EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI. direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2004) 728 lopullinen 2004/0261 (CNS) 2004/0262 (CNS). Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 77/388/ETY säädetyn arvonlisäveron palautuksen suorittamiseksi maan alueelle sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille Ehdotus NEUVOSTON ASETUS asetuksen (EY) N:o 1798/2003 muuttamisesta siltä osin kuin se koskee hallinnollisten yhteistyöjärjestelyiden käyttöönottoa arvonlisäveroa koskevan yhden luukun järjestelmän ja arvonlisäveron palautusmenettelyn yhteydessä. (komission esittämät) FI FI

2 PERUSTELUT 1. JOHDANTO Komissio esitti lokakuussa 2003 tiedonannon, 1 jossa tarkasteltiin uudelleen komission kesäkuussa 2000 käynnistämää arvonlisäverostrategiaa ja hahmoteltiin uusia strategian osana toteutettavia toimenpiteitä. Strategiassa esitettiin toimintaohjelma, jolla oli neljä päätavoitetta: nykyisten sääntöjen yksinkertaistaminen, nykyaikaistaminen ja yhtenäisempi soveltaminen sekä jäsenvaltioiden tiiviimpi hallinnollinen yhteistyö petosten torjumiseksi. Tiedonannossa yksilöitiin verotukseen liittyvien velvoitteiden yksinkertaistaminen yhdeksi tulevien toimien keskeisimmäksi kohteeksi. Yksinkertaistamiseen päästään muun muassa käyttämällä entistä enemmän sähköisiä keinoja verovelvollisten ja veroviranomaisten välisessä sekä kansallisten veroviranomaisten keskinäisessä viestinnässä. Tavoite yritysten alv-velvoitteiden yksinkertaistamisesta tukee 25. ja 26. maaliskuuta 2004 pidetyn Eurooppa-neuvoston esittämää pyyntöä etsiä yksinkertaistamismahdollisuuksia. Vastauksena pyyntöön kilpailuneuvosto antoi 17. ja 18. toukokuuta 2004 pitämässään kokouksessa parempaa sääntelyä koskevat päätelmät. Päätelmien seurauksena silloinen puheenjohtajavaltio Irlanti ja seuraava puheenjohtajavaltio Alankomaat kehottivat kesäkuussa 2004 muita jäsenvaltioita tekemään konkreettisia yksinkertaistamisehdotuksia omien kokemustensa pohjalta. Useat jäsenvaltiot ehdottivat kuudennen alv-direktiivin yksinkertaistamista, mutta ehdotus päätettiin jättää huomiotta kilpailuneuvostossa, koska se oli jo osa komission ohjelmaa arvonlisäveron yksinkertaistamiseksi. Epävirallisessa 11. syyskuuta 2004 pidetyssä Ecofin-kokouksessa puheenjohtajavaltio Alankomaat otti myös esille kysymyksen kasvun elvyttämisestä hallinnollisia velvoitteita vähentämällä. Tämä ehdotus sopii hyvin yhteen kyseisen tavoitteen kanssa. Lisäksi äskettäin julkaistu verotusta koskeva selvitys European Tax Survey, 2 jonka komissio teki vuoden 2003 jälkipuoliskolla, vahvisti, että säädösten noudattaminen on työläintä niille verovelvollisille, joilla on alv-velvoitteita jäsenvaltiossa, johon he eivät ole sijoittautuneet. Huomattava osa näistä verovelvollisista näyttää jopa välttävän arvonlisäveron alaista toimintaa toisissa jäsenvaltioissa niissä syntyvien alv-velvoitteiden noudattamisen aiheuttaman työn vuoksi. Asiakirja, jonka EU-kuluttajaneuvontaverkosto laati sähköisestä kaupasta vuonna 2003 vahvistaa tämän. Raportissa mainitaan nykyinen alv-järjestelmä yhtenä niistä syistä, joiden vuoksi toimijat kieltäytyvät myymästä hyödykkeitä kuluttajille, jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonne yritys on sijoittautunut. Näin ollen alvjärjestelmän yksinkertaistaminen hyödyttää paitsi yrityksiä myös kuluttajia, joiden ulottuville tulee laajempi tuotevalikoima sisämarkkinoilla. 1 2 KOM(2003) 614 lopullinen SEC(2004) FI 2 FI

3 Lisäksi nykyinen kahdeksannen alv-direktiivin 3 mukainen alv-palautusjärjestelmä näyttää olevan niin raskas, että arviolta 53,5 prosenttia suurista yrityksistä on näiden ongelmien vuoksi jättänyt jossain vaiheessa hakematta palautuksia, joihin niillä olisi ollut oikeus. Tämän ehdotuksen päätarkoituksena onkin esittää yksinkertaistamistoimenpiteitä, joilla pyritään tekemään alv-säännösten noudattaminen helpommaksi verovelvollisille, jotka eivät ole sijoittautuneet jäsenvaltioon, jossa heillä on toimintaa. Ehdotukseen sisältyy kuusi konkreettista toimenpidettä tavoitteen saavuttamiseksi: yhden luukun järjestelmän luominen maahan sijoittautumattomia verovelvollisia varten yhden luukun järjestelmän käyttöönotto kahdeksannen alv-direktiivin palautusmenettelyn yksinkertaistamiseksi niiden tavaroiden ja palveluiden yhdenmukaistaminen, joiden suhteen jäsenvaltiot voivat rajoittaa vähennysoikeutta käännetyn verovelvollisuuden käytön laajentaminen maahan sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamien tiettyjen yritysten välisten liiketoimien osalta pieniä elinkeinonharjoittajia koskevan erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu etämyyntijärjestelyiden yksinkertaistaminen. Toimenpiteet toteutetaan kolmella eri säädösehdotuksella, joilla muutetaan kuudetta alvdirektiiviä, 4 korvataan kahdeksas alv-direktiivi sekä muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1798/2003, 5 joka koskee hallinnollista yhteistyötä arvonlisäverotuksena alalla. Aloitteesta on jo keskusteltu runsaasti jäsenvaltioiden kanssa, ja siitä on käyty kattava kuulemisprosessi Internetissä Kahdeksas neuvoston direktiivi 79/1072/ETY, annettu 6 päivänä joulukuuta 1979, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, EYVL L 331, , s. 11. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asiakirjalla Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu Liite II: Luettelo, jota tarkoitetaan liittymisasiakirjan 20 artiklassa 9. Verotus. Kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY, annettu 17 päivänä toukokuuta 1997, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste (EYVL L 145, , s. 1). Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/66/EY (EYVL L 168, , s. 35). Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta (EUVL L 246, , s. 1). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 885/2004 (EUVL L 168, , s. 1). FI 3 FI

