MERIROSVOAMATSONI ELI ALVILDA, GOOTTIEN KUNINGATAR...

Transkriptio

1 LIBRETTO MERIROSVOAMATSONI ELI ALVILDA, GOOTTIEN KUNINGATAR... 3 Ensimmäinen näytös... 4 Toinen näytös Kolmas näytös L AMAZZONE CORSARA, OVERO L ALVILDA REGINA DEI GOTI Atto Primo Atto Secondo Atto Terzo

2 Tämän libreton vaativan käännöstyön teki Pauliina de Annan ohjaama italian kielen ja kulttuurin opiskelijoista koostuva käännöstyöryhmä, joka työskenteli syyslukukaudelta 2008 kevätlukukaudelle

3 MERIROSVOAMATSONI ELI ALVILDA, GOOTTIEN KUNINGATAR Musiikkidraama esitettäväksi kuuluisassa Pyhille Johannekselle ja Paavalille omistetussa Teatro Grimanossa vuonna 1688 Libretto: Giulio Cesare Corradi Omistettu hänen ylhäisyydelleen NICOLÒ GRIMALDILLE :n markiisille, Venetsian tasavallan, I ratsuväen komentajalle Venetsiassa 1688 Painanut Francesco Nicolini JUONI Alvilda, goottien kuninkaan Sivardon tytär, oli kaunis kuin Venus ja urhea kuin Pallas Athene. Kiusaantuneena Danian kuninkaan Alfon pitkään kestäneistä kosiskeluista ja torjuttuaan naimakaupat Alvilda päätti jättää hovinsa, lähteä merille ja ryhtyä merirosvoksi sotaisaa kutsumustaan seuratakseen. Hän oli onnekas ja voitti niin monta taistelua kuin Onnetar hänen eteensä kantoi. Lopulta Suomen vesillä hän kohtasi lohduttoman kosijansa laivastoineen - joka sillä välin oli ymmärtänyt Alvildan päätöksen ja ryhtynyt merirovoksi hänkin - ja kohtasi voittajansa. Voitettunakin Alvilda säilytti synnynnäisen luonteenlujuutensa, jonka vuoksi murheellisena Alfo kuljetti hänet kotimaahansa kohdellen häntä aina kuin kuningatarta eikä orjaa. Mutta koska Alvilda pysyi lujana, Alfon oli turvauduttava viekkaisiin keinoihin (ollen ne hyväksi havaittuja aseita omapäisen naisen voittamiseksi), joiden avulla sai hänet puolisokseen. Tämä on kokonaan historian kertomaa totuutta, loppu on sepitystä. HENKILÖT Alvilda Gilde Irena Alfo Olmiro Ernando Delio goottien kuningatar nuori ja omapäinen Ernandon tytär Alvildan hovineito Danian kuningas edellisen veli Olmiron kotiopettaja hoviherra Maine lentävissä vaunuissa Näyttämö Ensimmäinen näytös 1. Merenranta ja laivastoa 2. Miekkailu- ja tanssisali, vieressä kirjasto 3. Katu ja juhlivaa kansaa 3

4 Toinen näytös 1. Peilisali 2. Vankilapiha, keskellä torni 3. Gilden huoneet Kolmas näytös 1. Puutarha, keskellä suihkulähde 2. Huoneita 3. Kuninkaallisen puistoon avautuva sali, ylhäällä kansaa Avustajat ensimmäisessä näytöksessä Juhlivaa kansaa Avustajat toisessa näytöksessä Sotilaita Ensimmäinen näytös 6. Kohtaus 1 Esirippu kohoaa, kuninkaallinen kaleeri lähestyy rantaa torvien soidessa. Kaleerista nousevat Alvilda, Alfo ja Irena, muista laivoista sotaväkeä. Muu sotajoukko näkyy taka-alalla. Maine lentävissä vaunuissa Jo kauan oli pelätty soturi Alvilda merirosvojensa kanssa kyntänyt merta, kun suureksi onnettomuudekseen Amfitriten syleilystä näki kaleerien ilmestyvän. Merirosvot taisteluun vaativat, siihen hän myöntyi, 7. taisteli, ei auttanut rohkeus, vaan lyödyksi joutui ja lopulta vankeuteen. Alfo, suuren voiton ansaitsit sinä yksin. Liitä nyt voittosi kunniaan voitto toinen: kukista jyrkkyys naisen jääräpäisen. Jos on voittanut Mars, nyt voittakoon Rakkaus. 8. Uuteen voittoon säästän torven soiton; suurempi on kunnia, jos torvi kaksin verroin pauhaa. 9. (Poistuu näyttämöltä.) Kohtaus 2 4

5 Laukauksia, näyttämöllä avautuu merenrantamaisema, torvet soivat, kuninkaallisesta kaleerista astuvat Alfo, Alvilda, Irena ja sotilaita, muu sotajoukko näkyvissä taka-alalla. Alfo tarttuu Alvildan hihaan; Alvilda kääntää hänelle selkänsä 10. Sille, joka sinua rakastaa, oi kauneimpani, miksi olet niin julma? Muuta armoa sinulta en pyydä: rakkauteeni rakkaudella vastaa! ALVILDA: Etkö jo, Alfo, väsy piinaamiseeni? Kovin kauan kiusanani olit 11. valtakunnassani ja nyt vain harmillisemmaksi muutut. Tuhannen kertaa olen sinulle sanonut, että soturi olen ja rakkautta vihaan. (Kääntyy halveksuen.) Armoa, jos tahdot minun elää! Kylvät tuuleen. (hiljaa Alfolle) ALVILDA: Armoa et minulta saa, ellet ensin merkiksi ystävyyden sammuta tunteittesi paloa. Jalkojesi juuressa siis kuolemaa anon. (Heittäytyy Alvildan jalkojen juureen.) (Hän minut hellyttää.) 12. ALVILDA: Sielu rinnassani ei ole niin raukkamainen! Taistossa merellä sinua vastaan olisin pyyntöösi taipunut kyllä ja rintasi lävistänyt. (Mitä kuulenkaan!) ALVILDA: Nouse. (Ottaa askeleen eteenpäin.) Oi, kuinka ovatkaan luontomme erilaiset! (Nousee ja juoksee perään.) ALVILDA: Itsehän ensin minut sotaan haastoit. Valloittaakseni miekalla kaunottaren, joka kosintani torjui. ALVILDA: Olen kahleissa. Voitettu olet, et kahleissa. 13. Hänet voitin, joka Tanskan valtaistuimelle noussee. ALVILDA: Tanskanko? En suinkaan jättänyt kovaonnista Gothiaani vain noustakseni maasi valtaistuimelle! Etkö suostuisi sentään? ALVILDA: Itseäsi petät. Taivuthan jo? ALVILDA: En järky. Sinua anelen. ALVILDA: En kuuntele. Näethän jo itsekin, että vain jäljissäsi kulkeakseni valtava rakkaus minut merirosvoksi muutti, kuningas kuin olenkin. ALVILDA: Yhtä hyvin sinä tiedät, 14. että iät ajat olen sinua halveksinut ja sinusta päästäkseni vaihtanut merirosvon huiviin kuningattaren kruunun. Sinua jumaloin. ALVILDA: Sinä minua inhotat. (Oi kohtalon ivaa!) Miessuvun viholliseksi Alvilda on syntynyt. (hiljaa Alfolle) Sallithan edes, että nöyrän käsivarteni sinulle tueksi tarjoan pitkälle elon tielle? (Siirtyy liki Alvildaa ja ojentaa tällekäsivartensa; Alvilda torjuu.) ALVILDA: Siirry! 5

6 Yhäkö minulta epäät tämän pienen hellän eleen? ALVILDA: Mitä lähemmäs tulet, sitä enemmän tuskaa tunnen. 15. Aivan kuin sielusi vienyt helvetin paholainen tuottaa ikuisen tuskan, samanlaisen murheen sinä tuot. Vapauttaa kärsimyksesi aion ja uuden puolison otan, ylhäisen neidon. 16. Sotilaat, lähtöni jälkeen teljetkää hänet muurien sisään. Nainen, yritä sinä hänen jyrkkyyttänsä pyörtää. (hiljaa Irenalle) Käskyäsi noudatan, oi ylhäisyys. (hiljaa Alfolle) (Alvildalle) Oi kaunokainen, liikaa julmuutta sydämesi huokuu. Mitä iloa viehkeydestä, jos ruusun lailla pistää? Kohtaus 3 Alvilda, Irena ja Gilde Alvilda. (Tarttuu tämän käteen.) ALVILDA: Irena rakas. Luotetultasi ota oiva neuvo vastaan. ALVILDA: Puhu, pyydän. Sinuna rinnastani halveksunnan tiehensä ajaisin. ALVILDA: Kuinka uskallat! Mieti sentään. ALVILDA: Mihin minua oikein neuvot? (Uhkaa tätä.) Kuuntele. ALVILDA: En halua kuulla. (Kääntyy selin ja lähtee.) Sinun parhaaksesi vain suuni puhuu. ALVILDA: Vaikene tai raivostun. (Pysähtyy ja uhkaa uudelleen.) Vaikenen mutta pelkään. ALVILDA: Miksi? 19. Muuta sanoa en tohdi. ALVILDA: Puhu, tahdon tietää. Alfoa ALVILDA: Jatka! jollet puolisoksi hänelle suostu, palvelemaan joudut. Joko lopun ymmärrät? ALVILDA: Kuuntele! Jos konsaan koettaisi kopea voittaja kunniaani loukata, kuin tiikeri hänen kimppuunsa hyökkäisin, silmät kuopistaan, hiukset päästään repisin, ja 20. aseilla, joita julmin peto kidastaan syöksee, kappaleiksi raatelisin, maahan kaataisin. Koetukselle joutuessasi kapinoinnin turhaksi huomaat. ALVILDA: Vaadit minua rakastamaan ja rakastaa en tahdo, en tahdo rakastaa, en kärsiä tahdo. Hulluutta tyynni sielun rauha vaihtaa suruun suureen. 6

