MERIROSVOAMATSONI ELI ALVILDA, GOOTTIEN KUNINGATAR

Transkriptio

1 MERIROSVOAMATSONI ELI ALVILDA, GOOTTIEN KUNINGATAR säveltänyt Carlo Augusto Badia Sinfonia oopperan alussa MERCURIUS: Aaria Sanansaattaja Jumalan jylisevän kuljen, etsin Jumalaa rakkauden, joka taivaista hetkessä lensi suuresti melskaten. Lähdöstään yllättävästä ihmeissään Jumalat minut, Jumalten viestinviejän tutun, tehtävää uhkarohkeaa panivat toimittamaan, miksi, sitä tiedä en. Varmaa on vain, että jumala siivekäs nuolia lukemattomia singoten harhaa. Pelkoni vain on, että tuo lapsonen nuoliviineineen varomaton urotekoihin suuriin tähtää, koko maailmalle näyttääkseen, mihin pystyy lapsijumala voimallaan väheksytyllä. On ankara jumala jousellinen, ei muuta kuin murhetta jaa, nuolensa kuolettavaiset kun sielun ja sydämen haavoille saa. Nauttii tuo jumala, lapsukainen, kärsimyksillä kohtalokkailla kuolevaisia saalistaa ja innolla yhtäläisellä vain tähän tähtää: jok ikisen sydämen itsepäisen rakastamaan saattaa, jokaisesta voitto kantaa. Huvia siitä saa, että sielun sydämeltä, sydämeltä sielun riistää. Ken rakkautta karttaa tahtoo, rakkautta kauheksukoon, sydämensä rinnastaan siis repiköön, se voiton silloin korjaa. 34 Musiikkidraama esitettäväksi Puolan kuningattaren, Lorrainen herttuattaren salonkiteatterissa Esittäjinä daamit ja ritarit Musiikin kirjoittanut Carlo Augusto Badia ) 1 (

2 35 Henkilöt Alvilda Gilde Irena Alfo Olmiro Ernando Delio Goottien kuningatar Omapäinen nuori nainen Alvildan hovineito Tanskan kuningas Edellisen veli Olmiron kotiopettaja hoviherra 36 Ensimmäinen näytös Kohtaus 1 Kuninkaallisesta kaleerista astuvat maihin Alfo ja Alvilda (hellästi) Sille, ken sinua rakastaa, oi kauneimpani, miksi olet niin julma? Muuta armoa sinulta en pyydä: rakkauteeni 37 rakkaudella vastaa! ALVILDA: Etkö jo, Alfo, väsy piinaamiseeni? Kiusanani olit valtakunnassani ja nyt vain harmillisemmaksi muutut. 38 Tuhannen kertaa olen sinulle sanonut, että soturi olen ja rakkautta vihaan. Armoa, jos tahdot minun elää! Kylvät tuuleen. ALVILDA: Armoani pyydät? Sitä et saa, ellet ensin merkiksi ystävyyden sammuta tunteittesi paloa. Jalkojesi juuressa siis kuolemaa anon. (Hän minut hellyttää.) ALVILDA: Sielu rinnassani ei ole niin 39 raukkamainen! Taistossa merellä sinua vastaan olisin pyyntöösi taipunut kyllä ja rintasi lävistänyt. Oi mitä kuulen! ALVILDA: Nouse. Oi, kuinka ovatkaan luontomme erilaiset! ALVILDA: Itse ensin minut sodassa vihaan haastoit. Valloittaakseni miekalla kaunottaren, joka kosintani torjui. ALVILDA: Olen kahleissa. 40 ) 2 (

3 Voitettu olet, vaan et kahleissa. Hänet voitin, joka Tanskan valtaistuimelle nousee. ALVILDA: Tanskanko? En suinkaan omaani, kovaonnista, jättänyt goottien maahan sinun valtaistuimellesi noustakseni! Etkö suostuisi sentään? ALVILDA: Itseäsi petät. Taivu sentään. ALVILDA: En järky. Sinua anelen. ALVILDA: Sinua en kuuntele. Näethän jo itsekin, että vain jäljissäsi kulkeakseni valtava rakkaus minut 41 merirosvoksi muutti, kuningas vaikka olenkin. ALVILDA: Yhtä hyvin itse tiedät, että halveksunta kyltymätön, yhtä ikiaikainen, minut pakotti kuningattaresta merirosvoksi muuttumaan, jotta sinusta pääsisin. Sinua jumaloin. ALVILDA: Sinä minua inhotat. Oi kohtalon ivaa! Miessuvun viholliseksi Alvilda on syntynyt. 42 Sallithan sentään, että nöyrän käsivarteni sinulle tueksi tarjoan pitkälle elon tielle. ALVILDA: Siirry! Yhäkö minulta epäät tämän pienen hellän eleen? ALVILDA: Mitä lähemmäs tulet, sitä enemmän tuskaa tunnen Aivan kuin sielusi vienyt helvetin paholainen tuottaa ikuisen tuskan, samanlaisen murheen sinä tuot. Riennän sinut kärsimyksistäsi päästämään. Sotilaat hoi, lähtöni jälkeen teljetkää hänet muurien sisään. Nainen, yritä sinä hänen jyrkkyyttänsä pyörtää. On käskyäsi ilo noudattaa, oi ylhäisyys. 46 Oi kaunokainen, et sydämeltäsi noin julma saisi olla. Mitä iloa viehkeydestä, jos ruusun lailla pistää? Kohtaus 2 Alvilda ja, Irena ) 3 (

4 Alvilda. ALVILDA: Irena rakkain. Luotetultasi ota oiva neuvo vastaan. ALVILDA: Puhu, pyydän. Rinnastasi halveksunnan tiehensä ajaisin. ALVILDA: Kuinka uskallat! Mieti sentään. ALVILDA: Mihin minua oikein neuvot? Kuuntele. ALVILDA: En tahdo 49 totella. Sinun parhaaksesi vain suuni puhuu. ALVILDA: Vaikene tai raivostun. Vaikenen, mutta pelkään. ALVILDA: Miksi? Muuta sanoa en tohdi. ALVILDA: Puhu, tahdon tietää. Alfoa, ALVILDA: Jatka! jollet puolisoksi hänelle suostu, palvelemaan joudut. Joko lopun ymmärrät? ALVILDA: Kuuntele! Jos konsaan koettaisi kopea voittaja kunniaani loukata, 50 kuin tiikeri kimppuunsa hyökkäisin, silmät kuopistaan, hiukset päästään repisin, ja aseilla, joita julmin peto kidastaan syöksee, kappaleiksi raatelisin, maahan kaataisin. Jos koetukselle joutuisit, kapinoinnin turhaksi huomaisit. 52 ALVILDA: Käsket minua rakastamaan ja rakastaa en tahdo, en tahdo rakastaa, en kärsiä tahdo. Hulluutta tyynni on sielun rauha vaihtaa suruun suureen. 53 Kohtaus 3 Irena yksin Voi houkka, kerran vielä toivot kuunnelleesi, kun muiden naisten lailla tahdot ylvään sulhon seurasta nauttia. 55 Kun onnetar hymyää, selän kääntö hulluutta ois! Kun suosiotaan kerran anelet taas, hän jo mennyt ) 4 (

5 56 on pois. Kohtaus 4 Olmiro yksin Rakkaus, sinä yksin tiedät, miksi käyskentelen näillä main Saisinpa kerran kätketyn tuskani julki kaunottarelle, jolta haavan sain! Gilde armaani, missä olet! Oi Gilde, missä lienet! Olet auringon vasta saanut nousemaan. Saapuisit nyt tanssiaskeleita ottamaan tai viisautta Minervan oppimaan. Tulisit, niin kuulisit, sillä vielä et tunne sydämeni tuskaa. Tuskaa on lemmestään vaieta. Ken sen on kokenut, sen tietää. Ei edes valtakunnassa paholaisen kärsimystä julmempaa. Kohtaus 5 Ernando saapuu Olmiro, varhainpa astelet lattioita arvon opinpaikan. (Huijatkaamme häntä.) Saavuin, Ernando parhain, jottei Gilde aina edelleni ehtisi. ERNANDO: Odotas, pian saapuu harjoitustensa pariin ahkera tytär. Miekkaan sillä välin 62 tartun. ERNANDO: Ja tässä mies, joka uutterasti on sinua opettanut. Oi mikä nautinto, kiitos oppiesi, kun sodan jumalan koulussa saan taitojani harjoittaa. ERNANDO: Kuinka ylevä mieleltään! (Etpä arvaakaan, mikä minut tänne tuo!) ERNANDO: Miekat välkkykööt! Käyn miekalla taistoon vastaan jumalaa rakkauden, sen iskut aion välttää. Miekkaa siihen tarvitaan. Näin teeskentelen ja sydämeni haavan kätken. 66 ) 5 (