4 2. YHDEN LUUKUN PERIAATTEEN KÄYTTÖÖNOTTO Nykysääntöjen mukaan verovelvollisen, jolla on verollisia liiketoimia, joista hänen on määrä maksaa veroa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, on täytettävä alv-velvoitteet (tunnistaminen, ilmoitukset, maksut) kussakin jäsenvaltioissa. Koska jäsenvaltioilla on huomattavasti päätäntävaltaa alv-velvoitteiden määrittelyssä (ilmoitusten sisältö ja niiden jättämisajankohdat), verovelvollisella voi olla vastattavanaan koko joukko erilaisia velvoitteita useissa jäsenvaltioissa. Ainoa poikkeus tästä periaatteesta on nykyisin kuudennen alv-direktiivin 26 c artiklassa säädetty erityisjärjestelmä, joka koskee maahan sijoittautumattomien verovelvollisten muille kuin verovelvollisille suorittamia sähköisiä palveluja. Tiettyihin sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavia arvonlisäverojärjestelyjä koskevassa ehdotuksessaan 6 komissio katsoi, että sääntöjen noudattaminen olisi tehtävä EU:n ulkopuolisille sähköisen kaupan harjoittajille mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi. Tätä varten komissio ehdotti, että EU:n ulkopuolisille sähköisen kaupan harjoittajille riittäisi rekisteröityminen yhdessä jäsenvaltiossa. Ne perisivät täten veroa tuon maan arvonlisäverokannan mukaan, ja niiden tarvitsisi olla tekemisissä vain yhden verohallinnon kanssa EU:n alueella. Neuvostossa käydyissä neuvotteluissa ehdotusta muutettiin, jotta voitiin varmistaa alv:n periminen asiakkaan asuinmaan alv-kannan mukaan. Kesäkuussa 2002 annetussa neuvoston direktiivissä 2002/38/EY 7 säilytettiin kuitenkin periaate, jonka mukaan EU:n ulkopuolisen sähköisen kaupan harjoittajan tarvitsee olla tekemisissä vain yhden alv-viranomaisen kanssa haluamassaan jäsenvaltiossa (yhden luukun järjestelmä). Komissio on vakuuttunut, että yhden luukun toimintamalli olisi verovelvoitteiden suhteen yksinkertaisempi huomattavasti useammalle elinkeinonharjoittajalle kuin nykyinen malli. Jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella komissio arvioi, että Euroopan unionissa on nykyään noin alv-rekisteröintiä, jotka liittyvät muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin. Yhden luukun järjestelmän käytön laajentaminen hyödyttäisi erityisesti kansainvälistä toimintaa harjoittavia EU:n yrityksiä, kun toiminta aiheuttaa niille alv-velvoitteita jäsenvaltioissa, joihin ne eivät ole fyysisesti sijoittautuneet. Etämyyntijärjestelyiden piiriin kuuluvat verovelvolliset ovat epäilemättä yksi tärkeimmistä tällaisista yritysryhmistä. Mallia voitaisiin kuitenkin käyttää myös muihin liiketoimiin, etenkin asennus- tai kokoonpanotöihin liittyviin suorituksiin, kiinteistöihin kohdistuviin töihin, muuttoihin sekä näyttelyissä, messuilla tai markkinoilla tapahtuvaan myyntiin jne. Kun otetaan huomioon ehdotus käännetyn verovelvollisuuden ulottamisesta koskemaan asennus- tai kokoonpanotöitä, kiinteään omaisuuteen kohdistuvia töitä ja 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa lueteltuja palveluita, yhden luukun järjestelmä koskisi tällaisten liiketoimien osalta vain yritysten ja kuluttajien välisiä liiketoimia. Toisaalta sellaiset yritysten väliset liiketoimet, joihin käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, kuuluisivat yhden luukun järjestelmän piiriin. 6 7 KOM(2000) 349 lopullinen. Neuvoston direktiivi 2002/38/EY, annettu 7 päivänä toukokuuta 2002, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta radio- ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (EYVL L 128, , s. 41). FI 4 FI

5 Kun siis EU:n kaupan alan toimija suorittaa veronalaisia liiketoimia jäsenvaltiossa, johon se ei ole sijoittautunut, tällöin joko asiakas vastaa arvonlisäverosta käänteisen verovelvollisuuden periaatteen mukaisesti eikä sijoittautumattomalla toimijalla ole ilmoitusvelvollisuutta verotusjäsenvaltiossa, tai sijoittautumaton toimija on velvollinen maksamaan veron, ja se täyttää ilmoitusvelvoitteensa yhden luukun järjestelmän mukaisesti. Näin ollen toimijan tarvitsisi rekisteröityä arvonlisäverovelvollisena ainoastaan sijoittautumisjäsenvaltiossaan, jos se valitsee yhden luukun järjestelmän käytön. Yhden luukun järjestelmän olisi oltava valinnainen verovelvollisille, sillä yritykset, jotka ovat jo rekisteröityneet arvonlisäverovelvolliseksi muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan, saattavat haluta pitää tämän tilanteen ennallaan. Esimerkiksi toimija, jonka on tehtävä vuotuinen ilmoitus vain yhteen jäsenvaltioon, johon se ei ole sijoittautunut, ei ehkä ole kiinnostunut yhden luukun järjestelmän käyttämisestä. Toisaalta erityisjärjestelmän valitsevan toimijan olisi noudatettava yksiä yhdenmukaisia velvoitteita, jotka kattavat toimijan kaikki verotettavat luovutukset ja suoritukset niissä jäsenvaltioissa, joihin se ei ole sijoittautunut. Velvoitteiden täyttäminen tapahtuisi sähköisesti, jotta tiedot välittyisivät helposti kuhunkin kulutusjäsenvaltioon. Vastuu verotuksen arvioinnista ja valvonnasta jäisi kulutusjäsenvaltiolle, jonka omaa alvlainsäädäntöä (erityisesti verokantaa) noudatettaisiin edelleen. Sijoittautumaton verovelvollinen voisi kuitenkin asioida (rekisteröinti- ja ilmoituskysymyksissä) pelkästään oman kansallisen verohallintonsa kanssa ja se voisi noudattaa yhdenmukaisia sääntöjä (jotka koskevat rekisteröintilomaketta, veroilmoituksen sisältöä ja jättämistiheyttä sekä maksuja ja palautuksia). On kuitenkin huomattava, että rahansiirrot on tehtävä suoraan verovelvollisen ja kunkin kulutusjäsenvaltion välillä. Kokemus nykyisestä sähköistä kauppaa koskevasta erityisjärjestelmästä on osoittanut, että verovelvolliselta saadun rahan jakaminen edelleen on hyvin työlästä tunnistamisjäsenvaltiolle. Ei olisi realistista ajatella, että voitaisiin kehittää sellaiset kassanhallintatoiminnot, joita paljon laajemmasta sovelluksesta syntyvien rahavirtojen hoito edellyttää. On kuitenkin todennäköistä, että välittäjät tai muut uskotut ulkopuoliset palveluntarjoajat saattaisivat tarjota maksunhallintapalvelun tätä järjestelmää käyttäville toimijoille, mikä vapauttaisi toimijat moninkertaisten maksujen taakasta. Tällainen kaupallinen palvelu olisi erityisen houkutteleva pienille toimijoille, mutta sen olisi perustuttava kaupallisiin realiteetteihin. kansalliset velvoitteet eivät olisi osa erityisjärjestelmää, ja kansallisia sääntöjä (esimerkiksi ilmoitusten jättöajat, maksut ja palautukset) sovellettaisiin edelleen. Halukkaat jäsenvaltiot voivat sisällyttää nämä velvoitteet yhden luukun järjestelmään. Syy tähän poikkeukseen on se, että yhden luukun järjestelmällä ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa täysin kansallisia velvoitteita, mitä komissio ei pidä realistisena eikä tarpeellisena tässä vaiheessa. FI 5 FI