7 Kohtaus 4 Irena yksin 23. Voi houkka, kerran vielä toivot kuunnelleesi, kun muiden naisten lailla tahdot ylvään sulhon seurasta nauttia. Kun onnetar hymyää, selän kääntö hulluutta ois! Kun suosiotaan kerran anelet taas, hän mennyt on pois. Kohtaus 5 Miekkailu- ja tanssisali, josta näkymä kirjastoon Olmiro yksin Rakkaus, sinä yksin tiedät, miksi käyskentelen näillä main. Saisinpa kerran kätketyn tuskani julki kaunottarelle, jolta haavan sain! Gilde armaani, missä olet! Oi Gilde, missä lienet! Aurinko on vasta noussut, saapuisitpa tanssiaskeleita ottamaan tai viisautta Minervan oppimaan. Tulisit, niin kuulisit, sillä vielä et tunne sydämeni tuskaa. Tuskaa on lemmestään vaieta. Ken sen on kokenut, tietää. Ei edes paholaisen valtakunnassa kärsimystä julmempaa. Kohtaus 6 Ernando saapuu 28. ERNANDO: Olmiro, varhainpa astelet lattioita arvon opinpaikan. 29. (Huijatkaamme häntä.) Saavuin, Ernando parhain, jottei Gilde aina edelläni kävisi. ERNANDO: Odotas, pian saapuu harjoitustensa pariin ahkera tytär. Miekkaan sillä välin tartun. ERNANDO: Ja tässä mies, joka uutterasti on sinua opettanut. (Miekkailunopettaja saapuu.) Oi mikä nautinto, kiitos oppiesi, kun sodan jumalan koulussa saan taitojani harjoittaa. 30. ERNANDO: Kuinka ylevä mieleltään! (Etpä arvaakaan, mikä minut tänne tuo!) ERNANDO: Miekat välkkykööt! Käyn miekalla taistoon rakkauden jumalaa vastaan, sen iskut tahdon välttää. Miekasta on siihen apu. (Näin teeskentelen ja sydämeni haavan kätken.) Kohtaus 7 Gilde hovinaisen puvussa, soittoniekkoja ja edellä mainitut 7

8 31. (Tällä kertaa on Olmiro ehtinyt ensin.) ERNANDO: Gilde. Isäni. Lopettakaamme. 32. Askeleeni, oi prinssi, sinun askeltasi hitaammin minut tänne toi. (Astelee kohti Olmiroa.) (Ah, hänen katseensa lävistää rintani taidokkaammin kuin mestarin miekka.) (Nuo lempeät kasvot saavat syömmeni roihuamaan.) ERNANDO: Uuteen hyökkäykseen! (Ryhtyvät uudelleen miekkailemaan.) Jo riittää! Katsokaamme, kun Gilde sulokkaasti tanssahtaa. Jatka toki! ERNANDO: Oi, kuinka on tytär kaltaisenne, herra. 33. Viisailla opeilla tahtoo hänkin rakkauden tulelta suojaa. (Pidähän varasi, isä, vielä et ole katseitamme huomannut.) Tanssilla pidän sydämeni varuillaan, en anna sen horjua. Tiedän, että Amor saa sen helposti kompastumaan. (Näin teeskentelen, vaan rakkautta seuraan, vaikkei se todelta tunnu.) (Gilde tanssii.) Kohtaus 8 Tanssin päättyessä saapuu paikalle Delio 34. Isäntäni, herrani! ERNANDO: Mitä uutta tuot? Alfo laivoineen, Alvilda saalinaan, jo rantaan on noussut ja kaupunkia kohti kulkee. Kuninkaallinen veljeni? Hän juuri. ERNANDO: Mistä moisen tiedät? Rahvas aivan innoissaan, sen näin, kulkunsa suuntaa häntä päin. Eikö tulostaan ennalta ilmoittanut? 35. ERNANDO: Olmiro, mikäli se totta on, haluan muureille nousta, jotta paremmin voin osoittaa kunnioitusta alamaisen. Mene, mene. ERNANDO: Mene jo sinä valjastamaan ratsu. Heti, kun tanssi on saatu loppuun. ERNANDO: Siispä on sinunkin tapasi mukaan opintojen ääreen palattava, tytär rakas. Entä minä, mitä teen? 36. ERNANDO: Tule mukaan. (Oi, kuinka mainiota, että hän lähtee.) (Oi, kuinka mainiota, että hän lähtee.) ERNANDO: Hyveen nuolella ampukaa joutilaisuutta. 37. Joutenolo on hirviö julkea. Hunajalta maistuu, vaan sielun myrkyttää. 8

9 38. Kohtaus 9 Delion tehdessä lähtöä Ernandon kanssa Olmiro ja Gilde kutsuvat häntä miltei yht aikaa Olmiro ja Gilde Delio! Delio! Mitä haluatte? Kuule minua. Kuuntele! Malttakaa; yksi kerrallaan. Niin kauan kuin vain voit, pidä loitolla linnasta Ernando. Ohjeen annatko sinäkin? (Gildelle) Pidättele poissa isää näistä asunnoista. Kai oikein arvaan: tahtoo sydän tunteet paljastaa. 39. Minulle vain yksi vihi riittää, ja kaiken ymmärrän. Puhukaa nyt siis tai muutoin vaietkaa. Mitä tahdotte, tiedän tarkkaan. Mulle vihi riittää 40. Kohtaus 10 Olmiro, Gilde ja yllä mainitut Pian, Gilde, koeta tanssisi päättää. (hiljaa Gildelle) Kiiruhtakaamme, maestro. Koeta yksin jäädä. (Suuri ilo sydämeni täyttää.) (Tanssin jälkimmäisen osan päätyttyä lähettää pois tanssinopettajan ja soittajat) Menkää. Tässä olen. (Lähestyy Olmiroa iloissaan.) Oi armaani, vihdoin ovat kieleni kannat vapaat puhumaan. Puhu, niin kuin mielit. Tähän saakka sain sydämeni salat vain katsein paljastaa. 41. (Teeskentelen, etten ymmärrä.) Mitä tarkoitat? Etkä lemmestäni tiedä. Lemmestäkö? Ja aina samalla katseiden kielellä minulle suopeasti vastasit. Etpä minua ymmärtänyt juuri. (Ennen kuin tunnustan, avioliitosta tahdon lupauksen.) Mitä kuulenkaan? Se valhetta on. Moiseen jos syyllistyisivät silmäni, ne päästäni repisin. Siis... Kuninkaallisen lempeenkö vastaisin? 42. 9

10 Ken sen kieltää? Syntyni. Sehän mitä ylevin on. Ei sinulle vertaa. Siitä en piittaa. Rakasta, oi kaunokaiseni häntä, joka sinua rakastaa. (Jos kanssani solmit liiton.) Lemmi miestä, joka sinua jumaloi. Järki ei salli, häveliäisyys ei periksi anna, kestä ei kunnia. Kaikkeen on Olmirolla keinot. Millaiset? Hovissa saat sukuni nimeä kantaa. (Sitä halajan.) Mitä siis sanot? En tiedä, mitä sanoa. Vastaa. Tytär ei voi kohtalostaan päättää. Entä jos suostuvainen on isä? Minun on pohdittava, kuten myös sinun. Päätöksen olen jo tehnyt. Mene, uudelleen tavataan. Avioliiton kahleita halajan kuitenkin kaikin tavoin. Mene ja luokseni palaa! (Uusi juoni löytää täytyy.) Kauneuttasi rakastaen elää aion. Ei syömmein harhaile, se rinnassani vakaa on. 46. Kohtaus 11 Gilde yksin Riemuitse, oi Gilden sydän, olethan morsian Minua ruokkii toivo. Opinnot, teidät luojan haltuun jätän, pariinne enää en palaa, vain itseäni ajattelen. Sieluani kauneuden opeissa sivistää tahdon. Tuoksuja, puutereita, nauhoja kukkia, voiteita, balsamia, jalokiviä, kultaa, niitä juoksen, lennän noutamaan. 49. Kohtaus 12 Katu, jonka päässä kaupungin portti; Alfo sotilaiden saattamana käy portista murheissaan; juhlivaa kansaa, torvien soittoa 10

