuo seutukuntaan lisäväestöä, mutta se ei ole kyennyt korvaamaan muuttotappiota. 14

17 Kotkan-Haminan seutukunta Kotkan-Haminan seudulla lähtömuutto kasvoi vielä vuonna 2008 samalla kun tulomuutto alkoi supistua. Saattaa olla, että tällä kehityksellä on yhteyksiä alueen tuotannon supistuksiin ja uudelleen järjestelyihin. Vuonna 2009 lähtömuuttokin väheni selvästi. Seutukunnan muuttotappio pysyi kuitenkin 2000-luvun alkuvuosia suurempana. Toinen kuva esittelee nettomuuton ja nettosiirtolaisuuden luvut. Kehityskuva on melko selvä. Samalla kun maan sisäisessä muuttoliikkeessä menetetään väkeä, siirtolaisuus tuo lisäväestöä menetyksiä enemmän. 15

18 Lappeenrannan seutukunta Maan sisäisen muuttoliikkeen kuva osoittaa, että seutukunnan lähtö- ja tulomuutto ovat pysytelleet varsin samansuuruisina vuodesta toiseen luvun alkuvuosina oli pientä muuttovoittoa. Sen jälkeen voitto on kääntynyt pieneksi tappioksi. Toisessa kuvassa on yhdistetty maan sisäinen muuttoliike ja nettosiirtolaisuus samaan kuvaan. Viime vuosien kehityksestä voi tehdä kaksi huomiota. Siirtolaisuus on tuonut enemmän väkeä kuin maan sisäisessä muuttoliikkeessä on menetetty. Toisaalta maan sisäinen muutto on muuttunut luvun voitosta vuosikymmenen loppupuolen tappioksi, joka ei ole kuitenkaan syvä. 16

19 Imatran seutukunta Vaikka käyrät etenevät varsin tasaisina, kuva näyttää selvästi, että Imatran seutukunta on menettänyt väestöään maan sisäisessä muuttoliikkeessä koko kuvan jakson ajan luvulla tappio on kuitenkin ollut pienempi kuin 1990-luvulla. Lähtömuuton käyrä osoittaa, että 1990-luvun laman jälkeen muut alueet houkuttelivat Imatran seutukunnan asukkaita muuttamaan. Tulomuuttokin kasvoi noina vuosina, mutta jonkin verran vaimeammin luvun kehitys on ollut yllättävän tasaista ja seutukuntaan on riittänyt myös tulomuuttajia, kuitenkin vähemmän kuin lähtijöitä. Toinen kuva näyttää, että nettosiirtolaisuus seutukuntaan on ollut varsin tasaisesti muutaman kymmenen hengen luokkaa aina vuoteen 2007 saakka, jolloin luvut kohosivat päälle sadan. Siirtolaisuus ei ole korvannut muun muuttoliikkeen tappiota luvun muuttoliikkeelle on Timo Aron mukaan ollut tyypillistä "nuorten, opiskelijoiden ja ulkomaalaisperäisten hallitseva osuus ja lähimuuttojen jatkuva kasvu" (Aro 2007a, 375). Valtakunnallisesti jo joka neljäs muuttaja on opiskelija ja suhteellinen osuus nousee edelleen (Aro 2007b). Kaakkois-Suomikin menettää juuri nuoria. Vuosien aikana miltei vuotiasta 17

20 nuorta on nettomääräisesti menetetty muille Suomen alueille. Näistä enemmistö on naisia ja vuotiaita. Miehet muuttavat hieman naisia iäkkäämpinä: enemmistö vuotiaiden muuttotappiosta on miehiä. Vanhempien ikäryhmien muuttoliike on puolestaan Kaakkois-Suomelle jonkin verran voitollinen. Osaksi kyse saattaa olla paluumuutosta, jota tapahtuu opiskelujen päätyttyä. Ohessa kuva 2000-luvun ikäryhmittäisestä nettomuuttoliikkeestä. Siirtolaisuus ei ole luvuissa mukana Lähivuosien ennustettu väestökehitys, koko väestö Kun aluekehityksen, työmarkkinoiden tai muita yhteiskunnan muutoksia arvioi, on hyvä hakea muutoksen suuruudelle vertailukohtaa. Yhteiskunnan muutoksissa ei juurikaan eletä nollavaiheita, vaan asiat muuttuvat kaiken aikaa, mutta muutoksen vauhti saattaa vaihdella. Muutokset eivät ole aina trendimäisiä, vaan niissä voi tapahtua voimakkaitakin käänteitä. Miten paljon tämä jatkuva muutos muuttuu saadaan esiin vertaamalla viimeisimpien menneiden vuosien kehitystä ja tulevien vuosien kehitystä toisiinsa. Menneen ja tulevan vertailu tekee muutoksen havainnollisemmaksi ja osoittaa usein, että muutosta on ollut ennenkin (Melolinna 2007a, 57 ja Melolinna 2007b). Ilman tällaista vertailua ajatellaan helposti, että muutos on jotakin uutta ja ennen kokematonta. Seuraavissa kuvissa esittelen väestökehityksen ennusteita Tilastokeskuksen syksyllä 2009 julkaistun väestöennusteen pohjalta seutukunnittain. Kuvissa vuodet ovat toteutuneita väestölukuja, vuodesta 2009 lähtien ennusteita. On tarpeen huomata, että Tilastokeskuksen väestöennuste on luonteeltaan: kehitys menee näin, jos mikään ei viime vuosien tilanteeseen nähden muutu. Ennuste on siten eräänlainen projektio, joka perustuu viimeisimpien vuosien kehityssuuntiin (ks. Tilastokeskus, väestöennusteen kotisivu). Erilaisilla muutosta aikaansaavilla toimilla lukuja voidaan tietenkin muuttaa. 18

21 Kouvolan seutukunnan väkiluku on 2000-luvulla vähentynyt keskimäärin 400 hengen (0,4 %:n) vuosivauhtia. Ennusteen mukaan vähennys jatkuu samaa vauhtia, mutta alkaa hieman hidastua myöhempinä vuosina. Kotkan-Haminan seutukunnassa väkiluku laski vuonna 2008 kahteen edelliseen vuoteen nähden. Ennuste näkee tulevan väkiluvun hiljalleen kasvavan. Vuoden 2008 kehityksen jatkuminen merkitsisi kuitenkin väkiluvun laskua tulevaisuudessa. 19

22 Lappeenrannan seutukunta on Kaakkois-Suomen seutukunnista ainoa väestöään melko suoraviivaisesti kasvattanut seutukunta. Ennuste näkee tämän pienehkön lisäyksen jatkuvan. Vuonna 2008 väkiluku kasvoi 133 henkeä, enemmän kuin muutamana edellisvuotena. Vuonna 2009 väkiluku kuitenkin hieman väheni. Imatran seutukunnan väkiluku on laskenut ja laskee edelleen selvästi. Käyrästö näyttää aiempien vuosien väestön vähennyksen jatkuvan melko suoraviivaisesti, kuitenkin tulevina vuosina hieman hidastuen. Vuonna 2009 väkiluku laski 401 henkeä eli hieman ennustettua enemmän. 20

23 2.4. Työikäisen väestön mennyt ja tuleva kehitys Tuotantoelämää ja työmarkkinoita sekä työvoiman kysyntää että tarjontaa kiinnostaa väestön kokonaismäärän (joka vaikuttaa vaikkapa kulutuskysyntään) kehityksen ohella työikäisen väestön määrän kehitys. Työikäinen väestö on teoreettinen maksimi, joka osoittaa paljonko alueella on työvoimaa ammennettavissa. Koko työikäinen väestö ei tietenkään osallistu työmarkkinoihin, nuorimmat työikäiset ovat usein vielä opiskelemassa ja toisaalta iäkkäitä työikäisiä on paljon eläkkeellä. Tietenkin myös työiän ylittäneitä on edelleen työssä. Työikäisen väestön määrä ja sen muuttuminen ei siten suoraan kerro tarjolla olevan työvoiman määrää. Työvoiman tarjontaan vaikuttavat mm. eri ikäryhmien työhön osallistumisasteet joihin puolestaan vaikuttavat monet tekijät. Tuottavuuden kehitys vaikuttaa olennaisesti työvoiman kysyntään. Työn tuottavuudella tarkoitetaan tuotannon määrää tehdyn työn määrää kohden. Sillä on pääomapanoksen tuottavuutta suurempi merkitys talouskasvussa. Vaikka tuotanto lisääntyisikin, on tyypillistä, että työvoimaa ei tarvita yhtä paljon kuin ennen, vaan tuottavuuden nousu korvaa työvoiman palkkaamistarvetta. Matti Pohjola toteaa, että historiallisesti talouskasvumme on perustunut juuri tuottavuuden kasvuun, ei tehdyn työn määrän kasvattamiseen. Työn tuottavuus voi kasvaa ilman ylärajaa, varsinkin silloin kun kasvu on luonteeltaan tuotteiden laadun paranemista (Pohjola 2009, 254). On varottava suoraa päättelyä siitä, että työvoimasta syntyy tulevaisuudessa pulaa, kun työikäisen väestön määrä vähenee. Järkevillä tuottavuustoimilla voidaan sekä nostaa tuotantoa että pitää työvoima voimissaan ja kehityskykyisenä ja mukana työmarkkinoilla. Jälkimmäistä on tarpeen korostaa, sillä tuottavuuden etsinnällä on sudenkuoppansa. Vääränlainen tuottavuuden nostopyrkimys voi johtaa työilmapiirin huonontumiseen ja työvoiman uupumiseen (ks. tuottavuusmäärittelyistä ja - keskustelusta mm. Työvoima 2025, ; Pohjola 2007a, ja 331; Pohjola 2007b, Kaitila ym, 2008, 1, 17; Piekkala 2008, , Parkkinen 2007, 16 19, Huovari ja Maliranta 2008; Alasoini 2008; Melolinna ja Tahvanainen 2008, 10 11). Käytössä on kolme työikäisten määrittelyä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työikäisiä ovat vuotiaat. Tämä on laajin työikäisten joukon määrittely. Määrittely vastaa kansainvälisiä suosituksia (Tilastokeskus, työvoimatutkimus). Usein käytetään myös suppeampaa vuotiaiden jaottelua. Mm. työllisyysaste lasketaan perinteisesti tämän luvun pohjalta. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen henkilölle kertyy Suomessa eläkettä vuoden iässä. Tämän pohjalta tietoa työssä olosta ei enää kerätä alle 18-vuotiaista. Eläkkeen pohjana oleva työikä on siten vuotta. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat (joilla on huomattava paino ikärakenteessa) poistuvat työikäisten joukosta tietenkin myöhemmin kun käytetään vuotiaiden ryhmittelyä. Suomessa on selvä pyrkimys pidentää iäkkäiden työssäoloa ja tähän kannustaa mm vuotiaiden korotettu eläkekertymä. Tämä voi puoltaa sitä, että aiempaa selvemmin työvoimareservinä pidetään myös 65 vuotta täyttäneitä, vaikkakin toistaiseksi vain pieni osa tämän ikäisistä osallistuu työvoimaan, valtaosa on jo eläkkeellä. Esittelen seuraavassa Kaakkois-Suomen työikäisen väestön määrän mennyttä ja ennustettua kehityksen käyttämällä vuotiaiden ikäryhmää. 21

24 Menneen ja tulevan kehityksen vertailu näyttää, että työikäisten määrän ennustettu vähennys ei ole Kaakkois-Suomen työmarkkinoilla mikään uusi ilmiö. Kymmenen menneen vuoden aikana määrä on vähentynyt yli henkeä. Vähennys jatkuu tulevina vuosina, mutta vauhti kiihtyy, mikäli ennuste toteutuu. Työikäisten määrän vähennys on jyrkempää kuin koko väestön vähennys. Yksi merkittävä selittäjä tälle on suurten ikäluokkien siirtyminen 65 vuotta täyttäneisiin 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta muutakin vähennystä tapahtuu. Ennusteen mukaan vuonna 2015 Kaakkois-Suomessa on työikäistä vähemmän kuin vuonna Imatran seudulla vähenemisvauhti ei muutu kovin paljon 2000-luvun alkuvuosien melko selvästä laskuvauhdista, ei myöskään Kotkan-Haminan seudulla. Sen sijaan Lappeenrannan seutukunnassa tapahtuu muutos luvun alkuvuosina työikäisten määrä pysyi alueella lähes ennallaan, mutta tulevina vuosina määrä alkaa vähetä. Myös Kouvolan seudulla vähennys jyrkkenee ja vuonna 2020 alueella on lähes työikäistä vähemmän kuin vuonna Työikäisen väestön määrää muuttavat tulovirta alle työikäisistä työikäisiin sekä poistumavirta työikäisistä työiän ylittäneisiin. Tulovirtaa voi katsella 21-vuotiaiden ja poistumavirtaa 60-vuotiaiden määrän avulla. Peruste juuri näiden ikäryhmien valitsemiselle on se, että vuonna 2005 vähintään puolet nuoresta ikäluokasta oli työllisiä täytettyään 21 vuotta ja työllisenä olo puolestaan laskee alle puoleen ikäluokasta 60 vuoden iässä (Myrskylä 2008, 33). Kuva esittelee Kaakkois-Suomen tulo- ja poistumavirrat Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan. 22

