POHJOIS-SAVON ARVOKKAIDEN MAISEMA-ALUEIDEN JA MAISEMANÄHTÄVYYKSIEN PÄIVITYSINVENTOINTI (tiivistelmä inventointitiedoista)

Transkriptio

1 POHJOIS-SAVON ARVOKKAIDEN MAISEMA-ALUEIDEN JA MAISEMANÄHTÄVYYKSIEN PÄIVITYSINVENTOINTI (tiivistelmä inventointitiedoista) Mervi Koskinen POHJOIS-SAVON JÄRVISEUTU / POHJOIS-SAVON SAVIKKOALUE (IISALMEN REITTI) Pohjois-Savon laajimmat yhtenäiset savikot levittäytyvät Iisalmen vesireitin ja sen latvareittien varrelle Siilijärveltä Kiuruvedelle, Vieremälle ja Sonkajärvelle. Alue on Pohjois-Savon vaurainta viljelyseutua. Vesireittiin tukeutuvasta pitkästä kulttuurihistoriasta kertovat muinaisjäännökset, rantojen avoimet kulttuurimaisemat, vauras talonpoikaisasutus ja kanavat. Iisalmen reitin vedet ovat humuspitoisia ja matalia. Veden osuus pinta-alasta on selvästi pienempi kuin suurten selkävesien alueella. Pohjoiseen latvavesille päin mentäessä järvet vähenevät, niiden koko pienenee ja soiden määrä lisääntyy. Pohjois-Savon savikkoalueen viljelykylät ovat tyypillisesti rakenteeltaan melko hajanaisia rantakyliä. Vanhin asutus sijoittuu ylemmäksi rannasta, pellon ja metsän rajavyöhykkeelle. Asutuksen sijoittumista on vesireittien ohella ohjannut Tuusniemi-Riistavesi-Siilinjärvi- Iisalmi- Vieremä- harjujakso. Harjua on seurannut vanha Oulun tie (nykyinen 5-tie), johon alueen muu tiestö tukeutuu. Asutustaajamat sijaitsevat järvien rannoilla ja/tai harjun tuntumassa. 1. Maaningan-Lapinlahden kulttuurimaisemat (Maaninkajärven ja Väisälänmäen maisemat) Maaningan ja Lapinlahden kulttuurimaisemat edustavat monipuolisesti Iisalmen reitin viljelyalueelle tyypillisiä maiseman piirteitä. Pohjois-Savon mittakaavassa poikkeuksellisen laajat yhtenäiset savikkoalueet ja kulkureittinä toiminut vesireitti ja harju ovat vaikuttaneet alueen asutuksen ja viljelyn varhaiseen kehittymiseen. Vesireitillä kapeat selkävedet, niitä erottavat niemet, saaret ja kapeikot vuorottelevat. Rannat ovat kauttaaltaan viljeltyjä, vastarannoille aukeaa näkymiä. Avoin viljelymaisema rajautuu pehmeäpiirteisiin metsäisiin selännealueisiin. Maaninkajärven rannoilla savikot ovat laajimmillaan. Onkiveden rannalla viljelty savikkovyöhyke on kapeampi ja moreenipeite tulee paikoitellen kiinni vesistöön. Väisälänmäki on ympäristöään selvästi korkeampi jyrkkäpiirteinen moreenimäki, joka hallitsee maamerkkinä Onkiveden maisemia varsinkin 5-tien suunnasta.. Mäen lakialueen hedelmällinen maaperä ja edullinen ilmasto on hyödynnetty viljelyyn. Väisälänmäen laki on puoliavointa, kumpuilevaa maanviljely- ja karjatalousmaisemaa. Yhtenäinen rakennuskanta, vanhat pihapiirit, viljelykset, niityt ja laidunmetsiköt muodostavat eheän ja tasapainoisen kokonaisuuden. Lähija kaukonäkymät ovat monivivahteiset - mäenrinteillä maisemakuva on paikoin sulkeutunutta metsämaisemaa, paikoin puoliavointa viljelysmaisemaa, kylätieltä ja puuttomilta pihamailta avautuu vaikuttavia näkymiä moneen suuntaan. Rantapellot rajaavat vyöhykkeenä mäen rinteitä. Leppälahden ja Kuivaniemen tasapainoinen viljelymaisema on yksi Väisälämäen kansallismaisemaa kehystävistä näkymistä. Maaninkajärven ympäristö on avointa vaurasta maaseutumaisemaa. Viljelykset viettävät loivasti rantaan. Rinteiden yläosassa peltoaukeat rajoittuvat metsään. Vaihtelua maisemaan tuovat kanavamiljööt sekä muusta asutuksesta luonteeltaan poikkeavat Tuovilanlahden ja Maaningan kylät. Avoin järvimaisema ja puustoiset rannat vuorottelevat. Maisema on edustavimmillaan Haatalan ja Halolan ympäristössä sekä Tuovilanlahdessa. Maaninkajärven ympäristössä historiallinen kerroksellisuus näkyy maisemassa poikkeuksellisen selvästi. Maisemassa on elementtejä esihistoriasta nykypäivään. Asutusrakenne on monipuolinen alueelta löytyy 1

2 niin harvarakenteista ranta asutusta, mäkikyläasutusta kuin savolaisessa ympäristössä poikkeuksellisia tiiviitä rantakyliäkin. Alueella on myös runsaasti luontoarvoja. Ehdotus arvoluokaksi: valtakunnallinen 2