11 Alfo murheissaan 50. Kuulkaa kaikki, riemu ja ilo sikseen, itkuun kanssani ryhtykää. Voittaja olen, sitä en kiellä, mutta mitä iloa voitosta, jos Alvildaa en omakseni saa! Kyyneliin on syy: kaunotar niin armoton, julma, tuskalleni turta. 55. Kohtaus Ernando, Delio ja yllä mainitut ERNANDO: Delio, mitä näenkään? Alfon silmistä kyyneliä tulvii. ERNANDO: Herra, kuninkaani! Anteeksi minulle suothan, Ernando, että vedet silmissä näet valtiaasi! ERNANDO: Mikä saa sinut kyyneliin? Tuo Alvildan julmuus. ERNANDO: Alvildanko? Vankinakin hän yhä torjuu ikiaikaisen rakkauteni. 56. ERNANDO: Missä hän on? Ei kaukanakaan täältä. ERNANDO: Miksei hän kanssasi juhlasaatossa kulje? Hänen seurastaan erkanin. ERNANDO: Minkä tähden? Jotta en häntä olisi pakottanut suureen tuskaan, jota hän katseidemme kohdatessa tuntee. ERNANDO: Liian lempeä olet ollut, oi kuningas. Ellet tapojasi muuta, hän kohtaloksesi koituu. 57. Ken sitä epäilee! ERNANDO: Nainen on kuin elefantti. Tämä verta nähdessään villiintyy, tuo rakastajan tuskasta pedoksi muuttuu. (Kas, oivastipa virkkoi.) Mikä neuvoksi? ERNANDO: Halveksuntaan rakkaus vaihda. Voi, mitä korvani kuulevatkaan! 58. ERNANDO: Älä huoli, lääke piinaasi voi tulla tästä. Neuvojasi seuraan. ERNANDO: Ensin on sinun häntä uudelleen kosittava. Siihen tehtävään sinut valitsen. ERNANDO: Käskystänne. Kuulkaa kaikki, heti kun Alvilda saapuu, palatkoon torviin riemu, kaikki iloitkoot! Ja sinä taiten sanasi aseta, ja jos suinkin mahdollista, esteet pyri raivaamaan rakkauden tieltä. 59. ERNANDO: Niin lupaan. (Ei naisen rinnassa armolla sijaa.)

12 Pientä toivoa antaa Amor. Älä enää itke, oi syömmeni. Ken tietää, ehkä julma rakkaasi haavasi kerran parantaa. 61. Kohtaus 14 Ernando ja Delio ERNANDO: Tuolla hän on. Ylväänä saapuu kuin itse Pallas Athene aseinensa. 62. ERNANDO: Jälleen soikoon riemusta torvi. Kohtaus 15 Alvilda Irenan seurassa saapuu kaukaa sotilaiden saattamana ja kansanjoukon ympäröimänä, ilonpitoa ja torvien soittoa. ALVILDA: Teidät kyllä tunnen, rakkauden houkutukset Jos sieluni aiotte ostaa ja sydämeni puolellenne voittaa, joudutte pettymää Erehdytte. 63. ERNANDO: Alvilda, jalkojesi juureen kumartuu uskollinen Ernando ja kuninkaansa käskystä anoo, että armollisesti Alfolle hyväksynnän kosintaansa annat. 64. (Oi kuinka mieluisa nuorukainen!) (Katsoo Deliota.) (Tuo hovinainen vallan hurmaa.) (Katsoo Irenaa.) ALVILDA: Sanasi kuuroille korville kaikuu. (Ernandolle) ERNANDO: Kuinka? Avionko torjut? ALVILDA: Torjun ylhäiset häät. ERNANDO: En usko, oi kuningatar, että näin suurta vääryyttä herrani ansaitsee. ALVILDA: Tekemänsä vääryydet saa hän samalla mitalla maksaa. ERNANDO: Tanskan kruunuko Gothian tiaaraa vähemmän loistaa? 65. ALVILDA: Päinvastoin, enemmän eittämättä. ERNANDO: Siis... ALVILDA: Tanskan kruunun haltijaan en kuunaan ole mieltynyt enkä mieltymään tule. (Olemuksensa mua houkuttaa.) (kuten edellä) (Katsettansa halajan.) (kuten edellä) ERNANDO: Miksi? ALVILDA: Syyn kyllä tiedät. ERNANDO: Rakkausko? ALVILDA: Sitä kammoan niin kovin. ERNANDO: Alfonko? ALVILDA: Kenen vain. ERNANDO: Rakkautta on ALVILDA: Riittää! Jo olet riittämiin piinannut. 66. ERNANDO: Muista... 12

13 ALVILDA: Ymmärsit kyllä. ERNANDO: Että voittaja... ALVILDA: Vieläkö jatkat? ERNANDO: Halveksuntasi saa. ALVILDA: Mitä tarkoitat? ERNANDO: Halveksuntasi saattaa hänet suututtaa. ALVILDA: Suuttukoon, jos tahtoo. Vihani hänen osakseen iäksi lankeaa. ERNANDO: Pohdi tarkkaan, Alvilda. ALVILDA: Torjunnan toistan. ERNANDO: Kadut vielä. ALVILDA: En pelkää. 67. ERNANDO: Riennän oitis Olmiron luo. Teljetkää hänet vankilaan karmivaan ylpeytensä hautaamaan. ALVILDA: Kiven sisään kiven suljet. Etkö edes uhkausten edessä murru? (Alvildalle) (Tännepä tahdon jäädä.) ERNANDO: Houkat rakastavaiset! Turhuutta on palvoa sitä, ken halveksunnalla vastaa. Ken kaunein on, se on myös julmin. Kohtaus 16 Närkästynyt Alvilda, Irena ja Delio ALVILDA: Ja sinä, katala nainen, vielä tohdit Alvildaa houkutella raukkamaisuuteen? Valtiattareni! ALVILDA: Vaikene, ellet halua kielesi katkeavan ja maahan putoavan! Hellyys... ALVILDA: Inhoan hellyyttä, joka katalasti alhaisia tunteita ruokkii. Minäkö taipuisin? Ennemmin tuhannen kuolemaa ja kahletta kärsin, kuin taivun avion kurjuuteen. 71. Mutta rangaistuksetta et tästä pääse. (Taivaan vallat, mitä saan kuulla!) Nainen, sinä tiikeriäkin kavalampi! ALVILDA: Ken rakkaudesta puhuu, ainaisen vihollisen minusta saa. Täynnä syvää halveksuntaa loukkauksen kostan Kohtaus 17 Irena ja Delio 74. Kuulitko, ystäväni? Kuulin kyllä. Alfolta, kuninkaaltasi, sain tehtäväksi Alvildaa taivutella vihan sijasta lempeen. Se, ken hyvään neuvoo, saa myös usein palkan. 13

14 Minua silti surettaa kiivaan kuningattaren hirveä vankeus. Suo anteeksi, kaunokaiseni, hourailua tuo vain on! Etkö tahdo minun säälivän kohtaloaan? Jos hän kohtaloa pitää pilkkanaan! Totta puhut. Silmäkulmasi säästä kyyneliltä. Tuskassa kai aina viisainta on kuulla ymmärryksen ääntä. Viisas olet, nuorukainen. Hovi opettaa. Luonteesi laatu minulle on mieleen. Silmäniloa suot paljon mulle. Tottako tuo vai leikkiäkö lasket? Pois se minusta! Sinua rakastan. Tunnustan: sua jumaloin. (Oi mikä riemu!) (Minä onnekas!) Kuka olet? Delioksi mainitaan. Entä itse? Irenaksi kutsutaan. Sitokoon rakkaus kiintymyksemme suloisin sitein. Nyt kuitenkin on minun seurattava Alvildaa. Aivoituksiasi ylistän. Kauempaa seuraathan matkaani? En kadota valostasi sädettäkään. Rakastunut olen, en tiedä, mitä teen. Jo ensi katseesi sai palon sydämeen Kohtaus 18 Delio yksin Armas Irena, levotonna välillämme liekki lepattaa, sama tuska, kuin on sulla, myös mua kaivertaa. Lempeästi rakastaa, vailla tuskaa, liekö laisinkaan? Kun Amor, kerkeä joskin sokko, viskoo nuoliaan, Hän saa, että sydän pakahtuu ei tapaa suoda armoaan. Näet lempeästi rakastaa, vailla tuskaa, liekö laisinkaan? Ensimmäinen näytös päättyy 14