6 Kohtaus 6 Gilde hovinaisen puvussa, tanssinopettaja, soittoniekka ja edellä mainitut Tällä kertaa on Olmiro ehtinyt ensin. ERNANDO: Gilde. Isäni. Lopettakaamme. Askeleeni, oi prinssi, sinun askeltasi hitaammin minut 67 tänne toi. Ah, hänen katseensa lävistää rintani taidokkaammin kuin mestarin miekka. Nuo lempeät kasvot saavat sydämen roihuamaan. ERNANDO: Uuteen hyökkäykseen! (Ryhtyvät uudelleen miekkailemaan.) Jo riittää! Katsokaamme, kun Gilde sulokkaasti tanssahtaa. Jatka toki! ERNANDO: Oi, kuinka on tytär kaltaisenne, herra. Viisailla opeilla tahtoo hänkin rakkauden tulelta suojaa. Ei sanaakaan Olmirolle. Isä, vielä et ole kujeitamme huomannut. Tanssilla opetan sydäntäni varuillaan olemaan, en horjumaan. Tiedän, että Amor nuoliviineineen saa sen helposti kompastumaan. Näin teeskentelen, vaan rakkautta seuraan, vaikkei se todelta tunnu. 72 Kohtaus 7 Tanssin ensimmäisen osan päättyessä paikalle saapuu Delio; edellä mainitut Isäntäni, herrani! ERNANDO: Mitä uutta tuot? Alfo laivoineen Alvilda saalinaan, jo rantaan on noussut ja kaupunkia kohti kulkee. Kuninkaallinen veljeni? 73 Hän juuri. ERNANDO: Mistä moisen tiedät? ) 6 (

7 Rahvas aivan innoissaan, sen näin, kulkunsa suuntaa häntä päin. Eikö tulostaan ennalta ilmoittanut? ERNANDO: Olmiro, mikäli se totta on, haluan muureille nousta, jotta paremmin voin osoittaa kunnioitusta alamaisen. 74 Mene, mene. ERNANDO: Mene jo sinä valjastamaan ratsu. Heti, kun tanssi on saatu loppuun. ERNANDO: Siispä on sinunkin tapasi mukaan opintojen ääreen palattava, tytär rakas. Entä minä, mitä teen? ERNANDO: Tule mukaan. 75 (Oi, kuinka mainiota, että hän lähtee.) (Oi, kuinka mainiota, että hän lähtee.) 76 ERNANDO: Hyveen nuolella ampukaa joutilaisuutta. Joutenolo on hirviö julkea. Hunajalta suunsa maistuu, vaan sielun osaa myrkyttää. 77 Kohtaus 8 Delion tehdessä lähtöä Ernandon kanssa Olmiro ja Gilde kutsuvat häntä miltei yht aikaa Olmiro ja Gilde 80 Delio! Delio! Mitä nyt? Kuule minua. Kuuntele! Malttakaa; yksi kerrallaan. Niin kauan kuin vain voit, pidä loitolla linnasta Ernando. Ohjeen annatko sinäkin? Pidättele poissa isää näistä asunnoista. Kai oikein arvaan: tahtoo sydän tunteet paljastaa. Minulle vain yksi vihi riittää, ja kaiken ymmärrän. Puhukaa nyt siis tai muutoin vaietkaa. Mitä tahdotte, tiedän tarkkaan. 81 Kohtaus 9 Olmiro, Gilde, tanssinopettaja ja soittoniekka ) 7 (

8 Pian, Gilde, koeta tanssisi päättää. Kiiruhtakaamme, maestro. Koeta yksin jäädä. Ilo suuri sydämeni täyttää. (Tanssin jälkimmäisen osan päätyttyä lähettää pois tanssinopettajan ja soittajan ja sanoo) Menkää. Tässä olen. (Lähestyy Olmiroa iloissaan.) Oi armaani, vihdoin ovat kieleni kannat vapaat puhumaan. Puhu, niin kuin mielit. Tähän saakka sain sydämeni salat vain katsein paljastaa. (Teeskentelen, että ymmärrä en.) Mitä tarkoitat? Etkä lemmestäni tiedä. Lemmestäkö? Ja aina samalla katseiden kielellä minulle suopeasti vastasit. Etpä minua ymmärtänyt juuri. (Ennen kuin tunnustan, avioliitosta tahdon lupauksen.) Mitä kuulenkaan? Se valhetta on. Moiseen jos syyllistyisivät silmäni, ne päästäni repiä tahtoisin. Siis... Että kuninkaallisen lempeen vastaisin? 84 Kuka sen kieltää? Syntyni. Sehän on mitä ylevin. Ei sinulle vertaa. Siitä en piittaa. Rakasta, oi kaunokaiseni häntä, joka sinua rakastaa. Jos kanssani solmit liiton. Lemmi miestä, joka sinua jumaloi. Järki ei salli, häveliäisyys ei periksi anna, kestä ei kunnia. Kaikkeen on Olmirolla keinot. 85 Millaiset? Hovissa saat sukuni nimeä kantaa. (Hitaasti) (Sitä halajan.) Mitä siis sanot? En tiedä, mitä virkkaa. Vastaa. Tytär ei voi itse kohtalostaan päättää. Entä jos suostuvainen on isä? ) 8 (

9 86 Minun on pohdittava, kuten myös sinun. Päätöksen olen jo tehnyt. Mene, uudelleen tavataan. Avioliiton kahleita halajan kuitenkin kaikin tavoin. Mene ja luokseni palaa! (Uusi juoni löytää täytyy.) Kauneuttasi rakastaen elää aion. Ei sydämeni harhaile, se rinnassani vakaa on. 89 Kohtaus 10 Gilde yksin Riemuitse, oi Gilden sydän. Sitä ruokkii toivo: olethan pian morsian. Opinnot, teille hyvästit jätän! Sieluani kauneuden opeissa tahdon sivistää. Tuoksuja, puutereita, nauhoja, kukkia, voiteita, balsameita, jalokiviä, kultaa, niitä juoksen, lennän noutamaan. 91 Kohtaus 11 Alfo murheissaan,sotilaita ja torvien soittoa Kuulkaa kaikki, riemu ja ilo sikseen, itkuun kanssani ryhtykää. Voittaja olen, sitä en kiellä, mutta mitä iloa voitosta, jos Alvildaa 92 en omakseni saa? Kyyneliin on syy: kaunotar niin armoton, julma, 93 tuskalleni kuuro, turta. 96 ) 9 (

10 Kohtaus 12 Ernando, Delio ja yllä mainitut ERNANDO: Delio, mitä näenkään? Alfon silmistä kyyneliä tulvii. ERNANDO: Herra, kuninkaani! Anteeksi minulle suothan, Ernando, 97 että vedet silmissä saat nähdä valtiaasi! ERNANDO: Mikä vastoinkäyminen kurja saa sinut kyyneliin? Alvildan julmuus. ERNANDO: Alvildanko? Vankinakin hän yhä ylpeästi torjuu ikiaikaisen rakkauteni. ERNANDO: Missä hän on? Ei kaukanakaan täältä. ERNANDO: Miksei hän kanssasi juhlasaatossa kulje? Hänen seurastaan erkanin. ERNANDO: Minkä tähden? 98 Jotta en häntä olisi pakottanut suureen tuskaan, jota hän katseidemme kohdatessa tuntee. ERNANDO: Liian lempeä olet tähän saakka ollut, oi kuningas. Ellet tapojasi muuta, hän kohtaloksesi koituu. Ken sitä epäilee! ERNANDO: Nainen on kuin elefantti. Tämä verta nähdessään kahta kauheammin villiintyy, tuo rakastajan tuskista 99 kuullessaan pedoksi muuttuu. Kas, oivastipa virkkoi. Mikä neuvoksi? ERNANDO: Halveksuntaan rakkaus vaihda. Voi, mitä korvani kuulevatkaan! ERNANDO: Älä huoli, lääke piinaasi voi tulla tästä. Neuvojasi seuraan. ERNANDO: Ensin on sinun häntä uudelleen kosittava. 100 Tehtävään sinut valitsen. ERNANDO: Käskystänne. Kuulkaa kaikki, heti kun saapuu Alvilda, palatkoon torviin riemu, kaikki iloitkoot! Ja sinä, taiten sanasi aseta, ja jos suinkin mahdollista, esteet pyri raivaamaan rakkauden tieltä. ERNANDO: Niin lupaan. ) 10 (