6 Keskusteluissa jäsenvaltioiden kanssa tuli selväksi, että sähköistä kauppaa koskevan erityisjärjestelmän kopioiminen ei ole realistinen ratkaisu, koska yhteisön sisäistä yhden luukun järjestelmää mahdollisesti hyödyntävien toimijoiden määrä on huomattavasti suurempi kuin sähköistä kauppaa koskevan erityisjärjestelmän piirissä nykyään olevien toimijoiden määrä (potentiaalisesti yli toimijaa, kun sähköisiä palveluita koskevaan erityisjärjestelmään on rekisteröitynyt selvästi alle toimijaa). Nykyisissä järjestelyissä yritysten, joilla on velvoitteita jäsenvaltioissa, joihin ne eivät ole sijoittautuneet, on suoritettava maksut suoraan jäsenvaltioille, joissa liiketoimet ovat arvonlisäveron alaisia. Tämä pätee sekä EU:n alueelle että EU:n ulkopuolelle sijoittautuneisiin toimijoihin. Samoin jäsenvaltiot voivat joko maksaa veronpalautuksen tai siirtää ylijäämän seuraavaan verokauteen. Komissio katsoo, että nykyisten veronmaksu- ja -palautusjärjestelyiden käyttöä on jatkettava yhden luukun järjestelmää käyttävien toimijoiden osalta. Poikkeuksen tavanomaiseen maksu- ja palautusperiaatteeseen muodostavat sijoittautumattomien verovelvollisten muille kuin verovelvollisille tarjoamat sähköiset suoritukset. Sähköisesti suoritettavia palveluita koskevaa erityisjärjestelmää hyödyntävät sijoittautumattomat toimijat suorittavat yhden maksun tunnistamisjäsenvaltiolle, joka puolestaan jakaa aiheellisen summan edelleen kulutusjäsenvaltioille. On erityisjärjestelyitä sähköisiä palveluita tarjoavien sijoittautumattomien verovelvollisten tuotantopanoksista maksaman veron palauttamiseksi. Komissio katsoo, että kyseiseen erityisjärjestelmään ei olisi tässä vaiheessa syytä puuttua tällä ehdotuksella. Neuvoston direktiivin 2002/38/EY 5 artiklan mukaan neuvosto tarkastelee uudelleen komission kertomuksen perusteella sähköisesti suoritettavia palveluita koskevaa erityisjärjestelmää ennen 30. kesäkuuta Siinä yhteydessä tarkastellaan ehdotetun yhden luukun järjestelmän ja sähköistä kauppaa koskevien järjestelyiden suhdetta sekä mahdollisuutta sisällyttää sähköistä kauppaa koskevat järjestelyt yhden luukun järjestelmään. 3. KAHDEKSANNEN ALV-DIREKTIIVIN TARKASTELU Kahdeksannen direktiivin palautusmenettelyn toimimattomuus on aiheuttanut vuosien ajan huomattavia ongelmia sekä elinkeinonharjoittajille että jäsenvaltioiden hallinnolle. Elinkeinonharjoittajilta ja heitä edustavilta järjestöiltä on saatu valituksia palautusten hitaudesta. Siksi komissio antoi kesäkuussa 1998 direktiiviehdotuksen, 8 jonka tarkoituksena oli korvata kahdeksannessa alv-direktiivissä säädetty alv-palautusmenettely uudella järjestelmällä toiseen jäsenvaltioon maksetun arvonlisäveron takaisin saamiseksi. Ehdotetussa järjestelmässä verovelvolliset saisivat alv:n takaisin suoraan sijoittautumisjäsenvaltioonsa tehtävällä alvilmoituksella (nk. rajatylittävä vähennys). Järjestelmä yksinkertaistaisi asioita kaupan alan toimijoiden kannalta tuntuvasti, sillä ne saisivat toisiin jäsenvaltioihin maksamansa alv:n takaisin samoin kuin oman maansa alv:n. 8 KOM(1998) 377 lopullinen. FI 6 FI

7 Ehdotus sai laajaa kannatusta elinkeinonharjoittajilta ja puoltavan lausunnon Euroopan parlamentilta sekä talous- ja sosiaalikomitealta. Neuvosto ei kuitenkaan ole vielä onnistunut pääsemään ehdotuksesta sopimukseen. Yksi keskeinen este sopimukselle neuvostossa oli se, että ehdotetussa järjestelmässä toimija saisi arvonlisäveron takaisin sijoittautumisjäsenvaltion vähennyssääntöjen (erityisesti vähennysten rajoituksia koskevien sääntöjen) mukaisesti, kun nykyisessä menettelyssä arvonlisäveron takaisinsaantiin sovelletaan sen jäsenvaltion vähennyssääntöjä, jossa kustannukset aiheutuvat. Tämä olisi pienentänyt niiden alv-maksuja saaneiden jäsenvaltioiden alv-tuloja, joissa on tiukemmat vähennyssäännöt. Komissio on yhä vakuuttunut siitä, että vuoden 1998 ehdotus on käsitteelliseltä kannalta paras tapa uudistaa nykyinen palautusmenettely. Sen on kuitenkin tunnustettava, että neuvosto ei ole kuudessa vuodessa kyennyt pääsemään asiasta sopuun joidenkin puheenjohtajavaltioiden merkittävistä kompromissipyrkimyksistä huolimatta. Näin ollen kaupan alan toimijat joutuvat yhä elämään nykyisen epätyydyttävän tilanteen kanssa. Siksi komissio ehdottaa vaihtoehtoista tapaa nykyaikaistaa nykyinen kahdeksannessa direktiivissä säädetty palautusmenettely kajoamatta sen perusperiaatteisiin. Ehdotetussa menettelyssä palautushakemukset käsiteltäisiin yhä jäsenvaltiossa, jonne alv maksettiin, palautettava määrä määritettäisiin sen jäsenvaltion vähennyssääntöjen mukaisesti, jossa kustannukset aiheutuivat, ja takaisinmaksut suorittaisi verovelvolliselle suoraan kyseinen jäsenvaltio. Ehdotetut muutokset koskevat ensinnäkin uuden tekniikan käyttöä palautushakemusten esittämisessä. Kaavaillun yhden luukun järjestelmän tavoin verovelvollinen esittäisi palautushakemuksensa sähköisesti verovelvollisen sijoittautumismaan verohallinnon ylläpitämän web-portaalin kautta. Alkuperäisiä laskuja tai maahantuontiasiakirjoja ei enää tarvitsisi esittää, vaan ainoastaan olennaiset tiedot näistä asiakirjoista toimitettaisiin sähköisesti. Portaali huolehtisi sitten hakemuksen välittämisestä sille jäsenvaltiolle, jossa kustannukset aiheutuivat. Sijoittautumisjäsenvaltio tekisi alustavan tarkastuksen verovelvolliset käsittävässä tietokannassaan. Tällä alustavalla tarkastuksella korvattaisiin itse asiassa todistus, jolla sijoittautumisjäsenvaltio nykyään vahvistaa verovelvollisen aseman. Tietojen välittäminen sijoittautumisjäsenvaltiosta palautuksen myöntävään jäsenvaltioon olisi vahvistus sille, että hakemuksen tekijä on toimintaa harjoittava verovelvollinen. Nykyisen menettelyn muuttaminen sähköiseksi vähentäisi palautuksen myöntävien jäsenvaltioiden työtä, ja komissio uskoo hakemusten käsittelyaikojen tämän myötä lyhenevän kuudesta kolmeen kuukauteen. Tämän ajan puitteissa jäsenvaltion, jossa kustannukset aiheutuivat, olisi tehtävä hakemuksesta päätös. Joissain tapauksissa päätös voisi olla pyyntö toimittaa lisätietoja. Tällaisessa tapauksessa lopullinen päätös hakemuksesta olisi tehtävä kolmen kuukauden kuluessa pyydettyjen tietojen toimittamisesta. Jotta verovelvollisten oikeudellista asemaa menettelyssä voitaisiin parantaa, säädetään lisäksi, että hakemusta ei määräajan umpeuduttua enää voida hylätä. Lisäksi maksamattomille palautuksille kertyisi korkoa 1 prosentti kuukaudessa palautettavan määrän mukaan laskettuna. Korko laskettaisiin siitä päivästä, jona palautus oli määrä maksaa, siihen päivään, jona se tosiasiallisesti maksettiin verovelvolliselle. FI 7 FI