15 Toinen näytös Kohtaus 1 Peilisali Gilde sonnustautuneena parhaimpiinsa Te neuvonantajat kauneuden, totuus silmilleni kertokaa! Tiedä en, onko parempi hiukset vapaaksi jättää vai kammoin kiinnittää Kohtaus 2 (Kävelee keimaillen, sitten arvokkaasti.) Ellen aivan erehdy, on tuo Olmiro, joka lähestyy. (Ihaillessaan itseään peilistä näkee Olmiron, joka saapuu.) Olmiro ja Gilde 91. Suo anteeksi jos kovin kiihkeästi luoksesi aioin päästä. Minkä tähden saavuit? Kumartaakseni sinua, oi jumalattareni, ja saadakseni tietää, onko jo aika onnesta haaveilla. Siitä keskenämme haastelkaamme. (Ottaa Olmiroa kädestä.) Tehkäämme niin. Syömmesi siis Gilden tähden roihuaa? Syömmeni roihuaa Gilden tähden. Häntä puolisoksesi halajat? Häntä halajan. Mitä sanoo Alfo, kuninkaallinen veljesi? Hän ei saa sitä vastustaa. Entä Ernando? Hänen hyödykseen se koituu. Milloin sarastaa häidemme päivä? Milloin ikinä mielit. Oikea käteni vahvistakoon, minkä kieleni sanoiksi pukee. 92. Tässä käteni. Ja tässä minun, se lupaukseni vahvistaa. (Antavat toisilleen kättä.) (Onnekas Olmiro!) Pian minut puolisoksesi saat. Niin, Gilde armaani. Salatkaamme isältä tämä, jottei hänen vihansa liekkiin leimahda. Tahtosi on lakini. Lähde, ennen kuin hän saapuu. Hyvästi jää. Pohtikaamme, kuinka selvittää vyyhti

16 Kiitoksen ansaitsee viisautesi. (Totisesti keinon keksin.) Ei sydäntä sillä, ken sinua ei jumaloi. Kivipaadessakin saat palon roihuamaan. 94. Kohtaus 3 Olmiro kohtaa lähtiessään Ernandon ERNANDO: Missä on Olmiro? Juuri sinut tavata tahdoin. ERNANDO: Ja minä taas sinua etsiskelin. 95. Alfo lopulta saapui. Turhaan Gilden luo saavuin moisen viestin vuoksi. ERNANDO: Nyt sen sinulle tuon, on se varma. (Valehtelussa on hän mitä taitavin.) ERNANDO: Millaisena sinut näenkään! Isä, kuinka niin? ERNANDO: Pukusi. Mielitekoja noudatan. ERNANDO: Kovin olen eri mieltä. 96. Säädyllisemmin itsesi pue.. Gilde, on kohtalo sinut määrännyt temppeliin! Minutko? ERNANDO: Kyllä, vastustatko kenties? Taivas sen estäköön. Oi kaunokainen! (hiljaa Gildelle.) Vaikene, jottei isäni suutu. (hiljaa Olmirolle) ERNANDO: Artemiille olen sinut luvannut. Siihenkö suostumuksesi annat? Vaikene, pyydän. (hiljaa Olmirolle) Milloin, isä? (Ernandolle) ERNANDO: Pian koittaa se hetki. Ei tule sinun sitä sietää. (Vaikene, pyydän.) (hiljaa Olmirolle) Onko sovittu jo päivä? (Ernandolle) 97. ERNANDO: Huomenna pääset hunnuttomien impien oppiin. Sinut sulkevat suojiinsa pyhät muurit. Ja tahdot, että vaikenen vielä? Salaisuutta sinun ei sovi paljastaa. (Olmirolle) ERNANDO: Riisu turhat koristeet. Sen teen. Sinä minut petät. ERNANDO: Nöyrästi peitä rintasi. Kaiken teen. Entä rakkautemme? ERNANDO: Jo vain minusta tuntuu, että velvollisuutesi kernaasti täytät. 16

17 98. Totisesti täytän. (Oi, sinä uskoton!) ERNANDO: Prinssi, mitä sanot? (Olmirolle) Häntä ihailen. Hyvä. (Hiljaa Olmirolle) ERNANDO: Eikö olekin hän ylistyksen arvoinen? Todellakin. Jatka vain noin. ERNANDO: Olet ollut hänelle kumppani opinnoissa, pyydän, ole kumppani myös matkalla temppeliin. (En totisesti!) Olmiroon minua sitoo avion iloinen lupaus. Riennän silkin loiston 99. sarkaan vaihtamaan. ERNANDO: (Oi, mikä ilo!) (Oi, mikä tuska!) (Molempia tahdon hiukan pilkkanani pitää.) (Aaria) Vain nopea tuulahdus on kaikki se hyvä, minkä maailma antaa. Hetkessä ohi kiitää, nopeammin kuin tuuli. Kohtaus Mietteliäs Olmiro ja Ernando ERNANDO: Prinssi, voittajan veli, 102. kuninkaan palatsiin minua seuraa. (Näinkö Gilde minua kohtelee?) ERNANDO: Tule, kiirehdi. (Ah, sinä alati petollinen naissuku!) ERNANDO: Miksi viivyttelet? Tahdotko, että joku edellesi ehtii kunnioitustaan osoittamaan? (Hän lupauksensa petti.) ERNANDO: Sovi se e ei. Onhan hän kuningas. (Mikä nyt neuvoksi?) ERNANDO: Paitsi että hän asemaltaan on korkein, sai hän myös syntyä ensin. 103 Häivy jo silmistäni. (Murheisiini olet yksin syypää.) (Karkottaa Ernandon voimallisesti.) ERNANDO: Mitä ihmettä? Lähde. ERNANDO: Tee oikein. Myöhäistä jo on. ERNANDO: On Olmiron käytös varsin kummaa. Vieläkö panet vastaan? ERNANDO: Ernando sinusta vastaa. Tottele. ERNANDO: Vain minua sinun käytöksestäsi syytetään. 17

18 104. Häivy, iäksi silmistäni kaikkoa. ERNANDO: (Taivas, mitä kuulenkaan!) Mene jo. ERNANDO: Kuuntele. Kai jo ymmärsit. ERNANDO: Opetukseni. Niistä en piittaa. ERNANDO: Rakkauteni. Sille en arvoa anna. ERNANDO: Uskollisuuteni. Sitä inhoan. ERNANDO: Kerro minulle edes syy. Kaikkoa, nopeasti. ERNANDO: Lähden, mutta ihmetyksiin jään Kohtaus 5 Olmiro yksin 106. Mikä veli? Mitä kunnioitusta? Mikä syntyperä? Mitä hulluutta? Niissä ei ole hirvittävään vihaan syy. Halveksunta sydäntäni polttaa, kun se ilman Gildeä jää. Itkekää, oi silmäni, 107. itkekää, älkää kyyneliä lakatko vuodattamasta, ennen kuin taivaalla loistavat säteet uuden päivän. Kohtaus 6 Hovi vankityrmineen; torni keskellä näyttämöä Delio pakahtumaisillaan Tähän kurjaan paikkaan, keskelle kurjien, Alvildan ovat tuominneet. Irenan vihjeestä häntä seuraan, kunnes taas kadotetun aarteen löydän. Marttyyrin kyyneleet vuotakoot ylt ympäriinsä, valukoot maahan. Ken ei murhetta tahdo, hän rakkauden iloja välttäköön. Soihtu sydänten herran ahnaasti roihuaa. Kohtaus 7 Alfo ja sotilaita Sydämeni on kuin paholainen konsanaan Ei tuonelan valtiaskaan tunne suurempaa vihaa valtakunnassaan. 18

19 Julkea Ernando, uskalsit Alvildani vangita, 112. auringon, jota jumaloin. Oi vartijat, kiiruhtakaa hänet pidättämään ja kahleista päästämään goottien kuningatar. Sydämeni jo sääliin taipuu. Vaan pysähtykää, nyt tornistaan näkyy tuo olento suloinen. Tahdon ensin kuulla, jos apuain hän anoo. (Sotilaat, jotka ovat lähteneet vapauttamaan Alvildan, pysähtyvät, muut lähtevät vangitsemaan Ernandoa.) 113. Kohtaus 8 Alvilda tornissa, Alfo kuuntelee häntä ALVILDA: En kahleissa tuskaa tunne, nauran vain ja iloitsen. Huoleni kaikkoavat, kun rakkauden pauloja pakenen. (Vetäytyy sisälle.) Tuokaa hänet luokseni, mutta kahleita älkää avatko. Olen päättänyt: Ernando saa tuolle julmalle taivaan merkit näyttää. Halveksunta halveksunnan ansaitsee. (Sotilaat avaavat vankilan oven.) Oikein on vihalla maksaa takaisin sille, ken rakkaudessa vihaa (Tuovat Alvildan Alfon eteen.) Kohtaus 9 Alvilda ja Alfo 121. ALVILDA: Mitä minusta tahdot? 122. Tiedätkö laisin, mikä minut tänne toi? ALVILDA: Luulen, että minua taas kosinnalla kiusaat. Erehdyt. Rinnastani täysin on pois tuo entinen palo. Sydämeni toisen puolison valinnut on. ALVILDA: Toisen puolison? Kyllikseni olen saanut. ALVILDA: Onnelliseksi minut teet Vai onnelliseksi? 19