25 Merkittävin huomio on se, että kaula markkinoille tulevien ja lähtevien välillä supistuu lähivuosina vuoden 2008 toteutuneesta tasosta. Markkinoilta lähtevien määrä vähenee. Vuonna 2008 oli 60- vuotiaita Kaakkois-Suomessa 5618 henkeä. Vuonna 2015 määrä on pienentynyt vajaaseen 4900 henkeen ja vuonna :aan. Nuorten, markkinoille tulevien määrä kehittyy hieman eri tavalla kuin markkinoilta lähtevien. 21- vuotiaita oli vuonna henkeä. Heidän määränsä kasvaa ennusteen mukaan lähes 3400 henkeen vuoteen 2015 mennessä. Nuoria tulee siis lähivuosina enemmän työmarkkinoille kuin tällä hetkellä luvun loppupuoliskolla määrä jonkin verran vähenee, mutta vielä vuonna 2025 työmarkkinoille tulee lähes vuotiasta. Kun työmarkkinoille astuvien nuorten määrä ei laske yhtä paljon kuin poistuma, voi teoreettisesti sanoa, että pelkkään työmarkkinoille astuvien ja poistuvien ikään perustuva työvoiman mahdollinen niukkuus ja työvoiman saatavuusongelmat hellittävät tulevina vuosina. Jos iäkkäiden työssä pysymistä onnistutaan jatkamaan, teoreettinen niukkuus helpottaa vieläkin enemmän. Työssä pysymiseen vaikuttavat merkittävästi myös työpaikan työolot, työn järjestelyt ja muut työntekoon ja sen koettuun mielekkyyteen vaikuttavat seikat (ks. aiheesta mm. Tuominen ym. 2010, Karisalmi, Tuominen ja Kaliva 2008, abstrakti; Suomalaiset ja työelämä 2008, 18; Manka 2009; Ikääntymisraportti 2009, 107; Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma 2010, 5). Syksystä 2008 alkaen nopeasti syventynyt talouden käänne huonompaan tuntuu tuoneen mukanaan työnantajien ratkaisuja, jotka eivät tue parhaalla tavalla tätä työssä jatkamisen pyrkimystä. Jos irtisanomisia ja muita työvoiman vähennystoimia kohdistetaan erityisesti iäkkäisiin ja työelämän laadusta ei huolehdita taantumavaiheen aikana, kasvun ja työvoiman kysynnän uudelleen voimistuessa Suomessa on saatettu menettää merkittävä osa työvoiman tarjontapotentiaalista. 3. TYÖVOIMAN JA TYÖLLISTEN MÄÄRÄT 3.1. Miten tarkastella ja arvioida alueen työllisyyden muutoksia Työmarkkinoilla on tavoiteltavaa saavuttaa mahdollisimman hyvä kysynnän ja tarjonnan tasapaino ja samalla korkea ja laadullisesti hyvä työllisyyden taso. On myös edullista, jos yhteiskunnassa on tarjolla joustava ja kummallekin markkinaosapuolelle sopiva, aina uutta tasapainoa etsivä mekanismi, kun tasapainosta on poikettu. Samalla on tärkeää, että tuotannon avulla saadaan aikaan hyvinvoinnin kokonaisuuden kasvua. Ilmastonmuutoksen ja maailmanlaajuisten talousongelmien myötä on syntynyt aiempaa enemmän ymmärrystä myös sille, että tuotannon tuottamaa hyvinvointia tulee mitata monipuolisemmin kuin pelkän bruttokansantuotteen käsitteen mukaisesti. Bkt ei mittaa monia yhteiskuntien hyvinvointiin usein sisällyttyjä tekijöitä kuten ympäristön pilaantumista, luonnonvarojen liiallista käyttöä tai niiden kulumista eikä vaikkapa tulonjakoa. Jukka Hoffrén ja Hanna Rättö toteavat, että on tärkeätä ottaa huomioon myös hyvinvointia tulevaisuudessa tuottavien mahdollisuuksien säilyttäminen (Hoffrén ja Rättö 2009, 46). Kaakkois-Suomessa on jo joidenkin vuosien ajan laadittu useaan mittariin ja niiden analysointiin perustuvaa ekotehokkuuden mittausta, jossa tarkastelun perinteiset sektorirajat ylittävä monipuolisuus perustuu juuri eri näkökulmien yhdistelyyn ja talouden, ympäristön sekä sosiaaliskulttuuristen tekijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen mahdollistavaan tarkasteluun. (ks. esim. Toikka 2008). Kysynnän ja tarjonnan kehitystä ja keskinäistä tasapainoa voidaan tarkastella nk. työvoimataseen avulla. (ks. esim. Tilastokeskus, verkkokoulu). Työvoiman kysyntä määrittyy tuotannon menestyksen ja tuotannon järjestelyjen pohjalta. Voidaan ajatella, että kysyntä tulee ensin ja tämän jälkeen alueen työvoiman tarjonta pyrkii vastaamaan kysyntään ja tästä syntyy markkinoiden tasapainotila (tai epätasapaino) (Melolinna 2007a, 60 61). 23

26 Perustan työvoiman tarjonnalle muodostaa alueen väestö. Käytännössä työvoiman maksimimäärää kuitenkin määrittää lähinnä työikäinen väestö, jonka ulkopuolella ovat lapset ja vanhukset. Nykyinen eläkejärjestelmä kerää tietoa 18 vuotta täyttäneiden työllisyydestä (Hietaniemi ja Ritola 2007, 20). Vanhuuseläkkeelle voi siirtyä joustavasti vuoden iässä. Työssä voi tietenkin olla myös 68 vuoden iän jälkeenkin, joskaan se ei vielä ole kovin yleistä. Eläkejärjestelmän vuoden 2005 uudistuksen jälkeen eläkeiän alarajan (ja ehkä joustavan eläkeiän ylärajankin) ylittäneiden työmarkkinoihin osallistuminen tuntuu kuitenkin olevan lisääntymässä (ks. eläkeuudistuksen vaikutuksista eläkkeelle siirtymiseen Hakola ja Määttänen 2007). Tällöin potentiaalista työvoimaa löytyy aiempaa useammin iäkkäistä ryhmistä. Työikäisen väestön määrän muutos siis vaikuttaa työvoiman tarjonnan määrään. Lopulliseen tarjontaan vaikuttavat kuitenkin muutkin tekijät. Vain osa työikäisistä haluaa tietyllä hetkellä olla työmarkkinoilla. Ne, jotka haluavat olla, kuuluvat työvoimaan. Muut ovat työvoiman ulkopuolella. Ulkopuolella ovat ne työikäiset, jotka opiskelevat, ovat eläkkeellä, hoitamassa kotitalouttaan tai ovat muista syistä työvoiman ulkopuolella. Tilanteesta voidaan laskea tunnusluku: työhönosallistuvuus eli kuinka monta prosenttia työikäisistä kuuluu työvoimaan. Korkeaa työhönosallistuvuutta pidetään yleensä hyvänä ja tavoiteltavana asiana, mutta se ei ole yksioikoinen näkökulma. Esimerkiksi yhteiskunta, joka panostaa koulutukseen (jolloin suurin osa nuorista ei kuulu työvoimaan), voi hyötyä tulevaisuudessa koulutettujen paremman työpanoksen ja korkeamman tuottavuuden avulla. Työvoimaan kuulumista voi määrittää ihmisen henkilökohtainen tilanne, mutta myös alueen työmahdollisuudet, niiden määrä ja laatu. Ts. voimakas työvoiman kysyntä voi houkutella väkeä työvoiman ulkopuolelta työvoimaan ja päinvastoin. Ne, jotka osallistuvat työmarkkinoihin eli kuuluvat työvoimaan ovat joko työssä eli työllisiä tai vailla työtä eli työttömiä (katso määrittelyistä Räisänen ja Tuomala 2007, ). Usein työllisten määrän lisääntyessä työttömien määrä vähenee. Ei kuitenkaan yksi yhteen. On mahdollista ja osin tyypillistäkin, että osa lisätyöllisistä saadaan työvoiman ulkopuolelta eikä työttömien joukosta. Työllisten ja työttömien summa on kuitenkin määritelmällisesti aina sama kuin työvoiman määrä. Olen liittänyt oheen "16-kentän", joka yrittää hieman hahmottaa työmarkkinoiden dynamiikan monimuotoisuutta ja keskinäisiä riippuvuuksia. Tällainen kaksiulotteinen tarkastelu on todellisuuteen nähden suppea eikä kykene esittelemään kaikkia mahdollisia tilanteita ja kaikkia virtoja, mutta antanee jotakin tietoa työvoimataseen tekijöiden (työikäiset, työvoima, työlliset ja työttömät) keskinäisistä suhteista ja riippuvuuksista. Taulukkoa luetaan seuraavasti: riveillä oletetaan, että ko. väestön osa vähenee ja sarakkeilla, että väestönosa kasvaa. Rivin ja sarakkeen leikkauskohta näyttää, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, kun toinen vähenee ja toinen kasvaa. Esimerkiksi jos työikäisten määrä kasvaa ja työllisten määrä vähenee, aiempaa useampi henkilö on joko työttömänä tai työvoiman ulkopuolella. Hyvässä työllisyystilanteessa työllisten määrä lisääntyy. Usein työttömyyskin vähenee, mutta ei aina vastaavasti. Työllisten lisäys voi syntyä myös työvoiman ulkopuolelta tulevista (esim. kouluista valmistuvista tai kotityötä tekevistä). Liikkeet työmarkkinoilla sisältävät siten monia ulottuvuuksia. KASVAA TYÖIKÄISET TYÖVOIMA TYÖLLISET TYÖTTÖMÄT TYÖIKÄISET Työhönosallistuvuus kasvaa Työllisyysaste nousee Työttömyys pahenee selvästi VÄHENEE TYÖVOIMA TYÖLLISET Työvoiman ulkopuolella olo kasvaa Työikäisistä aiempaa useammat joko työvoiman ulkopuolella tai työttömänä Työttömyys lisääntyy Työttömyys laskee selvästi Työllisten määrä laskee. Vaikea työttömyystilanne Alueen työllisyystilanne heikkenee ja työttömiä on aiempaa enemmän TYÖTTÖMÄT Aiempaa useampi työikäinen joko työssä tai työvoiman ulkopuolella Työllisten määrä kasvaa selvästi Työllisyys paranee ja työttömyys helpottaa 24

27 Syksyllä 2010 Kaakkois-Suomessa elettiin sarakkeessa, jossa työttömien määrä oli kääntynyt laskuun (työhallinnon työnvälitystilaston mukaan vuoden takaiseen verrattuna). Samalla sekä työikäisten, työvoiman että työllisten määrät vähenivät, ts. kaikki neljä tekijää pienenivät. Tilanne ei näy tässä kaksiulotteisessa taulussa. Toisaalta Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan, ja päinvastoin kuin työhallinnon työnvälitystilastossa, myös työttömien määrä kasvoi vuoden 2010 kolmannella vuosineljänneksellä. Tällöin sijoituttaisiin oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Työvoimatutkimuksen mukaan työikäisten (15 64-vuotiaat) määrä väheni Kaakkois-Suomessa heinä syyskuussa 2010 vuoden takaisesta 800 henkeä. Työvoima supistui vielä enemmän: 2000 henkeä ja työllisten määrä 4200 henkeä. Samalla työttömien määrä kasvoi 2200 henkeä (määritelmällisesti työvoima= työlliset + työttömät) (Tilastokeskus, työvoimatutkimus). Työhön osallistuminen eli työvoimaosuus laski 71,4 %:sta 70,7 %:iin ja työllisyysaste 65,6 %:sta 63,8 %:iin (ks. näiden käsitteiden määritelmät seuraavasta luvusta) Työllisyysasteet ja työelämään osallistuminen Työllisyysasteet Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suhteellista työllisyystilannetta ja sen kehitystä voi arvioida mm. työvoimaosuuksien ja työllisyysasteiden avulla. Työllisyysaste ilmoittaa työssä olevien eli työllisten prosenttiosuuden vuotiaasta väestöstä. Työvoimaosuus-luku puolestaan kertoo, miten suuri osa työikäisistä haluaa (ja voi) osallistua työelämään ja kuuluu siis työvoimaan. Työvoimaan kuuluva henkilö on joko työssä oleva tai työtä vailla oleva eli työtön. Esittelen seuraavassa työllisyysasteiden kehitystä Kaakkois-Suomessa ja sen maakunnissa ja vertaan tilannetta koko maan keskiarvon sekä joihinkin muihin vertailualueisiin. Tiedot ovat Tilastokeskuksen otospohjaisesta työvoimatutkimuksesta, jossa on otettava huomioon, että alueellisissa tiedoissa otospohjan kohtalainen pienuus vaikuttaa virhemarginaaliin. (ks. Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen kotisivut). Ensimmäinen kuva esittelee asteen kehitystä vuosikeskiarvona Kaakkois-Suomesta, koko maasta sekä Satakunnan ja Hämeen ELY-keskusten alueilta. Kehityksessä näkyy selvästi vuonna 2008 alkaneen taloustaantuman tuoma käänne työllisyyteen. Asteet putosivat vuonna 2009 kaikilla alueilla ja lähes yhtä paljon. Kuvan 11 vuoden kehityksessä on muutama kiinnostava piirre. Satakunnan työllisyysaste on muutaman viime vuoden aikana kohonnut vauhdikkaasti ja ylitti maan keskiarvon vuonna Häme on ollut lähellä maan keskiar- 25

28 voa, mutta on viimeisen viiden vuoden aikana jäänyt jonkin verran jälkeen. Kaakkois-Suomen työllisyysaste on selvästi kuvan muita alueita matalampi, noudattaa kuitenkin melko tarkkaan koko maan kehitystä tällä alemmalla tasolla. Toinen kuva esittelee Kaakkois-Suomen kahden maakunnan työllisyysasteiden kehityksen ja vertailun maan keskiarvoon luvun alkuvuosia lukuun ottamatta maakuntien työllisyysasteet ovat lähellä toisiaan. Vuoden 2009 pudotus on ollut Etelä-Karjalassa suurempi kuin Kymenlaaksossa. Koska yllä olevissa vuosikeskiarvokuvissa ei näy tuoreinta kehitystä, esitän vielä toisen kuvasarjan, jossa on mukana vuoden 2010 tammi syyskuun keskiarvotiedot ja vastaavat luvut muutamalta edellisvuodelta. Vuoden 2010 kehityksessä alueet jakautuvat kahteen ryhmään. Koko maan sekä Hämeen asteet eivät ole pudonneet enää yhtä paljon kuin vuonna 2009, lasku on kuitenkin edelleen jatkunut. Satakunnassa ja Kaakkois-Suomessa pudotus on sen sijaan kiihtynyt jonkin verran. Satakunnassa ollaan viisi prosenttiyksikköä matalammalla tasolla kuin vuonna 2008, Kaakkois-Suomessa neljä prosenttiyksikköä. Tammi syyskuun keskiarvossa ei siten näy merkkejä työllisyyden paranemisesta. Tuotantoelämä kertoi kesällä 2010 jonkin verran parantuneista näkymistä ja mm. satamien toiminta on ollut vilkasta. Onko merkkejä siitä, että näillä alkaisi olla vaikutusta työllisyyteen? Esitän vielä 26