3 2. Peltosalmi ja Kirmanjärvi (Iisalmi) Peltosalmen ja Kirmanjärven alue sijaitsee maiseman solmukohdassa, jossa harju ja vesistöt kohtaavat. Harjun itäpuolelle jää pitkänomainen Kirmanjärvi. Länsipuolella on Nerkoonjärvi, johon yhdistyy kapean Peltosalmen kautta Porovesi. Maisemaa luonnehtivat harjun ja vesistöjen rajaamille alaville savimailla syntyneet vauraat viljelysmaat ja pohjoisessa Peltosalmen taajamatoiminnot. Ohenmäen harjuselänteellä on runsas esihistoriallisen ajan kulttuuriperintö. Viljelykset ja kylätiestö seuraavat rantojen muotoa nauhamaisesti. Tilat sijoittuvat harvakseltaan kyläteiden varteen omien peltojensa keskelle tai metsän rajaan. Peltojen yli aukeaa avoimia näkymiä järvimaisemaan. Eri toiminnot ovat sijoittuneet sopusointuisesti maiseman ehdoilla. Elinvoimaista viljelymaisemaa, jossa näkyy pitkään jatkunut maatalous. Pitkästä kulttuurihistoriasta kertovat harjualueen arvokas arkeologinen kulttuuriperintö ja rantavyöhykkeen vanhat kartanomaiset maatilat. 3

4 3. Runnin kulttuurimaisema (Iisalmi) Runni on tyypiltään Pohjois-Savossa melko harvinainen jokiasutuskylä. Pellot sijoittuvat matalan Kiurujoen rantaan viettäville savikoilla, talot ovat jokirannassa tai hieman syrjästä joelta kumpareilla peltojensa keskellä. Joen rannat ovat puuston peitossa ja näkymiä joen yli avautuu vain harvoista kohdista. Kiurujoki kanavoitiin vuosisadan vaihteessa vesiliikenteelle kulkukelpoiseksi. Joki oli höyrylaivaliikenteen aikaan 1900-luvun alussa vilkkaasti liikennöity. Samaan maisemaan 1920-luvulla rakennettu Savon ja Pohjanmaan rautatiet yhdistävä poikittaisrata tyrehdytti laivaliikenteen. Maantieyhteys Iisalmelta Kiuruvedelle linjattiin 1950-luvulla Runnin pohjoispuolelta. Tämä hiljensi kylän elämää, mutta jätti toisaalta maiseman melko alkuperäiseen asuunsa. 70 vuotta suljettuna ollut Saarikosken puusulkukanava restauroitiin ja avattiin uudelleen liikenteelle 2000-luvun alussa. Runnin kylpylässä on yksi Suomen vanhimmista yhä käytössä olevista terveyslähteistä. Ensimmäiset vieraansa se vastaanotti 1700-luvun lopulla. Vanha puinen hotellirakennus on vuosisadan alusta. Kylpylään liittyy myös melko laaja puistoalue Kiurujoen rannassa. Runnin varsinainen kyläkeskus kauppoineen ja kouluineen on rakentunut kylpylän tuntumaan. Maisemarakenteen ominaispiirteet, varhainen kylpylätoiminta, laivaliikenne ja rautatien historia ovat muokanneet Runnin kylästä omaleimaisen. Elävään viljelymaisemaan liittyvä kanava- ja kylpylähistoria nostavat alueen arvoa. 4

5 4. Iiranta Karankajärvi (Iisalmi ja Vieremä) Iirannan ja Karankajärven välillä maisemia kehystää pohjois-eteläsuuntainen harjujakso, jota pitkin maakunnan vanhin tie eli Ouluun johtava postitie on kulkenut. Karankajärven kohdalla nykyinen viitostie kulkee peltoalueen halki, kun vanha Oulun tien linja kiertää alueen kauempaa idästä. Ranta-alueet harjun liepeillä ovat viljavaa hienojakoista maata. Maisemakuvan keskeisiä tekijöitä ovat kallioperän ruhjeisiin syntyneet vesistöt, Iijärvi, Valkeisjärvi ja Karankajärvi, rantojen kumpuileva viljelyvyöhyke ja vanhat kantatilat. Asutusrakenne on Pohjois- Savolle tyypilliseen tapaan hajanainen. Rakennuspaikat sijoittuvat kumpareille peltojen keskelle tai metsän ja pellon rajaan. Alue on Pohjois-Savon savikkoalueen perinteistä viljelyseutua, jonka kulttuurihistoria heijastuu tasapainoisessa elävässä kulttuurimaisemassa. Maisemarakenteen tyypilliset piirteet nousevat kauniisti esiin. Vanhalla Oulun tiellä on historiallista merkitystä ja se on ohjannut asutuksen sijoittumista. 5

6 5. Niemiskylä (Kiuruvesi) Niemiskylän viljelyaukea Niemisjärven rantamilla on Ylä-Savon suurimpia yhtenäisiä viljelysalueita. Loivat, vehmaat rantapellot ja rantaniityt puustoineen ja maatilojen pihapiireineen muodostavat laaja-alaisen, yhtenäisen kulttuurimaisemakokonaisuuden. Maisemassa on vakiintuneen kulttuurimaiseman tuntu. Viljely jatkuu edelleen elinvoimaisena luvulta lähtien kylänä tunnettu Niemiskylä edustaa Kiuruveden vanhinta pysyvää asutus- ja viljelykerrostumaa. Varhaisemmasta asutuksesta kertovat alueelta löydetyt useat varhaisemman ja nuoremman kivikauden asuinpaikat ja esinelöydöt. Alueen luonto on vehmasta ja maasto vaihtelevaa. Niemisjärven peltoaukeat ovat keväisin muuttolintujen tärkeä levähdys- ja ruokapaikka. 6