8 4. VÄHENNYSOIKEUTTA KOSKEVAT RAJOITUKSET Edellä mainittu komission vuonna 1998 tekemä ehdotus sisältää kahdeksannen alv-direktiivin palautusmenettelyn korvaamista koskevan jakson lisäksi jakson, jossa käsitellään kustannuksia, joista ei voida tehdä täyttä alv-vähennystä. Tavoitteena oli lähentää alan tätä nykyä hyvin hajanaisia kansallisia sääntöjä. Tämä oli välttämätön edellytys vähennysten tekemiselle sijoittautumisjäsenvaltion sääntöjen mukaisesti. Komissio ehdotti henkilöautoja, majoitusta, ruokia ja juomia, ylellisyystavaroita sekä huvi- ja edustuskustannuksia koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista. Komission ehdotuksen vaikutukset joidenkin jäsenvaltioiden budjettiin olivat kuitenkin keskeinen ongelma keskusteluissa. Jäsenvaltiot vaativat neuvostossa joustavampaa ratkaisua. Kuten edellä todettiin neuvosto ei ole vielä onnistunut pääsemään ehdotuksesta sopimukseen. Tällainen vähennysoikeutta koskevien sääntöjen lähentäminen ei olisi tarpeen komission nyt esittämässä muutetussa lähestymistavassa. Jotta kuitenkin ehdotetun palautusmenettelyn toimintaa helpotettaisiin, olisi suotavaa yhdenmukaistaa ainakin se kustannusten joukko, jotka voidaan jättää vähennysoikeuden ulkopuolelle. Näin edellä esitetyn menettelyn mukaisesti palautushakemuksia tekevät toimijat tietäisivät täsmälleen, mihin tavaroihin ja palveluihin voidaan soveltaa joitain erityissääntöjä kussakin jäsenvaltiossa. Tavanomaisia vähennyssääntöjä sovellettaisiin kaikkiin tavaroihin ja palveluihin, joihin ei erityisesti viitata kuudennessa alv-direktiivissä. Tässä lähestymistavassa jäsenvaltiot voisivat jättää vähennysoikeuden ulkopuolelle moottoriajoneuvot, laivat ja lentokoneet matkailun, majoituksen, ruoan ja juomat ylellisyystavarat sekä huvi- ja edustuskustannukset. Kuudennen alv-direktiivin 17 artiklan 6 kohdan vallinneen tilan jatkumista koskevassa säännöksessä ei ole määritelty tavaroita ja palveluita, joihin jäsenvaltiot voivat soveltaa verovähennysoikeuden rajoituksia. Tämä ehdotus edellyttäisi, että jäsenvaltiot luopuvat muihin kuin ehdotetussa 17 a artiklassa yksilöityihin tavaroihin ja palveluihin sovellettavien verovähennysoikeuksien rajoituksista. Toisaalta ehdotuksella annettaisiin jäsenvaltioille 17 a artiklassa lueteltujen tavaroiden ja palveluiden osalta kansallisten rajoitusten tarkasteluun täysi vapaus, mitä niillä ei nykyisten sääntöjen mukaan ole. 5. KÄÄNNETYN VEROVELVOLLISUUDEN KÄYTÖN LAAJENTAMINEN Jos yritysten välisissä liiketoimissa, jotka ovat arvonlisäveron alaisia asiakkaan sijoittautumisjäsenvaltiossa, asiakas nimetään velvolliseksi maksamaan vero (käännetty verovelvollisuus), verotus tapahtuu kulutuspaikassa ilman, että myyjälle aiheutuu verovelvoitteita kulutusjäsenvaltiossa. Järjestelyä on jo pakko soveltaa tiettyihin liiketoimiin. Jos lisäksi verotettavasta tavaroiden luovuttamisesta tai palveluiden suorittamisesta vastaa maahan sijoittautumaton FI 8 FI

9 verovelvollinen, jäsenvaltioilla on mahdollisuus vahvistaa kansallisessa lainsäädännössään ne liiketoimet, joissa alv:n maksamiseen olisi käytettävä tätä järjestelyä. Komissio ehdottaa nyt pakollisen käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalan laajentamista tapauksiin, joissa maahan sijoittautumaton verovelvollinen luovuttaa tavaroita, jotka luovuttaja asentaa tai kokoaa tai jotka asennetaan tai kootaan sen puolesta, tai suorittaa kiinteään omaisuuteen liittyviä palveluita ja kuudennen alv-direktiivin 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja palveluita ja joissa asiakas on alv-tunnuksella varustettu verovelvollinen. Käänteinen verovelvollisuus vapauttaa maahan sijoittautumattoman toimijan tietyistä alvvelvoitteista, kuten alv-ilmoitusten tekemisestä. Jos siis kyseiseltä toimijalta on peritty alv kustannuksista, jotka aiheutuivat liiketoimen tapahtumapaikkana olevassa jäsenvaltiossa, sen on haettava alv:n palautusta palautusmenettelyn kautta, sillä se ei voi vähentää tuotantopanoksesta maksettua alv:tä alv-ilmoituksessa. Tämän vuoksi ehdotuksen tämä osa liittyy selvästi osaan, joka koskee yhden luukun järjestelmän käyttöönottoa palautusmenettelyssä. Tapauksissa, joissa on selvää, että maahan sijoittautumattomalta toimijalta kannetaan tuotantopanoksista säännöllisesti huomattavat määrät arvonlisäveroa toiminnan harjoittamisen yhteydessä, käännetyn verovelvollisuuden soveltaminen aiheuttaa kuitenkin lisää hallinnollista työtä tuotantopanoksista maksetun arvonlisäveron palautusten muodossa. Näin on esimerkiksi silloin, kun maahan sijoittautumattomat verovelvolliset ovat osallisina tavaroiden kotimaisessa tarjontaketjussa jonkin jäsenvaltion alueella. Siksi tämän tyyppiset liiketoimet eivät kuulu komission ehdottaman käännetyn verovelvollisuuden laajennuksen piiriin. Kuudennen alv-direktiivin 21 artiklaa on tarpeen muuttaa vastaavasti. 6. PIENTEN JA KESKISUURTEN YRITYSTEN ALV-VELVOITTEIDEN YKSINKERTAISTAMINEN Tätä nykyä kuudennessa alv-direktiivissä säädetään varsin tiukoista järjestelyistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat myöntää pienyrityksille verovapauden. Näihin säännöksiin on myönnetty lukuisia poikkeuksia laajentumisten yhteydessä, minkä seurauksena jäsenvaltiot eivät ole lainkaan samanarvoisessa asemassa. Lisäksi jäsenvaltiot, joilla oli jo kuudennen alvdirektiivin antamisaikaan direktiivissä säädettyä korkeampi verovapauskynnys, saivat pitää kynnyksensä ja jopa korottaa niitä reaaliarvon säilyttämiseksi. Komissio katsoo, että jäsenvaltioilla olisi oltava enemmän liikkumatilaa määriteltäessä verovelvollisten verovapauskynnystä. Sen vuoksi ehdotetaan euron enimmäisrajaarvoa, minkä pitäisi antaa jäsenvaltioille niiden tarvitseman vapauden maan talouden rakenteen kannalta tarkoituksenmukaisimmaksi katsomansa järjestelyn luomiseen. Tällä uudella raja-arvolla ei kuitenkaan olisi vaikutusta menetelmään, jota käytetään nykyään laskettaessa jäsenvaltioiden maksuosuuksia yhteisön talousarvioon alv-varojen osalta. Lisäksi säädöksessä olisi täsmennettävä, että jäsenvaltiot voivat soveltaa eri raja-arvoja, esimerkiksi erotellakseen tavaroita myyvät ja palveluita myyvät verovelvolliset. Erottelua sovellettaisiin tasavertaiselta pohjalta objektiivisten kriteerien perusteella. FI 9 FI