29 kuvan, jossa on esillä tuorein tätä kirjoitettaessa käytössä ollut työllisyysastetieto: vuoden 2010 kolmannen vuosineljänneksen eli heinä-syyskuun luku ja vastaava tieto kahdelta edellisvuodelta. Kuva antaa vihjettä siitä, onko työllisyydessä näkyvissä tuoretta käännettä. Kaakkois-Suomen työllisyysaste on edelleen laskenut ja kaikkein jyrkimmin kuvan alueista. Kiinnostavaa on se, että koko maan tasolla työllisyysasteen lasku pysähtyi vuoden kolmannella neljänneksellä. Esitän vielä kuvan, jossa näkyy työllisyysaste ELY-keskusten alueilla vuosina 2008 ja Työllisyysasteet Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pohjalta Esitin edellä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella laskettuja työllisyysasteita. Työvoimatutkimuksesta ei kuitenkaan saada kunnittaisia tietoja. Kunnittaisia ja seutukunnittaisia työllisyystietoja saa Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. Tilasto kuvaa kattavasti koko väestöä ja sen toimintaa. Tiedoista voidaan laskea työllisyysasteet. On huomattava, että tilasto kuvaa työllisten määrää vuoden viimeisellä viikolla. Viimeisin julkaistu työssäkäyntitilasto on vuodelta Näy- 27

30 tän seuraavassa alueittaiset työllisyysasteet vuoden 2008 lopusta Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan. Vuonna 2008 viimeisin taloustaantuma ei vielä laskenut merkittävästi työllisyyslukuja. Kaakkois- Suomen työllisyysaste jää tässä aineistossa 3,9 prosenttiyksikköä pienemmäksi kuin maan keskiarvo eli ero on hieman suurempi kuin aiemmin esittelemässäni työvoimatutkimusaineistossa. Maakunnista Kymenlaaksossa on hieman korkeampi aste kuin Etelä-Karjalassa. Seutukuntien asteet eivät muutoin poikkea toisistaan merkittävästi, mutta Imatran alue jää selvästi jälkeen muista. Matalimmat työllisyysasteet löytyvät Imatran seutukunnan kunnista Suomenniemen kunnan ohella. Pyhtää on kunnista selvästi kärjessä ja myös Lemi ja Taipalsaari ylittävät maan keskiarvon. Esitän vielä erikseen miesten ja naisten työllisyysasteet. Kaakkois-Suomen ja koko maan miesten työllisyysasteiden ero oli vuonna ,8 prosenttiyksikköä. Etelä-Karjala jää kohtalaisen selvästi jälkeen Kymenlaaksosta. Kotkan-Haminan ja Lappeenrannan seutukunnat ovat lähellä toisiaan, mutta niiden asteet jäävät pienemmiksi kuin Kouvolan 28

31 seutukunnan. Suomenniemen miesten työllisyysaste on selvästi kuntien matalin. Rautjärvi ja Parikkalakin jäävät muiden alapuolelle. Naisten työllisyysaste oli Kaakkois-Suomessa prosenttiyksikön korkeampi kuin miesten. Koko maassakin naisten aste ylitti miesten asteen. Talouden taantuma muuttaa työllisyyttä. Vaikka vuoden 2008 lopussa viimeisin taantuma oli vasta alkuvaiheissaan, sen heijastumia työllisyysasteeseen voi jo jonkin verran arvioida. Matti Pohjola toteaa, että vuonna 2008 käynnistyneestä talouden taantumasta ei tullut ennätyksellinen: se oli vain puolet 1990-luvun lamasta (Pohjola 2010, 249). Taantumaa edelsi varsin voimakas noususuhdanne ja tuotannon lasku ajoittui pääasiassa yhdelle vuodelle. Vuonna 2008 ei oltu vielä taantuman syvimmässä kohdassa. Esitän seuraavassa joitakin aikasarjoja työllisyysasteen muutoksesta alueittain. Miesten työllisyysaste laski vuoden 2008 aikana lähes kaikilla alueilla, myös maassa keskimäärin. Kaakkois-Suomen vähennys oli jonkin verran maan keskiarvoa suurempi. Selvimmät pudotukset 29

32 olivat Haminassa ja Virolahdella, jossa mm. paperiteollisuuden ja satamatoiminnan muutokset vaikuttivat erityisesti miesten työllisyystilanteeseen. Etelä-Karjalan pieni Suomenniemen kunta menetti myös miestyöllisyyttään, samoin naapurikunta Savitaipale. Pyhtää sen sijaan kasvatti miesten työllisyysastetta ja Ruokolahtikin hieman. Seutukunnista Kouvolan seutukunnassa työllisyysaste laski vähiten. Naisten työllisyysaste kehittyi toisella tapaa kuin miesten. Parikkalan kuntaa lukuun ottamatta aste kasvoi kaikilla alueilla. Kaakkois-Suomen keskimääräinen lisäys oli sama kuin koko maan. Kiinnostavaa on mm. se, että Suomenniemellä naisten aste kasvoi enemmän kuin muualla, kun puolestaan miesten aste oli laskenut eniten. Naisten työllisyysaste onkin kunnassa selvästi suurempi kuin miesten. Naisten aste (v ,2 %) ylittää Kaakkois-Suomen keskiarvon, kun puolestaan miesten aste on kaikkein matalin (54,7 %). Rautjärven ja Luumäen kuntien kehityksessä on hieman samoja piirteitä: miesten aste on laskenut selvästi ja naisten noussut. Sukupuolten työllisyysasteen kehityksen eroja selittänee se, että työllisyys alkoi taantumassa heiketä erityisesti Kaakkois-Suomen teollisuudessa, osin rakennustoiminnassa ja kuljetuksissa, jotka ovat miesvoittoisia aloja. Palvelualat eivät sen sijaan ainakaan vielä vuonna 2008 erityisemmin kärsineet taantumasta Työvoimaosuudet Entä sitten työhön osallistuvuus? Työelämään osallistumista mitataan työvoimaosuus-luvun avulla. Luku ilmoittaa miten suuri osa vuotiaasta väestöstä kuuluu työvoimaan eli on joko työssä tai etsii työtä. Seuraavassa kuvassa on esillä työvoimaosuuksien viime vuosien kehitys Kaakkois- Suomen maakunnissa ja koko maassa. 30

33 Työvoimaosuudet jäävät Kaakkois-Suomessa jälkeen maan keskiarvosta. Ero on kolmisen prosenttiyksikköä, väliin enemmänkin. Myös kahteen vertailualueeseen nähden työhön osallistuvuus jää Kaakkois-Suomessa selvästi jälkeen. Vuoden 2010 tammi syyskuun aikana työvoimaosuus pieneni edellisvuoteen verrattuna Kaakkois-Suomessa enemmän kuin maassa keskimäärin tai vertailualueilla. Hämeessä osuus kasvoi. Jos Kaakkois-Suomen työhön osallistuvuus noudattaisi valtakunnallista keskiarvoa, markkinoilla olisi työvoimaa tarjolla henkeä enemmän kuin nyt. Jos oltaisiin Satakunnan ja Hämeen tasolla, työvoiman tarjonnan lisäys olisi yli 4000 henkeä. Poikkeavatko Kaakkois-Suomen maakunnat toisistaan työhön osallistuvuudessa? Kuva näyttää, että viime vuosina maakuntien välillä ei ole eroa ja aiemminkin luvut ovat heilahdelleet ristikkäisesti. 31

34 3.3. Alueen elinkeinorakenne v sekä saavutetut ja menetetyt työpaikat toimialoittain viime aikoina ja lähitulevaisuudessa, Kaakkois-Suomi sekä maakunnat Elinkeinorakenne Esitän tämän luvun aluksi elinkeinorakennekuvat Kaakkois-Suomesta ja sen kahdesta maakunnasta, koska tätä tietoa usein kysytään. Olen ottanut tähän esittelyvuodeksi vuoden 2010 tilanteen. Tieto ei ole toteutumatieto, vaan Etlan marraskuussa 2010 laatiman ennusteen mukainen tieto. Kun koulutus ja terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut lasketaan yhteen, kuten Etlan aineistossa on tehty, syntyy ylivoimaisesti suurin toimiala henkilöstöllä mitattuna. Kauppa sekä julkinen hallinto ja maanpuolustus tulevat seuraavina. On huomattava, että aluetilinpidossa maanpuolustuksessa työllisten luvuissa ovat mukana myös varusmiehet. Paperiteollisuus jää selvästi jälkeen suurimmista toimialoista ja on nykyään henkilöstöltään pienempi kuin maatalous. 32

35 Etelä-Karjalassa erottuvat koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut sekä kauppa varsin selväsi muista toimialoista. Puutavarateollisuuden henkilöstö on pudonnut ennusteessa alle tuhannen hengen. Kymenlaaksossa julkinen hallinto ja maanpuolustus nousee kaupan ohi suurten varuskuntien vuoksi. Kuljetus ja varastointi erottuu edelleen alueen merkittäväksi toimialaksi. Paperiteollisuus sijoittuu suuruudessa maatalouden ja koneteollisuuden joukkoon. Esitän vielä vertailun vuoksi koko maan rakenteen sekä kuvan, josta näkyy Kaakkois-Suomen osuudet kunkin toimialan koko maan henkilöstöluvusta. 33

36 Vaikka paperiteollisuuden työllisten määrä on laskenut vauhdikkaasti, Kaakkois-Suomi on edelleen alan keskeisimpiä sijaintipaikkoja. Lähes neljännes alan henkilöstöstä työskentelee Kaakkois- Suomessa. Kuljetus ja varastointi on toinen perinteinen ala, jonka tuotantoa on merkittävästi Kaakkois-Suomessa. Kaakkois-Suomen osuus ylittää edelleen toimialojen keskiarvon, mutta mm. rakennusaineteollisuus menee edelle. Elektroniikkateollisuus on Kaakkois-Suomessa pieni toimiala. Vaikka liike-elämän palvelut työllistävät myös Kaakkois-Suomessa runsaasti työvoimaa, alan merkittävimmät sijaintipaikat ovat suurissa keskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla. 34

37 Vastaavat kuvan maakuntien toimialaosuuksista näyttävät, että Kymenlaaksossa valta-aloja ovat paperiteollisuuden ohella julkinen hallinto ja maanpuolustus sekä kuljetus ja varastointi. Myös rakennusaine- ja koneteollisuus sekä maa- ja vesirakentaminen ovat esillä. Etelä-Karjalassa paperiteollisuus erottuu, muut ovat tasaisemmin maakunnan 2,2 %:n osuuden ympärillä. Puutavarateollisuus on supistuksista huolimatta edelleen huomattava toimiala, joskin supistuminen jatkuu. Vaikka maakunnalla on vankat matkailulliset perinteet ja hyvät tulevaisuudennäkymät, alueen työllisten osuus majoitus- ja ravitsemistoiminnassa ei ole ainakaan vielä merkittävästi maan keskiarvosta poikkeava. Suuria investointeja on kuitenkin meneillään. 35

38 Esitän vielä taulukon, josta näkyy toimialojen työllisten määrän kehitys koko Kaakkois-Suomessa vuosien 1990, 2000, 2010 ja 2014 lukujen valossa (jossa 2010 ja 2014 ovat ennusteita) sekä Kaakkois-Suomen osuudet koko maan henkilöstöstä kullakin toimialalla kunakin vuonna luvun talouslama oli työllisten määrän muutoksen suhteen melko dramaattinen. Kaakkois- Suomesta väheni 1990-luvulla työpaikkaa (mitattuna työllisten määrällä) eli lähes viidennes. Vuoden 2000 jälkeen kasvu on ollut hidasta. Ennusteen mukaan vuonna 2014 alueella on vain 3000 työllistä enemmän kuin vuonna Taulukon vuosi 1990 edustaa 1990-luvun lamaa edeltänyttä aikaa. Tuolloin paperiteollisuudessa oli Kaakkois-Suomessa yli työntekijää, kolmannes koko maan luvusta (ks. mm. Kuusankosken paperiteollisuuden työllistävästä merkityksestä Melolinna 2010). Vuonna 2014 toimialalla ollaan ennusteen mukaan alle 5000 henkilössä. Kaakkois-Suomi on menettänyt ja menettää asemiaan alan sijaintipaikkana, ts. työpaikat ovat vähentyneet Kaakkois-Suomessa enemmän kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2014 enää runsas viidennes alan työntekijöistä työskentelee ennusteen mukaan Kaakkois-Suomessa. Katsomalla taulukon oikeanpuoleista osaa näkee millä toimialoilla Kaakkois-Suomessa on alueen keskimääräistä osuutta enemmän tai vähemmän henkilöstöä. Ensimmäinen rivi eli toimialat yhteensä osoittaa Kaakkois-Suomen keskimääräisen osuuden maan työllisistä. Vuonna ,5 % maan työllisistä työskenteli Kaakkois-Suomessa. Esimerkiksi kauppa jää alle tämän keskiarvoosuuden vaikka työllistääkin määrällisesti paljon henkilöitä. Tarkastelen seuraavassa luvussa tarkemmin työpaikkamäärien menneitä ja tulevia muutoksia. 36

39 Työllisten määrän menneet ja ennustetut muutokset Esittelen seuraavana alueiden työllisyyden kehityksen, lähinnä alueen työpaikkojen määrälliset ja toimialoittaiset muutokset. Työpaikka voidaan ymmärtää työssä olevana henkilönä. Kuvat esittelevät työllisten määrän nettomuutosta, kasvaako ala työllisten määrällä mitattuna vai supistuuko. (On huomattava, että tämä ei ole suinkaan sama kuin uuden työvoiman rekrytointitarve. Valtaosa alan rekrytointitarpeesta syntyy eläkkeelle ja muun alalta poistuman kautta, nettotyöllisyys muuttuu aloilla yleensä vähän). Ensimmäinen kuva esittelee viime vuosien työllisyyden muutoksen. Jaksona on , jossa loppupään luvut ovat arvioita ja ennusteita. Vuosi 2007 oli talouskasvun aikaa, joten kehitys vuoteen 2010 osoittaa, miten taloustaantuman arvioitiin vaikuttavan alan työllisten määriin. Kaakkois-Suomen työpaikkamäärä väheni lähes 7000:lla. Eniten paikkoja katosi eräiltä teollisuudenaloilta sekä kuljetuksista. Kasvaneet toimialat ovat lähinnä palveluja. Maatalous pysyi miltei ennallaan. 37