7 6. Ryönänjoki ja Honkaranta (Kiuruvesi) Ryönänjoen kylä levittäytyy Kiurujärven Syväsalmen ja siihen laskevan Ryönänjoen varrelle. Honkaranta on Syväsalmen toisella puolella. Kylät ovat Kiuruveden vanhinta asutusta, ja alueella on säilynyt runsaasti kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Ryönänjoen historian erityispiirteenä on varhainen teollisuusja yritystoiminta. Ryönänjoella toimi aikoinaan kolme mylly- ja sahalaitosta, joista on jäljellä vielä yksi myllyrakennus. Kylien kehitykseen ovat vaikuttaneet hyvät kulkuyhteydet. Vesireitit olivat ensimmäisiä kulkuväyliä. Laivaliikenne Kiurujärvellä alkoi viime vuosisadan loppupuolella, mutta vilkkaimmillaan se oli vuosisadan alkupuolella, kun Kiurujoen kanavointihanke toteutui vuonna Kiuruveden ensimmäinen varsinainen maantie Runnilta kirkonkylään rakennettiin 1850-luvulla Kiurujärven eteläpuolelle. Rautatie Iisalmesta Kiuruvedelle valmistui vuonna 1923 ja Ryönänjoelle tuli vilkas asema, joka oli myös huomattava rahti- ja puutavaran lastauspaikka. Rautatien myötä yhteydet ulkomaailmaan nopeutuivat, ja laivaliikenne loppui kokonaan 1930-luvun alussa. Ryönänjoella ja Honkarannalla on myös arvokas arkeologin kulttuuriperintö; alueelta on kivikautisia asuinpaikkoja ja metallikautisia löydöksiä. Ryönänjoen kylä on hieno esimerkki savolaisesta harvarakenteisesta ranta-asutuksesta. Kaunis viljelymaisema avautuu Kiurujärvelle. Vanhat kantatilat hallitsevat maisemaa hieman erillään rannasta omilla kumpareillaan peltojensa keskellä. Maisemassa on monia arvokkaita kulttuurikerrostumia kivikauden asutuspaikoista varhaisen teollisuuden ympäristöihin. Kylän sijainti hyvien liikenneyhteyksien äärellä on mahdollistanut poikkeuksellisen monipuolisen ja vauraan kulttuuriympäristön kehityksen. 7

8 POHJOIS-SAVON JÄRVISEUTU / SUURTEN SELKÄVESIEN ALUE Suurten järvien avarat selkävedet mutkittelevine rantaviivoineen ovat luonteenomaisia. Selkävesiä rytmittävät tiheät saaristot ja harjujaksot. Järvien väliin jää vähäjärvisiä moreenivaltaisia selännevyöhykkeitä. Ruhjelaaksojen muovaaman mäkimaaston korkokuva on vaihteleva ja jyrkkäpiirteinen. Hienojakoisia maalajeja on maaperästä vain pieni osa. Peltoalat ovat pieniä ja sijoittuvat järvien rannoille sekä selännevyöhykkeillä mäkien viljaville lakialueille ja rinteille. Maisemakuvaa hallitsevat kuusivaltaiset metsät. Tihein asutus on keskittynyt vesistöreittien ja harjujen solmukohtiin, jotka ovat olleet liikkumisen ja varhaisen teollisuuden kannalta otollisia paikkoja. 7. Mustinmäki (Leppävirta) Mustinmäki on tyypillinen savolainen mäkikylä, jossa lakialueen hedelmällisyys ja suotuisa ilmasto on hyödynnetty maanviljelykseen. Alue on avointa ja elävää maatalousmaisemaa, jota vaikuttavat kaukonäkymät luonnehtivat. Asutus sijoittuu perinteisille vyöhykkeille ja kantatilojen pihapiirit ovat säilyttäneet hierarkisen merkityksensä maisemassa. Viljelykset avautuvat tien molemmille puolille laskeutuen varsinkin länsipuolella jyrkästi rinteitä alas. Rinteiden alaosassa pellot vaihettuvat laidunnettaviin metsähakoihin. Laidunmaat ovat oleellinen osa perinteistä kulttuurimaisemaa. Maisemakuvalle ovat luonteenomaisia Mustinmäen jyrkiltä länsirinteiltä Tahvanalanmäelle ja Leppävirran kirkon suuntaan aukeavat laajat metsäiset kaukonäkymät. Mustinmäki on edelleen yksi edustavimmista Pohjois Savon järviseudun mäkikylistä. Alueen arvot ovat säilyneet varsin muuttumattomina edellisen inventoinnin jälkeen. Mustinmäen kulttuurimaisemassa tiivistyvät pohjoissavolaisen mäkiasutuksen piirteet; viljelymaisema on tasapainoista, avaraa ja etäälle avautuvaa. Ehdotus arvoluokaksi: valtakunnallinen 8