10 euron raja-arvoa sovellettaisiin tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Määrää voitaisiin korottaa myöhemmin, mutta ainoastaan sen reaaliarvon säilyttämiseksi jäsenvaltioissa. 7. ETÄMYYNTIJÄRJESTELYT Sisämarkkinoiden tultua voimaan 1. tammikuuta 1993 yhteiseen alv-järjestelmään on sisällytetty erityisjärjestelyitä, jotka koskevat uusien ajoneuvojen yhteisön sisäisen myynnin verotusta määräpaikassa, sellaisille verosta vapautetuille verovelvollisille tai muille kuin verovelvollisille oikeushenkilöille, joiden ostokset ylittävät tietyn raja-arvon, tapahtuvan yhteisön sisäisen myynnin verotusta määräpaikassa sekä yksityisille kuluttajille suunnatun etämyynnin verotusta määräpaikassa. On selvää, että kyseisten erityisjärjestelyjen käyttöön ottamiseen vuonna 1993 johtaneet syyt eli verokantojen riittämättömästä yhdenmukaisuudesta johtuvat kilpailun vääristymisen riskit ovat yhä olemassa. Siksi komissio ei ehdota järjestelyistä luopumista vaan niiden soveltamisen yksinkertaistamista. Etämyyntiin sovellettavat alv-järjestelyt vahvistetaan kuudennen alv-direktiivin 28 b artiklan B osassa, jossa säädetään kahdenlaisesta verotusjärjestelystä. Tavaroiden etämyynti verotetaan yleensä siinä jäsenvaltiossa, johon myyjän lähettämät tavarat saapuvat. Poikkeuksellisesti kuitenkin etämyynti säilyy lähtöjäsenvaltiossa verotettavana, jos kaksi ehtoa täyttyy: saapumisjäsenvaltiossa edellisen kalenterivuoden aikana luovutettujen tuotteiden kokonaisarvo on enintään euroa; määränpäänä oleva jäsenvaltio voi rajoittaa määrän euroon, jos se epäilee, että euron raja-arvo johtaisi kilpailuedellytysten vakavaan vääristymiseen tuotteiden on oltava muita kuin valmisteveron alaisia tuotteita. Näin valmisteveron alaisten tuotteiden etämyynti verotetaan aina määränpäänä olevassa jäsenvaltiossa soveltamatta edellä mainittuja raja-arvoja. Jäsenvaltioiden on kuitenkin sallittava etämyyntiä harjoittaville verovelvollisille mahdollisuus valita verotus määränpäänä olevassa jäsenvaltiossa, kun euron tai euron rajaarvo ei ylity. Nykyiset järjestelyt ovat verovelvollisten kannalta mutkikkaita. Elleivät toimijat valitse verotusta määränpäänä olevassa jäsenvaltiossa, niiden on seurattava liikevaihtoaan kussakin jäsenvaltiossa ja pidettävä mielessä eri raja-arvot tietääkseen luovutustensa ja suoritustensa verotuspaikan. Siksi nykyjärjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa soveltamalla yhtä raja-arvoa, joka laskettaisiin yhteisesti kaikille jäsenvaltioille eikä jäsenvaltioittain kuten nykyään. Raja-arvo olisi asetettava sellaiselle tasolle, että sen ulkopuolelle jäisivät yritykset, jotka eivät harjoita etämyyntiä säännöllisesti. Toisaalta raja-arvoa ei tulisi laskea kertomalla yksinkertaisesti nykyiset enimmäismäärät jäsenvaltioiden lukumäärällä. Komissio ehdottaa euron raja-arvoa seuraavin perustein: euron raja-arvo todennäköisesti sulkisi etämyyntijärjestelyiden ulkopuolelle sellaiset toimijat, jotka ajoittain lähettävät tuotteita asiakkailleen toiseen jäsenvaltioon. Toisaalta säännöllistä etämyyntiä harjoittavat toimijat joutuvat maksamaan arvonlisäveron jäsenvaltioihin, joihin ne eivät ole sijoittautuneet. Hyödyntämällä yhden luukun järjestelmää, FI 10 FI

11 joka on tämän ehdotuksen keskeinen osa, nämä toimijat voivat tuntuvasti yksinkertaistaa täytettävänään olevia alv-velvoitteita kussakin jäsenvaltiossa, jossa niillä on verotettavia liiketoimia. Komissio katsoo edelleen, että verovelvollisilla olisi jatkossakin oltava mahdollisuus valita verotus määränpäänä olevassa jäsenvaltiossa. Vaikka mahdollisuuden poistaminen yksinkertaistaisikin erityisjärjestelmää juridiselta kannalta, se voi asettaa yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan, varsinkin kun ne käyvät kauppa tuotteilla, joiden alv on alhainen tuotteiden saapumisjäsenvaltiossa. Komissio katsoo, että verovelvolliselle olisi, kuten nykyäänkin, sallittava mahdollisuuden hyödyntäminen erikseen kunkin jäsenvaltion kohdalla. Ehdotetun euron raja-arvon täyttymiseen saakka verovelvollinen voi valita suoritustensa verottamisen jäsenvaltiossa A, kun sen liiketoimet muissa jäsenvaltioissa verotetaan sijoittautumisjäsenvaltiossa. Luonnollisesti sekä saapumisjäsenvaltiossa (valinnan perusteella) verotettava etämyynti että sijoittautumisjäsenvaltiossa verotettava etämyynti otettaisiin huomioon raja-arvoa laskettaessa. 8. ASETUKSEN (EY) N:O 1798/2003 MUUTTAMINEN YHDEN LUUKUN JÄRJESTELMÄN JA PALAUTUSMENETTELYN KÄYTTÖÖNOTON EDELLYTTÄMÄN TIETOJENVAIHDON TUKEMISEKSI (KAHDEKSANNEN DIREKTIIVIN TARKASTELU) Jotta verovelvollisilla olisi yksi yhteyspiste alv-asioissa tunnistamisjäsenvaltiossaan (sekä yhden luukun järjestelmää että kahdeksannen direktiivin palautusmenettelyn korvaavaa uutta menettelyä varten), on tarpeen luoda verohallintojen välinen tiedonvaihtojärjestelmä. Tällaisen tietojenvaihdon olisi, kuten sähköistä kaupankäyntiä koskevassa erityisjärjestelmässä, perustuttava hallinnollisesta yhteistyöstä alv-alalla annettuun lainsäädäntöön (neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003) ja tapahduttava pelkästään sähköisesti. Yhden luukun järjestelmän ja kahdeksannen direktiivin menettelyn korvaavan menettelyn edellyttämää tietojenvaihtoa tukeva sähköinen järjestelmä on otettava osaksi uudistettua VIES-järjestelmää (alv-tiedonvaihtojärjestelmää), jotta verohallintojen työtä voidaan keventää. Komission käynnisti vuoden 2004 alussa toteutettavuustutkimuksen uudesta, parannetusta VIES-järjestelmästä (VIES II), johon sisältyvät yhden luukun järjestelmän vaatimukset. Erityisesti on tarpeen varmistaa, että verovelvollisten omalle jäsenvaltiolleen sähköisesti toimittamiin tietoihin päästään käsiksi ja niitä voidaan käsitellä. Näin saadut tiedot olisi välitettävä automaattisesti jäsenvaltiolle, jossa suoritukset tapahtuvat tai palautuksia haetaan, ilman tunnistamisjäsenvaltion toimenpiteitä. 9. EHDOTETUT MUUTOKSET 9.1. Muutokset kuudenteen alv-direktiiviin (velvoitteiden yksinkertaistaminen) Direktiivin 17 artiklan 4 kohdan muuttaminen Direktiivin 17 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan a alakohta poistetaan. Säännös on sisällytetty maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille tarkoitetun palautusmenettelyn tarkistusta koskevan direktiiviehdotuksen 1 artiklaan. FI 11 FI