40 Toinen kuva esittelee toimialojen lähivuosien ennustettua työllisyyskehitystä. Rakentaminen ja liike-elämän palvelut ovat ennusteen mukaan kasvamassa. Paperiteollisuus on edelleen selvä työpaikkojen menettäjä. Kymenlaaksossa yksityiset palvelut ovat viime vuosien kasvaneita toimialoja. Lisäykset eivät kuitenkaan ole kovin mittavia. Teollisuus on vähentänyt työvoimaansa selvästi ja myös rakentaminen ja kauppa ovat hieman supistuneet. Maakunta menetti kaikkiaan lähes 4500 työpaikkaa kolmen vuoden aikana. 38

41 Ennuste näkee rakentamisen työllisten määrän kasvavan lähivuosina. Työpaikkojen kokonaismääräkin kasvaa ennusteessa yli 1400 vuoteen 2014 mennessä. Tämä on kuitenkin vain kolmasosa vuosina menetetyistä paikoista. Etelä-Karjalan työpaikkojen kokonaismäärä supistui kolmen vuoden aikana yli 2200 paikan verran. Alueen tie- ja ratahankkeet ovat vaikuttaneet maa- ja vesirakentamisen kasvaneisiin lukuihin. Teollisuudesta puolestaan katosi työpaikkoja Kymenlaakson tapaan. Kuljetuksen ja varastoinnin menetys on myös huomattava ja suurempi kuin Kymenlaaksossa. 39

42 Lähivuosien aikana Etlan ennuste näkee työpaikkojen kokonaismäärän lisääntyvän 800 paikan verran. Kasvun kärjessä ovat rakentaminen ja liike-elämän palvelut. Pienenevien alojen vähennykset eivät ole kovin suuria. Esitän vielä vertailuna Etlan ennusteen koko maan luvut. Myös koko maan tasolla palvelualoja on kasvaneiden alojen kärjessä. Kaivannaistoiminta ja energia- ja vesihuolto ovat myös lisänneet ennusteessa henkilöstöään. Maatalous on pysynyt ennallaan. Metalliteollisuus ml. elektroniikkateollisuus puolestaan menetti viime vuosien kehityksessä määräl- 40

43 lisesti eniten paikkojaan. Kaakkois-Suomessa elektroniikkateollisuus on pieni toimiala (vain 400 henkeä), joten alan supistukset eivät kosketa Kaakkois-Suomea. Koko maan tasolla puuteollisuus menetti työpaikkoja enemmän kuin paperiteollisuus. Myös koko maan luvuissa rakentaminen on työllisyyttään kasvattava ala. Määrällisesti eniten lisäystä on kuitenkin liike-elämän palveluissa. Tietoliikenne ja elektroniikkateollisuus nähdään supistuvina aloina eikä esim. majoitus- ja ravitsemistoimintakaan ole kasvamassa Seutukuntien työpaikkamäärän toteutunut kehitys vuoteen 2008 saakka Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan Työpaikat yhteensä v Esitän aikasarjan, jossa näkyy seutukuntien alueella työssäkäyvien työllisten määrän kehitys indeksinä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan. Tieto vastaa alueella sijaitsevien työpaikkojen määrää ko. vuoden lopulla. Viimeisin tieto on vuodelta 2008, joten 2000-luvun lopun taloustaantuma ja sen vaikutukset työpaikkamääriin jäävät suurelta osin tämän kuvan ulkopuolelle. 41

44 Kotkan-Haminan seutukunnassa työpaikat kasvoivat 2000-luvun alkuvuosina melko ripeää tahtia, nopeammin kuin muissa Kaakkois-Suomen seutukunnissa ja maassa keskimäärin. Alueen työllisyyden vaikeudet alkoivat näkyä vuonna 2007 ja selvemmin vuonna Lappeenrannan seutukunnan työpaikat ovat kasvaneet 2000-luvulla lähes maan keskimääräistä vauhtia. Vuoden 2008 aikana tapahtui käänne ja paikkamäärä alkoi laskea. Kouvolan seudulla on jatkunut tasainen paikkamäärän lasku, Imatran alueella vähennys vuodesta 2000 on alueen jyrkin ja lähestyy kymmentä prosenttia. Sukupuolten työllisyyden kehityksessä on jonkin verran eroja. Vuonna 2009 voimistuneen taantuman aikana ero lisääntyi. Tämä kehitys ei kuitenkaan näy vielä kuvan aikasarjassa. 42

45 Vuosina naisten työpaikat lisääntyivät merkittävästi erityisesti Lappeenrannan seutukunnassa, mutta myös Kotkan-Haminan seudulla. Myös Kouvolan seutukunnassa naisten työpaikkoja oli vuonna 2008 enemmän kuin vuosituhannen alussa tai vuonna Imatran seudulla naistenkin työllisyys on 2000-luvulla heikentynyt miesten työllisyyden tapaan, ei kuitenkaan yhtä paljon. Vuoden 2008 aikana miesten työpaikat vähenivät kaikissa Kaakkois-Suomen seutukunnissa ja myös koko maassa, sen sijaan naisten paikat lisääntyivät kaikilla alueilla Seutukuntien päätoimialojen työpaikat v ja paikkamäärien muutos Esittelen tässä alaluvussa seutukuntien työpaikkamääriä, joita tässä mitataan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston alueella työssäkäyvien työllisten henkilöiden luvulla. Tieto on vuoden lopun tilanne. Toimialat on käytössä olleessa aineistossa ryhmitelty melko suuriin pääluokkiin, mikä tietenkin osaksi peittää alleen yksityiskohtaisemmat muutokset. Luvut kuitenkin kertovat yleisen elinkeinorakenteen ja sen muutoksen vuoden 2008 aikana, siis ennen viimeisimmän taloustaantuman laajempaa käynnistymistä. Koska työssäkäyntitilasto perustuu yksilörekisteritietoihin, sen tarkkuus osaksi korvaa aivan tuoreiden tietojen puuttumisen. Kuvissa käytetään vuoden 2008 toimialaluokitusta. Toimialaluokitus 2008 on muuttunut vuoden 2002 luokituksesta (Tilastokeskus, luokitukset). Alla on esitetty pääryhmien sisältämät toimialat hieman tarkemmin, koska esiteltävien kuvien teksteissä kaikki yhdistettyyn toimialaan kuuluvat ryhmät eivät näy. On mm. huomattava, että tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta on yhdistettynä toimialana G-I. Tämä yhdistelmä nousee suureksi mm. Kotkan-Haminan seutukunnassa. Toinen suuri yhdistetty toimiala on O-Q, jossa ovat mukana mm. julkinen hallinto, maanpuolustus, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut. Toimialoilla M-N on mm. liike-elämän palveluja, kiinteistönhoitoa, siivousta. TOL 2008 päätoimialat: (A) Maa-, metsä- ja kalatalous (B, D-E) Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto (C) Teollisuus (F) Rakentaminen (G-I) Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta (J) Informaatio ja viestintä (K) Rahoitus- ja vakuutustoiminta (L) Kiinteistöalan toiminta (M-N) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta (O-Q) Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut R-U) Muut palvelut (X) Toimiala tuntematon 43

46 Kouvolan seutukunta Toimialat O-Q nousevat Kouvolan seudulla selvästi eniten henkilöitä työllistäväksi päätoimialojen yhdistelmäksi. Ryhmä sisältää terveys- ja sosiaalihuollon sekä koulutuksen ohella maanpuolustuksen, jonka merkitys työpaikkojen tuojana on Kouvolan seudulla merkittävä. Alueella sijaitsevat Vekaranjärven ja Utin varuskunnat sekä puolustusvoimien esikuntayksiköitä. Työpaikkojen muutosta vuoden 2007 lopusta vuoden 2008 loppuun esittelevä kuva saattaa olla kiinnostavampi kuin vasemmanpuoleinen rakennekuva. Työpaikkojen yhteismäärä väheni hieman vuodesta Teollisuuden työpaikkoja katosi vuoden aikana lähes 400. Toimialaryhmien M-N työlliset puolestaan kasvoivat lähes saman verran. Suurin toimialaryhmä: julkiset ym. palvelut vähensi paikkojaan hieman. Maa-, metsä- ja kalatalouden työllisten vähennys oli ehkä yllättävän suuri, vajaa kymmenen prosenttia. Kaupan alalla ei tapahtunut työllisyyden muutosta. Kotkan-Haminan seutukunta Kotkan-Haminan seudun toimialarakenne poikkeaa Kouvolan seudun rakenteesta mm. niin, että kuljetus ja varastointi nostaa toimialaryhmän G-I taulukon suurimmaksi ryhmäksi. Maa-, metsä- ja kalatalous sekä rakentaminen eivät puolestaan ole suhteessa niin merkittäviä työpaikan tarjoajia kuin Kouvolan seudulla. Seutukunta menetti vuoden aikana 675 työpaikkaa eli lähes kaksi prosenttia. Muutoskuvassa erottuu teollisuuden 800 työpaikan vähennys. Vähennyksen takana on mm. metsäteollisuuden toiminnan 44

47 supistukset ja sen kerrannaisvaikutukset. Työllisyys on kasvanut lähinnä toimialaryhmässä M-N kuten Kouvolan seudullakin. Lappeenrannan seutukunta Lappeenrannan seutukunnassa palvelujen toimialaryhmä O-Q on suurin työpaikkojen tarjoaja. Kauppa ja kuljetukset jäävät jälkeen, vaikka mm. venäläisten ostosmatkailulla on alueella merkittävä sija. Maa-, metsä- ja kalatalous tarjoaa yli 1600 työpaikkaa. Teollisuus on menettänyt vuoden 2008 aikana yli 400 työpaikkaa. Työpaikkamäärän kokonaismuutos ei ole kovin suuri (-151), mutta jää vähennyksen puolelle. Pientä lisäystä on palvelujen ryhmissä. Imatran seutukunta Imatran seutukunta on Kaakkois-Suomen seutukuntien teollisuusvaltaisin alue. Teollisuuden työpaikkoja on saman verran kuin palveluryhmän O-Q työllisiä. Alkutuotannollakin on alueella tärkeä rooli. Seutukunta menetti vuoden aikana yli 250 työpaikkaa. Teollisuus supistui suhteessa vähemmän kuin muissa seutukunnissa, rakentaminen puolestaan enemmän. Kaupankin työpaikat vähenivät. Esitän vielä koonnoksen koko Kaakkois-Suomen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien sekä koko maan elinkeinorakenteesta ja työpaikkojen kehityksestä vuoden 2008 aikana. 45

48 Teollisuuden pienenevä rooli työpaikkojen tarjoajana näkyy Kaakkois-Suomessa selvästi. Ala menetti miltei 2000 työpaikkaa yhden vuoden aikana. Kauppa on elinkeinorakenteessa toiseksi suurin toimialaryhmä, mutta sekin menetti hieman paikkojaan. Ryhmä M-N kasvatti eniten työllisyyttään. 46

49 Kaakkois-Suomen maakunnat ovat elinkeinorakenteeltaan varsin samankaltaiset ja myös muutosluvuissa on yhtäläisyyksiä, joskin myös pieniä eroja. Kymenlaakson työpaikat vähenivät suhteessa jonkin verran enemmän kuin Etelä-Karjalan. Koko maan työpaikat lisääntyivät jonkin verran, kun Kaakkois-Suomessa paikat vähenivät. Teollisuuden paikat supistuivat myös koko maan tasolla, mutta Kaakkois-Suomen pudotus oli selvästi keskimäärää suurempi: 13 % koko maan vähennyksestä. Kaupan ja kuljetuksen ja varastoinnin paikat lisääntyivät maan tasolla, mutta hieman supistuivat Kaakkois-Suomessa. Rakentamisen paikkavähennys oli Kaakkois-Suomessa pienempi kuin maassa keskimäärin Viimeaikaiset työllisyyden käänteet Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa Aluetilinpidosta ja työssäkäyntitilastosta ei saada aivan tuoreita tapahtumia esiin. Saadakseni vihiä nykyisen talouskäänteen työllisyysvaikutuksista käytän seuraavassa aineistona Tilastokeskuksen suhdannepalvelun aineistoja maakuntien yritysten henkilöstön muutoksista. Tiedot perustuvat yritys- ja toimipaikkarekisteriin kuuluviin yrityksiin, ts. käyrät kuvaavat yksityissektorin kehitystä. Tiedot kuvaavat tehtyjen henkilötyövuosien määrää (Tilastokeskus, asiakaskohtainen suhdannepalvelu, kotisivu). Viimeisin kuvan tieto on vuoden 2010 maaliskuulta. Yrityssektorin henkilöstömäärät kasvoivat kesään 2008 saakka, koko maassa vuoden loppupuolelle. Kaakkois-Suomen maakunnat jäivät tässä kasvussa jälkeen maan keskiarvokehityksestä, Kymen- 47

50 laakso Etelä-Karjalaa enemmän. Syksystä 2008 lähtien henkilöstö on supistunut kaikilla alueilla, jyrkimmin Kymenlaaksossa. Kaakkois-Suomen maakunnat eivät kuitenkaan eroa laskun jyrkkyydessä merkittävästi maan keskimäärästä. Tarkastelen seuraavassa henkilöstömäärien muutosta päätoimialoittain. 48