9 8. Paukarlahti (Leppävirta) Paukarlahti on Pohjois Savon järviseudun eteläosille tyypillinen pienialaiselle järvenrannan savikolle syntynyt kylä. Kylän ydinalue on avointa, osittain puoliavointa maatalousmaisemaa, jota laidunmaat luonnehtivat. Koko kyläaukea avautuu vain muutamasta harvasta kohdasta. Näkymät järven suuntaan ovat lehtipuuston peittämät. Edustavin kylämaisema jää vanhan tien ja rannan väliin. Maisemaa hallitsevat vauraat tilakeskusten pihapiirit. Uudempien pientalojen ryhmä hahmottuu omana kokonaisuutenaan ja jää hieman erilleen maiseman ydinalueesta. Kylän elinkeinojen muovaama maisema ja maisemarakenne ovat seudulle luonteenomaisia. Maatalous, joka on muutaman suuren tilan varassa, on elinvoimaista. Laitumet tuovat monimuotoisuutta maisemaan. Ehdotus arvoluokaksi: valtakunnallinen 9

10 9. Puijo (Kuopio) Puijo on Kuopion ja koko Pohjois-Savon maakunnan tunnetuin maisemallinen symboli. Se näkyy Kuopiota lähestyttäessä lähes joka suunnasta ensimmäistä kertaa jopa kymmenien kilometrien päästä - ainakin vilaukselta - ja lähempää aina vain useammin ja selvemmin. Puijolla lähimaisema on näkymiltään suljettua, tärkein tekijä on sankka puusto, valtaosin vanha ja järeä kuusikko. Puijo tunnetaan parhaiten tornista avautuvasta näkymästä Kallaveden yli. Puijo on ainutlaatuinen myös vanhojen monipuolisten lehtojensa vuoksi. Puijon luonnonsuojelualue on Suomen vanhimpia. Ehdotus arvoluokaksi: valtakunnallinen (maisemanähtävyys) 10

11 10. Haminalahti (Kuopio) Haminalahti on yksi harvoista pohjoissavolaisista kartanoympäristöistä. Haminalahti kuului 1700-luvulla Tawastsuvulle, mutta siirtyi avioliiton kautta von Wrighteille. Haminalahdessa ovat syntyneet taiteilijaveljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright, jotka tekivät taideteoksillaan Haminalahden maisemat tunnetuiksi. Kartanon viljelysmaisema rajautuu lännessä Kallaveden Haminalahteen ja etelässä jylhään Saramäkeen. Haminalahden avointa järvinäkymää rajaavat kallioiset Salosaari ja Hukanniemi. Jyrkästi vaihtelevat pinnanmuodot ja rehevä luonto luovat maisemakuvan perustan. Itse kartanomiljöö on hieman piilossa puustoisessa niemenkärjessä. Kuopio-Karttula maantien risteysalue ja kallioleikkaukset rikkovat jonkin verran alkuperäistä maisemakuvaa. Haminalahden kartanomaisemalla on kulttuurihistoriallista arvoa ja identiteettimerkitystä von Wrightien taiteen kautta. Kartanon viljelymaisema on edelleen kaunista elävää viljelymaisemaa, jonka kokonaisuus on melko ehjä. Jyrkkäpiirteinen, ruhjelaaksojen muovaama maisema on maisemarakenteeltaan tyypillistä Pohjois-Savon järviseutua. 11

12 11. Takkula (Leppävirta) Takkula on muutaman talon muodostama rantakylä Aluslammen länsirannalla. Kylä on syntynyt rannan pienialaiselle hienojakoisen maalajin vyöhykkeelle. Maisema on selkeästi kallioperän ruhjelinjojen mukaan suuntautunutta. Yksittäisten tilojen (Lyytikkälä ja Pekkala) lisäksi loivapiirteisen pelto-alueen keskellä on ryhmänä Hakkarilan ja Uusimäntylän tilat. Peltoalueita mukaileva kylätie kulkee taloryhmältä toiselle sekä toisinaan pihojen läpi. Puusaarekkeet rytmittävät maisemaa ja avoimet, puoliavoimet ja suljetut näkymät vaihtelevat. Kylän reuna-alueella Hyväjärven rannalla on merkittävä perinnemaisema, Männykön laitumet. Erilaisten metsälaidunten ja niittyjen muodostama monipuolinen ja laaja kokonaisuus on yksi Leppävirran karjapitäjän edustavimmis perinnebiotoopeista (lähde: Ilaskari, Pohjois-Savon perinnemaisemat) Takkula edustaa Pohjois-Savon järviseudulle tyypillistä haja-asutusalueen rantakylää. Takkulan maisema on alkuperäinen ja sopusointuinen kokonaisuus. Pellot ja rakentaminen sijoittuvat maiseman ehdoilla. Arvokkaat perinnemaisemat nostavat alueen arvoa. 12

13 12. Nikkilänmäki (Leppävirta) Nikkilänmäen kylä sijoittuu jyrkkärinteisen Nikkilänmäen lakialueelle Leppävirran keskustan kupeessa. Kantatilat sijoittuvat mäenrinnettä myötäilevän kylätien (Nikkilänmäen museotie) varteen tai hieman syrjään siitä omien tilusteidensä päähän. Rehevä piha- ja tienvarsipuusto liittää kylätien kauniisti osaksi kulttuurimaisemaa. Pellot levittäytyvät talojen takana mäen laelle ja länsirinteille. Tilat ovat suuria ja vauraita ja hallitsevat dramaattisesti maisemaa jyrkän rinteen päältä. Kylän pohjoispäässä on mökkejä ja muuta vanhaa tienvarsiasutusta. Nikkilänmäen yksityinen tie on Leppävirran ja koko Pohjois-Savon vanhimpia, edelleen käytössä olevia teitä. Leppävirran talonpojat raivasivat tielinjan 1600-luvulla, jolloin se palveli postiliikennettä ratsupolkuna luvun lopulla tie kunnostettiin kärryillä kuljettavaksi kuninkaantieksi ja se tuli osaksi Savontietä, joka yhdisti Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikkokaupungit. Nykyinen viitostie kulki Nikkilänmäen tietä pitkin 1950-luvulle saakka, jolloin tielinjaus oikaistiin Nikkilänmäen itäpuolelta. Nikkilänmäen maisema on poikkeuksellisen kaunis ja edustava mäkikyläkokonaisuus, jonka ehjänä säilymistä museotie on tukenut. Kauniisti kylätielle aukeava maisema vanhoine tiloineen, laitumineen ja niittyineen ilmentää monipuolisesti seudun kulttuurihistoriaa. 13