12 Direktiivin 17 artiklan 6 kohdan poistaminen Direktiivin 17 artiklan 6 kohta kumotaan, ja näin poistetaan säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa kaikkia kuudennen alv-direktiivin voimaantulon aikaan voimassa olleen lainsäädäntönsä vähennysoikeuden rajoittamista koskevia säännöksiä. Näin ollen 17 artiklan 1 5 kohdassa säädettyjä tavanomaisia sääntöjä sovelletaan kaikkiin kustannuksiin, joita ei ole nimenomaan mainittu uudessa 17 a artiklassa Uuden 17 a artiklan lisääminen Artiklalla annetaan jäsenvaltioille vapaus rajoittaa kokonaan tai osittain (esimerkiksi kiinteillä vähennyksillä) oikeutta vähentää tuotantopanoksista maksettu arvonlisävero. Vapaus rajoittuu kuitenkin kustannuksiin, jotka on nimenomaan mainittu artiklassa. Moottoriajoneuvot ja moottoriajoneuvoihin liittyvät kustannukset määritellään, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden mahdollisesti soveltamien rajoitusten soveltamisala on yhdenmukainen. Lisäksi artiklassa luetellaan moottoriajoneuvot, joiden suhteen jäsenvaltiot eivät saa niiden käyttötarkoituksen vuoksi rajoittaa vähennysoikeutta. Moottoriajoneuvojen ohella artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa kokonaan tai osittain vähennysoikeutta veneiden, lentokoneiden, matkailun, majoituksen ruoan ja juomien, ylellisyystavaroiden sekä huvi- ja edustuskulujen osalta Direktiivin 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan muuttaminen Muutoksen myötä kaikkien jäsenvaltioiden on nimettävä asiakas velvolliseksi maksamaan vero, kun kyse on sellaisista luovutetuista tavaroista, jotka luovuttaja asentaa tai kokoaa tai jotka asennetaan tai kootaan sen puolesta, kiinteään omaisuuteen liittyvistä palveluista sekä 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista palveluista, kuten kiinteään omaisuuteen liittyvistä töistä, jos luovuttaja tai suorittaja ei ole sijoittautunut maan alueelle ja asiakkaalla on alv-tunnus jäsenvaltiossa, jossa toimitus tai suoritus tapahtuu. On huomattava, että voimassa säilyy 21 artiklan 1 kohdan a alakohdassa jäsenvaltioille annettu mahdollisuus vaatia, että veron maksamisesta vastaa asiakas muissa kuin 21 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa Uuden 22 b artiklan lisääminen Artiklassa vahvistetaan kaikki yhden luukun järjestelmän toimintaan liittyvät säännöt A kohta Kohdassa määritellään, mitä artiklassa tarkoitetaan tunnistamisjäsenvaltiolla ja kulutusjäsenvaltiolla B kohta Tässä kohdassa määritellään sen erityisjärjestelmän soveltamisala, joka koskee verovelvollisia, jotka tekevät tavaroiden luovutuksia tai palveluiden suorituksia, joista ne ovat FI 12 FI

13 velvollisia maksamaan veroa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, johon ne eivät ole sijoittautuneet. Voimaan jää kuitenkin 26 c artiklan mukainen erityisjärjestelmä, joka koskee maahan sijoittautumattomien verovelvollisten muille kuin verovelvollisille suorittamia sähköisiä palveluita. Näin ollen kyseistä erityisjärjestelyä hyödyntävät toimijat jäävät yhden luukun järjestelmän ulkopuolelle. Järjestelmä on valinnainen asianomaisille verovelvollisille, ja ne voivat edelleenkin täyttää alv-velvoitteensa kunkin jäsenvaltion vahvistamien tavanomaisten sääntöjen mukaisesti, jos ne katsovat tämän tilanteessaan tarkoituksenmukaisemmaksi C kohta Kohta koskee rekisteröintimenettelyä erityisjärjestelmässä. Erityisjärjestelmässä verovelvollisten rekisteröinnistä vastaa ensisijaisesti tunnistamisjäsenvaltio verovelvollisen pyynnöstä. Kohdassa vahvistetaan lisäksi menettelyt, joita käytetään rekisteröintitietojen muutosten ilmoittamisessa sekä rekisteröinnin päättämisessä. Menettelyt ovat täysin sähköisiä. Tässä kohdassa vahvistetaan lisäksi useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneita verovelvollisia koskevat erityissäännökset. Kohdan päätarkoituksena on todeta, että kukin sijoittautumispaikka voidaan erikseen hyväksyä erityisjärjestelmään omien toimitustensa osalta D kohta Kohdassa vahvistetaan säännöt, joiden mukaan kulutusjäsenvaltioiden ei tule rekisteröidä alvtarkoituksia varten erityisjärjestelmään rekisteröityneitä verovelvollisia eikä näin ollen antaa heille 22 artiklan 1 kohdan c kohdan mukaista alv-tunnistetta E kohta Kohdassa säädetään erityisjärjestelmään rekisteröityneiden henkilöiden velvollisuudesta tehdä alv-ilmoitus sähköisesti. Alv-ilmoitus on yksi ilmoitus, jossa on oma osansa kutakin kulutusjäsenvaltiota varten. Kohdassa on myös yhteenvetoilmoituksia koskeva erityissääntö, jonka mukaan erillinen alvtunniste ei olisi tarpeen yhteenvetoilmoitusten jättämistä varten, kun yhteenvetoilmoituksia vaaditaan esimerkiksi verovelvollisen siirtäessä omia tavaroitaan toiseen jäsenvaltioon. Järjestelmää hyödyntävä sijoittautumaton verovelvollinen käyttäisi omaa sijoittautumisjäsenvaltion antamaa alv-tunnistettaan ja yksilöisi yhteenvetoilmoituksessa jäsenvaltiot, joihin tavarat siirrettiin F kohta Kohdassa vahvistetaan maksuja ja takaisinmaksuja koskevat säännöt. Kaikki rahansiirrot on tehtävä suoraan verovelvollisen ja kulutusjäsenvaltion välillä. Jos verokaudella vähennettävän veron määrä ylittää maksettavan veron määrän, kulutusjäsenvaltio käsittelee ylijäämää samoin edellytyksin kuin se on vahvistanut 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti yhden luukun järjestelmää käyttämättömien verovelvollisten osalta. FI 13 FI