20 ALVILDA: Koittaa kaiketi päivä, jolloin haaveet häistämme hautaat. Ainakin olen löytänyt toisen, joka rakkauteeni vastaa. ALVILDA: Älköön olko hallitsijoiden joukossa sinua onnellisempaa. Toivon, että onneni näet. Olenhan löytänyt puolison, joka kaikki hyveet ja kauneuden avut omaa. ALVILDA: Mikä on siis minun kohtaloni? Sen ilmoitan, että sinun tulee puolisoni palvelijattareksi ryhtyä ALVILDA: Mitä oikein sanot, Alfo? Uuden mielitiettyni palvelijatar on sinun oltava. ALVILDA: Mutta olen kuningatar! Niin olet, mutta palvelijatar myös. ALVILDA: Jätä minut kahleisiin äläkä salli valtikkaan tottuneen naisen näin nöyrtyä. Olen päättänyt sinulle vapauden antaa, joka sinulta luvattani riistettiin ALVILDA: On kuolema yhä rakkaampi. Tahdon, että elät ja puolisoani palvelet. ALVILDA: Kohtalon henget, antakaa minun kuolla! Hänet kahleista päästäkää, jotta hän voi puolisoni tahtoa noudattaa. ALVILDA: Oi, herra, kyynelsilmin jalkojesi juuressa, armoa anon rakkauden tähden, jota kerran julistit Ylös nouse, en suostu. ALVILDA: Taipuisit! En järky. ALVILDA: Sinua anelen. En kuuntele. ALVILDA: Ymmärrän, pilkkani kostat. Sanaton olen. Hautautuneena murheeseen minut näet, niin kauan kuin elän päättymätöntä tuskaa Peilistä syyn näet murheisiisi. (Tätä valhetta tahdon värittää). Itkettävä ja kärsittävä on sen, joka itkemään ja kärsimään saa. Ansionsa mukaan saa hän, jolla on vain julmuutta antaa Kohtaus 10 Irena ja itkevä Alvilda 129. Kuningatar ALVILDA: Saavuit oikeaan aikaan, Irena. Kahleista vapauduin, mutta raskaamman taakan saa sydämeni kantaa. Taivas, mitä kuulenkaan! ALVILDA: Minut on määrätty Alfon puolisoa palvelemaan. Alfollako puoliso? ALVILDA: On minun häntä hovissa toteltava. 20

21 Kuinka monta vaimoa on hänellä ollut mielessään? 130. ALVILDA: Hän siteemme purki torjuntani myötä. Liittoa vielä ei ehkä solmittu ole. ALVILDA: Pian se tapahtuu. Käy se siis estämään, valtiattareni! ALVILDA: Minäkö sen estäisin? Et tarvitse sinun toisen vallan alla elää. ALVILDA: Mutta olisin rakkauden arvoton orja. Mitä siis tehdä voimme? ALVILDA: Ei kuulu pelkuruus soturin luontoon. Siedä siis alhainen arvo ALVILDA: Jalo sielu ei siedä väärämielisyyttä. On valittava vaimosta tai palvelijattaresta. ALVILDA: Vaimoksi en alistu. Palvelijattareksi siis ryhdyt. ALVILDA: En totisesti. Mikä neuvoksi? ALVILDA: En tiedä. Pitää sinun rakastaa tai palvella. ALVILDA: Sitä pohdin. Ken rakastua tahtoo, tarkkaan punnitkoon (-) 134. Kohtaus 11 Delio ja Irena Kun rakkauden liekki syttyy, se ikuisesti palaa Oi, kaunis Irena. Oi, Delio, rakastettuni jumalainen. Riennän kasvojesi loistetta kohti kuin perhonen valoa päin. Yksi seikka mieltäni askarruttaa. Kerro. Onko totta että Alfo alttarille toisen saattaa? En sitä tiedä. Näitkö Alvildan kahleista vapaana? Kyllä vain hänet näin. Onko määrätty, että Alvilda morsianta käy palvelemaan? No, tämäpä vasta jotain! Ja se kovasti hänen sydäntään ahdistaa. 21

22 Jos Alvildaa murhe kalvaa, se Alfonkin on harmi. Epäilen liiton vain silmänlumeeksi solmittavan. Noin juuri itsekin päättelen. Kuule, kuningastasi riennä etsimään. Jos huijauksesta on kyse, kehota häntä jatkamaan: rakkaudessa kaikki keinot sallitaan. Eikä olisi kerta ensimmäinen! Kiiruhdan hänen luokseen, jonka sydän on jäätä. Yritän sitä sulattaa. Itse et ainakaan ole niin vastahankaan. En ole kaunis mutta en julmakaan. Rakkaalleni lempeyttä vain tahdon osoittaa Kohtaus 12 Delio yksin Totta virkkoi Irena: Ei kauneudella voi kerskata kuin Troijan Helena, mutta eleensä ja luonteensa iloinen kummalla tavalla mieltä kiehtoo. Kultani ei kaunein lie, mutta sellaisenaan sydämeni vie. Aivan kuin taivaalla tuikkiva tähti Irenan sisin valoa loistaa Kohtaus 13 Gilden huone, näkyvissä neljä ovea Olmiro yksin Tahtoisin nauraa, vaan itkevän minun tahtoo tuo julma jumala rakkauden. Miksei hän julmuudeltaan 146. terää jo katkaise? 147. Alfo, anteeksi minulle suo, jollen palatsiisi saavu. Rakkaus minua täällä viivyttää. Kas tuossa mahtavan jumalattaren valkeissa vaatteissa hän, joka tuskiini on syy. Enää en itkeä tahtoisi, mutta tuskani vuoksi sitä estää en voi. Kohtaus 14 Gilde säällisesti pukeutuneena tekee pilkkaa itkevästä Olmirosta 148. Itke, anna kyyneltesi saada maa helmistä kukkimaan. Jos eivät silmäsi vielä kajossa aamun loista, valo päivän ne ainakin kirkastaa

23 Sinä, julmuri, nautit, kun Olmiron sielun rakkaudentuskissa näet. Miksi maahan meren aarteita kylvät? Pilkka jätä. Temppeliinkö käy matkasi, Gilde? Puku sen paljastaa. Sen vaihtaa voi. Mutta ei isän päätä kääntää. Isän tahto ei kaikkea merkitse. Olen tytär kuuliainen. Et enää Ernandolle kuulu. Kenelle sitten? Minulle lupauduit. Huolettomasti käden ojensin ja sinulle sellaista annoin, mikä ei annettavissani ollut. Puolisokseni pitää sinun tulla. Taivaalle olen kuuluva. Sitä mielessäni uumoilin. Jumalaista tahtoa ei sovi kiistää. Oi, näen kyllä, julma nainen, että Cupidosi kevytmielinen lapsonen oli. (Oi, kuinka nauran!) Valehtelijoita ovat kaikki naiset, sen tiedän Kaksi sydäntä rintaansa kätkevät, se vahingoksemme koituu. Kun toinen syömmistä lupaa, toinen epää Kohtaus 15 Ernando ja yllä mainitut Olmiro, isä Vieläkö silmieni eteen saapua tohdit, sinä petturi? (Haluaa surmata Ernandon.) 157. Seis! Mitä teet? (Estää.) ERNANDO: Oi, prinssi, mistä syytät? Uhkaavalta kohtalolta jos säästyä mielit, älä Gilden salli temppelin porteista sisään astua. (Valtiaani, hän surmaa minut, jos totuus hänelle paljastuu.) (hiljaa Olmirolle) ERNANDO: Miksi? Hänet puolisokseni tahdon. Älä sano enempää. (hiljaa Olmirolle) ERNANDO: Vai puolisoksesi hänet tahdot? Jätä meidät hetkeksi kahden,