14 13. Räimä-Haapalahti-Väänälänranta (Siilinjärvi) Vanha, kumpuilevassa maastossa kiemurteleva ja kuvauksellisia näkymiä Kallavedelle tarjoava maantie yhdistää Kallaveden pohjoisrannan pienipiirteiset kylämaisemat Räimältä Väänälänrannalle. Väliin jäävät Haapalahti ja osa Kehvon kylää. Kehvo on Siilinjärven vanhimpia asuttuja seutuja ja Väänälänrannan maanviljelysmaisemassa on useita merkittäviä vanhoja pihapiirejä. Vanhojen maatilojen lisäksi alueella on myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta huvila-asutusta. Alue on edustava esimerkki Kallaveden pohjoisosien ranta-asutuksesta. Mutkitteleva rantaviiva, vaihteleva korkokuva ja näkymät avoimelle järvenselälle määrittävät pienipiirteisen viljelymaiseman luonteen. 14

15 POHJOIS-SAVON JÄRVISEUTU; NILSIÄN REITIN MÄKIASUTUS JA METSÄMAAT Nilsiän reitille ovat luonteenomaisia lukuisat alaltaan pienet ja matalat vesistöt. Reitillä sijaitsevat Pohjois-Savon merkittävimmät joet, joista osa on säännöstelty voimataloutta varten. Pohjois-Savon lehtokeskuksen alueella järvet ovat runsasravinteisia, mutta vesireitin latvaosia kohti vesistöt muuttuvat karuiksi. Reitin alaosien maisemaa Nilsiässä, Juankoskella ja Siilinjärvellä luonnehtivat kallioperän ruhjeisiin syntyneet suuremmat pirstaleiset järvet, joita vehmaat maa-alueet ja saaristot halkovat. Maiseman suuntautuneisuus ei ole yhtä selvä kuin muuten Pohjois-Savon maisemassa, mutta samansuuntaisina kulkevat selkeämuotoiset harjujaksot rytmittävät maisemaa. Kasvillisuus on erityisen rehevää ja monipuolista, koska alue kuuluu Pohjois-Savon lehtokeskukseen. Alueen länsiosissa Iisalmen reitin ja Nilsiän reitin välisellä vedenjakajaselänteellä maisemalle antavat muotoa kasaumamoreenit. Pohjoista kohti mentäessä maisemassa alkaa olla Vaara-Karjalan piirteitä. Erityisesti Nilsiässä ja Juankoskella maisemaa hallitsevat mäkisen horisontin yläpuolelle kohoavat vaarat (kvartsiittivuoret), jotka ovat jäänteitä vanhasta Karelidien vuorijonosta. Mäki- ja vaara-asutus on tyypillistä. 14. Pisa Pisan rinteillä maisema on enimmäkseen suljettua metsämaisemaa, jota hallitsevat dramaattiset kalliomuodot. Huipun näkötornista näkee pitkälle jylhään savolaiseen vaaramaisemaan. Läheisten järvien rannoilla on pieniä viljelyksiä, mutta maiseman yleisilme on erämainen.pisa on tunnettu Täyssinän rauhan rajamerkistä. Sillä on myös merkitys ikiaikaisena näköalapaikkana. Esihistoriallisen ajan kulttuuriperintö Pisalla ja sen tuntumassa on arvokas. Arvoluokka perustuu paikan historialliseen arvoon, merkitykseen ikiaikaisena näköalapaikkana sekä jylhiin luonnonmaisemiin, harvinaisiin kallioperän muotoihin ja melko luonnontilaisena säilyneeseen metsäkasvillisuuteen. Kaskeamisen jäljet ovat katoamassa metsäluonnosta. Arvoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edellisen inventoinnin jälkeen. Ehdotus arvoluokaksi: valtakunnallinen (maisemanähtävyys) 15

16 16

17 15. Nilsiän mäkikylät Kinahmin metsäinen selänne on maiseman hallitseva elementti, jonka jylhyys vaikuttaa sekä lähi että kaukomaisemassa.mäkikylästä toiseen avautuvat näkymät ovat alueelle luonteenomaisia ja yhdistävät kylät yhdeksi maisemakokonaisuudeksi. Vaikuttavimpia ovat Kinahmin ja Pohjois-Sänkimäen väliset näkymät. Pohjois- Sänkimäen laki on kauttaaltaan viljeltyä, avointa maisemaa, jota puuryhmät, laidunmetsiköt, pensaikot ja aidat elävöittävät. Sänkimäen hajamuotoisemmalla selänteellä metsä vuorottelee viljelysten kanssa. Kinahmilla avoimet pellot seuraavat kylänraittia selänteen suuntaisesti. Ympäröivä metsämaisema liittyy saumattomasti kylien maisemakuvaan. Nilsiän mäkikyläalue edustaa tyypillistä pohjoissavolaista mäkikyläasutusta, joka saa jopa vaara-asutuksen piirteitä. Mäkikylästä toiseen aukeavat näkymät yhdistävät kylät yhdeksi maisemakokonaisuudeksi. Kinahmin metsäinen selänne on hallitseva tekijä myös Pohjois-Sänkimäen Sänkimäen alueen maisemakuvassa. Kokonaisuuden osana Kinahmin arvo on selkeästi valtakunnallinen. Kylien ilme on säilynyt varsin alkuperäisenä ja elinvoimainen maatalous ylläpitää maisemakuvaa. Perinnemaisemien aktiivisella käyttöönotolla Pohjois- Sänkimäen Sänkimäen alueella voitaisiin parantaa maiseman monimuotoisuutta. Ehdotus arvoluokaksi: valtakunnallinen 17