51 On huomattava, että asteikot ovat eri kuvissa toisistaan poikkeavat, joten käyrän muodosta ei voi suoraan päätellä eri toimialojen kehityseroja. Teollisuuden henkilöstön käytön vähennys näkyy selvästi. Lasku alkoi Kaakkois-Suomen maakunnissa jo vuoden 2007 puolella. Laajat lomautukset ja myös toimipaikkojen lopetukset vähensivät työvoiman käyttöä yli neljänneksen. Vuoden 2010 alkupuolella lasku alkoi vaimentua, mutta jatkui edelleen. Rakentamisen työvoiman käyttö kasvoi selvästi koko vuoden 2007 kesään 2008 saakka, Kymenlaaksossa Etelä-Karjalaa vaisummin. Etelä-Karjalassa vähennys on ollut jyrkkä. Tukku- ja vähittäiskaupan kehityksessä on samoja piirteitä kuin rakennustoiminnassa: nousua vielä vuonna 2007 ja alkuvuonna 2008 ja sen jälkeen laskua. Vähennys ei ole kuitenkaan ollut kovin suuri ja Etelä-Karjalassa oltiin maaliskuussa 2010 edelleen korkeammalla tasolla kuin vuoden 2007 talvella. Yksityisissä palveluissa työllisyys on säilynyt varsin hyvin, Kymenlaaksossa työvoiman käyttö kuitenkin väheni syksyn 2008 jälkeen. Vuoden 2010 puolella maakuntien käyrät ovat kääntyneet pieneen nousuun, kun maan keskiarvo vielä laski. 4. YRITTÄJÄT JA YRITYSTOIMIPAIKAT Yritystoiminnan ja yrittäjyyden lisääminen on yksi keinoista, joiden avulla alueille haetaan lisätyöllisyyttä. Yritystoimintaan vaikuttavat normaalin muutoksen ohella julkisen sektorin toimintojen ulkoistamiset ja lisääntyvä ostotoiminta. Näitä vaikutuksia on mm. sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yritystoiminnan kehityksessä on myös muita, paljolti globaaleja kehityspiirteitä. Yksi näistä on tuotannon keskittyminen suuriin yksiköihin ja tuotannon sijaintipaikan etsintä koko maailman kentästä. Tämän kehityksen vastapainona juuri pienyrittäjyyden lisääminen ja monipuolistaminen voi olla mm. työllisyyden kannalta mielekäs tavoite. Pyrin tässä luvussa joidenkin näkökulmien avulla arvioimaan, mitä yritystoiminnassa, erityisesti yrittäjien ja toimipaikkojen määrässä on tapahtunut Kaakkois-Suomessa viime vuosina. Tilastoina ovat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto sekä yritys- ja toimipaikkarekisteritiedot. Käsittelen ensin yrittäjien määrää ja sen muuttumista ja sen jälkeen toimipaikkojen lukumääriä. 49

52 4.1. Yrittäjien määrä YRITTÄJÄT (Alueella asuvat) Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan, henkeä (TOL 2008) KAAKKOIS-SUOMI Muutos Yrittäjät % työllisis tä v Yhteensä ,4 (A) Maa-, metsä- ja kalatalous ,5 (B, D-E) Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto ,4 (C) Teollisuus ,5 (F) Rakentaminen ,4 (G-I) Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,9 (J) Informaatio ja viestintä ,9 (K) Rahoitus- ja vakuutustoiminta ,9 (L) Kiinteistöalan toiminta ,0 (M-N) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta ,3 (O-Q) Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pak.sosiaalivak.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalv ,3 (R-U) Muut palvelut ,5 (X) Toimiala tuntematon ,3 Vuoden 2008 lopussa kaakkoissuomalaisia yrittäjiä oli runsas Määrä pysyi lähes samana kuin edellisvuonna. Maa-, metsä- ja kalatalouden yrittäjäkunta on vähentynyt vuoden aikana yllättävän paljon, yli 200 henkeä. Miltei kaikkien muiden päätoimialojen yrittäjien määrä on puolestaan lisääntynyt, eniten rakennusalalla ja sosiaali- ja terveyspalveluissa (toimialaryhmä O-Q). Teollisuudenkin yrittäjäkunta kasvoi hiukan. Vuosi 2008 oli pääosin vielä taloustaantumaa edeltävää aikaa, joten taantuman vaikutuksia taulukosta ei näe. Usein puhutaan siitä, että yrittäjäkunta on iäkästä ja moni yrittäjä poistuu eläkkeelle lähivuosina. Esitän kaksi taulukkoa vuodelta Toisessa esitetään yrittäjänä toimivien ikärakenne päätoimialaryhmittäin, toisessa kaikkien työllisten. TOIMIALA (TOL 2008) KAAKKOIS-SUOMI YRITTÄJIEN IKÄRAKENNE V Prosenttia kaikista toimialan yrittäjistä Henkeä yht Yhteensä ,9 4,4 6,7 9,2 14,3 16,6 17,1 17,7 12,1 (A) Maa-, metsä- ja kalatalous ,6 3,1 5,7 7,1 14,3 17,6 18,1 19,4 13,2 (B, D-E) Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto 42 0,0 9,5 7,1 7,1 33,3 9,5 11,9 19,0 2,4 (C) Teollisuus 806 0,6 2,2 6,5 6,9 12,5 15,3 19,2 22,5 14,3 (F) Rakentaminen ,8 4,5 8,0 10,9 14,7 16,8 17,0 16,2 10,1 (G-I) Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,0 4,3 7,5 11,2 15,5 15,8 16,0 16,6 12,1 (J) Informaatio ja viestintä 91 1,1 13,2 17,6 8,8 13,2 19,8 15,4 8,8 2,2 (K) Rahoitus- ja vakuutustoiminta 74 1,4 4,1 9,5 12,2 9,5 14,9 18,9 13,5 16,2 (L) Kiinteistöalan toiminta 117 1,7 4,3 2,6 6,0 9,4 15,4 20,5 23,9 16,2 (M-N) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta ,3 4,2 6,0 9,3 12,1 15,9 19,4 20,2 11,5 (O-Q) Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pak.sosiaalivak.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalv ,2 2,8 3,5 7,9 15,0 20,5 21,1 17,8 10,1 (R-U) Muut palvelut ,5 8,2 7,3 10,5 16,0 17,7 12,6 12,6 9,7 (X) Toimiala tuntematon 592 6,9 8,4 7,4 7,9 10,3 11,7 14,0 16,6 16,7 Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto Yrittäjäksi ei ryhdytä kovin nuorena. Runsas kuusi prosenttia yrittäjistä oli alle 30-vuotiaita. Kaikista työllisistä näitä nuoria oli 18 %. Eniten nuorta yrittäjäkuntaa on informaatio- ja viestintätoimialalla sekä muissa palveluissa. Maa- ja metsätaloudessakin nuoria yrittäjiä on edelleen. 50

53 55 vuotta täyttäneiden osuus yrittäjistä on lähes 30 %, kun kaikkien työllisten vastaava osuus on alle 20 %. Maa- ja metsätalous ei ole iäkkäiden toimialojen kärjessä, ehkä vastoin yleistä ennakkokäsitystä. Suhteellisesti eniten 55 vuotta täyttäneitä oli v kiinteistöalalla (40,1 %) sekä teollisuudessa (36,8 %). Informaatio ja viestintä osoittaa olevansa nuori toimiala: iäkkäiden osuus oli vain 11 % Toimipaikkojen lukumäärä alueittain Yritysten määrän lisääminen on yksi alueellisista tavoitteista. Seuraava taulukko esittelee Kaakkois- Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärää vuosina Vuonna 2007 toimipaikkarekisteriin lisättiin maatalouden perheviljelmät, mikä kasvatti toimipaikkojen lukumäärää merkittävästi. KAAKKOIS-SUOMI TOIMIPAIKKOJEN LKM (Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri) TOL MUUTOS Henkilöstö 2008 MUUTOS TOIMIALAT YHTEENSÄ A Maatalous, metsätalous ja kalatalous B Kaivostoiminta ja louhinta C Teollisuus D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta E Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito F Rakentaminen G Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus H Kuljetus ja varastointi I Majoitus- ja ravitsemistoiminta J Informaatio ja viestintä K Rahoitus- ja vakuutustoiminta L Kiinteistöalan toiminta M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus P Koulutus Q Terveys- ja sosiaalipalvelut R Taiteet, viihde ja virkistys S Muu palvelutoiminta T Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta U Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta X Toimiala tuntematon Toimipaikkojen lukumäärä kasvoi vuodesta 2006 vuoteen 2008 lähes 4000:lla. Tästä oli valtaosa tilastoinnin muutosta, kun maatalouden perheviljelmät tulivat mukaan. Kuitenkin arviolta noin tuhat toimipaikkaa tuli lisää maatalouden ulkopuoliseen tuotantoon. Määrällisesti eniten kasvoi rakentaminen, mutta monissa palveluissa suhteellinen lisäys oli suurempi: mm. kiinteistöalalla ja vesi- ja ympäristöhuollossa. Majoitus- ja ravitsemistoiminta oli selvin toimipaikkojen menettäjä, joskin muutos ei ollut kovin suuri. Taulukossa on mukana myös toimipaikkojen henkilöstömäärä ja sen muutos. Kahden vuoden jaksolla työllisten määrä kasvoi maatalouden ulkopuolisessa (yksityissektorin) tuotannossa runsas tuhat henkeä. 5. TYÖTTÖMYYDEN RAKENNE JA KEHITYS Esittelen tässä luvussa joitakin työttömyyden ja sen rakenteiden kehityskulkuja koko Kaakkois- Suomesta ja osaksi myös TE-toimistojen ja kuntien alueilta. Tietopohja on työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Tilasto antaa laajaa ja tuoretta tietoa mm. työnhakijoina olevista asiakkaista. Ajankohtaista ja vuoden mittaan päivittyvää tietoa työttömyydestä saa myös Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen internet-sivuilta ( Keskus julkaisee sivuillaan paitsi kuukausittaisia työllisyyskatsauksia, myös mm. vuoden mittaan päivittyviä avoimien työpaikkojen ja työttömyyden piirteiden seurantatietoja työmarkkinoiden seurantaraporttisarjassaan. (Sarjassa ilmestyy 51

54 Anitta Lehtisen ylläpitämänä avoimen työpaikkojen katsauksen lisäksi mm. nuorten työttömyyden, iäkkäiden työttömyyden, ammattiryhmittäisen ja koulutuksen mukaisen työttömyyden raportteja. Työttömyys laski Kaakkois-Suomessa pitkään, mutta alkoi nykyisen laman yhteydessä kasvaa vuoden 2008 syksyllä. On hyvä oivaltaa, että työttömyyden muutos ei ole täysin suorassa yhteydessä alueen työllisyyden (alueen tarjoaminen työpaikkojen) kehitykseen, jota olen kuvannut aiemmissa luvuissa. Tietysti suotuisa työllisyyskehitys (siis työvoiman kysynnän kasvu) yleensä vähentää työttömyyttä. Työttömyys voi hyvän työvoiman kysynnän vallitessa supistua useallakin tavalla. Ensinnäkin työnantajat palkkaavat oppilaitoksista valmistuvia, jolloin nämä eivät ehkä siirry lainkaan TE -toimistojen työttömiksi asiakkaiksi. Toiseksi työnantajat voivat palkata jo työttömänä olevia työnhakijoita. Lisäksi hyvä talouden ja työllisyystilanne voi estää työssä olevien irtisanomisia ja lomautuksia ja saa työnantajat pitämään paremmin kiinni olemassa olevasta iäkkäästä työvoimastaan, mikä vähentää tulovirtaa työttömyyteen. Kuitenkin työttömien määrä voi vähentyä muistakin syistä kuin siksi, että työttömät työllistyvät alueen työpaikkoihin tai tulovirrat työttömyyteen pienenevät. Poistumavirrat työttömyydestä voivat olla huomattavia myös muualle kuin työpaikkoihin. Jos työttömissä on paljon lähellä eläkeikää olevia, poistuma eläkkeelle voi olla merkittävä. Olen arvioinut, että Kaakkois-Suomessa (työssä olevien) poistuma eläkkeelle kasvaa lähivuosina keskimäärin 20 % viimeisimpien vuosien tasosta. Tilanne vaihtelee toimialoittain riippuen työvoiman ikärakenteesta ja myös työelämän kehittämistoimista, joiden avulla on mahdollista lykätä eläkkeelle poistumista, työssä viihtymistä ja tuottavuutta (Melolinna 2007b, 22 31). Myös muuttoliike voi vähentää alueen työttömyyttä ja tämä on jopa selvä yhteiskuntapoliittinen tavoite. Jos työpaikkaa ei löydy omalta paikkakunnalta, työtöntä houkutellaan muuttamaan alueille, joilla työpaikkoja on (tai henkilö hakeutuu oma-aloitteisesti). Muuttoon liittyy kuitenkin usein henkilökohtaista kitkaa: asunnon vaihtaminen voi olla usein vaikeaa ja muutto katkaisee myös sosiaalisia sidoksia. Muutto voi lamatilanteessa olla myös tehoton keino työttömyyden vähentämisessä, jos talouden taantuma koskettaa kaikkia alueita. Esittelen työttömyyden kehitystä sen rakennepiirteiden avulla. Aluksi tarkastelen kokonaistyöttömyyttä Kokonaistyöttömyyden kehitys Kaakkois-Suomessa Olen jakanut kehityksen tarkastelun kahteen aikajaksoon. Toisessa kuvaan koko 2000-luvun kehitystä (osaksi pidempääkin), toisessa viimeisen taloustaantuman ympärille ajoittuvaa kehitystä eli vuosien jaksoa. Joissakin kuvissa käsittelen pelkästään Kaakkois-Suomea, joissakin vertaan kehitystä koko maan sekä joidenkin vertailu ELY-alueiden (lähinnä Häme ja Satakunta) tilanteeseen Pidemmän ajan kehitys Ensimmäinen kuva näyttää työ- ja elinkeinotoimistoissa työttömänä työnhakijoina olevien henkilöiden määrän kehityksen Kaakkois-Suomessa. Tieto on kunkin kuukauden lopusta. Viimeisin tieto tässä on lokakuulta