24 tyttäreni mietteitä haluan hetken kuulla. Sen sinulle sallin. (Ernando siirtyy keskustelemaan Gilden kanssa, Olmiro jää syrjemmälle.) (Nyt aika on punoa kaksinkertainen juoni.) ERNANDO: Tytär, koettelemuksia sietäisin vaikka tuhat, ennen kuin tekisin jumalattaren tahtoa vastaan (En kuulemastani pidä.) ERNANDO: Yhtäläiset ovat rohkeutemme, mutta jos koskaan toisin on, oitis kuolemaa saat tämän käden kautta odottaa (Puolisonsa minusta tulee!) ERNANDO: Gilde, tiedät, mitä tarkoitan. Etkö näe, että Olmiro hourii. Hän sekaisin on väittäessään minun jo hänelle lupautuneen. Huomaatko, kuinka katseensa harhailee? ERNANDO: (Oi, mitä kuulenkaan!) Tiedätkö, tahtoi Olmiro minut jo ennen häitä paljaalle maalle kallistaa ERNANDO: Ovatko sanasi totta? (Jos hän selville saa aviosta lupauksen, tämä valhe minua kilpenä suojaa.) ERNANDO: Mitä siis teemme? Salli minun hänelle järkeä puhua. Prinssi, anteeksi suo, jos isäni tahtoa vastustan: hän avioon kanssasi kehottaa.(gilde siirtyy puhumaaan Ernandon kanssa.) Vastustat? (kiukkuisena Gildelle) Hiljaa, hillitse paheksuntaasi.. Sinä yksin siis olet häitä vastaan? 161. Olen Artemiin neitsyt, ja se riittäköön. Petturi luvattuni on. Enkö sinulle sanonut? (isälle) Entä lupaus, jonka näiden seinien sisällä juuri annoit? Kuule, kuinka hän hourii. Oi kurja nainen, jos pian et mieltäsi muuta, Ernandon sijasta sinut jalkojeni juureen surmaan. (Sinut taas tyyntymään saan, kun et sitä osaa lainkaan odottaa.) Aseisiin, oi petetty sydän, tahdon puolestasi kostaa. Rintaani, Kostotar, lennä ja soihdullasi 24

25 169. raivo jo sytytä Kohtaus 16 Ernando ajatuksiinsa vaipuneena ja Gilde Isä, mitä tuumit? ERNANDO: Hämmästynyt olen, kuinka Olmiro hourii. Hourii. ERNANDO: Palasin häntä palatsiin saattamaan ja huomaan hänen mielipuoleksi muuttuneen. Se totisinta totta on. ERNANDO: Mistä sai hän päähänsä moiset houreet? Sitä en tiedä. ERNANDO: Tähän asti prinssi viisas ja vakaa on ollut Ah, ei hän ole ensimmäinen viisas, ken järjen valon kadottaa. ERNANDO: Parannuskeino tähän mielenvikaan pian on tarpeen. Vailla epäilyksen häivääkään! ERNANDO: Mikä saisi hänen mielensä paranemaan? Valtakunnasta ei parantajia puutu. ERNANDO: Tytär, häntä auttaa voit. Kuinka? ERNANDO: Hänelle antamasi lupaus liitosta pidä ja hetkessä näet mielipuolen tervehtyneen Oi, isä, mitä oikein sanot? ERNANDO: Sinä häpeämätön, noinko tyhmänä Ernandoa pidät: että hän ei valhetta tunnis- Totuuden ilmaisi kieleni, ei valehdellut! ERNANDO: Sinä petollinen, taisi? 180. totuus ei sinun huuliltasi paljastunut vaan muiden. Miekalla pitäisi minun rikollinen sielusi viedä. Armollisemmin rikkeeni punnitse, oi jumalatar oikeudenmukaisuuden! ERNANDO: Uskallatpa! Enkö ole Apollon papitar, sitoutunut temppeliin? ERNANDO: Entä sitten? Olenko muka lupausta rikkonut? ERNANDO: Pelkään, että petosta salassa jatkat Surmaa minut ja pese verelläni erhe. ERNANDO: (Ei erhe vielä niin raskaasti mieltäni paina.) Paljasta miekkasi! Iske se rintaani, työnnä sydämeeni ja näytä Tanskalle, kuinka sinä, julmuri, viatonta rankaiset. (Itkulla häntä yritän pehmittää.) (On itkevinään.) 182. ERNANDO: (Kai erehdyin.) Anteeksi tytär, jos kiivas isäsi sinua syyttä loukkasi. Syytön olet, riennä syleilyyni. Sinua kuin ennen rakastan. (Haluaa syleillä Gildeä.) 25

26 Anna minun olla. (Välttelee.) ERNANDO: Minuako kartat? Sydämistynyt olen. ERNANDO: Kadun. Valehtelijaksi minua väität. ERNANDO: Isän rakkaudesta sen tein. Minua kuolemalla uhkaat ERNANDO: Kurjan kohtalon tahdosta. Mitä enemmän loukkausta mietin, ajattelen vaaraa, sitä suurempi murhe sydäntäni painaa. ERNANDO: Rauhoitu jo. Toiveesi täytän, mutta vain jotta en Artemiin temppeliin murheellisena astuisi. ERNANDO: Suudelman saat. Kuule siis: sillä aikaa kun mielipuolen raivoa huoneisiini pakenen, temppeliin 184. kiiruhda ja papille kerro, että huomenna voi minua luokseen odottaa. ERNANDO: Kernaasti sen teen. Sillä välin menen Olmiroa lohduttamaan Kohtaus 17 Näet kyllä, josko sydämeeni rakkauden tuskan tahdon, kyllä vai en. Iäksi nautintoja petollisia pakenen, vaan en niitä, joita huuliltasi ihanilta pian maistelen. Ernando yksin 186. ERNANDO: Pian, viipymättä, suuntaan askeleni kohti asuntoja valtiaani Vaan mitä näen? Reitin sulkevat sotilaat urheat. (Kaksi sotilasta ilmestyy ovelle; ovia on neljä.) Menen täältä. Samalla tavoin keihäitä eteeni ilmestyy. Tappava teräs tukkii tieni. (Toisen ovelle ilmestyy sotilaita.) Yritän paeta toista tietä. Mihin käännynkään, samaan esteeseen törmään. (Neljännelle ovelle ilmestyy sotilaita.) Keitä olette, miksi tulitte? Uusia miekkoja edessäni näen. Joka puolella uusia aseita. (Uusia sotilaita ilmestyy miekat kädessä.) Mitä nyt teet? Miten selviät, Ernando? Purista miekkaa ja rohkeasti pakoon pyri! (Kun hän yrittää paeta, hänet piiritetään.) Sotajoukko uskalias minut kiinni ottaa. Kaadut, petturi, sorrut sinäkin! Maahan hirmuteot jäävät muistiin. (Hän haavoittaa monta sotilasta.) Loitotkaa, alhaiset joukot, 26

27 tai hengen teiltä riistän. Ken ei pakoon pyri, sen surmaan. (Hän puolustaa itseään viimeiseen asti, mutta hänet pidätetään.) Moinen voima minut väsyttää, en enää jaksa panna vastaan. Nyt vangiksi antaudun. Olen kahleissa raivoisan Olmiron, tuon prinssin mielipuolen. Käskyt hänen lienee: hulluus vahinkoa aikaan saa. Ken hovissa elää, asioita outoja todistaa, alati on kuoleman syleilyssä, aina myrskyn silmässä. Sotilaat tanssivat keihäineen ja miekkoineen. Toinen näytös päättyy. 27

28 Kolmas näytös 196. Puutarhassa, jossa keskellä suihkulähde Kohtaus 1 Alfo yksin Petkuta, petkuta, sydämeni, niin kuin ikinä vain voit, niin että pilkan saa hän, joka sinua halveksii, sinua, jolle aina niin julma on ollut. Niin Amor minua neuvoo ja niin myös teen Kohtaus 2 Delio ja Alfo Oi, isäntäni! Mitä uutta tuot? Pitkin poikin koko linnan olen juossut, jotta sulle kerrotuksi saisin. Tässä olen. Irenalta sain kuulla: on kovin raskas Alvildan muiden orjana olla. Sen tiedän. Ymmärtää antoi, että jos sattumalta häät vain silmänlumetta, ei totta oisi, ne heti viisasta on jättää. Näin onnen ohjiin sinä tarttua vielä voisit. Delio, tunnustuksen sinulle teen, Ernandon tyttären kanssa valehtelen viettäväni häät ja häntä olen jo lähettänyt hakemaan. Herra, Ernandon ovat vanginneet! Oi! Unhotin hetki sitten pidätyksen peruuttaa. Kiirehdi hänet pian vapauttamaan. Kuin olisi jo! Samalla hänelle kerro, että veljeni tavata haluan. Vain merkin annat ja tottelen, valtiaani Juppiter. Rakasta, luota ja toivo, että onneen yllät. Kaunotar kopea, joka nyt halveksii ja vihaa, voi kerran vielä leppyä ja sinua aidosti rakastaa. Askelin horjuvin Irenan seurassa kulkee kaunis Alvildani kukkaista maata. Riennän Gildeä tänne kiirehtimään toteuttaakseni juonen. (Lähtee.) 28