18 16. Västinniemen ympäristö (Juankoski) Västinniemen pienipiirteisessä kulttuurimaisemassa Melaveden ja Muuruveden rannoilla vuorottelevat kallioiset niemet ja saaret kumpuilevien rantapeltojen ja rehevän kasvillisuuden kanssa. Pelloilta aukeaa välillä hienoja näkymiä järvien selkävesille. Alueella on Pohjois-Savon mittakaavassa paljon vanhoja, kartanomaisia suurtiloja (muun muassa Lautala, Kosken Heikkilä, Narila, Kallinsaari ja entinen Kauniskankaan tila, jonka tiloissa nykyään toimii maatalous- ja puutarhaoppilaitos). Maisemassa on vakiintuneen, pitkään viljelyssä olleen kulttuurimaiseman leima. Pitkäniemen harjulla ja Taivallahden rannoilla on esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiä. Ehdotus rvoluokaksi: maakunnallinen 18

19 KESKI-SUOMEN JÄRVISEUTU; Rautalammin reitin latvaosat ja Savonselän vedenjakajaseutu Rautalammin reitin latvaosat ovat metsien ja karujen erämaisten vesistöjen aluetta. Maasto on kumpuilevaa moreeni- ja drumliinimaastoa. Alueen koillisosissa kulkeva karu ja vähäjärvinen vedenjakajaselänne erottaa Kymijoen ja Vuoksen vesistöt toisistaan. Nilakan ja Pielaveden ympäristössä selänteiden väliin jää melko laajoja suoalueita. Pohjoisessa tasaiset suot yhtyvät Suomenselälle tyypillisiin nevoihin ja aapasoihin. Asutus on tyypillisesti joko yksittäisasutusta tai mäkiasutusta, joka saa paikoitellen vaara-asutuksen piirteitä. 17. Sonkari-Tiitilänkylä (Vesanto) Sonkarin ja Tiitilänkylän alue koostuu useammista pienkylistä ja haja-asutuksesta Rautalammin vesireittiin kuuluvien Vesantojärven ja Sonkajärven välisen vesikapeikon ympärille ja Sonkajärven pohjoisrannan drumliinimaastossa. Rantamaiden vanhimpia peltoja on viljelty 1600-luvulta lähtien. Kantatilat (Ukkola, Vanha- Jokela, Siikalahti, Iso-Tiitilä) sijoittuvat rantavyöhykkeille erilleen toisistaan. Mäkitupalaisten ja torpparien pihapiirit ja pienet peltotilkut ovat sijainneet erillään kauempana rannasta. Sotien jälkeisen asutustoiminnan myötä uutta pientila-asutusta syntyi vanhan lomaan sekä rannan läheisyyteen että syvemmälle sisämaahan. Vesikapeikon lähistöltä harjupohjaisilta hiekkamailta on huomattavan paljon kivikautisia asuinpaikkoja. (Lähde: Sonkarin ja Tiitilänkylän kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma, 2000) Sonkarin ja Tiitilänkylän alueen maisemarakenne ja harva asutusrakenne ovat tyyppiesimerkkejä Rautalammin reitin latvaosien ranta-asutuksesta. Näennäisesti hajanaisen maisemakuvan takaa paljastuu kerroksellinen kulttuurimaisema. Alueella on paljon kulttuurihistoriallisesti arvokasta vanhaa rakennuskantaa. Uhkana maisemalle on elinkeinorakenteen muutoksen aiheuttama rantojen metsittyminen ja pientilojen autioituminen. Sonkarin ympäristössä uudet tielinjaukset ovat muuttaneet maisemakuvaa. 19

20 18. Heinämäki (Pielavesi) Heinämäen kylä on Pielaveden ja Lapinlahden erottavalla vedenjakajaseudulla sijaitseva mäkikylä. Kylän viljelykset sijoittuvat Heinämäen lakialueille kahtena erillisenä aukeana. Kylän keskeisen maisema-alueen muodostavat Holman, Mäkelän ja Ikälän maatilat ympäröivine peltoineen. Kyläkuvaa täydentää alueen läpi kulkevien teiden risteyksessä sijaitseva 1900-luvun vaihteessa rakennettu koulu. Alueen erityispiirteenä tienvarsia ja pihoja kehystävät komeat lehtikuuset ja sembramännyt. Heinämäki on tyypillinen Keski-Suomen järviseudun vedenjakajaseudun mäkikylä, joka on säilynyt alkuperäisenä ja edustavana. 20