55 Kuvassa näkyy hyvin, miten työttömien määrä laski aina vuoden 2008 talveen saakka, jakson loppupuolella kiihtyen. Trendi kääntyi nousuun kesällä Luvuissa ovat mukana henkilökohtaisesti TE-toimistoihin ilmoittautuneet lomautetut henkilöt. Esittelen seuraavassa kuvassa vielä erikseen heidän määränsä kehityksen. Lomautettujen keskimäärä pysytteli aina syksyyn 2008 saakka hengen tasolla. Alimmillaan lomautettuja oli elokuussa 2007: vain vajaa 250 henkeä. Talouden taantuman tullessa syksyllä 2008 työnantajat alkoivat melko laajasti käyttää lomautuksia säästökeinona. Lomautettujen määrä kasvoi nopeasti ja oli joulukuussa 2009 lähellä 3000 henkeä. Henkilökohtaisesti ilmoittautuneiden lomautettujen lisäksi nk. ryhmäilmoituksilla ilmoitettuja lomautuksia oli huomattava määrä. Oheinen kuva näyttää kehityksen. 53

56 Ryhmälomautettujen määrä oli korkeimmillaan kevättalvella 2009, kuukausittain yli 3000 henkeä. Kesää kohti määrät pienenivät ja alkoivat selvästi laskea talvella Syksyn aikana ollaan oltu sadan hengen tasossa. Lomautusten käytön valoisa puoli on se, että sen avulla saatetaan välttää suorat irtisanomiset. Jos työnantajan tuotantonäkymät paranevat, lomautettu henkilöstö on otettavissa melko joustavasti uudelleen töihin. Yhdistän vielä samaan kuvaan työttömien kokonaismäärän kehityksen, (henkilökohtaisesti) lomautetut sekä työttömät ilman lomautettuja luvun lopun taantuman kasvuvaikutus näkyy kuvassa. Matti Pohjola toteaa, että 2000-luvun lopun taloustaantuma ei vaikuttanut Suomessa tuotantoon yhtä dramaattisesti kuin 1990-luvun alkupuolella koettu lama (Pohjola 2010). Ottamalla kuvaan pidempi aikajakso voidaan vertailla näiden kahden taantuman työttömyysvaikutuksia. Seuraava kuva näyttää miten Kaakkois-Suomen työttömien työnhakijoiden määrä on muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana. 54

57 1990-luvun laman voimakas vaikutus työttömyyteen näkyy kuvasta selvästi luvun lopun työttömyyden kasvu jää pienemmäksi. Nykyisessä tilanteessa työttömyydessä on kuitenkin oma ongelmatiikkansa. Nuorten työttömyys nousi selvästi ja työttömyys on koetellut erityisesti miesvaltaisia aloja. Kun loppuvuonna 2010 työttömien kokonaismäärä on laskenut, pitkäaikaistyöttömyys on puolestaan kasvanut. Tarkastelen jäljempänä näitä työttömyyden rakennepiirteitä vielä omissa alaluvuissaan. Työttömyysaste osoittaa, miten suuri osa työvoimasta on työttömänä. Ohessa työttömyysasteen pitkän ajan kehityskuva luvun lopun taantuma on ollut 1990-luvun lamaan verrattuna maailmanlaajuisempi ja on vaikuttanut erityisesti vientialoilla ja niillä toimialoilla, joissa tuotannontekijä- tai tuotemarkkinat ovat kansainvälisellä pohjalla. Kaakkois-Suomessa vientitoiminnalla on perinteisesti suuri merkitys. Onkin kiinnostavaa arvioida, miten Kaakkois-Suomen työttömyys on kehittynyt maan keskiarvoon ja joihin vertailualueisiin nähden. Ensimmäisessä vertailukuvassa vertaan Kaakkois-Suomen ja koko maan työttömien määrän kehitystä 2000-luvulla indeksoituna. 55

58 Kuva ei näytä työttömyyden tasoa, ainoastaan työttömyyden muutoksen tammikuusta 2000 lähtien. Kaakkois-Suomessa työttömyysaste eli työttömyyden taso on ollut kaiken aikaa maan keskiarvoa korkeampi. Kuvan perusteella viime vuosien työttömyys ei ole koetellut Kaakkois-Suomea maan keskiarvoa huonommin. Sekä koko 2000-luvun että viimeisen taloustaantuman aikana työttömien määrä on kehittynyt alueella maan keskiarvoa suotuisammin. Trendit ovat kuitenkin varsin samansuuntaiset, mikä osoittanee sitä, että työttömyyteen vaikuttavat voimat ovat koko maassa yleisluonteisia. Samaa yleisluonteisuutta tukee myös seuraava, lomautettujen määrän kehitystä osoittava kuva. Myös lomautettujen määrän kehityksessä Kaakkois-Suomi on menestynyt hieman maan keskiarvoa paremmin. Vertailen vielä Kaakkois-Suomen työttömyyden kehitystä Satakunnan sekä Hämeen ELY-alueiden tilanteisiin. 56

59 2000-luvun alkupuolella alueiden välillä ei ollut kovin merkittäviä kehityseroja. Vuosikymmenen loppupuolella erot alkoivat suurentua. Satakunnan työttömyys kasvoi taantuman aikana kaikkein vähiten, Hämeen eniten. Kaakkois-Suomi jäi näiden kahden alueen väliin Tuorein kehitys Tarkastelen vielä työttömyyden ja työnhaun viimeisimpiä käänteitä. Tämä tarkoittaa lähinnä parin viime vuoden tai viimeisen vuoden kehitystä. Otan esiin paitsi työttömyyttä, myös työssä olevien työnhakijoiden tilannetta. Koetan nostaa esiin joitakin tälle ajalle tyypillisiä työmarkkinoiden piirteitä. Ensimmäinen kuva esittelee kaikkien työnhakijoiden määrän viimeaikaista kehitystä Kaakkois- Suomessa ja koko maassa. Työnhakijoiden joukossahan on työttömänä tai lomautettuna olevien ohella mm. työssä olevia, uutta työtä etsiviä työnhakijoita. Toinen kuva esittää työttömien määrän tuoreen kehityksen. 57

60 Sekä kaikkien työnhakijoiden että työttömänä olevien määrän muutoksessa Kaakkois-Suomen kehitys on suosiollisempi kuin Suomessa keskimäärin. Seuraava kuva esittää miten työssä olevien työnhakijoiden määrä on viime aikoina kehittynyt. Kehitys on varsin tasainen. Taantuma ei tunnu vaikuttaneen työssä olevien työnhakijoiden määrään kovin merkittävästi. Kuitenkin määrä on hieman lisääntynyt samalla kun työttömien määrä on vähentynyt. Työmarkkinoilla on siten jonkin verran aiempaa enemmän henkilöitä, jotka eivät ole tyytyväisiä olemassa olevaan työpaikkaansa ja etsivät uutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että työtä voi etsiä myös ilmoittautumatta työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Monet sähköiset palvelut ovat käytettävissä ja työnantajilla on myös omia rekrytointisivujaan. Työpaikkaansa vaihtamaan haluavien kokonaismäärää ei siten saa suoraan esiin. Seuraavassa vertaan Kaakkois-Suomen työttömyyden viimeaikaista kehitystä Hämeen ja Satakunnan EL-keskusalueisiin. 58

61 Taantuman aikana työttömyys on noussut eniten Hämeen alueella. Satakunnan ja Kaakkois-Suomen kehitykset ovat melko lähellä toisiaan. Työttömien määrä on kaikilla kolmella alueella korkeammalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten lokakuussa taloustaantuman alkuvaiheessa. Lomautettujen määrä kipusi Hämeessä korkeimmaksi sekä talven 2009 että talven 2010 huippujen aikana. Kaakkois- Suomessa kasvu on ollut tammikuun 2008 lähtötilaan verrattuna suhteellisesti pienin. Seuraava kuva esittelee Kaakkois-Suomen työttömien työnhakijoiden ikärakenteen lokakuussa

62 Alle 20-vuotiaita on tietenkin määrällisesti vähän, koska monet vielä opiskelevat vuotiaita on jo runsaasti työttömänä vuotiaat painottuvat ikärakenteessa ja myös vuotiaita on muita ikäryhmiä enemmän. Luvuista voi päätellä, että osaselitys on työnantajien irtisanomisten painottuminen iäkkäisiin, kun on haettu nk. "eläkeratkaisua". Lomautettujen ikärakenne noudattaa työttömien ikärakennetta lukuun ottamatta nuorten ryhmiä. Esittelen vielä miten työttömyys on kehittynyt Kaakkois-Suomen neljän työ- ja elinkeinotoimiston alueella, jotka ovat samalla seutukuntien alueita. Ensimmäinen kuva näyttää 2000-luvun kokonaiskehitystä, toinen viimeisintä työttömyyden muutosta. Työvoiman palvelukeskusten asiakkaat eivät ole luvuissa mukana. Henkilö sisältyy sen toimiston lukuihin, jossa hän on asiakkaana (riippumatta asuinkunnastaan). 60

63 2000-luvun kokonaiskuva osoittaa, että Imatralla työttömyyden lasku- mutta myös nousuvauhti on ollut muita alueita vaimeampi. Imatran alue menestyy myös parhaiten taantuman aikaisessa kehityksessä, Kotkan-Haminan seutu heikoimmin. Kaikilla alueilla työttömiä on selvästi enemmän kuin kaksi vuotta sitten. On huomattava, että kuviot näyttävät vain muutosvauhdin, eivät työttömyyden tasoeroa. Seuraavassa kuvassa näkyy työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta (nk. työttömyysaste) Kaakkois- Suomen TE-toimistojen alueilla kunkin vuoden lokakuussa. Kaakkois-Suomen toimistojen välillä ei ole kovin mittavia eroja. Parhain kehitys on Imatran alueella luvun alkuvuosina työttömyysaste oli yli kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin esimerkiksi Kouvolan toimiston alueella. Vuonna 2010 ero oli supistunut puoleen. Viime vuosien kehityksessä toimistojen alueet ovat ryhmittyneet kahteen ryhmään: Kotka ja Imatra ovat jonkin verran korkeamman asteen alueita kuin Kouvola ja Lappeenranta. Kokonaistyöttömyyskatsauksen lopuksi näytän työttömyyden kunnittaiset kuvat. Kunta määräytyy työnhakija-asiakkaan asuinkunnan mukaan. Ensimmäinen kuva esittelee miten työttömien työnhakijoiden määrä on muuttunut kahden vuoden jaksolla lokakuusta 2008 lokakuuhun 2010 ja toisaalta 61

64 lokakuusta 2009 lokakuuhun Kahden vuoden jakso kattaa melko hyvin koko sen ajanjakson, jolloin viimeisin taloustaantuma alkoi voimistua syksyn 2008 aikana ja toisaalta hellittää kesän ja syksyn 2010 aikana. Vuoden jakso lokakuusta 2009 lokakuuhun 2010 puolestaan kertoo, miten paljon työttömyys on muuttunut pahimman taantumahuipun väistyttyä. Työttömien määrä lisääntyi Kaakkois-Suomessa 18,6 % kahden vuoden jaksolla lokakuusta 2008 lokakuuhun Ts. työttömien määrä on edelleen miltei viidenneksen korkeampi kuin kaksi vuotta sitten. Suurimmassa osassa kuntia työttömien määrä on tällä kahden vuoden jaksolla kasvanut, mutta muutamissa ollaan jo lokakuun 2008 määrää pienemmissä luvuissa. Näitä vähentyneen työttömyyden kuntia ovat Rautjärvi, Virolahti, Lemi ja täpärästi myös Luumäki. Pyhtäällä ja Kotkassa ollaan puolestaan selvästi korkeammissa työttömyysluvuissa kuin kaksi vuotta sitten. Kaupungeista Kouvolan ja Lappeenrannan kehitys on varsin samankaltainen, lisäystä on viidennes. Viimeisen vuoden aikana lokakuusta 2009 lokakuuhun 2010 Kaakkois-Suomen työttömien määrä supistui 9,7 %. Pyhtäätä ja Taipalsaarta lukuun ottamatta määrä väheni kaikissa kunnissa. Tuntuvin, lähes kolmanneksen pudotus tapahtui Etelä-Karjalassa Lemillä. Kaupungeista Kotkan työttömyys on säilynyt sitkeimmin, on kääntynyt kuitenkin laskuun. Kuva näyttää työttömyyden muutoksen, mutta ei työttömyyden tasoa. Esitän toisen kuvan, jossa näkyvät kuntien työttömyysasteet eli työttömien osuus työvoimasta lokakuun 2010 lopussa. Työvoimaluku on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tieto. Kunnat on kuvassa lajiteltu järjestykseen, jossa matalimman asteen kunnat ovat ylimpänä. 62

65 Lemi kuuluu kuntiin, joissa työttömiä on nyt vähemmän kuin taantuman käynnistyessä. Kunnan työttömyysastekin on selvästi matalin. Pyhtää kuuluu myös kuntiin, joissa aste jää alle kymmenen prosentin siitä huolimatta, että työttömyys on kasvanut taantuman yhteydessä selvästi eikä ole laskenut viimeisen vuodenkaan aikana. Suomenniemi ja Kotka ovat korkeimman asteen kuntia Sukupuolten työttömyys Taloustaantuman aikainen työttömyys on ollut miesvaltaista. Ensimmäinen kuva näyttää työttömien määrän kehityksen sukupuolen mukaan. Näissä luvuissa eivät ole mukana lomautetut. On huomattava, että asteikko ei ala nollasta, joten sukupuolten ero ei ole aivan niin suuri kuin kuva antaa ymmärtää. Se havainnollistaa kuitenkin miesten työttömyyden suuremman kasvun. Vielä elokuussa 2008 naisia ja miehiä oli työttömänä määrällisesti saman verran, noin 6800 henkeä. Lokakuussa 2010 miehiä oli työttömänä yli 2500 henkeä enemmän kuin naisia. Sama kehitys, mutta vielä voimakkaampana näkyy lomautettujen määrässä. 63