11 Ei rinnassa naisen armolla sijaa.) 102 Pientä toivoa minulle nuoliviintä kantava Amor antaa. Älä enää itke, oi sydän. Kenties rakkaasi julma haavasi kerran parantaa. 104 Kohtaus 13 Ernando ja Delio ERNANDO: Kas tuossa kopea nainen. Ylväänä saapuu kuin itse Pallas Athene. ERNANDO: Jälleen soikoon riemusta torvi. 105 Kohtaus 14 Alvilda Irenan seurassa saapuu kaukaa torvien soidessa; edellä mainitut ALVILDA: Teidät kyllä tunnen, houkutukset rakkauden Jos sieluni aiotte ostaa ja sydämeni puolellenne voittaa, joudutte 106 pettymään Erehdytte. ERNANDO: Alvilda, jalkojesi juureen kumartuu uskollinen Ernando ja kuninkaansa 107 käskystä anoo, että armollisesti Alfon kosintaan myönnyt. Oi kuinka mieluisa nuorukainen! Tuo hovineito vallan hurmaa. ALVILDA: Sanasi kuuroille korville kaikuu. ERNANDO: Kuinka? Avionko torjut? ALVILDA: Torjun ylhäiset häät. ERNANDO: En usko oikein, oi kuningatar, 108 että näin suurta vääryyttä herrani ansaitsee! ALVILDA: Ansionsa mukaan saa. ERNANDO: Tanskan kruunuko ehkä Gothian tiaaraa vähemmän loistaa? ALVILDA: Päinvastoin, enemmän eittämättä. ERNANDO: Siis... ALVILDA: Tanskan kruunun haltijaan en kuunaan ole mieltynyt enkä mieltymään tule. Olemuksensa minua houkuttaa. ) 11 (

12 109 Katsettansa halajan. ERNANDO: Miksi? ALVILDA: Syyn kyllä tiedät. ERNANDO: Rakkausko? ALVILDA: Sitä kammoan niin kovin. ERNANDO: Alfonko? ALVILDA: Kenen vain. ERNANDO: Rakkautta on ALVILDA: Riittää! Jo olet piinannut riittämiin. ERNANDO: Muista... ALVILDA: Ymmärsit kyllä. ERNANDO: Että voittaja... ALVILDA: Vieläkö jatkat? 110 ERNANDO: Halveksuntasi saa. ALVILDA: Mitä tarkoitat? ERNANDO: Se saattaisi hänet suututtaa. ALVILDA: Suuttukoon, jos tahtoo. Vihani hänen osakseen iäksi lankeaa. ERNANDO: Pohdi tarkkaan, Alvilda. ALVILDA: Torjunnan toistan. ERNANDO: Kadut vielä. ALVILDA: En pelkää. ERNANDO: Nähtäväksi jää. Riennän oitis 111 Olmiron luo. Teljetkää hänet vankilaan karmivaan ylpeytensä hautaamaan. ALVILDA: Kiven sisään kiven suljet. Etkö taivu? Tännepä tahdon jäädä. 113 ERNANDO: Voi rakastavaiset, ei arvoa tunteilla uskollisilla valtakunnassa rakkauden! Niistä voiton saa 114 julman naisen ylpeä jyrkkyys. 115 Kohtaus 15 Närkästynyt Alvilda, Irena ja Delio ALVILDA: Ja sinä, katala nainen, vielä tohdit Alvildaa houkutella raukkamaisuuteen? Valtiattareni! ALVILDA: Vaikene, ellet halua kielesi katkeavan ja ) 12 (

13 116 maahan putoavan! Hellyys... ALVILDA: Inhoan hellyyttä, se alhaisia tunteita katalasti ruokkii. Minäkö taipuisin? Ennemmin tuhannen kuolemaa ja kahletta kärsin, kuin taivun avion kurjuuteen. Mutta rangaistuksetta et tästä pääse. Taivaan vallat, mitä saan kuulla! Nainen, sinä tiikeriäkin julmempi! 117 ALVILDA: Ken rakkaudesta puhuu, vihollisen ikuisen minusta saa. Täynnä syvää halveksuntaa loukkauksen kostan. 119 Kohtaus 16 Irena ja Delio Kuulitko, ystäväni? Kuulin kyllä. Alfolta, kuninkaaltasi, sain tehtäväksi Alvildaa taivutella vihan sijasta lempeen. Se, ken hyvään neuvoo, saa tutun palkan! Minua silti surettaa kiivaan kuningattaren 120 hirveä vankeus. Suo anteeksi, kaunokaiseni, hulluutta tuo vain on! Etkö tahdo minun säälivän kohtaloaan? Jos hän kohtaloa pitää pilkkanaan! Totta puhut. Silmäkulmasi säästä kyyneliltä. Tuskassa kai aina viisainta on kuulla ymmärryksen ääntä. Viisas olet, nuorukainen. Hovi opettaa. Luonteesi laatu minulle on mieleen. 121 Silmäniloa suot paljon mulle. Tottako tuo vai leikkiäkö lasket? Pois se minusta! Sinua rakastan. Tunnustan: sua jumaloin. Oi tätä riemua! Minä onnekas! Kuka olet? Delioksi mainitaan. Entä itse? Irenaksi kutsutaan. ) 13 (

14 Sitokoon rakkaus kiintymyksemme suloisin sitein. Sitokoon rakkaus kiintymyksemme suloisin sitein. Nyt on kuitenkin minun seurattava Alvildaa. Aivoituksiasi ylistän. Kauempaa seuraathan matkaani? En kadota valostasi sädettäkään. Kallein, toivomasta älä lakkaa! Rakasta ja toivo: rakkaus ja toivo huokaukset tiehensä ajaa. 129 Kohtaus 17 Delio yksin Armas Irena, välillämme liekki levoton lepattaa, sama tuska, kuin sulla, myös minua kaivertaa. Lempeästi rakastaa, vailla tuskaa, liekö totta laisinkaan? Amor, kerkeä joskin sokko, kun viskoo nuoliaan, sydämen saa pakahtumaan, ei tapaa suoda armoaan. Ensimmäinen näytös päättyy ) 14 (

15 Toinen näytös 134 Kohtaus 1 Peilisali Gilde sonnustautuneena parhaimpiinsa Te neuvonantajat kauneuden, totuus silmilleni kertokaa! 135 Tiedä en, onko parempi hiukset vapaaksi jättää vai kammoin kiinnittää. 136 Ellen aivan erehdy, on tuo Olmiro, joka lähestyy. Kohtaus 2 Olmiro ja Gilde Suo anteeksi, jos kovin kiihkeästi luoksesi aioin päästä. Minkä tähden saavuit? Kumartaakseni sinua, oi jumalattareni, ja saadakseni tietää, onko aika jo onnesta haaveilla. Siitä keskenämme haastelkaamme. Tehkäämme niin. Sydämesi siis Gilden tähden palaa? Sydämeni palaa Gilden tähden. Ja häntä puolisoksesi halajat? Häntä puolisokseni halajan. Mitä sanoo Alfo, kuninkaallinen veljesi? Hänen ei pidä vastustaa. Entä Ernando? Hänen hyödykseen se koituu. Milloin sarastaa häidemme päivä? Milloin ikinä mielit. Oikea käsi vahvistakoon, minkä kieli sanoiksi pukee. Tässä käteni. Ja tässä minun, se lupaukseni vahvistaa. Onnekas Olmiro! Pian minut puolisoksesi saat. ) 15 (

16 Niin, Gilde armas. Salatkaamme isältä tämä, jottei 139 hänen vihansa liekkiin leimahda. Tahtosi on lakini. Lähde, ennen kuin hän saapuu. Hyvästi jää. Pohtikaamme, kuinka selvittää vyyhti. Kiitoksen ansaitsee viisautesi. Totisesti keinon keksin. 141 Ei sydäntä sillä, ken sinua ei jumaloi. Kivipaadessakin saat palon roihuamaan. 142 Kohtaus 3 Olmiro kohtaa lähtiessään Ernandon ERNANDO: Missä on Olmiro? Juuri sinut tavata tahdoin. ERNANDO: Ja minä taas sinua etsin. Alfo lopulta saapui. Turhaan Gilden luo saavuin moisen viestin vuoksi. ERNANDO: Nyt sen sinulle tuon, on se varma. Valehtelussa on hän mitä taitavin. ERNANDO: Mutta tytär, millaisena sinut näenkään! Isä, kuinka niin? ERNANDO: Noissa hepeneissä! Mielitekoja noudatan. ERNANDO: Kovin olen eri mieltä. Säädyllisemmin itsesi pue. 144 Gilde, on kohtalo sinut määrännyt temppeliin! Minutko? ERNANDO: Kyllä, vastustatko kenties? Taivas sen estäköön! Oi kaunokainen! Vaikene, jottei isä suutu. ERNANDO: Artemiille olen sinut luvannut. Ja sinä suostumuksesi annat? Vaikene, pyydän. Milloin, isä? ERNANDO: Pian koittaa hetki. Ei tule sinun sitä sietää. Vaikene, pyydän. ) 16 (