14 G kohta Tässä kohdassa vahvistetaan Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneita (myös tällä hetkellä sähköistä kauppaa koskevan erityisjärjestelmän piiriin kuuluvia) verovelvollisia koskevat erityissäännökset Direktiivin 24 artiklan muuttaminen Muutetussa 2 kohdassa määritellään, millä edellytyksillä jäsenvaltiot voivat halutessaan määritellä poikkeusjärjestelmän pieniä kaupan alan toimijoita varten. Muutetaan 3 ja 4 kohta, jotta voidaan selkeyttää, mitkä liiketoimet jätetään verovapauden ulkopuolelle ja mitkä liiketoimet on otettava huomioon verovelvollisen liikevaihtoa laskettaessa. Kyseessä on pikemminkin esittämistapaan kuin sisältöön liittyvä muutos. Poistetaan 8 ja 9 kohta, koska ne eivät enää ole ajan tasalla Direktiivin 24 a artiklan poistaminen Direktiivin 24 a artikla, jossa määritellään raja-arvot 10 uudelle jäsenvaltiolle, poistetaan, koska säännökset korvaa 24 artiklan uusi muotoilu Direktiivin 28 b artiklan B osan 2 kohdan muuttaminen Direktiivin 28 b artiklan B osan 2 kohta muutetaan, jotta etämyyntijärjestelmiin voidaan sisällyttää yleinen raja-arvo, jota sovelletaan kaikkiin muihin jäsenvaltioihin kuin sijoittautumisjäsenvaltioon tehtävään myyntiin, jäsenvaltiokohtaisen raja-arvon sijasta Direktiivin 2 artikla Artiklassa säädetään, että direktiivi tulee voimaan 1. heinäkuuta 2006 jälkeen Alv-palautuksia koskevan kahdeksannen direktiivin korvaava uusi direktiivi Direktiivin 1 artikla Artiklassa määritellään direktiivin soveltamisala, joka ei poikkea nykyisen kahdeksannen direktiivin soveltamisalasta Direktiivin 2 artikla Artiklassa määritellään direktiivin nojalla palautukseen oikeutettu verovelvollinen. Artiklassa suljetaan myös ulkopuolelle liiketoimet, jotka ovat tai voivat olla verosta vapautettuja 15 artiklan tai 28 c artiklan A osan mukaisesti. Tällä olisi määrä varmistaa, että arvonlisäveroa ei haeta takaisin kahdesti: ensin luovuttaja tai suorittaja korjauksena arvonlisäveroon, joka on aluksi kannettu luovutuksesta tai suorituksesta, joka voisi olla vapautettu verosta, ja sitten ostaja palautusmenettelyn kautta Direktiivin 3 artikla Tässä artiklassa määritellään, mitkä liiketoimet oikeuttavat palautukseen, eikä se poikkea merkittävästi direktiivin 79/1072/ETY 2 artiklan nykyisestä muotoilusta. FI 14 FI

15 Direktiivin 4 artikla Artiklassa vahvistetaan säännöt, joilla määritetään palautettava määrä. Verovelvollisella on ensinnäkin oltava verollisia liiketoimia sijoittautumisjäsenvaltiossa, jotta hän olisi oikeutettu palautukseen. Kun verovelvollisella on sekä verollisia että verosta vapautettuja liiketoimia, sillä on osittainen oikeus palautukseen verollisten toimien osalta. Toiseksi sovelletaan vähennyssääntöjä ja erityisesti vähennysoikeutta koskevia poikkeuksia, jotka on vahvistanut jäsenvaltio, jossa kustannukset aiheutuivat. Artiklassa muotoillaan säännöksiksi periaatteet, jotka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jo vahvistanut asiassa C-302/93 (Etienne Debouche) ja asiassa C-136/99 (Société Monte dei Paschi di Siena) antamissaan tuomioissa Direktiivin 5 artikla Direktiivin 5 artiklassa vahvistetaan menettely, jota käyttäen verovelvollinen voi tehdä palautushakemuksen. Hakemus on esitettävä sähköisesti verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltiossa. Sijoittautumisjäsenvaltio huolehtii tietojen välittämisestä sille jäsenvaltiolle, jossa kustannukset aiheutuivat. Artiklassa vahvistetaan myös, mitä tietoja hakemuksen jättävän verovelvollisen on annettava Direktiivin 6 artikla Artiklassa säädetään ajanjaksot, joina palautushakemukset voidaan esittää, sekä määräajat, joiden puitteissa laskut ja tuontiasiakirjat voidaan esittää palatusta varten. Artiklassa vahvistetaan myös haettavan palautuksen vähimmäismäärä Direktiivin 7 artikla Artiklassa säädetään, että sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa palautushakemus esitetään, ilmoittavat palautuksen hakijalle päätöksestä kolmen kuukauden kuluessa. Palautukset maksetaan samassa määräajassa. Tietyissä tapauksissa jäsenvaltio voi pyytää lisätietoja. Päätös olisi tällöin tehtävä kolmen kuukauden kuluessa pyydettyjen tietojen toimittamisesta. Jos kolmen kuukauden määräaika kuluu umpeen, palautusta ei voida enää evätä Direktiivin 8 artikla Artiklassa säädetään, että palautukselle on maksettava 1 prosentin kuukausikorko, jos palautuksen maksava jäsenvaltio ei noudata edellisessä artiklassa säädettyjä määräaikoja Direktiivin 9 artikla Ehdotetulla direktiivillä on määrä korvata kahdeksas direktiivi. Kahdeksas direktiivi on sitten kumottava. FI 15 FI

16 9.3. Muutokset hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla annettuun asetukseen (EY) N:o 1798/ Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan muuttaminen Kyseessä on tekninen muutos, jolla laajennetaan asetuksen soveltamisala koskemaan tietojenvaihtoa, jota yhden luukun alv-järjestelmän sujuva toiminta edellyttää Uusi VI a luku Asetukseen lisätään uusi luku, jossa käsitellään nimenomaan yhden luukun järjestelmään liittyvien tietojen vaihtoa 1. heinäkuuta 2006 alkaen Asetuksen 34 a artikla Artiklassa määritellään VI luvun mukaisen tietojenvaihdon soveltamisala. Artiklassa säädetään myös, että kuudennen alv-direktiivin muutoksissa annettuja yhden luukun järjestelmään liittyviä määritelmiä ( tunnistamisjäsenvaltio, kulutusjäsenvaltio ) sovelletaan myös asetukseen (EY) N:o 1798/ Asetuksen 34 b artikla Artiklassa vahvistetaan erityisjärjestelmään piiriin kuuluvien verovelvollisten rekisteröintiä (sekä rekisteröintitietojen muuttamista ja rekisteröinnin päättämistä) koskevien tietojen vaihtoa koskevat säännöt. Tietojenvaihdon on tapahduttava viivytyksittä, mikä edellyttää toimivan sähköisen viestintäjärjestelmän luomista. Tiedot välitetään kaikille jäsenvaltioille, vaikka luovutuksia tai suorituksia ei niiden alueella olekaan tehty tai tehdä. Lisäksi artiklassa asetetaan sijoittautumisjäsenvaltiolle velvoite seurata, että sen verovelvolliset noudattavat etämyyntiin liittyviä raja-arvoja, ja ilmoittaa muille jäsenvaltioille, kun etämyyntiin liittyvä raja-arvo näyttää ylittyneen. Kaikista teknisten viestien määritelmiin liittyvistä seikoista päätetään komiteamenettelyn mukaisesti Asetuksen 34 c artikla Artiklassa asetetaan jokaiselle jäsenvaltiolle velvoite pitää yllä ajantasaista tietokantaa kaikista erityisjärjestelmään rekisteröityneistä verovelvollisista Asetuksen 34 d artikla Artiklassa vahvistetaan alv-ilmoituksiin (ja niiden muutoksiin) liittyvää tiedonvaihtoa koskevat säännöt. Myös tämän tietojenvaihdon on tapahduttava viivytyksittä. FI 16 FI