66 Loppukesällä 2008 (henkilökohtaisesti ilmoittautuneita) lomautettuja miehiä oli TE-toimistoissa vain vajaa kolmesataa ja naisia sadan hengen verran. Talvella 2010 miesten määrä oli kivunnut 2400:aan. Lomautettujen naistenkin määrä oli selvästi kasvanut, mutta jäi 400 hengen tasollaan merkittävästi jälkeen miehistä. Kevään ja kesän 2010 mittaan määrät supistuivat nopeaa vauhtia. Kuitenkaan lomautukset eivät ole täysin väistyneet, kuten käyrien kääntyminen kasvuun lokakuussa 2010 osoittaa. Kaikki työtä hakevat henkilöt eivät ole työttömänä. Hakijoina on runsaasti mm. työssä olevia, jotka etsivät uutta työtä. Näiden henkilöiden enemmistö on tyypillisesti naisia, kuten oheinen kuva näyttää. Työssä olevia naisia on ollut työnhakijoina tyypillisesti kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Taantuman kuluessa ero on jonkin verran kaventunut, kun naisten määrä on pysytellyt lähes ennallaan ja miesten puolestaan hieman lisääntynyt. Halu etsiä uutta työtä työssä olevana voi matalasuhdanteissa toisaalta hiipua, toisaalta lisääntyä. Työssä oleva voi jättää uuden työn etsimisen, kun arvioi, että sopivaa työtä ei löydy, kun paikkoja on muutoinkin markkinoilla vähän. Toisaalta lamavaiheessa henkilön nykyinen työ voi olla uhattuna tai murroksen kourissa tai henkilö on ottanut vastaan epätyydyttävän työn, kun työtä on ollut vähän tarjolla. Uuden työn etsiminen voi näissä tilanteissa lisääntyä. 64

67 Näytän vielä sukupuolten työttömyyden kunnittaiset kuvat. Työttömien naisten määrä kasvoi Kaakkois-Suomessa 7,1 % lokakuusta 2008 lokakuuhun Suhteellisesti eniten työttömien määrä kasvoi Suomenniemen kunnassa, jossa taantuman aikaista lisäystä on 67 %. Määrät ovat pienessä kunnassa pieniä, lisäys on kahdeksan henkeä. Taipalsaarella ja Pyhtäälläkin naisten tilanne on vaikeutunut tuntuvasti. Näissä kunnissa naisten työttömyys on lisääntynyt yli viidenneksen viimeisen vuoden aikana. Kaupunkikunnista paras kehitys on Haminassa, jossa ollaan laman käynnistymistä alemmissa luvuissa. Imatra ei jää paljon jälkeen, viimeisen vuoden aikana naisten työttömyys on alentunut yli kymmenen prosenttia. Aika monessa kunnassa sekä kahden että viimeisen vuoden suunta on ollut laskeva. Seuraava kuva esittelee miesten vastaavat luvut. Suomen työmarkkinoilla on tunnetusti toimialoja, joissa miehet ovat selvänä enemmistönä ja toisaalta aloja, joilla työskentelee runsaasti naisia. Toimialojen kehitys voi siten myös eriyttää sukupuolten työttömyyttä. Kaakkois-Suomen teollisuuden, rakentamisen ja kuljetuksen henkilökunta on miesvoittoista, palvelualoilla puolestaan naiset ovat enemmistönä. 65

68 Ero naisten kuvaan on selvä. Miltei kaikissa kunnissa työttömiä miehiä on lokakuussa 2010 enemmän kuin taantuman käynnistyessä lokakuussa Poikkeuksen tekevät vain Virolahti ja Rautjärvi. Iitissä ja Suomenniemellä kasvu on varsin pieni. Kummassakin kunnassa naisten työttömyys on lisääntynyt enemmän kuin miesten, eli vastoin valtavirtaa. Kaakkois-Suomessa työttömien miestyönhakijoiden määrä on lisääntynyt kahden vuoden aikana lähes 30 prosenttia. Kuitenkin viimeisin kehityssuunta on laskeva. Laskuun on vaikuttanut mm. lomautusten väheneminen Nuorten työttömyys Nuorten työttömien määrän voidaan ajatella heijastavan alueen työmarkkinoiden "imemiskykyä" ja uuden työvoiman kysyntää. Nuoret työntekijät ovat vanhempia työntekijäryhmiä koulutetumpia, joskin heiltä tietenkin puuttuu työkokemusta ja työn mukanaan tuomaa taitoa. Koulutus ja pienemmät lähtöpalkat voivat tehdä nuorista rekrytoinnissa haluttua työvoimaa, joskaan ei aina. Jos nuorten työttömyys vähenee hitaasti tai kasvaa, voidaan olettaa, että alueen työvoiman kysyntä ei ole kovin voimakasta, työmarkkinoiden "kierto" on hidasta ja kouluista valmistuvia nuoria jää työttömäksi. Nuorten työttömyyteen kuuluu vielä yksi olennainen piirre: sekä nuorten työttömyysjaksot että usein myös työsuhteet ovat lyhyehköjä, ts. nuorten virtailu työmarkkinoilla tilasta toiseen on nopeatempoista. Melko moni nuori voi vuoden mittaan kokea työttömyyttä, mutta työttömyysjaksot eivät usein veny kovin pitkiksi. Vanhempien ikäryhmien henkilöistä moni on koko vuoden töissä eikä siis kohtaa työttömyyttä lainkaan, mutta toisaalta työttömäksi joutuneen työttömyysjakso voi iäkkäillä venyä huomattavan pitkäksi. Vuosien 2009 ja 2010 taloudellinen tilanne on koetellut työmarkkinoille etsiytyviä nuoria melko kovalla kädellä: paikka työelämässä ei ole auennut helposti. Työpaikkoja on avautunut aiempaa vähemmän, kun monilla aloilla tuotantoa on vähennetty ja työvoimaa sopeutetaan sen mukaan. Nuorten työttömyys lisääntyi taantumassa jyrkemmin kuin kokonaistyöttömyys. Tuleva kehityskin on osin epävarma. Vaikka työelämästä eläkkeelle poistuvien määrä tulee suurten ikäluokkien myötä 66

69 lähivuosina kasvamaan, työpaikkoja ei avaudu vastaavasti, koska varsin yleisesti kaikkea poistumaa ei korvata uusia työntekijöitä palkkaamalla, vaan henkilökuntaa supistetaan. Tämä hankaloittaa nuorten työelämään sijoittumista. Esitän kuvan, jossa on nuorten, alle 25-vuotiaiden työttömien määrän kehitys tammikuusta 2007 lokakuuhun Lomautetut eivät ole luvuissa mukana. Vuosien 2007 ja 2008 janat ovat lähes päällekkäiset, ts. nuoria oli miltei saman verran työttömänä. Työttömyyden kääntyminen kasvuun näkyy vuoden 2008 lokakuusta lähtien. Vuonna 2009 tilanne heikkeni selvästi ja kesällä 2009 työttömiä nuoria oli yli 60 % enemmän kuin vuonna Alkukesällä 2010 työttömyys alkoi vähetä edellisvuoteen verrattuna. Nuoria oli syksyllä 2010 kuitenkin edelleen yli neljännes enemmän kuin vuonna Hieman huolestuttava kehityspiirre oli työttömyyden aiempia vuosia heikompi kehitys vuoden 2010 syyskuusta lokakuuhun. Kyse voi kuitenkin olla satunnaisheilahtelusta. Usein nuorisotyöttömyyden ikäryhmänä pidetään alle 25-vuotiaita. Kuitenkin työmarkkinoille pysyvämmin pyrkiminen ajoittuu monen nuoren elämässä 25 ikävuoden jälkeiseen aikaan. Olen oheiseen kuvaan ryhmitellyt nuoret työttömät kolmeen ikäryhmään, jossa ovat mukana myös vuotiaat. 67

70 Määrällisesti vähiten työttömiä on ymmärrettävästi vuotiaiden ryhmässä, koska moni tämän ikäinen vielä opiskelee. Päivi Keinäsen mukaan mm. puolet 19-vuotiaista nuorista on työmarkkinoilla. Työn ohella kuitenkin usein opiskellaan (Keinänen 2007, 49). Työ ei useinkaan ole kokopäiväistä vuotiaiden työttömyyden kasvutrendi on taantuman aikana kaikkein jyrkin, mutta myös lasku vuoden 2010 puolella on selvä vuotiaiden työttömien määrä kasvoi miltei samansuuruisesti vuotiaiden työttömyyden kanssa, kuitenkin hieman vaimeammin. Tarkastelen vielä yhden kuvan avulla nuorten työttömyyden sukupuolittaista kehitystä. Mukana on tässä vuotiaiden ikäryhmä. Ero sukupuolten välillä näkyy: myös nuorten työttömyyden taantuman aikainen kasvu on ollut erityisesti miesten työttömyyden lisäystä, naisten määrä on lisääntynyt vähemmän, mutta sekin kasvanut. Kuvassa näkyy toinenkin piirre: viimeisen vuoden kuluessa nuorten miesten työttömyys on laskenut, naisten työttömyys on pysynyt ennallaan. Esitän nuorista (alle 25-vuotiaista) vielä kunnittaiset kehityskuvat. Näissä luvuissa ovat siis mukana ko. kunnassa asuvat nuoret. Mukana ovat lomautetut. 68

71 Tarkastelu jakautuu kahteen osaan: kahden vuoden jaksoon lokakuusta 2008 lokakuuhun 2010 sekä toisaalta viimeisen vuoden aikaiseen kehitykseen lokakuusta 2009 lokakuuhun Kahden vuoden jakso osoittaa onko nuorten työttömien määrä syksyllä 2010 suurempi vai ehkä pienempi kuin ennen taantumaan siirtymistä. Vasemmalla oleva Kaakkois-Suomen luku osoittaa, että lokakuussa 2010 alueella oli 27,9 % enemmän nuoria työttömiä kuin ennen taantumaa lokakuussa Suhteelliset muutosluvut ovat joissakin kunnissa suuria osaksi sen vuoksi, että nuoria on määrällisesti vähän ja muutaman henkilön muutos on prosentuaalisesti suuri. Kaupunkikunnista nuorten tilanne on heikentynyt eniten Haminassa, Kotkassa ja Kouvolassa. Lappeenrannan ja Imatran kehitys on parempi: viimeisen vuoden aikana nuorten työttömyys on vähentynyt selvästi, vaikka niissäkin ollaan edelleen heikommassa tilanteessa kuin ennen taantumaa. On kuntia, joissa sekä viimeisen vuoden että koko kahden vuoden kehityksessä nuorten työttömien määrä on laskenut. Tällaisia kuntia ovat Virolahti, Luumäki, Rautjärvi ja Ruokolahti. Parikkalassa ollaan taantuman alkua pienemmissä luvuissa, mutta viimeisen vuoden aikana määrä on kasvanut. Miehikkälässä, Pyhtäällä ja Taipalsaarella sekä koko kahden vuoden että viimeisen vuoden kehitys osoittavat nuorten työttömyyden kasvaneen. Esitän kuvan, jossa nuorten työttömien lokakuun 2010 määrää on verrattu kunnan nuoren (15 24 v.) ikäluokan kokonaismäärään vuoden 2009 lopulta. Kyse ei siis ole nuorten työttömyysasteesta, koska tässä ei ole käytettävissä nuoren työvoiman määrää. 6,1 % nuoresta ikäluokasta oli työttömänä Kaakkois-Suomessa lokakuussa Koko maan vastaava keskiarvo oli 4,3 %, joten nuorisotyöttömyys on Kaakkois-Suomessa maan keskiarvoa korkeampi työnvälitystilaston lukujen pohjalta laskettuna. Arviolta hieman alle puolet nuoresta ikäluokasta kuuluu työvoimaan, joten työttömyysasteet ovat vähintään kaksinkertaiset kuvan lukuihin nähden. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä nuorisotyöttömyysaste oli koko maassa 14,2 % ja kaikkien vuotiaiden 7,4 %. Mutta yllä olevassa kuvassa ei siis ole kyse tästä asteesta, vaan osuudesta ikäluokasta. Hamina, Imatra ja Kotka erottuvat jonkin verran muita kuntia korkeamman suhteellisen nuorisotyöttömyyden alueina ja Kouvolassa ja Lappeenrannassakin ollaan lähellä Kaakkois-Suomen keskiarvoa. Vaikka Parikkalassa nuorten työttömien määrä kasvoi lokakuusta 2009 lokakuuhun 2010, työttömien osuus ikäluokasta on selvästi alle Kaakkois-Suomen keskiarvon. Luumäki, Virolahti ja Ruokolahti ovat kaikki kuntia, joissa nuorten työttömien määrä oli lokakuussa 2010 lamaa edeltä- 69

72 vää aikaa pienempi ja viimeisen vuoden vähennys on suuri. Nämä kunnat sijoittuvat myös niiden kuntien joukkoon, joissa nuorten työttömien osuus ikäluokasta on matala Pitkäaikaistyöttömät työnhakijat Pitkäaikaistyöttömiksi lasketaan ne työnhakijat, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden. Pitkäaikaistyöttömien määrä ja sen kehitys ei aivan suoraan heijasta työmarkkinoiden tilaa. Pitkittyvän työttömyyden ennaltaehkäisy ja vähentäminen on selvä työvoima- ja yhteiskuntapoliittinen tavoite, johon käytetään myös julkisen hallinnon työllisyysmäärärahoja ja muita panoksia. Pitkäaikaistyöttömyyteen vaikuttaa siten yleisten työmarkkinoiden tilan ja toiminnan lisäksi työllisyydenhoidon toimien laajuus ja kohdentaminen. Työttömyyden katkaisee jo melko lyhytkin koulutus- tai työjakso. Pitkittyvään työttömyyteen vaikuttavat myös eräät muut tekijät. Vaikka työttömyyseläke on vuoden 2005 eläkeuudistuksessa poistettu, iäkkäitä työntekijöitä saatetaan irtisanoa sillä perusteella, että nämä kuitenkin saavat työttömyysturvaa ja (melko pitkän) työttömänä olon jälkeen saavuttavat eläkeiän. Tätä menettelyä ovat useat työnantajat käyttäneet nykyisessä tilanteessa, vaikkakin se on ristiriidassa iäkkäiden työllisyysastetta ja työmarkkina-aseman parantamista ja eläkkeelle siirtymisen lykkäämistä koskevien pidemmän tähtäyksen tavoitteiden kanssa. Pitkäaikaistyöttömien työnhakijoiden määrä on viime vuosina vaihdellut 3000 ja 4000 hengen välillä. Pitkäaikaistyöttömyyden kehitys poikkeaa kokonaistyöttömyyden kehityksestä. Seuraava kuva näyttää viimeisen kahden vuoden muutoksen. 70