29 Kohtaus 3 Alvilda mietteissään Irenan seurassa. Tovin jälkeen näin sanoo 209. Olen päättänyt: en tahdo rakastaa. Ei rakkauden jumalan nuoli saa minua taipumaan. Valtiattareni, jos katsot pientä lintusta, ken oksalta oksalle sirkuttaen lentää, ei se muuta teekään, kuin vain rakastaa ALVILDA: Vaan minä en rakasta. Kukista kaunein, auringonkukka, rakkaudesta palaen aina aurinkoon katseensa kääntää ALVILDA: Mutta minä en pala Viiniköynnöksen kärhetkin rakastavasti lehmuksen ympäri kietoutuvat ALVILDA: Mutta minä en kietoudu. Kaikki kasvit ja kivetkin lopulta ALVILDA: Jo pitkästytät minua. Katoa silmistäni, lähde! En halua rakastaa vaan yksin olla. Jollet sinä tahdo rakastaa, minä totisesti tahdon Tahdon vielä enemmän: tahdon vain, että hän, joka tuleni sytytti, sen myös sammuttaa. Kohtaus 4 Alvlda yksin Rakasta niin kuin tahdot. Jotta sydämeni rakkaudelta saan säästää, taivun palvelemaan. Erilainen lienen kuin neidot muut. Te, jotka kauniita kasvoja rakastatte, hulluja olette. Naiset, minua uskokaa, turhuutta on nuorukaista rakastaa, uskoton on sydämensä rinnassaan. Kohtaus 5 Alfo, Gilde ja Alvilda 216. (Oi onnea, yhä Alvildan täältä löytää voin. ) Surullinen älä ole, Gilde, (hiljaisella äänellä) en sinua temppelistä riistää aio, rehellisyyttäsi en loukata tahdo. Isäsikin lienee jo vapaa. (Voi, ei tämä tuskaani lievitä. En ole voinut Olmiron kanssa sanaa vaihtaa, ja siinä syy kärsimyksiini.) Tiedäthän sinä, että häämme suurta valhetta on. (Mutta löydänkö tuskaani lääkkeen uuden?) Alvilda, kas tässä kaunotar, jota sinun palvella pitää. Vaikka ei hän ylhäistä asua kanna, on hän nainen, 217. jota tahdon rintaani vasten suloisesti puristaa. (Lähestyy Gildeä syleilläkseen tätä.) Niin lähelle älä tule. (hiljaa Alfolle) Tiedäthän, että teeskentelen. (hiljaa Gildelle) ALVILDA: (Ei mieleni muutu.) 29

30 Oletko koskaan huulia yhtä viehkeitä nähnyt? Kuin ruusuja, jotka rakkautta vuodattavat, kuin mehiläiskenno hunajaa. Niinpä siis kuin mehiläinen tahdon niiden mettä maistaa. (Haluaa suudella.) Niin lähelle älä tule. (hiljaa Alfolle) ALFO Tiedäthän, että teeskentelen. (hiljaa Gildelle) ALVILDA: (Kateutta en tunne.) Tänne sinut jätän, että paremmin voit häntä pilkkanasi pitää Muistathan minua kohtaan somasti käyttäytyä. Nyt on minun mentävä, oi Gilde. Lähdetkö? Kyllä. Mene, oi sulhaseni, pian palaavaksi sinua odotan. Sinut linnassani tapaan. Jää Alvildan luo. Kohta aivan, oi te ihanat silmät, luoksenne palaan. Katseenne ovat kuin balsamia haavoille, minuun viiltämilleen. Kohtaus 6 Gilde ja Alvilda On rakastettu prinssi minut tänne tuonut, siispä Alvildan kustannuksella hiukan pilailla tahdon. ALVILDA: Palveluksessanne olen. (Liikkuu hillitysti.) Kas, kuka lienet? ALVILDA: Palvelijattaresi. (juhlallisesti) Ja tuolla tavoin eteeni ilmestyt? ALVILDA: Missä erehdyin? Palvelijain tapaan kumartakoot myös kuninkaalliset. (ärsyyntyneesti) ALVILDA: Oikeassa olet. (Kumartaa puoliväliin.) 221. Syvemmän kumarruksen tahdon. ALVILDA: Maahanko asti? (alentuvasti) Nouse, nöyrä suudelma hallitsijan kädelle paina. (Ojentaa oikean kätensä.) ALVILDA: Painan huuleni kädellesi. (Tarttuu käteen suudellakseen.) Ei, sen arvoinen et ole. (Vetää käden.) ALVILDA: (Malttia.) Nyt heti hiukseni laittamaan. Mene kukkia noutamaan. ALVILDA: Menen. (Hitaasti.) Oi kuinka on askeleesi hidas, Alvilda! ALVILDA: Kuningattareni. Nopeammin jalkaa nosta! ALVILDA: Kiirehdin. (Hieman nopeammin.) 222. Nopeammin vielä! ALVILDA: Näinkö? (Vielä nopeammin.) Näyttää, kuin tunnin joka askeleeseen kuluttaisit, Alvilda! ALVILDA: Mitä minulta vaadit? 30

31 Typerältä vaikutat. Tuosta suihkulähteestä pikari täytä pisaroilla, jotka alastonten rakkauden jumalten käsistä virtaavat. Gildelle niiden suoma virvoitus anna. ALVILDA: (Rakkaudelta välttyäkseni kaiken siedän, oi jumalat!) (Siirtyy hitaasti lähteen luo.) (Pilkallani tahdon hyödyllistä saada aikaan.) 223. Sydämeni, hetki odota, sitten annan sinun riemuita. Tunnen, 224. että liekehdit, pakoon kun et päästä voi Alvilda kohottaa astian kohti toista Amoria, lähde muuttuu kotkaksi, joka tarttuu Alvildan käsivarteen. ALVIDA: Kas tuossa hän on, Juppiterin linnun kynsissä. Suihkulähteen salaisuuden tunsin ja sen luo Alvildan tarkoituksella johdatin, jotta Olmiron täällä kohdata voisin. (Vaikenen, mutta sydämeni halveksunnasta kuohuu.) Antaakseni rauhan sille, joka sotaa tahtoo, rakkaani luo nopeasti kiiruhdan. Jos hänet raivoisana tapaan, vihaansa seesteisellä katseellani sammutan. Kohtaus 7 Olmiro tohkeissaan ja Alvilda OLMRO: Kertokaa, oi kukkaset, missä piileksii tuo julma käärme, joka minut petti En häntä löydä, mutta tiedän hänen Alfon seurassa olevan. Kedolla kukkien keskellä he käyvät. Vaan millaisen kaunottaren sijastaan näenkään! ALVILDA: Ken minulle vapauden suo? Olmiro. (Kiirehtii Alvildan luo.) ALVILDA: Ikuisesti armostasi olen kiitollinen. (Olmiro koskettaa yhtä Amoreista, kotka muuttuu taas suihkulähteeksi, ja Alvilda vapautuu.) Nyt olet vapaa! Kuka olet, ken sinulle on tämän tehnyt? ALVILDA: Kuuntele. Olen Alvilda. Alvilda? 230. Suo anteeksi, arvon kuningatar, uskollinen prinssi eteesi kumartuu. ALVILDA: Nouse, tässä valtakunnassa on arvoni toinen. Alfon morsianta palvelen. Palvelet Alfon morsianta! ALVILDA: Gildeä. Gildeäkö? ALVILDA: Häntä, joka juuri minua pilkkanaan piti. Taivaan tähdet, mitä kuulenkaan! ALVILDA: Mutta arvoon vähäiseen sydämeni tyytyy, 231. kunhan rakastamaan ei alistu. (Oi minua, iäti onnetonta!) ALVILDA: On parasta lähteä. Suo anteeksi, jollen kanssasi astele. ALVILDA: Anteeksi saat. Palvelustyö, joka tuskaa tuo muille, sydämelleni on suloista. Ahdistavat minua

32 233. vain rakkauden jumalan katkerat kahleet. Kohtaus 8 Olmiro yksin Kurjuus, mitä kuulinkaan! Onko toisen oma hän, joka minun väitti olevansa? Julma Gilde Alfolle lupautuu, onko Olmiro järkensä menettänyt? Temppelistä puhuu, mitä sillä tarkoittaa? Ah, valhetta kaikki tyynni. Käteni miekkaan tarttukoon, julmalta naiselta elämän riistäköön! Petturille ei ikinä anteeksi saa antaa, ei ikinä! Riekaleiksi revittäköön se sydän, joka petollisesti rakastaen minut petti! Kohtaus 9 Alfo ja Ernando Mitä oikein kerrot? Onko veljeni järjiltään? ERNANDO: Totta se on. Melkein uskoin hulluudessaan Ernandon halunneen vankeuteen. Epäilenpä, että Gilde Olmirolle on salaa antanut suostumuksensa liittoon. ERNANDO: Herrani, mieluummin kuolemalle tyttäreni itsensä uhraa! Täynnä on maailma viekkaita 237. neitoja. ERNANDO: Viekkaita kyllä, mutta tyttäreni ei sellainen ole. Niin kuin sanot. ERNANDO: Gilde lupautunut on Artemiille. Kuin ruttoa hän rakkautta vihaa. Kun jo suostumuksesi annoit valheeseen häistäni hänen kanssaan, riennä jo juhlaa järjestämään. ERNANDO: Lähden ja toivon, että Alvilda nähdessään Gilden valtaistuimelle nousevan 238. ylpeytensä hautaa. Nainen aina on mahtaileva, valtaa himoaa, ylhäisestä asemastaan pöyhkeilee Kohtaus 10 Gilde pakenee Olmiroa, joka yrittää surmata hänet miekka kädessään Taivas, avukseni riennä! Pysähdy, Olmiro! Mitä oikein teet? Sinultakin, petturi, hengen riistän. (Aikoo iskeä, mutta keskeyttää.) Alfoltako? Etkö minua tunne? 240. Hallitsijoiden joukossa tyrannin näen, ihmisten joukossa hirviön, joka minulta puolison riistää, onneni anastaa. Syy murheeseeni, ainut aihe tuskaani. 32