17 Tiedot toimitetaan vain niille jäsenvaltioille, joissa ilmoitus tehdään. Siksi kukin jäsenvaltio saa vain sen osan ilmoituksesta, joka koskee sen lainkäyttöalueella tehtyjä luovutuksia ja suorituksia. Kaikista teknisten viestien määritelmiin liittyvistä seikoista päätetään komiteamenettelyn mukaisesti Asetuksen 34 e artikla Artiklassa asetetaan tunnistamisjäsenvaltiolle velvoite säilyttää toisiin jäsenvaltioihin lähetettyihin veroilmoituksiin liittyvät tiedot. Tietoja on säilytettävä vähintään sellaisen ajanjakson ajan, joka on tarpeen järjestelmän teknisen toimivuuden kannalta (esimerkiksi jotta järjestelmä voisi todeta, että verovelvollinen on jo tehnyt veroilmoituksen tietyltä kaudelta ja että tietoihin voidaan ainoastaan tehdä muutoksia myöhemmin). Tämä ajanjakso on vahvistettava komiteamenettelyllä. Jäsenvaltiot voivat tietysti säilyttää tietoja pidempään, ja tiedoista voi olla niille runsaasti hyötyä tulevissa tarkastuksissa ja valvonnassa Asetuksen 34 f artikla Artiklassa käsitellään tietoja, jotka on asetettava verovelvollisten saataville kunkin verohallinnon www-sivustolla, jotta yritykset voisivat paremmin täyttää velvoitteensa. Tiedot liittyvät yhden luukun järjestelmään sovellettaviin sääntöihin sekä kussakin jäsenvaltiossa sovellettaviin eri kansallisiin sääntöihin (kuten veroasteisiin). Komissio vastaa tehtävän koordinoinnista sekä käännöksistä. Yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan komiteamenettelyä noudattaen Asetuksen 34 g artikla Artiklassa vahvistetaan erityisjärjestelmään rekisteröityneiden verovelvollisten valvontaan liittyvät erityissäännöt. Näiden sääntöjen mukaisesti kulutusjäsenvaltiot voivat osallistua tunnistamisjäsenvaltion käynnistämään valvontaan. Tunnistamisjäsenvaltiolla on velvollisuus tiedottaa kulutusjäsenvaltioita tällaisesta valvonnasta. Mikäli kulutusjäsenvaltiot päättävät osallistua tällaiseen valvontaan, sovelletaan 11 artiklassa vahvistettuja tavanomaisia sääntöjä (verovirkailijoiden vierailu toisen jäsenvaltion alueelle) Uusi VI b luku Asetukseen lisätään myös uusi luku, jossa käsitellään nimenomaan uudistetun kahdeksannen direktiivin toiminnan edellyttämien tietojen vaihtoa. FI 17 FI

18 34 h artiklan mukaan tunnistamisjäsenvaltion on välitettävä kahdeksannen direktiivin mukaiset palautushakemukset välittömästi ostojäsenvaltioon. Tekniset yksityiskohdat vahvistetaan jälleen komiteamenettelyä noudattaen. 34 i artiklassa lisätään, että verovelvollisille on annettava tietoa ehdotetusta direktiivistä, jossa vahvistetaan palautusmenettely, sekä palautuksiin liittyvistä kansallisista erityissäännöistä. Tämä tehdään 34 f artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. FI 18 FI

19 2004/0261 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen 9, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 10, ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 11, sekä katsoo seuraavaa: (1) Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän yhteydessä on tarpeen yksinkertaistaa yrityksiin kohdistuvia velvoitteita, koska kyseiset velvoitteet ovat tätä nykyä suhteettoman työläitä ja vaarantavat täten sisämarkkinoiden kitkattoman toiminnan haittaamalla kohtuuttomasti yritysten mahdollisuuksia harjoittaa taloudellista toimintaa toisissa jäsenvaltioissa. (2) Sellaisten tavaroiden ja palveluiden, joiden suhteen jäsenvaltiot voivat täysin tai osittain rajoittaa vähennysoikeutta, yhteisillä määritelmillä olisi määrä tehdä yrityksille helpommaksi alv-palautusmenettelyn hyödyntäminen jäsenvaltioissa, joihin ne eivät ole sijoittautuneet. (3) Verovelvollisten välisissä liiketoimissa, joissa luovuttaja tai suorittaja ei ole sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa luovutus tai suoritus tapahtuu, veronmaksuvelvollisuuden siirtäminen asiakkaalle aiempaa useammissa tapauksissa yksinkertaistaisi maahan sijoittautumattoman luovuttajan tai suorittajan alvvelvoitteita aiheuttamatta lisää hallinnollista työtä asiakkaalle. (4) Verovelvollisten, joiden on maksettava arvonlisäveroa jäsenvaltioissa, joihin ne eivät ole sijoittautuneet, velvoitteita olisi yksinkertaistettava antamalle niille mahdollisuus käyttää yhden luukun järjestelmää eli järjestelmää, jonka ansiosta niillä on halutessaan yksi sähköinen yhteyspiste arvonlisäverorekisteröintiä ja -ilmoitusta varten. (5) Tällaisen järjestelmän olisi oltava avoin sekä yhteisöön sijoittautuneille verovelvollisille että verovelvollisille, jotka harjoittavat verotettavaa toimintaa EUVL C [...], [...], s. [...]. EUVL C [...], [...], s. [...]. EUVL C [...], [...], s. [...]. FI 19 FI

20 yhteisössä, vaikka eivät olekaan sinne sijoittautuneet. Järjestelmän piiriin ei kuitenkaan tulisi kuulua verovelvolliset, jotka suorittavat sähköisiä palveluita muille kuin verovelvollisille henkilöille; voimaan jäisi järjestelmä, joka otettiin käyttöön, jotta tällaiset verovelvolliset voisivat helpommin täyttää verovelvoitteensa. (6) Erityisjärjestelmään rekisteröityneille yhteisön ulkopuolisille toimijoille ei pitäisi asettaa velvoitetta nimetä veroedustaja, sillä tällainen velvoite tekisi tyhjäksi kaikki yksinkertaistamisesta saatavat edut. (7) Erityisjärjestelmään rekisteröityneiden verovelvollisten olisi noudatettava tässä direktiivissä asetettuja erityisvelvoitteita. (8) Rahansiirrot maksut ja palautukset olisi tehtävä suoraan verovelvollisten ja kulutusjäsenvaltioiden välillä. (9) Jäsenvaltioille olisi annettava suurempi vapaus asettaa raja-arvo, jonka alittuessa pienet yritykset voidaan vapauttaa alv-velvoitteista. Tämän liikkumavapauden ansiosta jokaisen jäsenvaltion tulisi kyetä määrittämään vapautus maansa talouden rakenteen perusteella. (10) Etämyyntiä koskevia erityisjärjestelmiä olisi yksinkertaistettava säätämällä yksi rajaarvo kaikissa muissa jäsenvaltioissa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossa tehtäville luovutuksille tai suorituksille kutakin määränpäänä olevaa jäsenvaltiota koskevan erillisen raja-arvon sijasta. (11) Koska ehdotetun toiminnan tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin ja ne voidaan toiminnan laajuuden takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi. (12) Direktiiviä 77/388/ETY olisi muutettava vastaavasti, ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN: Muutetaan direktiivi 77/388/ETY seuraavasti: 1 artikla (1) Muutetaan 17 artikla, joka annetaan 28 f artiklassa, seuraavasti: a) muutetaan 4 kohta seuraavasti: i) korvataan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa viittaus direktiivissä 79/1072/ETY viittauksella neuvoston direktiivissä xx/xxx/ey(*) ; ii) poistetaan toisen alakohdan a alakohta FI 20 FI