17 Onko sovittu 145 jo päivä? ERNANDO: Sarastaessa uuden päivän sinut neitsyen hunnuttoman sulkevat suojiinsa pyhät muurit. Ja tahdot, että vaikenen vielä? Salaisuutta ei sovi sinun paljastaa. ERNANDO: Riisu turhat koristeet. Sen heti teen. Sinä minutko petät? ERNANDO: Nöyrästi rintasi peitä. Kaiken teen. Entä rakkauteni? ERNANDO: Jo vain minusta tuntuu, että velvollisuutesi 146 kernaasti täytät. Totisesti täytän! Oi, sinä uskoton! ERNANDO: Prinssi, mitä sanot? Häntä ihailen. Hyvä. ERNANDO: Eikö olekin hän ylistyksen arvoinen? Todellakin. Jatka vain noin. ERNANDO: Olet ollut hänelle kumppani opinnoissa, pyydän, ole kumppani myös matkalla temppeliin. En totisesti! Olmiroon minua sitoo avion iloinen lupaus. Riennän silkin loiston 147 sarkaan vaihtamaan. ERNANDO: Oi tätä iloa! Oi tätä tuskaa tuskaa! Molempia tahdon hiukan pilkkanani pitää. 148 Vain nopea tuulahdus on kaikki se kaunis, minkä maailma suo. Hetkessä ohi kiitää, kiivaammin kuin tuuli. 149 Kohtaus 4 Mietteliäs Olmiro ja Ernando ERNANDO: Prinssi, palatsiin voitokasta veljeä ) 17 (

18 150 vastaan minua seuraa. Näinkö Gilde minua kohtelee? ERNANDO: Tule, kiirehdi. Ah, alati petollinen naissuku! ERNANDO: Miksi viivyttelet? Tahdotko, että joku edellesi ehtii kunnioitustaan osoittamaan? Hän lupauksensa petti. ERNANDO: Sovi se ei. Onhan hän kuningas. Mikä nyt neuvoksi? ERNANDO: Paitsi että hän asemaltaan on korkein, 151 hän myös syntyä ensin. Häivy jo silmistäni. Murheisiini olet yksin syypää. ERNANDO: Mitä ihmettä? Lähde. ERNANDO: Sinua oikeaan kehotan. Myöhäistä on. ERNANDO: On Olmiron käytös varsin kummaa. Vieläkö panet vastaan? ERNANDO: Ernando sinusta vastaa. Tottele. ERNANDO: Vain minua sinun käytöksestäsi syytetään. 152 Häivy, iäksi silmistäni kaikkoa. ERNANDO: Taivas, mitä kuulenkaan! Kiiruhda jo. ERNANDO: Kuuntele. Kai jo ymmärsit. ERNANDO: Opetukseni? Niistä en piittaa. ERNANDO: Rakkauteni? Sille en arvoa anna. ERNANDO: Uskollisuuteni? Sitä vihaan. ERNANDO: Kerro minulle edes syy. Kaikkoa, nopeasti. 153 ERNANDO: Lähden, mutta ihmetyksiin jään. Kohtaus 5 Olmiro yksin Mikä veli? Mitä kunnioitusta? Mikä syntyperä? Mitä hulluutta? Niissä ei ole hirveään vihaan syy. Halveksunta sydäntäni polttaa, kun se ilman Gildeä jää. ) 18 (

19 154 Itkekää, oi silmäni, itkekää, 155 älkää kyyneliä lakatko vuodattamasta, ennen kuin taivaalla loistavat säteet uuden päivän. 159 Kohtaus 6 Delio pakahtumaisillaan Kalleintani etsiskelen, oi Luoja, hän katseeltani kaikkosi. Kerro sinä, Amor lapsonen, minne kätkee loistonsa kaunotar, johon hullaannuin. Tähän kurjaan paikkaan, keskelle kurjien, Alvildan ovat tuominneet. Irenan vihjeestä häntä seuraan, kunnes taas kadotetun aarteen löydän. Kärsimykseni kyyneleitä vuodatan maahan ylt ympäriinsä. Minun sallikoon Kohtalo iloita, murheeni pois pyyhkiköön. Kuin kalseat kahleet ne rintaa raastaa. Kohtaus 7 Alfo ja sotilaita Sydämeni on kuin paholainen konsanaan. Ei tuonelan valtiaskaan suurempaa vihaa tunne valtakunnassaan. Julkea Ernando, uskalsit Alvildani vangita, auringon, jota jumaloin! Oi vartijat, kiiruhtakaa hänet vangitsemaan ja kahleista päästämään goottien kuningatar. Sydämeni sääliin taipuu. ) 19 (

20 Vaan pysähtykää, nyt tornistaan näkyy tuo hahmo mieluinen. Tahdon ensin kuulla, jos apuani hän anoo. Kohtaus 8 Alvilda ylhäällä tornissa, Alfo katsoo ja kuuntelee häntä ALVILDA: En kahleissa tuskaa tunne, nauran vain ja iloitsen. Tuskiani lievittää, kun rakkauden pauloja paeta osaan Eteeni hänet tuokaa, mutta kahleita älkää avatko. Olen päättänyt: Ernando saa tuolle julmalle taivaan merkit näyttää. Halveksunta halveksunnan ansaitsee. Oikein on vihalla maksaa takaisin sille, ken rakkaudessa vihaa. Kohtaus 9 Alvilda ja Alfo ALVILDA: Mitä minusta tahdot? Tiedätkö laisin, mikä minut tänne toi? ALVILDA: Luulen, että minua taas kosinnalla 178 kiusaat. Erehdyt. Rinnastani täysin on pois tuo entinen palo. Sydämeni valinnut on toisen puolison. ALVILDA: Jo toisen puolison? Kyllikseni olen saanut ivaamisesta. ALVILDA: Onnelliseksi minut teet. Vai onnelliseksi? ALVILDA: Koittaa kaiketi päivä, jolloin haaveet häistämme hautaat. Ainakin olen löytänyt 179 toisen, joka rakkauteeni vastaa. ALVILDA: Älköön olko hallitsijoiden joukossa sinua onnellisempaa. Toivon, että onneni näet. Olenhan löytänyt puolison, joka kaikki hyveet ja kauneuden avut omaa. ALVILDA: Mitä siis minusta tahdot? Sen ilmoitan, että sinun puolisoni palvelijatar tulee olla. ALVILDA: Mitä oikein sanot, Alfo? 180 Uuden mielitiettyni palvelijatar tulee sinun olla ) 20 (

21 ALVILDA: Olen kuningatar sentään! Niin olet, mutta palvelijatar myös. ALVILDA: Jätä minut kahleisiin äläkä salli näin nöyrtyä valtikkaan tottuneen naisen! Näin nyt on. Olen päättänyt sinulle vapauden antaa, joka luvattani riistettiin. ALVILDA: On oleva kuolema entistä rakkahampi! 181 Tahdon, että elät ja puolisoani palvelet. ALVILDA: Kohtalon henget, antakaa minun kuolla! Hänet kahleista päästäkää, jotta hän voi puolisoni käskyjä noudattaa. ALVILDA: Oi herra, jalkojesi juuressa armoa anon rakkauden tähden, jota kerran osoitit, ja kyynelsilmin rukoilen, etten osaan 182 moiseen tuomituksi tule. Ylös nouse, en suostu. ALVILDA: Taipuisit! En järky. ALVILDA: Sinua anelen. En kuuntele. ALVILDA: Ymmärrän, pilkkani kostat. Sanaton olen. Hautautuneena murheeseen minut näet, niin kauan kuin elän päättymätöntä tuskaa Kurjaa kohtaloani alati itken tuskaani valittaen. Se minut valtaistuimelta palvelemaan määrää, siksi että pakenen jumalaa rakkauden. Peilistä syyn näet murheisiisi. Tätä valhetta tahdon värittää. Itkettävä ja kärsittävä on sen, joka itkemään ja kärsimään saa. Ansionsa mukaan saa, jolla vain kärsimystä on antaa. Julmuus julmuudella palkitaan. Kohtaus 10 Irena ja itkevä Alvilda Kuningatar. ALVILDA: Saavuit oikeaan aikaan, Irena. Kahleista vapauduin, mutta raskaamman taakan saa sydämeni kantaa. Taivas, mitä kuulenkaan! ALVILDA: Minut on määrätty Alfon puolisoa palvelemaan. Onko Alfolla puoliso? ) 21 (