21 19. Hamulan kylä (Keitele) Hamulan kylä sijaitsee Nilakkajärven rannalla Hamulanlahden pohjukassa. Kylän pitkänomaiset kapeat pellot on raivattu juovikkaan drumliinimaaston painanteisiin. Kylän vanhin osa on Hamulanniemen vanhojen tilojen muodostama kylänraittikokonaisuus. Kaakko-luoteissuuntainen kylätie kulkee Hamulanniemen harjanteella kapean peltoalueen ympäröimänä. Tilakeskukset sijaitsevat jonkin matkan päässä toisistaan. Iältään kylänraitin rakennuskanta on melko samanikäistä, rakennettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Pihoilta puolisen kilometrin päässä sijaitseva järvenselkä Niiniveden Tukiaisselkä on aiemmin luultavasti näkynyt kylälle, nyt rantavyöhykkeen metsä peittää näkymät. Hamulan tiivis raittikylä on poikkeuksellinen Rautalammin reitin metsävaltaisessa maisemassa. Kylänraitin ympäristö muodostaa alkuperäisenä säilyneen hienon maisemakokonaisuuden. Rautalammin reitin maisemarakenteen piirteet kuvastuvat drumliinimaastoon syntyneiden kapeiden peltojen muodossa. 21

22 20. Talluskylä (Tervo) Talluskylä sijoittuu maisemarakenteen ja tiestön solmukohtaan Tallusjärven ja Liesjärven väliselle leveälle kannakselle. Vesistöt ja viljelyksiä rajaavat metsäiset moreenimäet ovat selvästi kallioperän murroslinjojen mukaan suuntautuneita. Kylä sijaitsee vedenjakajaseudulla, joten kasvillisuus on melko karua. Kylätiet kulkevat luontevilla paikoillaan avoimessa peltomaisemassa. Peltojen yli aukeaa vaihtelevia näkymiä Liesjärvelle. Vanhimmat tilat ovat kumpareilla tasaisten peltojen keskellä. Uudempi rakentaminen on syntynyt tienvarsikylän muotoon teiden risteyksen tuntumaan. Kylän keskus hahmottuu selkeästi, mikä on savolaisille rantakylille melko poikkeuksellista. Keskeisillä paikoilla maisemaa hallitsevat komea koulurakennus ja kirkonkyläfunkikseen lukeutuva entinen kauppa. Talluskylän maisemassa yhdistyvät sopusointuisesti sekä maisemamaakunnalle tyypilliset että omaleimaiset piirteet. Kylän rakenteessa on nähtävissä monia ajallisia kerroksia. Tiestö ja rakentaminen ovat sijoittuneet maisemarakenteen ehdoilla. Elävä kylä, jossa on näkyvät maiseman paikalliset ominaispiirteet ja paikan henki. 22

23 KESKI-SUOMEN JÄRVISEUTU; Rautalammin emäpitäjän kulttuurimaisemat Rautalammin reitin maisemaa luonnehtivat puhtaat, kirkkaat ja karut vedet sekä metsäiset vuorimaat. Maisemassa näkyy selvä luodekaakkosuuntainen juovaisuus. Kanavat, kosket, saaristot, selkävedet ja kapeikot vuorottelevat metsien ja pienialaisten rantaviljelysten kanssa. Soita ei juuri ole. Rautalampi on vanha emäpitäjä, johon kuului aikoinaan suuri osa Keski-Suomea ja Pohjois-Savon lounaisosat. Rautalammin reitin kautta Pohjois- Savosta oli yhteys Päijänteelle ja Hämeeseen. Nykyinen Rautalampi sijaitsee entisen suurpitäjän itälaidalla. Historiallinen Vaasan - Kuopion poikkitie kulkee Rautalammin halki ja yhtyy Suonenjoella Kuopion - Jyväskylän valtatiehen. Rautalammilla on Pohjois-Savon mittakaavassa paljon vaurasta talonpoikaisasutusta ja kartanomaisia maatiloja, jotka liittyvät seudun historiaan suuren alueen hallinnollisena keskuksena. 21. Mustolanmäki (Suonenjoki) Mustolanmäen kylä sijaitsee Iisveden koillisrannalle Mustolanmäen lakialueella. Mustolanmäki kohoaa Iisveden rannan tasosta yli 80 metriä. Länsirinne on jyrkkä, joten viljelty alue on rajoittunut mäen lakialueelle. Kylän pohjoispäässä viljellään mansikkaa, korkein lakialue on avointa peltoa. Kylä koostuu muutamasta maatilasta, joiden rakennukset ovat omien tilusteidensä päässä mäen korkeimmilla kohdilla. Hienoimmat näkymät avautuvat mäen eteläpäästä Iisvedelle. Paikalla on aluenperin sijainnut vanha tila, jonka paikkaa on sittemmin muutettu. Vanhasta tilanpaikasta on vielä jäljellä pihapuustoa. Mustolanmäki on tyypillinen Rautalammin reitin eteläosan mäkikylä. Topografialtaan voimakkaasti vaihtelevassa maastossa mäen avoimelta laelta aukeaa laajoja näkymiä ympäröivään järvi- ja metsämaisemaan. Mustolanmäellä on arvoa myös tiemaiseman tunnistettavana ja merkittävänä identiteettipaikkana saavuttaessa Karttulasta Suonenjoelle. 23

24 22. Rautalammin kirkonkylän ympäristö Rautalammin kirkonkylä on syntynyt maiseman solmukohtaan, jossa kapeana kulkeva Rautalammin vesireitti rajaa harjuselännettä. Rautalammin maakunnallisena erityispiirteenä ovat kartanomaiset maatilat, joiden muuta maakuntaa suurempi määrä juontuu kunnan historiasta suuren alueen hallinnallisena keskuksena, emäpitäjänä. Monet näistä suurtiloista sijaitsevat kirkonkylän tuntumassa luoden taajaman rajoille avoimia maisemavyöhykkeitä. 24