33 (Hän erehtyy.) Hän hourii. (Gildelle Ja sinä, barbaari Juppiter taivaan, tätäkö siedät? Etkö väärintekijää rankaise, roiston rintaa lävistä, etkö arvotonta murhaa? Ah, ei oikeutta tunne hallitsija taivaan! Nouskaa, oi demonit, nouskaa kuilusta synkästä ja petturia piinatkaa, häntä raadelkaa! Vaan ei, pysähtykää! Ketä vastaan nyt käyn? Suo anteeksi, oi veljeni. Olet erheetön, moitteeton, syytä vailla. Tässä se petollinen nainen, joka tämän käden kautta ansaitsee rangaistuksi tulla. (Yrittää uudestaan surmata Gilden.) Lopeta jo, sanoin, Olmiro. Kuulkaa, uskolliset miehet, (Sotilaita saapuu.) Olmiro aseista riisukaa, tuohon huoneeseen hänet sulkekaa. Hullu on aina vaaraksi muille. (Sotilaat ottavat häneltä miekan.) Tähtien kiusaksi tuon uskottoman surmaan. Juppiter taivaassa valmis olkoon, sillä valtakuntaansa vastaan sodan julistan, tuhoa kylvän. (Sotilaat hänet pois.) 245. Kohtaus 11 Alfo ja Gilde Gilde, voit huoletta olla, temppelin suojiin pian pääset. Olmiron pidän linnaani teljettynä. (Sananvaihtoon kanssaan olen pettynyt.) Kuinka on Alvildan laita? Turhaan yritin pilkkanani pitää. Loputtomiin hän palvelusta sietää. Tule, koetetaan vielä kerran. Teeskentelen, että sinut puolisokseni, kuningattareksi valtaistuimelle tahdon. Pian, oi herrani, jalanjäljissäsi joutuin seuraan. Tahtosi on lakini. Auta minua, oi Amor, suo minun iloita. Julmuri oltuasi armelias olethan kärsimykselleni. Kohtaus 12 Gilde yksin 249. Gilde, mitä pohdit? Missä sokkeloissa sekavissa mielen vaellat? Olmiro on silmistäsi viety. 33

34 Isä tahtoo sinut heti Artemiin temppeliin viedä. Ilman Olmiroa ei tämä sielu elämää siedä. Mutta kuinka, Gilde, kuinka voit yksin isäsi tahtoa vastustaa? Jumalat, neuvo minulle antakaa, mitä pitää tehdä? Mikä neuvoksi? Olmiro minua piinaa, isäni surua tuottaa, Alfo valheineen tuskaa lisää Naista minua onnettomampaa ei maa päällään kanna. Ei taivaalla niin paljon tähtiä ole kuin sydämessäni suruja. Niin on kova tuskani, että on se kuolemaakin pahempi. Kohtaus 13 Sali pohjakerroksessa vastapäätä Kuninkaallista puistoa Olmiro saapuu lehtimajasta satakielen laulaessa Olmiro, kuule, kuinka satakieli surullisesti valittaa. On kuin onnettomat huokauksesi sen valituksia myötäilisivät. (Satakieli jatkaa laulua, ja Olmiro kääntyy Kuninkaallista puistoa kohti kuunnellakseen.) Kohtaus 14 Gilde kuulee satakielen laulun ja pysähtyy näkemättä Olmiroa Missä olet, piileksit, oi kärsimysteni syy. (Istuutuu saliin, Olmiro ei näe häntä.) Kun sinua kutsun, vastaa et, kun huokaan, kuule et. Pysähdy, Gilde. On kuin lintu kutsuu kanssaan itkemään. Suruunsa se suruni lisää. Jos kärsin, sen rakkaus yksin tietää. (Satakieli laulaa.) Sielussani tunnen tuskaa, se minulle kuoleman tuo. Jos itken, sen rakkaus yksin tietää, syömmessäni tunnen tuskaa, se kuoleman minulle tuo. (Duetto satakielen kanssa.) 258. Kohtaus 15 Kiireinen Delio ja edellä mainitut Gilde, Gildeni, rinnallani nyt joutuin Alfon luo. Alfonko luo? Sinne juuri, kuin olisi jo, jalkaa toisen eteen siirrä. 34

35 Mitä hän tahtoo? Tiedäthän toki sen: sinusta saa hän puolison ja valtiattaren. (Oi kohtaloa kovaa!) Kiirehdi! (Mitä minun pitää tehdä?) Siis mene, kun isäntäsi sulle antaa merkin. (Outo aavistus sydämeni valtaa.) (Täältä tulen, syömmen rinnastasi revin.) (Syöksyy lehtimajasta.) Aina on kiero naisen luonto, niin se on, tuskin yhtä juonta loppuun saattaa, kun jo toisen aloittaa. Kohtaus 16 Delion tekee lähtöä Gilden kanssa, Irena pysäyttää hänet 262. Delio, kuuntele hetki. Pelkkänä korvana. Onko totta se, mitä sinulle kerroin? Enemmänkin kuin totta. Vielä juhlittavan näät Gilden kanssa valehäät. Gildenkö kanssa? Juuri niin, tuon jalosukuisen tyttären. Olen harmissani: Alfo ei tästä kostu. Kaunokaiseni, miksei? Liian itsepäinen on Alvildan sydän. Mitä enemmän sitä yritän taltuttaa, sitä hurjemmin se vastustaa. Niin tai näin. On Deliolle kyllin, että uskollisena pysyt. Sitä älä epäile. Saman lupauksen vannon pitäväni myös minä. Tuollaisena juuri sinut tahdon. Kai tästä nyt lähden. Hyvästi jää. Kyllä vain, armahain, hamaan hautaan sua uskollisesti lemmin, polte rinnassani ikuisesti kestää. Kohtaus 17 Irena yksin 265. Oi, Delio, Amor sydämiämme haavoitti samanlaisin nuolin. Aina uskollinen sinä, aina uskollinen minä. 35

36 Ensiaatosta ei mikään muuksi muuta. Ei syömmeni, kuten muiden, ole tuuliviiri, sano kyllä ja ei. Kohtaus 18 Alfo lähestyy torvien soittaessa pitäen Gildeä kädestä. Alvilda kannattelee Gilden laahusta. Ernando, Irene ja Delio sekä vartijat valtaistuimen ympärillä, jolle Alfo nousee ja sanoo Gildelle Alfo, Gilde, Alvilda, Ernando, Delio ja Irena Gilde, morsiameni olet ja valtaistuimella pitelet jo pelättyä valtikkaa. Jok'ikinen jalkojesi juuressa kunnioitustaan osoittakoon. Ensimmäinen olkoon Olmiro. Voi Gilde, hän on hullu. Vartijoiden saattamana hän luokseni tulkoon. Vartijat, hoi! Totelkaa! (Vartijoita lähtee.) ALVILDA: (Ja te, silmät, Gildeäkö siedätte valaistuimella? (Tuijottaa Gildeä.) 270. Ei, ei, loppu moiselle pane, Alvilda, kiire on. Hänet valittiin kuningattareksi, puolisoksi. Nyt koituu se hänelle kuolemaksi.) (Nappaa miekan vartijan kupeelta ja ryntää kohti Gildeä.) Noinko kovasti halajat valtaa? Ja heilutat miekkaa Gildeä vastaan! (Nousee ylös.) ALVILDA: Haluan hänen valtaistuimelta nyt maahan kaatuvan. Mutta miksi? ALVILDA: Yhtäkkiä mieleni muutin. Palvelemista inhoan, 271. valtaa rakastan. Minutko huolit? ALVILDA: Sinut huolin. Ennen kuin hänen vertaan vuodatat, totuuden sinulle kerron. Tiedä siis, että häämme silmänlumetta olivat. (Laskeutuu Gilden kanssa valtaistuimelta.) ALVILDA: Ojennatko oikean kätesi siis? Oi, kuinka iloitsen! IRENA/DELIO/ERNANDO: Saa solmia Alfo tuon liiton oivan Loppukohtaus Olmiro sotilaiden pitelemänä ja edellä mainitut Päästäkää minut, julmurit! Ernando, Gilde! Tässä Olmiro, tuo raivopää. Älkää olko huolissanne. Mielensä parannan. (Juoksee Olmiron luo ja tarttuu tätä kädestä.) Puolisoni, armas prinssi, olen sinun. Iäti sinulle uskollisena pysyn. 36