22 193 ALVILDA: On minun häntä hovissa toteltava. Kuinka monta vaimoa on hänellä oikein ollut mielessään? ALVILDA: Hän siteemme purki torjuntani myötä. Vielä ei ehkä solmittu ole liittoa. ALVILDA: Aivan kohta on aika. Käy se siis estämään, valtiattareni! ALVILDA: Minäkö sen estäisin? Ei tarvitse sinun toisen vallan alla elää. ALVILDA: Mutta 194 olisin rakkauden arvoton orja. Mitä siis tehdä voimme? ALVILDA: Ei kuulu pelkuruus soturin luontoon. Siedä siis asema alhainen. ALVILDA: Jalo sielu ei siedä väärämielisyyttä. On valittava vaimosta tai palvelijattaresta. ALVILDA: Vaimoksi en alistu. Palvelijattareksi siis ryhdyt. ALVILDA: En totisesti. Mikä neuvoksi? 195 ALVILDA: En tiedä. Rakastaa tai palvella on sinun pakko. ALVILDA: Sitä pohdin. 196 Ken rakastua tahtoo, tarkkaan punnitkoon. Kuin tuli on rakkaus. Jos se sinuun syttyy, se ikuisesti palaa. Kohtaus 11 Delio ja Irena 198 Oi, kaunis Irena. Oi, Delio, rakastettuni jumalainen. Riennän kasvojesi loistetta kohti kuin perhonen valoa päin. Yksi seikka mieltäni askarruttaa. Kerro. Onko totta, että Alfo alttarille toisen saattaa? En sitä tiedä. Näitkö Alvildan kahleista vapaana? Kyllä vain hänet näin. Onko määrätty, että Alvilda morsianta käy palvelemaan? ) 22 (

23 No, tämäpä vasta jotain! Ja se kovasti hänen sydäntään ahdistaa. Jos Alvildaa murhe kalvaa, se Alfonkin on harmi. Epäilen liiton vain silmänlumeeksi solmittavan. Noin juuri itsekin päättelen. Kuule, kuningastasi riennä etsimään. Jos huijauksesta on kyse, kehota häntä jatkamaan: rakkaudessa kaikki keinot sallitaan. Eikä olisi kerta ensimmäinen! Kiiruhdan hänen luokseen, jonka sydän on jäätä. Yritän sitä sulattaa. Itse et ainakaan ole niin vastahankaan. En ole kaunis mutta en julmakaan. Rakkaalleni lempeyttä vain tahdon osoittaa. 203 Kohtaus 12 Delio yksin Totta virkkoi Irena: Ei kauneudella voi kerskata kuin Troijan Helena, vaan eleensä, luonteensa iloinen tavalla mieltä kiehtoo kummalla. 205 Kultani ei kaunein lie, mutta sellaisenaan sydämen vie. Aivan kuin taivaalla tuikkiva tähti Irenan sisin valoa loistaa. 206 Kohtaus 13 Olmiro yksin Tahtoisin nauraa, vaan itkevän minun tahtoo tuo julma jumala rakkauden Miksei hän julmuudeltaan terää jo katkaise? Alfo, anteeksi minulle suo, jollen palatsiisi saavu. Rakkaus minua täällä viivyttää. Kas tuossa mahtavan jumalattaren valkeissa vaatteissa hän, joka tuskiini on syy. Enää en itkeä tahtoisi, mutta tuskani siihen pakottaa. 209 Kohtaus 14 ) 23 (

24 Gilde tekee pilkkaa itkevästä Olmirosta 210 Itke, anna kyyneltesi saada maa helmistä kukkimaan. Jos eivät silmäsi vielä kajossa aamun loista, valo päivän ne ainakin kirkastaa. 211 Sinä, julmuri, nautit, kun Olmiron sielu rakkauden tuskissa räytyy. Miksi maahan meren aarteita kylvät? Pilkka jätä ja temppeliin, kuin olisi jo, matkasi, oi Gilde, suuntaa! Puku sen paljastaa. Sen vaihtaa voi. Mutta ei isän päätä kääntää. Isän tahto ei kaikkea merkitse. Olen tytär kuuliainen. Et enää Ernandolle kuulu. Kenelle sitten? Minulle lupauduit. Huolettomasti käden ojensin ja sinulle sellaista annoin, mikä ei annettavissani ollut. Puolisokseni pitää sinun tulla. Taivaalle olen kuuluva. Sitä mielessäni uumoilin. Jumalaista tahtoa ei sovi vastustaa. Oi, näen kyllä, julma nainen, että Cupidosi kevytmielinen lapsonen oli. Oi, kuinka nauran! Valehtelijoita ovat kaikki naiset, sen tiedän. Kaksi sydäntä rintaansa kätkevät, se vahingoksemme koituu. Kun toinen sydän lupaa, toinen epää. Kohtaus 15 Ernando ja yllä mainitut Olmiro, isä Vieläkö silmieni eteen saapua tohdit, sinä petturi? ) 24 (

25 Seis! Mitä teet? ERNANDO: Oi, prinssi, mistä syytät? Uhkaavalta kohtalolta 218 jos säästyä mielit, älä Gilden salli temppelin porteista sisään astua. Valtiaani, hän minut surmaa, jos totuus hänelle paljastuu. ERNANDO: Miksi? Hänet puolisokseni tahdon. Älä sano enempää. ERNANDO: Vai puolisoksesi hänet tahdot? Jätä meidät hetkeksi kahden, tyttäreni mietteitä haluan hetken kuulla. Sen sinulle sallin. Nyt aika on punoa kaksinkertainen 219 juoni. ERNANDO: Tytär, koettelemuksia sietäisin vaikka tuhat, ennen kuin tekisin jumalattaren tahtoa vastaan. En kuulemastani pidä. ERNANDO: Yhtäläiset ovat rohkeutemme, mutta jos koskaan toisin on, oitis kuolemaa saat käden tämän kautta odottaa. Vaan minusta puolisonsa tulee! ERNANDO: Gilde, tiedät, mitä tarkoitan. Etkö näe, että Olmiro 220 hourii. Hän sekaisin on väittäessään minun jo hänelle lupautuneen. Huomaatko, kuinka katseensa harhailee? ERNANDO: Oi, mitä kuulenkaan! Sinun on hyvä myöskin tietää, että tahtoi Olmiro minut jo ennen häitä paljaalle maalle kallistaa. ERNANDO: Ovatko sanasi totta? Jos hän selville saa aviosta lupauksen, 221 tämä valhe minua kilpenä suojaa. ERNANDO: Mitä siis teemme? Salli minun hänelle järkeä puhua. Prinssi, anteeksi suo, jos isäni tahtoa vastustan: hän avioon kanssasi kehottaa. Vastustat? Hiljaa, hillitse paheksuntaasi! Sinä yksin siis olet häitä vastaan? Artemiin olen neitsyt, se riittäköön. 222 Petturi luvattuni on. Enkö sinulle sanonut? ) 25 (

26 Entä lupaus, jonka näiden seinien sisällä juuri annoit? Kuule, kuinka hän hourii. Oi kurja nainen, jos pian et mieltäsi muuta, Ernandon sijasta sinut jalkojeni juureen surmaan. Sinut taas tyyntymään saan, kun et sitä osaa lainkaan odottaa! Aseisiin, oi petetty sydän, tahdon puolestasi kostaa. Rintaani, Kostotar, lennä ja soihdullasi raivo jo sytytä. Kohtaus 16 Ernando mietteissään ja Gilde Isä, mitä tuumit? ERNANDO: Hämmästynyt olen, kuinka Olmiro hourii. Hän hourii. ERNANDO: Palasin häntä palatsiin saattamaan ja huomaan hänen mielipuoleksi muuttuneen. Se totisinta totta on. ERNANDO: Mistä sai hän päähänsä moiset houreet? 235 Sitä en tiedä. ERNANDO: Tähän asti prinssi viisas ja vakaa on ollut. Ah, ei hän ole ensimmäinen viisas, ken järjen valon kadottaa. ERNANDO: Parannuskeino tähän mielenvikaan pian on tarpeen. Vailla epäilyksen häivääkään! ERNANDO: Mikä saisi hänen mielensä paranemaan? 236 Valtakunnasta ei parantajia löydy. ERNANDO: Tytär, sinä häntä voit auttaa. Temppelissä suojissa hunnun voi taivaasta terveyttä hänelle rukouksin pyytää. Rukoilla voin kyllä, mutta loitolla muureista temppelin. Sydämelle rakastavalle rukous suojissa temppelin koetus on liian kova. 237 ) 26 (

27 Näet kyllä, josko sydämeeni rakkauden tuskan tahdon, kyllä vai en Iäksi nautintoja petollisia pakenen. Kohtaus 17 Ernando ja vartiosotilaiden komentaja ERNANDO: Pian, viipymättä, suuntaan askeleni kohti asuntoja valtiaani. Vaan mitä näen? Reitin sulkevat sotilaat urheat. 240 KOMENTAJA: Pysähdy, Ernando, paikallasi pysy! 241 Olet vanki kuninkaallisen valtakunnan. Antaudu tai kuolemaan joudut! ERNANDO: Miksi, se kerro? KOMENTAJA: Niin kuningas tahtoo. 242 ERNANDO: En erhettä koskaan tehnyt. KOMETAJA: Pian nyt käsiimme itsesi anna. ERNANDO: Pikemmin kuin itseni joukkosi käsiin annan, sinä maahan hengettä kaadut! KOMENTAJA: Miekat esiin 243 vetäkää! ERNANDO: Loitotkaa, alhaiset joukot, tai hengen teiltä riistän. Ken ei pakoon pyri, sen surmaan! Moinen voima minut väsyttää, en enää jaksa panna vastaan. Vangiksi nyt antaudun. Olen kahleissa raivoisan Olmiron, tuon prinssin mielipuolen. Käskyt hänen lienee: hulluus vahinkoa saakoon aikaan. Ken hovissa elää, asioista oudoista saa todistaa, on alati kuoleman syleilyssä, aina myrskyn silmässä. Toinen näytös päättyy. ) 27 (