25 MAANSELÄN VEDENJAKAJASEUTU Vähäjärvistä vedenjakaja-aluetta. Vieremän halki kulkee kaakko-luodesuunnassa harjujakso (Tuusniemi- Riistavesi-Siilinjärvi-Iisalmi-Vieremä), joka ei juurikaan erotu maisemassa. Harjujakso on toiminut vanhan Savosta Pohjanmaalle johtaneen postitien pohjana. Kylät sijaitsevat yleensä mäkien harjanteilla soiden keskellä. 23. Palosenmäki (Vieremä) Palosenmäen kylä koostuu useasta pienestä mäkiasutuksesta, joita yhdistää toisiinsa etelä-pohjoissuuntainen tie. Maanselän loputtoman metsämaiseman keskellä viljelymaisemia on vain pieninä saarekkeina mäkien lakialueilla. Asutukset peltoineen ovat syntyneet moreenimaaston kumpareille, joiden etelä- ja lounaisrinteillä maaperä ja ilmasto ovat suotuisammat viljelylle. Mäkien väliset painanteet ovat suota. Kylän eri alueet on nimetty mäkien mukaan: Pöytämäki, Pirttimäki, Pitkämäki, Palosenmäki ja Mankilanmäki. Jokaiselta mäeltä siintää toinen mäki. Maisemassa vuorottelevat asutut viljavat lakialueet, karut kalliot, metsä, suot ja pienet lammet. Tärkeimmät maisemaa muovanneet elinkeinot ovat olleet pienmaatalous (kaski- ja karjatalous) sekä metsätalous. Maisemakuvan säilyminen pohjautuu nykyäänkin karjatalouteen. Perinnemaisemia, pääasiassa hakamaita, on vielä käytössä Mankilanmäellä ja Palosenmäellä. Palosenmäen mäkikylien sarja edustaa tyypillistä karun ja harvaan asutun vedenjakajaseudun mäkiasutusta. 25

26 26

27 24. Salahmi (Vieremä) Salahmin kylä on syntynyt harjun hedelmällisille liev le Murennusjoen ympäristöön. Salahminjärvestä laskeva Murennusjoki ja siihen laskeva pienempi?-joki ovat kovertaneet mutkittelevan uoman hienojakoiseen maaperään. Salahmin kulttuurimaiseman vanhimmat kerrokset liittyvät Kyhiänkosken partaalle vuosina perustettuun ruukkiin, joka vesimyllyineen, pajoineen, sahoineen ja masuuneineen muotoutui vähitellen kartanoalueen eteläpuolella sijaitsevalle joen varren niemekkeelle. Salahmin kartano rakennettiin joen itärannalle 1830-luvulla. Kylän kulttuurimaiseman ydin on kartano- ja ruukkialue jokimaisemineen. Näiden vaikutuksesta ympärille kehittyi kylä, jonka maista alun perin suuri osa kuului kartanolle. Maisema-alueeseen kuuluu myös vanhaa maatilaasutusta, jota oli seudulla ennen ruukin perustamista. Kylän kokonaismaisema ja sen sijainti metsäisellä vedenjakajavyöhykkeellä aukeaa komeimmin Kiuruvedelle johtavalta tieltä alueen länsireunalla, Tikkalan, Uudispihan ja Vanhalan talojen liepeiltä. (lähde: Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, 2009) 27

28 IX VAARA-KARJALA Vaara-Karjalan maisemalle antavat leimansa luoteesta kaakkoon kulkevat vaaraselänteet ja niiden väliin jäävät soiset metsämaat ja järvet. Asutus ja viljelykset ovat keskittyneet vaarojen lakialueille ja rinteille. Rinneasutus on yleensä etelä- tai lounaisrinteen puolella edullisesta pienilmastosta johtuen. Pohjois-Savon itäosan vaaramaisemat ovat karua, yksitoikkoista metsäseutua. Seudun karuus johtuu maaperästä ja ilmaston ankaruudesta Pielisen altaan leudontavan vaikutuksen lakattua (vrt. muu Vaara-Karjala). Korkeimmat vaarat ovat syntyneet kvartsiittiselänteille, jotka ovat jäänteitä Karelidien vuoristojonosta. Alue on ollut levotonta rajaseutua karjalaisten ja savolaisten heimojen sekä myöhemmin Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä. Tämä yhdistyneenä niukkoihin elinoloihin ja huonoihin kulkuyhteyksiin on pitänyt asutuksen harvana ja pientilavaltaisena. 25. Nikinmäki (Rautavaara) Nikinmäen kylä edustaa tyypillistä Pohjois-Savon vaara-asutusta. Selkeämuotoinen luode-kaakkosuuntainen vaaraselänne kohoaa lähes 100 metriä ympäröiviä suoperäisiä tasamaita korkeammalle. Pellot ovat keskittyneet mäen etelän ja lounaan puoleiselle rinteelle. Kylä muodostuu muutamasta pientilasta. Maisemassa hallitsevalla paikalla on Anttilan tila, joka toimii talomuseona. Pihan rakennukset on rakennettu paikalle 1800-luvun puolivälin jälkeen. Rakennukset muodostavat eheän kokonaisuuden ympäröivien viljely- ja laidunmaisemien kanssa. 28