73 Vielä vuoden 2009 talvella pitkäaikaistyöttömyyden väheneminen oli mittavaa, samalla kun kokonaistyöttömyys oli jo kääntynyt selvään kasvuun. Loppukesästä 2009 lähtien lasku vaimeni ja marraskuussa myös pitkäaikaistyöttömyydessä ylitettiin edellisvuoden luku. Vuoden 2010 aikana määrät ovat olleet keskimäärin viidenneksen suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Kun kokonaistyöttömyys alkoi kesällä 2010 laskea, pitkäaikaistyöttömien määrä on edelleen kasvanut. TE-toimistoittainen kuva pitkäaikaistyöttömien määrä kehityksestä näyttää, että luvut ovat kasvaneet kaikkien neljän työ- ja elinkeinotoimiston alueella. Viimeaikainen kasvuvauhti on ollut nopeinta Imatran ja Kotkan seuduilla, Kouvolan ja Lappeenrannan seutukunnissa määrät ovat kasvaneet vuoden 2010 aikana jonkin verran hitaammin. Pitkäaikaistyöttömyys on siis kasvanut vuoden 2010 aikana verrattuna edelliseen vuoteen. Seuraava kuva näyttää kunnittaisen kehityksen vuoden aikana. 71

74 Koko Kaakkois-Suomen pitkään työttömän olleiden työnhakijoiden määrä kasvoi vuoden jaksolla 703 henkeä, 21,3 %. Lokakuun 2010 lopussa pitkäaikaistyöttömiä oli Kaakkois-Suomen kunnissa 3999 henkeä. Vaikka määrä lisääntyi viidenneksen, aivan kaikissa kunnissa määrät eivät kuitenkaan kasvaneet. Kun pitkäaikainen työttömyys kasvaa samalla kun kokonaistyöttömyys laskee, pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä tietenkin kasvaa. Vuonna 2010 lokakuussa pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä työnhakijoista oli 23,4 %. Kaksi vuotta aikaisemmin eli vuoden 2008 lokakuussa osuus oli 17,4 %, joten muutos on selvä, mutta ei ennätyksellinen. Vuonna 2008 lokakuussa oltiin samalla tasolla kuin vuonna 2010 eli 23,4 %:ssa. Edeltävinä vuosina osuudet olivat tätäkin suuremmat. Ohessa kuva kunnittaisista osuuksista lokakuussa Vaikka Imatran seudun pitkäaikaistyöttömyyden kasvuvauhti on TE-toimistojen kärjessä, osuudet kaikista työttömistä ovat Imatralla ja Ruokolahdella kuntien matalimmat. Kotkan ja Haminan kaupungeissa osuus ylittää Kaakkois-Suomen keskiarvon, Lappeenranta jää alapuolelle. 72

75 5.5. Ikääntyneiden työttömyys Viime vuosina eurooppalaisessa työvoimapolitiikassa on ollut merkittävästi esillä mm sodan jälkeen syntyneiden ikäluokkien asema työmarkkinoilla, tarve lykätä eläkkeelle siirtymistä ja nostaa iäkkäiden työllisyysasteita (Employment in Europe Report 2007, Toomings ja Kilbom 2007, Transnational Exchange for Active Ageing 2007). Suomessa tähän keskusteluun on kytketty mm. työvoiman riittävyys, työelämän laatukysymykset ja iäkkäiden asema ja kohtelu työpaikoilla. (mm. Alasoini 2008 ja 2005, Ilmarinen 2006, Melolinna ja Tahvanainen 2008, Karisalmi, Tuominen ja Kaliva 2008, abstrakti; Suomalaiset ja työelämä 2008, 18; Manka 2009; Ikääntymisraportti 2009, 107; Tuominen, Takala ja Forma (toim.) 2010). Iäkkäiden työttömyys (kuten tietysti kaikenikäisten) voi muuttua kahdella tapaa: iäkkäitä irtisanotaan tai he tulevat muista syitä (uusiksi) työttömiksi työnhakijoiksi. Ts. työttömyyden tulovirta voi kasvaa tai pienentyä. Toisaalta iäkkäitä poistuu työttömien joukosta: töihin, eläkkeelle, koulutukseen, työvoiman ulkopuolelle jne. Myös tämä lähtövirta muuttuu ajan myötä. Iäkkäiden työttömien määrä määräytyy näiden virtojen suuruuden ja pohjana olevan työttömien joukon (varannon) perusteella. Tämä varantokin muuttuu esimerkiksi niin, että jo työttömänä oleva 49-vuotias täyttäessään 50 vuotta ja hänen työttömyytensä jatkuessa siirtyy iäkkäisiin eli 50 vuotta täyttäneiden ryhmään. Seuraava kuva näyttää miten 50 vuotta täyttäneiden työttömien työnhakijoiden määrä on muuttunut Kaakkois-Suomessa. Näissä luvuissa eivät ole lomautetut mukana. Kesällä 2009 määrät olivat jo suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Tämän jälkeen määrät ovat kasvaneet. Muutosprosentit eivät ole kuitenkaan kovin suuret: vuonna 2010 iäkkäitä on kuukausittain ollut (vain) joitakin prosentteja enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kuitenkin, kun kokonaistyöttömyys on kääntynyt laskuun, iäkkäiden osuus kaikista työttömistä on kasvanut. Vuoden 2009 lokakuun lopussa osuus kaikista työttömistä (ilman lomautettuja) oli 39 %. Vuoden 2010 lokakuussa osuus oli noussut 41,8 %:iin vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrään ovat Kaakkois- Suomessa vaikuttaneet mm. tuotantotoiminnan irtisanomiset ja lomautukset. Lisäksi varanto on vuosien mittaan saanut kasvupohjaa suurten ikäluokkien myötä. Seuraavassa kuvassa 50 vuotta täyttäneet työttömät on jaettu kolmeen 5-vuotisryhmään. Lomautettuja ei ole näissä luvuissa mukana. 73

76 vuotiaiden ryhmä on määrällisesti suurin. Vuonna 2008 tämänikäisten määrät laskivat vielä melko reippaasti. Vuoden 2009 keväästä vähennys tasaantui, trendi on kuitenkin edelleen hieman laskusuuntainen. Sen sijaan vuotiaiden ryhmä on kasvamassa vuotiaat ovat viimeisen vuoden aikana vuotiaiden tapaan hieman laskusuunnassa. Ohessa on kunnittainen kuva muutoksesta. Näissä luvuissa ovat lomautetut mukana. Valtaosassa kuntia iäkkäiden työttömien määrä on vähentynyt viimeisen vuoden aikana. Koko Kaakkois-Suomen vähennys oli 2,7 %, 196 henkeä. (On huomattava ero aiemmin esitettyyn kuvaan, jossa lomautetut eivät olleet mukana luvuissa, ja jolloin työttömien määrä kasvoi). Toinen kuva esittelee 50 vuotta täyttäneiden osuuden kaikista työttömistä lokakuussa

77 Iäkkäiden osuus kokonaistyöttömyydestä on osassa kuntia yli 50 prosenttia, korkeimmillaan Suomenniemellä. Kaupungeista Imatralla ja Lappeenrannassa osuudet ovat pienimpien joukossa, Kouvolassa taas hieman yli Kaakkois-Suomen keskiarvon. Kotkassa iäkkäiden työttömien määrä on kasvanut, mutta osuus on hieman keskiarvon alapuolella Ammattiryhmittäinen ja koulutuksen mukainen työttömyys Seuraavassa taulukossa esittelen eri ammattiryhmiin kuuluvien työttömien työnhakijoiden määrät lokakuussa vuosina ja määrän muutoksen viimeisen vuoden aikana sekä lukumääränä että prosentteina. Luvuissa ei ole mukana lomautettuna olevia. Taulukko ei kata aivan kaikkia ammattiryhmiä: muutamia pieniä ryhmiä on poistettu. 75

78 KAAKKOIS-SUOMI LOKAKUUN TIEDOT. Työttömät työnhakijat ilman lomautettuja Muutos loka AMMATTIRYHMÄ loka 2010 Muutos loka loka 2010 % 14 ELÄINLÄÄKINTÄ JA YMPÄRISTÖNSUOJELU POSTINJAKELU ,4 04 USKONNOLLINEN ALA ,7 55 LIIKENTEEN JOHTO JA LIIKENNEPALVELU ,5 08 KIRJASTO- JA INFORMAATIOALA ,9 78 MAALAUS ,5 81 LASI JA TIILI MAA- JA VESIRAKENNUS ,6 06 TOIMITUS- JA TIEDOTUSTYÖ, JOUKKOVIEST ,8 31 KIINTEISTÖNVÄLITYS JA RAHOITUSPALVELU ,2 80 GRAAFINEN ALA ,7 23 TALOUSHALLINNON SUUNNITTELU JA TILINP ,1 07 TAIDE- JA VIIHDEALA ,9 33 MYYNTITYÖ JA KAUPPAEDUSTUS ,1 87 KIINT.KONEIDEN KÄYTTÖ ENERG.- JA VESIH ,7 56 POSTI- JA TELELIIKENNE ,3 73 TAKOMO JA VALIMO KUMI- JA MUOVITUOTE ,4 03 OPETUSALA ,4 95 KAUNEUDENHOITO JA HYGIENIA ,6 09 MUU TIETEELLINEN ASIANTUNTIJATYÖ ,8 77 PUU ,1 34 TAVAROIDEN MYYNTI ,8 27 MATKAILUALA ,9 00 TEKNIIKAN ALA ,8 50 MERIPÄÄLLYSTÖ ,7 X2 ILMAN AMMATTIA OLEVAT ,2 89 SEKATYÖ, TEOLLISUUS ,4 X1 KOULULAISET JA OPISKELIJAT ,3 X3 AMMATINVAIHTAJAT ,9 15 SOSIAALIALA ,6 26 PANKKI- JA VAKUUTUSALA MUU HALLINTO- JA TOIMISTOTYÖ ,6 24 SIHTEERI- JA TOIMISTOTYÖ ,9 83 KEMIANPROSESSI ,9 82 ELINTARVIKETEOLLISUUS ,6 KAMMATTI yhteensä ,6 30 MAINONTA JA MARKKINOINTI ,7 44 METSÄTYÖ ,9 64 TYÖKONEIDEN KÄYTTÖ ,2 16 LASTEN PÄIVÄHOITO ,7 91 MAJOITUSLIIKE- JA SUURTALOUS ,7 94 KIINTEISTÖNHOITO JA SIIVOUS ,5 92 TARJOILU ,6 21 LIIKEYRITYSTEN JA JÄRJESTÖJEN JOHTAM ,7 18 HARRASTUSTOIM. OHJAUS, AMMATTIURHEILU ,6 60 KAIVOS JA LOUHINTA ,6 54 TIELIIKENNE ,6 11 TERVEYDENHUOLLON KUNTOUTUS PAKKAUS-, VARASTO- JA AHTAUS ,1 25 TIETOTEKNIIKKA ,3 10 TERVEYDEN- JA SAIRAANHOITO ,0 84 PAPERINVALMISTUS ,2 51 KANSI- JA KONEMIEHISTÖ ,9 74 HIENOMEKANIIKKA ,1 76 SÄHKÖ ,2 90 VARTIOINTI- JA SUOJELU ,4 75 KONEPAJA JA RAKENNUSMETALLI ,5 62 TALONRAKENNUS ,9 13 APTEEKKIALA ,1 01 KEMIAN JA FYSIIKAN ALA ,3 41 PUUTARHA- JA PUISTOTYÖ ,8 71 OMPELU JA VAATETUS ,8 70 TEKSTIILI MAATILATALOUS JA ELÄINTENHOITO ,4 02 BIOLOGIAN ALA ,2 43 KALASTUS X4 VASTAVALMISTUNEET ,4 96 PESULA ,5 93 KOTITALOUS OSTO ,4 05 LAINOPILLINEN ALA HENKILÖSTÖHALLINTO JA TYÖNVÄLITYS JULKISEN HALLINNON JOHTAMINEN ,3 86 KÄSITYÖTEOLLISUUS ,1 53 VETURINKULJETUS ,1 12 HAMMASHOITOALA ,3 76

79 Työttömien määrä (ilman lomautettuja) on vähentynyt Kaakkois-Suomessa lokakuusta 2009 lokakuuhun ,6 %. Yli sadan hengen ryhmistä eniten on supistunut maatilatalouden ja eläintenhoidon, ompelun ja vaatetuksen, puutarha- ja puistoyön, kemian ja fysiikan sekä talonrakennuksen ja konepaja- ja rakennusmetallityön ammattiryhmät. Paperinvalmistuksessakin määrä on hieman pienentynyt, mutta työttömänä on edelleen yli 600 alan työnhakijaa. Myös terveyden- ja sairaanhoidon ammattiryhmässä työttömien määrä tuntuu pysyvän melko vakiona. Vaikka kaupan ala on menestynyt taloustaantumassa kohtalaisen hyvin, tavaroiden myynnin työttömyys on kasvanut. Seuraavassa jaottelen työttömyyttä ja sen viimeaikaista muutosta koulutusalan ja -asteen mukaan. Koulutusalan mukaan työttömien määrä on hellittänyt mm. tekniikan, maa- ja metsätalouden sekä luonnontieteellisen koulutuksen aloilla. Mielenkiintoista on se, että terveys- ja sosiaalialan koulutuksen saaneiden työttömyys ei ole vähentynyt kovin merkittävästi. Kaupallisen ja yhteiskuntatieteellisen alan työttömyys on pysytellyt tasolla, johon se taantuman aikana nousi, samoin on käynyt humanistisella ja taidealalla. Toinen taulukko esittelee työttömien työnhakijoiden määrää koulutusasteen mukaan. Taulukon viesti on melko selvä. Kaakkois-Suomen työmarkkinat eivät ole vuoden 2010 aikana kyenneet imemään työhön ylemmän korkeakouluasteen työnhakijoita, vaan heidän määränsä on kasvanut viidenneksen. Keskiaste ja myös alempi korkeakouluaste ovat menestyneet hieman paremmin, työttömien määrä on kääntynyt laskuun. Taulukko osoittaa vain työttömyyden muutoksen, ei sen suhteellista tasoa. Kasvusta huolimatta mm. ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita on vähemmän työttömänä kuin perusasteen varassa olevia suhteutettuna väestönosiin. 77