28 246 Kolmas näytös Kohtaus 1 Puutarhassa, jossa keskellä suihkulähde Alfo yksin 247 Kohtaus 2 Petkuta, petkuta, sydämeni, niin kuin ikinä vain voit, niin että pilkan saa hän, joka sinua halveksii, sinua, jolle aina niin julma on ollut. Niin Amor minua neuvoo ja niin myös teen. Delio ja Alfo Oi, isäntäni! Mitä uutta tuot? Pitkin poikin 248 koko linnan olen juossut, jotta sulle kerrotuksi saisin. Tässä olen. Irenalta sain kuulla: on kovin raskas Alvildan muiden orjana olla. ) 28 (

29 Sen tiedän. Ymmärtää antoi, että jos sattumalta häät vain silmänlumetta, ei totta oisi, ne heti viisasta on jättää. Näin onnen ohjiin tarttua vielä voisi. 249 häät. Delio, tunnustuksen sulle teen: kanssa Ernandon tyttären valhettelen viettäväni Häntä olen jo lähettänyt hakemaan. Herra, Ernandon ovat vanginneet! Oi! Unhotin hetki sitten pidätyksen peruuttaa. Kiirehdi hänet pian vapauttamaan. Kuin olisin jo! Samalla hänelle kerro, että veljeni tavata tahdon. 250 Vain merkin annat ja tottelen, valtiaani Juppiter. Ennen pitkää rakkaus sääliväinen 251 sinut armahtaa, ja sydämesi palkkion uskollisuudestaan saa. 252 Kas askelin horjuvin Irenan seurassa kulkee kaunis Alvildani kukkaista maata. Riennän Gildeä tänne kiirehtimään toteuttaakseni juonen. Kohtaus 3 ) 29 (

30 Alvilda mietteissään Irenan seurassa. Tovin jälkeen näin sanoo taipumaan. Olen päättänyt: en tahdo rakastaa. Ei rakkauden jumalan nuoli saa minua 255 Valtiattareni, jos katsot pientä lintusta, ken oksalta oksalle sirkuttaen lentää, ei se muuta tee, kuin vain rakastaa ALVILDA: Vaan minä en rakasta. Kukista kaunein, auringonkukka, rakkaudesta palaen aina aurinkoon katseensa kääntää ALVILDA: Mutta minä en käännä. Viiniköynnös kärhensä 256 hellästi lehmuksen ympäri kietoo ALVILDA: Mutta minä en kiedo. Kaikki kasvit ja kivetkin lopulta ALVILDA: Jo pitkästytät minua. Katoa silmistäni, lähde! En halua rakastaa vaan yksin olla. 258 Jos sinä et tahdo rakastaa, minä totisesti tahdon. Tahdon vielä enemmän: tahdon vain, että hän, joka tuleni sytytti, sen myös sammuttaa. 260 Kohtaus 4 ) 30 (

31 Alvlda yksin Rakasta niin kuin tahdot. Jotta sydämeni rakkaudelta saan säästää, taivun palvelemaan. Erilainen lienen kuin neidot muut. Te, jotka kauniita kasvoja rakastatte, hulluja olette. 262 Naiset, minua uskokaa, turhuutta on nuorukaista rakastaa, uskoton on sydämensä rinnassaan. 263 Mutta tänne kanssaan toi Alfo naisen viehkon. Hän oleva on morsian. Kohtaus 5 Alfo, Gilde ja mainitut Oi onnea, yhä Alvildan täältä löydän. Surullinen älä ole, Gilde,en sinua temppelistä riistää aio, en rehellisyyttäsi loukata. Isäkin jo lienee 264 vapaa. Voi, ei se tuskaani liennä. En ole voinut Olmiron kanssa sanaa vaihtaa, ja siinä kärsimyksiin syy. Tiedäthän sinä, että häämme suurta valhetta on. Mutta löydänkö tuskaani lääkkeen uuden? Alvilda, kas tässä kaunotar, jota sinun palvella pitää. Vaikka ei hän ) 31 (

32 265 ylhäistä asua kanna, on hän nainen, jota tahdon rintaani vasten suloisesti puristaa. Niin lähelle älä tule. Tiedäthän, että teeskentelen. ALVILDA: Ei mieleni muutu. ALFO Oletko koskaan huulia yhtä viehkeitä nähnyt? Kuin ruusuja, jotka rakkautta vuotavat, kuin mehiläiskenno hunajaa. Niinpä siis kuin mehiläinen tahdon niiden mettä maistaa. Niin lähelle älä tule. Tiedäthän, että teeskentelen. ALVILDA: Kateutta en tunne. Tänne 266 sinut jätän, että paremmin voit häntä pilkkanasi pitää. Muistathan minua kohtaan somasti käyttäytyä. Nyt on minun mentävä, oi Gilde. Sinä siis lähdet? Kyllä. Mene, oi sulhaseni, pian palaavaksi sinua odotan. Sinut linnassani tapaan. Jää luokseen, Alvilda. 268 Kohta aivan, oi te ihanat silmät, luoksenne palaan. Katseenne ovat kuin balsamia haavoille, minuun viiltämilleen. Kohtaus 6 ) 32 (

33 Gilde ja Alvilda On rakastettu prinssi minut tänne tuonut, siispä 270 Alvildan kustannuksella hiukan pilailla tahdon. ALVILDA: Palveluksessanne olen. Kas, kuka lienet? ALVILDA: Palvelijattaresi. Ja tuolla tavoin eteeni ilmestyt? ALVILDA: Missä erehdyin? Palvelijain tapaan kumartakoot myös kuninkaalliset. ALVILDA: Oikeassa olet. Syvemmän kumarruksen tahdon. ALVILDA: Maahanko asti? Nouse, 271 nöyrä suudelma hallitsijan kädelle paina. ALVILDA: Painan huuleni kädellesi. Ei, sen arvoinen et ole. ALVILDA: Malttia. Nyt heti hiukseni laittamaan. Mene kukkia noutamaan. ALVILDA: Menen. Oi kuinka on askeleesi hidas, Alvilda! ALVILDA: Kuningattareni. ) 33 (

34 Nopeammin jalkaa nosta! ALVILDA: Kiirehdin. Nopeammin vielä! ALVILDA: Näinkö? 272 Näyttää, kuin tunnin joka askeleeseen kuluttaisit, Alvilda! ALVILDA: Mitä minulta vaadit? Typerältä vaikutat. Tuosta suihkulähteestä pikari täytä pisaroilla, jotka alastonten rakkauden jumalten käsistä virtaavat. Gildelle niiden suoma virvoitus anna. ALVILDA: Rakkautta välttääkseni kaiken, oi jumalat, siedän! 273 Pilkallani tahdon hyödyllistä saada aikaan. Sydämeni, hetki odota, sitten annan 274 sinun riemuita. Tunnen, että liekehdit, pakoon kun et päästä voi. 275 Kas tuossa hän on, Juppiterin linnun kynsissä. Suihkulähteen salaisuuden tunsin ja sen luo Alvildan tarkoituksella johdatin, jotta Olmiron täällä kohdata voisin. Alvilda, herran haltuun sinut jätän! ALVIDA: Vaikenen, mutta sydämeni halveksunnasta kuohuu. ) 34 (

35 277 Suodakseni rauhan sille, joka sotaa tahtoo, rakkaani luo pian kiiruhdan. Jos hänet raivoisana tapaan, vihaansa seesteisellä katseellani sammutan. 279 Kohtaus 7 Olmiro tohkeissaan ja Alvilda OLMRO: Kertokaa, oi kukkaset, missä piileksii tuo julma käärme, joka minut petti. 280 En häntä löydä, mutta tiedän hänen Alfon seurassa olevan. Kedolla kukkien keskellä he käyvät. Vaan millaisen kaunottaren sijastaan näenkään! ALVILDA: Ken minulle vapauden suo? Olmiro. ALVILDA: Ikuisesti armostasi olen 281 kiitollinen. Nyt olet vapaa! Kuka olet, ken sinulle on tämän tehnyt? ALVILDA: Kuuntele. Olen Alvilda. Arvon kuningatar, uskollinen prinssi eteesi polvistuu. ALVILDA: Nouse, tässä valtakunnassa on arvoni toinen. Alfon morsianta valtakunnassa tässä palvelen. Palvelet Alfon ) 35 (

36 282 morsianta? ALVILDA: Gildeä. Gildeäkö? ALVILDA: Häntä, joka juuri minua pilkkanansa piti. Taivaan tähdet, mitä kuulenkaan! ALVILDA: Mutta arvoon vähäiseen sydämeni tyytyy, kunhan rakastamaan ei alistu. Oi minua, iäti onnetonta! ALVILDA: On parasta minun lähteä. Suo anteeksi, jollen sinua seuraa. ALVILDA: Anteeksi saat. Jää toki, hyvästi jää. 284 Palvelustyö, joka tuskaa tuo muille, sydämelleni on suloinen. Ahdistavat minua vain rakkauden jumalan katkerat kahleet. 286 Kohtaus 8 Olmiro yksin Kurjuus, mitä kuulinkaan! Onko toisen oma hän, joka minun väitti olevansa? On katala Gilde Alfon tähden, Olmiro kauhistuu. Temppelistä puhuu, mitä sillä tarkoittaa? ) 36 (

37 Ah, valhetta kaikki tyynni. Käteni miekkaan tarttukoon, julmalta naiselta hengen riistäköön! 287 On anteeksianto petosta, 288 jos petturi sen osakseen saa! Oi henget, kostoon oikeudenmukaiseen Raivotar kutsuu, hän balsamia on haavoille! 289 Kohtaus 9 Alfo ja Ernando Mitä oikein kerrot? Onko veljeni järjiltään? ERNANDO: Totta se on liiankin. Melkein uskoin hulluudessaan Ernandon halunneen vankeuteen. Epäilenpä, että Gilde Olmirolle on salaa antanut suostumuksensa liittoon. ERNANDO: Herrani, mieluummin kuolemalle 290 tyttäreni itsensä uhraa! Täynnä on maailma tänään viekkaita neitoja. ERNANDO: Viekkaita toki, mutta tyttäreni ei ole sellainen. Niin kuin tahdot. ERNANDO: Gilde lupautunut on Artemiille. Kuin ruttoa hän rakkautta vihaa. ) 37 (

38 Kun jo suostumuksesi annoit valheeseen häistäni hänen kanssaan, riennä 291 jo juhlaa järjestämään. ERNANDO: Lähden ja toivon, että Alvilda nähdessään Gilden valtaistuimelle nousevan ylpeytensä hautaa. 292 Nainen aina on mahtaileva, 293 valtaa himoaa, ylhäisestä asemastaan pöyhkeilee. 294 Kohtaus 10 Alfo ja Gilde, joka pakenee Olmiroa, joka yrittää surmata hänet miekka kädessään Taivas, avukseni riennä! Pysähdy, Olmiro! Mitä oikein teet? Sinultakin, petturi, hengen riistän. Alfoltako? Etkö minua tunne? Hallitsijoiden joukossa tyrannin näen, ihmisten joukossa hirviön, joka minulta puolison riistää, 295 onneni anastaa. Syy murheeseeni, ainut aihe tuskaani. Hän erehtyy. Hän hourii. ) 38 (

39 Ja sinä, barbaari Juppiter taivaan, tätäkö siedät? Etkö väärintekijää rankaise, roiston rintaa lävistä, etkö arvotonta murhaa? Ah, ei oikeutta tunne hallitsija taivaan! Nouskaa, oi demonit, nouskaa kuilusta synkästä ja petturia piinatkaa, häntä raadelkaa! erheetön, Vaan ei, pysähtykää! Ketä vastaan nyt käyn? Suo anteeksi, oi veljeni. Olet 298 ansaitsee moitteeton, syytä vailla. Tässä se petollinen nainen, joka tämän käden kautta rangaistuksi tulla. Lopeta jo, sanoin, Olmiro. Kuulkaa, uskolliset miehet, Olmiro aseista riisukaa, tuohon huoneeseen hänet sulkekaa. Hullu on aina vaaraksi muille. 300 Tähtien kiusaksi tuon uskottoman surmaan. Juppiter taivaassa valmis olkoon, sillä valtakuntaansa vastaan sodan julistan, tuhoa kylvän. 301 Kohtaus 11 Alfo ja Gilde ) 39 (

40 Gilde, voit huoletta olla, temppelin suojiin pian pääset. Olmiron pidän linnaani teljettynä. Sananvaihtoon kanssaan olen pettynyt. Kuinka on Alvildan laita? Turhaan yritin pilkkanani pitää. Loputtomiin hän palvelusta sietää. 302 Tule, koetetaan vielä kerran. Teeskentelen, että sinut puolisokseni, kuningattareksi valtaistuimelle tahdon. Pian, oi herrani, jalanjäljissäsi joutuin seuraan. Tahtosi on lakini. 304 Auta minua, oi Amor, suo minun iloita. 305 Julmuri oltuasi armelias olethan kärsimykselleni. 306 Kohtaus 12 Gilde yksin Gilde, mitä pohdit? Missä sokkeloissa sekavissa mielen vaellat? Olmiro on silmistäsi viety. Isä tahtoo sinut heti Artemiin temppeliin viedä. Ilman Olmiroa ei tämä sielu elämää siedä. ) 40 (

41 307 Ei taivaalla niin paljon tähtiä ole 308 kuin sydämessäni suruja. Niin on kova tuskani, että on se kuolemaakin pahempi. 309 Kohtaus 13 Olmiro saapuu ylhäällä olevasta lehtimajasta satakielen laulaessa Olmiro, kuule, kuinka satakieli surullisesti valittaa. On kuin onnettomat huokauksesi sen valituksia myötäilisivät. Missä olet, piileksit, oi kärsimysteni syy. Kun sinua kutsun, vastaa et, kun huokaan, 312 kuule et. 313 Pysähdy, Olmiro. On kuin lintu sinut kutsuisi kanssaan itkemään. Suruunsa se surusi lisää. puistoa ja (Satakieli alkaa uudelleen laulaa, Olmiro kääntyy kohti kuninkaallista kuuntelee.) Kohtaus 14 Gilde, kuullessaan satakielen laulun, kääntyy, näkemättä kuitenkaan Olmiroa ) 41 (

42 Pysähdy, Gilde. On kuin lintu sinut kutsuisi kanssaan itkemään. Suruunsa se surusi lisää. 315 Istuutuu alhaalla olevaan saliin tulematta nähdyksi Jos itken, sen rakkaus yksin tietää. Sielussani tunnen tuskaa. Jos kärsin, sen rakkaus yksin tietää (satakieli laulaa). Sydämessä tunnen tuskaa, 316 se kuoleman minulle tuo. (Satakieli laulaa uudelleen.) 317 Kohtaus 15 Delio kiireissään ja mainitut Gilde, Gildeni, rinnallani nyt joutuin Alfon luo. Alfonko luo? Sinne juuri, kuin olisi jo, jalkaa toisen eteen siirrä. Mitä hän tahtoo? Tiedäthän toki sen: sinusta saa hän puolison ja valtiattaren. Oi kohtaloa kovaa! Kiirehdi! Mitä minun pitää tehdä? ) 42 (

43 Siis mene, kun isäntäsi sulle 318 antaa merkin. kukistaen Outo aavistus sydämeni valtaa. Täältä tulen, sydämen rinnastasi revin. Järkähtämättömyyttä tämän sielun jok ikinen kaunotar ihailee. Taistellen, verevät huulet, sydän voiton suudelmien saavuttaa. 322 Kohtaus 16 Delion tekee lähtöä Gilden kanssa, Irena pysäyttää hänet Delio, kuuntele hetki. Pelkkänä korvana. Onko totta se, mitä sinulle kerroin? Enemmänkin kuin totta. 323 Vielä juhlittavan näät Gilden kanssa valehäät. Gildenkö kanssa? Juuri niin, tuon jalosukuisen tyttären. Olen harmissani: Alfo ei tästä kostu. Kaunokaiseni, miksi ei? ) 43 (

44 Liian itsepäinen on Alvildan sydän. Mitä enemmän sitä yritän taltuttaa, sitä hurjemmin se vastustaa. Niin tai näin. On Deliolle kyllin, että uskollisena pysyt. 325 Sitä älä epäile. Saman lupauksen vannon pitäväni myös minä. Tuollaisena juuri sinut tahdon. Kai tästä nyt lähden. Hyvästi jää. 327 Kyllä vain, armahain, hamaan hautaan sua uskollisesti lemmin, 328 polte rinnassani ikuisesti kestää. 330 Kohtaus 17 Irena yksin Oi, Delio, Amor sydämiämme haavoitti samanlaisin nuolin. Aina uskollinen sinä, aina uskollinen minä. 332 Ensiaatosta ei mikään muuksi muuta. Ei sydämeni, kuten muiden, ole tuuliviiri, sano kyllä ja ei. 333 ) 44 (

45 Kohtaus 18 Alfo lähestyy torvien soittaessa pitäen Gildeä kädestä. Alvilda kannattelee Gilden laahusta. Ernando, Irena ja Delio sekä vartijat valtaistuimen ympärillä, jolle Alfo nousee ja sanoo Gildelle Gilde, morsiameni olet ja valtaistuimella pitelet jo pelättyä valtikkaa. Jok'ikinen jalkojesi juuressa 334 kunnioitustaan osoittakoon. Olkoon ensimmäinen Olmiro. Voi Gilde, hän on hullu. Vartijoiden saattamana hän luokseni tulkoon. Vartijat, hoi! Totelkaa! (Vartijat lähtevät liikkeelle.) ALVILDA: Ja te, silmät, Gildeäkö siedätte valaistuimella? Ei, ei, loppu moiselle pane, Alvilda, kiire on. Hänet valittiin kuningattareksi, puolisoksi. 335 Nyt koituu se hänelle kuolemaksi. (Nappaa miekan vartijan kupeelta ja ryntää kohti Gildeä.) Noinko kovasti halajat valtaa? Ja heilutat miekkaa Gildeä vastaan! ALVILDA: Haluan hänen valtaistuimelta nyt maahan kaatuvan. Mutta miksi? ALVILDA: Yhtäkkiä mieleni muutin. Palvelemista inhoan, rakastan valtaa. Minutko huolit? ) 45 (

46 ALVILDA: Sinut huolin. 336 Ennen kuin hänen vertaan vuodatat, totuuden sinulle kerron. Tiedä siis, että häämme silmänlumetta olivat. ALVILDA: Ojennatko oikean kätesi siis? Oi, kuinka iloitsen! IRENA/DELIO/ERNANDO: Löysi kuningas keinon lohtuun. 338 ERNANDO: Ei ole naista, ken järkkymättä rakkautta vastustaa. Kujeilla ja viekkaudella, vuoksi pelon tai halveksunnan mieltään osaa muuttaa. 339 Loppukohtaus Olmiro sotilaiden pitelemänä ja edellä mainitut Päästäkää minut, julmurit! Ernando, Gilde, tässä Olmiro, raivopää! Älkää kantako huolta. Mielensä parannan. (Juoksee Olmiron luo ja tarttuu tätä kädestä.) Puolisoni, armas prinssi, olen sinun. Iäti sinulle uskollisena pysyn. ERNANDO: Mitä oikein teet? Aiemmin minulle sanoit, että voin hänet parantaa. Hänet paransin. Ennustaa osasin. ERNANDO: Röyhkeästi minua on pilkkana pidetty! Temppeliin Artemiin heti riennä tai sinulta hengen riistän. ) 46 (

47 341 Nyt minua auta. Ernando, sallithan että Olmiro Gilden puolisokseen ottaa? ERNANDO: Tyynnyn. Suurelle jumalattarelle jälkikasvusta ensimmäisen, viehkeän, lahjoitan. Miksi teeskentelit Olmiron hulluksi tulleen? Pelkäsin isän saavan tietää, että avioon olin lupautunut. Isään oveluutta käytin. 342 Viisaasti teit. Minäkin, Olmiro, kataliin keinoihin turvauduin saadakseni Alvildan. 343 Voittoon, oi sydän! Järkkymättömyys rakkaudessa totta vie palkitaan! 344 Jos saan rakkaani rintaani vasten puristaa, on suloista tuska, se minulle riittää. 345 Rakkaudessa kaikki keinot sallitaan. 346 Riemuitkaamme siis mekin, itse kullakin aihetta on riemuun. Riemuitkaamme siis mekin, itse kullakin aihetta on riemuun. ) 47 (

48 347 Lentäkää rintaani nautinnot lempeät. Pois niin monen tuskan myrkky ajakaa. 352 Loppusanat Mercurius ilmassa, katselee Cupidoa, joka tanssii amorinojen kanssa MERCURIUS: Lopulta löysin jumalan silmiltään sidotun. 353 laidan rakkautta liitti, Maailmankaikkeuden halki kuljin, hänet Tanskan valtakunnasta tapasin. Asiain hyvin tunnen. Tuo jumala Gnidoksen viekkaudellaan ovelalla Alvildan, vieroksuvan, sen mahtia väheksyvän valtiaan goottien, suloisin sitein Alfoon kuninkaaseen. Jo huhu kulkee: 354 halveksi. hän rakkauteen taivuttuaan sitä enemmän Alfoa lempii, mitä enemmän tätä 355 Suloisia, kalliita ovat rakkauden haavat. 356 ) 48 (

49 Tuskia välillä tuottaa, vaan murhe jo kohta iloksi muuttuu. Loppu (Jeesuksen ja Marian nimeen kopion tämän herra Badian oopperan) ) 49 (

50 L Amazzone corsara, ovvero L Alvilda regina de goti Posta in musica da Carlo Augusto Badia Sinfonia avanti l opera MERCURIO: 15 Messaggiere del Dio tonante 16 vo cercando il Dio d amor 19 che dai cieli in un istante s invo- ) 50 (

51 20 lò con gran furor. 24 Dall improvvisa fuga ammirati li Dei commmesso ardito a conoscer la traccia solito nuntio de Dei io fui spedito, la cagion non si sa. Solo è comperto che l aligero nume con innumeri strali errando va. Temo pur che l incauto faretrato bambino 25 attenti grande impresa per dimostrar al mondo quant è potente il sprezzato valor d un nume infante. 26 È severo il nume arciero non dispensa che dolor 27 I suoi strali son mortali perché impiaga l alma et cor. 28 Gode quel nume infante con tormenti fatali far preda de mortali e con egual contento ) 51 (

52 29 a questo solo è intento: ogn ostinato cor render amante, d ognun porta la palma e si diletta privar l alma del cor e l cor dell alma. 31 (Aria) Chi vol fuggir amore, ogni beltà abborri ovver si strappi il core ch allor triunferà. 34 (Drama in musica da rappresentarsi nel Teatro della Sala della Regina di Polonia duchessa di Lorena Cantarsi da dame e cavalieri Posta in musica da Carlo Augustino Badia) ) 52 (

53 35 Personaggi Alvilda Gilde Irena Alfo Olmiro Ernando Delio Regina de Goti Giovine bizzarra Damigella d Alvilda Re di Dania Suo fratello Aio d Olmiro Favorito di corte 36 Atto Primo Scena Prima Sbarcandosi da una real galera Alfo et Alvilda (affettuoso) Con chi t ama, oh Dio, perché, bella mia, sì cruda ancor? Non ti chiedo altra mercè ch ad amor tu 37 ) 53 (

54 renda amor. ALVILDA: Alfo, non sei per ancho satio di tormentarmi? Fosti nella mia reggia importuno ad Alvilda et or procuri renderti più molesto? 38 Mille volte te l dissi che son guerriera e che l amor detesto. Pietà, se vuoi, ch io viva. Semini nell arena. ALVILDA: Pietà da me? Non l otterai, se prima in amistà con l onda tu non rimiri il foco. A piedi tuoi dunque la morte invoco. (M intenerisce.) ALVILDA: In petto alma non ho sì 39 vile!allorché teco disfidata pugnai nel navale conflitto, havrei bensì, te volentier trafitto. (Che sento!) ALVILDA: Ergiti pure. Oh, quanto fosti dal genio mio diversa. ALVILDA: Ma primo in guerra a provocarmi all ire. Per acquistar col ferro le beltà, ch ostinata rifiutò le mie nozze. ALVILDA: In ceppi io sono. 40 Vinta, ma non in ceppi. Volsi colei ch avrà di Dania il trono. ALVILDA: Di Dania? Eh, non lasciai nella gotica terra il mio già derelitto, per ascendere il tuo. Deh, sì? ) 54 (

55 ALVILDA: T inganni. Piegati. ALVILDA: Son di sasso. Supplico. ALVILDA: Non t ascolto. E pur tu vedi che per seguir te stessa un amor sviscerato lungo spazio nu- 41 drito di regnante m astrinse a divenir corsaro. ALVILDA: E pur tu scorgi che da te per sottrarmi un implacabil sdegno altrettanto invecchiato m obbligò di reina a cangiarmi in pirata! Io t adoro. ALVILDA: Io t abboro. (O sorte, o sorte ingrata). Nemica al viril sesso Alvilda è nata. 42 Concedi almen, concedi ch umile il braccio mio nel non breve cammino serva al tuo di sostegno. ALVILDA: Scostati. E nieghi ancora un sì picciol ristoro? ALVILDA: Più ch a me t avvicini, ho più martoro Mira un demone dall Inferno quand appresso ti mira il cor, quello porge tormento eterno, tu fai simile ) 55 (